Tuoreeks terveeks! Uutisia Kuopion terveysalalta

Tässä artikkelissa selvitetään sähköisen perehdytysohjelmiston tuomia etuja uuden tai pitkään poissa olleen röntgenhoitajan perehdytyksessä. Artikkeli pohjautuu YAMK-kehittämistyöhön, jossa tuotettiin sähköisen perehdytysohjelmiston malli ja toteutettiin sen käyttöönotto. Perehdytyksen kehittämisen tavoitteena oli potilasturvallisen työskentelyn varmistaminen, röntgenhoitajien ammattiosaamisen kehittäminen sekä yleisperehdytysprosessin laadun parantaminen.

Perehdytyksen pilotointivaiheeseen osallistuneiden röntgenhoitajien kokemus Intron käytöstä perehdytyksen tukena oli positiivinen. Ohjelmiston parhaana ominaisuutena pidettiin perehdytystehtävissä olevia linkkejä, joiden avulla perehtyjä sai lisätietoa perehdytettävästä asiasta. Ohjelmistosta arvioitiin olevan hyötyä esimiehelle jo ennen perehtyjän työn aloitusta. Suurimman hyödyn perehtyjät kokivat koskevan heidän oman perehtymisensä tukemista, niin perehdytyksen aikana kuin myöhemmin tulevaisuudessa.

Röntgenhoitajien perehdytys

Perehdytys kuuluu henkilöstöjohtamisen prosessiin osana osaamisen johtamisjärjestelmää. Perehdytyksen tavoitteena on työntekijän opastaminen ammatissa vaadittavan osaamisen omaksumiseen sekä työhyvinvoinnin tukeminen. Perehtymisprosessi itsenäiseksi radiografiatyön ammattilaiseksi on haastava ajanjakso, hyvä johtaminen ja suunnitelmallinen perehdytysprosessi edesauttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Perehdytyksen tavoitteena on työntekijän opastaminen ammatissa vaadittavan osaamisen omaksumiseen sekä työhyvinvoinnin tukeminen.

Röntgenhoitajat kokevat työelämän alkuvaiheen stressaavaksi, jännittäväksi ja henkisesti raskaaksi ajaksi. Perehtymisjakso on lyhyt, mutta tärkeä osa ammatillista uraa. Tutkimusten mukaan vastavalmistuneet röntgenhoitajat kokivat tärkeimmiksi teemoiksi ensimmäisten kuukausien aikana sopeutumisen, itseluottamuksen kasvattamisen, tuen ja tunnustuksen saamisen sekä tarpeellisuuden tunteen. Ensimmäisen työvuoden aikana tulisi kiinnittää erityistä huomiota riittävän ammatillisen tuen saamiseen kollegoilta.

Uuteen työhön liittyvät haasteet on helpompi hallita positiivisessa työilmapiirissä. Tutkimus osoittaa, että useat samaan aikaan aloittaneet uudet työntekijät ovat vertaistukena toisilleen. Mahdollinen hierarkkinen suhtautuminen uuteen työntekijään saattaa rajoittaa kokeneiden ja aloittelevien röntgenhoitajien keskinäistä viestintää. Mikäli on mahdollista, tulisi palkata yhtä aikaa useita vastavalmistuneita röntgenhoitajia, sillä he ovat toisilleen parasta vertaistukea.

Sähköinen perehdytysohjelmisto

Perehdytysmenetelmää suunnitellessa on hyvä huomioida Z-sukupolvi, eli 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneet työntekijät, jotka ovat tottuneet oppimaan digitaalisen teknologian avulla. Heille on luontevaa käyttää virtuaalisia ohjelmia ja verkko-oppimisen keinoja, jossa yhdistyvät taitojen ja osaamisen kehittämisen tarve ja kannustava elementti.

Internet mahdollistaa verkkopohjaisten sähköisten perehdytysohjelmistojen käyttämisen oppimistyökaluina. Sähköisen ohjelmiston etuna on oppimisen seuranta ja arviointi perehdytyksen eri vaiheissa sekä perehdytykseen liittyvän materiaalin arkistoituminen, mikä mahdollistaa toteutuneen perehdytyksen sekä perehdytysmateriaalin tarkastelun tarvittaessa uudelleen. Sähköisissä oppimismateriaaleissa on mahdollisuus käyttää hyperlinkkejä, jotka mahdollistavat lähes rajattoman internetpohjaisen informaation käytön perehdytyksen tukena. Sähköisen perehdytysohjelmiston etuja ovat myös sen käyttö ajasta tai paikasta riippumatta sekä mahdollisuus perehdytyssuunnitelman yksilölliseen muokkaukseen.

Kokemuksia Intro -perehdytysohjelmiston käytöstä keskussairaalan Kuvantamisessa

Intro on perehdytyksen tehostamiseen suunniteltu sähköinen perehdytysohjelmisto. Perehdytyksen runkona toimii Intro-ohjelmiston materiaalipankista löytyvä perehdytyssuunnitelman mallipohja, joka muokataan organisaation tarkoitukseen soveltuvaksi. YAMK-kehittämistyössä tuotettu röntgenhoitajien yleisperehdytysmallipohja koostuu kuudesta ajallisesta kategoriasta, jotka sisältävät perehdytystehtäviä. Kategoriat ovat ennen aloitusta, aloituspäivä, ensimmäinen viikko, ensimmäinen kuukausi, perehtymisen 2–3 kuukautta ja ennen perehtymisen päättymistä. Mallipohja sisältää yksikkökohtaisia ja ammattiosaamiseen liittyviä perehdytettäviä tehtäviä, jotka ovat potilasturvallisen ja ammattitaitoisen työskentelyn kannalta välttämättömiä ottaa huomioon uuden työntekijän perehdytyksessä. Esimies, perehdyttäjä sekä perehtyjä voivat seurata meneillään olevaa perehdytystä reaaliajassa.

Kehittämistyö eteni vähitellen, useiden vaiheiden kautta, kohti valmista organisaatiossa käyttöön otettavaa yleisperehdytyksen Intro-mallipohjaa. Kehittämistyön prosessiin kuului ohjelmiston käyttöönottoon liittyvät palaverit sairaanhoitopiirin Intro-pääkäyttäjän ja Kuvantamisen esimiesten kanssa. Kuvantamisen perehdytyksen nykytilan kartoitus suoritettiin perehdytysvastaavien haastattelun ja yksikön kirjallisten dokumenttien avulla. Röntgenhoitajien yleisperehdytysmallipohjan muokkaamisprosessiin kuului myös kohdeorganisaation perehdytysvastaavien perehdytys Intron käyttöön sekä ohjelmiston testaus testiperehtyjän ja pilottiryhmän perehdytyksellä.

Intro-perehdytysohjelmisto on palautteen mukaan helppokäyttöinen, rakenteeltaan selkeä ja kaikki perehdytyksessä tarvittava löytyy hyvin.

Pilotointiin osallistuneilta röntgenhoitajilta saadun palautteen perusteella Intro-perehdytysohjelmisto on helppokäyttöinen, rakenteeltaan selkeä ja kaikki perehdytyksessä tarvittava löytyy hyvin. Erityisen hyödyllisiksi koettiin tehtävissä olevat linkit, koska ne helpottivat perehdytysohjelman tehtävien tekemistä, kun perehtyjä pääsi helposti oikealle sivulle suorittamaan vaadittavia kursseja sekä sai lisätietoa perehdytettävästä asiasta. Intro-perehdytysohjelmistosta arvioitiin olevan hyötyä esimiehelle jo ennen perehtyjän työn aloitusta. Suurimman hyödyn perehtyjät kokivat koskevan heidän oman perehtymisensä tukemista, niin perehdytyksen aikana kuin myöhemmin tulevaisuudessa. Kehittämistyöllä tavoiteltu muutos röntgenhoitajien yleisperehdytyksen kehittämiseksi onnistui suunnitellusti.

Sari Tukio, TYBR19SY Radiografian kliininen asiantuntija YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tuula Partanen, lehtori, TtM, Savonia-ammattikorkeakoulu

This text based on the Thesis provided in Master’s Degree in Digital Health Programme. This programme provide the graduates with skills needed for development of digital social and health care services, service production and for the development of service quality and management. The studies also prepare the students for planning, implementing and evaluating the social welfare and health care reform in different digital environments.

The aim of the study was to study the overall contents of older home care clients’ electronic care- and service plans based on the Finnish Care Classification. In addition, the aim is to evaluate how the clients’ health behavior and psychological balance have been considered in these care- and service plans. This study is a part of a wider study that will be carried out at the University of Eastern Finland.

Material consisted of 80 care- and service plans made for older people in home care.

Lack of inclusion of psychological balance and health behavior in care- and service plans

Psychological balance was mentioned in ten, and health behavior was mentioned in one care-and service plan.

Based on the analysis of care and service plans, psychological balance and health behavior was not included most of the care-and service plans. Studies have been made that suggest that shows how much care- and service plan can have variations in their documentation and in their coverage of different aspects. Psychological balance´s documentation has been minor even though it is one of the aspects included in the evaluation that should be included in the care -and service plan. (Puustinen 2018.)

In addition, in two of the 80 care and service plans it was mentioned that the client had been diagnosed with depression but neither of these plans had Psychological balance included in them.  All sleeping related issues were not included in the “Psychological balance” but in the “Activity”-category. Commonly sleeping issues are being treated as issue that is related to a persons´ psychological balance. Sleeping disorder was mentioned in one care-and service plan.

It was stated in a study conducted before that the confidence of the health professionals working with people with depression increased when they were provided with education about the subject. The symptoms of depression can sometimes go unnoticed or the health professional doesn´t have enough confidence to talk about the symptoms with the older person or/and their family members. (Dow 2015.)

There was no mention of alcohol usage of smoking in the care- and service plans.

Because there were no mentions of older people smoking or drinking alcohol or other substance use, it seems that the home care professionals may have a lack of confidence to bring these issues to the table so to say. It was stated on an earlier study this is an issue that should be taken to the managers of health care facilities as well as schools for social- and health care studies because there are people who have depressive thoughts and they have a problem with cigarettes or alcohol consumption; someone just needs to talk to them about it. Most of the clients whose care-and service plans were in the data collected were women, so this could explain the lack of smoking in the care- and service plans because less women tend to smoke in this age group than men do. (Dow 2015, Finnish institute for health and welfare 2018.)

So the answer to the question in the topic “Are health behavior and psychological well-being taking into account in older people’s care – and service planning in home care?” is: no. This is a subject that needs to be taken in to account even in the studies of healthcare- and social services workers and more studies about the subject should be conducted in the future.

Authors

Reetta Salminen, Student in Master’s Degree Programme in Digital Health, Savonia University of Applied Sciences

Riitta Turjamaa, Development Manager, Savonia University of Applied Sciences

References

DOW, Briony 2015. Mental Health Virtual Issue Editorial. Mental health and well-being in older people. Australasian Journal on Ageing, Vol 34 No 4 December 2015, 220–223. DOI: 10.1111/ajag.12291

PUUSTINEN, Jonna 2018. Iäkkään asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelman kirjaamisen sisältö kotihoidossa- FinCC-luokituskokonaisuuteen perustuva dokumenttianalyysi. Pro Gradu. University of Eastern Finland. [online publication]. [Accessed 2020-4-2]. Available:

https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20181197/urn_nbn_fi_uef-20181197.pdf

FINNISH INSTITUTE FOR HEALTH AND WELFARE 2018. Tupakkatilasto. [online publication]. [Accessed 2020-4-2]. Available: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/paihteet/tupakka

Pictures are from Pixabay.com

Keywords

older people, home care, care and service plan, health behavior, psychological balance, nursing documentation, quantitative study, document analysis, Master’s Degree Programme, Digital Health

Hoitotyön kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutusohjelman opiskelija sh Jaana Heikkinen teki opinnäytetyönsä kehittämistyönä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyöstä. Kehittämistyön tarkoituksena oli laatia lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikköön nuoren psyykkisen tilan arvioinnin prosessikuvaus monitoimijaisen yhteistyön näkökulmasta.  Tavoitteena kehittämistyössä oli standardoida nuoren kokonaistilanteen arviointia vastaanotto- ja arviointiyksikössä vastaamaan puuttuvaa palvelun tarvetta.

Arviolta 60-80 prosenttia lastensuojeluyksiköissä olevista lapsista ja nuorista kärsii psykiatrista hoitoa vaativista häiriöistä.

Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat ovat vuosi vuodelta kasvava ryhmä. Eri arvioiden mukaan n. 60-80 prosenttia lastensuojeluyksiköissä olevista lapsista ja nuorista kärsii psykiatrista hoitoa vaativista häiriöistä. Lastensuojeluun ja nuorisopsykiatriaan ohjautuvien nuorten elämäntilanne on yleensä erityisen haastava. Nuoret ovat vaativan tasoisen hoidon, kasvatuksen ja huolenpidon tarpeessa. Yhteisten asiakkaiden määrä kasvaa, ja palvelujärjestelmältä edellytetään entistä enemmän eri toimijoiden välistä monitoimijaista yhteistyötä. Näiden nuorten tarpeisiin ei pystytä yleensä riittävästi vastaamaan pelkästään lastensuojelun toimien tai nuorisopsykiatrisen hoidon keinoin.

Suomessa käynnissä oleva Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE on yksi hallituksen kärkihankkeista, jonka tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita vastaamaan nykyistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita. LAPE-muutosohjelmassa on neljä eri kehittämiskokonaisuutta, joista yksi on erityis- ja vaativimman tason palveluiden kehittäminen. LAPE-muutosohjelma käynnisti Kuopiossa vaativimman lastensuojelun ja nuorisopsykiatrisen laitoshoidon mallin (yhdistelmälaitos) kehittämistyön, jossa tavoitteena on laatia suunnitelma lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian toiminnan ja osaamisen yhdistävästä laitoshoitomallista.

Suunnittelutyöhön liittyen Kuopion kaupungin Mäntyrinteen perhetukikeskuksen vastaanotto- ja arviointiyksikön ja Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikan kesken tehtiin sairaanhoitajan toimenkuvan pilotointi lastensuojeluyksikössä. Aluksi tavoitteena työskentelylle oli kerätä kokemuksia sairaanhoitajan toiminnasta lastensuojeluyksikössä ja myöhemmin yhteisen kumppanuustoimen myötä vahvistaa nuoren kokonaistilanteen arviointijaksoa lastensuojeluyksikössä sairaanhoitajan toimessa tekemällä työllä. Kumppanuustoimessa KYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan sairaanhoitaja työskenteli määräaikaisesti vastaanotto- ja arviointiyksikössä lokakuusta 2018 vuoden 2019 loppuun.

Kehittämistyön tuloksena laadittiin nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessi, joka on osa nuoren kokonaistilanteen arviointityötä.

Tämän kehittämistyön tuotoksena sairaanhoitajan kumppanuustoimen aikana vastaanotto- ja arviointiyksikköön laadittiin nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessi, joka on osa nuoren kokonaistilanteen arviointityötä vastaanotto- ja arviointiyksikössä. Arviointiprosessi laadittiin yhtenäiseksi KYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan tutkimusjakson kanssa, jotta nuorelta saatu ja hänestä kerätty tieto voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on, että myöhemmin arviointiprosessi ohjaa nuoren psyykkisen tilan arviointityötä myös tulevassa yhdistelmälaitoksessa.

Arviointiprosessista saatiin kehittämistyön aikana hyviä kokemuksia. Nuoren psyykkisen tilan ja toimintakyvyn arviointi tapahtui lastensuojeluyksikössä aikaisempaa laaja-alaisemmin, nopeammin ja myös viive tarkempiin tutkimuksiin ohjautumisessa lyheni. Nuoren psykiatrinen hoito aloitettiin sairaanhoitajan toimesta tarpeen mukaan jo lastensuojeluyksikössä. Myös psykiatriseen hoitoon ja tutkimuksiin motivoitumattomien nuorten kohdalla arviointityötä pystyttiin tekemään nuorisopsykiatrian poliklinikan sijaan lastensuojeluyksikössä. Arviointiprosessin ja sairaanhoitajan toiminnalla yhteistyö eri toimijoiden välillä lisääntyi ja yhtenäiset arviointikäytännöt helpottivat tiedonkulkua ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Kirjoittajat: sh Jaana Heikkinen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu Marja-Liisa Rissanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

AMK-opiskelija Tiina Tiainen selvitti opinnäytetyössään ensihoitajien kokemuksia vaaratapaturmailmoitusten tekemisestä. Potilasturvallisuus ja sen kehittäminen ovat osa terveydenhuollon laatua ja yksi terveydenhuollon painopistealueista. Terveydenhuollonlaki edellyttää terveydenhuollon toiminnan olevan ammatillista, tieteellisesti hyväksyttyä ja asianmukaista, laadukasta, turvallista sekä näyttöön ja hyviin hoitokäytäntöihin perustuvaa.

Haittatapahtumien on todettu olevan Yhdysvalloissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Suomessa haittatapahtuman takia kuolevien määrän arvioidaan olevan 700–1700 henkilöä, mutta että jopa 10 % potilaista kokee sairaalassa haittatapahtuman. Potilasturvallisuuteen panostamalla voidaan ennaltaehkäistä niin haittatapahtumia kuin niistä aiheutuvia kuolemia. Tämä tarkoittaa niin henkilökohtaisten kärsimysten vähenemistä kuin terveydenhuollon huomattavia kustannussäästöjä.

Laadukkaalla haittatapahtumien raportointijärjestelmällä voidaan parantaa potilasturvallisuutta. Essotella on käytössä HaiPro-järjestelmä, joka on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmistä. HaiPro-järjestelmällä raportoidaan potilaisiin kohdistuneet haittatapahtumat sekä työturvallisuuteen liittyvät haittatapahtumat. Tutkimuksessaan Tiina Tiainen selvitti ensihoitajien kokemuksia HaiProjen (vaaratapahtumailmoitus) tekemisestä Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymän (Essoten) ensihoidon organisaatiossa.

Suomessa haittatapahtuman takia kuolevien määrän arvioidaan olevan 700–1700 henkilöä.

Ensihoitajat pitävät vaaratapahtumailmoitusten tekoa tärkeänä ja haluavat parantaa niiden kautta potilasturvallisuutta, työturvallisuutta ja kehittää niin ensihoitoa kuin koko terveydenhuoltoa. Vaaratapahtumailmoituksia tehdään, kun haittatapahtuma on päässyt tapahtumaan tai kyseessä on potilaisiin kohdistuva ”läheltä piti” -tilanne. Ilmoituksia tehdään esimerkiksi kommunikointiin, lääkkeisiin ja laitteisiin liittyen. Vaaratapahtumailmoitusten teolla halutaan varoittaa muita samoista virheistä ja ennaltaehkäistä tulevaisuudessa vaaratapahtumia. Niiden tekemisen kautta toivottiin tunnistettavan ongelmia, saatavan lisäkoulutusta, ja sitä kautta niin ensihoidon että koko terveydenhuollon edelleen kehittymistä. Koulutusta tulisi järjestää aina johtamiseen, HaiPro-järjestelmän kehittämiseen kuin itse ohjelman käyttöön liittyen. Lisäksi tehtyjen vaaratapahtumailmoitusten moninaiset aiheet tuovat esille koulutustarpeita.

Ensihoitajat toivovat jo ensihoitajien tutkinto-ohjelmakoulutukseen koulutusta vaaratapahtumailmoituksista ja niiden tekemisestä.

Ensihoitajat toivovat jo ensihoitajien tutkinto-ohjelmakoulutukseen koulutusta vaaratapahtumailmoituksista ja niiden tekemisestä.  Haipro-ilmoitusten vielä tarkempi ja syvällisempi tutkimus, esimerkiksi haastattelemalla, ja sitä kautta vielä parempi ongelmien tunnistus olisi jatkossa tarpeen. Vaaratapahtumailmoitusten syvällisempi analyysi voisi tuoda uusia näkökulmia ja sitä kautta saataisiin kehitettyä potilasturvallisuutta, sillä onhan ”tarkoituksena oppia tilanteista, ettei jatkossa sattuisi vastaavaa”.

YAMK-opiskelija, ensihoitaja Tiina Tiainen Savonia-ammattikorkeakoulu ja lehtori Marja-Liisa Rissanen Savonia-ammattikorkeakoulu.

Kati Laine-Rissasen YAMK-opinnäytetyön aiheena oli Pihtiputaan nuorisotiimin sisäisen viestinnän tämänhetkinen tila, jota selvitettiin työhyvinvoinnin näkökulmasta. Työhyvinvoinnin käsite on hyvin laaja ja sitä voidaan tarkastella monesta eri lähtökohdista käsin. Myöskään sisäisen viestinnän ja työhyvinvoinnin yhteyden yksiselitteinen kuvailu tai määrittely ei ole helppoa.

Tutkimusaineistona olivat Pihtiputaan nuorisotiimin jäsenten vapaasti kirjoittamat näkemykset Pihtiputaan nuorisotiimin sisäisestä viestinnästä.  Taustaksi he saivat hyvinvointia tukevan sisäisen viestinnän teemat, joita heidän toivottiin käsittelevän kirjoituksissaan.

Tulosten mukaan Pihtiputaan nuorisotiimissä pystytään ratkaisemaan ristiriitatilanteet. Tiimin ilmapiiri koettiin hyväksi ja kannustavaksi eikä tiimissä esiintynyt kateutta ja juoruilua. Myöskään työntekijöiden välillä ei esiintynyt kilpailua, eikä deointiin ja kehittämiseen suhtauduttu yksimielisesti. Kuitenkin palautteen antamiseen ja saamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Vastaajien kokemusten mukaan esimies ottaa henkilöstön näkemyksiä huomioon ja että heillä työntekijöinä on paljon vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Tosin viestinnän vastuiden määrittely on tekemättä.

Nuorisotiimin esimieheen ja työtovereihin luotettiin, mutta saatuihin tietoihin luottamus joskus horjui. Luottamussuhteessa kunnan ylimpään johtoon ja erityisesti päättäjiin kerrottiin olevan kehitettävää. Vuorovaikutuksen ja toiminnan kehittämiseksi toivottiin erityisesti yhdessä tekemistä ja vapaamuotoista toimintaa. Tulosten perusteella nuorisotiimille laadittiin sisäisen viestinnän malli, jossa oli huomioitu myös työssä nousseet kehittämiskohteet.

Parhaimmillaan Savonia-ammattikorkeakoulun anti työelämässä olevalle opiskelijalle on juuri tätä, mitä sain opinnäytetyö prosessin aikana kokea: aidosti työelämälähtöistä, useita eri opintoja yhdistävää omaa ammattitaitoa kehittävää ja tukevaa koulutusta!

Katille opinnäytetyön aihe kirkastui monien palasien yhteen loksahtamisen kautta. Aloittaessaan vuoden 2020 alussa Pihtiputaan nuorisotoimen esimiehenä henkilöstö toi esille tarpeen sisäisen viestinnän kehittämisestä. Myös Pihtiputaan kuntastrategian 2017–2021 yksi kolmesta painopisteestä on viestinnän tehostaminen. Lisäksi Hyvinvointikoordinaattorin tutkinto-ohjelman opinnäytetyön sisältöä kuvataan seuraavasti: ”Opinnäytetyön sisältö palvelee hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämistä ja tukee työpaikkasi tai yhteistyöorganisaation strategisia tavoitteita” (Savonia-ammattikorkeakoulu 2020). Katin keväällä 2020 suorittamat muut Savonia-ammattikorkeakoulun opinnot vaikuttivat myös opinnäytetyön aihevalintaan. Useat opintojaksot antoivat lisävahvistusta aiheenvalinnalle.

Kati toteaakin seuraavasti: ”Parhaimmillaan Savonia-ammattikorkeakoulun anti työelämässä olevalle opiskelijalle on juuri tätä, mitä sain opinnäytetyö prosessin aikana kokea: aidosti työelämälähtöistä, useita eri opintoja yhdistävää omaa ammattitaitoa kehittävää ja tukevaa koulutusta!”

Kati Laine-Rissanen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Väki vähenee ja vanhenee Euroopan laajuisesti. Yli 60-vuotiaiden määrän arvioidaan maailmassa kaksinkertaistuvan nykyisestä tulevan 30 vuoden aikana. Suomen harvaan asutusta maasta kaksi kolmasosaa peittoavalla maaseutualueella (Hama-alue) väki on ja vähissä ja keskimääräistä vanhempaa. Pohjois-Savon 18 kunnasta seitsemän on kokonaan harvaan asuttua maaseutua ja väestö ikääntyy, sillä nuorten määrä vähenee noin viidenneksellä nykyisestä ja yli 75-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu 20 vuoden sisällä.  

Väestön ikääntyminen ja maakunnan sisäinen muutto reuna-alueilta keskustaajamiin sekä kaupunkeihin haastavat palvelut uudistumaan ja muuttumaan. Väestökatoalueilla palveluja puretaan ja asukkaiden etäisyys palveluihin kasvaa, kun julkiset ja yksityiset palvelut keskitetään kasvaviin taajamakeskuksiin ja kaupunkeihin. Matkustajamäärien lasku näkyy maaseudun julkisen liikenteen vuoroissa, jotka ovat vähentyneet ja monin paikoin lakanneet kokonaan. Myös vähäliikenteisten teiden kunnossapidosta on tingitty vilkasliikenteisten teiden ollessa etusijalla.

Yhtenä hankkeen tavoitteena on kasvattaa liikkuvien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla maaseutualueilla.

Syksyllä 2018 Pohjois-Savon Kylät ry:n käynnistämä Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hanke on kolmevuotinen (2018–2021) Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama hanke. Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hankkeessa toteutettiin kerran kuukaudessa palvelupäiviä viidellä eri pohjoissavolaisella hama-alueen kylällä. Tapahtumat järjestettiin kylien kohtaamispaikoilla kylä- ja nuorisoseurantaloilla. Neljä tuntia kestävä palvelupäivä sisälsi noin tunnin mittaisen tieto-osuuden, jonka jälkeen oli mahdollisuus ruokailla sekä kahvitella ja olla yhdessä muiden palvelupäivään osallistuneiden kanssa. Ruokailua seurasi palvelupäivän kevyempi monesti musiikkipainotteinen osuus. Palvelupäivät pyrittiin toteuttamaan samanlaisella rakenteella kaikilla kylillä.

Palvelupäivillä rohkaistiin kokeilemaan etäasiointia ja verkkopalveluita.

Hankkeen ja palvelupäivien tarkoituksena oli edistää kylien elinvoimaisuutta, ikäihmisten turvallisen asumisen ja elämisen mahdollisuuksia harvaan asutuilla maaseutualueilla sekä lisätä maaseudun ikäihmisten hyvinvointia ja sosiaalisia kontakteja. Palvelupäivillä tarjottiin ikäihmisille yhteisöllisyyden ja osallistumisen kokemuksia, lievitystä yksinäisyyden tunteeseen sekä ajankohtaista tietoa kotiin tuotavista palveluista. Palvelupäivissä rohkaistiin kokeilemaan etäasiointia ja verkkopalveluja sekä haettiin ratkaisuja ikäihmisten pitkien välimatkojen kulkuyhteyksiin ja puuttuviin kuljetuksiin. Hankkeen tavoitteena on myös kasvattaa liikkuvien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla maaseutualueilla sekä hankkeen päättymisen jälkeen vuonna 2021 mahdollistaa palvelupäivien jatkuvuus kylien uusien verkostojen ja yhteistyötahojen kautta.

Selvitin opinnäytetyössäni Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hankkeen ensimmäisen toteutusvuoden tavoitteiden toteutumista kyselytutkimuksena.  Hankkeen tavoitteiden lisäksi selvitin, onko maaseudun teiden huonolla kunnolla ja hoitamattomuudella tai julkisen liikenteen puutteella ollut mahdollisesti vaikutuksia ikäihmisten terveydenhoitoon sekä hyvinvointiin. Kyläyhdistystoiminta harrastuksena sekä kiinnostus maaseudun kehittämiseen ja elävöittämiseen antoivat hyvän pohjan tutkia elämää ja palvelujen tarjontaa harvaan asutulla maaseutualueella. 

Palvelupäivät olivat suosittuja tapahtumia kylillä, joissa lähes kaikki muut palvelut ja tapahtumat ovat etääntyneet kunta- ja kasvukeskuksiin jo vuosia sitten. Palvelupäivät koettiin arjen rikastuttajiksi ja niihin osallistui enimmillään 55 % ja vähimmillään 20 % eri kylillä asuvista yli 65-vuotiaista. Paikalle saapui kylien aktiivinen ja hyväkuntoinen väki, joista puolet arvioi oman toimintakykynsä joko hyväksi tai erittäin hyväksi. Kotityöt ja kulkemiset kodin ulkopuolelle hoituivat pääosin itsenäisesti. Valtaosa vastaajista koki elämänsä maaseudulla turvalliseksi tai melko turvalliseksi, vaikka yksinäisyys lisääntyy ja yksin asuvien määrä kasvaa iän myötä, mikä itsessään lisää turvattomuuden tunnetta. Yli puolet vastaajista osallistui kodin ulkopuolella harrastustoimintaan vähintään kerran viikossa. Tulos oli positiivinen, koska harrastukset lisäävät elämään tyytyväisyyttä ja edistävät fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Puolet ikäryhmässä 63–79 vuotta käytti tietokonetta päivittäin, kun taas 80-vuotiaista ja vanhemmista käyttäjiä oli ainoastaan 5 %. Kolmannes vastaajista totesi, että säännöllinen netin käyttö vähentää tarvetta asioida kylällä ja helpottaa näin arkea sekä tuo säästöjä kyydityksissä sekä palvelumaksuissa.

Google oli tuntematon käsite joka kolmannelle kyselyyn osallistuneelle ikäihmiselle. Kolmasosa vastaajista (ikäihmisistä) ei siis käytä tietokonetta, nettiä tai mobiililaitetta. Sen perusteella on ehkä epärealistista ajatella, että itsenäinen sähköinen asiointi onnistuisi 20 vuoden kuluttua kaikilta. Iän myötä vanhusväestössä yksilöiden väliset erot terveydessä sekä fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä lisääntyvät.  Vaikka tekniikka kehittyy, ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset koskettavat kaikkia.

Hankkeessa onnistuttiin mitatusti ja näyttöön perustuen tuomaan monipuolisesti tietoa, virikkeitä ja mahdollisuuksia yhdessäolon hetkiin kylien ikäihmisille. Hankkeen toiminnan havaittiin aktivoivan ja lisäävän myös muuta toimintaa kylillä. Muutamilla kylillä aloitettiin kuntosalitoiminta ja tupajumpat kyläläisten toimesta samoin ystäväpiirikokeilun kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Maaseudun tyhjilleen jääneet pirtit pysyvät jatkossakin pimeinä, joten (hanke)toiminnan tavoitteiden tulisi olla realistisia ja sopeutettu nykyisiin kylien asukasmääriin. Tavoitteiden tulisi koostua konkreettisista nykyisten kyläläisten tarvitsemista toimista ja palveluista. Paikallinen järjestötoiminta ja vapaaehtoistoiminta ovat tärkeitä maaseutualueiden kehittämistoiminnalle ja määräaikaiset hankkeet hyviä suunnan näyttäjiä sekä toiminnan käynnistäjiä hama-alueilla. Tarvittavat toimenpiteet harvaanasutun maaseutualueiden elävöittämiseksi ovat kuitenkin jo niin isoja, että vapaaehtoistoiminnan tueksi tarvitaan rakenteellisempaa ja johdonmukaisempaa julkisen sektorin kumppanuutta.

Kirjoittajat:

Anna Maija Kämäläinen, Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, TYK19KY

Sari Makkonen, pt. tuntiopettaja, Savonia-AMK

LÄHTEET

IKÄHEIMO, Juha ja ÄÄRILÄ, Eija 2018. Rajattomien mahdollisuuksien maaseutu 2020. Pohjois-Savon ELY-keskus toimeenpanon tilanne 30.09.2018.

Tilastokeskus 30.9.2019

VANHALA, Taru. 2019. Apteekkarilehti 4/19, 20–24.