Opin harjoittelun aikana kuvaamaan itsenäisesti Thoraxin, reumakädet-ja jalkaterät, polven ja lantion. Olkapäätä kuvasin ohjattuna. Aluksi luen rauhassa potilaan lähetteen, katson edelliset kuvat. Esim. polven sivukuva on vaikea ottaa teknisesti oikein, joten vanhasta kuvasta voi päätellä missä asennossa jalka pitää olla. Lähetteen perusteella röntgenhoitajan pitää osata valita oikeat projektiot. Esim. polvea kuvattaessa , haetaanko artroosia vai onko potilas tulossa kontrollikuviin. Vai onko kyseessä taparturma. Nämä asiat on otetava huomioon, kun valitaan kuvausta varten oikeat projektiot.

Lähetteen lukemisen jälkeen valitsen oikean kuvausohjelman koneelta. Valmistelen kuvaushuoneen valmiiksi. Otan potilaan vastaan. Kysyn kuvausta varten oleelliset asiat: painon, pituuden, henkilötunnuksen. Kyselen, mikä kohte esim. olkapäässä on kipeä.

Asettelen potilaan oikeaan kuvausasentoon. Anatomiaa on tärkeää osata. Tässä minulla oli selvästi kehitettävää etenkin harjoittelun alussa, mutta mielestäni olen edistynyt tässä. Olen katsonut hyvän kuvan kriteereistä anatomiset kohteet ja ns. mielenkiinnon paikan. Olen kerrannut anatomiaa vapaa-ajalla. Ja kuvauksen jälkeen olen kerrannut projektiot ja suunnat. Tämä syventää oppimiskokemustani.

Tällä harjoittelujaksolla on tavoitteena osata kuvatajo itsenäisesti tiettyjä projektioita. Mielestäni olen tullut rohkeammaksi harjoittelun edetessä. Toki tarvitsen vieläkin ohjausta kuvauksissa.

Toivon, että pääsen kuvaamaan lonkkia maaten. Tällä jaksolla olen päässyt kuvaamaan myös huonompikuntoisia potilaita. Keuhkokuvia otetaan istuen sängyn laidalla. Jos potilaan jalat ei kanna, otetaan Thorax istuen sängyn laidalla. Röntgenhoitajan täytyy osata päättää potilaan kunnosta, miten projektio otetaan.

Vahvuuksiani on moniammatillinen yhteistyö. Kohtaan ammatillisesti osaston henkilökuntaa. Avustan huonompikuntoisia potilaita siirtymisessä p-tuolista kuvaupöydälle yhdessä osaston sairaanhoitajienja hoitajien kanssa.

Pystyn luomaan luottamuksellisen suhteen lyhyessäkin ajassa potilaan kanssa. Röntgenhoitajan pitää osata ohjata potilas oikeaan asentoon. Säteilyturvallisuus pitää huomioida, onko potilas raskaana ja jos tarvii kiinnipitäjää, niin hänen täytyy olla 18- vuotias ja hän ei saa olla raskaana. Kiinnipitäjän täytyy olla tietoinen säteilyaltistuksesta. Kuvausta tehdessä pitää ottaa huomioon optimointi, oikeutus ja yksilönsuoja.

Harjoittelun loppuvaiheessa tavoitteeni on pystyä itsenäisesti kuvaamaan reumakädet, jalkaterät, polvi, lonkka, olkapää, kaularanka, Thorax istuen. Onnistuin mielestäni hyvin tavoitteissani. Harjoittelun loppuvaiheessa pystyin hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia. Osasin kuvata itsenäisesti ja toteuttaa radiografiatyön prosessia. Vahvuuteni on potilaan kohtaamisessa ja moniammatillisessa hoitotyössä. Kohtasin luontevasti muita terveydenhuollon ammattilaisia ja pystyn kuvaamaan myös huonokuntoisia potilaita, osaan arvioida potilaan nähdessäni, miten kuvaus kannattaa toteuttaa.

Ortopedisiä kuvauksia pitää harjoitella seuraavassa harjoittelussa sekä lonkka-ja traumakuvauksia.

Isotooppiharjoittelu

Opin harjoittelun aikana haastattelemaan potilaita Pet-tutkimusta varten. Potilaalta kysytään aina henkilötunnus ennen tutkimusta. Haastattelua varten yksikössä on käytössä valmis haastattelukaavake, jonka potilaat tuovat tullessaan kuvantamiseen. Haastattelulomakkeessa kysyttiin henkilötietojen lisäksi. Onko ptilaalla allergioita, lääkitys. onko potilas saanut sädehoitoa tai sytostaatteja ja onko potilaalle annettu kortisoni hoitoa. Perussairaudet kysyttiin myös. Seka sairastaako potilas, reumaa, suolistosairautta tai sarkoidoosia.

Potilaalle kerrottiin päivän kulku. Ensin on haastattelu, sitten kanylointi. Potilasta kehoitettiin käymään vessassa tyhjentämässä rakko, ennen, kun lepoaika alkoi. Kanyloinnin jälkeen potilaalle annettiin radiolääke. Potilaan täytyi levätä tunnin ajan ennen varsinaista kuvaamista.

Koko vartalon Pet- tutkimus tehdään useimmiten varjoaineella, sen takia potilaata kysytään, onko hänellä varjoaineallergiaa ja onko hänelle aikaisemmin tehty varjoainekuvauksia. Pet-tutkimuksella etsitään syöpää, syövän levinneisyyttä tai esim. vaskuliittia.

Osasin käynnistää gammakamerat ohjeita noudattaen. Opin käyttämään gammakameraa ohjattuna. Luin potilaan läheteen. Ja valitsin oikean kuvausohjelman. Asettelin potilaan yleisimpiin gammakuvauksiin. Sain tehdä luuston gammakuvauksia sekä vartijaimusolmuketutkimuksia yhdessä ohjaana kanssa. Opin työskentelemään melko itsenäisesti. Olin mukana myös kilpirauhasen sekä aivoreseptorikuvauksissa. Vahvuuteni on potilaan kohtaaminen. Osasin kysyä potilaalta oleelliset asiat ennen kuvausta, kuvauksen jälkeen varmistin, onko hänellä varattu läääkärille aika tai soittoaika. Osaan luoda lyhyessäkin ajassa luottamuksellisen suhteen potilaan kanssa.

Heikkouteni tai kehittämiskohteeni on teoriatiedon yhdistäminen käytäntöön. Minulla on teoriatietoa joka pitäisi osata soveltaa mahdollisimman hyvin käytöntöön. Tämä näkyy teknisen osaamisen puutteena. mutta opin kuitenkin harjoittelun aikana ja toistojen kautta myös teknistä osaamista ja sain varmuutta tähän. Uskon, että seuraavassa isotooppiharjoittelussa, pääsen syvällisemmin tähän erikoisalaan.

Olin mukana kilpirauhaspotilaan radiojodihoidossa. Seurasin potilaan ohjaamista ennen hoitoa. Potilaalle kerrottiin säteilyn vaikutuksista ja että pieniä lapsia ja raskaana olevia pitää välttää seuraavien viikkojen ajan. Kävimme mittaamassa säteilyannoksen yhdessä ohjaajani kanssa. Röntgenhoitaja tiedottaa muuta hoitohenkilökuntaa säteilystä.

Olin yhden päivän luuntiheysmittauksia tekemässä röntgenhoitajan kanssa. Tämä oli mielestäni mielenkiintoista. Tällä harjoittelujaksolla huomasin, miten monipuolinen työnkuva röntgenhoitajalla on. Pääsin myös puhdastilaan yhdeksi harkkapäiväksi, jossa osasin pukeutua ohjeiden mukaan. Tämä sujui erittäin hyvin, koska aikaisemmasta ammatista oli tuttua.

Isotooppiyksikössä on huomioitav, että potilas säteilee eikä laite, jos puhutaan gammakuvauksista. Toki Pet-kuvauksia ennen, otetaan Ct, jossa käytetään ionisoivaa säteilyä. Mielestäni osaan huomioida erittäin hyvin säteilusuojelun työskentelyssä. Otan huomioon yksilön, yhteisön, optimoinnin ja oikeutuksen.

Vahvuuksiani on myös moniammatillinen työskentelytapa,koska aikaisemmassa työssäni olen tehnyt yhteistyötä eri terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Nämä taidot ovat tarpeen isotooppiyksikössä.