Röntgenhoitajaopiskelija Taavi Mäkiharju toteutti opinnätetyönsä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta käyttäen, ja työn tarkoituksena oli nimensä mukaisesti tuottaa tietoa ultraäänitutkimusten yhteydessä käytettävän ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksista ja käyttökohteista. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajaopiskelijoiden tietoutta ultraäänivarjoaine SonoVuen haittavaikutuksista ja käyttökohteista.

Ultraääni on hyvin yleinen kuvausmenetelmä ja ultraäänitutkimuksia tehdään suomessa noin 650 000 vuodessa. Ultraääni on aaltoliikettä, jonka taajuus ylittää ihmisen korvan kuuloalueen, joka on noin 20 Hz–20 kHz. Tätä suurempia äänen taajuuksia sanotaan ultraääneksi. Lääketieteellisessä tehtävissä ultraäänikuvauksissa hyödynnetään 0,5–40 MHz:n taajuuksia.  Monissa kuvantamistutkimuksissa käytetään varjoaineita, ja niin myös ultraäänitutkimuksissa. Ultraäänivarjoainetta tarvitaan, koska sen avulla saadaan näkyviin pienempiä verisuonia, kuin ilman varjoainetta kuvattaessa. Suomessa käytössä oleva ultraäänivarjoaine SonoVue on vain diagnostiseen käyttöön tarkoitettu ultraäänivarjoaine, joka sisältää pieniä rikkiheksafluoridikaasua sisältäviä kuplia. Rikkiheksafluoridi on erittäin stabiili ja inertti eli reagoimaton muiden alkuaineiden ja yhdisteiden kanssa. Se poistuu elimistöstä lopulta keuhkojen kautta uloshengityksen yhteydessä.

Ultraäänivarjoainetta tarvitaan, koska sen avulla saadaan näkyviin pienempiä verisuonia, kuin ilman varjoainetta kuvattaessa.

Opinnäytetyöni otsikkona oli Ultraäänivarjoaine SonoVuen käyttökohteet ja haittavaikutukset. Toteutin opinnätetyön kuvailevaa kirjallisuuskatsausta käyttäen ja työn tarkoituksena oli nimensä mukaisesti tuottaa tietoa ultraäänitutkimusten yhteydessä käytettävän ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksista ja käyttökohteista. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajaopiskelijoiden tietoutta ultraäänivarjoaine SonoVuen haittavaikutuksista ja käyttökohteista. Tutkimuskysymykseni kirjallisuuskatsauksessa olivat, missä tutkimuksissa SonoVue ultraäänivarjoainetta käytetään ja mitä haittavaikutuksia sen käytöstä voi aiheutua potilaille? Tiedonhakuja toteutettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa, joista saatuja hakutuloksia rajattiin sisäänottokriteerien avulla. Tutkimusartikkelien haut tehtiin englanninkielisillä sanoilla ja yhdistelmillä. Sisäänottokriteereinä olivat, että tutkimus on julkaistu vuoden 2014 jälkeen, tutkimuksen koko versio on saatavissa ilmaiseksi, tutkimus on englanninkielinen ja että tutkimus käsittelee SonoVue ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksia.

Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka kaikki käsittelivät Sonovue-ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksia. Jokaisesta artikkelista kävi myös ilmi, että missä tutkimuksissa ultraäänivarjoainetta oli käytetty. Kahdessa tutkimusartikkeleista analysoitiin valmista aineistoa, molemmissa tutkimuksissa aineistona oli yli 30 000 potilastapausta. Seuraavat kaksi artikkelia käsittelivät tutkimuksia, joissa keskityttiin pelkästään ultraäänivarjoaine SonoVuen käyttöön ja käytöstä aiheutuneisiin haittavaikutuksiin lapsipotilailla. Viimeisistä kahdesta artikkelista toinen käsitteli SonoVue-ultraäänivarjoaineen käyttöä ja siitä aiheutuneita haittavaikutuksia tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivillä potilailla ja toinen artikkeli käsitteli SonoVuen käyttöä kemoterapian yhteydessä ja siitä aiheutuneita haittavaikutuksia.

SonoVue-ultraäänivarjoainetta käytetään esimerkiksi maksan ja munuaisten ultraäänitutkimusten yhteydessä.

SonoVue-ultraäänivarjoainetta käytetään yleisimmin vatsanalueen ultraäänitutkimusten yhteydessä. Tarkemmin ottaen sitä käytettiin kirjallisuuskatsauksessa mukana olleiden tutkimusartikkeleiden perusteella esimerkiksi maksan ja munuaisten ultraäänitutkimusten yhteydessä. Tekemästäni kirjallisuuskatsauksesta selviää myös, että vatsan alueen ultraäänitutkimusten lisäksi SonoVue-ultraäänivarjoainetta voidaan käyttää myös esimerkiksi olkapään ultraäänitutkimusten yhteydessä. Lapsipotilailla ultraäänivarjoainetta käytettiin esimerkiksi vatsan alueen ja virtsaelinten ultraäänitutkimusten yhteydessä. Yhdessä tutkimusartikkeleista SonoVue-ultraäänivarjoainetta käytettiin myös kemoterapian yhteydessä vatsanalueen ultraäänitutkimuksissa. Tällä pyrittiin parantamaan kemoterapian vaikutusta.

Sonovuen haittavaikutuksia olivat mm. erityyppiset ihoreaktiot ja ihottumat sekä kuume, huimaus, hikoilu ja pahoinvointi.

Ultraäänivarjoaine SonoVuen haittavaikutuksia pohdittaessa kirjallisuuskatsauksen tuloksena oli, että ensinnäkin ultraäänivarjoaineesta aiheutuu haittavaikutuksia, joista yleisimpiä olivat tutkimusartikkelien perusteella erityyppiset ihoreaktiot ja ihottumat. Näiden lisäksi haittavaikutuksia olivat muun muassa kuume, huimaus, hikoilu ja pahoinvointi. Tutkimusartikkeleista selvisi myös, että osa potilaista sai anafylaktisen reaktion. Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin todeta, että vaikka tutkimusartikkeleissa havaittiin monenlaisia haittavaikutuksia, ne ilmaantuivat kuitenkin vain harvoille potilaille.

Kokonaisuudessaan kirjallisuuskatsauksen tekeminen oli minulle pitkä ja haastava prosessi. Tein opinnäytetyötä pienissä pätkissä töiden ohella ja työ eteni todella hitaasti. Varsinkin aihekuvauksen ja työsuunnitelman tekeminen olivat todella haastavia työvaiheita.

Kirjoittajat:

Taavi Mäkiharju, TR16SP, Savonia-ammattikorkeakoulu

ja Tuula Partanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Ultraäänivarjoaine SonoVuen käyttökohteet ja haittavaikutukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.