ENSIMMÄINEN VIIKKO:

Ensimmäinen viikko lähti melko vauhdikkaasti liikkeelle, paljon uuden ympäristön tutkiskelua. Maanantaina meille kaikille opiskelijoille pidettiin yhteinen ”perhedytysinfo” jossa saimme kattavan kuvan osaston toiminnasta. Tiistaina pääsin heti työntouhuun yhdessä ohjaajan kanssa. Ensimmäisen viikon aikana tutustuin konkreettisesti tiloihin, potilastapauksiin, työyhteisöön sekä osastontoimintapapoihin. Mieleen ensimmäiseltä viikolta erityisesti jäivät farmaseutin mukana vietetty päivä jossa sain keskittyä lääkelaskuihin ja näiden kautta konkreettisesti steriilissä kaapissa erilaisten antiibioottien laimennoksiin, johon tarvitsinkin harjoitusta! Toisena mieleen jäi kun pääsin avustamaan pediatria likvornäytteen otossa, kävimme tuon päivän ohjaajan kanssa läpi likvornäytteen ottoa ennen varsinaista H-hetkeä ja hän ohjeisti minua myös salissa H-hetkellä. Nyt konkreettisesti tiedän mikä sairaanhoitajan rooli tuollaisessa tilanteessa on ja mitä kaikkea likvornäytteen ottamiseen tarvitaan.

Kuvailisin ensimmäistä viikkoa erittäin monipuoliseksi ja opettavaiseksi!

Tavoitteet toiselle viikolle on lisää lääkehoidon harjoittelua sekä erilaisten lastensairauksien opettelua käytännön työssä (oireet, hoito, vanhemman huomiointi, tutkimukset, lääkitys).

TOINEN VIIKKO:

Toisella viikolla olen jatkanut ympäristön tutkimista rauhassa. Ensimmäisellä viikolla asettamani tavoitteet toiselle viikolle ovat täyttyneet. Osastolla ollut hieman hiljaisempaa niin olen rauhassa opiskellut terveysporttia hyväksi käyttäen lastensairauksia ja tehnyt niistä itsenäisesti muistiinpanoja. Olen myös valvotusti toteuttanut lisää lääkehoitoa yhdessä ohjaajan kanssa. Olenvalinnut oman potilaan ja toteuttanut hänen hoitoaan itsenäisesti, toki aina kaikista havannoistani ohjaajalle raportoiden. Koen että tällä toisella viikolla olen päässyt ja saanut varmuutta toimia enemmän itsenäisesti.

NELJÄS VIIKKO:

Neljännellä viikolla meillä oli toinen moduuliviikko, jossa koen että saimme työparini kanssa toteuttaa hyvin monenlaisia työtehtäviä. Saimme itsenäisesti hoitaa potilaita kokonaisvaltaisesti pois lukien lääkehoito. Saimme positiivista palautetta lapsentasolle heittäytymisestä esim. hoitotilanteissa kun potilasta jännitti sekä siitä kuinka kohtasimme perheet. Osallistuin perjantaina nallesairaalaan joka järjestettiin yhteistyössä inkilänmäen päiväkodin kanssa. Päivässä mukana olivat sairaanhoitaja opiskelijat, röntgenhoitaja opiskelijat, bioanalyytikko opiskelijat, lääkäri opiskelijat, suuhygienisti sekä hammaslääkäri opiskelijat sekä fysioterapeutti opiskelijat. Päivän tarkoituksena oli leikin kautta vähentää lapsipotilaiden sairaalapelkoa. Lapsipotilaat toivat nallesairaalaan heille kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat unilelut, joita tutkittiin aivan kuin mitä tahansa muitakin potilaita. Meillä sairaanhoitaja opiskelijoilla oli 2 erilaista pistettä, toisessa mittasimme leluilta painoa, pituutta, päänympärystä sekä haastattelimme hoidon tarpeen syytä. Toisessa pisteessä teimme leluille toimenpiteen tarvitsemalla tavalla kuten esim. kipsaus, rokotus jne.. Päivä oli hyvin antoisa. Lapsista aidon ilon näkeminen sekä jännityksen purkautuminen tilanteissa olivat mahtava huomata. Luulen että tälläisellä päivällä on suurimerkitys lapselle sairaalassa ollessa ja näitä tempauksia täytyisi olla enemmän jotta saavutettaisiin mahdollisimman monen lapsipotilaan pelkojen lieventämistä.

Leikin merkitys lapselle sairastaessa ja sairaalassa ollessa

Viimeiseen viikkoon lähden innolla vaikka väsymys 9 vkon harkkaputken jälkeen alkaa ollakkin jo melkoinen, niin luulen että viimeisellä viikolla on minulle vielä paljon annettavaa.