Kuulumisia koulutuspäiviltä – Sädeturvapäivät 2018

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman lehtori Tuula Partanen osallistui marraskuun alussa Sädeturvapäiville, jotka järjestettiin Tampereella. Päivillä esiintyi monia tunnettuja alan asiantuntijoita kertomassa lääketieteellisen säteilyn uusimmista tuulista.

Sädeturvapäivät ovat lääketieteellisen säteilyn käyttäjien tärkein valtakunnallinen neuvottelu- ja täydennyskoulutustapahtuma. Päivien järjestäjänä toimivat Suomen Radiologiyhdistys (SRY) ja Säteilyturvakeskus (STUK) yhteistyössä Sairaalafyysikot ry:n ja Suomen röntgenhoitajaliiton kanssa. Sädeturvapäivien tavoitteena on toimia säteilyn käytön ammattilaisten neuvottelupäivinä, joissa käsitellään säteilyn käyttöön liittyvät ajankohtaiset asiat ja muodostetaan yhteinen tapa viedä ne käytäntöön. Päivien ohjelma toimii myös säteilyn käytön täydennyskoulutuksena, ja täyttää näin ST 1.7 -ohjeen mukaista täydennyskoulutusvaatimusta.

Kuvantamistutkimuksissa ja -toimenpiteissä voidaan hyödyntää virtuaalitodellisuutta ja 3D- tulosteita.

2018 Sädeturvapäivien luentojen aiheet olivat Kuvantamisen haasteet terveydenhuollon teknologian murroksessa, Tekoäly, Annosseuranta optimoinnin tukena, Henkilökunnan dosimetria, Tekoälyn mahdollisuudet radiologiassa, Abdominaaliradiologia, Natiivikuvantaminen ja ennakoiva kliininen arviointi, Läpivalaisun rooli tänään ja huomenna, HIFU-hoidot gynekologiassa, Säteilyturvallisuuspoikkeamat sekä Magneettikuvausten turvallisuus. Luennot olivat päällekkäisiä, joten osallistuin eri sessioihin oman kiinnostukseni mukaan. Seuraavaksi koontia seuraamistani luennoista.

Toimialajohtaja Juhana Hakumäki Tukholman Karoliinisesta Instituutista puhui omassa luennossaan Karoliinisen sairaalan kuvantamisen toiminnasta ja tekoälyn mahdollisuuksista. Tekoälyn odotetaan tuovan ratkaisuja kuvantamisen saatavuuteen ja laadun parantamiseen. Tekoäly voi tulevaisuudessa mm. auttaa valitsemaan kullekin potilaalle ja hänen oireisiinsa parhaiten sopivan kuvausmenetelmän genomiperustaa käyttäen. Kuvantamistutkimuksissa ja -toimenpiteissä voidaan hyödyntää virtuaalitodellisuutta ja 3D- tulosteita. Ongelmia kuitenkin on vielä paljon, mutta tulevaisuudessa tekoälyn avulla voidaan automatisoida kuvantamisprosesseja ja diagnostiikkaa.

Fyysikko Antti Kotiaho Oulun yliopistollisesta sairaalasta kertoi Oulussa käytössä olevasta Radimetrics-annoskeräysohjelmistosta, jota käytetään kuvan laadun optimoinnin tukena. Digitaalisessa kuvassa on paljon dataa, jota ei vielä osata käyttää hyväksi. Kuvista saatavan informaation avulla on mahdollista saada selville poikkeavia tapahtumia paremmin, ja niihin pystytään puuttumaan ennen kuin vakavia säteilynkäytön ongelmia ehtii muodostua. Ohjelmistoa käytetään myös säteilyannosten optimointiin, ja esimerkiksi eri kuvausarvojen vertailua voidaan tehdä eri laitteiden välillä.

Henkilödosimetriasta kertoi sairaalafyysikko Minna Husso KYS Kuvantamiskeskuksesta. Husson luennossa käytiin läpi henkilöannoksen kolme eri suuretta: Hp[10] syväannos, joka kuvaa koko kehon annosta, Hp [0,07] pinta-annos, joka kuvaa ihoannosta ja Hp[3], joka on silmän henkilöannosekvivalentti. Yleisin tällä hetkellä käytössä oleva henkilödosimetrimittari on termoluminenssidosimetri (TLD). Uutta mittausmenetelmää edustaa DIS-dosimetri (direct ion storage), jonka toimintaperiaate perustuu ionisaationkammioon, josta säteilyn synnyttämät varaukset kerätään puolijohteen avulla. DIS-dosimetri voidaan lukea erillisellä luentalaitteella koska tahansa. Luentalaite voi olla lähellä dosimetrin käyttöpaikkaa, mikä mahdollistaa esimerkiksi päiväkohtaisten tai tehtäväkohtaisten annosten seurannan. DIS on ns. ryhmädosimetri. TLD- ja DIS- dosimetrit ovat nk. passiivisia mittareita, jolloin mitattu annos luetaan mittarista jälkikäteen. Säteilylain uudistus laskee henkilöstön annosrajoja, esimerkiksi vuotuinen annos laskee 150mSv > 20 mSv. Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä STUKin hyväksymää silmän henkilöannoksen mittaria.

Turussa on otettu käyttöön magneettikuvauksella ohjattu korkeaintensiteettinen fokusoitu ultraäänihoito, MRI-ohjattu HIFU (High intensity focused ultrasound). MRI-ohjatussa HIFU-hoidossa ultraääniaallot fokusoidaan kasvainkudokseen, jonne muodostuu paikallinen korkean intensiteetin ultraäänialue. Tällä alueella lämpötila nousee nopeasti, ja kudoksen lämmittäminen yli 57 celsiusasteeseen aiheuttaa kohdekudoksessa mm. koagulaationekroosia ja palautumattomia soluvahinkoja. Hoitomuotoa käytetään sekä hyvän- että pahanlaatuisten kasvainten hoitoon. Turussa potilaat ovat tähän asti olleet pääasiassa syöpäpotilaita ja gynekologisia potilaita, joilla on myoomia. Myös luutuumoreita ja eturauhasen muutoksia on hoidettu HIFUlla, mutta menetelmä ei sovellu selkärangan eikä kallon luun hoitoihin. HIFU-hoidot kestävät 2–4 tuntia, joten potilaan tulee olla hyväkuntoinen ja anestesiakelpoinen. Fyysikko Teija Sainio ja radiologi Heikki Pärssinen luennoivat HIFU-hoidoista TYKSissä.

HUS radiologi Kimmo Lappalainen, röntgenhoitaja Pirita Nieminen TAYS ja radiologian erikoistuva lääkäri Timo Laine TAYS luennoivat aiheesta Läpivalaisun (LPV) rooli tänään, entä huomenna? Tarkkuudeltaan paremmat kuvantamismenetelmät magneetti (MRI)- ja tietokonetomografiakuvaus (TT) ja tähystystekniikan kehitys ovat syrjäyttäneet perinteiset läpivalaisututkimukset etenkin ruoansulatuskanavan tutkimuksissa. Useassa sairaalassa on siirrytty toteuttamaan myös defekografiatutkimukset eli peräsuolen toimintatutkimukset läpivalaisun sijaan TT- ja magneettikuvauksina. Melkein kaikki tällä hetkellä oleva LPV-toiminta on toimenpidekuvantamista kuten uroradiologisia pyelostomioita ja gastroenterolgisia sappidreneerauksia ja ERCP:tä (Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia). LPV-kuvauksia tehdään kuitenkin vielä toiminnallisina kuten esimerkiksi nielemisfunktio- ja ruokatorvitutkimuksia. Lapsille tehdään vielä jonkin verran miktiokystografioita (virtsarakon toiminnan varjoainetutkimus). Suomessa perinteisiä LPV-laitteita on enää isoissa keskussairaaloissa.

Luennot olivat mielenkiintoisia, ja päivien aikataulu oli tiukka. Vaikka aikataulu oli tiukka, olivat päivät erittäin antoisat ja ajatuksia herättävät. Anti sai pohtimaan röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman näkökulmasta mm. sitä, milloin voisimme ottaa opiskelijoille DIS-dosimetrit käyttöön ja ovatko ne halvempia kustannukseltaan kuin nykyiset TLD-dosimetrit. Ajatuksia herättivät myös tekoälysovellukset ja tulevaisuus kuvantamisen opetuksessa sekä HIFU-hoitojen ottaminen mukaan esimerkiksi syöpäpotilaan hoitamisen eli sädehoidon opintoihin. Mietintää aiheutti myös, miten jatkossa toteutamme perinteisen LPV-tutkimusten harjoittelun, kun harjoittelupaikkojen saatavuus vähenee.

Savoniasta valmistuneita röntgenhoitajia osallistui päiville useita, ja heidän kanssaan oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia. Kirsikkana kakun päällä iltaohjelmassa esiintyi Lauri Tähkä.

Koulutuspäivien luentojen abstraktit voi lukea Sädeturvapäivien verkkosivuilta.  http://www.sadeturvapaivat.fi/index.php?688  

Tuula Partanen
Lehtori, röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma

Kansainvälisyys työssä

Savonian terveysalan yliopettaja Pirkko Kourilla on vankka kokemus eri kulttuureista ja kansainvälisyydestä sekä kansainvälisestä yhteistyöstä: hän toimii esimerkiksi Savonian sosiaali- ja terveysalan Kiinan maavastaavana. Kourilla on myös kansainvälisiä luottamustoimia, ja hän on mm. telelääketieteen ja eHealth-alan kansainvälisen kattojärjestön ISfTeH:n varapuheenjohtaja. ”Kansainvälisyys kannattaa”, Kouri kertoo.

Pirkko Kouri (toinen oik.) elokuussa Brasiliassa eHealth-konferenssissa, jossa hän oli kutsuttuna asiantuntijana.

Perinteisesti kansainvälistä osaamista pidetään lähinnä kielitaitona, suvaitsevaisuutena ja kulttuurisena osaamisena, jotka mahdollistavat työskentelyn monenlaisten ihmisten kanssa, ja jota hankitaan useimmiten oleskelemalla ulkomailla. Nykyisin maailma on yhteinen toiminta-alusta, ja kansainvälisyys on koko ajan läsnä sekä kaukaisinkin maailmankolkka on nopeasti saavutettavissa nopeitten matkustusyhteyksien ansiosta. Lisäksi nopeiden digitaalisten yhteyksien ja välineiden avulla ollaan entistä enemmän tekemisessä toisten kanssa ajasta ja paikasta riippumatta. ”Ajattomuus” ei liity pelkästään monimuotoiseen vapaa-aikaan, sillä myös työn luonne muuttuu yhä enemmän virka-ajasta (klo 8–16) laajemmaksi, varsinkin, jos on maapallon ympäri kumppaneita, joiden kanssa työskennellään yhdessä. Tällöin laajempi näkemys kansainvälisestä osaamisesta sisältää myös tuottavuutta, uusien tapojen oppimista sekä kykyä oppia ja ajatella omaa kokemuspiiriä laajemmin.

Kansainvälistyminen sisältää kaikenlaisen rajat ylittävän koulutuksen ja yhteistyön. Savonia-ammattikorkeakoulun näkökulmasta kansainvälistyminen tarkoittaa monenlaista toimintaa. Se on mm. Savonian opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden toteutumista, opetussuunnitelmien ja englanninkielisten tutkintojen kansainvälistä kehittämistä, kaksois- tai yhteistutkintojen suunnittelua ja toteutusta, tutkimus- ja kehittämistoimintaa, koulutusvientiä sekä Savonian ja yritysten yhteistyötä. Lisäksi toisaalta tunnistetaan kotikansainvälistyminen, johon sisältyy opiskeluun liittyviä kansainvälisiä elementtejä kuten opetussuunnitelmat, opetus ja oppimisprosessit, vapaa‐ajan toiminta ja paikallisten kulttuuristen yhteisöjen toteutettava yhteistyö.

Kansainvälistyminen hyödyttää yksilöä monin eri tavoin. Kun esimerkiksi selviytyy ennakoimattomissa tilanteissa, itseluottamus ja tiimityötaidot kasvavat.

Kansainvälistyminen hyödyttää yksilöä monin tavoin. Muualla toimivan henkilökohtaiset ja sosiaaliset valmiudet ”testataan” vieraalla maalla. Sopeutumiskyky, haasteisiin vastaaminen ja aloitteellisuus ovat hyviä taitoja. Kuullun ja luetun ymmärtämisen kielitaito kehittyy varmasti vaihdossa, jossa pääosin viestimiseen käytetään englannin kieltä. Vahvasta kielitaidosta on apua kulttuurien välisissä taidoissa.  Opiskelijoita kannustaa ajatus siitä, että kansainvälisyysosaaminen parantaa työllistymismahdollisuuksia. Rinnan myös opiskelumotivaatio ja halu kehittyä kasvavat.  Kansainvälisessä ympäristössä väistämättä tapahtuu myös henkilökohtaista kasvua sekä uudistumista. Kun selviytyy ennakoimattomissa tilanteissa, itseluottamus ja tiimityötaidot kasvavat. Pitemmissä vaihdoissa syntyy monen tasoisia sosiaalisia suhteita ammatillisista yhteyksistä aina uuteen ystävyyteen saakka. Tietämys eri maista ja niiden kulttuurisista piirteistä kasvaa ja tuo uutta sisältöä elämään sekä usein myös työhön.

Mitä käytännön seikkoja kansainväliseen toimintaan sitten liittyy? Maasta riippuen voidaan tarvita kutsukirje esimerkiksi viisumin saamiseksi. Kutsu on vapaamuotoinen asiakirja, josta on käytävä ilmi kutsuvan yrityksen tai yksityisen henkilön yhteystiedot sekä kutsuttavan tiedot, kuten nimi, syntymäaika, osoite, passin numero, matkan tarkoitus ja kesto. Kannattaa myös kirjata, korvaako kutsuja jotain kuluja matkaan liittyen. Kutsukirjeen laatijalla on nk. isännänvastuu kutsun voimassaoloaikana.

Eri käytänteistä esimerkkinä voisivat olla seuraavat asiat: Kiinassa käyntikortit annetaan kahdella kädellä. Kiinassa sylkeminen on yleinen tapa, kun taas Singaporessa kadulle sylkemisestä voi saada jopa sakkoja, Viron tieliikennelain mukaan heijastin on pakollinen ja käyttämättä jättäminen voi aiheuttaa sakkorangaistuksen. Pimeällä, huonolla näkyvyydellä ja varsinkin talvella heijastin kiinnitetään päällysvaatteisiin oikean käden puolelle.  Iso-Britanniassa säästä puhuminen ja small talk ovat tavanomaisia. Toiselta kysytään aina ”How are you?” ” You alright?”  Useimmiten kysyjää ei edes kiinnosta kuulla sen enempää päivän kuulumisista, vaan hän kysyy pelkästä kohteliaisuudesta. Useilla Afrikan vanhoilla kulttuureilla on vahvat, kunniakkaat perinteet.  Heimokulttuurit ovat erilaisia, jopa saman valtion alueella elävien eri heimojen ja klaanien kesken. Luonnonilmiöiden palvonta sekä taikaopit ovat arjessa läsnä vahvasti useiden heimojen piirissä, ja nälkä ja lukutaidottomuus ovat yleistä. Intiassa matkustaessa on kohteliasta koettaa seurata maan tapoja. Esimerkiksi tervehtiminen ja hyvästijättö tapahtuvat tuomalla kämmenet yhteen rinnan korkeudella ja hieman kumartaen, ilmaisuna käytetään ”namaskar” tai ”namaste”.

TKI-toiminnassa, esimerkiksi hanketta valmistellessa, on hyvä saada selville, miten päätöksenteko toteutuu eri maissa ja varata riittävästi aikaa, jotta mm. hankedokumenttiin saadaan allekirjoitukset ajoissa. Usein hanketta valmistelevilla ei ole allekirjoitusoikeutta. Hankkeiden loppuvaiheeseen liittyy tulosten julkistaminen konferenssin/seminaaritapahtuman avulla. Silloin on hyvä suunnittelun apuna miettiä, miksi tapahtuma tehdään, kenelle se on suunnattu ja miten tapahtuman vastuut, velvollisuudet ja oikeudet jakautuvat eri kumppaneiden välillä. Jos tuotetaan julkaisu, myös sen tekemisessä kannattaa sopia työnjaosta. On tärkeää pyytää luvat mm. valo- ja videokuvauksesta ja esitysmateriaalin käytöstä, sillä Facebook ja Twitter-tyyppiset sisällön levitystavat eivät ole kaikille mieluisia.

Etukäteen kannattaa perehtyä uuteen maahan ja kulttuuriin, johon on menossa. Se helpottaa sopeutumista, varsinkin jos maassa oloaika on pitempi. Kun tietää riittävästi kulttuurista ja maan tavoista, on sujuvampaa esimerkiksi neuvotella yhteistyöstä. Kansainvälisyyteen on ”hyvä saattaa” eli saada riittävästi ohjausta joko KV-toimiston ja -koordinaattorien kautta tai aiemmin ulkomailla olleilta kollegoilta tai vertaisilta. Ulkoministeriöön kannattaa tehdä matkustusilmoitus toisessa maassa oleskelusta. Jos jotain yllättävää tapahtuu vieraalla maalla, näin henkilö voidaan parhaiten saada kiinni. Kansainvälisyys kannattaa!

Pirkko Kouri
Yliopettaja

‘’Onko teillä hajuakaan, kuinka vaarallinen aine on fluori?’’ – Miksi fluoria vastustetaan?

Suuhygienistiopiskelijat Aino Juusola ja Anni Kaiharju tutkivat opinnäytetyössään fluorin käyttöön liittyviä käsityksiä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että fluorin käyttöön suhtaudutaan monella eri tavalla, ja käsitykset voivat olla hyvin negatiivisestikin värittyneitä.

Fluoritabletteihin yhdistetään monenlaisia käsityksiä. Kuva: Wikimedia Commons

Fluori on alkuaine, jota lisätään erilaisiin suun hoitotuotteisiin esimerkiksi hammastahnoihin. Fluorilla on todettu ennaltaehkäisevä vaikutus karioitumisen eli hampaan reikiintymisen kannalta. Se vaikuttaa hampaan pinnalla kemiallisesti pysäyttäen alkavan kariesvaurion. Vaikka fluorilla on tutkitusti terveyttä edistävä vaikutus, on sosiaalisessa mediassa
noussut esiin keskusteluja fluorin vaarallisuudesta ja sen tarpeellisuutta on kyseenalaistettu. Savonia-ammattikorkeakoulussa tehtiin opinnäytetyönä katsaus internetin keskustelupalstoille, jonka tarkoituksena oli selvittää, miksi fluorituotteita ei haluttu käyttää suun omahoidossa.

Katsauksessa tuli esille viisi käsitystä fluorista, joilla ihmiset perustelivat päätöstään olla käyttämättä fluorituotteita suun omahoidossa. Vastaukset käsityksiin pohjautuvat useisiin kansainvälisiin tutkimuksiin.

 

  1. Fluorin uskottiin kertyvän keskushermostoon ja aivoihin aiheuttaen muun muassa oppimisvaikeuksia ja lisäävän muistisairauksien riskiä.

Vastaus käsitykseen: Sloveniassa tehdyn katsauksen mukaan hampaiden hoidossa käytetyn fluorin ei ole tutkitusti osoitettu aiheuttavan ongelmia keskushermoston tai aivojen toiminnalle. Fluoria suositellaan paikalliseen käyttöön, jolloin systeemiseen verenkiertoon ja tätä kautta aivoihin ja muualle elimistöön pääsee hyvin vähän fluoria.

  1. Fluorin hyötyjä suun terveydelle epäiltiin ja fluorin uskottiin olevan vahingollista hampaille.

Vastaus käsitykseen: Kun fluorituotteita käytetään suun omahoidossa suositusten mukaisesti, fluori ei aiheuta haittaa hampaille, vaan suojaa hampaita reikiintymiseltä. Fluorilla on kuitenkin todettu yli suositusten saatuna haittavaikutuksia. Lapsen kehittyvään hampaistoon voi kehittyä kiillehäiriötä eli fluoroosia, joka esiintyy hammaskiilteen vaaleana tai ruskeana laikkuisuutena. Fluoroosi voi kehittyä hampaistoon, jos lapsi altistuu pitkäaikaisesti fluorille yli fluorin saantisuositusten. Fluoroosin riskiä lisää, jos talousvetenä käytettävässä pohjavedessä on runsaasti fluoria. 

  1. Fluorin myrkyllisyys ihmiselle ja ympäristölle oli keskustelupalstoilla esiintynyt huolenaihe

Vastaus käsitykseen: Fluoria itsessään alkuaineena käytetään teollisuudessa raaka-aineena ja muiden tuotteiden jalostamiseen, mutta hampaiden hoidossa käytettävä fluori ei ole puhdasta fluoria vaan yhdiste. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hammastahnoissa käytetyt natriumfluoridi ja tinafluoridi ovat täysin turvallisia tuotteita, jotka eivät vahingoita ympäristöä. 

Jos nauttii huomattavasti yli suositusten fluorituotteita, myrkytystilan muodostuminen on mahdollista. Helsingin ylipistossa tehdyn tutkimuksen mukaan fluorimyrkytys on mahdollinen, jos nauttii fluoria 5 mg painokiloa kohden. Esimerkiksi 20 kg painavalle lapselle myrkyllinen määrä fluoria on noin 300-400 fluoritablettia, joiden vahvuus on 0,25 mg. Fluorimyrkytyksen yleisimmät oireet ovat pahoinvointi ja mahakipu. 

  1. Aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan häiriöiden suurentunut riski fluorin vaikutuksesta nousivat esiin kirjoituksissa

Vastaus käsitykseen: Tieteellisesti ei ole pystytty osoittamaan fluorituotteilla olevan yhteyttä aineenvaihdunnan tai hormonitoiminnan häiriöihin. Alkuaineena fluori on hyvin reaktiivinen muiden aineiden kanssa, mutta ihmisen elimistössä fluorin reaktiivisuus näkyy vain hampaan kariesvaurion korjaantumisessa fluorin ansiosta.

  1. Hyvät kokemukset fluorittomista suun hoitotuotteista olivat myös yksi syy fluorituotteiden käyttämättömyydelle

Vastaus käsitykseen: Fluorittomien tuotteiden käyttökokemukset vaihtelevat paljon. Hampaiden reikiintymisen aiheuttaa bakteeri, joka esiintyy niiden ihmisten suussa, jotka ovat saaneet tartuntana kyseisen bakteerin lapsena. Suussa on myös muita karieksen syntyyn vaikuttavia bakteereita. Jokaisella aikuisella on suussaan enemmän tai vähemmän näitä bakteereja, jolloin fluorihammastahnan käytön tärkeys korostuu.

Tieteellisesti ei ole pystytty osoittamaan, että fluorilla olisi paikallisesti käytettynä tai ruuansulatuskanavan kautta otettuna muuta vaikutusta elimistölle kuin hampaiden reikiintymisen ehkäisy fluorin käyttösuosituksia noudattaessa. Pelko fluorin aiheuttamista vaurioista elimistössä ja sen toiminnassa on siis aiheeton, kun käyttää fluorituotteita suositusten mukaisesti.

Käypä hoito -suositukseen on koottu fluorihammastahnan käyttösuositukset ikäryhmittäin.

Alle 3-vuotiaat: 1000-1100 ppm (parts per million) fluoria sisältävää hammastahnaa sipaisu kerran päivässä
3 – 6-vuotiaat: 1000-1100 ppm fluoria sisältävää hammastahnaa kahdesti päivässä lapsen pikkusormen pään kokoinen nokare.
Yli 6-vuotiaat: 1450 ppm fluoria sisältävää hammastahnaa kahdesti päivässä 0,5–2 cm:n kokoinen nokare.

Fluorilla on tärkeä asema reikiintymisen ennaltaehkäisyssä. Hampaiden harjaaminen kahdesti päivässä fluorihammastahnalla edistää suun ja hampaiden terveyttä merkittävästi. Merkitys korostuu varsinkin lapsilla, kun hampaat ovat puhkeamassa, sillä fluori vahvistaa kehittyvää hammaskiillettä kestävämmäksi. Suomalaiset lapset harjaavat yhtä laiskemmin hampaitaan. Myös epäsäännölliset ruokailutottumukset, napostelun ja makeiden juomien lisääntyminen aiheuttavat suurentuneen riskin reikiintymiselle. Fluorihammastahnan käyttö ja säännölliset ruokailutottumukset ovat avainasemassa hampaiden reikiintymisen ennaltaehkäisyssä. Jos jokin fluorihammastahnassa tai muissa fluorituotteissa mietityttää, on hyvä kysyä neuvoa suun terveydenhuollon ammattilaisilta.

Aino Juusola, suuhygienistiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Anni Kaiharju, suuhygienistiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Ohjaava opettaja Kaarina Sirviö, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Tuoreen opinnäytetyön esittely – Improvisaatiolla helpotusta esiintymisjännitykseen

Esiintymistä jännittää suurin osa opiskelijoista, ja koska opiskeluihin kuuluu paljon suullista esiintymistä ja esittämistä, voi jännittämisestä aiheutua suurikin opiskelijan elämää kuormittava tekijä. TT15K-ryhmän opiskelijoidenLiisa Antikaisen ja Siiri Huuskosen vastavalmistunut opinnäytetyö käsittelee improvisaation vaikutusta esiintymisjännityksen vähentämiseen ja hallitsemiseen.

”Kaikki lähti siitä liikkeelle, kun opinnäytetyön aloitusseminaarissa sain idean päähäni haluavani tehdä opinnäytteeni aiheesta, joka oikeasti kiinnostaisi minua. Kävin heti seminaarin päätteeksi kertomassa opettajalle, että minua kiinnostaisi yhdistää osaamistani luovalta puolelta ja tutkia esiintymisjännitystä. Opettaja näytti vihreää valoa, kunhan löytäisin aiheelle tilaajan sekä jonkun, jonka kanssa tehdä opinnäytetyö. Saman tien kyselyä päälle, ja kumppanikseni tähän tutkimusmatkalle lähti Siiri Huuskonen ja tilaajaksi saimme Savonian ja Talentreen Tahtotilana-yhteistyöhankkeen.

Päädyimme tutkimaan aihetta, mitä vaikutuksia improvisaatiolla on esiintymisjännitykseen. Pidimme syksyllä 2017 ”Varmuutta esiintymiseen” -kurssin, johon osallistui vapaaehtoisia opiskelijoita eri Savonian kampuksilta. Kurssikertoja oli viisi ja jokaisella tunnilla oli oma teemansa improvisaation eri aihealueista. Käsittelimme kerroilla improvisaation perusasioita, kuten iloista mokaamista, tarjousten hyväksyntää sekä tyrmäystä ja statusharjoituksia. Viimeisellä kerralla teimme myös rennolla asenteella pienen esiintymisharjoituksen.

Mitä improvisaatio on? (klikkaa kuvaa) Kuva Siiri Huuskonen.

Mitä improvisaatio sitten on? Usealle sanasta improvisaatio tulevat mieleen Putous ja Vedetään hatusta -tyyliset tv-sarjat. Ne ovat myös improvisaatiota, mutta väittäisin, että ihan meistä jokainen osaa improvisoida ja onkin improvisoinut elämässään. Se on vain se hetki, kun valmiiksi ajateltu käsikirjoitus menee pipariksi ja täytyy alkaa tyhjästä päästä nyhtämään ideoita, miten tilanne jatkuisi eteenpäin. Improvisaation pääperiaatteita ovat tarjous, hyväksyntä ja tyrmääminen, jotka ovat ihan perusasioita vuorovaikutuksessa. Tarjotaan ideoita sanoin tai elein, ja toinen osapuoli joko hyväksyy tai tyrmää sen. Tyrmääminen on se tylsä vaihtoehto, koska asiat eivät silloin etene, ja asian tarjonneelle tulee hölmö olo ja ajatus siitä, miksi edes ehdottikaan mitään. Hyväksyntään voi lisätä niin sanotun ”joo ja” -menetelmän eli hyväksyy toisen esittämän tarjouksen ja lisää oman ideansa siihen lisäksi. Tällöin saadaan aikaiseksi toimintaa ja tekeminen muodostuu yhteiseksi. Esiintymisjännittäjille jo se, että uskaltaa edes tarjota ehdotusta, voi muodostua haastavaksi asiaksi. Kaikkein tärkeintä ohjaamisessa onkin luoda hyväksyvä ilmapiiri, ja eipä hyväksyvä ilmapiiri pahitteeksi olisi muuallakaan elämässä. Improvisaatioon kuuluu termi ”iloinen mokaaminen”, jolla tarkoitetaan sitä, ettei moka kaada maailmaa vaan otetaan moka ilolla vastaan.  Ja jos on oikein näppärä, mokaa voi käyttää hyödyksi esiintyessä. Loppujen lopuksihan yleisö ei tiedä, mitä esiintyjän kuuluisi siinä tilanteessa ”oikeasti” tehdä.

Aiheena tämä on ollut aivan äärimäisen mielenkiintoinen, ja saimme paljon eväitä reppuun. Opinnäytetyön tekoprosessi taas on ollut välillä kivikkoinen mutta palkitseva tie. Kivikkoisuus on lähinnä tullut siitä, ettemme olleet eläissämme tehneet tutkimusta ja jälkiviisaana keksisi vaikka kuinka paljon parannettavaa. Olemme kuitenkin oppineet paljon uusia asioita ja kehittyneet osaamisessamme. Opimme mm. markkinointia, kuinka suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan interventio, saimme uutta tietoa teoriasta ja yhdistimme sitä käytäntöön. Myös ohjaustaidot kehittyivät ja saimme ammatillisesti paljon uusia keinoja hyödynnettäväksi ja saimme tietoa, mikä toimii käytännössä ja mikä ei. Sain vain lisää puhtia siihen, että luovien toimintojen ja hoitotyön yhdistäminen kannattaa, sekä juuri niitä arvokkaita eväitä reppuun, miten jatkossa kannattaa suunnitella esimerkiksi Improvisaatiokursseja. Siiri koki saavansa hyviä harjoitteita, joita voi tulevaisuudessa työssään soveltaa. Kiitämme molemmat kurssille osallistujia meille arvokkaasta oppimiskokemuksesta.

Avoimessa palautteessa saimme useammalta osallistujalta palautteen ”hauska kurssi”. Saimme palautteessa myös vastauksia, jossa vastaajista suurin osa koki kurssista olleen jotain hyötyä jännitykseen, mutta toki myös saatiin vastauksia, joissa koettiin, ettei kurssista ollut hyötyä. Teimme kurssin alussa ja lopussa SPIN-FIN-mittarilla kyselyn, jonka tuloksien muutosprosentteja vertailimme, sekä havainnoimme kurssilaisten kehonkieltä teoriasta saadun tiedon mukaan jännityksen ulkoisista oireista. Lopuksi voi siis pohtia, onko improvisaatiosta sitten apua esiintymisjännitykseen. Mielestämme on. Vai kuinka moni teistä kuvailisi jännittämisen hauskaksi? Saamamme tulokset jäivät epäluotettaviksi SPIN-FIN-mittarin osalta, mutta havainnot tukivat arviotamme siitä, että apua on ollut ainakin siinä hetkessä. Lisää aiheesta voi lukea opinnäytetyöstämme, joka on Theseuksessa nimellä Improvisaation keinoin apua opiskelijoiden esiintymisjännitykseen. Pilotti-interventiotutkimus Savonia-AMK:n opiskelijoille. Tsemppiä oppareiden tekoon ja esiintymiseen!”

Liisa Antikainen
TT15K

Liisa Antikaisen ja Siiri Huuskosen opinnäytetyö Improvisaation keinoin apua opiskelijoiden esiintymisjännitykseen: Pilotti-interventiotutkimus Savonia-AMK:n opiskelijoille:
http://www.theseus.fi/handle/10024/154548

 

Simulaatiot kielenopiskelua ryydittämässä – suomen kielen opiskelu yhdistettiin lääkehoidon opintoihin

Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki, ja niin ajateltiin myös syksyllä aloittaneen englanninkielisen Nursing-ryhmän suomen kielen oppimisen suhteen. Ryhmässä kokeiltiin kielenopiskelun alkuvaiheessa, miten opinnoissa voisi yhdistyä kahden vaativan aiheen opiskelu: lääkehoidon ja suomen kielen.

Iloinen Nursing-ryhmä Eeva-Riitan kanssa

Syksyllä Savoniassa aloitti opiskelunsa ensimmäinen englanninkielinen Bachelor’s Degree Programme of Nursing -sairaanhoitajaryhmä, TNE18SP. Ryhmä on hyvin kansainvälinen, ja opiskelijoita on mm. Romaniasta, Etelä-Koreasta, Japanista, Nigeriasta, Marokosta, Syyriasta ja Englannista. Opiskelijoiden suomen kielen osaaminen on myös värikästä, alkeisten A1.1-tasosta erittäin edistyneeseen C1-tasoon. Kielenopetuksen suunnittelu on ollut haastavaa juuri tasoerojen takia, ja tämän vuoksi opetusta on eriytetty eli opiskelijoille on annettu oman osaamistasonsa mukaisia tehtäviä.

Ryhmä opiskelee englannin kielellä, mutta harjoittelunsa he tekevät suomenkielisissä harjoittelupaikoissa, joten myös suomen kieltä on tarpeen opiskella. Nursing-ryhmällä on tällä hetkellä meneillään Survival Finnish -kurssi, jolla nimensä mukaisesti on opiskeltu Suomessa toimimisen ja integroitumisen kannalta olennaisia asioita: ajanmääreitä, numeroita, olla-verbin taivutusta ja persoonapronomineja. Samalla aikaa ryhmällä on kuitenkin meneillään muita ammattiaineiden kursseja, joiden termistö pitäisi opetella ja osata myös suomeksi.

Päätimme lyödä NURLÄPE1 Basics of Pharmacological Treatment -lääkehoidon kurssia opettavan Eeva-Riitta Ylisen kanssa viisaat päämme yhteen ja yhdistää lääkehoidon oppimisen suomen kielen oppimiseen. Eeva-Riitta oli jakanut jo aiemmin kokoamansa lääkehoidon sanaston ryhmälle, ja tuon sanalistan kanssa ryhdyimme Survival Finnish -kurssilla muotoilemaan pienryhmien valitsemien sanojen ympärille pieniä simulaatioita. Pienryhmät oli jaettu jo aikaisemmin niin, että jokaisessa ryhmässä oli sekä edistyneempiä että alkeistason osaajia, näin vertaisoppiminen tuli tehokkaaseen käyttöön.

”Opin, että kielen opiskelu voi olla myös hauskaa,
eikä vain pelkästään kieliopin opettelua!”

Simulaatioiden kestoksi oli määritelty 5–10 minuuttia, jotta tehtävästä ei tulisi liian vaikea, jolloin motivaatio ja into oppimiseen helposti vähenisi. Opiskelijoiden simulaatiot olivat hyvin erilaisista tilanteista: yksi ryhmä käsitteli työyhteisön ja lääkeriippuvaisen ja sairaalasta lääkkeitä varastelevan sairaanhoitajan ongelmaa, toinen ryhmä yritti selvittää moniammatillisen ryhmän kesken, mikä vatsakipuista potilasta vaivaa. Kolmas ryhmä hoiti moniammatillisesti hammaskipuista potilasta ja neljäs lääkitsi kuumeilevaa ja pahoinvoivaa potilasta. Kaikki tilanteet oli suunniteltu huolellisesti niin, että lääkehoidon sanastoa käytettiin runsaasti. Ryhmät onnistuivat upeasti!

Simulaatioharjoitukset menivät niin hienosti, että päätimme Eeva-Riitan kanssa ehdottomasti jatkaa yhteistyötämme tällaisten harjoitusten muodossa. Myös opiskelijoilta tulleen palautteen mukaan simulaatiot olivat erittäin tehokas tapa oppia suomen kieltä. Palautteissa nousi esiin mm. se, kuinka rohkeus käyttää kieltä kasvoi harjoituksen ansiosta ja itseluottamus kasvoi: tulen ymmärretyksi, vaikka en puhu täydellistä suomea. Eräs opiskelija kommentoi, että hän huomasi harjoituksen aikana, kuinka tärkeää on osoittaa empatiaa potilaalle. Toinen kertoi simulaatioiden lähentäneen ryhmää ja kohottaneen ryhmähenkeä: ”Ryhmä ja opettajat ovat meille kuin perhettä.”

Anne Karuaho
suomen kielen ja viestinnän lehtori

Eeva-Riitta Ylinen
lehtori, sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmavastaava

 

Koulutussuunnittelijan arkea – Anni-Kaisa Partanen

Anni-Kaisa Partanen

On hyvä nostaa esiin tärkeitä taustavaikuttajia, jotka ovat suuressa osassa työ- ja opiskelupäivämme sujumisessa. Yksi olennainen taustavaikuttaja on Savonian terveysalan koulutussuunnittelija Anni-Kaisa Partanen, jonka päätyötä on viikoittain vaihtuvien lukujärjestyksien laatiminen Terveysala Kuopion yksiköille ja tähän liittyvän opetuksen toteutumisen suunnittelu.

 Anni-Kaisa Partanen aloitti työt Savoniassa vuonna 2009. Kotoisin Anni-Kaisa on Lieksasta, jossa hän kävi peruskoulut ja lukio-opinnot. Vuonna 2004 Partanen muutti Kuopioon opiskelemaan Savonia-ammattikorkeakouluun liiketaloutta suuntautumisvaihtoehtonaan terveys ja talous. Tradenomiksi valmistumisen jälkeen Anni-Kaisa työskenteli asiakasneuvojana Kuopion Energialla ja asiakaspalvelusihteerinä Itä-Suomen ympäristölupavirastossa.

Lukujärjestys määrittää pitkälti opettajien ja opiskelijoiden arkea, ja tätä arjen suunnittelua Anni-Kaisa Partanen tekee päätyönään. Savoniassa vietettyjen vuosien aikana työssä käytettävät ohjelmistot ovat ehtineet muuttua moneen kertaan, mutta ydintyö, lukkareiden teko, on pysynyt samana. Lukujärjestysten tekemisestä Anni-Kaisa sanoo sen olevan monen tekijän yhteensovittamista ja vaativan yhteistyötä useiden ihmisten kanssa. Ennen kuin Anni-Kaisa aloittaa varsinaisen lukujärjestyksen teon, ovat koulutusohjelmat, tiimit ja työjärjestyssuunnittelijat laatineet opintojaksojen toteutussuunnitelmat Excel-taulukkoon. Tällöin myös katsotaan, ettei minkään ryhmän viikoista tule kohtuuttoman pitkiä ja raskaita.

Tässä vaiheessa astuu Anni-Kaisa kuvaan. Anni-Kaisa tarkistaa luodut toteutukset, täsmentää tilatietoja ja käy läpi opettajien viikkotuntikuormat. Jos jotkut tilat näyttävät ylivaratuilta, varaa Anni-Kaisa kurssin käyttöön toiset tilat. Taustatietojen tarkastuksen jälkeen alkaa tuntien sijoittelu lukujärjestykseen ryhmä kerrallaan.

Opetustuntien lisäksi Microkadun kampuksen tiloja täyttävät koulutustilaisuudet. Yksi suuri osa Anni-Kaisan työtä on tilavarausten tekeminen sisäisille ja ulkoisille asiakkaille. Suurin osa tehdyistä tilavarauksista liittyy täydennyskoulutuksiin, koska Savonia on varsin ahkera kouluttaja. Savonian koulutustarjonnassa on yksittäisiä ja pitkäkestoisia koulutuspäiviä, erikoistumiskoulutuksia ja työvoimapoliittista koulutusta. Koulutukset järjestetään Savonian omissa tiloissa ja osaan tunteja tarvitaan erikoistiloja.

” Koulutussuunnittelijan työssä
tarvitaan
tarkkuutta,
kärsivällisyyttä ja hyviä yhteistyötaitoja.”

Koulutussuunnittelijan työssä tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja hyviä yhteistyötaitoja. Työhön tuovat haasteensa tilat: Microkadun kampuksen tilojen rajallinen määrä ja meneillään oleva kampuksen laajentuminen. Työjärjestyssuunnittelu on tasapainoilua, jossa pyritään toimivaan etenemisaikatauluun ja tehokkaaseen tilojen käyttöasteeseen, kuvailee Anni-Kaisa.

”Olen viihtynyt Savoniassa, työ on ajan saatossa monipuolistunut ja vastuuta on tullut lisää. Työtä kuormittavat muutokset, esimerkiksi yksittäiseen opintojaksoon tehtävä opettajavaihdos pyöräyttää pahimmassa tapauksessa usean eri ryhmän lukujärjestyssuunnitelmat uusiksi. Lisäksi tilojen rajallisuus ja erikoistilojen ruuhkaviikot aiheuttavat päänvaivaa. Jokaiselle opetukselle on löydettävä tuntipaikkansa siihen soveltuvassa luokkatilassa, mutta onneksi yhteisössämme on monitaitajia, jotka pystyvät viemään tuntinsa läpi paikassa kuin paikassa.”

Anni-Kaisa Partanen, koulutussuunnittelija
Anne Karuaho
Sirkka Malila

 

 

Jannen tie bioanalyytikoksi – tuore ammattilainen kertoo

Janne Pitkänen on TB15S-ryhmässä opiskellut, syksyllä 2018 Savoniasta valmistunut bioanalyytikko. Hänen tiensä kulki pienten mutkien kautta lapsuutensa haaveammattiin, ”jonkin sortin tutkijan” työhön, kuten Janne itse ilmaisee.

”Pienenä minusta piti tulla paleontologi. Kummallisten sattumien ja ylä-asteen lukuinnottomuuden kautta päädyin kuitenkin opiskelemaan ammattikouluun, enkä lukion kautta yliopistoon. Näin kävi, vaikka sielultani olisinkin jonkun sortin tutkija ja äärimmäisen utelias ja tiedonhaluinen. Sosiaali-ja terveysala kiinnosti minua jo yläasteella, mutta päädyin mutkien kautta kuitenkin opiskelemaan itselleni lähihoitajan ammatin vasta normaalia vanhemmalla iällä. Useamman vuoden psykiatrian osastolla lähihoitajana työskentelyn jälkeen totesin, että jotain on tehtävä tilanteessa, jossa määräaikaisia sopimuksia oli alkanut kertyä vino pino. Pysyvyys työsuhteessa olisi tässä vaiheessa ihan kivaa, ettei tarvitsisi aina olla jännittämässä, että onkos sitä ensi vuonna enää töissä ja jos on niin missä.

Itselleni koulutusvalinnan perustelin sillä, että tuleva työ olisi sosiaali- ja terveysalaa ja sisältäisi todennäköisimmin päivätyötä yhdessä vuorossa mieluummin kuin kolmivuorotyötä. Vaihtoehdoiksi jäivät käytännössä bioanalytiikan tai röntgenhoitajan koulutukset, joista ensimmäiseen satuin pääsemään.

Opiskelu vaati minulta ehkä vähän enemmän kuin lukiopohjaisilta luokkakavereilta, kun lähtökohdat yleisiin luonnontieteellisiin aineisiin olivat peruskoulusta. Kemiaahan bioanalytiikan koulutusohjelmassa on ainakin runsaasti. Toisaalta lähihoitajan koulutuksesta oli omat hyötynsä monessakin mielessä varsinkin hoitotyön harjoitusten osalta.

Opiskeluni olivat hieman normaalista poikkeavat, valmistuin ensinnäkin puolta vuotta etuajassa, ja kouluni aikana olin neljä kuukautta Afrikan mantereella vaihto-opiskelijana. Kävin Suomessa perusopintoihin kuuluvista harjoitteluista ainoastaan kaksi. Tämä luonnollisesti pienensi työllistymismahdollisuuksiani, kun kontakteja tuleviin työpaikkoihin ei ollut paljoa. Opiskelun loppuajasta kuitenkin kävi siinä mielessä tuuri, että eräs haluamani vapaavalintainen kurssi ei toteutunut pienen osallistujamäärän takia. Samaan aikaan radiofarmasian yksikössä tarvittiin harjoittelijaa. Pääsin siis tekemään tuon puuttuvan kurssin poikkeuksellisesti harjoitteluna, ja kaiken lisäksi harvinaiseen ja poikkeukselliseen paikkaan.

Janne työasussaan

Tätä nykyä olen töissä pienessä moniammatillisessa työyhteisössä radiofarmasian yksikössä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Olen yksikön ainoa bioanalyytikko. Yksikössä valmistetaan hiukkaskiihdyttimellä radioisotooppeja kuvantamiskäyttöön. Suurin osa työstä on radiolääkevalmistusta ja laadunvalvontaa. Radiolääkevalmistus tapahtuu puhdastilassa. Työ on erittäin itsenäistä ja poikkeaa huomattavasti kaikesta muusta bioanalyytikon työstä moneltakin osaa. Työssä tarvittava tietotaito on laaja, aina fysiikan ilmiöiden teoreettisesta ymmärryksestä mikrobiologian käytännön töihin.

Ehkä minusta tuli loppujen lopuksi sittenkin jonkin sortin tieteentekijä.”

 

Janne Pitkänen, Sirkka Malila ja Anne Karuaho