Tarvitaan yhtenäinen alusta, mistä oppijat löytävät jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan ja missä voi halutessaan itse luoda oman opintopolkunsa.

 

 

Vaasan ja Satakunnan ammattikorkeakoulujen yhteistyönä on SOTETIE -hankkeessa tarkasteltu jatkuvan oppimisen koulutusten tavoitteiden ja arvioinnin nykytilaa. Aineistoa on koottu korkeakouluille suunnatun kyselyn ja sote-alan osaamistavoitteita esiin tuovien julkaisujen, erikoistumiskoulutusten opetussuunnitelmien sekä verkossa julkaistujen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen koulutusten tekstien avulla.

Tässä artikkelissa esitämme nykytilankartoituksen pohjalta joitakin suosituksia jatkuvan oppimisen koulutuksen kehittämiselle. Suositukset on jaettu viiteen teemaan: 1) käsitteet ja koulutusmuotojen selkeys, 2) koulutuksen sisältö, 3) koulutusarviointi, 4) työelämäyhteistyö ja osaamisen arviointi sekä 5) jatkuvan oppimisen koulutuksen opintopolku.

Käsitteet ja koulutusmuotojen selkeys

  • Koulutuksista käytettäviin käsitteisiin pitää etsiä selkeyttä ja yhtenäisyyttä. Nykyinen sekamelska ei palvele eri osapuolia. Käsitteet elävät omaa elämäänsä ja ymmärretään eri tavalla.
  • Toisaalta kyse ei ole vain käsitteistä. Myös koulutusta on yhdenmukaistettava, jotta ei tule päällekkäistä koulutusta. Mm. erikoistumisopintojen sisällyttäminen osaksi YAMK-opintoja voisi olla järkevää, käyttää opiskelija sitä tutkintoon tai ei. Selkeys väylissä helpottaisi myös tiedottamista koulutuksista, ja viimemainitussa tapauksessa säästyisi pohdinnoilta voiko AHOToida vai ei.
  • Kun otetaan uusia käsitteitä kuten diplomiopinnot, on niiden suhde entisiin käsitteisiin sovittava.

Koulutuksen sisältö

  • Syytä paneutua siihen, miten monet dokumenteissa tärkeinä esiin nostetut geneeriset osaamiset saadaan elämään opetussuunnitelmissa.
  • Tutorointia kannattaa kehittää jatkuvan koulutuksen lähtökohdista.
  • Työelämässä olevat tarvitsevat tutorointia ja osaamisen arvioinnin menetelmiä pystyäkseen täydentämään osaamistaan tulevaisuusorientoituneesti ja pysyäkseen alalla.
  • Painopistettä muutettava tulevaisuuden osaamiseen ja itsensä kehittämiseen silläkin uhalla, että nykyhetken osaamispainotukset jäävät vähemmälle.

Koulutusarviointi

  • Koulutusten arviointiin tulee kehittää systemaattisuutta, jotta eri osapuolet pystyvät arvioimaan koulutuksia suhteessa omiin tarpeisiinsa.
  • Arvioinnin kokonaisuus on huomioitava sisältäen suunnittelun, toteutuksen ja koulutuksen jälkeisen ajan. Näin saadaan sekä kehitettyä koulutuksia, että arvioitua todellista vaikuttavuutta.
  • Korkeakoulujen autonomiasta huolimatta arviointikäytänteisiin on saatava yhteismitallisuutta mittareita kehittämällä.
  • Tilanne johtaa vähitellen siihen suuntaan, että eri puolilla tehdään työtä irrallaan muista korkeakouluista, hyvät käytännöt eivät leviä ja resursseja haaskaantuu, emmekä tarvitse kymmeniä seurantajärjestelmiä.
  • Yhtenäisiin kriteereihin pohjautuvilla arviointitiedoilla olisi merkitystä koulutusten vertailtavuudelle mm. opiskelijoiden tai heidän työnantajiensa tehdessä valintoja koulutusten suhteen.
  • Erityisesti tarvitaan vaikuttavuuden arviointia. Vaikuttavuuden arvioinnille on korkeakouluissa hyvä tahtotila ja se on nyt syytä laittaa käytäntöön.
  • Kannattaa kehittää välineitä, joilla opiskelija voi itsenäisesti arvioida osaamistaan ja sen kehittämistarpeita – joillakin aloilla helposti käytettäviä välineitä jo on.
  • Opiskelun yhteydessä tapahtuvaa itsearviointia tulee koota ja hyödyntää.
  • Tavoitteiden tulee olla realistisia ja yhtenäisiä suhteessa koulutuksen laajuuteen ja päämäärään. Nyt käsitteet kovin kirjavia tavoitteita esitettäessä ja sama koulutus voi olla eri sisältöinen riippuen järjestäjästä.

Työelämäyhteistyö ja osaamisen arviointi

  • Jatkuvan oppimisen opinnot voidaan kytkeä tiiviimmin työelämän osaamistarpeisiin esim. osaamisen kartoittamisella. Näin voidaan lisätä työnantajien sitoutumista.
  • Työntekijänä ja ihmisenä kehittyminen on jatkuvan oppimisen koulutuksen perusta, jollaisena sitä on syytä arvostaa.
  • Työelämän koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin osallistumisen tapoja on kehitettävä ja onnistuneet mallit(hyvät käytännöt) saatava jakoon kaikissa vaiheissa. Toistaiseksi siinä onnistutaan heikosti ja siksi opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa.
  • Jokaisen korkeakoulun tulee kehittää omaa rooliaan työelämän uudistamisessa eikä ajautua talouden ehdoilla ajopuuksi.
  • Sote-alalla osaamisen kehittymisestä kannattaa maksaa.
  • Työelämän kehittämishankkeet tulee selkeästi kytkeä JOK:iin
  • Jatkuvan oppimisen koulutusten tavoitteet tulee ilmaista siten, että tulokset on mitattavissa yhteismitallisesti (mitä opiskelija saa, mitä työnantajat saavat). Tavoitteiden tulee olla selkeästi ilmaistuina sekä osaamistavoitteina että sisältökuvauksina.
  • Jatkuvan oppimisen koulutusten tulee linkittyä kohderyhmään eli oppimista tavoittelevan oppijan näkökulma tulee tuoda paremmin esille tavoitteiden asettelussa.
  • Talouskysymykset ja eriarvoisuuden vähentäminen.
  • Koulutuksia kannattaa yhdistää selkeiksi kokonaisuuksiksi taloudellisen kestävyyden näkökulmasta.
  • Sote-alalla on lisättävä keskustelua koulutuksen rahoituksesta. Innokkaat opiskelijat maksavat nykyisellään omasta pussistaan, mutta hyöty koulutuksesta tulee monille osapuolille.
  • Opiskeluvalintojen pitäisi perustua työelämän ja yksilön omiin tarpeisiin, ei koulutuksen hintaan. Nyt seurataan rahoitusmalleja oppilaitoksissa, ja opiskelijat joutuvat seuraamaan omaa rahapussiaan.
  • Erilaisten jatkuvan koulutuksen muotojen kesken on syytä vähentää eriarvoisuutta. Jopa erikoistumisopintojen hinnoissa on opiskelijoille tulevissa maksuissa isoja eroja. Toinen opintokokonaisuus voi olla ilmainen, toinen jopa 2000 euroa (4900€ lääkkeenmääräämiskoulutus!).
  • Huomiota pitäisi terästää työelämän ulkopuolella oleviin, koska heitä on sosiaali- ja terveysalalla paljon. Tämä edellyttää rahoituksen uudistamista.

JOK opintopolku

  • Jatkuva koulutus on syytä nähdä sote-alalla lapsuudesta vanhuuteen, avoimena ja houkuttelevana.
  • Yhteistyötä jatkuvan koulutuksen osalta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken on lujitettava, jotta opintopolut selkeytyisivät käsitteistä lähtien.
  • Pirstaloiminen erikoistumiskoulutuksiin ja avoin yo/amk -koulutuksiin voisi yhtenäistää korkeakouludiplomikoulutuksiksi, joista diplomit selkeästi hyväksyttää osa yamk-tutkintoon.
  • Korkeakoulujen on järkevää markkinoida osaamiskartoituksia myös opintojen suunnittelun pohjaksi pidemmällä aikavälillä.
  • Tarvitaan yhtenäinen alusta, mistä oppijat löytävät jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan ja missä hän voi halutessaan itse luoda oman opintopolkunsa.

 

Kirjoittajat
Andrew Sirkka, KT THM, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Tapio Myllymaa, KM SHO, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Ulla Isosaari, HTT, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu
Anne Puska, lehtori, TtM, lehtori, Vaasan ammattikorkeakoulu

 

SOTETIE on Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Pohjanmaan ely:n rahoittama hanke.

Suosituksia jatkuvan oppimisen koulutuksen kehittämiselle 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.