Podcastit

SPEAKER_01 [00:00:00]: No niin. Täällä meillä on vieraana tänään Vesa-Pekka Tervo. Tervetuloa.

SPEAKER_00 [00:00:09]: Kovasti kiitoksia. Kiva olla täällä.

SPEAKER_01 [00:00:11]: Hauskaa, että pääsit juttelemaan tänne meidän Ei hätiä mitiä podcastiin. Mehän tässä laajalti käsittelemme tämmöistä asiaa kuin kokonaisturvallisuus. Sulla on aika pitkä tausta. näiden erilaisten turvallisuus- ja varautumisasioiden parissa. Kerropa vähän, mitä olet puuhannut.

SPEAKER_00 [00:00:35]: No joo, olen ollut keskushallinnossa töissä kohtuullisen pitkään, ja sitten myös ehdin olla läännihallituksessa kaadessa eri tehtävässä ennen aluehallintovirastojen perustamista, ja sitten olen ollut pelastustoimessa pelastuslaitoksessa riskihallintopäällikkönä muutaman vuoden, ja sitten lisäksi vielä vielä kuntaliiton puitteissa sekä kuntien näkemystä tuottanut turvallisuuden varautumiseen, mutta myös pelastustoimen näkemyksiä siihen teemaan. Nykyisin työskentelen hyvinvointialueyhtiön Hyvilissä vuoden 2023 alusta lähtien. Sillä tavalla 23 vuotta alkaa olla näiden asioiden pyörittämistä takana.

SPEAKER_01 [00:01:19]: Pelottavaltakin kuulostaa monenlaista laitosta ja virasto- ja lääninhallituskin siellä oli. Ja nyt sitten tämä hyvinvointialue, se on meitä tavan kansalaisia vähän pelottavan hämmentäväkin laitos. Vai mikä se oikein on?

SPEAKER_00 [00:01:38]: No minä en pidä kyllä hämmentävänä tai varsinkaan pelottavana, että olen aika paljon näin mahdollisuutena ja uutena rakenteena, joka joka tuottaa uusia lähtökohtia varautumiseen ja turvallisuuden tuottamiseen. Kysymys on vain siitä, että kuinka hyvin niitä mahdollisuuksia pystytään ja jopa halutaan sille tuottaa ja palvelutoimintaa muokata sen perusteella, että mitä uusia mahdollisuuksia se tarjoaa. Tavallaan se on mahdollisuuksien rakenne mun näkökulmasta.

SPEAKER_01 [00:02:07]: Mitäs hyvää sieltä voi syntyä nyt tähän turvallisuuden ja varautumisen skeneen?

SPEAKER_00 [00:02:16]: No mä jotenkin sillä tavalla itse ajattelen, että jos ajatellaan normaalia liikenne-elämäpuolta ja saadaan kolme firmaa esimerkkinä yhteen, niin totta kai silloin ruvetaan miettimään sitä, että millä tavalla voidaan Voidaan lähteä tehostamaan ja optimoimaan sitä kokonaisuuden tuottamista, mitä ne kolme osaa pystyy tuottaa yhdessä. Tässä on ihan samanlainen tilanne, että täytyy vain pystyä näkemään toimialakohtaisten silmälasien yli siihen koko hyvinvointialakohtaisen tason saakka ja arvioida sitä, että miten sosiaali- ja terveys- ja pelastomi pystyy toinen toistaan tukien tuottaa uutta lisäarvoa yhteiskuntaan. Ja tavallaan tässä on tietysti hyväksyttävä, että on vielä murroskausi menossa ja on ollut paljon huolta siitä, että miten palvelut lähtee toimimaan ja mitä muotoja ne saa. Mutta kyllä selvästi nyt ollaan jo liukumassa siihen suuntaan, että tämän tyyppinen ajattelu, missä katsotaan tätä yhteistä uutta lisäarvoa, on lisääntymässä ja siinä mielelläni on mukana ideoimassa.

SPEAKER_01 [00:03:21]: Nämä kolme toimialaa, niin ne on siis sosiaali, terveys ja pelastus. Pelastustoimi, joo, kyllä. Ja miten tämä, jos on kyyninen kansalainen, niin sitten vähän ajattelee niin, että tämmöinen uusi viranomainen, niin tavallaan, että se vähän niin kuin alkaa elää omaa elämäänsä, tavallaan rakentelee rakenteita ja palveluita ja sitten me mietitään, että miten se muistaa ne loppukäyttäjät siellä ja ne asiakkaat.

SPEAKER_00 [00:04:02]: Hallintohan tarvitsee aina vaativia asiakkaita. Siis se, että hallinto toimii hyvin, niin se on melkein edellytys, että asiakasvaatimus on näkyvä, kuuluva ja se otetaan huomioon sitten. Ja nyt tässä tilanteessa juuri kun kolme hallintoa tekee uutta yhteistyötä, niin ei mitään parempaa koordinaattia tarjoa siihen työhön kuin se, että mikä on asiakasyöty erilaisten johtamismallien lopputuloksena. Mikään muu ei yhdistä näitä hallinnoilla niin hyvin kuin se, että katsoo asiakkaansa. Asiakas yhdistää nämä hallintoalat ja sen näkökulman ohittaminen olisi tosi vaarallista. Nyt ei ole mitään varaa lähteä toimialakohtaisiin osa-optimointiin tässä kokonaisuudessa.

SPEAKER_01 [00:04:46]: Sitten kun me puhutaan tämmöisestä varautumisesta, yhteiskunnallisesta varautumisesta, kokonaisturvallisuuden tuottamisesta, niin siinähän jotenkin Miten kun siinä tavallaan asiakkaana on vähän niin kuin koko yhteiskunta. Miten tämmöinen asia näyttäytyy sille ikään kuin palveluisen käyttäjälle?

SPEAKER_00 [00:05:12]: Joo, siinähän tietysti tilanne on, jos menen sen verran taaksepäin, silloin Sipilän hallituksen aikana oli maakuntauudistusta puuhattiin ja silloin oltiin valmisteltu jo pykälejä, jotka olisi esimerkiksi varautumisen kannalta ollut aika merkittäviä alueella siellä tasolla, että siinä pykälistössä määritettiin alueellisen yhteisön varautumiseen osallistujaksi myös järjestöt, kunnat ja elinkeinoelämä, ja se olisi ollut säädöspohjassa tekemistä silloin, ja se olisi eka kertaa sille tasolle määriteltyä yhteistyörakennetta. Kaikki ne muinenkin määrittelyinen siinä yhteydessä, mutta sitä ei pystytty sitten ottaa enää tähän hyvinvointialueelle mukaan säädöspohjaan, ja tavallaan tässä on sellainen tietysti ikään kuin heikkous, että lainsäädäntö ei suoraan mandaattia alueellisille yhteisillä varautumisilla anna samalla tavalla, mitä se olisi antanut, jos maakuntauudistuspykälä pykälistä olisi toteutunut, mutta toisaalta olen itse katsonut, että se alueellinen omistajuus, mitä edellyttää se, että hyvinvointialueet omassa tehtävässään tällä osa-alueella onnistuvat, niin se käytännössä tarkoittaa hyvin paljon sen tyyppisiä toiminteita, mitä tässä aiemmassa pykälistössä oli. Eli tavallaan luotan siihen, että se katse on koko alueen yhteisten intressien turvaamisessa. Se, että eihän siihen niin vakiumuotoisella tiellä tai ehkä niin tehokkaasti välttämättä päästä verrattuna siihen, mikäli se olisi pykälistössä, mutta luulen, että se on suunta, mihin ollaan kuitenkin menossa. että selvästi on pulaa siinä, että kuka sitä alueellista kokonaisuutta eteenpäin omistajuudellaan veisi, ja hyvinvointialueet omasta mielestäni sopii siihen rooliin älyttömän hyvin.

SPEAKER_01 [00:06:58]: No miten nyt, kun olet seurannut sitä kehitystä siellä, niin… Miten tämmöinen, tämä varautumisen käsite on monessa kohdassa vähän vaikea jotenkin ymmärtää ja omistaa ja mieltää, että miten susta tuntuu, että tämmöinen alueellisen varautumisen tavoite siellä erilaisilla hyvinvointialueen toimijoilla tai päätöksentekijöillä, niin pysyykö se heillä radarissa ja mielessä?

SPEAKER_00 [00:07:30]: Siinä on varmaan kyllä tällä hetkellä ainakin aika paljon eroja. Kyllähän tämä taloustilanteen hallintaan liittyvä yleistilanne on aika vaativainen kehittämistoimenpiteiden näkökulmasta, mutta toisaalta semmoinen alueellinen omistajuus yleensäkin ottaen, niin se voi olla ainoastaan toimijalla, jolla on todellista päätöksentekokykyä alueellisesti. Sillä tavalla olen aina ollut sitä mieltä, että valtion organisaatio ei kykenisi sellaiseen tehtävään. Valtioaluehallintovirasto esimerkiksi on hyvin tukeneet varautumisen kysymyksissä alueellisia näkökulmia ja paikallisia näkökulmia, mutta tavallaan se alueellinen omistajuus täytyy olla olemassa, jotta se ikään kuin lähtee kehittyä omilla ehdoillaan ja palvelee juuri niitä alueellisia ja paikallisia tarpeita.

SPEAKER_01 [00:08:21]: Eli tämmöistä nyt sitten tämä hyvinvointialue

SPEAKER_00 [00:08:25]: Se mielestäni pitäisi edetä siihen suuntaan, että tällaista tuotetaan ja onhan olemassa tosi paljon niitä rakenteita, joiden puitteissa tätä työtä tehdäänkin. Ne ei ole lakisääteisiä rakenteita, mutta ne on jäänyt elämään siinä siitä johtuen, että ne pykälistö antoi ikään kuin koordinaatteja siitä, että mihin suuntaan pitäisi tällaisessa alueellisessa varautumisen toiminteessa edetä.

SPEAKER_01 [00:08:48]: Miten sitten kunnat, mitenkä ne pysyy tässä, olit aikaisemmin tosiaan kuntaliitossa töissä, niin miten kunnat jotenkin, mikä heidän oma mandaatti on, säilyykö se sitten tässä kokonaisuudessa selkeänä?

SPEAKER_00 [00:09:06]: No jotenkin itse katsoen, että se keskinäinen sidoksellisuus varautumisen osa-alueella, erityisesti kuntien ja hyvinvointialueen välillä on niin suuri, että Että ei siinä kukaan, joka sitä käytännön työtä tekee, niin voi ruveta rakentamaan rajamuoreja siihen väliin. Että vaikka infran häiriöttömyyden suhteen, niin on hyvin, että on ollut ihan sen kuntien. tuottaman infran toimivuuden varassa ja molemmilta muiltakin osin. Sitten on vielä tietysti, mihin viittasin aiemminkin, että yhteiset asiakkaat. Se alueväestö, kun on yhteiset asiakkaat, niin tuntuisi erikoiselta, että siinä hallintosisältään lähtisi osa optimoimaan erilaisia asioita, vaan kyllä siinä aika rinta rinnan täytyy mennä. On tietysti ollut huomattavissa, että on aika suuria jännitteitä myös ollut tämän murrostilanteen seuraamuksena, mutta Mutta oma neuvo on ollut tähän se, että pitäisi katsoa ehkä viiden tai jopa kymmenen vuoden päähän ja määrittää yhteisiä tavoitetiloja kuntien hyvinvointialoiden kesken ja sitten suunta niihin, jotta ei ikään kuin tämä murroskauden osa-optimointi häiritsisi tätä yhteistyön kehittämisen linjaa liian pitkään.

SPEAKER_01 [00:10:19]: Niin se, että kuulostaa, että pikkusen on hakemista, mutta näet, että se siitä asettuu uomiinsa tämä yhteistyö?

SPEAKER_00 [00:10:29]: Kyllä se täytyy asettua. Ei ole oikeastaan vaihtoehtoja sille. Julkisen hallinnon mahdollisuuksien piirissä ei ole se, että hallintojen kokonaisuudena toimisi fiksulla tavalla.

SPEAKER_01 [00:10:44]: Miten tuota, olet puhunut semmoisesta käsitteestä kuin turvallisuuden demokratisoiminen.

SPEAKER_00 [00:10:51]: Joo, se on oikeastaan sellainen teema, mikä on itsellä noussut jotenkin tässä viimeisen vuoden aikana pintaan. Ja mä en tiedä, liittyykö se oikeastaan siihen, että kun tämä turvallisuustilanne muuttuu, tai on muuttunut tällaiseksi ikään kuin kovan turvallisuuden tematiikaksi, niin on pientä huolta siitä, että vaikuttaako se siihen, että kuinka… kuinka sitten turvalliset viranomaiset ikään kuin sitä turvallisuuden kenttää luovuttaa muiden kuin turvallisen viranomaisten huoleksi ja käyttöön, ja kuinka paljon sitä kenttää jaetaan sitten muiden kuin turvallisen viranomaisten kesken. Tässähän on ollut pitkä linja, jossa tämä yhteiskunnan turvallisuuden tekeminen ja varautumisen tekeminen on sillä tavalla demokratisoitunut, että kaikkien rooli on tunnustettu ja tunnistettu ja sillä tavalla on edetty siihen suuntaan, että semmoista yhteiskuntakokonaisuuden varautumista voidaan katsoa ilman viranomaiskaistoja semmoisena yhtenä entiteettinä vaikkapa kuvaten. Jos tässä lähdetään kovin voimakkaasti, menee siihen suuntaan, että näiden turvallisuusympäristön muutosten takia, niin katsotaan, että tämä laajempi käsitys kokonaisturvallisuudesta ei olisi relevantti, niin se on mielestäni kuitenkin huolestuttava suunta. Viime kädessä kaikissa turvallisuustilanteissa se menestyksen ratkoo se, että kuinka hyvin kaikki toimijat ovat mukana.

SPEAKER_01 [00:12:19]: Joo, tuon olen itse havainnut tässä kokonaisturvallisuuden klusterin rakentamistyössä, että Aika paljon tahtoo mennä, että kokonaisturvallisuus ja turvallisuus ovat synonyymejä ja siitä seuraa se, että kun meidän ajatus on aika vahvasti se, että turvallisuus on asia, jonka omistavat turvallisuusviranomaiset. Eli tavallaan joku tekee sinun puolestasi sen turvallisuuden, ja sitten tämä on jotenkin vähän ollut tämmöinen ikuinen keskustelu, ja nyt se juuri niin kuin kuvasit, niin menee vähän hankalaan suuntaan, kun tämmöinen kovan turvallisuuden näkymät tulee niin keskeisiksi.

SPEAKER_00 [00:13:03]: Joo, sitä kannattaa ainakin seurata, ja on todellakin niin, että tässä kokonaisturvallisuudessa sanankäyttö on räjähtänyt. että mediaseurantaa kun seuraa, niin siellä on vaikka minkälaisia asioita löytyy tämän termin alta. Ja olen itse koettanut korostaa, ei aina siinä onnistuen, mutta aina koettanut korostaa sitä, että nyt tässä murrostilanteessa, kun hallinto on järjestäytynyt uudelleen, niin pitäisi todella tarkasti pitäytyä jo määritellyissä termisisällöissä, että löytyy se yhteinen eri toimijoiden välille. Että tavallaan termin käytön laajentuminen uusille kentille, niin se tuo vaan hämmennystä sitten eri suuntiinsa, että Että tavallaan pitäisi tärkeänä, että kokonaisturvallisuudesta puhuvattaessa viitata siihen yhteisen tekemisen malliin, joka on tuottanut paljon hyvää suomalaisen yhteiskuntaan.

SPEAKER_01 [00:13:51]: Joo, se on jotenkin käytännössä vähän vaikeaa ehkä, kun miettii juuri tätä. demokratisoimista ja tavallaan juuri sitä, että sehän tarkoittaisi, niin kuin demokratia nyt yleensäkin, kansalaisten osallistumista. Että tavallaan niiden ikään kuin loppukäyttäjiä ja niiden ikään kuin ylimpien päätöksentekijöiden, jotka vaaleillaan asioita valitsee ja muuta ja pyörittää kaikin puolin muutenkin yhteiskuntaa. Niin kun tässähän on vähän ollut semmoinen, että onhan se tavallaan meidän kansalaistenkin probleema, että Se on aika mukavaa ajatella, että joku muu hoitaa sen turvallisuuden. Itse olen myös miettinyt, kun tässä omassa tekemisessä esimerkiksi yritykset ja yrittäjät ovat keskeisessä roolissa, kun ajatellaan, että elinvoima syntyy tämmöisestä. yritystoiminnasta ja sitten tämä elinvoima olisi aktiivisesti mukana siinä, miten se kokonaisturvallisuus eli yhteiskunnan kokonaisturvallisuus ja sillä tavalla laimiotta myös varautuminen erilaisiin häiriöihin tapahtuu, niin miten se Todellisesti saadaan syntymään se, että se osallistuminen kiinnostaa ja toisaalta, että sille on tilaa.

SPEAKER_00 [00:15:19]: Joo, tämähän se ydinkysymys on tavallaan, että tämä rakenne ei kestä, jos ei väestö ja poliittinen päästöteko ole mukana siinä turvallisuuden ja varautumisen rakenteiden pystyttämisessä ja ylläpitämisessä. Ja tälle se ikään kuin se kielteinen vastavoima on se, että totta kai hallinnonalat voivat katsoa ikään kuin pelkästään omaa hallinnon alansa ja ikään kuin tehdä siellä sisällä sen tyyppistä tekemistä tai tuottaa sen tyyppistä sisältöä, joka ei ihan sitä kokonaisuuden kautta ole parasta mahdollista tekemistä. Mutta tämä suomalainen hallinto on kuitenkin rakennettu sillä tavalla, että siitä ei ketään syytetä, että palvelee omaa hallinnon alaa. Ja tekisin mieli haastaa sillä tavalla, että voisi pikkasen haastaa ehkä keskimäärin sitä ajattelua, jolla valmistelua tehdään Suomessa. Että kyllä mä näkisin mielelläni sitä sellaista ikään kuin umpirehellisyyttä siitä, että mihin eri hallinnollat todellisuudessa pystyy, koska se antaa taas lähtötietoja siihen, että millä tavalla sitä Ikään kuin koko yhteiskuntavastetta pystyisi lähteä rakentamaan paremmin mukaan lukien sitten, mitä asukkaille ja muille ei-turvallisuustoimijoille tulisi antaa tai osoittaa vastuuksiin.

SPEAKER_01 [00:16:34]: Me puhutaan tästä hallinnon siiloutumisesta. Itse olen ajatellut niin, että toisaalta hallinto siiloutuu, mutta me siiloutetaan paljon muitakin, vaikka alueen toimijoita, mikä heidän roolinsa on. Vaikkapa minä olen maakunnan liitossa töissä Pohjois-Savon liitossa ja sitten on hyvinvointialue. kunta paikallistasolla, sitten mainitsit tuossa aluehallintoviraston valtion aluehallintona, ja jotenkin tämä yhteinen tekeminen, niin jotenkin se jännästi vaatii aina ponnistelua. Mistähän se oikein johtuu?

SPEAKER_00 [00:17:19]: Joo, palkanmaksaja ratkaisu on eri, mitä tekemisen ote sitten, että siihen täytyy pystyä luottamaan, että tuota Että löytyy sellainen näkökulma siihen tekemiseen, joka on yhteiskunnallinen. Ja silloin se, mä viittasin aiemmin siihen asiakasnäkökulmaan, se on yksi, mihin pystyy rakentamaan aika paljon. Ja toinen on sitten, ehkä mä sanoisin sitä tietoperusteiseksi tekemiseksi enemmän, että löytyisi dataa, jonka perusteella voidaan osoittaa, että tiettyjä linjoja edetä, niin se yhteisen tekemisenkin summa on suurempi, mitä ne osaset pelkästään. vaan että löytyy sellaista uutta lisäarvoa, kun voidaan oikeasti ohittaa ne kaikki sektorikohtaiset osa-optimointimahdollisuudetkin. Ja kyllähän sä oot ihan oikeassa siinä, että onhan se tosi vaikeaa, kun sillä tavalla mennään, ja siitä palkitaan tällä hetkellä, että pärjätään ikään kuin omassa poterossa. Mutta kyllähän tässä tietysti se on tavallaan koko julkisen hallinnon ohjauksen kysymys myös se, että mitä oikeastaan tätä koneistolta isossa kuvassa halutaan. Että jos oikeasti nostetaan sitä vaatimustasoa sille tasolle, että lähdetään aidosti miettimään, että mikä on kokonaisuuden kannalta hyvä, niin sillä tavalla sopivasti kyllä saadaan ehkä murrettua vanhoja ajatustapoja ja tekemisen tapoja. Kyllä mä itse en tiedä, olenko liian kauan luhallinnossa töissä, mutta olisin valmis tämän tyyppiseen lähtökohtaan jatkossa.

SPEAKER_01 [00:18:49]: Niin, että sillä on vaan jonkun… Tai pitäisi pystyä siis hahmottamaan se, että mikä on se kokonaisuus ja mitä nämä eri osat siihen kokonaisuuteen vaikuttavat. Sitä olen miettinyt monesti, että tämä on niin hirveän monitahoinen ja kompleksinen systeemi, että siellä tuntuu sitten, että helpointa on sitten keskittyä juuri siihen käsillä olevaan ja juuri vain siihen asiaan, joka tulee sieltä suorasta omasta ohjauksestaan.

SPEAKER_00 [00:19:13]: Se on varmasti helpointa, mutta tässä on juuri se, että silloin se tietotuotanto, mihin nojataan, on yleensä omissa käsissä. Tuossa viittasit esimerkiksi siihen tutkimuskentän mahdollisuuksiin turvallisuuden ja varautumisen kehittämisessä, niin kyllä pitäisi ehdottomasti paljon laajempaa olla se tietoaineisto hyödyntäminen. Tänä päivänä puhutaan varautumisen turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta tällä kentällä. Tällainen merkittävä tietoaineistojen hyödyntämisen laajentaminen on ehdottomasti tarpeen. Se on yksi lähtökohta, millä voisi lähteä purkamaan tiettyjä haasteita.

SPEAKER_01 [00:19:48]: Mutta miten sitten, jos puhutaan siitä demokratisoimisesta, niin silloin siinä tavallaan yksilö ja kansalainen ja asukas on siinä keskeisessä roolissa. Mutta miten hän pystyisi, kun tämä on hirveä möhkäle, kun on niin paljon rakenteita ja sääntelyitä ja tavallaan sitten… Aina nähdään, että se asiantuntija tämän hoitaa ja hallitsee. Miten heille saisi sinne tilaa?

SPEAKER_00 [00:20:20]: Se on tehtävissä, on saalteltavissa tämä asia äärelle. Koko väestö, ihan hyvin. Olen aika pitkään itse puhunut siitä. En niin hyvinkin toteuttanut kylläkään, mutta olen ainakin puhunut siitä, että pitäisi pystyä enemmän toreilla ja turuilla kertomaan siitä, että mihin saakka yltää Turvallisuusviranomaisten vasta eri asioissa, jotta voidaan sitä omatomisen varautumisen vaatimustakin perustella sitä kautta ja haastaa ikään kuin väestö osallistumaan siihen yhteiseen työhön. Mutta tässä on juuri haastana tällä hetkellä, että aika paljon suljetaan palvelutuotantoon liittyviä tietovirtoja asiakkaisiin saakka, koska pelätään, että sitä käytetään kielteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on tietysti ihan oikea ja todellinen huoli ja pitää ottaa huomioon, mutta kyllä se aika pahasti korville demokratiavaadetta sitten lyö. Ja siinä olisi hyvä löytää kyllä sellainen järkevä kompromissi näiden asioiden kanssa, että ei mennä liian pitkälle siinä tiedon salaamisessakaan.

SPEAKER_01 [00:21:20]: Niin, tässä oli puhetta aikaisemmin joku kuukausi sitten näistä valmiussuunnitelmien julkisuudesta ja miltä osin niiden pitäisi olla salaisia ja sitten vähän oli semmoinen yleinen keskustelu, että kaikki tyynni, mikä liittyy esimerkiksi kunnan valmiussuunnitteluun, niin pitäisi olla julkista. Miltä tämä nyt oikein näyttäytyy?

SPEAKER_00 [00:21:47]: No joo, siinä on just ehkä tämä turvastilanne, niin vaikuttaa siihen keskusteluun se polarisoi niitä ääripäitä aika voimakkaasti, että itse olen silloin aiemmin, kun on asiasta tiedusteltu, niin olen vastannut sillä tavalla suurin piirtein, että sikälikö siellä on sellaista salassa pidettävä aineisto, joka lainoja on salassa pidettävää, niin se tulee peittää, mutta muilta osin sitten pitäisi pystyä hyödyntämään, eli se riippuu sitä aineiston sisällöstä, että mikä on kenenkin käytettävissä ja hyödynnettävissä, että kyllähän se poliittisen päätöksentekokoneiston pitää ne perusteet tietää myös näissä asioissa siihen saakka, kun ei ole perusteita niitä salata. Tämä on varmaan sellainen asia, mikä on vielä pitkäänkin otsikoissa ja tätä määrittelyä tullaan tekemään, koska tämä on vähän auki tällä hetkellä, että miten tässä tulisi tätä asiaa menetellä. Mutta se on minusta selvää, että ylilyöntejäkin on tapahtunut tällä kentällä mielestän salamisen suhteen.

SPEAKER_01 [00:22:45]: Niin. Niin, että se varmaan on aika olennaista, että ihmiset sitten on kuitenkin kohtuullisessa määrin kartalla siitä, että mitä ne erilaiset turvallisuusulottuvuudet, ja nyt kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin nehän ei ole pelkästään näitä meidän perinteisiä, ikään kuin viranomaisturvallisuuteen liittyviä, on monta muuta asiaa.

SPEAKER_00 [00:23:11]: Niin, mä katsosin kyllä, että asukkaat ja väestö on myös sitä… varautumisen toteuttajia, että niillä on se rooli myös, niin sillä tavalla tuntuisi erikoiselta, että heille ei mitään perusteita tai lähtökohtaisia tietoja siitä omasta roolistaan tai niistä nimenomaan rajoista, niin voisi avoimesti kertoa, että vaikeahan sitä ikään kuin taas väestön omistajuutta tällä kentällä vahvistaa ja ikään kuin osoittaa sitä, tai saada se keskustelu aikaan viranomaisen ja väestön välisestä vastuusuhteesta, jos ei tieto ole käytettävissä tai sitä ei voida hyödyntää.

SPEAKER_01 [00:23:49]: Tässä on vähän jännä paradoksi, että meillähän on aina hyvin tärkeää, kun me mitataan kovasti sitä kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja sehän on ollut hyvin korkealla tasolla ja sitten tavallaan siitä tuntuu, että siitä tulee sellainen johtopäätös, että silloin se että juuri luotetaan siihen, että se viranomainen, sillä on se tieto ja se tietää, mitä se sillä tekee, ja tavallaan sitä ei sitten tarvitsisi, että se avoimuus ikään kuin jännästi jääkin semmoiseksi vähän sitten lapsipuolen asemaan.

SPEAKER_00 [00:24:23]: Joo, toi on tosi jännä kysymys, että silloin kun alalle tulin, niin silloin oli Yllättävänkin yleistä se, että turvallisuusjärjestöt puhuivat siitä, että vastuuta esimerkiksi joillain toiminnanharjoittajilla ei olisi tietysti turvallisuusratkaisusta juuri sen takia, että viranomaisten valmiudet ovat niin hyviä, joka tavallaan suoraan söi ikään kuin sitä vastuunottoa kyseisiltä toiminnanharjoittajilta ja se on tosi vanhentunutta tekemisen tapaa, että siinä taustalla oli tietysti se varmaan ylpeyttä omasta toiminnasta, mutta myös sellaista väärää tulkintaa siitä, että mikä se viranomais… kokonaisuuden suhde siihen koko väestöön tulisi olla. Että kyllä mä itse näkisin ihan mielelläni sitä, että viranomaiset puhuisi myös omista ikään kuin epävarmuuksistaan tai haasteistaan palvelujen suhteen, jotta se demokratisoituisi tämä keskustelu myöskin, eikä se olisi ikään kuin sellaista vaikuttamista siihen mielikuvaan, mitä kukin toimiala edustaa. Ja ehkä siinä niin oleellista… Nyt meni ohi, sori. Ota pois. Mulla oli kolme ajatusta, mä en kolmatta muista. En mä muista sitä kolmatta. Pitäisi olla paperi tässä läsnä.

SPEAKER_01 [00:25:53]: Niin. Joo, mutta jotenkin tämä, nyt sitten kun me puhutaan niin monenlaisista uusista uhkakuvista, hybridivaikuttamisesta ja informaatiovaikuttamisesta, tavallaan näistä pehmeistä vaikuttamisen keinoista, joita ikään kuin tämä kovat turvallisuusuhkat, ikään kuin viholliset käyttävät hyväkseen, niin tavallaan siitähän seuraa tämmöinen tämmöinen ajatus, että myöskin sitten juuri nämä pienimmät asiat, mitkä liittyy tähän meidän avoimuuteen, mistä me muuten voitaisiin keskustella, niin jotenkin me ei voidakaan niistä sitten avoimesti puhua, koska nämä syyt, että tämäkin varmaan vaatisi vähän semmoista skarppausta.

SPEAKER_00 [00:26:41]: Niin ja siinä ehkä tuota taustalla on myös se, että tässä turvallisuustilanteessa juuri niin varmaan on ikään kuin erityinen tarve tuottaa turvallisuuden tunnetta väestölle. Että siinä mielessä tämä tilanne on värittynyt jo yleisilmeiltään, ja kun puhun siitä, että pitää muistaa se turvallisuuden demokratisointivaade kaiken toiminnan taustalla, niin tämä on ehkä sillä tavalla huono mahdollinen hetki käydä sitä keskustelua sen vuoksi, että väestö varmaan toivoo tuntevansa sen perusturvallisuuden säilymisen edelleenkin, vaikka turvallisuustilanne on näin paljon muuttunut. Mutta tavallaan ehkä ei tule kuitenkaan sitä demokratian vaadetta unohtaa ja toivoakseni sitten jossain kohden tämä yleinen turvallisuustilanne normalisoituu joko siten, että väestön toleranssi tilanteen suhteen vahvistuu tai sitten tilanne muuttuu positiiviseksi yleisellä tasolla. niin sitten ehkä voidaan lähteä myös siihen, että se viranomaisen viestinnän ei tarvitse olla pelkästään sitä ikään kuin turvallisesti tuottavaa viestintää, vaan ikään kuin sitä haastekentää läpikäyntiä, mikä liittyy kokonaisturvallisuuden kehittämiseen.

SPEAKER_01 [00:27:52]: Niitä on ehkä tätä… resilienssiä, mitä ajetaan takaa, tai itsellä se ainakin liittyy juuri tähän kokonaisturvallisuuden toiminnan ajattelutavan kehittämiseen, että myöskin tämä meidän yhteiskunta ja nämä meidän yhteisöt, kaikki nämä paikallisyhteisöt ja alueet jotenkin tulisivat resilientimmeksi, että me myös kestämme sitä epävarmuutta ja sitä kompleksisuutta ja sitten pystymme siellä toimimaan ja navigoimaan.

SPEAKER_00 [00:28:19]: Joo, se edellyttää kyllä sitten sitä, että huomioidaan se koko väestökenttä tavallaan, että ei jätetä sitten ketään pois ikään kuin laskuista, kun niitä asioita pohditaan, että vaikka paikallisyhteisöt, että niillähän on juuri tästä näkökulmasta niin tosi keskeinen rooli sitten etäällä palvelukeskittymistä. Ja siinä mielessä, että tätä resilienssiä pyrittäisiin ylläpitämään myös kaukana palvelukeskuksista, niin olisi tärkeää, että se julkinen hallinto huomioisi aivan täysimääräisesti myös nämä paikalliset yhteisöt, riippumatta siitä, mitä he ikään kuin ydinbisneksenään tekevät. Jos puhutaan turvallisuuden tunteesta ja turvallisuuden hallinnasta ja yleensä sen kunta- tai aluekeskuksen suhteesta sinne harva-alueelle, niin onhan se mielestäni välttämätöntä, että tähän osaan kirjoitetaan huomiota. Se pikkasen on ollut vaikeaa ehkä, jos katsotaan tätä 20 vuoden aikajaksoa, mutta toivoksi siinä mennään jatkossa eteenpäin.

SPEAKER_01 [00:29:17]: Tässä ei ehkä ihan valmiiksi saada maailmaa tältäkään osin, mutta mun mielestä tässä on nyt tullut hyviä näkökulmia keskusteluun. Tavallaan aika paljon haasteita, mitä sitten tulevaisuudessa tapahtuu. Meidän molempien omissa töissä ja kaikkien muiden, jotka näiden asioiden parissa ja sitten meidän kaikkien kansalaisten ja sidostahojen pitäisi sitten ikään kuin viedä eteenpäin ja olla aktiiviset. Se on ehkä meidän, olisiko tämä meidän keskeinen viesti, että me peräänkuulutetaan tällaista aktiivisuutta ja omistajuutta itse kultakin näihin kokonaisturvallisuuden asioihin.

SPEAKER_00 [00:30:04]: Ja varmasti sellaista en ole kuluttu, mutta mikä liittyy vaikka tiedon hyödyntämiseen ja kuulemiseen ja keskusteluihin ja valmistelulaajuuteen. Totta. Tässä on käyty aika paljon haasteita läpi, mutta se varmaan johtuu tästä kehittämishenkilön geenitaustasta. Tällaisia teemoja nousee ylös, kun keskusteluja käydään.

SPEAKER_01 [00:30:25]: Me ollaan hirmu iloisia, että tämmöisiä kehittämishenkilöitä on olemassa tällä alalla. Kiitos tästä keskustelusta.

SPEAKER_00 [00:30:32]: Kiitos kovasti.

[äänite päättyy]

SPEAKER_00 [00:00:01]: Hei Kimmo, tervetuloa tänne meidän podcastiin. Olet rakentamisen ammattilainen.

SPEAKER_01 [00:00:11]: Kiitos Harriet kutsusta. Hienoa liittyä tähän asiantuntijoita vileisevän podcastiin, tuomaan omaa näkemystänä rakennusalan asiantuntijan silmin.

SPEAKER_00 [00:00:22]: Hienoa. Tässä olisi mukava lähteä liikkeelle siitä, että Mitenkä rakentaminen liittyy turvallisuuteen?

SPEAKER_01 [00:00:35]: Rakentaminen on yhteiskunta ja yhteiskunta rakentuu. Kun me puhutaan tässä nimenomaan kokonaisturvallisuudesta, niin rakentaminen on todella tärkeä näkökulma siihen, koska koko se turvallisuushan on tavallaan rakennettu meidän yhteiskunnassa. Kaikki rakenteet… Ne rakentuu fyysisen, fyysisten rakenteiden päälle ja sisälle. Ja meidän turvallisuus, kokonaisturvallisuus on paljon meidän yhteiskunnan kuva. Ja meidän yhteiskunnan kuva on yllättävän paljon meidän rakennettu ympäristö kokonaisuutena. Ja minä voin ylpeänä sanoa, että meillä on maailman mittakaava, kun katsotaan, niin meillä on poikkeuksellisen turvalliset rakennukset. Ne turvaa meitä luonnonoloilta ja Ne on tasalämpöisiä, viihtyisiä ja ne luo sitä turvallisuutta, jota me tässä hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisina nautitaan ja jolle me niin helposti tullaan sokeiksi.

SPEAKER_00 [00:01:39]: Niin, jokaisella on kotita ja sitten työympäristöjä, monenlaisia muita ympäristöjä.

SPEAKER_01 [00:01:47]: Juuri näin. Ja nyt kun meillä on sitten tämä ilmastonekakulma myös, niin on otettava sekin huomioon ja sitten vielä tehostettava sitä olemista. Onhan meillä tässä iso murros koronan jälkeen käynnistynyt, että meillä tulee se työympäristö entistä enemmän sinne kotiin ja tilojen käyttö tehostuu. Mitä me tehdään tälle meidän rakenneteluympäristölle nyt tässä muutoksessa?

SPEAKER_00 [00:02:12]: Aika paljon puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja korjausvelasta. Infrastruktuuri, sehän on osa rakentamista kanssa.

SPEAKER_01 [00:02:24]: Se on todella tärkeä osa, se on se näkymätön osa. Miten automaatio se meillä onkaan, kun meille tulee lämmintä ja kylmää vettä, raikasti sellaista hanaasta. Meidän esimerkiksi vesijohtoverkosto on kovasti korjausijässä, kun yhteiskunta on tämmöisessä korjausijässä. Valtaosa meidän rakennuksista on menneenä vuosikymmenen rakennettuja. Niitä pitäisi pystyä korjaamaan. Siinä meillä on iso haaste. Kun meidän taloustilanne on tällä hetkellä mikä on, että se on se päällimmäinen huoli. Siitäkin huolimatta, että vaikka meillä on tällainen arveluttava turvallisuustilanne, niin kuitenkin se, että miten me saataisiin pidettyä tästä meidän turvallisesta ja hienosta yhteiskunnasta ja sen rakennuksista ja infrasta.

SPEAKER_00 [00:03:08]: Siinä mielessä rakentaminen ja sen mahdollistaminen myös silloin, kun on vähän vaikeampia aikoja, on tärkeää, koska me tarvitaan aina se koti ja tuttu ympäristö. Sehän luo sitä turvallisuuden tunnetta.

SPEAKER_01 [00:03:27]: Kyllä. Ja kun puhutaan kuitenkin resurssista, eli mennään tähän kokonaisturvallisuuden näkökulmaan, että se rakennetun ympäristön ylläpitoresurssi on yrityksissä. Yritykset tuottaa sitä resurssia tämän yhteiskunnan ylläpitoon. Ja se ei ole ollenkaan automaatio tässä markkinataloudessa. Eli nähdään näinä aikoina, että meidän markkinatalouspohjainen järjestelmä tarvitsee sopeuttavia toimia, että se työllisyys pysyisi. turvattuna ja sitä kautta se yrityksissä oleva resurssi, joka on tärkeää, myös sen turvallisuuden kannalta säilyisi ja ihmiset säilyisivät myös tällä alalla. Ja me mennään tässä podcastissa vielä syvälle sinne, että missä kaikkialla se näkyykään ja miten meidän kannattaisi sitä resurssia siellä yrityksissä ajatella laajemmin ja hyödyntääkin laajemmin.

SPEAKER_00 [00:04:19]: Mites kun sitten me toisaalta puhutaan paljon gründereistä ja niistä, jotka ikään kuin jotenkin käärii voittoja siitä, että kiinteistöjä jalostetaan. Miten tämä näyttäytyy?

SPEAKER_01 [00:04:35]: Meillä on maailman säädellyin rakennusteollisuus. Meillä on globaalissa mittakaavassa esimerkillinen järjestelmä, joka voisi olla Suomen vientituote. Eli miten? Miten yhteiskunta säätelee ja toisaalta myös tukee ja tasoittaa sitä rakentamista niin, että kaikille saadaan niitä asuntoja, niin kuin viime vuosina on onnistuttu rakentamaan riittävästi asuntoja kasvukeskuksiin niin tuettuna kuin vapaa-rahoitteisenakin. Siinä minä kuulen paljon sellaista supisuomalaista kateutta niistä suurista voitoista. Kylläkö tässä viime aikoina vaikka rakennusalan pörssiyhtiöiden taivalta on seurannut, niin kyllä se kovin kivinen ja karu on. Ihan talouslukujen valossa sillä ei ole pontta, että niitä suuria voittoja, pikemminkin vain isoja vastuita, Vaativalle asiakaskunnalle tehdään kuitenkin maailman toisiksi energiatehokkaimpia rakennuksia tässä maassa, että vain Viroossa on energiatehokkaimmat uudet rakennukset kuin meillä.

SPEAKER_00 [00:05:46]: Miten sitten tässä, olet itse ymmärsin näin, rakennuspooli on tämmöinen huoltovarmuusorganisaation osa ja olet siinä tämmöinen alueellinen avainhenkilö. Mikä tämä tämmöinen rakennuspooli on?

SPEAKER_01 [00:06:05]: Hyvin kuvasit. Rakennuspooli on huoltovarmuuskeskuksen alaisen huoltovarmuusorganisaation osa. Se on yhteistoimintaelin, joka toimii yhteistyössä puolustusvoimien, aluehallintaviranomaisen elyjen, kuntien, kaupunkien ja pelastusviranomaisten kanssa. Luo normaaliolojen poikkeustilanteisiin varautumista ja poikkeusolojen puolustukselliseen rakentamisen varautumiseen, sitä järjestelmää, johonka meidän maan puolustuskin nojaa. Niin kuin sanoin, niin rakennuspuoli on se auttaja, joka tukee sitä viranomaista, jolla se lakisääteinen varautumisvelvoite on, olisi sitten puolustusviranomainen tai aluehallintoviranomainen. Se auttaa luomaan sopimuksellista varautumista, jolla pystytään vastaamaan niihin mahdollisesti syntyviin poikkeusolojen resurssitarpeisiin. Se kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta toivottavasti saan selitettyä sen yksinkertaiseksi tässä podcastin kestäessä.

SPEAKER_00 [00:07:20]: Okei, kyllä tosiaan kuulostaa ja varmasti onkin aika paljon. Moniulotteinen haaste, tämä rakennuspuolin vastuut rakennusalalla, nehän koskettaa paitsi tätä seinien rakentamista, myös sähkö, LVI, Ja sitten infrastruktuuri. Sitten puhutaan tämmöisestä valmiusrakentamisesta, joka on oma kokonaisuutensa, joka ei liity pelkästään, mikäli on ymmärtänyt, niin ikään kuin sodan oloihin varautumiseen, vaan moneen muuhun, esimerkiksi isojen ympäristöonnettomuuksien vaatimiin rakenteisiin, niin Miten tätä kaikkea saadaan pidettyä tämmöistä varautumista yllä? Sehän on iso tehtävä.

SPEAKER_01 [00:08:09]: Se on iso ja yhä ilmeisemmäksi käyvä tehtävä. Olen kymmenen vuotta ollut tässä Itä-Suomen alueen toimikunnan sihteerinä ja nähnyt sen kehityksen, jos me silloin jonkin alkuaikana mietittiin, että mitä me saadaan yrityksiä mukaan. Kun se, että on puolitoiminnassa mukana, niin se ei oikein saa näkyä missään, koska tämä on kuitenkin tämmöistä… luottamuksellista varautumista. Mutta nythän se tilanne on kääntynyt toisinpäin, että nythän meille otetaan yhteyttä, että pääseekö mukaan rakennuspuoliin, pääseekö mukaan tähän meidän kuvioon, koska yritykset on heränneet, että he haluaa kantaa sitä omaa osaansa, ymmärtää, että heillä on tehtävä ja heillä on mahdollisuus auttaa. Niin se kehitys on, meillä oli ennen Ukrainan sotaa oli voimallisemmin hyvin voimakkaasti kaksi toimintalinjaa, eli oli tämä siviilipuolivarautuminen, esimerkiksi tulvat, öljyvahinkojen torjunnat, ja sitten toisilla puolikkailla rakennettiin tätä valmiusrakentamisen kuviota puolustusvoimien tarpeisiin. Mutta nyt sitten ymmärrettävästi, kun tämä maailmanpoliittinen tilanne on kovin muuttunut, niin se painopiste on siirtynyt sinne valmiusrakentamisen kuvioon, niin sitä ollaan voimallisesti kehitetty ja yhä voimallisemmin myös harjoiteltu. Eli meillä on järjestelmä, jota on käytännössä testattu, ja siitä löytyy hyvät videotkin ihan YouTubesta puolustusvoimilta siitä valmiusrakentamisesta, että mitä se on, miltä se Suomessa näyttää, ja siitä muut anatomat käy katsomassa, että miten tämmöinen pienipiskuinen maa tehokkaasti voi tämän valmiusrakentamisen kuvion rakentaa.

SPEAKER_00 [00:09:58]: Ja tämä rakennuspoolihan on näistä huoltovarmuuspooleista tämmöinen aika poikkeuksellinen, että sillä on nimenomaan tämmöinen aluetoiminta, oliko niitä 18? Viisi.

SPEAKER_01 [00:10:08]: Viisi aluetoimintaa.

SPEAKER_00 [00:10:13]: Joo, mutta on tämmöinen aluejakoisuus. jolloin se on sitten myös vahvasti mukana tässä alueellisessa alueen kehittämisessä tietyllä tavalla siitä näkökulmasta.

SPEAKER_01 [00:10:30]: Kyllä, ja volyymit on niin isoja, vaikka tässä Itä-Suomen alueella jokainen ymmärretään vaikka maanpuolustuksellisesti, että kun puhutaan tuolta Kaakon kulmalta tuonne Kainuun rajalle asti, että miten tärkeä alue tämä on, ja sitten kun mietitään tämän valmiusrakentamisen tarpeita, niin ne on valtavat, ja Ja tässä on hienoa, että meillä on tämä alueorganisaatio, joka on tunnistettu tämän valmiusrakentamisen tärkeys menneinäkin vuosikymmeninä, jolloin oli erilainen turvallisuuspoliittinen tilanne. Että tämä kannattaa näin organisoida. Kannattaa säilyttää se alueellinen osaaminen. Nyt sillä todellakin on tarvetta, koska työmäärähän lisääntyy koko ajan. Koko ajan tehdään enemmän ja nyt halutaan kasvattaa sitä. rakennuspuolen roolia myös muihin viranomaisiin päin. Eli ei riitä se, että meillä on hieno valmius rakentamisen kuvio puolustusvoimille. Tiedetään, miten se toimii. Testataan sitä ja laajennetaan sitä sopimuspohjaa. Tarvitaan myös muut viranomaiset testaamaan sitä omaa järjestelmää, ristiinvertailemaan niin, että kun se resurssi poikkeusolojen toimintaan on siellä yrityksissä, että kaikki viranomaiset saisi rehellisesti ja oikein ja todennetusti varattua ne resurssit sieltä yrityksistä, mitä ne omaan siellä lakisääteisessä ja varautumisvelvoitteisessa tarvitsee. Siinä on vielä paljon kehittämistä, mutta on hienoa huomata myös viranomaiskentässä tämän asian kehittymistä, että herätään siihen, että tätä pitää oikeasti testata yhteistyössä yritysten kanssa, mitä rakennuspuoli omissa harjoituksissaan tekee.

SPEAKER_00 [00:12:15]: Tämähän oli, muistelen joskus 2000-luvun alkuvuosia esimerkiksi, ei vielä puhuttu tämmöisestä ikään kuin sopimusvarautumisesta kovinkaan paljon, niin tuntui, että se ei ollut ihan hallussa se, että millä tavalla erilaiset vaikka kuljetustoiminnat tai logistiikka-asiat olisi varmistettu. Tässä on sitten menty ilmeisesti aika paljon eteenpäin.

SPEAKER_01 [00:12:46]: On menty eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä siinä, että jos katsotaan nyt meidän ainoa todellisen uhkan, eli Venäjän tapaa vaikuttaa syvälle koko yhteiskuntaan, niin kyllä meidän täytyy miettiä se, että vaikka meidän vesihuoltoa, että miten me turvataan meidän vesihuollon toimivuus, koska todennäköisesti se on kuitenkin niitä ensimmäisiä kohteita. Se varautuminen on paljon sitä, että tehdään sitä mutta myös testataan ja varmistetaan, että meillä on aidosti oikeasti se resurssi ja mielellään vielä koulutettu resurssi sitten niihin lakisääteisiin velvoitteisiin. Ei riitä, että sitä tehdään vain viranomaisten kesken virtuaalipelinä. Vaan nimenomaan se, mitä rakennuspuoli tekee ja missä rakennuspuoli auttaa, on tuoda ne yritykset ja se resurssi mukaan siihen harjoituskuvioon. Meidän harjoituksissa on aina yritykset mukana yhdessä viranomaisten kanssa harjoittelemassa sitä käytännön tekemistä. Miten se tehdään, miten se resurssoidaan. mainitsemasi logistiset virrat, että se yksi kuorma-auto ei ole sitten kaikkien viranomaisten käytössä ja sitten vielä varattu puolustusvoimien valmiusrakentamiseen, vaan että se olisi oikeasti kohdennettu ja me tiedetään, että mistä me saadaan se resurssi, mikä me tarvitaan meidän lakisääteisen velvoitteen hoitoon.

SPEAKER_00 [00:14:04]: Ja tämähän vaatii sitten kaiken kaikkiaan tietynlaista tämmöistä vähän niin kuin asennemuutostakin sitä, että halutaan olla mukana ja ymmärretään se oma osa siinä kokonaisuudessa. Se ei varmaan ole ihan yksinkertaista. Me paljon puhutaan aina siitä, että yrityksen tärkein tehtävä on saada sinne viivan alle sitä voittoa, niin kuin tietysti jonkin, että pysytään hengissä, mutta se vaatii myös tämmöistä tietynlaista yhteiskuntavastuuta sitten.

SPEAKER_01 [00:14:37]: Juuri näin. Ja se hyöty yrityksille tulee nimenomaan sieltä sen yhteiskuntavastuun kautta ja niiden verkostojen kautta, joissa voi olla tätä yhteiskuntaa rakentamassa ja turvaamassa. Nostin todella tärkeän asian esille, koska eihän yrityksillä ole lakisääteistä varautumisvelvoitetta. Heillä ei ole velvoitetta siihen, että täytyy varautua poikkeusoloihin. Se velvoite on viranomaisella. Ja nimenomaan tähän nyt tarvitaan tämä meidän sopimuksellisen varautumisen kuvio ja se yritysten vapaaehtoinen sitoutuminen siihen, että he ovat mukana siinä organisaatiossa valmiina antamaan sitä omaa resurssiaan, ei ilmaiseksi, mutta ei missään nimessä bisnesmielessä. Sanoit ihan oikean asian, eli bisnestähän tämä ei ole, mutta… syntyvät kulut korvataan. Eli tässä ollaan mukana todella tärkeissä asioissa, ja on hienoa huomata, että yhä laajeneva yritysjoukko on valmiina tulemaan mukaan tähän näin ja harjoittelemaan ainakin meillä ympäri Itä-Suomen.

SPEAKER_00 [00:15:45]: Tässä meidän kokonaisturvallisuuden klusterikehittämisessä, niin tässä nimenomaan ajatellaan niin, että tämä kokonaisturvallisuus ajattelu mukanaan tuo myös sitä, että elinkeinotoiminta ja elinvoima sitä kautta lisääntyy. Tässä ehkä on puhuttu juuri tästä osallisuudesta myös varmaan yritysten omasta jatkuvuudenhallinnasta, mutta sitten pidän tärkeänä, että ajatellaan myös sitä, että tästä myös syntyy tietyllä tavalla myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia sinne rakennusalalle.

SPEAKER_01 [00:16:29]: Juuri näin.

SPEAKER_00 [00:16:31]: Miten tämä näyttäytyy siellä?

SPEAKER_01 [00:16:34]: Se näyttäytyy juuri noin. Me ei halua uskoa, että se on juuri tuolla tavalla, että Jos katsoo, miten syvissä taloudellisissa haasteissa me täällä Itä-Suomessa rautaisiripun takana ollaan tällä hetkellä, niin me ei ole nähtävä niitä mahdollisuuksia. Me ei ole nähtävä tässä se mahdollisuus. Mistä me ollaan kansainvälisesti kuuluisia, on maanpuolustus. Ja juuri tämä alue Suomen kartasta on niiden mainittekojen taustalla. Meillä olisi paljon sellaista vetovoimatekijää. jonka päälle tällä kokonaisturvallisuuden klusterityöllä voitaisiin luoda uusia, mahtavia mahdollisuuksia. Kyllä meidän on pystyttävä puhumaan vaikka puolustusteollisuuden mahdollisuuksista. Tälläkin hetkellä Rissalan investoinnit tarjoavat rakentajille töitä, meidän upea uusi maailma. F-35 tulee ja tarvitsee oman infransa. Se tarjoaa meille rakenteille töitä. Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne tarkoittaa sitä, että meidän on panostettava. Sieltä tulee automaattisesti Itä-Suomeen tänne painopistealueelle investointitarvetta. Mutta meidän on sen lisäksi ajateltava laajemmin just tuolla tavalla, että sun tyntyy uusia mahdollisuuksia. Meidän on se hyödynnettävä, meidän on laajennettava sitä vetovoimaa, luotava uusia avauksia. Meillä on täällä korkeata teknologiaa ja osaamista. Jos katsoo, mihin globaalisti valtavasti rahaa tulevina vuosina, mahdollisesti vuosikymmeninä käytetään, se on maanpuolustus, se on puolustusteollisuus. Meidän järjestelmä nojaa talouteen ja meidän on mietittävä myös tässä muuttuneessa tilanteessa niitä taloudellisia mahdollisuuksia ja nähtävä, että Itä-Suomen kannattaa olla tässä mukana. koska missä me ollaan, me ei siihen voi vaikuttaa, mutta nähdä se myös mahdollisuutena. Ja edelleenkin se ajatus siitä, että me itse turvataan itsemme, mihin tämä suomalainen maanpuolustushenki, kansallistunne on aina nojannut, niin sitä voitaisiin laajentaa vielä siihen, että mehän itse myös tuotetaan se, mitä me täällä tarvitaan, eikä vaan aina osteta sitä korkeaa teknologiaa kallilla muualta.

SPEAKER_00 [00:18:48]: Aivan. Tämähän tämä NATO-jäsenyys myös tuo uusia ulottuvuuksia. Ja tietysti sitten mainitsit tuon puolustusteollisuuden, sen rinnallahan NATOssa on tämmöinen niin sanottu resilienssitoiminta, eli tämmöiset, mitä sanotaan, seven baseline requirements, jotka pitäisi olla. olla jäsenmaissa huolehdittu niihinhän. Sisältyy juuri energiatuotannon kriittisen infran ja tämän jatkuvuudenhallinnan näkökulmia, että jotenkin sillä tavalla tämä myös avartuu tietyllä tavalla tämä kokonaisturvallisuuden näkymä varmaan myöskin just siellä rakennuspuolella.

SPEAKER_01 [00:19:36]: Kyllä, ja me kehitetään sitä. Korona näytti meille sen varautumisen merkityksen. Se avasi meidän silmiä siihen, että meillä todellakin on oltava varmuusvarastot. Ja nyt me mietitään sitä. Me jatkuvasti, ja yksi rakennuspuolin tehtävä on tuottaa sitä resurssitarvekuvaa, mikä on mahdollisesti se kriittinen tarvike, josta tulee pulaa. Meidän täytyy osata se sanoa ja siihen varautua. Ennakoiden täysinhän myö ei siihen pystytä, mutta me harjoitellaan sitä. Ympäristöministeriö on siinä aktiivinen. Tätä materiaalista varautumista harjoittelee meidän kanssa tänäkin vuonna Itä-Suomessa. Kehitetään sitä, että saadaan se ketju mahdollisimman toimivaksi ja sitä kautta ne varmuusvarastot toimiviksi ja realistisiksi, että meillä on riittävästi hinnojaata pahimman varaa.

SPEAKER_00 [00:20:36]: Kyllä. Miten tämä siinä teidän poolin ja harjoitustoiminnassa ja kaikessa, mitä kuvasit, niin kysymyshän on siinä varautumisesta tulevaisuuden erilaisiin epävarmuuksiin. Ja mehän ei loppujen lopuksi välttämättä tiedetä, minkälaisia on. epävarmuuksia siellä sitten on tulossa, että tämä tavallaan sodan uhka on yksi selkeä, mutta sitten siellä voi tulla monenlaista ympäristökatastrofia. Meillä on tämä ilmastonmuutoksen aiheuttamat ikään kuin omat turvallisuusuhkat. Miten nämä näyttäytyy sitten siinä teidän tavallaan tämmöisessä skenaariotyössä?

SPEAKER_01 [00:21:25]: Ne on osa sitä harjoittelua, eli otetaan mukaan Harjoitteluun. Minä tykkään tästä käytännön miehenä rakenteena, tästä käytännön harjoittelusta. Totta kai tämä abstrakti kuvio tässä varautumisessa on äärimmäisen tärkeä, mutta sitten se, että sitä käytännössä harjoitellaan, se on ihan case-esimerkkeinä siellä meidän harjoituksissa, että miten varaudutaan. Nyt minulla katkesi ajatus. Mikä se oli se kysymys?

SPEAKER_00 [00:21:55]: Eli erilaisiin uhkiin ilmastonmuutoksen ja tämmöisiin muihin epävarmuuksiin, että millä tavalla se näkyy siinä skenaariotyössä ja harjoittelussa.

SPEAKER_01 [00:22:08]: Ja sen varautumisen lisäksi mä haluan nostaa sen kehitysnäkökulman esille. Eli tuo, mitä puhuit, se on sitä kokonaiskehitystä, jossa meidän on oltava mukana. Ja mie näen, että se varautuminen luo sitä kehitystä, välttämätöntä kehitystä. Me samalla varaudutaan. Siihen, mitä ei voi tietää, mitä sieltä tulee, miten tämä muuttuva ilmasto-olosuhde, alati muuttuva yhteiskunta tarpeineen, miten se meitä haastaa. Mutta kun me mahdollisimman tehokkaasti, läpinäkyvästi yhteistoiminnassa laaja-alaisesti keskenämme harjoitellaan, me luodaan samalla sitä kehitystä, jolla me vastataan niihin tuleviin haasteisiin. Ei se harjoittelematta onnistu eikä varautumatta rakennu, vaan siinä laaja-alassa yhteistyössä. Me rakennetaan se puskuri ja meillä löytyy sitten sieltä se joku keino, jota me ollaan edes läheltä liipattu, että no hei, tämä tulviin varautuminen, jota tulvasuojausta ollaan paljon harjoiteltu, että Sitä voidaan vaikka isoissa myrskyissä hyödyntää. Meillä on semmoisia mekaanismeja. Meillä on testattuja tuotteita. Näillä voidaan soveltaa. Näillä voidaan rakentaa sitä suojaa. Myös sitä muuttuvaa ilmastolosuhdetta vastaan. Vähän niin kuin puolivahingossa. Meillä on uskoa. Kun tehdään paljon ja tehdään sitä yhteistyötä, niin löydetään ratkaisuja myös siihen tuntemattomaan tulevaisuuteen, joka on meitä kaikkia askarrut.

SPEAKER_00 [00:23:44]: Miten sitten, kun ajatellaan niin, että varautuminen poikkeusoloihinkin perustuu siihen, että normaaliolojen toiminnat on huolellisesti hoidettu, niin välillä sitä miettii, että tämä on kovan digitalisaatio- ja teknologiakehityksen siivittämää tämä uusi rakentamistoimintaan. Miten siitä huolehditaan, että kaikki nämä systeemit sitten olisi riittävän resilienttejä myöskin yllättävissä tilanteissa?

SPEAKER_01 [00:24:15]: Olin kuulevinaan kysymyksissä kyberturvallisuuden näkökulmaa, eli olet aivan oikeassa. Meidän järjestelmät ovat koko ajan enemmän datan varassa. Data ohjaa ja data liikkuu. Se tekee meidän elämästä helpompaa, läpinäkyvämpää, mutta valitettavasti se tekee myös meidän elämästä haavoittuvampaa. Kyllähän yksi suosituimpia tietomurtojen kohteita on ollut esimerkiksi kiinteistö- ja automaatiojärjestelmät. Ja sen takia niihin onkin varauduttu. Ollaan kehitetty kyberturvallisuuden malli ja meillä on projekti siihen, joka edelleen jatkuu. Ollaan herätty tähän merkittävän turvallisuusuhkaan. Meidän on suojattava meidän järjestelmät entistä tehokkaammin. Se tarkoittaa sitä, että ihan tavalliset kiinteistön osakeyhtiöt on suojattava järjestelmää. tietomurtoja vastaan. Se data, joka meidän rakennettu ympäristö ohjaa, on oltava suojaluokiteltua sillä tavalla, että siihen ei pääse kukaan haitallisesti käsiksi. On piettävä kuitenkin mielessä se entäs jos strategia, että sitten kuitenkin ne yksinkertaiset varmasti toimivat ratkaisut, niin kuin ne tulisivat siellä kodeissa, niin onhan ne tässä myös kriisiytyneen energian hinnan aikana olleet kultaakin arvokkaampia, kun niillä on niitä kilowatteja saatu tuotettua. Eli ei mennä täysin sähkön varaan, täysin automaation varaan, vaan mietitään aina myös sitä, että no entäs jos Meille tulee katkos, miten me voidaan ajaa näitä meidän rakennuksia, turvata sitä lämpöä ja vettä myös poikkeusolosuhteissa. Tämä on tosi tärkeintä.

SPEAKER_00 [00:26:08]: Tämä varmaan vaatii tai avaa myös mahdollisuuksia uusille osaamistarpeille, eli uusille liiketoimintamalleille ja kehittämiselle tässä alalla.

SPEAKER_01 [00:26:23]: Kyllä, kiinteistöhuoltajien osaamistarve kasvaa valtavaa vauhtia koko ajan. Meidän rakennukset on yhä teknisesti monimutkaisempia ja sitä kautta koulutustarvetta esiintyy joka tasolla. Tässä on myös viesti sinne rakentajille päin näinä aikoina, kun meillä on pikkusen vähemmän töitä. Nyt kannattaisi kovasti palata. opiskella ja kouluttautua. Yritysten pitää huoli siitä oman henkilökuntansa osaamisesta ja sitten myös jokaisen yksilön miettiä sitä, että kun tämä yhteiskunta muuttuu, niin meidän yksilöiden on pystyttävä muuttumaan siinä mukana. Joka päivä on hieno mahdollisuus oppia jotain uutta ja sitä kautta myös varautua siihen tulevaisuuden varaan.

SPEAKER_00 [00:27:10]: Miten tämä koulutusjärjestelmä ja osaamisen kehittäminen pysyy tässä matkassa?

SPEAKER_01 [00:27:17]: Yhteistyöllä, sillä vuoropuhelulla, elinkeinoelämän, työelämän, oppilaitosten, viranomaisten, kaikkien tämän yhteiskunnan vuorovaikutuksella, sillä että me ollaan valmiina palvelemaan toinen toisiamme. Tykkään siitä sloganista, että suurimmat meistä ovat palvelijoita. Meidän täytyy tunnistaa ne tarpeet ja vastata niihin mahdollisimman nopeasti. Annan oppilaitoksille kiitosta siitä, että oppilaitoksilla on tänä päivänä sitä reagointikykyä elinkeinoelämän tarpeisiin. On kykyä luoda uutta koulutusta, uusia koulutusmalleja, tarjota sitä monipuolisesti eri elämäntilanteisiin, eri tarpeisiin, eri pituista. On osa tutkintoa, koko tutkintoa, on iltaopiskelua, päiväopiskelua, on verkko-opetusta, on läsnäopetusta. Meillä on yhä monipuolistuvat tavat siihen koulutukseen ja ne on kaikki osa tätä palettia, jolla myös tätä varautumista kehitetään. Eli ei ole yhtä oikeata viisasten kiveä, vaan on paletti erilaisia työkaluja, joita monipuolisesti käyttämällä löytyy se oikea työkalu, vaikka nyt sitten siihen kouluttautumisen ja osaamisen kehittämiseen.

SPEAKER_00 [00:28:41]: Miten se rakennusala ei näyttäydy aina semmoisena kauhean moniarvoisena ja tämmöisenä avoimena uudelleen ja työympäristönä? Miten se kehittyy tässä?

SPEAKER_01 [00:28:56]: Onneksi sekin kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Meillä on iso sukupolvenvaihdos menossa. Meillä on entistä enemmän nuoria johtajia. Y-sykupolvi ottaa vastuuta. Se näkyy siinä, että tehdään avoimemmin yhteistyötä. Kysymällä johtaminen lisääntyy. Ei lähdetäkään siitä, että minun tarvitsisi tietää kaikki, vaan osataan kysyä, että kuka tietäisi tämän paremmin. Tehdään yhteistyötä, ollaan joukkuepelaajia tavallaan luonnostaan. Sillä tavalla se rakennusalakin kehittyy. Totta kai, olet aivan oikeassa. Meillä on sitä kehitysvastaisuutta ja me haluttaisiin tehdä asiat niin kuin on ennenkin tehty. Mutta onneksi meillä on kärkiyrityksiä, jotka näyttää suuntaa. Ne näyttää, miten siistejä ja turvallisia työmaat tänä päivänä voi olla. Niiden avulla, niiden tietoa esimerkkiä levittämällä. Ja muutkin tulee perässä, koska eihän se rakentaja voi olla huonompi kuin naapuri, vaan sen täytyy olla se kovin ja paras rakentaja. Se on hieno mentaliteetti ja Uskotaan sitä kautta, että meidän alakin kehittyy koko ajan läpinäkyvämpää, laadukkaampaa ja turvallisempaa suuntaa.

SPEAKER_00 [00:30:12]: Miten me rakennetaan tätä kokonaisturvallisuuden klusteria koko Itä-Suomen tarpeisiin? Tuossa hyvin kuvasit, että teidän poolitoiminta tosiaan ulottuu sieltä Kainuusta tuonne Kymenlaakson rannikolle asti. Meillä Suomessa ollaan aika tämmöisiä vähän niin kuin Nurkkakuntaisia yhteistyö ei ole aina sellainen, mikä on helppoa. Vähän kilpaillaan, että jos sinulla on jotakin, niin se on minulta pois. Miten sinä näet rakennusalan näkökulmasta tämän kehitysnäkymät tämän yhteistyön kannalta?

SPEAKER_01 [00:30:52]: Rakentajat on tottunut liikkumaan. Rakentajat on tässä suhteessa esimerkillisiä. Meitä ei ne maakuntarajat ole koskaan pidätelleet. Me ollaan totuttu menemään sinne, missä se työ on. Meillä on järjestelmä siihen. Me oikeastaan näytetään mallia muulle yhteiskunnalle. Kyllä me mietitään yhteiskunnan rakenteita ja yhteiskunnan haasteita. Vaikka nämä maakuntarajat tällä hetkellä näyttäytyy kovin pieninä ja kapeina. Meidän pitäisi ajatella isommin. Vaikka tämä Itä-Suomi Minä puhun Itä-Suomesta kuuden maakunnan, Kainuun, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteenliittymänä. Meidän pitäisi nähdä nimenomaan asiat isommin ja tehdä enemmän yhteistyötä. Vaikka meidän maakunnat ovat autonomisia, niin siitä huolimatta se kestävä tulevaisuus on sitä yhteistyötä ja yhteistyötä. Pitäisi nähdä maakuntien kesken ihan samoin kuin meidän ihmisten kesken, että mitä me voidaan tehdä toinen toisillemme. Me kaikki voidaan opettaa, antaa jotain toisillemme ja sitä kautta me voitaisiin tulla toisemme puoleen väliin vastaan. Tämmöinen pariterapeutin kannustus samalla tässä näet, että yhteistyö on sitä, että tullaan puoleen väliin toisemme vastaan. Sieltä se löytyy sitten se nurkkakuntaisuuden purku. Sitähän meillä kaikilla on, että onhan meillä kaikilla ihmisillä sitä paljastumisen pelkoa. Ja haluttaisiin tehdä vaan samanlaisten ihmisten kanssa yhteistyötä, kun meidän pitäisi tehdä yhteistyötä niitä meitä eniten ärsyttävien ihmisten kanssa, koska niillä on kaikkein sitä eniten meille opetettavaa. Sama se on tässä kehityksessä, että mentäisiin toisiamme kohti ja opeteltaisiin ja ihmeteltaisiin yhdessä. Ja tämä pieni piskuinen kansakunta Suomi, joka on maailmankartalla mallikelpoinen, säilyisi semmoisena tulevaisuudessakin.

SPEAKER_00 [00:32:52]: Tuossa kuulosti olevan aika hyvä kysymys. ohjennoida siihen, että millä tavalla Itä-Suomen resilienssiä tässä kokonaisturvallisuuden klusteritoiminnassakin voidaan tulevaisuuteen rakentaa ja rakennusala yhtenä tärkeänä tekijänä siinä mukana. Mä luulen, että tässä oli meillä hyvä Antti tämänkertaiseen podcast-lähetykseen ja tosi paljon ja lämpimästi kiitoksia Kimmo Anttonen.

SPEAKER_01 [00:33:20]: Kiitos Harri, että sain olla mukana. Tämä oli todella inspiroiva keskustelu. Kiitos. Kiitos. Ja kaikkea hyvää rakkautta kuulijoille.

[äänite päättyy]

SPEAKER_01 [00:00:00]: Täällä meillä tänään vieraana Ei hätiä mitiä podcastissa on Paula Aikio-Talgreen. Sinä olet yrityselämän tuntija. Kerro vähän tarkemmin.

SPEAKER_00 [00:00:17]: Kiitoksia kysymyksestä ja esittelymahdollisuuksista. Mä oon tällä hetkellä Savoyrittäjän toimitusjohtaja. Ja siinä mielessä työuraani kuitenkin tehnyt bisneksessä, myynnissä, perheyrityksessä, kansainvälisessä kaupassa. Että sitä kautta. Yrittäjyydessä kiinni kuitenkin koko ajan.

SPEAKER_01 [00:00:39]: Tunnet hyvin yrittäjän elämän ja laajemminkin yritystoiminnan lainalaisuudet ja haasteet.

SPEAKER_00 [00:00:47]: Kyllä täytyy sanoa, että ehkä siitä 90-luvun loppupuolelta tähän päivään asti, niin olen aika tiukasti ollut sitten kiinni yrittäjyydessä, paitsi oman työni kautta, mutta myös sitten Suomen yrittäjien luottamushenkilönä olen ollut oikeastaan koko 2000-luvun, ja tämähän on tietenkin ollut sellainen Kiva ja avartava näkökulma siihen, että mitä muutoksia suomalaisessa yrityselämässä ja yrittäjyydessä on tapahtunut 2000-luvulla ja missä me ollaan nyt.

SPEAKER_01 [00:01:19]: Missä me ollaan nyt.

SPEAKER_00 [00:01:21]: Me ollaan ihan selkeästi sellaisessa murrosvaiheessa, joka on aika luontevaa. Koska työelämä on muuttunut, on tullut pätkätöitä ja ihmisten suhtautuminen työhön on muuttunut. Mutta kyllä yrityselämää on kohdannut valtaisa toimialojen murros, asiakkaiden ostokäyttäytymisen murros, globaalit muutokset, arvoketjujen murros. muutokset myöskin, jos ajatellaan sitten kansainvälistä kauppaa. Ja semmoisena ehkä merkille pantavana on se, että työnantajayritysten määrä Suomessa on vähentynyt, että yksinyrittäjän määrä on kasvanut koko ajan tasaisesti viime vuosien aikana, ja sekin on merkki jostain.

SPEAKER_01 [00:02:11]: Joo, eli me tässä voidaan katsoa yrityselämää yrittäjien elämää tämmöisenä myöskin, joka tavallaan heijastelee maailmanmuutoksia ja joutuu sitten niihin reagoimaan?

SPEAKER_00 [00:02:27]: Se on juuri näin, että jos ajatellaan vaikka, että minkälaiset yritykset Suomessa oli, millaisia yrityksiä Suomessa oli sotien jälkeen, miten Suomi rakennettiin tällaiseen raskaaseen teollisuuteen. Tästähän sotakorvauksista me lähdettiin luomaan tätä maata tosiaankin uudelleen, ja sitten tuli ikään kuin semmoinen seisteisempi vaihe, missä oli yritys O, Y, A, B, jotka olivat hyvin samantyyppisiä vielä sanotaan 70-80-luvulla, mutta että nyt sitten nämä globaalit murrokset ovat tehneet sen, ja kansainvälistyminen tehnyt sen, että yrityskenttä on paljon heterogeenisempi, että siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tämä korostaa ehkä sitä muutoksen rajuutta ja etenkin nyt tietysti tällä vuosituhannella.

SPEAKER_01 [00:03:20]: Mehän puhutaan nyt täälläkin tänään kokonaisturvallisuudesta ja olet myös mukana kokonaisturvallisuuden klusterityössä sen ohjausryhmän puheenjohtajana tällä hetkellä ja siinä mielessä katsellaan näitä maailman haasteita Ja jotenkin ajattelen niin, että tämä yrityskentän, esimerkiksi tämä yksin yrittämisen lisääntyminen ja muu, niin myöskin vaikuttaa siihen, miten pystytään tavallaan, tai pystytäänkö mukautumaan maailman eteen tuomiin uusiin epävarmuuksiin, haasteisiin, miltä se mahtaa näyttää.

SPEAKER_00 [00:04:05]: Jos ajatellaan yritystoimintaa toimintana, niin yritykset ja yrittäjät, pomot, ovat tietysti tottuneet siihen, että yritykselle turvallisuus on joka päivä riskien hallintaa. Yrityksissä varmaankin ollaan aidosti havaittu moninaiset muutokset ja nimenomaan riskit. Oikeastaan se on yritykselle ihan niin kuin arkipäivää. Ja jos sitä jotenkin pystyisi avaamaan, niin yritykselle se tarkoittaa mahdollisia henkilöriskejä, avainhenkilöiden sairastuminen, poistuminen, yllättävät muutokset. Se voi tarkoittaa omaisuusriskejä, jotka ovat ehkä tällaisia tyypillisempiä perinteisiä. turvallisuus- ja riskitekijöitä, mutta sitten on asiakasriskit ja on sopimusriskit ja ehkä tällaisena uutena asiana esimerkiksi kyberturvallisuuteen ja tämän tyyppiseen liittyvät jutut, että periaatteessa siis yrityksissä ollaan lähtökohtaisesti kokea varpaillaan, mutta tietysti se, että nämä suuret epävarmuudet on sitten tehnyt sen, että Niihin pitää suhtautua entistäkin vakavammin. Kyllähän me nähtiin nyt tietysti pandemia, mikä on monta kertaa jo käsitelty tässä nyt pari viimeisen vuoden aikana. Sehän oli suuruusluokalta ja lähtökohdiltaan sellainen, että siihen parautuminen ei oikeastaan ollut kondiksessa. Ei Suomessa, mutta ei ollut missään muualla maailmassa. Tämä vain osoituksena, että yhä uudemmat… Riskit tulevat yritysten arkipäivään. Kaikelta on mahdotonta suojautua, mutta tietysti näitä riskejä oppii myös hallitsemaan. Ja tietysti pystyy kyllä varautumaan. Siinä mielessä sanoisin, että yritykset ovat lähtökohtaisesti aika hyvin varautuneita esimerkiksi turvallisuushaasteisiin ja muihin, mitkä ovat tulleet Venäjän hyökkäyssodan myötä.

[00:06:21]: Joo.

SPEAKER_01 [00:06:23]: Mehän usein tavallaan tämmöinen ihminen, joka ei ole yritystoiminnassa, näkee tietyllä tavalla yrityksestä vain sen ikään kuin liiketoimintariskin. Ja sitä ei ehkä hahmota, että mitä kaikkea muuta tämä jatkuvuudenhallinta ja varautuminen sitten edellyttää.

SPEAKER_00 [00:06:43]: Se on juuri näin ja tosiaankin sellainen muutos ehkä sellaisista perinteisistä riskeistä, joihin yritykset ovat aiemmin varautuneet vakuutuksilla ja erilaisilla järjestelyillä. Ne toki ovat säilyneet semmoisenaan, mutta sitten nimenomaan tällaiset uudet riskit, että Pystyykö yrityksen toiminta jatkumaan häiriöttä, jos tapahtuu X-asia? Ja miten nopeasti me B pystymme fiksaamaan yritystoiminnan taas vaiteelle ja niin edelleen?

SPEAKER_01 [00:07:19]: Joo, kerran puhuin jonkun pitkän linjan vakuutusalan henkilönkin kanssa riskeistä ja turvallisuudesta, ja sitten hän vaan tokasi, että niin, että eihän ole… niin kuin liiketoimintaa tavallaan, ei voi olla yritystoimintaa ilman riskiä, että tietyllä tavalla siinä on myös se osa sitä tavallaan yritysten keskinäistä kilpailua myös se, että kuka osaa parhaiten sitten hallita niitä liiketoimintariskejä ja sillä tavalla vähän niin kuin pääsee voittajan puolelle.

SPEAKER_00 [00:07:58]: Suomen kielessä on sellainen kiva sana kuin riskibisnes, jos oikeastaan voi ajatella, että kaikki yritystoiminta, liiketoiminta on tietynlailla riskibisnestä ja tietysti tätä taustaa vasten, niin Aika usein tai entistä aikaa on ainakin etsitty sellaisia stereotypioita, että minkälaiset ihmiset ylipäätänsä lähtevät yrittäjiksi, että onko niillä totaalisesti kadonnut kaikki tämmöinen todellisuuden taju vai ovatko he poikkeuksellisen rohkeita tai mikä se on. Mikä se on se tyypillinen tämmöinen yrittäjän ajatusmaailma ja rohkeuden taso. Mutta sanotaanko näin, että yrityksiä on Suomessa valtava määrä ja sanotaan näin, että myös yrittäjiä.

SPEAKER_01 [00:08:47]: Kyllä, joo. Itse ajattelen, että… Ei välttämättä itse asiassa kestäisi hermottikään kuin sitä. Siinähän ollaan kuitenkin koko ajan myös epävarmuuden kanssa tekemisissä. Oliko tämä ratkaisu oikein? Ja tavallaan yrittämisessä tämä, että olet oma herrasi siinä mielessä, niin myös toisaalta vastaat niistä ratkaisuista.

SPEAKER_00 [00:09:11]: Kyllä. Mutta kyllä tietenkin, jos ajattelee sitä, vielä palataan siihen lyhyesti tähän pandemian ja sitten sitä seuranneisiin toimialojen murrokseen ja kaikenlaisiin epävarmuuksiin, niin hyvin moni yrittäjä sanoo minulle sitten Venäjän hyökkäyssodan alettua, että nyt ei enää. Nyt ei enää oikeastaan hämmästytä mitään. Toisaalta sitten taas myös yksilöt, kyllähän me ihmisinä ja suomalaisinakin olemme sillä lailla nyt karaistuneet, jos sitä termiä käytetään. Se vaan todentaa sen, että tiettyyn pisteeseen asti, Valtiot, kansakunnat, yritykset ja ihmiset pystyvät varautumaan, mutta sitten voi kuitenkin tapahtua jotain yllättävää. Silloin mitataan ehkä se, mikä on yksilön kantti ja mikä on myös yrityksen resilienssi. Mutta kyllä todella kovaa pressiä monet kymmenet tuhannet yritykset on nyt käyneet. Ja silti he menevät aamulla töihin ja yritystoiminta alkaa pyöriä. Ja ehkä sitten koko ajan sitten pinnalla on kuitenkin se usko, että kyllä tästä selvitään. Ja huominen päivä on parempi. Näin ajattelen.

SPEAKER_01 [00:10:30]: Ja tämähän on… Todella olennaista. Puhutaan tässä kokonaisturvallisuuden klusterista täällä Pohjois-Savossa, niin ajatus on juuri se, että tämä on elinvoimaa lisäävä. Kyllä. Kokonaisuus ja silloin tavallaan se juuri ajatus lähtee siitä, että se luo uusia mahdollisuuksia, uutta myöskin tavallaan uskoa siihen liiketoimintaan ja sen kehittämiseen. Ja tietysti me ajatellaan myös niin, että tämä kokonaisturvallisuus kaikkine puolineen myös loisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia itsessään.

SPEAKER_00 [00:11:12]: Jos sitä ajattelee, niin sanoisin, että yritykset ovat siinä aika hyviä. Yritykset ovat ensinnäkin tottuneet verkostoitumaan. Ne ovat tottuneet katsomaan myös oman kuplansa ulkopuolelle. yritysten on pitänyt vuosikymmenten aikana tehdä yhteistyötä viranomaisten, lainkirjaimien, asiakkaiden toiveiden, oman henkilöstön toiveiden ja kehityskohteiden kanssa. Eli se skaala, millä yritykset katsovat tätä maailmaa, niin se on mun mielestä aika erinomainen lähtökohta. Ja siksi mä sanoisin näin, että yritykset ja Ja elinkeinoelämä on juuri kokonaisturvallisuudelle erittäin hyvä kumppani. Siinä on valmiiksi sellaisia totuuttia ja koeteltuja toimintamalleja. Että hei, emme pärjää täällä yksin, että me tarvitsemme tätä yhteistyötä. Sun kanssa me tehdään tätä juttua, sun kanssa me tehdään tota hommaa ja me otetaan tämä kokonaisuus huomioon. Ja tämä on mun mielestä se, miksi yritysten merkitys tässä kokonaisturvallisuusajattelussa on hirveän tärkeä.

SPEAKER_01 [00:12:29]: Ja siinä katsannossa silloin tavallaan yritykset ja yrittäjät olisi myös tämmöinen toimija, joka jotenkin myös välittää niitä tarpeita, joita esimerkiksi viranomaiset pystyy tunnistamaan, minkälainen tämä toimintaympäristön muutos on, ja myös sitten tavallaan kuluttajille ja asukkaille.

SPEAKER_00 [00:12:51]: Kyllä ja yritykset ovat mun mielestä ratkaisukeskeisiä. Aina koitetaan hakea polku A ja sitten jos ei se vedä, niin sitten pitää olla plan B. Ja sitten pitää olla plan C. Eli että tunnustellaan, haetaan maaperää, etsitään ratkaisuja, haetaan erilaisia kumppanuuksia. Ja osataan myös ehkä sanoittaa sitten sitä tahtotilaa tai sitä minne mennään niin sopivalla tavalla. Että siksi mä oikeastaan tässä kehun nyt yrityksiä, koska mä uskon, että nimenomaan tässä tilanteessa, kun ajatellaan, että on paljon niitä epävarmuuksia ja haetaan kumppanuuksia, että miten Suomi-valtiona esimerkiksi, miten me kansakuntana hoidetaan tätä meidän kokonaisturvallisuutta ja mikä rooli milläkin toimiala on, niin mä lähtisin mieluusti kyllä yrityksen kelkkaan, yrittäjän kelkkaan, koska sieltä löytyy sitten niitä ja myöskin nopeita ratkaisuja. Nopeita ratkaisuja vaaditaan silloin, kun tapahtuu suuria muutoksia, joita ei ole käsikirjassa.

SPEAKER_01 [00:13:57]: Tämä varmaan on sitten, jos ajatellaan näitä haasteita, niin se, että pieniä yrityksiä, yksinyrittämistä ja sitten se, että kun reagoidaan muutoksiin tässä toimintaympäristössä ja sitten, että saataisiin niitä uusia potentiaaleja käyttöön, niin sehän vaatii sitten kehityspanoksia.

SPEAKER_00 [00:14:18]: Kyllä, juuri näin.

SPEAKER_01 [00:14:20]: Puhutaan paljon tästä TKI eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta ja että siihen pitäisi panostaa, mutta miten se arjessa tapahtuu? Miten me saataisiin sitä esimerkiksi tälle kokonaisturvallisuuden haasteisiin vastaamiseen liikkeelle?

SPEAKER_00 [00:14:43]: Sitä täytyy miettiä. Varmaan siihen yhteistyöhön täytyy miettiä sellainen jonkinlainen tai suunnitella jonkinlainen toimintamalli. Mutta lähtökohtaisesti, jos ajatellaan, että miten yrityksissä innovaatiot ja tuotekehitys ja tällaiset lähtee etenemään, niin polkuja on tietenkin mahdollisuuksia monia. joko painetta tulee asiakkailta tai sitten kyseessä on yrityksen itse havainnoima puute tai ongelma, tai sitten ulkopuolelta tulee joku impulssi, että tätä kyseistä varmaan teknistä asiaa tai lainsäädännön vuoksi tätä yksittäistä asiaa täytyy nyt parantaa. Siinä on vähintäänkin kolme sellaista ihan selkeää driveria innovaatio- ja tuotekehitystoiminnalle. Ja nyt sitten jos ajatellaan, että mitä se tarkoittaa kokonaisturvallisuuden kannalta, niin sehän on aivan fantastinen pelikenttä, mikä meillä siitä avautuukaan. Ja ehkä nyt se ensimmäinen vaihe ja tärkeä pointti on se, että me aidosti kyllä verkotamme näitä eri toimijoita nyt tämän kokonaisturvallisuuden ympärille. Itse näen, että se liiketoimintamahdollisuus, mikä sieltä aukenee, niin sehän on lähtökohtaisesti globaalia toimintaa. Se ei ole yksinomaan Suomen sisällä tapahtuvaa toimintaa, vaan tämähän antaa meille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia myös kansainväliseen liiketoimintaan. Koska suomalaiset kuitenkin on ketteriä, nopeita, pragmaattisia, maanläheisiä. Sitten kun me paremmin verkotetaan vielä yrityksiä ja TKI-puolta, niin me voidaan olla aivan world champions.

[00:16:25]: Kyllä.

SPEAKER_01 [00:16:28]: Tämähän siinä vaatii tämmöistä, mitä me ehkä juuri tässä klusteriajattelussa, tässä kokonaisturvallisuuden klusterissa ajatellaan, että me synnytetään tämmöistä pysyvää verkottumista, missä on jotenkin luontevasti mukana hallinto, myös nämä meidän turvallisuusviranomaiset, sitten tutkimus, sitten meidän oppilaitokset, erilaiset TKI-toimijat, jotka tavallaan pystyvät hahmottamaan sitä muuttuvaa tilannekuvaa. Tämähän on tietynlainen ajatuskumous, kun me ollaan puhuttu näissä podcasteissa paljon siitä, että meidän turvallisuusajatus on helposti sellainen aika kapea, että on joku viranomainen ja turvallisuusviranomainen, joka pitää huolen turvallisuudesta ja sitten muu on muuta, mutta tämä kokonaisturvallisuus tuo sen tämmöiseksi, että sitä pitää yhdessä tehdä ja yhdessä omistaa niitä erilaisia haavoittuvuuksia, kehittämistarpeita ja sellaisia asioita, mitkä nimenomaan vaatii yhteistä monialaista osaamista ja ratkaisuja.

SPEAKER_00 [00:17:43]: Se on juuri näin ja sehän tässä asiassa on innostavaa. Niin kuin juuri sanoit, että tämä turvallisuus käsitettää vaikka puolustus tai puolustusteollisuus tai sotilaallinen puolustus tai mitä tahansa. Sehän on ollut tämmöinen… pienten piirien asiantuntemusta ja emmehän me kansalaisina tai yrityksinä ole ajatelleet, että se olisi yhtäkkiä meidän kaikkien arkipäivää ja myös osa sitä liiketoimintaa. Me joudutaan vähän varmaan vielä juppaamaan sitä. ja nimenomaan siltä kantilta, että kokonaisturvallisuus tulee tarjoamaan monipuolisesti tosiaankin näitä liiketoimintamahdollisuuksia, mahdollisuuksia tuotekehitykseen, uusinlaisen tapaan viestiä, kommunikoida, tehdä asioita ja luoda turvallisuutta. Ja se on tässä tilanteessa se kiinnostava juttu. Ja väittäisin näin, että pienet notkeat kansakunnat, niin kuin esimerkiksi Suomi tai vaikka Ruotsi on, niin uskoisin, että me kykenemme siihen.

SPEAKER_01 [00:19:03]: Kyllä. Tässä on tämä, NATOhan on ollut tämmöinen meidän, sehän on yksi osa tätä meidän uutta toimintaympäristöä, ja siihenhän paljon tavallaan Vaikka sanoit, että Suomi on ketterä ja notkea ja kaikkea paljon on, mutta meillä on myös vähän semmoinen, että nyt joku tulisi ja kertoisi, että miten pitikään nyt tehdä. Ja missä olikaan se yksi ikään kuin ratkaisu, minkä perään sitten lähdetään. Ja nyt se todellisuus on tässä NATO-kontekstissa on se, että kyse on itse asiassa uudesta tavallaan laajasta kansainvälisten asiakkaiden, potentiaalisten asiakkaiden verkostosta. joka pitäisi pystyä ottamaan haltuun, ja silloinhan se haaste on sama kuin meidän muussakin yritystoiminnan kansainvälistymisessä, eli aktiivinen markkinointi, verkottuminen.

SPEAKER_00 [00:19:55]: Se on juuri näin, ja en nyt ihan päivittäin, mutta saan viikoittain kyselyjä nyt, että miten me päästään toimitaamaan Natolle palveluita tai tuotteita. Me halutaan NATO-asiakkaaksi. Näinhän se toki ei mene, koska NATO ei lähetä laskua. Se ei lähetä laskua. Mutta se, että mitä kaikkea se NATO-jäsenyys ja ylipäätänsä siihen verkostoon, Suomen NATO-jäsenyys ja siihen verkostoon pääseminen vaatii, niin se on kyllä hyvin raadollista bisnestä siis. Siinä täytyy todella tehdä erittäin napakasti, kristallisoida oma tuotteensa ja oma osaamisensa ja tiivistää. Me mennään aivan sellaisiin perusasioihin, miten myyt hyvän tuotteesi ulkomaiselle vaativalle ostealle. Näinhän se täytyy ajatella. Ja koska Nato kiinnostaa muitakin kuin suomalaisia yrityksiä elinkeinoelämään, niin siellä voi arvata, että siellä on tunkua. Eli sanoisin näin, että suhteessa Naton tuomiin liikemahdollisuuksiin meidän täytyy ihan heti alussa mennä levelille viisi. Eli todella miettiä se ammattimaisesti se meidän oma osaamisemme. Ja Todella tehdä sitten tiukasti töitä, mutta jahka sä sitten olet ikään kuin siellä shopping listillä, Naton tämä private sector dialogue esimerkiksi, niin siellähän on sitten maailmanluokan mahdollisuudet aukea myös suomalaisille yrityksille, ja nehän voivat olla erittäin kapeita nischejä.

SPEAKER_01 [00:21:35]: Kyllä, joo. Toisaalta sitten meillä on menossa hyvin aktiivinen EU-tason puolustusteollisuustrategian rakentaminen ja ikään kuin ohjelmatyö, ja sehän tähtää siihen erityisesti, että eri maat tekevät yhteistyötä. Ja siinä on myös juuri näitä, että sulla pitää myös olla ne toiset maat kumppanina, ja niistä löytää näitä, että ehkä tämä on juuri Juuri myös se yksi tärkeä haaste ja tavoite löytää niitä eri maiden kumppaneita myös suomalaisille yrityksille.

SPEAKER_00 [00:22:15]: Joo, olet aivan oikeassa. Aivan hiljattain oli A-studioissa tätä asiaa. Asiaa tuotiin ihan selkeästi esille. Kyllähän tässä Euroopassakin ja EUn sisällä tässä harjoitellaan. Sitten kysymys on tietysti myös tästä mahdollisesta tai tulevasta puolustusrahastosta ja ylipäätänsä juuri siitä strategiasta, että millä tässä mennään eteenpäin. Ja tietysti kysymys myös siitä rahoituksesta, kun ajatellaan sitten jo EU-tasoa. Ei Eurooppa, ei Suomi, emme oltu ihan varustautuneita eurooppalaiseen sotaan. Ja se näkyy nyt kyllä tämänhetkisessä keskustelussa. Vaikka todetaan yhdellä suulla se, että nyt siihen puolustukseen, yhtenäisen puolustukseen ja sitten sellaiseen yhteisvastuullisuuteen täytyy satsata, että se on vähintäänkin järkevää, niin siihen emme ole myöskään EU-ssa sillä lailla varautuneita. Nyt pohditaan, tuleeko puolustuskomissaari EU-hun. Varmasti tuleekin. Mutta se vaan osoituksena, että aika äkkiä nämä tilanteet ovat meille tulleet. Eikä siinä annettu armoa, eikä pitkää sopeutumisaikaa, kymmenen vuoden sopeutumisaikaa myöskään EUlle. Meillä on oven takana kuitenkin eurooppalainen sota.

SPEAKER_01 [00:23:43]: Kyllä. Ja toisaalta sitten, mitä mielellään kanssa… tai pidän tärkeänä tuoda tähän mukaan, niin on tämä ikään kuin muu ulottuvuus, mikä muun muassa tulee Naton toiminnassa selvästi näkyviin, eli tämä resilienssi, eli yhteiskunnan, ja mitä me Suomessa sanotaan, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen tavoitteet, ja siihen liittyvä iso… tekemisen haaste. Nato on nämä seven baseline requirements, jotka asettaa vaatimuksia Natomaille, että pitäisi olla nämä tietyt osat ja kohdat, eli infra, vesi, ruoka, energia, näin edespäin, kunnossa. että ollaan sillä tasolla, kun ikään kuin jäsenmaan varautumisen kuuluu olla. Ja näähän on myös semmoisia, että näihin varsinkaan ei ikään kuin Taas rahoitusta ole, kun NATO ei ole rahoitusjärjestelmä. Ja nyt meidän pitäisi osata sitten myös esimerkiksi täällä alueella ottaa siitä itsellemme vastuuta, että me myös haetaan EU-rahoitusta. Hyödynnetään sitä rahoitusta. Tämä on ollut vahva viesti täältä meidän Suomen eurooppalaisista edustustoista ja muista, että tässä pitää olla aktiivinen.

SPEAKER_00 [00:25:21]: Kyllä. Jos tässä vertaa vaikka Suomea ja Ruotsia, niin monella aspektilla Suomihan on lähtökohtaisesti ollut paremmin varustautunut kaikenlaisiin häiriöihin. Puolustus on ollut aivan eri tasolla kuin Ruotsissa. Olen jonkin verran seurannut ruotsalaista kirjoittelua ja mediaa. Kyllä siellä on ollut jännä piirre havaittavissa, että ensimmäisen kertaan varmaan 200 vuoteen Ruotsissa on jonkinlainen hätä siinä mielessä, että heillä ei olekaan palikat kasassa. Kyllähän Suomessa on ollut hirveän hyvin tätä huoltovarmuusinfraa. Me nähtiin se jo pandemian aikana ja muutoinkin. Se on ehkä meidän DNAssa, että me ollaan oltu jotenkin valmiusasemissa. Mutta nyt sitten, kun Ruotsi on Naton jäsen, niin voisin vaikka veikata, että siellä ollaan ohitettu jo lähtökuopat. Esimerkiksi suhteessa tähän rahoituksen hankintaan, niin pelkään, että Svenssonit on jo siellä kolkuttelemassa niitä rahasäkkiä Euroopassa. He lähtivät takamatkalta ja kirivät rinnalle ihan fine, mutta kyllähän tietenkin… niin meidän pitää ottaa semmoinen vähän nyt ruotsalainen myynti ja kansainvälisen tyypin asenne, ja sillä asenteella lähteä sitten muun muassa näihin EU-rahoituslähteisiin. Siellä voi käyttää kyynärpää tekniikkaakin ihan hyvin suomalaisetkin.

SPEAKER_01 [00:26:53]: Niin, olen itse ajatellut tätä tällainen positiivisena, että on hienoa, että meillä on ruotsalaiset kirittäjänä.

SPEAKER_00 [00:26:59]: Kyllä se näin on. Se on jännä asia muista vuoden takaisestikin, koska toinen koti on Torniossa. Se oli aika hämmentävääkin seurata sitä asiaa. Ruotsissa sitä aitoa ikään kuin hätäännystä ja hermostuneisuutta, että se tuli heille ihan todella taivaalta, että heidän aiemmat turvallisuuspoliittiset kannanottonsa eivät olleetkaan enää valideja, että tässä tosiaankin pitää alkaa tekemään jotain. Kyllä sitten suomalaista lämmitti, että ne kuitenkin sanoivat, että kyllähän Suomi meijät ainakin vähän aikaa tässä turvaan ja niin edelleen. Mutta ajat ovat muuttuneet varmaan vuoden takaisin. Mutta hyvä, että olemme molemmat NATO-jäseniä.

SPEAKER_01 [00:27:49]: Ja toki sekin näkymä, että erittäin hyvä ja mukava sitten, että voidaan tehdä ruotsalaisten kanssa yhteistyötä, mikä nyt on muutenkin tässä jo lähtenyt puolustuspuolelle jo hyvinkin liikkeelle. Ja nyt kun tosiaan seuraa heidän, kun he kehittävät nyt myöskin tätä huoltovarmuusjärjestelmää ja muuta, niin voidaan sitten vaihtaa myös siinä tuota. Ja näin poispäin, että sikäli tämmöinen varmaan hyvä uusi tietynlainen juuri tämä pohjoismainen yhteistyörakenne, ei pelkästään linnake.

SPEAKER_00 [00:28:28]: Se on juuri näin. Tiedän useita pohjoissavonlaisia yrityksiä, jotka ovat puolustusvoimille kehittäneet tuotteita, laitteita tai muuta vastaavaa palvelua. Ruotsin vastinpari on tästä kiinnostunut. Tämähän on hieno tilanne, koska se avaa taas toisenlaista markkinaa. Täytyy vain toivoa, että suomalaiset osaavat myös hinnoitella. Hinnotella tuotteensa ja osaamisensa myös oikein ja sitten jos lähdetään yhteistyöprojekteihin, niin katsotaan, että molemmat voittaa.

SPEAKER_01 [00:29:05]: Ja tässä voin ajatella, että tämmöinen, mitä ollaan tässä kehittämässä, tämmöinen kokonaisturvallisuuden klusteriverkosto, missä vaihdetaan myös tietoa, osaamista, erilaisia näkökulmia, tavallaan tilannekuvaa myös tämän liiketoimintaympäristön kehittymisestä, niin mä ajattelen, että tämä on hyvin hyödyllinen väline tähän kaikkeen.

SPEAKER_00 [00:29:30]: Itse asiassa nyt tuli mieleen, että mehän voimme tehdä tästä aivan erinomaisen vientituotteen, kun ajattelee, että meillä on klusteritoiminta, Pohjois-Savon liiton rahoittama klusterihankkeen verkostomallinen toiminta, niin eihän se mitään muuta kuin me myymme tämän hyvällä hinnalla sitten Ruotsin puolelle. Uskon ihan vilpittömästi, että sieltä halutaan ehkä hakea tällaisia valmiita toimintamalleja. Kuten sanottu, niin vielä tällä hetkellä väittäisin, että me ollaan tällaisessa toiminnassa edellä Ruotsia ihan sen takia, että heillä oma puolustusajattelu ja toiminta sitä kautta on ollut meitä. Se on ollut erilaista kuin Suomessa. Me ollaan levittäytyneet kautta maan tasaisesti, mutta Ruotsilla tietysti se oma puolustus oli keskittynyt tuonne taivaalle ja sitten mereen.

SPEAKER_01 [00:30:24]: Kyllä. Ja toisaalta Ruotsi on tämmöinen virastojen luvattu maa, mikä on vähän jännä juttu, että heillä on vahva teollinen pohja, mutta se on aika suurteollisuus keskittynyttä. teollisuustoiminta ja ne verkostot ei ikään kuin ole nyt siinä heidän varsinaisesti. Se on heillä yksi haaste. Ja siinä tämä yrityslähtöinen toiminta-ajatus, mitä täällä on, niin voisi olla todellakin tervetullut.

SPEAKER_00 [00:30:50]: Hyvä vientituote.

SPEAKER_01 [00:30:52]: Kyllä. Keksittiin juuri nyt. Aivan, erinomaista. Hyvä me. Mutta tosiaan jotenkin semmoinen kaiken kaikkiaan, niin itse ajattelen niin, että tämä kokonaisturvallisuus olisi tulevaisuudessa tai ehkä jo lähitulevaisuudessa meidän yritystoiminnassa tietyllä tavalla myös yksi vastuullisuusajattelun, yritysvastuuajattelun yksi komponentti, koska jollain tavalla ajattelen itse, että yritystoiminnan pitäisi ottaa tästä myös semmoinen, missä ollaan mukana rakentamassa ja aktiivisesti toimimassa ja kehittämässä.

SPEAKER_00 [00:31:33]: Joo, olet oikeassa. Jos ajattelee yritysten vastuullisuusohjelmia ja ESG-ympäristöä, sosiaalista vastuuta ja hallinnollista, Tämähän toki kulkee hyvinkin käsikädessä kokonaisturvallisuuden vaatimusten kanssa. Nämähän on aivan mun mielestä käsikädessä. Molemmat tukevat toisiaan. Nämä vastuullisuusohjelmat ja tämä vastuullisuuden teema on tietysti tärkeä. tullut yrityksiin ja tulossa vielä vahvemmin nyt tietysti aivan lähiaikoina, lähivuosina ja on pakko tullakin, koska muun muassa yritysrahoituksen hinta riippuu siitä, miten hyvin yrityksissä on oivallettu nämä vastuullisuuden periaatteet ja miten ne todennetaan sitten jokaisessa yrityksessä. Ja nämähän on kaikki sitä välttämätöntä dokumentointia ja sellaista ryhtiliikettä, mikä myös liittyy tähän kokonaisturvallisuuden teemaan.

SPEAKER_01 [00:32:33]: Joo, ja haluaisin just ajatella niin, että se mitä tässä klusterityössäkin rakennetaan, niin tavallaan, että siitä tulisi semmoinen oivallus, että silloin tässä tehdään myös yhdessä tavallaan myös resilienttia toimintaympäristöä. Että siinä mielessä tämä hyödyttää sitten kaikkia osapuolia ja sillä tavalla myös sitä ikään kuin liiketoiminnan jatkuvuuden hallintaa ja turvaamista.

SPEAKER_00 [00:33:00]: Mun mielestä tässä verkostomallisessa klusteritoiminnassa on pelikenttää kaikille toimijoille. Ja siksi mä ajattelen, että se on hyvin innostava tilanne. Ja mahdollisuus kehittää jokaisen verkoston toimijan omaa toimintaa ja tuottaa niitä ideoita. Ja sitten kun ne tulevat koko verkoston käyttöön, niin sitten ne kumuloituvat vielä moninkertaisesti. Mä näen tässä pelkästään hyvää. Näen siinä todella paljon mahdollisuuksia.

SPEAKER_01 [00:33:28]: Tavallaan tämmöinen yhteiskunnallinen jatkuvan parantamisen kehä.

SPEAKER_00 [00:33:32]: Kyllä, nimenomaan näin.

SPEAKER_01 [00:33:35]: Mä luulen Paula, että me ollaan aika hyvin tässä nyt saatu käytyä läpi näkökulmia kokonaisturvallisuus ja yrittäminen, yrittäjyys ja mitä se tuokaan mahdollisuuksia myös tulevaisuuteen. Varmaan jatketaan keskusteluja ja kiitos tästä.

SPEAKER_00 [00:33:54]: Kiitos sinulle ja lähdetään sinne myyntimatkalle Ruotsiin. Hyvä, kiitos. Kiitos.

[äänite päättyy]

SPEAKER_01 [00:00:00]: Kyllä.

SPEAKER_00 [00:00:04]: Terve Heikki.

SPEAKER_01 [00:00:06]: Terve terve.

SPEAKER_00 [00:00:08]: Sä oot täällä meidän podcastissa tänään puhumassa aluekehittämisestä. Oot alan ammattilainen.

SPEAKER_01 [00:00:17]: Joo, pitää ne paikkansa. Ajatus oli, että voitaisiin puhua aluekehittämisen ja kokonaisturvallisuuden suhteesta. Ainakin itse näen tämän kysymyksen tärkeänä ja myös sillä tavalla, että sitä ei ehkä nykykeskustelussa ymmärretä aivan oikein.

SPEAKER_00 [00:00:39]: Niin, ei kuulosta miltään kauhean helpolta kokonaisuudelta. Miten lähestyt tätä asiaa itse?

SPEAKER_01 [00:00:49]: Oikeastaan sen kautta, että jos ajatellaan, että tämä kokonaisturvallisuuden lähestymistapa on aika suomalainen keksintö tietyllä tapaa. Siihen on tässä maassa kiinnitetty paljon huomiota ja nähty myös vaivaa tällaisen järjestelmän rakentamiseksi. Näen sen oikeastaan sillä tavalla, että tämä ajattelutapa perustuu suomalaisen yhteiskunnan tietynlaiseen suuntautumiseen ja oikeastaan myös tähän turvallisuuskysymykseen, silleen kuin se pitkässä saatossa on Suomessa tunnistettu.

SPEAKER_00 [00:01:27]: Miten tavallaan turvallisuus itsessään ja sitten kokonaisturvallisuus, ne on vähän eri asioita, tai ainakin meillä nyt on kaksi eri käsitettä. Miten näet sitten kokonaisturvallisuuden tämmöisenä käsitteenä itsessään?

SPEAKER_01 [00:01:47]: Niin, kokonaisturvallisuus minun ymmärtääkseni koskee koko yhteiskuntaa, ja se koskee… erilaisia siihen kohdistuvia uhkia tai poikkeusoloja, riippumatta siitä, mistä ne johtuu tai mistä niissä on kysymys. Ja tavallaan kyse on yhteiskunnan valmiuksista toimia niiden suhteen. Osittain myös siitä, että miten niihin osataan varautua, minkälaiset toimintavalmiudet on silloin, kun asiat eivät mene totutulla tai oletetulla tavalla. En tiedä, sinä tunnet tämän kokonaisturvallisuuden käsitteen toisin kuin minä erittäin hyvin, niin ehkä voisit hieman antaa palautettakin, että mitä tässä vielä tulisi ottaa huomioon.

SPEAKER_00 [00:02:38]: Niin, ehkä itse ajattelen juuri niin, että tavallaan kokonaisturvallisuus on hyödyllinen käsite nyt siinä, kun tämä meidän yhteiskunta on mennyt tämmöiseksi aika monimutkaiseksi, jolloin tavallaan ne erilaiset häiriöt ja ikään kuin uhkat tulee monenlaisista muista suunnista, kun ehkä perinteisesti on totuttu ajattelemaan, miten meidän turvallisuusviranomaistoiminta esimerkiksi on organisoitu, että sen takia se olisi tämmöinen hyödyllinen uusi käsite otettavaksi vähän enemmänkin käyttöön.

SPEAKER_01 [00:03:11]: Kyllä, uhkat ovat monikanavaisia. Mutta mitä minä tällainen aluekehityksen ja kokonaisturvallisuuden suhteella oikeastaan haen, on se, että joskus aikaisemmin liittyen oman aikansa tilanteeseen ja uhkakuviin, nimenomaan turvallisuusajattelu perusteli tällaista eheytykseen tähtäävää politiikkaa Suomessa. Tarkoitan nyt lähinnä toisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta yhteiskunnallista kehitystä, ja voi sanoa, että sinä aikakautena suomalainen yhteiskunta rakennettiin sillä tavalla, minkälaisena me sen tunnemme, hyvin monia eri keinoja käyttäen. Mutta taustalla oli kuitenkin hyvin vahvasti turvallisuushuoli, ja siihen pyrittiin vastaamaan huolehtimalla yhteiskunnan eheydestä.

SPEAKER_00 [00:04:17]: Tarkoitatko silloin sitä, kun ajattelen niin sanotusti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamistaan?

SPEAKER_01 [00:04:24]: Kyllä, tai hyvinvointivaltioksi sitä omana aikanaan kutsuttiin, mutta juuri tämän prosessin taustoja. Jos nyt sitä ajatellaan, että minkälaisiin haasteisiin sillä pyrittiin omana aikanaan vastaamaan, oli tietysti ensinnäkin ulkoinen uhka. joka tuli meille varsin tutusta suunnasta. Se kohdistui valtioon ja se osittain toimi yhteiskunnan kautta. Eli sitä kautta syntyi kysymys tavallaan Suomen alueitten ja myös kansalaisten kuulumisesta tähän yhteiskuntaan ja heidän suhteestaan valtioon. Ja toisaalta, jos ajatellaan nyt hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen tähtäävää työtä, sen lähtökohta oli myös köyhyydessä ja alikehittyneisyydessä. Tässä tullaan meille hyvin tuttuun aiheeseen, nykypäivänäkin tuttuun aiheeseen, kuten erilaiset kansainväliset vertailut. Viimeistään 1950-luvulla Suomessakin herättiin ajattelemaan sitä, että verrattuna eurooppalaisiin maihin, teollisuusmaihin, Suomi oli monella mittarilla hyvin huonossa tilanteessa, vaikkapa nyt kansanterveyttä ajatellen. Tähän liittyvät yhteiskunnalliset järjestelyt olivat hyvin kehittymättömiä. Ja siinä on myös tämä aspekti. Eli jos ajatellaan nyt valtion kohdistuvat ulkoiset ohat, sitten tämä sisäisen kohesion haaste ja sitten myös ihan tämmöiset käytännölliset huolet, jotka nimenomaan kun ruvetaan vertaamaan Suomea joihinkin muihin maihin, niin osoittivat sen tietyn kehittymättömyyden ja huonon tilanteen.

SPEAKER_00 [00:06:25]: Nyt jos sillain Itse mietin, niin eikö sieltä 50-luvullahan synty kaiketi neuvolajärjestelmä. Sieltä periytyy ymmärtääkseni myös esimerkiksi meidän kansanterveydellinen eläintautien torjunnan systeemi alkoi kehittyä, jotka tavallaan tänä päivänä näen, että ovat merkittäviä pohjia sille, mitä itse näen kokonaisturvallisuuden käsitteen kattavan.

SPEAKER_01 [00:06:59]: Juuri tämän kaltaisiin asioihin alettiin kiinnittää huomiota. Ja todellakin tätä kehitystä tapahtui hyvin monella alalla. Mutta jos nyt ajatellaan tätä aluepolitiikkaa, mitä sillä haettiin, niin ei voitu pitää itsestään selvänä, että eri alueet kiinnittyivät esimerkiksi valtion samalla tavalla. Ja toinen on sitten tietysti erilaisten alueiden väliset suhteet. Voi puhua tämmöisestä ydinalueen ja periferian suhteesta. Ja siitä, että miten, millä tavalla se muodostuu, minkälainen se on, niin sillä on hyvinkin paljon merkitystä yhteiskunnallisen kohesion kannalta.

[00:07:41]: Ja

SPEAKER_01 [00:07:45]: Oikeastaan tässä on 1950-luvulta siitä tilanteesta kummunneet eheytyksen politiikan lähtökohdat. Eli niillä haettiin tosiaan sekä sosiaalista eheyttä, että alueiden välistä eheytymistä, sekä alueiden vahvempia suhteita toisiinsa, että suhdetta valtioon. Ja niillä tavoiteltiin omana aikanaan jo hyvin vahvasti talouskasvua. Eli tämä kansainvälisen kilpailukyvyn ajatus on ollut tässä. Ja siis suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa oikeastaan aina läsnä.

SPEAKER_00 [00:08:24]: Miten kun sanot, että näin tämmöinen kehitys tapahtui, Kuka sitä teki? Mistä se syntyi? Oliko silloin olemassa kansallinen konsensus, että tällä tavalla asioita tehdään? Miten se eteni?

SPEAKER_01 [00:08:42]: Luulen, että poliittisesti Suomi on näyttänyt silloin hyvin erilaiselta. Oikeastaan tästä saattaa olla monella hieman vääriäkin mielikuvia, mutta kyllähän nämä kaikki on tapahtunut. Hyvinkin kovassa poliittisessa kamppailussa ei näistä asioista koskaan ole vallinnut mitään yksimielisyyttä. Mutta tämän kaltaisen politiikan taakse on omana aikanaan pystytty saamaan hyvin vahvat koalitiot, jotka ovat näitä kyenneet ajaamaan. Ja nimenomaan kun tässä ottaa huomioon, että minkälaisia asioita pyrittiin yhdistämään. Ensinnäkin alueiden kehittyminen, toisaalta sitten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja talouskasvu. niin tässä on sellainen kolme asiaa, että niiden ympärille pystyy rakentamaan niin sanotusti poliittisia kompromisseja, jotka käy hyvin erilaisille politiikan osapuolille. Ja luultavasti tämmöisen aikaansaaminen sen poliittisen kamppailun kautta sitten teki tietynlaisen kehityksen mahdolliseksi. Tänä päivänä tämä asetelma näyttää poliittisesti aika erilaiselta, Ja erityisesti nyt kun on tultu, niin koko ajan näyttää vaikeammalta saada tämmöisiä laajasti hyväksyttäviä poliittisia linjauksia aikaiseksi. Tarkoitan nyt hallituskausien välillä ja Ja suurimpien puolueiden kesken. Eli löytyisi semmoinen yhteinen suunta, johon mennä. Vaikka niitä erimielisyyksiä aina on ja niitä demokratiassa kuuluu olla ja niitä tulee pystyä julkisesti käsittelemään. Mutta semmoisen eteenpäin vievän suunnan löytäminen, niin siinä tuntuu tänä päivänä olevan aivan erityisiä haasteita.

SPEAKER_00 [00:10:39]: Niin, eli maailmahan näytti silloin aikoinaan erilaiselti siinäkin mielessä, että alueillahan asui enemmän ihmisiä, eli tavallaan ajattelisin niin, että siellä on ollut erilaisia vahvoja toimijoita ja vaikuttajia ja ikään kuin tahtotila selkeästi. Onko tämä mennyt vähän sillä tavalla, nythän sitten Kehitys on keskittänyt väestöä etelään kasvukeskuksiin. Miten se vaikuttaa tähän politiikan kokonaiskuvaan tältä kannalta?

SPEAKER_01 [00:11:21]: Tämä on aivan totta, mitä sanot. Myös yhteiskunta oli huomattavan erilainen. Suomi oli pitkään hyvin maaseutuvaltainen maa, joka oli vain vähäisessä määrin kaupungistunut. Ja tämä huoli tästä kaupungistumisesta ja sen vertailu eri maihin on kuitenkin aika tämmöinen pitkään suomalaisessa keskustelussa elänyt teema, jota käytetään edelleen oikeastaan tänä päivänä siihen, että eihän me vieläkään olla kovin kaupungistuneita. Ja oikeastaan sitä käytetään siihen, että kaupungistumisesta ei saisi Tai ei olisi sopivaa tuoda esille tämmöisiä kielteisiä puolia. Mutta tähän liittyy tosiaankin se, että maatalousvaltaisessa maassa ikärakenne, väestön sijoittuminen, kaikki tämmöinen oli hyvin erilaisia kuin mitä nykyään. Mutta on varsin helppo tunnistaa, että aluepolitiikka ja se, että miten eri alueet kehittyvät sekä väestöllisesti että taloudellisesti, niin niillä kuitenkin on kytkös toisiinsa. Mutta minkä takia lähdin tuolta neinkin kaukaa kuvaamaan sitä, että mitkä aluepolitiikan ja hyvinvointivaltion rakentamisen tämmöiset lähtökohdat olivat johtuu siitä, että tästä sekä hyvinvointivaltiosta että aluepolitiikasta puhutaan mielestäni usein melko harhaanjohtavalla tavalla. Ikään kuin ne olisivat jonkinnäköinen vastakohta talouskasvupyrkimyksille tai kilpailukykypyrkimyksille. Ja näin ei minun nähdäkseni missään vaiheessa ole ollut. Mutta mikä sitten Suomessa on vaikuttanut sekä aluepolitiikan, aluekehityksen ja tähän muutenkin yhteiskunnan muutokseen on se, että tietynlaiset valtion toiminnan painopisteet tai tämmöiset julkisessa keskustelussa tunnistetut huolenaiheet, ne ovat muuttuneet tai niiden keskinäinen painoarvo on muuttunut. Ja yksi tämmöinen merkittävä Murrosaika oli tuo 1990-luku, jolloin tämä kilpailukyky ja siihen tähtääminen, siitä tuli tämmöinen poliittisen tavoitteen asettelun aika kiistaton viitekohde. Eli ykköshuolen aihe, jonka johdolla on sitten menty pitkälti tähän päivään. Ja se taas on tarkoittanut hyvin erilaisia politiikan sisältöjä. Tässä keskustelussa, kilpailukyvyn kautta käydyssä keskustelussa, aluepolitiikka monesti on pyritty asemoimaan tämmöiseksi vanhanaikaiseksi toiminnaksi, joka suuntaa julkisia varoja tämmöisille heikoille alueille ja sitten jos tätä oikein vastustetaan, niin silloin esitetään syytös, että niitä julkisia varoja tuhlataan näille heikoille alueille, jotka jotka eivät tällaisilla varoilla voi miksikään kehittyä. Eli tässä on hyvin vahvoja olettamuksia näissä keskusteluissa aina mukana. Ja tämä on tämmöinen aluepolitiikkaa koskeva oikeastaan harhakuva siinä mielessä, että minun näkökulmastani Kukin valtio tekee aina jonkinlaista aluepolitiikkaa. Jokainen hallitus tekee jonkinlaista aluepolitiikkaa, vaikka se ei sitä sillä nimellä kutsuisikaan. Ja kyllähän tämän kilpailukyvyn nimissä on tehty hyvin vahvasti keskittävää aluepolitiikkaa, joka on vaikuttanut siihen, että millä tavalla Suomen eri alueet ovat kehittyneet. Ja tällä esimerkiksi on hyvin vahvasti etuoikeutettu suurimpia kaupunkiseutuja ja eteläistä ja läntistä Suomea. Eli tätä nykyistä tilannetta luonnehtii aluekehityserojen kasvu.

SPEAKER_00 [00:15:32]: No nyt sitten mehän ajatellaan, tässä meillä on tämä kokonaisturvallisuuden klusterityö täällä Itä-Suomessa käynnistetty ja me ajatellaan, että ikään kuin elinvoimaedellytyksiin vaikuttaminen on keskeinen tekijä siinä, että tämmöinen kokonaisturvallisuuden kokonaiskuva muodostuu paremmaksi. Miten sä luonnehtisit näitä elinvoimatoiminnan merkitystä tässä?

SPEAKER_01 [00:16:07]: Elinkeinotoiminta on hyvin oleellista. myös kokonaisturvallisuuden kannalta ihan siitä syystä, että jos alue on taloudellisesti heikko, jos se on ikään kuin tällaisessa kielteisen kehityksen kierteessä, niin se tarkoittaa myös monenlaisten turvallisuuden kannalta kielteisten ilmiöiden lisääntymistä. Se riippuu tietysti paljon siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsellaan. Mutta heikosti kehittyneet alueet, tavallaan kiinnittyvät valtioon heikosti. Monenlaiset asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan, niin kuin esimerkiksi kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja sen instituutioihin, mikä on tässä kokonaisturvallisuusajattelussa kuitenkin hyvin keskeinen asia. Eli tavallaan, jos alueella muodostuu näkemys, jos kansalaiset alkavat ajatella, että heidän tarpeistaan tarpeestaan ei piitata, niin sillä on hyvin kielteisiä vaikutuksia ja tämä esimerkiksi ruokkii poliittista polarisaatiota, mikä on länsimaissa demokratioissa tänä päivänä hyvin laajalle levinnyt ongelma.

SPEAKER_00 [00:17:29]: Eli jotenkin pitäisi selkeämmin nähdä se, että se valtio muodostuu niistä alueista, eli ne olisi se ikään kuin kasvun ja hyvinvoinnin elementti?

SPEAKER_01 [00:17:45]: Kyllä. Valtio oikeastaan väistämättä muodostuu alueista. Alueista ja väestöstä, jos ihan näitä perustekijöitä miettii. Mutta kyllä näin juuri on. Oikeastaan sitten tämän elinkeinopolitiikan kannalta on tärkeää sillä, että jos tämmöisestä kilpailukykynäkökulmasta tarkastellaan asioita silleen, että missä esimerkiksi julkiset varat tuottavat parhaiten, niin se johtaa tämmöiseen aluepolitiikkaan, jossa ikään kuin valikoidaan voittajia. Eli ainoastaan sinne kannattaa suunnata julkisia varoja missä talous pyörii hyvin ja ikään kuin kaikki menestyksen edellytykset ovat jo olemassa. Mutta tästä muodostuu se ongelma, että sitten ne alueet, joita ei valikoida voittajiin, heidät tavallaan valikoidaan häviäjiin. Ja silloin oikeastaan se talousdinaamiikka, jos se lähtee menemään huonoon suuntaan, tuottaa näitä huonon kehityksen kierteitä, mistä aikaisemmin oli jo puhe. Ja kansantalouden kannalta, sikäli kun siitä nyt tänä aikana voi vielä puhua tällä käsitteellä, se joka tapauksessa tarkoittaa, että nämä alueet eivät myöskään pysty myönteisesti tekemään osuuttaan tässä laajemmassa kokonaisuudessa. Tavallaan niiden resurssit jäävät vajaasti hyödynnetyksi. Niiden vahvuudet jäävät käyttämättä.

SPEAKER_00 [00:19:22]: Onko tässä sitten, kun olet käyttänyt tätä kohesion käsitettä, niin onko se sellainen elementti tai tavoite, joka sitten edistäisi sitä, että alueet saavat yhteisesti tasapuolisemmin vahvuutta

SPEAKER_01 [00:19:45]: Tämä on sen kohesion ydinajatus oikeastaan. Siinä on kyse siitä, että miten eri alueiden suhteet ovat järjestäytyneet. Ja yhtäältä kohesiota voi ajatella, jos sitä ajatellaan valtion kannalta, niin kyse on valtion ja alueiden välistä suhteista, mutta ihan yhtä lailla merkityksellinen on se, että minkälaisissa suhteissa alueet ovat toisiinsa. Ja oikeastaan tämän kilpailupainotuksen tai kilpailukykypainotuksen yksi ongelma on se, että kun valtio organisoi näiden alueiden välisiä suhteita, siinä on luotu tämmöistä kilpailuasetelmaa, joka osittain sitten vaikuttaa tähän kohesioon hyvinkin kielteisesti. Eli tavallaan jos alueet näkevät, tai tietysti alueesta puhuttaessa on mahdollista erotella, että puhutaanko hallintoviranomaisista tai alueella toimivista yrityksistä tai kansalaisista, ja nämä varmasti näkevät asian hyvin eri tavalla. Mutta jos esimerkiksi hallinnollisesti päädytään tilanteeseen, jossa alueet ovat ikään kuin jatkuvassa resurssikamppailussa keskenään, niin se ei tätä kohesiota mitenkään edistä. Kohesio on monitahoinen, eli Siinä on osittain juuri näistä sosiaalisesta ja alueellisesta kohesiosta kysymys. Eli millä tavalla nämä alueet ja niillä elävät ihmiset, niillä toimivat yritykset kiinnittyvät tähän laajempaan kokonaisuuteen. Ja tähänhän sitten EU-kohesiopolitiikka tähtää, jotta Euroopassa alueiden väliset kehityserot tasoittuisivat, ja tavallaan alueiden väliset suhteet kehittyisivät myönteiseen suuntaan. Sitä varten on ollut hyvin pitkäjänteinen politiikka, ja tietysti sitä varten myös osoitettu näitä varoja.

SPEAKER_00 [00:21:46]: Nythän Suomi on ollut EU-jäsen sieltä 95 vuodesta, ja ollaan harjoitettu, ollaan oltu mukana EU-kohesiopolitiikan toteuttamisessa. Miten nyt syntyy sellainen vaikutelma, että että ne tulokset eivät ole nyt olleet sitten ihan sitä kohesiota lisääviä?

SPEAKER_01 [00:22:12]: Jos nyt EU-ta ajatellaan, se on hyvin laaja kokonaisuus. Siellä on monenlaisia aloitteita, monenlaisia politiikkoja meneillään samanaikaisesti. Ja monesti… Kaikki tämmöiset politiikat eivät toimi samansuuntaisesti. Minä ehkä kiinnittäisin tässä kohesiopolitiikassa, tai miten se on Suomessa toteutunut, siis EUn kohesiopolitiikka, huomiota siihen, että minkälaisessa suhteessa se on ollut valtioharjoittama aluepolitiikka. Eli yhtäältä meillä on tämmöiset EUsta tulevat tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi asetetut välineet. Meillä on kansalliset ratkaisut siitä, että miten näitä Näitä resursseja käytetään ja näin poispäin, mutta joka tapauksessa tämä oikeastaan se, että jos julkisten varojen käytön kokonaisuutta katsellaan, niin se mitä Suomen valtio on tehnyt tänään samana aikana, niin sillä on vielä suurempi merkitys kuin mitä tämmöisellä yhdellä EU-politiikkasektorilla itsessään. Eli nämä asiat täytyy asettaa Ja siinä voi myös kysyä, että onko sitten Suomen kansalliset linjaukset tukeneet tätä EU-kohesio-politiikkaa omalta osaltaan vai ovatko ne kenties vieneet sitten johonkin muuhun suuntaan.

SPEAKER_00 [00:23:40]: No nyt sitten jos ajatellaan, että tämä kohesioon lisääminen, niin kuin tuossa aikaisemmin kuvasit, niin olisi keskeistä tämän kokonaisturvallisuuden kohesioon. edistämisessä ja kehittämisessä tällä esimerkiksi Suomen alueella, niin mitä sitten pitäisi tästä nyt tulevaisuuteen tehdä vähän paremmin, että näin tapahtuisi? Miten Suomessa ikään kuin kohesiopolitiikkaa pitäisi tehdä?

SPEAKER_01 [00:24:21]: Tässä on nyt hyvin oleellisia asioita koettu viime vuosina. Eli tavallaan olemme huomanneet, että maailmassa tapahtuu hyvinkin isoja ja yllättäviä muutoksia. Toisaalta tietyt muutokset ovat olleet pitkän aikaa jo nähtävissä, mutta meidän käsityksemme tästä toimintaympäristöstä on muuttunut aika selvästi. Se vaikuttaa myös siihen, että minkälaisia huolenaiheita politiikassa, minkälaisia ongelmia meillä on ratkaistavinamme, miten me kuvittelemme asioiden tulevaisuudessa kehittyvän. Olen tässä nostanut esille sen, että tästä nimenomaan kansainvälistä kilpailukyvystä, joka tarkoitti oman aikanaan menestystä kansainvälisessä taloudessa, niin tämän Tavoitteen ensisijaisuus on jossain määrin kyseenalaistumassa ihan siitä syystä, että agendalla on nyt paljon muitakin huolenaiheita. Esimerkiksi ilmastopolitiikkaa täytyy tehdä sillä tavoin, että vältetään kaikkein huonommat mahdolliset tulevaisuudet. Se on yksi välttämättömyys. Sitten paljon selkeämmin havaittavissa olevia ja nopeammin vaikuttavia asioita on myös tapahtunut, kuten sota Euroopassa. Sieltä tulee koko ajan ongelmia, joihin pitää pystyä jotenkin vastaamaan. Nämä ongelmat, joiden kanssa tällä hetkellä painitaan, niin ne kyseenalaistavat ainakin sen, että onko se taloudellinen kilpailukyky ainoa huolenaihe, johon tulee keskittyä ja jonka mukaan erilaisia valintoja pitää tehdä. Vai miten näihin muihin ongelmiin sitten puututaan? Ja ovatko nämä tavoitteet linjassa keskenään vai tuleeko sieltä kenties tämmöisiä toistensa kanssa ristiriitaisia vaatimuksia. Ja minä ainakin näen sillä tavalla, että monet tämmöiseen kilpailukykypolitiikkaan liittyvät olettamukset, niin kuin esimerkiksi se, että kannattaa Kannattaa keskittää, erikoistua, rakentaa vahvoja keskuksia, jotka ovat mahdollisimman kilpailukykyisiä kansainvälisessä taloudessa tai jollakin sen sektorilla. Oikeastaan tästä turvallisuusnäkökulmasta ajatellen tämä ei välttämättä ole se voittava strategia. Koska turvallisuus tarkoittaa, että joudutaan toimimaan erilaisten epävarmuuksien kanssa. Ja tätä ajatusta vasten on melko huono ajatus niin sanotusti sijoittaa kaikkia munia samaan koriin, koska silloin luodaan tietynlaisia haavoittuvaisuuksia. Samoin pitää vähän eri tavalla pystyä huolehtimaan nimenomaan näistä, no mitä nyt aikaisemmin puhuttiin, kohesion alla. Tavallaan siitä, että eri alueet ovat kiinni tässä kokonaisuudessa, että niiden tarpeista huolehditaan. Tämähän ei välttämättä ole millään tavalla tämän kilpailukykypolitiikan vastakohta, koska se kilpailukyky voi muuttuvissa olosuhteissa myöskin muodostua erilaisista asioista eri tavalla kuin on joissakin toisissa olosuhteissa totuttu ajattelemaan.

SPEAKER_00 [00:28:04]: Eli toisin sanoen, jos haavoittuvuudet lisääntyvät esimerkiksi tämmöisen vahvan keskittämisen myötä, niin silloin se kilpailukyky voi sitten kokea järkytyksen, kun tuleekin äkillinen kriisi siihen toimintaympäristöön.

SPEAKER_01 [00:28:19]: Kyllä. Ja tähän liittyy sitten esimerkiksi, kun ajatellaan erilaisia talouden toimialoja, niiden suhteellisen aseman arvottaminen tai hahmottaminen. Ja tämä liittyy nimenomaan siihen erikoistumiseen, eli Jos ajatellaan talouskehitystä ja siihen kohdistuneita odotuksia, niin kyllähän tämä tietotalous on ollut semmoinen, minkä on katsottu vahvasti näyttävän suuntaa tulevaisuuteen. Sen rinnalla meillä koko ajan on ollut Suomessa erittäin vahva perinteinen teollisuus, joka on oikeastaan kuitenkin muodostanut sen talouden selkärangaa. Mutta tämän lisäksi meillä on ollut tätä omaa alkutuotantoa, ja sehän on sitten ollut tässä kansainvälisen kilpailutalouden globalisaation aikana oikeastaan jatkuvan kritiikin kohteena sen alhaisen tuottavuuden vuoksi, ja se on nähty monesti sitten vanhanaikaisena tai sellaisena, jota ei ainakaan julkisin varoin tulisi tukea ja näin poispäin. Mutta nyt tällaisissa muuttuvissa olosuhteissa, kun asiaa tarkastellaan, meidän oman turvallisuuden kautta tai kokonaisturvallisuuden kautta, niin silloin käykin ilmi, että emme voi kaikessa luottaa siihen, että maailman markkinat aina toimivat hyvin tai että kaikki, mitä me tarvitsemme myös aineellisessa mielessä, olisi sieltä saatavilla. Ja se taas tarkoittaa sitä, että tämmöinen aidosti monipuolinen talous, jossa pystymme tietystä aineellisesta tarpeesta tarvittaessa huolehtimaan Itse. Se on selkeä vahvuus, eikä suinkaan ongelma tai merkkitalouden kehittymättömyydestä.

SPEAKER_00 [00:30:03]: Tämähän nyt sitten täällä kun olemme Pohjois-Savossa, niin selkeästi näkyy siinä, että tämä aluehan on nimenomaan karjatalouden tuotannon näkökulmasta yksi avainalueita Suomessa.

SPEAKER_01 [00:30:21]: Kyllä, näin on. Ja oikeastaan jos Pohjois-Savon aluetaloutta käyttää esimerkkinä, niin tämähän on esimerkki siitä, että tämä on hyvin monipuolinen. Esimerkiksi koronavuosien aikana tämä näkyi näissä aluetalouden luvuissa sillä tavalla, että Pohjois-Savossa tämä talouskehitys notkahti huomattavasti vähemmän kuin mitä kansallisesti. Se oikeastaan perustui ensinnäkin talouden monialaisuuteen ja toisaalta siihen, että palvelualat olivat suhteellisesti vähäisemmässä asemassa Pohjois-Savossa kuin joillakin muilla alueilla. Eli tämän tyyppisiä etuja tästä monipuolisesta taloudesta sitten on. kun tullaan tämmöisiin yllättäviin tilanteisiin. Mutta on totta, Pohjois-Savon on vahvaa karjatalouden aluetta, ja se kytkeytyy sitten elintarviketuotantoon hyvin vahvasti. Eli meillä on sieltä alkutuotannosta lähteviä arvoketjuja, jotka sitten johtavat jalostukseen ja tämmöiseen varsin menestyksekkääseen teollisuuteen omalla alalla.

SPEAKER_00 [00:31:41]: Ja ovat myöskin merkityksellisiä kansallisen varautumisen kannalta, jos ajatellaan ruokaturvaa.

SPEAKER_01 [00:31:48]: Kyllä, hyvinkin näin. Ja toisaalta sitten, kun oli puhe siitä, että miten monet asiat ovat muuttumassa, niin se, että tätä aineellista taloutta pitää pystyä uudistamaan nytten hyvin suuressa mittakaavassa. Ja se tarkoittaa sitä, että tämä alueellinen alkutuotanto kytkeytyy teolliseen tuotantoon kenties uusilla tavoilla. Esimerkiksi karjatalous Pohjois-Savossa kytkeytyy energiantuotantoon näiden rakenteilla olevien ja myös suunnitelmissa olevien biokaasulaitosten kautta. Ne osittain vaikuttavat tähän meneillään olevaan energiamurrokseen. Toinen, mikä kytkee alkutuotantoa hieman uudella tavalla, on erilaiset kiertotalouden kehitysmahdollisuudet. Ja kaikissa näissä on se etu, että tämmöiset huoltovarmuuden kannalta merkitykselliset toimitusketjut jossakin määrin alueellistuvat. Eli pystymme tekemään näistä alueellisista raaka-aineista enemmän sekä aineellisessa mielessä että myös sitten, jos ajatellaan ihan lisää arvoa.

SPEAKER_00 [00:33:08]: Joo, eli toisin sanoen Tulisi semmoinen ajatus mieleen, että tämmöisen kokonaisturvallisuuden klusterin, mitä tässä kehitetään Pohjois-Savossa, niin tietyllä tavalla se voisi toimia yhtenä alueena, jossa mallinnetaan tämmöistä, mikä on tämmöinen aluetalouden… kokonaisturvallinen tietyllä tavalla arkkitehtuuri, joka ottaa tätä näitä erilaisia keskinäisriippuvuuksia, alueellisia vahvuuksia hyvällä tavalla huomioon, tavallaan tämmöistä systeemistä kehitystä. Ja tätä voisi sitten ikään kuin laajentaa sitten tätä ajattelua esimerkiksi koko Itä-Suomen alueelle.

SPEAKER_01 [00:33:54]: Kyllä, juuri näin. Eli tämmöisen klusteriajattelun ajattelun kautta, niin tämä kokonaisturvallisuus, ehkä juuri niin kuin sanoit, niin mallintuu hyvin tämän tyyppisellä alueella, jonka elinkeinorakenne on monipuolinen. Eli tavallaan kun sitä tarkastellaan tämän kokonaisturvallisuuden kautta, niin käy vähän uudesta näkökulmasta ilmi se, että mitä kannattaa tehdä, minkälaisiin yhteyksiin kiinnittää huomiota ja näin poispäin. Samoin kokonaisturvallisuuden kehittämisessä Pohjois-Savussa on ajatus, Meillä on hyvin toisiaan tukevaa elinkeinotoimintaa, tutkimus- ja oppilaitoksia ja samoin viranomaistoimintaa tällä alueella. Kun ne saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, niille saadaan vahva toiminta-ajatus tästä kokonaisturvallisuudesta, niin se voi tuottaa erittäin kiinnostavia aluekehitysvaikutuksia, jotka sitten voi toimia toimia mallina muille alueille ja osittain tuottaa kansallisesti tämmöistä esimerkkiä siitä, että miten näissä uusissa olosuhteissa me voimme aluetaloutta organisoida ja siihen kytkeytyviä muita toimintoja.

SPEAKER_00 [00:35:20]: Eli tällä tavalla voidaan ajatella, että Tässä toiminnassa voidaan luoda uutta mallia, joka antaa uutta sisältöä ja näkökulmaa aluekehityksen tarkasteluun ja sen kehittämiseen valtakunnan tasollakin.

SPEAKER_01 [00:35:43]: Kyllä. Ja toisaalta, koska tämä teema ei sinällään rajoitu mitenkään yhteen alueeseen, niin tästä kehittämisnäkökulmasta tämä mahdollistaa sen, että oikeastaan juuri tästä elinkeinopolitiikan näkökulmasta ja kehittämisen näkökulmasta Me pystymme hakemaan niitä kumppaneita eri puolilta Suomea. Sen mukaan, kuka on tämän tyyppisistä asioista kiinnostunut ja kuka kenties on tehnyt jo tämän kannalta relevanttia kehittämistyötä ja näin poispäin. Oikeastaan mitä tässä rakennetaan on sekä alueellisesti että alueiden välillä ja kansallisesti mahdollisimman vahvoja verkostoja niiden kesken, ketkä haluavat toimia tämän kokonaisturvallisuuden suhteen.

SPEAKER_00 [00:36:34]: Eli kysymyksessä ei ole nollasummapeli, vaan yhteistyön rakentaminen.

SPEAKER_01 [00:36:41]: Kyllä. Eli Pohjois-Savossa tämä näkemys on ollut, että meillä on kenties juuri hyvät edellytykset tällä alueella toimia edelläkävijänä kokonaisturvallisuuden kytkemisessä juuri tähän aluekehittämiseen ja sitä kautta sitten Sitten tuoda oma kontribuutio tähän kokonaisturvallisuuden kansalliseen kehittämiseen.

SPEAKER_00 [00:37:11]: Hienoa. Tämä kuulostaa hyvältä tulevaisuuden näkymältä. Tästä jatketaan Pohjois-Savossa, Itä-Suomessa ja kansallisesti töitä. Kiitos paljon Heikki Sirviö, että olit täällä tänään ei hätiä mitiä podcastin vieraana.

SPEAKER_01 [00:37:30]: Kiitos paljon.

[äänite päättyy]

SPEAKER_00 [00:00:10]: Terve Jyri. No terve. Me ollaan tässä aloittamassa tämmöistä podcast-sarjaa, kun ei hätiä mitiä.

SPEAKER_01 [00:00:19]: On kyllä mielenkiintoinen nimi ainakin meille, että mihinkähän tämä vielä johtaa. Toisaalta se on kyllä kiinni, onneksi paljon meidän asiantuntijavieraistakin.

SPEAKER_00 [00:00:29]: No ei nyt vähätellä omaa asiantuntemustamme yhtään.

SPEAKER_01 [00:00:33]: Ei tietenkään, että kyllähän me tässä tällä ensimmäisellä kerralla luodaan varmaan hieno viidekehys.

SPEAKER_00 [00:00:40]: Viitekehys on päivän sana. Mutta kerro Jyri, että mitä tämä turvallisuusasia sulle tarkoittaa?

SPEAKER_01 [00:00:53]: No tuota mä oon kyllä miettinyt pitkään, kun mä oon vähän yli kymmenen vuotta ollut tässä aika erikoisen käsitteen kuin turvallisuuden parissa. Suomessa ja ulkomailla. Minusta hirmu hyvä yksi määritelmä on se, että turvallisuus tarkoittaa sitä, että meidän pitää aina muistaa kunnioittaa ihmisarvoa kaikissa tilanteissa ja suojella sitä ihmisarvoa.

SPEAKER_00 [00:01:20]: Se on jännä, kun tavallaan tämmöinen, kun me puhutaan turvallisuudesta ja turvallisuusviranomaisista, niin mehän ajatellaan siinä Aika paljon tämmöistä vallankäyttämistä ja vähän tämmöistä kovia turvallisuusarvoja, joita jotenkin suojellaan. Miten nämä kaksi näkökulmaa tulee sitten yhteen?

SPEAKER_01 [00:01:44]: Toivottavasti sinäkin vastaat kohta tuohon kysymykseen. Minä voin yrittää ensin, mutta… Kyllä ne minusta liittyy sillä tavalla, että jos ajatellaan turvallisuutta tämmöisenä kaksinapaisena juttuna, että meillä on tämä ihmisarvoon perustuma asia, että tämä turvallisuuden tunne. Ilman turvallisuuden tunnetta meidän yhteiskuntahan, sehän menisi anarkiaan. Ja taas toisaalta meillä on sitten tämä virallisempi puoli, miten yhteiskunta turvaa sitten, puhutaan kovasta turvallisuudesta, niin Silloin tullaan tämmöisiin kansallisvaltioajatteluun helposti. Kun me ollaan nyt valittu tämä kansallisvaltiomalli vaikka Euroopassa, niin kyllähän me tarvitaan sitä niin sanottua kovaa turvallisuutta. Itse en tykkää tästä kovaa ja pehmeää käsitteestä, koska eihän ne ole erillään toisistaan. Vai onko ne sinusta?

SPEAKER_00 [00:02:40]: Niin, tämähän on juuri semmoinen minusta jonkunlainen ristiriita tai se näyttäytyy aika paljon näissä meidän yhteiskunnissa ristiriitana, että niin kuin olisi joku, joka vastaa siitä vähän niin kuin isä tai äiti, joka sitten vahtii, mitä ne lapset tekee, että mitä ne kansalaiset tekee. Ja sitten on jotenkin semmoinen kansalainen ja ihmiset, jotka sitten jotenkin tekevät omia juttuja. Ja sitten kun tulee joku tämmöinen ongelmatilanne, niin sitten nämä äiti ja isä, eli nämä turvallisuusviranomaiset, tulee sinne sitten… ojentamaan ja opastamaan ja sitten mahdollisesti rankaisemaan. Jotenkin tämä ajatus silloin yhteiskunnasta on minusta vähän tämmöinen vajavainen, että se ei oikein anna sitten näille lapsille eli näille kansalaisille semmoista omaa osallisuutta tähän, millä tavalla he sen elämänsä siinä yhteiskunnassa tekee.

SPEAKER_01 [00:03:49]: Joo, tämä on totta. Ja sen takia joskus itseäni vähän ärsyttää se ajattelutapa, että ihan kuin turvallisuus voitaisiin ulkoistaa jonnekin turvallisuusjoukoille. Ihan kuin se olisi erillinen asia. Tässä tulee aina mieleen kyllä rauhannopeudesti Martti Ahtisaaren idea siitä, että kaikki me olemme rauhanrakentajia. Ihan samahan liittyy tähän turvallisuusjuttuun laajemminkin, että kyllähän me kaikki sitä luomme, eri tasoilla vaan.

SPEAKER_00 [00:04:21]: Ja nämä on jotenkin hassulla tavalla kauhean jännitteisiä sanoja, rauha ja turvallisuus. Ne on jotenkin, aina ajatellaan, että ne on eri ihmisten ja eri ihmisryhmien omistamia asioita.

SPEAKER_01 [00:04:39]: On totta ja voiko sekin vaikuttaa siihen, että miten mediassa on näkynyt tämmöinen turvallisuus, rauhatyö, niin sehän näkyy esimerkiksi vaikka kriisinhallintajoukkoina, rauhanturvaajajoukkoina. Nämä ovat olleet sellaisia, mitä ollaan totuttu mediassa näkemään. Kun Suomi vaikka lähdetään rauhanturvaajia jonnekin tai meillä on siviilikriisinhallinnan ammattilaisia jossakin kriisialueella, niin Sehän näyttäytyy helposti tämmöisenä, että on erikseen rauhan ja turvallisuuden ammattilaiset, vaikka nekin on ihan tavallisia ihmisiä suuri osa.

SPEAKER_00 [00:05:14]: Ja sitten tämähän on ollut tämä, muistan 90-luvulla, kun oli ennen ollut keskustelu, miten Suomi, kun on ollut pitkään rauhanturvaajana erilaisilla alueilla, niin miten sitten voidaan tehdä rauhaan pakottamista? Ja sitten tästä on vähitellen tultu siihen, että ollaan ikään kuin, no nyt sitten ollaan puolustusliitossa, niin kuin ikään kuin sotilaallisissa puolustustoimissa, että miten tämä ajattelu oikein tässä on kehittynyt.

SPEAKER_01 [00:05:47]: Tämä muuten onkin hyvä esimerkki siitä, kun tähän turvallisuuteen liittyy tämä kaksinapaisuus, mitä äsken viittasin, että on tämä ihmisarvon kunnioittaminen ja sitten on tämmöinen enemmän valtiollinen turvallisuuskoneisto, niin tämä Natoon liittyminen ehkä osoitti hyvin sen, että niin luotiin sitten sellaista laajempaa turvallisuutta, joka on sitä valtioiden luomaa, joka on samalla yhteydessä tähän meidän turvallisuuden tunteen rakentamiseen.

SPEAKER_00 [00:06:14]: Ja paljonhan me Nato-jäsenyyden, sehän on aika nopeasti tapahtunut se prosessi Suomessa, niin siihen liittyen me Jotenkin itse kuvasimme asian itsellemme niin, että tämä on tietyllä tavalla jopa rauhan projekti tämä ikään kuin puolustuksellinen pidäke, joka tässä syntyy ja se vahvistaa Suomen sitoutuneisuutta tämmöiseen länsimaiseen arvoyhteisöön, että meidän pitää jotenkin vielä sitäkin aina alviivata ja vakuuttaa, mutta Sitten tuntuu nyt tässä näin, onko tästä nyt vuoden verran NATO-jäsenyyden vahvistamisesta, niin nyt tuntuu, että jotenkin se sotanäkymä onkin tullut paljon voimakkaammaksi.

SPEAKER_01 [00:07:10]: Tämä on itse asiassa aika jännää ja varmaan tutkijat sitten myöhemmin, kun ne tutkivat tätä meidän aikaa, että miten me pystyttiin käyntämään tämä NATOon liittyminen meilläkin yhtäkkiä tämmöisen hirveän vahvaan sotakeskusteluun. Ei pelkästään voi olla se syy, että Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa, niin tälle asialle, että onhan sotia kuitenkin koko ajan maailmassa. niin miksi juuri nyt, kun Suomi liittyi NATOon, niin Suomessa alkoi näin hirveän voimakas, vähän sotaisakin keskustelu. Ja tätä on kyllä välillä vaikea ymmärtää, että nythän meidän pitäisi puhua enemmän rauhasta kuin koskaan aikaisemmin. Meillä ei ole koskaan näin turvattu tilanne ollut. Meillähän Suomella käytännössä ydinase peloti.

SPEAKER_00 [00:07:57]: Niin, ja meidän pitäisi erityisen vahvasti juuri ymmärtää se rauhan, arvo itsessään ja se, mitä sen olemassaolo edellyttää. Nyt on korostunut jotenkin se ajatus, että tämä varmaan, mikä vanha sanonta onkaan tämä, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. En muista, onko se sitten Klausewitzin vai kenen sanomisia, mutta tuota tavallaan semmoinen ikään kuin motivaatio sille, että juuri tämä kansallisvaltio, niin sitten yksi perusta on nämä omat puolustukselliset sotavoimat. Mutta jotenkin ikään kuin se, että myös tämä rauha vaatii tekemistä ja meillähän on paljon näitä Näitä isoja globaaleja kehityskulkuja, nyt päällimmäisenä varmaankin ilmastonmuutos ja luontokato, jotka vaatisivat meiltä paljon tekoja, jotka myös ovat niitä rauhan tekemisen tekoja. Jotenkin nämä huolestuttaa vähän, että jääkö nämä tällaiseen katveeseen nyt tässä.

SPEAKER_01 [00:09:21]: Tuosta on samaa mieltä. Jos ajatellaan, että muutama vuosi sitten sekä YK että EU Lausui selkeästi sen, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat suurin uhka kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden työlle. Ettei vaan unohtu se, että tässä on kuitenkin aika isot ilmiöt taustalla näiden perinteisten asioiden. tavallaan turvallisuuden uhkakuvien lisäksi, mitkä on liittynyt ihmisten aiheuttamiin konflikteihin tai sitten voisi sanoa perinteisiin vaikka luonnonkatastrofeihin. Meillä on vähän uudenlainen turvallisuusympäristökin edessä ja sen takia liian sotaisa keskustelua ei ole kovin hyvä, koska meidän pitäisi katsoa tätä kokonaisuutta, että minkälaista turvallisuusympäristöä on muotoutumassa nyt ja millä tavalla me siinä rakennetaan sitten tätä turvallisempaa ympäristöä ja turvallisuuden tunnetta.

SPEAKER_00 [00:10:21]: Jotenkin tässä välillä, kun globaalisti yhdessä jotenkin ja Euroopassa elettiin tämmöisiä rauhallisemman ajattelun aikoja, niin tuntui, että myöskin tavallaan nämä resurssit, joita esimerkiksi sotavoimien varustaminen ja tämmöinen toiminta, että niissäkin tavallaan nähtiin, että osa niistä resursseista tietyllä tavalla suuntautuu myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaiseen kamppailuun. Ja nyt jotenkin tuntuu, että tämä tämmöinen tietyllä tavalla iso yhteiskunnallinen tavoitteen asettelu on jotenkin se on vähän hämärtynyt myös.

SPEAKER_01 [00:11:13]: Ehkä tämä kertoo siitä, että me tarvitaan tästä turvallisuudesta kumminkin vielä enemmän tätä yhteiskunnallista keskustelua. Ja siinä on tietenkin vastuu paljon, on medialla, tietenkin se on selvä, mutta sitten niillä myös, jotka tekee sitä työtä vaikka kokonaisturvallisuuden eteen, niin kuin me vaikka nyt tässä, niin samalla tavalla meidän on syytä laajentaa tätä turvallisuuskeskustelua ja Tässäkin podcast-sarjassa keskustellaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa, miten he näkevät tämän kokonaisturvallisuuden ja rauha-asiat. Ja sen takia minä unohdin äsken kysyä sinulta, Harri, että miten sinä määrittelet turvallisuuden?

SPEAKER_00 [00:11:58]: Joo, tosiaan hyvä kysymys. Olen tässä rakentamassa siis kokonaisturvallisuuden klusteria Itä-Suomeen ja Kokonaisturvallisuus on tosiaan aika jännä käsite. Se on vähän tällainen hallinnollinenkin suomalainen käsite, mutta jotenkin nyt tässä meidän työssä ja uskoisin, että näissä keskusteluissa se pyrkii avartamaan juuri tätä turvallisuuden tekemisen omistajuutta. sillä tavalla, että erilaiset yhteiskunnalliset toiminnat suuntautuisi siihen, että meillä olisi turvallisempi ja parempi elää ja että me jollakin tavalla ymmärrettäisiin erilaisten toimintojen ja tekemisten keskinäisriippuvuus myöskin kaikin puolin. Mulle on tosi tärkeätä se, että me ei ajateltaisi kokonaisturvallisuutta turvallisuuden synonyyminä, koska niin kuin tuossa aikaisemmin puhuttiin, niin turvallisuus on aika semmoinen tietyllä tavalla latautunut aika semmoinen kovan turvallisuuteen ja viranomaisturvallisuuteen keskittyvä sana.

SPEAKER_01 [00:13:31]: Kyllä, ja nyt kun ajatellaan tosiaan, että kokonaisturvallisuus tulee tänne meille alueelle näin voimakkaasti, kehitetään klustereita, puhutaan jopa osaamiskeskuksen rakentamisesta kokonaisturvallisuuteen, niin samaan aikaan mehän joudutaan oikeasti haastamaan itsemme tällä alueella, siis ihan maantieteellisellä alueella, että mitä me tarkoitetaan tällä turvallisuudella ja mitä ihmiset odottaa tältä turvallisuudelta. Ihan mielenkiintoista olisi vaikka Kuopion torille pistää teltta, jossa viikon verran haastellaan ihmisiä, että mitä se turvallisuus tarkoittaa tai mitä se rauha tarkoittaa ihmiselle. Tiedetäänkö me oikeastaan, millä tavalla ihmiset määrittelevät tällaisia asioita?

SPEAKER_00 [00:14:16]: Niin, aivan. Ja nimenomaan se, että minusta tässä on hyvin olennaista se, että alue ja paikallisuus on on keskeisessä asemassa, kun tästä kuitenkin syntyy. Se on se yhteisö, missä jokainen ihminen asuu ja vaikuttaa ja on osallisena. Jotenkin se pitäisi nähdä luonnolliseksi lähtökohdaksi, että silloin myös tämmöinen yhteinen turvallisuuden rakentuminen tapahtuisi juuri siellä paikallisia aluetasolla ja niistä yhteisesti ymmärretyistä lähtökohdista.

SPEAKER_01 [00:14:58]: Ja sitten tulee mieleen sellainen, että kun puhutaan vaikka tällä kokonaisturvallisuuskäsitteellä, että turvataan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, vaikka olisi kuinka paha tilanne, niin loppujen lopuksi ne on aika arkisia asioita. Meillähän pitää olla ruokaa, puhdasta vettä, me tarvitaan terveydenhuollon palveluja, jolloin tämä turvallisuus muuttuukin itse asiassa aika konkreettiseksi ja normaaliksi asiaksi.

SPEAKER_00 [00:15:28]: Niin, että jotenkin se on yksi haaste tässä kokonaisturvallisuuden käsitteessä, kun sitä tavallaan juttelee eri ihmisten ja tahojen kanssa. Se ei jotenkin näyttäydy semmoisena niin jännittävänä ja semmoisena, mieliä kiehtovana, kun joku tämmöinen, että on joku äkillinen kriisi ja siitä pitää selvitä ja siihen pitää laittaa voimavaroja ja sitten jotenkin voidaan palata johonkin semmoiseen rauhallisuuteen, missä sitten vaan jotenkin oleskellaan. Mä ajattelen, että meidän yhteiskunta on tullut niin myöskin monimutkaiseksi paikaksi, että me ei oikein voida sillä tavalla ajatella, että meidän ei pitäisi ottaa huomioon, että erilaisia juttuja voi pikkuhiljaa syntyä erilaisten asioiden yhteisvaikutuksesta. Meidän pitäisi myöskin ennakoida, millä tavalla asiat kehittyvät. Se on myös osa sitä kokonaisturvallisuutta.

SPEAKER_01 [00:16:39]: Nyt kun sinä olet meritoitunut turvallisuustutkija myös, On pakko kysyä tämä, että muistan, kun aloitin nämä hommat ensimmäisen kerran 15 vuotta, niin oli tämmöinen klassinen oikein kriisin käyrä. Että on tämmöinen rauhallisempi vaihe, mutta on vähän merkkejä kriisistä. Sitten tuleekin kriisi. Tulee tämmöinen huipentuma, että sille tapahtuu jotakin pahaa. Ja sitten taas kriisi poistuu ja alkaa tämmöinen vähän niin kuin jälleenrakentamisen vaihe. Eletäänkö me enää tällaisessa maailmassa, jossa me tiedetään, että tämä menee näin helposti aina kriisin käyrällä, vai onko paluuta enää semmoiseen ajatteluun edes, että on jotenkin rauhallisempi hetki? Kun tuntuu, että katsoo vaikka viime vuosia, että on pandemiaa, ilmastonmuutos pahenee koko ajan, luontokanto lisääntyy, yhtäkkiä Euroopassa käydään myös sotaa, sitten on näitä taloudellisia kriisejä. jopa eriarvoisuus tuntuu lisääntyvän yhteiskunnassa näyttää siltä, niin onko meillä sellaista paluuta johonkin sellaiseen turvalliseen, rauhalliseen, yhteiskunnalliseen hetkeen?

SPEAKER_00 [00:17:51]: Muistaakseni sinäkin, Jyri, paljon puhut tästä, että elämme tällaista monikriisiaikaa. Tämä on määritelty jo monella taholla. Oliko se nyt Maailmanpankki vai? Maailmantalousfoorumi. Maailmantalousfoorumi, joo. Eli juuri tämähän on ollut omusta nähtävissä. Itsekin olen tuolta vuosituhannen taitteesta aktiivisesti tehnyt töitä erilaisten turvallisuus- tutkimuksen ja erilaisten töiden parissa, niin juuri tämmöinen kriisi alkaa, kriisi loppuu ja se hoidetaan pois päiväjärjestyksestä, niin kyllähän se on nyt jäänyt selvästi taakse. Ja tähän liittyy minusta mielenkiintoisesti tämmöinen keskustelu tästä resilienssin käsitteestä. Sekin on kehittynyt viime vuosina, kun ajateltiin alun perin. Alun perin oli niin, että resilienssi on siis kimmoisuutta, muutosjoustavuutta, joka tietyllä tavalla palautuu. Sitten ajattelin, että se palautuu siihen rauhalliseen lähtötilaan. Nyt onkin sitten oivallettu, että katsos vaan, että resilienssi onkin sitä, että tulee joku muutos ja tullaan uuteen tilanteeseen. Tavallaan tämähän näkyi hyvin koronapandemian jälkeen, että maailma oli muuttunut hyvin olennaisella tavalla monilta osin, meidän toimintamallit ja ynnä muut. Että näin tämä meidän ymmärrys myös on kehittynyt vuosien varrella.

SPEAKER_01 [00:19:42]: Joo, ja sen takia itse olen tykännyt tästä kun on tätä turvallisuustyötä, johon liittyy tämmöinen resilienssi-ajattelu, niin tämmöinen varautuminen ennakoimattomaan tuntuu nykyään sellaiselta, että meidän pitää hyväksyä se, että jatkuvasti tapahtuukin yllättäviä asioita, mutta samalla meidän pitää kumminkin yhä paremmin oppia ennakoimaan asioita, eli me tarvitaan ehkä uudenlaisia tulevaisuustaitoja. Voisiko se jopa näin sanoa?

SPEAKER_00 [00:20:12]: Kyllä, ja nyt kun mainitsit tuon Ennakoinnin on myös muotikäsitteentapainen asia. Taas ajatellaan niin, että joku jossakin tekee ennakointityötä ja näkee ja ymmärtää paremmin sen tulevaisuuden. Sitten kertoo muille, että näin tämä asia laitaan ja näin pitäisi nyt tehdä. että ajattelen sitä, että tässä kokonaisturvallisuustyössä tämä olisi yksi olennainen asia, mitä meidän pitäisi kehittää, että me ymmärretään, millä tavalla se tulevaisuuden epävarmuuksien ennakointi liittyy kaikkiin näihin meidän tekemisiin itse asiassa tässä meidän arkisissa töissä ja eri yhteyksissä.

SPEAKER_01 [00:21:05]: Tästä päästään pikkusen yhteen lempiaiheeseeni. Aika paljon olen ollut puhumassa siitä ja tehnyt työtä semmoisen teeman parissa kuin kokonaisturvallisuus ja kulttuuri ja taide. Nyt tuosta ennakoinnista tuli just mieleen se, että yksi missä varmaan tällainen taide on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta on se, kun meihän pitää oppia mielikuvittelemaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Ja taidehan jos mikä antaa sellaisia meille menetelmiä ja laajentaa meidän ymmärrystämme, eli mielikuvitusta, jotta me voidaan vielä jopa ehkä ennakoida meidän valintojen seurauksia. Silloin me mennään tietenkin jo melkein tämmöiselle moraalietiikkakeskustelutasolle, mutta jotenkin tätä kautta se taidekin tulee hirveän isoon merkitykseen kokonaisturvallisuudessa.

SPEAKER_00 [00:22:01]: Kyllä ja ylipäänsä luovuus ja Ja se, että kun meidän pitäisi sopeutua tilanteisiin, joita me ei oltu koettu aikaisemmin, että me ei voida historiasta katsoa, että mitenkä tässä pitikään toimia, niin pidän tätä hirveän tärkeänä ja tietyllä tavalla tämmöistä intuitiota. Mielestäni se on myös hirveän keskeinen osa kaikkea päätöksentekoa. Ja tämä on jännästi jotenkin Vähän ristiriidassa sen kanssa, kun me ollaan jotenkin opittu ajattelemaan, että asioita voi hallita suunnittelemalla. Kun me puhutaan tietopohjaisuudesta, niin me jotenkin ajatellaan, että tieto on joku että eksakti aina mitattavissa oleva asia, ja kun me katsotaan se mitattavissa oleva asia, siitä me voidaan jotenkin laskea se hyvin tarkkaan, mikä se tulevaisuus tulee olemaan. Jotenkin tästä tiedon kertymisestä ja täydentymisestä ja tulkinnasta olisi jotenkin tärkeää ymmärtää sen merkitys, tässä tulevaisuuden ennakoinnissa.

SPEAKER_01 [00:23:26]: Voisiko jopa sanoa, että tämmöinen tiede ja taide vähän näyttää suuntaa. Ja sitten meidän pitäisi pystyä tekemään viisaita päätöksiä siellä, kun tulee tämmöisiä erilaisia suuntaviivoja. Kaikista voi kutsua ihan sivistykseksi, että pystyy navigoimaan tuollaisessa vaikeassa asiassa. Mutta samalla tulee kyllä mieleen se, että kyllä me tarvitaan varmaan aikamoista vähän uudenlaista henkistä kriisinsietokykyä, että me pystytään elämään tässä epävarmuuden ajassa. Tätä monikriisin aikaa voisi kutsua vaikka epävarmuuden ajaksi myös.

SPEAKER_00 [00:24:05]: Niin, kyllä. Ja nimenomaan se, että olisi tärkeää huomata, että me tarvitaan hirmu erilaisia osaamisia, eli hirmu erilaisia taustoja. Ja tuoda niitä yhteen, että sen takia juuri tämä, että en pidä siitä niin kauhean voimakkaasti, että me erotetaan tiede ja taide tämmöiseksi kahdeksi, että toinen on jotain semmoista ulkopuolista vähän hörhöilyä ja toinen on jotain semmoista kauhean eksplisiittistä tarkkaa mittarointia, että Tämä koskee laajemmin erilaisia, miten me yhdistetään yhteiskuntatieteitä luonnontieteisiin, vaikka tätä tekoälyn käyttöä. Se on hirveän luonnontiedepainotteista, miten sitä pitäisi hyödyntää muullakin kuin jollakin pikkaisen lapsellisella chat-gpt-jutulla yhteiskuntatieteellisen ymmärryksen lisäämisessä. Nämä kaikki liittyvät tuohon samaan. lähtökohtaan.

SPEAKER_01 [00:25:16]: Näköjään me tarvitaan koko ajan vaan ymmärtää syvemmin ja syvemmin, että miksi sivistys on niin tärkeä osa tätä kokonaisturvallisuustyötä, jotta pärjätään tässä. Jos mennään tänne ihmisen tasolle ihan, että kun ei tämä nyt tämä järjestelmä, että ei tätä ratkaise, kyllähän me ihmiset tämä ratkaistaan ja palaan vielä tuohon käsitteeseen, henkinen kriisinkestävyys, joka on muuten keskeinen osa kokonaisturvallisuusajatteluakin, niin Millä tavalla me sitten lisätään sitä henkistä kriisinkestävyyttä? Ihan me ihmiset.

SPEAKER_00 [00:25:50]: Niin sekin on jotenkin tämmöinen meidän malleissa kauhean voimakkaasti. Esimerkiksi just tässä mainitussa kokonaisturvallisuuden mallissa. Näitähän on jaettu ikään kuin näitä eri osia erilaisten hallinnonalojen vastuulle ja siellä on sitten ollut selkeästi, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan vastuulla on jotenkin henkisen kriisinkestävyyden paimentaminen. Tämä toki on tärkeää, että vastuuta tällaisessa hallinnollisessa mielessä on, mutta se vähän hämärtää sitä, että meidän kaikkien elämähän perustuu henkiseen kriisinkestävyyteen siihen, miten me jaksetaan, osataan ja miten me ymmärretään erilaisten asioiden arvo, miten me jaetaan sitä arvopohjaa ja ymmärretään toistemme lähestymistapoja asioihin, että tämä pitäisi ottaa hyvin paljon enemmän tämmöiseen, vähän jotenkin tuoda tämmöiseen arkisemmalle tasolle, että se on myös kaikkien meidän asia.

SPEAKER_01 [00:27:04]: Silloin me päästään siihen, kun emme voi sälyttää sinne valtiovallalle tällaisia vastuita, niin itse asiassa kunnat ovat aika tärkeässä roolissa. Kunnat tarjoavat meille koulutuspalveluja, kulttuuripalveluja, liikuntapalveluja. Se ei ole mikään arjen turvallisuutta, että me viihdytään täällä omassa asuinympäristössämme.

SPEAKER_00 [00:27:28]: Niin tavallaan, mitä aikaisemminkin tuossa sanoin, niin juuri tämä paikallistaso on se, missä me eletään ja vaikutetaan ja ymmärretään sitä meidän lähiympäristöä ja sitten ymmärretään sen kautta myös laajempaa ja globaaliakin tasoa asioissa. Opitaan asioita ja saadaan osaamisia ja ollaan sitten vuorovaikutuksessa. Eletään sitä elämäämme. Että ihan oikeaan suuntaan ajattelet.

SPEAKER_01 [00:28:02]: Käykö tässä niin, että seuraavissa kunnallisvaaleissa meillä onkin isona teemana kokonaisturvallisuus ensimmäistä kertaa? Mitäpä ennustat? No hurraa!

SPEAKER_00 [00:28:13]: Mutta kyllä toivon sillä tavalla, että saadaan muun muassa meidän podcast-sarjan kautta tuotua näitä näkökulmia, jotka auttaisi näitä pohdintoja, mitä hyödyllistä tämä käsite tuo, miten se auttaa meitä ymmärtämään arjen turvallisuuksia ja sitä, millä tavalla meidän pitäisi myöskin vaikuttaa siihen omaan ja paikallisyhteisöön ja alueen ja laajempien ympyröiden elämään.

SPEAKER_01 [00:28:53]: Tuossahan oli hirveän hyvä peruste tälle podcast-sarjalle. Tämähän on pakko tehdä siis. Nythän tämä näköjään alkoikin.

SPEAKER_00 [00:28:59]: No niin, niin tämän jälkeenhän sitten ei hätiä mitiä. Eli meidän sarjamme jatkuu myös erilaisten asiantuntijavieraiden kanssa.

SPEAKER_01 [00:29:14]: Hienoa, kiitos Harri. Tämä on muuten ilo lähteä tekemään porukalla.

SPEAKER_00 [00:29:17]: Kiitos Jyri, palataan. 30 minuuttia. Joo.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

AINO-MARIA [00:00:04]: Tervetuloa kuuntelemaan podcastia tällä menolla EU4Dual tutuksi, jossa selvitetään, mikä on EU4Dual ja miten se vaikuttaa Savonian toimintaan. Minä olen Aino-Maria Savolainen, Savonian viestintäasiantuntija, ja kanssani täällä keskustelemassa ovat Savonian rehtori Mervi Vidgrén. Tervetuloa. Mukava olla. Kansainvälisyysjohtaja Virpi Laukkanen. Hei. Tervetuloa. Ja oppilaskunta Savottan toiminnanjohtaja Juha Asikainen.

JUHA: [00:00:39]: Opiskelijakunta Savotan, niin kuin äsken puhuttiin. Mutta täällä ollaan. Kiitoksia.

AINO-MARIA [00:00:45]: Opiskelijakunta Savotan toiminnanjohtaja. Kyllä testasin vaan, että oletko skarppina. Hyvä. Mutta tänään puhutaan EU4Dualista ja siitä, että mistä oikeastaan on kysymys. Kerrottakoon vielä, että te kaikki kolme olette hyvin perillä EU4Dualin asioista. Mervi on rehtorina vetämässä Allianssin tämmöisiä tärkeimpiä strategisia linjauksia rehtorien neuvostossa. Sitten Virpi, sinut on nimetty EU4DUALin akateemiseksi johtajaksi. Juha, olet edustajana opiskelijaneuvostossa. Sinut valittiin aiemmin tänä vuonna myös opiskelijoiden edustajaksi Allianssihallitukseen. Eli meillä on juuri oikeat henkilöt täällä kertomassa EU4Dualista enemmän. Aloitetaanko ihan alusta. Mervi, mikä EU4Dual on ja miten tähän pisteeseen on tultu? Miten tämä liittyy Savoniaan?

MERVI: [00:01:45]: Kylläpä kyllä. Eli tosiaan EurooppaaN on lähdetty luomaan tällaisia ihan rakenteina tämmöistä Eurooppa-yliopistoa, ja sitä kautta me ollaan jo aiemmin, ennen kuin tämä EU4Dual oli, niin me haettiin jo yksi kerta aiemmin, koska meitä tietysti kiinnosti eurooppalainen yhteistyö ja sen tarjoama, mitä se sitten tarjoakaan niin koulutukseen kuin meidän tutkimukseen. Ja kun tällaista nyt luodaan, ja tällä hetkellä tosiaan meillä taitaa olla se 64 tällaista Eurooppa-yliopistoa Euroopassa, jossa on vähän reilu 500 korkeakoulua mukana, niin onhan se hienoa, että me ollaan Suomesta päästy tähän mukaan, ja itse asiassa oltu vahvasti rakentamassa tämä EU4Dualia, Ja jos ajatellaan, niin oli varmaan ihan sellainen lottovoitto, että ei päästy silloin ekaa kerralla läpi, vaikka hyvä hakemus oli siinäkin ja hyvät kumppanit. Mutta tämä EU4Dual sopii meille tosi hyvin, koska tässä Eurooppa-tasolla nyt sitten kehitetään sitä työelämäläistä korkeakoulutusta. Eli ajatellaan, että me ollaan kahdeksan muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa tällä teemalla. kehittämässä eurooppalaisia rakenteita, ja totta kai me silloin ajatellaan niin, että miksi Savonia on tästä myös kiinnostunut, niin kyllähän me ollaan ajateltu, että tämä ei ole, tämä ei tosiaankaan tämä EU4Dual ole Savonialle vaan tämmöinen niin sanottu hanke, niin kuin kansallinen hanke, vaan me ollaan alusta lähtien sanottu, että hei, tämä on niin tärkeä juttu, tässä tehdään sellaisia asioita, että me halutaan kiinnittää tämä jo meidän olemassa oleviin rakenteisiin, ja tuomaan tämä siihen arkeen mukaan. Mutta täytyy muistaa, että vasta 2023, eli vajaa kaksi vuotta sitten, varsinaisesti päästiin sillä kokoonpanoilla allianssilla liikkeelle. Eli ei ole kauhean paljon vielä toimittu, ja varmaan osaamme, ja henkilökunnasta ja opiskelijoistakin ehkä ajattelee, että miksi en jo pääse siihen mukaan ja tähän. Mutta nyt on luotu tietyt rakenteet ja nyt kovaa vauhtia tehdään niin sinne koulutuksen puolelle kuin tutkimuksen puolelle, kuin tähän rakenteeseen näitä asioita hyvin konkreettisesti. Tämä tarjoaa mun mielestä oivan mahdollisuuden siihen kansainvälistymiseen totta kai. Mutta ennen kaikkea myös, jos miettii nyt tällä hetkellä sitä Savonian strategiaa, että mikä meidän Savonian strategiassa on profiilina, niin kokonaisturvallisuus, mutta toisena Dual 2.0, eli työelämäläheisyys. Eli sillä tavalla me ei todellakaan ole jätetty tätä, että tehdään jotakin tuolla, vaan tämä on ihan tässä meidän ytimessä tämä tekeminen.

AINO-MARIA [00:04:43]: Kyllä. Ja tuosta työelämälähtöisyydestä voidaankin kohta puhua vähän enemmän. Sanoitkin, Mervi, että pari vuotta ollaan tässä allianssia rakennettu. Nyt tätä äänitetään syyskuussa 2024. Ja aika paljon on jo tehty. Virpi, miten allianssia on lähdetty rakentamaan ja missä vaiheessa ollaan nyt?

VIRPI: [00:05:05]: Joo, tosiaan niin kuin tuossa Mervi sanoikin, niin kyllähän ensimmäinen vuosi aika pitkälti oli sitä rakenteiden tekemistä. Tietysti siinä yksi iso syy on se, että kun tämä halutaan olevan sellainen merkityksellinen, iso korkeakoulujen rakenteisiin, mutta myös alueelliseen kehittämiseen vaikuttava kokonaisuus, niin siitä syystä tässä on tavallaan rakennettu myös tämmöisiä yhteistyörakenteita alueilla. Eli meillä on Allianssissa tämmöinen Industry Council, meillä on Regional Council ja sitten meillä on Student Council. Eli mukana on työelämä, alueelliset kehittäjät ja hyvin vahvasti opiskelijat. Ja näistä on muodostunut myös nämä avallinen edustajat tänne hallitukseen. Ja sitä kautta se tietysti, että kun tämmöistä lähdetään rakentamaan joka alueella, tämmöistä isoa kokonaisuutta, niin se kyllä oman aikansa on vienyt. Sitten tietysti jokaisessa korkeakoulussa on rakennettu myös tämmöisiä local officeja, paikallisia ikään kuin toimistoja, johon on koottu ne keskeiset toimijat niistä eri työpaketeista. Meidän projektipäällikkö Pia Viklund on vahvasti tätä Local office -toimintaa vienyt eteenpäin ja hyvin ansiokkaasti koonnut eri puolilta toimijoita mukaan tähän toimintaan. Meillähän tietysti Savoniassa on tosi isoja vastuita. Niin kuin tuossa Mervi totesi, niin me ollaan kyllä hyvin aktiivisesti haluttu olla koko toiminnassa mukana ja meillä on iso työpaketti vedettävänä, eli me vedetään tätä suurten globaalien haasteiden akateemista koordinointia ja siinä sitten taas Minna Kaarakainen on sen työpaketin vetäjänä meillä ja hän koko Allianssin osalta sitten tätä työpakettia on vienyt eteenpäin. Liikkuvuusasiat ovat nyt jo lähteneet aika vauhdikkaasti eteenpäin eli me ollaan myöskin tämmöisenä toisena vetäjänä tämmöisessä työpaketissa, joka kehittää tätä sujuvaa liikkuvuutta allianssin sisällä ja siinä ollaan kehitetty monenlaisia muotoja sitten tähän liikkuvuuteen ja erityisesti pyritään siihen, että yhä enemmän se olisi tämmöistä työelämän kanssa yhdessä tehtävää liikkuvuutta, että opiskelijat voisivat lähteä harjoitteluihin ja vaihtoihin sitten ulkomaille ja tämä allianssi siihen hyvät mahdollisuudet myös luo. Muun muassa tällaisia asioita tässä ollaan kehitetty. Nyt meillä on hyvässä vauhdissa yhteisten maisteritutkintojen kehittäminen. Tohtoriohjelman kehittämistä on aloitettu. TKI-hankkeita yhteisiä on runsaasti suunnitteilla. Aktiviteetteja tehdään kyllä monella saralla. Hyvässä vauhdissa on kehittäminen.

AINO-MARIA: [00:08:20]: Kiitos, Virvi.Juha, ppiskelijakunta Savottan toiminnanjohtajana ja opiskelijoiden etujen ajajana, niin millä mielin olet seurannut tätä kansainvälistymistä ja minkälaisia mahdollisuuksia opiskelijan näkökulmasta EU4Dual voi tarjota?

JUHA: [00:08:38]: Tässä viimeisen kaksi viikkoa oikeastaan kansainvälistymistä on tullut seurattua hyvinkin läheltä näin lukuvuoden alkaessa ja ja meidän talon täyttyessä paitsi kotimaisista tutkinto-opiskelijoista, niin sitten ympäri Eurooppaa meille saapuvista ja kauempaakin saapumista opiskelijoista. Onhan tämä lisännyt tähän meidän opiskelijayhteisöön kansainvälistyminen aikamoisen haasteen, mutta myös iloa ja tekemisen meininkiä ympäri maailmaa. Tässä on tullut jo jonkun aikaa seurattua ammattikorkeakoulun järjestelmä ja Savonian ammattikorkeakoulun kehitystä paitsi opiskelijakunnan toiminnanjohtajana, mutta monessa erilaisessa työtehtävässä tai tiimissä. Tänä päivänä voi sanoa, että kyllä me ollaan niin aidosti, kun vaan pystytään olemaan niin kansainvälisiä paitsi täällä kotona, mutta myös sitten tuonne maailmalle. Ja mitä sitten taas EU4Dual Alliance meille tarjoaa, niin niin kuin tässä Virpi nostikin jo esille, niin tuota entistä parempia mahdollisuuksia opiskelijoille vaikka lähteä vaihtoon. Voi olla niin, että tuolla allianssikorkeakoulujen paikkakunnilla on vaikka meille tuttujen yritysten toimipisteitä, johon opiskelijoiden on täältä helpompi lähteä, kun se allianssikorkeakoulu on siellä jo vastaanottamassa. Tämän allianssin kautta, kun on tutuksi päästy ja tunnetuksi tultu, niin se helpottaa myös opiskelijoiden vaihtoon lähtemistä ja antaa erilaisia mahdollisuuksia. Toki täytyy muistaa myös se, että vaihto ei välttämättä aina ole sitä, että fyysisesti lähdetään. Tämä allianssihan luo myös näitä mahdollisuuksia olla vaihdossa, vaikka ei niin sanotusti toiseen maahan lähtisikään. Allianssin kautta rakennetaan myös erilaisia yhteistyömahdollisuuksia opiskelijoille. Projektien kautta voidaan tavata eri korkeakoulujen opiskelijoita ja oppia toisilta.

AINO-MARIA [00:10:40]: Entäpä henkilökunnan näkökulmasta? Moni savonialainen varmasti miettii, että miten EU4Dual tulee vaikuttamaan omaan työhön ja minkälaisia mahdollisuuksia se avaa.

MERVI: [00:10:56]: Kyllä minulla semmoinen tuntuma on, että ihan sieltä alusta lähtien, kun me ruvettiin kertomaan, että me ollaan päästy tähän mukaan silloin syksyllä 2022, niin kyllähän henkilöstö tuli tosi äkkiä kysymään, että voinko lähteä sinne ja tänne. Eli välittömästi ei ainakaan minua vastaan ole tullut kukaan, joka on sanonut, että ihan hölmöjä ollaan, kun tuommoiseen mennään. Vaan niin kuin Juha sanoi, että mitä se tarkoittaa sinne opiskelijapintaan, niin kyllä minusta meidän henkilöstö, niin opetushenkilöstö, niin meidän korkeakoulupalvelujen henkilöstö, kuin meidän TKI-asiantuntijat, niin kaikki on tietyllä tavalla nyt sitten vähän odottavalla kannalla. Niin kuin tuossa jo äsken sanoin, että pikkaisen sellainen sutimista, että mitäs kaikkea tämä tuokkaan tullessaan. Mutta mun mielestä me on ymmärretty ja varmaan tämän meidän Savonian strategiaprosessi aikaa, luulen, että tämä taas tuli piirun verran tutummaksi ja ne mahdollisuudet. Ja kyllä tietysti, jos ajatellaan ihan vaikkapa totta kai koulutuksen puolelle paljon, että me nähdään, miten Euroopassa tehdään, mitä se työelämäläheisyys oikeasti tarkoittaa, kuin hyvin monella tavalla sitä pystytään tekemään. Ja sitten, että hei, mikä se meidän savonialaisten tapa siinä ollakaan, Mutta niin kuin Virpi tuossa sanoi, niin myös meidän ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, kun täällä puhutaan näiden sointimastereiden tekemisestä, mutta siinäkin meidän pitää koko ajan olla tarkka, että ei me lähdetä kaikkeen, mikä tuntuu kivalta, mutta hei, mikä on sellainen, missä meidän kannattaa olla ja mikä tuo meille sitä lisäarvoa. Mutta myös jatkuvaan oppimiseen, ainakin itselleni on jo tänä aikana jotenkin ymmärrys kasvanut siitä, kun me puhutaan myös näistä micro-credentials, näistä pienistä osaamiskokonaisuuksista, niin että miten niitä Euroopassa myös käytetään. Ja sehän on yksi osa myös tässä sitä kehittämistä, että Mun mielestä me pystytään paljon myös ammentamaan itsellemme, vaikka Virpi sanoikin, että meille on annettu isoja vastuita siitä, mitä asioita me viedään eteenpäin. Ja kyllä niin paljon, kun me tunnistetaan SavoniasSA, että meidän pitää kasvattaa sitä kansainvälisen tutkimuksen volyymiä, niitä euroja saada lisää ja nähdä ne mahdollisuudet, niin kyllähän tämä antaa nyt, että meillä on upeat kumppanit, joilla on erittäin hyvä osaaminen, valmius lähteä hakemaan, ja siinä jo osin se verkosto valmiina, eli tämä todella vahvistaa paljon myös sitä puolta. Ja sitten myös tämä, että onhan tämä mielenkiintoista, tällä hetkellä Suomessa käydään keskustelua siitä, että että voisiko ja pitäisikö työelämäläinen tohtoritutkinto suoda myös ammattikorkeakouluille, eli että se olisi mahdollisuus. Tässä me ollaan nyt kumppanuusverkostossa. jossa me itse asiassa olemme, ja tuo Virpi tässä vaiheessa vahvasti mukana, suunnittelemassa sitä, että hei, minkälainen se on. Savonia on siellä antamassa osaamistaan ja mukana täysin. Meillä ei ole sitä tutkinnonanto-oikeutta, mutta Allianssissa sitä on. Eli me menemme nyt joka tapauksessa jo kiertäen siihen. Tämäkin varmaan vähän kirittää sitä keskustelua, mitä Suomessa käydään tästä työelämäläheisestä tohtorikoulutuksesta, että hei, meillä on nyt eurooppalaiset kumppanit, meillä on nyt mallirakenteilla, mitä tämä tarkoittaa. Eli siinä mielessä haluaisin sanoa, ja minulla on sellainen tuntuma, että tämä on otettu hyvin vastaan meidän henkilöstön puolelta, ihan samoin kuin ymmärrän, että myös opiskelijoiden puolelta, mutta myös siellä tässä nähdään paljon mahdollisuuksia, vähän eri tehtävässä. Haluaako Juha sanoa?

JUHA: [00:14:39]: Joo, nyt kun Mervi nosti tuon tohtorikoulutuksen, oli hetkistä kirjoittanut tuohon lapulle, että muista mainita. Kyllähän se näin on, että kyllä meillä ammattikorkeakouluna täytyy olla mahdollisuus ylemmän tutkinnon opiskelijoille myös jatkaa sitä työelämäläheistä kehittymistä siinä tutkintonsa myötä. Sitä kautta tämä Allianssi tarjoaa nyt jo työkaluja lähteä vaikka eurooppalaisella tavalla tohtorikouluttautumaan. Tämä on äärimmäisen hyvä asia.

AINO-MARIA: [00:15:08]: Nyt ollaan puhuttu jo monta kertaa mainittu työelämäläheisyys ja allianssi on todellakin työelämälähtöinen korkeakoulujen allianssi, niin mitä se käytännössä tarkoittaa? Mervi, meidän strategiassa puhutaan Dual 2.0, mitä se on?

MERVI: [00:15:26]: Niin, siinäpä sitä onkin. Nythän meidän henkilöstökin on sanonut, että kun sitä ei ole määritelty, koitin pikkasen antaa niitä eväitä siihen määrittelyyn siinä Savonia-päivässä, mutta samaan aikaan me nyt tehdään, kun tehdään sitä strategian toteutusohjelmia, niin me tehdään sitä määrittelyä. Totta kai me nähdään, että opetussuunnitelmat on tehty sellaisiksi, että ne on joustavia ja siellä haetaan ei pelkästään niitä harjoitteluja, vaan että miten sieltä löytyy niitä aitoja työelämäprojekteja, jossa opiskelija osana asiantuntijayhteisöä on tekemässä ja sillä tavalla jo rakentaa sitä olemistaan ja näkee sitä verkostoa, missä on mukana. Mun mielestä, jos otan ihan tämmöisen yhden esimerkin. Mutta kyllä mä tosi paljon uskon ja näen myös siihen, mistä me ollaan puhuttu ja varmaan Virpi sitten vielä enemmän ehkä jatkaa siitä, että me osataan kyllä se osaaminen tunnistaa tosi hyvin, kun se on tehty jossakin muussa korkeakoulussa. Mutta entäs kun sitä osaamista on kiertynytkin sitten siellä työelämässä, niin miten me pystytään myös se paremmin tosiaan tunnistamaan ja tunnustamaan ja ikään kuin Laita saattamaan opiskelijan opintoja eteenpäin. Mutta vielä yksi kohta. Mun mielestä meidän pitää oikeasti löytää, me ollaan käyty, ja totta kai me on puhuttu kymmenen vuotta opinnollistamisesta, eli että miten mä myös voin siellä työelämässä tehdä sen tyyppisiä asioita, että minä en tulekaan opintojaksolle enää tekemään ja saattamaan vaikka niitä mun opintoja loppuun, vaan että se on suunniteltu, että hei, mä teen tämän siellä työelämässä. Koska meillä on tavattoman paljon niin suomalaisia kuin kansainvälisiä opiskelijoita, Meillä on valtavan iso osaaminen taustalla ja meidän pitää löytää näitä joustavia tapoja ja uskoa siihen, että siellä työelämässä oikeasti voidaan oppia niitä korkeakoulutuksen asioita, jotka meille tärkeitä on. Kyllä minä varmaan omassa puheessani ehkä tämän tyyppisiä elementtejä olen nostanut esille, mutta tässä on aika monta sakaraa, vai mitä Virpi?

VIRPI: [00:17:42]: Kyllä, ehdottomasti. Sinällään tämä allianssiyhteistyö on, kuten Mervi sanoi, että me ollaan nyt päästy sellaiseen porukkaan, joka on meille niin sopiva kuin vaan voi olla. Kun ollaan tämän allianssin kesken yritetty ja on lähdetty määrittämään sitä, että mitä se dual tarkoittaa siinä allianssiyhteistyössä, niin Ehkä itselläkin oli jotenkin se kuvitelma siitä, että eurooppalaiset, nämä duali yliopistot, duali korkeakoulut, että ne on jotenkin samanlaisia, niillä on samanlaiset mallit. Ja nyt on huomattu se, että siellä on yhdeksän korkeakoulua, joilla kaikilla on erilainen malli. Eli ei ole olemassa eteensä eurooppalaista semmoista yhtä tiettyä, vaan että me ollaan nyt yhdessä määrittämässä sitä, että mitä se pitää sisällään. Ja kyllä se perusajatus siinä on se, että Selkeästi pitää saada työelämässä tapahtuva oppiminen osaksi opiskelijan opintopolkua ja tunnistaa se osaaminen, mitä siellä saavutetaan. Tämä tarve on korostunut paljon Savonian sisälläkin, kun meillä on lisätty merkittävästi kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja yhä enemmän heitä meille tulee. Heidän taustansa on erityisesti hyvin moninaista. Siellä on paljon opiskelijoita, joilla saattaa olla jo bachelor-tasoinen tutkinto taustalla. jopa korkeampikin tutkinto saattaa olla taustalla, ja he ovat olleet pitkään työelämässä monesti. Ja se, että me pistetään heidät samaan putkeen, kaikki samanlaiseen putkeen, että aloitetaan Aasta ja päätetään Öön, ja siinä opiskellaan sillä samalla mallilla, niin se ei ole järkevää, se ei ole meidän kannalta järkevää, eikä se ole opiskelijan kannalta järkevää. Että tavallaan se dual-mallin rakentaminen on sitä, että miten persoonoidaan sitä opiskelua niin, että se oppiminen, joka opiskelijalla jo on saavutettuna, yhä paremmin tunnistetaan. Tässä varmaan se isoin haaste meillä on se, että me ollaan nyt ehkä Savoniassa tunnistettu tämä, se on meidän strategiassa hyvin keskeinen tekijä, mutta miten me saadaan se työelämä tähän mukaan ja miten me saadaan ne yritykset, ikään kuin omia toimintatapoja muuttamaan niin, että he ovat valmiita myös siihen, että se opiskelija ei ole siellä tekemässä vain töitä, vaan myös oppimassa ja saamassa sitä koulutusta.

JUHA: [00:20:22]: Tässä meillä on hyvä paikka heittää haastetta myös tuonne yrityselämään ja pohtimaan sitä, että miten me yhteistyöllä tätä Dual 2.0-mallia kehitetään, paitsi tässä lähialueilla, Pohjois-Savossa, Itä-Suomessa, Suomessa, mutta allianssin kautta ihan eurooppalaiseksi toimintamalliksi. Tarvitaan rohkeita tekoja. Näkisin näin, että Muistan, kun käytiin Virpin kanssa tuossa Savonian strategiatyötä tehtäessä, niin keskustelua tästä työelämän mallista, että mikä se tulisi olemaan ja millään termillä meidän nyt pitäisi kutsua tätä. Tämä Dual 2.0 on minun mielestäni nyt oikein hyvä malli, kun se sitoo yhteen paitsi oppimiseen, se sitoo yhteen myös sen tekemiseen ja työn tekemiseen. Että sitähän tässä on kysymys.

AINO-MARIA: [00:21:13]: No minkälaisissa teemoissa sitten pyöritään Virpi? Savonia on vetovastuussa tämmöisten keskeisten haasteiden, työelämän tulevaisuus, vihreä siirtymä, terveellinen elämä, koordinaatiosta, aika isoja teemoja. Kerrotko vähän siitä enemmän?

VIRPI: [00:21:35]: Joo, tosiaan meillä on tämä työpaketti vedettävänä, jossa on tämä suurten globaalien haasteiden akateeminen koordinaatio meidän vetovastuulla. Ja tosiaan toi Karkaisen Minna siinä nyt vahvasti on tietysti vetäjänä sitä tekemässä. Se ajatushan tässä on, että tavallaan nämä isot haasteet on ne, mihin niitä ratkaisuja etsitään monella tavalla. Meillä kaikessa toiminnassa on tämä dualisuus, eli siinä on se työelämä mukana, mutta tavallaan nähdään, että näin isoja ongelmia ja haasteita ei voida ratkaista mitenkään Yksisilmäisesti katsoen, vaan siinä on mukana aina se korkeakoulutus, siinä on mukana tutkimus, siinä on mukana se työelämä ja siinä on mukana opiskelijat. että opiskelijat tuovat sen nuoren ja tuoreen näkökulman siihen. Näiden isojen haasteiden näkökulmasta ajatellaan, että niiden ympärille me kehitetään näitä koulutustuotteita, eli juuri näistä joint masterista, mitä puhuttiin, niin nimenomaan näihin teemoihin ollaan rakentamassa. Ne tutkimushankkeet, mitä ollaan rakentamassa, ne pyörii näiden samojen teemojen ympärillä. Niihin liittyviä hankkeita ollaan rakentamassa. Tietyllä tavalla se meidän rooli on vähän niin kuin koota sitä yhteen, että mitä kaikkea näihin teemoihin liittyen ollaan tekemässä. Toisaalta tietysti myös, että kun me ollaan vetämässä näiden haasteiden kehittämistä, niin se tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää löytää niitä keinoja siihen, että miten saadaan sieltä työelämästä sitä tietoa näihin liittyen, miten saadaan tulevaisuustietoa kerättyä. Ja nyt itse asiassa tässä on just hyvä ajankohta tätä podcastia tehdä, koska tänään olin päivällä tuossa mukana työpajassa, jossa kun me vedämme tätä vihreän siirtymän… globaalin haasteen kokoamista tietyllä tavalla, niin meillä oli siihen liittyvä työpaja, jota tuo Vuorisalo Jyri sitten veti, ja siinä nimenomaan etsittiin sitä, että miltä se tulevaisuus näyttää, minkälaisia haasteita siihen vihreään siirtymään liittyen on nähtävissä, ja mitä me voitaisiin tehdä, jotta me päästäisiin niissä haasteissa eteenpäin. Sitä kautta lähdetään tiekarttaa rakentamaan siihen, miten me allianssin sisällä näihin haasteisiin vastataan. Tämäntyyppisiä asioita esimerkiksi tähän meidän akateemisen koordinoinnin tehtävään liittyy.

AINO-MARIA: [00:24:26]: Juha, miltä sinun korviin tai ennen kaikkea ehkä opiskelijoiden korviin kuulostavat tällaiset teemat?

JUHA: [00:24:37]: Voisi sanoa, että tänä päivänä kun opiskelija miettii, että mitä hän sitä alkaisi opiskelemaan, niin ne pohdinnat siellä taustalla on entistä moninaisempia. Ja mietitään paljon, että miten tämä tutkinto, vaikka jos nyt tutkinnosta puhutaan, tämä tutkinto, jota olen ajatellut lähteväni lukemaan tai opiskelemaan, niin miten se vastaa niihin tulevaisuuden työelämähaasteisiin. Ja kyllä minä sanoisin, että kun Savonia on mukana tässä allianssissa ja sen kautta saadaan paitsi eurooppalaista oppia, mutta myös kehitytään yhteistyön kautta näissä työelämän tulevaisuuden ja vihreän siirtymän ja terveellisen elämän kysymyksissä, niin uskon, että se resonoi hyvinkin meidän opiskelijoissa. Saadaan ikään kuin laajempaa vahvistusta sille, että mitä se osaaminen on. Ei ajatella vain sillä tavalla, että mikä se on se tarve tässä nyt ja huomenna täällä, mutta että mitä se tarve on tuolla Euroopassa, mitä se on maailmalla ja nähdään sitä kautta laajempaa kuvaa. Ja tämä laajempi kuva tietyssä mielessä, niin sitä aina haluaa korostaa opiskelijoille, että miten voi olla silmät auki ammattikorkeakoulussa ja ottaa sen kaiken hyödyn vastaan, tai kaiken sen, mitä täältä vastaan tulee, niin avoimesti ja sitä kautta sitten löytää sen oman uran, tehdä se tutkinto. Ja nyt Allianssikin tarjoaa hyvin erilaisia mahdollisuuksia ja rakennetaan uusia erilaisia mahdollisuuksia siihen, että Se polku voi olla entistä mutkikkaampi, mutta samalla entistä kehittävämpi.

AINO-MARIA: [00:26:15]: Juha, kun edustat opiskelijoita nyt myös EU for Dualissa, niin miten näet, että opiskelijat ovat mukana allianssin rakentamisessa ja miten opiskelijoiden ääni tulee siellä kuuluviin?

JUHA: [00:26:30]: Sanoisin sen ehkä tällä tavalla, että Opiskelijat ovat päässeet nyt tämän alkukäynnistämisen jälkeen kommentoimaan ja ottamaan osaa Allianssin kehittämiseen. Student Councilista kysellään ajatuksia ja näkemyksiä siihen, että vastaako korkeakoulujen edustajien ajatukset sitä, mitä opiskelijat ovat ajatelleet asioista. Siellä käydään aika aktiivistakin keskustelua. Ja omalta osaltani tehtävä on tuoda sitten sitä opiskelijan ääntä kuuluviin siellä allianssihallituksessa ja seuraavaa kokousta jälleen odotellessa, että mitä mielenkiintoisia asioita meillä siellä onkaan esillä.

AINO-MARIA [00:27:10]: Entäs sitten sidosryhmien ja yhteistyökumppanien ääni? Juha tuossa jo äsken haastetta heittikin yrityselämälle, mutta Mervi, minkälaisia mahdollisuuksia Savonian kautta avautuu, vaikkapa nyt alueen yrityksille?

MERVI: [00:27:25]: Me oltiin siinä mielessä hyvin ainutlaatuinen allianssio hakemusvaiheessa, että meillä hakemusvaiheessa oli jo yrityksiä mukana tässä. Eli tietysti kun työelämäläheisyys oli se meidän iso teema, niin sitten haluttiin myös näyttää se, että yritykset ovat alusta lähtien mukana. Tämä on ollut varmaan se, miksi me saimme myös siitä meidän allianssihakemuksesta niin hyvät pisteet, että se oli uskottava ja että siihen oikeasti, kun puhutaan työelämäläisyydestä, niin kuin Juha ja Virpi tässä todistivat, niin yksin me emme voi sitä tehdä. Me tarvitaan ne kumppanit siihen vahvasti viereen ja sen tähden on ihan äärettömän tärkeää, että me saadaan vaikka nyt ensi alkuun pilotteja tästä liikkeelle. Mutta kyllähän niin kuin sitten taas meillä, mä nyt olen jo monta kertaa viitannut aivan meidän upeaa Savonia-päivää, joka jollakin lukuvuosi tänä syksynä aloitettiin. Ja meillä oli siellä Genelecin toimitusjohtaja Siamäk puhumassa myöskin meidän henkilöstölle siitä, että mitä se yrityksen näkökulmasta näyttää. Ja mä luulen, että kun Genelec on nyt vielä yksi niistä yrityksistä, jotka meillä on Alliansissa ollut alusta lähtien mukana, niin tämän tyyppisiä puheenvuoroja ja henkilöitähän me tarvitaan, jotta tästä lähtee sellainen hyvä liikkeelle. Että ei aina ajatella, että ainoa ne haastaa, yritykset ajattelee, että ainoa ne haastaa meitä uuteen ja uuteen ja Ja se oma bisnes siellä kuitenkin on se kaikkein tärkein, mikä pyörii. Mutta tämän kauttahan me voidaan yrityksille tuoda tosi vahvasti se kansainvälisyys, ne verkostot käyttöön ja se osaaminen. Eli sillä tavalla mä näen, että kyllä. Ja hienoa, että on saatu jo nyt heti alusta lähtien tosiaan näitä kiinnittyneitä yrityksiä. Mutta toisaalta kun ammattikorkeakouluille tyypillistä on se aluekehittäminen, sitähän me tehdään sen tutkimuksen ja sitten koulutuksen ja osaajien kautta, niin siinä mielessä myös, että meillä nyt sitten tässä on myös tämmöinen alueellinen neuvottelukunta tässä Allianssissa, jossa meillä sitten Pohjois-Savon liiton aluekehityspäällikkö Satu Vehreävesä on mukana, tulikohan titteli oikein, mutta joka tapauksessa Satu on ollut myös ja Pohjois-Savon liitto tässä alusta lähtien mukana. Eli tällä koitan sanoa, että me ei ole odoteltu nyt, että käynnistetään jotakin, vaan saatu mukaan. Ja viime keväänä tosiaan Maltalla, sitten kun oli tämä Allianssi eri toimijoiden tapaaminen, niin siellä myös meidän yritys, Ja sitten täältä alueen puolelta Siamäki ja Satu olivat myös mukana, eli he ovat päässeet tähän rakentamaan tätä yhteistä allianssia. Mutta kyllä totta kai mä näen äärettömän tärkeänä sen, että tällä tavalla me ollaan Savonia uskottava toimija, koska eihän sitä vaikuttavuutta synny, että me teemme kaikkea itseksemme, mutta kun me tämmöisessä allianssissa yhdessä tehdään, niin kyllähän tämä antaa meille tosi vahvaa uskottavuutta.

AINO-MARIA: [00:30:32]: Tässä kun kuuntelen teitä, niin tulee mieleen, että paljon on jo tehty tässä vaiheessa ja paljon on myöskin suunnitelmissa tulevaisuudessa. Virpi, mitkä ovat seuraavat askeleet Allianssin kehittämisessä?

VIRPI: [00:30:48]: Tietysti nyt tässä on tosi kovassa vauhdissa tämä joint maastereiden kehittäminen. Ja ehkä haluan vielä sen nostaa esille, että mehän kehitämme joint dual maastereita. Eli tässäkin se työelämäläheisyys ja se dualisuus on vahvasti läsnä aivan uuden tyyppisiä maastereita. maisteriohjelmia rakennetaan tässä eurooppalaisessa yhteistyössä. Näiden osalta se valmistelu on tosiaan nyt kovassa vauhdissa. Voi sanoa, että ei ole helppoa. Siinä on monta mutkaa ratkaistavina ja erilaiset lainsäädännöt eri maissa ja erilaiset akkreditointikäytännöt ja kaikki nämä vaikuttavat. Mutta kyllä meillä ensi vuonna alkaa olla sitten ensimmäinen maisteriohjelma pitäisi käynnistyä ensi vuonna ja sitten seuraavana vuonna toinen ja sitä myöten niitä alkaa meillä tulla lisää. Tämä tohtoriohjelman valmistelu on hyvässä vauhdissa, ja siinä on myös hyvin kunnianhimoinen tavoite, että vuonna 2026 käynnistys meillä sitten se yhteinen tohtoriohjelma. Nyt on myös valmisteilla tämä Center of Excellence in Dual Education -toiminta, eli ajatuksena on se, että tästä meidän allianssista tulee tämmöinen tämän duaalimallin ikään kuin eurooppalainen edelläkävijä ja tätä työtä ollaan nyt tässä paljon myöskin tehty ja toivon mukaan se saadaan ensi vuoden puolella sitten jo hyvin näkyvästi näkymään myös eurooppalaisessa kehittämisessä. Samaan aikaanhan tässä pohditaan myös sitä, että niin kuin Mervikin on useampaan otteeseen sanonut, että mehän emme ole tekemässä hanketta vaan me olemme perustamassa allianssia, niin pohditaan myös sitä, että mikä se on sen allianssin Tällainen muoto jatkossa, että tuleeko siihen joku yhdistyspohjainen, säätiöpohjainen vai mikä on se malli, jolla me saadaan se allianssi jatkossa myös pysymään toiminnassa ja se todella meidän rakenteisiin ui sisään. Nämä ovat esimerkiksi sellaisia asioita, jotka nyt tässä vahvasti valmistelussa ovat ja ehkä ensimmäisenä konkreettisena tulevat sitten näkymään. Mutta myös sitten nämä pienet oppimiskokonaisuudet, joita nyt koko ajan tehdään ja sitten ne liikkuvuusmahdollisuudet.

AINO-MARIA: [00:33:18]: Eli paljon on suunnitteilla. Ihan lyhyesti tähän loppuun. Mikä on se, mitä… Te itse henkilökohtaisesti kaikista eniten odotatte EU-foduarilta.

MERVI: [00:33:34]: Ajattelen sen niin, että Savonia profiloituja tunnetaan Suomessa, mutta myös Euroopassa dual 2.0 korkeakouluna. Ei enempää ja vähempää, niin kuin Virpi sanoi, niin tämä on se tavoite. Sen tähden meidän pitää viedä uskottavasti ja lähteä viemään tätä dualin kehitystä Savoniassa eteenpäin. Ja sitten mä ehkä vielä sanon sen, että kyllä mä näen, että ne matalalla olevat hedelmät on nyt se TKI-rahoituksen, koska tässä on lähtenyt jo liikkeelle ja siellä ei ole tämmöisiä lainsäädännöllisiä esteitä tai haasteita, mitä nyt me joudutaan sillä koulutuksen puolella niin paljon enemmän miettimään, niin ehkä nämä kuitenkin nostaisin.

VIRPI: [00:34:21]: Yksi iso asia on minusta se, että me saavutetaan tietyllä tavalla se asema, että päästään Euroopan tasolla myös tätä työelämäläheisen korkeakoulutuksen merkitystä nostamaan. Se mikä mielestäni on hienoa tässä Allianssissa on se, että niin kuin sanoin, että tässä on yhdeksän erilaisilla toimintatavoilla toimivaa korkeakoulua. Kaikki tekevät työelämäläheistä, mutta jokainen hieman eri mallilla. Kyllä tässä on semmoinen potentiaali ikään kuin tuoda jotain uutta ihan tähän eurooppalaiseen korkeakoulumalliin. Toki täällä Suomessakin ollaan varmaan, Rinta Rottingilla ollaan se työelämä, läheinen korkeakoulu, että siihen me pyritään. Ja tietysti nyt sitten yksi tärkeä asia on minusta se, että koska meillä nyt omassa strategiassa tämä Dual 2.0 on niin vahvasti, niin kyllähän tämä sen tuen ja selkärangan sille kehittämiselle tuo tämä Allianssissa mukana oleminen.

AINO-MARIA: [00:35:26]: Entäpä Juha?

JUHA: [00:35:28]: No Savonia haluaa vahvasti olla great place to learn. Kyllä mä sanoisin, että Dual 2.0-mallilla ollaan great place to learn 2.0. Eli kaikki nämä mainitut joint mastersit, micro-credentialsit ja muut vastaavat, kun saadaan ihan oikeasti käytäntöön, niin kyllä meillä on opiskelijoille semmoisten osaamiskokonaisuuksien löytämismahdollisuudet, että oksat pois ja pätkälät vasta vielä, että voisi sanoa näin.

AINO-MARIA [00:35:59]: Great pLace to learn 2.0. Kyllä. Tosi hyvä. Hei, voisiko sanoa, että tälläkin menolla muutetaan maailmaa. Kiitoksia Virpi, Mervi ja Juha.

JUHA: [00:36:12]: Kiitos.

[äänite päättyy]

Tervetuloa kliinisen neurofysiologian podcastiin!

Täällä haastattelemassa jälleen lehtori Riitta Kiiskinen Savonia-ammattikorkeakoulusta ja haastateltavina bioanalyytikko Jenni Tiitinen ja bioanalyytikko, sairaanhoitaja Saila Häkkinen. Tervetuloa ja kiitos kun pääsitte tulemaan!

Jenni: Kiitos kutsusta.

Saila: Kiitos. Mukava oli tulla puhumaan taas näistä uneen liittyvistä asioista.

Riitta: Edellisessä jaksossa keskusteltiin yleisesti teidän työnkuvastanne ja sen merkityksellisyydestä. Nyt tässä jaksossa voitaisiinkin pureutua oikein hiukan tarkemmin noihin unitutkimuksiin. Aloitetaanpa kaikista yleisimmästä unitutkimuksesta eli yöpolygrafiasta eli suppeasta unirekisteröinnistä eli moni on varmaan kuullut unisalkusta, jonka potilas ottaa sairaalasta mukaansa ja kiinnittää unisalkussa olevan laitteen päällensä ennen yötä ja palauttaa sitten seuraavana aamuna takaisin sairaalaan. Tämän tutkimuksen kysyntä on ollut viime aikoina todella runsasta ja olen kuullut, että tutkimuksen suuren kysynnän vuoksi on aloitettu potilaille ryhmäohjaustakin laitteen asennuksesta. No mitäs yöpolygrafialla selvitetään, niin sillähän on keino selvittää unenaikaisia hengityshäiriöitä eli miten hengitys yön aikana sujuu. Lääkäri voi epäillä siis uniapneaa tai haluaa tutkia syitä päiväaikaan esiintyvään voimakkaaseen väsymykseen. Lisäksi yöpolygrafialla voidaan tutkia myös levottomat jalat oireyhtymää. No mitäs asioita hoitajana on huomioitava, kun antaa tutkittavalle laitteen kotiin ja kun sitten laite palautuu, niin mitään hoitaja rekisteröinnistä tarkastelee?

Jenni: No niin kuin puhuttiin jo viimeksi, että huolellinen ohjaus ja se yhteistyö tutkittavan kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Mutta tässä tietysti, kun tutkittava itse asentaa laitteen, niin pitää olla paljon alkuvalmisteluja tehtynä, että se onnistuu. Hoitajan tehtävä on ensin ohjelmoida se laite sillä tavalla, että se laite sitten automaattisesti käynnistyy ja on käyttövalmiina, kun tutkittava on illalla rupeamassa nukkumaan. Sen lisäksi pitää tietysti tarkistaa, että on kaikki tarvittavat välineet siellä mukana ja se, että tutkittava on ymmärtänyt sen ohjeen, kuinka laite asennetaan ja tulevat anturit ja elektrodit on sitten oikeilla paikoillaan ja oikein asennettuna ja tietysti kytkettynä laitteeseen oikeaan kohtaan.

Saila: Kyllä näin minäkin ajattelisin ja sitten tavallaan myöskin toki siltä tutkittavalta voi vähän kysäistä, että ymmärtääkö hän, että miksi tätä tutkimusta nyt ollaan tekemässä ja sitten vähän käydä joka vaiheessa siinä läpi siinä ohjatessa, että miten mikäkin kiinnitetään, että vähän vaihe vaiheelta. Sitten kun tutkittava poistuu, niin vielä sitten kysäistä, onko nyt mielessä jotain, mikä jäi vielä mietityttämään tai tarvitseeko jotain lisää tietoa. Toki myös sitten, miten hän sitten tulokset sitten saa siitä tutkimuksesta ja sitten ehkä painottaa sitäkin, että kun kotona alkaa illalla asentamaan sitä laitetta itselleen, että käyttää siihen riittävästi aikaa, ettei tule semmoinen hätä ja kiire siinä sitten just ennen nukkumaanmenoa ja toki jos siinä kotona joku, joka voi olla apulaisina siinä niin sehän on aina eduksi. Rauhallinen ja kuitenkin tarkka ohjaus ja mahdollisuus sitten sen tutkittavan esittää kysymyksiä niin aika pitkälle päästään jo silleen.

Riitta: Kyllä.

Saila: Sittenhän se tutkittava seuraavana päivänä yleensä sen laitteen palauttaa. Sitten on hyvä katsoa, että siellä on kaikki laitteen osat palautuneet ja on ehjänä ja sitten kun sitä rekisteröintiä tarkastellaan, niin toki pitää katsoa, että se on onnistunut ylipäänsä ja ne kaikki biosignaalit siellä ovat olemassa, mitä sieltä kuuluu ollakin ja sitten, että ne on läpi yön myöskin toimineet ja ovat siellä olemassa, että jos joku siinä vaikka 3 tunnin ajalta puuttuu, niin sitten pitää miettiä, tarvitseeko rekisteröintiä vaikka sitten uusia. Toki sitten aina kriittisesti tarkastella niitä signaaleja, onko potilasta johtuvaa vai onko sitten ollut joku anturi vähän huonosti vaikka kiinni, että jonkun verran niitä sitten tarvitsee aina uusiakin niitä rekisteröintejä.

Riitta: Kyllä, no sitten mennään unipolygrafiaan ja tämähän on laajempi unirekisteröinti, kuin tuo suppea yöpolygrafia ja tällä unipolygrafialla tutkitaan erilaisia unihäiriöitä. Ja niitähän on paljon, esimerkiksi unenaikaiset hengityshäiriöt, yöllinen jaksottaiset raajaliikehäiriöt, REM-unen käyttäytymishäiriö, unen keston kokemisen häiriö ja liikaunisuustaudit, kuten narkolepsia ja hypersomnia. Tutkimus tehdään yleensä sairaalassa, kliinisen neurofysiologian osastolla, koska yön aikana tallennetaan myös videokuvaa nukkujasta ja rekisteröidään aivosähkökäyrää. Jos tutkimus tehdään kotona, laite kiinnitetään kliinisen neurofysiologian yksikössä ennen tutkimustyötä ja samalla tutkittava saa opastuksen laitteen käyttöön ja ohjeen mukaan kotiin. No Jenni ja Saila, mitä asioita tässä on hoitajana huomioitava, kun tutkimusta tehdään osastolla?

Jenni: Aloitan taas sillä samalla litanialla kuin aina ennenkin, että jotta saadaan laadukas tutkimus tehtyä, niin on se yhteistyö sen tutkittavan kanssa ensiarvoisen tärkeää. Tutkittava ymmärtää, minkä takia hän on tullut tutkimukseen ja mitä siinä tutkimuksessa tehdään ja on yhteistyökykyinen. Esimerkiksi EEG elektrodien laittamisessa, jos on vaikka hyvin liikehtiväinen tai vilkas lapsi, niin elektrodien pitäisi olla kuitenkin oikealla paikalla, että saataisiin semmoinen yhteistyö hänen kanssaan, että voidaan olla varmoja siitä, että elektrodit ovat siellä, missä kuuluukin olla. Sitten toisaalta taas laatuun vaikuttaa myös se, että jos lapsi itkee koko ajan ja on hirveän hikinen ja räkäinen, niin sitten ei välttämättä elektrodit piirrä tutkimuksen aikana, niin kuin kuuluisikin, mutta se ei aina tietysti ole mahdollista, mutta siihen pyritään. Ja sitten se, että ne laitteet oikeasti piirtää sitä, mitä niiden kuuluukin piirtää, että se data on oikeata, eikä sitten jostakin muusta tulevaa artefaktaa ja yön aikana tietysti sitten sen unen tarkkailu läpi yön, että kaikki piirtää koko yön kunnolla, eikä sitten käy niin, että joku on kyllä lakannut piirtämästä ja joudutaan sen takia vaikka tutkimus kokonaan uusimaan.

Riitta: Kyllä, tärkeitä asioita.

Saila: Kyllä ja minä ajattelisin, että aikuisten kohdalla ja toki nuorempienkin kohdalla sitten, niin aina muistaa sanoa siitä, että jos yöllä joku asia häiritsee, joku anturi tuntuu pahalta kiristää tai vedättää tai puristaa jotenkin, niin sitten muistaisi aina mainita siitä, ettei se yö mene sen takia jotenkin sitten pilaille, että jää miettimään, että nyt en saa nukuttua, kun tuo painaa, että niitä yleensä pystytään aina vähäsen sitten jotenkin säätämään, että ei ainakaan se unitutkimus menisi sen takia sitten niin kun pieleen. Toki sitten kyllä yöllä, jos me huomataan, että siellä on joku anturi tai elektrodi irti, niin käydään sitten sen verran siellä tutkittavan huoneessa käydä laittamassa takaisin kiinni se. Aamulla sitten rekisteröinti lopetetaan ja anturit, elektrodit irrotellaan. Siinä yleensä vähän sitten jutustellaan, että miten se yö on mennyt ja osa on kertakäyttöisiä niistä antureista ja elektrodeista ja osa on sitten monikäyttöisiä, semmoisia puhdistettavia. Sinänsä suhteellisen yksinkertainen, mutta kuitenkin monimutkainen tutkimus, että paljon mitataan kaikkea ihmisestä ja se onnistuminen on sitten saattanut pienistäkin asioista kiinni, että sen takia siinä kuitenkin tarkkana täytyy olla.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Tuohon voisin vielä lisätä, kun Saila sanoi tuosta, että käydään korjaamassa ja laittamassa kiinni, niin jossain vaiheessa sitten hoitajan pitää myös käyttää semmoista omaa harkintaa, että mikä on merkittävää, että mitä korjataan. Jos ollaan monta kertaa jouduttu yön aikana käymään siellä huoneessa ja potilas aina sitten siihen herää, että missä vaiheessa sitten annetaan tietyllä tavalla periksi ja jätetään joku yksi osa korjaamatta, että saataisiin kuitenkin myös sitä unta siihen rekisteröintiin, että ei mene koko yön siihen, että joudutaan käymään jotakin yhtä asiaa siellä korjailemassa.

Riitta: Kyllä EEG:llähän eli aivosähkökäyrällä sitten saadaan unen vaiheet selville, että se on kyllä hyvä huomio, että sitten käy esimerkiksi yhtenään siellä, niin sitten voi olla, että vaan sitä pinnallista unta on sitten vaan nähtävillä, ei sinne REM unitasolle tai syvää unta välttämättä niin pitkiä pätkiä sitä nähdä käyrällä. Tulisiko muuta?

Jenni: No siinä se varmaan pääpiirteissään oli. Sitten tietysti aamulla, kun tutkittava on lähdössä sieltä pois, niin varmistellaan, että hän tietää, mitä kautta ja miten hän saa vastaukset sitten tutkimuksesta ja jatkot sitä kautta eteenpäin.

Riitta: Kyllä. Varmasti monenlaisia potilaita olette nähneet tässä tai tutkittavia tässä tutkimuksessa.

Saila: Kyllä ja useinhan ihmiset jännittää just sitä, että miten tässä nyt pystyy tämmöisessä kaikissa antureissa nukkumaan, että sitten tavallaan myöskin se, että pystyy silleen suhteellisen aikaisessa vaiheessa laittamaan ne anturit, elektrodit kiinni, että ihminen ehtii tottua niihin ennen kuin alkaa sitä unta odottelemaan. Se ehkä myös vähän helpottaa sitten sitä, koska usein just se, että tulee tosi paljon vaikka iho teippiä kiinni ja muutenkin niitä antureita ja elektrodeja, niin alkuunhan sinä tunnet ne, mutta sitten kun ne on ollut sinun päällä vähän aikaa, niin sitten se vaan häviää, että ei niitä enää sitten huomaa. Niin pääsääntöisesti kuitenkin ihmiset sitten aika hyvin niihin sopeutuu ja tottuu.

Jenni: Ja sitten tietysti he olisi heti aamulla kauhean kiinnostuneita siitä, että onko siellä jotakin löydöksiä vai ei, mutta pitää sitten muistaa ja yrittää heillekin kertoa sitä, että tämä ei ole niin yksinkertaista, että ei saman tien voida lausuntoa antaa ja varsinkaan kun hoitajat ei niitä lausuntoja anna eikä tee, että sitä rauhoitella sitten heidän mieltä myös siinä, että malttavat odottaa sitä vastausta.

Riitta: Onko paljon unissa kävelijöitä?

Jenni: No sellaista ei valitettavasti vielä ole nähty. Se olisi ihan mielenkiintoinen kokemus.

Saila: Niin ne taitaa vähän olla noi tommoiset parasomnian tyyppiset, että ne noi asiat vähän pakoilee noita unilaboratorioita, että ne ei oikein sitten näissä vieraissa paikoissa välttämättä tule esille samalla tavalla, mitä kotioloissa. Toki voi olla, että jos tehtäisiin useampi yö unta unilaboratoriossa, niin sitten, mutta harvoin ne sitten osuu siihen. Jollain lailla se uni on kuitenkin vähän erilaista unilaboratorioissa, että ei niin tommoiset asiat oikein tule.

Jenni: Joku unissapuhuja ja sellainen, että saattaa nousta istumaan sängylle, mutta kävelemään asti ei, eikä muuta suurempaa ole vielä tullut vastaan.

Riitta: Kyllä vähän ujostellaan siinä mielessä.

Jenni: Joo näin se on.

Riitta: Kyllä, no sitten lähdetään tällaiseen aktigrafiatutkimukseen. Tämä on tällainen liikeaktiviteettitutkimus eli tämä on hyvä varsinkin unettomuuden diagnosointiin eli sen avulla tutkitaan vuorokausirytmiä eli sitä, mihin aikaan nukut ja milloin olet valveilla ja aktiivinen, sekä kuinka säännöllinen unirytmisi on ja tällä saadaan myös tietoa siitä, kuinka pitkään olet siellä vuoteessa ja kuinka rauhallisia unijaksosi ovat eli varsinaisia univaiheita ei aktigrafialla voida mitata, koska ei ole tosiaan sitä aivosähkökäyrää tässä tutkimuksessa. Saat siis elää ihan tavanomaista omaa vuorokausirytmiä noudattaa ja tämä tutkimus on hirmu hyvä yhdistettynä nukkumispäiväkirjaan. Se auttaa varmasti huomattavasti unettomuuden tyypin ja sen vaikeusasteen selvittämisessä. Mitkä teidän kokemuksenne on tästä tutkimuksesta?

Saila: Joo tämä aktigrafia on sinänsä tutkittavalle hyvin sillä tavalla helppo tutkimus, että hänellä on ranneke kädessä, yleensä pari viikkoa kestää tämä tutkimus ja yhdistetään tosiaan kyselykaavakkeeseen ja tämmöiseen unipäiväkirjaan ja toteutetaan ihan tavallisessa arjessa ja tässä ehkä vähän on sitä, että päivän väsymyksen syynä voi tai taustalla voi olla oikeasti se liian vähäinen unimäärä, että ei malteta kuitenkaan nukkua riittävän paljon ja itse ei sitä sitten ihminen välttämättä ei itse sitä tunnista, niin sen selvittelyssä aktigrafia on silleen hyvä ja jos on tämmöistä poikkeavaa päiväväsymystä niin ennen, kuin aloitetaan tämmöisiä erikoistutkimuksia ja sitten olisi aika tämmöinen edullinen tapa ja tutkittavalle näppärä tapa sitten vähän selvittää, että mitä se päiväaikainen aktiviteetti, vireys on ja miten ollaan. Ollaanko yöaikaan vuoteessa vai tehdäänkö sitten jotain muuta.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Joo, Sailan kanssa ihan samaa mieltä, että ehkä sanoisin oman kokemuksen perusteella, että aika vähänkin käytetty tutkimus siihen nähden, että mitenkä paljon sillä saataisiin sitten tietoa omasta päivän aktiivisuudesta ja sitten levon määrästä, että voisi ajatella, että voisi ruveta käyttämään enemmänkin.

Riitta: Kyllä, saadaan dataa mustaa valkoisella, mitä se todellisuudessa on.

Saila: Kyllä ja sinänsä se, että kun saadaan kahdelta viikolta, niin se kertoo paljon enemmän kuin vaikka yksi yksittäinen yö, joka saattaa sitten syystä tai toisesta ollakin jotenkin poikkeuksellisen hyvä tai poikkeuksellisen huono. Siitä saadaan vaan se hetkellinen, että toki 2 viikosta saa jo paljon enemmän sitä tietoa, että mitä se oikeasti on.

Riitta: Kyllä, no sitten on vielä 2 jäljellä eli nämä on myös mielenkiintoisia. Tämmöinen kuin MSLT-tutkimus on ensiksi eli univiivetutkimus eli nukahtamisviivetesti. Sitä käytetään poikkeavan päiväväsymyksen ja liikaunisuuden, kuten narkolepsian ja hypersomnian selvittelyssä ja unitutkimuksen tarkoituksena on määrittää nukahtamiseen kuluva viive ja arvioida siten unen laatua. Tutkimuksessa selvitetään, nukahdatko liian helposti ja nopeasti ja nukutko vilkeunta eli unennäköunta. Mitä Jenni ja Saila tässä tutkimuksessa tapahtuu?

Jenni: No tämähän on semmoinen tutkimus, missä tutkittava on ensin edellisen yön ollut nukkumassa siellä unilaboratoriossa ja sitten heräämisen jälkeen, puolitoista tuntia heräämisen jälkeen aloitetaan sitten semmoiset jaksot, joita on 5 yhteensä päivän aikana ja 2 tunnin välein aina alkaa uusi jakso ja tässä jaksossa sitten tutkittavan on tarkoitus pyrkiä nukahtamaan ja sitten katsotaan sitä, että kuinka nopeasti se nukahtaminen tapahtuu, onko se normaali rajoissa olevaa vai jotenkin poikkeavan nopeasti tapahtuvaa. 20 minuuttia tosiaan aikaa nukahtamisen odotteluun on ja jos tutkittava nukahtaa, niin hän saa nukkua sitten 15 minuuttia ja sen jälkeen hänet sitten herätellään ja jakso on ohi ja seuraava jakso alkaa sitten 2 tunnin päästä siitä, kun edellinen jakso on alkanut.

Saila: Joo tässä saa nukkua useita päiväunia, että jos tykkää päikkäreistä, niin tämä on silleen mukava testi. Tämä on sinänsä myöskin sillä tavalla mielenkiintoinen, että tässä kuten muissakin näissä neurofysiologian tutkimuksissa niin on tarkkaan sen ohjauksen kanssa, mutta tässä on tosi paljon vähän tämmöisiä sääntöjä päivän aikana, että tutkittava on unilaboratoriossa, niin sitten siellä rajoitetaan tiettyjä asioita, mitkä häntä virkistää eli tutkimuspäivänä ei saa juoda kahvia eikä teetä eikä muita tämmöisiä piristäviä tuotteita puoleen tuntiin ennen kuin tämä tutkimusjakso alkaa. Ei saa myöskään käyttää nikotiinituotteita eikä myöskään älylaitteita elikkä sekin on rajattu sitten ja sitten ei saisi tietenkään nukkua myöskään lisää päiväunia näiden jaksojen välissä eikä hirveästi rasittaa itseensä eikä ulkona kauheasti oleskella auringonpaisteessa, että jos lähtee käymään pihalla näissä jaksojen välissä, eikä hirveästi saisi myöskään vuoteessa viettää aikaa, että tässä on silleen vähän semmoisia käyttäytymissääntöjä tutkimuspäivänä, että miten pitäisi sitten olla.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Joo ja noista käyttäytymissäännöistä ehkä hankalin tällä hetkellä on tuo älylaitteiden käyttö ihmisillä. Ei kauheasti ole sitä aktiviteettia siellä, kun odottelee sitä siinä ja seuraavan jakson alkua ja mitäpä sitä itse kukin muuta tekisi, kuin räpläisi puhelinta tai tietokonetta, että se on sellainen, mitä pitää muistuttaa useampia kertoja päivässä, että kyllä ja nuorisolla sitten nämä energiajuomat on sellainen ongelma, että ja niitä ei niin mielletä välttämättä, kun puhutaan, että kahvia tai teetä ei saa juoda, että sitä ei välttämättä mielletä siihen samaan kastiin.

Riitta: Kyllä ja vaikka siinä jos missä sitä kofeiinia on. Ja hyvä on aina tutkimus vakioida. Onko muuta tästä tulisiko mieleen?

Jenni: Tietysti siinä se just, että siinä hoitajan tärkeätä se, että pitää tietyllä tavalla osata niitä unen vaiheita tulkita, että pystyy katsomaan siitä sen otoksen aikana, että nukahtaako tutkittavaa vai ei ja ne sitten laittaa ylös ja kirjata, että siinä vaaditaan sitä tietynlaista tuntemusta sitten niistä unen vaiheista.

Saila: Kyllä pitää osata aivosähkökäyrää tulkita, että pystyy tunnistamaan sen hetken, milloin ihminen mahdollisesti nukahtaa.

Riitta: Kyllä, kokemusta täytyy olla hoitajilla varmaan useampi vuosikin ennen kuin eri tutkimuksista?

Jenni: Niin kyllä jonkunlaista kokemusta vaatii, mutta meillä tietysti tuolla KYS:llä kun ollaan monesti sillä tavalla, että meitä on useampi siinä samassa tilassa, kun ne tehdään sitten samassa paikassa video-eeg tutkimusten kanssa, niin onneksi siinä aina sitten joku kollega vieressä, jonka kanssa voi yhdessä niitä asioita pohtia.

Riitta: Kyllä, hyvä. No sitten on hereilläpysymistesti elikkä tällä MWT tutkimus. Hereilläpysymistutkimuksella selvitetään kykyäsi pysyä valveilla yksitoikkoisissa tilanteissa ja hereillä pysymistestiä käytetään esimerkiksi selvitettäessä mahdollisuuksia saada ajokortti tai pitää se, jos sinulla on päiväaikaista väsymystä aiheuttava sairaus esimerkiksi uniapnea tai narkolepsia, mutta uniapnea varmasti on se kaikista yleisin syy. Mikäs ero tässä tutkimuksessa on sitten tähän MSLT tutkimukseen?

Saila: No tässä nyt lähtökohtaisesti yleensä ihminen nukkuu edeltävän yön omassa kodissa ja tulee sitten tähän tutkimukseen aamulla ja siinä sitten kiinnitellään aivosähkökäyrää ja silmän liikkeitä ja leuan lihasjännitystä ja sydämen sykettä mittaavat elektrodit ihan ensimmäisenä. Samalla vähän haastatellaan, miten se edellinen yö siellä kotona sujuu, että montako tuntia on nukkunut. Tiedetään vähän, mikä tausta sitten on tälle testille ja tässä tosiaan pitää hämärässä huoneessa istuen ilman mitään aktiviteetteja 40 minuuttia sitten pysytellä hereillä ja tämä tehdään 4 kertaa päivän aikana. Tässäkin on tämmöisiä tutkimusjaksoja ja kahden tunnin välein tehdään tutkimusjaksot ja siinä sitten, jos ihminen nukahtaa, niin sitten hänet pienen hetken päästä herätetään. Samalla lailla tässäkin tutkimuksessa on näitä sääntöjä eli ei saa juoda kahvia eikä teetä eikä ottaa nokosia eikä itseään rasittaa ja sitten sekin, että tavallaan se, että videokuvaa myös tallentuu sieltä huoneesta, niin sitten hoitaja siinä, kun sitä tutkimusjaksoa tekee, niin samalla myös katsoo, että tutkittava ei siellä esimerkiksi laula tai näprää käsiä tai tee mitään semmoista, mikä häntä virkistää, että pitäisi vaan kyetä istumaan rauhassa ja pysymään hereillä.

Jenni: Joo, ei varmasti ole mikään semmoinen suosikkitutkimus ehkä kovinkaan monen mielestä. Se 40 minuuttia hämärässä huoneessa istua on aika pitkä, mutta tuota tietysti jollain tavallahan sitä hereillä pysymistä pitää pystyä niin tutkimaan, että paljon siellä kaikennäköistä sitten yritetään sen aikana tehdä.

Riitta: Ja varmaan tutkittavista suurin osa on rekkakuskeja?

Jenni: Joo, ammattiautoilijat on iso ryhmä nykyiseltään, että en muista joitakin vuosia sitten tuli sellainen ihan muistaakseni laki, että kaikki ammattiautoilijat, joilla on uniapnea, niin heille pitää tämä hereilläpysymistesti tehdä ja sitten myös, että vaikka he saisi sen siihen uniapneaan CPAP hoidon, niin sitten myös niitä hoidon vaikutuksia tällä katsotaan ja sen takia aika paljon tulee potilaita, joilla on sitten tämä testi tehtävänä.

Riitta: Se on kyllä hyvä. Lisää turvallisuutta tuolla liikenteessä.

Jenni: Ja sitten kun niitä katsoo niitä tutkimuksia siellä, niin ihan tietää, mistä syystä he ovat siellä, että on paljon semmoisia, että itse kokevat, että he ei ole nukahtanut ollenkaan, mutta se semmoinen tietynlainen pilkkiminen ja torkkuminen alkaa jo siinä ihan muutaman minuutin jälkeen, niin aika pelottavalle tuntuu, että sellainen henkilö olisi tuolla rekan ratissa vastaan tulevien kaistalla, kun itse.

Riitta: Kyllä varmasti. Hyvä, että on paljon erilaisia unitutkimuksia olemassa, koska on paljon erilaisista uniongelmista kärsiviä ihmisiä. Tutkimusten avulla saadaan sitten selville ihan mustaa valkoisella, minkälaista unta on tai vaikka nyt esimerkiksi, kuinka nopeasti nukahtaa ja lopuksi kyllä en malta olla kysymättä teiltä, että mitkä teidän mielestä on semmoista tärkeimmät syyt, jotka johtavat erilaisiin univaikeuksiin. Paljon on juttua tästä niin kun esimerkiksi tuolla mediassa ja muualla ja paljon tutkitaan tätä asiaa ja luin juuri unilääkäri Henri Tuomilehdon postauksesta, että uuden tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti yleisimmät syyt unesta tinkimiseen on suoratoistopalveluiden ja sosiaalisen median käyttö, yli 200% yleisempää kuin työ ja 300% yleisempää kuin elämäntilanne, että unemme perimämme esimerkiksi että on iltaihminen, muodostaa 30-40% osuuden kokonaisuudesta elikkä 60-70% lopputuloksesta on ihan seurausta omista valinnoistamme, että pitäisikö nyt sitten palata niihin vanhoihin aikoihin? Mutta onko muita mielessä semmoisia syitä, mitä tulisi Jenni ja Saila mieleen, mitä olette oppineet potilaiden tai tutkittavien tarinoiden kautta?

Jenni: No en osaa äkkiä muuta muuten sanoa, mutta se on varmasti kyllä nähtävissä joka paikassa, että nykyään asioita priorisoidaan eri tavalla, että sitä unta ei välttämättä ja palautumista ei välttämättä priorisoida niin tärkeäksi tai korkealle, että sitä jotenkin kuvitellaan, että me ollaan sellaisia megaihmisiä, että voidaan yhtäjaksoisesti olla hereillä pitkiä aikoja, eikä tarvita sitä palautumista, vaikka se valitettavasti ei niin ole.

Riitta: Juuri näin, varmasti.

Saila: Joo, kyllä varmasti ne omat valinnat, että ajatellaan, että voisin vähän molemmista päistä kynttilää polttaa ja että ja sitten kun jostain syystä tai toisesta on liian vähän tunteja vuorokaudessa, niin sitten ajatellaan, että no unesta se otetaan totta kai, koska mistä muualta sä sitä välttämättä voit ottaa, mutta ehkä se, kun tarpeeksi pitkään tilanne on huono, niin jossain vaiheessahan se stoppi tulee. Mutta toki sitten, miten pitkään ihminen sietää just sitä univajetta, se on tosi yksilöllistä, mutta useimmiten jossain vaiheessa tai jotain että nyt joku ongelma tässä on ja herätään siihen, että ne omat valinnat on semmoiset, pitää ruveta muutoksia tekemään. Mutta toi älylaiteasia on kyllä semmoinen, mikä huomaa tuolla töissä itse, että siellä tavallaan, kun on jo kaikki valmiina, että voitaisiin ruveta aloittelemaan sitä unitutkimusta ja ihminen voisi ruveta nukkumaan, niin sitten on kuitenkin no minä tässä nyt jos mä vielä puolituntisen tuota kännykkää katson, että haittaako se. No eihän se haittaa, jos sä tekisit sen kotonakin, niin totta kai sä sen voit tehdä, mutta tavallaan tulee vähän semmoinen tunne, että jotenkin ei vaan nyt malteta, että jos mä nyt sitten vaan en katso tätä puhelinta, niin jäänkö mä nyt jostain tässä paitsi. Meneekö mulla joku tärkeä asia ohi, vaikka eihän sulta jää todennäköisesti mikään niinku, sä et jää mistään paitsi, että se vaatii itsekuria. Siitähän siinä on vaan suurimmaksi osaksi kyse.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Kyllä joo ja lasten kohdalla minä kyllä pyytäisin vanhempia katsomaan peiliin, että aika monta kertaa siinä tulee sellainen tilanne, että on kaikki valmiina ja lapsi voisi ruveta nukkumaan, niin tuota sitten se, minä en halua vielä, minä haluan vähän aikaa vielä pelata tai minä oon vähän aikaa vielä puhelimella ja aika herkästi sitten annetaan se lupa, että vähän, että no niin on poikkeustilanne, että ei meillä normaalisti tälleen kotona, mutta tuota ehkä se nyt ei välttämättä aina sitten niin ole. Toki voi ollakin, mutta se, että sitten, kun tullaan sinne tutkimukseen esimerkiksi niin kyllähän siellä sitten pitäisi pyrkiä nukkumaan just sellaiset yöunet kuin kotonakin nukutaan, että ei se sillä tavalla ole sen enempää poikkeustilanne, kuin mikään muukaan, että helposti lipsutaan siinä, että annetaan niitä oikeuksia vähän ehkä liikaa.

Saila: Kyllä ja sitten mielenkiintoista on myös nähdä se, että ihmiset nukkuu puhelimen kanssa, että heillä on se puhelin siellä sängyssä ja sitten jos yöllä vähän havahtuu, niin pitää nyt kuitenkin sitten vähän selata välissä sitä puhelinta, jos katsoa vaikka, onko illalla tullut viestejä sen jälkeen, kun on ruvennut nukkumaan, vaikka ne voisi tietty katsoa aamullakin, että ihmiset on hirveän valmiudessa koko ajan, että sitähän ei jotenkin kyetä sitä yötä rauhoittamaan silleen, että oikeasti se nyt on se hetki, kun sinun aivot on ilman niitä ylimääräisiä ärsykkeitä.

Riitta: Kyllä, aivojen pitäisi levätä välillä.

Jenni: Joo tuohon kyllä voin kommentoida ihan samalla tavalla kuin Sailakin, että se on hämmentävää, että se puhelin pitää olla tyynyn vierellä siinä ja sitten siinä on vielä monesti sellainen, että jotkut valot välkkyvät tai salamat vilkkaa jo siihen tulee viesti tai joku puhelu, että se on uskomatonta, miten ihmiset voi sellaisessa nukkua ja levätä, että koko ajan tulee ärsykkeitä siitä vierestä.

Riitta: Kyllä ja varmasti sotkee unta ja sitä, että miten laadukasta se uni on sitten.

Saila: Niin joo ja sitten miten paljon se vaikuttaa myös siihen nukahtamisviiveeseen illalla, että kun sinulle tulee sitä ärsykettä sieltä puhelimesta että vaikka sieltä nyt ei välttämättä sitä sinivaloa tulisi, mutta sieltä tulee sitä aivoja aktivoivaa ainesta, että sitten ennen kun sä oikeasti sitten pääset semmoiseen levolliseen uneen ja ylipäänsä nukahdat niin se vaikuttaa siihen ja lapsille varsinkin niin tosi paljon.

Riitta: Pitäisikö meidän palata takaisin vanhoihin aikoihin? Kuulostaa siltä.

Jenni: Joo, mustavalko telkkarit ja semmoiset vanhat nokialaiset käyttöön!

Riitta: Kyllä, hyvä! Kiitoksia Jenni ja Saila haastattelusta!

Saila: Kiitos!

Jenni: Kiitos!

Riitta Turjamaa

Tässä hybridistä lähellä podcast sarjassa keskustellaan etä- ja lähijohtamiseen liittyvistä asioista. Tänään keskustelemassa ovat jatkuvan oppimisen johtaja Riitta Turjamaa ja yliopettaja Anu Kinnunen Savonia ammattikorkeakoulusta. Tämä podcast liittyy hybridi lähellä avaimia onnistuneeseen etäjohtamiseen MOOC-opintojaksoon. Osaamisen johtamisessa yhdistyvät työntekijöiden tarvittava osaaminen siten, että työn tekeminen on mielekästä ja myös tuloksekasta omasta sekä organisaation näkökulmasta. Osaamisen johtamisessa tavoitteena on esihenkilötyön ja johtajien näkökulmasta osaamisen hallinta ja sen kehittäminen. Ja tänään meillä vieraana podcastissa on henkilöstöjohtaja Minna Kaija-Kortelainen Savonia-ammattikorkeakoulusta. Tervetuloa Minna.

Minna Kaija-Kortelainen

Kiitos, mukava olla täällä teidän kanssa juttelemassa tärkeästä aiheesta.

Riitta Turjamaa

No niin mennäänpä sitten ensimmäiseen teemaan. Miten sinä määrittelisit osaamisen johtamisen esihenkilötyössä ja mitä osa alueita se oikein sisältää?

Minna Kaija-Kortelainen

No osaamisen johtaminen on varmaan vähän semmoinen ameeba ja itse haluan ymmärtää se jotenkin tämmöisenä laajana käsitteenä. Osaamisen kehittäminen on sitä perinteistä koulutusta, mutta se on monia muitakin asioita siellä organisaatiossa, vaikka viimeisimpänä on mietitty, että miten coachausta voisi hyödyntää osana osaamisen kehittämistä. Näen, että se on laajasti monenlaisia niin kun kehittämiseen ja kehittymiseen liittyviä asioita ja tavallaan sitten se myös haastaa. Se ei ole sitä perinteistä koulutusta, vaan esimerkiksi mentorointia. Tämän tyyppisiä asioita se sitten onkaan. Mitä voitaisiin siinä työn arjessa ja lomassa tehdä asioita työpäivän aikanakin. Esihenkilönä miten sitä sitten johtaa?

Riitta Turjamaa

Aivan siis tosi mielenkiintoinen, kun itsekin ajattelen osaamisen johtamisesta, että tarjotaan jotakin ulkoisia koulutuksia, mutta tuossa tuli heti esimerkiksi coachaus ja mentorointi, että mitä siinä työyhteisössä niitä hyödynnetään.

Minna Kaija-Kortelainen

Ja myös se tärkeä näkökulma siitä työn arjesta, että miten sitä osaamista vahvistetaan ja kehitetään ihan siinä päivittäisessä työssäkin. Osaamisen kehittymistä voi tapahtua niissä pienissä hetkissä. Ne voi olla joskus jopa tärkeimpiä ne keskustelut siellä sen toisen henkilön kanssa, kun kohdataan ja siinä syttyykin joku lamppu ja se voi olla pieniäkin asioita ja se tekee ehkä haastavan siitä, että miten sitä osaamisen johtamista voi tehdä, koska se on niin monenlaisia eri asioita.

Mutta sitten Riitta kysyit niistä, että mitä osa alueita se sisältää ja mitä se osa mikä johtaminen on niin kun konkreettisesti. Niin kyllähän siihen täytyy sitten organisaation miettiä myös tavallaan semmoisia reunaehtoja ja ehkä tehdä suunnitelmaakin, että se ei pelkästään riitä. Se, että yksittäinen esihenkilö pohtii niitä asioita vaan ehkä sitten organisaation täytyy miettiä, että no minkälaisia strategisia tavoitteita meillä vaikka on. Jos olisi kansainvälistyminen, niin mitä se nyt sitten tarkoittaa isossa kuvassa, että täytyykö meidän kouluttaa henkilöstöä englanninkielen taitoon? Suomen kielen taitoon? Tarvitaanko siihen mentoreita tai mitä se on, että tavallaan ne strategiset tavoitteet sitten niin kun täyttyy.

Riitta Turjamaa

Aivan. Tosi hyvä näkökulma tuokin.

Anu Kinnunen

Jos ajatellaan nyt, että mitä se osaamisen johtaminen sisältää, niin kun nyt eletään tämmöistä moni palkkatyöarkea eli osa henkilöstöstä on etänä osa lähinnä niin mitä ajattelet että mitä etuja se tuo osaamisen johtamisen tämmöinen monipaikkatyö niin sanottu hybridityö?

Minna Kaija-Kortelainen

Ihmiset kokee henkilöstötutkimusten mukaan sitä, että se hybridityö auttaa jaksamisessa. Ja mä ajattelen, että tässä kiireisen arjen keskellä se oman osaamisen kehittäminen voi jo mahdollistua paremmin, että ihmiset jaksaa työssä paremmin. Ehkä se tuo vapauksia tietyllä tavalla se hybridityö. Ja työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistuu helpommin, niin sitten ehkä on myös sitä resurssia ja mahdollisuutta sitten sitä oman osaamisenkin kehittämistä miettiä ja on jaksamista siihen paremmin, että se nyt on ainakin yksi asia mitä voi miettiä.

Anu Kinnunen

Joo tosi hyviä näkökulmia. Mitäs ajattelet sitten? Minkälaisia haasteita se tuo tullessaan?

Minna Kaija-Kortelainen

No joo voi olla. Voi olla sitten se että näkeekö se henkilö niitä kaikkia kehittymismahdollisuuksia? Jos on paljon siellä etätyössä tai tapahtuuko niitä kohtaamisia, jossa sitä osaamisen kehittymistä voisi tapahtua ja onko se osaamisen kehittyminen sitten verkon välityksellä ihan samanlaista, niin sitä voi ehkä pohtia. Siitä voi olla montaa mieltäkin, mutta että sitäkin on sanottu, että se verkon välityksellä tapahtuva kohtaaminen saattaa olla formaali. Jääkö siitä pois jotain semmoista ideointia tai jotain tän tyyppistä? Niin ehkä siitä voi tulla niitä haasteita, että mekin on Savoniassa mietitty sitä että syntyykö riittävästi sitä? Uudenlaista niin kun tekemistä ja uudenlaista kehittämistä pelkästään, jos me ollaan hybridityössä tai se tulee myös siitä, että jos me kohdataan liian vähän, niin jääkö jotain sitten puuttumaan.

Anu Kinnunen

Miten sun mielestä sitten näitä haasteita voi taklata, jos ajatellaan kun kuitenkin esihenkilön tehtävä on osaamista johtaa. Eikö kuitenkin se osaamisen kehittämisen kehittymisen vastuu on myös työntekijällä itsellään, että eikö tää ole molempien yhteinen tehtävä? Siis mahdollistaa se osaamisen kehittyminen.

Minna Kaija-Kortelainen

Esihenkilön pitäisi olla semmonen mahdollistaja tai mahdollisuuksien näyttäjä ja ehkä avaaja sen ajattelun avaaja ja ehkä vähän heittää haastepalloja. Ja löytää hybridiajasta niitä keinoja, että miten niitä kohtaamisia on siellä digiinakin ja mitkä ne muodot on vaikka siellä teamsissa, että pystyy tämän tyyppistä niin kun heittämään. Ja sitten pitäisi myös miettiä, että on jos ollaan etänä, niin sitten ollaan myös läsnä niinku riittävästi. Se syntyy siitä semmoisesta mixsista.                                                                                                                    Anu Kinnunen                                                                                                                                                                  Niinpä. Ja sitten ehkä mietin vielä sitä just että, että miten tavallaan sitten se osaaminen myös tunnistetaan, että se varmaan esihenkilölle, että jos ollaan paljon etätyössä ja niitä kohtaamisia on vähän, niin miten tavallaan sitten tunnistetaan? Ehkä se jo se olemassa oleva osaaminen ja ehkä sitten se haluttu toivottu osaaminen.

Minna Kaija-Kortelainen                                                                                                                                     Nimenomaan ja maailmallahan onkin esimerkkejä että. Joissakin yrityksissä ajatella, että se urakehityskään ei mahdollistuu samalla tavalla. Jos ollaan pelkästään siellä etänä, että tässä on tämän näköisiä asioita, joita on sitten yritykset pohtii tällä hetkellä, että mikä se tahtotila on ja nähdäänkö niitten ihmisten potentiaali? Jääkö ne jotenkin yksin tai pois joistakin porukoista tai tai näkeekö se esihenkilö joka se ihmisen potentiaali? Ja sitten jos se on pelkästään siellä etänä totta.

Anu Kinnunen

 Ja sitten jos ollaan etänä, niin mitkä olisi ne keinot nähdä ja tunnistaa sen potentiaali, mikä varmasti meidän henkilöstössä tai minkä tahansa yrityksen henkilöstössä?

Riitta Turjamaa                                                                                                                                                                                             Nimenomaan se, että millä mitataan sitä osaamista ja kehittymistä. Tässä on tullut siis todella monipuolisesti nyt tästä osaamisen johtamisesta tässä hybridityössä, mutta miten sä vielä yhteenvetona? Tiivistäisit muutamia käytännön vinkkejä esihenkilöille tai esihenkilötyöhön suuntaaville nimenomaan tästä osaamisen johtamisesta hybridityössä.

  Minna Kaija-Kortelainen                                                                                                                                                                                                  No varmaan tietysti voi miettiä, että se on koko organisaationkin näkökulma, että esihenkilö selvittää sen mikä on sen organisaationkin tahtotilaa tän osaamisen kehittymisen suhteen. Esihenkilö on kokonaiskuva siitä, että missä siellä, mikä on organisaation tahtotila, miten kehitetään osaamista. Ja sitten suhhteuttaa sen esihenkilön oman tekemisensä siihen ja ehkä Savoniassa on lähdetty siitä, että on mietitty juuri niitä mitä osaamisia tarvitaan, tunnistettu niitä ydinosaamista ja sitten tiimeissä pohditaan sitä, että no miten jos siellä on osaamisessa niitä aukkoja tiimin vaikka erityisosaamisissa, että millä menetelmillä niihin päästään? Kun on tunnistettu niitä asioita, että missä sitä osaamista tarvitsee kehittää eli vaatii semmoista ehkä systemaattisuutta. Ja sitä, että on keinoja arvioida osaamista ja miettiä niitä keinoja, että millä kaikilla keinoilla osaamista voidaan kehittää. Ja ehkä se haastepallo on juuri, että miten myös jakaa sitä osaamista ja tiimien välistä yhteistyötä. Niin se on semmoinen edelleen meilläkin mietinnässä oleva asia.

Riitta Turjamaa

Kiitos. Tosi hyviä ja kyllä jotenkin tuosta rivien välistä kuuntelen oikeastaan koko ajan tässä, että yhteistyössä tätä tehdään. Hienoa, kiitos Minna, että pääsit tähän. Ja Anulla onko vielä jotakin lisättävää tähän keskusteluun?

Anu Kinnunen

Olisin Minnalta kysynyt yksi asiaa tähän liittyen vielä, että nyt kun ajatellaan että eletään tätä moni palkkatyötä eli puhutaan tästä hybridityöstä minkä äärellä ollaan oltu ja puhuit hyviä asioita just siitä, että miten sitä osaamista jaetaan ja tunnistetaan tässä monipaikkatyö. Niin niin miten ajattelet? Onko sulla jotain vinkkejä nyt esihenkilölle tai esihenkilöiksi suuntaaville, että miten tavallaan innostaa myös siihen omaan osaamisen kehittämiseen, kun me tunnistetaan myös, että tänä aikana me eletään aika kiireistä hektistä arkea ja aina ei välttämättä ehkä ole aikaa pysähtyä se oman osaamisen äärelle, että mitä mä osaan ja mitä mä haluaisin oppia. Miten mä voisin kehittää omaa osaamistani, jotta se vaikka palvelisi paremmin vaikka sitä tiimiosaamista. Tai jos ajatellaan ihan tälle organisaation tasolla, niin siinä ajattelen että esihenkilölle on varmaan aika merkittävä rooli siinä ikään kuin innostajana.

Minna Kaija-Kortelainen                                                                                                                                   Tämmöisessä monipaikkatyössä siihen omaan osaamiseen kehittämiseen. Onko siihen jotakin keinoja tai ideoita? No en tiedä. Ei ollut helppo kysymys, mutta ehkä voi pohtia, että miten itse innostuu, niin sitä kautta voi pohtia, että itsehän innostuu siitä kun keskustelee muiden kanssa ja kuulee niitä, että no hei tuokin henkilö on käynyt tuollaisissa koulutuksissa tai kehittänyt jotain taitojaan, niin sitten siitä itsekin innostuin. Ajattelen, että ne keskustelut ja esimerkit ja toisen työn seuraaminen ja ne semmoiset asiat on mistä sitten innostuu ja saa sitä voimaa jotenkin että no hei tuota haluaisin ehkä kokeilla.

Anu Kinnunen

Joo elikkä nyt luenko mä rivien välistä että sä kannustat siis pysähtyä sen äärelle tuolla arjessa ja käydä sitä semmoista osaamispuhetta arjessa.

Minna Kaija-Kortelainen

Joo. Se on juuri tuota, hyvin sanallista sen.

Riitta Turjamaa                                                                                                                                                                           No niin tällaista esihenkilö joidenkin välistä mentorointia niin kyllä.

Anu Kinnunen

Niin joo, että kyllähän tää on niinku Riitta sanoi, että tämmöistä yksin kulkemista ja yksin tekemistä myös se osaamisen johtaminen, mutta myös siellä arjen tasolla se osaamisen menee kehittyminen.

Minna Kaija-Kortelainen

Mutta myös ehkä rohkeutta heittäytyä uusiin tilanteisiin, jotka sua voi pelottaa. Tai tuntuu että en ikinä voi vaikka tehdä podcastia, mutta menen ja teen niin jotain siitä.

Riitta Turjamaa                                                                     

Niin tässä sitä ollaan. Joo hyvää. Mutta tässä vaiheessa minä kiitän Minna sinua, että sinulla oli aikaa tulla meidän kanssa keskustelemaan ja kiitos Minna ja keskustelija kollega Anulle myöskin kiitoksia kuin myös. Kiitos.

Anu Kinnunen

Tänään tässä hybridi lähellä podcastissa keskustellaan hybridiä etätyöhön ja erityisesti etä- ja hybridijohtamiseen liittyvistä tekijöistä. Tässä podcastissa keskustelemassa on tänään Savonia-ammattikorkeakoulusta jatkuva oppimisen johtaja Riitta Turjamaa, ja minä olen yliopettaja Anu Kinnunen samasta ammattikorkeakoulusta. Tämä podcast liittyy Hybridsti lähellä – Avaimia onnistuneeseen johtamiseen MOOC -opintojaksoon. Ja sitten vähän taustaa sillä, että miksi me olemme valinneet tämän aiheen. Jos tarkastellaan nyt nykytyötä ja näitä työn tekemisen muotoja niin etäily on tullut pysyväksi osaksi meidän yhä useamman arkea ja varmaankin todettava on, että pandemia oli semmoinen merkittävä tekijä, joka toi viimeistään se etäilyn meidän kaikkien arkeen. Ja nyt hybridi/ etä -lähityö, mitä käsitettä nyt halutaan käyttää, on monen arjessa läsnä päivittäin ja se tuo semmoisen uudenlaisen ulottuvuuden niin työntekijöiden sekä esihenkilöiden arkeen. Ja erityisesti esihenkilön näkökulmasta, niin se miten sitten tämmöistä etä-/ähityötä johtaa, ja miten tukee sitä omaa henkilöstöä tämmöisessä monipaikkatyössä. Ja nyt me tässä podcast jaksossa haluamme sitten lähemmin tarkastella vähän tätä hybridijohtamista tai etäjohtamista, niin me olemme pyytäneet meidän kanssa keskustelemaan aiheen todellisen syväosaajan apulaisprofessori akatemiatutkija Jonna Koposen Itä-Suomen yliopistosta. Kiva kun olet tullut tänne meidän kanssa juttelemaan aiheesta. Jonna tekee akatemiatutkimusta etäjohtaminen digitaalisen viestinnän avulla, liittyen tähän etäjohtamiseen ja siihen liittyviin ilmiöihin. Oikein lämpimästi Jonna tervetuloa meidän vieraaksi tänään. Ja jos lähdetään sitten ensiksi liikkeelle vähän näistä käsitteistä ja käsitteiden määrittelystä, niin niin tuota miten sinä määrittelisit tämän hybridityön?

Jonna Koponen

Hyvä kysymys ja voidaan ajatella, että ehkä siitä semmoisesta koronan aikaisesta etätyö trendistä on siirrytty kohti hybridityötä tai voidaan käyttää semmoista. Termiä ja se liittyy siihen, että esimerkiksi isoissa yrityksissä haluttiin uudelleen innostaa työntekijöitä tulemaan takaisin työpaikalle eli tulemaan ainakin hetkeksi käymään siellä konttorilla ja kohtaamaan muita kasvokkain. No määritelmiä, jos me katsotaan, vaikka työterveyslaitoksen toimesta, että miten sitä on määritelty, niin etätyö on sellaista ansiotyötä, joka toteutuu pääasiallisen työpaikan ulkopuolella, eli vaikka kotona tai mökillä tai itse asiassa. Ihan missä tähän. Mutta sitten se hybridityö niin se on vielä vähän vakiintumaton termi, mutta senkin työterveyslaitos on määritellyt ja se tarkoittaa semmoista työtä tai työn organisointitapaa, jossa voidaan yhdistää etätyötä ja päätyöpaikalla tehtävää läsnä työtä. Käytännössä siis, että mä voisin olla vaikka pari päivää viikosta töissä kotona mun etätöistä ja sitten loput työpäivät. Viettäisin täällä yliopiston yliopiston tiloissa. Eli näitä vuorotellaan tämmöisiä lähipäiviä ja etäpäiviä.

Anu Kinnunen

Joo erittäin hyvin määritelty.

Riitta Turjamaa

Jos siirrytään sitten tarkastelemaan tätä teemaa johtamisen näkökulmasta? Niin mitä tarkoitetaan hybridin johtamisella ja mitkä ovat sen erityispiirteet? Miten kuvailisit tätä?

Jonna Koponen

Huomasin että haluatte puhua hybridin johtamisesta ja mulle tulee siitä heti mieleen, että tässä on kyllä ihana semmoinen käsitteiden cocktail meillä edessä, että voidaan käyttää etäjohtamista, hybridinjohtamista tai virtuaalijohtamista. Jos me katsotaan vaikka tämmöistä kansainvälistä kirjallisuutta, niin saadaan siihen tämmöisiin englanninkielisiä termejä. Niin kun electronic leadership, remote management, electronics management, leadership, siis niitä riittää kuulkaa. Ja tavallaan se, että mistä puhutaan, niin tutkijahan joutuu aina vähän penkomaan sitä kirjallisuutta ja sen kautta sitten sanomaan, että no minä puhun tutkijan etäjohtamisesta.

Riitta Turjamaa

Aivan.

Jonna Koponen

Etäjohtaminen on electronic leadership englanniksi ja se on tullut tieteen kentälle jo tuossa kaksituhattaluvun alussa tutkija nimeltä Avio ja hänen kollegansa on määritelleet sen ensimmäisen kerran ja suomeksi sanottuna se on tarkoittanut sosiaalista vaikuttamisprosessia, jolla välitetään tietotekniikan avulla. Tietenkin siis sitä johtajan sanomaa ja halutaan saada muutoksia aikaan. Yksilöiden ryhmien tai organisaatioiden asenteissa tunteissa ajattelussa, käyttäytymisessä tai toiminnassa. Mutta tämä teknologia on kehittynyt tosi paljon tuosta ajasta. Meillähän on tullut hirveästi erilaisia viestintäkanavia digitaalisia alustoja, vaikka sun mitä työnteon avuksi. Ja me sitten omassa tutkimusryhmässä ajateltiin, että kaipaisiko tää etäjohtamisen määrittelyn vähän uutta ravistelua ja varsinkin kun meidän suomenkieliset määritelmät on aika vähissä, kun tutkimusta on tehty vielä suht niukasti. Ja me on sitten Lotta Salinin kanssa määritelty etäjohtaminen niin, että me ajatellaan, että siinä on tietyt viisi ominaispiirrettä, että sitä kautta, jos mietitään, että mikä erottaa sen etäjohtamisen lähiö johtamisesta, niin ensiksikin se että etäjohtajan johtaa hajautettua organisaatiota. Eli etäjohtajan työntekijät voi olla työssä vaikka suomen sisällä eri paikkakunnilla tai vaikka Euroopassa eri maissa tai ihan globaalisti vaikka eri mantereilla. Mutta joka tapauksessa johtaminen ei perustu siihen lähityön johtamiseen, vaan on tämmöinen hajautettu organisaatio kyseessä. Toisekseen erityispiirteenä on nimenomaan edistyneen tieto- ja viestintäteknologian käyttö, koska me emme vuorovaikut pelkästään siellä tavatessamme kasvokkain toimistossa tai kahvilla tai lounaan merkeissä, niin meillä täytyy olla käytössä monipuolisia digitaalisen viestinnän kanavia ja se onkin yksi tärkeä osaamisalue myös etäjohtajalle, että hän pystyy miettimään, että mitkä digitaalisen viestinnän kanavat on parhaimpia just meidän organisaation tai meidän tiimille. Kolmantena tärkeänä etäjohtamisen ominaispiirteenä on virtuaalitiimin johtaminen. Eli yhä useampi asiantuntija työskentelee virtuaalitiimissä. Me kohtaamme, tiedättekö semmoisessa kolmannessa tilassa, ei fyysisesti vaikkapa täällä podcast studiolla, vaan se meidän tila on tommoinen digitaalinen alusta, jossa me kohdataan ja meidän väliset suhteet aina vaikuttaa siihen, että minkälainen se kohtaaminen. Virtuaalitiimejä kun johdetaan, niin siihen liittyy niitä erityispiirteitä. Se tiimi pitää saada toimimaan siis. Digitaalisen viestinnän avulla sekä inspiroitumaan, että toisaalta myös saadaan se tehokkaasti tekemään ne tehtävät mitä tiimille on annettu. Neljäntenä on tietysti se viestintä. Sanon tietysti, koska mä oon ehkä korostanut sitä jo tämänkin puheenvuoron aikana monta kertaa, mutta totta kai se, että yhdistellään niitä digitaalisen viestinnän ja kasvokkaisen viestinnän kohtaamisia, niin se kuuluu siihen etäjohtamiseen. Ja viimeisenä tärkeänä osaamisalueena on etäjohtamisenosaaminen. Eli on ihan tunnistettu tutkimuksissa. Tiettyjä tärkeitä asioita, joita johtajan pitää osata ja niitä on esimerkiksi tämmöinen etäviestintätaito. Joka tarkoittaa viestin selkeyttä ja kykyä rajata sitä viestintä tulvaa. Meillähän on jatkuva informaatio ähkypäällä tässä maailmassa tänä päivänä ja johtajan pitää rajata sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Sitten tarvitaan etäsosiaalisia taitoja, jotta esimerkiksi voidaan luoda luottamusta ja antaa sosiaalista tukea sinne tiimin jäsenille tarvitaan teknologisia taitoja virtuaalitiimin rakentamisen taitoja ja etämuutosjohtamisosaamista. Ja lisäksi etäluotettavuus on siellä sanoisinko kivijalkana sille, että etäjohtamisen täytyy luottaa siihen, että työntekijät hoitaa hommansa vaikka en näe heitä 24/7 koko ajan, enkä mikromanageeraa, vaan että he on autonomisia yksilöitä jotka hoitaa hommansa hyvin kotiin. Eli näitten viiden ominaispiirteen kautta me määriteltiin etäjohtamista.

Anu Kinnunen

Hienoa, että on tunnistettu tuo etäjohtamiseen liittyvät erityispiirteet, koska ajattelen esimerkiksi, että etävuorovaikutustaidot on tärkeitä, koska työn tekemiseen liittyy aina ne myös tunteet. Miten sinä kuitenkin pystyt silti siinä vuorovaikutuksessa huomioimaan sen esimerkiksi sen työntekijän tunnetilan tai tunnetason, niin se ei välttämättä ole ehkä ole helppoa tai ainakaan samanlaista kuin sitten tämmöisessä lähityössä, jossa voidaan tämmöistä non- verbaalisesta viestintää tulkita.

Jonna Koponen

Just näin ja sehän on siis sanattoman ilmaisun välittymisen vähäisyys, niin sehän onkin yksi tämmöinen etäjohtamisen haitta, että tavallaan se, että kun sä et näe niitä työntekijöitä että voi ehkä ihan tasan tarkkaan tulkita heidän tunnetilojaan, että välttämättä pääse kiinni siihen heidän todelliseen työhyvinvoinnin tasoon ja niin edelleen, niin se se vaatii kyllä tarkkaavaisuutta todellakin.

Riitta Turjamaa

Siis todella mielenkiintoisia ja nuo viisi näkökulmaa, mitkä toit tuossa esille, niin mietin johtamisen näkökulmasta, että se haastaa kyllä aivan eri tavalla. Ns. perinteisellä johtamisosaamista enää kyllä pärjää. Mutta kun puhutaan siitä, että johtamisesta niin mitä etuja ja sitten toisaalta niitä muita haasteita siinä on? Mitä sä nostaisit sieltä keskiöön?

Jonna Koponen

Tosi hyvä kysymys, koska etäjohtaminen tai hybridinjohtaminen niin sehän ei ole vain joko tai vain positiivista tai vain niin kun niitä haittoja vaan molempia kyllä löytyy. Tutkimuksissa on havaittu semmoisia myönteisiä etuja esimerkiksi siihen, että annetaan työntekijöiden tehdä etätyötä. Se johtaa työn tuloksellisuuteen ja voi positiivisesti vaikuttaa työtyytyväisyyteen. Mutta ne myönteiset vaikutukset, on erityisesti näkyvissä silloin, kun työntekijät kokee saavansa riittävästi tukea. Eli että se esihenkilö ottaa mut huomioon, työkaverit tukee mua tässä työnteossa ja toisaalta myös se valittu viestintäteknologia on semmoinen, joka auttaa mua työnteossa. Se ei ole esimerkiksi, jotenkin epätarkoituksenmukainen, vaan mahdollistaa vaikka monipuoliset videopalaverit ja dokumentoinnin ja vaikka chattailyn työkavereiden kanssa. No etuja on myöskin se, että on havaittu vähemmän epätasapainoa kodin ja työn välillä. Eli kuvitellaan nyt vaikka. Äiti ja jolla on monta pientä lasta ja hän kuskaa heitä päiväkotiin aamuisin, jotta pääsee työpäivää sitten itse käynnistelemään, niin ehkä se että voi rauhallisesti omassa ajassa viedä ne lapset sinne päiväkotiin ja sitten aloittaa sitä työpäivää. Omatahtoisesti voi tuoda semmoista rentoutta ja vähentää stressiä, joka liittyy siihen työhön, työn ja perheen yhteensovittamisen. Ja tätä kautta voi, voidaan sitten vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi siihen, että ihmisillä on vähemmän aikomuksia vaihtaa työpaikkaa. Eli meidän organisaatio voi näyttäytyä semmoisena positiivisena joustavana työpaikkana. No sitten, jos mietitään esimerkiksi kansainvälistä myyntityötä tekeviä ihmisiä, jotka matkusti tosi paljon ennen koronaa, niin kyllähän se etätyö mahdollisuus on tuonut ajan ja resurssien säästöä, kun me voidaan ottaa videonpalaveri tuonne Aasiaan ja kohdata hyvinkin nopeasti ja helposti videopelitteisesti.

Riitta Turjamaa

Aivan kyllä.

Jonna Koponen

Ympäristöystävällisyyden näkökulma, siis tämmöinen kestävä kehitys ja vähemmän päästöjä. Myös osaavan työvoiman saatavuus paranee, kun meidän rekrytointi ei rajoitu enää vaan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan rajat voidaan ikään kuin avata ja katsoa sitä osaavaa työvoimaa globaalisti. Eli tällaisia etuja ainakin tulee mieleen. No sitten niistä haittapuolista vähän tuossa sanattoman viestinnän välittämisen kohdalla puhuttiinkin, mutta toisaalta jos mietitte vaikka henkilöä, joka on pitkään tehnyt etätyötä ja ja sitten hänellä voi olla vaikka heikommat sosiaaliset tai. Ehdot ja ajatellaan, että hän ei itse niin helposti ja herkästi lähde ottamaan yhteyksiä toisiin. Niin voi olla, että semmoinen liiallinen sosiaalinen eristäytyminen johtaa siihen, että ne olemassa olevat sosiaaliset suhteet rapautuu, tai heikkenee ja siitä voi sitten tulla kaikenlaisia negatiivisia seurauksia. Vaikka yksinäisyyden kokemuksia tai jopa sitten ihan tällaista motivaation laskemista ylipäätään työtä kohtaan, tai mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Kyllähän me nähdään tilastoista, että meillä mielenterveysongelmat ovat olleet nousussa ja samoin kaikenlaiset työergonomiaan liittyvät ongelmat, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta. Lisäksi yksi ongelma tässä etäjohtamisessa on se, että ihmiset ei välttämättä koe kuuluvansa yhteisöön. Eli miten se etäjohtaja voisi luoda sitä yhteisöllisyyden tunnetta sinne koko organisaatioon? Siihen ei ole yksi ainoaa ratkaisua olemassa, että se vaatii vielä hiukan pohdintaa.

Riitta Turjamaa

Kiitos Jonna. Jäin miettimään tuossa, kun mainitsit etujen kohdalla sen, että kun sitä  etä tai hybridityötä tekee niin mietin, että kun se on positiivista tietyllä tavalla tietylle persoonille, että siinä pystyy niinku mukauttamaan sitä yksityiselämää. Ja sitten mietin sitä työelämää, etää onko siinä myöskin sellainen riski, että se työntekijä ei enää pystykään rajaamaan sitä yksityiselämää ja työtä? Elikkä se työ tuleekin aika isoksi osaksi sitä elämää ja jopa liian isoksi. Ja toisaalta, että miten siihen sitten johtamisella pystyisi puuttumaan?  Tällainen ajatus minulle tuli, kun kuuntelin tuota sinun kertomaa.

Jonna Koponen

Oikein hyvä pointti. Ja siis juuri näin, että samaan aikaan, vaikka se helpottuu se työn ja perheen yhteensovittaminen, niin kuvitellaan jotain ihmistä, joka vaikka asuu yksin ja hänellä ei ole perhesiteitä. Ajatellen nyt sitä, että ei ole niin valtavaa duunia, sillä sen perheen kanssa, jolloin saattaa tulla niin, että se työn imu vie mukanaan. Uppoutuu liikaa siihen työhön ja työn ja vapaa ajan rajat rupeaa halvenemään. Myös vuorokausirytmi saattaa kääntyä aivan päälaelleen, että tuntuu, että jos on vaikka iltavirkku, niin saattaa valvoa ja tehdä yötä sinne johonkin kahteen kolmeen yöllä ja mennä nukkumaan vasta sen jälkeen. Ja herätä kun muut on jo pitkään töitä tehneet ja käyneet jopa lounastauolla. Eli saattaa tosiaan olla näin jonkun yksilön kohdalla se menee vähän överiksi ja sillä on sitten haastavia seurauksia. Ja miten sitten johtaja voi tukea? Tätä tilannetta ja ikään kuin auttaa kaikenlaisia ihmisiä selviytymään siellä etätyötilanteessa, niin varmaan nämä struktuurit. Ylipäätään organisaatiotasolla ja sitten siellä tiimitasolla ja yhteiset pelisäännöt, että onko meillä aina onko meillä daily ja weeklit ja moneltako me tavataan. Mihin kellonaikoihin oletan, että sä oot tavattavissa, koska sä oot meillä töissä? Mikä se on se työaika jolloin saat tavattavissa saa kannustaa siihen että hei sä puhuit että sulla on se ihana että sulla on golfkärry. Nythän tässä alkaa taas nurmi vihertää. Ja oletko pitänyt yllä sitä golfharrastusta tai oletko käynyt pelaamassa minigolfia nyt talviaikaan tai jotain muuta? Tiedätkö siihen ihmisen vapaa aikaan liittyvää, että hänen ajatukset menisi myös siihen työn ulkopuoliseen tekemiseen?

Riitta Turjamaa

Hyvä tosi hyviä pointteja ja tarkennuksia. No sitten siirrytäänpä vähän seuraavaan teemaan. Mitäs ajattelisit Jonna, että mitä sukupolvien kohtaaminen tuo tähän etä- tai hybridijohtamiseen?

Jonna Koponen

Tää on mielenkiintoinen kysymys ja hyvä näkökulma ja kun mietin ylipäätään sitä johtamista ja erilaista ihmisten ja eri sukupolvien kohtaamista. Tää liittyy mun mielestä semmoiseen isompaan teemaan kuin diversiteetin johtaminen. Kuinka me huomioidaan ihmisten erilaisuus? Toisaalta niin kuin tässä ajatellaan, ehkä niin kun iän tai sukupolven suhteen, mutta se voi olla myös kaikki muut asiat voidaan puhua, vaikka kulttuuritaustasta tai koetusta sukupuolesta ja niin edelleen, että se on monien näköä.

Riitta Turjamaa

Aivan.

Jonna Koponen

Mutta jos mietin nuoria, ehkä juuri työelämään saapuneita tai muutamia vuosia työelämässä olleita niin kyllä heillä on semmoinen toive siihen johtajan humaanin kohtaamiseen olemassa. Meillä on tutkimusnäyttöä siitä ja nuoret haluaa, että heitä tuetaan ja kannustetaan ja rohkaistaan. Eli tällainen sosiaalisen tuen osoittaminen nuorille on tosi tärkeätä ja arvostettavaa. No se voi mennä överiksi siinä suhteessa, että työpaikalla johtaja ei kuitenkaan tarvitse olla äiti eikä iskä, mutta siinä saattaa tulla semmoisia piirteitä. Tiedättekö, että sitä tukea halutaan ihan niinkin paljon ja sitten nuoret haluaa myös tuoda sitä omaa ääntä esiin. Eli heillä on tarve vaikuttaa ja ehkä haluaa siihen, että kohdeltaisiin kuin kollegat.

Riitta Turjamaa

Niin joo.

Jonna Koponen

Ei niinkään hierarkkisen johtajan johdettava asetelman sisällä vaan enemmän tämmöisenä tasavertaisena kumppanina ja kollegana. Ja sitten teknologia on toisaalta sellainen, jos mietitään vaikka vanhempaa sukupolvea. Hyvä johtaja pohtii etäjohtamisen ja etätyön tekemisen suhteen sitä, kuinka vastaanottavaisia nämä mun työntekijät on sille teknologialle vai liittyykö siihen ehkä jotain pelkoja? Me tiedetään, että tekoäly on tänä päivänä paljon tapetilla. Se kyllä herättää myös pelkoa siitä, että miten mä osaan. Miten mä uskallan, viekö se mun työn ja niin edelleen. Eli tämmöinen sensitiivisyys siihen. Niinku teknologian käyttöönottoon liittyminen liittyen ja varmasti myös tukea, kannustusta ja rohkaisua sen suhteen, että uskalletaan kokeilla.

Riitta Turjamaa

Hyvä. Tosi mielenkiintoisia näkökulmia ja kyllä jos itsekin miettii ja mitä tietysti noita tutkimuksia on lukenut ja erilaisista tiedotusvälineistä seurannut nyt. Nimenomaan aika paljon puhutaan juuri näistä nuorista työntekijöistä, jotka on vasta tullut, että minkälaisia jopa vähän ikävääkin sävyyn, että ovatko he itsekkäitä, kun he osaavat vaatia ja miksi he niin tekevät, mutta sukupolvet muuttuu.

Anu Kinnunen

Joo, näin se varmasti on, että tämmöinen sukupolvinen kulttuurien kohtaaminen todentuu just näin.  Tosi hyvin kuvasit sitä semmoista arjen todellisuutta siellä, että minkälaista on, kun sitten meillä eri ikäiset henkilöt kohtaa siellä työpaikoilla.

Riitta Turjamaa

Kyllä.

Anu Kinnunen

Mutta mennäänkö sitten vielä ihan lyhyeen yhteenvetoon? Eli miten sinä Jonna sitten vetäisit yhteen ja kiteyttäisi vielä tätä asiaa?

Jonna Koponen

Muutama vinkki, kyllä mulla on tässä aika monta vinkkiä, mutta katsotaan miten paljon aika riittää.

Anu Kinnunen

Niin.

Jonna Koponen

Ensimmäinen vinkki on siis selkeät työkäytänteet sinne organisaatioon eli paljonko meillä saa tehdä etätyötä? Paljonko puhutaan tästä lähityöstä? Montako päivää viikossa? Tarvitaanko me tämmöisiä sääntöjä, jos tarvitaan, miksi tarvitaan eli se pitää myös perustella sitten työntekijöille. Jos pitää tulla toimistolle, niin miksi se on vaadittavaa? Vuositason suunnittelu tietysti näiden kohtaamisten suhteen, mitkä on strategisesti tärkeitä pisteitä, milloin meidän pitää kohdata kasvokkain, milloin me voidaan tehdä asioita etänä ja miten meidän palaverit organisoidaan. Tarkoitan nyt ihan tälleen johtoryhmätasolla ja niin edelleen. Ja sitten sieltähän se menee sinne tiimitasolle ja näihin kahdenkeskisiin keskeisiin palaveri.

Riitta Turjamaa

Kyllä.

Jonna Koponen

Mutta semmoinen yhteydenpidon tärkeyshän on tärkeä myös suunnitella, koska etäjohtamisessa se kalenteri nousee niin tärkeäksi. Eli se mikä on kalenterissa, niin se tapahtuu. Muutenhan me ei niitä spontaaneja kohtaamisia oikein pystytä toteuttamaan. No. Sitten toinen tärkeä asia on minusta selkeät tavoitteet ja mittarit. Eli selkeästi viestitään mitä halutaan, että sinä saat aikaan, mikä on sen työtehtävän ydin ja mitä odotetaan? Miten sitä sun tulosta mitataan ja kuinka niistä tuloksista keskustellaan ja miten sitä seurantaa tapahtuu. Kolmantena asiana nostaisin avoimuuden ja läpinäkyvyyden. Etäjohtaminen onnistuu, jos tieto kulkee organisaatiossa. Se ei oikein onnistu, jos meidän organisaatio on sellainen, että siellä tietoa pimitetään tai sitä on vaikea löytää. Avoimuus sen tiedon jakamisen suhteen ja toisaalta se läpinäkyvyys päätöksenteon suhteen on tosi tärkeätä, että otetaan ihmisiä myös mukaan siihen päätöksentekoon, koska se valtuuttaa heitä ja osallistaa heitä myös sitten positiivisella tavalla sen organisaation tavoitteiden saavuttamiseen. Sitten on myös luottamuksen rakentaminen, jonka näen etäjohtamisen kivijalkana. Ilman sitä, että mä luotan siihen, että nämä työntekijät onnistuvat ja osaavat vaikka en näe heitä koko ajan. Ei oikeastaan pysty toimimaan etäjohtajana. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, että kun meillä on selvät pelisäännöt. Luotan teihin ja katson mitä te olette saaneet aikaan, niin homma toimii. Ja tietysti sitten viimeinen tärkeä asia on ne vuorovaikutusrakenteet ja vuorovaikutuksen pelisäännöt. Ei vaan ne säännölliset tehtäväkeskeiset tapaamiset, vaan myöskin se suhdekeskeinen vuorovaikutus. Ja tämä minusta usein unohtuu, että me unohdetaan se, että kyllähän me siellä läsnä työssäkin me höpötellään, niitä näitä ja kun me kävellään tästä työpisteestä tuonne lounaalle, me kysytään, että miten sun lapset jaksaa? Ja hei, oletko saanut sen sun neulomaan villapaidan jo loppuun ja niin edelleen. Elikkä me keskustellaan, ihan muusta kuin työstä. Niin sen muistaminen etäjohtajana, että myös suhdekeskeisyys on tosi tärkeätä työntekijöiden jaksamisen ja sen työn onnistumisen kannalta. Ikinä ei voi kannustaa eikä antaa liikaa positiivista palautetta.

Anu Kinnunen

Kiitos Jonna. Todella hyvin kiteytit ja varmasti esihenkilöt ja esihenkilötyöstä kiinnostuneet saa tästä vinkkejä sinne omaan arkeen. Selkeästi tämä on asia, mikä vaatii kuitenkin pysähtymistä meiltä ja selkeätä kuitenkin suunnittelua ja asiaan paneutumista. Mutta lämmin kiitos. Meillä on aika päättää tämä podcast keskustelu. Lämmin kiitos Jonna kun tulit meidän vieraaksi tänne ja oikein mukavaa kevään jatkoa sinulle.

Jonna Koponen

Kiitos paljon ja ihanaa kevättä kaikille.

Riitta Turjamaa

Kiitos Jonna.

Tervetuloa mukaan Kestävyyttä nurmesta -hankkeen podcast -sarjaan! Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa selvitetään karjanlannan pitkäkestoisia vaikutuksia nautakarjantuotannossa, tulevaisuudessa hyödynnettäviä nurmi- ja valkuaiskasvi -lajikkeita sekä mob -laidunnuksen vaikutuksia maaperään.

Kestävyyttä nurmesta -hankkeen rahoittajana toimii Euroopan Maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä yksityis- rahoittajina Yara Oy, Hankkija Oy, Boreal kasvinjalostus Oy sekä laidunyhdistys.

Voit kuunnella podcasteja Laari.infon SoundCloud tai Spotify tileiltä.

Tervetuloa Kestävyyttä nurmesta -hankkeen podcastiin. Minä olen Henna Hyttinen Savonia-ammattikorkeakoululta ja tänään jatketaan syysöljykasvien viljelyn haasteista ja mahdollisuuksista.

Keskustellaan asiasta tutkimuksen näkökulmasta. Paikalla meillä täällä keskustelussa tänään ovat Luonnonvarakeskus Maaningalta tutkijat Arja ja Sari.

Esittelisittekö itsenne tähän alkuun.

Hei. Olen Mustosen Arja Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikalla

työskentelen täällä nurmitutkijana

ja väitöskirjatutkijana. Painopiste on agronomisessa

tutkimuksissa nurmen puolella. Mutta sitten

myös peltokasveista

syysvehnää, syysrypsiä on tullut yhdeksi tutkimusalueeksi.

Ja minä olen Kajavan Sari toimin myöskin täällä Luke Maaningan toimipaikassa tutkijana

eläinravitsemus

ryhmässä.

Päätutkimuskohteena on lypsylehmien ruokinta

ja rehuntuotantoon liittyvät asiat.

Eläimen näkökulmasta täällä tänään erityisesti paikalla.

Tervetuloa vaan.

Lähdetään puhumaan

öljykasveista niin ihan ensimmäisenä kysymyksenä

ovatko öljykasvit yleistymässä?

Syysrapsin kylvöala

vuodesta 2016 eteenpäin on ollut keskimäärin noin 5100 hehtaaria ja kyllä tässä viime vuosina on ollut havaittavissa semmonen trendi että yleistymään päin olisi.

Kaiken kaikkiaan syys- ja kevätkylvöisten öljykasvien viljelyala on ollut noin 44 000 hehtaaria eli

reilu 10% on ollut syysrypsin

osuus siitä.

Vuosi 2021 oli

kun katsoo noita tilastoja niin aika poikkeuksellinen eli siellä innostuttiin ihan todenteolla

kylvämään syysrypsiä

se ala kaksinkertaistui,

mutta sitten valitettavasti sattui vielä vaikea talvi siihen

perään ja tuhosi valtavasti kasvustoja ja ainoastaan noin 20 prosenttia siitä syysrypsi alasta sitten loppujen viimeksi selvisi

Sen seurauksena seuraavan satovuoden kylvöalat olivat

pienemmät.

Syysrypsin osaltahan on paljon luomuviljelyä

ja

2016 alkaneet tilastoinnin jälkeen

luomuviljelyn osuus oli useita vuosia noin 20%.

3 vuoden jaksolla

päästy jopa niinkin korkeisiin lukemiin kuin

45 %.

Eli vaihtelua on ollut aloissa. No jos vaihtelua on noissa kylvömäärissä ja näin päin pois niin miten sitten alueittain? Missä viljellään enemmän ja missä vähemmän?

Luomun osalta innokkaimmat syysrypsin viljelijät ovat olleet tuolla Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa

Vuonna 2022 osuudet oli jo reilua neljännestä koko luomusyysrypsin

sadonkorjuualasta.

Sitten taas täällä meidän seutukunnilla  Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa viljelyä on oikeastaan vasta aloiteltu. Ainakin jos verrataan näihin

Etelä-Savoon ja Kaakkois-Suomeen, että tilastoissa täällä taas syysrypsin sadonkorjuu alat oli vuonna 2020 10 prosenttia.

Mutta tämä siis luomunosalta,

tavanomaista rypsiä viljellään eniten tuolla Varsinais-Suomessa

ja

jopa

40% oli osuus sadonkorjuu alasta silloin

vuonna 2021.

Seuraavaksi eniten syysrypsiä korjattiin Uudellamaalla,

mutta valitettavasti  viljely innostus sitten

lopahti hieman siinä suurien talvituhojen jälkeen.

Vuonna 2022 viljelyn painopiste oli Etelä-Pohjanmaalla ja siellä satoa korjattiin

reilu kolmannes Suomen syysrypsi alasta kaiken kaikkiaan.

Minkälaisia nämä keskisadot sitten keskimäärin ovat olleet?

Luomurypsin osalta niin tilastoidut keskisadot ovat olleet

noin 1000 kg/ha

sadoissa ja

heikommat sadot on ollut reilu 500 kg/ha, mutta paras keskisato Varsinais-Suomessa vuonna 2020 oli 1900 kg/ha.

Tavanomaisen syysrypsin osalta sitten sadot ovat vaihdelleet noin 1200 kg/ha:sta 2400 kg/ha.

Parhaat sadot sitten vuonna 2021

saatiin Varsinais-Suomessa ja siellä sato oli peräti

3300 kg/ha että ihan

isojakin määriä on onnistuttu korjaamaan.

Mielenkiintoista, no nyt on puhuttu siitä että

tuonne naudan ruokintaan pitäisi saada

enemmän kotimaista valkuaista lisää. Onko rypsi sellainen yksi lähde tai öljykasvit yleensä mitä sinne voisi lisätä

nautojen ruokintaan?

Valkuaisrehu ja ihan kaiken kaikkiaan ylipäätänsä

esimerkiksi lypsylehmien ruokinnassa käytetään sen maidontuotosvasteen takia ja tässä nyt

taustani takia aion nyt keskittyä  lähinnä lypsylehmien maidontuotannosta puhumiseen.

Pakko tähän alkuun

puhua ylipäätänsä märehtijästä hieman, että osataan suhteuttaa nämä valkuaisrehut tähän märehtijän hienoon fysiologiaan, mutta

märehtijähän pystyy muodostamaan sen valkuaisen  mitä ne tarvitsevat niin pelkästään sillä nurmirehulla. Mutta se lisävalkuainen on siellä ruokinnassa mukana, sen takia että kun se on taloudellisesti järkevää.

Valkuaisruokinta lisää

aina tiettyyn pisteeseen asti kuitenkin lehmiä syöntimäärä ja sitä kautta

sitten taas sitä maitotuotosta ja silloin kun maidon hinta ja rehun hintasuhteet näin sanoo niin

tiettyyn pisteeseen asti niitä valkuaisarehuja kannattaa ruokinnassa käyttää. Mutta valkuainen on aina tosi kallis rehukomponentti joten

aika tarkkaan saa sitten laskea se

kuinka paljon nyt esimerkiksi tarvitsee rypsirouhetta sinne ruokintaan kannattaa

laittaa mukaan ja valkuaisen yliruokinta ei missään nimessä ole järkevää ympäristön eikä talouden kannalta.

Aina se ylimääräinen ja sulamaton valkuainen eritetään sonnassa ja virtsassa pois.

Märehtijöillä kuitenkin on hyvinkin omalaatuinen ruuansulatus

kuin verrattuna sitten vaikka yksimahaisiin eläimiin.

Suoraan se rehujen valkuais sisältö ei kerro ihan hirveästi siitä että paljonko sille

lehmälle oikeasti tulee käyttöön sitä valkuaista ja minkä laatuista se on. Se kaikki siellä rehussa oleva valkuainen ei ole suoraan sille märehtijällä kuitenkaan käytettävissä vaan siitä aina osa ohittaa pötsin

hajoamatta

tai siis osa toki ohittaa pötsin hajoamatta ja imeytyy siellä ohutsuolessa, mutta

osa ei ja hajoaa pois.

Oleellista aina muistaa että tärkeä valkuaisen lähde pötsimikrobien tai siis on pötsimikrobien muodostama mikrobi valkuainen ja

näiden pohjalta kun lähtee miettimään sitä

lisä valkuaisruokintaa niin pääsee jo pitkälle.

Suomessahan käytetyimmät lypsylehmien valkuaisrehut on rypsi- ja rapsi.

Ja minkä takia niitä nyt käytetään niin se syy on yksinomaan siinä että niillä on hyvä biologinen arvo

eli tuotosvaste.

Aikaisemminkin jo sanoin

maidon ja

rehun hinta

on ollut siinä suhteessa että

on kannattanut käyttää

lisävalkuaista.

Jos ajatellaan ihan rypsin näitä

rehuarvoja

rypsissä on korkea raakavalkuaispitoisuus kuin esimerkiksi jos verrataan vaikka härkäpapuun.

Rypsin osalta myöskin oleellista muistaa se että siinä on hajoavan valkuaisen osuus

pienempi kuin esimerkiksi härkäpavussa ja säilörehussa.

Rypsissä se on noin 63 prosenttia ja  härkäpavulla ja

säilörehulla on tuolla 80-85 prosentissa että siinä aika iso ero.

Ja kun se pötsi hajoavuus on suuri niin se heikentää sitä valkuaisen käyttökelpoisuutta. Ja taas se valkuainen hajoaa siellä pötsissä

ja pötsimikrobit ei kuitenkaan hyödynnä kaikkea ja ylimääräinen

eritetään pois.

Mutta tottakai aina kun sitten vertaillaan vaikka rypsiä ja

palkokasveja niin pitää toki muistaa että palkokasveissakin on omat ilonsa ihan viljelykierron ja luonnonmonimuotoisuuden ja typensidonnan ja tällaisten

aspektien kautta että ettei voi

ainoaa asiaa tässäkään vaan tuijottaa.

Suomessa sinänsä ihan noita tuotosvastekokeita mitä on tehty lypsylehmillekin kun verrataan

rapsia, härkäpapua, sinilupiinia niin on päästy hyvinkin niinku samankaltaisiin

tai lähes samaan maitotuotokseen

joissain tapauksissa jopa

samoihin tuotosvasteisiin että se ei aina ihan

helppoa ole se vertailu.

Nautojen valkuaislähteiden suhteen ollaan pitkään haluttu, että

omavaraisuutta lisättäisiin.

Ihan huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta erityisesti ja sitten on hyvä muistaa että

90% kuitenkin rypsistä tuodaan ulkomailta.

Eli se on hyvin

tuonti-intensiivinen

rehu.

Viime vuosina on puhuttanut

paljon se että valkuaisrehujen hinnat ovat nousseet kovasti.

Aikalailla on sitten maidontuottajat saanet sitten laskea sitä

missä se optimaalinen

taloudellinen tulos sitten on. Mutta toki pitää muistaa, että myös maidon hintakin on noussu että valkuaislisä vieläkin on sinänsä kannattanut käyttää. Että rypsinkin osalta ne ensimmäiset kilot

sieltä saa sen suurimman hyödyn ja kannattaa muistaa sen jälkeen ne

tuotosvastekäppyrät kuitenkin

pienenee.

Että suurista valkuais määristä ei ole kyllä hyötyä sinne rehukatteeseen.

No Arja,

mikä on öljykasvin otollinen viljelyalue?

Yleisesti ottaen viljelyvyöhykkeet 1 ja 2 ovat syysrypsi lajikkeille ja myös sitten syysrapsi lajikkeille suositeltua

viljelyaluetta.

Yleisenä periaatteena on että viereisen viljelyvyöhykkeen edullisimmat alueet tässä siis kolmos vyöhykkeen

kasvustot voisi tuottaa lähes

yhtä hyviä satoja kuin siinä kakkosvyöhykkeellä.

Toisaalta sitten tämä pitkä talvi voi olla haaste pohjoiseen mentäessä, että

mitä pohjoisemmaksi mennään sitä aikaisemmin syysrypsi on päästävä kylvämään.

Rypsin pitää ehtiä varttua riittävän suureksi, jotta sen energiavarat riittää sitten kairaistumiseen ja sen jälkeen pitkään talveen.

Syysrypsille haitallisinta on lumisuojan puuttuminen ja veden kertyminen ja jäätyminen pellon pintaan eli siellä tilan sisällä paikka pitää valita huolella.

Koska juuri nämä seikat aiheuttavat suurimmat talvituhojen riskit

Toisaalta sitten myös liian myöhäinen kylvö heikentää selviytymismahdollisuuksia sillä kasvit eivät ehdi karaistua riittävästi

pitkään talveen. Meillä tällä hetkellä on käytössä viisi syysrypsilajiketta

Legato ja Largo ovat lajikekokeiden mittarilajikkeita, mutta sitten siellä on

muutamia uudempia lajikkeita esimerkiksi

Arrive ja Retur.

Arja miten paljon öljykasvitutkimusta on Suomessa?

Suomi ei ole öljykasvien viljelyn mahtimaa ja

tutkimukset tehdään pitkälti projektiluonteisesti.

Viimeisimpänä esimerkkinä on RypsiRapsi 2025 -hanke.

Siinä näitä kokeita on keskitetty

öljykasvien päätuotanto alueelle eteläiseen Suomeen ja rannikkoseudulle.

Ruutukokeita siellä on tehty

muun muassa

Västankvarnissa Inkoossa.

Toisaalta sitten meillä on ollut jonkun verran tämmösiä paikallisia kehittämishankkeita

ja sieltä sitten ehkä hyvänä esimerkkinä on tuo 2016-2019

Luken ja ProAgria Etelä-Savon yhdessä toteuttama Peltohavaintoja -hanke Etelä-Savossa.

Mikä voi olla yhtenä tekijänä siinä että sitä luomurypsiä viljellään siellä Etelä-Savossa

aika paljon.

Toisaalta sitten näissä projekteissa painopiste on nykyisin enemmänkin täällä syysrapsissa.

Syysrapsissa siksi että se on syysrypsiä satoisampi laji.

Mutta toisaalta sitten siinä ainakin tänne meidän pohjoisemmalle alueelle tultaessa talvituho riskit kasvavat kyllä merkittävästi.

Sitten MTK:n öljy- ja valkuaiskasvit -verkosto avustaa yhdessä  kylvösiemensäätiön kanssa

perustetussa kehittämistyöryhmässä öljykasvien lajike kirjon kasvattamista

erilaisissa hankkeissa.

Tässä sitten rahoitus tulee täältä

viljelijöiltä kerättävinä vapaaehtoisina TOS -maksuina eli tätä kautta viljelijät itsekin ovat rahoittamassa sitä

tutkimusta, jota

tällä öljykasvisektorilla tehdään.

Luonnonvarakeskus Maaningalla tehdään aika paljon kaikenlaisia nurmitutkimuksia, mutta mitä öljykasveihin liittyvää tutkimuksia teillä on käynnissä tai suunnitteilla

Öljykasvien osalta

meillä on aika rajoitetusti tutkimuksia, mutta nyt sitten ollaan täällä Maaningalla käynnistetty syysrypsin testausta osana karjatilan viljelykiertoa tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa.

Tässä hankkeessa meillä osatoteuttajina ovat Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria Itä-Suomi joiden kautta sitten tähän hankkeeseen tulee myös pilottitiloja.

Sitten täällä Luke Maaningalla toteutetaan

kenttäokeita ja myös pelto mittakaavan

havaintokokeita.

Kenttäkokeessa meillä on tällä hetkellä kaksi lajiketta

joita viljellään kahdella eri lannoitusstrategialla

sekä väkilannoituksella

että karjanlannalla syyslannoitettuja

syysrypsi

lajikkeita.

Tässä

kokeessa ne on osana viljelykiertoa eli nämä syysrypsit on siellä kokeessa kylvetty

nurmeen, joka kesällä päätettiin ja sitten kylvettiin

heinäkuun loppupuolella.

Tässä tutkimuksessa seurataan rypsin talvehtimista ja mitataan sen sadon määrää ja laatua.

Tosiaan meillä on kolmella eri lohkolla

peltomittakaavan kokeita Luke Maaningalla

ja lisäksi sitten

on näitä pilottitiloja tuolla maakunnissa

ja

näillä lohkomittakaavan kokeilla sekä Luke Maaningalla että tuolla pilottitiloilla  testataan erilaisia esikasveja ja kylvörivivälejä,

lajikkeita ja erilaisia lannoituksia.

Lisäksi maatiloilla testataan erilaisia luomumenetelmiä, Luonnonvarakeskus Maaninka ei ole luomutila,

joten on todella hienoa että me ollaan saatu

luomutiloja tähän hankkeeseen mukaan.

Voisin lisätä vielä tähänä, että

Hiilimaito -hankkeessa on tehty tämmönen

karttapohjainen

sovellus tuolla Google Mapsilla, mistä

voi käydä katsomassa että

miten nämä maatilan mittakaavan lohkot

on perustettu ja miten on mennyt. Nyt sitten

keväällä raportoidaan siellä

että miltä näyttää.

Sellaisen nettisivun kautta www.luke.fi/maaninkakoetila

niin sieltä löytää sitten näitä

lohkotason havaintoja.

Sitten Lukella on muita toimipaikkoja ja siellä sitten rypsiin liittyviä hankkeita esimerkiksi

Flexigrobots -hanke

testaa automatisoitua rypsin tuholaisten tunnistusta ja torjuntaa ruiskutusdrooneilla.

Toisessa hankkeessa on tutkittu

pölyttäjähaittojen minimoimista

tuholaistorjunnan yhteydessä.

Toki tärkeä osa Luken tutkimusta ovat nämä viralliset lajikekokeet joita

toteutetaan useammalla paikkakunnalla.

Tutkimuksia tehdään

paljon

öljykasveille. No nyt kun teillä on

syysöljykasvikoe niin mitä haasteita te olette huomanneet viljelyssä tutkimuksen kannalta?

Eniten jännitetään tällä hetkellä että miten

syysrypsit talvehtii.

Talvenkestävien

lajikkeiden suppea valikoima on

se suurin

haaste johon on osattu  ennakolta varautua.

Juuri sen takia meillä ei täällä Maaningalla ole tähän kokeeseen otettu syysrapsia vaikka se olisi

suurempi satopotentiaaliltaan,

koska sillä on heikompi talvenkestävyys.

Toinen haaste sitten liittyy tähän syysrypsin siemenen saatavuuteen

ja sitten tosiaan

että lajikkeita

on vain viisi

käytettävissä. Eli

syysrapsilajikkeiden tarjonta on huomattavasti suurempi että siinä

viljelijällekin sitten kun näitä päätöksiä kylvöoistä tekee

niin helpompaa on ikäänkuin

löytää niitä

lajike vaihtoehtoja tuolta rapsin puolelta kuin sitten rypsin puolelta jossa on sitten

niukkuutta lajikkeissa kuin siemenen saatavuudessa.

Toisaalta sitten viljelykokemukset syysrypsistä on näillä korkeuksilla

vähäisiä

ja

yksi haaste onkin sitten se oikean kylvöajankohdan löytäminen.

Lähinnä nyt sitten mietitytti

kokeen perustamisvaiheessa että uskaltaako kylvön jättää elokuuhun

mitä aika pitkälti tuolla eteläisimmässä Suomessa käytetään kylvö ajankohtana vai tehdäänkö kylvö jo heinäkuussa ja me päädyttiin sitten tekemään tämän kokeen kylvö heinäkuussa.

Tavoitteena tässä aikaisemmassa kylvössä oli että saadaan varmasti lämpösumma tavoite 455 astetta

täytettyä.

Ja tämähän me sitten kyllä ihan reilusti ylitettiin.

Siinä  tietysti jännitettiin kun  lämpösummatavoite meni yli, että

lähteeköhän kasvupiste nousemaan liian ylös.

Kun se nousee sieltä maanrajasta

useampia senttejä

ylöspäin niin altistuu talvituhoille.

Sitten näytti siltä että tuossa rypsillä se

pysyi

paremmin alhaalla kuin mitä rapsilla.

On todennäköisempää että

talvituhoja ei sitä kautta synny.

Tämä pitkä talvi joka on meillä nytkin

eli tämän huhtikuun

alkupuolta tosin vielä, mutta meillä on vielä paksut hanget tuolla kenttäkokeilla.

Tässä on ajateltu, että kun kasvusto on riittävän suurta, jota sitten mitataan tämmösellä 8x8x8 säännöllä niin silloin

siellä olisi paremmat mahdollisuudet tämän kasvuston selviytyä tästä talvesta

Tämä sääntöhän tarkoittaa sitä, että

siinä

talven tullessa siinä kasvissa on 8 lehteä, sen juurenniskan paksuus

maan pinnassa on 8 mm

ja juurella on pituutta vähintään 8 cm.

Kevät sitten oikeastaan vasta näyttää että oliko tämä

kylvöajankohdan valinta tuohon heinäkuuhun

oikea.

Oikeastaan siinä nyt on se keskeisin  haaste, mitä osataan nyt odottaa tällä kolmos vyöhykkeellä.

Ja kuulijoille tiedoksi, että mehän olemme käyneet tässä Kestävyyttä nurmesta- hankkeessa

tekemässä videon tästä

kokeesta. Aiomme sitten keväällä käydä uudestaan ja koko kasvukauden nyt 2023 vuonna. Käymme kuvailemassa ja laittamassa teille tietoa tuonne meidän

Kestävyyttä nurmesta- hankkeen nettisivuille ja nämä videot löytyy tuolta Laari.infosta niin käykääpä kurkkaamassa.

Hyvää materiaalia tulossa. Siinä videolla jo näkyykin sitten

yksi kesäpuolen haaste eli mihinkä ei sillä tavalla ehkä osattu varautua.

Siellä kokeella

ja myös näillä peltomittakaavan

havainto lohkoilla

iski tällainen massiivinen

rapsipistiäisten toukkien invaasio

ja ne oli syödä koko kasvuston.

Onneks meillä silloin oli taimet jo aika isoja, niissä oli jo silloin 4-5 lehteä

eli ne toipuivat

tästä

hyökkäyksestä, kun oli tehty

kaksi kertaa ruiskutukset. Jouduimme tekemään tuholaistorjuntaan aika nopeasti

tässä kokeessa

Ilmeisesti tavanomaisen puolella näitä rapsi pistiäisiä pystytään  torjumaan mutta luomussa ilmeisesti on hiukan hankalampi tilanne? Luomussa on rajallisesti niitä vaihtoehtoja mitä siellä

voi torjua. Yleisesti tuholaiset

taidetaan torjua siellä pyretriinillä jos tällainen

välitön uhka

on päällä.

Miksi öljykasvit kannattaa ottaa viljelykiertoon? Mitä hyötyä öljykasveista on?

Öljykasvit eroaa siinä mielessä näistä karjatilan normaalissa viljelykierrossa olevista kasveista niin että heinät ja viljat ovat yksisirkkaisia kasveja, mutta sitten öljykasvit ovat kaksisirkkaisia.

Ja sen takia niillä on sitten aikalailla erilaiset taudit ja tuholaiset.

Tästä sitten seuraa se että myös niiden kasvinsuojelu käytänteet poikkeaa toisistaan aika paljon.

No sitten myös tästä perustavaa laatua olevasta erosta seuraa myös se että esikasvi vaikutukset ovat yleensä parempia, koska siinä tulee sitten

maata puhdistavaa vaikutusta kun siinä täydellisesti katkaistaan

yksisirkkaisten kasvien viljelykierto kaksisirkkaisilla kasveilla.

Toisaalta myös kasvinsuojelu

puolelle voidaan saada

kasvinsuojeluaineitten valikoimaan

eroavaisuuksia eli tällä tavalla vähentää.

tämmöisten resistenttien

kasvi ja tuholais kantojen syntymistä siellä viljelyssä.

Se mikä on haasteellista täällä

öljykasvien tuotannossa on että sitä kasvinsuojelu tarvetta voi olla yllättävän paljonkin eli öljykasvien viljelijän kannattaa kyllä pitää kasvinsuojeluruisku kunnossa koko kasvukauden ajan.

Yllättäviä tarpeita voi kyllä syntyä

monessakin kohtaa sitä

rypsin kasvatusta ja

kehityksessä.

No nyt kun puhutaan että ollaan täällä karjantuotannon

alueella

miten jos on monivuotinen nurmi niin mitä siinä

öljykasvien kasvinsuojelussa otetaan huomioon? Mikä siellä on isompana riskinä,

jos perustetaan nurmeen?

Nurmikasvien jälkeen

siellä saattaa olla aika iso

paine etanoista.

Ja sen takia suositellaankin, että jos

syysrypsi kylvetään urmen jälkeen niin käytettäisiin kyntöä koska se vähentää etana

painetta.

Yleisesti ottaen suorakylvö alat on syysrypsillä aika alhaisia

juurikin näiden etana ongelmien takia. Toisaalta, jos siellä niitä etanoita tulee niin niitä voi torjua sitten tällä rautafosfaatti valmisteella.

Tämän valmisteen käyttö on myös luomuhyväksyttyä.

Etanat ovat yksi haaste siellä viljelyssä. Mutta tuli mieleen tässä että, öljykasvien rikkatorjunta milloin se kannattaa tehdä?

Rikkatorjunta öljykasveilla ja oikeastaan syysöljykasveilla kannattaa tehdä siinä ennen kylvöä.

tai sitten viimeistään siinä kylvön jälkeen että

rypsi pääsee sitten

vapaasti

nauttimaan

auringonvalosta. Ei tarvitse kilpailla ravinteista ja auringosta rikkojen kanssa.

Tämä on tärkeää, että saadaan energiavaroja sinne pitkään talveen ja karaistumiseen.

Erityisen tärkeää on huolehtia juohlavehnänen torjunnasta.

Toisaalta juolavehnä voidaan torjua toisin kuin monista viljakasvustoista

juolavehnä voidaan torjua rypsistä myös valikoiduilla torjunta-aineilla.

Tämä voi olla ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, jos glyfosaatti esimerkiksi kielletään.

Yksi tällainen paikka nurmitilalle pitää kurissa

juolavehnää

viljelykierrossa.

Tuli mieleen että jos nyt

verrataan vaikka kevät- ja syysöljykasveja keskenään. Miten siellä, kun puhutaan rapsikuoriaisista ja kaalikoista, ne ovat erilaisia tuleeko syysöljykasveille enemmän kuin kevätöljykasveille? Onko näissä eroja?

No kyllä niillä on eli yleisesti syysöljykasveilla ei

ole kirppa ongelmaa

tai rapsikuoriaisongelmaa ole niin paljon kuin kevätöljykasveilla.

Rapsikuoriaiset lentävät syysöljykasveilla

vasta juuri ennen kukinnan alkua.

Myös mahdollinen kaalikoi ongelma voi olla syysöljykasveilla kevätöljykasveja vähäisempi.

Torjuntakynnys näissä

on että torjunta tehdään tuossa aikaisessa nuppuvaiheessa

niin että siellä on 2-3 kuoriaista/kasvi,

kun puhutaan rapsikuoriaisesta, tai sitten myöhäisessä nuppuvaiheessa

silloin jos siellä on 5-6 kuoriaista/kasvi.

Pidemmälle kehittynyt kasvusto kestää vähän paremmin

kuoriais

painetta eli siinä ehkä on

syy miksi syyskasvit vähän paremmin kestää

näitä

hyönteistuhoja.

Ne ehtii jo keväällä olemaan isompia jo siinä vaiheessa

kun

hyönteiset lentävät ja aiheuttavat tuhoja

kevätkasveille.

Aikaisemmin tuossa keskusteltiin näistä rapsipistiäisistä ja teillä oli ongelmia syyskasvikokeilla näissä öljykasveilla. Entäs ne?

Miten niitä tarkkaillaan?

Rapsipistiäisten toukkia

on käytävä säännöllisesti

katsomassa ihan muutaman päivän välein.

Tietysti on mahdollista myös liittyä Luonnonvarakeskuksen KasKas

tietokantaan jossa sitten viljelijät

antavat apin kautta tietoja näistä

erilaisista tuholaisista ja sitä kautta tiedetään etukäteen varautua

että ykkös ja kakkos -vyöhykkeillä alkaa rapsipistiäiset esiintyä niin

muutaman ajan päästä yleensä sitten tulee myös tänne pohjoisempaan Suomeen.

Rapsipistiäisten

torjunnan kannalta kynnys on yksi toukka/kasvi eli aika paljonhan ne siinä mielessä kestää. Mutta jos siellä toukat ovat jo isoja niin kyllä ne myös todella nopeasti

syö lehdistöä eli silloin tulee välittömästi lähteä

torjuntahommiin jos sitä

toukkaa sinne

runsaasti ilmestyy.

Aika viheliäinen tuholainen on ja pitää kyllä itsekin sanoa että Luke KasKas -sovellus on todella kätevä. Suosittelemme seuraan sitä itsekin. Sieltä saa kyllä hyvin tietoa ja sinne pystyy itsekin merkitsemään jos omalla alueella on tuholaisia.

Juurikin näin.

Vaikka tuholaisista on aina niin kiva puhua, mutta siirrytään kasvitautien puolelle öljykasveissa. Mitä sinulle tulee mieleen? Oliko tällainen kuivamätä yksi niistä?

Joo kyllä, eli syysrypsillä

kuivamätää voidaan torjua aika hyvin

kasvunsääteen

ruiskutuksen yhteydessä

metakonatsoli valmisteilla tai vastaavilla.

Tosiaan kuivamaädän torjunta-aine toimii silloin kasvunsääteenä samalla ja erityisesti tällä rapsilla olisi siitä hyötyä.

Ehkä sitten enemmänkin vielä meidän alueella

ja rypsillekin

koskettaa pahkahomeen torjunta.

Pahkahomeen riskiähän kasvattaa

kostea sää

noin 3 viikon jakso

ennen kukintaa, jos

sadetta tulee säännöllisesti yhteensä 30 mm ja maa pysyy siinä tasaisen kosteana ja kasvusto on rehevää.

Silloin yleisesti ottaen

pahkahomeen torjunta pitäisi tehdä.

Ruiskustus tehdään täyskukinnan aikaan.

Sitten vielä tietysti on möhöjuuri ja möhöjuuren torjunnan osalta niin  taas viljelykierto on se tärkein torjuntakeino eli

syysöljykasveja

tai öljykasveja ylipäätään ei tulisi viljellä samalla lohkolla useammin kuin joka viides.

Tämä on kyllä hyvä muistaa,

että joka vuosi samalle lohkolle ei kannata öljykasveja laitta. Riski siellä kasvaa.

Mistä viljelijä voi saada näitä tietoja? Mistä kaikista parhaiten viljelijä voi saada tietoa erilaisista

taudeista tai tuholaisista?

Tai öljykasvien viljelystä yleensä?

Eli

viimeaikaisissa hankkeissa on tehty valtavan hyvää työtä. Esimerkiksi tuolla RypsiRapsi 2025 -hankkeen

rypsirapsi.fi -sivuilta löytyy paljon

sekä koetulos- tietoa että sitten hankkeessa pidettyjä esitelmä -materiaaleja.

Vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla eli VYR.fi

löytyy viljelyopas -osio ja siellä on myös tosi hyviä kasvinsuojelu -ohjelmia tarjolla.

Tuholais tilanteen osalta löytyy

tietoa Luken Maatalousinfo -sivulta.

Sieltä sitten tämän kasvinterveys osion ajankohtaistiedotteet ovat sellaisia, joista on apua ainakin siinä vaiheessa kun pitää sitten lähteä tunnistamaan niitä ötököitä. Sinne tulee aika nopeastikin sitten ihan kuvien kanssa tietoa siitä minkälaista ötökkää siellä

mihinkin aikaan on liikkeellä.

Eli sieltä kannattaa käydä katsomassa jos haluaa öljykasvien viljelystä lisää tietoa.

Voita sivuja kannattaa seurata ja käydä katsomassa niin löytyy varmasti tietoa.

On puhuttu paljon nyt tässä tämän keskustelun aikana miten voidaan

itse viljellä ja mitä kannattaa ottaa huomioon, siellä on negatiivisia ja positiivisia asioita.

Nyt jos tila päättääkin, että aloitan itse viljelemään öljykasveja niin milloin se rypsin tuotanto tilalla kannattaa?

Jaahas.

Tämä onkin vaikea kysymys siinä mielessä,

että ehkä yleissääntönä pitää aina ajatella

että pitää olla tietysti halvempi kuin sen tuotteen myyntihinta.

Siinä mielessä se

hinta kehitykset mitä meillä markkinoilla on, jos ajatellaan kuitenkin niin että karjatilatiloilla aika harvoin on itsellään mitään

öljyn puristuslaitteistoa. Rypsihän on

kuitenkin ensisijaisesti öljykasvi.

Naudoille siitä käytetään tätä sivutuotetta eli

puristetta tai rypsirouhetta.

Useimmille

nautakarjatiloille olisi sitten luonnollisinta että

rypsisato myytäisiin

hyvään hintaan

eteenpäin.

Tavallaan se myyntihinta kattaa ne tuotantokustannukset. Eli periaatteessa toimitaan ihan samoilla periaatteilla kuin kasvintuotantotilatkin. Toki sitten on tiloja joilla voi olla sitten

omaa

puristuslaitteistoa ja silloinhan siellä sitten myyntiin lähtee ehkä öljy

biodieseliksi tai sitten parhaassa tapauksessa erityisesti sen lisäarvo tuotteissa niinku luomu rypsin osalta

rypsiöljy on hyvin arvokas.

tuote

ihmisravinnon puolella.

Karjatilan näkökulmasta niin, jos on

sitä peltoalaa ihan

riittämiin

ja ylikin siitä perus rehuntuotannosta

peltokasvien

hyödyntäminen sitten lisätulojen saamiseksi tai

tilan rehuomavaraisuuden kasvattamiseksi voi

olla

kannattava vaihtoehto. Savoniahan

tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa näitä laskelmia juurikin tekeekin.

Niitäkin tuloksia

ja

jos sitten ajatellaan ihan tällaista

nautakarjatilna nurmikiertoa,

periaatteessa syyspeltokasvit voi aivan hyvin sopia esimerkiksi sellaisessa tilanteessa kun vaikka säilörehun toista satoa ei enää haluta

korjata ja

työvaiheet menevät

ihan hyvin

tilan toimintaan, että jos siellä ajatellaan

ihan vanhan nurmen päättämistä ja tarvittaessa

karjanlannan ajoa.

Hyvin saa sinne sopimaan

nurmen jälkisatojen korjuu.

Varmastikin haasteet on täällä lajike valinnassa, lannoituksessa,

talvituhoissa. Toki myös sitten

että saadaan puinti onnistumaan ja miten on

laitteita  ja koneita käytössä ja kuivatus.

Mutta niitäpä tässä yritetään myös

näihin liittyen

hankkeessa tuottaa tietoa.

Juurikin näin eli

karjatilalla on niin

monia kohteita joissa sitten ikään kuin

sen oman tuotannon tehostamiseen, vaikka ravinnekierron tehostamisen kautta sitten

saada ikään kuin

säästöjä tietyllä tavalla ja monipuolistaa sitä viljelykiertoa.

Ja sen monipuolistamisen kautta saada

parempia satoja vastaavasti niistä

viljoista ja nurmista sitten myöhemmin.

Sitä kautta voi tulla sellaisia vähän vaikeammin arvioita hyötyjä jotka eivät ole ihan niin suoraviivaisesti

katsottavissa siitä, että mikä on myyntihinta ja mikä on tuotettu kustannus.

Ainakin kannattaa harkita sitä öljykasvin viljelyä omalla tilalla,

vaikka se nyt vaikuttaa

että on vähän sellainen ongelmallinen kasvi, mutta paljon hyvää siinä kuitenkin on.

Kuten Sari ja Arja sanoitte

tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeesta nyt sitten

koetetaan etsiä lisää tietoa ja

ratkaisuja näihin ongelmiin.

Tämä on hieno juttu.

Meillä aika alkaa olemaan kortilla, mutta tosiaan tänä keväänä on tulossa ja kasvukaudella tästä

syysöljykasvien tutkimuksesta video niin kannattaa

tämä meidän

hanke ottaa seurantaan ja sieltä löytyy lisää tietoa myös muistakin aiheista.

Tässä vaiheesta Arja ja Sari Oikein paljon kiitoksia, kun tulitte kertomaan tutkimuksen näkökulmasta että

miten syysöljykasveja tai öljykasveja yleensäkin tutkitaan ja mitä haasteita sieltä löytyy.

Oikein paljon kiitoksia teille.

Kiitoksia (Sari ja Arja)