Nämä osaamisvaatimukset sisältöineen on tehty yhteistyössä OKM:n kärkihankkeiden, EduPal ja Sote Peda 24/7, kanssa. Osaamisvaatimukset  sisältöineen voivat vielä tarkentua tämän hankkeen edetessä ennen hankkeen päättymistä v. 2020. Lähdeluettelo täydentyy vielä Tiedonhallinnan osalta.

Osaamisvaatimusten  ja niiden sisältöjen kanssa on noudatettu periaatetta: kerran kirjoitettu, ei toisteta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun Ammatillisuus ja eettisyys -kategoriassa on kirjoitettu osaamisvaatimukseksi työskennellä hoitotyön arvojen, periaatteetteiden sekä eettisten ohjeiden ja terveydenhuoltoa ohjaavan ajankohtaisen lainsäädännön mukaan, tarkoittavat ne sitä, että nämä vaatimukset koskevat kaikkea toimintaa myös kliinisen hoitotyön alueella, vaikka näitä ei ole siellä erikseen kirjoitettu.

Osaamisvaatimusten ja sisältöjen käytöstä

Ammattikorkeakoulut ja muut toimijat voivat julkaista osaamisvaatimukset  ja sisällöt omilla verkkosivuillaan linkittämällä tämän Savonian verkkosivun omaan julkaisuunsa. Koska hankkeen edetessä osaamisvaatimuksiin ja sisältöihin voi tulla vielä joitakin muutoksia, on tärkeää, että muutokset tallentuvat yhteen versioon.

OSAAMISVAATIMUKSET JA SISÄLLÖT

Osaamisvaatimukset on jaoteltu seuraavien osa-alueiden mukaisesti: 1. Ammatillisuus ja eettisyys, 2. Asiakaslähtöisyys, 3. Kommunikointi ja moniammatillisuus, 4. Terveyden edistäminen, 5. Johtaminen ja työntekijyysosaaminen, 6. Tiedonhallinta, 7. Ohjaus- ja opetusosaaminen sekä omahoidon tukeminen, 8. Kliininen hoitotyö, 9. Näyttöön perustuva toiminta, tutkimustiedon hyödyntäminen ja päätöksenteko, 10. Yrittäjyys ja kehittäminen, 11. Laadun varmistus, 12. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja 13. Potilas- ja asiakasturvallisuus.

 

Ammatillisuus ja eettisyys

1) Osaa työskennellä hoitotyön arvojen, eettisten periaatteiden ja ohjeiden mukaisesti sekä osaa arvioida niiden toteutumista päivittäisessä työskentelyssä.

  • Hoitotyön filosofiset perusteet
  • Hoitotyön arvot, periaatteet sekä eettiset ohjeet
  • Autonomia ja itsemääräämisoikeus
  • Ihmisarvo ja ihmisoikeudet
  • Eettisten ongelmien tunnistaminen ja käsittely

2) Osaa työskennellä voimassa olevan lainsäädännön ja informaatio-ohjauksen mukaisesti.

  • Terveydenhuoltoa ohjaava ajankohtainen lainsäädäntö
  • Terveydenhuoltoa koskeva normi-, resurssi- ja informaatio-ohjaus

3) On omaksunut sairaanhoitajan ammatti-identiteetin ja sitoutunut palveluammatin periaatteisiin.

  • Sairaanhoitajan ammatti ja sen erityispiirteet
  • Palveluammatin periaatteet

4) Kykenee työskentelemään hoitotyössä asiantuntijan roolissa ja vastaamaan työskentelynsä seurauksista.

  • Asiantuntijuus hoitotyössä
  • Vastuu ja vastuullisuus hoitotyössä
  • Oman osaamisen ja ammattiryhmien työn ja rajojen tunteminen

5) Kykenee arvioimaan ja kehittämään omaa osaamistaan.

  • Osaamisen itsearviointi, kehittäminen ja markkinointitaito

6) Omaa valmiudet puuttua epäammatilliseen työskentelyyn.

  • sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ammattieettiset ohjeet

7) Tunnistaa jaksamisensa rajat, osaa hakea tukea ja käyttää saatavilla olevia tukimuotoja.

  • Kollegiaalisuus hoitotyössä
  • Työhyvinvointi ja sen tukeminen

8) Ymmärtää sairaanhoitajan urakehitysmahdollisuudet.

  • Asiantuntijuustoimintamalli
  • Osaamisen ja urakehityksen suunnittelu
  • Urakehitysmahdollisuudet

Asiakaslähtöisyys

1) Arvostaa asiakasta/ potilasta ja kohtaa hänet oman elämänsä asiantuntijana ja toimijana.

  • Inhimillinen ja arvostava kohtaaminen
  • Asiakkaan/potilaan osallisuus ja sen edistäminen

2) Osaa kohdata haavoittuvat asiakasryhmät hoitotyössä.

  • Haavoittuvat asiakasryhmät
  • Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys

3) Osaa kohdata eri kulttuureista tulevia asiakkaita/ potilaita yksilöllisesti.

  • Yksilöllinen hoitotyö
  • Kulttuuritausta asiakkaan kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa

 

 Kommunikointi ja moniammatillisuus

1) Osaa viestiä ammatillisesti.

  • Tavoitteellinen ja tilanteenmukainen viestintä
  • Assertiivisuus viestinnässä

 2) Kykenee ammatilliseen ja hoidolliseen vuorovaikutukseen eri-ikäisten ja eri taustaisten asiakkaiden/ potilaiden sekä heidän läheistensä kanssa.

  • Kognitiiviset ja emotionaaliset viestintätaidot
  • Asiakasta kunnioittava vuorovaikutus
  • Luottamusta herättävä ja voimaannuttava vuorovaikutus
  • Kosketus osana vuorovaikutusta
  • Viestintä eri ikäisten ja erilaisten asiakkaiden kanssa
  • Potilasturvallisuutta ylläpitävä vuorovaikutus asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa
  • Dialoginen vuorovaikutus

3) Kykenee itsenäiseen viestintään ja vuorovaikutukseen kotimaisella, toisella kotimaisella ja vähintään yhdellä vieraalla kielellä.

  • Suomi, Ruotsi ja vieras kieli

4) Ymmärtää oman ja toisten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten vastuut sekä hallitun ja joustavan työnjaon merkityksen asiakkaan/ potilaan kokonaishoidon toteuttamisessa.

  • Terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten roolit ja vastuut asiakkaiden hoidossa palveluketjun eri vaiheissa
  • Hoitotyön asiantuntijana työskentely

5) Osaa työskennellä monialaisissa työryhmissä ja toimintaympäristöissä sekä verkostoissa hyvien työyhteisötaitojen mukaisesti.

  • Emotionaalinen älykkyys vuorovaikutuksessa
  • Tiimi- ja monialainen yhteistyö

Terveyden edistäminen

1) Osaa soveltaa relevantteja terveyden edistämisen teorioita ja ajankohtaista terveyden edistämisen tutkimustietoa asiakas/potilastyössä.

  • Terveyden ja sairauden periaatteet
  • Kansanterveys, terveyden edistäminen ja preventio, perusterveydenhuolto
  • Terveyden edistämisen normi-, resurssi- ja informaatio-ohjaus
  • Terveyden edistämisen etiikka

2) Tunnistaa asiakkaidensa/ potilaidensa terveydellisiä riskitekijöitä ja osaa kohdentaa varhaista tukea sitä tarvitseville.

  • Elintapojen yhteydet terveyteen
  • Elintapojen riskikäyttäytymisen) ja tapaturmariskien ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja tuen kohdentaminen tukea tarvitseville
  • Toimintakyvyn arviointi
  • Hyvinvointianalytiikka terveyden rekisteri- ja tilastotietojen käytössä

3) Osaa suunnitella ja toteuttaa terveyden ja toimintakyvyn edistämisen interventioita yksilöille ja ryhmille asiakkaiden/ potilaiden kanssa ja moniammatillisessa yhteistyössä.

  • Näyttöön perustuva terveyden ja toimintakyvyn edistäminen ja kuntoutus
  • Terveyttä edistävä opetus
  • Terveellisiin elämäntapoihin ja itsehoitoon kannustaminen tukemalla ennaltaehkäiseviä käyttäytymismuotoja ja sitoutumista hoitoon
  • Yhteisön terveyden kehittäminen
  • Yleisvaarallisten tartuntatautien torjunta
  • Rokotukset
  • Terveyden edistämisen seuranta ja arviointi

4) Tunnistaa olemassa olevia ja uusia terveysuhkia sekä osaa tuoda ne osaksi asiakkaiden/ potilaiden terveyden edistämistä.

  • Terveyden ja hyvinvoinnin ongelmien ennakointi
  • Tekoälyn mahdollisuudet terveyden edistämisessä

 Johtaminen ja työntekijyysosaaminen

1) Osaa priorisoida työtehtäviään joustavasti tilanteen mukaan.

  • toiminnan priorisointi ja organisointi

2) Osaa motivoida työyhteisönsä jäseniä ja antaa sekä ottaa vastaan palautetta.

  • palautteen antaminen ja vastaanottaminen
  • tiimin toiminnan johtaminen työvuorossa

3) Osaa työskennellä kustannustietoisesti, ympäristön huomioiden ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

  • kestävä kehitys
  • Sosiaali- ja terveydenhuollossa materiaalien käyttö, kierrättäminen ja hävittäminen
  • kustannustietoisuus ja taloudellinen toiminta

4) Osaa ohjata opiskelija- ja työtovereita.

  • perehdytys
  • mentorointi
  • opiskelijaohjaus

5) Kykenee kehittämään ja muuttamaan työskentelyään sosiaali- ja terveydenhuollon muutosten mukaisesti.

  • Kyky muutoksiin, itsensä johtaminen
  • elinikäinen oppiminen
  • myönteinen asenne muutoksiin ja kehittämiseen
  • työyhteisötaidot

 Tiedonhallinta

1) Osaa tietojen luomisessa, käytössä, säilyttämisessä ja hävittämisessä noudattaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietosuoja- ja turvallisuusvaatimuksia sekä niitä ohjaavia säädöksiä.

  • Tietosuoja ja -turva ja niihin liittyvä lainsäädäntö
  • EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja direktiivi
  • Tietosuojalaki
  • Tietosuoja ja –turva erilaisissa asiakkaan/potilaan hoidon ympäristöissä
  • Asiakkaan tuottaman terveys- ja hyvinvointitiedon hallinnan prosessi tiedon keruusta sen jakamiseen ja hyödyntämiseen

2) Osaa kirjata tarkoituksenmukaisesti asiakkaan/ potilaan hoitoprosessin ja arvioida potilastietojärjestelmään kirjatun tiedon ajantasaisuutta, yhdenmukaisuutta ja laatua.

  • Hoitoprosessi ja hoitotyön prosessi
  • Rakenteinen hoitokertomustieto
  • Reaaliaikaisen tiedon tuottamisen merkitys asiakaskontaktissa
  • Tuotetun tiedon arviointi ja hyödyntäminen
  • Tiedon laadun ja vaikuttavuuden arviointi

3) Osaa käyttää asiakkaan/ potilaan hoitotyön kirjaamisessa hoitotyön prosessia; arvioida asiakkaan/ potilaan hoitotyön tarvetta käyttäen hoidon tarveluokitusta (SHTaL), suunnitella ja toteuttaa hoitoa käyttäen hoitotyön toimintoluokitusta (SHToL) ja arvioida hoidon tulosta käyttäen hoidon tulosluokitusta (SHTuL).

  • Asiakaslähtöinen hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi
  • Hoidon eri luokitusten käyttö ja vapaan tekstin kirjaaminen
  • FinCC-luokituskokonaisuus (SHTaL, SHToL, SHTuL)

4) Osaa käyttää terveydenhuollon informaatioteknologiaa, sähköisiä tietokantoja ja raportointityökaluja.

  • Asiakas- ja potilastietojärjestelmät, hoitokertomus sekä toiminnanohjausjärjestelmät
  • Vuorovaikutuskanavat asiakkaan etähoidossa ja henkilökunnan kommunikaatiossa
  • Asiakkaan hoidossa tarvittavat hyvinvointi- ja terveysteknologialaitteet
  • Erilaiset raportointityökalut, niiden käyttö ja hyödyntäminen
  • Omatietovaranto

5) Osaa noudattaa nettietikettiä, sähköposteja koskevia sääntöjä ja menettelyjä sekä toimia sosiaalisessa mediassa hoitotyön ammattilaisena.

  • Sosiaalinen media ja verkkopalvelut ammattilaisen näkökulmasta
  • Terveydenhuollon sähköisten tietopalveluiden turvallinen käyttö

 Ohjaus- ja opetusosaaminen sekä omahoidon tukeminen

 1) Osaa arvioida asiakkaan/ potilaan tarpeet, voimavarat sekä oman vastuun ohjauksen suunnittelussa ja omahoidossa.

  • Potilaan voimavarojen arviointi, tukeminen ja asioiden ajaminen
  • Potilaslähtöisyys
  • Paljon palvelua tarvitsevien tunnistaminen

2) Osaa suunnitella toteuttaa ja arvioida yksilö- ja ryhmäohjausta yhdessä asiakkaan/ potilaan ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

  • Potilasohjauksen toteuttamisedellytykset
  • Tiedollinen, sosiaalinen ja emotionaalinen ohjaus
  • Potilaan taustatekijät ohjausta säätelevinä tekijöinä
  • Digitaalinen ohjaus
  • Ohjausosaamisen kehittäminen

3) Osaa käyttää asiakas/ potilaslähtöisiä opetus-ja ohjausmenetelmiä.

 Ohjausmenetelmien potilaslähtöinen ja monipuolinen käyttö; suullinen ja kirjallinen ohjaus, demonstrointi, puhelin- ja audiovisuaalinen ohjaus, ryhmäohjaus ja yksilöohjaus

  • Erilaisten potilaiden ohjaus

 4) Osaa arvioida ohjauksen tuloksia yhdessä asiakkaan/ potilaan, läheisten ja terveydenhuollon henkilöstön kanssa.

 Ohjauksen vaikuttavuus, laatu ja riittävyys

 5) Osaa suunnitella, toteuttaa ja arvioida asiakkaan/ potilaan omahoitoa tukevaa ohjausta pedagogisesti ja eettisesti perustellen.

 Ohjaamista tukeva lainsäädäntö

  • Ohjauksen eettisyys
  • Asiakkaan ohjauksen näyttöön perustuva tietosisältö
  • Asiakkaan ohjauksen näyttöön perustuvat pedagogiset menetelmät

 6) Osaa tukea asiakasta/ potilasta ja läheisiä hoitoon sitoutumisessa.

  • Hoitoon sitoutuminen ja potilaan hoitoon osallistuminen
  • Potilaan motivointi omahoitoon ja hallinnan tunteen vahvistaminen
  • Läheisten ohjaaminen asiakkaan hoidossa ja hoitoon sitoutuminen
  • Vuorovaikutus asiakkaan omahoidon tukena

7) Tuntee asiakkaan/ potilaan hoitopolun ja osaa palveluohjaamisen perusteet.

  • Palveluohjaaminen prosessina ja hoitotyön toimintatapana
  • Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus ohjaamisessa

 Kliininen hoitotyö

1) Osaa vastata asiakkaan/ potilaan tarpeisiin suunnittelemalla, toteuttamalla ja arvioimalla sopivan ja yksilöllisen hoidon yhteistyössä asiakkaan/ potilaan, läheisten ja muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa.

  • Hoitotyön prosessi (tarpeen määritys, hoitotyön diagnoosi, hoitotyön suunnittelu, interventioiden toteutus ja tulosten arviointi)

2) Osaa käyttää erilaisia hoitotyön menetelmiä asiakkaan/ potilaan psykososiaalisessa tukemisessa.

  • Hoitotyön menetelmät
  • Psykososiaaliset menetelmät

3) Hallitsee tiedot ja taidot hoitotyössä tarvittavista keskeisistä toimenpiteistä osana asiakkaan/ potilaan kokonaishoitoa.

  • Kliinisen hoitotyön tavallisimmat toimenpiteet

4) Hallitsee tiedot ja taidot hoitotyössä tarvittavista keskeisistä diagnostisista tutkimuksista osana asiakkaan/ potilaan kokonaishoitoa.

  • Kliinisen hoitotyön tavallisimmat diagnostiset tutkimukset

5) Hallitsee infektioiden torjunnan periaatteet ja osaa soveltaa tietojaan toteuttaessaan infektioiden torjuntaa

  • Mikrobiologia
  • Tavanomaiset varotoimet
  • Varotoimiluokat

6) Osaa soveltaa tietoja anatomiasta ja fysiologiasta, patofysiologiasta, soveltavasta farmakologiasta sekä lääkehoidon toteuttamisesta suunnitellessaan, toteuttaessaan ja arvioidessaan lääkehoitoa eri sairauksien hoidossa.

  • Farmakologian perusteet (farmakokinetiikka, farmakodynamiikka ja toksikologia)
  • Tavallisimmat lääkeaineryhmät ja niiden käyttöalueet, vaikutusmekanismit ja antotavat
  • Lääkkeiden terapeuttiset, haittavaikutukset ja yhteisvaikutukset, yhteisvaikutusmekanismit
  • Lääkehoidon vaikutusten seuranta, kirjaaminen, lääkehoidon tarkistus ja arviointi
  • Lääkehoidon toteuttaminen eri antoreittejä käyttäen (Sulosaari 2016; EFN 2015)

7) Osaa soveltaa tietoja anatomiasta ja fysiologiasta, patofysiologiasta, soveltavasta farmakologiasta sekä lääkehoidon toteuttamisesta suunnitellessaan, toteuttaessaan ja arvioidessaan erilaisten asiakas-/ potilasryhmien turvallista lääkehoitoa.

  • Soveltava farmakologia (lääkehoito eri potilasryhmillä, eri-ikäisillä potilailla)
  • Itselääkitys
  • Verensiirto
  • Lääkehoitoteknologia
  • Lääkelaskenta

8) Hallitsee lääkehoitoon liittyvän lainsäädännön ja informaatio-ohjauksen.

  • Lääkehoitoa ohjaava säädösperusta
  • Sairaanhoitajan rooli, tehtävät ja vastuu lääkehoidossa
  • Lääkehoitosuunnitelma

9) Hallitsee tiedot ihmiskehon elinjärjestelmien rakenteesta, toiminnasta ja säätelystä ja niiden taustalla olevista tekijöistä.

  • Ihmisen anatomia ja fysiologia

10) Ymmärtää sairauksien syntymekanismit ja niiden aiheuttamat muutokset elimistössä.

  • Tautioppi ja patofysiologia

11) Osaa soveltaa eri ikä- ja kohderyhmille suunnattuja suomalaisia ravitsemus- sekä Käypä hoitosuosituksia kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

  • Kansalliset, eri ikäryhmille kohdistetut ravitsemussuositukset
  • Ravitsemussuositusten sisällön soveltaminen potilaan/ asiakkaan arjen ruokavalinnoissa ja ruokailutilanteissa
  • ravitsemushoidon ja ennaltaehkäisevän ravitsemusneuvonnan toteutus Käypä hoito -suositusten mukaisesti

12) Osaa integroida ravitsemushoitoa ja –ohjausta osaksi kokonaisvaltaista hoitotyötä yhdessä monialaisen asiantuntijaverkoston kanssa.

  • Ravitsemushoidon merkitys ja suunnitelmallinen toteutus asiakkaan/ potilaan hoidossa
  • Ravitsemushoidon tarpeen tunnistaminen
  • Yleisimmät erityisruokavaliot
  • Potilaan/asiakkaan energian ja ravintoaineiden tarpeen arviointi

13) Osaa arvioida asiakkaan/ potilaan ravitsemustilaa ja tunnistaa vajaaravitsemusriskissä olevan asiakkaan/ potilaan.

  • Painon seurantatiedot osana kokonaishoitoa
  • Ravitsemustilaa mittaavat testit sekä niiden tulosten tulkinta ja soveltaminen hoidossa
  • Potilaan ravinnon saanti, ruuan- ja nesteenkulutuksen seuranta ja yksilöllinen tarvearvio
  • Energia- ja proteiinitarpeen sekä ravintolisien ja suojaravintoaineiden yksilöllinen tarvearvio

14) Osaa soveltaa tietojaan keskeisimmistä sisätaudeista toteuttaessaan hoitotyötä.

  • Tavallisimmat sisätaudit (yleislääketiede ja lääketieteen erikoisalat)

15) Hallitsee sisätautipotilaan hoidossa käytettäviä keskeisiä hoitotoimenpiteitä ja hoitotyön menetelmiä.

  • Sisätautipotilaan hoidossa käytettävät toimenpiteet ja menetelmät

16) Osaa soveltaa tietojaan keskeisimmistä syöpäsairauksista toteuttaessaan hoitotyötä.

  • Tavallisimmat syöpäsairaudet

17) Hallitsee syöpäpotilaan hoidossa käytettäviä keskeisiä hoitotyön menetelmiä.

  • Syöpäpotilaan hoidossa käytettävät toimenpiteet ja menetelmät

18) Osaa soveltaa tietojaan keskeisimmistä kirurgista hoitoa vaativista sairauksista toteuttaessaan perioperatiivisen potilaan hoitotyötä hoitoprosessin eri vaiheissa.

  • Tavallisimmat kirurgisesti hoidettavat sairaudet (kirurgia ja kirurgian erikoisalat)
  • Pre-, intra- ja postoperatiivinen hoitotyö

19) Hallitsee perioperatiivisen potilaan hoidossa käytettäviä keskeisiä hoitotyön menetelmiä.

  • Perioperatiivisen potilaan hoidossa käytettävät toimenpiteet ja menetelmät

20) Osaa soveltaa tietojaan keskeisimmistä lasten/ nuorten sairauksista toteuttaessaan hoitotyötä.

  • Lastenhoito ja lastentaudit
  • Lasten ja nuorten hoitotyössä käytettävät toimenpiteet ja menetelmät

21) Hallitsee perhehoitotyön periaatteet ja osaa soveltaa sen menetelmiä.

  • Perhehoitotyö ja sen menetelmät

22) Ymmärtää raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan normaalin kulun ja seurannan.

  • Normaali raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika

23) Osaa soveltaa tietojaan keskeisimmistä mielenterveyshäiriöistä ja psykiatrisista sairauksista toteuttaessaan hoitotyötä.

  • Tavallisimmat mielenterveyshäiriöt ja psykiatriset sairaudet

24) Hallitsee mielenterveyshäiriöiden ja psykiatristen sairauksien hoidossa käytettäviä keskeisiä hoitotyön menetelmiä.

  • Mielenterveyshäiriöiden ja psykiatristen sairauksien hoidossa käytettävät toimenpiteet ja menetelmät

25) Hallitsee päihdehoitotyön ja varhaisen puuttumisen keskeisiä menetelmiä.

  • Alkoholi, korvikealkoholit, sekakäyttö, tupakka ja huumeet
  • Päihdehoitotyön- ja varhaisen puuttumisen menetelmät
  • Päihteiden käytön ehkäisy ja haittojen ja terveysriskien sekä ongelmien käsittely
  • Mini-interventio

26) Osaa tukea akuutissa kriisissä olevaa ihmistä.

  • Akuutti kriisi ja sen hoito

27) Osaa soveltaa tietojaan ihmisen ikääntymiseen liittyvistä muutoksista toteuttaessaan hoitotyötä.

  • Vanhusten hoito ja geriatria
  • Ikääntymiseen liittyvät muutokset

28) Hallitsee iäkkään ihmisen terveyden, toimintakyvyn sekä voimavarojen arvioinnin ja niiden ylläpitämiseen käytettäviä hoitotyön menetelmiä.

  • Toimintakyky ja voimavarojen arviointi
  • Toimintakyvyn heikkenemistä ennakoivat riskitekijät
  • Geroteknologia

29) Osaa soveltaa tietojaan muistisairauksista, muistisairaiden hoidosta ja palveluista toteuttaessaan muistisairaan ihmisen hoitotyötä.

  • Muistisairaudet
  • Muistisairaiden hoito

30) Osaa soveltaa tietojaan keskeisistä kehitysvammoista ja vammautumisesta toteuttaessaan kehitysvammaisen tai vammautuneen henkilön hoitotyötä.

  • Tavallisimmat kehitysvammat
  • Vammautuminen
  • Vammaishoitotyössä käytettävät menetelmät
  • Kehitysvammaisen tai vammautuneen toimintakyvyn tukeminen

31) Osaa tunnistaa potilaan palliatiivisen hoidon tai saattohoidon tarpeen.

  • Palliatiivinen hoitotyö ja saattohoitotyö; keskeiset käsitteet, arvot ja periaatteet
  • Palliatiivisen tai saattohoidon tarpeen tunnistaminen
  • Parantumattomasti sairaan potilaan kohtaaminen
  • Sairaanhoitajana toimiminen palliatiivisessa hoitotyötyössä ja saattohoidossa

32) Osaa tehdä elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelman yhteistyössä potilaan ja hänen läheistensä, hoitavan lääkärin sekä muun moniammatillisen tiimin kanssa.

  • Palliatiivinen hoitotyö ja saattohoitotyö; juridiset lähtökohdat
  • Elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelman keskeiset asiat, hoitotahto

33) Osaa toteuttaa oirehoitoa ja inhimillistä palliatiivista hoitotyötä ja saattohoitoa.

  • Kärsimys ja sitä aiheuttavien oireiden hoitaminen
  • Kivun hoito
  • Hengitystieoireet, maha-suolikanavan oireet, suun oireet, kuivuminen, kuihtuminen ja anoreksia, poikkeava uupumus, kutina ja muut iho-oireet, hikoilu, delirium, ahdistus ja masennus

34) Osaa kohdata ja hoitaa kuolevaa potilasta ja tukea hänen läheisiään

  • Kuolevan potilaan ja hänen läheistensä kohtaaminen
  • Sairauden aiheuttamien kommunikoinnin muutosten tunteminen ja ennakoiminen
  • Eksistentiaalinen tukeminen
  • Psykososiaalinen tukeminen
  • Lähestyvän kuoleman merkit
  • Läheisten tukeminen ja huomioiminen

35) Osaa käyttää erilaisia menetelmiä potilaan ja hänen läheistensä psykososiaalisten ja vakaumuksellisten tarpeiden tukemiseen.

  • Henkisen tuen tarpeen tunnistaminen
  • Asiantuntija-apu ja sen järjestäminen

36) Osaa arvioida kiireellistä hoitoa tarvitsevan potilaan hoidon tarpeen.

  • ABCDE-protokolla
  • Kiireellisen hoidon tarpeen arviointi

37) Osaa järjestelmällisesti arvioida välittömän hoidon tarpeen ja toimia välitöntä hoitoa vaativissa sekä hätätilanteissa

  • NEWS
  • PEWS
  • Toiminta kiireellistä hoitoa vaativissa sekä hätätilanteissa
  • PPE+D
  • Hoitoelvytys

38) Osaa aloittaa itsenäisesti välittömät pelastustoimet ja toteuttaa toimenpiteitä kriisi- ja katastrofitilanteissa.

  • Toiminta onnettomuustilanteessa
  • Kriisi- ja katastrofitilanne
  • Toiminta kemikaali-, biologinen riski-, säteily- tai ydinonnettomuudessa

Näyttöön perustuva toiminta, tutkimustiedon hyödyntäminen ja päätöksenteko

1) Ymmärtää sairaanhoitajan työskentelyn perustuvan näyttöön ja sitoutuu toteuttamaan sitä.

  • Näyttöön perustuva toiminta
  • Sairaanhoitajan rooli näyttöön perustuvassa toiminnassa

2) Osaa turvallisesti ja luotettavasti suunnitella, toteuttaa ja arvioida näyttöön perustuvaa hoitotyötä.

  • Näyttöön perustuvan hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi
  • Hoitotyön teoreettiset ja menetelmälliset lähtökohdat

3) Edistää omalla toimialueellaan näyttöön perustuvia hoitotyön käytänteitä.

  • Toimintakäytänteiden tunnistaminen ja kriittinen arviointi
  • Yhtenäiset käytännöt

4) Hallitsee tiedonhaun yleisimmistä terveystieteiden tietokannoista ja osaa lukea ja arvioida kriittisesti tieteellisiä julkaisuja.

  • Terveystieteiden yleisimpien tietokantojen käyttö
  • Tieteellisten julkaisujen lukeminen ja kriittinen arviointi

5) Kykenee tekemään kliinisiä päätöksiä, jotka perustuvat näyttöön

  • Kriittinen ajattelu
  • Näytön tiivistelmät, järjestelmälliset katsaukset, hoitosuositukset
  • Näytön asteen arvioiden merkitys kliinisessä päätöksenteossa
  • Näyttöön perustuvan toiminnan implementointi kliiniseen käytäntöön

6) Osaa hyödyntää monitieteellistä tietoa kliinisen päätöksentekonsa tueksi.

  • Hoitosuositukset ja yhtenäiset käytännöt kliinisessä hoitotyössä

Yrittäjyys ja kehittäminen

1) Ymmärtää sisäisen yrittäjyyden idean ja sitoutuu noudattamaan sitä työssään.

  • Sisäinen yrittäjyys

2) Omaa perusedellytykset toimia alan itsenäisenä yrittäjänä.

  • Yrittäjänä toimiminen sairaanhoitajan työnä

3) Hallitsee kustannustietoisuuden periaatteet omalla tehtäväalueellaan ja työskentelee taloudellisesti.

  • Kustannustietoisuus
  • Taloudellinen työskentely

4) Kykenee työyhteisön kanssa reflektoiden tunnistamaan oman työn kehittämiskohteita ja muutoksen tarpeita.

  • Reflektio välineenä oman työn kehittämistarpeiden tunnistamisessa
  • Oman työn kehittäminen ammatillisen kehittymisen avulla

5) Kykenee osallistumaan ryhmän jäsenenä kehittämis- innovaatio – ja tutkimusprosesseihin.

  • Projektin hallinta
  • Innovaatiot ja laadun parannus hoitotyössä
  • Tutkimustyön menetelmät

Laadun varmistus

1) Arvioi hoitotyön laatua kehittääkseen asiakkaan/ potilaan hoitoa ja omaa työskentelyään.

  • laadun hallintaa ohjaavat lait ja asetukset ja informaatio-ohjaus
  • hoitotyön laadun arviointi
  • Laadun ja vaikuttavuuden mittarit ja seuranta

2) Osallistuu hoitotyön laadun varmistamiseen työyhteisön jäsenenä.

  • organisaation hoitofilosofia
  • palvelun laatu ja asiakastyytyväisyys
  • hoitotyön kehittämis- ja tutkimuskohteiden tunnistaminen

3) Ymmärtää oman toimintansa vaikutuksen organisaation laatuun.

  • vastuu omasta työstä

4) Ymmärtää potilasturvallisuusraporttien käytön osana organisaation laadunvalvontaa.

  • vaaratapahtumat, niiden raportointimenettely ja tulosten hyödyntäminen
  • potilasturvallisuusraportit osana laatua

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä

1) Ymmärtää sosiaali- ja terveydenhuollon organisoinnin, palvelujen tuottamisen ja järjestämisen tavat sekä ohjauksen ja valvonnan Suomessa.

  • Lainsäädäntö ja muu ohjaus palvelujen tuottamisessa
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon ajankohtaisten toimenpideohjelmien seuraaminen
  • Laatu- ja vaikuttavuus palvelujen järjestämisessä ja ohjauksessa
  • Palvelutarpeen arvioinnin ja palveluohjauksen seuranta
  • Asiakas- ja potilastietojen saavutettavuus ja toiminnanohjausjärjestelmät palveluohjauksen työvälineinä

2) Ymmärtää eri toiminta- ja palveluyksikköjen tehtävät osana hoito- ja palveluketjua.

  • Erilaiset terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajat ja niiden yhteistoiminta
  • Kunnan eri toimialojen yhteistyö palvelujen tuottamisessa

3) Ymmärtää oman roolinsa organisaation maineen, brändin ja imagon rakentamisessa sekä asiakkaan palvelukokemuksen luomisessa.

  • Asiakkaan palvelutarpeen arviointi
  • Vastuu potilaan hoidon jatkuvuudesta oman työnkuvan mukaisesti
  • Palvelujen oikea-aikaisuus ja asiakasta lähellä olevien palvelujen järjestäminen
  • Asiakkaiden tiedottaminen palveluista ja ohjaaminen valintojen tekemisessä
  • Potilasturvallisuus onnistuneen palveluketjun ja -kokemuksen osana
  • Hoitoprosessin epäkohtien tunnistaminen

4) Osaa hyödyntää sähköisiä palveluita osana asiakkaan/ potilaan kokonaishoitoa.

  • Digitaaliset palvelut ja asiointi

5) Osaa työskennellä uudistuvissa toimintaympäristöissä ja osaa toteuttaa palveluohjausta.

  • Terveysteknologia
  • Keskitetty asiakas- ja palveluohjaus
  • Omaishoitajuus ja läheisiään hoitavien tukeminen
  • Sosiaalinen media hoitotyössä

Potilas- ja asiakasturvallisuus

1) Hallitsee potilas- ja asiakasturvallisuuden keskeisen tietoperustan.

  • Potilasturvallisuutta koskeva lainsäädäntö
  • Potilasturvallisuuden varmistaminen
  • Potilashoidon järjestelmien ja monimutkaisuuden vaikutukset potilasturvallisuuteen
  • Potilasturvallisuuden osa-alueet: laiteturvallisuus, hoitoturvallisuus, hoitomenetelmien turvallisuus, lääketurvallisuus
  • Potilasturvallisuuskulttuuri
  • Säteilyturvallisuus)

2) Osaa edistää potilasturvallisuutta ja ehkäistä vaaratapahtumia potilaan hoitoprosessin kaikissa vaiheissa.

  • Tehokas tiimityö potilasturvallisuuden varmistamisessa
  • Systemaattinen työskentely potilasturvallisuuden takaamisessa
  • Vaaratilanteiden ehkäiseminen hoidossa
  • Potilaiden ja hoitavien henkilöiden sitouttaminen ja osallistaminen
  • potilasturvallisuuden edistämiseen
  • Inhimilliset tekijät potilasturvallisuuden riskinä
  • Stressinhallintataidot
  • Virheistä oppiminen vahingon ehkäisemiseksi
  • Virheiden avoin käsittely

3) Osaa kommunikoida selkeästi varmistaakseen potilasturvallisuuden.

  • Strukturoitu raportointimenetelmä (ISBAR)

 

4) Osaa toimia välittömästi tilanteen vaatimalla tavalla vaaratapahtuman ilmetessä.

  • Tilanteenmukainen toiminta vaaratapahtumassa
  • Potilasturvallisuutta uhkaaviin riskitilanteisiin puuttuminen

5) Osaa tunnistaa mahdollisia vaaratapahtumia ja tehdä vaaratapahtumailmoituksen.

  • Vaaratapahtumien ilmoittamisvelvoite
  • Vaaratapahtuman tunnistaminen
  • Vaaratapahtumailmoituksen tekeminen

6) Ymmärtää vaaratapahtumailmoituksen käsittelyprosessin.

  • Vaaratapahtumailmoituksen käsittelyprosessi
Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt julkaistu

17 thoughts on “Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt julkaistu

  • tammikuu 31, 2019 1:56 pm:sta
    Permalink

    Osaamisvaatimuksia on mahdollisuus kommentoida 30.8.2019 saakka.

    Voit halutessasi antaa kommentoida osaamisvaatimuksia lähettämällä viestiä tähän viestiketjuun
    tai sähköpostilla: teija.korhonen@savonia.fi

    Palautteet kootaan ja osaamisvaatimuksia muokataan tarvittaessa niiden perusteella.

    Vastaa
    • huhtikuu 1, 2019 10:43 am:sta
      Permalink

      Kivun hoito kuuluu kaikille terveydenhuollon ammattilaisille
      Kipu on yksi suurimmista terveydenhuoltojärjestelmiä kuormittavista ongelmista kaikkialla maailmassa. Tutkimusten mukaan 1/5 aikuisesta kärsii kivusta ja 1/10 aikuisesta saa kroonisen kivun diagnoosin vuosittain. Suomessa kipu on syynä 40 %:ssa terveyskeskusten lääkärikäynneistä. Usein kipua ei osata tunnistaa ja se on alihoidettua. Kipu aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä, mikäli sitä ei saada kohtuullisessa ajassa hallintaan tai kroonisessa tilanteessa riittäviä tukitoimia järjestettyä. Puutteellinen kivun hoito on myös huonon kohtelun ohella yleisimpiä tyytymättömyyden ja valitusten aiheita terveydenhuollossa. Toisaalta viime aikoina julkisuudessakin on puhuttu paljon nk. opioidikriisistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että USA:sta alkanut lääketehtaiden aggressiivinen opioidikipulääkkeiden markkinointi muuhunkin kuin syövästä johtuvan pitkäaikaisen kivun hoitoon on aiheuttanut miljoonille ihmisille hallitsemattoman opioidiriippuvuuden. Opioidikipulääkkeiden aiheuttamat kuolemantapaukset ovat myös hälyttävästi lisääntyneet. Samanlainen kehitys on valitettavasti nähtävissä myös Suomessa.
      Kipua on hyvin monista eri syistä johtuvaa. Kipu voi olla luonteeltaan akuuttia eli lyhytkestoista, esimerkiksi leikkauksen tai tapaturman jälkeen, subakuuttia eli pitkittynyttä tai kroonista eli pitkäaikaista kipua tai näiden sekoitusta. Krooninen kipu on yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä maailmassa. On arvioitu, että USA:ssa on yli 100 miljoonaa ja Iso-Britanniassa 28 miljoonaa aikuista, jotka sairastavat kroonista kipua. Myös Suomessa kaikki me terveydenhuollon ammattilaiset tapaamme päivittäin potilaita, jotka joutuvat selviämään eri syistä johtuvien ja kestoltaan erilaisten kipujen kanssa. Kipu on biopsykososiaalista ja yksilöllistä ja se vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti siitä kärsivien ihmisten ja heidän läheistensä elämään. Tutkimusten mukaan eri ihmiset kokevat kipua hyvin eri tavoin. Myöskin monet, usein piiloon jäävät muut ongelmat potilaiden elämässä saattavat purkautua kivun kautta. Olisikin erittäin tärkeää varmistaa koulutuksen avulla, että kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla on riittävästi perustietoa kivun syntymekanismeista, erilaisista kiputiloista ja kipukokemusten erilaisuudesta eri ihmisten välillä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä, kivun arvioinnista ja kirjaamisesta sekä kivun lääkehoidon ja lääkkeettömien kivun hoidon menetelmien perusteista. Lisäksi on erittäin tärkeää varmistaa alueellisesti riittävän kattava kivun hoidon erikoisosaaminen kouluttamalla kivun hoidon ammattilaisia huolehtimaan vaativamman kivun hoidon toteuttamisesta esimerkiksi kipupoliklinikoilla ja APS- (Acute Pain Service) tiimeissä, APS-jälkipoliklinikoilla sekä kivun hoidon vastuuhoitajina omissa työyksiköissään. Heidän vastuualueinaan ovat myöskin kivun hoidon ohjeistus, kouluttaminen ja tietoisuuden lisääminen kivusta ja kivun hoidosta alueellisesti. Biopsykososiaalinen ja moniammatillinen lähestymistapa sekä riittävän nopeat toimet kipuongelmien ratkaisemiseksi korostuvat kivun hoidon onnistumisessa ja kivun kroonistumisen ehkäisemisessä.
      Kroonisen kivun sekä -syöpäkivun hoitoa, että niiden puutteellista sekä alueellisesti epätasa-arvoista toteutumista on kritisoitu julkisuudessakin pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiantuntijaryhmä on yhdessä Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry:n (SKTY) kanssa kartoittanut kroonisen- ja syöpäkivun hoidon saatavuutta Suomessa. Kartoituksen tuloksena todettiin resurssien olevan riittämättömät. Asiantuntijaryhmä laati kartoituksen pohjalta kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallisen toimintasuunnitelman vuosille 2017-2020. Tämän toimintasuunnitelman suositusten noudattaminen ja resurssointi suositeltujen kivun hoidon rakenteiden järjestämiseksi toisi varmasti parannusta ja tasa-arvoa kipupotilaiden elämään. Kaikki panostus kivun hoidon parantamiseksi vaatii kuitenkin myös kivun hoidon moniammatillisen osaamisen varmistamista koulutusta lisäämällä.
      Käytännön työssä on nähtävissä, että kivun hoidon osuus sairaanhoitajien koulutusohjelmassa on erittäin puutteellinen. Kaikki kivun hoitoon liittyvä opetus jää käytännössä harjoittelu ja-työpaikkojen vastuulle. Tämän päivän kuormittuneet ja kiireiset organisaatiot eivät yksin voi vastata näin tärkeän ja laajan osa-alueen opettamisesta, vaan kivun hoito on sisällytettävä sairaanhoitajien opetussuunnitelmaan. Olemme SKTY:n akuutin kivun toimikunnassa olleet pitkään huolissamme siitä, että näin ei edelleenkään ole. Toinen huolenaiheemme on se, että suuri osa kivun hoitoon perehtyneistä ammattilaisista jää lähivuosina eläkkeelle ja jatkajien löytyminen tilalle on kyseenalaista, koska kivun hoidon täydennyskoulutusta sairaanhoitajille ei ole moniin vuosiin ollut saatavilla. Onneksi täydennyskoulutus on saatu vihdoin alkamaan keväällä 2018 Turun yliopiston ja SKTY:n yhteistyönä. Tästä koulutuksesta pian valmistuvana kivun hoidon asiantuntijasairaanhoitajana pidän erittäin tärkeänä, että koulutus jatkuu pysyvänä täydennyskoulutuksena ja koulutettaviksi saadaan riittävästi terveydenhuollon ammattilaisia syventämään kivun hoitotyön osaamistaan myös jatkossa.
      Panostaminen kivun hoidon koulutukseen ja sitä kautta kivun hoitoon sekä kroonisen kivun ennaltaehkäisyyn säästää taloudellisia resursseja, sillä kroonisen kivun hoito kerrannaisvaikutuksineen tulee erittäin kalliiksi yhteiskunnalle. Vielä tärkeämpää panostus on kuitenkin inhimillisen näkökulman kautta, koska krooninen kipu aiheuttaa ihmisille huomattavaa kärsimystä ja elämän laadun heikkenemistä.

      Virpi Markkanen
      Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen opiskelija, Turun yliopiston hoitotieteen laitos
      Sairaanhoitaja, APS-kipuhoitaja, anestesia ja leikkaustoimi, KSSHP
      SKTY:n akuutin kivun hoidon toimikunnan jäsen (siht.)

      Käytetyt lähteet:
      Goldberg DS and McGee SJ: Pain as a global public health priority, 2011.
      Hadi M, Alldred DP, Briggs M, Marczewski K, Closs J. Treated as anumber, not treated as a person: a qualitative exploration of the perceived barriers to effective pain management of patients with chronic pain. BMJ Open 2017.
      Kalso E. Kipu pois ilman lääkeriippuvuutta. Helsingin sanomat, artikkeli C16-C17, 2017.
      Kalso E. Miksi kipu pitkittyy ja voiko sitä ehkäistä? Lääkärilehti, 2018.
      Kipu. Käypä hoitosuositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä, Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 31.3.2019). Saatavilla internetissä: http://www.kaypahoito.fi
      Saxén H & Saxén S. 2016. Miten bioetiikka voi muuttaa suomalaista terveydenhuoltoa? Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 104. Ladattavissa: https://kaks.fi/julkaisut/bioetiikka-muuttaa-suomalaista-terveydenhuoltoa/
      Sosiaali- ja terveysministeriö: Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallisen toimintasuunnitelma vuosille 2017-2020.
      Tiippana E, Hamunen K, Heiskanen T, Nieminen T, Kalso E, Kontinen V. New approach for treatment of prolonged postoperative pain: APS-Out-Patient Clinic. Scandinavian Journal of Pain, 2016.

      Vastaa
    • elokuu 14, 2019 5:41 am:sta
      Permalink

      SAIRAANHOITAJALIITON LAUSUNTO JULKAISTUIHIN YLEISSAIRAANHOITAJAN (180 op) OSAAMISVAATIMUKSIIN JA NIIDEN SISÄLTÖIHIN

      Sairaanhoitajaliitto kiittää mahdollisuudesta kommentoida yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksia ja niiden sisältöjä. Osaamisvaatimukset on jaettu 12 osa-alueeseen. Kaiken kaikkiaan osaamisvaatimukset sisällöt ovat kattavat, mutta nostamme esiin joitakin kohtia uudelleen mietittäväksi tai tarkennettavaksi.

      Ammatillisuus ja eettisyys -osa-alueen osaamisvaatimuksena on ”oman osaamisen arviointi ja kehittäminen ja sisältöalueena osaamisen itsearviointi, kehittäminen ja markkinointitaito”. Sairaanhoitajan työn kannalta on hyödyllistä, jos jo opiskeluvaiheessa opiskelija tiedostaa oman motivaationsa oppimiseen. Erityisesti sisäinen motivaatio mutta myös ulkoinen motivaatio liittyvät kiinteästi oppimiseen ja siihen, millainen käsitys opiskelijalla on itsestään oppijana ja tulevana sairaanhoitajana. Käytännön harjoittelussa osalle opiskelijoilta saattaa syntyä haasteita tilanteissa, joissa he itse eivät kykene hahmottamaan sitä, millaisia oppijoita he ovat tai mikä heidän motivaationsa oppimiseen tai alanvalintaan ovat.

      Osaamisvaatimuksena ”omaa valmiudet puuttua epäammatilliseen työskentelyyn” tarvitsisi rinnalleen osaamisvaatimuksen ”omaa valmiudet työskennellä ammatillisesti”, koska nyt osaamisvaatimus viittaa siihen, että opiskelija osaa puuttua toisten epäammatilliseen työskentelyyn, mutta omasta työskentelystä ei puhuta mitään. Työelämässä ammatillinen työskentely ei ole läheskään aina selvää. Koska kyseessä on ammatillisuuden ja eettisyyden osa-alue, liittyy osaamissisältönä tähän kiinteästi ammattieettisten ohjeiden lisäksi moraalinen rohkeus sekä kollegiaalisuus. Osaamisvaatimusten sisältönä kollegiaalisuus on nyt sijoitettu jaksamisen rajojen tunnistamisen -osion alle, mutta sopisi paremmin tähän osioon, mikäli se nimettäisiin ”omaa valmiudet ammatilliseen työskentelyyn”. Jaksamisen rajojen tunnistamiseen sisältyy työhyvinvointi ja sen tukeminen, mutta lisäksi suosittelemme sisällöksi hoitotyön haasteita ja erityispiirteitä mm. henkisen ja eettisen taakan käsittelyä, ajan hallintaa, vuorotyön luonnetta sekä oman työn organisointitaitoja. Näitä taitoja vastavalmistunut sairaanhoitaja tulee tarvitsemaan nykyisessä työelämässä.

      Asiakaslähtöisyyden alla olisi hyvä nähdä se, että potilas/asiakas nähdään kokonaisvaltaisesti osana omaa perhettään ja läheisiään. Asiakaslähtöisyyttä on myös se, että huomioidaan potilaan koko elämäntilanne. Nyt läheisten tukemista ei ole sisällytetty tähän kohtaan eikä selvästi mihinkään osioon. Kun se mainitaan vain muutamassa kohdassa myöhemmin, antaa se vaikutelman, ettei läheisten huomioiminen kuulu kaikkeen hoitotyöhön. Läheiset mainitaan kliinisen hoitotyön alla vain palliatiivisen hoito-osaamisen yhteydessä ja potilaan ja hänen läheistensä psykososiaalisten ja vakaumuksellisten tarpeiden tukemisen menetelmien yhteydessä sekä ja omaishoitajuuden yhteydessä. Silti läheisten tiedottamisen ja tukemisen tarve on olemassa lähes kaikessa hoitotyössä. Perhehoitotyön voisi nostaa myös asiakaslähtöisyyden alle, mikäli sillä ymmärretään kaikessa hoitotyössä tapahtuvaa perheiden tukemista osana potilaan elämäntilannetta. Ihmisen kokonaisvaltaiseen auttamiseen tarvitaan aina koko elämäntilanteen huomioiminen. Kerran mainittu -periaatteen vastaisesti potilaslähtöisyys mainitaan kuitenkin myöhemmin uudestaan ”Ohjaus- ja opetusosaaminen” -otsikon alla kohdassa 1: tarkoitetaanko siinä ajatuksellisesti jotain muuta tarkennettavaa sisältöä potilaslähtöisyydellä? Pientä vaihtelua on myös potilas/asiakas-termien käytössä. Nyt on käytetty sekä asiakaslähtöisyys- että potilaslähtöisyys-termiä. Asiakas- ja perhelähtöisyys voisi ammatillisuuden tavoin kulkea läpi kaikkien osa-alueiden ilman, että sitä mainitaan erikseen.

      Osaamisvaatimuksena haavoittuvien asiakasryhmien kohtaaminen viittaa ajatuksellisesti siihen, että kaikki asiakasryhmät eivät olisi haavoittuvia. Ihminen saattaa olla haavoittuva oman sairautensa takia, mutta myös oman elämäntilanteensa tai jonkin muun syyn takia. Etukäteen ei voi tietää, kuka potilas/asiakas on haavoittuva ja kuka ei. Kuka tahansa potilas/asiakas voi olla haavoittuva, kun häntä kohtaa vakava sairaus tai vaikea elämäntilanne. Jokainen potilas/asiakas tarvitsee yhdenvertaista, tasa-arvoista ja syrjimätöntä hoitoa. Tässä yhteydessä osaamissisältöön olisi hyvä sisällyttää ihmiskäsitys ja ihmisarvo ja niiden merkitys hoitotyössä.

      Erilaisista kulttuureista tulevien kohtaamiseen tulisi lisätä erilaisista taustoista tulevien kohtaaminen. Ihmisen menneisyys ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat hänen hoitoon suhtautumiseensa. Yksilöllinen hoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa potilaan/asiakkaan elämäntilanne ja sieltä nousevat hoitoon vaikuttavat avuntarpeet huomioidaan.

      Kommunikointi ja moniammatillisuus -osa-alueen ”ammatillisen viestinnän osaaminen” alla: tarkoitetaanko pelkästään ammattilaisten välistä viestintää? Sisältöinä on ainoastaan tavoitteellinen ja tilanteenmukainen viestintä sekä assertiivisuus viestinnässä. Jos tässä kohtaa on kyse muustakin kuin ammattilaisten välisestä viestinnästä, niin miksi vain jämäkkyys on ainoana viestinnän tyylinä esillä? Herkkyyttä ja tunneälyä tarvitaan vielä enemmän kuin jämäkkyyttä ammatillisessa viestinnässä vrt kriisiviestintä. Tässä kohtaa sisällöksi sopisi erinomaisen hyvin myös ihmisten erilaiset viestintätyylit. Niiden tunnistaminen auttaa sairaanhoitajaa ymmärtämään erilaisuutta ja erilaisten ihmisten erilaista viestintää. Sisältönä voisi olla myös omien tunteiden merkitys ja hallinta viestinnässä.

      Osaamisvaatimuksen ”Kykenee ammatilliseen ja hoidolliseen läsnäoloon ja vuorovaikutukseen eri-ikäisten ja eri taustaisten asiakkaiden/ potilaiden sekä heidän läheistensä kanssa” alla on potilas-/asiakaskohtaaminen. Tähän kohtaan ehdotamme lisättäväksi sisällön: Potilaan ja läheisten mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan ammattilaisen kanssa. Vuorovaikutus-termihän viittaa siihen, että ihmisten välisessä viestinnässä pyritään koko ajan vaikuttamaan toiseen ihmiseen. Jotta potilaat/asiakkaat voisivat kokea saavansa tukea sairaanhoitajilta, tulisi potilaille/asiakkaille ja läheisille antaa myös mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Dialoginen vuorovaikutus terminä sisältää kaksi vastakkaista termiä. Vuorovaikutuksessa pyritään aina vaikuttamaan toiseen, läsnäoleva dialogi ei pyri vaikuttamaan toiseen vaan olemaan toista varten. Potilaan/asiakkaan kannalta läsnäoleva kuuntelu ja toista varten olo mahdollistaa kokemusten ja tunteiden jakamisen ja saa potilaan/asiakkaan kokemaan, että hän ei ole yksin kokemustensa kanssa.

      Osaamisvaatimuksen ”Osaa työskennellä monialaisissa työryhmissä ja toimintaympäristöissä sekä verkostoissa hyvien työyhteisötaitojen mukaisesti” sisältöä täydentäisi kollektiivinen älykkyys työyhteisössä emotionaalisen älykkyyden rinnalle. Kollektiivinen älykkyys auttaa ihmistä oppimaan ja sopeutumaan ja pärjäämään erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa työyhteisöissä ja muuttuvissa tilanteissa.

      Johtaminen ja työntekijyysosaaminen -osion alla osaamisvaatimuksen ”Osaa priorisoida työtehtäviään joustavasti tilanteen mukaan” alle ehdotamme ”Toiminnan priorisointi ja organisointi” -sisällön rinnalle sisällöiksi itsensä johtaminen ja tilannejohtaminen. Itsensä johtaminen on nyt sijoitettu kohdan 5 (Kykenee kehittämään ja muuttamaan työskentelyään sosiaali- ja terveydenhuollon muutosten mukaisesti) alle, mutta itsensä johtaminen ei liity pelkästään muutostilanteisiin vaan jokapäiväiseen sairaanhoitajan työhön.

      Osaamisvaatimuksen ”Osaa motivoida työyhteisönsä jäseniä ja antaa sekä ottaa vastaan palautetta” alle Sairaanhoitajaliitto ehdottaa lisättäväksi sisällön palautteen moninaiset keinot, elleivät ne sisälly ”palautteen antaminen ja vastaanottaminen” -sisällön alle. Työelämässä sairaanhoitajat kokevat usein, etteivät he saa palautetta tarpeeksi, mutta palaute-termin ymmärtäminen laajasti auttaa sairaanhoitajia myös näkemään palautteen monimuotoisuuden ja oppimaan ottamaan palautetta ympäristöstään ilman, että se aina tulisi sanallisena ”tämä on palaute”-viestinä. Tähän liittyen sairaanhoitajan olisi tärkeää oppia tunnistamaan oman toimintansa vahvuudet ja heikkoudet ja antamaan myös itselleen sekä positiivista että negatiivista palautetta. Työelämäkokemuksen perusteella sairaanhoitajat ovat enemmän taipuvaisia ruoskimaan itseään kuin antamaan itselleen kiitosta hyvin tehdystä työstä.

      Osa-alueen ”Tiedonhallinta” ja sen sisällön ”Ohjaus- ja opetusosaaminen sekä omahoidon tukeminen” alla osaamisvaatimuksessa ” Osaa arvioida asiakkaan/ potilaan tarpeet, voimavarat sekä oman vastuun ohjauksen suunnittelussa ja omahoidossa” tulisi olla lisättynä asiakkaan/ potilaan ja läheisten tarpeet ellei läheisiä lisätä läpikulkevaksi asiakaslähtöisyyden alle.

      Osaamisvaatimus ”Osaa suunnitella toteuttaa ja arvioida yksilö- ja ryhmäohjausta yhdessä asiakkaan/ potilaan ja muiden asiantuntijoiden kanssa ” tarvitsee lisäyksen läheisistä ellei sitä lisätä läpikulkevaksi sisällöksi, jolloin sitä ei aina tarvitse mainita erikseen. Potilasohjauksessa läheiset tarvitaan usein mukaan.

      Kliinisen hoitotyön jaotteluun Sairaanhoitajaliitto kommentoi seuraavaa. Lisäisimme yhdeksi kliinisen osaamisen kohdaksi kivun hoidon, koska se koskettaa lähes kaikkia potilasryhmiä ja on osaamisalueena sellainen, jonka tulee kulkea kaikkien osaamisalueiden läpi. Nyt kivun hoito on palliatiivisen hoidon alla. Kuten alussa mainitsimme kliinisestä hoitotyön osiosta poistaisimme perhehoitotyön ja siirtäisimme sen yhteen asiakaslähtöisyyden kanssa, jolloin se kulkisi läpileikkaavana osaamissisältönä. Eri asia on pitää se tässä kohtaa silloin, kun tarkoitetaan hoidon kohteena koko perhettä. Sairaanhoitajaliitto on saanut pyynnön nostaa myös esiin päihdetyön osaamisen vaatimusta, koska sairaanhoitaja kohtaa näitä potilaita/asiakkaita kaikilla erikoisaloilla, ei pelkästään päihdetyöhön erikoistuneilla alueilla.

      Osaamisvaatimuksessa ”Hallitsee infektioiden torjunnan periaatteet ja osaa soveltaa tietojaan toteuttaessaan infektioiden torjuntaa” ei voi koskaan liikaa korostaa käsihygieniaosaamista ja oman aseptisen toiminnan hallintaa. Ehdotamme, että ne olisivat omana osionaan tavanomaisten varotoimien lisäksi, vaikka ne ehkä on ajateltu sisällytettävän sinne. Käsihygienian ja aseptisen osaamisen pettämisestä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnassamme ovat valtavat puhumattakaan potilaiden/asiakkaiden kärsimyksestä sairaalainfektioiden myötä. Aseptisen toiminnan merkitys pitäisi istuttaa jo opiskeluvaiheessa sairaanhoitajien osaamiseen, koska työelämässä aseptinen toiminta ei ole läheskään aina kopioitavissa mallioppimisena uusille sairaanhoitajille.

      Yleisesti kommentoimme, että osassa osaamisvaatimuksia on kirjattu ”hallitsee keskeisiä hoitotyön menetelmiä” ikään kuin ei tarvitsisi hallita kaikkia keskeisiä menetelmiä. Onko tämä tarkoituksella näin eikä ”hallitsee hoitotyön keskeiset menetelmät”?

      Osaamisvaatimuksesta ”Osaa tukea akuutissa kriisissä olevaa ihmistä” Sairaanhoitajaliitto kommentoi, että pitäisikö ”Akuutti kriisi ja sen hoito” olla siellä, missä muutenkin puhutaan potilaan/asiakkaan ja läheisten tukemisesta? Potilaille/asiakkaille voi hyvinkin erilaiset tilanteet aiheuttaa akuutin kriisin ja sen tunnistaminen sairaanhoitajalle on potilaan auttamisen kannalta ensi arvoisen tärkeää.

      Osaamisvaatimuksen kohdalla ”Hallitsee iäkkään ihmisen terveyden, toimintakyvyn sekä voimavarojen arvioinnin ja niiden ylläpitämiseen käytettäviä hoitotyön menetelmiä” jälleen läheisten ja perheen huomioimisen tarve korostuu. Jos sitä ei laiteta läpileikkaavaksi osaamisvaatimukseksi, niin sitten ne puuttuvat tästä.

      Osaamisvaatimuksen ”Osaa kohdata ja hoitaa kuolevaa potilasta ja tukea hänen läheisiään”– sisältöön ehdotamme lisättäväksi kuoleman puheeksi oton ihan omaksi sisällöksi. Saattohoidon lisääntyessä esim. kotisairaanhoidossa on sairaanhoitajan välttämätöntä osata puhua kuolemasta. Sairaanhoitajan pitää myös olla käsitellyt ajatusta omasta kuolemastaan, jotta kuoleman kohtaaminen olisi helpompaa työelämässä. Sama koskee muutakin sairaanhoitoa, koska saattohoito-osaamisen tasoa on tarve nostaa Suomessa.

      Osaamisvaatimuksen ”Osaa käyttää erilaisia menetelmiä potilaan ja hänen läheistensä psykososiaalisten ja vakaumuksellisten tarpeiden tukemiseen” alle henkisen tuen tarpeen tunnistamisen lisäksi tulee lisätä hengellisen tuen tarpeen tunnistaminen. Vakaumuksellisten asioiden puheeksi otto kuuluu potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Myöskään henkisen tuen ei tarvitse olla läheskään aina erillistä asiantuntija-apua, kun sairaanhoitaja voi tarjota läsnäoloa, kuuntelua ja välittämistä potilaan tukemiseksi.

      Laadun varmistuksen osaamisvaatimuksessa ” Ymmärtää oman toimintansa vaikutuksen organisaation laatuun” pitäisikö olla tarkemmin ”Ymmärtää oman toimintansa vaikutuksen potilaiden hoidon laatuun, palvelujen tuottamiseen ja organisaation toimintaan ja maineeseen”?

      Lisäksi ehdotamme, että ”vastuu omasta työstä”- sisällön lisäksi sisältönä olisi myös ”vastuu yhteisestä työstä”, koska työelämässä sairaanhoitajan pitää ajatella myös yhteistä vastuuta.

      Potilas- ja asiakasturvallisuus- osa-alueessa on yksi lause jaettu kahdeksi sisältökohdaksi? Kuulunee samaan?
      • Potilaiden ja hoitavien henkilöiden sitouttaminen ja osallistaminen
      • Potilasturvallisuuden edistämiseen

      Jokaisessa työpaikassa on omanlaisensa vaarat ja niiden tunnistamisohjeet. Valmistuva sairaanhoitaja ei voi valmistuessaan mitenkään osata tunnistaa erilaisten työpaikkojen kaikkia vaaroja, vaan hänen pitäisi osata ottaa selvää, millaisia vaaroja kussakin työssä on, ja miten niiden ennaltaehkäisy, tunnistaminen, raportointi ja käsittely on kussakin organisaatiossa ja työpaikassa organisoitu.

      Helsingissä 14.8.2019

      Nina Hahtela Liisa Karhe
      Puheenjohtaja Kehittämispäällikkö
      Sairaanhoitajaliitto Sairaanhoitajaliitto

      Vastaa
    • elokuu 29, 2019 8:47 am:sta
      Permalink

      Kannanotto 29.8.2019

      Turun Ammattikorkeakoulun seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä kätilötyön opettajina meillä on herännyt vakava huoli, vastaavatko kommentoitavana olevat yleSH:n osaamisvaatimukset ja sisällöt valtakunnallisen toimintaohjelman tavoitteita seksuaali- ja lisääntymisterveyden osalta. Kliinisen osaamisen alta löysimme ainoastaan suppean tavoitteen: ”Ymmärtää raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan normaalin kulun ja seurannan” ja sisällön ”Normaali raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika”. Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ei mainita otsikkotasolla ollenkaan.

      WHO:n (2006) mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys sisältää lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat, kuten biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja sen mukainen rooli, seksuaalinen suuntautuminen, hellyyden, kosketuksen ja intiimiyden perustarpeet, joita ilmaistaan tuntein, teoin ja ajatuksin. Lisäksi seksuaalisuuteen sisältyy käyttäytyminen, uskomukset ja asenteet, lisääntyminen ja parinmuodostus sekä seksuaaliset toiminnot.

      Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa esitetään Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksen tavoitteet, joissa mainitaan:
      1. ”Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten perustutkinnot ja yliopistotutkinnot sisältävät riittävät perustiedot seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja niiden moninaisuudesta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.
      2. Jokainen sosiaali- ja terveysalan tutkinto tarjoaa ja varmistaa seksuaaliterveyden perusosaamisen ja seksuaalisuuden huomioimisen.” (THL Seksuaali ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020.)

      Lisäksi PLISSIT-mallin mukaan jokaisella sairaanhoitajalla tulisi olla valmius antaa potilaalle/asiakkaalle lupa puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, antaa rajattua tietoa ja tarvittaessa ohjata asiakas/potilas eteenpäin.
      Esitämme, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden tavoitteet ja sisällöt näkyvät yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa selkeästi myös otsikko-tasolla.
      Heli Aarnio, sh, kätilö, lehtori, TtM
      Mari Berglund, kätilö, lehtori, koulutusvastaava, TtM
      Satu Halonen, sh, kätilö, seksuaalineuvoja, seksuaalikasvattaja, päätoiminen tuntiopettaja, TtM
      Marjatta Häsänen, esh, kätilö, lehtori, TtM
      Tiina Murto, kätilö, lehtori, FT
      Henna Vuoriranta, kätilö, lehtori, TtM
      Tähän kannanottoon ovat lisäksi osallistuneet naistentautien poliklinikan sairaanhoitaja Piia Auranen ja kätilöopiskelija Ilona Leino.

      Vastaa
  • maaliskuu 29, 2019 9:48 am:sta
    Permalink

    Suomessa 35% ihmisistä kärsii kroonisesta, yli kolme kuukautta kestäneestä kivusta ja terveyskeskuslääkärikäynneistä 40%:n syynä oli kipu. Kipu on Suomessa iso perusterveydenhuollon ongelma ja sillä on suuri merkitys kansanterveyteen. Kipu on myös taloudellisesti ajatellen merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Kivun aiheuttamista kokonaiskustannuksista selkeästi suurimman osan muodostavat epäsuorat kustannukset, kuten poissaolot työstä ja toimintakyvyn heikkeneminen. Esim. Tule-sairauksien työkyvyttömyyseläkekustannukset vuonna 2013 olivat 691 miljoonaa euroa, joka oli 31 % noin 2,3 miljardin eläkemenosta. Tehokas kivunhoito on taloudellisesti kannattavaa.

    Kivulla on suuri vaikutus yksilön elämänlaatuun ja sillä voi olla fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia seurauksia. Kipu voi johtaa vähentyneeseen liikkeellä oloon ja siitä johtuvaan voimatasojen heikkenemiseen. Kipu voi vaarantaa immuunisysteemin toimintaa, häiritä ruokahalua, keskittymiskykyä, unta, sekä sosiaalista kanssakäymistä. Krooninen kipu voi epäsuorasti vaikuttaa myös muiden sairauksien hoidon tuloksiin vähentämällä yksilön hoitoon sitoutumista.

    Kipu koskee kaikkia ihmisryhmiä. Kipu voi olla akuuttia tai kroonista, syöpä aiheuttaa lähes aina kipua. Myös lapsilla ja nuorilla esiintyy paljon erilaisia kiputiloja. Kolmas- ja viidesluokkalaisille tehdyssä kyselytutkimuksessa 64 % ilmoitti kokeneensa edellisten 3 kuukauden aikana tuki- ja liikuntaelimistön kipua ja 7 % ilmoitti laaja-alaista kipua.

    Suomen kivunhoidon tilanteen parantamiseksi Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallisen toimintasuunnitelman vuosille 2017–2020. Erittäin huomionarvoista tässä suunnitelmassa on sairaanhoitajien kivunhoidon koulutus. Suosituksen tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokaisessa oppilaitoksessa sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien peruskoulutuksen alussa pitäisi olla oma yksittäinen opintokokonaisuus kivunhoidon perusteista, sekä myöhemmässä vaiheessa joka jaksolla eri erikoisalojen yhteydessä kivunhoidon opintoja. Näiden tulisi näkyä selkeästi myös opintosuunnitelmissa. Kaikkien käytännön harjoittelujaksojen yhtenä tavoitteena pitäisi niin ikään olla perehtyminen potilaan kivunhoitoon. Nyt suunnitteilla olevassa sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa tätä suositusta ei ole noudatettu. Erillistä kivun hoidon opintokokonaisuutta ei ole ja kivun hoito on mainittu osaamisvaatimuksissa täsmälleen yhden kerran, palliatiivisen hoidon osalta. Kivun hoidon puuttuminen osaamistavoitteista on kansanterveydellisesti, taloudellisesti ja inhimillisen kärsimyksen kannalta hälyttävää.

    Edellä mainitun suosituksen vaikutukseksi arvioidaan, että Suomessa saisi tasalaatuista kivun hoitoa hoitopaikasta ja -ajasta riippumatta. On hälyttävää, jos suositusta ei huomioida lainkaan sairaanhoitajien osaamistavoitteissa. Vaikka lääkäri on vastuussa kokonaisuudessa kivun hoidosta, niin moniammatillinen työote vie parhaisiin tuloksiin kivun hoidossa. Akuutin kivun hyvä hoito, riskitekijöiden varhainen tunnistaminen, niihin suunnattu hoito ja moniammatillinen työskentelyote voivat ehkäistä kivun pitkittymistä.

    Lähteet:
    IASP. About the International Pain Summit. https://www.iasp-pain.org/Advocacy/Content.aspx?ItemNumber=1311

    Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2020. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:4. Helsinki. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79292/Rap_2017_4.pdf?sequence=1&isAllowed=y

    Mäntyselkä, P., Kumpusalo E., Ahonen, R., Kumpusalo, A., Kauhanen, J., Viinamäki, H, Halonen, P. & Takala, J. 2001. Pain as a reason to visit the doctor: a study in Finnish primary health care. Pain 89(2), 175–180.

    Mäntyselkä, P., Turunen, J., Ahonen, R. & Kumpusalo, E. 2003. Chronic pain and poor self-rated health. JAMA 290(18), 2435-2442.

    Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallisella toimintasuunnitelmalla ehkäistään kivun kroonistumista. 24.2.2017. https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansallisella-toimintasuunnitelmalla-ehkaistaan-kivun-kroonistumista

    Vastaa
  • maaliskuu 31, 2019 12:05 pm:sta
    Permalink

    Sairaanhoitajan osaamisvaatimusten uudistaminen on hyvä asia. Hoitotyön maailma on muuttunut ja sairaanhoitajan vastuut ja velvollisuudet suuremmassa roolissa alati lyhentyvien sairaalassaoloaikojen, mutta myös hoidettavien potilaiden, suhteen. Suomalaiset hakevat tietoa sairaudesta ja terveydestä, oikean tiedon ja terveyskäyttäytymisen ohjaaminen potilaalle vaikuttavasti on kallisarvoista. Yhteiskunnan vastuu ja velvoite hoitaa apua tarvitsevia kansalaisiaan vähenevillä rahamäärillä pakottaa priorisoimaan ja miettimään tarkasti mitä hoitoa kenellekin on järkevää antaa. Kaikki potilaat eivät tarvitse kaikkea. Hoitotyön asiantuntijan tulee toimia näyttöön perustuen, vähentäen turhia terveydenhuollon käyntejä ja ehkäistä pitkittyvä vaivoja nyt jos koskaan!

    Olemme saaneet pitkästä aikaa sairaanhoitajille suunnattua kivun hoitotyön täydennyskoulutusta. Turun yliopisto yhteistyössä Suomen kivuntutkimusyhdistys ry:n hoitotyön toimikunnan kanssa aloittivat 2018 työn ohessa suoritettavan 30 opintopisteen kokonaisuuden, josta ensimmäinen joukko valmistuu tänä keväänä, itseni mukaan lukien. Täydennyskoulutus ei kuitenkaan voi vastata koko Suomen tarpeeseen laadukkaasta kivun hoidosta, vaan on hyvänä lisänä syventämään organisaatioiden kivun hoitotyön osaamista yksittäisten asiantuntijoiden avulla.

    Nyt työn alla olevista sairaanhoitajan osaamisvaatimuksista on jäänyt kokonaan puuttumaan valtavan merkityksellinen pieni sana, sana joka liittyy jollain tapaa kaikkeen ihmisenä olemisen vaiheisiin, terveydenhuollon tutkimuksiin ja käynteihin ja joka aiheuttaa joka päivä kuluja yhteiskunnalle ja kärsimystä yksilölle – kipu. Kivun hoidon osaamisen tulisi kuulua yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin. Kipua on yhteiskunnassamme kaikkialla, sairaanhoitajat toimivat koko terveyden – ja sairaudenhoidon kentällä kotisairaanhoidosta teho-osastolle ja hoitavat potilaita vauvoista vaareihin. On merkityksellistä kuinka hyvin potilaan kipu tulee huomioiduksi ja hoidetuksi – ihan jokaisella hoitokontaktilla.

    Kipu saa suomalaisen hakeutumaan hoitoon, n. 40 % terveyskeskuskäynneistä liittyi kipu (Kipu: Käypä hoito-suositus, 2017). Päivystyspotilailla ensiavuissa melkein kaikilla on kipua: rintakipua, tuki- ja liikuntaelinten akuuttia tai kroonista kipua, päänsärkyä, korvakipua.. (Paija 2018). Väestön ikääntyminen lisää leikkaushoidon tarvetta esim. silmätautien, syövän hoidon ja tekonivelkirurgian osalta (Haapiainen ja Virolainen 2016). Akuutin (esim. leikkauksen jälkeisen) kivun hoito onnistuessaan auttaa potilasta toipumaan nopeasti ja ilman komplikaatioita, kivun pitkittymisen riski on pienempi. Tämä edellyttää henkilökunnan koulutusta, yhteistyötä moniammatillisesti, selkeitä hoito-ohjeita, säännöllistä seurantaa, potilaiden osallistamista ja informointia. (Suositus akuutin leikkauksen jälkeisen kivun hoidon järjestämisestä. SAY, 2014.) Sairaanhoitaja on potilaan vierellä koko ajan ja hänelle kuuluu potilaan kivun selvittäminen, hoitaminen ja dokumentointi – onnistumisen arvioija on potilas itse (Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyön suositus. Hotus 2013).

    Kipu on yksi merkittävin työkyvyttömyyttä aiheuttava oire, Suomessa on kansainvälisesti verraten paljon sairauspoissaoloja pitkittyneestä kivusta johtuen (Miranda, Reilimo ja Kaila-Kangas 2018). Sosiaali-ja terveysministeriö julkaisi 2017 kroonisen kivun ja syöpäkivun kansallisen toimintasuunnitelman vuosille 2017 – 2020. Sen tarkoituksena on yhtenäistää Suomen kipupotilaiden hoitoa ja taata nykyistä tasa-arvoisempaa hoitoa maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kroonisen kivun hoito tähtää potilaan toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamiseen, hyvään elämään kivusta huolimatta. Kivun lievittyminen saadaan aikaiseksi potilaan voimavaroja ja itsepystyvyyden tunnetta tukemalla, ei niinkään lääkkein tai leikkaushoidoin. Perusterveydenhuollon osuutta kroonisen – ja syöpäkivun hoidossa teroitetaan. (Stm 2017.)

    Edellä mainittujen seikkojen valossa toivon, että sairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin kliinisen hoitotyön alle lisättäisiin omanaan kohta:
    ”Ymmärtää laadukkaan kivun hoitotyön merkityksen potilaan terveyteen ja toimintakykyyn yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.
    – Tuntee erilaiset kiputyypit ja niiden hoitotyön erityispiirteet (akuutti -, pitkäaikainen – ja syöpäkipu)
    – Kivun arviointi ja mittaaminen
    – Osaa valita hoitotyön auttamiskeinoja ja toteuttaa niitä osana potilaan kivun hoitoa (lääkkeettömät hoitokeinot)
    – Kivun lääkehoidon turvallinen toteutus”

    Ystävällisin terveisin Suvi Viljakainen, sh (AMK)
    Kirjoittaja on anestesiahoitaja/APS (Acute pain service) -hoitaja Tampereelta, SKTY ry:n akuutin kivun toimikunnan jäsen ja valmistunee kivun hoitotyön täydennyskoulutuksesta tänä keväänä
    Lähteet:
    Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyön suositus. (2013) Hoitotyön tutkimussäätiö ja suosituksen kirjoittajat.
    Haapiainen ja Virolainen (2016) KIRURGIA SUOMESSA 2020-Luvulla – Operatiivisten erikoisalojen järjestämistä ja keskittämistä koskevat periaatteet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:56.
    Kipu: Käypä hoito-suositus (2017) Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä.
    Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2020. Sosiaali-ja terveysministeriö (2017) Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3850-2
    Miranda, Reilimo ja Kaila-Kangas (2018) Kivunhallintaryhmät työterveyshuollossa – Satunnaistetun kontrolloidun interventiotutkimuksen pilotti. Työterveys Helsinki.
    Paija (2018) Kivun hoito päivystyksessä. Verkkoluento. Kivun hoitotyön täydennyskoulutus 2018-2019.
    Suositus akuutin leikkauksen jälkeisen kivun hoidon järjestämisestä. (2014) Suomen anestesiologiyhdistys ja kivun hoidon jaoksen asettama työryhmä.

    Vastaa
  • huhtikuu 9, 2019 7:39 am:sta
    Permalink

    Sairaanhoitajan osaamisvaatimusten päivitys on paikallaan. Haluan osaltani kiinnittää huomiota, ettei tämänhetkisissä osaamistavoitteissa huomioida millään muotoa naistentautien hoitotyön osaamisesta. Mukana on äitiyshuollon osuudet: raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika. Sairaanhoitajan tulee mielestäni tunnistaa ja osata kohdata myös naistentautipotilas.

    Lisäksi sairaanhoitajien osaamisvaatimuksista uupuu täysin seksuaaliterveyden edistämisen osuus. Viitaten sairaanhoitajan toimintaympäristöön vauvasta vaariin, on sairaanhoitaja keskeinen toimija seksuaaliterveyden edistäjänä, niin ennaltaehkäisevässä seksuaalikasvatuksessa kuin myös sairauden vaikutusten huomioimisessa seksuaalisuuteen

    Tiukasti osaamisvaatimuksia tarkastella voidaan todeta, että sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa jää esim. kaksi johtavaa syöpää ( rintasyöpä ja eturauhassyöpä) ja niiden vaikutuset ihmisen elämän laadulle huomioimatta.

    Vastaa
  • huhtikuu 9, 2019 10:43 am:sta
    Permalink

    Olen 100% samoilla linjoilla Maarit Sinisaari-Eskelisen kanssa. Naisen hoitotyön sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden osaamisvaatimukset täytyy ehdottomasti lisätä osaamiskuvaukseen. Naistentautien hoitotyö ei ole millään muotoa vain marginaaliosaamista, jonka voisi kuitata vapaasti valittavissa tai muussa täydentävän osaamisen tarjonnassa. Vain yhtenä esimerkkinä mainiten on endometrioosi yleisyydeltään rinnastettavissa diabetekseen ja astmaan. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on taas kaikkia ihmisiä kaikissa elämänvaiheissa koskettava terveyden osa-alue, jonka edistäminen on perustavaa laatua oleva kansanterveyskysymys, yksilön hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä ja globaali velvollisuus.

    Vastaa
  • huhtikuu 9, 2019 10:59 am:sta
    Permalink

    Olen samaa mieltä Tiina Lybeckin ja Maarit Sinisaari-Eskelisen kanssa. Erityisesti haluan nostaa esille seksuaali- ja lisääntymisterveyden huomioimista jokaisen sairaanhoitajaopiskelijan osaamisvaatimuksissa. Kuten kollega kirjoitti jo aiemmin: ”Seksuaali- ja lisääntymisterveys on taas kaikkia ihmisiä kaikissa elämänvaiheissa koskettava terveyden osa-alue, jonka edistäminen on perustavaa laatua oleva kansanterveyskysymys, yksilön hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä ja globaali velvollisuus.” Myös Seksuaali – ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020 nostaa esille sen, kuinka ”jokaisen sosiaali -ja terveysalan tutkinnon tulisi tarjota ja varmistaa seksuaaliterveyden perusosaamisen ja seksuaalisuuden huomioimisen.” (THL 2014, 189). Näin ollen tämä aihealue ei kuulu pelkästään vapaastivalittaviin ja / tai täydentäviin opintoihin, vaan myös Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksiin ja opetussisältöihin.

    Vastaa
  • huhtikuu 9, 2019 11:19 am:sta
    Permalink

    Olen samaa mieltä Tiina Lybeckin ja Maarit Sinisaari-Eskelisen kanssa. Erityisesti haluan nostaa esille seksuaali- ja lisääntymisterveyden huomioimista jokaisen sairaanhoitajaopiskelijan osaamisvaatimuksissa. Kuten kollega kirjoitti jo aiemmin: ”Seksuaali- ja lisääntymisterveys on taas kaikkia ihmisiä kaikissa elämänvaiheissa koskettava terveyden osa-alue, jonka edistäminen on perustavaa laatua oleva kansanterveyskysymys, yksilön hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä ja globaali velvollisuus.” Myös Seksuaali – ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020 nostaa esille sen, kuinka ”jokaisen sosiaali -ja terveysalan tutkinnon tulisi tarjota ja varmistaa seksuaaliterveyden perusosaamisen ja seksuaalisuuden huomioimisen.” (THL 2014, 189). Näin ollen tämä aihealue ei kuulu pelkästään vapaastivalittaviin ja / tai täydentäviin opintoihin, vaan myös Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksiin ja opetussisältöihin.

    Vastaa
  • Pingback:Euroopan sairaanhoitajakoulutus kehittyy edelleen - Sairaanhoitajat

  • huhtikuu 25, 2019 4:31 pm:sta
    Permalink

    Kivun hoitotyön asiantuntijana haluan esittää kannanottoni Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksiin ja opintosisältöön.

    Kipu on elämän peruskokemuksia, se on ruumiillista kärsimystä ja liittyy vahvasti ihmisen persoonaan ja inhimilliseen elämään (Kalso ym. 2009.) Hoitamaton akuutti leikkauksen jälkeinen kipu aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä haittoja sekä altistaa potilaan komplikaatioille ja kivun kroonistumiselle. Akuutti kipu pitkittyy 10 – 50 %:lla potilaista ja heistä 2 – 10 %:lle kehittyy vaikeasti hoidettava krooninen kipu. (Hotus, 2013.)
    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) ilmaisee potilaan oikeuden hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon (Finlex.1992). Myös terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettiset velvollisuudet on säädetty laissa (559/1994) ja niitä ovat terveyden edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja kärsimysten lievittäminen (Finlex.1994). Työssään ammattihenkilön on sovellettava yleisesti hyväksyttyjä, tutkittuun tietoon sekä kliiniseen kokemukseen perustuvia kivun arviointimenetelmiä ja eri hoitovaihtoehtoja. Kivunhoito on siis terveydenhuollon ammattihenkilön keskeisimpiä tehtäviä. Kipua tulee seurata yhtä säännöllisesti kuin muitakin vitaalielintoimintoja ja kipu sekä sen hoito tulee kirjata asianmukaisesti potilasasiakirjoihin. Potilaan näkökulmasta hyvällä kivunhoidolla tarkoitetaan, että hän tulee kuulluksi, hänen kipuunsa suhtaudutaan asianmukaisesti ja että kivunhoitoa toteutetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. (Hotus, 2013.)
    Yleissairaanhoitajan osaamisvaatimusten sisällöstä, joka on tehty yhteistyössä OKM:n kärkihankkeiden, EduPal ja Sote Peda 24/7 kanssa käy ilmi, ettei kivun hoitotyötä ole pidetty tärkeänä sairaanhoidon opinnoissa. Ung ym. (2016) tehdyn artikkelikatsauksen mukaan toteavat, että arvioitaessa hoitotyön ja lääketieteen opiskelijoiden tietoa, käsityksiä ja suhtautumista kivunhallintaan, on raportoitu johdonmukaisesti, että heidän kivunhoitoon liittyvät tiedot olivat yleensä heikkoja molemmissa ryhmissä. (Ung, A. ym. 2016.)
    Kivun hoitotyötä toteuttavana sairaanhoitajana näen kivun olevan keskeinen osa hoitotyötä toimipaikasta riippumatta. Sairaanhoitajalla tulee olla koulutuksesta saadut perustiedot ja taidot kivun tunnistamiseen, kivun arviointiin ja kivun hoitomenetelmiin (lääkehoitoon sekä lääkkeettömiin kivunhallintakeinoihin). Kivun kroonistumista tulee ehkäistä. Hyvä, laadukas ja turvallinen potilashoito sisältää myös tasokkaan kivunhoitotyön. Kivun hoitotyö tulisi nähdä yhtenäisenä kokonaisuutena potilastyössä, koska se vaikuttaa vahvasti esimerkiksi potilaan elämänhallintaan, psyykkiseen hyvinvointiin ja toipumiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että hoitotyön ammattilaisilla on riittävät tiedot, taidot sekä positiivinen asenne kivun hoitoa kohtaan. Näin voidaan taata jokaiselle kipupotilaalle kuuluva hyvä ja korkeatasoinen kivunhoito riippumatta hoitopaikasta.
    Toivon, että kivun hoitotyö nostetaan arvoiseensa asemaan yleissairaanhoitajan opintosisällöissä. Hoitotyössä inhimillisyys toteutuu parhaiten kun muistaa hoitaa toista ihmistä niin kuin toivoisi itseään hoidettavan.

    Helena Kohonen
    Sairaanhoitaja
    Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen opiskelija
    Turun Yliopisto Hoitotieteen laitos

    Lähteet:
    Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö – Hoitotyön suositus Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. 2013. (26.3.2019). http://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/03/kivunhoito-hs-lyh.pdf
    Kalso, E., Haanpää, M., Vainio, A. Kipu. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki. 2009.
    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Finlex 1992. (26.3.2019). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
    Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Finlex. 1994.(26.3.2019). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
    Ung, A., Salamonson, Y., Hu, W., Gallego, G. Assessing knowledge, perceptions and attitudes to pain management among medical and nursing students: a review of the literature. Br J Pain. 2016 Feb; 10(1): 8–21.

    Vastaa
  • huhtikuu 29, 2019 4:29 am:sta
    Permalink

    Kivun hoitotyön asiantuntijana haluan esittää kannanottoni Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksiin ja opintosisältöön.

    Kipu on elämän peruskokemuksia, se on ruumiillista kärsimystä ja liittyy vahvasti ihmisen persoonaan ja inhimilliseen elämään (Kalso ym. 2009). Hoitamaton akuutti leikkauksen jälkeinen kipu aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä haittoja sekä altistaa potilaan komplikaatioille ja kivun kroonistumiselle. Akuutti kipu pitkittyy 10 – 50 %:lla potilaista ja heistä 2 – 10 %:lle kehittyy vaikeasti hoidettava krooninen kipu. (Hotus, 2013.)
    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) ilmaisee potilaan oikeuden hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon (Finlex,1992). Myös terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettiset velvollisuudet on säädetty laissa (559/1994) ja niitä ovat terveyden edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja kärsimysten lievittäminen (Finlex, 1994). Työssään ammattihenkilön on sovellettava yleisesti hyväksyttyjä, tutkittuun tietoon sekä kliiniseen kokemukseen perustuvia kivun arviointimenetelmiä ja eri hoitovaihtoehtoja. Kivunhoito on siis terveydenhuollon ammattihenkilön keskeisimpiä tehtäviä. Kipua tulee seurata yhtä säännöllisesti kuin muitakin vitaalielintoimintoja ja kipu sekä sen hoito tulee kirjata asianmukaisesti potilasasiakirjoihin. Potilaan näkökulmasta hyvällä kivunhoidolla tarkoitetaan, että hän tulee kuulluksi, hänen kipuunsa suhtaudutaan asianmukaisesti ja että kivunhoitoa toteutetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. (Hotus, 2013.)
    Yleissairaanhoitajan osaamisvaatimusten sisällöstä, joka on tehty yhteistyössä OKM:n kärkihankkeiden, EduPal ja Sote Peda 24/7 kanssa käy ilmi, ettei kivun hoitotyötä ole pidetty tärkeänä sairaanhoidon opinnoissa. Ung ym. 2016 tehdyn artikkelikatsauksen mukaan toteavat, että arvioitaessa hoitotyön ja lääketieteen opiskelijoiden tietoa, käsityksiä ja suhtautumista kivunhallintaan, on raportoitu johdonmukaisesti, että heidän kivunhoitoon liittyvät tiedot olivat yleensä heikkoja molemmissa ryhmissä. (Ung, A. ym. 2016.)
    Kivun hoitotyötä toteuttavana sairaanhoitajana näen kivun olevan keskeinen osa hoitotyötä toimipaikasta riippumatta. Sairaanhoitajalla tulee olla koulutuksesta saadut perustiedot ja taidot kivun tunnistamiseen, kivun arviointiin ja kivun hoitomenetelmiin (lääkehoitoon sekä lääkkeettömiin kivunhallintakeinoihin). Kivun kroonistumista tulee ehkäistä. Hyvä, laadukas ja turvallinen potilashoito sisältää myös tasokkaan kivunhoitotyön. Kivun hoitotyö tulisi nähdä yhtenäisenä kokonaisuutena potilastyössä, koska se vaikuttaa vahvasti esimerkiksi potilaan elämänhallintaan, psyykkiseen hyvinvointiin ja toipumiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että hoitotyön ammattilaisilla on riittävät tiedot, taidot sekä positiivinen asenne kivun hoitoa kohtaan. Näin voidaan taata jokaiselle kipupotilaalle kuuluva hyvä ja korkeatasoinen kivunhoito riippumatta hoitopaikasta.
    Toivon, että kivun hoitotyö nostetaan arvoiseensa asemaan yleissairaanhoitajan opintosisällöissä. Hoitotyössä inhimillisyys toteutuu parhaiten kun muistaa hoitaa toista ihmistä niin kuin toivoisi itseään hoidettavan.

    Helena Kohonen
    Anestesiasairaanhoitaja, Akuutin kivunhoidon koordinaattori
    Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen opiskelija, Turun Yliopisto/ hoitotieteen laitos.

    Lähteet:
    Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö – Hoitotyön suositus Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. 2013. (26.3.2019). http://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/03/kivunhoito-hs-lyh.pdf
    Kalso, E., Haanpää, M., Vainio, A. Kipu. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki. 2009.
    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Finlex 1992. (26.3.2019). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
    Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Finlex. 1994.(26.3.2019). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
    Ung, A., Salamonson, Y., Hu, W., Gallego, G. Assessing knowledge, perceptions and attitudes to pain management among medical and nursing students: a review of the literature. Br J Pain. 2016 Feb; 10(1): 8–21.

    Vastaa
  • toukokuu 13, 2019 12:41 pm:sta
    Permalink

    Hei, kommenttini koskee seuraavaa kehittämisprosessin hallintaan ja -osaamiseen liittyvää kokonaisuutta:

    5) Kykenee osallistumaan ryhmän jäsenenä kehittämis- innovaatio – ja tutkimusprosesseihin.

    Projektin hallinta
    Innovaatiot ja laadun parannus hoitotyössä
    Tutkimustyön menetelmät

    Mielestäni olisi tärkeää tarkastella, millaiseen käsitykseen (terveydenhuollon) muutoksesta osaamisvaatimuksen perustuvat. Projektimallin ansiot tulevat esiin silloin, kun tiedetään selkeästi tavoite. Tällöin muutos voidaan projektoida. Projektoinnilla on kuitenkin rajansa, ja mikäli nähdään uusien ratkaisuiden tuottamisen olevan kehittämistoiminnan tavoite, joudutaan laajentamaan ymmärrystä kehittämistoiminnasta. Innovaatioita ei suunnitella, vaan ne luodaan ja kehitetään. Sairaanhoitajakouluksen opetussuunnitelmissa on käsitykseni mukaan ollut perinteisesti vallalla näkemys, joka luottaa projektien voimaan kehittämistyössä. Näkisin tärkeänä arvioida hankkeen yhteydessä kehittämisosaamisen lähtökohtia ja erityisen tärkeänä pitäisin asiakkaalle syntyvän arvon ja käyttäjä- ja palvelukokemuksen painottamista ja riittävän syvällistä asiakasymmärrystä kehittämisen perustana (vrt. ”service design”, ”user centered design”, ”experience based design”, ”human centered design”, ”emphatic design” => Ihmislähtöinen kehittämistoiminta). Huomioitava on, että valtakunnallisessa OKM:n rahoittamassa SOTE-Peda-hankkeessa (jossa allekirjoittanut on mukana) etsitään keinoja opettajien kehittämisosaamisen vahvistamiseksi ja hankkeen aikana terveysalan opettajat saavat koulutusta palvelumuotoilun perusteisiin.

    Kehittämistyössä eivät myöskään riitä yksinomaan tutkimusmenetelmät, vaan tarvitaan myös kehittämistyön menetelmien osaamista. Kehittämismenetelmissä tulisi painottua esim. yhteiskehittelyä tukevat, avoimet ja osallistavat (”co-design”, ”co-production), luovat ja toisaalta systemaattiset, visualisointia hyödyntävät, ketterät, usein nopet, leikkisät ja kokeilevat menetelmät. Kehittämisprosessin tulosten vaikuttavuuden ja tulosten näkökulmasta testaaminen ja ns. kokeilu ovat oleellisia.

    Ehdotan kohtaa 5) muutettavan seuraavaan muotoon:
    – Laadunhallinta hoitotyössä
    – Ihmislähtöisen kehittämistoiminnan prosessi
    – Projektin hallinta
    – Tutkimus- ja kehittämistyön menetelmät

    Olen tutkimus- ja kehittämismenetelmien ja palvelumuotoilun opettaja ja sairaanhoitajakouluksen tutkintovastaava Laureassa. Olen mielelläni mukana aihealueeseen liittyvien osaamisten täsmentämisessä.

    Vastaa
  • toukokuu 23, 2019 6:09 am:sta
    Permalink

    Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt
    Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamalla Yleissairaanhoitajan (180 op) ammatillisen perusosaamisen arvioinnin kehittäminen – hankkeeseen (yleSHarvionti-hanke) liittyy yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimusten ja sisältöjen päivittäminen. Tutustuttuamme osaamisvaatimuksiin haluamme tuoda esiin vaatimuksiin liittyvän suuren puutteen – kivun hoidon puuttumiseen.

    Kipu on yksi suurimmista terveydenhuoltojärjestelmää kuormittavista ongelmista. Tutkimusten mukaan 1/5 aikuisesta kärsii kivusta ja 1/10 aikuisesta saa kroonisen kivun diagnoosin vuosittain. Suomessa kipu on syynä 40 %:ssa terveyskeskusten lääkärikäynneistä ja sillä on suuri merkitys kansanterveyteen. Kipu on myös taloudellisesti ajatellen merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Tehokas kivunhoito on taloudellisesti kannattavaa. Hyvä kivun hoito on potilaan oikeus ja merkittävä potilasturvallisuuden kannalta.
    Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiantuntijaryhmä laati kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallisen toimintasuunnitelman vuosille 2017-2020. Tässä suunnitelmassa esitetään, että jokaisessa oppilaitoksessa sairaanhoitajien peruskoulutuksen alussa pitää olla oma yksittäinen opintokokonaisuus kivunhoidon perusteista, sekä myöhemmässä vaiheessa joka jaksolla eri erikoisalojen yhteydessä kivunhoidon opintoja. Näiden tulisi näkyä selkeästi myös opintosuunnitelmissa. Kaikkien käytännön harjoittelujaksojen yhtenä tavoitteena pitäisi niin ikään olla perehtyminen potilaan kivunhoitoon. Nyt suunnitteilla olevassa sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa tätä suositusta ei ole huomioitu.
    Katsomme, että YleisSairaanhoitajan koulutuksen avulla tulee varmistaa, että kaikilla valmistuvilla sairaanhoitajilla on riittävät perustiedot kivun anatomiasta, fysiologiasta ja syntymekanismeista, erilaisista kiputiloista ja kipukokemusten yksilöllisyydestä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä kivun lääkehoidon ja lääkkeettömien kivun hoidon menetelmien perusteista sekä moniammatillisesta kivun hoidosta. Lisäksi sairaanhoitajalla tulee olla näyttöön perustuvaa osaamista kivun arvioinnista ja kirjaamisesta.
    On tärkeää, että jokainen valmistuva sairaanhoitaja ymmärtää kivun moninaisuuden sekä laadukkaan kivunhoidon ja hyvän vuorovaikutuksen merkityksen potilaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Hyvällä akuutin kivun hoidolla voidaan ehkäistä pitkäaikaisen kivun kehittymistä ja hyvä syöpäkivun hoito parantaa potilaan elämänlaatua.

    Esitämme, että Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksiin ja sisältöihin lisätään omana itsenäisenä osionaan kivun hoito ja kivunhoitotyö. Tämän lisäksi eri sairauksien kohdalla kivun hoito tulisi nostaa aina esiin.

    Yhtenäiset toimintamallit kivun hoidossa,
    HUS:n johtajaylilääkärin asettama HUS-alueen moniammatillinen työryhmä

    Vastaa
  • toukokuu 23, 2019 9:16 pm:sta
    Permalink

    Kehitteillä olevilla yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksilla tulee taata kaikille valmistuville sairaanhoitajille laadukas hoitotyön osaaminen ammattikorkeakoulusta riippumatta (alueellinen yhdenvertaisuus). Näin tulee olla myös kivunhoidon osaamisen suhteen. Suomalaista aikuisesta 20% kärsii kivusta ja 10% saa kroonisen kivun diagnoosin vuosittain. Kipu on yleisin syy hakeutua terveydenhuollon palvelujen piiriin, 40 % terveyskeskusten lääkärikäynneistä joutuu kivusta. Näin ollen kipupotilaita hoidetaan päivittäin terveydenhuollon eri toimipaikoissa ympäri Suomen. Kipupotilaat ovat eri-ikäisiä ja eri potilasryhmistä erityistarpeineen ja kärsivät akuutista, pitkittyneestä tai syöpäkivusta. Haasteellisina kipupotilasryhminä ovat pitkäaikaisen kivun kanssa elävät. Kivulla on myös kansantaloudellisesti suuri merkitys.

    Sosiaali- ja terveysministeriön asettama asiantuntijaryhmä kartoitti kroonisen ja syövän aiheuttaman kivun hoidon saatavuutta Suomessa. Selvityksen perusteella sairaanhoitajien koulutuksessa kivun hoidon ja kivun hoitotyön osuus on erittäin pieni tai sitä ei ole mainittu opetussuunnitelmissa lainkaan. Puutteellisen osaamisen lisäksi sekä kroonisen kivun että syöpäkivun hoitoon käytettävissä olevat resurssit ovat hoidon tarpeeseen nähden riittämättömät ja hoidon saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. (STM 2017: Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2020)

    Valmistuvalla sairaanhoitajalla on oltava osaamista kivun hoidon perusteista, riippumatta siitä missä ja millä hoitotyön erikoisalalla työskentelee. Sairaanhoitaja tarvitsee tietoa kivun anatomiasta ja fysiologiasta sekä kivun mekanismeista. Lisäksi sairaanhoitajalla tulee olla näyttöön perustuvaa osaamista kivun arvioinnista ja kirjaamisesta. sekä moniammatillisesta kivunhoidosta. Lähtökohtana kivun hoidossa on aina potilaslähtöisyys, joten ei riitä, että edellä mainitut kivun hoidon sisällöt integroidaan ainoastaan eri hoitotyön erikoisalojen yhteyteen.

    On tärkeää, että jokainen valmistuva sairaanhoitaja ymmärtää kivun moninaisuuden sekä laadukkaan akuutin kivunhoidon merkityksen, jonka avulla voidaan osaltaan ehkäistä pitkäaikaisen kivun syntyminen. Sairaanhoitajan on tiedettävä pitkäaikaisen kivun vaikutukset ihmisen elämänlaatuun ja tietää hoidon biopsykososiaalinen malli eri potilasryhmien kivunhoidossa.
    Hyvään kivun hoitoon sairaanhoitajia velvoittavat mm.: Sairaanhoitajan eettiset ohjeet, Terveydenhuolto laki, Laki Potilaan asemasta ja oikeuksista, Laki Terveydenhuollon ammattihenkilöistä sekä kansalliset (Käypähoito, STM ja Valvira) ja kansainväliset suositukset (IASP, International Association for the Study of Pain).

    Potilaalla on oikeus tutkittuun tietoon ja hyvään kliiniseen kokemukseen perustuvaan yksilölliseen ja oikea-aikaiseen kivun hoitoon. Sairaanhoitajalla on velvollisuus ehkäistä kärsimystä, lievittää ja hoitaa potilaan kipua. Näin ollen esitämme, että Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimuksiin ja sisältöihin lisätään omana itsenäisenä osionaan kivun hoito ja kivunhoitotyö. Tämän lisäksi eri sairauksien kohdalla kivun hoito tulisi nostaa aina esiin.

    Suomen Kivuntutkimusyhdistys, Hoitotyön toimikunta:
    Haakana Soile, sairaanhoitaja, Kipuklinikka, HUS
    Koivusalo Anna-Maija, TtM, sh, osastonhoitaja Kipuklinikka, HUS
    Laurila Irma, TtM, sh, lehtori, Terveys- ja hyvinvointiala, RASEKO ammattiopisto, Raision seudun koulutuskuntayhtymä
    Lyytikäinen Tuula, sairaanhoitaja, palliatiivinen ja saattohoito, kotisaattohoito, Oulun kaupunginsairaala A2
    Nousiainen Anna-Leena, sh, YAMK, lehtori, Terveys- ja hyvinvointiala, Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen kampus
    Valkonen Maritta, kipusairaanhoitaja Mikkelin keskussairaala, ESSOTE

    Vastaa
  • elokuu 28, 2019 5:10 am:sta
    Permalink

    Hoitotyön tutkimussäätiö kiittää mahdollisuudesta kommentoida yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksia. Osaamisvaatimukset näyttöön perustuvan toiminnan, tutkimustiedon hyödyntämisen ja päätöksenteon osalta ovat kattavat, mutta haluaisimme nostaa esille muutaman asian, jota toivoisimme uudelleen harkittavan.

    Onnistuneen näyttöön perustuvan toiminnan lähtökohtana on, että kaikki terveydenhuollossa toimivat osapuolet ymmärtävät näyttöön perustuvaan toimintaan liittyvät käsitteet samalla tavalla ja tunnistavat sen prosessin sekä roolit. Näyttöön perustuvan toiminnan käsitettä on tarkennettu viime vuosina. Siksi on mielestämme tärkeää, että kaikilla osapuolilla on yhtäläinen käsitys siitä, mitä näyttöön perustuvalla toiminnalla tarkoitetaan. Näyttöön perustuva terveydenhuolto (JBI, Jordan ym. 2016) muodostuu viidestä eri osa-alueesta: 1) maailmanlaajuisesta hyvinvoinnista (tavoite), 2) näytön tuottamisesta (pohjautuen tutkimustiedon tarpeeseen keskeisistä hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä), 3) näytön tiivistämisestä (luotettavaksi arvioidun tutkimustiedon synteesistä, esim. hoitosuositukset, ja sen puuttuessa, asiantuntijoiden konsensuksen muodostamisesta), 4) näytön levittämisestä (tunnistettava tehokkaat levittämisen kanavat) ja 5) näytön käyttöönotosta ja vakiinnuttamisesta (miten näyttö räätälöidään käytäntöön päätöksenteon tueksi, miten siitä tulee näyttöön perustuva yhtenäinen käytäntö ja miten käytäntöä seurataan).
    Näin ollen ehdotamme, että osaamisvaatimukset esitettäisiin soveltaen näyttöön perustuvan terveydenhuollon osa-alueita ja Asiantuntijuustoimintamallia (STM 2009) esimerkiksi seuraavanlaisesti:
    1) Väestön hyvinvointi näyttöön perustuvan toiminnan tavoitteena
    • Osaa selittää näyttöön perustuvaan terveydenhuoltoon liittyvät käsitteet: mitä tarkoitetaan näytöllä ja näytön tuottamisella, näytön tiivistämisellä, näytön levittämisellä, näytön käyttöönotolla, näyttöön perustuvalla yhtenäisellä käytännöllä.
    • Osaa selittää näyttöön perustuvan toiminnan merkityksen sosiaali- ja terveydenhuollossa.
    • Osaa selittää näyttöön perustuvan toiminnan tavoitteet.
    • Osaa selittää näyttöön perustuvan toiminnan prosessin vaiheet sairaanhoitajan roolin näkökulmasta (tiivistetyn näytön haku, käyttöönotto ja käytön varmistaminen).
    • Osaa kriittisesti arvioida omaa toimintaansa ja kehittää sitä ajantasaiseen näyttöön pohjautuen
    • Osaa kriittisesti arvioida työyksikön toimintakäytänteitä ja kehittää niitä ajantasaiseen näyttöön pohjautuen.
    • Osaa tunnistaa työyksikössä tiedon tarpeita ja viedä tietoa niitä eteenpäin näyttöä tuottaville tahoille.
    2) Tutkimustiedon tarve keskeisistä hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä (Näytön tuottaminen)
    • Osaa esittää tutkimuksen prosessin mukaiset vaiheet.
    • Osaa selittää määrällisten ja laadullisten tutkimusmenetelmien erot.
    • Osaa tunnistaa yleisimmät tutkimusmenetelmät.
    • Osaa selittää näytönasteen merkityksen kliinisessä päätöksenteossa.
    • Osaa arvioida keskeisimmät tutkimuksen luotettavuuteen liittyvät tekijät
    3) Luotettavaksi arvioidun tutkimustiedon synteesi ja sen puuttuessa, asiantuntijoiden konsensuksen muodostama näyttö (Näytön tiivistäminen)
    • Osaa selittää järjestelmällisen katsauksen prosessin vaiheet.
    • Osaa selittää hoitosuosituksen laatimisen prosessin vaiheet.
    • Osaa tunnistaa aiheita, joista tulee tehdä järjestelmällisiä katsauksia tai hoitosuosituksia sekä viedä nämä aihe-ehdotukset eteenpäin oikeille tahoille.
    4) Tehokkaiden näytön levittämisen kanavat (Näytön levittäminen)
    • Osaa hakea oman asiantuntijuuden kehittämisen, toiminnan, ja päätöksenteon tueksi järjestelmällisiä katsauksia ja hoitosuosituksia.
    • Osaa levittää näyttöä omassa työyhteisössään.
    5) Näyttöön perustuva kliininen päätöksenteko (Näytön käyttöönotto)
    • Osaa selittää näyttöön perustuvien yhtenäisien käytäntöjen käyttöönoton prosessin.
    • Osaa ja sitoutuu toimimaan näyttöön perustuvien yhtenäisten käytäntöjen mukaisesti.
    • Osaa soveltaa näyttöä (hoitosuositukset, järjestelmälliset katsaukset, Näyttövinkit) kliinisessä hoitotyössä huomioiden toimintaympäristön rajoitteet, potilaan/asiakkaan mieltymykset ja arvot sekä oman ammatillisen asiantuntijuutensa.
    • Osaa seurata ja arvioida sekä kirjata hoidon tuloksia.
    • Osaa valita asiakkaalle/potilaalle sopivan näyttöön perustuvan hoitotyön menetelmän organisaation yhtenäisten käytäntöjen mukaisesti.
    • Osaa perustella tekemiään näyttöön perustuvia hoitotyön päätöksiä.
    • Tunnistaa oman roolinsa näyttöön perustuvan toiminnan prosessissa.
    • Tunnistaa työyksikössä vanhentuneita käytäntöjä ja osallistuu toiminnan kehittämiseen näyttöön perustuen.

    Hoitotyön tutkimussäätiön puolesta,

    Annukka Tuomikoski, Heidi Parisod, Kristiina Heikkilä ja Arja Holopainen

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Henna Vuoriranta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *