Esiintymistä jännittää suurin osa opiskelijoista, ja koska opiskeluihin kuuluu paljon suullista esiintymistä ja esittämistä, voi jännittämisestä aiheutua suurikin opiskelijan elämää kuormittava tekijä. TT15K-ryhmän opiskelijoidenLiisa Antikaisen ja Siiri Huuskosen vastavalmistunut opinnäytetyö käsittelee improvisaation vaikutusta esiintymisjännityksen vähentämiseen ja hallitsemiseen.

”Kaikki lähti siitä liikkeelle, kun opinnäytetyön aloitusseminaarissa sain idean päähäni haluavani tehdä opinnäytteeni aiheesta, joka oikeasti kiinnostaisi minua. Kävin heti seminaarin päätteeksi kertomassa opettajalle, että minua kiinnostaisi yhdistää osaamistani luovalta puolelta ja tutkia esiintymisjännitystä. Opettaja näytti vihreää valoa, kunhan löytäisin aiheelle tilaajan sekä jonkun, jonka kanssa tehdä opinnäytetyö. Saman tien kyselyä päälle, ja kumppanikseni tähän tutkimusmatkalle lähti Siiri Huuskonen ja tilaajaksi saimme Savonian ja Talentreen Tahtotilana-yhteistyöhankkeen.

Päädyimme tutkimaan aihetta, mitä vaikutuksia improvisaatiolla on esiintymisjännitykseen. Pidimme syksyllä 2017 ”Varmuutta esiintymiseen” -kurssin, johon osallistui vapaaehtoisia opiskelijoita eri Savonian kampuksilta. Kurssikertoja oli viisi ja jokaisella tunnilla oli oma teemansa improvisaation eri aihealueista. Käsittelimme kerroilla improvisaation perusasioita, kuten iloista mokaamista, tarjousten hyväksyntää sekä tyrmäystä ja statusharjoituksia. Viimeisellä kerralla teimme myös rennolla asenteella pienen esiintymisharjoituksen.

Mitä improvisaatio on? (klikkaa kuvaa) Kuva Siiri Huuskonen.

Mitä improvisaatio sitten on? Usealle sanasta improvisaatio tulevat mieleen Putous ja Vedetään hatusta -tyyliset tv-sarjat. Ne ovat myös improvisaatiota, mutta väittäisin, että ihan meistä jokainen osaa improvisoida ja onkin improvisoinut elämässään. Se on vain se hetki, kun valmiiksi ajateltu käsikirjoitus menee pipariksi ja täytyy alkaa tyhjästä päästä nyhtämään ideoita, miten tilanne jatkuisi eteenpäin. Improvisaation pääperiaatteita ovat tarjous, hyväksyntä ja tyrmääminen, jotka ovat ihan perusasioita vuorovaikutuksessa. Tarjotaan ideoita sanoin tai elein, ja toinen osapuoli joko hyväksyy tai tyrmää sen. Tyrmääminen on se tylsä vaihtoehto, koska asiat eivät silloin etene, ja asian tarjonneelle tulee hölmö olo ja ajatus siitä, miksi edes ehdottikaan mitään. Hyväksyntään voi lisätä niin sanotun ”joo ja” -menetelmän eli hyväksyy toisen esittämän tarjouksen ja lisää oman ideansa siihen lisäksi. Tällöin saadaan aikaiseksi toimintaa ja tekeminen muodostuu yhteiseksi. Esiintymisjännittäjille jo se, että uskaltaa edes tarjota ehdotusta, voi muodostua haastavaksi asiaksi. Kaikkein tärkeintä ohjaamisessa onkin luoda hyväksyvä ilmapiiri, ja eipä hyväksyvä ilmapiiri pahitteeksi olisi muuallakaan elämässä. Improvisaatioon kuuluu termi ”iloinen mokaaminen”, jolla tarkoitetaan sitä, ettei moka kaada maailmaa vaan otetaan moka ilolla vastaan.  Ja jos on oikein näppärä, mokaa voi käyttää hyödyksi esiintyessä. Loppujen lopuksihan yleisö ei tiedä, mitä esiintyjän kuuluisi siinä tilanteessa ”oikeasti” tehdä.

Aiheena tämä on ollut aivan äärimäisen mielenkiintoinen, ja saimme paljon eväitä reppuun. Opinnäytetyön tekoprosessi taas on ollut välillä kivikkoinen mutta palkitseva tie. Kivikkoisuus on lähinnä tullut siitä, ettemme olleet eläissämme tehneet tutkimusta ja jälkiviisaana keksisi vaikka kuinka paljon parannettavaa. Olemme kuitenkin oppineet paljon uusia asioita ja kehittyneet osaamisessamme. Opimme mm. markkinointia, kuinka suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan interventio, saimme uutta tietoa teoriasta ja yhdistimme sitä käytäntöön. Myös ohjaustaidot kehittyivät ja saimme ammatillisesti paljon uusia keinoja hyödynnettäväksi ja saimme tietoa, mikä toimii käytännössä ja mikä ei. Sain vain lisää puhtia siihen, että luovien toimintojen ja hoitotyön yhdistäminen kannattaa, sekä juuri niitä arvokkaita eväitä reppuun, miten jatkossa kannattaa suunnitella esimerkiksi Improvisaatiokursseja. Siiri koki saavansa hyviä harjoitteita, joita voi tulevaisuudessa työssään soveltaa. Kiitämme molemmat kurssille osallistujia meille arvokkaasta oppimiskokemuksesta.

Avoimessa palautteessa saimme useammalta osallistujalta palautteen ”hauska kurssi”. Saimme palautteessa myös vastauksia, jossa vastaajista suurin osa koki kurssista olleen jotain hyötyä jännitykseen, mutta toki myös saatiin vastauksia, joissa koettiin, ettei kurssista ollut hyötyä. Teimme kurssin alussa ja lopussa SPIN-FIN-mittarilla kyselyn, jonka tuloksien muutosprosentteja vertailimme, sekä havainnoimme kurssilaisten kehonkieltä teoriasta saadun tiedon mukaan jännityksen ulkoisista oireista. Lopuksi voi siis pohtia, onko improvisaatiosta sitten apua esiintymisjännitykseen. Mielestämme on. Vai kuinka moni teistä kuvailisi jännittämisen hauskaksi? Saamamme tulokset jäivät epäluotettaviksi SPIN-FIN-mittarin osalta, mutta havainnot tukivat arviotamme siitä, että apua on ollut ainakin siinä hetkessä. Lisää aiheesta voi lukea opinnäytetyöstämme, joka on Theseuksessa nimellä Improvisaation keinoin apua opiskelijoiden esiintymisjännitykseen. Pilotti-interventiotutkimus Savonia-AMK:n opiskelijoille. Tsemppiä oppareiden tekoon ja esiintymiseen!”

Liisa Antikainen
TT15K

Liisa Antikaisen ja Siiri Huuskosen opinnäytetyö Improvisaation keinoin apua opiskelijoiden esiintymisjännitykseen: Pilotti-interventiotutkimus Savonia-AMK:n opiskelijoille:
http://www.theseus.fi/handle/10024/154548

 

Tuoreen opinnäytetyön esittely – Improvisaatiolla helpotusta esiintymisjännitykseen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.