Jyväskylän excursiolta jäi muistiin muutamia ajatuksia.

Aivan alkuun olin täysin otettu nuorten opiskelijoiden halusta laajentaa arkkitehtuurin kokemista. Pelkkä visuaalinen havainnointi ei aina riitä, vaan tila, muoto ja materiaali on koettava kehollisesti. Sukkasillaan tiililattialla kulkeminen on taatusti muistettavampi kokemus, kuin kuluneen tiililattian näkeminen. Harmittaa, etten itse riisunut saappaita jaloistani. Toinen miellyttävä kokemus oli kuulla pianomusiikkia suuressa kirkkosalissa. Se kohotti myös tilan kokemisen uudelle tasolle. Nämä tapahtumat muistuttivat, että arkkitehtuuri puhuttelee useampaa aistia. Se on hyvä muistaa.

Arkkitehtuuri on myös historian ja oman kulttuurin tuntemista ja sen edelleen jalostamista arvokkaalla tavalla. Jos Alvar Aalto ihaili antiikin Kreikkaa ja Roomaa – atriumpihoja ja terassoituja oliivipuiden peittämiä rinteitä ja käytti niitä inspiraationaan ja innoittajanaan uusia klassikkorakennuksia suunitellessaan, on hyvin ymmärrettävää nähdä, miten arkkitehti Anssi Lassila soveltaa Aallolta saatuja ideoita tämän päivän arkkitehtuurissa. Jotenkin ne ovat tuttuja ja perinteisiä muotoja jalostuneena kuitenkin tuoreella tavalla tämän ajan henkeen. Se on taitoa, jota kannattaa hiukan kadehtia ja sitten jatkaa sen taidon jahtaamista. Vain etsimällä ja suunnittelua tekemällä sen voi löytää.

Monella tapaa rakennus voi olla mielenkiintoinen. Hienopiirteisyys voi olla joko sekavuutta ja päättämätöntä kirjavuutta tai herkkää muodon, massojen  ja materiaalin tajua. Kolhous ja yksinkertaisuus voi olla luotaantyöntävää halpaa kömpelyyttä tai sympaattista suoraviivaisuutta. Näitä molempia tapauksia tapasin onneksi excursiolla. Edelleenkin olen yhtä ulalla siitä, missä se arkkitehtuuri on ja miten sen saa esille, mutta varmuus sen olemassa olosta kasvaa koko ajan.

Janne Repo, arkkitehti SaFa                                                                                                   Yliopettaja, rakennusarkkitehtikoulutuksen vastuuopettaja, Savonia AMK