Lantaa on paljon

Hollanti, Tanska ja Saksa. Kaikissa maissa haisee keväällä. Tanskalaiset osaavat olla siitä ylpeitä, ainakin julkisuudessa. ”Sianlantaa ja naudanlantaa enemmän kuin muilla, meillä on parhaat maanviljelijät.” Vielä enemmänkin olisi halua käyttää, sillä Hollannissa on tavoitteena kohottaa orgaanisen typen osuus 170 kg:sta 250 kg/ha. Tavoite toteutettaisiin käsittelemä lisätyppi biokaasulaitoksissa tai vastaavissa.

Luonnonmukainen lannoite

Lanta on luonnonmukainen lannoite. Siinä naudan ruokinnan typpi saadaan kiertoon eikä se rehevöitä muuta luontoa. Lannan käsittelylaitoksissa siitä saadaan jo nykytekniikalla n. puolet vedestä pois varsin puhtaana. Jäljelle jäävät ravinteet ovat tiiviimmässä muodossa, käytännössä levitettävän lannan määrä puolittuu saman ravinnemäärän osalta. Mahtavaa – säästetään aikaa ja kustannuksia.

Virallisesti lannalla voitaisiin korvata teollista lannoitetta. Voisiko sillä toisaalta perustella eläinmäärän lisäämistä peltoalaa kohden? Hollannissa viljelyssä käytetystä kokonaistypestä n. puolet saa olla eläinperäistä. Jos tuo osuus kasvaa 20%, niin mistä se lanta saadaan? Hollannin virallinen tavoite on karjamäärän vähentäminen.

Vesistöt rehevöityvät – lannan vika?

Meillä tuhansien järvien maassa hyvät pellot ovat järvien rannoilla, parhaat pellot vanhaa järven pohjaa. Viime vuosisadan lannankäsittely oli nykytiedon mukaan vastuutonta, tuolloin se oli käytännöllisyyttä. Nykyisin yhdelläkään karjatilallisella ei ole varaa hukata lannan ravinteita.

Keski-Euroopassa ei ole järviä, vaan jokien varsia sekä niiden päätteeksi meri. Rehevöitymisen riski tunnistetaan, mutta puheenaiheena on juomavesi. ManureSource seminaarissa 2017 Eindhovenissa useissa puheenvuoroissa juomaveden laatu ja riittävyys nousivat ympäristön tärkeimmäksi huolenaiheeksi. Harvaanasutussa Järvi-Suomessa aiheelle voi hymyillä. 3 päivän kaupunkiloman ja pullovedenjuonnin jälkeen tuo huolenaihe alkaa palautua muistilokeroista.

Kaikki toimii rahalla

Lannasta saa teollisella käsittelyllä kohtuullisen helposti ravinteet eri jakeisiin. Separoinnin, kuivaamisen ja vedenerotuksen välimaastoissa on useita vaihtoehtoja, joilla lopputuotteen lannoitusvaikutus ja siirtokustannus ovat aivan eri luokkaa kuin raakalannalla. Mutta kun ei kannata, se maksaa. Ja lanta on ehkä viimeinen asia, josta viitsii maksaa.

Urakoitsijan tekemä separoitu lantakasa Alankomaissa.

Miten kaikki muuttuu kannattavaksi? Siihen vastasi suoraan yksi ManureSource seminaarin puhuja, Stewe Rowe USA:sta. Lantaa ei kannata käsitellä, kun energian hinta on 2,5-3 cnt/kWh. Siis hinta USA:ssa. Kaiken takana on siis öljyn hinta. Kun öljyn hinta kaksinkertaistuu, typen hinta nousee ja kuljetuskustannukset kasvavat. Lannan prosessoinnilla aletaan saamaan kerrannaishyötyjä, sellaisia jotka on helppo tai pakko laskea.

Tunnemmeko nuo kerrannaishyödyt ja osaammeko laskea ne kaikki? Kulut lähtevät aina viivan alta, mutta onko säästynyt aika tai paremmalla lannalla saatu sadonlisä mahdollista laskea? Oikeastaan meillä tulisi olla rohkeutta laskea lannasta saatavat hyödyt myös rahallisesti arvokkaiksi. Toivottavasti voimme pian sanoa, että ”meidän raha ei enää haise ja onneksi sitä on paljon”.

Pasi Eskelinen
Lantalogistiikka-hanke

Lanta – Euroopan myrkky ja vihreä keidas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *