Opinnäytetyön esittely – Taidetanssijan voimaharjoittelu ja suorituskyvyn kehittäminen

Mikä tekee urheilusta urheilua ja mitä lajilta vaaditaan, että sitä voidaan kutsua urheiluksi? Urheiluun yhdistetään tyypillisesti fyysisyys, säännöt, kilpailullisuus, taito ja institutionaalisuus. Perinteisesti tanssia ei mielletä urheiluksi, vaikka tanssisuoritus pitää sisällään lähestulkoon kaikki edellä mainitut elementit. Tanssi on taitolajisuoritus, joka vaatii fysiikalta sekä aerobista että anaerobista suorituskykyä hyvän liikkuvuuden, ponnistusvoiman ja tasapainon lisäksi.  

Tanssiurheilussa elimistön energiantuotto- ja kuljetussysteemien sekä lihaksiston ominaisuuksien pitää olla hyvässä kunnossa, jotta tanssille tyypillisiä liikkeitä ja liikesarjoja pystytään esteettisesti ja tehokkaasti suorittamaan. Kyseinen taitolajisuoritus vaatii tanssijan fysiikalta sekä aerobista että anaerobista suorituskykyä hyvän liikkuvuuden, ponnistusvoiman ja tasapainon lisäksi. 

Voimaharjoittelun vaikutuksia tanssijoiden fyysisiin ominaisuuksiin on tutkittu vähän, vaikka tätä harjoittelumuotoa käytetään muiden urheilulajien parissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vastuksilla suoritettavan maksimivoimaharjoittelun vaikutusta taidetanssijoiden vertikaalihyppyjen ponnistusvoimaan. Tutkimuksessa rajasimme taidetanssin kattamaan baletin sekä jazz- ja nykytanssin, jolloin kohderyhmämme pysyi tutkimuksessa maltillisena. 

Opinnäytetyömme on fysioterapeutti- ja tanssinopettajaopiskelijan yhteistyönä toteutettu projekti, jossa molemmat pääsivät syventymään kiinnostavaan aiheeseen.

Tarkoituksenamme oli kerätä yhteen eri lähteistä koottu tieto voimaharjoittelun hyödyistä urheilulajissa, jossa korostuu suorituksen esteettisyys sekä selvittää, miten säännöllinen voimaharjoittelu vaikuttaa tanssijan ponnistuksen voimantuottoon. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa tanssijan voimaharjoittelusta ja näin vahvistaa lajin mieltämistä urheiluksi. Opinnäytetyö korostaa oheisharjoittelun ja sen monipuolisuuden tärkeyttä tanssin saralla. Yhdessä pohtiessa kävi ilmi, että koemme molemmat, että yhtä lailla tanssinopettajalla, myös valmentajalla on erittäin suuri vastuu ohjatessaan kaikenikäisiä oppilaita. Tästä johtuen ohjaajalla/valmentajalla tulee olla luotettavaa tietoa itse lajista sekä myös sen tueksi sopivasta tarkoituksenmukaisesta oheisharjoittelusta.

Opinnäytetyö korostaa oheisharjoittelun ja sen monipuolisuuden tärkeyttä tanssin saralla.

Opinnäytetyömme sisältää tutkimuksen, jonka tuloksia peilataan kansainvälisiin tutkimuksiin sekä faktatietoon aiheesta. Työssä tutkitaan hermostollisen maksimivoimaharjoittelun vaikutuksia tanssijoiden suorituskykyyn, erityisesti vertikaalihypyn ponnistusvoimaan, ja tanssijoiden omaan kokemukseen suorituskyvystään. Työn tarkoituksena on saada tutkimustietoa vähemmän tanssille ”perinteisen”, voimaharjoittelun, oheisharjoittelumuodon vaikutuksista. Tavoitteena on toteuttaa mahdollisimman tarkka harjoitteluohjelma tutkimusryhmälle sekä saada luotettavaa ja perusteltua tutkimustietoa selville vertaillen harjoittelujaksoa edeltävän ja sen jälkeen toteutetun testausten mahdollisia eroavaisuuksia. Tutkimus pohjataan tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymysten avulla työtä on selkeä lähteä toteuttamaan ja se pysyy hallinnassa rajattujen aiheiden avulla. Maksimivoimaharjoittelun yleisten vaikutusten lisäksi työssä halutaan löytää vastaus kysymykseen “mitä positiivisia vaikutuksia tanssijan suorituskykyyn maksimivoimaharjoittelulla on?” Työssä haluttiin myös nostaa esille voimaharjoittelun vaikutus tanssivammojen ehkäisyyn. Tätä perustelemme työssämme aiempien kansainvälisten tutkimusten avulla sekä ammattilaisille (fysioterapeutit ja tanssin ammattilaiset) suunnatulla kyselyhaastattelulomakkeella.

Tutkimukseemme koeryhmä koostuu kuudesta taidetanssin edustajasta, joille laaditaan tutkittuun tietoon perustuva 10 viikkoa kestävä maksimivoimaharjoitteluohjelma. Koeryhmä testattiin sekä ennen että jälkeen 10 viikon harjoittelun kontaktimattotesteillä. Testiliikkeiksi valitsimme esikevennetyn vertikaalihypyn sekä vertikaalihypyn ensimmäisestä asennosta plièstä, sillä tanssissa koreografiat yleensä sisältävät yksittäisiä hyppyjä sekä hyppysarjoja.

Aiheemme on tanssin kehityksen kannalta omasta mielestämme hyvinkin tärkeä, sillä aikaisemmin on tehty kansainvälisiä tutkimuksia mm. ammattibalettitanssijoiden ponnistusvoiman suuruudesta ja oheisharjoittelun urheiluvammoja ehkäisevästä vaikutuksesta, mutta varsinasta tutkimusta maksimivoiman kehittämisen hyödyistä tanssijoilla ei ole laajaa tutkimusnäyttöä.

Opinnäytetyön tekijät:

Lotta Korhonen (fysioterapia) ja Riina Paarma (tanssinopettaja)