Lääkehoidon tehtävä 

Valitsin lääkehoidon tehtävän potilaakseni/asiakkaakseni henkilön, jonka luona olin aloituskäynnistä lähtien ja teimme ensikäynnillä hänen kanssaan myös suunnitelman hänen käynneistään. Kuvaan tässä lyhyesti hänen lääkehoitoaan. Lääkehoitoa toteutin lähes päivittäin työssäni ja osaan toteuttaa hyvää ja turvallista lääkehoitoa mielenterveys-ja päihdetyössä.

Asiakkaalla ei ollut litium eikä klotsapiinilääkitystä, mutta tehtävään valitisin klotsapiinin, josta kirjoitin huomioitavat asiat sekä olennaista tietoa malignista neuroleptioireyhtymästä ja serotoniinioireyhtymästä.

Millä tahansa lääkkeellä voi olla myös vakavia haittoja, ihmiset ovat yksilöitä ja vaikutukset myös yksilöllisiä.

Valitsemani asiakas oli eläkkeellä oleva, puoli vuotta aiemmin puolisonsa menettänyt henkilö. Asiakas oli hoitanut puolisoaan kotonaan ja toiminut omaishoitajana muistisairaalle puolisolleen. Intervallijaksoja oli ollut harvoin. Sairaus oli ollut nopeasti etenevä ja kotona oli haasteellisia tilanteita ollut useasti, ennen viimeistä hetkeä. Perheeseen kuuluin myös kaksi aikuista tytärtä, jotka tekivät huoli-ilmoituksen omaisestaan itsetuhoaikeiden ja puheiden vuoksi. Asiakas oli vahvasti päättänyt, että hän joutaa puolisonsa matkaan ja ettei elämällä ollut enää merkitystä kun rakkautensa maan päältä on poissa.

Rakkaus ei koskaan kuole, mutta jättää jälkensä. Loppuajasta kotona oli ollut paljon myös väkivaltaa ja haukkumista ja tämän asiakas oli kokenut myös hyvin raskaaksi, kun oma puoliso ei aina häntä tuntenutkaan ja kohdisti jopa väkivaltaa häneen.

Ensikäynnille mentäessä työparin kanssa asiakas tuli avaamaan oven. Hän oli ihan myönteinen meidän saapumiseen ja keskusteluyhteys oli heti asiakkaaseen. Kerroin käyntimme tarkoituksen ja hän heti vastasikin siihen, että kun kukaan ei ymmärrä kuinka hän täältä haluaisi jo pois ja että oli viimeiset vuodet viettänyt puolisonsa kanssa tiiviisti häntä hoitaen. Keskustelusta huomasi heti, että hän oli kaikkensa antanut kotioloissa ja unohtanut oman itsensä ja jaksamisensa. Masennus oli astunut kuvioihin jo ennen puolison kuolemaa, mutta ilmisesti se oli hautautunut väsymyksen ja huolen alle puolisoa hoitaessa ja huolehtiessa, kovassa kuormituksessa.

Täytimme asiakkaan kanssa arviointijakson alkuun liittyvät paperit ja selvitimme asiakkaan lääkehoidon ja sen toteutumisen ja toteutuksen sekä arviointijakson käyntien määrän. Asiakas oli itse hoitanut tähän saakka lääkehoitonsa ja jakanut lääkkeet itsenäisesti, mutta osan lääkkeistä hän on ottanut oman kertomansa mukaan silloin tällöin, tarvittaessa.

Asiakkaalla perussairauksina verenpainetauti, aiempi sairastettu aivoinfarkti josta toipunut hyvin, mutta huimaus jäänyt. Korkeahkot verenpaineet ajoittain sekä heikentynyt ruokahalu ( painon lasku liki 20 kg 6kk aikana). Asiakkaalla on masennus johon liittyy itsemurhariski joka näyttäytyy vahvasti asiakkaan puheessa. Keskusteluhetkissä asiakas usein aivan yllättäen ”sanoo:joutaisi jo kuolla pois, kun hänellä ei ole enää mitään syytä olla täällä, vaan tytöt kieltävät häntä tekemästä mitään itselleen”. Asiakas puhuu avoimesti itsensä tappamisesta ja syistä miksi hän haluaa pois. Ainoaksi syyksi hän kertoo, ettei ole mitään syytä elää kun puolisokin on poissa, vaikka hänellä on kaksi aikuista tytärtä jotka asuvat lähellä ja ovat liki päivittäin tekemisissä. Taloudellisia vaikeuksia ei ole. Yksinäisyyskään ei varsinaisesti ole vaivana, hän tapaa myös useasti ystäviään aamupäivän torihetken aikana, lähes päivittäin myös. Vain puolison poismenon kokee niin raskaana ettei jaksaisi elää. Asiakas on toivonut, että pääsisi palvelutaloon, jossa on hänen tuttujaan ja ystäviään mutta hänelle on lääkärin käynneillä aiemmin jo kerrottu ettei hänen tilansa vaatisi vielä palvelutalotyyppistä asumista, vaikka oma toive on. Siksi arviointijakso mt-ongelmien, masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi käynnistettiin, palveluntarpeen arviointia varten.

Asiakkaan käytössä olevat lääkkeet:

Candesartan 8mg  Verenpaineen hoitoon, ATR-estäjä. Alentaa verenpainetta sekä pienentää aivohalvauksen sekä sydänkohtauksen riskiä. Haittavaikutuksina yleisesti voi olla mm. korkea kalium-pitoisuus, flunssaoireet, huimaus, päänsärky ja selkäkipu.(Ottaa säännöllisesti, rr arvot silti heittelevät ja tähän vaikuttaa myös oman kertoman mukaan yöunet).

Mirtatzapin 15 mg määrätty ( unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen asiakkaalla, ottaa tarvittaessa ja kokee saavansa apua, nukkuu kertomansa mukaan hyvin ja aamulla jopa aivan liian pitkäänkin silloin kun ottaa.) Kieltäytyy ottamasta säännöllisesti. Yleisimpiä haittavaikutuksia mirtatsapiinilla voi olla suun kuivuminen, ruokahalun lisääntyminen, uneliaisuus sekä päänsärky.

 

Cipralex 5 mg Masennuksen hoitoon, serotoniinin takaisinoton estäjiin kuuluva. SSRI  (Menee asiakkaalla säännöllisesti, mutta kokeillut toisinaan jättää ottamattakin eikä vaikutusta koe lääkkeellä olevan).

Cipralexin haittavaikutuksiin kuuluu esimerkiksi masennuksen kroonistuminen sekä kognitiivisten taitojen pysyvä heikentyminen johon kuuluu mm. muisti ja oppiminen sekä ongelmien ratkaisutaidot. Cipralexin haittavaikutuksiin kuuluu myös mania ja muut käytöshäiriöt sekä pahoinvointi ja ruokahalun muutoksetkin ovat mahdollisia ja ahdistuneisuus voi myös lisääntyä. Huimaus ja vapina sekä hikoilu ja mahavaivat ovat yleisiä haittavaikutuksia myös. Kuten jo aiemmin mainitsin, asiakas ei ole ottanut lääkettä säännöllisesti ja hyötyä ei koe olevan, lääkäri ottaa kantaa tämän lääkkeen ja lääkehoidon jatkoon.

Efexor 75mg SNRI (Menee säännöllisesti, kokeillut joskus jättää ottamattakin ei vaikutusta koe olevan). Efexoria käytetään mm. masennuksen hoitoon ja ennalta ehkäisyyn sekä myös paniikki-ja ahdistuneisuushäiriön hoitoon. Haittavaikutuksia kuten muillakin lääkkeillä on mm. suun kuivuminen ja mahavaivat, unettomuus sekä päänsärky, huimaus, väsymys ja hikoilu. Asiakkaalla myös näitä oireita on kuten hikoilu ja huimaus, mutta selkeää yhteyttä ei kuitenkaan lääkehoitoon ole, sillä asiakkaalla aiempi aivotapahtuma on jo vuosia aiemminkin huimausta ylläpitänyt.

Multivita plus (Ottaa säännöllisesti) ja on hyvä lisä ikääntyville.

Panadol 1g on määrätty tarvittaessa kipuun. Asiakas ottaa harvoin oman kertomansa mukaan.

 

Eliquis 5 mg (ottaa säännöllisesti) Aivotapahtuman jälkeinen, pysyvä lääkehoito. Ehkäisemään verisuonitukoksien syntyä ja aivoverenkiertohäiriöitä. Haittavaikutuksina mm. verenvuotoa, mustelmia ja turvotusta. Myös anemiaa voi esiintyä ja kalpeutta sekä väsymystä anemian myötä.

 

Verenpaineen laskua voi myös esiintyä, joka voi aiheuttaa heikotusta ja tihentynyttä sykettä sekä pahoinvointia. Nämä kuuluvat yleisiin haittavaikutuksiin. Ja asiakkaan huimaus voi osittain johtua myös lääkityksestäkin ja huonosta ravitsemuksesta.

 

Asiakkaalle nämä lääkkeet Cipralex, Mirtatsapiini ja Efexor on määrätty masennukseen, Eliquisia ja candesartania lukuunottamatta. Masennuslääkkeen valinnassa tulee aina selvittää ja huomioida masennuksen tyyppi, kesto, kaikki hankalimmat ja vakavimmat oireet joihin henkilö toivoo lievitystä, sekä asiakkaan toimintakyky ja mahdolliset itsemurha-ajatukset, ahdistuneisuus ja unettomuus. Asiakas tiedostaa olevansa masentunut, mutta ei usko lääkkeiden tuovan hänelle apua. Suhtautuminen lääkehoitoon kuitenkin melkoisen hyvä. Itse koen, että asiakas voisi hyötyä myös vertaisryhmästä ja ylipäänsä keskusteluavusta, jossa hän saisi jatkaa surutyötänsä ja pääsisi. Lääkehoito ja sen toteutuminen ohjeen mukaan on aiemmin ollut asiakkaan vastuulla ja hän on jakanut sekä ottanut lääkkeet itsenäisesti. Nyt lääkehoidon toteutumista seurataan ja kirjataan tarkasti. Toki ottaen huomioon asiakkaan halu päästä pois maallisesta elämästä puolisonsa luokse tulee esiin päivittäin hänen puheessaan ja välinpitämättömyys itsestään ja kokemus että on niin kova ikävä ja paha olla yksin, mutta myös toisaalta hän keskustelussaan tuo myös ilmi että hän ei ole saanut lupaa tyttäriltään lähteä ja se on yksi syy miksi hän täällä vielä on. Uskon ja toivon, että hän saisi apua säännöllisestä keskusteluavusta ja lääkehoidon vaste alkaisi myös näkyä säännöllisen lääkehoidon toteutumisen myötä. Toki asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Aina tulee arvioida hoitoa kokonaisvaltaisesti. Usein on  myös tehokkaampaa yhdistää hoitoon jo alussa useampi eri hoitomuoto, sen sijaan, kuin että niitä yksitellen lisättäisiin. Masennuksen tehokas hoito alusta alkaen kannattaa, sillä masennuksen pitkittyminen heikentää usein paranemisennustetta. Lääkehoitoon tulisi siksi liittää lääkkeettömiä hoitomuotoja ja myös toisinpäin. Lääkkeettömiin hoitoihin lisätä myös lääkehoitoa. Tänä päivänä on valitettavaa, että usein palveluihin ja avun piiriin pääsyä joutuu odottamaan pitkään.

Asiakkaalla ei aiemmin ollut myöskään muita lääkkeettömiä keinoja ollut käytössä. Toki omaisten huolenpito ja vierailut ovat olleet ”lääkkeettömiä”keinoja saadakseen samalla seurattua omaisen vointia. Omaisten huolta nostatti jatkuvasti alavireisyys ja kuolemasta/itsensä tappamisesta puhuminen ja siksi omaiset ottivat yhteyttä ikäkeskuksen kautta. Omaisten huolen ja huoli-ilmoituksen myötä arviointijakso päätettiin aloittaa. Aiempi suhde psykiatrian keskukseen ollut lääkityksen aloittamiseksi ja tueksi terveyskeskuksen lähetteellä puolison poisnukkumisen jälkeen.

Lääkehoidossa tulee aina ottaa huomioon myös muut oheissairaudet ja mahdolliset mielenterveyden häiriöt ja lääkehoidon valintaan vaikuttavat myös somaattiset sairaudet, jos päihteiden käyttöä niin päihteiden haitallinen käyttö tai päihderiippuvuus sekä muut psyykkiset sairaudet ja oireet. Asiakkaalla ei ole päihdetaustaa, mutta lääkkeisiin liittyvää epäuskoa on sekä vahva oma kanta itsemurhan toteuttamiseen. Asiakkaan ulkoisesta olemuksestaan ei varsinaisesti näkynyt syvä masennus, hän oli hymyilevä ja rauhallinen, hiljainen. Tarkemmin kuin tarkasteli, niin pystyi havaitsemaan että hygieniassa oli toivomisen varaa sekä vaatetukseen ja itsensä huolehtimiseen hänellä ei ilmeisesti ollut juuri voimavaroja. Päällisin puolin myös ulospäin antoi kuvan tuttavilleen ettei hänellä suurempaa hätää ole kuin ikävä puolisoa. Läheisen henkilön masennusta on ehkä vaikeampi havaita.

Asiakkaan omat toiveet hoidon tyypistä tulee ottaa huomioon ja keskustella eri hoitovaihtoehdoista aina aloittaessa ja suunnitellessa lääkehoitoa. Tässä tapauksessa asiakkaan vastaus oli, että emme pystyisi häntä auttamaan siinä mitä hän toivoo. Itsemurha nousi aina puheeksi, mutta samassa lauseessa hän jatkoi aina ettei tyttäret sitä hyväksyisi.

Lääkevalinnassa tulee aina ottaa huomioon samanaikaisesti käytetyt muut lääkkeet, koska osa SSRI-lääkkeistä voi kohottaa muiden käytettyjen lääkkeiden pitoisuutta veressä ja tämä tulee huomioida kokonaislääkityksessä.

Usein, kun masennukseen liittyy hankala unettomuus, lääkkeeksi valitaan usein väsyttävä tai rauhoittava masennuslääke. Esimerkiksi mirtatsapiini. Toinen hyvä vaihtoehto voi olla liittää masennuslääkkeeseen joksikin aikaa unta tukeva lääke, esimerkiksi ketiapiini eli Ketipinor joka voi toimia samalla tukilääkkeenä masennuksen hoitoon.

Asiakkaalla mirtatsapiini on lisätty lääkitykseen auttamaan unettomuuden hoidossa. Mirtatsapiini on hyvä lääke masennuslääkkeiden rinnalla ja siitä voi olla hyötyä tässä tapauksessa sekä unettomuuteen ja masennuksen hoitoon.

Jos lääke ei tehoa, täytyy aina myös tarkastella kokonaisuutta uudelleen. Tarkistettava on myös verenkuva, B12- ja B1-vitamiinit ja foolihappo. Fyysinen ongelma voi olla olemassa masennuksen rinnalla ja sen hoitaminen voi näkyä siten, että masennuslääkekin alkaa tehota. Asiakkaalla on ollut voimakasta laihtumista ja ruokahaluttomuutta puolison kuoleman jälkeen, voisiko tässäkin olla yksi syy lääkkeiden riittämättömyyteen. Asiakkaalta otettiin myös peruslaboratoriokokeet.

 

Maligni neuroleptioireyhtymä ja klotsapiinilääkitys

Maligni neuroleptioireyhtymä on psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvä oireyhtymä, joka voi johtaa kuolemaan. Valitsin neurolepteistä lääkkeeksi klotsapiinin. Klotsapiinilääkkeiden kauppanimiä ovat mm.Leponex, Froidir sekä Clozapine.

Klotsapiinilääkityksessä sekä jo heti lääkityksen aloituksessa tulee huomioida mm. jokaisen henkilön yksilöllinen annostus. Kloptsapiinilääkityksen aloituksessa mahdollisia haittavaikutuksia seurataan viikoittain verikokeiden avulla 18 viikon ajan. Tällä seurataan valkosolujen määrää ja mahdollista katoa, jonka klotsapiinilääkitys voi aiheuttaa. Tämä haittavaikutus on harvinainen, mutta täysin mahdollinen kenelle tahansa. Liian alhainen valkosolumäärä voi aiheuttaa vakavia infektiosairauksia ja kuumeilua. Kuume voi myös nostaa klotsapiinin määrää elimistössä. Klotsapiinilääkityksen aloituksessa tulee myös aina varmistua että kotona on kuumemittari.

Muita seurattavia arvoja ja mittauksia psykoosilääkitykstä käyttävillä potilailla on myös säännöllinen perusverenkuva PKV ja sydänfilmi sekä ALAT-verikoe maksan toimintaa mittaamaan, verensokeriarvot ja rasva-arvot on hyvä tarkistaa sekä myös verenpainearvoja ja pulssia on hyvä seurata ja asiakkaan painoa ja vyötärönympärystä skitsofrenian käypähoito-suosituksen mukaisesti.

Klotsapiinilääkehoidossa  tavoitteena on tehokas oireenlievitys mahdollisimman pienellä annoksella, koska pyritään minimoimaan haittavaikutukset.

Malignin neuroleptioireyhtymän  oireita ovat yleensä kuumeilu ja lihasjäykkyys, psyykkisen tilan muutokset ja autonomisen hermoston epätasapainoon viittaavat oireet, kuten epäsäännöllinen pulssi tai verenpaineen vaihtelut. Sekä runsas hikoilu ja rytmihäiriöt, takykardia. Muita verinäyttein tutkittavia oireita voi olla esimerkiksi kohonnut kreatiinikinaasiarvo, myoglobinuria ja akuutti munuaisten vajaatoiminta.

Jos potilaalle/asiakkaalle on kehittynyt mitään näistä edellä mainituista oireista, lääkehoito on keskeytettävä lääkärin toimesta. Itse tai hoitajan toimesta hoitoa ei tule keskeyttää, vaan lääkärin kautta aina. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää tietää ja seurata potilaan/asiakkaan vointia. Ja olla perillä lääkityksestä.

Serotoniinioireyhtymä

On oireyhtymä, joka liittyy serotoninergisten lääkkeiden liikakäyttöön useasti. Näitä serotoninergisiä lääkkeitä on mm. SSRI-ja SNRI lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisioton estäjän sekä serotoniinin ja noradrenaliini takaisinoton estäjät.

Ominaisia oireita serotoniinioireyhtymässä on esimerkiksi päänsärky, ahdistuneisuus, sekavuus ja levottomuus. Myös lihasjäykkyys ja koordinaatiovaikeudet sekä alaraajojen heijasteiden kiihtyminen on yleistä ja myös voimakas hikoilu ja ripuli. Vakavimmillaan maligni hypertermia, joka tarkoittaa pahanlaatuista ruumiinlämmön kohoamista. Hypertermia aiheuttaa sydämen nopealyöntisyyttä ja eteis-tai kammioarytmiaa, kohonnutta hiilidioksidin tuotantoa ja lisääntynyttä hapen kulutusta, tihentynyttä hengitystä, asidoosia ja lihasjäykkyyttä sekä lihassolujen hajoamista (rabdomyolyysia). Hoitamattomana johtaa usein monielinvaurioihin , kuten esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta ja verenkierron romahtamiseen. Toinen vakavimmista oireista on Disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio josta käytettään lyhennettä DIK. Tämä tarkoittaa hyytymisjärjestelmän häiriötä, suonensisäistä hyytymistä, fibriinihukkaoireyhtymää, jonka ominaisuuksia on hyytymistekijöiden aktivoituminen ja pienten verisuonten tromboosit jotka puolestaan aiheuttavat elinvaurioita sekä myös trombosytopenia eli verihiutaleiden niukkuus joka aiheuttaa vaikeaa vuototaipumusta. Myös kooma on yksi vakavimpiin oireisiin kuuluva ja nämä voivat johtaa potilaan kuolemaan.

Serotoniinisyndrooman hoito on aina oireenmukaista ja kramppeja, kouristuksia hoidetaan asianmukaisesti ja hengitystä tuetaan ja huolehditaan asian mukaisesti. Lääkehiiltä voi antaa, mutta vastalääkettä ei SNRI-ja SSRI-lääkkeille ole.

Aina tulee seurata asiakkaan/potilaan vointia ja olla tiedossa milloin lääkitys on aloitettu.  Samankaltaisia oireita voi esiintyä myös lääkityksen aloituksen aikaan, kuten hikoilua, pahoinvointia ja ripulia.

Nämä ovat mielestäni hoidossa ja seurannassa huomioitavia asioita ihan yleisestikin. Sairaanhoitajan on hyvä tiedostaa lääkitys, lääkkeiden haittavaikutukset ja riskit ja seurantaan liittyvät asiat kuten esimerkiksi myös mittaukset, joiden perusteella voi arvioida potilaan tilaa ja havainnoida myös mahdollisia muutoksia ja haittoja.

 

 

ITSEARVIOINTI JA LOPPURAPORTTI

Itsearviointiani harjoittelun pääteeksi ja tavoitteisiin pääsemiseksi.

Koen, että osaan työskennellä ammattieettisten periaatteiden mukaisesti ja analysoida asenteiden ja tunteiden merkitystä mielenterveys- ja päihdehoitotyössä.

Osaan ohjata potilaita, potilasryhmiä sekä omaisia. Tähän koen hyvänä apuna ja keinoina tavoitteisiin pääsemiseksi aiemmin työn ohella suorittamani ryhmäohjaajakoulutuksen, josta olen saanut apuja työskentelyyni ja toimintaani.

Osaan kuvata harjoittelupaikkani keskeiset yhteistyökumppanit ja toimia moniammatillisen työryhmän jäsenenä sairaanhoitajaopiskelijana.

Osaan  hyödyntää oppimisessani mielenterveys- ja päihdehoitotyöhön liittyvää näyttöön perustuvaa tietoa.

Osaan työskennellä erilaisista kulttuuritaustoista olevien ihmisten mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämiseksi.

Osaan käyttää turvallisesti keskeisiä mielenterveys- ja päihdehoitotyön auttamismenetelmiä. Alkuhaastattelu ja hoitosuunnitelman laatiminen on osa työskentelyäni mielenterveys-ja päihdetyössä kuntouttavassa arviointitiimissä. Yksilölliset keskustelut ja lääkehoidon toteuttaminen ja toteutuminen turvallisesti on osa auttamismenetelmistä työskentelyssä asiakkaan kuntoutumisen edistämiseksi.

Osaan toteuttaa turvallisesti mielenterveys- ja päihdehoitotyön lääkehoitoa.

Osaan arvioida ja kehittää mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamistani.

1.-2.VIIKKO

Ensimmäisen viikon aikana tutustuin asiakkaisiin asiakaskäynneillä. Esitietoihin. lääkehoitoon ja aiempiin kirjauksiin perehtyminen oli tärkeää. Heidän taustoihin ja lääkitykseen on tärkeä tutustua. Tiimissä meillä on myös asiakastaulu, josta pystyy tarkistamaan käynteihin ja asiakkaisiin liittyviä erityistarpeita/toiveita, ym. Esimerkiksi, jos tarvitsisi vartijan käynnille mukaan, kellonaika milloin toivonut käyntiä ja muuta erityistä huomioitavaa.

Lääkehoito ja sen toteuttaminen kuului työhön ja sitä oli päivittäin. Osaan toteuttaa hyvin ja turvallisesti mielenterveys-ja päihdetyön lääkehoitoa kokonaisvaltaisesti.

Keskeisiä yhteistyökumppaneita oli psyk.osastot sekä arviointitiimin omat fysioterapeutit, toimintaterapeutit ja sairaanhoitajat sekä lähihoitajat. Tiimissä kävimme kerran viikossa asiakkaiden tilannetta porukalla läpi ja useamminkin jos tarve vaati. Aina oli yhteyshenkilö saatavilla, kun tarvitsi ja myös tukihenkilö myös esimerkiksi aiemmalla osastolla, jonka kanssa yhteistyötä teemme.

Asiakaskäynnit nousevat työntekijöille mobiiliin ja sieltä näkee helposti edellisten käyntien kirjaukset ja tärkeät tiedot, toki kävijästä riippuen kirjaukset eivät aina välttämättä kertoneet paljoa ja tästä asiasta puhuimmekin usein tiimissä. kirjaamisen merkityksestä ja mitä hyvä kirjaaminen on. Myös me hoitajat olemme yksilöitä ja jokaisella on oma tyyli kirjoittaa.

Työskentelyni miepä-tiimissä ja mielenterveys-ja päihdetyössä on mielenterveyttä edistävää työtä ja mielenterveyden häiriöiden ehkäisyä. Työnkuvani on ohjausta, neuvontaa jokaisen asiakkaan mukaan yksilöllistä psykososiaalista tukea sekä lääkinnällistä kuntoutusta monimuotoisina palveluina asiakkaan tarpeet ja yhdessä tehdyt tavoitteet huomioiden.

Mielenterveys-ja päihdetyössä koin haasteeksi itse työntekijän vaihtuvuuden tiimissä ja tämä näkyi mm. alkuun asiakkaan jännityksenä tai epäluulonakin tapaamisissa. Vuorovaikutustaidot ovat korkeassa roolissa ensikäyntien aikana ja esitiedot antoivat hyvää pohjaa lähteä työhön. Hoitosuhteen luomiseksi ja onnistumiseksi näen kuitenkin tärkeyden hoitajissa, ettei vaihtuvuus olisi kovin suurta. Kuntouttavalle kotiutustiimille olisi todellakin tarvetta jatkossakin.

Coaching menetelmään perehdyin ennen harjoittelua, sitä pystyi suppeasti itsenäisesti harjoittamaan mutta lähestulkoon ehkä näin pilotissa tämä oli unohdettu tai odottaa parempia aikoja ja resursseja. Resurssit eivät runsaan asiakasmäärän vuoksi olleet riittävät. Viikoittain oli yhteistyöpalaveri kuitenkin kaikkien työntekijöiden, fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien kanssa.

VIIKOT 3-5

Haastavia tilanteita. Asiakastilanne ja hieno oppimistilanne. Tilanne, joka on ollut haasteena myös päivystykseen ja hätäkeskukseen toistuvasti, päivittäin sekä johtaville tahoille. Asiakkaalla käynnit kerran vuorokaudessa aamupäivisin, keskusteluapu. Asiakas kuitenkin kokee ja on kokenut jo pitkään ettei hän saa riittävää apua ja hoitoa mistään eikä keneltäkään ja tästä johtuen tekee valituksia jokaikiseen tahoon mitä on ja kuormittaa terveydenhuollon eri toimipisteitä.  Häke ohjasi minulle hälytyksen mennä kyseisen asiakkaan luokse, joka jo ennestään kovin tuttu häkelle ja päivystykselle. Asiakas hyvin tuohtuneena arvostelee koko terveydenhuoltoa ja samassa hengenvedossa haukkuu kaikki oman tiimini työntekijät ja osoittaa mielipiteensä hyvin rankasti. Pyrin rauhallisesti saamaan puheenvuoron ja pahoittelen ensin hänen kokemuksiansa. Kerron hänelle myös, ettei minun tarvitse sellaista asiatonta haukkumista kuunnella ja pyysin rauhoittumaan. Asiakas on edelleen hyvin tuohtunut, mutta jo pieni keskusteluyhteys avautui. Kysyn häneltä; millaista apua hän minulta toivoisi ja mikä hänen tilanteensa on. Asiakas vain toistaa aiempia kokemuksiaan ja kuuinka kukaan ei tee mitään. Kysyn uudestaan ja hän tokaisee, mittaa vaikka verenpaine jos en muuta sairaanhoitaja-opiskelijana osaa. Verenpaineen mitattua hän hieman rauhoittuu ja alkaa kertoa samaa asiaa rauhallisemmin ja jo vuosien takaa saamaansa kohtelua mt-potilaana. Kuuntelen ja kyselen samalla asioista, hän vastaa.

Tunnin keskustelutuokion jälkeen hän kiittää minua ja pahoittelee, että hän purkautui minulle oman pahan olonsa vuoksi ja kertoo syyksi ettei häntä koskaan kuunnella ja käyntiajat ovat niin lyhyet ja hoitajat vaihtuvat koko ajan. Asiakas kiitti myös useaan otteeseen ja pyysi anteeksi käytöstään.

Tämän asiakkaan kohdalla oli yleinen ”stigma” hankalasta asiakkaasta/potilaasta. Joka on mielestäni hieman väärä. Myös aiemmat kirjaukset eivät kertoneet oikeastaan mitään seuraavalle kävijälle, vaan toistivat samaa: asiakas tyytymätön,jne. Asiakas oli toivonut lähetettä psykiatrille ja lääkärin kotikäyntiä, jotta saisi ammatillista keskusteluapua ja asiat eteenpäin. Tätä en kirjauksista löytänyt. Kirjasin asian ja kerroin hänelle, että olen hänen toiveensa kirjannut ja olisiko hänellä muuta, mitä toivoisi minun selvittävän. Asiakas tyytyi tähän.  Vein tämän asian tiimiin ja kerroin kuinka tilanne kaikkinensa meni ja 25 minuutin sijaan minulla meni yli tunti, mutta asiakas oli tyytyväinen kun hänelle annettiin aikaa. Ja uskompa, että jos hän olisi tullut kuulluksi aiemmin niin 25minuuttia käyntiaika olisi riittänyt. Toki tämä on vain minun ajatukseni. Moni kollega esitti vastahakoisuutta ja haluttomuutta mennä asiakaskäynnille kyseisen henkilön luokse.

Seuraavana päivänä hänen luonaan kävin ja hän oli tyyni ja rauhallinen sekä edelleen kiitollinen. Kertoo lähtevänsä asioille koska on hyvä mieli edellisestä päivästä. Lähdimme samalla oven avauksella ja käyntiaikaa kului korkeintaan 15 minuuttia.

Koko harjoittelun aikana hänen luonaan kävin muutaman kerran ja keskusteluyhteys sekä asiallinen kohtelu oli toistuvaa, ajattelisin että ensikäyntini vaikutti tähän jatkumoon. Toisten hoitajien kohdalla tyytymättömyys välillä jatkui. Asiakas sai lopun kaiken äänensä kuuluviin ja lähetteen psykiatrille, asiakakkaan loppupalaveri pidettiin myös harjoitteluviikkojeni aikana ja hän siirtyi arvista yksityisten palveluiden piiriin.

Tärkeimmät ammattieettiset periaatteet

Tärkeimpinä ammattieettisinä periaatteina ovat arvot ja niistä ihmisarvon kunnioittaminen sekä luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus ja vastuullisuus. Nämä ovat ohjanneet itseäni jo vuosikymmenten ajan ja näissä on aina parantamisen varaa ja oppimista ihan jokaisella.

Niiden noudattaminen ja osaaminen on työhistoriassani

Luottamus ja sen luominen hoitotyössä on isossa roolissa ja avain hyvään hoitosuhteeseen. Potilaan ja hoitajan välinen luottamus on tärkeimpiä kulmakiviä ja perusta hyvälle hoitosuhteelle. Itse pidän tärkeänä näitä kaikkia ja jokainen henkilö on yksilö, jolla on myös oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Työni hoitajana on ollut aina vastuullista ja kannan vastuun työstäni, itseni kehittämisestä ja kouluttamisesta, ammattitaidon säilymisestä ja lisäämisestä sekä monipuolisuudesta. Pyrin ottamaan parhaalla mahdollisella huomioon potilaan/asiakkaan lähtötilanteen kokonaisvaltaisesti ja kunnioittamaan hänen omaa näkemystään. Pyrin perustelemaan myös aina hoidon/toimenpiteen/lääkityksen tarpeellisuuden tutkittuun ja luotettavaan tietoon perustuen.

Anna esimerkki jonkun periaatteen hyvästä ymmärtämisestä ja noudattamisesta?

Ihmisarvon kunnioittaminen on tärkein mielestäni ja sen ymmärtäminen ja sitä noudattaminen. Jokainen on tasavertainen ja arvokas, lähtökohdistaan, taustoistaan ja tilanteestaan huolimatta. Jokaista henkilöä ja hänen näkemyksiään tulee kunnioittaa, vaikka se olisi sairaudesta tai muusta johtuen vääristynytkin. Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi tasavertaisesti ja kuulluksi ja kokea itsensä arvokkaaksi uskontoon, ikään, rotuun, sukupuoleen katsomatta ja saada hoitoa ja huolenpitoa.

Ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus on meillä jokaisella on tärkeää myös kunnioittaa sitä. Jos ja kun itsemääräämiskyky on alentunut ja asiakasta/potilasta joudutaan suostuttelemaan hoitoon tai toimimaan lainsäädännön puitteissa hänen tahdostaan riippumatta, jotta tarpeellinen hoito ei jäisi toteutumatta on joskus välttämätöntäkin. Tilanteissa esimerkiksi jossa henkilö on vaaraksi itselleen, omalle terveydentilalleen tai muille henkilöille.

Itsemääräämiskyky ja täyden ihmisarvon kokemus pyritään aina palauttamaan hoidon aikana. Jos asiakas ei itse kykene senhetkisen tilansa vuoksi ilmaisemaan suostumustaan hoitoon, häntä hoidetaan yhteisymmärryksessä omaisten, läheisten tai laillisen edustajan kanssa.

Ketään ei saa syrjiä tai kiusata iän, sukupuolen, syntyperän, sosiaalisen aseman tai ongelmien laadun vuoksi. Ketään ei saa myöskään suosia vastaavista syistä. Erityisesti pitää ottaa huomioon ihmiset, jotka eivät itse pysty pitämään puoliaan.

Mitä merkityksiä tunteilla, niiden tunnistamisella ja hallinnalla on työhistoriassasi ollut?

Tunteet, niiden tunnistaminen ja omien tunteiden hallinta on erityisen tärkeää hoitotyössä. Empatiakyky on ehkä tärkeimpiä työkaluja. Asettuminen toisen rooliin. Ajattelen usein ” tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän” ja miltä minusta tuntuisi jos olen tuossa tilanteessa. Myös negatiivisten tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on tärkeää oman jaksamisenkin vuoksi, vaikka usein se on vaikeaa. Negatiiviset asiat on joskus vaikea ottaa keskustelun aiheeksi, mutta niistäkin täytyy puhua. Myös vastavuoroisesti, jos itse työssä kohtaa loukkaavaa kohtelua esimerkiksi potilaalta (haukkumista, huutamista,arvostelua,vähättelyä, tms.) ja negatiivisia tunteita on ymmärrettävä, ettei niiden tunteiden aiheuttaja välttämättä tarkoita sitä siinä hetkessä vaikka se ehkä pahoittaa siinä hetkessä hoitajan mieltä, vaan kuvastaa sitä kautta omaa pahaa oloaan. Hoitajillakin on tunteet ja myös meillä on oikeus niihin. Hoitajana meidän on pystyttävä vastaamaan myös negatiivisiin tunteisiin mahdollisimman ammattimaisesti ja asiallisesti. Tiimissä tai työnohjauksessa on hyvä purkaa tätä kuormaa.Työnohjaus kuuluisi olla myös näitä tunteita ja kokemuksia varten hoitajilla, resurssit usein eivät riitä vain tähän vaikka sen pitäisi olla mielestäni säännöllistä ja kuulua osaksi tätä työtä.  Hoitajan on huolehdittava myös omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan jotta pystyy kohtaamaan ja hoitamaan potilaat ja asiakkaat arvokkaasti ja kuten ammattietiikka meitä ohjaa ja velvoittaa.

Lausahdus; ”tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.” On ohjannut itseäni hoitotyössä ja pyrin aina katsomaan kohtaamiset/hoitotilanteet myös asiakkaan näkökulmasta, asettuen hänen rooliinsa osittain. Tunnetaju ja empatia on työkaluja työssämme ja elämässämme myös.

Laadukkaan hoitotyön ihanne vaatii etiikan sisäistämistä, mutta eettisyyteen ohjaavat myös työolot. Henkilökohtainen etiikka on tänä päivänä usein koetuksella, kun hoitajaa rangaistaan vastatoimilla tämän huomauttaessa työpaikallaan epäkohdista. Eettisyys on kovilla myös liiallisessa kiireessä, säästöpaineessa ja hoitajamitoituksen ollessa riittämätön. Tämä on ikävä kyllä näkyvillä hyvin useassa paikassa tänä päivänä ja on yksi suuri.

Positiivinen ilmapiiri ja myötätuntoiset eleet, sanat ja teot lisäävät myös hoitajan hyvinvointia ja kokemusta työn mielekkyydestä. Myötätuntoinen ihminen ymmärtää myös hoitotyön tärkeyden autettavan kärsimyksen, surun ja pelon edessä. Kokemukset lisäävät hoitajan tunnetta kyvystä auttaa ja lievittää toisen kokemaa pahaa oloa. Negatiivinen ilmapiiri taas vastavuoroisesti ”syö” usein työmotivaatiota ja energiaa työyhteisössä. Aiemmassa työpaikassani järjestettiin kerran viikossa ”Kehu-päivä” jolloin jokainen sanoi jotain hyvää työkavereista, työpaikasta tai kuluneesta päivästään. Tämä oli mielestäni hyvä ja puhdistava keino jaksamiselle ja positiivielle ilmapiirille.

Me hoitajatkin väsymme ja siksi omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista onkin pidettävä huolta. Hoitajakin on vain ihminen, ei kone vaikka näin ehkä joidenkin herrojen ja päättäjien mielestä tulisikin olla.

Itselläni luonto ja metsä, metsästäminen ja ulkoilu harrastuksia, sekä rentoutusharjoitukset ja hoidot (Neurosonic)ja palautuminen on muodostunut osaksi jokapäiväistä elämää ja henkistä hyvinvointia.

Entä sama asia potilaiden näkökulmasta?

Samat asiat potilaiden näkökulmasta. Heillä on oikeus tulla kohdatuksi arvokkaasti ja tulla ymmärretyksi. Kaikki tunteet ovat sallittuja jokaisella. Meillä hoitajilla on oltava työkalut vastata potilaan tarpeisiin ja luoda potilaan ja omaisten/läheisten kanssa turvallinen ja luotettava vuorovaikutussuhde, joka on hyvä lähtökohta yhteistyölle ja hoitosuhteelle. Kuunteleminen ja myötätunto, ymmärrys toista kohtaan on myös taito joka hoitajilla tulisi kaiken kiireen keskellä olla. Hyvään ja arvokkaaseen kohteluun on jokaisella oikeus, kuin myös omien tunteidensa näyttämiseen.

Minna Törn, SN21KM

Savonia, Iisalmi

työtodistus (1) miepä