Riitta: Tervetuloa kliinisen neurofysiologian podcastiin! Tässä jaksossa keskustellaan unitutkimuksista. Tästä aiheesta on tullut meille kertomaan pitkään unitutkimusten parissa työskennellyt bioanalyytikko Jenni Tiitinen.
Jenni: Hei vaan!
Riitta: Ja bioanalyytikko, sairaanhoitaja Saila Häkkinen, tervetuloa!
Saila: Kiitos! Moikka moi!
Riitta: Jenni, työskentelet täällä KYS:in kliinisen neurofysiologian yksikössä. Mitä kaikkia unitutkimuksia täällä tehdään?
Jenni: No KYS kun on tämmöinen yliopistosairaala, niin meillä on aika laaja tutkimus repertuaari unitutkimustenkin osalta. Tehdään semmoisia yöpolygrafia mittauksia, jotka tehdään kotona kotioloissa, mutta laitteet ja ohjaus tulee täältä meiltä. Sitten meillä on semmoinen unilaboratorio, missä tehdään sitten tutkimuksia, missä potilaat ovat nukkumassa meillä täällä yön yli. Sen lisäksi tehdään semmoisia päiväaikaisia tutkimuksia, esimerkiksi MSLT tutkimus. Se on semmoinen nukahtamisviive tutkimus ja sitten on MWT tutkimus. Se on hereillä pysymistesti ja näiden kaikkien lisäksi vielä liitetään tähän sellainen aktigrafiatutkimus, mikä on semmoinen liikeaktiviteetti rekisteröinti ja se on semmoinen 2 viikon mittainen.
Riitta: Paljon on unitutkimuksia. Onko jotakin muuta, mitä vielä työnkuvaasi kuuluu?
Jenni: No sitten kaikki muut nämä kliinisen neurofysiologian tutkimukset: EEG, video-EEG, magneettistimulaatio, herätepotentiaalitutkimukset ja leikkaussalimonitoroinnit ja muut. Paljon erilaisia.
Riitta: Kyllä ja varmasti tutkimuksia pyydetään tosiaan paljon, onhan se esimerkiksi unettomuus niin hyvin tavallinen ongelma väestössä ja jos unihäiriöstä puhutaan, niin niitähän on lähes 100 erilaista ja ihmisellä voi olla samaan aikaan hyvin montakin erilaista unihäiriöitä, että varmasti paljon tutkimuksia tehdään.
Jenni: Joo, kyllä niitä ihan päivittäin kyllä.
Riitta: Ja Saila, olet myös työskennellyt pitkään täällä KYS:in kliinisen neurofysiologian yksikössä, mutta nykyisin teet unitutkimuksia yliopistolla. Kerrotko, mitä kaikkea työnkuvaasi kuuluu ja mitä kaikkia unitutkimuksia teet tällä hetkellä?
Saila: Joo siis tuonne Itä-Suomen yliopistolle Kuopion kampukselle perustettiin unilaboratorio Smart Sleep Lab toissa kesänä ja sen toimintaa olen ollut käynnistelemässä siellä ja hyvällä mallilla me sitten siinä oikeastaan jo ollaankin ja se laboratorio luotiin tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaa varten ja se on oikeastaan kansallisesti ja myös niin kun kansainvälisesti aika ainutkertainen tämmöinen tutkimuslaboratorio ja sitten ihan yksinkertaistettuna tarkoitus on parantaa unihäiriöiden diagnostiikkaa ja tällä hetkellä me kerätään unidatapankkia eli siihen tallennetaan terveiden vapaaehtoisten unirekisteröintejä ja terveellä tarkoitetaan sitä, että ei ole unidiagnoosia tai uneen liittyvää diagnoosia ihmisillä olemassa ja sinne sitten tallennetaan lisäksi kehonkoostumusmittauksia ja sitten terveystietoja ja minä sitten teen siellä niitä unipolygrafia tutkimuksia eli laajoja unitutkimuksia näille vapaaehtoisille tutkittaville ja tosiaan, kun paljon on tietoa ihmisten unesta, jos on jotain uneen liittyviä ongelmia tai häiriöitä tai oireita, mutta sitten semmoista tervettä unta on vähän saatavilla. Dataa terveestä unesta, niin sitä nyt kerätään ja se menisi sitten ihan kansainväliseen käyttöön eli tutkijat ympäri maailmaa pystyisi käyttämään sitä unidataa. Sitten me aloitetaan myös kohta semmoinen tutkimussarja, jossa tehdään uniapneaa sairastuneille kognitiivisia testejä eli testataan työmuistia ja reaktioaikaa ja sitten heille tehdään unitutkimus. Sitten myös seuraavana aamuna hereilläpysymistesti eli MWT testi, jonka Jennikin tuossa mainitsi äsken. Sitten tutkittava aloittaa uniapnean CPAP-hoidon eli ylipainehoidon ja kun hän on 3 kuukautta tätä hoitoa käyttänyt, niin sitten hänelle tehdään ne samat mittaukset uudelleen eli tässä on nyt tarkoituksena nähdä, miten se hoito vaikuttaa siinä alkuvaiheessa uniapneaan liittyviin oireisiin ja siihen unen rakenteeseen ja muuhun, että se on tosi mielenkiintoinen tutkimussarja, mikä on alkamassa. Sitten me tehdään yhdelle yritykselle tällä hetkellä heidän unitutkimuslaitteeseen liittyviä validointimittauksia eli tämmöisiä puuhaillaan tällä hetkellä siellä ja oikeastaan se minun työ on sitten myös paljon sitä, että minä osallistun omalta osaltani tutkimussarjojen, tutkimusprotokollien luomiseen ja sitten minä myös niitä tutkittavia rekrytoin, että se on tosi iso osa minun työtä myös ja sitten aikataulutan niitä tutkimuksia myös ja sitten suoritan niitä ihan itse tutkimuksia. Ja se mikä tässä on tosi kivaa on oikeastaan se, että ihmiset on hirmu innokkaita tulemaan nukkumaan tuonne yliopistolle eli meillä on tällä hetkellä siis yli 800 vapaaehtoista ilmoittautunutta, että tilanne on siinä mielessä hyvä, että jos halutaan saada unidataa paljon niin ei ainakaan jää siitä kiinni, että kukaan ei halua tulla nukkumaan tuonne meille. Se on tosi tosi mahtava asia.
Riitta: Kyllä, täytyypä ilmoittautua.
Saila: Siinä saa Sailakin muutaman yövuoron valvoa.
Riitta: Kyllä kyllä, onpas mielenkiintoista. Tuossa tulikin Saila tehtäviä eli mitä niitä on sellaisia tärkeimpiä tehtäviä hoitajana unitutkimuksia tehdessä, mutta haluatko vielä jatkaa sitten tuosta. Suorittaa niitä ja?
Saila: No joo, ehkä minulla se mitä minä olen itse miettinyt työtä tehdessä, onko se ensimmäinen asia, mitä minä teen niin on, että minä luon tutkittavalle semmoisen turvallisen ja hyvän olon siellä unitutkimuksessa. Toki aina kun nukutaan vieraassa paikassa, niin ei ainahan se jännittää ja ei tunnu välttämättä kovin hyvältä ja sitten kun siinä vielä laitetaan niitä antureita ja elektrodeja eripuolille kehoa kiinni, niin niin totta kai se jännittää eli minä yritän luoda sen tilanteen semmoiseksi, että se jännitys ehkä häviäisi siinä ja minä teen sitä oikeastaan jo siinä rekrytointivaiheessa eli jos minä soitan ihmiselle tai laitan sähköpostia ja pyydän häneltä tulemaan nukkumaan, niin minä jo siinä yritän sitten luoda sitä semmoista rentoa olotilaa ja sitten oikeastaan se toinen tärkein asia on saada se tutkimus tehtyä laadukkaasti ja luotettavasti, koska jos ne tekijät ei toteudu, niin eihän sitä tutkimuksella ole mitään merkitystä sitten eli se huolellinen anturien ja elektrodien kiinnitys standardipaikoille, niin se on se toinen tärkeä asia.
Riitta: Laatuseikat ennen kaikkea. Se on tosi tärkeä kyllä.
Saila: Kyllä
Riitta: Entäs muuta, tuleeko mieleen?
Saila: No siinä oikeastaan ne tärkeimmät, mitä minä ajattelisin, että se laadunvarmistaminen ja että tutkittavilla olisi hyvät oltavat, että ne on minusta ne pääseikat.
Riitta: Kyllä. No, entäs Jenni?
Jenni: Joo, kyllä minä lähden Sailaa komppaamaan tässä, että kyllä minä lähtisin siitä, että se hyvä yhteistyö sen tutkittavan kanssa ja sitten sellainen huolellinen tutkimuksen suorittaminen, niin ne on ne tärkeimmät. Jos yhteistyö ei toimi, niin sitten ei oikein saa sitten myöskään laadullista tutkimusta tehtyä. Ne on varmasti ne 2 semmoista, mitä pitää ottaa huomioon erityisesti.
Riitta: Kyllä vain. No mitäs taitoja hoitajalta edellytetään?
Jenni: Minä voisin jatkaa tähän siitä äskeisestä aiheesta jo eli hyvä yhteistyö potilaan kanssa eli ne vuorovaikutustaidot ovat kyllä varmasti semmoinen, mikä ensisijaisesti nousee, että päästään samalle aaltopituudelle, niin sitten se homma hoituu. Meillä täällä sairaalassa tietysti, kun tutkittavana on ihan pienestä lapsesta hyvinkin iäkkäisiin ihmisiin, niin ei voi ihan samalla kaavalla kaikkien mukaan mennä, että pitää olla semmoista muuntautumiskykyä sitten siihen ohjaamiseen, mikä sitten taas edesauttaa sitä laadullisen tutkimuksen tekemistä ja sitten ongelmanratkaisutaidot on varmaan toinen asia, mitä nostaisin esille, että hyvin usein kun työskennellään a. ihmisten kanssa ja b. laitteiden kanssa niin ongelmia tulee ihan laidasta laitaan, niin pitää vähän olla semmoinen tietyllä tavalla Pelle Peloton ja lähteä niitä ratkomaan rohkeasti niin siitä päästään sitten eteenpäin.
Riitta: Nimenomaan. Entäs Saila?
Saila: Joo, just näin sosiaaliset taidot on ihan kaiken perusta ja sitten se kyky kohdata erilaisia ihmisiä, niin kuin Jennikin sanoi ja sitten ne ohjaustaidot on siinäkin mielessä just tärkeätä, että pystytään luomaan, mitä just äsken sanoin se turvallinen olo ja mukava olo niille tutkittaville ja niissä teknisissä taidoissakin täytyy sillä tavalla sitä oikeata taitoakin olla, että sinä pystyt siitä signaalistakin esimerkiksi erottamaan sen, että tuleeko tämä nyt siitä ihmisestä vai tuleeko tämä vaikka jostain ympäristötekijöistä tämä signaali. Joku tietty piirre vaikka, että sillä tavalla teknistä taitoa täytyy olla, että osaa sitten tulkita myös niitä signaaleja.
Riitta: Kyllä ja sitten osaa ratkaista, että mitäs sitten, jos vaikka joku artefakti siellä on, että millä tavalla sinä sitten sen saat poistettua tai ainakin vähennettyä.
Riitta: Kyllä. No niin, mistä syistä potilaita käy täällä unitutkimuksissa?
Jenni: No varmaan suurin syy on se, että on jo poikkeavaa päiväväsymystä tai puoliso tai samassa taloudessa asuva on raportoinut, että yön aikana tapahtuu jotain kummia. Voi olla jotain erikoista liikehtimistä tai sitten ihan käytökseen liittyviä juttuja. Olen kuullut villejä huhuja, että jotkut rikkovat tavaroita tai jopa ihan tuota rakennuksia, mutta että nämä on varmaan ja sitten lisäksi tietysti unettomuus, että jos kokee, että ei nukuta.
Riitta: Kyllä, entäs Saila? Tulisiko mieleen?
Saila: Joo, varmaan ihmiset nykyään ovat aika tietoisia uniapneasta ja osaltaan jollain lailla jo tietää niitä yleisimpiä oireita ja sitten niiden oireiden kanssa hakeudutaan tutkimuksiin ja sitten taas lasten kohdalla vanhempi on voinut kiinnittää vaikka huomiota siihen, että lapsi poikkeavasti yöllä hikoilee tai kuorsaa tai sitten on ihan hengityskatkoja, että ne on varmaan ainakin yksi syy sitten siihen, miksi tutkimuksiin hakeudutaan. Tai sitten voi olla ihan semmoinen ongelma, että ei vaan kerta kaikkiaan nuku, että kaikki yöt ovat järestään huonoja tai suurin osa öistä on huonoja, että ei vaan pysty nukkumaan tai sitten ei pysy hereillä päiväaikaan yksitoikkoisissa tilanteissa ja todetaan, että tämä nyt ei ole ehkä ihan normaalia.
Riitta: Kyllä ja varmasti se uniapnea on se suurin syy.
Jenni: Kyllä, se on varmaan, prosenttilukuja mainitsematta niin reilusti yli puolet.
Riitta: Kyllä, no mikäs kiinnostaa teitä unitutkimusten parissa työskennellessä?
Saila: No, minulla ehkä paljon se, mitä kaikkea tietoa ihmisen unesta voidaan saada irti ja mihin kaikkeen se vaikuttaa, että nyt ollaan ehkä aika pitkälti sen tiedon alkulähteillä vasta. On alettu heräämään siihen, miten tärkeä se uni on ja miten monesta sairaudesta se on jollain lailla ehkä myös myötävaikuttamassa, että mitä kaikkea liitännäissairauksia eri unihäiriöihin sitten liittyy. Sitten minä esimerkiksi semmoisia olen miettinyt, voidaanko vaikka tekemällä kaksikymppiselle unirekisteröintiä, niin sitten sieltä löytää jotain ennusmerkkejä tai piirteitä, että me tiedetään, että tämä jossain vaiheessa elämässä sairastuu uniapneaan, että voidaanko sieltä jo tämmöisiä markkereita niin sanotusti löytää ja sitten myös se, että miten vaikka huono uni vaikuttaa sydän ja verisuonisairauksien kehittymiseen. Sitäkin nyt tutkitaan paljon ja esimerkiksi, miten kipupotilailla, minkälaista unta ne nukkuvat ja miten se vaikuttaa siihen kivun kokemiseen ja vaikka johonkin leikkauksesta toipumiseen, miten uni vaikuttaa, kun se on varmasti niin monisyinen ja moneen suuntaan kulkeva asia, että ne oikeastaan kiinnostavat.
Riitta: Mielenkiintoista, entäs Jenni?
Jenni: Joo, kyllä minä olen samaa mieltä, että ne on jotenkin niin mielenkiintoisia ne tarinat siellä tutkittavien takana ja sitten, että mitä niiden taustalla voi löytyä, että on paljon sellaisia kertomuksia kuullut tutkittavilta, että mitä kaikkea voi touhuta yön aikana, niin kyllähän se herättää sen kiinnostuksen, mistä tällainen voi johtua ja sitten toisaalta taas se, että jos siihen pystytään löytämään joku selitys tai syy, miten paljon se sitten parantaa sen ihmisen elämänlaatua, kun se uni saadaan korjattua, niin kyllä ne on sellaisia asioita, mitkä sitten herättää sitä kiinnostusta ja pitää yllä.
Riitta: Kyllä. No diagnostiikan puolella tietysti monesti ei pääse tapaamaan sitten sitä potilasta sen tutkimuksen jälkeen, mutta varmasti joskus olette tavannutkin?
Jenni: No joo ja kyllä se jonkun verran saattaa käydä sitten kontrollimittauksessa vaikka, että on edellisen kerran todettu, vaikka vaikea uniapnea ja sitten on CPAP-hoito aloitettu ja sitten halutaan tietää, mikä on hoidon tulos, mutta tietysti vähemmän, tosi paljon vähemmän.
Riitta: Kyllä, no entäs haasteista. Mitä käytännön haasteita olette kohdanneet unitutkimuksia tehdessänne?
Jenni: No niitä taisin vähän sivuta jo tuossa siinä, kun että mitä taitoja tarvitaan, niin ne varmaan sitten ovat myös niitä haasteita että jos ei löydy sitä yhteistä kieltä sen tutkittavan kanssa ei päästä semmoisen hyvään yhteistyöhön, niin se tuo tietysti haasteita ja sitten tietysti myös laitteet tuo haasteita aina kun ollaan teknisten asioiden äärellä niin voi tulla haasteita. Ne ovat varmaan ne semmoiset 2 isointa plus että sitten unitutkimuspaikkoja ei ole niin paljon, kun ihmiset niitä tarvitsisi.
Riitta: Varmasti. Entäs Saila? Tulisiko mieleen haasteista?
Saila: Joo kyllä nuo Jennin mainitsevat haasteet kuulostavat ihan tutulta, että sitähän se hyvin pitkälti on, että meillä nyt tällä hetkellä käy aika semmoisia suhteellisen perusterveitä omatoimisia ja aikuisia unitutkimuksessa, että sillä tavalla lapsia meillä ei ole tutkittavina, että on yli kahdeksantoistavuotiaita vain, niin se vie ehkä sen niin kun yhteistyön haasteen, suurimman yhteistyön haasteen ehkä pois, että yleensähän ainakin minun kokemuksen mukaan lasten kanssa tulee niitä ongelmia lähinnä sen takia, että kun lapset ei ymmärrä, mitä tässä tapahtuu ja pään alueelle laitetaan antureita kiinni, se ei tunnu kovin mukavalta ja näin edespäin. Niin kyllä se usein on nämä tutkittaviin liittyvät haasteet, mitä sitten on, jos on ja sitten tosiaan rekisteröintilaitteet ja tekniset haasteet, että niitä tulee vastaan aina silloin tällöin ja se vaatii sitten vaan semmoista kylmän viileitä asennoitumista siihen, että tästä jotenkin eteenpäin päästään, että sähkökatkoja esimerkiksi oli viime syksynä joitakin kertoja mulla yliopistolla että siellä sitten käynnistin aina rekisteröintejä alusta uudelleen ja sitten sanoin parille tutkittavalle, että nyt jos nämä jatkuu niin, sitten joudutte valitettavasti tässä yön kahvassa lähtemään takaisin kotiin, että joudutaan keskeyttämään tämä. Mutta toki kun me emme tee diagnostiikkaa tuolla meillä, niin siellä ei semmoista samanlaista painetta ole saada onnistumaan niitä rekisteröintejä. Toki voidaan tehdä uusintarekisteröintejä. Siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta sinne ei tule ihmiset hakemaan diagnoosia, niin se on silleen vähän erilainen se asetelma.
Riitta: Kyllä, no tuossa tulikin tuossa työn merkityksellisyydestä kyllä tosi hyvin molemmilla asioita, mutta tulisiko vielä jotakin mieleen tästä työn merkityksellisyydestä?
Saila: No minä ajattelin omalla kohdallani sitä, että minä pystyisin jollain tavalla omalla panoksellani edistämään suomalaista unitutkimusta, että jos nyt ajatellaan vaikka uniapneaa ja sen yleisyyttä että jos noin jopa 17% suomalaisista keski-ikäisistä meistä sairastaa unia, niin onhan se valtavan yleinen, että jos jollain tavalla saadaan sitä diagnostiikkaa helpommaksi yksinkertaisemmaksi, kustannustehokkaammin ja just niin että voitaisiin tehdä sitten sitä diagnostiikkaa kotioloissa, jossa se nukkuminen on aina erilaista kuin laboratoriossa ja näin, niin kyllä niin olisihan se hyvä asia ja sitten sitä myötä saataisiin ihmisten elämänlaatua myöskin paremmaksi.
Jenni: Joo kyllä minä ajattelisin kanssa, että se ihmisten elämän laadun parantaminen, niin se on varmaan se merkityksellisen asia tässä, että se vaikuttaa kuitenkin niin moneen asiaan, että on hyvät ja laadukkaat yöunet.
Riitta: Kyllä. Olette niin pitkään unitutkimuksen parissa olleet, että varmaan tosi paljon olette oppineet potilaiden kautta niin unesta ylipäätään ja sen merkityksellisyydestä, että mitä näin tiivistettynä te olette oppineet unesta ja semmoista erilaisista unihäiriöistä potilaiden niiden tarinoiden kautta?
Saila: Sen olen oppinut ainakin, että ihmiset tosi pitkään sitkuttelevat niiden unihäiriöiden kanssa, ennen kuin he hakevat apua. Ihmiset sopeutuvat tosi hyvin väsymykseen, oppii elämään sen kanssa, ottaa sen osaksi sitä omaa elämäänsä ja ajattelin, että varmaan kaikilla on tämmöistä sitten saatetaan ajatella, että on tässä vähän ruuhkavuodet meneillään, että nyt väsyttää vaan sen takia ja sitten toisaalta myöskin sitten se, että ihmiset on hirveän erilaisia, että joku nukkuu yhden yön tosi rikkonaista ja on täysin toimintakyvytön seuraavana päivänä, kun taas sitten joku on vuosikausia huonoilla unilla ja hänellä ei tavallaan tunnu missään, että me ollaan tosi erilaisia myöskin sietämään niitä erilaisia unihäiriöitä. Mutta ehkä kaikkinensa varsinkin se, että ihmiset voisi ehkä mieluummin vähän aikaisemmin hakeutua sinne tutkimuksiin, kun sitten vähän liian myöhään, että se sitten tavallaan, kun tiedetään, mihin moneen asiaan se vaikuttaa se huonolaatuinen uni, niin saataisi sitten siinä alkuvaiheessa se uni hoidettua, eikä sitten kun on jo tullut sitten mahdollisesti masennusta, verenpainetautia ja jotain muuta, mihin se myötävaikuttaa se huono uni, niin saataisiin se ehkäistyä sitten jo alkumetreillä.
Riitta: Tässäpä tuli hyvä neuvo!
Saila: Niin joo kyllä ja ylipäänsäkin ehkä se, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen unen laatuun ja siihen, että maltettaisiin laittaa laitteet illalla pois, kun mennään ajoissa nukkumaan ja kyllä se jollain lailla pystyy niistä rekisteröinneistä aina haistamaan ja niistä ihmisistä myös sen, että he ehkä itse tiedostavat tässä voi olla vähän joku ongelma ehkä mulla. Ehkä vähän stressiä ja sitten kun minä aamulla sanon, että joo, että no kyllä täällä pysty aistimaan varsinkin alkuyöstä, että jos vähän havahduit, niin sykkeet nousi tosi paljon, mutta loppuyö oli ehkä rauhallisempaa, että onko jotakin stressiä ehkä tai ja sitten kun ihmisten kanssa juttelee, niin kyllä he tiedostavat usein ne omat ongelmansa, mutta se, tehdäänkö niille sitten välttämättä mitään, niin ehkä siihen tarvitaan just joku tuommoinen mittaus, jossa sitten nähdään oikeasti ne asiat, että sitten niille oikeasti myös tehdään jotain.
Riitta: Juuri näin, mustaa valkoisella, kyllä.
Jenni: Joo ja tuohon minä voisin lisää repeillä sen unipäiväkirjaan merkityksen, että se on kyllä sellainen, mikä varmasti kannattaisi jokaisen suomalaisen joskus pitää itselleen tehdä. Ihan googlettamalla löytyy. Se avaa jo silmiä aika monessakin asiassa, että itse jouduin joskus aikanaan yhteen opiskelutehtävään sitä pitämään 2 viikkoa ja tajusin itse siinä, että ehkä minä en olekaan niin säännöllinen sen unirytmin kanssa tai sen unen tai asioiden kanssa, mitkä vaikuttavat siihen unirytmiin ja uneen, että se jo avaa silmiä monesti, että vähän itse on kiinnostunut siitä ja haluaa sitä vähän seurata, että siitä voi oppia paljon omasta itsestään.
Riitta: Kyllä, ihan varmasti ja haastetta varmasti sinullakin vuorotyöntekijänä on, että mitenkä.
Jenni: Joo, sitä unipäiväkirjaa ei ehkä tietysti kannata välttämättä pitää silloin, jos on 2 viikkoa putkeen yövuorossa. Mutta vuorotyö on myös opettanut sen, että pitää olla aika tarkka sen oman unensa kanssa, että se ei anna kauheasti varaa lipsua siihen, jos meinaa sitä vuorotyötä tehdä.
Riitta: Nimenomaan, mutta eipä minulla nyt tule tässä muuta mieleen. Onko teillä jotakin vielä tähän, mitä haluaisitte sanoa?
Jenni: No ei varmaan sen suuremmin, mutta Saila sanoo, niin kannattaa mieluummin vähän liian aikaisin hakeutua tutkimukseen, kuin liian myöhään, että hyvää muistaa se, että miten moneen asiaan se vaikuttaa ja miten paljon sillä on sitten erinäisiä liitännäissairauksia, niin rohkeasti vaan lääkäriin.
Riitta: Hyvä, erittäin hyvin sanottu. Mutta hei, kiitoksia tosi paljon Jenni ja Saila haastattelusta!
Jenni: Kiitos!
Saila: Kiitti!