Alotin harjoittelun tutustumalla magneetti turvallisuusasioihin. Kun ne oli käyty läpi. Tutustuin erilaisiin keloihin ja olin röntgenhoitajan mukana seuraamassa kuvauksia. Jo eka viikolla pääsin haastattelemaan potilaita, se oli vahvuuteni. Osaan kysyä potilaalta oleelliset asiat kuvausta varten. Varmistin aina, ettei potilaalla ole sydänmentahdistinta, leikkauksia tehtynä pään tai sydämen alueelle, kohossa metallia, sirua tai proteesia. Naispotilaalta piti kysyä raskaus. Jos potilas on raskaana ei saa tehosteainetta käyttää. Vaatetus käytiin läpi, ettei ole metallia, vetoketjua yms. hiuspinnejä tai rintaliivejä.

Potilashoitajana pärjäsin alusta asti hyvin. Potilaan kohtaaminen on vahvuuteni. Kerroin kuvauksen kestosta, melusta, ja että kuvauksen aikana annetaan soittokello, jos tulee jotain kysyttävää tai hätä. Asettelin potilaan kuviin turvallisuusasiait huomioiden. Kysyin ennen kuvasta potilaalta voidaanko aloittaa kuvaus.

Koneelle valitsin oikean kuvausohjelman radiologin ohjeen mukaan. Suunnittelukuvan jälkeen asettelin pakat oikein anatomisen kohteen mukaan. Aluksi minulla oli haasteita suuntien kanssa, mutta löysin aivoista anatomisen kuvan, jossa on aksiaalileike, coronaali ja sagittaali. Tämä kuva oli apukuvana tietikoneen edessä. Toistojen kautta palaset loksahtivat paikoilleen ja aloin ymmärtää mitä tein.

Kuvasin pään erilaisia kuvauksia itsenäisesti. Luin lähetteen, haastattelin potilaan, kanyloin, asettelin kuvaan ja kuvasin. Toisen harjoitteluviikon jälkeen alkoi tuntua, että tämähän sujuu, ja että ymmärrän mitä teen. Olin aktiivinen koko harjoittelun ajan, kyselin röntgenhoitajilta lisää tietoa, miksi tehdään juuri näin. Iltaisin opiskelin Mri masten brain planning sivuilta pään kuvausta. Kertasin aivojen anatomiaa.

Oli hienoa, kun opin itsenäisesti koko radiografiatyön prosessin. Minusta tuntui, että teoria ja käytäntö kohtasivat. Olin nähnyt paljon vaivaa ja ahkeroinut, että oppisin uutta. Opin siis visuaalisesti ja toistojen kautta. Itse tekemällä aloin hahmottamaan leikkeiden suunnat.

Pääsin kuvaamaan myös kaularankaa, th-ja lannerankaa, polvia. Nivelten kuvauksissa asettelin potilaan ja olin seuraamassa kyynärpään, ranteen, käden ja olkapään kuvauksia.

Tämä oli ehdottomasti vaativin harjoittelu ja olen niin iloinen,kun sain suotitettua sen kunnialla. Tästä harjoittelusta jäi hyvä mieli, ja tuli eka kertaa sellainen ole, että pian valmistun ja olen ammattilainen. Toki silloinkin uutta asiaaja opittavaa riittää. Jaksoin tehdä pitkäjänteisesti töitä tämän harjoittelun edetessä ja tuloksena koko prosessin hallinta.