Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman lehtori Tuula Partanen osallistui marraskuun alussa Sädeturvapäiville, jotka järjestettiin Tampereella. Päivillä esiintyi monia tunnettuja alan asiantuntijoita kertomassa lääketieteellisen säteilyn uusimmista tuulista.
Sädeturvapäivät ovat lääketieteellisen säteilyn käyttäjien tärkein valtakunnallinen neuvottelu- ja täydennyskoulutustapahtuma. Päivien järjestäjänä toimivat Suomen Radiologiyhdistys (SRY) ja Säteilyturvakeskus (STUK) yhteistyössä Sairaalafyysikot ry:n ja Suomen röntgenhoitajaliiton kanssa. Sädeturvapäivien tavoitteena on toimia säteilyn käytön ammattilaisten neuvottelupäivinä, joissa käsitellään säteilyn käyttöön liittyvät ajankohtaiset asiat ja muodostetaan yhteinen tapa viedä ne käytäntöön. Päivien ohjelma toimii myös säteilyn käytön täydennyskoulutuksena, ja täyttää näin ST 1.7 -ohjeen mukaista täydennyskoulutusvaatimusta.
2018 Sädeturvapäivien luentojen aiheet olivat Kuvantamisen haasteet terveydenhuollon teknologian murroksessa, Tekoäly, Annosseuranta optimoinnin tukena, Henkilökunnan dosimetria, Tekoälyn mahdollisuudet radiologiassa, Abdominaaliradiologia, Natiivikuvantaminen ja ennakoiva kliininen arviointi, Läpivalaisun rooli tänään ja huomenna, HIFU-hoidot gynekologiassa, Säteilyturvallisuuspoikkeamat sekä Magneettikuvausten turvallisuus. Luennot olivat päällekkäisiä, joten osallistuin eri sessioihin oman kiinnostukseni mukaan. Seuraavaksi koontia seuraamistani luennoista.
Toimialajohtaja Juhana Hakumäki Tukholman Karoliinisesta Instituutista puhui omassa luennossaan Karoliinisen sairaalan kuvantamisen toiminnasta ja tekoälyn mahdollisuuksista. Tekoälyn odotetaan tuovan ratkaisuja kuvantamisen saatavuuteen ja laadun parantamiseen. Tekoäly voi tulevaisuudessa mm. auttaa valitsemaan kullekin potilaalle ja hänen oireisiinsa parhaiten sopivan kuvausmenetelmän genomiperustaa käyttäen. Kuvantamistutkimuksissa ja -toimenpiteissä voidaan hyödyntää virtuaalitodellisuutta ja 3D- tulosteita. Ongelmia kuitenkin on vielä paljon, mutta tulevaisuudessa tekoälyn avulla voidaan automatisoida kuvantamisprosesseja ja diagnostiikkaa.
Fyysikko Antti Kotiaho Oulun yliopistollisesta sairaalasta kertoi Oulussa käytössä olevasta Radimetrics-annoskeräysohjelmistosta, jota käytetään kuvan laadun optimoinnin tukena. Digitaalisessa kuvassa on paljon dataa, jota ei vielä osata käyttää hyväksi. Kuvista saatavan informaation avulla on mahdollista saada selville poikkeavia tapahtumia paremmin, ja niihin pystytään puuttumaan ennen kuin vakavia säteilynkäytön ongelmia ehtii muodostua. Ohjelmistoa käytetään myös säteilyannosten optimointiin, ja esimerkiksi eri kuvausarvojen vertailua voidaan tehdä eri laitteiden välillä.
Henkilödosimetriasta kertoi sairaalafyysikko Minna Husso KYS Kuvantamiskeskuksesta. Husson luennossa käytiin läpi henkilöannoksen kolme eri suuretta: Hp[10] syväannos, joka kuvaa koko kehon annosta, Hp [0,07] pinta-annos, joka kuvaa ihoannosta ja Hp[3], joka on silmän henkilöannosekvivalentti. Yleisin tällä hetkellä käytössä oleva henkilödosimetrimittari on termoluminenssidosimetri (TLD). Uutta mittausmenetelmää edustaa DIS-dosimetri (direct ion storage), jonka toimintaperiaate perustuu ionisaationkammioon, josta säteilyn synnyttämät varaukset kerätään puolijohteen avulla. DIS-dosimetri voidaan lukea erillisellä luentalaitteella koska tahansa. Luentalaite voi olla lähellä dosimetrin käyttöpaikkaa, mikä mahdollistaa esimerkiksi päiväkohtaisten tai tehtäväkohtaisten annosten seurannan. DIS on ns. ryhmädosimetri. TLD- ja DIS- dosimetrit ovat nk. passiivisia mittareita, jolloin mitattu annos luetaan mittarista jälkikäteen. Säteilylain uudistus laskee henkilöstön annosrajoja, esimerkiksi vuotuinen annos laskee 150mSv > 20 mSv. Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä STUKin hyväksymää silmän henkilöannoksen mittaria.
Turussa on otettu käyttöön magneettikuvauksella ohjattu korkeaintensiteettinen fokusoitu ultraäänihoito, MRI-ohjattu HIFU (High intensity focused ultrasound). MRI-ohjatussa HIFU-hoidossa ultraääniaallot fokusoidaan kasvainkudokseen, jonne muodostuu paikallinen korkean intensiteetin ultraäänialue. Tällä alueella lämpötila nousee nopeasti, ja kudoksen lämmittäminen yli 57 celsiusasteeseen aiheuttaa kohdekudoksessa mm. koagulaationekroosia ja palautumattomia soluvahinkoja. Hoitomuotoa käytetään sekä hyvän- että pahanlaatuisten kasvainten hoitoon. Turussa potilaat ovat tähän asti olleet pääasiassa syöpäpotilaita ja gynekologisia potilaita, joilla on myoomia. Myös luutuumoreita ja eturauhasen muutoksia on hoidettu HIFUlla, mutta menetelmä ei sovellu selkärangan eikä kallon luun hoitoihin. HIFU-hoidot kestävät 2–4 tuntia, joten potilaan tulee olla hyväkuntoinen ja anestesiakelpoinen. Fyysikko Teija Sainio ja radiologi Heikki Pärssinen luennoivat HIFU-hoidoista TYKSissä.
HUS radiologi Kimmo Lappalainen, röntgenhoitaja Pirita Nieminen TAYS ja radiologian erikoistuva lääkäri Timo Laine TAYS luennoivat aiheesta Läpivalaisun (LPV) rooli tänään, entä huomenna? Tarkkuudeltaan paremmat kuvantamismenetelmät magneetti (MRI)- ja tietokonetomografiakuvaus (TT) ja tähystystekniikan kehitys ovat syrjäyttäneet perinteiset läpivalaisututkimukset etenkin ruoansulatuskanavan tutkimuksissa. Useassa sairaalassa on siirrytty toteuttamaan myös defekografiatutkimukset eli peräsuolen toimintatutkimukset läpivalaisun sijaan TT- ja magneettikuvauksina. Melkein kaikki tällä hetkellä oleva LPV-toiminta on toimenpidekuvantamista kuten uroradiologisia pyelostomioita ja gastroenterolgisia sappidreneerauksia ja ERCP:tä (Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia). LPV-kuvauksia tehdään kuitenkin vielä toiminnallisina kuten esimerkiksi nielemisfunktio- ja ruokatorvitutkimuksia. Lapsille tehdään vielä jonkin verran miktiokystografioita (virtsarakon toiminnan varjoainetutkimus). Suomessa perinteisiä LPV-laitteita on enää isoissa keskussairaaloissa.
Luennot olivat mielenkiintoisia, ja päivien aikataulu oli tiukka. Vaikka aikataulu oli tiukka, olivat päivät erittäin antoisat ja ajatuksia herättävät. Anti sai pohtimaan röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman näkökulmasta mm. sitä, milloin voisimme ottaa opiskelijoille DIS-dosimetrit käyttöön ja ovatko ne halvempia kustannukseltaan kuin nykyiset TLD-dosimetrit. Ajatuksia herättivät myös tekoälysovellukset ja tulevaisuus kuvantamisen opetuksessa sekä HIFU-hoitojen ottaminen mukaan esimerkiksi syöpäpotilaan hoitamisen eli sädehoidon opintoihin. Mietintää aiheutti myös, miten jatkossa toteutamme perinteisen LPV-tutkimusten harjoittelun, kun harjoittelupaikkojen saatavuus vähenee.
Savoniasta valmistuneita röntgenhoitajia osallistui päiville useita, ja heidän kanssaan oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia. Kirsikkana kakun päällä iltaohjelmassa esiintyi Lauri Tähkä.
Koulutuspäivien luentojen abstraktit voi lukea Sädeturvapäivien verkkosivuilta. http://www.sadeturvapaivat.fi/index.php?688
Tuula Partanen
Lehtori, röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma