Tuoreeks terveeks! Uutisia Kuopion terveysalalta

Röntgenhoitajaopiskelijat Marjukka Käki ja Antti Hukkanen tekivät opinnäytetyön lasten magneettitutkimuksissa käytettävistä sedatiivisista lääkeaineista, niiden yleisimmistä haittavaikutuksista ja lapsipotilaiden monitoroinnista tutkimusten aikana. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoituksena oli saada lisää tietoa röntgenhoitajaopiskelijoille lasten magneettitutkimuksista ja sedaation käytöstä tutkimuksissa.  Lasten sedaatioihin kuuluu aina omat riskinsä, joten tavoitteena oli myös lisätä ja vahvistaa potilasturvallisuusosaamista.

Yleisimmät lapsille tehtävät magneettitutkimukset ovat päänalueen tutkimukset sekä polven ja säären magneettitutkimus. Magneettikuvantamisessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä ja sen käyttö on lasten tutkimuksissa lisääntynyt. Kuvausmenetelmänä se on tarkka ja se mahdollistaa monipuolisen diagnostiikan myös pieniin kuvauskohteisiin. Suurin diagnostiikkaa heikentävä tekijä magneettitutkimuksissa on liike-epätarkkuus. Koska kuvausajat ovat usein pitkiä ja lasten on vaikea pysyä liikkumattomana kuvauksen ajan, joudutaan yleensä turvautumaan sedaatioon tai yleisanestesiaan. Lisäksi tutkimuslaite ja sen rakenne sekä laitteesta lähtevä kova ääni voivat aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta lapsilla.

KUVA 1. Magneettikuvauslaite. (Pixabay 2020)

Sedaatio lasten kuvauksissa

Tarve rauhoittavien ja sedatiivisten aineiden sekä anestesian käyttöön on lisääntynyt lasten kasvavien kuvantamismäärien myötä. Lääkeaineiden käytöllä on aina riskinsä ja tiedossa olevia riskejä pyritään aina seuraamaan tarkasti. Röntgenhoitajan työhön kuuluu, että on tietoinen tutkimuksissa käytettävistä sedaatioaineista, sekä niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Sedaatio voidaan jakaa neljään eri tasoon tai asteeseen: kevyeen, kohtalaiseen, syvään ja yleisanestesiaan.  Kevyen ja kohtalaisen sedaation tavoitteena on laskea tajunnan tasoa aiheuttamatta kuitenkaan tajuttomuutta. Syvässä sedaatiossa potilas ei vastaa enää muihin kuin toistuviin ärsykkeisiin ja hengityksen sekä saturaation ylläpito saattaa vaatia avustusta. Yleisanestesiassa ilmateiden ja hengityksen ylläpito vaatii avustusta eikä potilas vastaa enää minkään asteisiin ärsykkeisiin.

Sedaatioiden valmistamiseen ole yhtä ainoaa lääkeainetta vaan sen valintaan on monia vaikuttavia tekijöitä. Lapsen ikä, lapsen fyysiset ominaisuudet, ahdistuksen taso, lääkkeen tyyppi, lääkehistoria ja toimenpiteen kesto vaikuttavat lääkeaineen ja sedaation tason valintaan. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat työntekijän kokemus, taitotasot ja yksikkökohtaiset mieltymykset eri lääkeaineiden käyttöön kuvantamismenetelmissä. Yleisimmin käytetyt lääkeaineet voidaan jakaa viiteen eri tyyppiin: rauhoittaviin aineisiin, unettaviin ja nukuttaviin aineisiin, hengitettäviin aineisiin ja antagonistisiin sekä analgeettisiin aineisiin.

Toteutus ja johtopäätökset

Kirjallisuuskatsauksella lähdettiin hakemaan vastausta kolmeen tutkimuskysymykseen.

1. Mitkä ovat yleisimmin käytetyt sedaatioaineet lasten magneettitutkimuksissa?
2. Minkälaisia haittavaikutuksia sedaatioaineiden käytöstä yleisimmin aiheutuu?
3. Miten lasta valvotaan tutkimusten aikana?

Tutkimustiedon hakua varten loimme hakusanoja, joita yhdistelemällä voitiin hakua rajata siten, että tulokset sisälsivät mahdollisimman monta esitettyä hakusanaa. Aineiston rajaamista varten loimme sisäänotto- ja poissulkukriteerit aineistolle. Sisäänottokriteereinä oli esimerkiksi julkaisuvuosi 2007 jälkeen, artikkelin tai tutkimuksen julkaisu luotettavassa julkaisussa englannin tai suomen kielellä sekä ilmainen lukuoikeus koko artikkeliin tai tutkimukseen. Katsaukseen mukaan otetuista kolmestatoista artikkelista etsittiin tutkimukselle oleelliset kohdat tutkimuskysymyksittäin. Saadut vastaukset koottiin taulukkoon artikkelin, käytetyn lääkeaineen, ilmenneiden haittavaikutusten ja potilaan seurannan mukaan. Tämän jälkeen kyettiin saamaan yleiskuva sedaatioaineista ja niiden käytön yleisyydestä. Haittavaikutuksia oli jaettu eri luokkiin, kuten kardiologisetoireet, hengitystieoireet sekä sedaation tason muutokset.  Potilaiden valvonnasta ja monitoroinnista oli mainittu vain yleisellä tasolla, joten siitä muodostui vain yleiskuva, miten potilaiden vointia seurataan.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella yleisesti käytetyin lääkeaine sedaatioissa oli propofoli. Muita melko yleisesti käytettäviä aineita olivat dexmedetomidiini ja midazolami sekä joissain tapauksissa ketamiini. Ketamiinia ja midazolamia käytetään usein yhdessä hyvän sedaation tason aikaan saamiseksi. Propofoli ja dexmedetomidiini sopivat sekä sedaation tason aikaan saamiseen että sen ylläpitämiseen.

Yleisimmät haittavaikutukset sedaatioissa liittyvät pitkittyneeseen tai suunniteltua syvempään sedaatioon tai riittämättömään tai epätasaiseen sedaatioon. Muita ilmenneitä haittavaikutuksia olivat hematologiset ja kardiologiset vaikutukset sekä varsinkin propofolin yhteydessä yleisemmin esiintyvät hengitystiekomplikaatiot. Potilaiden valvonta oli tutkimuksissa esitetty vaihtelevasti ja pintapuolisesti, joten pystyimme päättelemään ainoastaan verenpaineen, saturaation ja sykkeen monitoroinnin olevan yleisesti käytössä. Potilaille annettiin lisähappea vaihtelevasti joko happimaskin tai happiviiksien kautta. Potilaiden seuranta alkoi yleensä lääkeaineen annosta ja jatkui heräämiseen ja kotiutukseen asti.

Johtopäätöksinä tutkimuksesta päädyttiin siihen, että propofolin hyötysuhde on parempi verrattuna muihin sedaatioaineisiin. Muilla sedaatioaineilla oli omat etunsa, mutta niiden käyttö oli vähäisempää, koska niiden haittavaikutukset olivat suuremmat. Tulimme tutkimuksen perusteella siihen johtopäätökseen, että eri sedaatioaineiden hyötysuhdetta voitiin parantaa yhdistelemällä eri sedaatioaineita. Näin saataisiin esiin eri lääkeaineiden edut kuitenkin siten että annettava lääkeannos olisi pienempi, jolloin riski haittavaikutusten esiintymiselle olisi alentunut. Lapsipotilaiden tarkka seuranta on myös tärkeää mahdollisesti esiintyvien haittavaikutusten aikaiseen ja nopeaan havaitsemiseen.

Tekijöiden loppusanat

Kirjallisuuskatsauksen aineiston koko oli verrattain pieni vain 13 artikkelia, mutta tuloksista saatiin yleiskatsaus sedaatioaineisiin, joita käytetään lasten magneettitutkimuksissa. Tuloksia voidaan käyttää parantamaan potilasturvallisuutta. Lasten magneettitutkimuksissa työskentelevän röntgenhoitajan tulee pystyä tunnistamaan sedaatioaineesta aiheutuvia haittavaikutuksia ja toimia näistä aiheutuvissa yllättävissä tilanteissa. Röntgenhoitajat kykenevät varautumaan myös siten, että apuvälineistö on lähellä ja käden ulottuvilla.

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen opetti meille molemmille järjestelmällistä aineiston hakua sekä kriittisyyttä arvioidessa aineiston luotettavuutta. Työ oli molemmille ensimmäinen näin laaja ammatillisen kirjoittamisen työ ja vaati kirjallisuuskatsauksen prosessiin tutustumista huolellisesti sekä ennakkoon että työn teon yhteydessä. Kirjallisuuskatsausta tehdessä kannattaa tehdä myös muistiin panoja. Opinnäytetyöprosessiin liittyviä asioita kannattaa taulukoida työn etenemisen seuraamiseksi. Opinnäytetyön aikataulu kannattaa myös suunnitella huolellisesti ja realistisesti, jotta sitä kykenee seuraamaan ja työ valmistuu aikataulussa. Kirjallisuuskatsauksen tekeminen vaatii paljon itsenäistä työskentelyä, jolloin omaan motivaatioon tulee kiinnittää huomiota ja jokaisen tulisi löytää keinot sen ylläpitämiseksi.

Tekijät

Marjukka Käki Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma TR16SP

Antti Hukkanen Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma TR16SP

Tuula Partanen, ohjaava opettaja, Lehtori Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma

Sanna Lampi toteutti organisaatioonsa Lean-työkaluilla mittarin, jolla parannettiin tiimin toimintaa

HUSLABissa tehdään omien laboratorionäytteiden lisäksi palveluna lääke- ja lääketieteellisten tutkimusten näytteenottoa ja näytteiden käsittelyä. Tutkimusnäytteet käsitellään keskitetysti tiedeprojektit -tiimissä, jossa työskentelen tutkimuskoordinaattorina ja tiimivastaavana. Työni on lyhyesti sanottuna huolehtia, että tiedeprojektien näytteet otetaan ja käsitellään asiakkaiden kanssa sovitusti. Tehtäviini kuuluu lukea läpi eri tutkimusten tutkimussuunnitelmat ja tutkittavilta otettavien näytteiden käsittelyohjeet. Selvitän ohjeista esimerkiksi, mikä näyte otetaan, mihin putkeen näyte otetaan, miten se sentrifugoidaan, missä lämpötilassa näyte säilytetään ennen analysointia ja minne se lähetetään analysoitavaksi.

HUSLABissa Lean-menetelmä on ollut käytössä monissa tiimeissä, mutta tiedeprojektit-tiimissä sitä ei kunnolla vielä hyödynnetty. Tämä johtui pitkälti siitä, että tiimin päivittäistä työtä ei tunnettu tarpeeksi. Tiimin toiminnan tarkastelussa löydettiin kuitenkin useita kehittämiskohteita näytteiden käsittelyssä ja hallinnoinnissa. Selvityksessä havaittiin, ettei käynnissä olevien tiedeprojektien määrää ja työllistävyyttä tunnettu riittävästi ja tiedot olivat hajallaan eri tietojärjestelmissä. Jos minulta esimerkiksi kysyttiin, montako tiedeprojektia on käynnissä tai pyydettiin tarkastamaan joku yksityiskohta alkuperäisestä sopimuksesta, kaivoin mappeja usealta vuodelta ja tulostelin raportteja tietojärjestelmistä. Vastausten hakeminen ja paperille tulostelu ei ollut kovin hiilineutraalia toimintaa ja kiireessä hyvinkin turhauttavaa. Hajallaan oleva tieto aiheutti myös sen, että projektinäytteiden käsittelypisteessä päivittäisjohtaminen ja resurssin kohdentaminen eivät toteutuneet aina tietoon perustuen.

Tavoitteena oli parantaa tiimin toimintaa Lean-työkaluja hyödyntämällä

YAMK-opintojen myötä oli aika miettiä opinnäytetyölle aihetta ja organisaatiossamme toivottiin, että työssäni pureuduttaisiin juuri tiedeprojektit-tiimin toiminnan kehittämiseen. Tavoitteena oli parantaa toimintaa Lean-työkaluja hyödyntämällä. Perehdyin YAMK-opinnäytetyössä Lean-menetelmään ja sen soveltamiseen sekä jalkauttamiseen yksikköni toimintaan. Työpisteiden toiminnan kehittämisessä henkilökunta osallistettiin oman työnsä kehittämiseen, koska työpisteessä työskentelevillä on paras kokemus päivittäisistä käytännön työtehtävistä.

Ensimmäisenä työ aloitettiin hallinnollisesta työpisteestä, jossa työskentelen tutkimuskoordinaattorina. Tiedeprojektien hallinnointia kehitettiin kokoamalla yhteen hajallaan olevat tiedot käynnissä olevista tiedeprojekteista Excel-tiedostoon. Tiedostoa voidaan käyttää päätöksenteon tukena arvioitaessa, voidaanko yksikössä osallistua uusien tutkimusprojektien laboratorio-osuuksiin. Muutamalla klikkauksella saadaan selville, kuinka monta päivystysaikaista projektia on menossa muiden laboratorionäytteiden ohella. Päivystysaikaisten projektien prosessit on suunniteltava huolella, koska yövuorossa on vähemmän henkilökuntaa. Projektinäytteet käsitellään tutkimusprojektien kanssa sovitulla tavalla, mutta päivystäjien on ensi sijassa pystyttävä huolehtimaan päivystysnäytteiden analysoinnista.

Tutkimusprojektien tiedostoa käytettiin apuna kehitettäessä projektinäytteiden käsittelytyöpisteen päivittäisjohtamisen mittaria. Toiminnan läpinäkyvyyttä lisättiin kartoittamalla projektinäytteiden käsittelyyn menevää työaikaa, jotta toiminta saatiin sujuvaksi ajankäytön ja resurssien arvioinnin kannalta. Tiimivastaavana pidin erityisen tärkeänä, että henkilökunta osallistui oman työnsä kehittämiseen ja päivittäiset työt saatiin tehtyä sujuvasti. Lean-menetelmä sopi tähän tarkoitukseen hyvin.

Kehittämistyön tuloksena syntyi visuaalinen päivittäisjohtamisen mittari, Kanban-taulu, josta voidaan havaita työn ruuhkautuminen ja mahdollisuuksien mukaan hankkia ruuhkan purkamiseksi lisätyövoimaa

Kehittämistyön tuloksena syntyi visuaalinen päivittäisjohtamisen mittari, Kanban-taulu, josta voidaan havaita työn ruuhkautuminen ja mahdollisuuksien mukaan hankkia ruuhkan purkamiseksi lisätyövoimaa. Mittarin kehittämisessä oli mukana näytteiden käsittelypisteen henkilökuntaa, jotka Kanban-taulua päivittäin käyttävät ja täyttävät. Halusimme Kanban-taulussa näkyvän myös näytteiden käsittelytyön vaativuuden. Vaativuutta mittasimme sillä, kuinka kauan näytteiden käsittely vie työaikaa. Päädyimme aluksi merkitsemään Kanban-tauluun värikynillä eri vaativuuksia kuvaavia vihreitä (nopea), keltaisia (alle 30 min) ja punaisia (yli 30 min) töitä. Hermothan siinä menivät etsiessä aina hukassa olevia värikyniä, vaikka ihmeen kärsivällisesti työkaverini jaksoivat osallistua mittarin kehittämiseen.

Ensin piirrettiin eri värisiä palloja….

Ratkaiseva ja parempi ratkaisu tuli, kun oivalsimme, että miksi työpäivän jokaista tuntia ei vaan jaettaisi tarpeeksi moneen vihreään, keltaiseen ja punaiseen ruutuun. Millä tahansa kynällä voisi sitten merkata ruutuun millaista työtä on tekemässä.

…ja sitten siirryttiin raksimaan värejä.

Näin yksikköömme syntyi Kanban-taulun muodossa oleva päivittäisjohtamisen mittari! Työpisteessä on käytössä jokaiselle päivälle oma Kanban-taulu. Jos työntekijät huomaavat Kanban-taulusta näytteiden alkavan kertyä työpisteeseen, mutta syystä tai toisesta niitä ei saada käsittelyyn ajallaan, he voivat pyytää apua ja lisätyövoimaa käsittelyyn. Jatkokehitimme vielä taulua lisäämällä siihen kohdat, joihin merkitään, milloin on pyydetty apua työpisteeseen, milloin apu tuli paikalle ja kuinka kauan avuksi tullut henkilö oli paikalla, sekä onko näytteet pakattu ulkomaille lähetettäväksi. Lisäsimme taulukkoon sinisiä ruutuja, joihin työntekijä voi merkitä, milloin on oltu näytteitä pakkaamassa. Työpisteen toimintaa voidaan jatkuvasti kehittää esimerkiksi vertaamalla taulua toteutuneeseen resurssiin. Kuten esimerkkikuvasta näkyy, on myös päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi, ainakin paperilla. Työ virtaa kauniisti vaiheesta toiseen ja näytteet on käsitelty ajallaan. Opinnäytetyöstä oli suurta hyötyä käytännön työhöni ja työyksikkööni, koska hallinnolliseen työpisteeseen luotiin työtä helpottava projektitiedosto ja käsittelytyöpisteeseen toimintaa edistävä päivittäisjohtamisen mittari!

Lisätietoja:

Sanna Lampi

Kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma (Bioanalyytikko, YAMK)

Anne Karuaho

Savonia-ammattikorkeakoulu

Tein opinnäytetyönäni Etelä-Karjalan keskussairaalan kliinisen kemian laboratoriolle ulosteen kalprotektiini säilyvyystutkimuksen. Tavoitteena oli selvittää, säilyykö kalprotektiini näytteissä riittävän hyvin kymmenen vuorokautta ennen analysointia. Ulosteen kalprotektiini-määritystä voidaan käyttää suolistosairauksien diagnostiikassa. Kyseessä oli kvantitatiivinen tutkimus säilytyslämpötilan ja säilytysajan vaikutuksesta kalprotektiinipitoisuuden säilymiseen näytteessä. Näytteitä säilytettiin analysoinnin jälkeen -20°C, -80°C ja jääkaappilämpötilassa kymmenen vuorokauden ajan, jonka jälkeen kalprotektiinipitoisuudet määritettiin uudelleen. Säilyvyystutkimuksen lisäksi kokosin opinnäytetyössä tietoa tulehduksellisista suolistosairauksista ja niiden diagnosoinnista. Tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyvät jatkuvasti ja niistä on nousemassa uusi kansansairaus kuten diabetes.

Tulehdukselliset suolistosairaudet

Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat Crohnin tauti (IBD), haavainen paksusuolentulehdus (Colitis Ulcerosa) sekä mikroskooppinen koliitti. Tulehduksellinen suolistosairaus voi olla myös määrittämätön, jolloin puhutaan välimuotoisesta koliitista (IBDU= Inflammatory bowel disease, type unclassified), jossa on piirteitä sekä Crohnin taudista, että haavaisesta paksusuolentulehduksesta.

Suomessa oli Kelan rekisterin mukaan vuonna 2017 46 000 tulehduksellista suolistosairautta sairastavaa ihmistä ja vuosittain diagnosoidaan 2000 uutta tapausta. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleisempiä länsimaissa kuin muualla maailmalla.

Katsotaan, että tulehdukselliseen suolistosairauteen sairastuu suolistobakteerien, ympäristö- ja ravintotekijöiden vaikutuksesta ne henkilöt, joilla on geneettinen alttius sairastua. Geneettisen alttiuden taustalla on esitetty olevan geneettisesti määräytyviä limakalvon immuunijärjestelmän poikkeavuuksia sekä suoliston läpäisevyyden lisääntymistä, jonka seurauksena syntyy poikkeavan voimakas immuunivaste suoliston omaa mikrobiflooraa kohtaan.

Ärtyvän suolen oireyhtymä sen sijaan (IBS=Irritable Bowel Syndrome) ei ole sairaus, vaan toiminnallinen vaiva, jota esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä suomalaisesta. Vaivaa esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Se voi olla pitkäaikainen ja kiusallinen vaiva, mutta vaaraton. Ärtyvän suolen oireyhtymän syytä ei toistaiseksi tunneta. Ärtyvä suoli oireilee vatsakipuina, turvotteluna sekä erilaisina suolen toiminnan muutoksina, mutta mitään elimellistä vikaa potilailta ei löydy. Ummetusta ja ripulia esiintyy osalla potilaista vuorotellen, joillakin pääasiallisesti jompaakumpaa. Oireet voivat esiintyä vaihtelevasti päivästä ja viikosta toiseen. Ärtyneen suolen oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään laboratoriotutkimusta. Diagnoosi tehdään sen jälkeen, kun on varmistettu, että oireiden syynä ei ole muita sairauksia.

Tulehduksellisten suolistosairauksien diagnosointi

Tulehduksellisen ja toiminnallisen suolistosairauden erottaminen pelkästään oireistoin perusteella ei onnistu, jolloin joudutaan käyttämään paksusuolentähystystä. Kalprotektiinin on useassa tutkimuksessa osoitettu toimivan hyvin tulehduksellisen ja toiminnallisen sairauden erottamisessa. Ärtyvä suoli -oireyhtymässä (irritable bowel syndrome, IBS), jossa suolen limakalvo on normaali, ulosteen kalprotektiinipitoisuus ei nouse. Kalprotektiinimääritys soveltuu hyvin IBD:n diagnostiikkaan, poissulkien tällöin IBS:n.

KUVA 1. Kalprotektiininäytteet tasoravistelijassa ennen analysointia (Susanna Lensu 2019).

Kalprotektiini on erityisesti neutrofiilisistä valkosoluista vapautuva valkuaisaine, jota erittyy suolen limakalvon tulehtuessa suoleen ja tätä kautta sen pitoisuutta voidaan mitata ulosteesta. Kalprotektiinimääritys osoittaa herkästi suolistotulehduksen. Lähes 99%:lla tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla potilailla on kohonnut ulosteen kalprotektiinipitoisuus. On kuitenkin otettava huomioon, ettei sen avulla voida määrittää tulehduksen spesifiä sijaintia kuten tähystyksellä. Kalprotektiinimäärityksen katsotaan kuitenkin olevan paras menetelmä suolistosairauksien diagnostiikassa, koska sillä voidaan myös arvioida sairauden aktiivisuutta, seurata hoitoa ja ennustaa pahenemisvaihetta ilman invasiivista tähystämistä. Kalprotektiinimäärityksellä voidaan vähentää paksusuolentähystyksien määrää sairauden seurannassa.

Kalprotektiinin säilyvyystutkimuksessa vahvistettiin kalprotektiinin säilyminen näytteissä viikon ajan kaikissa kolmessa säilytyslämpötilassa. Kalprotektiinipitoisuuksien vaihtelut olivat +/- 20 %, joilla ei katsota olevan diagnostista merkitystä. Säilyvyyden tutkiminen on tärkeää kalprotektiinimäärityksen luotettavuuden lisäämiseksi.

Susanna Lensu
TB17SP
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Mirja Saukkonen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Sanna Kolehmainen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Kuva 1.  ”Olla läsnä” Kuva: Nissinen Heli

Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

Se tunne…

– Kun tunnistaa, että keho on hälytys tilassa. ”Verenpaine nousee.”

– Kun tunnistaa, että immuunijärjestelmä on heikentynyt. ”Flunssaa pukkaa.”

– Kun tunnistaa, että ajatukset sinkoilevat moneen eri suuntaan. ”Vaikea keskittyä.”

– Kun tunnistaa, että yöunet ovat rikkonaiset ja levottomat. ”Nähdään jopa painajaisia.”

– Kun tunnistaa, että sanoo toiselle ihmiselle yllättäen ja useasti tosi pahasti.

Nämä voivat olla pitkäkestoisen stressin oireita. Tärkeää onkin, että tunnistamme stressin ja sen oireet ajoissa, sillä liiallisena stressi on haitallista. Voimme kokea stressin hyvin eri tavalla sekä se voi vaikuttaa meihin hyvin eri tasoilla, niin fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti kuin henkisesti. Nämä eri tasot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa.

Paljon puhuttu psyykkinen kuormittuneisuus on suuren mittaluokan ongelma yhteiskunnassamme. Mielenterveyden ongelmat lasketaan jo kroonisiksi sairauksiksi, jotka ovat nousseet kansantautien asemaan. Olemme jo aiemmin nähneet, miten kansantaudeilla on suuri vaikutus kansantalouteemme. Sillä tiedämme, että kansantaudit vaativat yhteiskunnassamme paljon terveydenhuollon palveluita. Miten voisimme vaikuttaa vieläkin paremmin ihmisten riski- ja suojatekijöihin?

Kuva 2. ”Haasteet voivat olla mahdollisuus oivalluksiin” Kuva: Heli Nissinen

Voisiko yhteiskunnassamme olla mindfulness eli tietoisen läsnäolon harjoittamisesta mitään apua? Sillä mindfulness -menetelmää käytetään ihmisten itsehoitomenetelmänä ympäri maailmaa. Menetelmää käytetään esimerkiksi: kivun, työstressin ja työelämän tukena sekä sitä käytetään myös masennuksen ja uupumuksen aiheuttamissa tilanteissa.

No mitä sitten mindfulness-harjoittaminen on? Se on sitä, että me kiinnitämme huomion asioihin, mihin emme ehkä yleensä kiinnitä huomiota. Se on pysähtymistä olemassa olevaan hetkeen sekä se on aivan tavallista arjessa tapahtuvaa tekemistä ja olemista, kehon, mielen ja ympäristön havainnointia. Kun ihminen havainnoi kehoa ja sen tuntemuksia, hän voi huomata tunteita, sillä omasta kehosta tietoiseksi tuleminen voi auttaa löytämään omaan sisäiseen maailmaan.

Pysähtymistä olemassa olevaan hetkeen, tavallista arjessa tapahtuvaa tekemistä ja olemista, sekä kehon, mielen ja ympäristön havainnointia.

Miten mindfulnessia tulee harjoittaa? Aiemmin onkin todettu, että harjoittamisesta saadaan paras hyöty, kun sitä tehdään säännöllisesti. Mitä me sitten saamme harjoituksista itsellemme? Me voimme saada keinoja elämänhallintaan, oppia rentoutumaan sekä saamaan sisäisiä oivalluksia itsestä ja ympäristöstä. Säännöllinen harjoittelu auttaa olemaan lempeä itselle, omille elämän kokemuksille ja se voi muuttaa suhtautumista asioihin.

Kuva 3. ”Pieniä hetkiä” Kuva: Heli Nissinen

Heli Nissinen teki opinnäytetyön laadullisena tutkimuksena aiheesta: Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia. Opinnäytetyö oli osa YAMK hyvinvointikoordinaattori tutkinto-ohjelmaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville millaisia kokemuksia osallistujat saavat säännöllisestä mindfulnessin harjoittamisesta. Tavoitteena tutkimuksessa oli se, että saadaan lisättyä mindfulness- tietoisuuta sekä tuoda esille onko säännöllisellä mindfulnessin harjoittamisella mahdollista ihmisten saada lisää hyvinvointia ja terveyttä.

Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan osallistujat kokivat mindfulness-kurssille osallistumisen hyvin hyödyllisenä kokemuksena. Sillä ryhmään osallistuminen antoi omaa aikaa ja hengähtämistä sekä pysähtymistä, rauhoittumista ja rentoutumista kiireisen arjen keskellä. He kokivat oppineensa lisää asioita itsestään ja mindfulnessista. He saivat uusia työvälineitä, keinoja ja menetelmiä omaan arkeen, hyvinvointiin ja jaksamiseen.  Esille tuli myös harjoittelua haittaavia tai vaikeuttavia tekijöitä, joita olivat esimerkiksi omat tunnekokemukset sekä henkilökohtaiset ja työpäivästä johtuvat haasteet. Hyvällä ohjauksella nähtiin olevan merkitystä. Sillä ohjaajan osaaminen korostui osallistujien harjoitteluun liittyviin kokemuksiin sekä heidän sitoutumiseensa harjoituksiin.

Lopuksi

Loppu päätelmänä tallaisia ryhmiä tarvitaan, sillä ihmiset kaipaavat pysähtymistä ja omaa aikaa. He kaipaavat elämään sitä, että on aikaa rentoutua ja hengähtää. Huomioitavaa on myös se, kuinka he saivat apua kipukokemuksiinsa ja siihen, että oli helpompi asettua lepäämään ja päästä jopa uneen.  Osallistujat pohtivat miten stressaava elämäntilanne vaikuttaa heihin ja sitä, miten ohjattu säännöllinen mindfulness-harjoittelu voisi auttaa heitä jaksamaan ja motivoitumaan paremmin. Huomattavaa on myös se, miten ryhmäläiset oppivat näkemään oman tavan elää ja ajatella sekä nähdä tunteita uudesta näkökulmasta käsin. Yksi mikä nousi merkittävänä kokemuksena, oli se, että ryhmätilanne koettiin hyvänä, luotettavana ja tasavertaisena. Ryhmään oli kiva tulla. Tässä kohtaan voidaan puhua osallisuuden kokemisesta.

Kuva 4: ”Onnistuminen” Kuva: Heli Nissinen

Oleellisinta olisikin, että puututtaisiin ja pysähdyttäisiin aikaisemmin yhteisten asioiden ja ilmiöiden äärelle, sillä silloin meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa negatiivisiin asioihin paremmin.

Heli Nissinen, YAMK-hyvinvointikoordinaattori –opiskelija Savonia AMK
Marja-Liisa Rissanen, lehtori Savonia AMK

KUVA 1. Pienryhmädialogien ilmapiiri on tasavertainen (Pixabay s. a.)

Ajatuksia dialogista ja sen hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä

Suoritin YAMK-opinnäytetyöni kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka tarkoitus oli kuvata lastensuojelun sijaishuollon organisaation henkilöstön kokemuksia dialogisuudesta. Tutkimuksen tavoite oli kirjoittaa auki lastensuojelun sijaishuollon palveluita tuottavan organisaation nykytila dialogisuuden viitekehyksestä. Tutkimukseni tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi dialogisen asiakastyön, johtamisen sekä työyhteisöjen kehittämiseksi.

Miksi dialogi?

Dialogi on organisaatiossa tapahtuvan oppimisen yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Nykyajan työelämässä korostuvat ihmisten vuorovaikutus, sekä oppiminen ja luominen yhdessä. Toimintaympäristömme monimutkaistuu sekä muuntuu vauhdilla. Selviytyäksemme yhä kompleksisemman toimintaympäristön haasteista, työelämä on kutsunut tuekseen enemmän kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä – dialogia. Dialogi on kykyä vastata ja kohdata, missä yhteys ja syvällinen ymmärtäminen ovat ensiarvioisia.

Dialogi on kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä sekä kykyä vastata ja kohdata

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Kuinka pienryhmädialogiin osallistuvana tutkijana sekä aineiston kerääjänä koin roolini, sekä mitä opin dialogin hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä? Koin pienryhmädialogien ilmapiirit tasavertaisena. Dialogissa ollaan samalla tasolla. Dialogia toteuttaessani istuin esimerkiksi lattialla, jos tutkimukseen osallistujat tekivät niin. Saatoin muutenkin istua lattialla, vähentäen ”asiantuntijavaltaa”. Asiantuntijavalta voi ilmetä tutkija-tutkimukseen osallistuja suhteessa. Tutkimukseen osallistujia kunnioittaen, minulle oli tärkeää, että kukin tutkimukseen osallistuja sai asettua omalle hyväksi kokemalleen paikalleen, kyseiseen hetkeen, kuten itse haluaa. Suhtauduin ja liityin itse tilanteeseen tilanteen vaatimalla tavalla. Tärkein tehtäväni oli huolehtia pienryhmädialogin luottamuksellisesta, ystävällisestä ja avoimesta ilmapiiristä: olla läsnä ja avoin. Liittyä mukaan tutkimukseen osallistujien synnyttämään hetkeen.

Dialogissa ollaan samalla tasolla

Haasteena dialogin hyödyntämiselle aineiston keruumenetelmänä koin epävarmuuden sietämisen, sekä aktiivisen kuuntelijan roolin. Epävarmuus syntyi pääasiassa struktuurien puutteesta. Siinä dialogi erottuu esimerkiksi haastattelusta. Pienryhmädialogin struktuurit olivat minulle neljä tutkimustehtävääni, jotka ohjasivat pienryhmädialogin kulkua. Ne olivat avoimien kysymysten muodossa seuraavasti: ”Miten dialogisuus ilmenee asiakastyössä?” ”Miten dialogisuus ilmenee työyhteisöissä?” ”Miten dialogisuus ilmenee johtamisessa?” ”Miten työnantajan edustajat eli johto ilmentävät dialogisuutta?” Kokemus epävarmuudesta alkoi hälventyä aineistonkeruuprosessin edetessä. Dialogissa ei tarvitse tietää, arvokkainta on itse hetki.

Näkökulman aktiivinen ymmärtäminen on osa dialogia – kuuntelemista syvällisemmin. Tämä ilmeni pienryhmädialogeissa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä esittäessäni tutkimukseen osallistujille: ”Tarkoititko siis, että…?” tai ”Ymmärsinkö oikein, että…? Edellä mainittuja hetkiä tuli useita pienryhmädialogin aikana. Tämänkaltainen aktiivinen kuunteleminen sekä ymmärtäminen tukivat myös aineistonanalyysin vaihetta. Tällä tarkoitan sitä, että epäselvät sekä vaikeasti ymmärrettävät asiat olivat mahdollista selkeyttää, kysyä, sekä tehdä ymmärretyksi jo pienryhmädialogin aikana. Mielestäni se oli myös suoruutta. Suoruus on yksi dialogin periaatteista.

Lopuksi

Kokonaisuutena koin dialogin mahdollistavan tutkimukseen osallistuvien osallisuutta ja kuulluksi tulemista. Tutkimukseen osallistujien kuulluksi tuleminen lisäsi tasavertaisuuden ilmenemistä pienryhmädialogissa. Jokaisen osallistujan ääni sekä osallistuminen olivat yhtä tärkeitä, lähtökohdista riippumatta. Uusi ääni avasi uuden näkökulman. Dialogit tuottivatkin monipuolista, moniäänistä ja hyvin henkilökohtaista aineistoa. Kaikkien aineiston keruuseen osallistuneiden mahdollisimman tasavertainen osallistaminen myös tahditti pienryhmädialogin kulkua. Syntyi enemmän ääniä, eri todellisuuksia, jotka lisäsivät tutkimukseen osallistujien mahdollisuutta ajatella sekä nähdä laajemmin. Suosittelen dialogin hyödyntämistä aineiston keruun menetelmänä. Yksinkertaisin ja helpoin se ei ole. Dialogi on vaativa, mutta opettava menetelmä. Siitähän myös opinnäytetyössä on kyse, oppimisesta. Dialogi on ihmiskeskeinen lähestymistapa – inhimillisemmän elämän viitekehys. Parhaimmillaan se auttaa kuulemaan ja ymmärtämään toista. Mutta ennen sitä, merkityksellisintä on dialogi suhteessa itseen.

Jari-Pekka Thil
Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Savonia-ammattikorkeakoulu

Tein opinnäytetyönäni artikkelin, joka käsittelee valvonnallista huumetestausta, siihen liittyviä manipulointiyrityksiä sekä bioanalyytikon roolia huumetestauksen valvojana. Päihteiden ja huumausaineiden käyttö on yksi vakavimmista terveyttä uhkaavista tekijöistä Suomessa.

Huumetestauksen syyt vaihtelevat

Huumetestaus voidaan jakaa valvonnalliseen ja terveydenhoidolliseen testaukseen. Terveydenhoidollisen testauksen tarkoituksena on yleensä asiakkaan diagnoosin tai erotusdiagnoosin tekeminen ja se perustuu erilaisiin suosituksiin kuten THL (5/2015) ja Labquality Oy:n suositus (2/2008). Lainsäädäntöön perustuva valvonnallinen huumetestaus pitää sisällään muut kuin terveydenhoidolliset syyt.

Huumetestaukset perustuvat lainsäädäntöön ja suosituksiin

Huumeidenkäyttäjien löytämiseksi hyödynnetään valvottua virtsanäytteenottoa. Syitä valvotulle virtsanäytteenotolle voivat olla esimerkiksi lasten tapaamisoikeus, korvaushoidon kotiluvat tai vaikkapa ajo-oikeus ajoterveyden arvioinnissa. Näissä tapauksissa tutkimustulos vaikuttaa testattavan oikeusturvaan sekä elämään merkittävällä tavalla. Valvotun näytteenoton tarpeellisuuden arvioi lääkäri tai hoitaja aina tapauskohtaisesti, jolloin huomioidaan mahdollisen positiivisen tuloksen seuraamus testattavalle.

Bioanalyytikko valvoo näytteenottoa

Virtsanäytteenoton valvonnan tarkoituksena on varmistaa näytteen jäljitettävyys sekä kiistaton ja luotettava tutkimustulos. Näytteen manipulointi pyritään estämään näytteenottoprosessin jokaisessa vaiheessa. Testattava ei esimerkiksi saa viedä tavaroitaan tai päällysvaatteita WC-tilaan ja testattavan henkilöllisyys tarkistetaan aina kuvallisesta henkilöllisyystodistuksesta. Tavaroiden sekaan olisi mahdollista piilottaa manipulointivälineitä, kuten väärennettyä virtsaa tai virtsan joukkoon lisättävää analyysiä häiritsevää kemikaalia. Kuvallisen henkilöllisyystodistuksen avulla voidaan varmistaa, että näytteen antava henkilö täsmää tutkimuslähetteessä olevan nimen kanssa.

Valvonnan tarkoituksena on varmistaa näytteen jäljitettävyys sekä kiistaton ja luotettava tutkimustulos

Näytteenottoa voidaan valvoa esimerkiksi WC-tilan ulkopuolelta lasisen ikkuna läpi. Valvojan eli bioanalyytikon tulee varmistua näytteen aitoudesta ja alkuperästä, jolloin hyvä yhteistyö testattavan kanssa edesauttaa asiaa. Hienotunteinen käytös valvontatilanteessa on tarpeen, mutta teknisestä luotettavuudesta ei voida tinkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näytteenottotapahtumaa ei voida kyseenalaistaa jälkikäteen. Näytteenoton jälkeen bioanalyytikko arvioi näytteen ulkonäön, mittaa näytteen lämpötilan sekä sinetöi näytteet. Lopuksi sekä bioanalyytikko että testattava allekirjoittavat tutkimuslähetteen. Allekirjoituksilla molemmat osapuolet vahvistavat näytteenoton sujuneen ongelmitta ja luotettavalla tavalla.

Kuva 1. Virtsanäytteen käsittely vaatii tarkkuutta (Panthermedia).

Näytteen manipulointia yritetään monin tavoin

Vaikka huumeidenkäyttäjien manipulointiyritykset eivät ole käytännössä kovin yleisiä, keinot ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Virtsanäytettä pyritään manipuloimaan siten, että huumeidenkäyttö ei paljastu. Negatiivisen testituloksen saamiseksi testattava voi esimerkiksi laimentaa näytettä juomalla runsaasti nesteitä ennen näytteenottoa tai lisäämällä vettä WC-pöntöstä näytteen joukkoon. Myös erilaisten kemikaalien lisäys näytteeseen häiritsee testituloksen saamista. Ainakin saippualiuosta, C-vitamiinia, soodaa sekä etikkahappoa on löydetty näytteen joukosta. Esimerkiksi näytteen runsas vaahtoaminen voi viitata siihen, että näytteeseen on lisätty jotain kemikaalia. Toisaalta testattava henkilö voi myös yrittää piilottaa puhdasta virtsaa pussissa kehoonsa.

Kaikilla huumenäytteenottoon osallistuvilla terveydenhuollonammattilaisilla on oltava erillinen huumenäytteenoton dokumentoitu koulutus

Tarkoituksenmukaiset WC-tilat sekä noudattamalla valvonnallisen näytteenoton periaatteita voidaan ennaltaehkäistä näytteen manipulointia. Lisäksi tarvittaessa näytteestä voidaan analysoida muun muassa kreatiniinipitoisuus ja ominaispaino. Epäiltäessä näytteen manipulaatiota, tulee asiakkaan antaa uusi näyte mahdollisimman pian.

Lopuksi

Huumetestauksen valvottu näytteenotto kuuluu bioanalyytikon toimenkuvaan esimerkiksi terveyskeskuslaboratorioissa. Bioanalyytikon rooli valvonnallisessa näytteenotossa on suuri. Jotta virtsanäytteen manipulointi ei ole mahdollista, näytteenotto tulee suorittaa teknisesti oikein. Näin varmistetaan luotettava analyysitulos niin bioanalyytikon toiminnan kuin asiakkaan oikeusturvan kannalta.

Kaisa Jauhiainen
TB17SP
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Sanna Kolehmainen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Tein opinnäytetyöni kehittämistyönä Kuopion yliopistollisen sairaalan Kuvantamiskeskuksen radiologian osastolle. Kehittämistyön tarkoituksena oli tuottaa KYS Kuvantamiskeskuksen Radiologian osastolle rintasyöpätutkimuksiin tulevalle potilaalle suunnattu potilasopas rinnan kuvantamistutkimuksista. Oppaan tavoitteena oli tuottaa tietoa rintasyöpätutkimuksiin tuleville potilaille rintasyövän diagnosoinnissa käytettävistä ja rintasyöpäleikkausta edeltävistä kuvantamistutkimuksista. Tavoitteena oli myös auttaa potilasta havainnollistamaan tutkimusten kulkua KYS Kuvantamiskeskuksessa ja niiden merkitystä osana rintasyöpäpotilaan hoitopolkua.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 5 000 naista. Mammografiaseulonnoissa löydetyn tai potilaan itse löytämän muutoksen laatu selvitetään jatkotutkimuksilla. Jatkoselvittelyihin kuuluvat rintojen kliinisen tutkimisen lisäksi kuvantamistutkimukset ja niiden yhteydessä otetut neulanäytteet.

Rintarauhasen kuvantamistutkimukset

Rinnassa havaitun muutoksen ensisijainen kuvantamismenetelmä on mammografiatutkimus, jota täydentää rintojen ultraäänitutkimus. Lisäksi kaikista epäilyttävistä muutoksista rinnassa otetaan paksuneulanäytteet kuvantaohjatusti. Muita rintarauhasen kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi magneettikuvaus, jonka tarpeellisuus on tapauskohtaista. Ennen rintasyöpäleikkausta potilaalle tehdään tarvittaessa rinnan muutoksen lankamerkintä. Lankamerkinnällä tarkoitetaan palpoitumattoman muutoksen merkitsemistä leikkausta varten metallisella merkkilangalla, joka asetetaan paikalleen rinnan muutokseen joko ultraääniohjauksessa tai mammografialaitteella streotaksia- tai tomosynteesiohjauksessa. Joillekin potilaille on tarpeellista tehdä ennen rintasyöpäleikkausta myös vartijaimusolmuketutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää vartijaimusolmukkeen sijainti injisoimalla rintaan radioaktiivista merkkiainetta. Rintasyöpäleikkauksen jälkeisen sädehoidon ja mahdollisten sytostaatti- ja hormonihoitojen jälkeen potilaan jatkoseuranta tapahtuu mammografiatutkimuksilla 1-2 vuoden välein.

KUVA 1. Mammografialaite ja ultraäänitutkimushuone (Linda Tiirikainen 2019).

Rintarauhasen mammografia- ja ultraäänitutkimus

Mammografiatutkimuksella eli rintarauhasen röntgentutkimuksella rinnoista saadaan kaksiulotteista kuvaa käyttämällä matalajännitteistä röntgensäteilyä. Mammografiatutkimuksessa rinnat kuvataan vähintään kahdesta eri suunnasta, yleensä molemmista rinnoista otetaan etu- ja viistokuvat. Kuvauksen aikana rintaa puristetaan napakasti kuvauslaitteen puristuslevyllä. Puristus tekee kuvasta tarkan ja vähentää tutkimuksesta aiheutuvaa säteilyä. Mammografiatutkimuksessa röntgenhoitaja vastaa potilaan ohjauksesta ja asettelusta kuvausprojektioihin, käytetyistä kuvausarvoista sekä kuvien riittävyyden arvioinnista. Radiologi tulkitsee kuvat omalla työasemallaan ja määrää tarvittaessa lisäprojektioita.

Ultraäänitutkimus täydentää mammografiatutkimusta. Ultraäänitutkimus auttaa tarkentamaan palpoituvan tai mammografiakuvassa havaitun muutoksen tulkintaa ja otetuista mammografiakuvista voidaan arvioida, onko ultraäänitutkimus tarpeellinen ja mille alueelle se kannattaa kohdentaa. Radiologi tutkii ultraäänianturilla molemmat rinnat, kainalot ja solisalueen. Ultraäänikuvan muodostus perustuu anturin lähettämiin äänisignaaleihin. Äänisignaalit osuvat kudosten rajapintoihin ja palaavat takaisin anturiin muodostaen reaaliaikaista kuvaa kohteesta. Ultraäänitutkimuksessa ei käytetä röntgensäteilyä, joten se on turvallinen kuvantamismenetelmä myös nuorille potilaille.

KUVA 2. Rintasyöpäpotilaan kuvantamistutkimukset (Linda Tiirikainen 2019).

Rinnan kuvantamistutkimukset – potilasopas

Kehittämistyön tuotoksena valmistunut potilasopas esittelee potilaalle yleisimmät rinnan kuvantamistutkimukset rintasyövän toteamisvaiheesta leikkausta edeltäviin tutkimuksiin ja hoitojen jälkeiseen kuvaseurantaan. Oppaassa tutkimukset etenevät siinä järjestyksessä, kuin ne rintasyöpäpotilaan hoitopolulla yleensä toteutuvat. Oppaassa esitellään lyhyesti kuvantamistutkimusten ja toimenpiteiden kulku ja käytettävä kuvantamistekniikka.

Potilasoppaan tarjoama tieto voi mahdollisesti vähentää potilaan kokemaa ahdistusta ja epätietoisuutta tutkimuksia tai toimenpiteitä kohtaan. Lisäksi potilasohjaus on iso osa röntgenhoitajan työtä, joka perustuu röntgenhoitajan työn etiikkaan. Potilasopas voi toimia apuvälineenä rintasyöpäpotilaiden ohjauksessa tilaajaorganisaatiossa työskenteleville röntgenhoitajille. Oppaasta voivat hyötyä myös yksikössä harjoittelevat röntgenhoitajaopiskelijat.

Lopuksi

Opinnäytetyön tekeminen kehittämistyönä oli antoisaa, koska työ oli aiheeltaan tärkeä ja sen toteuttaminen lähti käytännön työelämässä havaitusta tarpeesta. Perehtyminen rintasyöpäpotilaan hoitopolkuun ja rintarauhasen kuvantamistutkimuksiin kasvatti mammografiatutkimusten menetelmäosaamisen lisäksi omia ohjaamistaitojani. Kehittämistyön tiedonhakuprosessin myötä osaan tulevaisuudessa hyödyntää oman ammattitaidon ylläpitämisessä ja kehittämisessä näyttöön perustuvaa tietoa. Lisäksi olen opinnäytetyöprosessin myötä tutustunut, kuinka suunnitellaan ja toteutetaan kehittämistyö ja mitä eri vaiheita prosessi pitää sisällään.

Linda Tiirikainen

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma, TR16SP

Savonia-ammattikorkeakoulu

Tuula Partanen

Radiografian ja sädehoidon lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Röntgenhoitajaopiskelija Wilma Rinkinen teki opinnäytetyön ultraäänikuvantamisesta. Opinnäytetyö oli kehittämistyö, jonka tuotoksena syntyi käyttöohje Savonia-ammattikorkeakoulun ultraäänilaitteelle. Käyttöohje on jatkossa osa röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opetusmateriaalia ultraäänikuvantamisen kurssilla. Kehittämistyöprosessi alkoi keväällä 2018.

KUVA 1. Kuvia ultraäänitutkimusten taitopajasta (Wilma Rinkinen 2019).

Ultraäänitutkimuksella tarkoitetaan lääketieteellistä tutkimusta, jossa hyödynnetään ultraääniaaltoja. Ultraäänikuvantaminen tunnetaan myös nimellä kaikukuvaus. Ultraääneksi sanotaan ääniaaltoja, jotka värähtelevät yli 20 kHz taajuudella. Ultraääniaaltojen avulla potilaita voidaan tutkia turvallisesti ja kustannustehokkaasti. Suomessa tehdään vuosittain noin 650 000 ultraäänitutkimusta, joista yleisimpiä ovat vatsan alueen ultraäänitutkimukset. Ultraäänikuvantamisen parissa työskentely on osa röntgenhoitajan osaamisalueita, koska ultraäänikuvauksia tehdään paljon radiologian osastoilla.

Savonia-ammattikorkeakoulun röntgenhoitajaopiskelijat saavat opiskelun aikana valmiudet toimia ultraäänihoitajana. Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opintoihin sisältyy ultraäänitutkimusten teoriaopintoja ja ammatillinen perusharjoittelu. Teoriaopintoihin kuuluu ultraäänitutkimusten taitopajat, joissa röntgenhoitajaopiskelijat harjoittelevat käyttämään ultraäänilaitetta. Taitopajoissa käytetään esimerkkitapauksena ylävatsan ultraäänitutkimusta.

Ideasta toteuttamiseen

Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui käyttöohjeen tekeminen Savonian ultraäänilaitteelle, koska aihe oli mielenkiintoinen ja käytännönläheinen. Käyttöohje haluttiin toteuttaa digitaalisena, jotta se soveltuisi nykyaikaiseen opetukseen paremmin. Vaihtoehtoina käyttöohjeen toteuttamispohjiksi olivat Weebly-kotisivukone ja WordPress-julkaisujärjestelmä. Käyttöohje päädyttiin toteuttamaan WordPress-julkaisujärjestelmän avulla blogimuotoon, jotta käyttöohje olisi helposti käytettävissä ja päivitettävissä. Lisäksi WordPress-julkaisujärjestelmä oli ennestään tuttu työympäristö ja yleisesti opetuskäytössä Savonia-ammattikorkeakoulussa. Blogisivuston käyttö- ja muokkausoikeudet siirtyvät Savonia-ammattikorkeakoululle työn valmistuttua lopullisesti. Kehittämistyöprosessin aikana tehtiin myös raportti, jonka sisältö käsittelee ultraäänikuvantamisen teoriaa, työprosessin etenemistä ja omaa pohdintaa. Käyttöohjeen tekemisessä on hyödynnetty raporttiin kerättyä teoriatietoa tiivistetysti.

Käyttöohjeen tekeminen alkoi keväällä 2019 tutustumalla Savonia-ammattikorkeakoulun ultraäänilaitteeseen ja sen käyttämiseen. Tutustumiskäynti auttoi luonnostelemaan käyttöohjeen sisältöä. Tutustumiskäynnin jälkeen alkoi blogisivuston rakentaminen, joka pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman loogisesti. Blogiin on tehty erilliset välilehdet ultraäänikuvantamisen teorialle, ylävatsan ultraäänitutkimuksen teorialle ja ultraäänilaitteen käyttöohjeelle. Viimeisellä välilehdellä on pieni testi röntgenhoitajaopiskelijoille ultraäänikuvantamiseen liittyen. Ultraäänilaitteen käyttöohje toteutettiin yksinkertaisena ja vaiheiden etenemistä on havainnollistettu kuvilla. Käyttöohjeessa neuvotaan opiskelijoille ultraäänilaitteen käynnistäminen, kuvaustilan avaaminen ja laitteen sammuttaminen. Opiskelijat saavat jatkossa käyttöohjeeseen luettavaksi, kun ultraäänitutkimusten taitopajojen pitäjä jakaa blogisivuston linkin ja salasanan opiskelijoille. Blogisivustoa pystyy käyttämään mobiili- ja tietokonetilassa eli tarkastelu onnistuu puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. Digitaalisuus mahdollistaa blogisivuston hyödyntämisen myös ultraäänitutkimusten harjoitteluissa.

Blogisivustosta ei ole kerätty palautetta, joten palautteen kerääminen olisi ensisijainen kehittämiskohde. Palauteen perusteella voitaisiin parantaa käyttöohjeen sisällöllistä laatua ja käytettävyyttä. Palautteen keräämisen jälkeen sivustoa voi jatkossa lähteä kehittämään kattavammaksi ultraäänitutkimusteorian ja käyttöohjeiden osalta. Blogisivustolle voi lisäksi kerätä tietoa esimerkiksi erilaisista taudeista, joiden diagnosointiin ja seuraamiseen käytetään ultraäänitutkimuksia.

Oivalluksia

Kehittämistyön tekeminen vaati vastuullisuutta, oma-aloitteisuutta ja luovuutta. Kehittämistyöprosessi oli haastava, mutta opettavainen matka. Työprosessi kehitti radiografia- ja sädehoitoalan ammattilaisena monella tapaa. Ilmeisin kehitys tapahtui kirjoittamisessa. Kehittämistyöprosessin aikana kehittyi sekä asiatekstin kirjoittamisen taidot sekä kriittisempi tiedonkäsittelytaito. Kirjoittamisen ohella tietotekniset taidot parantuivat, koska kehittämistyö toteutui kokonaisuudessaan tietokonetyöskentelynä. Kirjoittamisen ja tietoteknisten taitojen ohella merkittävä kehitys tapahtui myös menetelmäosaamisen parissa. Teoriatiedon etsiminen opetti monia uusia ja tärkeitä yksityiskohtia ultraäänikuvantamisesta, joita pystyy hyödyntämään röntgenhoitajan työssä nyt ja tulevaisuudessa.

Näiden oivalluksien saattelemana toivon, että Savonia-ammattikorkeakoulun röntgenhoitajaopiskelijat pääsevät hyödyntämään tekemääni käyttöohjetta ja kehittämään sitä eteenpäin.

Wilma Rinkinen
Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma
Savonia-ammattikorkeakoulu

Tuula Partanen
Lehtori, radiografia- ja sädehoito
Savonia-ammattikorkeakoulu