Tervetuloa lukemaan Savonian terveysalan uutta blogia, jossa ääneen pääsevät myös opiskelijat
Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus lasten magneettitutkimuksissa käytettäviin sedaatioaineisiin
Röntgenhoitajaopiskelijat Marjukka Käki ja Antti Hukkanen tekivät opinnäytetyön lasten magneettitutkimuksissa käytettävistä sedatiivisista lääkeaineista, niiden yleisimmistä haittavaikutuksista ja lapsipotilaiden monitoroinnista tutkimusten aikana. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoituksena oli saada lisää tietoa röntgenhoitajaopiskelijoille lasten magneettitutkimuksista ja sedaation käytöstä tutkimuksissa. Lasten sedaatioihin kuuluu aina omat riskinsä, joten tavoitteena oli myös lisätä ja vahvistaa potilasturvallisuusosaamista.
Yleisimmät lapsille tehtävät magneettitutkimukset ovat päänalueen tutkimukset sekä polven ja säären magneettitutkimus. Magneettikuvantamisessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä ja sen käyttö on lasten tutkimuksissa lisääntynyt. Kuvausmenetelmänä se on tarkka ja se mahdollistaa monipuolisen diagnostiikan myös pieniin kuvauskohteisiin. Suurin diagnostiikkaa heikentävä tekijä magneettitutkimuksissa on liike-epätarkkuus. Koska kuvausajat ovat usein pitkiä ja lasten on vaikea pysyä liikkumattomana kuvauksen ajan, joudutaan yleensä turvautumaan sedaatioon tai yleisanestesiaan. Lisäksi tutkimuslaite ja sen rakenne sekä laitteesta lähtevä kova ääni voivat aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta lapsilla.
KUVA 1. Magneettikuvauslaite. (Pixabay 2020)
Sedaatio lasten kuvauksissa
Tarve rauhoittavien ja sedatiivisten aineiden sekä anestesian käyttöön on lisääntynyt lasten kasvavien kuvantamismäärien myötä. Lääkeaineiden käytöllä on aina riskinsä ja tiedossa olevia riskejä pyritään aina seuraamaan tarkasti. Röntgenhoitajan työhön kuuluu, että on tietoinen tutkimuksissa käytettävistä sedaatioaineista, sekä niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Sedaatio voidaan jakaa neljään eri tasoon tai asteeseen: kevyeen, kohtalaiseen, syvään ja yleisanestesiaan. Kevyen ja kohtalaisen sedaation tavoitteena on laskea tajunnan tasoa aiheuttamatta kuitenkaan tajuttomuutta. Syvässä sedaatiossa potilas ei vastaa enää muihin kuin toistuviin ärsykkeisiin ja hengityksen sekä saturaation ylläpito saattaa vaatia avustusta. Yleisanestesiassa ilmateiden ja hengityksen ylläpito vaatii avustusta eikä potilas vastaa enää minkään asteisiin ärsykkeisiin.
Sedaatioiden valmistamiseen ole yhtä ainoaa lääkeainetta vaan sen valintaan on monia vaikuttavia tekijöitä. Lapsen ikä, lapsen fyysiset ominaisuudet, ahdistuksen taso, lääkkeen tyyppi, lääkehistoria ja toimenpiteen kesto vaikuttavat lääkeaineen ja sedaation tason valintaan. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat työntekijän kokemus, taitotasot ja yksikkökohtaiset mieltymykset eri lääkeaineiden käyttöön kuvantamismenetelmissä. Yleisimmin käytetyt lääkeaineet voidaan jakaa viiteen eri tyyppiin: rauhoittaviin aineisiin, unettaviin ja nukuttaviin aineisiin, hengitettäviin aineisiin ja antagonistisiin sekä analgeettisiin aineisiin.
Toteutus ja johtopäätökset
Kirjallisuuskatsauksella lähdettiin hakemaan vastausta kolmeen tutkimuskysymykseen.
- Mitkä ovat yleisimmin käytetyt sedaatioaineet lasten magneettitutkimuksissa?
- Minkälaisia haittavaikutuksia sedaatioaineiden käytöstä yleisimmin aiheutuu?
- Miten lasta valvotaan tutkimusten aikana?
Tutkimustiedon hakua varten loimme hakusanoja, joita yhdistelemällä voitiin hakua rajata siten, että tulokset sisälsivät mahdollisimman monta esitettyä hakusanaa. Aineiston rajaamista varten loimme sisäänotto- ja poissulkukriteerit aineistolle. Sisäänottokriteereinä oli esimerkiksi julkaisuvuosi 2007 jälkeen, artikkelin tai tutkimuksen julkaisu luotettavassa julkaisussa englannin tai suomen kielellä sekä ilmainen lukuoikeus koko artikkeliin tai tutkimukseen. Katsaukseen mukaan otetuista kolmestatoista artikkelista etsittiin tutkimukselle oleelliset kohdat tutkimuskysymyksittäin. Saadut vastaukset koottiin taulukkoon artikkelin, käytetyn lääkeaineen, ilmenneiden haittavaikutusten ja potilaan seurannan mukaan. Tämän jälkeen kyettiin saamaan yleiskuva sedaatioaineista ja niiden käytön yleisyydestä. Haittavaikutuksia oli jaettu eri luokkiin, kuten kardiologisetoireet, hengitystieoireet sekä sedaation tason muutokset. Potilaiden valvonnasta ja monitoroinnista oli mainittu vain yleisellä tasolla, joten siitä muodostui vain yleiskuva, miten potilaiden vointia seurataan.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella yleisesti käytetyin lääkeaine sedaatioissa oli propofoli. Muita melko yleisesti käytettäviä aineita olivat dexmedetomidiini ja midazolami sekä joissain tapauksissa ketamiini. Ketamiinia ja midazolamia käytetään usein yhdessä hyvän sedaation tason aikaan saamiseksi. Propofoli ja dexmedetomidiini sopivat sekä sedaation tason aikaan saamiseen että sen ylläpitämiseen.
Yleisimmät haittavaikutukset sedaatioissa liittyvät pitkittyneeseen tai suunniteltua syvempään sedaatioon tai riittämättömään tai epätasaiseen sedaatioon. Muita ilmenneitä haittavaikutuksia olivat hematologiset ja kardiologiset vaikutukset sekä varsinkin propofolin yhteydessä yleisemmin esiintyvät hengitystiekomplikaatiot. Potilaiden valvonta oli tutkimuksissa esitetty vaihtelevasti ja pintapuolisesti, joten pystyimme päättelemään ainoastaan verenpaineen, saturaation ja sykkeen monitoroinnin olevan yleisesti käytössä. Potilaille annettiin lisähappea vaihtelevasti joko happimaskin tai happiviiksien kautta. Potilaiden seuranta alkoi yleensä lääkeaineen annosta ja jatkui heräämiseen ja kotiutukseen asti.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta päädyttiin siihen, että propofolin hyötysuhde on parempi verrattuna muihin sedaatioaineisiin. Muilla sedaatioaineilla oli omat etunsa, mutta niiden käyttö oli vähäisempää, koska niiden haittavaikutukset olivat suuremmat. Tulimme tutkimuksen perusteella siihen johtopäätökseen, että eri sedaatioaineiden hyötysuhdetta voitiin parantaa yhdistelemällä eri sedaatioaineita. Näin saataisiin esiin eri lääkeaineiden edut kuitenkin siten että annettava lääkeannos olisi pienempi, jolloin riski haittavaikutusten esiintymiselle olisi alentunut. Lapsipotilaiden tarkka seuranta on myös tärkeää mahdollisesti esiintyvien haittavaikutusten aikaiseen ja nopeaan havaitsemiseen.
Tekijöiden loppusanat
Kirjallisuuskatsauksen aineiston koko oli verrattain pieni vain 13 artikkelia, mutta tuloksista saatiin yleiskatsaus sedaatioaineisiin, joita käytetään lasten magneettitutkimuksissa. Tuloksia voidaan käyttää parantamaan potilasturvallisuutta. Lasten magneettitutkimuksissa työskentelevän röntgenhoitajan tulee pystyä tunnistamaan sedaatioaineesta aiheutuvia haittavaikutuksia ja toimia näistä aiheutuvissa yllättävissä tilanteissa. Röntgenhoitajat kykenevät varautumaan myös siten, että apuvälineistö on lähellä ja käden ulottuvilla.
Kirjallisuuskatsauksen tekeminen opetti meille molemmille järjestelmällistä aineiston hakua sekä kriittisyyttä arvioidessa aineiston luotettavuutta. Työ oli molemmille ensimmäinen näin laaja ammatillisen kirjoittamisen työ ja vaati kirjallisuuskatsauksen prosessiin tutustumista huolellisesti sekä ennakkoon että työn teon yhteydessä. Kirjallisuuskatsausta tehdessä kannattaa tehdä myös muistiin panoja. Opinnäytetyöprosessiin liittyviä asioita kannattaa taulukoida työn etenemisen seuraamiseksi. Opinnäytetyön aikataulu kannattaa myös suunnitella huolellisesti ja realistisesti, jotta sitä kykenee seuraamaan ja työ valmistuu aikataulussa. Kirjallisuuskatsauksen tekeminen vaatii paljon itsenäistä työskentelyä, jolloin omaan motivaatioon tulee kiinnittää huomiota ja jokaisen tulisi löytää keinot sen ylläpitämiseksi.
Tekijät
Marjukka Käki Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma TR16SP
Antti Hukkanen Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma TR16SP
Tuula Partanen, ohjaava opettaja, Lehtori Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma