Oppimisen reflektointi

Ensimmäinen viikko

Tämän viikon aikana jo ensimmäisten päivien kohdalla olin tilanteessa, missä potilas oli aggressiivinen ja väkivallan uhka kohdistui muihin potilaisiin ja hoitajiin. Tilannetta edeltävästi olin toisen potilaan huoneessa hoitajan kanssa, ja kuulin käytävältä huutoa. Menin katsomaan tilannetta, ja huomasin potilaan käyttäytyvän aggressiivisen ja hermostuneen oloisesti. Tilanteeseen tuli muutama hoitaja, ja ilmeisesti väenpaljoudesta potilas kiihtyi entisestään, ja alkoi lyömään viereistä tupakkakoppia. Itse liukenin paikalta pois, ja menin kauemmas seuraamaan ja kuuntelemaan tilanteen etenemistä. Tilanne saatiin rauhoitettua useamman hoitajan toimesta, ja nopeasti saatiin paikalle apua saattamaan potilas eristyshuoneeseen. Kenellekkään ei onneksi sattunut mitään, mutta siitä huolimatta tilanne säikäytti minua todella paljon. Olin seuraamassa vierestä, kun tilanteesta tehtiin HaiPro, ja kun lääkäri saapui paikalle aloittamaan eristyksen. Käytiin pitkä keskustelu ohjaajani kanssa tapahtuneesta, ja myöskin hoitajien kesken myöhemmin käytiin keskustelua defusing- tyylisesti. Seurasin tulevilla lääkärinkierroilla, miten potilasta kehotettiin tulevaisuudessa hoitajan, psykologin ja toimintaterapeutin apukeinojen avulla selviytymään ahdistuksesta ja hermostumisesta ilman, että syntyy uhkaavia tilanteita.

Toinen viikko

Toisen viikon merkittävin oppimiskokemus oli, kun potilaan kanssa lääkäri suoritti tarkkailuhaastattelun. Potilas on ollut hoidossa jo kauemmin, mutta 3 kuukauden ajanjakso oli mennyt, ja potilaasta tehtiin protokollan mukaisesti uusi M1- lähete. Oli mielenkiintoista kuulla potilaan näkökulma asiasta, ja miten hän vastaa haastattelussa. Kuten moni muukin potilas osastolla, hänkin on täysin sairaudentunnoton, eikä ymmärrä miksi on hoidossa. Haastattelu suoritettiin tulkin avustuksella, jotta saadaan mahdollisimman monipuolinen sanavarasto käyttöön. Minulle tuli käsitys potilaasta, että hän olisi täysin valmis menemään siviiliin, eikä hyödy hoidosta mitään, vaan päinvastoin. Myöhemmin keskustelimme lääkärin kanssa potilaan poistuttua, ja hän kertoi potilaan olevan hyvä esimerkki, miten vaarallinen sairaus skitsofrenia tosissaan on, sillä sairautta todella harva varsinkin kyseisellä osastolla tunnistaa. Potilas asetettiin tarkkailuun, ja hän ei saanut poistua osastolta. Lopulta potilas sai päätöksen, että pakkohoito jatkuu.

Kolmas viikko

Tällä viikolla perehdyin paljon psyykelääkkeisiin, ja pääsin pistämään Robinul injektion potilaalle. Tutkimme ohjaajan kanssa lääkekaapin sisältöön, ja ohjaaja kertoi erilaisista psyykelääkkeistä, ja yhdisti tietoa myös liittyen omaan tulevaan ammattiini kätilönä. Psyykelääkkeet ovat olleet melko tuntematon alue minulle, joten kaikki oppi oli uutta ja paljon jäi myös mieleen. Pääsin myös jakamaan lääkkeitä, ja pohtimaan eri lääkeaineiden indikaatioita hoitoon liittyen.

Neljäs viikko

Tämän viikon aikana oli useampikin merkittävä oppimiskokemus. Yksi mieleenpainuvimmista aiheista oli leposide-eristys, potilaan fyysinen rajoittaminen ja ylilääkärin kierrolla käytävät asiat ja pointit. Potilas asetettiin leposide-eristykseen, jotta vältyttäisiin potilaan itselleen aiheuttamilta vahingoilta. Potilaan sairaus oireilee positiivisin oirein, ja näin aiheuttaa melko vakavankin tapaturmariskin itselleen. Minulle tuli hyvin tutuksi lepositeet, ja niiden käyttäminen, sekä siihen liittyvä lainsäädäntö ja rajoitukset. Potilaan fyysinen rajoittaminen oli tässä tilanteessa lähinnä ennakointia, johon liittyi tilanteeseen ryhtymisen suunnitteleminen, ja useamman, jopa seitsemän hoitajan läsnäolo. Yhdessä pohdimme, mihin kukakin sijoittuu. Siirsimme eristyshuoneesta potilaan sängyn pois huoneesta, ja vaihdoimme sen eristykseen tarkoitettuun sänkyyn. Tilanne vaati huolellista suunnittelua ja ripeää sekä sujuvaa työskentelyä, sillä potilas on erittäin karkualtis, ja varmasti käyttää jokaisen tilaisuuden hyväksi. Itse olin asettunut välioven eteen, jotta estäisin liikenteen käytävien välillä. Olin hyvin tietoinen sijoittumiseni riskeistä, ja näistä minulle vielä erikseen huomautettiinkin. Olin sinänsä hyvinkin vaarallisessa paikassa, sillä jos potilas hoitajista pääsisikin läpi, olisin varmasti tulilinjalla ja varmasti väkivallan kohteen uhrina. Tilanteen eskaloituessa, olisin kyllä väistynyt pois tieltä itseni suojaamiseksi. Ylilääkärinkierrolla olin lähinnä mielenkiinnosta, että mitä kuuluu ylilääkärin tehtäviin, ja miten hän nämä päätöksensä perustelee.