Tämän harjoittelun tarkoituksena oli oppia kuvaamaan erikokoisia potilaita ja huonokuntoisempia potilaita, sekä mahdollisimman monipuolisesti ylä-alaraajan, rankakuvauksia, ortopedisiä yms. sekä säätämään kuvausarvoja ihmisen anatomian mukaan.

Harjoittelun alussa oli kerrattava kuvausprojektioita sekä tutkimusohjeet, mitä kuvataan. Radiografian prosessi sujuu. Luen läheteen, valitsen oikean kuvausohjelman, valmistelen kuvaushuoneen. Potilaalta kysytään paino, pituus, henkilötunnus sekä missä kohdassa on kipua. Fertiili-ikäiseltä naiseltä,kysytään onko hän raskaana. Kuvauksen jälkeen kirjasin rissiin sekä muokkasin kuvat ( kuvan rajaus), merkitsin puolenmerkit ja lähetin kuvat sähköisesti radiologille/ lääkärille.

Potilaan voinnin perusteella on pystyttävä muuttamaan kuvausasentoa, esim. keuhkokuvauksessa, jos potilas ei jaksakaan seistä kuvauksen ajan, otetaan kuva maaten ja vain 1 projektio. Hyvässä lähetteessä kerrotaan yleenä jotain perussairauksista ja tärkein, on tietenkin se, miksi esim. ranne kuvataan, onko kyseessä trauma vai itsestään kipeytynt kohde.

Minun oli harjoittelun alussa tehtävä kovasti töitä oppimisen eteen, että pystyisin mahdollisimman itsenäisesti kuvaamaan potilaita. Huomasin miten tärkeää, on tarkka trauma potilaan asettelu, ettei esim. raaja ole vinossa ja, että keskisäteen on oltava juuri oikeassa kohdassa mielenkiinnon mukaan. On huomioitava, että traumapotilas voi olla kivulias, joten, röntgenhoitajan täytyy huomioida se asetellessa potilasta kuviin. Jos esim. murtunutta rannetta kuvataan, kannattaa pöydän korkeus laittaa potilaalle miellyttäväksi, sen jälkeen täytyy muistaa tarkistaa oikea kuvausetäisyys. Esim. Pa-kuvausta tehdessä pöytä voi olla hieman korkeammalla ja sivukuvassa potilas voi siirtää kuvattavaa kättä lähelle vartaloa ja pöytää voi hieman laskea.

Osasin suorittaa yleisimpiä kuvauksia itsenäisesti alusta loppuun asti. Lisää harjoitusta kaipaa etenkin olkapään, rankojen sekä ortopediset kuvaukset. Tällä jaksolla pääsin kuvaamaan myös lonkkakuvauksia. Harjoittelun viimeisellä viikolla alkoi lonkan läpiammutun kuvauskin jo sujumaan toki ohjaaja oli vielä neuvomassa/ säätämässä röntgenputkea ja detektoria.

Mielestäni potilaan kohtaaminen ja ohjaaminen ovat vahvuuksiani. Pääsin ohjaamaan myös vieraskielisiä potilaita sekä lapsipotilaita. Osasin puhua sujuvasti englantia. Jos yhteistä kieltä ei löytynyt, henkilöllisyys varmistettiin henkilökortista. Kuvausasentoon ohjasin näyttämällä mallia. Sain ohjaajalta hyviä vinkkejä, miten ohjataan vieraskielistä potilasta keuhkokuviin.

Edellisestä natiiviharjoittelusta oli jo melkein vuosi aikaa, mutta mielestäni pienen kertauksen jälkeen sain varmuutta lisää ja onnistumisia. Polven sivukuvissa olin erityisen hyvä. Opin katsomaan keuhkokuvista muutoksia esim. pleuranestettä tai keuhkokuumeen aiheuttamia muutoksia. Raajojen kuvista, löysin murtuman tai pikkunivelten kuvista nivelrikkoon viittavia muutoksia. Polven semiflexio kuvien perusteella osasin päätellä onko patella lateraalisesti vai keskellä, tämä vaikuttaa jalan asentoon polven sivukuvissa.

Olen päässyt kuvaamaan monipuolisesti erikuntoisia potilaita. Hallitsen radiografian prosessin tässä modaliteetissa. Ensin luen lähetteen huolellisesti, katson aikaisemmin otetut kuvat, valitsen oikean kuvausohjelman, projektiot, laitan kuvaushuoneen valmiiksi. Kysyn potilaalta hetun, painon ja pituuden ja mikä paikka on kipeä.

Olen ottanut traumakuvauksia, kuvannut ortopedisia kuvauksia. Post-op kuvaukseen valmistautuessa, on tärkeää katsoa edelliset kuvat, että osaa asetella potilaan juuri oikeaan asentoon, esim. polven sivu kuvaus. Osaan ohjata potilaita yksilöllisesti huomioiden esim. rajoitteet. Huonokuntoisia potilaita kuvattaessa tehdään tiimityötä. Silloin täytyy osata reagoida nopeasti potilaan voinnin muutoksiin. Potilaan yleistila vaikuttaa kuvausasennon valitaan.

Osaan ottaa huomioon säteilyturvallisuuden. Lapsipotilaat kuvataan painon mukaan. Kuvausarvoja pitää osata säätää lapsen koon mukaan. Jos kyseessä on pieni lapsi, vanhempi voi olla kuvaushuoneessa lyijyessu päällä. Kiinnipitäjän täytyy olla 18 v. ja hän saa ei saa olla raskaana.

Parhaiten osaan kuvata keuhkot, polvet, yläraajan, jalkaterän, nilkan, reumakuvaukset.

Rankakuvauksia olen päässyt ohjattuna kuvaamaan. Anatomian osaamiseni on kehittynyt paljon edellisestä harjoittelusta. Lanneranka sujuu jo mielestäni melko hyvin. Potilaan asettelu on tärkeää, keskisäteen paikka on tärkeä laittaa oikeaan kohteen. Sivukuvan ottaminen vaatii tarkkuuta. Toistojen avulla rankojen kuvaukset alkavat sujumaan.

Kehittämistä vaatii lonkan/lantion, lannerangan sekä olkapään kuvaukset. Mielestäni harjoittelun loppua kohden maltoin keskittyä paremmin siihen, mitä olen tekemässä. On tärkeää miettiä potilaan koon mukaan kuvan rajaaminen. Huomasin, miten tärkeää on tunnustella potilaasta anatomiset kohteet. Koska silloin osaa keskittää kuvan oikein ja pitää miettiä, että kuvassa näkyy lähetteen kannalta tärkeät anatomiset kohteet ns, mielenkiinnon alue.