Kliinisen fysiologian podcast

Tämä on Kliinisen fysiologian podcastin tekstivastine.

Riitta: Tervetuloa kliinisen fysiologian podcastiin. Minulla on täällä haastateltavana tänään laboratoriohoitajat Anne Rönkkö, Anu Päiväniemi ja Tiina Blek KYSin kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen ja kliinisen neurofysiologian osastolta. Tervetuloa!

Anne, Anu ja Tiina: Kiitos!

Riitta: Anne olet ollut täällä osastolla töissä 28 vuotta. Olet siis viihtynyt täällä. Mikä sinua kiinnostaa tässä työssä?

Anne: No joo, kyllä olen viihtynyt todellakin. 28 vuotta olen ollut ja työurani ensimmäisen vuoden aikana olin toisessa laboratoriossa myös vähän aikaa töissä, mutta todellakin täällä kliinisellä fysiologialla ja isotooppilääketieteen puolella olen ollut 28 vuotta ja olen viihtynyt. Potilastyö on se minun juttuni ja se oikeastaan opiskeluaikana jo tuntui siltä, että tämä kliininen fysiologia vetää puoleensa, koska potilas on yleensä, joka meidän tutkimuksessamme on aina läsnä. Tietysti pitkäaikaisrekisteröinnit poisluettuna, että niitä kun analysoidaan niin siinä tietenkään ei ole potilas läsnä, mutta muuten on aina ja se että saa olla vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa ja vaikka tekisi yhtään samaa tutkimusta, niin siinä kuitenkin se omaa persoonaa saa käyttää luovasti, että tämä on mielenkiintoista. En ole päivääkään katunut tätä, että olen jäänyt tänne fysiologian puolelle.

Riitta: Kyllä ja entäs Tiina ja Anu? Olette uudempia tulokkaita. Mitenkäs te päädytte tänne osastolle?

Anu: No minä v.-21 tammikuussa aloitin ja yli 3 vuotta tulee kohta täällä täyteen ja sitä ennen olin semmoiset 16 vuotta yksityisellä puolella töissä ja ihan tuommoista niin kun peruskemiatutkimuksia ja asiakaspalvelua, näytteenottoa, tämmöistä perus labrahommia tein siellä ja sitten jossain vaiheessa tuli semmoinen olo, että nyt vaan pitää lähteä kokeilemaan jotain uutta, niin sitten huomasin, että oli rekry auki tänne ja hain ja tässä sitä ollaan. Joo, tietenkin on kyllä ihan tosi kiva täällä ollut olla, että on viihtynyt nämä 3 vuotta. Kiva porukka.

Riitta: Hyvä, entäs Tiina?

Tiina: No, samoin minulla on työhistoriaa tutkimuspuolelta ja keskussairaalasta, terveyskeskuksesta ja viimeisimpänä se yksityispuoli, jossa myös hyvin minimaalisesti pääsi tähän fysiologiaan jo vähän kiinni, mutta sitten on kyllä tykännyt täällä, että nyt on saanut syventää tätä fysiologian osaamistaan ja tykkään just, että potilaitten kanssa saa olla ihan pidempään tutkimusta tehdä, että ei ole vaan sitä näytteenottotahtia, että sisään ja ulos. Oulusta asti muutin nyt sitten tänne Kuopioon, kun sain rekryn kautta täältä paikan, niin on kyllä viihtynyt todella hyvin.

Riitta: Loistavaa, no siinä tulikin jo asioita, mikä teitä kiinnostaa tässä työssä, mutta tulisiko vielä jotakin muuta? Anulta vaikka?

Anu: No tässä työssä kiinnostaa nyt se ainakin, että tämä on monipuolista, että ei ole sitä, että itse joskus ajattelin, että fysiologia on vaan EKG:tä ja spirometriaa ja rasituksia, mutta tämä on niin paljon kaikkea muutakin, mitä tähän kuuluu. Tässä tuntuu, että joka päivä oppii jotakin uutta ja tietysti kaikki ihmisen fysiologia ja se, että miten se käyttäytyy ja kaikki semmoinen kiinnostaa ja sitten se, kun meillä on aika itsenäistä työskentelyä.

Riitta: Kyllä. Entäs Tiina, tulisiko mieleen vielä jotakin?

Tiina: No itse tykkään tässä työssä, että tosiaan työskennellään myös itsenäisesti, mutta erityisesti moniammatillista tiimityötä tämä on. Huomaa, kuinka lääkärit arvostavat meidän osaamistamme ja me arvostamme lääkäreiden osaamista. Helppoa on tämä yhteistyö ollut täällä ja sitten, jos tarvitsee jotain konsultaatioapua, vaikka Holterin analysoinnissa, niin on helppo käydä sitten kysymässä lääkäriltä, miten tästä kannattaisi jatkaa.

Riitta: Nimenomaan. No kun miettii näitä kliinisiä tutkimuksia, niin mikä on mielestänne tärkeimmät tehtävät hoitajana näitä töitä tehdessä?

Anne: No potilaan ohjaaminen. Se on ensiarvoisen tärkeää, että se oikeastaan joka tutkimuksen vaiheessa korostuu. Tutkimus voi sisältää monia vaiheita. Jo siitä, että potilas ei vielä ole fyysisesti paikalla. Me teemme osassa tutkimuksia etukäteen ohjaussoiton potilaalle. Potilas osaa siten valmistautua tutkimukseen oikealla tavalla ja puhelimitse otetaan kontakti potilaaseen. Sitten ennen kuin tutkimusta ruvetaan tekemään niin voi olla laitteiston kalibrointia, toimintakunnon testauksia, tarvittavat välineet, että on paikalla, että saadaan sitten luotettavat tutkimustulokset. Sehän se on tärkeätä, että meillä on toimintakuntoinen välineistö paikalla ja sitten kun potilas tulee, niin toki siitä alkaa potilaan ohjaaminen, että mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään ja se että potilas sitten kokee olonsa turvalliseksi, on luotettavissa käsissä, niin tavallaan siinäkin joutuu sitten persoonansa käyttämään ja se, että millä tavalla sinä aina kutakin potilasta ohjaat, että tietyllä tavalla tutkimus täytyy tehdä. Menetelmä on joka potilaan kohdalla sama, mutta se, miten me päästään siihen lopputulokseen, niin se vaatii hoitajalta kommunikointikykyä, vuorovaikutustaitoja, että se olisi sitten mahdollisimman laadukas ja luotettava se lopputulos. Joo, niin kuin jo sanoin tuossa alussa, että se potilaan ohjaaminen. Se on ensiarvoisen tärkeää tässä meidän työssämme.

Riitta: No entäs Anu ja Tiina, mitäs tulisi mieleen? Tuossa tuli todella hyviä asioita ja nimenomaan se potilasohjaus on siinä keskiössä, mutta tulisiko muuta?

Anu: No aika lailla samaa mieltä tuossa olen Annen kanssa, että just se on tärkeintä, se potilaan ohjaaminen. Mukauttaa aina sen kyseisen ihmisen mukaan, että kun on erilaisia ihmisiä. Ja se, että osaa semmoisen ihmisen lukutaidon. Osaa katsoa vähän, että millä lailla ohjaa jotakin potilasta ja sitten minun mielestäni aika tärkeätä on tiimityöskentely, että lääkäreiden ja hoitajien kanssa tehdään porukassa sitä työtä ja meillä on sama päämäärä. Siis se on semmoinen, että kaikki tehdään yhdessä sitä tutkimusta.

Riitta: Entäs Tiina?

Tiina: No just, jos on potilas, joka kovasti jännittää tutkimusta niin että osataan sillä tavalla luoda semmoinen kuitenkin rento ilmapiiri, että sitä jännitystä saataisi pois ja varmaan se näkyykin, että meillä niin soljuu hyvin tuo yhteistyö kyllä. Ehkä sekin tuo sitä rentoutta ja näkyy potilaalle, että hän on luotettavissa käsissä ja hyvin tässä menee ja häntä kuullaan koko ajan, että hänen mukaansa edetään siinä tutkimuksessa. Hän saa keskeyttää, jos tuntuu että nyt on liian hankalaa.

Riitta: Joo kyllä ja se mitä just alussa tuli paljon sitä, että mitenkä värikästä tämä työ on. Esimerkiksi on se, että on potilas ja sitten on se laitteisto, että on handlattava ne molemmat. Ja on todella paljon erilaisia laitteistoja, niin se yksi asia sitten on niiden laitteistojen osaaminen ja siihen liittyvät asiat. Ja laitteistot kehittyvät vuosi vuodelta tosi paljon ja niitä hankitaan uusia lisää ja niihin perehtyminen sitten ja tutkimuksen aikana se, että huomaa sekä potilaan että sitten mitä siellä laitteistossa tapahtuu.

Anne: Kyllä, potilas on keskiössä. Aina tehdään potilaan ehdoilla sitä tutkimusta, mutta todellakin se laitteisto, että se on kunnossa oleva, että siinä hoitajaltakin vaaditaan sitten tavallaan semmoista tietämystä, näkemystä, milloin joku tutkimustulos välttämättä ei olekaan luotettava. Onko tähän laitteistoon nyt tullut tässä tutkimuksen aikana mahdollisesti joku vika, että hoitajan täytyy kyetä sekin huomaamaan sitten, että nyt ei ole nämä potilastulokset luotettavia. Toki näin, että potilas ja laitteisto, molempia täytyy osata tarkkailla ja kuunnella.

Riitta: Kyllä.

Tiina: Sitten kyllähän meillä on tilanteita, että me koekäytetään jotain uusia, että vertaillaan sitten jo olemassa olevaan käytänteisiin, olisiko joku toinen laitteisto, löytyykö siitä paremmin hyötyjä. Soveltuisiko se meidän käyttöömme sitten hyvin. Ja myös sitten meillä pyörii osaksi lääketieteellisiä tutkimuksiakin. Nämä ovat sitten vähän erityyppisiä, kun perustutkimukset.

Riitta: Kyllä. Ja sitten vielä kolmantena tuli mieleen ne laatukriteerit. Se että on se sitten mikä kliinisen fysiologian tutkimusta tahansa, niin aina on kuitenkin hoitajaan tiedettävä laatukriteerit, että voidaan sanoa, että tosiaan tämä tutkimus on luotettava, että se kertoo oikein sen potilaan elimistön toiminnasta ja on se sitten vaikka EKG:ssä vaikka ihan lepo-EKG, jos ajatellaan, että saadaan mahdollisimman laadukas EKG, jotta sitten voidaan hyvin tulkita se tai sitten spirometriassa laatukriteerit eli yhden puhalluksen hyväksymiskriteerit ja sitten puhallusten toistettavuuskriteerit. Jos ne saavutetaan, niin voidaan sanoa varmuudella, että on todella luotettavat tutkimustulokset. Niihin tuloksiin voidaan luottaa. Ehkä ne kaikki kiteytettynä, mutta potilasohjaus, se on todella keskiössä ja ilman sitä ei niitä luotettavia ja laadukkaita tuloksia sitten välttämättä saavuteta. No tuossa tulikin, mitä taitoja mielestäsi hoitajalta edellytetään tuli tässä myös keskustelua siitä, että potilasohjaus ja laitteiden hallinta, mutta mitäs muita asioita tulisi mieleen tai siihen liittyviä asioita jos haluatte tarkemmin.

Tiina: No mulla tuli mieleen vielä se, että mehän olemme yliopistosairaala, ollaan myös opetussairaalana eli meillä on bioanalyytikko-opiskelijoita, joita ohjataan ja he ovat perehtymässä näihin tiettyihin tutkimuksiin, että meiltä edellytetään näitä opetustaitoja myös tietyllä lailla. Samoten lääketieteen opiskelijoita on myös seuraamassa meillä tutkimuksia, että me osaamme heitä huomioida ja ohjata oikealla lailla. Toki lääkäri kanssa sitten vielä käy heidän kanssaan niitä meidän tutkimuksiamme tarkemmin läpi.

Riitta: Kyllä, entäs tulisiko muita asioita mieleen?

Anne: Lähinnä tässä on tullutkin jo nämä asiat käytyä, että just ne vuorovaikutustaidot ne on ensiarvoisen tärkeätä että se just sitä potilasta kohtaan että kollegoja ja sitten just opiskelijoita kohtaan. Ne täytyy olla hallinnassa, että tätä työtä sitten pystytään tekemään moniammatillisesti ja laadukkaasti.

Riitta: Nimenomaan ja se potilaan kohtaaminen on tärkeätä siinä heti alkumetreillä, että siinä se luodaan se turvallinen ilmapiiri jo heti ja eikö vaan että aika tärkeitä on se hymy sille potilaalle siinä heti alussa. Sellainen ystävällinen katse.

Anne: Kyllä ja monestihan se ensimmäisten sekuntien aikana tavallaan luodaan se tietynlainen yhteys, että siellä jos on pelokas potilas vastassa niin että sinä osaat hoitajana käsitellä häntä niin, että hän tavallaan pääsee siitä pelostaan yli ja näinhän siinä monesti käy niin että sitten kun potilas tutkimuksesta poistuu niin hän on huomattavasti rennompi ja monelta kuuleekin sitten sen palautteen, että kiittelevät, että osattiin ottaa hänet yksilönä huomioon ja ei tämä niin paha tutkimus ollutkaan, mitä hän olisi sitten odottanut, että kaikki menee sitten loppujen lopuksi hyvin. Mutta se just, että meidän täytyy ottaa yksilönä potilaat huomioon

Riitta: Ja tämähän se nimenomaan on se työn suola, että tämä on se, miksi jaksaa tehdä tätä työtä, väsyneenäkin välillä.

Anu: Ja sitten se, että joillakin potilailla voi se jännitys näkyä sillä lailla, että on niin kun tulee tuohon ihan hirveän huonolla tuulella ja semmoisia epäystävällisiä, että sitten et osaa itse kääntää sen tilanteen, ettei lähde niin kun millään lailla provosoitumaan siihen mukaan, että itsekin sitten että no niin että ei tästä varmaan sitten mitään tule, että osaa itse kääntää sen tilanteen sillä tavalla, että se aika monesti sitten että semmoiset ihmiset, ketkä on vähän huonolla tuulella tuohon tutkimukseen tullessaan niin sitten ne saattaakin olla lähtiessä että hei, tämähän menikin tosi hyvin ja että oli tosi kivaa ja kiitos ja hyvää päivänjatkoa ja ihan eri ihmisiä kuin tullessaan.

Anne: Siinä korostuu sitten se meidän ammattitaitomme. Ammatillisuus aina täytyy säilyttää, mutta se ei saa blokata sitä ystävällisyyttä ja tavallaan potilaan asemaan asettautumista.

Riitta: Juuri, nimenomaan näin. Tärkeitä asioita. No mutta tuossa tulikin jo vähän pieniä semmoisia käytännön haasteita, mitä voisi tulla vastaan, mutta tosiaan niistä haasteista niin, minkälaisia olette kohdannut näitä tutkimuksia tehdessänne uranne aikana?

Anne: No kyllä varmasti niitä on tullut kohdattua. On laiterikkoja saattanut käydä kesken tutkimuksen. Joku tutkimuslaitteisto sitten menee rikki ja sitten mietitään, miten nyt pystytään tätä jatkamaan, että välttämättä ei ole vastaavaa laitteistoa heti saatavilla. Onko tutkimus keskeytettävä ja potilaalle varattava sitten uusi aika, mutta se aina tilanteesta ja mikä tutkimus on kyseessä ja mikä laite on kyseessä niin sen mukaan sitten edetään ja toki sitten myös haasteellisia potilaita voi olla. Ulkomaalaistaustainen potilas voi olla. Voi olla, että meillä ei ole hänen kanssaan sitten yhteistä kieltä, välttämättä tulkkia ei olla osattu riittävän ajoissa varata tai sitten tulkki peruuntuu, mutta siinäpä sitä sitten tavallaan vaatii sitä ammattitaitoa, että millä tavalla minä nyt kommunikoin tämän potilaan kanssa. Monestikin elekielellä sitten aika pitkälle päästään ja niin kun malliesimerkein. On näinkin käynyt, että ei todellakaan ole yhteistä kieltä mutta silti tutkimus on saatu ihan luotettavasti tehtyä ja toki voi olla potilas sitten kuuro tai sokea ja siinä samalla tavalla sitten mietitään, että millä tavalla tästä tutkimuksesta sitten saadaan luotettava lopputulos. Monenlaisia tilanteita vuosien varrella on ollut.

Anu: Ja sitten voi olla myöskin se, että jotkut potilaat joskus voi olla hirmu huonossa kunnossa, sillä lailla, että ei niin kuin kykene sitten siihen tutkimukseen, mitä yritetään tehdä. Se sitten joskus vaatii aikamoista semmoista luovimmista ja luovaa ratkaisukykyä, miten saadaan onnistumaan joku tutkimus. Esimerkiksi jos vaikka toinen puoli halvaantunut ja sitten mitenkä saadaan joku oire-EKG näyte otettua, kun toinen käsi ei toimi tai jotenkin muistisairas ihminen tai ei ymmärrä, mitä tehdään.

Riitta: Kyllä.

Tiina: No sitten tulee mieleen, että haastavia tilanteita aiheutuu, kun potilaan kunto romahtaa kesken tutkimuksen, että tietenkin me pidämme yllä näihin tilanteisiin taitoja, että osataan toimia sitten yhteistyössä ja hälyttää tarvittaessa omaa MET-ryhmää paikalle näissä tilanteissa.

Riitta: Kyllä. No sitten viimeinen kysymys: Mitkä asiat ovat teille merkityksellisiä työssänne tutkimusten parissa? Tulisiko vielä jotakin mieleen sellaista, mitä ei tuossa tullut edellä esille?

Tiina: Minulle tulee mieleen tai mikä on lähinnä palkitsevaa itselle tässä työssä niin että kokee että on ehkä potilas kokenut hankalaksi jonkun tutkimuksen ja on miettinyt, uskaltaako hän tulla ja sitten kun hän on ylittänyt pelkokynnyksenä ja saapunut tutkimukseen ja saadaankin hienosti maaliin tämä tutkimus ja vielä kun potilas hyötyy siitä tutkimuksesta eteenpäin hänen hoidoistaan, niin se on semmoista palkitsevaa prosessi onnistuvan.

Riitta: Nimenomaan.

Anne: Ihan samoilla linjoilla olen Tiinan kanssa, että on palkitsevaa, että on pystynyt omalla ammattitaidollaan auttamaan sen potilaan sen hetkisen terveydentilan selvittelyssä ja saanut luotettavan, laadukkaan lopputuloksen aikaiseksi. Me ollaan yksi osa potilaan hoitoprosessia ja se, että potilailta tulee aina myös kiitosta. Se auttaa sitten siinä päivässä jaksamaan, vaikka kuinka kiirettä olisi niin se tuntuu että loppupäivän sitten hymy kasvoilla on että jos on vaikka ollut haasteita tutkimuksen aikana ja saatu todellakin se niin sanotusti maaliin sitten hienosti ja potilas siitä on hyvillään ja tavallaan mekin että on saatu nyt tämä tutkimus tehtyä niin tämä se on hieno asia. Hyvät työkaverit. Meillä on äärettömän hyvä työyhteisö. Se on myös yksi tämän työn suola, että tsempataan toisiamme, autetaan toisiamme ihan ammattikunnasta riippumatta. Se on äärimmäisen ihanaa täällä meidän osastollamme.

Tiina: Just tämä jäi äsken sanomatta, mitä Annekin toi esille, että meillä toimii tosi hyvin ammattikunnasta riippumatta tämä yhteistyö ja pystytään itse vaikuttamaan omaan työhön, että meidänkin näkemyksiämme otetaan huomioon, kun kehitetään meidän omia työprosessejamme eteenpäin tai mietitään, että mitä voisi tehdä toisin ja näin että täällä on kyllä helppo kehittyä myös itse työntekijänä.

Riitta: Erittäin hyvin sanottu. Tulisiko Anulla mieleen jotakin?

Anu: No samaa mieltä olen. Siis tämä työporukka on ihan mahtavaa, että tuntuu, että olen vasta 3 vuotta täällä ollut töissä, mutta tuntuu, että olisin ollut täällä aina. Tosiaankin autetaan toisiamme, että ei ole mitään, että keneltäkään ei voisi kysyä apua, että aina apua saa, kun sitä tarvitsee.

Anne: Meidän osastollamme tehdään todella paljon erilaisia tutkimuksia. Sydänfilmiä, keuhkofunktiotutkimuksia. Siihen kuuluu spirometria, diffuusiokapasiteettimittaus, kehopletysmografia, hengityslihasvoimanmittausta ja niiskasumittausta. Sitten tehdään erilaisia kuormituskokeita ja kliinistä kuormituskoetta, myös spiroergometriaa ja sitten myös näitä radiolääkkeillä tehtäviä sydäntutkimuksia: sydänlihasperfuusiotutkimuksia eri radiolääkkeillä ja siten yhteistyössä isotooppi henkilökunnan kanssa. Röntgenhoitajat ovat sitten kuvantamassa näitä tutkimuksia, että me fysiologian puolella ollaan tavallaan siinä tutkimustilanteessa kuvauksen kannalta potilasta ohjaamassa ja sitten myös näitä lääkeaineita annetaan potilaalle että radiovesitutkimuksia meillä on ja osa on semmoisia, mitkä on tässä viimeiseen vuosien aikana tullut, osa on kymmeniä vuosia tavallaan jo tehty sydänlihasperfuusiotutkimustakin, mutta siinä on taas menetelmä viime aikoina muuttunut, että tämäkin on koko ajan semmoista kehitystä, että tavallaan ei jäädä paikallemme, että vaikka samaa asiaa tavallaan tutkitaan, mutta menetelmät kehittyvät. Sitten tehdään myös pystyasennonsietokokeita, autonomisen hermoston tutkimuksia, pitkäaikaisrekisteröintiä sydänfilmistä, verenpaineesta ja sitten on oire-EKG-rekisteröintiä myös, että annetaan pariksi viikoksi potilaalle laite mukaan ja hän sitten ottaa muutaman kerran päivässä aina tietyn verran sitä sydänfilmiä rekisteröi. Todella paljon erilaisia tutkimuksia täällä tehdään ja se että saman päivän aikana meillä saattaa työpisteet vaihtua, että tavallaan semmoista mukautumiskykyä tässä sitten tarvitaan aina välillä, että ei yhtä ja samaa tutkimusta välttämättä tehdä yhtä päivää. Voi olla, että useampia eri tutkimuksia sitten. Tämä on myös tämän meidän työmme suola, että vaihtelevuutta täällä on aika paljon.

Anu: Ja sittenhän meillä voi myöskin meidän fysiologian hoitajat voi myöskin mennä neurofysiologian puolelle tekemään sinne lisää vielä opetella uusia tutkimuksia.

Riitta: Jokainen päivä on erilainen voi sanoa tässä työssä ja voi itseänsä kehittää ja jos tuntuu, niin saa tosiaan sitten syventää jossakin asioissa osaamistaan esimerkiksi ottamalla vastuualueita, vastuutehtäviä.

Anne: Kyllä joka tutkimuksella on vastuuhoitajansa, joko yksi tai 2 vastuuhoitajaa ja he tavallaan sen tutkimuksen, sen menetelmästä, hoitajaosuudesta, vastaa siitä.

Riitta: Kylläpä kuulostaa monipuoliselta ja mielenkiintoiselta työ, mutta hei kiitoksia todella paljon Anne, Anu ja Tiina! Oli aivan mahtavaa tulla teitä tänne haastattelemaan, kiitos!

Anne: Kiitos!

Anu: Kiitos!

Tiina: Kiitos!