Warkauden kauniin sumuista teollisuusromantiikkaa. 5.12.2025 pidettiin opetuksen lähipäivä Warkaudessa. Kuva on otettu hämärtyvän illtapäivän kaupunkikävelyltä.

Kuntien kaavoittajapulaan vastaava koulutushanke on edennyt toisen lukukautensa loppusuoralle. Kuntien elinvoima ja kehittäminen on pitkälti riippuvainen juuri kaavoituksesta. Myös vastuullisesti kestävän kaupungin edellytyksenä on toimiva ja tulevaisuuteen katsova kaavoitus. Näitä ja myös monia muita kaavoitukseen liittyviä asioita on nyt opiskeltu kahden lukukauden ja 40 opintopisteen verran Savonia AMK:n järjestämässä ja EU:n osarahoittamassa Kaavoittajan pätevöitymiskoulutuksessa. Kuopio, Varkaus ja Suonenjoki ovat omilla panoksillaan kuntina osallistuneet koulutuksen kustannuksiin.

Kun yhtä opintopistettä vastaava työmäärä on n. 27 tuntia, on jokainen koulutuksessa mukana oleva opiskelija käyttänyt reilut 1000 työtuntia pätevöityäkseen kaavoittajaksi kuntansa tekniselle toimialalle. 30 opinnot aloittaneen opiskelijan osalta työtunteja on siis teorettisesti laskettuna 30 000! Se on mittava määrä kaavoituksen tietoa ja taitoa suhteellisen pienellä maantieteellisellä alueella Pohjois-Savossa ja läheisissä naapurikunnissa.

Vielä on kuitenkin yksi 20 opintopisteen laajuinen kevätlukukausi edessä tammikuusta 2026 alkaen. Kevään aikana koulutuksessa katsotaan tulevaisuuteen, eli kaupunkien kehitykseen, globaalien megatrendien, paikalisten erityispiirteiden ja haasteiden paineessa. Kevään aikana opiskelijat pääsevät myös soveltamaan oppimaansa kunnilta saatujen kaavoitukseen liittyvien laajojen ja moninaisten tehtävien parissa. Ympyrä sulkeutuu. Koulutuksen ideana on nimittäin ollut aivan alusta lähtien valmistaa kuntien työntekijöitä kuntien palvelukseen kaavoittajan työtehtäviin.

Tässä vaiheessa, koulutuksen puoliväli jo ylitettynä, onkin paikallaan kuulostella koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden tuntemuksia kaavoittajan opinnoista. Millaisia odotuksia koulutuksesta heillä on ennen koulutuksen aloitusta ollut ja miten niihin on opiskelijoiden mielestä koulutuksessa vastattu? Mikä on ollut uutta ja kiinnostavaa? Mitä on opittu ja onko koulutuksen järjestelyt esim. etä- ja lähiopiskelun painotukset ja käytännöt olleet toimivia? Millaisia kehitysideoita opiskelijoilla on mielessään?

Tätä varten seitsemälle opiskelijalle lähetettiin marraskuun aikana kysely, mihin saatiin seitsemät hyvin paneutuneet vastaukset. Seuraaviin kappaleisiin on koottu opiskelijoiden vastauksista yhteenveto. Yhteenvedon jatkoksi, opiskelijoiden vastausten pohjalta, on kirjattu allekirjoittaneen omaa pohdintaa koulutuksen tulevaisuudesta.

Ensimmäisenä kyselyssä tiedusteltiin opiskelijan koulutuksellista ja ammatillista taustaa. Vastauksista kävi ilmi, että opiskelijoiden korkeakoulukoulutus oli hyvin kirjava rakennusmestarista ja rakennustekniikan AMK-insinööristä graafisen viestinnän medianomiin ja suunnittelumaantieteilijään. Opiskelijoiden työtehtävät kunnilla olivat myös erilaisia. Näillä em. koulutuksilla toimitaan kunnissa mm. rakennustarkastajina sekä kaavasuunnittelijoina ja monesti vieläpä niin, että pienemmissä kunnista tehtäväkirjo voi olla hyvinkin laaja ja monialainen. Kaikilla opiskelijoilla on kuitenkin työtehtäviensä kautta jonkinlainen ammatillinen kosketus tai ainakin yhteys kaavatyöskentelyyn, eli opiskeltava aihe ei ole entuudestaan täysin vieras.

Tämä kirjavuus on koulutukselle ilman muuta haaste, mutta samalla se on myös rikkaus ja voimavara. Tällä tavoin opiskelijoiden joukosta löytynee aina sellaista erikoisosaamista, mitä kaavoittajan työssä saa monesti käytännössä kohdata. Kaavoittajan roolia monialaisen synteesin tekijänä tai monialaisen suunnittelutiimin ohjaajana on juuri tästä syystä hyvä harjoitella monialaisessa opiskelijajoukossa. Samalla opiskelijoiden kesken syntyy verkostoja, missä tietoa ja osaamista jaetaan kollegiaalisesti.

Toiseksi kyselyssä haluttiin tietää, mistä opiskelijat saivat ensimmäistä kertaa kuulla koulutuksesta. Moni sai kuulla koulutuksesta ja mahdollisuudesta osallistua siihen työnantajaltaan. Selityksenä tälle saattaa olla se, että Savonia AMK lähetti tietoa kuntiin hyvissä ajoin ennen koulutuksen aloittamista ja kuntien edustajille myös esiteltiin koulutusideaa, aihesisältöjä ja oppimistavoitteita jo edellisenä vuonna. YLE teki Kaavoittajan Pätevöitymiskoulutuksesta uutisen taustoituksineen syksyllä 2024 ja Savonia uutisoi sivuillaan useaan otteeseen koulutuksen aloittamisesta tammikuussa 2025.

Koulutuksen jatkoa ajatellen ennakkomarkkinointi on erittäin tärkeää – välttämätöntä. Kuntien ja yritysten esim. konsulttitoimistojen on syytä saada tietää koulutuksen sisällöistä, oppimistavoitteista, laajuudesta ja kestosta hyvissä ajoin, jotta organisaatioissa on aikaa pohtia, kuka tai ketkä lähetetään koulutukseen.

Mikä sai opiskelijat kiinnostumaan koulutuksesta? Mitä ennakko-odotuksia heillä oli koulutuksesta? Näihin kysymyksiin opiskelijat vastasivat yksinkertaisesti niin, että kaavoitus ja maankäytön suunnittelu yleensäkin kiinnostaa. Vastaajilla oli myös tiedossa kuntien tilanne, eli jonkinasteinen kaavoittajapula. Koulutuksesta odotettiin saatavan lisää tarvittavaa tietoa kaavoittajan toimimiseen ja erityisesti suunnitteluun. Suunnittelu ei sellaisenaan sisälly monenkaan koulutusalan opintoihin. Siksi se onkin monelle opiskelijalle uusi ja entuudestaan outo tehtävä, jota kohtaan kiinnostus on ollut jo käytyjen opintojaksojen osalla kiitettävällä tasolla.

Jatkossakin on syytä korostaa, että Kaavoittajan Pätevöitymiskoulutus on merkittävältä osaltaan suunnittelijakoulutusta. Opiskelijan aiemmasta koulutustaustasta ja henkilökohtaisista kyvyistä riippuen suunnittelutehtävien tekeminen onnistuu eri tasoisesti. Tavoitteena koulutuksessa onkin valmistaa kaavoittaja toimimaan joko itsenäisenä suunnittelijana pienemmissä kaavatöissä tai konsultin suunnittelutyötä ohjaavana kaavoittajana kuten monesti on kunnissa tapana. Kummassakin tapauksessa kaavoittajan on ymmärrettävä, mitä suunnittelutyö tarkoittaa ja mitä se edellyttää esim. tehtävämäärittelyn ja lähtötietojen osalta.

Entä miltä koulutus on opiskelijoista tuntunut tähän asti? Vastauksissa tuli esille se, että oma ammatillinen itsevarmuus ja identiteetti on koulutuksen ansiosta vahvistunut. Valmius ja kyky hoitaa kaavoitukseen liittyviä tehtäviä on uusien tietojen ja taitojen myötä selvästi kasvanut. Yleisesti koulutusta on pidetty vaativana, sillä opintoja tehdään työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin. Suunnittelutehtävät vievät runsaasti aikaa ja ne ovat raskaita, sillä aiempaa kokemusta suunnittelusta ei monellakaan opiskelijalla välttämättä ole. Etäopiskelu onnistuu teknisesti hyvin, eikä webinaarien tilalle kaivata lähiluentoja. Tallenteet antavat myös tarvittaessa joustoa ja asioiden kertaaminen on tallenteiden avulla helppoa. Opiskelijat koolle samaan paikkaan kutsuvat lähipäivät on koettu mielekkäinä, kun yhdessä tekeminen palvelee sellaista oppimista, mitä ei voi yksin, eikä myöskään verkon välityksellä luontevasti saada aikaan. Lähipäivät ovat myös tilaisuus verkostoitua ja jakaa kokemuksia, mikä onkin ollut yksi koulutuksen tavoitteista. Nämä kaikki ovat asioita, mitkä kannattaa pitää mielessä myös koulutuksen jatkoa suunniteltaessa. Vaikka joustava verkko-opetus tekeekin monet asiat mahdollisiksi, oppimisessa on silti kysymys myös aidosta vuorovaikutuksesta ja ihmisten kohtaamisesta.

Koulutus on vastannut opiskelijoiden odotuksiin monin eri tavoin johtuen ehkä opiskelijoiden erilaisista koulutustaustoista, aiemmista työkokemuksista ja nykyisten työtehtävien eroavuuksista. Kun asiaa kyselyssä opiskelijoilta tiedusteltiin, vastaukset vaihtelivat laidasta laitaan ja itselle mieluisimmat opintojaksot kattoivat lähes kaikki koulutuksessa tarjolla olevat. Myös ne inhottavimmat ja epämieluisimmat aiheet tulivat kyselyssä esille vastaavalla tavalla laajalla kirjolla. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa vahvasti siltä, että Kaavoittajan Pätevyyskoulutukseen laadittu opetussuunnitelma on laaja-alainen ja tarkoituksenmukainen. Koulutus on luonteeltaan generalistinen ja sellaisena sen on syytä olla jatkossakin. Erikoisalojen koulutukselle on omat profiloituneet tarjoajansa, markkinansa ja asiakaskuntansa.

Kun kyselyssä kysyttiin sitä, miten koulutus yhdistyy sisältöjensä ja tehtäviensä puolesta oikeaan työelämään, olivat vastaukset pääosin kannustavia. Esim. maankäytön suunnittelun harjoitustyön suunnittelualueet olivat todellisia kunnilta saatuja suunnittelukohteita ja niihin liittyi selkeät tavoitteet. Kohteista oli saatavissa runsaasti paikkatietoa, mihin pystyi hyvin nojautumaan suunnittelutyössä. Samaa tehtävää ja aluetta työsti useampi opiskelija, jolloin kollegiaalinen aiheesta keskustelu oli luontevaa ja erilaisia ratkaisumalleja saatiin hyvin esille. Harjoitustehtävät simuloivat todellisuutta sopivasti kevennetyllä tavalla. Siellä, missä opiskelijan työpaikalta löytyi kollegoita osallistuivat he toisinaan opiskelijan harjoitustyötehtävien haasteiden ratkomiseen ainakin akateemisella tasolla. Koulutus on siis kiinnostanut mukavasti muitakin kunnan kaavoituksessa työskenteleviä.

Opintojen käytännönläheisyys ja suora yhteys kuntien suunnittelutehtäviin todellsilla alueilla on jatkossakin tärkeä osa koulutusta, sillä näin koulutus saadaan sidottua osaksi kuntien omaa toimintaa. Opiskelijoiden tekemisen harjoitustöiden tuloksena saattaa hyvinkin syntyä jotakin sellaista, mitä kunnat pystyvät hyödyntämään alueita suunnitellessaan. Hyvällä harjoitustyötehtävällä ei ole tulenpalava kiire. Opiskelijat tarvitsevat tekemiselle ja ratkaisujen löytämiselle aikaa. Opiskelijatyöt palvelevat aina tulevaa aikaa – ei nykyhetkeä.

Kaupunkiin ja kaavoitukseen liittyvät tehtävät kiinnostavat opiskelijoita. Kyselystä saatujen vastausten perustella kaupunkisuunnittelun kiinnostavuus on merkittävästi nousussa. Tämän voi hyvin ymmärtää, kun ajattelee ympäristöasioita sekä sitä, mikä kaikki on ympäristön tähän tilanteeseen johtanut. Kaupungeilla ja rakentamisella on suuri ilmastovaikutus ja nykytutkimuksen valossa käyttökelpoisia ja testattuja ratkaisuja on olemassa ongelmien voittamiseksi. Kukapa ei silloin haluaisi olla osa ratkaisua? Yleensäkin kaavoittajan työ näyttäytyy opiskelijoille monipuolisena. Kaupunki ei ole milloinkaan valmis – kaavoittajalla on jatkuvasti opittavaa.

Lopuksi kyselyssä opiskelijoita pyydettiin antamaan kouluttajille palautetta ja vinkkejä koulutuksen jatkoa varten. 60 opintopisteen opiskelu tehtävineen kolmen lukukauden aikana, oman työn ohessa on raskas paketti. Sitä ei käy kieltäminen. Opintojaksoissa oli isoja eroja kuormittavuuden osalta. Suunnittelutyö vaatii aikaa, kun kirjoista asioiden lukeminen käy toisilla vauhdikkaasti. Oppimisessa on yksilöllisiä eroja. Niitä pitäisi pystyä kuitenkin tasaamaan tai ainakin tehtäväpalautusten aikarajoja pitäisi pystyä pidentämään kuormituksen helpottamiseksi. Luennoilla ”elävien esimerkkien” voimaan uskotaan oppimisessa. Eli kaikenlaiset tapauskertomukset, missä monesti niin kuivakka teoria tehdään näkyväksi ja konkreettiseksi, ovat enemmän kuin tervetulleita. Tämä erään opiskelijan huomio todistaa tarinoiden voiman. Ihmiset ovat kautta aikain kertoneet toisilleen tarinoita viihdyttääkseen toisiaan, mutta myös oppiakseen. Viihtymisen ja oppimisen välinen ero on joskus hiuksen hieno tai jopa olematon. Tätä viisautta on meidän kouluttajien syytä jatkossakin vaalia.

11.12.2025. Yliopettaja Janne Repo, arkkitehti. Kaavoittajan Pätevöitymiskoulutuksen projektipäällikkö. Savonia AMK.