Podcastit

Tervetuloa mukaan Kestävyyttä nurmesta -hankkeen podcast -sarjaan! Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa selvitetään karjanlannan pitkäkestoisia vaikutuksia nautakarjantuotannossa, tulevaisuudessa hyödynnettäviä nurmi- ja valkuaiskasvi -lajikkeita sekä mob -laidunnuksen vaikutuksia maaperään.

Kestävyyttä nurmesta -hankkeen rahoittajana toimii Euroopan Maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä yksityis- rahoittajina Yara Oy, Hankkija Oy, Boreal kasvinjalostus Oy sekä laidunyhdistys.

Voit kuunnella podcasteja Laari.infon SoundCloud tai Spotify tileiltä.

Tervetuloa Kestävyyttä nurmesta -hankkeen podcastiin. Minä olen Henna Hyttinen Savonia-ammattikorkeakoululta ja tänään jatketaan syysöljykasvien viljelyn haasteista ja mahdollisuuksista.

Keskustellaan asiasta tutkimuksen näkökulmasta. Paikalla meillä täällä keskustelussa tänään ovat Luonnonvarakeskus Maaningalta tutkijat Arja ja Sari.

Esittelisittekö itsenne tähän alkuun.

Hei. Olen Mustosen Arja Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikalla

työskentelen täällä nurmitutkijana

ja väitöskirjatutkijana. Painopiste on agronomisessa

tutkimuksissa nurmen puolella. Mutta sitten

myös peltokasveista

syysvehnää, syysrypsiä on tullut yhdeksi tutkimusalueeksi.

Ja minä olen Kajavan Sari toimin myöskin täällä Luke Maaningan toimipaikassa tutkijana

eläinravitsemus

ryhmässä.

Päätutkimuskohteena on lypsylehmien ruokinta

ja rehuntuotantoon liittyvät asiat.

Eläimen näkökulmasta täällä tänään erityisesti paikalla.

Tervetuloa vaan.

Lähdetään puhumaan

öljykasveista niin ihan ensimmäisenä kysymyksenä

ovatko öljykasvit yleistymässä?

Syysrapsin kylvöala

vuodesta 2016 eteenpäin on ollut keskimäärin noin 5100 hehtaaria ja kyllä tässä viime vuosina on ollut havaittavissa semmonen trendi että yleistymään päin olisi.

Kaiken kaikkiaan syys- ja kevätkylvöisten öljykasvien viljelyala on ollut noin 44 000 hehtaaria eli

reilu 10% on ollut syysrypsin

osuus siitä.

Vuosi 2021 oli

kun katsoo noita tilastoja niin aika poikkeuksellinen eli siellä innostuttiin ihan todenteolla

kylvämään syysrypsiä

se ala kaksinkertaistui,

mutta sitten valitettavasti sattui vielä vaikea talvi siihen

perään ja tuhosi valtavasti kasvustoja ja ainoastaan noin 20 prosenttia siitä syysrypsi alasta sitten loppujen viimeksi selvisi

Sen seurauksena seuraavan satovuoden kylvöalat olivat

pienemmät.

Syysrypsin osaltahan on paljon luomuviljelyä

ja

2016 alkaneet tilastoinnin jälkeen

luomuviljelyn osuus oli useita vuosia noin 20%.

3 vuoden jaksolla

päästy jopa niinkin korkeisiin lukemiin kuin

45 %.

Eli vaihtelua on ollut aloissa. No jos vaihtelua on noissa kylvömäärissä ja näin päin pois niin miten sitten alueittain? Missä viljellään enemmän ja missä vähemmän?

Luomun osalta innokkaimmat syysrypsin viljelijät ovat olleet tuolla Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa

Vuonna 2022 osuudet oli jo reilua neljännestä koko luomusyysrypsin

sadonkorjuualasta.

Sitten taas täällä meidän seutukunnilla  Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa viljelyä on oikeastaan vasta aloiteltu. Ainakin jos verrataan näihin

Etelä-Savoon ja Kaakkois-Suomeen, että tilastoissa täällä taas syysrypsin sadonkorjuu alat oli vuonna 2020 10 prosenttia.

Mutta tämä siis luomunosalta,

tavanomaista rypsiä viljellään eniten tuolla Varsinais-Suomessa

ja

jopa

40% oli osuus sadonkorjuu alasta silloin

vuonna 2021.

Seuraavaksi eniten syysrypsiä korjattiin Uudellamaalla,

mutta valitettavasti  viljely innostus sitten

lopahti hieman siinä suurien talvituhojen jälkeen.

Vuonna 2022 viljelyn painopiste oli Etelä-Pohjanmaalla ja siellä satoa korjattiin

reilu kolmannes Suomen syysrypsi alasta kaiken kaikkiaan.

Minkälaisia nämä keskisadot sitten keskimäärin ovat olleet?

Luomurypsin osalta niin tilastoidut keskisadot ovat olleet

noin 1000 kg/ha

sadoissa ja

heikommat sadot on ollut reilu 500 kg/ha, mutta paras keskisato Varsinais-Suomessa vuonna 2020 oli 1900 kg/ha.

Tavanomaisen syysrypsin osalta sitten sadot ovat vaihdelleet noin 1200 kg/ha:sta 2400 kg/ha.

Parhaat sadot sitten vuonna 2021

saatiin Varsinais-Suomessa ja siellä sato oli peräti

3300 kg/ha että ihan

isojakin määriä on onnistuttu korjaamaan.

Mielenkiintoista, no nyt on puhuttu siitä että

tuonne naudan ruokintaan pitäisi saada

enemmän kotimaista valkuaista lisää. Onko rypsi sellainen yksi lähde tai öljykasvit yleensä mitä sinne voisi lisätä

nautojen ruokintaan?

Valkuaisrehu ja ihan kaiken kaikkiaan ylipäätänsä

esimerkiksi lypsylehmien ruokinnassa käytetään sen maidontuotosvasteen takia ja tässä nyt

taustani takia aion nyt keskittyä  lähinnä lypsylehmien maidontuotannosta puhumiseen.

Pakko tähän alkuun

puhua ylipäätänsä märehtijästä hieman, että osataan suhteuttaa nämä valkuaisrehut tähän märehtijän hienoon fysiologiaan, mutta

märehtijähän pystyy muodostamaan sen valkuaisen  mitä ne tarvitsevat niin pelkästään sillä nurmirehulla. Mutta se lisävalkuainen on siellä ruokinnassa mukana, sen takia että kun se on taloudellisesti järkevää.

Valkuaisruokinta lisää

aina tiettyyn pisteeseen asti kuitenkin lehmiä syöntimäärä ja sitä kautta

sitten taas sitä maitotuotosta ja silloin kun maidon hinta ja rehun hintasuhteet näin sanoo niin

tiettyyn pisteeseen asti niitä valkuaisarehuja kannattaa ruokinnassa käyttää. Mutta valkuainen on aina tosi kallis rehukomponentti joten

aika tarkkaan saa sitten laskea se

kuinka paljon nyt esimerkiksi tarvitsee rypsirouhetta sinne ruokintaan kannattaa

laittaa mukaan ja valkuaisen yliruokinta ei missään nimessä ole järkevää ympäristön eikä talouden kannalta.

Aina se ylimääräinen ja sulamaton valkuainen eritetään sonnassa ja virtsassa pois.

Märehtijöillä kuitenkin on hyvinkin omalaatuinen ruuansulatus

kuin verrattuna sitten vaikka yksimahaisiin eläimiin.

Suoraan se rehujen valkuais sisältö ei kerro ihan hirveästi siitä että paljonko sille

lehmälle oikeasti tulee käyttöön sitä valkuaista ja minkä laatuista se on. Se kaikki siellä rehussa oleva valkuainen ei ole suoraan sille märehtijällä kuitenkaan käytettävissä vaan siitä aina osa ohittaa pötsin

hajoamatta

tai siis osa toki ohittaa pötsin hajoamatta ja imeytyy siellä ohutsuolessa, mutta

osa ei ja hajoaa pois.

Oleellista aina muistaa että tärkeä valkuaisen lähde pötsimikrobien tai siis on pötsimikrobien muodostama mikrobi valkuainen ja

näiden pohjalta kun lähtee miettimään sitä

lisä valkuaisruokintaa niin pääsee jo pitkälle.

Suomessahan käytetyimmät lypsylehmien valkuaisrehut on rypsi- ja rapsi.

Ja minkä takia niitä nyt käytetään niin se syy on yksinomaan siinä että niillä on hyvä biologinen arvo

eli tuotosvaste.

Aikaisemminkin jo sanoin

maidon ja

rehun hinta

on ollut siinä suhteessa että

on kannattanut käyttää

lisävalkuaista.

Jos ajatellaan ihan rypsin näitä

rehuarvoja

rypsissä on korkea raakavalkuaispitoisuus kuin esimerkiksi jos verrataan vaikka härkäpapuun.

Rypsin osalta myöskin oleellista muistaa se että siinä on hajoavan valkuaisen osuus

pienempi kuin esimerkiksi härkäpavussa ja säilörehussa.

Rypsissä se on noin 63 prosenttia ja  härkäpavulla ja

säilörehulla on tuolla 80-85 prosentissa että siinä aika iso ero.

Ja kun se pötsi hajoavuus on suuri niin se heikentää sitä valkuaisen käyttökelpoisuutta. Ja taas se valkuainen hajoaa siellä pötsissä

ja pötsimikrobit ei kuitenkaan hyödynnä kaikkea ja ylimääräinen

eritetään pois.

Mutta tottakai aina kun sitten vertaillaan vaikka rypsiä ja

palkokasveja niin pitää toki muistaa että palkokasveissakin on omat ilonsa ihan viljelykierron ja luonnonmonimuotoisuuden ja typensidonnan ja tällaisten

aspektien kautta että ettei voi

ainoaa asiaa tässäkään vaan tuijottaa.

Suomessa sinänsä ihan noita tuotosvastekokeita mitä on tehty lypsylehmillekin kun verrataan

rapsia, härkäpapua, sinilupiinia niin on päästy hyvinkin niinku samankaltaisiin

tai lähes samaan maitotuotokseen

joissain tapauksissa jopa

samoihin tuotosvasteisiin että se ei aina ihan

helppoa ole se vertailu.

Nautojen valkuaislähteiden suhteen ollaan pitkään haluttu, että

omavaraisuutta lisättäisiin.

Ihan huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta erityisesti ja sitten on hyvä muistaa että

90% kuitenkin rypsistä tuodaan ulkomailta.

Eli se on hyvin

tuonti-intensiivinen

rehu.

Viime vuosina on puhuttanut

paljon se että valkuaisrehujen hinnat ovat nousseet kovasti.

Aikalailla on sitten maidontuottajat saanet sitten laskea sitä

missä se optimaalinen

taloudellinen tulos sitten on. Mutta toki pitää muistaa, että myös maidon hintakin on noussu että valkuaislisä vieläkin on sinänsä kannattanut käyttää. Että rypsinkin osalta ne ensimmäiset kilot

sieltä saa sen suurimman hyödyn ja kannattaa muistaa sen jälkeen ne

tuotosvastekäppyrät kuitenkin

pienenee.

Että suurista valkuais määristä ei ole kyllä hyötyä sinne rehukatteeseen.

No Arja,

mikä on öljykasvin otollinen viljelyalue?

Yleisesti ottaen viljelyvyöhykkeet 1 ja 2 ovat syysrypsi lajikkeille ja myös sitten syysrapsi lajikkeille suositeltua

viljelyaluetta.

Yleisenä periaatteena on että viereisen viljelyvyöhykkeen edullisimmat alueet tässä siis kolmos vyöhykkeen

kasvustot voisi tuottaa lähes

yhtä hyviä satoja kuin siinä kakkosvyöhykkeellä.

Toisaalta sitten tämä pitkä talvi voi olla haaste pohjoiseen mentäessä, että

mitä pohjoisemmaksi mennään sitä aikaisemmin syysrypsi on päästävä kylvämään.

Rypsin pitää ehtiä varttua riittävän suureksi, jotta sen energiavarat riittää sitten kairaistumiseen ja sen jälkeen pitkään talveen.

Syysrypsille haitallisinta on lumisuojan puuttuminen ja veden kertyminen ja jäätyminen pellon pintaan eli siellä tilan sisällä paikka pitää valita huolella.

Koska juuri nämä seikat aiheuttavat suurimmat talvituhojen riskit

Toisaalta sitten myös liian myöhäinen kylvö heikentää selviytymismahdollisuuksia sillä kasvit eivät ehdi karaistua riittävästi

pitkään talveen. Meillä tällä hetkellä on käytössä viisi syysrypsilajiketta

Legato ja Largo ovat lajikekokeiden mittarilajikkeita, mutta sitten siellä on

muutamia uudempia lajikkeita esimerkiksi

Arrive ja Retur.

Arja miten paljon öljykasvitutkimusta on Suomessa?

Suomi ei ole öljykasvien viljelyn mahtimaa ja

tutkimukset tehdään pitkälti projektiluonteisesti.

Viimeisimpänä esimerkkinä on RypsiRapsi 2025 -hanke.

Siinä näitä kokeita on keskitetty

öljykasvien päätuotanto alueelle eteläiseen Suomeen ja rannikkoseudulle.

Ruutukokeita siellä on tehty

muun muassa

Västankvarnissa Inkoossa.

Toisaalta sitten meillä on ollut jonkun verran tämmösiä paikallisia kehittämishankkeita

ja sieltä sitten ehkä hyvänä esimerkkinä on tuo 2016-2019

Luken ja ProAgria Etelä-Savon yhdessä toteuttama Peltohavaintoja -hanke Etelä-Savossa.

Mikä voi olla yhtenä tekijänä siinä että sitä luomurypsiä viljellään siellä Etelä-Savossa

aika paljon.

Toisaalta sitten näissä projekteissa painopiste on nykyisin enemmänkin täällä syysrapsissa.

Syysrapsissa siksi että se on syysrypsiä satoisampi laji.

Mutta toisaalta sitten siinä ainakin tänne meidän pohjoisemmalle alueelle tultaessa talvituho riskit kasvavat kyllä merkittävästi.

Sitten MTK:n öljy- ja valkuaiskasvit -verkosto avustaa yhdessä  kylvösiemensäätiön kanssa

perustetussa kehittämistyöryhmässä öljykasvien lajike kirjon kasvattamista

erilaisissa hankkeissa.

Tässä sitten rahoitus tulee täältä

viljelijöiltä kerättävinä vapaaehtoisina TOS -maksuina eli tätä kautta viljelijät itsekin ovat rahoittamassa sitä

tutkimusta, jota

tällä öljykasvisektorilla tehdään.

Luonnonvarakeskus Maaningalla tehdään aika paljon kaikenlaisia nurmitutkimuksia, mutta mitä öljykasveihin liittyvää tutkimuksia teillä on käynnissä tai suunnitteilla

Öljykasvien osalta

meillä on aika rajoitetusti tutkimuksia, mutta nyt sitten ollaan täällä Maaningalla käynnistetty syysrypsin testausta osana karjatilan viljelykiertoa tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa.

Tässä hankkeessa meillä osatoteuttajina ovat Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria Itä-Suomi joiden kautta sitten tähän hankkeeseen tulee myös pilottitiloja.

Sitten täällä Luke Maaningalla toteutetaan

kenttäokeita ja myös pelto mittakaavan

havaintokokeita.

Kenttäkokeessa meillä on tällä hetkellä kaksi lajiketta

joita viljellään kahdella eri lannoitusstrategialla

sekä väkilannoituksella

että karjanlannalla syyslannoitettuja

syysrypsi

lajikkeita.

Tässä

kokeessa ne on osana viljelykiertoa eli nämä syysrypsit on siellä kokeessa kylvetty

nurmeen, joka kesällä päätettiin ja sitten kylvettiin

heinäkuun loppupuolella.

Tässä tutkimuksessa seurataan rypsin talvehtimista ja mitataan sen sadon määrää ja laatua.

Tosiaan meillä on kolmella eri lohkolla

peltomittakaavan kokeita Luke Maaningalla

ja lisäksi sitten

on näitä pilottitiloja tuolla maakunnissa

ja

näillä lohkomittakaavan kokeilla sekä Luke Maaningalla että tuolla pilottitiloilla  testataan erilaisia esikasveja ja kylvörivivälejä,

lajikkeita ja erilaisia lannoituksia.

Lisäksi maatiloilla testataan erilaisia luomumenetelmiä, Luonnonvarakeskus Maaninka ei ole luomutila,

joten on todella hienoa että me ollaan saatu

luomutiloja tähän hankkeeseen mukaan.

Voisin lisätä vielä tähänä, että

Hiilimaito -hankkeessa on tehty tämmönen

karttapohjainen

sovellus tuolla Google Mapsilla, mistä

voi käydä katsomassa että

miten nämä maatilan mittakaavan lohkot

on perustettu ja miten on mennyt. Nyt sitten

keväällä raportoidaan siellä

että miltä näyttää.

Sellaisen nettisivun kautta www.luke.fi/maaninkakoetila

niin sieltä löytää sitten näitä

lohkotason havaintoja.

Sitten Lukella on muita toimipaikkoja ja siellä sitten rypsiin liittyviä hankkeita esimerkiksi

Flexigrobots -hanke

testaa automatisoitua rypsin tuholaisten tunnistusta ja torjuntaa ruiskutusdrooneilla.

Toisessa hankkeessa on tutkittu

pölyttäjähaittojen minimoimista

tuholaistorjunnan yhteydessä.

Toki tärkeä osa Luken tutkimusta ovat nämä viralliset lajikekokeet joita

toteutetaan useammalla paikkakunnalla.

Tutkimuksia tehdään

paljon

öljykasveille. No nyt kun teillä on

syysöljykasvikoe niin mitä haasteita te olette huomanneet viljelyssä tutkimuksen kannalta?

Eniten jännitetään tällä hetkellä että miten

syysrypsit talvehtii.

Talvenkestävien

lajikkeiden suppea valikoima on

se suurin

haaste johon on osattu  ennakolta varautua.

Juuri sen takia meillä ei täällä Maaningalla ole tähän kokeeseen otettu syysrapsia vaikka se olisi

suurempi satopotentiaaliltaan,

koska sillä on heikompi talvenkestävyys.

Toinen haaste sitten liittyy tähän syysrypsin siemenen saatavuuteen

ja sitten tosiaan

että lajikkeita

on vain viisi

käytettävissä. Eli

syysrapsilajikkeiden tarjonta on huomattavasti suurempi että siinä

viljelijällekin sitten kun näitä päätöksiä kylvöoistä tekee

niin helpompaa on ikäänkuin

löytää niitä

lajike vaihtoehtoja tuolta rapsin puolelta kuin sitten rypsin puolelta jossa on sitten

niukkuutta lajikkeissa kuin siemenen saatavuudessa.

Toisaalta sitten viljelykokemukset syysrypsistä on näillä korkeuksilla

vähäisiä

ja

yksi haaste onkin sitten se oikean kylvöajankohdan löytäminen.

Lähinnä nyt sitten mietitytti

kokeen perustamisvaiheessa että uskaltaako kylvön jättää elokuuhun

mitä aika pitkälti tuolla eteläisimmässä Suomessa käytetään kylvö ajankohtana vai tehdäänkö kylvö jo heinäkuussa ja me päädyttiin sitten tekemään tämän kokeen kylvö heinäkuussa.

Tavoitteena tässä aikaisemmassa kylvössä oli että saadaan varmasti lämpösumma tavoite 455 astetta

täytettyä.

Ja tämähän me sitten kyllä ihan reilusti ylitettiin.

Siinä  tietysti jännitettiin kun  lämpösummatavoite meni yli, että

lähteeköhän kasvupiste nousemaan liian ylös.

Kun se nousee sieltä maanrajasta

useampia senttejä

ylöspäin niin altistuu talvituhoille.

Sitten näytti siltä että tuossa rypsillä se

pysyi

paremmin alhaalla kuin mitä rapsilla.

On todennäköisempää että

talvituhoja ei sitä kautta synny.

Tämä pitkä talvi joka on meillä nytkin

eli tämän huhtikuun

alkupuolta tosin vielä, mutta meillä on vielä paksut hanget tuolla kenttäkokeilla.

Tässä on ajateltu, että kun kasvusto on riittävän suurta, jota sitten mitataan tämmösellä 8x8x8 säännöllä niin silloin

siellä olisi paremmat mahdollisuudet tämän kasvuston selviytyä tästä talvesta

Tämä sääntöhän tarkoittaa sitä, että

siinä

talven tullessa siinä kasvissa on 8 lehteä, sen juurenniskan paksuus

maan pinnassa on 8 mm

ja juurella on pituutta vähintään 8 cm.

Kevät sitten oikeastaan vasta näyttää että oliko tämä

kylvöajankohdan valinta tuohon heinäkuuhun

oikea.

Oikeastaan siinä nyt on se keskeisin  haaste, mitä osataan nyt odottaa tällä kolmos vyöhykkeellä.

Ja kuulijoille tiedoksi, että mehän olemme käyneet tässä Kestävyyttä nurmesta- hankkeessa

tekemässä videon tästä

kokeesta. Aiomme sitten keväällä käydä uudestaan ja koko kasvukauden nyt 2023 vuonna. Käymme kuvailemassa ja laittamassa teille tietoa tuonne meidän

Kestävyyttä nurmesta- hankkeen nettisivuille ja nämä videot löytyy tuolta Laari.infosta niin käykääpä kurkkaamassa.

Hyvää materiaalia tulossa. Siinä videolla jo näkyykin sitten

yksi kesäpuolen haaste eli mihinkä ei sillä tavalla ehkä osattu varautua.

Siellä kokeella

ja myös näillä peltomittakaavan

havainto lohkoilla

iski tällainen massiivinen

rapsipistiäisten toukkien invaasio

ja ne oli syödä koko kasvuston.

Onneks meillä silloin oli taimet jo aika isoja, niissä oli jo silloin 4-5 lehteä

eli ne toipuivat

tästä

hyökkäyksestä, kun oli tehty

kaksi kertaa ruiskutukset. Jouduimme tekemään tuholaistorjuntaan aika nopeasti

tässä kokeessa

Ilmeisesti tavanomaisen puolella näitä rapsi pistiäisiä pystytään  torjumaan mutta luomussa ilmeisesti on hiukan hankalampi tilanne? Luomussa on rajallisesti niitä vaihtoehtoja mitä siellä

voi torjua. Yleisesti tuholaiset

taidetaan torjua siellä pyretriinillä jos tällainen

välitön uhka

on päällä.

Miksi öljykasvit kannattaa ottaa viljelykiertoon? Mitä hyötyä öljykasveista on?

Öljykasvit eroaa siinä mielessä näistä karjatilan normaalissa viljelykierrossa olevista kasveista niin että heinät ja viljat ovat yksisirkkaisia kasveja, mutta sitten öljykasvit ovat kaksisirkkaisia.

Ja sen takia niillä on sitten aikalailla erilaiset taudit ja tuholaiset.

Tästä sitten seuraa se että myös niiden kasvinsuojelu käytänteet poikkeaa toisistaan aika paljon.

No sitten myös tästä perustavaa laatua olevasta erosta seuraa myös se että esikasvi vaikutukset ovat yleensä parempia, koska siinä tulee sitten

maata puhdistavaa vaikutusta kun siinä täydellisesti katkaistaan

yksisirkkaisten kasvien viljelykierto kaksisirkkaisilla kasveilla.

Toisaalta myös kasvinsuojelu

puolelle voidaan saada

kasvinsuojeluaineitten valikoimaan

eroavaisuuksia eli tällä tavalla vähentää.

tämmöisten resistenttien

kasvi ja tuholais kantojen syntymistä siellä viljelyssä.

Se mikä on haasteellista täällä

öljykasvien tuotannossa on että sitä kasvinsuojelu tarvetta voi olla yllättävän paljonkin eli öljykasvien viljelijän kannattaa kyllä pitää kasvinsuojeluruisku kunnossa koko kasvukauden ajan.

Yllättäviä tarpeita voi kyllä syntyä

monessakin kohtaa sitä

rypsin kasvatusta ja

kehityksessä.

No nyt kun puhutaan että ollaan täällä karjantuotannon

alueella

miten jos on monivuotinen nurmi niin mitä siinä

öljykasvien kasvinsuojelussa otetaan huomioon? Mikä siellä on isompana riskinä,

jos perustetaan nurmeen?

Nurmikasvien jälkeen

siellä saattaa olla aika iso

paine etanoista.

Ja sen takia suositellaankin, että jos

syysrypsi kylvetään urmen jälkeen niin käytettäisiin kyntöä koska se vähentää etana

painetta.

Yleisesti ottaen suorakylvö alat on syysrypsillä aika alhaisia

juurikin näiden etana ongelmien takia. Toisaalta, jos siellä niitä etanoita tulee niin niitä voi torjua sitten tällä rautafosfaatti valmisteella.

Tämän valmisteen käyttö on myös luomuhyväksyttyä.

Etanat ovat yksi haaste siellä viljelyssä. Mutta tuli mieleen tässä että, öljykasvien rikkatorjunta milloin se kannattaa tehdä?

Rikkatorjunta öljykasveilla ja oikeastaan syysöljykasveilla kannattaa tehdä siinä ennen kylvöä.

tai sitten viimeistään siinä kylvön jälkeen että

rypsi pääsee sitten

vapaasti

nauttimaan

auringonvalosta. Ei tarvitse kilpailla ravinteista ja auringosta rikkojen kanssa.

Tämä on tärkeää, että saadaan energiavaroja sinne pitkään talveen ja karaistumiseen.

Erityisen tärkeää on huolehtia juohlavehnänen torjunnasta.

Toisaalta juolavehnä voidaan torjua toisin kuin monista viljakasvustoista

juolavehnä voidaan torjua rypsistä myös valikoiduilla torjunta-aineilla.

Tämä voi olla ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, jos glyfosaatti esimerkiksi kielletään.

Yksi tällainen paikka nurmitilalle pitää kurissa

juolavehnää

viljelykierrossa.

Tuli mieleen että jos nyt

verrataan vaikka kevät- ja syysöljykasveja keskenään. Miten siellä, kun puhutaan rapsikuoriaisista ja kaalikoista, ne ovat erilaisia tuleeko syysöljykasveille enemmän kuin kevätöljykasveille? Onko näissä eroja?

No kyllä niillä on eli yleisesti syysöljykasveilla ei

ole kirppa ongelmaa

tai rapsikuoriaisongelmaa ole niin paljon kuin kevätöljykasveilla.

Rapsikuoriaiset lentävät syysöljykasveilla

vasta juuri ennen kukinnan alkua.

Myös mahdollinen kaalikoi ongelma voi olla syysöljykasveilla kevätöljykasveja vähäisempi.

Torjuntakynnys näissä

on että torjunta tehdään tuossa aikaisessa nuppuvaiheessa

niin että siellä on 2-3 kuoriaista/kasvi,

kun puhutaan rapsikuoriaisesta, tai sitten myöhäisessä nuppuvaiheessa

silloin jos siellä on 5-6 kuoriaista/kasvi.

Pidemmälle kehittynyt kasvusto kestää vähän paremmin

kuoriais

painetta eli siinä ehkä on

syy miksi syyskasvit vähän paremmin kestää

näitä

hyönteistuhoja.

Ne ehtii jo keväällä olemaan isompia jo siinä vaiheessa

kun

hyönteiset lentävät ja aiheuttavat tuhoja

kevätkasveille.

Aikaisemmin tuossa keskusteltiin näistä rapsipistiäisistä ja teillä oli ongelmia syyskasvikokeilla näissä öljykasveilla. Entäs ne?

Miten niitä tarkkaillaan?

Rapsipistiäisten toukkia

on käytävä säännöllisesti

katsomassa ihan muutaman päivän välein.

Tietysti on mahdollista myös liittyä Luonnonvarakeskuksen KasKas

tietokantaan jossa sitten viljelijät

antavat apin kautta tietoja näistä

erilaisista tuholaisista ja sitä kautta tiedetään etukäteen varautua

että ykkös ja kakkos -vyöhykkeillä alkaa rapsipistiäiset esiintyä niin

muutaman ajan päästä yleensä sitten tulee myös tänne pohjoisempaan Suomeen.

Rapsipistiäisten

torjunnan kannalta kynnys on yksi toukka/kasvi eli aika paljonhan ne siinä mielessä kestää. Mutta jos siellä toukat ovat jo isoja niin kyllä ne myös todella nopeasti

syö lehdistöä eli silloin tulee välittömästi lähteä

torjuntahommiin jos sitä

toukkaa sinne

runsaasti ilmestyy.

Aika viheliäinen tuholainen on ja pitää kyllä itsekin sanoa että Luke KasKas -sovellus on todella kätevä. Suosittelemme seuraan sitä itsekin. Sieltä saa kyllä hyvin tietoa ja sinne pystyy itsekin merkitsemään jos omalla alueella on tuholaisia.

Juurikin näin.

Vaikka tuholaisista on aina niin kiva puhua, mutta siirrytään kasvitautien puolelle öljykasveissa. Mitä sinulle tulee mieleen? Oliko tällainen kuivamätä yksi niistä?

Joo kyllä, eli syysrypsillä

kuivamätää voidaan torjua aika hyvin

kasvunsääteen

ruiskutuksen yhteydessä

metakonatsoli valmisteilla tai vastaavilla.

Tosiaan kuivamaädän torjunta-aine toimii silloin kasvunsääteenä samalla ja erityisesti tällä rapsilla olisi siitä hyötyä.

Ehkä sitten enemmänkin vielä meidän alueella

ja rypsillekin

koskettaa pahkahomeen torjunta.

Pahkahomeen riskiähän kasvattaa

kostea sää

noin 3 viikon jakso

ennen kukintaa, jos

sadetta tulee säännöllisesti yhteensä 30 mm ja maa pysyy siinä tasaisen kosteana ja kasvusto on rehevää.

Silloin yleisesti ottaen

pahkahomeen torjunta pitäisi tehdä.

Ruiskustus tehdään täyskukinnan aikaan.

Sitten vielä tietysti on möhöjuuri ja möhöjuuren torjunnan osalta niin  taas viljelykierto on se tärkein torjuntakeino eli

syysöljykasveja

tai öljykasveja ylipäätään ei tulisi viljellä samalla lohkolla useammin kuin joka viides.

Tämä on kyllä hyvä muistaa,

että joka vuosi samalle lohkolle ei kannata öljykasveja laitta. Riski siellä kasvaa.

Mistä viljelijä voi saada näitä tietoja? Mistä kaikista parhaiten viljelijä voi saada tietoa erilaisista

taudeista tai tuholaisista?

Tai öljykasvien viljelystä yleensä?

Eli

viimeaikaisissa hankkeissa on tehty valtavan hyvää työtä. Esimerkiksi tuolla RypsiRapsi 2025 -hankkeen

rypsirapsi.fi -sivuilta löytyy paljon

sekä koetulos- tietoa että sitten hankkeessa pidettyjä esitelmä -materiaaleja.

Vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla eli VYR.fi

löytyy viljelyopas -osio ja siellä on myös tosi hyviä kasvinsuojelu -ohjelmia tarjolla.

Tuholais tilanteen osalta löytyy

tietoa Luken Maatalousinfo -sivulta.

Sieltä sitten tämän kasvinterveys osion ajankohtaistiedotteet ovat sellaisia, joista on apua ainakin siinä vaiheessa kun pitää sitten lähteä tunnistamaan niitä ötököitä. Sinne tulee aika nopeastikin sitten ihan kuvien kanssa tietoa siitä minkälaista ötökkää siellä

mihinkin aikaan on liikkeellä.

Eli sieltä kannattaa käydä katsomassa jos haluaa öljykasvien viljelystä lisää tietoa.

Voita sivuja kannattaa seurata ja käydä katsomassa niin löytyy varmasti tietoa.

On puhuttu paljon nyt tässä tämän keskustelun aikana miten voidaan

itse viljellä ja mitä kannattaa ottaa huomioon, siellä on negatiivisia ja positiivisia asioita.

Nyt jos tila päättääkin, että aloitan itse viljelemään öljykasveja niin milloin se rypsin tuotanto tilalla kannattaa?

Jaahas.

Tämä onkin vaikea kysymys siinä mielessä,

että ehkä yleissääntönä pitää aina ajatella

että pitää olla tietysti halvempi kuin sen tuotteen myyntihinta.

Siinä mielessä se

hinta kehitykset mitä meillä markkinoilla on, jos ajatellaan kuitenkin niin että karjatilatiloilla aika harvoin on itsellään mitään

öljyn puristuslaitteistoa. Rypsihän on

kuitenkin ensisijaisesti öljykasvi.

Naudoille siitä käytetään tätä sivutuotetta eli

puristetta tai rypsirouhetta.

Useimmille

nautakarjatiloille olisi sitten luonnollisinta että

rypsisato myytäisiin

hyvään hintaan

eteenpäin.

Tavallaan se myyntihinta kattaa ne tuotantokustannukset. Eli periaatteessa toimitaan ihan samoilla periaatteilla kuin kasvintuotantotilatkin. Toki sitten on tiloja joilla voi olla sitten

omaa

puristuslaitteistoa ja silloinhan siellä sitten myyntiin lähtee ehkä öljy

biodieseliksi tai sitten parhaassa tapauksessa erityisesti sen lisäarvo tuotteissa niinku luomu rypsin osalta

rypsiöljy on hyvin arvokas.

tuote

ihmisravinnon puolella.

Karjatilan näkökulmasta niin, jos on

sitä peltoalaa ihan

riittämiin

ja ylikin siitä perus rehuntuotannosta

peltokasvien

hyödyntäminen sitten lisätulojen saamiseksi tai

tilan rehuomavaraisuuden kasvattamiseksi voi

olla

kannattava vaihtoehto. Savoniahan

tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa näitä laskelmia juurikin tekeekin.

Niitäkin tuloksia

ja

jos sitten ajatellaan ihan tällaista

nautakarjatilna nurmikiertoa,

periaatteessa syyspeltokasvit voi aivan hyvin sopia esimerkiksi sellaisessa tilanteessa kun vaikka säilörehun toista satoa ei enää haluta

korjata ja

työvaiheet menevät

ihan hyvin

tilan toimintaan, että jos siellä ajatellaan

ihan vanhan nurmen päättämistä ja tarvittaessa

karjanlannan ajoa.

Hyvin saa sinne sopimaan

nurmen jälkisatojen korjuu.

Varmastikin haasteet on täällä lajike valinnassa, lannoituksessa,

talvituhoissa. Toki myös sitten

että saadaan puinti onnistumaan ja miten on

laitteita  ja koneita käytössä ja kuivatus.

Mutta niitäpä tässä yritetään myös

näihin liittyen

hankkeessa tuottaa tietoa.

Juurikin näin eli

karjatilalla on niin

monia kohteita joissa sitten ikään kuin

sen oman tuotannon tehostamiseen, vaikka ravinnekierron tehostamisen kautta sitten

saada ikään kuin

säästöjä tietyllä tavalla ja monipuolistaa sitä viljelykiertoa.

Ja sen monipuolistamisen kautta saada

parempia satoja vastaavasti niistä

viljoista ja nurmista sitten myöhemmin.

Sitä kautta voi tulla sellaisia vähän vaikeammin arvioita hyötyjä jotka eivät ole ihan niin suoraviivaisesti

katsottavissa siitä, että mikä on myyntihinta ja mikä on tuotettu kustannus.

Ainakin kannattaa harkita sitä öljykasvin viljelyä omalla tilalla,

vaikka se nyt vaikuttaa

että on vähän sellainen ongelmallinen kasvi, mutta paljon hyvää siinä kuitenkin on.

Kuten Sari ja Arja sanoitte

tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeesta nyt sitten

koetetaan etsiä lisää tietoa ja

ratkaisuja näihin ongelmiin.

Tämä on hieno juttu.

Meillä aika alkaa olemaan kortilla, mutta tosiaan tänä keväänä on tulossa ja kasvukaudella tästä

syysöljykasvien tutkimuksesta video niin kannattaa

tämä meidän

hanke ottaa seurantaan ja sieltä löytyy lisää tietoa myös muistakin aiheista.

Tässä vaiheesta Arja ja Sari Oikein paljon kiitoksia, kun tulitte kertomaan tutkimuksen näkökulmasta että

miten syysöljykasveja tai öljykasveja yleensäkin tutkitaan ja mitä haasteita sieltä löytyy.

Oikein paljon kiitoksia teille.

Kiitoksia (Sari ja Arja)

Litterointimerkinnät

Klaudia Käkelä-Nuutinen:	Haastattelija
Veera Kiiski:	Vastaaja 1
V2:	Vastaaja 2
sa-	sana jää kesken
(sana)	epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)	sana, josta ei ole saatu selvää
(–)	useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
, . ? :	kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

V2: Helou.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi. [naurua]

V2: [naurua] Minä tulin vastaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Oikeen erinomaista. Minä oon jo täällä. Ei ku hetkinen, anteeks. Sinä et oo kyllä Veera.

V2: En oo.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo. [naurua] Mä olin vaa heti sillee ”moikka”.

V2: Veera tuli juuri Joensuusta ni-

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ymmärrettävää.

V2: Mennään sinne-

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Noni [naurua]

V2: -meiän toimistolle päi. Me ollaan täällä Bioteknia 2:ssa. Joensuussa meil on melkeen identtinen toimisto sitte Joensuun kampuksella.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja sieltä UEF Jatkuvan oppimisen keskus. Ovi auki. Hei.

V2: Ja täältä löytyy Veera.

Veera Kiiski: Hyvää huomenta. Veera Kiiski.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, sieltä löytyy Veera. Heipä hei myös muille. Moikka, hauska tavata (…) [0:44, taustamelua].

Veera Kiiski: (Ei tiiä viel) uskaltaako sitä kätellä ku (…) tämä flunssakausi nii- [naurua].

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, no ku sitä justiisa nii, sano muuta. Nii, kyllä. Voi ottaa vanhat koronakeinot, että kyynärpää-pump. [0:53-0:55, sivuavaa keskustelua] No täällähän on hienon näköstä.

[alkumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varoitus: Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan ”Mikä minusta tulee isona?” –podcastia. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Veera Kiiski. Sun tehtävä/titteli UEF:n jatkuvan oppimisen yksikössä on siis jatkuvan oppimisen suunnittelija.

Veera Kiiski: Joo, kyllä. Eli suunnittelijana toimin, ja tällä hetkellä vastuualueena erityisesti avoimen yliopiston opintojen suunnittelu ja opiskelijoiden ohjaus.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä tosiaan asustelet Joensuussa ja työskentelet pääosin siellä, että nyt me ollaan täällä Kuopion Bioteknian toimipisteellä, ni tää ei oo varsinaisesti se sun kotipesä yleisemmin.

Veera Kiiski: Joo, tosiaan Joensuun kampuksella pääasiassa työskentelen. Toki oppiaineet, joita on minun suunnitteluvastuulla, nii niitä on sekä Joensuun kampuksella että täällä Kuopion kampuksella. Että jonkin verran tulee sitten käytyä myös täällä yhteistyön merkeissä.

Ja sitten toki meillä opiskelijat on aika hajanaisesti eri puolilta Suomea, eri ilmansuunnista, mutta jonkin verran myös opiskelijoita Kuopion seudulta. Ja sitten opiskelijoiden ohjausta annetaan verkkovälitteisesti, mut joskus opiskelijat toivoo, että voisko tulla ohjaukseen ihan paikan päälle. Niin sit näitä opiskelijoiden ohjaustapaamisia saattaa sillon tällön olla myös täällä Kuopion kampuksella, että säännöllisesti kyllä käydään myös tääl Kuopion päädyssä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä lähdit tosiaan opiskelemaan lukion jälkeen kasvatustieteitä, ja sit ikään ku sitä kautta päädyit, sä olit vähän järjestöhommissa, ja sitte oot muutaman mutkan kautta päätynyt tänne UEF:lle näihin hommiin. Missä vaiheessa sulla sytty semmonen ajatus, että ”hmm, voisin ehkä lähteä jatko-opiskelemaan”. Sää valmistuit sun, sait sun maisterin tutkinnon valmiiks 2015, et siit on nyt tässä vaiheessa kahdeksan vuotta aikaa.

Veera Kiiski: Joo, eli tosiaan 2015 valmistuin kasvatustieteen asiantuntijakoulutuksesta kasvatustieteen maisteriksi. Ja no, ennen valmistumista olin tehny aika paljonki töitä siin opintojen ohella eri työnantajille erilaisissa tehtävissä. Mutta sit valmistumisen jälkeen enemmän niin sanottuja tämmösiä oman alan töitä erilaisis asiantuntijatehtävissä. Ja ehkä siinä valmistumisen jälkeen uran alkuvaiheessa ja ensimmäisinä vuosina tuntu, että aika paljon menee sitä aikaa siihen omaan substanssiosaamisen kehittämiseen ja siihen oman asiantuntijuuden kehittymiseen. Ja tosi paljon oli asioita siellä työelämässä, mitä piti uutta oppia.

Mut, että ehkä tässä vaiheessa työuraa nyt sitten alko tuntua siltä, et niitä ajatuksia ja voimavaroja alkaa vapautua vähän muuhunkin. Ja sitte heräs ehkä sitä kautta se ajatus, että hei ehkä tässä voiskin lähteä opiskelemaan ja vähän täydentämään sitä osaamista myös opintojen kautta. Että toki oli valmistumisen jälkeen siinä töiden ohella ni käyny tämmösiä lyhyempiä täydennyskoulutuksia eri aiheisiin liittyen, ehkä tämmösii täsmäkoulutuksia enemmänkin.

Mut, että nyt sitten noin vuosi sitten heräsi se semmonen tunne, että ”hei, nyt ois kiva lähteä opiskelemaan jotaki”. Ja ehkä sitä vähän edesautto seki, että itse työssään, nykyisessä työssä tosi paljon tekee sitä opiskelijoiden ohjaamista ja tapaa paljon semmosia opiskelijoita, ketkä on tosi innoissaan alottamassa uusia opintoja. Nii ehkä se sit vähän innoitti itseäkin, että ”hei, pitäskö itekki lähtee opiskelemaan”.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vähän niin ku tarttu semmonen oppimisen nälkä [naurua].

Veera Kiiski: Kyllä, just näin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tohon varmasti moni voi samaistua. Tämmönen, sanotaan vielä tuoreemmasta päästä oleva ammattilainen, jolla ei oo vielä sitä 20 vuotta työuraa takana. Et siinä menee kumminkin vuosia, että pääsee niiden asiantuntijatehtäviensä tavallaan, oikeesti just, että ne tuntuu siltä, että ”no niin, mä handlaan tän”. Mun ei tarvi olla ihan niin paniikissa koko ajan, et ”teenks mä asiat oikein”. Ja sit toi kuulostaa tosi loogiselta, et sit ku tavallaan se piste on saavutettu, ni sit pystyy vähän nostamaan katsetta siitä asiasta ja olla sillee ”no niin, mitäs kaikkea muuta täällä olis kiinnostavaa maailmassa”.

Veera Kiiski: Siis juuri näin, sait kyl ajatuksesta kiinni. Et juuri tämmönen ehkä oli se tunne, että nyt on sentään resursseja vapautuu vähän muuhunkin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nää sun jatko-opinnot Itä-Suomen yliopistolla oli sitten tällaista kuin työ- ja organisaatiopsykologiaa, jota sä sitten teit töitten ohella, niin ku tämmönen jatkuvan oppimisen opiskelu yleensäkin on. Niin miten sä päädyit valitsemaan tällasen aiheen, mitä opiskella. Sä oot kasvatustieteilijä, sähän oisit voinu opiskella aika laajastikin semmosta, mikä tällaiselle maallikolle, joka ei ole samaa alaa opiskellu, ni kuulostais enemmän jotenki siltä asialta.

Veera Kiiski: No työ- ja organisaatiopsykologian opintoihin olin oikeestaan ensimmäisen kerran tutustunu jo tutkinto-opintojen aikana. Mun opiskelukaveri teki sivuaineena työ- ja organisaatiopsykologian opintoja, ja muistan jo silloin, et hän niitä kovasti kehui, et on mielenkiintoiset opinnot.

Ja sieltä se ehkä sitte jäi mieleen, ja nyt sitten tutustuin meiän verkkosivuilla vähän tarkemmin näihin opintoihin, ja nyt ehkä liittyy vähän tohon mitä aikasemmin kerroin, että valmistumisen jälkeen meni paljon niit ajatuksia ja resursseja siihen oman asiantuntijuuden kehittämiseen ja substanssiosaamisen kehittämiseen. Mutta ehkä tässä vaiheessa sitte alko tuntua siltä, että et on myös aikaa ajatella sitä, että ”hei, mites mä tätä työtä teen, millanen tämä työelämä ylipäätänsä tänä päivänä on?”

On tullut paljon muutoksia, digitalisaatio, teknologia on paljon muuttanut työelämää. On paljon semmosia uusia taitoja, mitä ois hyvä jotenkin hallita täs nykypäivän työelämässä. Ja sit ehkä tuntuu, että työ- ja organisaatiopsykologian opinnot vastaa aika hyvin tähän tarpeeseen eli tarjoaa niit välineitä analysoida tätä työelämää ja muutosta ja myös sitä oman työn tekemisen tapaa, ja sitä, että minkälainen minä olen työyhteisön jäsenenä. Minkälainen meiän työyhteisö on, minkälainen meiän organisaatio on, miten täällä asiat toimii, ja mitkä on ehkä nit syitä siihen, et asiat on tietyllä tavalla. Eli tavallaan tähän tarpeeseen nää työ- ja organisaatiopsykologian opinnot tuntui tosi osuvilta ja sopivilta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä, ja tavallaan sitte kun ottaa oikeasti silmän käteen ja katsoo ja miettii asiaa, niin loppuviimeinhän se, että tarkastelee työyhteisöä tosta näkökulmasta, niin sehän todellisuudessa liippaa aika läheltä sit taas kasvatustieteitä, ku oikeesti asiaa pysähtyy miettimään. Et ei ne sit niin erilaiset loppuviimein ookaan.

Veera Kiiski: Kyllä, kyl siel on totta kai paljon niit yhtymäpintoja, että kasvatustieteissä keskiössä tietysti on se kasvu ja kehitys ja asiantuntijuuden kehittyminen, oma osaaminen, osaamisen tunnistaminen. Tän tyyppiset teemat, et kyl siellä on sitte paljon sitä yhtymäpintaa myös näihin työ- ja organisaatiopsykologian opintoihin. Että siellä sitte ehkä se konteksti on se työelämä. Kasvatustieteissä se on ehkä vähän laajempi, et tarkastellaan erilaisissa kasvun ympäristöissä. Mutta sit näis opinnoissa keskitytään siihen työelämään ja siihen kehittymiseen (-) [13:02] ja asiantuntijuuden kehittymiseen siellä työelämän näkökulmasta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Millä tavalla sä koit, että tää sitten tuki tavallaan sitä osaamista, mitä sä olit jo ehtiny saada paitsi opiskeluiden mutta myös työn parissa? Et tavallaan miten nää opinnot tuki sitte sitä kaikkee muuta osaamista ja ymmärrystä, mitä sulla oli?

Veera Kiiski: No, nää opinnot on tukenut ennen kaikkea sitä, että miten sitä työtä tehdään. Että esimerkiks nyt vaikka tää työelämän muutos asiantuntijatyössä, et työtä tehään aika monipaikkaisesti. Työelämässä korostuu tosi paljon se itseohjautuvuus, itsensä johtaminen, oman työn organisointi. Niin tavallaan näihin taitoihin nää opinnot tuo hirvittävästi sitä tukea ja konkreettisia välineitä, et miten sekä työn tekemisen tapaa voi kehittää.

Ja sit yhtenä tärkeänä osa-alueena myös, mikä on yhtenä isona teemana näissä opinnoissa, niin on työhyvinvointi ja se oman työhyvinvoinnin tukeminen. Eli tämmösiä konkreettisia taitoja oon kyl näistä opinnoista saanu, mikä tukee tavallaan sitä aiempaa osaamista.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Miten sä koit sen opiskeluihin takasin hyppäämisen ja sitte töiden yhdistämisen, ja sulla on toki perhettä ja näin ni?

Veera Kiiski: No joo, tää tietysti ehkä oli myös yksi tekijä, joka vähän vaikutti juuri näitten työ- ja organisaatiopsykologian opintojen valintaan tietysti sisällön lisäksi. Sisältö oli tärkee asia, et se tuntui sopivalta ja mielenkiintoselta.

Mutta sit myös nää opintojen toteuttamistapa, eli opinnot oli toteutettu sillä tavalla, et ne oli aika helppo rytmittää sinne muun elämän joukkoon. Että opintoja pystyy tosi joustavasti oman aikataulun mukaisesti suorittamaan, ja siellä on erilaisia suorittamistapoja, joista voi vähän ite valita itselle sopivia suorittamistapoja. Et on verkkotenttejä ja paljon erityyppisiä oppimistehtäviä, ja sitten mikä oli tosi kivaa.

Niin halutessaan joilla opintojaksoilla oli vaihtoehtona myös osallistua tämmöseen lähiopetukseen, ja yhellä opintojaksoilla hyödynsinkin tätä mahdollisuutta, että tulin tämmöseen viikonloppuna järjestettävään lähiopetustuokioon, ja se oli itse asias tosi kivaa, että siellä pääs sitten tapaamaan muita opiskelijoita.

Meit oli siellä aika moninainen joukko, eri ikäisiä, erilaisista taustoista tulevia, erilaisia koulutustaustoja, erilaisia työtaustoja, ja pääs sitte jakamaan ajatuksia muiden kanssa. Ja tosiaan tässäkin se opetus oli järjestetty nimenomaan ilta- ja viikonloppuaikaan, et se sopi hyvin työssäkäyvälle perheelliselle aikuiselle. Et hyvin joustavasti on kyllä nämä kyseiset opinnot niin ollut sovitettavissa sinne muun arjen lomaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aivan. Että pysty tavallaan, sillon, ku oli se hetki, että mieluummin opiskelee iltasin ja etänä, ja sitte taas pysty ottamaan toisaalta semmosen akateemisen hetken itseään varten vähän. Niin voisin kuvitella, että se voi tuntuu erityisen hienolta kaiken muun työn ja tälläsen lomassa, että ottaa semmost ”tää on mun juttu”, et ”mä teen nyt tätä tän viikonlopun”

Veera Kiiski: Kyllä, ja ehkä juuri nimenomaan toi, että voi itse valita sen hetken millon itselle tuntuu parhaalta opiskella. Ei pelkästään se, että millon mul on siihen aikaa, mutta myös se, että millon mulla on siihen riittävästi jaksamista, että pystyy keskittymään siihen mitä opiskelee. Ja ehkä ne asiat jää sitte vähän paremmin mieleen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sä sanoisit, että mikä on semmonen yksittäinen asia, toki voit nimetä useitakin jos siltä tuntuu, mut että mitä sä oot erityisesti saanu irti, et mitä sul on jääny käteen näist opinnoista?

Veera Kiiski: No varmasti se, että nää aiheet, mitä näissä opinnoissa käsitellään – työhyvinvointi, työelämän muutos, työelämän vaatimukset tänä päivänä – ne on semmosia aiheita, et niistä puhutaan aika paljon esimerkiks mediassa ja eri tahoilla. Niin tavallaan se, että näitte opintojen kautta saa vähän sitä niin sanotusti lihaa luiden ympärille, eli ihan sitä tutkittua tietoa näihin aiheisiin liittyen. Ja sit mennään ehkä vähän syvemmälle näihin aiheisiin, niin se antaa hirvittävästi välineitä tavallaan analysoida näitä ilmiöitä, mistä puhutaan täs ympärillä. Eli tavallaan syvyyttä niihin aiheisiin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Puhuttiin tossa aikasemmin ihan lyhyesti näistä opinnoista, ja sivusit muun muassa sitä tavallaan, että näis opinnoissa käsiteltiin myös sitä, että kun työyhteisökin koostuu erilaisista ihmisistä – eri-ikäisistä, eritaustaisista – niin justiinsa näitten opintojen kautta sä pystyit saamaan semmosta lisäperspektiiviä siihenkin paitsi toki itse työntekijänä mutta myös muuten. Ni kerro vähän lisää siitä.

Veera Kiiski: Joo, eli vähän opinnot on tuoneet erilaisia näkökulmia juuri vaikka tähän, mitä tossa toitki esille, että työyhteisöt on hyvin moninaisia, siel on paljon sitä moninaisuutta. Niin tavallaan sekin on avannu silmiä, että mitä kaikkea se moninaisuus siellä työelämässä tarkottaa, miten sitä voidaan hyödyntää, minkälainen rikkaus se on. Ja sitte ehkä myös auttaa vähän tietyllä tapaa ymmärtämään paremmin toisten ihmisten käyttäytymistä ja näkökulmia, ehkä niitä syy-seuraussuhteita, mistä asiat voi johtua. Mut sit auttaa myös ymmärtämään itseään vähän paremmin, että mistä ne omat ajatukset saattaa joissain tilanteissa kummuta tai ne omat käyttäytymistavat.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No suosittelisitsä näitä työ- ja organisaatiopsykologian opintoja muille, jotka nyt ehkä saattaa pohdiskella tuolla tätä kuunnellessaan, että ”hmm, kuulostaapas hyvin kiinnostavalta”.

Veera Kiiski: Joo, suosittelisin kyllä ehottomasti näitä opintoja oikeestaan kaikille ihan koulutustaustasta tai työtaustasta riippumatta jos on kiinnostunut oman työn tekemisen tapojen kehittämisestä ja erityisesti oman työhyvinvoinnin kehittämisestä. Että opinnot antaa kyl paljon niitä ihan semmosia konkreettisia välineitä, mitä voi helpostikin soveltaa sinne oman käytännön työelämään melkein siinä ihan opintojen lomassa samoin tein.

Et aivan ehdottomasti suosittelen, ja niin ku tos aikasemmin kerroinkin, ne opinnot on suunniteltu siten, et ne on kyl tosi hyvin suoritettavissa siellä työelämässä, työelämän ohella ja sovitettavissa siihen muuhun elämään. Ja tietysti avoimen yliopiston opinnoissa muutenkin kiva juttu on se, että kun opintoihin voi ilmoittautua opintojakso kerrallaan, nii se kynnys kokeilla niit opintoja vaikka yhellä opintojaksolla, että ”hei, voisko tää olla mun juttu?” nii on aika matala.

Et itekin lähin kokeilemaan, että ”no, alotan nää opinnot ja katon vähän, että miten ne alkaa sujumaan ja miten se opiskelu monen vuoden tämmösen akateemisen opiskelutauon jälkeen sujuu”. Ja sitte huomasin, että näähän viekin mukanaan. Aiheethan oli mielenkiintosia, ja opinnot koostuu sillä tavalla, että siel on paljon valinnanvaraa. Eli on useita opintojaksoja, joista sitten kukin voi oman kiinnostuksen mukaan koota sen 25 opintopistettä. Eli se lisää vielä sitä kiinnostavuutta, et voi tosi paljon vaikuttaa myös siihen opintojen sisältöön.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et ei tarvitse heti ottaa semmosta monen kymmenen opintopisteen kakkua ja sitten läkähtyä siihen, vaan just alottaa vaikka pienestä jostain yhestä kurssista, yhestä kokonaisuudesta.

Veera Kiiski: Kyllä, juuri näin. Ja opintokokonaisuudesta voi myös käydä ihan yksittäisiä opintojaksoja, et missään nimessä ei tarvi sitä koko kokonaisuutta tehdä. Ja ehkä vähän tällä ajatuksella itsekin lähin liikkeelle, että ”no, otetaan muutamia opintojaksoja, noi kuulostaa kiinnostavilta”, että ”lähetään kokeilemaan, ja sitten halutessaan voi jatkaa sen koko opintokokonaisuuden”. Ja nyt näyttäs siltä, että saan koko perusopintokokonaisuuden kasaan, ja siinä määrin olen innostunut, että mielessä on jo jatkaa sit tonne aineopintoihin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sä sanoisit, Veera, sellaselle ihmiselle, joka pohtii parhaillaan, että vois hakeutua jatko-opintoihin esimerkiks vaikka Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston kursseille, niin ku sä oot tehny? Sä oot työroolissa tässä, mutta sä oot myös opiskelijana.

Veera Kiiski: Joo, kannustaisin ehottomasti jos yhtään tuntuu siltä, että olis aikaa ja mielenkiintoa lähteä vielä opiskelemaan jotain, niin vaikka ihan yksittäisestä kurssista lähtee liikkeelle ja kokeilla, että miten se opiskelu lähtisi sujumaan.  Itelläkin noist tutkinto-opinnoista oli jo jonkin aikaa, kun lähdin sitten näihin opintoihin mukaan, ja alkuvaiheessa toki vaati vähän semmoista muistelua, että mites tää opiskelu nyt oikeen sujukaan, ja miten näit oppimistehtäviä kirjotetaan, ja tenttejä ja muuta.

Mutta siitä se sit pikkuhiljaa lähti sujumaan, vaikka ehkä alkuun meniki vähä enemmän aikaa, ja avoimen yliopiston opinto-ohjaajat ja suunnittelijat on kyllä opintojen alkuvaiheessa mut opintojen matkan varrella myöskin apuna ja tukena siinä, et sitä ei tarvitse yhtään pelätä, et opintoja joutus yksin alottelemaan.

Että kannustan ehdottomasti, ja kun opintoihin voi ilmoittautua opintojakso kerrallaan, niin yhel opintojaksolla voi vaikka lähteä kokeilemaan sitä, että innostuisiko opinnoista ja jatkamaan vaikka vähän pidemmällekin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nää työ- ja organisaatiopsykologian opinnot on ilmeisesti aika suosittuja, se on (-) [23:55] vetovoimainen koulutus, niin mistä sä uskot, että tää johtuu? Ja jälleen sulla on kaksi hattua, sulla on se työhattu ja sitte sä oot ite opiskellu näitä, niin sulla on aika hyvä näkemys varmaan siitä, et mikä niissä kiinnostaa.

Veera Kiiski: Itse asiassa tässä opiskelujen lomassa olen miettinyt useassa otteessa sitä, että en ihmettele sitä, että miksi opinnot ovat niin suosittuja. Nää, tosiaan, työ- ja organisaatiopsykologian opinnot on todella suosittuja meillä. Niin varmasti yksi tekijä ja ehkä tärkein tekijä on se sisältö, eli on tosi jotenkin ajankohtaiset, tähän aikaan sopivat ne opintojen sisällöt.

Toinen tekijä on varmasti se opintojen toteutuksen tapa, eli juuri se, että opintoja voi tehdä aika joustavasti oman aikataulun mukaan. Opinnot voi aloittaa mihin tahansa aikaan vuodesta. Ne on varmasti semmosii tärkeitä tekijöitä.

Ja sitten tietysti se, mitä tossa aiemminki tuli esille, niin nää on sellaset opinnot jotka sopii tosi monelle oikeestaan huolimatta siitä taustakoulutuksesta tai siitä, millä alalla työskentelet, niin on yks tekijä, mikä tekee opinnoista tosi suosittuja.

Että tässä on paljon semmosia sisältöjä, mitä pystyy hyvin monenlaisissa työtehtävissä soveltamaan sinne omaan työarkeen. Ja nää on varmasti niit tärkeitä tekijöitä, mitkä tekee opinnoista tosi suosittuja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Vois (itse asias) miettii ite nii, vaikeempi keksiä, että kuka ei hyötyisi tällasista opinnoista, missä sukelletaan sinne työyhteisön olemukseen, ja ”miten minä toimin näin tai miksi ja miksi nuo toimivat näin”. Että varmasti aika lailla missä tahansa oot sä töissä, vaikka sä oot raksalla töissä tai kaupassa tai sun kaltanen asiantuntijatyö, nii ihan kaikkiallahan se on olennaista tietoa ja kiinnostavaa tietoa.

Veera Kiiski: Kyllä, et ollaan kaikki työyhteisön jäseniä, me ollaan kaikki työntekijöitä, meillä on tietynlainen rooli. Ja sit ajattelen myös, että ihan kaikille työntekijöille alasta riippumatta sopivat opinnot, mutta myös varmasti erittäin hyödylliset opinnot esimerkiksi johtotehtävissä ja erilaisissa henkilöstöhallinnon tehtävissä toimiville henkilöille siihen työyhteisön toiminnan kehittämiseen ja työyhteisön työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

[loppumusiikki]

mari-antikainen_mixdown

Äänitteen kesto: 16 min

Litterointimerkinnät

Klaudia Käkelä-Nuutinen: V1:	Haastattelija Vastaaja 1
Mari Antikainen:	Vastaaja 2
sa-	sana jää kesken
(sana)	epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)	sana, josta ei ole saatu selvää
(–)	useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
, . ? :	kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

[alkumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Täältä päästiin sisälle.

V1: Juu, just.

Mari Antikainen: Moi.

V1: (–) [00:07] oli tässä meillä –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi.

V1: – tämmönen projekti tänä aamuna, kun –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Savonialta, Savonian viestinnästä. Tulin tekemään podcastia. Me tehään UEF:n kanssa –

V1: (–) [naurahtaa]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: [naurahtaa]

Mari Antikainen: Tervetuloa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiva.

Mari Antikainen: – lähetään me tonne (–).

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiitos.

V1: Minä en kato huomannu ollenkaa, että –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ei mittää [naurahtaa].

V1: [naurahtaa]

Mari Antikainen: Joo, mitäs me nyt sovittiinkaan. Mulla on, meil on tämmönen avotoimistomalli, elikkä mulla ei oo mitään omaa (-) eikä kellään meistä, mutta meil on tämmönen varausjärjestelmä. Mul on yks huone varattuna, nii varmaan (–) –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No, mennään johku istumaan.

Mari Antikainen: Joo, mennää vaa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varoitus: Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan ”Mikä minusta tulee isona?” –podcastia. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä tosiaan tossa kerroit, ku käveltiin tänne KYS:n hallintorakennuksen vitoskerrokseen, että teillä ei oo omia huoneita täällä enää. Niin minkälaista elämää se on? Pitää vähän varata ja ennakoida huone.

Mari Antikainen: No niin, kyllä, että on tämmönen tilatehokkuusmalli meillä käytössä, ja tämmönen hybridityöskentelymalli, eli osin voidaan toimia etänä ja osin sitten täällä läsnä ollen. Ja sen takia nyt tämmönen moderni avotoimistomalli käytössä täällä, joka toimii oikein hyvin, kun täällä on tällanen sähköinen huonevarausjärjestelmä, eli voi etukäteen suunnitella sitten, että koska on tarve tänne fyysiselle läsnäololle ja varata sitten joko osaksi päivää tai koko päiväksi näitä tiloja. Ja näin ollen olemme nyt täällä sitten yhdessä vapaana olevassa toimistohuoneessa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Millanen sun tavallinen työpäivä sitte on? Jonkun verran sä teet selvästi lähitöitä ja sitten varmaan oot etänäkin.

Mari Antikainen: No kyllä, aika paljon tietysti kuuluu siihen viikon varrella näitä kokouksia, ja tietysti ku henkilöstöhallinnollisia asioita käsitellään, niin on myöskin tarve sitten ihan läsnäolokokouksille. On sillä tavalla sensitiivisiä ja sitten toisaalta hyvin merkityksellisiä asioita, ja riippuu vähän siitä kokoonpanosta, onko pientä tai suurta porukkaa, niin tietysti semmosella pienellä porukalla onkin sitten helpompi aina fyysisestikin kokoontua. Ja Teams-kokouksia totta kai, eli kyllähän meillä on valtavasti nyt tämmöstä suunnittelun ja kehittämisen tarvetta, koska meille siirtyi 19 eri työnantajan eli 19 eri organisaation henkilöstö, ja sitä yhteensovittamista nyt, että me saataisiin se yhden työnantajan näkökulma ja käytännöt nyt sitte henkilöstöasioissa vietyä eteenpäin, niin sitä kyllä nyt on riittänyt.

Ja sitten tietysti henkilöstöltä tulee paljon tarvetta konsultoida ja kysyä, että, juuri näistä linjoista, mikä on hyvinvointialueen linja ja sitten toisaalta asioista muutoinkin. Että nämä henkilöstöasiat ja palvelussuhdeasiat ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Ja sähän olet itsekin aika uusi ihminen täällä, että tää on sullekin sinänsä, vaikka ehkä työ ei oo niin uutta, mutta uusi ympäristö, uusi organisaatio. Et sähän alotit myös vuoden alussa, kun tämä hyvinvointialue sitten starttasi.

Mari Antikainen: No kyllä, juuri näin, että mulla oli tämmönen positiivinen vaihe tässä omassa työelämässäni että, oli mahdollisuus vaihtaa näkökulmaa ja työtehtäviä tänne henkilöstöhallinnon puolelle. Ja nää henkilöstöhallinnolliset kokonaisuudet ja teemat ja asiat on aina ollu lähellä sydäntä, niin oon oikeestaan jokaisessa edeltävässä työtehtävässä niihin kyllä pyrkinyt perehtymään ja tukemaan henkilöstöä ja henkilöstöasioita, henkilöstökokonaisuuksia, niin jotenkin oli tässä tilanteessa nyt luonteva tällainenkin muutos. Mutta nimenomaan näin, että tämä on myös minulle uusi tehtävä. Ja vaativa sellainen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mikä sä olitkaan taustakoulutukseltas, et ku sä oot nyt henkilöstöhallinnon johdossa, mutta mitä sä oot opiskellu?

Mari Antikainen: Joo, minä oon tässä kotoisasti Itä-Suomen yliopiston kasvatti tai silloisen Kuopion yliopiston kasvatti, elikkä oon sieltä yhteiskuntatieteistä valmistunu aikoinaan. Tein sitten sen maisterin tutkinnon kuitenkin niin, että mulla oli siellä sosiaalipsykologia pääaineena ja sitten myöskin sosiaalityö, ja sitten tässä matkan varrella olen myöskin sitten väitellyt sieltä yhteiskuntatieteistä yhteiskuntatieteiden tohtoriksi.

Että se on nyt tämä viimeisin, ja sen jälkeenpä onkin hieman aikaa siitä, ku olen kouluttautunut, että [naurahtaa], siitä on jo tosiaan vierähtäny paljon aikaa [naurahtaa].

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vain varsinaisista tutkintojen tekemisestä, mutta ethän sä oikeasti, sähän olet kouluttautunu ihan tässä vastikää. Sä kävit justiinsa Itä-Suomen yliopistolla tosiaan tällästä HR-lainsäädännön täydennyskoulutusta. Juurikin varmasti tärkeetä tässä uudessa tehtävässä hakee semmosta tuoretta, viimesintä tietoa. Niin millainen kokemus se oli, tämmönen lisäkouluttautuminen?

Mari Antikainen: Oi, se oli ihana kokeilu. Siis kerta kaikkiaan se osu kun nappi silmään nyt tähän minun tarpeeseeni ja tähän hetkeen, eli se oli nimenomaan nyt tätä HR-lainsäädännön päivitystä ylläpitävä koulutus. Ja siellä käytiin näitä lainsäädäntöuudistuksia, mitä nyt on tullut ja vähän valmisteillakin läpi hyvin systemaattisesti ja huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Että minä oikeastaan ahmin sitä tietoa, mitä sieltä sain, koska tietenkin aikasemmassa työelämässä, niin ne on hieman sivuprosessissa ollu nää lainsäädännölliset näkökulmat, ja nyt oli todella todella hyvin iso tarve sitte, että koen että olen sitten asiantuntija myös niissä lainsäädännöllisten näkökohdissa.

Niin oli huippuasiantuntija kouluttamassa ja erinomaiset järjestelyt tälläselle kiireiselle työelämälle, että oli tosiaan hybridikoulutusmahdollisuus siinäkin Teamsina, ja sitten monipuolinen mahdollisuus myöskin suorittaa sitä sitten joko tenttimällä tai sitten tämmösenä muuna, opintopäiväkirja- ja sitten esseekokonaisuuksina. Että tämmöselle aikuiselle, jolla on pitkä aika tämmösistä systemaattisista opinnoista, nii erittäin sopiva monimuotomalli oli kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, ja tommonen tavallaan vapaus valita myös vähän sitä suoritustapaa niin kans mahdollistaa sen, et ihmisillä on erilaisia tilanteita töissä ja elämässä ylipäätään, niin sitte antaa sitä tavallaan vähä semmosta liikkumavaraa siihe hommaan.

Mari Antikainen: Kyllä se on juuri näin. Ja sitten tosiaan, ku itse olen täällä hyvin hektisessä työympäristössä, niin siinä oli semmonen viisaus, että sitä omaa tietoa pystyy kartuttamaan siinä omalla vapaa-ajalla sitten koko ajan eli keräämään sitä aineistoo muun muassa, esimerkiks sitä esseetä varten ja sitten sitä päiväkirjatyötä varten, että siinä ei tullu semmonen kuormittava tunne, että et yhtäkkiä pitäis olla sitten tentittynä kaikki tämä, koko se puolen vuoden aikajänne. Että se oli semmonen lempeä tapa kyllä opiskella.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja varmasti ylipäätään toi, että opiskelee siihen työhön liittyen, mitä sillä hetkellä tekee, niin tavallaan ku siitä saa kuitenkin koko ajan sitte aina ku oppii uutta, ni sit saa aina vähän lisää kättä pidempää siihen senhetkiseen työhön nii voisin kuvitella, et se on aika palkitsevaa.

Mari Antikainen: No osuit kyllä asian ytimeen, että olin todella siis korkeasti motivoitunut käymäänki tätä koulutusta, mutta siinä oli se etu myöskin, että tälle luennoitsijalle, joka oli ihanasti aina sama joka kerralla, niin hänelle pystyi laittamaan sitte ennakkoon niitä konkreettisia arjen ongelmia ja kysymyksiä, joihin sitte yhdessä haettiin vastauksia. Ja toki siellä sitten koulutuksen aikanakin oli mahdollisuus kysyä ja näitäkin käytin kyllä hyödykseni.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta. Säki tosiaan töiden ohella suoritit tän koulutuksen, niin miten sä sait sen sitten luovittua sinne kiireisen arjen ja vapaa-ajan ja kaiken muun lomaan?

Mari Antikainen: No joo, kyllähän siinä sitä itsekuria vaatii, eli täytyy, kun lähtee tälläseen syventävään koulutukseen ja pitkäkestoiseen koulutukseen, niin siinähän täytyy käydä itsensä kanssa se keskustelu, että kykenee sen viemään päätökseen ja sitoutuu sitten täysillä.

Niin sitten siinä toisena puolena on tietysti se organisointikyky sitten, että kyllä muistelen, että mulla oli hieman tämmösiä kalenterimuistutuksiakin, että huolehdin joka kuukausi ne tietyt itselle asetetut tavotteet sinne tekemisen osalta. Ja siitä se sitte vaa lähti ihan kivasti rullaamaan, ja oiskohan ollu iha vaan yhden kerran, ku pikkusen viivästy sitten ne [naurahtaa], että laistoin siitä alkuperäisestä aikataulusta, mutta kuitenkin sain sen kokonaisuuden aika hyvin sitte tällä ohjelmallisilla menettelyillä hoidettua, että –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Eiks se ollu yhen lukuvuoden mittanen –

Mari Antikainen: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: – koulutus?

Mari Antikainen: Joo.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et kumminkin tosiaan tavallaan vuodeksi tai lukuvuoden ajaksi piti sitoutua siihen.

Mari Antikainen: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiinnostaako sua vielä edelleen lisäopiskelu? Sanoit ainaki, että suurella innolla lähdit mukaan ja sait paljon, niin vieläkö jäi oppimisen nälkää?

Mari Antikainen: No kyllä sitä jäi, että oikeestaan olin vähän yllättynytkin, että alko vähän semmoset ihan tutkinto-opinnotkin vähän kiinnostamaan just tuolta juridiselta puolelta ja lainsäädännölliseltä puolelta. Mutta saahan sitä haaveilla [naurahtaa], tässä kuitenkin tämä arki on edelleen työlästä, että katsotaan, missä rakosessa sitte ehkä voisi vielä vähän lisääkin tunnustella. Mutta kyllä, en ihan ole poissulkenu etteikö just täältä lainsäädäntöpuolelta nyt jatkoja vielä voisin harkita.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Seki on varmasti sellanen ala, että siinä riittää niin järkyttävän paljon sitä tietoa ja omaksuttavaa, että tavallaan jos vaan intoa on, niin sitä asiaa kyllä riittää.

Mari Antikainen: Joo, kyllä. Ja se oli ihan jotenki jännittävä se aloitus, että tuntu ensin, että miten voi aivot olla näin solmussa siinä, näin lainsäädäntöopintojen piirissä. Mutta sit tietysti, kun ne termit ja se asia alko vähän sisäistyä, niin sitte jotenkin sitä pystyi sisäistämäänkin paremmin, et sanoisin, että olisi kyllä, tai (et tää on) [12:15] semmonen mukavasti haastavaa opintoa kyllä nää juridiset opinnot ja lainsäädännön opinnot, että kiinnostus heräsi tosiaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ihan mahtava juttu. Mitä sanoisit ihmiselle, joka nyt vaikka miettii sitten siellä päässään, että niin että ”hmm, ois kiinnostusta ja ois ehkä vähän tarvettakin lisäkouluttautua, mutta ehkä vähän jänskättää tai epäilyttää, että pystyykö siihen”. Niin mitä sä sanoisit sellaselle ihmiselle?

Mari Antikainen: No, kyllä minä kannustaisin rohkeasti lähtemään opintojen piiriin, että kyllä se on uskomaton tunne mitenkä se sitten avartaa niitä omia näkökulmia, ja sitten se mielihyvän tunne sitte ku saa aikaiseksi ihan saada valmiita opintoja ja kokonaisuuksia. Ja sit jotenkin se, ainaki itselle se oli todella tärkeää rakentaa sitä omaa, uutta asiantuntijuutta nyt sitten näitten lisäopintojen avulla.

Ja tosiaan siinä ku pääsee alkuun, niin se vähän niin kun imaisee sitten kyllä mukanaan. Mutta varmaan yks tärkee elementti on, että kuunnella itseään siinä, että se oikeasti motivoi se aihe mitä on ajatellu, ja sitten myöskin punnitsee sitten sen oman jaksamisen sillä hetkellä. Että etsii sen rakosen, että mihin se sitten, mihin kohtaan se lisäopinnot sitten mahdollistuisivat.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja yleensähän nykyään ymmärtääkseni sekä Itä-Suomen yliopistolla että meillä Savonialla niin myös opinnoissa on aika paljon mahdollista tavallaan hakea sit semmosta liukumavaraa ja semmosta tavallaan. Että on aika hyvin näillä kursseilla on semmosta tilannetajua myös sen suhteen, että ku on kyse töissäkäyvistä ihmisistä ja vaikka ei oliskaan, niin tavallaan sitte, että jos on nyt pieni tarve semmoselle pikku paussille tässä jossain välissä, niin sitte se on yleensä kyllä mahollista myös.

Mari Antikainen: Kyllä, juuri näin. Minä olin todella yllättynyt, että miten loistavasti tää aikuisopiskelu on huomioitu näissä suunnitelmissa ja joustovaroissa, että kyllä se mahdollistaa hieman niitä poikkeamiakin. Ja sitten olin todella yllättyny, miten hyvin siellä on seurattu työelämän tarpeita, että niin täsmäiskuna tulee sieltä kyllä näitä erilaisia teemoja sitten tänne työelämään, että ihan loistavaa huomiointia.

[loppumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

Riitta: Tervetuloa kliinisen neurofysiologian podcastiin! Tässä jaksossa keskustellaan unitutkimuksista. Tästä aiheesta on tullut meille kertomaan pitkään unitutkimusten parissa työskennellyt bioanalyytikko Jenni Tiitinen.

Jenni: Hei vaan!

Riitta: Ja bioanalyytikko, sairaanhoitaja Saila Häkkinen, tervetuloa!

Saila: Kiitos! Moikka moi!

Riitta: Jenni, työskentelet täällä KYS:in kliinisen neurofysiologian yksikössä. Mitä kaikkia unitutkimuksia täällä tehdään?

Jenni: No KYS kun on tämmöinen yliopistosairaala, niin meillä on aika laaja tutkimus repertuaari unitutkimustenkin osalta. Tehdään semmoisia yöpolygrafia mittauksia, jotka tehdään kotona kotioloissa, mutta laitteet ja ohjaus tulee täältä meiltä. Sitten meillä on semmoinen unilaboratorio, missä tehdään sitten tutkimuksia, missä potilaat ovat nukkumassa meillä täällä yön yli. Sen lisäksi tehdään semmoisia päiväaikaisia tutkimuksia, esimerkiksi MSLT tutkimus. Se on semmoinen nukahtamisviive tutkimus ja sitten on MWT tutkimus. Se on hereillä pysymistesti ja näiden kaikkien lisäksi vielä liitetään tähän sellainen aktigrafiatutkimus, mikä on semmoinen liikeaktiviteetti rekisteröinti ja se on semmoinen 2 viikon mittainen.

Riitta: Paljon on unitutkimuksia. Onko jotakin muuta, mitä vielä työnkuvaasi kuuluu?

Jenni: No sitten kaikki muut nämä kliinisen neurofysiologian tutkimukset: EEG, video-EEG, magneettistimulaatio, herätepotentiaalitutkimukset ja leikkaussalimonitoroinnit ja muut. Paljon erilaisia.

Riitta: Kyllä ja varmasti tutkimuksia pyydetään tosiaan paljon, onhan se esimerkiksi unettomuus niin hyvin tavallinen ongelma väestössä ja jos unihäiriöstä puhutaan, niin niitähän on lähes 100 erilaista ja ihmisellä voi olla samaan aikaan hyvin montakin erilaista unihäiriöitä, että varmasti paljon tutkimuksia tehdään.

Jenni: Joo, kyllä niitä ihan päivittäin kyllä.

Riitta: Ja Saila, olet myös työskennellyt pitkään täällä KYS:in kliinisen neurofysiologian yksikössä, mutta nykyisin teet unitutkimuksia yliopistolla. Kerrotko, mitä kaikkea työnkuvaasi kuuluu ja mitä kaikkia unitutkimuksia teet tällä hetkellä?

Saila: Joo siis tuonne Itä-Suomen yliopistolle Kuopion kampukselle perustettiin unilaboratorio Smart Sleep Lab toissa kesänä ja sen toimintaa olen ollut käynnistelemässä siellä ja hyvällä mallilla me sitten siinä oikeastaan jo ollaankin ja se laboratorio luotiin tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaa varten ja se on oikeastaan kansallisesti ja myös niin kun kansainvälisesti aika ainutkertainen tämmöinen tutkimuslaboratorio ja sitten ihan yksinkertaistettuna tarkoitus on parantaa unihäiriöiden diagnostiikkaa ja tällä hetkellä me kerätään unidatapankkia eli siihen tallennetaan terveiden vapaaehtoisten unirekisteröintejä ja terveellä tarkoitetaan sitä, että ei ole unidiagnoosia tai uneen liittyvää diagnoosia ihmisillä olemassa ja sinne sitten tallennetaan lisäksi kehonkoostumusmittauksia ja sitten terveystietoja ja minä sitten teen siellä niitä unipolygrafia tutkimuksia eli laajoja unitutkimuksia näille vapaaehtoisille tutkittaville ja tosiaan, kun paljon on tietoa ihmisten unesta, jos on jotain uneen liittyviä ongelmia tai häiriöitä tai oireita, mutta sitten semmoista tervettä unta on vähän saatavilla. Dataa terveestä unesta, niin sitä nyt kerätään ja se menisi sitten ihan kansainväliseen käyttöön eli tutkijat ympäri maailmaa pystyisi käyttämään sitä unidataa. Sitten me aloitetaan myös kohta semmoinen tutkimussarja, jossa tehdään uniapneaa sairastuneille kognitiivisia testejä eli testataan työmuistia ja reaktioaikaa ja sitten heille tehdään unitutkimus. Sitten myös seuraavana aamuna hereilläpysymistesti eli MWT testi, jonka Jennikin tuossa mainitsi äsken. Sitten tutkittava aloittaa uniapnean CPAP-hoidon eli ylipainehoidon ja kun hän on 3 kuukautta tätä hoitoa käyttänyt, niin sitten hänelle tehdään ne samat mittaukset uudelleen eli tässä on nyt tarkoituksena nähdä, miten se hoito vaikuttaa siinä alkuvaiheessa uniapneaan liittyviin oireisiin ja siihen unen rakenteeseen ja muuhun, että se on tosi mielenkiintoinen tutkimussarja, mikä on alkamassa. Sitten me tehdään yhdelle yritykselle tällä hetkellä heidän unitutkimuslaitteeseen liittyviä validointimittauksia eli tämmöisiä puuhaillaan tällä hetkellä siellä ja oikeastaan se minun työ on sitten myös paljon sitä, että minä osallistun omalta osaltani tutkimussarjojen, tutkimusprotokollien luomiseen ja sitten minä myös niitä tutkittavia rekrytoin, että se on tosi iso osa minun työtä myös ja sitten aikataulutan niitä tutkimuksia myös ja sitten suoritan niitä ihan itse tutkimuksia. Ja se mikä tässä on tosi kivaa on oikeastaan se, että ihmiset on hirmu innokkaita tulemaan nukkumaan tuonne yliopistolle eli meillä on tällä hetkellä siis yli 800 vapaaehtoista ilmoittautunutta, että tilanne on siinä mielessä hyvä, että jos halutaan saada unidataa paljon niin ei ainakaan jää siitä kiinni, että kukaan ei halua tulla nukkumaan tuonne meille. Se on tosi tosi mahtava asia.

Riitta: Kyllä, täytyypä ilmoittautua.

Saila: Siinä saa Sailakin muutaman yövuoron valvoa.

Riitta: Kyllä kyllä, onpas mielenkiintoista. Tuossa tulikin Saila tehtäviä eli mitä niitä on sellaisia tärkeimpiä tehtäviä hoitajana unitutkimuksia tehdessä, mutta haluatko vielä jatkaa sitten tuosta. Suorittaa niitä ja?

Saila: No joo, ehkä minulla se mitä minä olen itse miettinyt työtä tehdessä, onko se ensimmäinen asia, mitä minä teen niin on, että minä luon tutkittavalle semmoisen turvallisen ja hyvän olon siellä unitutkimuksessa. Toki aina kun nukutaan vieraassa paikassa, niin ei ainahan se jännittää ja ei tunnu välttämättä kovin hyvältä ja sitten kun siinä vielä laitetaan niitä antureita ja elektrodeja eripuolille kehoa kiinni, niin niin totta kai se jännittää eli minä yritän luoda sen tilanteen semmoiseksi, että se jännitys ehkä häviäisi siinä ja minä teen sitä oikeastaan jo siinä rekrytointivaiheessa eli jos minä soitan ihmiselle tai laitan sähköpostia ja pyydän häneltä tulemaan nukkumaan, niin minä jo siinä yritän sitten luoda sitä semmoista rentoa olotilaa ja sitten oikeastaan se toinen tärkein asia on saada se tutkimus tehtyä laadukkaasti ja luotettavasti, koska jos ne tekijät ei toteudu, niin eihän sitä tutkimuksella ole mitään merkitystä sitten eli se huolellinen anturien ja elektrodien kiinnitys standardipaikoille, niin se on se toinen tärkeä asia.

Riitta: Laatuseikat ennen kaikkea. Se on tosi tärkeä kyllä.

Saila: Kyllä

Riitta: Entäs muuta, tuleeko mieleen?

Saila: No siinä oikeastaan ne tärkeimmät, mitä minä ajattelisin, että se laadunvarmistaminen ja että tutkittavilla olisi hyvät oltavat, että ne on minusta ne pääseikat.

Riitta: Kyllä. No, entäs Jenni?

Jenni: Joo, kyllä minä lähden Sailaa komppaamaan tässä, että kyllä minä lähtisin siitä, että se hyvä yhteistyö sen tutkittavan kanssa ja sitten sellainen huolellinen tutkimuksen suorittaminen, niin ne on ne tärkeimmät. Jos yhteistyö ei toimi, niin sitten ei oikein saa sitten myöskään laadullista tutkimusta tehtyä. Ne on varmasti ne 2 semmoista, mitä pitää ottaa huomioon erityisesti.

Riitta: Kyllä vain. No mitäs taitoja hoitajalta edellytetään?

Jenni: Minä voisin jatkaa tähän siitä äskeisestä aiheesta jo eli hyvä yhteistyö potilaan kanssa eli ne vuorovaikutustaidot ovat kyllä varmasti semmoinen, mikä ensisijaisesti nousee, että päästään samalle aaltopituudelle, niin sitten se homma hoituu. Meillä täällä sairaalassa tietysti, kun tutkittavana on ihan pienestä lapsesta hyvinkin iäkkäisiin ihmisiin, niin ei voi ihan samalla kaavalla kaikkien mukaan mennä, että pitää olla semmoista muuntautumiskykyä sitten siihen ohjaamiseen, mikä sitten taas edesauttaa sitä laadullisen tutkimuksen tekemistä ja sitten ongelmanratkaisutaidot on varmaan toinen asia, mitä nostaisin esille, että hyvin usein kun työskennellään a. ihmisten kanssa ja b. laitteiden kanssa niin ongelmia tulee ihan laidasta laitaan, niin pitää vähän olla semmoinen tietyllä tavalla Pelle Peloton ja lähteä niitä ratkomaan rohkeasti niin siitä päästään sitten eteenpäin.

Riitta: Nimenomaan. Entäs Saila?

Saila: Joo, just näin sosiaaliset taidot on ihan kaiken perusta ja sitten se kyky kohdata erilaisia ihmisiä, niin kuin Jennikin sanoi ja sitten ne ohjaustaidot on siinäkin mielessä just tärkeätä, että pystytään luomaan, mitä just äsken sanoin se turvallinen olo ja mukava olo niille tutkittaville ja niissä teknisissä taidoissakin täytyy sillä tavalla sitä oikeata taitoakin olla, että sinä pystyt siitä signaalistakin esimerkiksi erottamaan sen, että tuleeko tämä nyt siitä ihmisestä vai tuleeko tämä vaikka jostain ympäristötekijöistä tämä signaali. Joku tietty piirre vaikka, että sillä tavalla teknistä taitoa täytyy olla, että osaa sitten tulkita myös niitä signaaleja.

Riitta: Kyllä ja sitten osaa ratkaista, että mitäs sitten, jos vaikka joku artefakti siellä on, että millä tavalla sinä sitten sen saat poistettua tai ainakin vähennettyä.

Riitta: Kyllä. No niin, mistä syistä potilaita käy täällä unitutkimuksissa?

Jenni: No varmaan suurin syy on se, että on jo poikkeavaa päiväväsymystä tai puoliso tai samassa taloudessa asuva on raportoinut, että yön aikana tapahtuu jotain kummia. Voi olla jotain erikoista liikehtimistä tai sitten ihan käytökseen liittyviä juttuja. Olen kuullut villejä huhuja, että jotkut rikkovat tavaroita tai jopa ihan tuota rakennuksia, mutta että nämä on varmaan ja sitten lisäksi tietysti unettomuus, että jos kokee, että ei nukuta.

Riitta: Kyllä, entäs Saila? Tulisiko mieleen?

Saila: Joo, varmaan ihmiset nykyään ovat aika tietoisia uniapneasta ja osaltaan jollain lailla jo tietää niitä yleisimpiä oireita ja sitten niiden oireiden kanssa hakeudutaan tutkimuksiin ja sitten taas lasten kohdalla vanhempi on voinut kiinnittää vaikka huomiota siihen, että lapsi poikkeavasti yöllä hikoilee tai kuorsaa tai sitten on ihan hengityskatkoja, että ne on varmaan ainakin yksi syy sitten siihen, miksi tutkimuksiin hakeudutaan. Tai sitten voi olla ihan semmoinen ongelma, että ei vaan kerta kaikkiaan nuku, että kaikki yöt ovat järestään huonoja tai suurin osa öistä on huonoja, että ei vaan pysty nukkumaan tai sitten ei pysy hereillä päiväaikaan yksitoikkoisissa tilanteissa ja todetaan, että tämä nyt ei ole ehkä ihan normaalia.

Riitta: Kyllä ja varmasti se uniapnea on se suurin syy.

Jenni: Kyllä, se on varmaan, prosenttilukuja mainitsematta niin reilusti yli puolet.

Riitta: Kyllä, no mikäs kiinnostaa teitä unitutkimusten parissa työskennellessä?

Saila: No, minulla ehkä paljon se, mitä kaikkea tietoa ihmisen unesta voidaan saada irti ja mihin kaikkeen se vaikuttaa, että nyt ollaan ehkä aika pitkälti sen tiedon alkulähteillä vasta. On alettu heräämään siihen, miten tärkeä se uni on ja miten monesta sairaudesta se on jollain lailla ehkä myös myötävaikuttamassa, että mitä kaikkea liitännäissairauksia eri unihäiriöihin sitten liittyy. Sitten minä esimerkiksi semmoisia olen miettinyt, voidaanko vaikka tekemällä kaksikymppiselle unirekisteröintiä, niin sitten sieltä löytää jotain ennusmerkkejä tai piirteitä, että me tiedetään, että tämä jossain vaiheessa elämässä sairastuu uniapneaan, että voidaanko sieltä jo tämmöisiä markkereita niin sanotusti löytää ja sitten myös se, että miten vaikka huono uni vaikuttaa sydän ja verisuonisairauksien kehittymiseen. Sitäkin nyt tutkitaan paljon ja esimerkiksi, miten kipupotilailla, minkälaista unta ne nukkuvat ja miten se vaikuttaa siihen kivun kokemiseen ja vaikka johonkin leikkauksesta toipumiseen, miten uni vaikuttaa, kun se on varmasti niin monisyinen ja moneen suuntaan kulkeva asia, että ne oikeastaan kiinnostavat.

Riitta: Mielenkiintoista, entäs Jenni?

Jenni: Joo, kyllä minä olen samaa mieltä, että ne on jotenkin niin mielenkiintoisia ne tarinat siellä tutkittavien takana ja sitten, että mitä niiden taustalla voi löytyä, että on paljon sellaisia kertomuksia kuullut tutkittavilta, että mitä kaikkea voi touhuta yön aikana, niin kyllähän se herättää sen kiinnostuksen, mistä tällainen voi johtua ja sitten toisaalta taas se, että jos siihen pystytään löytämään joku selitys tai syy, miten paljon se sitten parantaa sen ihmisen elämänlaatua, kun se uni saadaan korjattua, niin kyllä ne on sellaisia asioita, mitkä sitten herättää sitä kiinnostusta ja pitää yllä.

Riitta: Kyllä. No diagnostiikan puolella tietysti monesti ei pääse tapaamaan sitten sitä potilasta sen tutkimuksen jälkeen, mutta varmasti joskus olette tavannutkin?

Jenni: No joo ja kyllä se jonkun verran saattaa käydä sitten kontrollimittauksessa vaikka, että on edellisen kerran todettu, vaikka vaikea uniapnea ja sitten on CPAP-hoito aloitettu ja sitten halutaan tietää, mikä on hoidon tulos, mutta tietysti vähemmän, tosi paljon vähemmän.

Riitta: Kyllä, no entäs haasteista. Mitä käytännön haasteita olette kohdanneet unitutkimuksia tehdessänne?

Jenni: No niitä taisin vähän sivuta jo tuossa siinä, kun että mitä taitoja tarvitaan, niin ne varmaan sitten ovat myös niitä haasteita että jos ei löydy sitä yhteistä kieltä sen tutkittavan kanssa ei päästä semmoisen hyvään yhteistyöhön, niin se tuo tietysti haasteita ja sitten tietysti myös laitteet tuo haasteita aina kun ollaan teknisten asioiden äärellä niin voi tulla haasteita. Ne ovat varmaan ne semmoiset 2 isointa plus että sitten unitutkimuspaikkoja ei ole niin paljon, kun ihmiset niitä tarvitsisi.

Riitta: Varmasti. Entäs Saila? Tulisiko mieleen haasteista?

Saila: Joo kyllä nuo Jennin mainitsevat haasteet kuulostavat ihan tutulta, että sitähän se hyvin pitkälti on, että meillä nyt tällä hetkellä käy aika semmoisia suhteellisen perusterveitä omatoimisia ja aikuisia unitutkimuksessa, että sillä tavalla lapsia meillä ei ole tutkittavina, että on yli kahdeksantoistavuotiaita vain, niin se vie ehkä sen niin kun yhteistyön haasteen, suurimman yhteistyön haasteen ehkä pois, että yleensähän ainakin minun kokemuksen mukaan lasten kanssa tulee niitä ongelmia lähinnä sen takia, että kun lapset ei ymmärrä, mitä tässä tapahtuu ja pään alueelle laitetaan antureita kiinni, se ei tunnu kovin mukavalta ja näin edespäin. Niin kyllä se usein on nämä tutkittaviin liittyvät haasteet, mitä sitten on, jos on ja sitten tosiaan rekisteröintilaitteet ja tekniset haasteet, että niitä tulee vastaan aina silloin tällöin ja se vaatii sitten vaan semmoista kylmän viileitä asennoitumista siihen, että tästä jotenkin eteenpäin päästään, että sähkökatkoja esimerkiksi oli viime syksynä joitakin kertoja mulla yliopistolla että siellä sitten käynnistin aina rekisteröintejä alusta uudelleen ja sitten sanoin parille tutkittavalle, että nyt jos nämä jatkuu niin, sitten joudutte valitettavasti tässä yön kahvassa lähtemään takaisin kotiin, että joudutaan keskeyttämään tämä. Mutta toki kun me emme tee diagnostiikkaa tuolla meillä, niin siellä ei semmoista samanlaista painetta ole saada onnistumaan niitä rekisteröintejä. Toki voidaan tehdä uusintarekisteröintejä. Siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta sinne ei tule ihmiset hakemaan diagnoosia, niin se on silleen vähän erilainen se asetelma.

Riitta: Kyllä, no tuossa tulikin tuossa työn merkityksellisyydestä kyllä tosi hyvin molemmilla asioita, mutta tulisiko vielä jotakin mieleen tästä työn merkityksellisyydestä?

Saila: No minä ajattelin omalla kohdallani sitä, että minä pystyisin jollain tavalla omalla panoksellani edistämään suomalaista unitutkimusta, että jos nyt ajatellaan vaikka uniapneaa ja sen yleisyyttä että jos noin jopa 17% suomalaisista keski-ikäisistä meistä sairastaa unia, niin onhan se valtavan yleinen, että jos jollain tavalla saadaan sitä diagnostiikkaa helpommaksi yksinkertaisemmaksi, kustannustehokkaammin ja just niin että voitaisiin tehdä sitten sitä diagnostiikkaa kotioloissa, jossa se nukkuminen on aina erilaista kuin laboratoriossa ja näin, niin kyllä niin olisihan se hyvä asia ja sitten sitä myötä saataisiin ihmisten elämänlaatua myöskin paremmaksi.

Jenni: Joo kyllä minä ajattelisin kanssa, että se ihmisten elämän laadun parantaminen, niin se on varmaan se merkityksellisen asia tässä, että se vaikuttaa kuitenkin niin moneen asiaan, että on hyvät ja laadukkaat yöunet.

Riitta: Kyllä. Olette niin pitkään unitutkimuksen parissa olleet, että varmaan tosi paljon olette oppineet potilaiden kautta niin unesta ylipäätään ja sen merkityksellisyydestä, että mitä näin tiivistettynä te olette oppineet unesta ja semmoista erilaisista unihäiriöistä potilaiden niiden tarinoiden kautta?

Saila: Sen olen oppinut ainakin, että ihmiset tosi pitkään sitkuttelevat niiden unihäiriöiden kanssa, ennen kuin he hakevat apua. Ihmiset sopeutuvat tosi hyvin väsymykseen, oppii elämään sen kanssa, ottaa sen osaksi sitä omaa elämäänsä ja ajattelin, että varmaan kaikilla on tämmöistä sitten saatetaan ajatella, että on tässä vähän ruuhkavuodet meneillään, että nyt väsyttää vaan sen takia ja sitten toisaalta myöskin sitten se, että ihmiset on hirveän erilaisia, että joku nukkuu yhden yön tosi rikkonaista ja on täysin toimintakyvytön seuraavana päivänä, kun taas sitten joku on vuosikausia huonoilla unilla ja hänellä ei tavallaan tunnu missään, että me ollaan tosi erilaisia myöskin sietämään niitä erilaisia unihäiriöitä. Mutta ehkä kaikkinensa varsinkin se, että ihmiset voisi ehkä mieluummin vähän aikaisemmin hakeutua sinne tutkimuksiin, kun sitten vähän liian myöhään, että se sitten tavallaan, kun tiedetään, mihin moneen asiaan se vaikuttaa se huonolaatuinen uni, niin saataisi sitten siinä alkuvaiheessa se uni hoidettua, eikä sitten kun on jo tullut sitten mahdollisesti masennusta, verenpainetautia ja jotain muuta, mihin se myötävaikuttaa se huono uni, niin saataisiin se ehkäistyä sitten jo alkumetreillä.

Riitta: Tässäpä tuli hyvä neuvo!

Saila: Niin joo kyllä ja ylipäänsäkin ehkä se, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen unen laatuun ja siihen, että maltettaisiin laittaa laitteet illalla pois, kun mennään ajoissa nukkumaan ja kyllä se jollain lailla pystyy niistä rekisteröinneistä aina haistamaan ja niistä ihmisistä myös sen, että he ehkä itse tiedostavat tässä voi olla vähän joku ongelma ehkä mulla. Ehkä vähän stressiä ja sitten kun minä aamulla sanon, että joo, että no kyllä täällä pysty aistimaan varsinkin alkuyöstä, että jos vähän havahduit, niin sykkeet nousi tosi paljon, mutta loppuyö oli ehkä rauhallisempaa, että onko jotakin stressiä ehkä tai ja sitten kun ihmisten kanssa juttelee, niin kyllä he tiedostavat usein ne omat ongelmansa, mutta se, tehdäänkö niille sitten välttämättä mitään, niin ehkä siihen tarvitaan just joku tuommoinen mittaus, jossa sitten nähdään oikeasti ne asiat, että sitten niille oikeasti myös tehdään jotain.

Riitta: Juuri näin, mustaa valkoisella, kyllä.

Jenni: Joo ja tuohon minä voisin lisää repeillä sen unipäiväkirjaan merkityksen, että se on kyllä sellainen, mikä varmasti kannattaisi jokaisen suomalaisen joskus pitää itselleen tehdä. Ihan googlettamalla löytyy. Se avaa jo silmiä aika monessakin asiassa, että itse jouduin joskus aikanaan yhteen opiskelutehtävään sitä pitämään 2 viikkoa ja tajusin itse siinä, että ehkä minä en olekaan niin säännöllinen sen unirytmin kanssa tai sen unen tai asioiden kanssa, mitkä vaikuttavat siihen unirytmiin ja uneen, että se jo avaa silmiä monesti, että vähän itse on kiinnostunut siitä ja haluaa sitä vähän seurata, että siitä voi oppia paljon omasta itsestään.

Riitta: Kyllä, ihan varmasti ja haastetta varmasti sinullakin vuorotyöntekijänä on, että mitenkä.

Jenni: Joo, sitä unipäiväkirjaa ei ehkä tietysti kannata välttämättä pitää silloin, jos on 2 viikkoa putkeen yövuorossa. Mutta vuorotyö on myös opettanut sen, että pitää olla aika tarkka sen oman unensa kanssa, että se ei anna kauheasti varaa lipsua siihen, jos meinaa sitä vuorotyötä tehdä.

Riitta: Nimenomaan, mutta eipä minulla nyt tule tässä muuta mieleen. Onko teillä jotakin vielä tähän, mitä haluaisitte sanoa?

Jenni: No ei varmaan sen suuremmin, mutta Saila sanoo, niin kannattaa mieluummin vähän liian aikaisin hakeutua tutkimukseen, kuin liian myöhään, että hyvää muistaa se, että miten moneen asiaan se vaikuttaa ja miten paljon sillä on sitten erinäisiä liitännäissairauksia, niin rohkeasti vaan lääkäriin.

Riitta: Hyvä, erittäin hyvin sanottu. Mutta hei, kiitoksia tosi paljon Jenni ja Saila haastattelusta!

Jenni: Kiitos!

Saila: Kiitti!

Tämä on Kliinisen fysiologian podcastin tekstivastine.

Riitta: Tervetuloa kliinisen fysiologian podcastiin. Minulla on täällä haastateltavana tänään laboratoriohoitajat Anne Rönkkö, Anu Päiväniemi ja Tiina Blek KYSin kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen ja kliinisen neurofysiologian osastolta. Tervetuloa!

Anne, Anu ja Tiina: Kiitos!

Riitta: Anne olet ollut täällä osastolla töissä 28 vuotta. Olet siis viihtynyt täällä. Mikä sinua kiinnostaa tässä työssä?

Anne: No joo, kyllä olen viihtynyt todellakin. 28 vuotta olen ollut ja työurani ensimmäisen vuoden aikana olin toisessa laboratoriossa myös vähän aikaa töissä, mutta todellakin täällä kliinisellä fysiologialla ja isotooppilääketieteen puolella olen ollut 28 vuotta ja olen viihtynyt. Potilastyö on se minun juttuni ja se oikeastaan opiskeluaikana jo tuntui siltä, että tämä kliininen fysiologia vetää puoleensa, koska potilas on yleensä, joka meidän tutkimuksessamme on aina läsnä. Tietysti pitkäaikaisrekisteröinnit poisluettuna, että niitä kun analysoidaan niin siinä tietenkään ei ole potilas läsnä, mutta muuten on aina ja se että saa olla vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa ja vaikka tekisi yhtään samaa tutkimusta, niin siinä kuitenkin se omaa persoonaa saa käyttää luovasti, että tämä on mielenkiintoista. En ole päivääkään katunut tätä, että olen jäänyt tänne fysiologian puolelle.

Riitta: Kyllä ja entäs Tiina ja Anu? Olette uudempia tulokkaita. Mitenkäs te päädytte tänne osastolle?

Anu: No minä v.-21 tammikuussa aloitin ja yli 3 vuotta tulee kohta täällä täyteen ja sitä ennen olin semmoiset 16 vuotta yksityisellä puolella töissä ja ihan tuommoista niin kun peruskemiatutkimuksia ja asiakaspalvelua, näytteenottoa, tämmöistä perus labrahommia tein siellä ja sitten jossain vaiheessa tuli semmoinen olo, että nyt vaan pitää lähteä kokeilemaan jotain uutta, niin sitten huomasin, että oli rekry auki tänne ja hain ja tässä sitä ollaan. Joo, tietenkin on kyllä ihan tosi kiva täällä ollut olla, että on viihtynyt nämä 3 vuotta. Kiva porukka.

Riitta: Hyvä, entäs Tiina?

Tiina: No, samoin minulla on työhistoriaa tutkimuspuolelta ja keskussairaalasta, terveyskeskuksesta ja viimeisimpänä se yksityispuoli, jossa myös hyvin minimaalisesti pääsi tähän fysiologiaan jo vähän kiinni, mutta sitten on kyllä tykännyt täällä, että nyt on saanut syventää tätä fysiologian osaamistaan ja tykkään just, että potilaitten kanssa saa olla ihan pidempään tutkimusta tehdä, että ei ole vaan sitä näytteenottotahtia, että sisään ja ulos. Oulusta asti muutin nyt sitten tänne Kuopioon, kun sain rekryn kautta täältä paikan, niin on kyllä viihtynyt todella hyvin.

Riitta: Loistavaa, no siinä tulikin jo asioita, mikä teitä kiinnostaa tässä työssä, mutta tulisiko vielä jotakin muuta? Anulta vaikka?

Anu: No tässä työssä kiinnostaa nyt se ainakin, että tämä on monipuolista, että ei ole sitä, että itse joskus ajattelin, että fysiologia on vaan EKG:tä ja spirometriaa ja rasituksia, mutta tämä on niin paljon kaikkea muutakin, mitä tähän kuuluu. Tässä tuntuu, että joka päivä oppii jotakin uutta ja tietysti kaikki ihmisen fysiologia ja se, että miten se käyttäytyy ja kaikki semmoinen kiinnostaa ja sitten se, kun meillä on aika itsenäistä työskentelyä.

Riitta: Kyllä. Entäs Tiina, tulisiko mieleen vielä jotakin?

Tiina: No itse tykkään tässä työssä, että tosiaan työskennellään myös itsenäisesti, mutta erityisesti moniammatillista tiimityötä tämä on. Huomaa, kuinka lääkärit arvostavat meidän osaamistamme ja me arvostamme lääkäreiden osaamista. Helppoa on tämä yhteistyö ollut täällä ja sitten, jos tarvitsee jotain konsultaatioapua, vaikka Holterin analysoinnissa, niin on helppo käydä sitten kysymässä lääkäriltä, miten tästä kannattaisi jatkaa.

Riitta: Nimenomaan. No kun miettii näitä kliinisiä tutkimuksia, niin mikä on mielestänne tärkeimmät tehtävät hoitajana näitä töitä tehdessä?

Anne: No potilaan ohjaaminen. Se on ensiarvoisen tärkeää, että se oikeastaan joka tutkimuksen vaiheessa korostuu. Tutkimus voi sisältää monia vaiheita. Jo siitä, että potilas ei vielä ole fyysisesti paikalla. Me teemme osassa tutkimuksia etukäteen ohjaussoiton potilaalle. Potilas osaa siten valmistautua tutkimukseen oikealla tavalla ja puhelimitse otetaan kontakti potilaaseen. Sitten ennen kuin tutkimusta ruvetaan tekemään niin voi olla laitteiston kalibrointia, toimintakunnon testauksia, tarvittavat välineet, että on paikalla, että saadaan sitten luotettavat tutkimustulokset. Sehän se on tärkeätä, että meillä on toimintakuntoinen välineistö paikalla ja sitten kun potilas tulee, niin toki siitä alkaa potilaan ohjaaminen, että mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään ja se että potilas sitten kokee olonsa turvalliseksi, on luotettavissa käsissä, niin tavallaan siinäkin joutuu sitten persoonansa käyttämään ja se, että millä tavalla sinä aina kutakin potilasta ohjaat, että tietyllä tavalla tutkimus täytyy tehdä. Menetelmä on joka potilaan kohdalla sama, mutta se, miten me päästään siihen lopputulokseen, niin se vaatii hoitajalta kommunikointikykyä, vuorovaikutustaitoja, että se olisi sitten mahdollisimman laadukas ja luotettava se lopputulos. Joo, niin kuin jo sanoin tuossa alussa, että se potilaan ohjaaminen. Se on ensiarvoisen tärkeää tässä meidän työssämme.

Riitta: No entäs Anu ja Tiina, mitäs tulisi mieleen? Tuossa tuli todella hyviä asioita ja nimenomaan se potilasohjaus on siinä keskiössä, mutta tulisiko muuta?

Anu: No aika lailla samaa mieltä tuossa olen Annen kanssa, että just se on tärkeintä, se potilaan ohjaaminen. Mukauttaa aina sen kyseisen ihmisen mukaan, että kun on erilaisia ihmisiä. Ja se, että osaa semmoisen ihmisen lukutaidon. Osaa katsoa vähän, että millä lailla ohjaa jotakin potilasta ja sitten minun mielestäni aika tärkeätä on tiimityöskentely, että lääkäreiden ja hoitajien kanssa tehdään porukassa sitä työtä ja meillä on sama päämäärä. Siis se on semmoinen, että kaikki tehdään yhdessä sitä tutkimusta.

Riitta: Entäs Tiina?

Tiina: No just, jos on potilas, joka kovasti jännittää tutkimusta niin että osataan sillä tavalla luoda semmoinen kuitenkin rento ilmapiiri, että sitä jännitystä saataisi pois ja varmaan se näkyykin, että meillä niin soljuu hyvin tuo yhteistyö kyllä. Ehkä sekin tuo sitä rentoutta ja näkyy potilaalle, että hän on luotettavissa käsissä ja hyvin tässä menee ja häntä kuullaan koko ajan, että hänen mukaansa edetään siinä tutkimuksessa. Hän saa keskeyttää, jos tuntuu että nyt on liian hankalaa.

Riitta: Joo kyllä ja se mitä just alussa tuli paljon sitä, että mitenkä värikästä tämä työ on. Esimerkiksi on se, että on potilas ja sitten on se laitteisto, että on handlattava ne molemmat. Ja on todella paljon erilaisia laitteistoja, niin se yksi asia sitten on niiden laitteistojen osaaminen ja siihen liittyvät asiat. Ja laitteistot kehittyvät vuosi vuodelta tosi paljon ja niitä hankitaan uusia lisää ja niihin perehtyminen sitten ja tutkimuksen aikana se, että huomaa sekä potilaan että sitten mitä siellä laitteistossa tapahtuu.

Anne: Kyllä, potilas on keskiössä. Aina tehdään potilaan ehdoilla sitä tutkimusta, mutta todellakin se laitteisto, että se on kunnossa oleva, että siinä hoitajaltakin vaaditaan sitten tavallaan semmoista tietämystä, näkemystä, milloin joku tutkimustulos välttämättä ei olekaan luotettava. Onko tähän laitteistoon nyt tullut tässä tutkimuksen aikana mahdollisesti joku vika, että hoitajan täytyy kyetä sekin huomaamaan sitten, että nyt ei ole nämä potilastulokset luotettavia. Toki näin, että potilas ja laitteisto, molempia täytyy osata tarkkailla ja kuunnella.

Riitta: Kyllä.

Tiina: Sitten kyllähän meillä on tilanteita, että me koekäytetään jotain uusia, että vertaillaan sitten jo olemassa olevaan käytänteisiin, olisiko joku toinen laitteisto, löytyykö siitä paremmin hyötyjä. Soveltuisiko se meidän käyttöömme sitten hyvin. Ja myös sitten meillä pyörii osaksi lääketieteellisiä tutkimuksiakin. Nämä ovat sitten vähän erityyppisiä, kun perustutkimukset.

Riitta: Kyllä. Ja sitten vielä kolmantena tuli mieleen ne laatukriteerit. Se että on se sitten mikä kliinisen fysiologian tutkimusta tahansa, niin aina on kuitenkin hoitajaan tiedettävä laatukriteerit, että voidaan sanoa, että tosiaan tämä tutkimus on luotettava, että se kertoo oikein sen potilaan elimistön toiminnasta ja on se sitten vaikka EKG:ssä vaikka ihan lepo-EKG, jos ajatellaan, että saadaan mahdollisimman laadukas EKG, jotta sitten voidaan hyvin tulkita se tai sitten spirometriassa laatukriteerit eli yhden puhalluksen hyväksymiskriteerit ja sitten puhallusten toistettavuuskriteerit. Jos ne saavutetaan, niin voidaan sanoa varmuudella, että on todella luotettavat tutkimustulokset. Niihin tuloksiin voidaan luottaa. Ehkä ne kaikki kiteytettynä, mutta potilasohjaus, se on todella keskiössä ja ilman sitä ei niitä luotettavia ja laadukkaita tuloksia sitten välttämättä saavuteta. No tuossa tulikin, mitä taitoja mielestäsi hoitajalta edellytetään tuli tässä myös keskustelua siitä, että potilasohjaus ja laitteiden hallinta, mutta mitäs muita asioita tulisi mieleen tai siihen liittyviä asioita jos haluatte tarkemmin.

Tiina: No mulla tuli mieleen vielä se, että mehän olemme yliopistosairaala, ollaan myös opetussairaalana eli meillä on bioanalyytikko-opiskelijoita, joita ohjataan ja he ovat perehtymässä näihin tiettyihin tutkimuksiin, että meiltä edellytetään näitä opetustaitoja myös tietyllä lailla. Samoten lääketieteen opiskelijoita on myös seuraamassa meillä tutkimuksia, että me osaamme heitä huomioida ja ohjata oikealla lailla. Toki lääkäri kanssa sitten vielä käy heidän kanssaan niitä meidän tutkimuksiamme tarkemmin läpi.

Riitta: Kyllä, entäs tulisiko muita asioita mieleen?

Anne: Lähinnä tässä on tullutkin jo nämä asiat käytyä, että just ne vuorovaikutustaidot ne on ensiarvoisen tärkeätä että se just sitä potilasta kohtaan että kollegoja ja sitten just opiskelijoita kohtaan. Ne täytyy olla hallinnassa, että tätä työtä sitten pystytään tekemään moniammatillisesti ja laadukkaasti.

Riitta: Nimenomaan ja se potilaan kohtaaminen on tärkeätä siinä heti alkumetreillä, että siinä se luodaan se turvallinen ilmapiiri jo heti ja eikö vaan että aika tärkeitä on se hymy sille potilaalle siinä heti alussa. Sellainen ystävällinen katse.

Anne: Kyllä ja monestihan se ensimmäisten sekuntien aikana tavallaan luodaan se tietynlainen yhteys, että siellä jos on pelokas potilas vastassa niin että sinä osaat hoitajana käsitellä häntä niin, että hän tavallaan pääsee siitä pelostaan yli ja näinhän siinä monesti käy niin että sitten kun potilas tutkimuksesta poistuu niin hän on huomattavasti rennompi ja monelta kuuleekin sitten sen palautteen, että kiittelevät, että osattiin ottaa hänet yksilönä huomioon ja ei tämä niin paha tutkimus ollutkaan, mitä hän olisi sitten odottanut, että kaikki menee sitten loppujen lopuksi hyvin. Mutta se just, että meidän täytyy ottaa yksilönä potilaat huomioon

Riitta: Ja tämähän se nimenomaan on se työn suola, että tämä on se, miksi jaksaa tehdä tätä työtä, väsyneenäkin välillä.

Anu: Ja sitten se, että joillakin potilailla voi se jännitys näkyä sillä lailla, että on niin kun tulee tuohon ihan hirveän huonolla tuulella ja semmoisia epäystävällisiä, että sitten et osaa itse kääntää sen tilanteen, ettei lähde niin kun millään lailla provosoitumaan siihen mukaan, että itsekin sitten että no niin että ei tästä varmaan sitten mitään tule, että osaa itse kääntää sen tilanteen sillä tavalla, että se aika monesti sitten että semmoiset ihmiset, ketkä on vähän huonolla tuulella tuohon tutkimukseen tullessaan niin sitten ne saattaakin olla lähtiessä että hei, tämähän menikin tosi hyvin ja että oli tosi kivaa ja kiitos ja hyvää päivänjatkoa ja ihan eri ihmisiä kuin tullessaan.

Anne: Siinä korostuu sitten se meidän ammattitaitomme. Ammatillisuus aina täytyy säilyttää, mutta se ei saa blokata sitä ystävällisyyttä ja tavallaan potilaan asemaan asettautumista.

Riitta: Juuri, nimenomaan näin. Tärkeitä asioita. No mutta tuossa tulikin jo vähän pieniä semmoisia käytännön haasteita, mitä voisi tulla vastaan, mutta tosiaan niistä haasteista niin, minkälaisia olette kohdannut näitä tutkimuksia tehdessänne uranne aikana?

Anne: No kyllä varmasti niitä on tullut kohdattua. On laiterikkoja saattanut käydä kesken tutkimuksen. Joku tutkimuslaitteisto sitten menee rikki ja sitten mietitään, miten nyt pystytään tätä jatkamaan, että välttämättä ei ole vastaavaa laitteistoa heti saatavilla. Onko tutkimus keskeytettävä ja potilaalle varattava sitten uusi aika, mutta se aina tilanteesta ja mikä tutkimus on kyseessä ja mikä laite on kyseessä niin sen mukaan sitten edetään ja toki sitten myös haasteellisia potilaita voi olla. Ulkomaalaistaustainen potilas voi olla. Voi olla, että meillä ei ole hänen kanssaan sitten yhteistä kieltä, välttämättä tulkkia ei olla osattu riittävän ajoissa varata tai sitten tulkki peruuntuu, mutta siinäpä sitä sitten tavallaan vaatii sitä ammattitaitoa, että millä tavalla minä nyt kommunikoin tämän potilaan kanssa. Monestikin elekielellä sitten aika pitkälle päästään ja niin kun malliesimerkein. On näinkin käynyt, että ei todellakaan ole yhteistä kieltä mutta silti tutkimus on saatu ihan luotettavasti tehtyä ja toki voi olla potilas sitten kuuro tai sokea ja siinä samalla tavalla sitten mietitään, että millä tavalla tästä tutkimuksesta sitten saadaan luotettava lopputulos. Monenlaisia tilanteita vuosien varrella on ollut.

Anu: Ja sitten voi olla myöskin se, että jotkut potilaat joskus voi olla hirmu huonossa kunnossa, sillä lailla, että ei niin kuin kykene sitten siihen tutkimukseen, mitä yritetään tehdä. Se sitten joskus vaatii aikamoista semmoista luovimmista ja luovaa ratkaisukykyä, miten saadaan onnistumaan joku tutkimus. Esimerkiksi jos vaikka toinen puoli halvaantunut ja sitten mitenkä saadaan joku oire-EKG näyte otettua, kun toinen käsi ei toimi tai jotenkin muistisairas ihminen tai ei ymmärrä, mitä tehdään.

Riitta: Kyllä.

Tiina: No sitten tulee mieleen, että haastavia tilanteita aiheutuu, kun potilaan kunto romahtaa kesken tutkimuksen, että tietenkin me pidämme yllä näihin tilanteisiin taitoja, että osataan toimia sitten yhteistyössä ja hälyttää tarvittaessa omaa MET-ryhmää paikalle näissä tilanteissa.

Riitta: Kyllä. No sitten viimeinen kysymys: Mitkä asiat ovat teille merkityksellisiä työssänne tutkimusten parissa? Tulisiko vielä jotakin mieleen sellaista, mitä ei tuossa tullut edellä esille?

Tiina: Minulle tulee mieleen tai mikä on lähinnä palkitsevaa itselle tässä työssä niin että kokee että on ehkä potilas kokenut hankalaksi jonkun tutkimuksen ja on miettinyt, uskaltaako hän tulla ja sitten kun hän on ylittänyt pelkokynnyksenä ja saapunut tutkimukseen ja saadaankin hienosti maaliin tämä tutkimus ja vielä kun potilas hyötyy siitä tutkimuksesta eteenpäin hänen hoidoistaan, niin se on semmoista palkitsevaa prosessi onnistuvan.

Riitta: Nimenomaan.

Anne: Ihan samoilla linjoilla olen Tiinan kanssa, että on palkitsevaa, että on pystynyt omalla ammattitaidollaan auttamaan sen potilaan sen hetkisen terveydentilan selvittelyssä ja saanut luotettavan, laadukkaan lopputuloksen aikaiseksi. Me ollaan yksi osa potilaan hoitoprosessia ja se, että potilailta tulee aina myös kiitosta. Se auttaa sitten siinä päivässä jaksamaan, vaikka kuinka kiirettä olisi niin se tuntuu että loppupäivän sitten hymy kasvoilla on että jos on vaikka ollut haasteita tutkimuksen aikana ja saatu todellakin se niin sanotusti maaliin sitten hienosti ja potilas siitä on hyvillään ja tavallaan mekin että on saatu nyt tämä tutkimus tehtyä niin tämä se on hieno asia. Hyvät työkaverit. Meillä on äärettömän hyvä työyhteisö. Se on myös yksi tämän työn suola, että tsempataan toisiamme, autetaan toisiamme ihan ammattikunnasta riippumatta. Se on äärimmäisen ihanaa täällä meidän osastollamme.

Tiina: Just tämä jäi äsken sanomatta, mitä Annekin toi esille, että meillä toimii tosi hyvin ammattikunnasta riippumatta tämä yhteistyö ja pystytään itse vaikuttamaan omaan työhön, että meidänkin näkemyksiämme otetaan huomioon, kun kehitetään meidän omia työprosessejamme eteenpäin tai mietitään, että mitä voisi tehdä toisin ja näin että täällä on kyllä helppo kehittyä myös itse työntekijänä.

Riitta: Erittäin hyvin sanottu. Tulisiko Anulla mieleen jotakin?

Anu: No samaa mieltä olen. Siis tämä työporukka on ihan mahtavaa, että tuntuu, että olen vasta 3 vuotta täällä ollut töissä, mutta tuntuu, että olisin ollut täällä aina. Tosiaankin autetaan toisiamme, että ei ole mitään, että keneltäkään ei voisi kysyä apua, että aina apua saa, kun sitä tarvitsee.

Anne: Meidän osastollamme tehdään todella paljon erilaisia tutkimuksia. Sydänfilmiä, keuhkofunktiotutkimuksia. Siihen kuuluu spirometria, diffuusiokapasiteettimittaus, kehopletysmografia, hengityslihasvoimanmittausta ja niiskasumittausta. Sitten tehdään erilaisia kuormituskokeita ja kliinistä kuormituskoetta, myös spiroergometriaa ja sitten myös näitä radiolääkkeillä tehtäviä sydäntutkimuksia: sydänlihasperfuusiotutkimuksia eri radiolääkkeillä ja siten yhteistyössä isotooppi henkilökunnan kanssa. Röntgenhoitajat ovat sitten kuvantamassa näitä tutkimuksia, että me fysiologian puolella ollaan tavallaan siinä tutkimustilanteessa kuvauksen kannalta potilasta ohjaamassa ja sitten myös näitä lääkeaineita annetaan potilaalle että radiovesitutkimuksia meillä on ja osa on semmoisia, mitkä on tässä viimeiseen vuosien aikana tullut, osa on kymmeniä vuosia tavallaan jo tehty sydänlihasperfuusiotutkimustakin, mutta siinä on taas menetelmä viime aikoina muuttunut, että tämäkin on koko ajan semmoista kehitystä, että tavallaan ei jäädä paikallemme, että vaikka samaa asiaa tavallaan tutkitaan, mutta menetelmät kehittyvät. Sitten tehdään myös pystyasennonsietokokeita, autonomisen hermoston tutkimuksia, pitkäaikaisrekisteröintiä sydänfilmistä, verenpaineesta ja sitten on oire-EKG-rekisteröintiä myös, että annetaan pariksi viikoksi potilaalle laite mukaan ja hän sitten ottaa muutaman kerran päivässä aina tietyn verran sitä sydänfilmiä rekisteröi. Todella paljon erilaisia tutkimuksia täällä tehdään ja se että saman päivän aikana meillä saattaa työpisteet vaihtua, että tavallaan semmoista mukautumiskykyä tässä sitten tarvitaan aina välillä, että ei yhtä ja samaa tutkimusta välttämättä tehdä yhtä päivää. Voi olla, että useampia eri tutkimuksia sitten. Tämä on myös tämän meidän työmme suola, että vaihtelevuutta täällä on aika paljon.

Anu: Ja sittenhän meillä voi myöskin meidän fysiologian hoitajat voi myöskin mennä neurofysiologian puolelle tekemään sinne lisää vielä opetella uusia tutkimuksia.

Riitta: Jokainen päivä on erilainen voi sanoa tässä työssä ja voi itseänsä kehittää ja jos tuntuu, niin saa tosiaan sitten syventää jossakin asioissa osaamistaan esimerkiksi ottamalla vastuualueita, vastuutehtäviä.

Anne: Kyllä joka tutkimuksella on vastuuhoitajansa, joko yksi tai 2 vastuuhoitajaa ja he tavallaan sen tutkimuksen, sen menetelmästä, hoitajaosuudesta, vastaa siitä.

Riitta: Kylläpä kuulostaa monipuoliselta ja mielenkiintoiselta työ, mutta hei kiitoksia todella paljon Anne, Anu ja Tiina! Oli aivan mahtavaa tulla teitä tänne haastattelemaan, kiitos!

Anne: Kiitos!

Anu: Kiitos!

Tiina: Kiitos!

Tervetuloa mukaan Kestävyyttä Nurmesta – hankkeen podcast sarjaan.

Kestävyyttä nurmesta – hankkeessa selvitetään karjanlannan pitkäkestoisia vaikutuksia nautakarjan tuotannossa, tulevaisuudessa hyödynnettäviä nurmi- ja valkuaiskasvi lajikkeita sekä Mop-laidunnuksen vaikutuksia maaperään. Kestävyyttä nurmesta- hankkeen rahoittajana toimii Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä yksityisrahoittajia Yara OY, Hankkia OY, Boreal kasvinjalostus OY sekä Laidunyhdistys voit kuunnella podcasteja Laari. Infon Soundcloud tai Spotify tileiltä.

Joo no lannoituksesta kylvöön. Mitä siinä pitää ottaa huomioon?

Kyseessä on pieni siemen ja se tarvitsee maakosketuksen ja nämä kannattaa niin kuin pitää mielessä. On hirveän paljon eri tekniikoita, minkälaisia muokkausvälineitä on käytössä ja kylvökoneita, mutta kun tuon pitää mielessä niin se on jo, niin kuin ollaan aika pitkällä. Aiemmin ensimmäiset kylvöt kevät rypsille tein ihan tämmöisellä normaalilla kylvökoneella, laahavannaskoneella mutta nyt sitten kun rikkahara on ollut jonkin aikaa, niin no tämä taisi olla yli 10 vuotta, niin nyt olen siirtynyt kokonaan siihen rikkaharava kylvöön elikkä rikkaharassa on se pieni miinus se, että se siemenhän jää aika pintaan ja se ei ole kovin tasainen se kylvösyvyys.

Mutta siinä on etuna se, että se siinä ainakin tuossa mikä mulla on käytössä rikkahara, niin sillä saadaan tarkka kylvö. Tai kylvömäärän säätö ja se nopeus. Mutta silläkin pärjää, kun sitten ajoittaa kylvön sillä tavalla, että on riittävästi sitä kosteutta siinä maassa. Elikkä sää ennusteita pitää niin kuin seurailla aika tarkkaan.

Mikä on semmoinen optimaalinen kylvö ajankohta mitä se vaatii, että se kerkeää lähteä kasvuun ja kasvaa riittävästi?

Joo sitähän niin kun kylvetään aika laajalla skaalalla, mutta itse olen koko aika aikaistanut hiljalleen sitä kylvön aikaa. Ja nyt noissa tutkimuksissa mitä nyt vaikka rypsi rapsihankkeen sivuillakin on, niin siellä puhutaan 450 asteen lämpösummasta taimettumisen jälkeen. Ja se tarkoittaa täällä Kiteen korkeudella keskimäärin heinäkuun viimeistä viikkoa. Esimerkiksi viime syksynähän tai viime kesänä kylvin heinäkuun 20 tai 21 päivä. Elikkä minusta niin kuin on ehkä sitä tarkkaa ajankohtaa tärkeämpi se, että minkälainen kylvö olosuhde kuitenkin on. Ihan turha kylvää se rutikuivaan porokkoon joka ei sitten idä. Koska maassa ei tapahdu mitään. Se siemen ei saa kosteutta niin se ei vaan lähde itämään ja tulee epätasainen kylvös.

Elikkä se kylvä olosuhde on kuitenkin äärettömän tärkeä. Oma pointti on siinä se, että mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Oleellista nimittäin siinä hyvässä sadossa on se, että saadaan sitä kunnollinen juuri ja biomassa syksyn aikana, niin se on jo niin kuin puoli voittoa hyvässä sadossa.

Auttaa siinä talvehtimisessa.

Kyllä elikkä siinä juuren sääntö puhutaan siitä 8 säännöstä elikkä pitäisi olla vähintään 8 lehteä. Ja juuri niska vähintään se 8 millin ja. Juuren pituus vähintään 8 senttiä

Minkälaisia kylvönmääriä tuota syysrypsillä?

Niin tässä tässäkin on hirmu vaihtelu, että tiedän siitä, että ne ovat ehkä 2,5 kilosta 10 kiloa käytännössä tuo vaihteluväli, miten sitä käytetään.

Sitten se on iso vaihteluväli kyllä, jos noinkin laajalla skaalalla on.

Joo ja ehkä menee silleen, että mitä jäykempi maa niin tuota sitä enemmän menee siementä. On tämmöisen havainnon, kun neuvoja kollegoiden kanssa näitä käyty läpi. Ja itsellä on käynyt nyt silleen, että jos tuon 3–4 kilon kylmämääristä on nyt vähitellen noussut ja nyt on viime kesänä, kylvin sitten jo 6 kilolla /ha. Ja se oli ihan hyvä ratkaisu koska nyt tuli noita rapsipistiäisen toukkia niin niillä oli enemmän syötävää siellä, kun oli suurempi kylmämäärä, niin se oli ihan oikeasti hyvä juttu, että nostin kylmämäärää.

Onko vaarana sitten kylä liian tiheään, että miten käy sitten kasvustolle?

Joo, sitä se ehkä tuli sinne mieleen, koska just se 8 säännön mukaisesti niin pitäisi olla sitten tietyn kokoinen se juuren niskan ja siinähän käy sitten, voi käydä silleen, että se on hirmu tiheä kasvusto, niin sitten se ei niin kuin se juuri niin kuin tule riittävän isoksi. Mutta kyllä mulla on nyt se havainto, että ei sillä oikeastaan sillä tiheällä kylvöllä ainakaan omissa maissa en ole huomannut sillä olevan haittaa, jos se vaan kylvetään riittävän ajoissa. Silloin ehkä riski kasvaa, jos viljaa elokuun puolelle pitkästi sitä kylvöä ja sitten kylvetään tiheästi, niin se vielä sitten pienentää juuren kokoa. Mutta aikainen kylvö ja käyttää siementä reilusti, niin minusta onnistumisen mahdollisuus on parempi.

Vielä kun näistä puhutaan haasteista, niin millaisia haasteita esimerkiksi sää voi vaikuttaa tai tämmöiset viljely tekniset asiat syysrypsin viljelyssä?

Ensimmäinen haaste oikeastaan tulee siitä, että kun aloitetaan keskikesän kesannointi, että miten se onnistuu ja huonona kesänä tai huonot olosuhteet jos on ja tulee paljon vettä, niin se voi jäädä niin kuin vaillinaiseksi se keskikesän kesanto ja rikkojen torjunta. Ellei siihen valmistaudu hyvin. Ja musta se yksi oleellisin oleellinen asia, että on koko aika kalusto siinä kunnossa, että se sillä päästään töihin ja on levikkeet päällä ja se muokkaustraktori on koko ajan koko aika valmiudessa, että se. Se intensiivinen keskikesän kesanto pystytään hoitamaan hyvin sitten, jos se jää niin kuin puolitiehen niin, vie se myös sieltä rypsiltä niitä mahdollisuuksia onnistumiseen tässä luomussa.

Koska sekin tykkää siitä, että tuota ei ole sitä kilpailevaa kasvustoa ja se pääsee niin kuin muhevaan maahan tuota kasvamaan. Eli oikeastaan ensimmäinen haaste se, että pitää niin kun seurata säätä, kun tehdään sitä keskikesän kesanto ja tehdä taas mieluummin, jos näyttää että sateita on tulossa niin sitten tehdään se muokkaus sitten vähän aikaisemmin. Mitä se kun sitten että annetaan, joudutaan odottelemaan sitä pellon kuivumista, että siinä monia epäonnistuisi jo siinä vaiheessa.

Hei no miten talvi vaikuttaa siihen, onko hyvä semmoinen runsas luminen talvi vai? Onko sitten, jos lunta ei ole hirveästi, niin minkälaiset riskit se tekee kasvustolle?

No minulla on se käsitys, että se niin kun se on syksystä aika talven kestävä, että tämä on, että vaikkei sitä lunta paljon olisikaan tai vaikka ei lunta olisi ollenkaan niin se kestää yllättävän hyvin sitten näitä talven ensimmäisen pakkasia. Se missä se on arka. Minun mielestäni on kevätahava, kun lumet on lähtenyt jo osittain pellolta ja sitten tulee kylmiä öitä niin sen niin kuin sen juuren, juuresta se kasvupiste helposti tuhoutuu.  Siellä on keväällä, koska se lähtee niin aikaisin kasvuun. Että säiden sen puolesta kevät on niin kuin minun mielestä ainakin meidän korkeudella niin kuin riski. Mutta sitten vielä tuohon lumeen, että minusta siitä on sillä. Meillä itä – suomessa on syysrypsin kannalta hyvä tilanne, koska meillä on lunta. Ja harvoin tulee sitten tämmöisiä yhtenäisiä jääkansia tai tämmöisiä niin kuin Etelä-Suomessa monesti on, että meillä on niin kuin syys öljy kasveille Itä-Suomessa aika otolliset olosuhteet ja siinä mielessä ihmettelen, miksi täällä viljellään niin vähän syysöljykasveja?

Tuosta lumen määrästä tuli mieleen, että jos teillä siellä Kiteellä on lunta, mutta täällä Kainuussa niin sitä kanssa on ja sitä on ihan riittävästi. Mutta jos miettii sitten Kainuun kesää ja niitä haasteita. Että voisiko Kainuu olla semmoinen soveltuva alue, että voisi niin kuin miettiä syysrypsin kasvattamista täällä? Mutta talven puolesta minä osaan sanoa, että se voisi olla aika hyvä mutta tuo Riittääkö se kasvukausi aika sitten?

Joo kyllä minusta niin kuin tuota aika pohjoisessakin sitä nyt kokeiltu ja minun mielestäni kyllä sitä kannattaisi kokeilla, koska tässä ei tosiaan korkealta tipu tämän kasvin kanssa sillä tavalla, että kun kustannukset ovat aika pienet. Niin tuota ja sitten. Koko aikahan meillä tämä kasvukausi muuttuu ja ilmasto lämpenee niin siinä mielessä pitäisi vaan rohkeasti kokeilla. Minä en nyt suoraan uskalla tietysti sanoa, että se varmasti onnistuu tai ei, mutta kyllä kokeilla kannattaa. Koska kuitenkin se silläkin korkeudella kuitenkin sitten se, kun se kylvö tapahtuu silloin heinäkuussa niin niin onhan siellä kasvukautta siinä, että kylvö ajankohdalla voidaan säätää sitä, että se kerkeää vahvistua riittävän vahvaksi suhteessa talveen. Ja toisaalta kun puinti on jo sitten heinä – elokuun vaihteessa meidän korkeudellamme, niin en minä usko, että se paljon sielläkään siitä sitten kuitenkaan venyy eteenpäin elikkä jos näitä pointteja mietin suhteessa Kainuun korkeudelle, niin kyllä minun mielestäni se on ihan hyvä kokeiltava kasvi.

Hyvä vastaus ja kainuulaiset, kuunnelkaapa tämä äskeinen tarkkaan siellä. No on puhuttu viljely teknisistä haasteista ja sään vaikutuksesta, mutta sitten ihan nämä mitä varmasti monet aloittelevat viljelijät niin kuin miettivät on nämä erilaiset tuholaiset niin kuin rapsikuoriaiset esimerkiksi ja sitten nämä taudit. Niin miten näiden kanssa pystyy elämään?

Joo siihen varmaan vaikuttaa sitten siihen, että miten paljon. Nyt jos tuholaista mietitään niin sitten se, että jos miten paljon alueella viljellään tai on viljelty syysöljykasveja tai ylipäätään öljykasveja niin sillä on vaikutusta paineeseen. Omassa tässä viljelyhistoriassa alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaisia niin kuin tuholaisia ongelmia, mutta nyt niitä hiljalleen on sitten tullut. Ja siinä on tietysti monia eri mahdollisuuksia tuholaisessa. Nyt ehkä niin kun. Tämmöinen aika yllättävä, yllättävän vaiva on nimenomaan nämä hanhet nyt tullut tässä viime vuosina. Niiden määrän koko ajan lisääntynyt ja esimerkiksi hannhille auttaa se, että sen kylvää riittävän ajoissa niin sitten se ei syksyllä sinne korkeaan kasvustoon mene, mutta se kevät on vielä sitten se riski. Silloin ne, kun se lumen alta paljastuu se kasvusto, niin siellä sehän on käytännössä paljas maa ja se jos hanhet löytää sen rypsin, niin kyllähän ne voi sitten kevät tuhon tehdä siihen. Mut muuten. Etanat on joillekin tehnyt tuhoja se tulee silloin syksyllä. Se voi joskus syödä jopa silleen, että se ei käytännössä taimetu se rypsi vaan se syö sen suorilla , mutta siihen minusta vaikuttaa sitten se minkälainen muokkaus strategia on ja jyrätäänkö ja miten kokkareinen kylvöalusta on ja tämmöiset seikat vaikuttavat.

Mutta nyt. Omissa pelloissa nyt 2 vuoden aikana, että rapsipistiäisiä ongelma on lisääntynyt ja se on. Se on kyllä nyt ihan semmoinen merkittävä haitta ollut. Ollut, että ne syövät, tämä pari senttinen mato syö reikiä niihin lehtiin ja se tietysti vaikuttaa siihen syksykasvuun ja sitten jos niitä on riittävästi sitä populaa niin sitten nehän ovat, jää vaan ne lehtiruodit siihen sitten ja tietysti se juuren kasvu silloin heikkenee.

Pitää tässä vaiheessa kysyä, että eikös näin ole, että on luomussa esimerkiksi ei tälle ole mitään torjunta ainetta, että mitä luomu hyväksyttyä torjunta ainetta mitä saisi käyttää?

Joo se on ihan totta, että aiemmin luonnon pyretriini oli luomu hyväksyttynä, mutta tällä hetkellä ei ole ainakaan tähän käyttöön, ei ole sallittuja aineita olemassa. Nythän tätä jonkun verran tutkitaan ja toivon siihen paukkuja siihen, että tutkittaisi. Esimerkiksi rapsipistiäisen elinkiertoa ja että pystyttäisikö sitä jollakin tavalla sitten luontaisesti, jolla voitaisiin vaikuttaa se esiintymiseen. Pieniä viitteitä on kyllä siitä, että jos kylvettävä lohkon vie satovuoden lohkosta mahdollisimman kauas, niin sillä on vähentävää vaikutusta. Elikkä tällä kierron suunnittelulla, että mihin kylvää uutta rypsiä, niin sillä voi ehkä pikkaisen tuohon tuota vaikuttaa ja joitakin nyt on mielenkiintoisia, noita kasveja, että löytyisikö sitten semmoisia, semmoisia kasveja, jotka sitten sitä luontaista vihollista lisäisi niin. Niin niitä toivottavasti löytyisi nyt lähivuosina, joita pääsisi kokeilemaan.

Muista taudeista vielä, niin kertoisitko niistä, että onko sinulla esimerkiksi ollut mitään haasteita niitten kanssa niin kuin möhöjuuren tai pahkahomeen kanssa?

Ei ole tähän asti ollut, mutta sen parinkymmenen vuotisen uran aikana, että pitää tietysti koputtaa puuta siinä, että mutta kyllähän se, että vakavasti ottaa tämä tautimahdollisuus ja siinä ehkä pitää myös ottaa vakavasti se viljelykierto, että syysrypsi maksimissaan 5 vuoden välein samalle lohkolle niin siitä kyllä kannattaa aika orjallisesti pitää kiinni. Jotkuthan sanoo sitä, että apilat, palkokasvit, herne, että nekin voi niin kun tuota edesauttaa näiden tautien säilymistä samassa kierrossa. Mutta meillä on pikkaisen semmoinen käsitys tullut, että vaikka samassa kierrossa onkin apilaa ja hernettä, niin sitten kun kierto on monipuolinen ja käytetään aluskasveja viljoilla ja herneillä ja sitten on se tämmöinen tehokas keskikesän kesanto niin minä luulen, että näillä on, niin kuin semmoinen positiivinen vaikutus näihin tauteihin, että se maa on niin elävää ja se biologia toimii tosi voimakkaasti siinä keskikesän kesanossa, niin minä luulen, että sillä on vaikutusta siihen se tietyllä tavalla puhdistaa tätä kiertoa ja ainakaan omassa tuota viljelykierrossa ei ole ollut noista ongelmia noista taudeista.

No tulipahan tässä mieleen, kun meidän ilmastomme muuttuu ja varsinkin 2018 oli todella lämmin kesä ja silloinhan tämä gammayökkönen oli semmoinen, mikä hyökkäsi varsinkin näihin öljykasvi kasvustoihin. Niin onko sinulle minkälainen muistikuva siitä kesästä? Minkälainen sinulla oli sen ötökän suhteen?

En sitten kyllä muista nyt tarkkaan kuin vaikutti syys öljykasviin, mutta se jäi mieleen, että kun naapurilla oli joku riistapelto, jossa oli kevätrypsin kylvetty niin siihen se iski, että kävikö siinä nyt sitten niin, että se kerkesi käytännössä sen verran pitkälle jo se kasvusta, että se ei käytännössä vaikuttanut.

Mutta tuossa ennen tätä nauhoitteen tekemistä, ennen tätä podcastin tekoa niin vähän Pasi kerroit, että teillä on siellä pohjoiskarjalan puolella ollut erilaisia viljelijäkokeiluja, niin kertoisitko vähän niistä, että minkälaisia ne teillä on ollut?

Joo, meillä on tosiaan aktiivinen tai luomuviljelijäporukka täällä, että erilaisissa pienryhmissä, kun asioita on pohdittu, niin sitten monet on tehnyt erilaisia kokeiluja ja nyt esimerkkinä eräs luomuviljelijä kylvi tuon herneen alle syysrypsin eli keväällä. Ja se oli siis viime kesänä ja se syksyllä näytti yllättävän hyvältä se syysrypsi siellä herneen alla ja se oli siis puitavaa herne, josta tuli vielä hyvä sato. Ja siitä huolimatta se rypsi näytti, näytti tosi elinvoimaiselta. Itse kokeilin nyt viime kesänä eri kylvömäärä kokeiluja, kun rikkaharalla on tosi kätevä, säätää kylvömäärää. Kun sen kerran säätää sen niin kun ilmamäärän kohdalle niin sitten se pystyy niin kuin koneesta säätämään sitten kylvämään per hehtaari niin tein semmoisen kokeen, että mulla oli vähän yli 2 kilon

kylvö määrä, 6 kilon ja 9 kilon portaat ja nyt kun tuli tämä rapsipistiäinen, tuhoa tuli. Mutta paine tuli aika voimakkaana, niin siinä näki hyvin sen, että se. Vähän yli 2 kilon kylvö määrän ruutu, niin se käytännössä hävisi kokonaan tuota tälle rapsipistiäiselle. Ja se ei sinänsä nyt se koe sinänsä onnistunut, kun mulla oli tarkoitus siis testata sitä, että onko sillä vaikutusta siihen syyskasvuun, sillä harvalla kylvyllä tai onko niin kuin siihen syysrypsinjuureen vaikutusta tai ylipäätään mihinkään vaikutusta sillä kylvömäärällä niin se nyt meni, käytännössä tuli tutkimus siitä, että miten se rapsipistiäistä vastaan toimii se eri kylvömäärät.

Tulipahan sekin todettua, että pieni kylvömäärä ei riitä taistelemaan.

Kyllä, mutta siis kokeilut ovat siinä mielessä, että niitä niin kuin kannustan tekemään, oli se mikä kasvi tahansa niin kun ne ei yleensä maksa mitään ja lannoitukseen muokkaukseen mihin tahansa kylvöaikaan kylvö tiheyteen.

Niin se on semmoista kokemusta, jota saa nimenomaan oman tilan olosuhteisiin, sen kokemuksen ja sen arvo on tosi iso.

Joo, kyllä nämä tämmöiset kokeilut varsinkin viljelijäkokeilu ne ovat arvokasta tietoa. Siinä voi löytyä niin kuin ehkä mainitsit yllättäviäkin juttuja. OK meillä aika alkaa pikkuhiljaa päättymään, mutta Pasi voitko sanoa? Kiteyttää nämä kaikki mitä täällä on keskusteltu niin lyhyesti että. Miksi kannattaa syysrypsiä viljellä?

No vaikea kiteyttää kaikki, mutta minusta se on luomu tilalla, kun siellä on se palkokasvit ovat kierrossa joka tapauksessa niin se on helppo kasvi napata siihen viljelykiertoon ja se sopii aika laajasti niin kun erilaisille maille, kunhan se vesitalous toimii. Sitten sitä minä olen ihmetellyt sitä tavanomaisilla tiloilla sitä, että miksi sitä viljellään, viljellään kohtuullisen vähän tavanomaisilla tiloilla nimenomaan syysrypsiä. Kevätrypsiähän viljellään jonkin verran enemmän. Niin kyllä niin kuin toivoisin, että sitä lisättäisiin niitä kokeiluja. Koska se monipuolistaisi myös sitä viljelykiertoa siellä tavanomaisilla tiloilla ja saataisiin viljelykierron positiivista vaikutusta ja semmoista positiivista viljavuuden parantamista helposti, kun se syysöljykasvi olisi siellä kierrossa. Mutta tietysti pitää sitä taloutta niin kuin miettiä ja mutta jos sinne tavanomaisellekin viljatilalle otettaisiin sinne viherlannoitus nurmet siihen viljelykiertoon. No kyllä minä luulisin, että kun se lasketaan koko viljelykierrolle se esikasvivaikutus, se voisi äsken tavanomaiselle tilalle olla kannattava vaihtoehto.

Mutta toisaalta tavanomaisella tiloilla myös on mahdollista miettiä näitä, Kylvöä sitten niin kun toisen satokasvin alle, jolloin tietysti niin kun ei välttämättä tarvita sitten sitä viherlannoitus nurmia. Elikkä niin kuin molemmin puolin elikkä sekä luomu että tavanomaisille tiloille meille tänne Itä-Suomeen ja ylipäätään lumialueelle ja pohjoisempaa niin suosittelen sitä, että otettaisiin vaan rohkeasti kokeiluun ja on hurjan paljon kuitenkin tietoa tuolla netissä, syysrypsistä löytyy luomusta ja tavanomaisesta. Esimerkiksi rypsi rapsihankkeen sivuilta YouTubessa löytyy, vaikka ProAgria itäsuomen sivuilta löytyy pari rypsivideota. Ja tuota esimerkiksi viime kesän viljellystä löytyy. semmoinen parin minuutin video siitä kuvasarjana. Syysrypsin kehityksestä löytyy vaikka hakusanalla syysrypsin vuosi. Niin tuota tietoa on paljon saatavilla, että ja semmoista, jotka on viljellyt rypsiä niin se on tosi hyvä. Kysy vaikka kuivaukseen tai viljelytekniikkaan, kylvöön, muokkauksen tämän tyyppiseen niin sieltä saa hyviä vinkkejä niin ei tarvitse kaikkia opetella niin sanotusti kantapään kautta.

Tosi paljon kiitoksia Pasi sinulle tämä oli taas sarjassamme podcastin nauhoitus, missä oppi valtavan paljon uutta asiaa ihan vaan kuuntelemalla tehokkaasti. Tosi paljon kiitoksia, kun tulit tänne meidän kanssamme nauhoittamaan tämän podcastin.

Kiitos vaan oli mukava olla mukana.

Kiitos.

Tervetuloa mukaan Kestävyyttä Nurmesta – hankkeen podcast sarjaan.

Kestävyyttä nurmesta – hankkeessa selvitetään karjanlannan pitkäkestoisia vaikutuksia nautakarjan tuotannossa, tulevaisuudessa hyödynnettäviä nurmi- ja valkuaiskasvi lajikkeita sekä Mop-laidunnuksen vaikutuksia maaperään. Kestävyyttä nurmesta- hankkeen rahoittajana toimii Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä yksityisrahoittajia Yara OY, Hankkia OY, Boreal kasvinjalostus OY sekä Laidunyhdistys voit kuunnella podcasteja Laari. Infon Soundcloud tai Spotify tileiltä.

No hei. Tervetuloa tähän Kestävyyttä nurmesta- hankkeen podcastiin. Tänään meillä keskustellaan vähän syysöljykasveista ja niiden viljelystä. Ja mitä se vaatii tilaa tasolla ja meitä on tänään täällä paikalla Henna Hyttinen Savonia ammattikorkeakoulusta, minä Outi Kuvaja myös Savonia ammattikorkeakoulusta ja sitten meillä on täällä paikalla Hartikaisen Pasi. Kerrotko vähän, että tuota kuka olet ja mistä päin tulet? Joo, minä oon tosiaan Hartikaisen Pasi täältä Kiteeltä ja nyt toimin talvisin aina tuossa ProAgria- itäsuomessa luomuneuvojana ja sitten mulla on luomukasvin viljelytila Heinonniemessä, jota oon viljellyt vuodesta 2002 lähtien.

Mitä sulla on viljelyssä siellä tällä hetkellä tilalla minkä kokoinen tila kokonaisuus?

Mulla on semmoinen keskikokoinen tila eli kuusikymmentäkaksi hehtaaria on tällä hetkellä

viljelyssä ja mulla on niin kuin taustana tässä tilalla semmoinen, että aloitin 2002 tosiaan sukupolvenvaihdoksella ja meillä oli aiemmin lypsykarjatila ja siitä sitten siirryin tähän kasvinviljelyyn ja heti alusta asti mulla on ollut öljykasvit viljelykierrossa. Elikkä aloitin kevätrypsin viljelyllä ja sitten siementuotanto on kans ollut semmoinen tärkeä tukijalka niin kuin alusta asti ja siihen me tuotannossa oli alussa näitä viljakasveja ja jopa maatiais- ohraakin viljelin siemeneksi ja sitten myöhemmin on tullut mukaan sitten siemen tuotannossa heinäkasvit timotei ja englanninraiheinä. Ja sitten myös apilan siementuotanto.

No miksi sinä viljelet sitten syys öljykasveja? Mikä niissä on? Miksi juuri se kasvi?

No siihen on tosi monia syitä, mutta ehkä se, että se sopii ainakin tähän nykyiseen viljelykiertoon tosi hyvin, koska meillä on sitä heinäkasvien ja apilansiementuotantoa, niin siinä se ongelma, että se rikka paine on isompi kuin normaalissa tämmöisessä viherlannoitus kierrossa, että se on tosi tärkeä. Ja se on tosi kiva siitä, että pellolla liikutaan kuivan kelinaikaan. Se on siitä hyvä, että se sitoo hyvin ravinteita Ja käyttää niitä hyvin. Ja on siinä hyvä esikasvivaikutus, että se parantaa sitten muiden kasvien kasvua siellä kierrossa ja no markkinatilannekin on toiminut ihan hyvin ja tuota siinä on pienet kulut. Niin sitten se on nätti kasvi. Se on tosi kiva, että se kukki ajoissa. Se piristää jonkin verran mieltäkin siinä kevät töiden lomassa. Oikeastaan kun viimeisiä kauden kylvöjä tekee, niin tämähän jo kukkii. Sitten se on tosi nätti. Ja se antaa ihan mukavan tuoton myös, jos se onnistuu.

No Pasi sinä sanoit, että sinulla on myös sitä puhdaskauraa viljelyssä niin ilmeisesti syysrypsi sopi senkin viljelykiertoon hyvin?

Joo se oikeastaan jäikin mainitsematta. Tämä kierto on periaatteessa, mikä mulla on itsellä käytössä, niin se on tietysti gluteeniton just puhdaskauran takia ja tässä käytännössä on ehkä huomannut niin, kun ainakin viime kesänä tuli aika hyvin esille se, että syysrypsin jälkeinen kaura, niin kyllä se ne lohkot olivat pikkaisen parempi satu taso. Mitä sitten tämä kakkosvuoden kaurassa? Niin kyllä sitä se esikasvivaikutus on hyvä.

Oliko kuinka iso vaikutus niihin satotasoihin?

No mulla ei ole sato mittaria puimurissa. Mulla on vanha puimuri mutta jos nyt heitän lonkalta, niin kun kuivurissa taas on sitten tuo vaaka, niin minä pystyn niin kun sillä tavalla sitten keskimääräiseen lohkonsatoja pystyn hiukan analysoimaan niin, jos heitän lonkalta niin noin, kyllä se niin kuin satoja kiloja ehkä viittäsataa kiloakin voi olla se syysrypsin. Ehkä sillä välillä nollasta-viiteensataan kiloa, jos heittää, että esikasvien vaikutus voisi olla sille kauralle. Niin voi olla aika lähellä, mutta tämä on semmoinen tuntuma, että ei sen tarkempi.

Joo, ihan hyviä satoja kuulostaa olevan.

Sinä mainitsit, että niin kun tällä hetkellä syysöljykasveilla muutenkin on hyvä markkinatilanne niin, minne sinä myyt sen oman syysrypsisi?

No me on tähän asti aina syysrypsin myynyt elintarvikkeeksi. Elikkä siitä on puristettu yleensä kylmäpuristettua öljyä ja niitä muutamia suomessa luomurypsin, luomuelintarvike rypsin ostajia on, että tähän asti ei ollut minkäänlaista ongelmaa niin kuin markkinoinnissa ja syysrypsi on siitä hyvä siitä hyvä, että kun se puintiaika on niin silloin yleensä viimeistään elokuun alussa, joskus jopa heinäkuun lopussa on puinti niin siinä yleensä on aina se tilanne, että se sen laatu on todella hyvä. Sen öljypitoisuus on hyvä ja rikkapitoisuus alhainen ja se sisältö täyttää elintarvikelaatuisen, että syysrypsiä on lähes mahdoton puida niin aikaisin, että siinä esimerkiksi lehtivihreää olisi liian paljon. Sillä tavalla semmoinen mukava kasvi myös markkinoinnin näkökulmasta, että laatu aina riittää elintarvikkeiksi, mutta on silleen, jos jostakin syystä tai jos haluaa myydä rehuksi, niin myös tietysti rehuksihan voi myydä myös luomurypsin ja sillä on markkinat. Mutta tuota nyt, jos katsoo sen mitä parikymmentä vuotta mitä ole luomurypsiä viljellyt niin ei ole niin kuin markkinointi ongelmia ollut kyllä tähän saakka. Ei nyt tietysti tulevaisuudesta tiedä, että miten homma kehittyy?

Miten on tuon rypsin osalta, osaatko sanoa, että onko siinä niin kuin riittävästi sitä tuotantoa, että voisiko ajatella, että sitä kaivattaisiin ehkä enemmänkin?

Niin. Nyt en silleen tarkkaan tilastoja tiedätte ja oikeastaan niin kuin pitäisi kysyä ostajilta, että miten ne kokevat sen tilanteen ja siinä paljon tietysti vaihtelee rypsissä sitten nämä niin kun talvi tuhojen kautta sitten näy kylvöalat sitä tietysti paikataan kevät öljykasveilla, mutta sitten kevät öljykasveilla on ehkä pikkaisen enemmän niitä tuholaispainetta ja sato vaihtelua sitä kautta, että nyt kyllä nyt ihan tarkkaan osaa tuohon vastata. Mutta se sehän huomattiin tuossa muutama vuosi sitten, kun suomestakin viriteltiin ulkomaankauppaa saksaan, niin sehän vaikutti positiivisesti hintoihin. Heti se pienikin. Luomurypsin vientikampanja saksaan, niin se sillä oli heti vaikutusta. Tämä on niin kuin pieni markkina, johon vaikuttaa monet asiat. No vaikea nyt

sanoa tulevaisuutta ennustaa, se on parempi kuin ei yritä sitä, mutta jos on itse aktiivinen siinä markkinoiden seuraamisessa, niin kyllä me uskon, että sille löytyy jatkossakin markkinat.

Voisi olla jopa joskus ihan kunnon vientitavaraakin?

Suomalaista niin kuin arvostetaan sillä tavalla niin että olisi ihan viedäkin sinne ulkomaille?

Niin kyllä kyse on kuitenkin tuotteesta, jonka niin kuin luo hinta liikkuu siellä 700-Yli 1000 €/ tonni hinnassa, niin se on kuitenkin semmoinen tietynlainen erikoistuote kuitenkin ja esimerkiksi saksassa sitä ostetaan paljon.

Me nyt pääsimme tähän kannattavuusasioihin niin tuota tuosta.

Onko luomuksen kannattavuus parempi, kun esimerkiksi luomuviljoilla mitä mieltä olet? Tai mitä kokemuksia on?  

Niin meillä lasken aina vuosittain tuota ihan mielenkiintoinen kiinnosta oman tilan eri kasvien kannattavuutta. Ja se tietysti vaihtelee, mutta jos rypsin kannattavuutta niin kuin miettii yksittäisenä kasvina niin siinä on niin kun yhdistelmä siitä, että siinä on pienet kulut ja onnistuessaan hyvä tuotto, sato tuotto, mutta sitten myös tämä tukipuoli on siinä parempi elikkä sehän on taitaa tällä hetkellä olla noin 200 € karkeasti parempi tukitaso tässä on, kun esimerkiksi kevät viljalla, että se niin kuin koostuu monesta, mutta se että jos nyt verrataan eri kasvien katetta niin. Ei sitä nyt suoraan voi sanoa, että rypsi olisi parempi tai huonompi vaan se vaikuttaa siitä, että mikä satotaso, mikä hinta, molemmilla verrattavalla kasveilla on niin ainakin minulla, niin se aina vaihtelee, että miten milloinkin.

Sanoit noista satotasoista, että jäin miettimään sitä, että minkälaisiin satotasoihin on niin kuin mahdollista päästä, että jos niin kun oikein optimaalinen vuosi on ja lannoituksen menee nappiin niin minkälaisiin satotasoihin on mahdollista päästä?

Itsellä ehkä keskisatona on semmoinen. Minun viime kesänä tuota se oli aavistuksen alle 2000 kiloa keskisato, mutta itsellä kun on se niin kuin semmoinen periaate, että mulla on koko peltoala niin kun tai mikä on viljelykierron oleva pelto, niin me kaikille pelloille mulla on niin kun tämä peruskierto, jossa se syysrypsi on mukana niin tuota minä en sillä tavalla valitse lohkoja, joille kylvän syysrypsiä se sillä tavalla siellä satovaihtelu on jonkin verran koska kaikki lohkot ei tietenkään ole samassa yhtä hyvässä kunnossa.

Mutta siis miten minä sanoisin, että jos niin kuin sieltä huonommasta päästäisi mietitään niin syysrypsillä ehkä semmoinen 1000 kilon satotaso alkaa olla, että siitä pikkaisen alaspäin, kun mennään niin sitten se rikkojen osuus sopii kasvamaan niin paljon, että jos se on paljon alle 1000 kiloa, se hehtaari sato niin silloin se antaa niin kuin liian paljon tilaa  rikoille ja silloin menetetään se syysrypsin puhdistava vaikutus siitä kierrosta ja sen takia me aika herkästi nykyisin jo sitten jos keväällä näyttää, että se syysrypsi ei ole kovin hyvin talvehtinut. Niin ja se on harva niin minä aika herkästi sen kuitenkin muokkaan sieltä ylös ja pistän sitten sen kevätrypsin koska en tykkää siitä, että sitten saunakukka ja muut rikat pääsee runsastumaan.

Tuossa jo aikaisemmin vähän sivuttiinkin tätä viljelykiertoa, mutta että avaa vielä vähän. Minkälainen se pitää sitten niin kuin syysrypsille olla?

Jos niin kuin luomukasvitilan tai no luomutilan näkökulmasta miettii kiertoa niin kun luomutilalla on pitää olla aina palkokasveja ja yleensä se on palkokasvi- nurmi. Niin hirmu luonteva paikka on sen

palkokasvi- nurmien jälkeen. Tämä syysrypsi, jolloin siellä, kun kylvö tapahtuu heinäkuun lopussa, niin silloin esimerkiksi kakkosvuoden nurmivuotena niin siinä on sitten aikaa valmistella se syysrypsille. Eli meillä tyypillinen on se kakkosvuoden nurmi, johon sitten kylvän syysrypsin. Eli kierto menee käytännössä niin, että nurmivuosien jälkeen tulee syysrypsi. Sitten mulla tulee kevätviljat, yleensä se puhdaskaura. Tai sitten joissakin joillakin lohkoilla on herne ja sitten suojaviljakaura elikkä siinä on niin kuin kolme myyntikasvia peräkkäin ja sitten tulee suojaviljakaura ja sen jälkeen alkaa kierto siihen viherlannoitukseen tai siementuotantoon.

Joo itsellä tuli mieleen, kun mainitsit näitä viljelykiertoasioita, hyppään vähän sitten tämmöisiin. asiaan että millaiset tai millaisia vaatimuksia syysrypsi vaatii siltä pellolta missä se pärjää, missä se kasvaa kaikista parhaiten? Minkälainen sen lohkon pitäisi olla?

Tuokin hyvä kysymys on niin kun tätä varmaan moni viljelijä aloittava viljelijä pohtia, että minkälaiselle, minkälaiselle lohdullista uskaltaa viljellä tai laittaa. Mutta minä ehkä lähtisin ehkä toisinpäin sitä miettimään, että miksei sitä kokeilisi monenlaisella lohkoilla, koska siinä on riskinä se, että se onnistuu.  Syysrypsin siemenkustannus on tosi alhainen, koska siementä käytetään vähän niin tuota niin kuin aikaisemmin sanoin, niin mulla on se niin kun kaikilla pelloilla kierrossa syysrypsi Vaikkei kaikki lohkot niin hyvin siihen käykään, mutta parhaat sadot niin kun tai parhaiten se soveltuu, minun mielestäni tämmöiselle kivennäismaille, jotka ovat hyvä rakenteisia multavuudesta. Oikeastaan rypsi tykkää koska se on vahvan maan merkki, jos multavuutta on siellä, mutta se hyvä rakenteisuus on siinä mielessä tärkeä, että kun tulee ne syyssateet niin rypsi ei tykkää seisovasta vedestä niin kuin ei tietysti harvat puitavat kasvit tykkää niin se on myrkkyä syysrypsille. Vesitalous pitää olla kunnossa. No sitten, jos meillä täällä itäsuomessa on näitä metsänreuna peltoja, niin varjostusvaikutus tietysti vähän vaikuttaa siihen valmistumiseen, mutta sitä nyt ei ehkä liian paljon kannata pelätä, voihan siitä jättää, sen varjoisimman kohdan puimatta. Jos se on hyvin eriaikainen.

Täällä meillä päinhän on paljon myös tämmöisiä niin kuin turvemaita viljelykäytössä, niin tästä nyt voisi olettaa, että hyvin on ojitettu suopelto, niin voisi jopa sielläkin onnistua vaikka.

Joo, meillä oli joskus joku hanke nyt, tarkkaan muista edes nimeä, mutta se oli joskus 2010 tai 2012 jotakin siellä meillä oli kokeiluja tai itse asiassa niin kuin tehtiin vaan tutkimusta siitä, että näistä satotasoista. Silloin alkoi tämä syysrypsien viljely meillä Pohjois-Karjalassa niin kuin laajeta, niin sitten jäi vaan mieleen se, että yksittäinen sarakin tai lohko, jossa oli ph kohtuullisen matala niin sielläkin tuli ihan hyvä sato rypsistä, että se tosiaankin se ei ole niin kuin mahdoton asia kokeilla ja onnistuu myös turvemailla, jos siellä se ojitus on kunnossa.

Niin eli niinkö aikaisemmin sanoit, että ei kannata pelätä laittaa erikoisemmalle lohkolle, että sen voi onnistua vahingossa se sitten kyllä.

Monet, jotka niinkö kokeilevat ensimmäisen kerran niin yleensähän se on. Niin kuin minulle on tullut se kuva, että se ensimmäinen vuosi aina onnistuu aika hyvin. Mutta sitten kun luulee että sen hallitsee, niin sittenhän tulee niitä epäonnistumisia.

Niin minä olen taas sitä mieltä, että ei pitäisi luovuttaa silloin tai että pitäisi vaan ottaa oppia niistä virheistä mitä tekee ja sitten yrittää vaan seuraavana vuonna uudestaan että.

Niin ja tässä ei tipu korkealta. Elikkä kustannukset ovat aika pienet. Jos kylvää tuohon rypsin kokeeksi, tai varsinkin syysrypsin varsinkin.

Aika hyvä ja kattava paketti saatiin näistä, kasvupaikan ja pellon vaatimuksista, mutta miten sitten niin kuin lannoituksen osuus tässä rypsin kasvatuksesta minkälaista lannoitusta se vaatii?

Sehän on niin kun semmoisen vahvanmaan kasvi nyt, jos ajatellaan tätä, että sinne on nyt tämä palkokasvi nurmi esikasvina, jota on sitten keskikesän kesän noissa muokkailtu. Siinähän se itse se muokkauskin vapauttaa sen monivuotisen nurmen lisäksi niin niitä ravinteita, koska orgaaninen aines siitä nurmesta ja juurista alkaa hajota, niin siinähän tosi hyvin vapautuu typpeä ja tuossa noissa mitä näitä viimeaikaisia tutkimuksia siitä, että paljonko rypsi käyttää syksyllä typpeä niin voi olla jopa yli 100 kiloa sataviisikymmentä kiloa hehtaarille. Mitä se tarvitsee typpeä kasvaakseen syksyllä. Se oikeastaan tommoinen polven korkuinen kasvustot tiheä kasvusto saadaan syksyllä aikaan niin se karkeasti on käyttänyt semmoisesta 150 kiloa typpeä. Ja nythän ympäristökorvauksen maksimihan on ainakin tällä hetkellä tai edellisen kauden maksimi oli siellä viidessäkymmenessä typen käyttö, niin se tarkoittaa sitä, että rypsi käyttää tosi tehokkaasti niitä. Esikasvien nurmen ja muokkauksen kautta vapautettuja ravinteita. Elikkä niin kuin typen osalta se maalaji vaikuttaa siihen lisä typenantoon aika paljon, mutta itselle on tuommoinen keskimääräinen typpimäärä jossain neljänkymmenen kilon kahta puolta, mitä olen antanut lisä typpeä mädätteen avulla ja keväällä minä en ole antanut sitten enää mitään, koska jos sen antaa kasvaa hyvin syksyllä, niin silloin. Se kevät lannoitus on aika turha.

No ok, typpi on käyty nyt läpi, mutta onko muita ravinteita mitä kannattaisi levittää syysrypsille?

Joo, tuo on ihan hyvä kysymys. Monesti tuijotetaan pelkkää typpeä ja se on vaan yks ravinne eikä aina välttämättä edes tärkein ravinne. Rypsillä on tosi tärkeätä rikki ja boori ja myös kalium. Mulla on tämän boori osalta, kun näitä kepeitä kivennäismaita itsellä viljelyssä pääsääntöisesti niin. Minä annan säännöllisesti noin 5 vuoden välein rakeista booria eli siellä on yleensä se boori tilanne aika hyvä. Ja sitten pieni rikki ja kali täydennys tulee sinne kylvön yhteydessä. Yleensä käytän kalium sulfaatti tai jotakin muuta lannoitetta, jossa on sitten tuota rikkiä ja kaliumia. Sitä ei kovin paljon tarvitse, mutta ehkä rikki noin parikymmentä kiloa ja kaliumia vähän sitten sen mukaan, että sitä kun tulee monesta lähteestä myös tuosta mädätteestä ja mahdollisesta biotiinista ja niin poispäin niin se sen tarve on vähän niin kuin sitten lohkokohtaisesti katsottava tarkemmin.

Mutta ylipäätään siitä lannoituksesta niin. Vielä sitten, että kun monet miettivät sitä, että pitääkö sitä keväällä lannoittaa, niin sitä kevätlannoitusta voi niin kuin pohtia siltä näkökulmalta, että jos saa syksyllä hyvän kasvuston aikaan, niin tuolla rypsi rapsi hankkeen sivuilla on ihan laskuri ja siitä että jos mittaa sen biomassan mitä se syksyllä on kasvanut niin siitä voi jo niin kuin ennustaa sen satotason. Mihin se pääsee ilman lannoitusta tai minkälainen hyöty saataisiin lisää lannoituksella, että hyvällä syyslannoituksella ja jos onnistunut kasvusto niin on ihan realismi päästä 2 t satotasoon ilman kevät typpitäydennystä. Ja se on kyllä osoittautunut käytännössäkin ihan todelliseksi se tämä tieto.  

Intro: ÄlyAgri verkostohankkeen älytärskyt nyt myös podcastina. ÄlyAgri podcastissa jutellaan teemaverkoston jäsenten, maatalousyrittäjien, sekä asiantuntijoiden kanssa erilaisista älymaatalouden haasteista ja ratkaisuista. Lisäksi pääset kuulemaan, mikä on ÄlyAgri verkostohanke, mitä hankkeessa tehdään ja miksi. ÄlyAgri hanketta rahoittaa TEM Pohjois-Savon liiton kautta. 

Fiia: Tervetuloa ÄlyAgrin podcastiin. Meitä on tänään paikalla Fiia ÄlyAgrista ja Virpi Rautiainen Ylä- Savon ammattiopistolta. Meidän tämän päivän jaksossa keskustellaan oppimisympäristöjen kehittämisestä, kehittämisen tarpeesta ja sen tuomista hyödyistä alan yrittäjille. YSAOlla on Peltoniemen opetusmaatilalla tulossa suuriakin oppimisympäristöjen kehittämisen toimia tässä ihan lähitulevaisuudessa ja jutellaankin niistä kohta lisää. Esitteletkö Virpi sinä itsesi ensin?

Virpi: No niin moikka, kiva kun sain tulla tänne. Mä oon tosiaan Rautiaisen Virpi ja mä oon Ylä-Savon ammattiopistolla eli tuttavallisemmin YSAOlla töissä koulutusjohtajana ja työskentelen sitten meillä meidän tulosalueen henkilöstön kanssa meidän YSAOn oppimisympäristöihin ja opiskelijapalveluiden parhaaksi. Eli oppimisympäristöt on tietysti meillä nämä fyysiset tilat, laitteet ja ihan eläimetkin siellä osana ja sitten tärkeänä tukijalkana oppimisympäristöissä meillä on myös nämä meidän digitaaliset palvelut ja digitaalinen kampus. Mutta sitten lisäksi myös nämä opiskelijapalvelut eli ihan opintotoimisto ja hakijapalvelut ja koulutussuunnittelu, että semmoinen kokonaisuus on tässä työkenttänä.

Fiia: Mahtavaa kun pääsit mukaan tähän podcastiin. Ylä-Savon ammattiopistolla on oppilaitoksia Iisalmessa, Kiuruvedellä, Vieremällä, Toivalassa sekä Liperissä. Maatalousalan koulutusta YSAOlla on Kiuruvedellä ja Iisalmessa. Kiuruvedellä sijaitsee hevosalan oppimisympäristö Hingunniemi. Iisalmessa Peltoniemellä on maatalousalan opetusmaatila, jossa opiskellaan eläintenhoidon, maatalousalan ja yrittäjyyden sekä maatalousteknologian perus ja erikoisammattitutkintoja. Tässä jaksossa keskitytään Peltoniemen kampuksen maatalousalan oppimisympäristöihin.
Millaista teknologiaa teillä hyödynnetään opetuksessa ja millaisia hyötyjä siitä saadaan?

Virpi: No nyt tietysti teknologia on tosi olennainen osa monipuolista oppimisympäristöä ihan kaikilla koulutusaloilla. Ihan niinku kaikessa työelämässäkin on. Ja ylipäätään niinku nämä teknologia avusteiset ja digiratkaisut ne auttaa tietenkin opetuksen suunnittelussa toteutuksessa ja arvioinnissa ja osaltaan mahdollistavat myös niitä opetusmenetelmien kehittymistä ja sitä kautta sitten monipuolistavat tätä opiskelijan mahdollisuutta oppimiseen. Mutta että jos niinku lähtee tästä maatalousalan oppimisympäristön näkökulmista, että mitä, mitä kaikkea se teknologia sitten siellä opetuksessa ja oppimisympäristössä on. Niin yksi näkökulma on ihan tietenkin sitten se tekniikka mikä on siellä lähiopetuksen tukena. Puhun ihan siitä Audio visuaalisesta teknologiasta eli esittäminen, äänet ja niin edelleen eli kuva ja äänentoisto, joka on siellä tiloissa mukana ja sehän täällä auttaa niinku opiskelijan kannalta hyötyä siitä, että siellä opetustuokiossa voi olla opiskelija läsnä siellä kampuksella, mutta voi osallistua myös etänä sieltä, missä sitten hänelle siihen opintopolkuun se paikka on parempi, eli tavallaan joustava näkökulma hyötynä opiskelijan kannalta.

Ja sitten tietenkin ihan samalla lailla digitaalinen oppimisympäristö, niin on sekä lähi-, että etäopiskelun tukena. Yhtä lailla hyötynä taas sitten tämä mahdollistaa joustavaa opintopolkua. Mutta sitten jos lähdetään niinku ihan näihin tavallaan niinku käytettäviin teknologioihin osana sitä oppimista niin yksi semmoinen niinku näkökulma mitä ei välttämättä hirveästi sanota, mutta sekin tietysti ammatillisen koulutuksen järjestäjillä siellä opiskelijoiden työvälineissä on niin tämä, ihan nämä työelämän työvälineet niinku m365 palvelut. Eli ihan ne sähköpostit ja teamsit ja sähköiset tallennuspaikat ja muut. Eli nehän on niinku yhtenä osana siellä, että samalla opit ja harjoitat niitäkin taitoja. Mutta sitten jos mennään niin, kun tavallaan pedagogiseen teknologiaan niin yksi näkökulma on nämä simulaattorit. Ja nehän on meillä siellä kampuksilla ja niitä voi käyttää oppimisen tukena vaikkapa sitten koneiden ja laitteiden käsittely harjoittelussa ja nehän on tietenkin semmoinen turvallinen tapa, että lähtökohta on se, että se on nivottu siihen opetukseen. Sulla on ohjaaja, opettaja, joka auttaa neuvoo ja sä saat niinku semmoisen turvallisen tilan ja paikan harjoitella taitoa, että sun ei tarvitse jännittää, että mitä mulle tapahtuu tämän ison koneen kanssa esimerkiksi tai tuleeko joku vahinko. Ja sitten taas toisin päin, että nämä nykyiset simulaattorit niin nehän on oikeasti aika pieniäkin lopulta. Ne ei välttämättä ole enää niitä isoja simulaattorikoneita, jotka on niinku isompia kuin jääkaapit vaan tuota ne voi olla ihan niinku tietokoneen oheislaitteineen tehokkaampi tietokone vaan joka jaksaa pyörittää niitä ja niissä ohjelmistoissa on tosi laajat mahdollisuudet. Että sillä samalla simulaattorilla voi harjoitella vaikkapa sitä traktorin peruuttamista tai sitten vaikka dronen ohjaamista ja käsittelyä. Mutta että ennen kaikkea se hyöty siitä, että se on turvallinen, sillä opiskelijalle harjoitella ja sitten toisekseen sieltä saa opettajan ja ohjaajan lisäksi sitä palautetta, että miten asia meni.

Ja sitten vielä tämä näkökulma, että se teknologia itsessäänhän on integroitunut täysin sinne työvälineisiin ja laitteisiin, että jos maataloutta ajatellaan, niin traktorithan on ihan todella älykkäitä. Siellä on nämä ISOBUS viestintäjärjestelmät, jotka keskustelevat sen traktorin ja työkoneiden välillä ja vaikkapa joku lypsyrobotin ohjelmistoineen, jossa on niinku tekoäly avusteisia analyyseja siitä, että miten eläin voi ja minkälaista se maito oli ja niin edelleen. Että siellä on todella laaja kattaus sitä teknologiaa. Niin jos sen vielä sanon, niin yksi vielä näkökulman tähän, että kun puhutaan maatalouden oppimisympäristöstä, niin turvallisuus on tosi tärkeä niinku se on toki muillakin aloilla. Mutta se turvallisuus on tietysti ihan sitä, että miten sitä työtä tehdään ja miten suojavarusteita käytetään, mutta sitten tullaan myös näihin teknologian ratkaisuihin. Eli ihan tietoturvaan, joka on ihan tosi tärkeä kaikilla maatilayrittäjillä ja sitten tuota ihan vaikka siihen fyysiseen tilaturvallisuuteen, että jos mietitään niinku yksinkertaista asiaa kuin kameravalvontaratkaisu, vaikka niin nekin on tänä päivänä tekoälyä avusteisia että laaja kattaus.

Fiia: Kyllä tosi laaja kattaus ja varmasti niinku opetuksessa tosi monessa vaiheessa tulee tavallaan esille toi teknologia, jos aloitetaan tosiaan ihan sieltä niin kun audiovisuaalisuudesta ja sähköposteista ja erilaisista ohjelmistoista ja sitten siirrytään niinku noihin simulaattoreihin ja lypsyrobottiin ja traktoreihin.

Virpi: Näinpä se onkin. Se on meillä kaikilla työtä tekevillä vaan niin käsillä ja lähellä koko ajan meidän arkea.

Fiia: Kyllä ja on se tosi tärkeätä, että se tulee sitten niin kun opiskelijoillekin tutuksi ja opiskeluvaiheessa. Ja teillä on tulossa sinne Peltoniemelle iso oppimisympäristöjen kehittämisen toimi eli te rakennatte Peltoniemille uuden opetusnavetan. Mihin tarpeeseen tällä uudella navetalla vastataan?

Virpi: No meillä tietysti ammattiopistona niin kaikki investoinnit lähtee siitä, että on arvioitu tarve siihen, että siihen meidän oppimisympäristöön eli se opettamisen menetelmät ja oppimisen tuki tarvitsee. Tarvitsee meiltä jonkun olosuhteen, että millä missä me sitä teemme. Ja tietenkin nämä on ollut niinku ne ihan keskeisimmät asiat siinä, että minkä takia investoidaan opetusnavettaan. Toinen näkökulma on se, että maatalous on Pohjois-Savossa tosi tärkeä elinkeino, että jos nyt katsoo ihan viime vuoden tilastoja niin Pohjois-Pohjanmaan jälkeen Pohjois-Savo on se, jossa eniten tuotetaan maitoa ja Kuopio on niinku Suomen suurin maitopitäjä ja Kiuruvesi siellä hyvänä kolmantena eli ollaan niinku aivan tämä asian ytimessä. Eli ollaan tosi tärkeän elinkeinon äärellä ja kun puhutaan sitten tuota siitä, että meidän tehtävä on nimenomaan kouluttaa ammattilaisia meidän alueelle, niin tämä maatalous on meille siis tosi tärkeä ala ja se on meidän alueelle tosi tärkeä ala ja meillä pitää niinku olla olosuhteita, että me voidaan tarjota sitä. Sekä sitä ihan perusopetusta, mutta myös sitten sitä jatkuvaa oppimisen tarvetta. Ja meillähän on peltoniemessä ollut toki opetusnavetta hyvin pitkään. Ammattiopisto juhlii ensi vuonna 60 vuotis- juhlaansa ja maatalouden opetusta Peltoniemessä on ollut jo yli 100 vuotta, että puhutaan myös pitkistä juurista tietenkin sen asian kanssa. Ja meillä se nykyinen niinku opetusnavetta, että rakennus alkoi tulla elinkaarensa päähän nimenomaan, niinku maitokarjatuotannon näkökulmasta. Eli siellä oli saneeraustarpeita ja siinä tehtiin ihan tämmöinen ihan taloudellinen laskenta siitä, että lähdetäänkö saneeraamaan vai lähdetäänkö rakentamaan uutta ja sitten päädyttiin tähän uudisrakennuksen tekemiseen, että niinku meille tietysti tärkeintä on, että me pystytään sitten tarjoamaan siihen oppimiseen turvallinen ympäristö, joka vastaa mahdollisimman hyvin sitä työelämän tarvetta. Että niillä lähtökohdilla ollaan liikenteessä. Ja tullaan jatkossakin toimimaan, tietenkin meillä oppimisen alustana ja tukena sekä sinne jatkuva oppimiseen, olkoon se sitten maatilayrittäjien lisä- tai täydennys kouluttautumista tai sitten vaikkapa ihan aikuisille alan vaihtajillekin perustaitojen harjoittelussa ja sitten jotenkin oppivelvollisille yhtä lailla.

Fiia: ja varmasti toi tavallaan, kun teknologia koko ajan maataloudessa lisääntyy ja se kehittyy ihan hirveätä kyytiä, niin varmasti tosi tärkeätä, että niinku oppilaitoksena olette siellä niin kun antamassa sitä tukea ja oppia tuleville yrittäjille ja tämän hetken yrittäjille ja lomittajille.

Virpi: Kyllä, tämä niinku tuossa jo puhuttiinkin näistä teknologioista, että se on aika iso se kattaus, että mitä siellä työelämätaidoissa tarvitaan ja teknologia on semmoinen asia, että se uusiutuu tosi paljon nopeammin kuin esimerkiksi ne fyysiset rakennukset. Että kun fyysinen rakennus tehdään, niin se on monesti sen 40-50 vuotta pystyssä ja pienillä saneerauksilla, pienillä muutoksilla. Mutta teknologia on elinkaareltaan tosi paljon nopeampaa, että joku ohjelmisto elinkaari on yleensä sellainen, että siihen tulee isot versiot niin sanotusti ja uudet päivitykset jo niinku ihan muutamissa vuosissa ja joskus niiden elinkaarikin jää tosi lyhyeksi, että se 7 vuotta voi olla pitkä aika jollekin ohjelmistolle, että se on niinku niin ilmeinen asia, että siihen niinku tarvitaan niitä mahdollisuuksia harjoitella, tutustua ja sitten ehkä yrittäjien kannalta nimenomaan se tutustua, että voi sitten niinku miettiä, että miten sitten siellä omassa toiminnassa voisi hyödyntää.

Fiia: No mitäs teknologiaa uusi opetus navetta tulee sisältämään?

Virpi: No jos miettii tuota niinku ihan perus maatilan kannalta, niin sanoisin, että perusmaatilan teknologiat. Toki nyt niinku uusina tämän hetken versioina. Eli siellä on sitten tietenkin lypsyrobottia ja sitten tuota ruokinta- ja eläinten hyvinvointiin liittyvää teknologiaa. Ehkä niinku. Jos niinku yrittäisi miettiä siitä näkökulmasta, että mikä on niinku ero, niinku maatilayritykseen nähden opetus navetan teknologioilla, niin varmaan ne keskeiset erot tulee sitten sieltä, että siellä on enemmän siihen opetuksen ja oppimisen tukeen liittyvää teknologiaa. Eli olkoon se sitten just sitä audiovisuaalista äänen, kuvan välittämiseen liittyvää asiaa. Ja sitten meillä on tämä paino tuossa eläinten hyvinvoinnissa niin siihen liittyviä ratkaisuja johon osaltaan liittyy siis ihan tämmöistä perinteistä valvontakamera ratkaisua, mutta sitten myös siellä robotissa ollaan painotettu niitä ominaisuuksia, että pystytään sitten esimerkiksi tekoälyn avusteisesti niitä tiettyjä eläimiin liittyviä, olkoon se maitoon tai eläimeen itsensä liittyviä asioita analysoimaan ja hyödyntämään niitä näkökulmia.

Ja sitten tietysti meillä se, että meillä niinku lähtökohta on se, että me rakennetaan siitä maatalouden datasta silta Savonia ammattikorkeakoulun kanssa niin, että me jaetaan se data ja pystytään sitä kautta hyödyntämään sitä niinku siellä meidän tutkimus-, kehittämistekemisissä yhdessä ja no nämä on nyt siis navetan sisällä olevaa, että oma asiansa on sitten se, että mitä on tekniikka on kalustossa ja pelloilla ja niin edelleen. Mutta taisit kysyä navetan sisällä olevaa enemmänkin.

Fiia: Kyllä, mutta tämä esimerkiksi datasilta on kyllä niin hyödyllinen ja just se toi on niin kiva, että toi on niinku tavallaan yhteistyössä sitten Savonian kanssa. Pystyy agrologiopiskelijatkin siitä hyötymään.

Virpi: Kyllä. Tietenkin se mitä on Savonian kanssa tässä vaiheessa keskusteltu. Nyt siis tosiaan se ei ole vielä käynnissä se kehitystyö. Eli me on haettu siihen Pohjois-Savon liiton rahoitusta Tulevaisuuden Maatila -hankkeen nimellä, että päästään myös tätä toimintaa siihen kehittämään yhdessä ja toivon tietysti, että saataisiin se rahoitus ja niinku ne ajatukset siinä on nimenomaan se, että pystyttäisiin niinku se aito maatila ympäristön data tuomaan sinne korkeakouluopetuksen puolelle ja sitten toisaalta toisinpäin, että pystytään sitä sisältöä miten asioita on käsitelty korkeakoulun puolella opiskelijoiden toimesta, niin hyödyntämään myös siellä meidän arjessa soveltuvin osin, että saadaan myös niinku semmoinen sanotaan nyt integroitu oppimisympäristö. Toivottavasti aika myös niinku toiminnallisella tasolla.

Fiia: Ja hyvää yhteistyötä oppilaitosten välillä. No millaisia yhteistyömahdollisuuksia ja toivomuksia teillä on tämän uuden oppimisympäristön myötä?

Virpi: Meillä on niinku tietenkin YSAOna, niin kun ollaan koulu, niin meillä on se vahva pedagoginen opettamisen ja ohjauksen osaaminen. Ja tuota tietenkin tosi tärkeä on se, että me oltaisiin niinku mahdollisimman lähellä sitä viimeisintä näkökulmaa myös siihen alan yrittäjyyteen. Tässä tapauksessa sitten maatilan yrittäjyyteen ja minähän minä tietenkin toivon, että me pystyttäisiin niinku syventämään edelleen meidän niinku työelämäyhteistyötä tässä maatilayrittäjien kanssa ja yksi näkökulma on tietenkin sitten ihan myös maatalousteknologian yritysten kanssa siinä mielessä, että pystyttäisiin niin kun saamaan ehkä kun kokeiltavaksi tai niinku oppimisalustaksi myös sitä teknologiaa niinku jatkossakin. En tarkoita nyt vaan tämän investoinnin myötä, että jatkossakin meillä olisi niinku uusimpia teknologioita esimerkiksi koekäytettävänä tai vastaavana ja me pystyisimme sillä sitä kautta tarjoamaan myös niin sitä uuden teknologian oppimisen näkökulman mahdollisuutta oppia yrittäjille. Ja sitten niinku toinen näkökulma se, että mä haluaisin niinku vielä vahvemmin sinne meidän maatilan työhön integroida myös maatilan yrittäjän toimintaa, että me saataisi niinku sitä yrittäjyyden viimeisimpiä asioita ja näkökulmia meille sinne arkeen mukaan, että me tietysti tehdään se opettaminen ja ohjaaminen, mutta että meillä olisi niinku tosi tiivis vuoropuhelu, se on semmoinen minun haave ja toive.

Fiia: Kyllä sehän valmistaisi oppilaitakin sitten tavallaan paremmin sinne työelämään.

Virpi: No näin haluan uskoa.

Fiia: Millaisia valmiuksia oppilailla toivotaan olevan valmistumisen jälkeen tämän uuden navetan myötä?

Virpi: No nyt tietenkin tämä uusi navetta, niin se on uusi rakennus ja ne uudet teknologiat niinku äsken tuossa todettiin. Mutta että niin kun opetusnavetta on yksi osa oppimisympäristöä ja oppimisympäristö on tietysti paljon laajempi käsite kuin pelkkä se fyysinen ympäristö tiloineen, kalusteineen, teknologioineen. Eli siihenhän liittyy sitten tietenkin myös psyykkinen oppimisympäristö. Eli ihan se kokonaisuus ja sitten sosiaalinen oppimisympäristö. Eli kaikki se miten ne oppimistilanteet ja vastaavat siellä tilassa tapahtuu, se vuorovaikutus ja tähän haluan sanoa sen, että tämä oppimisympäristön fyysinen puoli niin tietenkin se mahdollistaa monipuolisten opiskelumenetelmien ja työtapojen käytön, mutta että ihan yhtä tärkeänä ja vielä tärkeämpänä kivijalkana on tietenkin se, että miten opetuksen menetelmät kehittyy. Miten ne opetus sisällöt kehittyy vastaamaan niitä vielä uudistuvia työelämäntarpeita ja toisaalta sitten niitä menetelmiä ja välineitä, joita on käytettävissä. Ja se on se niinku ihan tosi tärkeä painopiste meillä, että me tehdään tätä niinku rinnakkain, että me viedään niitä sisältöjä eteenpäin. Niitä opetuksen menetelmiä eteenpäin ja samalla varmistetaan, että se fyysinen oppimisympäristö vastaa niihin uudistuviin pedagogisiin lähestymistapoihin.

Ja sitä kautta sitten me niinku halutaan varmistaa se, että meillä se oppimisympäristö tukee niitä opiskelijan valmiuksia mahdollisimman niinku kokonaisvaltaisesti niin, että olisi sitten sen lisäksi, että on ne ajanmukaiset olosuhteet missä opiskella ja oppia ja harjoitella niin myös ne meidän sisällöt ja menetelmät vastaa niihin erityisesti.

Fiia: Eli se on tavallaan niin kun, se on kokonaisuus.

Virpi: Kyllä se on. Se on kokonaisuus. Oppimisympäristö on aina niin kuin sanoin, niin siellä on se fyysinen olosuhde, mutta siis tosi tärkeänä se sisältö, että mitä tapahtuu, että. Oon sanonut joskus niinkin aina, että se ei niinku auta mitään, että minkälainen navetta tai rakennus meillä on pystyssä vaan oleellista on se, että meillä on tosi kirkkaana mielessä, että mitä varten se on. Se on nimenomaan niitä työelämätaitojen harjoittelua ja varten ja sitten että meillä on ne menetelmät sellaisia, että ne on niinku vaikuttavia, tehokkaita ja luo sen turvallisen opiskelutunteen ja vastaa niihin sisällöllisesti niihin tarpeisiin mitä työelämä meiltä tarvitsee.

Fiia: Ja teillä on tämän uuden oppimisympäristön myötä uudenlaisia mahdollisuuksia toimia tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristönä. Millaisia tutkimuksia uudessa navetassa voitaisiin tehdä, mihin sitä voitaisiin tutkimuspuolella hyödyntää?

Virpi: No jos ajatellaan niinku, että mikä se on se ammatillisen kouluttajan oppimisympäristö, niin se on tietysti hyvin lähellä sitä työelämän vastaavaa olosuhdetta. Eli meillä on ihan normaali maatila, maitotalouden tuotanto siellä ja ne eläimet ja se arki. Niinku se on maatilan yrityksissäkin, sillä twistillä, että meillä siellä on opiskelijoita ja siellä ollaan oppimassa niinku päivittäin ja mitä sitten tällaisessa olosuhteessa voi tutkia, niin siihen tietysti voi tutkijat jo paremmin vastata varmaan kun minä, mutta näin me ollaan sitä mietitty, että ne tutkimukset olisi enemmän niinku siihen käytännön tutkimusalustaan liittyviä asioita, että jos puhutaan vaikka niinku tieteellisestä tutkimuksesta jossakin Luonnonvara-alan keskuksen Maaningan navetassa niin sinnehän tehdään niinku pitkiä asetelmia vaikka ruokinnan suhteen ja niin edelleen, että mitä täältä saadaan, että se meidän näkökulma on, että se olisi enemmänkin sitä käytännön olosuhdetta. Ja sitä voisi siellä havainnoida ja tutkia.

Ja toinen näkökulma on sitten tietysti sen datan tarjoaminen ja tuottaminen, että me voidaan mitata, seurata ja tuottaa sitä tietoa sellaisessa muodossa, että sitä on helppo tutkijoiden käyttää ja hyödyntää. Että tämä on niinku siinä se yksi iso näkökulma, mutta yhtä lailla varmasti sitten jos puhutaan ammattikorkeakoulun näkökulmasta, niin toimintatutkimuksen eri näkökulmat niin siihenhän se tarjoaa oivan alustan tietenkin esimerkiksi opinnäytetöissä.

Fiia: Eli mahdollisuuksia on tosi paljon.

Virpi: Kyllä minä sanoisin, että niitä on paljon, että siinä on rajana vaan lähinnä se, että niinku mihin halutaan kohdentaa sitä tutkimuksen tekemistä. Mä mietin tässä sitä, että tuommoinen data silta ja datan keruu niin se voi kuulostaa vähän sellaiselta, että se voi olla vähän abstrakti, että mitä se tarkoittaa niin, että jos tähän nyt sitten jonkun käytännön esimerkin yrittäisi sanoa, että mitä meillä on esimerkiksi tehty. Että en puhu nyt maatalouden puolesta. Puhun hevostalouden puolesta niin esimerkiksi hevostaloudessa tuolla meidän Hingunniemen Kiuruveden kaupungin alueella sijaitsevalla kampuksella niin Helsingin yliopisto on tutkinut muun muassa hevosten uneen liittyvää näkökulmaa ja siinä käytännössä sitä tutkimusta tehtiin niin, että siellä meidän hevostalleilla oli kamerat ja sitä kautta välitettiin tieto taas sitten yliopiston tutkijoiden käytettäväksi ja he pystyi sitä kautta sitten seuraamaan ja analysoimaan erilaista siihen hevosen uneen liittyvää asiaa ja siihen liittyy sitten muutakin, että minkälaisella kuivikkeella ne hevoset nukkui ja minkälaista rytmiä heillä oli ollut, että tarkkaa kirjanpitoa. Mutta että niinku esimerkiksi tämän tyyppistä se tarkoittaa. Eli me me voidaan tarjota se niinku se tietopohja miltä se käytännössä siinä eläimen käytöksessä esimerkiksi joku toiminta näytti.

Fiia: Eli toimia ihan tämmöisenä niinku käytännön tutkimisen alustana. Ja tämä on kyllä varmasti tämä uusi navettakin niin tosi hyvä mahdollista tämmöiseen käytännön tutkimisen alustaksi, varsinkin kun sinne tämä datan seuranta tulee ja sitten mahdollisesti data siltaa. Se on ihan siis huikea mahdollisuus kyllä.

Virpi: Ja nimenomaan se data silta tässä tarkoittaa sitä, että meillä niinku se tieto mitä tuotetaan, olkoon se sitten sieltä lypsyrobotista, olkoon se sieltä pellolta kerättyä tietoa tai olkoon se sillä video kuvausvälineillä kerättyä tietoa niin on tehty tavallaan se tekniikka valmiiksi siihen, että se tieto saadaan kerättyä ja se on tarjolla. Eli se tieto on tarjolla myös sinne korkeakouluyhteistyöhön. Saatavilla myös niinku, tässä tapauksessa Savonian käyttöön ja sitten Savonian pitää tietenkin siihen sitten suunnitella se hyödyntämisnäkökulma, että miten sitä hyödynnetään opetuksessa tai sitten siellä tutkimuskehityspuolen tekemisissä.

Fiia: Eli se kerätty data, tieto on tavallaan laajemmin hyödynnettävissä. Ei pelkästään teidän YSAOn sisällä, vaan niinku muillekin. Sitten tuossa puhuttiin, kun puhuttiin tuosta Tulevaisuuden Maatila -hankkeesta, johon tämä datasilta liittyy, mutta ÄlyAgrissa meitä aina kiinnostaa myös maataloustekniikka, maatalousteknologian liittyvät nämä muut hankkeet. Mitä teillä on tai onko jotain kiinnostavaa mahdollisesti tulossa tulevaisuuden maatilahankkeen lisäksi?

Virpi: Tuota minä en ole suoranaisesti meillä tuota hanke hankepuolen hakemuksia tekemässä. Niin ja mutta niinku ideatasolla maatalouden ympärillä on aika paljonkin aihioita mitä eri kumppaneiden kanssa niin käydään ja keskustellaan ja Savonia tietysti siinä on meillä tosi tärkeänä osapuolena ja tällä hetkellä just on käynnissä niin myös niinku Voimaa luonnonvara alalle ja en edes muista kaikkia hankkeita, valitettavasti minä, että mitkä on käynnissä, joilla jo niinku tehdään todella paljon maatalouden niin kuin kehittämisnäkökulman eteen yhdessä laajan verkoston kanssa, kansallisen verkoston ja alueellisten verkostojen kanssa. Yhdessä tekemistä, että tämä on mun mielestä niinku mahtava juttu ja siis myös se näkökulma siinä, että tuota meillä ei ne ideat ole niin sanotusti loppuneet myöskään, että niitä kyllä löytyy. Sitten kysymys ehkä enemmän on siitä, että miten saadaan paketoitua ne aina näihin rahoitushakuihin ja niiden teemoihin sopiviksi. Ehkä nyt tämmöisellä vastauksella tähän lähtisin, koska en ole tosiaan itse suoraan meillä siinä hankeorganisaatiossa työssä, joka näitä valmistelee niin en pysty tehdä niinku mitään tähän tyhjentävää listaa antaa. Tässäpä näitä on.

Fiia: Kyllä, mutta tiedetään että tulossa on ja aihe on kiinnostava.

Virpi: Kyllä ja tietenkin minä näen niinku tärkeänä siinä myös sen, että nimenomaan, että meillä on näitä verkostoja, joiden kanssa tehdään yhdessä, olkoon sitten alueellisesti, mutta myös niinku kansallisesti. Esimerkiksi Luonnonvarakeskus, joka on niinku myös mukana monessa hankkeessa ja sitä kautta taas sitten niinku myös sitä kautta, mutta että muitakin reittejä kautta, niin myös kansainväliseen yhteistyöhön, että kyllä mä niinku ajattelen niin, että Suomessa on tosi hyvää maatalouden osaaminen. Me on pidetty luonnosta ja eläimistä hyvää huolta vuosikymmenet. Vuosisadatkin ja kyllä meillä on siinä varmasti eteenpäin annettavaa.

Fiia: Kyllä se on totta. Kyllä sitä omaa tai sitä osaamista kannattaa tuoda esille ja jakaa muille. Mutta kiitos Virpi, että tulit kertomaan meille teidän Peltoniemen oppimisympäristöjen kehittämisestä ja jäädään jännityksellä odottamaan, että jospa päästäisiin käymään itsekin siellä Peltoniemen uudella oppimisnavetalla sitten.

Virpi: Joo kiitos tosi paljon, kun sain olla tässä. Toivottavasti tässä oli jotain mukavaakin kuunneltavaa. Eikä vaan höpinöitä ja olette tietysti tosi tervetulleita meille. Keväällä, sitten tuolla toukokuussa -24, niin uusi opetusnavetta tulee meidän oppimisympäristöjen osaksi ja eläimet ja opiskelijat ja ihmiset siellä saa sen jälkeen uusissa tiloissa ja olosuhteissa työskennellä ja oppia.

Intro: ÄlyAgri verkostohankkeen älytärskyt nyt myös podcastina. ÄlyAgri podcastissa jutellaan teemaverkoston jäsenten, maatalousyrittäjien, sekä asiantuntijoiden kanssa erilaisista älymaatalouden haasteista ja ratkaisuista. Lisäksi pääset kuulemaan, mikä on ÄlyAgri verkostohanke, mitä hankkeessa tehdään ja miksi. ÄlyAgri hanketta rahoittaa TEM Pohjois-Savon liiton kautta. 

Fiia: Tässä jaksossa keskustelemme datan keräämisestä tilalla ja kerätyn datan hyödyntämisestä tilan sisäisissä töissä ja kehittämisessä. Meitä on tänään paikalla Fiia Ritvanen ÄlyAgrista ja vieraaksi olemme saaneet Jarkko Hyttisen, jolla on lypsykarjatila Pohjois-Savossa. Lisäksi Jarkko tekee viestintää maatilan töistä ja hänet löytääkin somesta Hyde1987 käyttäjänimellä. Kiva kun tulit vähän jakamaan teidän tilan datan keräämisestä ja sinun ajatuksiasi Jarkko. Haluatko sinä esitellä vielä itsesi ja kertoa millainen tila teiltä löytyy?

Jarkko: Joo kiitos. Kiitos että sain tulla puhumaan tänne podcastiin, että ihan mukava. Joo Hyttisen Jarkko ja kolmekymmentäviisivuotias, maitotilayrittäjä, että tässä on kaksituhattakolmetoista valmistunut agrologi AMK Savonialta, aikanaan. Siitä jo 10 vuotta aikaa, kun sieltä valmistuin poikkeen ja sen jälkeen on vähän niinku ulkopuolella ollut hommissa ensin. Että tuossa olin Hankkijalla aikanaan töissä ja sitten olin karjanhoitajana Peltosalmella ja oikeastaan pisimmän ajan mitä tein ennen maatalousyrittäjä uraa niin olin jalostusasiantuntijana viitisen vuotta, että moni varmasti tällä alueella muistaa minut siitä.

Ja nyt 2020 tehtiin tähän meille sukupolven vaihdos. Sitten oma tausta on vielä kanssa se, että mulla on kotitila Maaningalla, että siellä oli semmoinen noin viitisenkymmentä lehmää parressa vanhassa navetassa, mutta me päätettiin, että me tehdään tähän tämä sukupolven vaihdos tänne Sonkajärvelle vaimon kotipaikalla. Ja tämä meidän tilahan on vanha perintötila tai sukutila tämä oikeastaan on. 1734 vuodesta asti on sukujuuret niinku vaimon suvusta ja meillä on tällä hetkellä noin 80 elukkaa. Yhden robotin tila on ja meillä on peltoa semmoinen 232 hehtaaria. 127 hehtaaria on tässä Sonkajärvellä. Tänne painottuu suurimmaksi osaksi sen nurmen tuotanto, plus sitten viljantuotanto on kanssa, mikä menee omaan karjaan ja sitten 75 km:n päässä on meidän tai minun kotitilan pelot kanssa viljelyssä. Siinä on 105 hehtaaria ja siellä on erikoiskasveja, kuminoita, härkäpapua, hernettä. Sitten kauraa, ohraa ja yritetään sitä vehnääkin sinne saada, että sieltä oikeastaan myynti kasvituloja tulee aika paljon mikään niinku meidän liikevaihtoon vaikuttaa ihan mukavasti. Mukavasti, niin tämmöinen kokonaisuus meillä tässä on pyöritettävänä.

Fiia: Joo, sulla on aika monipuolinen tausta kyllä, että toisaalta varmaan tosi tukevaan niinku tämmöinen yrittäjäkin, että on kokemusta muistakin töistä. Ja muualla työskentelystä.

Jarkko: Joo siis sanotaanko näin, että kyllähän se niinku vaikka itse yli kolmikymppisenä tähän hommaan rupesin niin kyllähän se on paljon antanut, että on muualla käynyt töissä. Ajatuksia on saanut muualta ja sitten nähnyt eri toimintatapoja mitenkä eri tiloilla tehdään töitä niin sieltä on saanut niinku poimia tavallaan semmoisia hyviä vinkkejä itselle ja sitten on nähnyt niitä tietenkin mitkä ei toimi niin itse en tee niitä samoja virheitä niin tänne on voinut tulla vaan itselleen niitä. Niin se on saanut tehostettua sitä omaa toimintaa ja eli niin koko ajanhan me yritetään tehostaa tätä meidän toimintaa paremmaksi.

Fiia: Kyllä, joo ja teillä tuntuu olevankin aika monipuolinen tila, että kun on sitä lypsylehmää, mutta sitten on lisäksi vielä erikoiskasvien viljelyä, niin on kyllä tosi monipuolinen tila.

Jarkko: Siihen on pyritty ja kyllähän se antaa niinku paljon, että kun on monipuolista viljelyä, että se kanssa tämä, että vaikka meillä on 2 paikkaa, eri suunnassa nämä tilat, niin tänä vuonna varsin niin se korostui, että tänä vuonna esimerkiksi Sonkajärvellä viljasato oli heikko, mutta sitten Maaningalla sateet kulki paremmin ja siellä onnistuttiin, sieltä saatiin tosi hyvää viljasatoa, että se sitten kompensoitu, että me ei ihan täysin tehty huonoa tulosta tänä vuonna niinku viljapuolelta.

Fiia: Toi on kyllä totta, antaa vähän maantieteellistä eroa myös niin kun sääilmiöillekin. No millaista dataa teillä tilalla kerätään ja mitkä koneet teillä dataa kerää?

Jarkko: Kyllähän se pitää sanoa, että moni laite sitä kerää ja sitä on niinku dataahan on hyödynnettäväksi niinku aika paljon. Että jos lähdetään niinku ihan ensimmäisenä siitä meidän pääkoneesta lypsyrobotista, mikä toimii meillä 24/7. Siitähän me saadaan maitomääriä, saadaan, että mitenkä paljon jokainen lehmä lypsää, läpikulut saadaan, mitenkä monta kertaa on meidän lehmät juoksua portin läpi itse ja sitten tietenkin lypsykerrat ja sitten kanssa minkä verran eläimet syöpi siitä robotin kautta ja totta kaihan myös sitten mittalypsyt joka kuukausi pidetään. Siitä saadaan niinku maidon koostumukset, saadaan rasvat ja valkuaiset ja urea ja maito määrät ja sieltä kautta päästään sitten ruokinnan seurantaan tarkemmin.

Ja sitten jos eläinpuolella jatketaan, niin hiehojen elopainoja mitataan aika ahkerasti, ihan sitä ruokinnan onnistumisen kannalta. Saadaan seurattua, että kasvaako ne kuinka hyvin. Ja niin se on se hienojen elopainon mitta, se on käsipeliä, että sitä ei mikään kone mittaa, mutta se on tärkeä niinku datan keruun kohde. Ja sitten eläinpuolelta, jos jatketaan niin rakenne arvostelutietoja, me halutaan tietää mihin suuntaan meidän eläinten rakenne kehittyy tällä hetkellä, mennäänkö me jalostuksessa oikeaan suuntaan, että me kuitenkin niin vaaditaan elämästä aika paljon tällä hetkellä tuossa robottilypsyssä, että se on oikean mallinen, että sen pitää olla tehokas se lehmä eikä se saa pieni olla eikä isokaan olla. Että nykypäivänä niinku just kun tähän dataan keruuseen ollaan menty, niin paljon niinku keskustellaan jalostuspuolellakin siitä että lehmä ei saisi olla pieni, se ei syö silloin paljon, mutta lehmä ei saisi olla suurikaan että siinä vaiheessa kun lehmä on suuri niin se joutuu siihen ylläpitoon käyttämään todella paljon niinku ruokoa että se jos otetaan semmoinen optimikokoinen lehmä ja sitten semmoinen suuri lehmä molemmat lypsää 40 kiloa maitoa, mutta onhan se suuri lehmä se joutuu enemmän syömään siihen ylläpitoon siinä vaiheessa, että tässäkin tulee se datan keruu kanssa.

Fiia: Varmaan noissa jalostuspuolella myös niin sitten toisaalta niin kyllähän varmaan niin kun esim navetan koko tai minkä kokoiselle lehmälle on vaikka parsi suunniteltu ja kaikki sellainen niin kyllä sitä varmasti haetaan sitä optimia sinne navettaa ja sinne robottiin ja sitten vielä lisäksi tuotokseen.

Jarkko: Kyllä se on niinku koko ajan sitä hakemista, että kyllähän se niinku ruokinnalla ja jalostamisella saat isoja lehmiä jalostettua. Mutta onko se niinku järkevää sitten niitten isojen lehmien jalostaminen, että mieluummin sitten, se on kuitenkin, niin joku amerikkalaistutkimus oli aikanaan, että siinäkin oli dataa kerätty, että oliko se 155 senttiä ylitse olevat takakorkeudeltaan niin holstein lehmät, niin se oli keskimäärin se poikimakerta alle 3. Niin siinäkin, kun tällä tavalla dataa kerätään, niin me saadaan sitä tietoa paljon.

Fiia: Joo niinpä ja pystyy vähän sitten miettimään, että mitkä ne on omalle tilalle niinku ne oleelliset.

Jarkko: Kyllä, jokainen tila on kuitenkin niin yksilöllinen, että jotka siellä tilalla omat tavoitteeni. Meillä voi olla, että meillä on niinku esimerkiksi tavoitteena tuotos, elikkä me halutaan maitoa ja sitten halutaan pitoisuuksia tuonne maitoon ja toisella voi olla utare rakenne. Toisella voi olla luonne, että siellä on niinku jokaisella tilalla omat tavoitteensa tämän suhteen.

Ja tietenkin eläin puolta jos jatketaan niin kuntoluokat on kanssa semmoisia mitä me aktiivisesti kanssa neuvojan toimesta mitataan, koska tuota meidän on saatava se ruokinnan taso selville, että ruokitaanko me ummessaolo kaudella oikein, ruokitaanko me hiehokaudella oikein ja ruokitaanko me lypsykaudella nämä lehmät oikein. Että jos meillä lehmät rupeaa niin lihomaan niin sehän tietää sitten jos kuntoluokat rupeaa nousemaan sen lähemmäs viittä, että siellä on sitten semmoisia ongelmia että voi tulla halvauksia, kiimattomuutta, ynnä muuta. Ja sitten tietenkin, jos se rupeaa laihtumaan niin sitten on ne ketoosi ongelmat ja sitten alkulypsykaudesta ei saada tarpeeksi energiaa niin eihän ne lehmät lähde lypsämään. Sekin vaikuttaa taas moneen asiaan. Että siinä on niinku koko ajan, niinku näitä pitää kerätä, että ollaan niinku hököllä, että mitä siellä tapahtuu. Että sä et oot niinku ole enää oikein maanviljelijä tässä hommassa, sä oot yrittäjä niin sun pitää olla niinku vieteri ja kiristin, että sun pitää koko ajan tiedä mitä täällä tapahtuu ja missä tapahtuu.

Fiia: Niin aika moninaisesti ja sitten tuota dataakin tulee niin monesta tavallaan ja ihan siitä niin kun eläimentietoa, ei puhuta niinku ruokinta asioista välttämättä, vaan se että mitä sitten eläimestä tulee niin siis sitä tietoa tulee tosi paljon.

Jarkko: Niin tulee ja se pitäisi se osata sitten ne pääpointit sieltä hyödyntäen, että sitten ei saisi mennä ikinä oikein lillukan varsiin että se sehän voit niihin lillukan varsiin niinku siinä datassakin tarttua, mutta onko se niinku ajallisesti järkevää. Entä jos sä otat ne pääpointit sieltä ja lähdet niitä kehittämään, et niitä lillukan varsia kun yleensä kun sä niihin lillukan varsiin datassa ottaannut niin otetaanko siinä takapakkia? Unohtuuko sulta joku pääpointti siinä vaiheessa? Että tämä on niinku koko ajan semmoista niinku miettimistä ja pohtimista. Ja sitten kun pitäisi aina ajatella niin, että itse et tätä ajattele, vaan sulla olisi joku toinen siinä ajattelemassa ja mihinkä suuntaan lähdetään viemään näitä juttuja.

Fiia: Niinpä aika tai siis vaatii kyllä niin kun sitä just, että osaa tunnistaa sen oleellisen tiedon ja sitten sen tiedon millä nyt ei niin mitä nyt ei niinku tarvita.

Jarkko: Mutta jos niinku sitten tämä eläinpuoli on tässä nyt niinku datassa käsitelty. Jos lähdetään nyt niinku tuonne peltopuoleen mitä me sieltä, meillähän on pakko niinku sieltäkin kerätä sitä dataa aika paljon, niin meillä niinku esimerkiksi pitää satotasotkin tieteen että mitenkä paljon meillä tulee hehtaarilta esimerkiksi ohraa. No meillä on onneksi tuossa kuivurilla on ihan vaaka, on kuivaamossa niin me saadaan sitä kautta pyöräytettyä aina nuo lastit niin myös saadaan, sillä tavalla hehtaarisadot aika hyvästi ja me saadaan se kuivan viljan painokin, niin me pystytään laskemaan mikä on se tuottosuhde sitten siihen mitä me panoksia on pistetty ja mikä on niinku tavallaan se tonni hinta pitäisi olla, millä me päästään plus -0 tai ruvettaisiin katetaan tekemään kunnolla: Että se niinku on varsinkin meidän tapauksessa, kun on etäpellot tuolla niin tärkeitä, tiedetään että mitenkä paljon siellä tulee satoa ja sitten me pystytään niinku kanssa sitä miettimään, että vaihdetaanko me lajikkeita esimerkiksi vai pitääkö meidän sinne paukkuja laittaa sinne peltoon, kalkitusta tai tämmöistä, että jäikö se mistä kiinni, että me ei päästä niinku toivottuihin satotasoihin. Että siellä on niinku kanssa kansa aika mielenkiintoinen kombo tässä hommassa meille.

Fiia: Joo se data kyllä niinku pelto puolellakin niin antaa varmasti tavallaan sitä, että tietää että pitääkö tehdä jotain lisää. Toki ainahan ei pysty vaikuttamaan, koska niinku maatilalla vaikuttaa niin paljon niihin tuotoksiin myös sääolot ja minkälainen vuosi sattuu olemaan, mutta sitten pystyy just miettimään, että onko meillä nyt täällä pellolla esimerkiksi niin kun ojat kunnossa tai pitäisikö kalkita. Niin se on kyllä niinku hyvä kun voi miettiä että mitä voisin tehdä kun on tavallaan ne datat tiedossa että mitä sinne nyt tehtiin ja laitettiin ja mitä sieltä saatiin ulos.

Jarkko: Kyllä, että se kuitenkin niin kun tässä tässäkin hommassa, kun ollaan yrittäjiä niin koko ajan saada yrität siihen parhaaseen tulokseen päästä, että sehän saat mahdollisimman paljon katetta sitten toiminnalle. Tietenkin vaikuttaahan siihen nyt niinku tuohon viljan hintaan maailman markkinatilanteen ja kaikki tämmöiset, että eihän myös sieltä välttämättä aina saada sitä mitä me toivotaan. Mutta se, että jos joskus sitä tullaan, tulisi saamaan jotain, niin se, että me panostetaan sinne kaiken tämä mitä me kerätään tämä tietous, että me panostettaisiin. Niin joku päivä me voidaan sitten ruveta tienaamaan sitten ja onhan se kaikkien etu, että meillä on pelot kunnossa ja ne tuottaa sitten myös.

Fiia: Ja turvataan silleen, jos ei puhuta noista erikoiskasvien niin siellähän turvataan teidän niinku eläinten rehustus kuitenkin sillä, että ne pelot tuottaa sitten ruoan niille lehmille.

Jarkko: Se on tärkeä, että tiretenkin onhan meillä niinku yli tarpeen on niinku tuota peltoalueita ja meillä ei niinku sen suhteen tule siinä hätää ja tuossa satotasoissa  niin tärkeää meillä on kanssa tuo nurmisato, että paljonko meillä lähtee nurmea hehtaarilta. Että tänä vuonna oli ihan semmoinen kohtuu hyvä sato että 9000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta lähti, 3 satoa tehtiin. Se tehtiin niin pitää olla tyytyväinen, että se mikä panos sinne laitettiin niin se saadaan aika hyvästi poikkeen ja tämä taas meidän mahdollisesti taas sen, että kun vähän isompi sato saadaan niin me voidaan siirtyä sitten osa noista pelloista sitten esimerkiksi sinne vilja puolelle tai johonkin muuhun käyttöön tai valkuaiskasvien tuotannon käyttöön ja me saadaan pienemmältä alalta kerättyä se vuoden tarve rehua ihan niinku kevyestikin. Että tämä niinku tämäkin tasojen mittaus, niin me kun tiedätään että se satotaso niin me tiedetään kanssa, että missä vaiheessa se suunnilleen on loppunut ensi vuonna tuota tuo säilörehu meillä.

Fiia: Joo se on kyllä totta niin koska ruokintaan seurataan niin tarkasti.

Jarkko: Se on kuitenkin niin tärkeätä se ja se on sitten kanssa, että meidän tähän ruokintaan pitäisi niinku vielä enemmän niinku tuoda se, että meidän pitäisi, kun tähdettä jää niin pitäisi suunnilleen punnita se, että minkä verran meillä menee sitä tuonne lantalaan esimerkiksi. Että se on kuitenkin sitä hukkaa mikä meille syntyy, syntyy ja se on rahanarvoista tavaraa, että se kuitenkin rypsiä ja viljaa jota menee hukkaan ja kivennäisiä siellä. Niin se olisi kans vähän jännä välillä mitata, että paljonko sitä rahallisesti menettämään, että se kuitenkin niin tuo raha sanelee tässä aika paljon tällä hetkellä.

Fiia: No mitäs muuta teillä sieltä peltopuolelta?

Jarkko: No siis no peltopuolelta ehkä no, jos vielä mennään sinne niin sitten ehkä meillä on nyt tuo uudempi traktori niin myös sieltä pystytään ajotietokoneen avulla vähän kulutuksia katsomaan. Vähän sitä miettimään, että mitenkä me tuolla traktorilla ajetaan, että esimerkiksi kuitenkin tulee noihin traktoreihin aika paljon tunteja. Tällä hetkellä varsinkin appeen teossa tulee paljon tunteja, tuohon toiseen traktoriin, taitaa tulla 1200 tuntia, niin kyllähän siinä on mietitty, että olisiko siinä joku toinen vaihtoehto esimerkiksi kurottaja tai joku tämmöinen hankkia siihen, että traktoreihin ei tulisi ihan niin paljon tunteja. Että se kurottajakin olisi monessa muussakin asiassa hyvä ja saattaisi olla, että meidän polttoaineen kulutus siinä pienenisi ja kansan tätä on puhuttu ja keskusteltu paljon, että niinku esimerkiksi traktorin tyhjäkäynti. Vanhoilla isännillä on joskus se taipumus, että traktori jätetään puoleksi tuntia sinne tai 3 vartiksi pyörimään ihan turhaan ja lähdetään jonnekin keskustelemaan siksi aikaa, että sen voisi joskus tuota miettiä, että kannattaako sitä välttämättä jättää pyörimään, että se kuitenkin niin se tyhjäkäyntikin aika maksaa jonkin verran, että se saattaa niinku ihan rahallisestikin olla. Vaikka tuntuu, että se ei näy missään, mutta kyllähän se polttoaineen kulutuksessa näkyy.

Ja toinen kanssa, mikä on tuonne peltopuolelle, niin tämä ajo-opastin homma niinku ajolinjojen seuranta. Niin sillähän me saadaan seurattua aika paljon sitä, että tulleeko meille turhaa ajoa, että jos meillä ei ole ajo-opastinta, niin sitä päällekkäistä ajoa tulee, varsinkin lannoitteen levitykseen. Lannoitehan on nykypäivänä aika kallista, niin kyllähän sen haluaa optimoida, että sinne menee justiinsa eikä yhtään enempää ja sitten se päällekkäis- ajo, niin se ei tule niinku tasaisesti silloin se lannoite niin ja onhan se myös pellon kannalta hyvä, että sitä polkemista ei tapahdu niin paljon, että kun meillä on tämmöiset opastimet sitten käytöstä millä me voidaan ohjata se traktori menemään sitä oikeata linjaa, että se tasainen lannoitus tulee tai kylvö tulee ja sitten ei tule sitä polkemista sinne pellolle.

Fiia: Joo toi on kyllä hyvä optimointia tavallaan toi ajo opastin.

Jarkko: On ja sitten nykyään on kuitenkin niin vielä noihin opastimien saatiin sen automatiikan että se itse ohjaa sitä ja näissä on nykytraktoreissakin kun vaan rahaa iskee pöytään niin saa nämä kaikki hienot pelit, että ei tarvitse, kun tuota oikeastaan istua siellä kopissa, kun säädät vauhdin kohdilleen siihen traktoriin ja nappia painat millä vauhdilla se menee ja sitten painat vaan toista nappia niin se menee sinne uralle niin sä vaan oot mukana siinä hommassa ja katsot että et mihinkään tolppaan tai tämmöiseen aja, että se on niin yksinkertaisesti kertaiseksi tehty tämä homma.

Fiia: Joo siinä kyllä niinku alkaa olla viljelijät jo aika silleen kädettömiä, että eipä että mihinkäs meitä enää tarvitaan, muuta kuin sitten tavallaan siihen, että ne päätökset tekemään.

Jarkko: Minä odotan sitä päivää, että minä istun tässä kohdin tässä pöydän ääressä ja katson näytöltä ja ajan traktoria tästä. Minä päivänä se tulee ihan oikeasti, että meillä hytissä ei ole kuskia vaan ne on tässä pöydän ääressä. Meillä voi olla joku päivä semmoinen.

Fiia: Tai sitten että ne on niitä pieniä niin kun pelto robotteja vähän niinku nurmikonleikkuurobotit, sitten ei tule edes sitä tallomista sinne peltoon. Se on niinku ai että.

Jarkko: Itse asiassa tähän pitää sanoa, että Saksassa muistaakseni youtubesta näin tämmöisen videon, missä oli tämmöisiä justiinsa pieniä kylvökoneita mitkä oli aurinkopaneelin voimalla toimi ja siinä oli yksi kylvö vannas ja niitä robotteja saattaa olla varmaan 30 siinä isolla lohkolla. Niin niissäkin oli tavallaan se GPS signaali, että ne tiesi että mistä kohdin niitten pitää kylvää. Niin ne hoiti ne pikku robotit siellä sen kylvämisen.

Fiia: Joo ja Suomessakin nyt oli ainakin KoneAgriassa oli esillä se just se pelto robotti, että on Suomessa eli testattu.

Jarkko: Joo niin taisi ollakin, niin taisi olla.

Fiia: Ne on varmasti niin kun tulevaisuutta.

Jarkko: On ihan täysin tulevaisuutta, että kyllähän tämä tekniikka menee eteenpäin, että mikään muu ei ole varmaa kuin muutos tässä meidän alassa tällä hetkellä.

Fiia: Kyllä niinpä ja sitten teillä kerätään lisäksi niinku talouspuolen dataa niin haluatko siitä vähän kertoa, että mitä te sillä teette tai mitä te sieltä keräätte?

Jarkko: No siis talouspuolella on niinku oikeastaan se, että me, minähän teen kirjanpidon itse ja mehän niinku esimerkiksi talouttakin käsitellään, niin budjetti muotoisesti käsitellään aika paljon. Me tehdään 3-4 kertaa vuodessa budjettia ja kaikki tavallaanhan ne numerot on dataa. Me on edellisille vuosille kerätty sitä meidän kulurakennetta ja tulorakennetta, niin me voidaan ennustaa, että mitenkä niinku tavallaan meillä tämä kassa kehittyy aina edellisen vuosien perusteella. Tietenkin markkinat ja kaikkihan tähän nyt vaikuttaa, mutta se on hirveän hyvä arvaus kuitenkin se budjetti mitä me tehdään. Ja tietenkin näitä lukuja, mitä me saadaan, niin esimerkiksi kannattavuus kertoimia voidaan laskea ja myöhän niinku kannattavuuskirjanpidossakin ollaan, että me seuraa niinku meidän tilan kannattavuutta, niin meillä on nyt niin aika paljon tähän nyt investoitu viimeisen 3 vuoden aikana, että minä sanoisin varmaan, että puoli miljoonaakaan ei riitä tähän meidän investointeihin mitä tänne on, uutta robottia on laitettu ja traktori ja ynnä muuta. Mutta se on sitten taas se, että me on näillä investoinneilla on haettu sitä, että se edistää datan keruuta ja sitten sitä omaa työhyvinvointia, että se kuitenkin niin itsekin olet tavallaan semmoinen, että pitäähän itsekin olla kunnossa tässä, että homma toimii. Ja totta kaihan myös sitten tuo talous, kun on niin meidän palkka. Pitäähän minun itselleni palkkaa tästä saada jonkin näköinen, että minä minäkin pystyn elämään tässä ja hankkimaan itselleni jotain ja harrastamaan kanssa, että siinä niinku oikeastaan on mitä niinku myös taloudesta tällaista crate. Ja niinku, jos niinku ihan kaikkia rupeaa miettimään näitä mitä tässä on niinku keskusteltu tai on kertonut näistä mitä me kerätään, niin kaikki aina johtaa tänne talouteen. Sitä vartenhan me niinku optimoidaan joka asiaa, että se raha on meille tässä hommassa loppujen lopuksi se tärkeä, elikkä me yritetään se meidän toiminto optimoi, että se ohjautuu rahana meidän pankkitilille.

Fiia: Niinpä ei sitä kannattamattomana niin en eihän sitä kannata tehdä.

Jarkko: Ei kannata tehdä, ei kannata, että kyllä se tyytyväinen viljelijä yleensä on se, jolla on lihava pankkitili niin sanotusti.

Fiia: Kyllä ja se että on myös niin kun tai kyllä se niinku että on varaa siihen vapaan aikaan tai että ensinnäkin on aikaa vapaa aikaan ja sitten että on varaa myös vapaa aikaan. Tosi tärkeitä asioita niinku viljelijöillekin.

Jarkko: Ne on tärkeät. Sitten tietenkin nyt tähän, oikeastaan mitä nyt vielä viimeisimpänä hankintana, mitä me ollaan hankittu, mikä on niinku lisännyt meidän datan keräämistä, niin on aktiivisuuden mittaus ja märehtimisen ja syömisen seuranta, että myös hankittiin tuossa reilu kuukausi sitten tuli meille tämmöinen laite nedappi. Niihin tuli pantoihin seurantalaitteet niin se mittaa tällä hetkellä meille kaikki syömiset, mitenkä paljon, montako tuntia lähemmäs syöpiä vuorokaudessa? Montako tuntia lehmä märehtii vuorokaudessa ja tietenkin aktiivisuuden mittaus, niin me saadaan siellä tällä myös sitten seurattua sitä, että milloinka kiimat niinku on lehmille. Että me saadaan paremmin optimoitua ne kiimat sitten. Meillä on niinku oikeastaan niitä hiljaisiakin kiimoja on, niin me yritetään tätä kautta saa ne hiljaiset kiimat kanssa löydettyä. Ja sitten tuo joidenkin lehmien kanssa aina syöminen sakkaa niin se on oltu siellä märehtiminen niin se että myös saadaan niinku tavallaan ennakoidusti nämä eläimet kiinni, jotka ei meinaa syyä tai märehtiä kunnolla, niin me voidaan hoitaa ne etukäteen, että me kanssa on se, että eläinlääkäri kuluja saataisiin pienennettyä ja tavallaan antibioottihoito ja näin. Että se yleensä sitten tahtoo mennä, että jos se on syömätön pidemmän aikoja eikä märehdi, niin se yleensä ketoosiin vetää ja sitten tulee se ketoosikuuri tai sitten voi olla että lehmällä menee se vastustuskyky varsinkin alkulypsykaudesta niin heikoksi, että sille tulee se utaretulehdus. Niin tämä laite niinku meitä auttaa tässä toiminnassa, että meillä on niinku yksi silmäpari lisää nyt siinä auttamassa meidän toimintaa siinä arkinavetta töissä.

Fiia: Joo ja toi on kyllä siis, koska sehän on tavallaan aikaan sitoutumaton, koska viljelijä on tiettyinä aikoina navetassa, mutta sitten tämä on tavallaan koko ajan niin kun tekee sitä tietoa siitä tilanteesta. Niin ja siis kyllähän tämä huomaa tosi aikaisin esim. märehtimisen kautta niinku lehmillä, vaikka jos on tulossa oikeasti tai jos lehmä on kipeä ja pystyy reagoimaan niin, siis nämä on kyllä niin hyviä tavallaan sen lehmien terveyden seurantaan ja sitten tuon kiiman seurantaan niin nämä on vaan tosi hyviä lisä silmäpareja.

Jarkko: On ja sitten ei niinku kiimojakin miettii niin nykyään eläinten kiimat on todella lyhyitä ja meillä jos on kiireaika niin mehän tehdään vaan, me mennään navetalla ja lähdetään poikkeen aamusta ja samalla lailla illasta. Me ei välttämättä päivällä käydä, eikä, no iltatarkki käydään, mutta me ei olla yönä siellä. Yleensä ne kiimat tahtoo olla, että ne on yöllä tai just jos sinä välissä kun sinä et ole siellä navetalla. Niin tavallaan nyt tämä laite kertoo meille, että se on just tässä silloin kiimassa, hyvässä kiimassa, kun me ei olla siellä navetassa. Sama on niinku hieho navetalla siellä aktiivisuutta mitataan, niin yleensä tahtoo olla meidän hiehot on parhaimmillaan kiimassa yöllä kun me ollaan nukkumassa, nyt meillähän niinku isoveli valvoo tätä hommaa.

Fiia: Niinpä ja pystyy sitten heti aamulla niinku reagoimaan, että ai vitsi täällä on näköjään aktiivisuuskäyrät korkeina, että nyt on niinku hyvä hetki siementää ja se kyllä vaikuttaa varmasti tosi paljon myös siihen, että miten niin kun eläimet tulee tiineeksi.

Jarkko: Se vaikuttaa. Ja sitten kuitenki tämäkin data mikä me kerätään tästä, niin se kuitenkin niin jos meillä niinku pidentyy poikimaan välit, kun me kuitenkin myöskin poikima välistä kerätään dataa, että mitenkä pitkä se on se poikimaan väli ja sitten siemensiä per poikiminen. Että se jos lähtee venymään niin se lumipalloefekti lailla se lähtee, monta asiaa kertaantummaan, että tuotoksetkin lähtee jossain välissä tippumaan, kun sulla on loppulypsykauden lypsäjiä todella paljon. Niin tämä niinku auttaa meitä, että me saadaan pikkuisen aikaisemmin niitä ongelmia kiinni, niin me saadaan ne lehmät hoidettua ja aikanaan tiineeksi ja eikä tule ylimääräisiä poistoja välttämättä.

Fiia: Niinpä vaikuttaa niinku moninaisesti. No miten datan keräys ja hyödyntäminen on sun mielestä vuosien saatossa kehittynyt?

Jarkko: Kyllähän se niinku, jos miettii niin mitä niinku justiinsa tässä kertonut, että meillehän on tullut tekniikan kautta ihan hirveästi laitteita millä niinku keräät että niinku tietotekniikka on mahdollistanut sen, että meillä on niinku todella paljon silmäpareja tässä hommassa, että ne tavallaan meidän ei tarvitse niin paljon tuota dataa kerätä itse tai itse huomata niitä asioita. Mutta tietenkin niin onhan tämä niinku siinäkin mielessä, että meidänkin ala muuttunut, että tilat jo isontunut, mutta tarvitsee tähän kun tilat isontuu niin me tarvitaan sitä tietotekniikkaa, että se on niinku se on oikeastaan varmaan se isoin asia joka on niinku kehittänyt tätä meidän datan keräystä tässä.

Fiia: Kyllä niinpä tilat kun kasvaa niin tarvitaan oikeasti myös niitä, että kaikkea ei voi tehdä enää niinku käsin.

Jarkko: Ei voi.

Fiia: Sitten kun pitää optimoida paljon, kun on paljon eläimiä, on paljon pinta alaa niin se optimointi on kyllä tosi tärkeätä. No millaisia laitteita teillä voisi vielä olla tulevaisuudessa niin kun teidän töiden tukena, joista sä koet, että niinku olisi hyötyä siitä datasta ja tiedosta mitä sieltä saataisi irti?

Jarkko: No tota jos niinku niinku ajattelisit itse, niin kyllähän se niinku varmaan konekannan uusinnan kautta lähdettäisiin nyt siihen, että semmoista laitteistoa millä niinku tavallaan saataisiin vielä enemmän optimoitua tuota minkä verran hehtaarille menee siementä ja minkä verran hehtaarin menee lannoitetta, niin se niinku optimointi. Siitä konekannan kautta, nyt siellähän on niinku paljon, minäkään ei se varmaan kaikki ei tiedä mitä kaikkea mahdollisuuksia sitä nykypäivänä on ja millä me voidaan optimoida sitä pellolla olo aikaa ja sitten kanssa sitä, että mitenkä niitä panoksia saadaan siellä hehtaarille niinku järkevästi laitettua, että se konekannan uusimisen kautta niin se rahaa ottaa. Mutta kyllä se rahana tuo takaisin niin, että ne panokset tuota menee oikean verran sinne hehtaariin.

Ja mikä sitten kanssa olisi ihan mielenkiintoista niin sääasema. Että se kuitenkin niin tässäkin jos piirtää 5 km:n säteen tähän, niin tässä saattaa olla niinku sään puolesta aika mielenkiintoisia vaihteluja, että tässä saattaa olla, että tässä on lämpösumma ihan toisenlainen mitä 5 km:n päässä. Sen ihan niinku tuossakin meillä on joki on vieressä, niin se jakaa aika paljon tätä meidän säitä tällä hetkellä.

Niin tota se sääasema olisi ihan mielenkiintoinen. Samalla saisi niinku esimerkiksi Maaningalle laitettua sääaseman, niin sieltäkin pystyisi seuraamaan että mihinkä se kehittyy. Siellä on myös saataisi niinku kanssa se lämpösumma seurattu, että kun se kuitenkin, jos jonkun kasvin pistät niin se tarvitsee tietyn lämpösumman. Niin se kun lämpösumma on tullut kassaan niin sehän voit sanoa että nyt voidaan ruveta puimaan ja sehän voit niinku seurata missä kohdin se suunnilleen alkaa tuota sadonkorjuun aika sitten. Niin tota se sääasema olisi niinku ihan täysin haaveessa ainakin itselle, että se lisää toisi arvoa tähän meidän hommaan.

Fiia: Joo ja ne taitaa olla kyllä semmoinen, että ne on semmoinen yleistyvä tiloilla, että tilat kokee ne kyllä tosi tarpeelliseksi.

Jarkko: Kyllähän se niinku miettii, että me ollaan ihan täysin sään armoilla tässä hommassa, että niinku tämäkin kesä osoitti sen, että alkuvuosi oli, tämä alkukesä oli kuiva, sen jälkeen alkoi sateet, niin sitten sitä sadetta tuli. Ihan että ihan tässä niinku pienessä ajassa piti välillä tehdä aika paljon töitä ja sitten vaan päätä seinään alkukesästä, kun liian kuivaa niin ei lähde orastumaan millään tavalla, että se sitten vie meiltä sitä satoa potentiaalia poikkeen.

Fiia: Eli teillä siis tilalla kerätään tosi monipuolisesti dataa ja sitä myös hyödynnetään tosi monipuolisesti niin peltopuolella kuin eläinpuolella, että sä kerroit tosi hyviä esimerkkejä niinku molemmista, mutta mistä sä kaipaisit vielä lisää dataa?

Jarkko: No tota me siis tämähän se ongelma on, että me kerätään aina peltopuolelta dataa ja me kerätään kanssa tuota eläimistä dataa. Miksi me ei kerättäisiin itsestämme dataa, siitä ihmistyöstä, että mikä verran tunteja me käytetään näiden kaikkien asioiden eteen? Ja periaatteessa meidän pitäisi joku semmoinen hymynaama systeemi olla, että onko tänään ollut hyvä päivää vaan huono päivä. Että se kuitenkin, itsehän sä oot tärkein loppujen lopuksi tässä koko hommassa, että sä saat pidettyä tämän paletin niinku toiminnassa ihan täysin.

Fiia: Joo toi on kyllä totta ja kyllä niinku ihmisilläkin niin pitäisi olla joku, toki onhan niitä siis semmoisia aktiivisuusrannekkeita, mutta niinku ehkä siitä niinku työhyvinvoinnista ja kaikesta semmoisesta niinku, entäs se ihmisen terveys tai semmoinen ja kuka siihen puuttuu vai osaisiko johtajat itse puuttua jos siihen opetettaisiin? Koska nyt tähän niin, kun sä toimit siellä tilalla niinku johtajana ja sä seuraat niitä eläimen datoja ja sä teet niinku päätöksiä niiden eläimen datojen perusteella, mutta kuka puuttuu siihen ihmisen terveyteen ja siihen dataan mitä siitä voitaisiin saada?

Jarkko: Missä välissä joku tulee sanomaan, että sulla on burnout.

Fiia: Niin missä vaiheessa ja tarpeeksi ajoissa joku tulis sanomaan ennen kuin pitäisi mennä lääkärille niinku eläimilläkin haetaan sitä että pystytään puuttumaan ennen kuin se eläinlääkäri tarvitsee kutsua. Mutta tässä tulikin tosi monipuolisesti nyt tästä tilan datasta ja kiitos Jarkko, kun tulit kertomaan ja juttelemaan näistä ja toivotaan että näistä voisi tai moni viljelijä pystyy samaistumaan näihin ja saa vaikka vinkkejä omalle tilalle.

Jarkko: Ei mitään, kiitos että sain tulla.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No niin. Täällä sitä ollaan hektisessä mainostoimistomaailmassa.

Hanna Sorsa: Anteeks, se oliks jäänyt auki se ovi, mä voin laittaa sen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Se jäi vielä auki. Mutta sinä olet Hanna Sorsa.

Hanna Sorsa: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja sinä olet täällä, sinun työnimike on graafikko, eikö vaan.

Hanna Sorsa: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo. Täällä, minä tulin heti, minuu itteekin hikoiluttaa, kun minä tulin niin hektiseen maailmaan tänne kauhealla täpinällä. Ensin minä juoksentelin tuolla ympäriinsä.

Intro: Varoitus! Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan Mikä minusta tulee isona -podcastia. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen. Tässä jaksossa tarinansa kertoo graafikko Hanna. Hanna halusi perehtyä koodaamisen saloihin Savonian Code Academyssa. No joo. Tosiaan täällä ollaan, siis kuopiolaiset tietää, muut ehkä ei, mutta Isä Camillon rakennuksessa. Eli tämmösessä vanhassa, ihan vanhassa, tosi kauniissa kivirakennuksessa. Ja kolmannessa kerroksessa tosi kauniit toimistot teillä täällä kyllä. Kelpaa todellakin tehdä hommia.

Hanna Sorsa: Kyllä kelpaa, hyvät on maisemat tuolta, kun mennään kahtomaan vielä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi!

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ok, eli Call to Action on siis firman nimi. Onko tää keltainen teiän väri?

Hanna Sorsa: Se on meiän brändin väri ja tossa myös on tota. punaistakin on mukana ja sininen, tumman sininen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Action-värit. Täällä on tosiaan paljon keltaista, keltasta seinää ja mattoa ja.

Hanna Sorsa: Sellasta. Tämäkin seinä meillä tosiaan oli keltainen, mutta täällä oli pieni vesivahinko, niin sen myötä sitten tehtiin uudelleen vähän pinta, mis se sitte meni valakoseks.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Ja näkymät on Snellun puistoon.

Hanna Sorsa: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Toiselta puolelta. Jälleen, jos et tunne Kuopiota, niin tämä on siis kaunis puisto. Miten paljon teitä on täällä yhteensä suunnilleen?

Hanna Sorsa: Meitä on, herranen aika, yheksän.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Okei. Löysin kirjahyllyn. 101 tapaa tappaa pomosi. Siitä voi sitten hakea inspistä. Tämä on ainakin tuttu ääni. Siellä porisee kahvi. Elämän nektari. Minkä verran sä teet etänä töitä?

Hanna Sorsa: Tosi vähän, sanotaanko vaikka pari, kaksi päivää kuukauessa tai jottai. Että tykkään mieluummin tulla tänne ja täällä tehä ne työt ja sitten poistun paikalta ja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Se on ihan totta.

Hanna Sorsa: Aloittaa se vappaa aika sitten siitä, että muuten se monesti aina tahtoo venyä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ei jää hommat päälle, niin sanotusti. Eli sä oot Hanna opiskellut Savonialla graafiseksi suunnittelijaksi.

Hanna Sorsa: Medianomi tai se, olla se virallinen titteli kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aivan. Ja sä valmistuit siitä 2011, eikö vaan.

Hanna Sorsa: Kyllä. Sanotaan nuoruusvuodet on asunut Kitteellä suvun kaa, mutta sitten 2000-luvulla muutin Kuopijoon. Ja senpä myötä sitten oon tiellä ollu, tiellä ollu ja taapertanut. Töissä käynyt ja erinäisiä kouluja käynyt kokeilemassa. Ja joistakin sitä on tullut tosiaan se tutkintokin suoritettua. Esimerkiks tää medianomi.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä, kyllä.

Hanna Sorsa: Savonialta kun valmistuin, niin siitä olin jo suoraan, olin jo töissä PS:llä, PS:llä graafikkona. Ja siellä sen vajaa kymmenen vuotta olin. Ja sitten hain tänne töihin Call to Actionille. Ja tiälläpä mie sitten olen, kaksi vuotta on tullut nyt täyteen. Oon pyöriskellyt, ollu täällä. Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja mä olen täällä tänään erityisesti siis, erityisesti siksi, paitsi siksi, että halusin tulla perjantain ratoksi nuuskimaan tällaista dynaamista ja energistä mainostoimistoilmaa, mutta myös siksi, että sä kävit sitten tän Savonia graafikkotutkinnon päälle tekemässä tämmöisen Code Academy -systeemin.

Hanna Sorsa: Koska joutavalla jottain tekemistä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nimenomaan. Elämä oli liian rauhallista.

Hanna Sorsa: Kyllä, niin pitää täytettä saaha elämään. Nii ja minä, kun minä oikein ees muista, että mitenkä mie siihen loppuunsa, kaveri sitä linkkas ja olin niinku, aina ollu kiinnostunut niin sanotusti koodaamisesta, mutta taitoja ei oo riittänyt ku siihen Html:ään ja CSS:sään. Nii sitte jotenkin oli, että hei tuo vaikuttaa tosi mielenkiintoisen ja haluun laajentaa osaamistani siihen, kun sitten verkkosivut muutenkin ja tämmöiset on kiinnostanut. Niin hain ja piäsin ja kävin loppuun. Aika rankka vuosi.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Eli se alkoi sitten 2019 joskus siinä syksyllä.

Hanna Sorsa: Kyllä. Ja sitten vuonna 20:hän silloin alkoi myös korona.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin. Et se sit siinä samassa yhteydessä.

Hanna Sorsa: Kyllä. Muuntauduttiin sitten etäkouluks, ja se oli aivan mahtavaa. Tälleen sarkastisesti sanottuna.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin.

Hanna Sorsa: Et siinä kyllä sitten, se oli harmillista, et tosiaan meni sitte siihen etäkouluun siinä se loppuvaihe, mutta eipä sille mitään. Selvittiin kuitenkin, saatiin tehtyy lopputyötä ja kaikki tämmöiset.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin. Mutta sanoit, että oli rankkaa. Sehän oli yhden lukuvuoden mittainen silloin. Nyt siitä on tehty pidempi. Osittain ainakin myös teidän palautteen ansiosta, niin millainen se sun vuosi sitten oli, kun te olitte semmosia vähän koekaniineja siinä kuitenkin.

Hanna Sorsa: No, niin kuin sanoit, et tosi rankka, tosi rankka. Ja kolmannen kerran rankka. Että, aatellen, että mie tosiaan päivätöissä kävn.i siinä ihan normaalisti. Enkä niissä päivätöissä en tehnyt yhtään mitään tähän kouluun liittyvää, että kaikki tapahtui sit sen työpäivän jälkeen. Ja että vaikka niitä koulupäiviä oli, mitenkä niitä oli, kolme vai kaksko niitä oli viikkoo aina. Ni siinä ei oikein hirveästi jäänyt sitä vappaata aikaa ollenkaan. Kun ajatellen vielä sitä aihealuetta, että ei sinällään ollut tuttua se koodaaminen. Niin siinä piti osata. Niin saattoi muutama kyynel, ja vähän mietin, että jaksanko minä tätä tehä. Mutta kun oli kummiskin semmonen halu, että nyt kun mä tähän lähtenyt, minä pääsin sen, kummiskin tein valintakokeet ja kaikki nää, että mie pääsin sen läpi, niin enhän minä nyt jukoliste rupee tätä lopettamankaan. Että haluan käyä tämän läpi, että mitä tästä sit jää, saapi käteen ja mitä, niin niin. Mutta sitten taas toisaalta, toisiaan me tsempattiin tosi hyvin, että mitä, minkälaisia siellä muita ihmisiä oli, ni varmaan myöskin senkin voimin, että kyllä myö tästä selvitään, että aina kun joku tuntui, että en minä pärjää. Niin että kyllä, ei oo enää, että nyt ollaan jo näin pitkällä yhesti ja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nuukahditte vähän vuoroissa aina, et ah, ei vitsi ja sit et muut pysty oleen, et.

Hanna Sorsa: Että opetus oli kyllä hyvää ja ammattitaitosta ja mukavia opettajia, että niistäkin totta kai kiitosta siihenkin suuntaan, että sielläkin myös tuli sitä ymmärrystä, että on rankkaa ja ei oo helppoo, että no ettekö te nyt tätä,ymmärrä ku silleen, että no kun ei ymmärretä, niin myöskin siellä löytyi sitä ymmärrystä. Että ei myös tajuta, miten tämä koodinpätkät mennöö.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Eli sai noista vaan tukea sitten siihen, et kun se voi olla aikamoinen loikka sitten hypätä työelämästä opiskelemaan, niin kumminkin tuettiin sitten myös sieltä opettajien suunnalta.

Hanna Sorsa: Kyllä, että ei pietty itsestäänselvyytenä, että mitte te nyt oikein ulisette, että eikös tämä oo ihan tää. Oli oli hyvä. Et sinällään harmittaa, että ois, että jos aattelis, että tekis sen uuestaan, niin jotenkin ottais varmaan kevennystä siihen omaan työnpäivään. Että ei tarvis kokoaikasesti tehä, koska on kummiskin aihe semmonen edelleenkin, että mikä kiinnostais, että joo, menisin uuestaankin. Et ei jäänyt semmosta, oisin kauhuissani aiheesta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et ole traumatisoitunut.

Hanna Sorsa: Niin, et on, aatellen, että nytkin on aikaa mennyt onneksi, että jos sitä olis tosta koulun piätteeks, niin olisi saattanut vähän, että anna minä nyt kymmenen vuotta tässä hengähdän ekana.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin, että nyt on jo taas semmonen tiedonnälkä, tiedonjano taas siellä.

Hanna Sorsa: Joku semmonen kyllä. Ja niinhän se tuntuu jotenkin aina jokaisen koulun jälkeen, että nyt riittää. Nyt en jaksa ennää. Eikä, mutta näin sitä vaan ihmismieli aina toimii, että.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kun on utelias ja semmonen kiinnostunut asioista, niin se ajatus vaan sieltä aina kuplii.

Hanna Sorsa: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kerro vielä tavallaan siitä, että mitä sä koet saaneesi näistä, tästä Code Academy, tavallaan siitä, et sä lähit opiskelemaan lisää.

Hanna Sorsa: Jotain lukuymmärrystä vaikka tietyst jonkunlaiseen koodinpätkään. Ja sitten myöskin se ymmärrys siihen, että, kun meilläkin on koodari, koodareita, että mitä hänen pitää tehdä. Mitä siellä taustalla tapahtuu. Eikä oo vaan silleen, että no et, mikset vaan tee. Kun sitten on vähän sitä muutakin ymmärrystä kuin siihen hötömölöön vaan. Että tietää, että ei se noin vain yksinkertaisesti synny. Jos ei oo suuri lahjakkuus, ja niinku koodarit sitten ossaa ketä ossaa koodata, niin joo, ei siinä. Mutta se jäi ja sitten kuiteskin jäi, se mielenkiinto edelleen on siihen. Ja tahtotilaa osata sitä koodausta jollain tasolla. Ja mitenkä sitä sitten hyödyntää ite tässä työssään. Jos verkkosivuja suunnitteloo tai kun suunnittelee ulkoasuja. Että jos sinne pääsee ite jotain pientä asiaa muuttamaan, niin on joku, jonkunlainen haju. Mutta sitten jäi kuitenkin sille itelle tuntuu, että en ooo tarpeeksi hyvä vielä. Niin sanotusti tuntuu, että tässä itellä omassa työssä on, että ei tämä tästä. Kyllä joku varmaan muuten tekis vähän paremmin. Mutta sanotaan, että nytten tässä hetkessä, niin tykkään omasta työstäni. Ja miten, että saan suunnitella niitä verkkosivuja, miltä ne näyttää, että sitä visupuolta. Mutta sitten toisaalta saan pienesti myös olla toteuttamassa siellä. Et varmaan se sitten, ni mielenkiintoo on. Mutta sitten juurikin se aika ehkä on se kyse, että miten, missä välissä ennättää opiskelemaan lisää. Tai sen verran, että tulis lisää varmuutta ehkä. Mutta toki tässä meiän työympäristössä kaikki on mahollista.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Nii et aika silleen go with the flow, että katsotaan mihin elämä kuljettaa sitten.

Hanna Sorsa: Kyllä. Mutta enemmän on koko ajan sitten taas, on suuntautunut tuohon verkkosivupuoleen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No kerro vähän siitä, että, tai kuvaile sun perustyöpäivää nyt tällä hetkellä graafikkona. Miltä se näyttää?

Hanna Sorsa: Tällä viikolla mitenkä oon tehnyt, niin oon suunnitellut yritysten visuaalisia ilmeitä. Logoa ja siihen kaikkee muuta ympärille tulevaa. Ja sitten myös verkkosivujen ulkoasua. Ulkoasua, että miten ne on näyttänyt. Ja oon myös käynyt kouluttamassa, et se on hyvinkin laiasta laitaan tämä viikko ollut. Tai sitten tänään oli aloituspalaveri verkkosivujen ulkoasun suunnittelusta. Niin semmostapa se melkein on. Ja jo välillä yrittää vähän karaokkeekin tietysti laulaa. Kun meillä on semmoset laitteet.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aah, teillä on täällä toimistolla karaoke.

Hanna Sorsa: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Toi olisi ihanaa. Voi vitsi. Onks sulla karaokebravuuria?

Hanna Sorsa: No kyllä. Se on Suvi Teräsniska ja Hento kuiskaus. Se ei sovi minun, lauluäänenä oo niinkään.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mutta se ei oo olennaista.

Hanna Sorsa: Ei olekaan. Näinhän mie oon aatellutkin, että ihan sama.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sinä sanoisit ihmiselle, joka nyt harkitsee parhaillaan sitä, että lähtis kouluttautumaan, lisäkouluttautumaan?

Hanna Sorsa: Ehottomasti. Aina kannattaa. Jos vaan pienikin harkittee, niin kyllä. Ja sanotaanko näin, että ehkä ton Code Academyn, ni ehottomasti, sinne vaan, että vaikka saatoin sanoa, että oli rankka vuosi, niin niihän se, ei mikään helpolla tule. Tai siis, tule, että se vaan pitää panostaa siihen ja sitten kun on taas orientointunut siihen tossa Code Academyssäkin, aatellen, että mie tiesin, että se kestää sen yhdeksän kuukautta. Ja sitten se on done niin sanotusti. Niin kyllä asioista aina selviää. Ja apua löytyy. Mutta kyllä, todellakin kannattaa lisäkouluttautua ja lähteä. Ja Savoniasta oon tykännyt, niin minä oon siellä käynyt ni monina kertoina ja, ni siel on hyviä opettajia.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja sellaiset merkitykselliset asiat aika harvoin tulee helpolla. Ne usein vaatii vähän vaivannäköä.
Hanna Sorsa: Paljon paremmin, minä huono pukemaan asioita sanoiksi, mutta sinä osaat tulkata tässä asiat.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Hanna, yleiskieli, Hanna, tämmönen translater.
Hanna Sorsa: Kyllä.

Outro: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.