Kokonaisturvallisuus ja tieto: Ei hätiä mitiä, 2. tuotantokausi

SPEAKER_00 [00:00:00]: Tervehdys Kari ja tervetuloa tänne meidän Ei hätiä mitiä podcast keskusteluun.

SPEAKER_01 [00:00:09]: Kiitos, mukava olla tänne.

SPEAKER_00 [00:00:11]: Ja sähän olet tällainen kansallisen turvallisuuden ja ehkä vähän kokonaisturvallisuudenkin asiantuntija.

SPEAKER_01 [00:00:21]: Mahdollisesti, mahdollisesti.

SPEAKER_00 [00:00:23]: Olet ainakin tehnyt… Aika montaa hanketta ja yhtä tehtiin yhdessäkin tuossa takavuosina, semmoista kuin kansallisen turvallisuuden vaikutusarviointi, VNTS-hanketta. Itse asiassa oltiin sitten yhdessä myöskin IRVIN-hankkeen tutkijoita, eli tiedon huoltovarmuus kompleksisessa ympäristössä, joka päättyi tuossa 2023.

SPEAKER_01 [00:00:48]: Kyllä vain. Väitöskirjasta alkaa olla hiukan aikaa vuodelta 1999, siis edellistä vuosituhatta. Huhtisen Akin kanssa tai Aki Maurin kanssa kirjoitettiin myös aiheesta jotakin tässä taannoin. Aihe on pyörinyt tässä pitkät pätkät.

SPEAKER_00 [00:01:09]: Ja sun väitöskirjahan käsitteli laajaa turvallisuuskäsitettä.

SPEAKER_01 [00:01:15]: Itse asiassa ei, tai käsitteli sitäkin, mutta se oli enemmän kansainvälisen politiikan, kansainvälisten suhteiden, erilaisten turvallisuusdiskurssien, orientaatioiden, kylmän sodan jälkeistä kehitystä. Siinä tietysti laaja turvallisuus oli yksi aspekti, mutta siinä oli paljon muutakin.

SPEAKER_00 [00:01:36]: No niin. Joo. Ja mehän ollaan tultu nyt aika pitkälle sieltä kylmän sodan jälkeisestä turvallisuusdiskursseista. Nyt 2000-luvun aikana 20 vuotta on seurattu sitä, miten turvallisuuden käsitteet on kehittyneet. Ja jotenkin tuntuu, että nyt viime vuosina vallankin kansallisen turvallisuuden käsitte on noussut. Uudelleen tai jotenkin sellaiseen laajempaan keskusteluun kuin aikaisemmin.

SPEAKER_01 [00:02:09]: Totta. Ja tietysti yksi ulottuvuus tässä on, että tietysti voi asettaa kysymyksen, että oliko tässä vaan tämmöinen välivaihe, että onko nyt jälleen ikään kuin palattu normaaliin tässä pelissä. tietyllä tavalla, että onko se tämmöinen tietty jännite ja vastakkainasettelu, siis maailmanpolitiikassa, niin enemmänkin pysyvämpi tila ja normaalia, että tämmöinen oletettu kylmän sodan jälkeinen avoinen kuvitelma, että oliko se sittenkin vaan harhakuvitelmaa, mutta kansallisen turvallisuuden käsite, kuten sanoit, on tullut nyt enemmän vähempi tässä viime vuosien aikana nyt Hyvinkin esille ja toki meillä valtionhallinnossa sitä on ikään kuin sivuttu vähintäänkin koko itsenäisyyden ajan, mutta varsinaisesti sanaparia kansallinen turvallisuus ei ole käytetty kunnes nyt.

SPEAKER_00 [00:03:14]: Niin, ja ytimeltään kai sillä viitataan siihen, että ikään kuin kansallisvaltioon ja sen oikeuteen tai suorastaan velvollisuuteen puolustaa omaa suvereniteettiä ja huolehtia niistä asioista, mitkä tekee sitten, varmistaa tätä valtion olemassaoloa.

SPEAKER_01 [00:03:40]: Joo, nimenomaan se on tämmöinen, sanotaan turvallisuustutkimuksen, kansainvälisen politiikan ja kansainvälisten suhteen tämmöinen perustermi. Ja siinä on nimenomaan kyse valtion, kansakunnan olemassaolosta. selviytymisestä ja sitä koskevista uhkista ja sitten luonnollisesti sitä kautta kysymys siitä, että mitä pitäisi tehdä, jotta pysytään niin sanotusti hengissä.

SPEAKER_00 [00:04:05]: Niin. No sitten se on jännä, kun on sitten tullut tämä kokonaisturvallisuuden käsite, mitä täällä nyt sitten tämänkin podcastin taustalla olevassa kokonaisturvallisuuden klusterin rakentamistyössä täällä Pohjois-Savossa ikään kuin käytetään ja tutkaillaan, tai sanon, että operationalisoidaan ehkä jotenkin kokonaisturvallisuuden käsitettä, niin miten nämä liittyvät toisiinsa? Miten ajattelet?

SPEAKER_01 [00:04:40]: Itse asiassa itse ajattelen, että ne liittyvät hyvinkin… kiinteästi toisiinsa, että jos sanotaan vaikka nyt turvallisuustutkimuksen näkövinkkelistä ja miksei nyt sitten ehkä käytännön elämänkin riippuen siitä sitten vähän, että kun mistä ja kenen mielestä asiaa tarkastellaan tai näkökulmasta tarkastellaan, niin kansallinen turvallisuus luonnollisesti, että jos me nyt ajatellaan tätä sen perusperiaatetta tai ideaa tai olemassa tätä kansallisen kansallisvaltion olemassaolon tarkoitusta ja siitä selviytymistä ja muuta, niin kyllähän tietysti kokonaisturvallisuudessa on hyvin paljon sitä samaa henkeä ja hyvin vahvasti kyse on siitä, että jos nyt mietitään, että mitä sillä kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan tai pyritään, niin sehän on juuri hyvin konkreettisesti tai sanotaankin tavoitteellisesti juuri Pyritään tekemään, tunnistamaan niitä tiettyjä riskejä, haavoittuvuuksia, uhkia, jotka sitten sitä, jos turvallisuutta voi kokonaisuutena ylipäätään ajatella, niin miten se eri haasteet, ulottuvuudet, palaset, elementit pitäisi huomioida tai mitä tulisi tehdä, jotta se pysyisi ikään kuin edelleen kokonaisena. Ja tässä kohtaa tullaan hyvinkin itsenään sen siihen, että kansallisen turvallisuuden, jotta se toteutuu, niin kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli, tiedän, että se on enemmänkin sanoisin tämmöinen konsepti kuin varsinainen turvallisuuskäsite, että se yhteistoimintamalli on vallan mainio tapa edistää. esimerkiksi tässä tapauksessa nyt sitten Suomen kansallista turvallisuutta tai kokonaista turvallisuutta, miten vaan halutaan.

SPEAKER_00 [00:06:41]: Eli silloin kokonaisturvallisuus on olemassa ja toimii tavallaan tämmöisenä olosuhteita ja toimintaympäristöä luovana, tai voidaanko sanoa sitä resilienssiä synnyttävänä, ja sitten kun tämä on kunnossa, niin sitten Vahvistuu se pohja sille, että kansallinen turvallisuus voi olla olemassa?

SPEAKER_01 [00:07:07]: Kyllä se sillä tavalla, että esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyen sitä voidaan tarkastella, että meillä on erilaisia uhkakuvia, joista nyt on ilmeinen tämä yksi meidän naapuri. ja siihen liittyvät huolet, tai toisaalta sitten vielä kaukasempia, esimerkiksi tämä, että mitä mahdollisesti Kiina tekee strategisena tämmöisenä globaalina, joka saattaa muuttaa tätä asetelmaa, niin nämä on tietysti semmoisia konkreettisia turvallisuuspoliittisia uhkakuvia tai sanotaan nyt haasteita, jotka pitää tunnistaa, mutta sitten samanaikaisesti tähän kansalliseen turvallisuuteen liittyy myöskin kansalliset intressit, ja tavallaan semmoiset painopisteet. Eli mitä asioita, millaisia esimerkiksi sanotaan vaikka osaamista, jos miettii tätä teidän turvallisuusklusteria, niin osaaminenhan liittyy siihen hyvin kiinteästi ja on yksi keskeinen ulottuvuus tässä hankkeessa. Niin samanaikaisesti kun meillä pitää olla kyvykkyyttä esimerkiksi sotilaallisesti tai rajaturvallisuutta tai sisäisen turvallisuuden tiimoilta poliisilla tai tämmöistä osaamista ja resursseja, niin samanaikaisesti meidän pitäisi kyetä katsomaan tulevaan. Eli millaisia haavoittuvuuksia, suorituskykyjä, millaista osaamista me tarvitaan, jotta kansallisen turvallisuuden tai kansallinen turvallisuus tulisi taattua Tässä kohtaa kokonaisturvallisuuden, en tiedä onko se nyt sitten tämä YTS, käsittääkseni on nyt sellainen yhteiskunnan turvallisuusstrategia, jossa näistä yhteiskunnan elintärkeistä intresseistä ja asioista puhutaan, niin siellä on lukuisia painopisteitä. Taitaa olla plus 50, ellei lähemmäs 60. Nämä ovat esimerkiksi sellaisia asioita, jotka eri tahoilla on nähty. jotka koetaan tai ymmärretään, että nämä on tärkeitä asioita. Tämä on itse helppo ymmärtää, että jotta me kyetään säilyttämään tämä, sanotaan nyt Suomi-yhteiskuntavaltio toimintakykyisenä, niin me tarvitaan hyvin erilaisia asioita. Kansallisessa turvallisuudessa on usein kyse sitten niistä äärimmäisistä, että Pitää priorisoida, että mitä asioita pitää ehdottomasti tulla seuratuksi, hoidetuksi, vastatuksi tai minkälaisia kyvykkyyksiä meillä on. Mutta se, että sitten kun tullaan vähän alemmaksi sieltä, niin kyllä me puhutaan ihan siitä, että meillä on toimivaa kriittistä infraa. Meillä on koulutoimi tuottaa piksuja ihmisiä, jotka kykenevät omaksi suunnilleen asioita, puhumattakaan elinvoimaisesta maakunnista.

SPEAKER_00 [00:10:01]: Joo, tuossa kuulostaa haastavalta juuri tämä, että yhteistoimintamalli, jota tähän sanotaan, että Suomessa se on hyvin iso vahvuus, että sen takia meillä tämä kokonaisturvallisuuden malli tavallaan voi olla olemassa, kun meillä on tradiittio, jossa viranomaiset esimerkiksi tekevät yhteistyötä, poliisi, rajaa, puolustusvoimat ja näin edespäin. Mutta tähän kaikkeen liittyy sitten aika olennaisesti tieto, että se varmaan on aika haastava asia tämmöisessä, kun on monenlaista keskinäisriippuvuutta, jos puhutaan nyt vaikka näistä, että on 60 painopistettä, mistä pitäisi huolehtia.

SPEAKER_01 [00:10:49]: Kyllä. Ja tämä on esimerkiksi semmoinen… Yksi tapa, jos vielä tähän edelliseen näkökulmaan miettii, niin esimerkiksi se, että meillä on tiettyjä kansallisen turvallisuuden painopisteitä tai niitä intressejä, niin esimerkiksi tässä kohtaa, että jos mietitään sitä yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa tai tätä kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallia, niin itse näen, että siinä on mahdollisuus juuri esimerkiksi tietoon liittyen, kun meillä on kuitenkin olennaista se, että se viisaus ei asu missään yhdessä paikassa. Meillä on hyvin relevanttia ja tärkeää osaamista ja suorituskykyä hyvin laajasti yhteiskunnassa ja Samanaikaisesti, kun itse ajattelen niin, että me tarvittaisiin sellaista jonkin sortin ehkä paremmin johdettua kokonaisuutta, mitä se ikinä sitten saattaa tarkoittaakaan, niin samanaikaisesti meidän pitää huolta siitä, että me saadaan niistä erilaisista hallinnonaloista tai alaisista hallinnoista vastaan. Erilaisista viranomaisista tai toisaalta esimerkiksi kansalaisjärjestötä tai yritysmaailmasta saadaan tiettyä tietoa, ennakointitietoa, kysymystä, osaamista ja muuta. Tunnistetaan niitä asioita, jotka meidän pitää nähdä sitä tulevaisuutta, mutta samanaikaisesti myöskin näen, että tämä tieto tulee mieleen välittömästi tässä yhteydessä, että onko meillä tilanne tietoisuutta, tilanne kuvaa, onko meillä eri hallinnonalalla, Hallinnon aloilla hyvä tilannekuva siitä, että mitä haasteita meillä on. Saate sitten, että onko meillä poikkihallinnollista, kansallista, valtakunnallista. Sitten kun me tullaan alueille, esimerkiksi täällä Pohjois-Savossa, niin täällä on lukuisia kuntia, erilaisia toimijoita. Onko meillä siihen liittyen hyvä alueellinen tilannekuva? Ja sitten kun me mietitään sitä, että mitä se tieto parhaimmillaan on tai mahdollisesti mitä sitä tarvitaan, niin se onkin sitten jo hankalampi kysymys. Eli samanaikaisesti kun me pitäisi kyetä hyödyntäen tutkimusta, ihan perustutkimusta ja nähdä asioita laajasti ja katsoa samanaikaisesti nykytilaa, tulevaisuutta ja tietysti oppia menneestä jotain, niin Samanaikaisesti meidän pitäisi olla kyvykkyyttä tai jonkin sortin prosessi ja hyödyntää sitten tätä olemassa olevaa tietoa. Sitten toisaalta meidän pitäisi löytää eri viranomaisissa olevaa esimerkiksi tietoa ja saada synnytettyä tätä koskevaa jonkin sortin kokonaiskuvaa, tilannekuvaa, näkemystä siitä, että missä me mennään. Tämähän oli esimerkiksi, niin kuin hyvin muistat, niin tämä covid-pandemia, niin Jos nyt sillä lailla lyhyesti ja tiivisti sanoo, niin itselle jäi semmoinen mielikuva, että kaikki oli hyvin paperilla. Mutta sitten kun käytännössä piti tehdä asioita, niin sitten meillä oli haasteita.

SPEAKER_00 [00:14:15]: Niin, siinä tuossa tulee useampikin näkökulma mieleen, että tavallaan yksi asiahan on se, että miten me luotetaan siihen, että viranomaiset käyttävät heille viranomaisia. päätynyttä tietoa siten, kuin sitä kuuluu käyttää, ja miten tietojärjestelmätkin ylipäätänsä toimii. Toinen ilmeinen haaste on se, että tietoahan on olemassa valtavan paljon, ja kuka päättää siitä, että mikä on milloinkin olennaista tietää. Mitä sanot siihen?

SPEAKER_01 [00:15:00]: Tämä on hyvä kysymys. Jos lähtee tuosta viranomaisten hallussa olevasta tiedosta, niin tiedosta tai tiedoista, niin sanoisin, että siihen liittyy ensinnäkin sellainen kysymys, että joskus miettii nyt tässä eri hankkeiden ja asioiden tiimoilta, että on aavistuksen, en tiedä, nurinkurista tai Tullunkurista kenties, että samanaikaisesti kun valtio palkkaa henkilön X tekemään jotakin, tuottamaan turvallisuutta nyt muodossa tai toisessa, ja toteaa, että tervetuloa valtiolle ikään kuin esimerkiksi töihin, niin sitten samanaikaisesti ennen kuin työ on alkanut, niin tämä samainen valtio kohdistaa jonkin sortin epäilyksen siihen juuri palkkaamansa työntekijään, että Mahtaako hän nyt sitten toimia oikein? En ole ihan aina saanut kiinni tästä logiikasta siinä mielessä, että ymmärrän totta kai, että tapahtuu kaiken näköisiä väärinkäytöksiä, koska tämä on ihmisellistä toimintaa, mutta se kohtuullisen pitkä kokemus, mikä on eri viranomaisten kanssa ollut itsekin eri paikassa ja töissä, niin kyllä sanoisin, että luottaisin siihen viranomaiseen. Siellä on paljon selkeää ja hyvää tahtoa tehdä asioita yhteisen hyvän eteen. Oma ongelmansa on se, että mainitsit tietojärjestelmät. Sitten me tullaan väistämättä siihen, että meillä on hyvin pirstaleista tietojärjestelmät, niin kuin aina saadaan lehdestä lukea milloin minkäkin järjestelmän kanssa. Seurustelee hyvin tai hyvin huonosti keskenään. Sitten meillä tulee tämä lainsäädäntö. joka tuottaa melkoisia haasteita. Muistan tässä oli sellainen selvitys, jossa katseltiin, että miten viranomaisten välinen tieto, että millaisia haasteita. Siinä eräs, oliko nyt sitten vaikka valtiosyyttäjä tai tutkinnanjohtaja tai joku muu viranomainen, joka totesi, että onhan tässä aavistuksen haasteita tehdä työtä, kun Eri oikeusasteet tulkitsevat asiaa hyvin eri tavalla. Sitten meillä on vielä laillisuusvalvojia, jotka tulkitsevat asiaa ristiin ja rastiin. Sitten on se poloinen virkamies siellä, joka pitäisi tehdä sitä oikeaa työtä. Tulkinnat ovat ABC tai punainen, vihreä ja sininen, mitä ikinä lieneekään. Tässä on yksi sellainen asia, jota sanoisin, että meidän pitäisi jatkossa… entistä enemmän. Nykyisessä hallitusohjelmassa tähän onkin jo osin korjauksia, mutta että selkeämmin nähdä se, että kuinka me pystytään hyödyntämään tietoa ihan se, että koska meillä on resursseja niukalti ja sitten samanaikaisesti meidän, niin kuin mainitsit alussa, tämä toimintaympäristö on mennyt entistä hankalampaan suuntaan. Tätähän nyt on eri selonteoissa ja strategioissa kirjoitettu ja auki niin kuin vähintään vuodesta 1995 lähtien. Tätä sitten tietysti sopii kysyä, että onko tässä nyt saatu kauheasti aikaiseksi, mutta menemättä nyt siihen, niin tämä on yksi sellainen asia, että meidän täytyisi kyetä luomaan edellytyksiä sille, että me pystyttäisiin hyödyntämään sitä tietoa, koska meillä on esimerkiksi sellaisia haasteita, oli se sitten terveyspuolella tai sitten esimerkiksi valtionhallinnon, sanotaan verohallinnossa, aluehallinnossa, niin meillä on sellaisia Tietopankkeja ja tietovarantoja, joissa on mitä ilmeisemmin, tai näin on kerrottu, kun on asiaa kysytty, josta olisi hyötyä eri tahoille, mutta kun sitä ei saa hyödyntää tai ei voi välittää, pykälät ei anna myöden, tai sitten niin, että me samanaikaisesti, kun meillä todetaan, että moni asia toimii ja viranomaisyhteistyö on, On voinut sen erinomaista, niin samanaikaisesti me ei aina tiedetä, että mitä se toinen viranomainen tietää tai me ei osata ehkä sitä kysyä. Tekemistä kyllä tässä riittää. Kun me tullaan tänne hallinto-alueelle, niin sitten kun meillä on kuntia, ulkoistettuja toimintoja, eri viranomaisia, niin paljon on toimijoita tuottamassa tietoa, hyödyntämässä tietoa. Ja sanoisin, että tämä on yksi semmoinen, tämä on paljon puhuttu viime vuosina tästä tietojohtoisesta tekemisestä, niin kyllä meillä on jumpattavaa asian tiimoilta.

SPEAKER_00 [00:20:03]: Niin, itse on taustaltani myöskin lainsäädäntötutkija ja näitä lainsäädäntö- ja lainvalmisteluprosesseja tutkinut myöskin, niin toki niin kuin Tuntuu siltä, että aikamoinen viidakko tästä meidän sääntelystä on tullut, ja kun se vauhti tuntuu, että se koko ajan kiihtyy, että on hirmuinen kiire kullakin hallituskaudella saada valmiiksi asioita, ja ei kyllä mielestäni ehditä aina Aina tutkija, eikä esimerkiksi kuulla niitä lausuntoja kovin perusteellisesti, jotka voisivat kertoa siitä, miten esimerkiksi päällekkäin tai ristikkäin tämä sääntely menee. Sitten kun mainitsit tämän aluehallinnon puolen tässä, niin sitten tuntuu, että Aika moni hallituskausi on se, milloin tulee aina kysymykseen aluehallinnon uusi järjestely. Ja siinä sitten kysymys kuitenkin on ikään kuin lainsäädännön toimeenpanosta siellä alueella ja loppupeleissä sen pienen ihmisen oikeuksien turvaamisesta, niin Aikamoinen haaste ja tiedon huoltovarmuus, mistä tuossa aiemmin mainitussa hankkeessakin puhuttiin ja sitä tutkittiin, niin se on aika keskeinen kysymys.

SPEAKER_01 [00:21:36]: Kyllä se korostuu entisestään, että niin kuin totesit, niin tiedosta ei sinänsä, ole pulaa päinvastoin ja sitten se, että esimerkiksi väistämättä me ollaan siinä pisteessä, että meillä pitäisi synnyttää eri tahoille kyvykkyyttä tämmöiseen, onko se nyt sitten vaikka tekoälyä tai sitten tämmöistä datalouhintaa ja muuta ja pystyä hyödyntämään sitä valtavia tietomassoja, joita meillä on, esimerkiksi viranomaista, sanotaan nyt vaikka turvallisuusvarautumiseen, tämän tyyppisiin kysymyksiin ja se on yksi haaste ja sitten samanaikaisesti tämä juuri mainittu lainsäädäntö, joka on pirstaleista, epäjohdonmukaista ja sitten tässä, jos nyt mietitään näitä olematta mikään pykäläasiantuntija, niin semmoinen tarkkarajaisuus ja täsmällisyys, mikä kaiketti lainsäädännössä on ohjenuora tai ohjenuoria, niin onhan se sillä tavalla tosiasiassa tietyllä tavalla ristiriirassa hankalan toimintaympäristön kanssa. Ja sitten tämä mainitsemasi aluehallinto, jossa on pitkään todettu erilaisia sanoisin kehittämistarpeita. Samanaikaisesti kun tavallaan vähän viitaten siihen alkukansallisen turvallisuuden ja siihen kysymykseen kansallisen turvallisuuden johtamisesta, mistä itse asiassa tavalla tai toisella suoraan tai epäsuorasti hallitusohjelmassakin seisoo jotakin, niin kyllä meillä tiettyä tarvetta olisi saada sujuvuutta, selkeyttä tähän asiaan ja sitä koskevaa. että jos nyt mietitään tätä toimintaympäristön haasteita, monivivahteisuutta, kompleksisuutta ja sitä, kuinka ilmiöt eivät edelleenkään, muistan kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä tässä on hokenut siitä, että kun nämä ilkeät haasteet eivät suostu noudattaa meidän valtionhallinnon rakenteita tai lainsäädäntöä tai jotain muuta, niin veikkaanpa, että eivät jatkossakaan tule kauheasti tätä kunnioittamaan, jolloin ehkä meidän pitäisi muuttua. Tässä kohtaa tullaan esimerkiksi ymmärrys siitä, että mitä se edellyttää. Eli tavallaan niin kuin yhdessä viranomaistajassa Virpo-hankkeessa puhuttiin, että mahdollistaako lainsäädäntö turvallisuustuottamisen. Tämä on yksi merkittävä kysymys ja aika ajoin tätä kansallisen turvallisuuden keskustelua ja julkista keskustelua nyt, kun ollaan täällä itäisessä osassa Suomea tai itäpuolella niin sanotusti, niin on tullut esimerkiksi tämä itäraja-keskustelu aina välillä hämmentänyt sitä, että mistä on kysymys ja tässä tullaan moneen sellaiseen hyvin sensitiiviseen seikkaan, jossa sitten esimerkiksi kansallinen turvallisuusterminä, jos sitä miettii, niin kyllähän se lähtökohta on se, että siinä on se kansakunnan valtion etu tulee ensin ja sitten kun se on toteutettu, niin sitten on mahdollista ja helpompaa huolehtia ihmisistä ja alueista ja yhteisöistä. Ja sitten, koska hyvin tiedetään, että jos meillä on valtiot hajonneita ja muuta, niin siellä ei ole kenelläkään kivaa. Tai ehkä sillä jollain diktaattorilla tai millä lieneekään, niin kenties.

SPEAKER_00 [00:25:28]: Niin, joo, aika vaikeita kysymyksiä sitten jotenkin tässä kaikessa, niin Tärkeältä toisaalta tuntuu se, että sitten ne kansalaiset pysyy kartalla siitä, että mihin tämä päätöksenteko perustuu ja tämä keskustelu ja mitä ne on ne rajanvedot ja rajankäynnit sitten siinä, että mikä on perustellusti kansallisen turvallisuuden intressi milloinkin. Itse olen tässä… useamman vuoden kanssa turvallisuustutkijana toiminut, niin jotenkin pidän tärkeänä sitä, ja tavallaan tässä meidän surullisessa ajassa se on toisaalta myös positiivinenkin asia, että me jotenkin joudutaan keskustelemaan näistä kysymyksistä, ja niistä tulee sitten meidän kaikkien, koska meitä kansalaisia vartenhan tämä kansallisvaltio vähän niin kuin on olemassa.

SPEAKER_01 [00:26:31]: Kyllä, ja tämä on Tämä tematiikka on juuri kriittistä avointapuhetta siitä, että mitä ja miksi tehdään. Ymmärrän hyvin, että tässä tavallaan tullaan haasteiden eteen siinä suhteessa, että mitä esimerkiksi tietyt viranomaiset voivat avata tavallaan, että miksi tätä tehtään tai mitä ne uhkakuvat on, mutta siitä huolimatta itse ajattelen, että tätä pitäisi entisestään vahvistaa, koska kyllähän kansalaiset ymmärtää kyllä, että miksi maksan veroja ikään kuin, koska tässä on nyt kuitenkin puhutaan maailman mitassa poikkeuksellisen hyvästä valtiosta ja yhteiskunnasta, jonka säilyttäminen on monella tapaa monen etu. Ja sitten samanaikaisesti se helpottaa myöskin viranomaistoimintaa, että on selkeät pelisäännöt ja muuta, ja asioista puhutaan ikään kuin niiden oikealla nimellä. Tämä on tärkeää, tämä jatkuva rajanveto, että missä mennään. Koska tässä Sanotaan, että on olemassa liittyy tähän suvereniteettikysymykseen, niin on ikään kuin sellainen ajatus, että koska silloin joskus muinoin oli ikään kuin maailmalla ulkoisella oli paljon haasteita, erilaisia turvallisuusuhkia, jolloin sitten synnytettiin jonkin sortin tämmöinen suverenitoimija. Tänä päivänä lähtökohtaisesti valtio, joka lupaa sitten kansalaisille ja alamaisille, että okei, että käyttäydy hyvin ja maksa verosi ja noudata lakia, niin minä, valtio, huolehdin sinun turvallisuudesta sitten. Ja tämä sopimus on sellainen ikään kuin abstrakti tämmöinen, kukaan ei allekirjoita syntyessään sitä, mutta käytännössä tästä on kysymys. Ja tämän suhteen ylläpito, ja tässä tullaan, muistelen sitä teidän ensimmäistä podcastia, niin esimerkiksi se, että luottamusnäkymä tulevaan, että miksi Kannattaa jäädä Savoon? Miksi kannattaa käyttäytyä? Miksi kannattaa? Nämä ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä siitä, koska meidän yhteiskunta nojaa hyvin pitkälti tällaiseen luottamukseen ja siihen, että kaikki hoitaa tonttinsa mukaan lukien viranomaiset ja muuta. Tämä on tärkeää, koska jos luottamus hukkuu, katoaa, niin sen uudelleen rakentaminen on äärimmäisen hankalaa. Tämä on hiukan joskus aikanaan tullut asevelvollisuutta pyöriteltyä, niin tässä on vähän sitä samaa, että jos siitä kerran luovut, niin tänä päivänä sen kertominen sitten kansalaisille X maassa X, että sinua tarvitaan mahdollisesti aseisiin, niin länsinaapuri voi kertoa, ei ole kauhean helppoa. Tässä mielessä juuri se mahdollisuus tai asevelvollisuuden esimerkiksi olemassaolo on hyvä esimerkki siitä, että okei, että meillä edelleen siis maanpuolustusvelvollisuushan koskee kaikkia, mutta asianpuolustus lähtökohtaisesti miehiä, niin mitä se nyt lienee siinä 70 pinnaa tai jotain muuta, jotka käy. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että nähdään, että se kannattaa tehdä, tässä on tolkkua. Nämä ovat sellaisia asioita, joista meidän pitkistä jatkumoista kannattaa kyllä huolehtia. Ja samanaikaisesti tunnistamme hyvin tämän tietyn vastakkainasettelun milloin minkäkin kysymyksen, mutta tässä tullaan juuri sitten kysymykseen siitä, että mitä se Suomi on, mitä se lupaa, tarjoaa ja mitä meidän kansalliset intressit ja muuta on. Nämä ovat sellaisia asioita, että näitä olisi aina hyvä välillä kirkastaa. Poliittinen arkinen älämölö on tietysti ihan oma lukunsa ja usein kovin surullinen luku.

SPEAKER_00 [00:30:29]: Niin. Jollain tapaa tulee se ajatus mieleen, että aika olennainen asia tässä, että pystytään jakamaan sitä yhteistä ymmärrystä myöskin tästä kansallisen turvallisuuden perusteista ja ihan tulleen sitten tähän maanpuolustustahtoon ja siihen liittyviin myöskin ihan asenteisiin, niin on sitten tämmöinen, että meillä on osaamista osaamisesta huolehdittu, että me ymmärretään, että meillä on ei pelkästään medialukutaitoa, vaan ikään kuin tiedon hankkimisen ja tiedon lukutaitoa, että silloin se olisi se, mikä tekee meistä vahvemman.

SPEAKER_01 [00:31:19]: Kyllä. Ja tämmöinen juuri aika ajoin kaipaa sitä vuoropuhelua. Esimerkiksi valtionhallinto on sillä tavalla monesti tullut tässä vuosien varrella miettineeksi sitä, että meillä esimerkiksi semmoinen tutkijoiden, sanotaan nyt yhteiskuntapolitiikka, turvallisuuspolitiikka tai jotain muuta, mitä se tematiikka nyt onkaan, niin joskus toivoisi enemmän sellaista työurakiertoa, että käytäisiin vaikka jossain keskusvirastoministeriöissä töissä ja että meillä voitaisiin edistää ja tukea tämmöistä, koska sitä kautta myöskin semmoinen se tutkimustiedon ja tutkimuksen hyödyntäminen ja tiedon hyödyntäminen ja vaikuttavuus ja ihan varmasti myöskin sen tiedon huoltovarmuus vahvistuisi tätä kautta. Sitä plus sitten se, että jos olet vaan jossakin käytännössä koko ikäsi, urasi, niin kyllähän se väistämättä vaikuttaa siihen, että ymmärrätkö, näetkö, miten se asia toimii. Koska sitten esimerkiksi itse aikana pitkään olin yliopistossa, ja sitten kun meni niin sanotusti valtion viranomaistöihin tai turvallisuusviranomaiseen, niin kyllähän se maailma on aavistuksen toisenlainen, kun katsot sitä sieltä sisältä päin.

SPEAKER_00 [00:32:46]: Kyllä. Ehkä tässä on nyt tullut aika pitkä polku kuljettua kansallisen turvallisuuden käsitteen perusteista tänne arkiseen viranomaistoimintaan ja tiedon käyttöön siellä. Ja sitten todettu, että osaaminen ja sen tutkimustiedon saaminen mukaan sinne viranomaistyön kehittämiseen ja tämmöinen vuorovaikutus näiden maailmojen välillä, niin olisi varmaan aika olennaista.

SPEAKER_01 [00:33:23]: Kyllä, ja tämä syy, miksi nyt täällä Kuopiossa tänään itsekin olen, niin tämä tuloisuusklusterihanke ja muu, että just se, Tavallaan jos mietitään tietoa, että millaisia erilaisia tietotarpeita, mahdollisuuksia täällä eri tahoilla on ja niiden hyödyntäminen ja yhteisen pohjan perustan, oli se sitten monitoimijoita tai ehkä joku pari valiakko jossakin kohtaa, niin tämä on merkittävä semmoinen, mitä tulisi edistää ja tukea, että saataisiin se täälläkin seudulla oleva monipuolinen ja merkittävä osaaminen mahdollisimman hyvin hyödynnettyä.

SPEAKER_00 [00:34:06]: Ja semmoista verkostoa tässä sitten ollaan rakentamassa ja toivottavasti täältä Savosta sitten moneen suuntaan Suomessa ja ehkäpä kansainvälisestikin. Tärkeintä on, että meillä on nämä vuorovaikutukset joka suuntaan tässä aina olemassa. Tässä oli meidän tämänpäiväinen keskustelu varmaan aika hyvin paketissa. Kiitetään Karilaitista ja eihän tässä ole hätiä mitiä. Kiitos.

SPEAKER_01 [00:34:39]: Kiitos.