Tänään sain kuulla erään toimijan kertomuksen heidän käyttämästään suunnittelijasta. Tarina paljasti minulle intohimon ja rutiinisuorittamisen välisen eron merkityksen arkkitehtuurin luomisessa.

Rutiinisuorittaminen hoitaa pyydetyt asiat kuntoon nopeasti ja turhia kyselemättä. Toiminnat toimivat ja taulukkoon listatut tarvittavat tilat löytyvät, Suunitelma on tehty lakien ja asetusten mukaisesti. Mitä vikaa tässä toimintamallissa on? Ihminen rakennuksen käyttäjänä tai sen satunnaisena kokijana on jäänyt kuitenkin suunnittelijalta huomioimatta.

Eläytyminen toisen ihmisen elämään vaatii suunnittelijalta intohimoa. Ilman intohimoa suunnittelusta tulee rutiinia, mielikuvituksetonta toistoa ja vanhojen ratkaisumallien kopiointia. Variointi koetaan vaaraksi. Se saattaa suistaa suunnittelijan luovuuteen. Luovuus on heittäytymistä tuntemattomaan ja se vaatii luottamista itseensä. Toisen ihmisen asemaan asettuminen vaatii myös rohkeutta. Toisen ihmisen silmin maailma saattaa näyttäytyä itselle vieraalta ja erilaiselta.

Intohimo on avain avoimeen ymmärtämiseen, ennakkoluulottomaan kokemiseen, haluun löytää erityinen vastaus erityiseen kysymykseen. Intohimo mahdollistaa ainutkertaisuuden tunteen. Ainutkertaisuus koetaan arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Ihminen haluaa kokea oman elämänsä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, Intohimolla suunniteltu ympäristö antaa puitteet arvokkaan ja merkityksellisen elämän kokemiselle.

Janne Repo, arkkitehti SaFa                                                                                                   Yliopettaja, rakennusarkkitehtikoulutuksen vastuuopettaja, Savonia AMK