Törmäsin Ylen sivuilla uutiseen, jossa käsiteltiin massaturismia. Tekstissä tuodaan esiin Venetsiassa näkyviä massaturismin haittavaikutuksia ja sivutaan hieman sen hyväksikäyttöä politiikassa sekä siihen mietittyjä ratkaisuja. Artikkelia lukiessani mieleeni palasi tutkintoni aikana käyty Destination managment -kurssi, jossa käsittelimme paljon turismin vaikutuksia turistialueille ja näiden alueiden hallintaa, haittavaikutusten minimoimiseksi. (Tuomaala Erja,17.5.2024. Yle.fi)
Vaikka matkustaminen ulkomaille on ainutlaatuinen kokemus ja etuoikeus, on yhtä tärkeää pitää mielessä myös paikalliset asukkaat, joidenka rakas ja korvaamaton koti kohdemaa on. Enkä usko, että kukaan turistikaan matkustaa toiseen maahan ajatuksena kokea turisteista koostuvaa ihmispaljoutta kamerat ojossa, jonossa odotellen, hädin tuskin kokien mitään. Päinvastoin, uskon että suurin osa matkustavista ihmisistä matkustaa kokeakseen jotain aivan erilaista mihin itse on tottunut, avatakseen silmiä erilaisille kulttuureille sekä ihastellakseen maailman muita kauneuksia, mitä omassa kotimaassa ei voi nähdä. Massaturismin hallinta ja tästä kärsivien maiden suojeleminen sekä auttaminen tämän ongelman kanssa on siis kaikkien etujen mukaista. Yle uutisessa nostetaan esiin venetsialaisten kokema ’muukalaisviha’. Venetsiassa massaturismi on yltynyt niin pahaksi, että paikalliset alkavat jo tuntea negatiivisa tunteita turisteja tai ketä tahansa ulkomaalaista kohtaan. Artikkelissa esitetään yhdeksi vaihtoehdoksi turismiveron käyttöönotto. (Tuomaala Erja,17.5.2024. Yle.fi). Mielestäni tämä on varteenotettava vaihtoehto etenkin alueilla, jossa massaturismi on kriittisimmillään kuten juuri Venetsiassa ja Barcelonassa. Jotta voisimme nauttia turismin tuomista hyödyistä, pitää sitä olla sopivissa määrin, siten ettei se tuhoa sitä kauneutta, mitä varten kohdemaahan on matkustettu. Tällä hetkellä kaavailtu turistivero ei ole suuri ja siitä saatavia tuottoja voidaan käyttää alueen kunnossapitoon ja suojelemiseen.
Turistiveroa pitäisi kuitenkin käyttää mielestäni harkiten. Jos esimerkiksi kaikkiin turistikohteisiin alettaisiin kehitellä turistiveroa, joissa sitä välttämättä ei tarvittaisi, tulee matkustamisesta vielä kalliimpaa mitä se ennestään jo on. Tämä aiheuttaisi sen, että matkustaminen olisi mahdollista vain korkeavaraisten keskuudessa. Tämä estäisi myös osaltaan kulttuurien välisen vuorovaikutuksen vaihdon, mitä tapahtuu paljon matkustaessa. Se lisää paljon ymmärrystä ihmisten välillä ja luo suvaitsevaisuutta. Enviroment sivustolla julkaistu Steve Russelin tekstissä kuvataan hyvin turistipaikkoja sanalla ”melting pot of cultures”, jotka parhaassa tapauksessa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin ja saamaan ystäviä eri kulttuureista. (Russell Steve, 7.2.2022. Eviroment.co.)
Mielestäni yksi tärkeimmistä liikaturismin hallitsemistavoista on Tourism master plan. Tämän mindmapin avulla vastataan kysymyksiin ”missä olemme?”, mihinkä suuntaan haluamme mennä?” ja ”miten pääsemme sinne?”. Hyvin tehdyn Tourism master planin avulla voidaan turvata kohdealueen säilyminen tuleville sukupolville sekä se auttaa paikallista hallintoa ja sen yrityksiä, tuomalla ne yhteen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Vieraillessani Etelä-Korean ja Pohjois-Korean DMZ alueella, ihmisten vierailumäärää rajoitettiin asetetulla vierailijamäärällä, joka toimi liput ostamalla ”first come, first served” -menetelmällä. Mieleeni tuli, että voitaisiinko tätä hyödyntää myös muissa kohteissa, joissa turismipaljous aiheuttaa vahinkoa ympäristölle?
Lähteet:
Tuomaala Erja, julkaisun ajankohta 17.5.2024. Yle.fi. Matkailu. Matkailijoihin tukehtuvassa Venetsiassa tehdään politiikkaa massaturismin haitoilla. https://yle.fi/a/74-20087295. Viitattu 23.5.2024.
Russell Steve, julkaisun ajankohta 7.2.2022. Enviroment.co. The pros and cons of tourism. https://environment.co/the-pros-and-cons-of-tourism/. Viitattu 23.5.2024
Vastaa