Työkykyjohtamisen pullonkaulat

Onnistunut työkykyjohtaminen edistää työntekijöiden työkykyä ja hyvinvointia. Erityisesti kunta-alalla, joka perinteisesti on hyvin työntekijävaltaista ja ikääntyvää (Kuntatyönantajat 2021) työurien pidentämisen ja työntekijöiden jaksamisesta huolehtimisen tarve on kasvanut viime vuosina.

Tämä blogi perustuu sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmassa tehtyyn opinnäytetyöhön (Happonen M. 2021). Tässä Siilinjärven kunnan työkykyjohtamista koskevassa opinnäytetyössä havaittiin työkykyjohtamisessa kaksi keskeisintä pullonkaulaa.

Ensimmäinen pullonkaula oli se, että lähijohtajat eivät aina tunnista työkykyjohtamisen tavoitteita tai kokevat ne puutteellisiksi. Tavoitteiden tulisikin aina olla selkeitä. Kun kykenee ymmärtämään asetetut tavoitteet, ymmärtää samalla siihen liittyvät arvot ja sen millainen merkitys työkykyjohtamisella on kokonaisuutena. Tulisiko johtamiskäytäntöjen sisältää myös arvoja ja tavoitteita selkeyttävät keskustelut organisaation eri tasoilla?

Työkykyjohtamiseen liittyvä koulutus ja perehdytys ovat keskeisessä asemassa työkykyjohtamisen mallin juurtumisessa osaksi työarkea. Tällä hetkellä koulutus ja perehdytys eivät kuitenkaan ole tavoitteellisia. Vaikka koulutusta ja informaatiota on saatavilla, sen perusteella ei lähdetä välttämättä muuttamaan omaa aikaisemmin omaksuttua johtamiskäytäntöä.

Toinen työkykyjohtamisen pullonkaula liittyy yhteistyöhön työterveyshuollon kanssa. Työkykyjohtamisella on tärkeä merkitys kehitettäessä työympäristöä sekä haettaessa työhyvinvoinnin edistämistä. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman yhteistyötä. Tällä hetkellä osa lähijohtajista katsoo työterveyspalveluiden toimivan vain terveystarkastusten tekijänä ja lähijohtajilla ei ole roolia työterveyspalvelun toimintasuunnitelman teossa. Suunnitelma jää siten myös irralleen organisaation hyvinvointisuunnitelmasta.

Miten voidaan päästä eroon pullonkauloista? Avain pullonkaulojen purkuun on lähijohtajien, ylemmän johdon ja työterveyshuollon yhteistyö ja kumppanuus. Yhteistyötä vahvistamalla sekä selkiyttämällä kaikkien työkykyjohtamiseen liittyvien osapuolten tehtävänkuvia, lisätään osallisuutta ja siten ymmärrystä omasta roolista suhteessa laajempaan kokonaisuuteen.

Työkykyyn liittyvää seurantatietoa, muun muassa sairauspoissaolot, läheltä piti -tilanteet, tapaturmat, kerätään hyvin. Tietoa ei kuitenkaan käytetä johtamisessa. Jos saatavissa olevaa tietoa yhdisteltäisiin ja käsiteltäisiin kokonaisvaltaisesti, toisi se uusia keinoja työhyvinvoinnin edistämiseen ja työkykyriskien ehkäisyyn.

Työelämän ja väestörakenteen muutos haastaa työhyvinvoinnin kehittämisen pysymään kehityksessä mukana ja korostaa entisestään ennakoivan työkykyjohtamisen onnistumisen merkitystä.

Mirja Happonen, sosiaaliohjaaja (sosionomi amk), YAMK-opiskelija

Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija (TtT), Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Happonen M. 2021. Siilinjärven kunnan työkykyjohtaminen. YAMK-opinnäytetyö, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Kuntatyönantajat 2021. Tilastot ja julkaisut.

Kalkkeeripaperista sähköisiin todistuksiin – kurkistus opiskelijapalvelujen historiaan

Kesän aikana Savoniassa tullaan siirtymään sähköisiin tutkintotodistuksiin. Valintakokeet ovat olleet sähköiset parin vuoden ajan. Hakeminen korkeakouluun on tapahtunut sähköisesti jo kohta 20 vuotta. Savonian opiskelijapalveluissa on hyvin pysytty kehityksessä mukana ja aina pidetty mielessä se tärkein: opiskelija ja hänen asiansa. 

Usein korkeakoulutuksesta puhuttaessa keskitytään opetukseen ja sen kehittämiseen/kehittymiseen. Tässä kirjoituksessa kurkistetaan opiskelijahallinnon lähihistoriaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Omia muistojaan jakavat Savonian opintoneuvojat Salme Ikonen, Seija Jäntti, Pirjo Koponen, Laila Seppänen ja Kati Pitkänen.  

Kirjoituskoneesta tietokoneeseen 

Salme Itkonen, opintoneuvoja, muistelee tietekniikan kehittymistä opiskelijapalveluissa 1980 vuodesta alkaen. 

Kirjoituskoneet olivat varsinaisia nivelrikon synnyttäjiä. Kopioinnit tehtiin vahaksilla ja kalkkeeripapereilla. Puhelimia oli yksi ja siihen vastaaminen oli erittäin vastuullinen tehtävä. Korjauslakkaa kului varmaan litroittain, kunnes myöhemmin siirryttiin leikkaa-liimaa metodiin uudempien kopiointimenetelmien myötä. Mm. opettajien tekemät koekysymykset olivat tärkeää kirjoittaa puhtaaksi kirjoituskoneella.

Jossakin vaiheessa kirjoituskoneet vaihdettiin sähköisiin versioihin. Toimistosta kuului korvia huumaava rätinä, kun neljä henkeä paukutti eri tahtiin tekstiä paperille. Puhelimiakin ilmestyi vähitellen jokaisen pöydälle. 1990-luvulla työhuoneesta löytyi kone, jota kaikki varovasti lähestyivät ja puhuttelivat kauniisti. Tietokone oli tullut taloon. ” 

Opiskelija on aina ollut keskiössä 

Opintotoimiston nimi on 2010-luvulla muuttunut opiskelijapalveluiksi.Nimen muutos kuvaan hyvin näkökulman muutosta, vaikka aina opiskelija on ollut keskiössä. Seija Jäntti, opintoneuvoja, muistelee kehitystä 1980-luvun puolivälistä alkaen. 

”Oppilaitoksissa oli tuolloin tietynlaista hierarkiaa, mutta opiskelijatoimisto oli jo silloin matalan kynnyksen paikka arjen asioiden hoitamiselle ja neuvojen kysymiselle. Semmoinen tunne on noilta ajoilta jäänyt. Opiskelijat tosin olivat melkein saman ikäisiä kuin itsekin tai ehkä ihan vähän nuorempia. Nyt he ovat lähes lastenlasteni ikäisiä. Tuolta ajalta on myös jäänyt mieleen sanonta, että opiskelija on kuningas!” 
 

Jotakin vanhaa, jotakin uutta ja jotakin liilaa 

Paljon on töissä pysynyt ennallaan, mutta on sinne mukaan tullut paljon sellaistakin, josta ei vielä muutama vuosikymmen sitten osattu vielä aavistellakaan. Pirjo Koponen, opintoneuvoja, muistelee työtään 1990-luvun alusta alkaen: 

Jos vertaan työtäni kolmekymmentä vuotta sitten tähän aikaan, niin eroa ei ole paljon. Opiskelijoiden ohjaus sujuvaan valmistumiseen ja työelämään ovat yhä tärkeimpiä tehtäviämme sekä päämääriä. Sen sijaan metodit ja työtavat ovat kovasti muuttuneet.  

Opiskelijat valmistuivat ryhminä kaikki yhdessä ja saivat päättötodistukset käteen samana valmistumispäivänä touko- tai joulukuussa riippuen aloitusajankohdasta. Lisäaikaa ei haettu, koska sellaista mahdollisuutta ei ollut. Kurssiuusintoihin osallistui korkeintaan muutama opiskelija. Silloin ei ollut myöskään erillistä hakutoimistoa eikä avoimen, jatkuvan oppimisen puolen toimijoita. Erillishakuja eikä avoimen väylän hakuja tunnettu, puhumattakaan netistä tai etäyhteyksistä. 

Opiskelijat ja opettajat ja muu asiakaskunta kävivät asioimassa toimistossa, soittivat tai lähettivät kirjeitä. Kirjoitimme tutkintotodistukset sähkökirjoituskoneella arviointipäiväkirjoista. Aavistus tulevasta häivähti silloin, kun saimme sähkökirjoituskoneeseen tallennettua todistuksen paikan ja päiväyksen ja se tulostui todistuspaperille automaattisesti nappia painalla.  

Kansainvälisyys oli vaatimatonta verrattuna tähän päivään. Eräänä aurinkoisena talvisena päivänä näin toimiston ikkunasta, kun kaksi hollantilaista vaihto-opiskelijaa ajoi lilanvärisellä kuplavolkkarilla pihaan. Autosta noustuaan he harppoivat ihmetellen läheiseen metsään lumihankeen seisomaan. ”  

Lähes kymmenestä kampuksesta neljään kampukseen 

Ammattikorkeakoulut on perustettu 1990-luvulla. Ne syntyivät entisten opistoasteisen oppilaitosten perustalle. Savonian toiminta on alkanut väliaikaisena Pohjois-Savon ammattikorkeakouluna, joka vakinaistettiin 1990-luvun lopulla. Nimi Savonia-ammattikorkeakouluksi vaihdettiin vuonna 2004.  

Viime vuosina on ollut paljon kampusmuuttoja. Tällä hetkellä Savonia-ammattikorkeakoulu toimii kolmella paikkakunnalla: Iisalmessa, Kuopiossa ja Varkaudessa. Kuopiossa toimitaan Microkadun kampuksella ja Musiikkikeskuksella. Iisalmessa ja Varkaudessa on molemmissa yksi kampus.  

Laila Seppänen, opintoneuvoja, muistelee töitään vuodesta 1993 alkaen:  

Yksi huvittavimmista muistoistani on se, kun ensimmäisen työpäivän jälkeen kauhistelin siipalleni: ”siellä on yksityöntekijä, joka on ollut töissä opintotoimistossa ihan nuoresta tytöstä asti”. Enpä tuolloin tiennyt, että oma määräaikaisuuteni muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi ja nyt itse taidan kuulua ns. Kalustoon! Paljon on 27 vuodessa ehtinyt tapahtua: muuttoja kampuksen sisällä tai kampuksien välillä yhdeksän, viimeisimpänä muutoksena työpiste kampuksella on vaihtunut osin kotitoimistoksi ja tiimi pilkottu soluiksi. Muutoksen tuulet ovat siis puhaltaneet aika lailla säännöllisin väliajoin koko työuran aikana ja viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. “ 

Kati Pitkänen, opintoneuvoja, muistelee 1990-luvulta alkaen:  

“Kampuksilla oli joskus usealle eri porukalle omia taukohuoneita. Kahvihuoneet olivat täynnä naurun helinää, arkipäivän selviytymistarinoita ja parhaimmillaan – tai pahimmillaan- kauhunsekaisia synnytyskertomuksia. Siellä kasvatettiin lapset, lapsenlapset ja juhlittiin nimipäivät ja synttärit ja eläkeläiset– koko lähihenkilöstön voimin. Se oli kahvihuoneterapiaa parhaimmillaan. 

Muutosvastarintaakin esiintyi, kun käytänteitä uudistettiin. Kun käyttöön otettiin opettajien ja muun henkilöstön yhteinen taukotila, edut olivatkin isompia kuin uskottiin. Opittiin tuntemaan ihmisiä. Pienet työasiat hoituivat siinä ohimennen ja saatoit tavoittaa kahvilta henkilön, joka oli hyvin kiireistä sorttia ja olit odottanut häntä piipahtamaan jo tovin.” 
 

Järjestelmät kehittyvät ja käytännöt muuttuvat 

Paperiton Savonia on hyvin pitkälle nykyään totta ja arkipäivää. Tieto liikkuu sähköisesti eri järjestelmien välillä. Se mahdollistaa joustavan aikaan ja paikkaan sitomattoman palvelun. Savoniassa on voinut jo vuosia valmistua vuoden jokaisena päivänä.  

Korkeakoulututkinnon suorittaminen on aina iso juttu ja juhlan paikka, joten lukukausin lopussa edelleen valmistumisjuhla pidetään. Sinne kutsutaan kaikki kuluneen lukukauden aikana tutkintoon valmistuneet juhlimaan. Todistuksen he ovat saaneet jo aiemmin.   

Opiskelijavalinnassa asiat tapahtuvat sähköisesti: hakemus on sähköinen, opiskelijavalinnan tieto ilmoitetaan sähköisesti, opiskelupaikka otetaan vastaan sähköisesti ja opintojen alun tiedot kerrotaan sähköisesti.  

Kati Pitkänen, opintoneuvoja, muistelee 1990-luvulta alkaen:  

“Meillä oli opiskelijahallintojärjestelmä, jonka salat ei ihan kertarysäyksellä paljastuneet. Järjestelmä vaati aikaa ja hermoja.  Järjestelmä (Symsi nimeltään) oli joskus toiminnassaan vähän valikoiva. Opintojaksovalintoja nimitettiin silloin velvoitteiksi ja arvosanoja kirjattiin urakalla opettajien lähettämistä paperilistoista. Joskus tarvittiin kaverin apua tulkitsemaan post-it –lapulle tuherrettua arviointia. Paperia riitti pyöriteltäväksi. Kevät ja joulunalus oli silloinkin ruuhkaisinta aikaa. Opiskelijaryhmät valmistuivat pääsääntöisesti yhtä aikaa ja valmistujaisjuhlat olivat arvokkaita tilaisuuksia: uunituoreet insinöörit pukuineen. Siinä oli monta kertaa sekuntipeliä, ehtiikö valmis tutkintotodistus jaettavaksi juhlaan. 

Muistan myös, kun kesällä opiskelijavalintojen aikaan piti koota pitkät pöydät riviin koulun käytävälle tai isompaan luokkaan, että pystyttiin aloittamaan hyväksymiskirjeiden postitus. Tarvittiin eräskin käsipari, kun lajiteltiin kaikenlaisia lappusia opiskelijan hyväksymiskirjeen mukaan. Ne päivät olivat todellakin pitkiä, mutta niin hauskojakin, kun yhdessä tehtiin yhteisiä hommia. Kiire kääntyi monesti suorastaan komiikaksi.”  

Valmiina opiskelijoita varten aina hakuvaiheesta valmistumiseen asti 

2010-luvulta alkaen ohjauksellisuus on korostunut opiskelijapalvelujen arjessa. Jokaisella opiskelijalla on HOPS eli henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, valmistua voi vuoden jokaisena päivänä, aiempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan, lisäaikaa voi opinnoille saada ja opiskeluhyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. 

Kohtaamiset hoituvat nykyään pääosin sähköisten välineiden avulla ja dokumentit liikkuvat sähköisesti. Siitä huolimatta lähipalvelua on myös tarjolla! Kirjoituskoneen naputusta ei taustalta kuulu eikä itseään jäljentäviä papereita käytetä, mutta lähipalvelu ei muuten ole vuosien tai paremminkin vuosikymmenien saatossa muuttunut: kuunnellaan ja autetaan. Jos ei itse osata auttaa, niin tiedämme kuka osaa.  

Salme Ikonen, opintoneuvoja 
Seija Jäntti, opintoneuvoja 
Pirjo Koponen, opintoneuvoja 
Anne Koskela, opiskelijapalvelujohtaja 
Kati Pitkänen, opintoneuvoja 
Laila Seppänen, opintoneuvoja 

Koululaisen hyvinvointia tukemassa monialaisesti

’Koulu lapsen hyvinvointiympäristönä’ -MOOC opintojakso lanseerattu digicampuksessa

Viime vuosina koululaisten hyvinvointiin on kiinnitetty huomiota erityisen paljon. Koululaisten moninaiset oppimisen ja kasvun tuen tarpeet  ovat korostaneet monialaisen yhteistyön ja tuen merkitystä. (Suomen akatemia 2010.) Koulun henkilöstöllä sekä muilla ammattilaisilla on paljon tietoa lasten ja nuorten kasvusta ja kehityksestä sekä tuen muodoista oppilashuoltojärjestelmässä. Lisäksi asiantuntijoilla ja ammattilaisilla on tietoa erilaisista hyvinvoinnin tukemisen toimintamalleista ja työtavoista. Hyvinvointi on kiinteässä yhteydessä myös akateemisiin tekijöihin ja täten koulumenestykseen. Hyvinvointitekijöiden tunnistaminen on askel kohti koululaisten ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tärkeyttä, joka on tunnustettu aiemmassa OECD:n raportissa sekä Suomen peruskoulutuslaissa. (Parhiala 2020.) Jotta kouluissa voitaisiin tukea  lasten hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla, on luotava rakenteita ja mahdollisuuksia yhteistyölle. Keskeistä on, että eri toimijoiden roolit ja tehtävät tulevat kaikille tutuiksi ja yhteinen osaaminen saadaan kohdistettua parhaalla mahdollisella tavalla lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Monitoimijuus auttaa eri asiantuntijoita ymmärtämään tilanteita monipuolisesti koululaisten ja heidän perheiden näkökulmasta ja tukee oikeanlaisen, riittävän ja oikea-aikaisen tuen saamista. (Norvapalo & Thessler, 2017; Leppäkoski & Koivuluoma & Perälä & Paavilainen, 2017.) Nämä tekijät tulee tunnistaa myös koulutuksen aikana.

Neljän korkeakoulun, Turun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Savonia ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun, yhteistyössä rakennettiin etätyöskennellen verkko-opintojakso ”Koulu lasten hyvinvointiympäristönä” 2 op Digicampus-verkkoalustalle. Opintojakso sopii kaikille aiheesta kiinnostuneille, mutta erityisen hyvin se sopii tutustuttavaksi tai suoritettavaksi osana koulun hyvinvointityötä käsitteleviä opintoja sekä kaikille koulussa työskenteleville ammattilaisille. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija tietää koulun hyvinvointityön rakenteet ja periaatteet sekä niitä ohjaavat säädökset sekä tuntee lasten hyvinvointiympäristön toimijat koulussa ja heidän roolinsa koulun toimintakulttuurissa. Lisäksi opintojakson jälkeen opiskelija tunnistaa omat vaikutusmahdollisuutensa ja ymmärtää monitoimijaisen yhteistyön mahdollisuudet koulun hyvinvointiympäristön vahvistajana. Opintojaksolla keskeisiä teemoja ovat osallisuus, juridiset ja eettiset lähtökohdat, monitoimijaisuus sekä lapsi- perhekeskeiset toimintatavat.

Opintojakson rakentaminen on osa Turun ja Itä-Suomen yliopistojen Osaamispuu kehitystyötä ja se on lanseerattu Osaamispuu™n verkkoalustalla (www.osaamispuu.fi). Osaamispuun koulutustarjonnan tavoitteena on lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen. Tähän pyritään vahvistamalla lapsi- ja perhepalveluissa työskentelevien yhteistä monialaista osaamista. Osaamispuun koulutustarjontaa perustuu tutkittuun tietoon sekä kansallisessa kehittämistyössä havaittuihin nykyisten ja tulevien ammattilaisten osaamistarpeisiin. Osaamispuun kehittämistyössä ovat mukana myös Savonia-ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu sekä järjestöjä.

”Koulu lasten hyvinvointiympäristönä” –opintojaksolla on hyödynnetty runsaasti visuaalista ja tarinallista materiaalia, kuten videoita, sekä erilaisia digitaalisia työkaluja, kuten Thinglinkkiä ja Preziä interaktiivisuuden lisäämiseksi. Itsenäisesti suoritettavalla opintojaksolla opiskelijan rinnalla seikkailee myös erityinen Pii-hahmo, joka ohjaa, kyselee ja ihmettelee asioita yhdessä opiskelijan kanssa opittuja asioita.

Opintojaksolla seikkaleva Pii-hahmo

Opintojakso tarjoaa opiskelijoillemme ja työelämän edustajille mahdollisuuden kohdata verkossa ja ymmärtää erilaiset roolit lasten hyvinvoinnin tukemisessa kouluympäristössä. Monitoimijuus ja yhteistyön opetteleminen koulutuksen aikana opettaa tulevia ja nykyisiä ammattilaisia ymmärtämään lasten hyvinvoinnin osatekijöitä ja yhteistyön mahdollisuuksia sekä tarpeita kouluympäristössä. Monitoimijainen yhteistyö turvaa parhaimmillaan kaikille lapsille ja nuorille yksilöllistä hyvinvointia kouluyhteisössä. Hyvinvointi ja sen edistäminen ovat kaikkien yhteinen asia kouluyhteisössä. (Norvapalo & Thessler 2017).

Opintojakso on avautunut nyt tarjontaan monitoimijaiselle opiskelijajoukolle, ja odotamme innolla, millaisia oppimistuloksia saadaan jakson jälkeen. Opettajatiimi jatkaa yhteiskehittämistä ja vahvistumista monitoimijaisuudesta!

Kuva:unsplash/dcd

Kirjoittajat:

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Jaanet Salminen, yliopistonlehtori, opettajankoulutuslaitos & Sote-akatemia, Turun yliopisto
Suvi Puttonen, VTM, Projektitutkija Sote-akatemia, Turun yliopisto

Lähteet

Leppäkoski, T., Koivuluoma, M., & Perälä, S., & Paavilainen, E. 2017. Moniammatillisen yhteistyön muutokset ja kehittämistarpeet lasten ja nuorten auttamisessa. Yhteiskuntapolitiikka 82 (2017):2.
Norvapalo, K., Thessler, T. 2017. Monitoimijuus koulussa. Yhteisöllinen hyvinvointi ja siirtymisten tukeminen. Lapin yliopisto.
Parhiala, P. 2020. The role of learning difficulties and brief treatment for student well-being. Jyväskylä dissertations 184.
Suomen akatemia. 2010. Lasten hyvinvointi ja terveys. Suomen akatemian tutkimusohjelma SkidiKids 2010-2013. 

Kuntokartoitus, opiskelukuntokartoitus, elämän kuntokartoitus

Asuntoon tehdään kuntokartoitus usein silloin, kun asunnon myynti tulee ajankohtaiseksi tai halutaan muuten tietää asunnon sen hetkinen kunto. Kuntokartoituksessa tutkitaan asunto läpikotaisin mittaamalla, havainnoimalla, haastattelemalla ja selvittämällä rakennuksen historiaa sekä rakennusajan rakennusmääräyksiä. Koska olen ennen sosiaalialalle siirtymistä työskennellyt myös insinöörinä, oli minun tähänkin blogikirjoitukseen sisällytettävä pieni ripaus insinööriä. Näkökulmani syntymiseen on myös ehkäpä vaikuttanut se, että olen jonkun aikaa seurannut asuntojen kuntokartoitusprosesseja vierestä. Sitä paitsi kuntokartoittajan ja korkeakoulukuraattorin työn yhteneväisyydethän ovat päivänselvät!

nainen miettii

Paikallisen rakennustarvikekaupan pihassa käy kuhina. Poikkeusaikana kotona on vietetty enemmän aikaa ja kodin kuntoon ja remonttitarpeisiin on ollut aikaa kiinnittää enemmän huomiota. Oman kodin remontoiminen on toki kannattavaa mutta nyt olisi otollinen aika miettiä myös oman elämän remontteja.

Viettävätkö salaojat poispäin, vettyvätkö perustukset? Vuotaako piipun pellitys ja vetääkö nurkissa? Onko yläpohjan tuuletus riittävä? Onko kiinteistön ylläpidosta sekä huolto- ja korjaustoimenpiteistä huolehdittu? Onko ikkunat tiiviit ja vesipellit kunnossa? Onko sisäilma tunkkainen? Pitäisikö rakenteita avata tarkempaa tutkimusta varten? Tarvitseeko kellari lämpöä tai päivänvaloa? Onko rakennusajan tyypilliset viat kartoitettu ja riskirakenteet huomioitu? Pitäisikö homekoiran käydä nuuhkaisemassa?

Elämän kuntokartoituskielellä edellä mainitut asiat voisivat olla esimerkiksi: Pystytkö ohjaamaan ympäristöstä tulevan kuormituksen hallitusti itsestäsi, vai kertyvätkö ikävät asiat omiin saappaisiisi? Tuntuuko pääsi hataralta, karkaileeko ajatuksesi? Pystytkö säännöllisesti tuulettamaan itseäsi harrastuksen parissa? Milloin viimeksi olet käynyt kampaajalla tai lykkäätkö lääkärissä käyntiä? Milloin viimeksi olet tarkistuttanut näkösi, ovatko sankasi vinossa? Miten suhtaudut elämään? Onko sisimmässäsi käsittelemättömiä asioita, joiden pitäisi päästä päivänvaloon? Onko lapsuudenaikaiset ravitsemussuositukset jättäneet puutostiloja elimistöösi? Pitäisikö huumekoiran käydä nuuhkaisemassa?

Elämän kuntokartoituksen tuloksena tulisi 30 sivuinen raportti, jossa olisi seikkaperäisesti kerrottu mitkä asiat ovat kunnossa ja mitä toimenpiteitä ja huoltoja elämä vaatii seuraavan 10 vuoden aikana. Raportin avulla esimerkiksi tuleva kumppani tai työnantaja saisi tutustua henkilön kuntoon, mutta huomionarvoista on, että piileviä vikoja tai vaurioita kartoituksessa ei välttämättä saada selville.

Kuten alussa totesin, kuntokartoittajan ja korkeakoulukuraattorin työn yhteneväisyydet ovat päivänselvät. Kuntokartoittaja kartoittaa asuntojen kuntoa, korkeakoulukuraattori kartoittaa opiskelijan opiskelukuntoa. Tämän tekstin piti olla kevyt, kahden erilaisen ammattialan kummallinen yhteen sulautuma. Nyt kuitenkin vaivaan päätäni sillä, voisiko joistakin haastavammista asioista kertominen teknisellä sanastolla, teknisellä lähestymistavalla ja valmiiseen lomakepohjaan täydennettynä olla joissakin tapauksissa helpompaa?

Meri Tissari
Korkeakoulukuraattori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Selkeästä kielestä on hyötyä kaikille

Selkeällä viestinnällä voidaan ehkäistä syrjäytymistä myös poikkeusoloissa. Esimerkiksi Kuntaliiton (2020) mukaan etenkin erityistilanteissa yhdenvertainen, tehokas ja selkeä viestintä on välttämätöntä.

Valtio ja kunnat tarjoavat jo monenlaista tukea koronatilanteessa. Jos ihmiset eivät ymmärrä ja osaa hakea apua, avusta ei ole mitään hyötyä.

Esimerkiksi osa kouluista tarjoaa ruokakasseja kotona oleville peruskoululaisille näin: Huoltajia pyydetään vastaamaan oppilaskohtaisesti valitsemalla ruokakassivaihtoehdoista joko kassin 1 tai kassin 2. Mikäli oppilaalle ei oteta ruokakassia vastaan, jätetään vastaamatta.

Kun koulu tiedottaa tällä tavalla, ruoka-apu ei ehkä mene perille niihin perheisiin, joissa tarve on suurin. Sen sijaan ymmärrettävämpää olisi: Jos tarvitset kouluruokaa etäoppilaalle, voit saada ruokakassin (linkki).

Selkeässä viestissä otsikko on lyhyt, ja tärkein asia on alussa. Käsky ei ole ohjeessa epäkohtelias (vastaa kyselyyn), vaan se helpottaa lukijaa, koska hän tietää, mitä pitää tehdä. Myös tarvitset on selkeämpää kuin tarvitaan. Taustoitukset voi jättää lisätiedoksi loppuun.

Selkeästä kielestä on hyötyä kaikille, niin vastaanottajille kuin viestin lähettäjillekin. Myös turhat lisäkyselyt vähenevät, ja se säästää kaikkien aikaa ja rahaa.

Suurennuslasi ja sanoja puhekuplissa.
Viranomaisten pitää viestiä selkeästi ihan kaikille – ei pelkästään erityisryhmille. Kuva: PublicDomainPictures

Tässä tilanteessa meille kaikille ymmärtämisvaikeuksia aiheuttaa pelkästään jo se, että olemme stressaantuneita. Ilman kriisiäkin tavallinen yleiskieli on vaikeaa suurelle joukolle: muun muassa maahanmuuttajille, ikääntyneille ja vammautuneille.

Poikkeustilanteessa viestinnän tulva on valtava. Selkeän kielen lisäksi tiedon rajaaminen poistaa ahdinkoa. Ajattelemme herkästi, että jos minä itse ymmärrän, niin vastaanottajakin ymmärtää. Tästä ajatuksesta meidän kaikkien on korkea aika nyt luopua. Jokaisen viranomaisen pitää kirjoittaa niin, että vastaanottaja ymmärtää ydinasian.

Kirjoittajat:

Soilimaria Korhonen, selkoviestinnän opettaja
Kukka-Maaria Raatikainen, suomen kielen ja viestinnän lehtori
Kaja Rahkema, maahanmuuttajien ohjaaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Hannele Niskanen, projektipäällikkö
Kirsi Autio, projektiasiantuntija ja ohjaaja
Kaisa Juvonen, suomen kielen ja viestinnän lehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu

SIMHEmalli-hanke

Kuvateksti: Viranomaisten pitää viestiä selkeästi ihan kaikille – ei pelkästään erityisryhmille. Kuva: PublicDomainPictures

Viikon vaikuttavimmat

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vaikuttavuus, pysyvä positiivinen muutos, syntyy ennen kaikkea käyttöönotettujen ja hyödynnettyjen uusien ratkaisujen kautta. Kuitenkin myös uusi tieto, uusi osaaminen ja vuorovaikutus itsessään saattavat johtaa hyödyllisiin lopputuloksiin. Vaikuttavuuden todentaminen ja mittaaminen on haasteellista pitkien viiveiden ja moninaisten syy-seuraussuhteiden takia. Vaikuttavuuden syntymekanismit ovat monipolviset ja jokainen tapaus on yksilöllinen.

Meidän kannalta olennaisinta on, että voimme olla mukana vaikuttamassa positiivisesti yhteistyökumppaneidemme toimintaan.

Savaksen kanssa vammaisten oikeuksia turvaamassa

Nyt haluamme nostaa esiin esimerkkejä erilaisista vaikuttavuuden syntytarinoista, joissa yhteistyökumppanimme kertovat miten olemme onnistuneet luomaan vaikuttavuutta heidän toimintaansa. Esimerkiksi Savaksen kanssa tekemässämme yhteistyössä voimakkaasti muuttuva toimintaympäristö edellytti heidän strategian päivittämistä vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin. Yhteiskunnallisena yrityksenä Savas edistää palveluillaan erityisryhmien kokonaisvaltaista hyvinvointia ja he haluavat kehittämis- ja innovaatiotoimintansa sekä palvelumuotoilun kautta kehittää palvelujaan ja työkäytäntöjään. Tavoitteena on pystyä mahdollistamaan erityisryhmille joustavia yksilöllisen elämän vaihtoehtoja ja tukea heidän osallistumistaan yhteiskunnallisiin toimintoihin, kertoo Savon Vammaisasuntosäätiön toimitusjohtaja Tomi Kaasinen.

Savonia-ammattikorkeakoulu fasilitoi Savaksen strategiaprosessin liiketoimintapalveluna. Strategian työstämiseen osallistui kolmesataa ihmistä, mukana oli mm. henkilöstöä, läheisiä, sidosryhmiä, esimiehet, johtoryhmä ja hallitus. Yli tuhat aloitetta tuotettiin ja niitä työstettiin työpajoissa ja läheisilloissa. Käyttämäämme Into-työkaluun kertyi jopa 4500 arviointia. Näiden pohjalta työstettiin yhteinen näkemys Savaksen tulevaisuuden suuntaviivoiksi.

Osallisuus-käsite nostettiin uutena arvona ja läpileikkaavana teemana strategiaan. Kyse on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen universaalista arvosta. Arvo muuttaa pohjoismaalaisen kehitysvammatyön filosofiaa diagnooseihin perustuvista palveluista yksilön auttamiseen. Näin vammainen toimintarajoitteestaan huolimatta pystyy käyttämään yhteiskunnan palvelutarjontaa.

Taustalla YK:n kestävän kehityksen tavoitteet

YK:ssa 193 osallistunutta maata hyväksyivät 2015 kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030). Ne sisältävät yhteensä 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta, jotka on määrä toteuttaa vuoteen 2030 mennessä. Toteuttamisesta vastaavat kaikki maat, kehittyneet ja kehittyvät. Yksityinen sektori osallistuu myös aktiivisesti liiketoiminnalla ja rahoituksella. Suomi on sitoutunut Agenda 2030 omalla ohjelmalla. Agenda 2030 hakee ratkaisuja suuriin globaaleihin ongelmiin. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat arvovalintoja. On oikein toimia niiden mukaisesti. Pohjois-Savossa sijaitsevalla osaamisella on paljon annettavaa tavoitteiden toteuttamiseen. Savonia tukee omalta osaltaan kestävän kehityksen tavoitteita ottamalla ne huomioon tulevassa strategiassaan ja kohdentamalla käytännön ponnisteluita niiden saavuttamiseksi.

Esimerkiksi Savaksen työ kohdentui alatavoitteisiin 3.4 ”henkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen” ja 10.2 ”osallistumista vammasta riippumatta”.

Ammattikorkeakoulujen lakisääteisenä tehtävänä on antaa työelämän kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta sekä harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa sekä kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Savaksen esimerkki edistää jatkuvan oppimista, työelämää ja aluetaloutta.

Savonia julkaisee tästä eteenpäin viikoittain vaikuttavimman tapauksen. Ole kuulolla ja seuraa erilaisia vaikuttavuustarinoitamme osoitteessa vaikuttavuus.savonia.fi

Miika Kajanus
TKI-asiamies
Savonia-ammattikorkeakoulu

Mikko Vuoristo
Vararehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Petteri Alanko
Viestintäpäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Arvostavat aamukahvit – startti monimuotoisuuden edistämiselle Savoniassa

Savonia-amk toimii esimerkkinä monille nuorille, työelämän edustajille ja muille sidosryhmille. Niinpä olikin luontevaa, että Savonia osallistui syksyllä omalla joukkueellaan Ely-keskusten Kotona Suomessa -hankkeen Arvostavat aamukahvit -tilaisuuksiin. Aamukahveilla haluttiin tuoda esiin työyhteisöt monimuotoisuuden edistäjinä.

Ideana oli keittää pannullinen kahvia ja kokoontua kolmena perjantaina katsomaan Kotona Suomessa -hankkeen webinaareja, keskustella niiden herättämistä ajatuksista ja kirjoittaa keskeiset päätelmät oman joukkueen kanssa sekä lähettää ne Ely-keskukselle www-lomakkeella.

Kaikkina kolmena perjantaina osallistuneet joukkueet voittivat Ely-keskuksen palkinnon ja ”Savonian sempparit” oli mukana voittajissa.

Savonia-amk:ssa työskentelee ja opiskelee monia kansainvälisiä osaajia. Keskustelua monikulttuurisessa toimintaympäristössä toimimisesta siis tarvitaan.
Savonia-amk:ssa työskentelee ja opiskelee monia kansainvälisiä osaajia. Keskustelua monikulttuurisessa toimintaympäristössä toimimisesta siis tarvitaan. Kuva: Savonia-amk

Suurin etu ei ollut kuitenkaan saatu palkinto, vaan kohtaamiset kiireisen arjen lomassa ja pysähtyminen yhteisen asian äärelle. Pohdimme, miten kohtaamme esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia työkavereitamme, opiskelijoitamme ja työelämän edustajia. Miten edistämme luontevaa ja toimivaa ilmapiiriä ja myös – miten omalla toiminnallamme olemme kenties estäneet sitä.

Välillä pitää pysähtyä ja miettiä omaa tekemistään

Keskustelut koettiin tärkeiksi ja johtopäätelmä oli, että puhumme näistä asioista aivan liian vähän. Kuten Noor Assad omassa webinaaripuheenvuorossaan totesi, jo pelkästään se, miten suhtaudumme ihmisten nimeen – miten lausumme sen tai miten kiinnitämme tai olemme kiinnittämättä siihen huomiota – voi saada aikaan hyvää tai pahaa.

Usein kyse onkin hienovaraisista asioista, joita ei tule edes ajatelleeksi. Jos toteamme toiselle “Voi vitsi, sinähän puhut täydellistä suomea” ja hän onkin asunut syntymästään lähtien Suomessa, voimme vain arvailla, miltä kommentti tuntuu. Noor Assad kuvaili myös kokemustaan työntekijänä, kun palvelua hakeva henkilö oli astunut tilaan, jossa Noor oli työskennellyt ja tiedustellut kovaan ääneen, “Onko täällä ketään” – no olihan Noor siinä, mutta henkilö ei mieltänyt, että häneltä, huivipäiseltä (ehkä harjoittelijalta? ehkä kielitaidottomalta?), voisi saada apua.

Näe ihminen, älä vain ulkokuorta

Aamukahviemme keskusteluissa tuli ilmi, että olemme itsekin törmänneet asenteellisuuteen naisina, nuorina, turisteina, juuri työt aloittaneina, uudelle uralle vaihtaneina – monissa tilanteissa, joissa olisimme tarvinneet tukea, mutta valitettavan usein kohdanneet vähättelyä.

Haluammekin nyt herättää keskustelua myös sinun työporukassasi. Ensi kerran kun kokoonnut työkavereidesi kanssa kahville, haastamme sinut kysymään ja keskustelemaan esimerkiksi seuraavista aiheista:
– Olemmeko työyhteisössämme mahdollistaneet osallisuuden?
– Olemmeko työyhteisössämme hyväksyneet vihapuheen ja vähättelyn?
– Onko työpaikkasi turvallinen paikka kaikille?
– Miten voisimme muuttaa toimintaamme, jos muutosta tarvitaan?

Jos nämä aiheet tuntuvat vaikeilta, voitte myös alustukseksi katsoa Youtubesta löytyvät Kotouttamisen osaamiskeskuksen webinaaritallenteet.

Voimme taata, että luvassa on mielenkiintoinen kahvihetki! Se voi olla myös koskettava ja asenteita muokkaava. Toivomme, että saatte siitä yhtä paljon ajateltavaa kuin me saimme omista arvostavista aamukahveistamme.

työntekijöitä Iisalmen kampuksella saamassa palkintoa.
Hannele, Katrina, Anne-Leena ja Kukka-Maaria olivat iloisen yllättyneitä ihanasta palkinnosta. Kuva: Katja Valtanen

 

arvostavien aamukahvien palkinnot: suklaata, peli ja diplomi.
Palkintona Arvostaville aamukahveille osallistujille oli suklaata, Erilaisia ja samanarvoisia -peli sekä tietenkin diplomi. Kuva: Katja Valtanen

 

Kirjoittajat ja asian äärelle pysähtyneet Savonian sempparit:
Jarkko Partanen
Anne-Leena Juntunen
Hannele Tams
Soilimaria Korhonen
Katriina Pylkkänen
Kukka-Maaria Raatikainen

Yhteisenä rintamana tulevalle vuosikymmenelle

Korkeakoulutuksen ympäristö muuttuu koko ajan, joten ammattikorkeakoulukentän menestyminen edellyttää uudenlaista aloitteellisuutta. Toiminnassamme emme voi tyytyä reagoimaan muiden esityksiin, vaan ammattikorkeakoulujen on näytettävä konkreettisesti miten pystymme tukemaan yritysten kasvua ja yhteiskuntamme hyvinvointia. Meidän on kyettävä tarjoamaan ratkaisuja yhteiskunnan ja työelämän ongelmiin, joista keskeisin on eri puolella Suomea vaivaava osaajapula. Alueemme yritykset eivät voi kasvaa ilman osaavaa työvoimaa.  Keskuskaupunkien lisäksi ammattikorkeakoulujen on tuettava myös seutukuntien kehitystä, sillä siellä on paljon teollista yritystoimintaa, jotka ovat sekä alueiden elinvoiman että Suomen kannalta äärettömän tärkeitä toimijoita.  Esimerkkinä voisi mainita Ponssen ja sen alihankkijaverkoston Ylä-Savosta ja Andritzin ja muut energiatekniikan yritykset Varkaudesta.

Ammattikorkeakoulujen tulee tukea myös pk-yrityksiä ja olla tukemassa myös uutta alkavaa yritystoimintaa.

Vaikka tärkeää onkin kuunnella herkällä korvalla muiden suunnitelmia ja löytää niihin liittymäpintoja, on ammattikorkeakoulukentän entistä voimakkaammin oltava näkemys tulevaisuudesta, johon haluamme suomalaista korkeakoulutusta viedä.  Yhteisen näkemyksen luomisessa ammattikorkeakorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen rooli korostuu.  Arene  on ammattikorkeakoulujen yhteinen etu- ja yhteistyöjärjestö.  Lisäksi se on tärkeä keskustelu- ja yhteistyöfoorumi ammattikorkeakoulujen rehtoreille. Nyt jos koskaan korkeakoulutuksen järjestäjien yhteistä keskustelua tarvitaan, samoin kuin avointa vuoropuhelua työelämän kanssa.

Meillä kaikilla on edessämme haasteita, joihin yhdessä voimme löytää ratkaisut.

Ammattikorkeakoulujen vahvuus on yhteistyö keskenään mutta vahvasti myös eri toimijoiden kanssa. Halutessamme pystymme muuttamaan rakenteita ja uudistumaan asioissa, joilla on vaikuttavuutta.   Koulutuksessa ammattikorkeakoulut ovat edelläkävijöinä tehneet yhteistyötä CampusOnline -digitaalisessa opintotarjonnassa, jota voimme kutsua  oppimisen uudeksi ekosysteemiksi.  Tästä yhteistyöstä ovat hyötyneet opiskelijat, jotka suorittivat merkittävän määrän opintoja CampusOnline tarjonnan kautta ja siten pystyvät laajentamaan omaa osaamistaan.  Savonia-ammattikorkeakoulu on onnistunut tänäkin vuonna tuottamaan eniten opintopisteitä ko.tarjonnan kautta.  Savonian opintojaksot ovat siis olleet sekä kiinnostavia ja niiden ohjausprosessi on ollut toimivaa, koska opiskelijat ovat myös suorittaneet valitsemiaan opintoja.

Myös opiskelijavetovoiman parantaminen tarjoaa hedelmällisen maaperän korkeakoulujen väliselle yhteistyölle. Tällä hetkellä vain vajaa 20 % lukiossa opiskelevista suunnittelee ammattikorkeakouluopintoja. On pikaisesti pohdittava toimenpiteitä miten saamme ammattikorkeakoulujen opintotarjonnan näkyväksi lukioihin ja pääsemme tiiviimmin yhteistyöhön lukiokoulutuksen kanssa.  Varsinkin lukion opinto-ohjaajilla on suuri merkitys nuorten opiskelupaikkojen valintaan. Yhteistyötä voidaan tiivistää edelleen myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen kanssa.  Varsinkin opiskeluvalmiuksien varmistaminen on oleellista ammatillisessa koulutuksessa, jotta opinnot ammattikorkeakoulussa lähtevät etenemään sujuvasti. Opiskelu ammattikorkeakoulussa on työelämäläheistä ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet osaajat työllistyvät erinomaisesti suomalaisilla työmarkkinoilla. Tätä viestiä tulee tuoda esiin nykyistä painokkaammin, jotta varmistamme osaavan työvoiman tarjoamisen työmarkkinoille.

Ammattikorkeakoulut on vahvasti hakeneet myös kansainvälisiä kumppanuuksia ja samalla vertailleet ammatillisen korkeakoulutuksen tilaa Euroopan eri maissa.

Arenessa on syytä tehdä syvällisempi selvitys siitä miten eurooppalaiset kumppanimme ovat ammatillista korkeakoulutusta kehittäneet ja miten korkeakoulupoliittiset linjaukset ovat tukeneet kunkin maan kehitystä.  Suomessa ammattikorkeakouluissa teemme laadukasta työtä yritysten ja työelämän pinnassa. Monissa maissa voidaan vain haaveilla niistä yritysyhteistyön malleista, jotka meille ovat jo arkipäivää. Ammattikorkeakoulurehtoreiden Kiinan vierailulla huomasimme, että siellä olevassa koulutusreformissa ammatillisen korkeakoulutuksen merkitys tulee korostumaan.  Maailmanluokan yliopistojen rinnalle halutaan vahva ammatillinen korkeakoulutus ja sen kehittämiseen  suomalaiset ammattikorkeakoulut voivat antaa tukea.

Näistä lähtökohdista on hienoa loikata kohti 2020-lukua, ja lähteä viemään Suomen osaamista entistä korkeammalle tasolle! Tätä loikkaa meidän ei tule tehdä yksin, vaan yhteisenä rintamana korkeakoulujen ja työelämän kanssa.

Mervi Vidgrén
rehtori, toimitusjohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Saavutettavuuteen täytyy panostaa

Verkkopalvelujen saavutettavuuden parantaminen koskee kaikkia julkisen sektorin toimijoita, niin myös Savoniaa. Meidän pitää jatkossa tuottaa verkko- ja mobiilipalvelumme saavutettavasti.

Pyrimme siihen, että www-sivut ja myös meidän oma sisäinen intranet saadaan saavutettaviksi, toteaa viestintäpäällikkö Petteri Alanko. Tosin on todettava, että meillä on niin paljon sisältöjä, että kaikkia vanhoja sisältöjä ei pystytä muuttamaan, mutta teemme parhaamme.

Taustalla ovat laki ja direktiivi

Verkkosivustojen saavutettavaksi tekemiseen on aikaa ensi syksyyn saakka. Mobiilisovellusten on oltava saavutettavia vuoden 2021 keväällä.

Voimaan jo tullut saavutettavuusdirektiivi ja kansallinen laki digitaalisten palveluiden saavutettavuudesta todellakin velvoittavat organisaatioita. Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo saavutettavuutta.

 

Omia ja yhteisiä sisältöjä tarkastellaan

Osaan Savonian sisällöistä voimme itse vaikuttaa suoraan. Sitten on palveluita, joissa teemme yhteistyötä toisten organisaatioiden kanssa. Tuotamme materiaalia esimerkiksi valtakunnalliseen Opintopolkuun.

Sivustoilta pitää esimerkiksi pystyä hakemaan tietoa Enter-komennolla: kaikki tällaiset tekniset ratkaisut pitää varmistaa, kuvailee Alanko.

Toisaalta meidän pitää myös varmistaa kognitiivinen saavutettavuus eli se, että lukija ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan, lisää Savonian selkokielen ja -viestinnän opettaja Soilimaria Korhonen.

Mihin kaikkeen saavutettavuusvaatimus ulottuu?

Sivuston saavutettavuuden poikkeavuuksista kerrotaan jatkossa Savonian saavutettavuusselosteessa. Suorissa video- ja äänilähetyksessä ei tarvita tekstitystä, mutta esimerkiksi rehtorin pitämästä videoidusta puheesta tehdään tekstitetty versio 14 vuorokauden sisällä, jos se jää tallenteeksi verkkosivuille.

Laki ei koske ulkopuolisen sisältöä, eli esimerkiksi opiskelijoiden jakamat somesisällöt eivät kuulu tähän. Toisaalta jos Savonia-amk jakaa edelleen esimerkiksi opiskelijan tekemän videon, se tulee tekstittää eli tehdä saavutettavaksi viimeistään jakovaiheessa.

Olemme suunnitelleet myös sähköistä kampuskarttaa helpottamaan tilojen löytymistä. Jos emme saa sitä saavutettavaksi, teemme päätöksen kuitenkin tietoisesti, kuvailee Alanko mahdollisia poikkeavuuksia.

Videoiden tekstitys kuuluu vaatimuksiin

Direktiivi sanelee, että organisaatioiden Youtube-videot pitäisi tekstittää. Vaikka YouTubessa on oma videoiden tekstitysmahdollisuus, toistaiseksi tähän ei ole markkinoilla helposti toimivaa automaattista työkalua, joka pystyisi hoitamaan homman selkeästi suomeksi. Sellainen lienee jo kehitteillä, ja kaikki mahdollisuudet automatisoida näitä toimintoja otetaan tarkasteluun.

Pitää muistaa, että esimerkiksi somesisältöjen saavutettavuutta voi parantaa jo nyt välineiden omilla työkaluilla: esimerkiksi Twitterissä voidaan lisätä kuvaan teksti taustatietoihin, huomauttaa Soilimaria Korhonen. Silloin henkilö, joka ei näe kuvaa, näkee silti ehkä tärkeänkin siihen liittyvän informaation.

Entäpä Savonian englanninkieliset www-sivut? – Kun suomenkielinen sisältömme on kognitiivisesti ja teknisesti saavutettavissa aletaan vasta kääntää englanniksi ja katsoa englanninkielisiä materiaaleja, aavistelee Soilimaria Korhonen.

Henkilöstö tarvitsee koulutusta

Työryhmä keskusteli lokakuun alussa myös opetussisältöjen saavutettavuudesta. Selvää on, että yhteisiin ohjeisiin on tulossa muutoksia. Koulutustakin opetushenkilökunnalle on luvassa, sillä vaatimukset pitää ottaa huomioon työssä, esimerkiksi tehdä vaatimusten mukainen Word- tai PDF-tiedosto, lisätä kuville vaihtoehtoinen teksti ja kirjoittaa saavutettavaa kieltä. Pienin askelin kohti selkeämpää viestintää!

Sanktioista ei vielä tiedetä, mutta Savonian saavutettavuustyöryhmässä on vankka halu varmistaa, että kaikki saavat viestimme perille vaivattomasti. Tämä on vastuumme kantamista viestintämme selkeydestä.

 

Kirjoittaja
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori ja koordinaattori
Saavutettavuus-työryhmän jäsen
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lue lisää:

saavutettavuusvaatimukset.fi

Valtiovarainministeriö: Saavutettavuus
https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi

Finlex: Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306

Poutapilvi: Saavutettavuusdirektiivi.fi
https://saavutettavuusdirektiivi.fi/

Savonian blogipostaus:

Mitä julkisen sektorin tiedontuottajan pitää tietää saavutettavuusdirektiivistä?
https://blogi.savonia.fi/yhteiskuntavastuutakantamassa/2019/04/12/mita-julkisen-sektorin-tiedontuottajan-pitaa-tietaa-saavutettavuusdirektiivista/

Henkinen hyvinvointi ja merkityskeskeisyys menestyvää työyhteisöä tukemassa

Nykyisin huomaan yhä enemmän lehtijuttuja ja some-postauksia, jotka liittyvät ihmisten johtamiseen ja jaetun johtajuuden eri muotoihin. Mielestäni onkin jo korkea aika kohdistaa ensin huomio työntekijään, hänen kykyihinsä ja toiveisiinsa ja vasta sen jälkeen euroihin. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työvoiman saatavuus alkaa olla yhä suurempi haaste, väestön ikärakenteen muutoksista johtuen työvoiman tarve on kasvava. Toisaalta myös sairauspoissaolojen määrä on noussut suureksi, mm. hoitajilla, lähihoitajilla ja laitoshuoltajilla se on keskimäärin 24,9 päivää vuodessa (Työterveyslaitos 10.5.2019). Eräänä syynä suuriin sairauspoissaolomääriin on Työterveyslaitoksen mukaan se, että sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä on paljon töitä ja vähän työn hallintaa eli vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. On havaittu, että työntekijöiden hyvinvointiin ja viihtyvyyteen satsaamalla saadaan kuin sivutuotteena myös organisaation tuottavuus parantumaan (Hakola L. 2016). Lightfulness Työssä on valmennuskokonaisuus, jossa merkityskeskeisyys ja henkinen hyvinvointi tuodaan osaksi työn arkea ja koko työyhteisön hyvinvoinnin tueksi.

Ihmisen henkinen olemus ja sydäntietoisuus yhdistettynä rationaaliseen ajatteluun ohjaa koko työyhteisön menestyksekkääseen toimintaan.

Lightfulness Työssä -valmennuskokonaisuus on kehitetty Business Finland Oy:n tukema.

Lightfulness –valmennusmatkaTM keskittyy vahvistamaan yhteyttä yksilön fyysisen ja henkisen olemuksen välillä. Siinä tuetaan esimiesten, henkilöstön ja siten myös asiakkaiden kasvua kohti ainutlaatuista kukoistusta. Valmennuksessa kehitytään vuorovaikutustaidoissa ja yksilön tuntemuksessa, joka vahvistaa työyhteisön tasapainon ja rauhan tilaa.

Jokainen osallistuja saa mahdollisuuden tutustua sisäiseen viisauteensa ja omiin henkilökohtaisiin lahjoihinsa oivaltaen samalla oman merkityksensä työyhteisön osana.

Valmennusmatka on kolmen tapaamisen kokonaisuus, jossa lähdetään liikkeelle itsestä, jatketaan matkaa tiimin/työyhteisön merkitykseen ja menestykseen ja lopulta päädytään asiakkaaseen.

Sosiaalipsykologi, Lightfulness Coaching –konseptin (https://www.lightfulnesscoaching.fi/) perustaja Leena Maria Markkasen mukaan useimmiten organisaatiot keskittyvät toiminnassaan tavoite- tai ratkaisukeskeisyyteen. Hän toteaa, että Lightfulness Työssä –valmennuskokonaisuuden ydin muodostuu kehittämästämme merkityskeskeisestä työskentelyotteesta, jossa luodaan uutta, kevyempää ja tarkoituksenmukaisempaa työelämää ohjaten siten yrityksiä kohti menestyvää liiketoimintaa. Kun yksilö löytää merkityksen tekemälleen työlle, hän tavoittaa ainutlaatuisen elämänvoimansa merkittävänä osana työyhteisöä lisäten näin koko organisaation hyvinvointia.

Olen itse kouluttautunut Lightfulness Coach Masteriksi, joka tarkoittaa sitä, että olen käynyt läpi koko matkan sisäisyyteeni ja kohdannut omat ajatus- ja toimintamallini, pelkoni ja epävarmuudentunteeni. Tämä omakohtainen matka mahdollistaa syvällisen ymmärryksen valmennettavien yksilöiden ja työyhteisöjen matkasta.

 

Päivi Tikkanen
Erityisasiantuntija, ft, TtT, Lightfulness Coach Master
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Tietoa tästä koulutuksesta löydät http://taydennys.savonia.fi/images/pdf/Lightfulness.pdf  ja minulta voi kysyä lisää!

 

Hakola L. Toim. Tee tästä nyt tolkkua! Tolkunteko suomalaisissa yrityksissä. VTT TECHNOLOGY 269, 2016.
Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/sairauspoissaolojen-maara-kasvussa-kunta-alalla/ 10.5.2019