Olen päässyt kuvaamaan monipuolisesti erikuntoisia potilaita. Hallitsen radiografian prosessin tässä modaliteetissa. Ensin luen lähetteen huolellisesti, katson aikaisemmin otetut kuvat, valitsen oikean kuvausohjelman, projektiot, laitan kuvaushuoneen valmiiksi. Kysyn potilaalta hetun, painon ja pituuden ja mikä paikka on kipeä.

Olen ottanut traumakuvauksia, kuvannut ortopedisia kuvauksia. Post-op kuvaukseen valmistautuessa, on tärkeää katsoa edelliset kuvat, että osaa asetella potilaan juuri oikeaan asentoon, esim. polven sivu kuvaus. Osaan ohjata potilaita yksilöllisesti huomioiden esim. rajoitteet. Huonokuntoisia potilaita kuvattaessa tehdään tiimityötä. Silloin täytyy osata reagoida nopeasti potilaan voinnin muutoksiin. Potilaan yleistila vaikuttaa kuvausasennon valitaan.

Osaan ottaa huomioon säteilyturvallisuuden. Lapsipotilaat kuvataan painon mukaan. Kuvausarvoja pitää osata säätää lapsen koon mukaan. Jos kyseessä on pieni lapsi, vanhempi voi olla kuvaushuoneessa lyijyessu päällä. Kiinnipitäjän täytyy olla 18 v. ja hän saa ei saa olla raskaana.

Parhaiten osaan kuvata keuhkot, polvet, yläraajan, jalkaterän, nilkan, reumakuvaukset.

Rankakuvauksia olen päässyt ohjattuna kuvaamaan. Anatomian osaamiseni on kehittynyt paljon edellisestä harjoittelusta. Lanneranka sujuu jo mielestäni melko hyvin. Potilaan asettelu on tärkeää, keskisäteen paikka on tärkeä laittaa oikeaan kohteen. Sivukuvan ottaminen vaatii tarkkuuta. Toistojen avulla rankojen kuvaukset alkavat sujumaan.

Kehittämistä vaatii lonkan/lantion, lannerangan sekä olkapään kuvaukset. Mielestäni harjoittelun loppua kohden maltoin keskittyä paremmin siihen, mitä olen tekemässä. On tärkeää miettiä potilaan koon mukaan kuvan rajaaminen. Huomasin, miten tärkeää on tunnustella potilaasta anatomiset kohteet. Koska silloin osaa keskittää kuvan oikein ja pitää miettiä, että kuvassa näkyy lähetteen kannalta tärkeät anatomiset kohteet ns, mielenkiinnon alue.