Tämä on Suuntana Savonia -podcastin jakson tekstivastine. Kaikki jaksot löydät SoundCloudista klikkaamalla tästä.
Anu: Tervetuloa kuuntelemaan Suuntana Savonia -podcastia. Tätä podcast -sarjaa kuuntelemalla pääset tutustumaan tarkemmin Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusaloihin. Jaksoissa on luvassa opiskelijoiden ääntä eri aloilta. Podcastin hosteina toimii kolmannen vuoden liiketalouden opiskelijat Anu ja Jasmiina.
Anu: Meillä on täällä studiossa Janina Sivonen kertomassa agrologin opinnoista. Tervetuloa Janina.
Janina: Kiitos paljon, kiva olla täällä.
Anu: Kertoisitko alkuun vähän sun taustasta, ja että miten oot päätyny agrologin opintoihin?
Janina: No tota mulla ei oo siis niinku perhepiirissä, eikä sukulaisissa oo silleen tältä alalta ihmisiä, että mie oon ite niin kun silleen hevosten kautta vähän vahingossa tullu tälle alalle. Että hevospuolen opintoja oon joskus miettiny, ku oon sillon nuorena tota tallilla pyöriny paljon, ja… Mut sitten hain kuitenki lukioon ensin, ja sitte yhen talliyrittäjän kautta, hänen rohkaisemana sitte lähin tuota lomittajan mukkaan, niinku navetalle. Kun en ollu koskaan käyny, eikä ollu silleen käsitystä tästä alasta, niin tuota hän sitte kehotti että käy kattomassa, ja tunnustelemassa miltä se vois niinku tuntuu, ja ku ties kuitenki sen, että tykkään eläinten kanssa työskennellä. Niin lähin sit sitä kautta kattomaan, ja sit siinä samaan aikaan mulle selvis, että tossa tota, kun oon tuolta Joensuusta päin kotosin, niin et siellä pystyy sitten Joensuussa niin kun aikuispuolella opiskelemaan eläinten hoitajaks. Niin tuota kiinnostuin sitte sitä, ja lähin niinku niitä opintoja ensin suorittaan.
Anu: Kyllä, eli sulla on taustalla nää eläintenhoitaja -opinnot?
Janina: Kyllä joo, että 2017 oon sieltä valmistunu, ja oli kyllä silloin jo niitten opintojen aikaan niinku selvää, että jossain vaiheessa varmaan haen sitte näihin agrologi -opintoihin, mutta siinä meni sitte pieni hetki välissä ennen ku sitte lopulta tänne hakeuduin.
Jasmiina: Kyllä, ja niin kun monet varmaan ajattelee just sen, että agrologiks kun lähtee opiskeleen, niin et on niinku just vaikka suvussa jotain tilaa. Tai jotain et pitäis olla taustalla jotain semmoista, mutta niinku sinunki tapauksessa, niin hyvin pärjää sitte ilman sellaista, tavallaan kunnon kokemusta.
Janina: Joo. Niin kyllä. Ja oon niinku huomannu tossa ainaki meiän monimuotoryhmässä, ku tosiaan niinku monimuotosena opiskelen, niin siellä on niinku kyllä tosi monenlaisesta taustasta, että ihan niin kun täysin alan vaihtajia, ja semmoisiakin. Et mulla on totta kai pohjalla jo jonkun verran opintoja, ja näin että on niinku vähän käsitystä alalta, mut sit siellä on ihan täysin niinku semmoisia, jotka ei oo koskaan vaikka käyny ees navetassa, ja on vaan aatellu, että tää voi olla siisti juttu, niin. Et ihan voi tulla kaikenlaisista lähtökohdista, eikä se niinku mitenkään vaikuta siihen, etteikö vois näissä opinnoissa pärjätä, ja päästä hyvin mukkaan. Että tuota ihan kaikenlaisista taustoista kyllä on porukkaa tässä meiänki luokalla.
Jasmiina: No jos saa vielä kysyä, niin onko sulla joku mihin sä niinku tähtäät, ku lähit tätä tutkintoa opiskelemaan?
Janina: No sillon eläintenhoitaja -opintojen aikaan jo jossain vaiheessa niin kun huomasin, että semmoinen niinku eläinten hyvinvointi on itelle tosi vahvasti tärkee asia, ja jotenki niinku siellä navetalla tai lampolassa ku oli sitten niitten opintojen kautta, niin tosi paljon niinku aina pohdiskelin kaikkia asioita, että eikö vois tätä tehdä vaikka jotenki fiksummin, tai näin. Että tosi paljon heräs aina semmoisia kysymyksiä ja pohdintoja kaikenlaisista asioista. Ja enempi just sinne niinku eläinpuolelle liittyen, että tuota. Et se ehkä oli semmoinen, kun sit näihin opintoihin lähin, niin ajattelin että niin kun jotenki sitä kohti haluun mennä, ja ehkä jotaki siihen liittyvää tehä työkseni, mutta tää on kuitenkin niin, tässä on niin paljon näissä meiän opinnoissa sitten sen eläinpuolen lisäks, mitä käyään, että… Tai ei oo semmoista yhtä selkeetä nyt tällä hetkellä, et vielä tietäsin, mitä se on tarkkaan, mitä haluun tehä vaan että on, niinku esimerkiks viljelypuoli sitte alkanu kiinnostaa. Ja se on totta kai ne kasvit ja se viljelypuolen asiat niin tosi olennaisia myöski sitte monessa eläintuotantoon liittyvissä asioissa, että niistä ymmärtää, ja niinku ruokintaa ja tämmösiä ku mietitään niin ne on niin valtava osa niinku kotieläintuotantoa, että tuota siihen on tullu niinku tän, näitten opintojen kautta tosi paljon myöski sitä kiinnostusta ja että haluaa ehkä siitäki oppii sitte laajemmin. Että ei voi vielä sannoo että mikä se ois sitte välttämättä ihan se semmoinen yks asia, mihin ite haluaa keskittyä. Että on tavallaan vielä ihan auki, mut se eläinten hyvinvointi oli ehkä semmoinen ensimmäinen, mistä se on niinku lähteny.
Jasmiina: Kyllä, et niin kun monipuolisesti on vaihtoehtoja. Tosiaan neljä vuotta ku kestää, niin siinä varmasti kerkee moneen otteeseenki vaihtuu just se, että mikä kiinnostaa.
Janina: Niin, kyllä. Kyl siinä niin kun… Sen on hyvin huomannu tässä, nyt on kolmas vuosi itellä menossa, niin sitte aina vähän et mitä kursseja on millonkin, niin sit huomaan että joku niinku tavallaan aina iskee silleen kovemmin. Ja sit siitä innostuu hetkeks ja, tai tavallaan ehkä avaa just niinku sit sinne viljelypuolellekki jotkut tietyt kurssit on avannu sit sitä semmoista innostusta, ja että halluu niinku sitte sitä kohti mennä ja perehtyä asioihin. Niin kyl se niin kun varmasti vaihtelee tossa opintojen aikana tosi paljon, ja tulee erilaisia kiinnostuksen kohteita, ja varmasti se sitte sieltä pikkuhiljaa se semmoinen suunta selkeytyy, että mitä kohti mennä.
Anu: Kyllä. Onko tässä koulutuksessa jotain suuntautumisvaihtoehtoja?
Janina: Joo. Meillä on tuota, itse asiassa viime keväänä taiettiin tehä suuntautumisvalinnat. Niin meillä on asiantuntija ja yrittäjä -suuntautumisvaihtoehot, ja tuota tosi paljonhan ainaki tässä niinku meiän monimuotoryhmässä onki jo semmoisia, joilla on joko se sukutila, jota ovat mahollisesti jäämässä jatkamaan, tai sitte ihan jo pyörittävät itse sitä omaa tilaa. Että siellä on tosi paljon niitä yrittäjiä jo valmiiks. Mut sitte on tuota tosi monenlaisista taustoista ja ite oon nyt sitten asiantuntijapuolelle suuntautumassa, että semmoisen valinnan tein sitte. Ja oli kyllä, on se siis alusta asti ollu mulla niinku semmoinen selvempi, että sitä kohti ehkä mennä.
Anu: Kyllä. No, monesti tulee semmoinen mielikuva, että agrologi on justiin se tilan pyörittäjä, tai on niinku käytännön työssä mukana, mutta mihin muuhun agrologi voi työllistyä sitte valmistuttuaan?
Janina: No tosiaan tuo asiantuntijan työ on varmasti semmoinen niinku selkein, ja sitte taas toisaalta asiantuntijatyötä voi tehdä niin monessa eri paikassa, ja monella eri tavalla, että sitte voi olla jossakin niinku konepuolella, tai jossakin myyjänä, ja sit sie niinku tiiät sen puolen ja handlaat ja hallitset ja pystyt niinku toimimaan siellä. Mutta sitten tälleen omasta näkövinkkelistä, et jos niinku eläinpuolella haluu vaikka tehä töitä, niin jossaki ProAgrian neuvojana, tai näin poispäin, että sitten niinku siellä on joku oma semmoinen juttu, mihin voit suuntautua, että siellä on tosi paljon just tätä ruokintapuolta ja eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoita, tai jotakin muuta, niin ne on varmaan semmoisia niin kun aika perinteisiä sit sen yrittäjyyden ohella. Ja sitte erilaisia kehitystehtäviä ja tämmöisiä. Ja oon ainaki ite sillon joskus, kun… Tai kaikki aina kysyy, jos kerrot että opiskelet agrologiksi, niin kyssyy että mikä siusta niinku tullee, ja sit ei osannu joskus siihen jotenki vastata silleen, tai tuntu ettei osaa kattavasti kertoa, ja googlettelin asiaa, niin että ihan niin kuin pankin johtajaks asti on tämmöisellä koulutuksella niinku voi mennä, et se on tosi laaja kenttä loppupeleissä, mitä kaikkee voi tehä. Että kyllähän niinku pankkipuolellaki sitte on niinku maatalouteen liittyviä asioita, joista pitää sitte olla semmoista niinku erityisastiantuntemusta, ja näin. Niin tosi moneen suuntaan kyllä voi lähtee, että ihan omista mielenkiinnonkohteista riippuen. Ja meillähän on tosiaan tosi paljon talouspuolta ja tämmöistäki opiskellaan, että sitte se on varmasti toisille semmoinen mielenkiintoinen aihepiiri, mihin halluu paneutua.
Anu: Kyllä, ja varsinki yrittäjyydessä on varmasti tosi tärkeä, että ymmärtää sitä talouspuolta myös.
Janina: Kyllä.
Jasmiina: No itellä ainaki tulee tosiaan tästä alasta mieleen just semmoinen hyvin käytännönläheinen, ja niinku just sinne maatilaan painottuva. Niin miten tässä niinku se teoria yhdistyy niihin käytännön harjotteisiin, et mitä te ootte vaikka päässy tekemään kursseilla, tai minkälaista se opiskelu oikein on?
Janina: No meillä toki pikkuisen monimuotoryhmässä varmasti eroaa siitä päiväopiskelusta, et siellä varmaan enempi sitte vielä silleen porukalla päästään niinku, enemmän varmasti tilavierailuja ja sitte muutenki semmoisia niin kun käytännön päiviä, missä niinku yhessä sitte tehään asioita. Mutta meilläki on muutamia ollu. Ja tuota viime keväänä esimerkiks oli semmonen, jokainen niin kun, kun meillä on omat satelliittikampukset tavallaan, ku meitä on niin eri puolilta Suomea, niin sitten ollaan vähän pienemmissä ryhmissä oltu sitte milloin missäkin, mutta meiän porukka oli esimerkiks tuolla Kiteen Koivikolla. Et tehtiin siellä sitten niinku pellolla havaintoja ja kaikenlaista kuoppatestii, ja tutkittiin sieltä monenlaisia asioita, ja sitten päästiin siinä tuota navetassa käymään ja sit tehtiin siellä niinku eläinten hyvinvointiin liittyviä havaintoja, ja silleen keskustelemalla käytiin niitä läpi, että millaisia juttuja sieltä nousee essiin. Ja tuota sit se on tietysti, meillä on semmoinen, onkohan 90 päivääkö se on se virallinen mitta, niinku maatilaharjoittelu. Ja sitte on työelämänharjottelu toinen, joka sitte just on jossaki organisaatiossa, että tavallaan niitä asiantuntijapuolen juttuja sit ehkä enempi siellä käyään läpi. Niin toki se maatilaharjoittelu on sit semmoinen aika iso osa, missä sitte pääsee niin kun silleen oikeesti, konkreettisesti käsiksi siihen työhön, mitä se on niinku siellä maatilalla ja senki voi sit hajauttaa. Ite esimerkiks oon ollu monet tekee sen yhessä paikassa, mutta voi niinku hajauttaa sitte myös, että tutustuu esimerkiks erilaisiin paikkoihin, ja näin poispäin. Että itekki suoritin sen useammassa paikassa sit sen harjottelun, että se on ihan sitte, miten itse kokkee parhaaks ja näin, mutta tuota et sitä kutta se sit se konkretia ehkä tässä monimuoto-opiskelussa varsinkin, he harkat on sit semmoinen, missä sitä käyvään. Ja pääsee sitte syventämään sitä osaamista, ja viemään sitä teoriaa sinne käytännön tasolle.
Anu: Missä vaiheessa opintoja nää harjottelut suoritetaan?
Janina: No lähtökohtanen ajatus siinä on, että se maatilaharjottelu on niin kun ensimmäisen vuoden jälkeen kesällä. Ja sitte työelämänharjottelu, mä nyt en oo ihan varma, onks se ajateltu niinku kolmannen ja neljännen vuoden väliin siihen kesälle. Mut sen voi niinku käytännössä sitte suorittaa kuitenki just vaikka talviaikaanki, tai miten niinku itelle on paras. Mutta tuota, se maatilaharjottelu on ajateltu silleen, että siinä pääset sen kasvukauden näkemään. Niin se on sit kesäaikaan. Mut tosiaan ite hajautin sen sitte lopulta kahelle kesälle, että alotin sillon reilu vuos sitte, ja nyt tänä menneenä kesänä tein sitte loppuun, että mulla oli siinä monenlaista haastetta matkalla, mutta nyt sain sen tossa sitte syyskuun lopussa päätökseen, ja on niin kun siltä osin se tehty, ja tuota vaikka niinku tuli sillon ku vuos sitte oli aika suurtaki semmoista turhautumista sen kanssa, että se ei niinku ihan menny tavallaan sen oman odotuksen mukkaan. Tai mikä oli tosi kovat semmoiset niinku odotukset ladannu siihen harkkakesään, ja sitten asiat ei ihan kaikki menny silleen, miten oli aatellu, niin tuota nyt loppupeleissä oon tosi tyytyväinen siitä, et se meni näin, miten se meni, ja tää mennyt kesä oli sen niinku, tai anto kaikista eniten näistä harkkapaikoista. Et tosiaan monessa paikassa olin, tai kolmessa nyt niinku loppupeleissä silleen isossa kuvassa. Ja, että pääsin oikeesti sissään siihen tilan toimintaan, niin tää viimeisin oli niinku kaikista antoisin kyllä.
Anu: Minkälaisilla tiloilla sä pääsit olemaan?
Janina: No, kaikki oli maitotiloja, nyt loppupeleissä. Ajatus oli alun perin, oon niinku lammaspuolesta myöski kiinnostunu, mutta siinä oli sillon edellisenä kesänä haasteena sitten terveydelliset asiat tavallaan. Että mulla on niinku kropan kanssa ollu haasteita, jotka sitten niinku joissaki työtehtävissä vähän tullee niinku ongelmaks, et selän kanssa on ollu haastetta, niin siellä kyllä alotin, mutta sitte jäin tosi äkkiä pois. Ja maitotiloilla nyt sitte kolmella erilaisella, että yhen, kahen ja kolmen robotin tiloilla pääsin nyt sitte tekemään, ja tosiaan tää nyt tänä kesänä sitte, missä sain loppuun vietyä, niin seillä kyllä sitte tosi monipuolisesti pääsin niinku mukkaan myöski pellolla tekemään asioita, vaikka siitä viljelypuolesta ei oo semmoista niinku konkreettista käsitystä itellä ollu aikasemmin. Et se on siihen teoriaan painottunu. Mutta siellä oli niin kun hyvin tilan väellä semmoinen halu sitä omaa ammattitaitoa niinku jakkaa eteen päin, ja ottaa niinku mukkaan siihen tekemään ihan kaikkee, ja myöski siis sitten ku se osaaminen kehittyy, niin myöski ottaa mukkaan niinku pohtimaan tavallaan, jos siellä tulee jotaki haasteita vaikka, tai mietitään että miks joku homma ei toimi, niin siellä niinku otataan harjottelija mukkaan siihen, että voisko sulla olla ajatusta, että niinku, tai jotaki näkemystä, että mitä tässä voitais tehä. Ja silleen, että yhessä pohditaan niitä asioita, ja sen oon kokenu kyllä, että se on niinku sen ammatillisen kehittymisen kannalta ihan äärimmäisen tärkeetä, että se harjottelupaikka on sellanen, että siellä on niinku tahtotila siihen harjottelijan eteen päin viemiseen, ja otetaan just mukkaan niihin tilan asioihin, ja yhdessä pohditaan. Että ei tavallaan jätetä vaan että totta kai se työnteko on siinä niinku iso osa, ja pääset niin kun niihin rutiineihin siellä käsiks, mutta myös sitte se, että siinä niinku tuetaan koko sen matkan ajan, ja haastetaan sitte monessa mielessä sitä harjottelijaa. Ja pohditaan tosiaan yhessä. Niin tää oli hyvin erilainen niihin miun aikasempiin harkkakokemuksiin, että. Ja sen, mitä oon kuullu tuota niin kun meiän, tai muilta opiskelijoilta, niin sielläki on tosi niinku vaihtelevia kokemuksia, että joka paikassa ei ehkä ymmärretä sitä harjottelun merkitystä, ja mikä se on sen harkkapaikan ja niiden yrittäjien merkitys oikeesti sille niinku että miten hyö ottautuu siihen, ja miten hyö ossaa ja niinku haluaa tuua sitä ommaa ammattitaitoa ja jakkaa sitä sille harjottelijalle, niin siinä on ihan valtavasti niinku eroo. Ja sen niin kun koki ite tossa hyvin silleen. Tuli silleen konkreettisesti sitten näitten harkkapaikkojen välillä, näki sen, niin tosi niin kun iloinen oon siitä, että sain sitten tämmöisen niin kun oikeesti tosi onnistuneen kokemuksen. Ja mistä niinku tuli semmoinen palo siihen, ja koki sen että niin kun minuakin arvostetaan siellä, niinku työpaikassa, vaikka mie oon niinku harjottelija. Että sillä minunki mielipiteellä ja näkemyksillä on oikeesti väliä, ja et hyö arvostaa sitä minun tekemistä myöski.
Anu: Kyllä, että ei oo vaan pelkästään työntekijänä siellä, vaan luomassa sitä omaa ammattiuraa.
Janina: Niin, kyllä. Että se niinku oli tosi semmoinen merkittävä mulla sillon sen ekan harkkakesän jälkeen. Sen syksyn ajan pohdin oikeesti sitä, että oonkohan mie ees oikealla alalla, ku siinä oli semmoisia niin kun haasteita, että tosi niinku semmoinen pitkä kipuilu oli sit sen kanssa, että mitä mie niinku teen, ja että oonko mie oikeessa paikassa menossa, ja että niin kun tosi semmoista jotenki ristiriitasta oli pitkään ennen ku sitte sai taas jotenki sen kipinän sitten viiä niitä opintoja etteen päin, ja niin kun tavallaan hokaa sen, että ei tässä niinku oo mittään hättää, ja että se suunta on ihan oikee vaikka tulee semmoisia tosi hankaliaki hetkiä. Niin sen takia sit tää kesä oli tosi tärkee, ja semmoinen eheyttävä kokemus. Et sai semmoisen todellisen palon taas tähän hommaan, ja tietää että oon oikeella alalla, ja oikealla polulla tässä.
Jasmiina: Kyllä, se on hyvä ja niinku ehottomasti ammattikorkeakoulussa just valttikorttina on nämä harjottelut alalla ku alalla, että. Niinku sinunki tapauksessa, niin siitä löytää sitte sitä intoa niihin opintoihin, ja pääsee tosiaan soveltaan sitä teoriaa ja tutkiskelemaan vähän, että mikä ittee kiinnostaa. Niin se on kyllä.
Janina: Niin, kyllä. Se on tosi tärkeetä.
Jasmiina: Oisko sulla terveisiä vielä niille, jotka pohtii hakemista agrologin opintoihin?
Janina: No mie en tiiä onko mulla semmoista… Tai mulla jotenki niinku itellä jääny semmoinen, ku mie oon ennen kun oon näihin opintoihin päätyny, niin eläintenhoitajaopintojen jälkeen oon hakeutunu niinku toiselle alalle opiskelemaan ammattikorkeakouluun, ja kun oon niinku toimittajan töitä oon tehny jonkun verran aikasemminkin, ja tälläkin hetkellä sitte teen niin kun näihin, tähän omaan alaan liittyen teen niitä töitä tässä opintojen ohelle, niin sit ajattelin jossain kohtaa että lähen niinku sitä opiskelemaan ja hakeuduin ja pääsin kouluun. Ja muistan, että jo niinku ekalla viikolla mietin, että vaikka olin niinku, todella innoissani menin sinne, ja että tää on niinku siisti juttu, mut muistan niin kun tosi nopeesti tajunneeni, että tää ei oo se koulu minne mie kuulun. Vaikka siinä oli tosi innostavia asioita, mitä ois niinku halunnu oppii, niin silti jotenki tunsi sen, että joku muu on enemmän minua varten. Niin ehkä yleisesti niinku vaan semmoinen, että jos niinku kokkee jonkun oikkeesti joku asia tuntuu siltä, että tätä kohti haluaa mennä, niin niinku rohkeesti sinne päin. Että ulkopuolelta voi tulla tosi paljon niinku painostusta, ja semmoista tavallaan että yritettään ohjata jonnekkin, että joku on kannattavampaa ku joku muu, mutta mut kun se ei niinku väkisellä se ei niinku syty se oikeesti se liekki asioihin, vaan se pittää niinku tulla itseltä, ja olla semmoinen palo. Niin silloin se niinku kantaa minun mielestä paljon pidemmälle ku se, et menis vaan jonnekki, mitä joku sanoo että kannattaa tehä, koska on joku semmoinen järkiperusteinen syy. Niin tuota mie niinku oon itse sen kokenu, että kohti niinku sitä, mikä oikeesti tuntuu, että tää on se oma juttu, ja tätä haluaa tehä. Että ei niinku välitä semmoisesta ulkopuolisesta hälinästä, mitä voi tulla, vaan kuuntellee niinku sitä ommaa semmoista jotakin sisäistä ääntä, mikä kertoo kyllä. Ja se voi olla tosi semmoista, alkuun, että etsii sitä ommaa. Ei sitä niinku, ei se oo semmoinen, et se vaan välttämättä tullee, et sitä joutuu ehkä vähän haeskelemaan ja just tullee semmoisia virhearvioita, et hakkeeki väärän kouluun ja sit sen voi lopettaa kesken jos. Et ei se oo niinku, se ei oo mikkään maailmanloppu. Et sitte, sit miettii taas hetken, et no mitäs tässä nyt tehhään, ja kyl se sieltä niinku hakemalla se tullee sitte lopulta, ja toteaa että nyt ollaan niinku oikeella polulla. Et silleen, semmoinen mulla ollu se kokemus, että sen lukionkin aikanaan jätin kesken, kun totesin että ei tää vaan oo miun paikka, että ihan turhaan mie täällä niinku monta vuotta pyristelen väkisin, kun se ei niinku tunnu hyvältä eikä omalta. Sitä kohti, mitä mikä tuntuu itselle semmoiselta, niin suosittelen sitä niin kun lämpimästi kaikille, et oli se mikä ala hyvänsä. Ja sitten tätä meiän alaa ajatellen, niin tää on niin kun kuitenki äärimmäisen tärkeessä osassa, tää niinku ruoan tuotanto ja kaikki tämmöinen, niin… Ja sit varsinki jos yrittäjäks niin kun tällä alalla lähtee, niin se on kuitenki semmoinen elämäntapa myöski, että ei sitä pysty väkisin toteuttammaan. Tai aikansa varmasti pystyy, mutta niinku se on kuitenki semmoista hyvin, jostaki tuolta syvältä kumpuavaa semmoista halua tehä tätä niinku, varsinki siellä yrittäjäpuolella. Et siihen pitää olla palo ja halu. Ja semmoinen taustalla, että semmoisilla eväillä niin kun kyllä kannustan katsomaan näitä asioita ja miettiin niinku, et mikä se on se oma juttu. Et se kyllä löytyy sieltä aikanaan. Ei oo kiire tässä maailmassa minnekkään.
Jasmiina: No näinpä. Kiva, että pääsit keskusteleen meiän kanssa näistä agrologiopinnoista.
Anu: Joo. Kiitos paljon.
Jasmiina: Kiitos, että kuuntelit Suuntana Savonia -podcastia. Seuraavaan jaksoon. Moikka.
Anu: Moikka moi.