Kesän aikana Savoniassa tullaan siirtymään sähköisiin tutkintotodistuksiin. Valintakokeet ovat olleet sähköiset parin vuoden ajan. Hakeminen korkeakouluun on tapahtunut sähköisesti jo kohta 20 vuotta. Savonian opiskelijapalveluissa on hyvin pysytty kehityksessä mukana ja aina pidetty mielessä se tärkein: opiskelija ja hänen asiansa. 

Usein korkeakoulutuksesta puhuttaessa keskitytään opetukseen ja sen kehittämiseen/kehittymiseen. Tässä kirjoituksessa kurkistetaan opiskelijahallinnon lähihistoriaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Omia muistojaan jakavat Savonian opintoneuvojat Salme Ikonen, Seija Jäntti, Pirjo Koponen, Laila Seppänen ja Kati Pitkänen.  

Kirjoituskoneesta tietokoneeseen 

Salme Itkonen, opintoneuvoja, muistelee tietekniikan kehittymistä opiskelijapalveluissa 1980 vuodesta alkaen. 

Kirjoituskoneet olivat varsinaisia nivelrikon synnyttäjiä. Kopioinnit tehtiin vahaksilla ja kalkkeeripapereilla. Puhelimia oli yksi ja siihen vastaaminen oli erittäin vastuullinen tehtävä. Korjauslakkaa kului varmaan litroittain, kunnes myöhemmin siirryttiin leikkaa-liimaa metodiin uudempien kopiointimenetelmien myötä. Mm. opettajien tekemät koekysymykset olivat tärkeää kirjoittaa puhtaaksi kirjoituskoneella.

Jossakin vaiheessa kirjoituskoneet vaihdettiin sähköisiin versioihin. Toimistosta kuului korvia huumaava rätinä, kun neljä henkeä paukutti eri tahtiin tekstiä paperille. Puhelimiakin ilmestyi vähitellen jokaisen pöydälle. 1990-luvulla työhuoneesta löytyi kone, jota kaikki varovasti lähestyivät ja puhuttelivat kauniisti. Tietokone oli tullut taloon. ” 

Opiskelija on aina ollut keskiössä 

Opintotoimiston nimi on 2010-luvulla muuttunut opiskelijapalveluiksi.Nimen muutos kuvaan hyvin näkökulman muutosta, vaikka aina opiskelija on ollut keskiössä. Seija Jäntti, opintoneuvoja, muistelee kehitystä 1980-luvun puolivälistä alkaen. 

”Oppilaitoksissa oli tuolloin tietynlaista hierarkiaa, mutta opiskelijatoimisto oli jo silloin matalan kynnyksen paikka arjen asioiden hoitamiselle ja neuvojen kysymiselle. Semmoinen tunne on noilta ajoilta jäänyt. Opiskelijat tosin olivat melkein saman ikäisiä kuin itsekin tai ehkä ihan vähän nuorempia. Nyt he ovat lähes lastenlasteni ikäisiä. Tuolta ajalta on myös jäänyt mieleen sanonta, että opiskelija on kuningas!” 
 

Jotakin vanhaa, jotakin uutta ja jotakin liilaa 

Paljon on töissä pysynyt ennallaan, mutta on sinne mukaan tullut paljon sellaistakin, josta ei vielä muutama vuosikymmen sitten osattu vielä aavistellakaan. Pirjo Koponen, opintoneuvoja, muistelee työtään 1990-luvun alusta alkaen: 

Jos vertaan työtäni kolmekymmentä vuotta sitten tähän aikaan, niin eroa ei ole paljon. Opiskelijoiden ohjaus sujuvaan valmistumiseen ja työelämään ovat yhä tärkeimpiä tehtäviämme sekä päämääriä. Sen sijaan metodit ja työtavat ovat kovasti muuttuneet.  

Opiskelijat valmistuivat ryhminä kaikki yhdessä ja saivat päättötodistukset käteen samana valmistumispäivänä touko- tai joulukuussa riippuen aloitusajankohdasta. Lisäaikaa ei haettu, koska sellaista mahdollisuutta ei ollut. Kurssiuusintoihin osallistui korkeintaan muutama opiskelija. Silloin ei ollut myöskään erillistä hakutoimistoa eikä avoimen, jatkuvan oppimisen puolen toimijoita. Erillishakuja eikä avoimen väylän hakuja tunnettu, puhumattakaan netistä tai etäyhteyksistä. 

Opiskelijat ja opettajat ja muu asiakaskunta kävivät asioimassa toimistossa, soittivat tai lähettivät kirjeitä. Kirjoitimme tutkintotodistukset sähkökirjoituskoneella arviointipäiväkirjoista. Aavistus tulevasta häivähti silloin, kun saimme sähkökirjoituskoneeseen tallennettua todistuksen paikan ja päiväyksen ja se tulostui todistuspaperille automaattisesti nappia painalla.  

Kansainvälisyys oli vaatimatonta verrattuna tähän päivään. Eräänä aurinkoisena talvisena päivänä näin toimiston ikkunasta, kun kaksi hollantilaista vaihto-opiskelijaa ajoi lilanvärisellä kuplavolkkarilla pihaan. Autosta noustuaan he harppoivat ihmetellen läheiseen metsään lumihankeen seisomaan. ”  

Lähes kymmenestä kampuksesta neljään kampukseen 

Ammattikorkeakoulut on perustettu 1990-luvulla. Ne syntyivät entisten opistoasteisen oppilaitosten perustalle. Savonian toiminta on alkanut väliaikaisena Pohjois-Savon ammattikorkeakouluna, joka vakinaistettiin 1990-luvun lopulla. Nimi Savonia-ammattikorkeakouluksi vaihdettiin vuonna 2004.  

Viime vuosina on ollut paljon kampusmuuttoja. Tällä hetkellä Savonia-ammattikorkeakoulu toimii kolmella paikkakunnalla: Iisalmessa, Kuopiossa ja Varkaudessa. Kuopiossa toimitaan Microkadun kampuksella ja Musiikkikeskuksella. Iisalmessa ja Varkaudessa on molemmissa yksi kampus.  

Laila Seppänen, opintoneuvoja, muistelee töitään vuodesta 1993 alkaen:  

Yksi huvittavimmista muistoistani on se, kun ensimmäisen työpäivän jälkeen kauhistelin siipalleni: ”siellä on yksityöntekijä, joka on ollut töissä opintotoimistossa ihan nuoresta tytöstä asti”. Enpä tuolloin tiennyt, että oma määräaikaisuuteni muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi ja nyt itse taidan kuulua ns. Kalustoon! Paljon on 27 vuodessa ehtinyt tapahtua: muuttoja kampuksen sisällä tai kampuksien välillä yhdeksän, viimeisimpänä muutoksena työpiste kampuksella on vaihtunut osin kotitoimistoksi ja tiimi pilkottu soluiksi. Muutoksen tuulet ovat siis puhaltaneet aika lailla säännöllisin väliajoin koko työuran aikana ja viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. “ 

Kati Pitkänen, opintoneuvoja, muistelee 1990-luvulta alkaen:  

“Kampuksilla oli joskus usealle eri porukalle omia taukohuoneita. Kahvihuoneet olivat täynnä naurun helinää, arkipäivän selviytymistarinoita ja parhaimmillaan – tai pahimmillaan- kauhunsekaisia synnytyskertomuksia. Siellä kasvatettiin lapset, lapsenlapset ja juhlittiin nimipäivät ja synttärit ja eläkeläiset– koko lähihenkilöstön voimin. Se oli kahvihuoneterapiaa parhaimmillaan. 

Muutosvastarintaakin esiintyi, kun käytänteitä uudistettiin. Kun käyttöön otettiin opettajien ja muun henkilöstön yhteinen taukotila, edut olivatkin isompia kuin uskottiin. Opittiin tuntemaan ihmisiä. Pienet työasiat hoituivat siinä ohimennen ja saatoit tavoittaa kahvilta henkilön, joka oli hyvin kiireistä sorttia ja olit odottanut häntä piipahtamaan jo tovin.” 
 

Järjestelmät kehittyvät ja käytännöt muuttuvat 

Paperiton Savonia on hyvin pitkälle nykyään totta ja arkipäivää. Tieto liikkuu sähköisesti eri järjestelmien välillä. Se mahdollistaa joustavan aikaan ja paikkaan sitomattoman palvelun. Savoniassa on voinut jo vuosia valmistua vuoden jokaisena päivänä.  

Korkeakoulututkinnon suorittaminen on aina iso juttu ja juhlan paikka, joten lukukausin lopussa edelleen valmistumisjuhla pidetään. Sinne kutsutaan kaikki kuluneen lukukauden aikana tutkintoon valmistuneet juhlimaan. Todistuksen he ovat saaneet jo aiemmin.   

Opiskelijavalinnassa asiat tapahtuvat sähköisesti: hakemus on sähköinen, opiskelijavalinnan tieto ilmoitetaan sähköisesti, opiskelupaikka otetaan vastaan sähköisesti ja opintojen alun tiedot kerrotaan sähköisesti.  

Kati Pitkänen, opintoneuvoja, muistelee 1990-luvulta alkaen:  

“Meillä oli opiskelijahallintojärjestelmä, jonka salat ei ihan kertarysäyksellä paljastuneet. Järjestelmä vaati aikaa ja hermoja.  Järjestelmä (Symsi nimeltään) oli joskus toiminnassaan vähän valikoiva. Opintojaksovalintoja nimitettiin silloin velvoitteiksi ja arvosanoja kirjattiin urakalla opettajien lähettämistä paperilistoista. Joskus tarvittiin kaverin apua tulkitsemaan post-it –lapulle tuherrettua arviointia. Paperia riitti pyöriteltäväksi. Kevät ja joulunalus oli silloinkin ruuhkaisinta aikaa. Opiskelijaryhmät valmistuivat pääsääntöisesti yhtä aikaa ja valmistujaisjuhlat olivat arvokkaita tilaisuuksia: uunituoreet insinöörit pukuineen. Siinä oli monta kertaa sekuntipeliä, ehtiikö valmis tutkintotodistus jaettavaksi juhlaan. 

Muistan myös, kun kesällä opiskelijavalintojen aikaan piti koota pitkät pöydät riviin koulun käytävälle tai isompaan luokkaan, että pystyttiin aloittamaan hyväksymiskirjeiden postitus. Tarvittiin eräskin käsipari, kun lajiteltiin kaikenlaisia lappusia opiskelijan hyväksymiskirjeen mukaan. Ne päivät olivat todellakin pitkiä, mutta niin hauskojakin, kun yhdessä tehtiin yhteisiä hommia. Kiire kääntyi monesti suorastaan komiikaksi.”  

Valmiina opiskelijoita varten aina hakuvaiheesta valmistumiseen asti 

2010-luvulta alkaen ohjauksellisuus on korostunut opiskelijapalvelujen arjessa. Jokaisella opiskelijalla on HOPS eli henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, valmistua voi vuoden jokaisena päivänä, aiempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan, lisäaikaa voi opinnoille saada ja opiskeluhyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. 

Kohtaamiset hoituvat nykyään pääosin sähköisten välineiden avulla ja dokumentit liikkuvat sähköisesti. Siitä huolimatta lähipalvelua on myös tarjolla! Kirjoituskoneen naputusta ei taustalta kuulu eikä itseään jäljentäviä papereita käytetä, mutta lähipalvelu ei muuten ole vuosien tai paremminkin vuosikymmenien saatossa muuttunut: kuunnellaan ja autetaan. Jos ei itse osata auttaa, niin tiedämme kuka osaa.  

Salme Ikonen, opintoneuvoja 
Seija Jäntti, opintoneuvoja 
Pirjo Koponen, opintoneuvoja 
Anne Koskela, opiskelijapalvelujohtaja 
Kati Pitkänen, opintoneuvoja 
Laila Seppänen, opintoneuvoja 

Kalkkeeripaperista sähköisiin todistuksiin – kurkistus opiskelijapalvelujen historiaan

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *