Olemme kiteytt\u00e4neet johdannossa mainitut vaikutusten ja vaikuttavuuden tasot ja teemoiksi kutsutut n\u00e4k\u00f6kulmat alla olevaan kuvioon (Kuvio 1), mink\u00e4 j\u00e4lkeen avaamme teemoja huolellisemmin.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-content\/uploads\/sites\/6826\/2019\/12\/Blogi_kuvat.jpg\")
\nKuvio 1. Koulutuksen vaikutuksen ja vaikuttavuuden tasot ja teemat. Jatkuva oppiminen.<\/p>\n
Teoreettismetodologisena l\u00e4hestymistapana tarkastelussamme on k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6perustainen l\u00e4hestymistapa (Practice-based theorising) (Gherardi, 1999; 2001; 2006; Gherardi & Nicolini, 2001). L\u00e4ht\u00f6kohtana on t\u00e4ll\u00f6in se, ett\u00e4 vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin tarkastelussa keskeinen analyysiyksikk\u00f6 on k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, jota vasten vaikutuksia ja vaikuttavuutta tarkastellaan. Erityisesti vaikuttavuutta arvioidaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kehittymisen ja muuttumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta, jossa kehittymisess\u00e4 ja muutoksessa my\u00f6s yksil\u00f6n osallisuus ja toimijuus rakentuvat tai j\u00e4\u00e4v\u00e4t rakentumatta.<\/p>\n
Lave & Wenger (1991) hahmottavat Wengeriin (1989) pohjaten sek\u00e4 yksil\u00f6llisen ett\u00e4 organisaation oppimisen tapahtuvan osallistumisessa sosiaalisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Oppiminen ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n n\u00e4in situationaalisena ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6perustaisena. K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6perustaisessa l\u00e4hestymistavassa oppimiseen ty\u00f6, oppiminen ja innovointi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tiiviiss\u00e4 kytk\u00f6ksiss\u00e4 toisiinsa ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4, paikallisissa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 ja n\u00e4iden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kulttuureissa (Gherardi & Nicolini, 2001). Oppiminen ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n joksikin, joka on oleellinen ja erottamaton aspekti sosiaalisissa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 (Lave & Wenger, 1991).<\/p>\n
Oppiminen liittyy my\u00f6s oppijan identiteetin muodostumiseen, jossa identiteetti hahmotetaan joksikin tulemisena \u201dlearning as becoming\u201d (Gherardi, 1999). Koulutuksen merkitys t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja muutoksen ja kehityksen mahdollistajana my\u00f6s ty\u00f6yhteis\u00f6tasolla on keskeinen.<\/p>\n
Koulutuksen vaikuttavuutta arvioitaessa on oleellista tarkastella my\u00f6s sit\u00e4, miten koulutus on onnistunut vahvistamaan koulutukseen osallistuneen opiskelijan toimijuutta (ks. esim. Bacchi, 2005; Kantola, 2010) omassa ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in arvioidaan sit\u00e4, onko koulutus onnistunut interventiona vahvistamaan koulutettavan osallisuutta oman ty\u00f6yhteis\u00f6ns\u00e4 kehitt\u00e4misess\u00e4 ja voimavaraistamaan h\u00e4nt\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6ns\u00e4 ja mahdollisesti my\u00f6s organisaationsa kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja muutostoimijana. Sosiaali- ja terveysalan jatkuvassa murroksessa muutostoimijuuden rakentuminen paikallisella tasolla tai muulla oman ty\u00f6n kannalta merkityksellisell\u00e4 tasolla, kuten esimerkiksi verkostossa on oleellista. Yksil\u00f6n koulutus vaikuttavana interventiona voi parhaimmillaan mahdollistaa ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 olemassa olevien toimintatapojen ja k\u00e4yt\u00e4nteiden kyseenalaistamisen, arjen tasolla vallitsevan toiminnan logiikan rikkomisen ja n\u00e4in tilan luomisen uudelle tavalle toimia. Makrotasolla tapahtuvien muutosten lis\u00e4ksi tarvitaan ty\u00f6yhteis\u00f6ihin ja arjen toiminnan tasolle ulottuvaa muutosta, miss\u00e4 koulutuksella voi olla keskeinen v\u00e4litt\u00e4v\u00e4 rooli. (Kantola & Ahonen, 2018)<\/p>\n
Muutokset sosiaali- ja terveyspalveluissa vaativat lis\u00e4\u00e4 vahvaa substanssiosaamista (Fur\u00e5ker, 2012), mutta my\u00f6s geneerisi\u00e4 taitoja (Kangasniemi ym., 2018). Ammattilaiset ovat avaintekij\u00f6it\u00e4 organisaatiomuutoksessa, miss\u00e4 muutosta edist\u00e4v\u00e4 ty\u00f6ntekijyysosaaminen on keski\u00f6ss\u00e4 (Juuj\u00e4rvi ym., 2019).<\/p>\n
Hoitohenkil\u00f6kunnan osaamisen ja odotetun osaamisen v\u00e4lill\u00e4 on ep\u00e4tasapainoa ja osaamista tarvitaan lis\u00e4\u00e4 (Bing-Johnsson ym., 2016). Tarvitaan tietojen ja taitojen kohtaamista. Organisaation strategia, sen prosessit ja toiminnot m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t keskeisen osaamisen sek\u00e4 yksil\u00f6iden ja ryhmien teht\u00e4vien vaatimat osaamiset. Organisaatiossa tarvitaan my\u00f6s kompetenssikartoituksia toiminnoittain, prosesseittain, yksik\u00f6itt\u00e4in, tiimeitt\u00e4in ja yksil\u00f6itt\u00e4in. (Viitala, 2005)<\/p>\n
Yksil\u00f6n osaamisen kehittymisen ja oppimisen mahdollistajana on esimiehell\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 rooli. Ty\u00f6yhteis\u00f6n muutoskyky ja uudistuminen ovat onnistuneen osaamisen kehittymisen johtamisen lopputulos (H\u00e4t\u00f6nen, 2011). Esimiehen tulee tehd\u00e4 linjauksia tarvittavista osaamisista suhteessa organisaation strategiaan (Viitala, 2005) sek\u00e4 arvioida henkil\u00f6kunnan osaamista ja riitt\u00e4vyytt\u00e4 yhdess\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6iden kanssa. T\u00e4m\u00e4n arvioinnin pohjalta on hyv\u00e4 luoda ty\u00f6ntekij\u00f6iden kehitt\u00e4missuunnitelmat vuoropuhelussa ty\u00f6ntekij\u00f6iden kanssa. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on kannustaa henkil\u00f6st\u00f6\u00e4 uuden oppimiselle ja luoda oppimista tukeva ilmapiiri ty\u00f6yhteis\u00f6\u00f6n (H\u00e4t\u00f6nen, 2011) sek\u00e4 mahdollistaa uuden oppiminen ajallisesti (OKM, 2019). Osaamisen hankkimisen j\u00e4lkeen tulee kehittymist\u00e4 my\u00f6s arvioida ja huomioida edistyminen. My\u00f6s my\u00f6nteinen palaute osaamisesta ja sen kehitt\u00e4misest\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. (Viitala, 2005)<\/p>\n
Osaamisen kehitt\u00e4misen ja kehittymisen kokonaisuus voi koostua osaamiskartan laatimisesta (nykytilan kartoitus ja tulevaisuuden osaaminen suhteessa organisaation ydinkyvykkyyteen) (Kirjavainen ym., 2003), kehitt\u00e4misen painopisteist\u00e4, osaamisen arvioinnista (esimerkiksi ty\u00f6ntekij\u00e4n itsearviointi ja kehityskeskustelut), kehitt\u00e4missuunnitelmasta ja kehittymisest\u00e4. Kehittymisen arvioinnin kohteena voivat t\u00e4ll\u00f6in olla kokemukset, tyytyv\u00e4isyys, oppimistulokset, toiminnan muuttuminen, tulokset ja vaikutukset (H\u00e4t\u00f6nen, 2011), ja arvioinnin aikaj\u00e4nne voi n\u00e4in ollen vaihdella.<\/p>\n
Osaamisen kehitt\u00e4misen puute on yhteydess\u00e4 ty\u00f6tyytyv\u00e4isyyteen (Hasson & Arnetzt, 2008), ja ristiriitaiset vaatimukset ja johtamisen ep\u00e4oikeudenmukaisuus alentavat my\u00f6s ty\u00f6tyytyv\u00e4isyytt\u00e4 (Vehko ym., 2017). Riitt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6st\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja osaaminen ovat edellytys sek\u00e4 turvalliselle ja laadukkaalle palvelulle ett\u00e4 henkil\u00f6kunnan ty\u00f6hyvinvoinnille, ty\u00f6turvallisuudelle ja ty\u00f6ss\u00e4 pysymiselle (Bing-Johnsson ym., 2016).<\/p>\n
Meneill\u00e4\u00e4n olevassa historiallisessa ajankohdassa, jossa kest\u00e4v\u00e4 kehitys on l\u00e4pitunkevana haasteena moniulotteisesti niin yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin toiminnassakin, on oleellista arvioida my\u00f6s koulutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta kest\u00e4v\u00e4n kehityksen n\u00e4k\u00f6kulmasta (ks. esim. Opetushallitus, 2019). Niin sosiaalisella kuin ekologisellakin kest\u00e4vyydell\u00e4 on siin\u00e4 sijansa, ja my\u00f6s sosiaali- ja terveysalan koulutuksen vaikuttavuutta voidaan arvioida muutoksin, jotka suuntaavat esimerkiksi ty\u00f6hyvinvoinnin ja jaksamisen tai ilmastomuutoksen hillitsemisen suuntaan. Parhaimmillaan jatkuvan oppimisen k\u00e4yt\u00e4nteet n\u00e4kyv\u00e4t kest\u00e4v\u00e4n kehityksen vaikutuksina ja seuraamuksina (Kajamaa, 2005) ja tukevat kest\u00e4v\u00e4n kehityksen muodostumista henkil\u00f6st\u00f6n perustaidoksi.<\/p>\n
Vaikuttavuuden arvioinnin taloudellinen n\u00e4k\u00f6kulma<\/strong><\/p>\n Koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin liittyv\u00e4ss\u00e4 keskustelussa taloudellinen n\u00e4k\u00f6kulma ei ole ollut keski\u00f6ss\u00e4, vaan sit\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n pikemminkin omana teemanaan eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Koulutuksen vaikuttavuuden taloudellista arviointia voidaan tarkastella makro- eli valtion tasolla, ja mikro- eli oppilaitostasolla. Makrotasolla tarkastelun n\u00e4k\u00f6kulmat ovat opiskelijan kustannukset yhteiskunnalle, valtionosuuksien jakautuminen korkeakoulujen kesken ja valmistuneen opiskelija yhteiskunnallinen arvo taloudelliselta kannalta. Mikrotasolla tarkastelun n\u00e4k\u00f6kulmana on taloudellinen ulottuvuus tuloksellisuuden arvioinnissa. Aiheen laajuuden vuoksi olemme julkaisseet taloudellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta erillisen kirjoituksen \u201dKoulutuksen vaikuttavuuden arviointi taloudellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta \u201d (Sarja, Kantola & Ranta, 2019, SOTETIE-blogin artikkeli).<\/p>\n <\/p>\n Pohdintaa<\/strong><\/p>\n Artikkelimme tarkoitus on ollut valottaa koulutuksen vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin moniulotteisuutta ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 keskustelua siit\u00e4, mihin vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi voi kohdistua jatkuvassa oppimisessa tuomalla esiin joitakin mielest\u00e4mme keskeisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia. Vaikutuksia tarkasteltaessa voidaan l\u00e4hesty\u00e4 oppimistuloksia ja varsin v\u00e4litt\u00f6mi\u00e4 kokemuksia tai reaktioita koulutuksesta, kun taas vaikuttavuutta tai seuraamuksia arvioitaessa tarvittava aikaj\u00e4nne on selke\u00e4sti pidempi, olipa kyseess\u00e4 tarkastelu yksil\u00f6n, ty\u00f6yhteis\u00f6n tai yhteiskunnan tarpeiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Vaikuttavuuden tarkastelu kutsuu esiin my\u00f6s keskustelun siit\u00e4, miten jatkuva oppiminen edist\u00e4\u00e4 arjen toiminnan ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kehittymist\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 ja oppijan toimijuutta siin\u00e4. Oleellista on, ett\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6yhteis\u00f6tasolla tunnistetaan koulutuksen vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin moniulotteisuus. Keskeist\u00e4 on my\u00f6s se, ett\u00e4 koulutuksen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, toteutusta ja vaikuttavuuden arviointia suunniteltaessa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n vuoropuhelua niin koulutusorganisaatioiden ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n organisaatioiden kuin my\u00f6s yksil\u00f6iden ja ty\u00f6yhteis\u00f6jen kesken.<\/p>\n <\/p>\n Kirjoittajat: <\/p>\n SOTETIE on Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Pohjanmaan ely:n rahoittama hanke.<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n Bacchi, C. (2005). Discourse, Discourse Everywhere: Subject\u201dAgency\u201d in Feminist Discourse Methodology. Nora, Nordic Journal of Women\u2019s Studies. 13, 198\u2013209.<\/p>\n Bing-Johnson, P.C., Foss, C., & Bjork, I.T. (2016). The competence gap in community care: Imbalance between expected and actual nursing staff competence. Nordic Journal of Nursing Research 36(1) 27\u201337.<\/p>\n Fur\u00e5ker, C. (2012). Registered Nurses\u2019 Views on Competencies in Home Care. Home Health Care Management & Practice 24(5) 221\u2013227.<\/p>\n Gherardi, S. (1999). Learning as Problem-Driven or Learning in the Face of Mystery? Organization Studies, 20:1, 101\u2013124.<\/p>\n Gherardi, S. (2001). From organizational learning to practice-based knowing. Human Relations, 54:1, 131\u2013139.<\/p>\n Gherardi, S. (2006). Organizational Knowledge: The Texture of Workplace Learning. Malden, Mass.; Oxford; Carlton: Blackwell publishing.<\/p>\n Gherardi, S., & Nicolini, D. (2001). The Sociological Foundations of Organizational Learning. In M. Dierkes, A. B. Antal, J. Child, & I. Nonaka (Eds.), Handbook of Organizational Learning & Knowledge. Oxford: Oxford University Press, 35\u201360.<\/p>\n Hasson, H., & Arnetzt, J.E. (2008). Nursing staff competence, work strain, stress and satisfaction in elderly care: a comparison of home-based care and nursing homes. Journal on Clinical Nursing 17:4, 468\u2013481.<\/p>\n H\u00e4t\u00f6nen, H. (2011). Osaamiskartoituksesta kehitt\u00e4miseen II. Helsinki: Edita Prima.<\/p>\n Juuj\u00e4rvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T., & Keskim\u00e4ki, I., (2019). Kajamaa, A. (2005). Mit\u00e4 muutoshankkeesta seurasi? \u2013tutkimus muutoslaboratoriohankkeesta Oulun yliopistollisessasairaalassa. Aikuiskasvatustieteen pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos.<\/p>\n Kangasniemi, M., Hipp, K., H\u00e4ggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietil\u00e4, A-M., Saarnio, R., Viinam\u00e4ki, L., Voutilainen, A., & Wald\u00e9n, A. (2018). Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39\/2018.<\/p>\n Kantola, T. (2010). Transcending ’the Impossible`: From Dead End to Expansive Learning. University of Helsinki, Institute of Behavioural Sciences. Studies in Educational Sciences 232.<\/p>\n Kantola, T., & Ahonen, O. (2018). Motivaatiolla muutokseen \u2013 kohtaamisen kehitt\u00e4minen v\u00e4lineeksi sote-muutoksen arkeen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 1\/2018, sivut 81\u201390. OKKA-s\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/p>\n Kirjavainen, P., Laakso-Manninen, R., Manka, M-L., & Troberg, E. (2003). Kehittyv\u00e4 osaamisen johtaminen. Helian julkaisuja A:6. Helsinki: Helia.<\/p>\n Korkeakoski, E., & Tynj\u00e4l\u00e4, P. (2010). Johdanto. Teoksessa E. Korkeakoski & P. Tynj\u00e4l\u00e4 (toim.), Hy\u00f6ty\u00e4 ja vaikuttavuutta arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 50.<\/p>\n Lave, J., & Wenger, E. (1991). Situated learning. Legitimate peripheral participation. Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n Nurmi, K. E., & Kontiainen, S. (2000). K\u00e4sitteet, mallit ja indikaattorit koulutuksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta arvioitaessa. Teoksessa R. Raivola (toim.), Vaikuttavuutta koulutukseen. Suomen Akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia. Suomen Akatemian julkaisuja 1\/2000.<\/p>\n OKM (2019). Jatkuvan oppimisen kehitt\u00e4minen -Ty\u00f6ryhm\u00e4n v\u00e4liraportti. Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6n julkaisuja 2019:19.<\/p>\n Opetushallitus (1998). Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. Arviointi 2\/1998.<\/p>\n Opetushallitus (2019). Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimm\u00e4isi\u00e4 ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset. 2019:3.<\/p>\n Raivola, R., Valtonen, P., & Vuorensyrj\u00e4, M. (2000). K\u00e4sitteet, mallit ja indikaattorit koulutuksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta arvioitaessa. Teoksessa R. Raivola. (toim.), Vaikuttavuutta koulutukseen. Suomen Akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia. Suomen Akatemian julkaisuja 1\/2000.<\/p>\n Sarja, J., Kantola, T., & Ranta, L. (2019). Koulutuksen vaikuttavuuden arviointi taloudellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Savonia, SOTETIE-blogi 12\/2019.<\/p>\n Sitra (2019). Jatkuvan oppimisen rakenteita maailmalla. Tiivistelm\u00e4 kansainv\u00e4lisest\u00e4 vertailusta. Sitran muistio.<\/p>\n Vehko, T., Sinervo, T., & Josefsson, K. (2017). Henkil\u00f6st\u00f6n hyvinvointi vanhuspalveluissa \u2013 kotihoidon kehitys huolestuttava. Tutkimuksesta tiiviisti 11, kes\u00e4kuu 2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.<\/p>\n Viitala, R. (2005). Johda osaamista! Osaamisen johtaminen teoriasta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Keuruu: Otavan kirjapaino.<\/p>\n Wenger, E. (1998). Communities of practice: Learning, meaning and identity. Cambridge, UK: Cambridge University Press.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutos ja muutoksessa pysyminen vaativat jatkuvaa oppimista ja osaamisen p\u00e4ivitt\u00e4mist\u00e4. Oppimismahdollisuuksien tulisi olla joustavia (Sitra, 2019), ja tarvitaan joustavia opintopolkuja koulutusorganisaatioiden ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lille. Tarvitaan my\u00f6s uudenlaisia tukirakenteita oppijan hyvinvoinnin ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi (Opetushallitus, 2019). Jatkuvaan oppimiseen liittyv\u00e4\u00e4 koulutusta<\/p>\n","protected":false},"author":4445,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-75","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jatkuva-oppiminen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/75","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4445"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=75"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/75\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":407,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/75\/revisions\/407"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=75"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=75"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/sotetie\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=75"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nTarja Kantola, FT, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu
\nLiisa Ranta, TtM, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
\nJari Sarja, FT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu<\/p>\n
\nSote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa.
\nTHL \u2013 P\u00e4\u00e4t\u00f6sten tueksi 3\/2019. http:\/\/www.julkari.fi\/handle\/10024\/138096<\/p>\n