Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki, ja niin ajateltiin myös syksyllä aloittaneen englanninkielisen Nursing-ryhmän suomen kielen oppimisen suhteen. Ryhmässä kokeiltiin kielenopiskelun alkuvaiheessa, miten opinnoissa voisi yhdistyä kahden vaativan aiheen opiskelu: lääkehoidon ja suomen kielen.
Syksyllä Savoniassa aloitti opiskelunsa ensimmäinen englanninkielinen Bachelor’s Degree Programme of Nursing -sairaanhoitajaryhmä, TNE18SP. Ryhmä on hyvin kansainvälinen, ja opiskelijoita on mm. Romaniasta, Etelä-Koreasta, Japanista, Nigeriasta, Marokosta, Syyriasta ja Englannista. Opiskelijoiden suomen kielen osaaminen on myös värikästä, alkeisten A1.1-tasosta erittäin edistyneeseen C1-tasoon. Kielenopetuksen suunnittelu on ollut haastavaa juuri tasoerojen takia, ja tämän vuoksi opetusta on eriytetty eli opiskelijoille on annettu oman osaamistasonsa mukaisia tehtäviä.
Ryhmä opiskelee englannin kielellä, mutta harjoittelunsa he tekevät suomenkielisissä harjoittelupaikoissa, joten myös suomen kieltä on tarpeen opiskella. Nursing-ryhmällä on tällä hetkellä meneillään Survival Finnish -kurssi, jolla nimensä mukaisesti on opiskeltu Suomessa toimimisen ja integroitumisen kannalta olennaisia asioita: ajanmääreitä, numeroita, olla-verbin taivutusta ja persoonapronomineja. Samalla aikaa ryhmällä on kuitenkin meneillään muita ammattiaineiden kursseja, joiden termistö pitäisi opetella ja osata myös suomeksi.
Päätimme lyödä NURLÄPE1 Basics of Pharmacological Treatment -lääkehoidon kurssia opettavan Eeva-Riitta Ylisen kanssa viisaat päämme yhteen ja yhdistää lääkehoidon oppimisen suomen kielen oppimiseen. Eeva-Riitta oli jakanut jo aiemmin kokoamansa lääkehoidon sanaston ryhmälle, ja tuon sanalistan kanssa ryhdyimme Survival Finnish -kurssilla muotoilemaan pienryhmien valitsemien sanojen ympärille pieniä simulaatioita. Pienryhmät oli jaettu jo aikaisemmin niin, että jokaisessa ryhmässä oli sekä edistyneempiä että alkeistason osaajia, näin vertaisoppiminen tuli tehokkaaseen käyttöön.
”Opin, että kielen opiskelu voi olla myös hauskaa,
eikä vain pelkästään kieliopin opettelua!”
Simulaatioiden kestoksi oli määritelty 5–10 minuuttia, jotta tehtävästä ei tulisi liian vaikea, jolloin motivaatio ja into oppimiseen helposti vähenisi. Opiskelijoiden simulaatiot olivat hyvin erilaisista tilanteista: yksi ryhmä käsitteli työyhteisön ja lääkeriippuvaisen ja sairaalasta lääkkeitä varastelevan sairaanhoitajan ongelmaa, toinen ryhmä yritti selvittää moniammatillisen ryhmän kesken, mikä vatsakipuista potilasta vaivaa. Kolmas ryhmä hoiti moniammatillisesti hammaskipuista potilasta ja neljäs lääkitsi kuumeilevaa ja pahoinvoivaa potilasta. Kaikki tilanteet oli suunniteltu huolellisesti niin, että lääkehoidon sanastoa käytettiin runsaasti. Ryhmät onnistuivat upeasti!
Simulaatioharjoitukset menivät niin hienosti, että päätimme Eeva-Riitan kanssa ehdottomasti jatkaa yhteistyötämme tällaisten harjoitusten muodossa. Myös opiskelijoilta tulleen palautteen mukaan simulaatiot olivat erittäin tehokas tapa oppia suomen kieltä. Palautteissa nousi esiin mm. se, kuinka rohkeus käyttää kieltä kasvoi harjoituksen ansiosta ja itseluottamus kasvoi: tulen ymmärretyksi, vaikka en puhu täydellistä suomea. Eräs opiskelija kommentoi, että hän huomasi harjoituksen aikana, kuinka tärkeää on osoittaa empatiaa potilaalle. Toinen kertoi simulaatioiden lähentäneen ryhmää ja kohottaneen ryhmähenkeä: ”Ryhmä ja opettajat ovat meille kuin perhettä.”
Anne Karuaho
suomen kielen ja viestinnän lehtori
Eeva-Riitta Ylinen
lehtori, sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmavastaava