SPEAKER_01 [00:00:00]: Tänään ei hätiä mitiä podcastin vieraana meillä on Itä-Suomen aluehallintoviraston eli Avin ylijohtaja Markku Tervahauta. Tervetuloa. Kiitos. Olet tosiaan tässä aika tuore tapaus itse asiassa Avin ylijohtajana täällä. Sinut muistetaan sitä ennen viimeksi THL pääjohtajana, mutta sitten sinulla on aika pitkä tausta täältä. Pohjois-Savosta olet ollut kunnanjohtajana ja mitäs kaikkia polkuja olet kulkenut?
SPEAKER_00 [00:00:36]: No joo, siis olen ammatiltani lääkäri ja itse asiassa tänne Pohjois-Savoon tulin aikanaan tuohon silloisen Kuopion nykyiseen Itä-Suomen yliopistoon opiskelijaksi vuonna 1984. Ja siitä lähtien oikeastaan sitten olen täällä Pohjois-Savossa kyllä ollut vaikuttamassa lukuottamatta tuossa kuuden vuoden pätkään, jonka olin Helsingissä sitten töissä muun muassa siellä THL ja sitä edeltävästi jonkun aikaa myöskin sosiaali- ja terveysministeriössä. Ja Kuopion kaupungilla olin sitä ennen toimialajohtajana ja titteli taisi vaihtua just siinä vaiheessa, kun mä vaihdoin maisemaa, niin apulaiskaupunginjohtajaksi. Siinä meni semmoinen kahdeksisen vuotta. Kuopion kaupungilla ja sitä ennen olin tosiaan Leppävirralla erilaisten sattumusten kautta sitten kunnanjohtajana puolenkymmentä vuotta ja sitä edeltävästi olin siellä sitten sosiaali- ja terveystoimialan johtajana. Sitä ennen kiuruvedellä ja sitten Sisä-Savossa Suonenjoella niissä sotetehtävissä. Työura on pääasiassa ollut täällä Pohjois-Savossa.
SPEAKER_01 [00:01:43]: Onko tuota lääkäri kunnanjohtajana niin Antaako se hyvää perspektiiviä kunnan toimintaan?
SPEAKER_00 [00:01:51]: Ehkä se sopetti laajempaa ymmärrystä siitä, että mistä kunnassa on kysymys ja erilaisten kunnan toimintojen ja päätöksenteon merkityksestä. Se oli aika avartava kokemus kyllä. Mutta niin kuin sanoin, niin erilaisten sattumusten kautta siihen tehtävään silloin tulin ja se oli ihan antoisaa työtä, mutta sitten kuitenkin mielipalo takaisin hieman tänne omalle alalle sitten, joka on ollut se sosiaali- ja terveydenhuolto. Tosin nyt sitten olen kyllä taas enempi tällaisissa yleishallinnollisissa rooleissa sitten tässä Itä-Suomen aluehallintovirasto ylijohtajana.
SPEAKER_01 [00:02:37]: Miten tässä meitä kaikkia Herätteli koronapandemia ja nyt kun varautumisesta puhutaan, niin sehän ei nyt tullut mitenkään kauhean yllätyksenä, että sitä ei nyt voisi sanoa edes minkään väriseksi joutseneksikaan. Mutta minkälainen tavallaan se episodi oli sun oman uran varrella?
SPEAKER_00 [00:03:02]: No siitä varmaan riittäisi pidemmäksikin aikaa sitten pohdiskelua ja keskustelua, mutta siinä mielessä olet oikeassa, että kyllähän kaikenlaiset asiantuntijat varoittelivat ja tiesivät sen, että jonain päivänä pandemia tulee. Ja niitähän on ollut tietysti jonkinlaisin välein historiassakin aina. Nyt sitten, kun maapalloa on aika kansutettu ja ihmisiä on paljon ja ne liikkuu paljon ja ollaan kanssakäymisissä keskenään, niin ehkä siinäkään mielessä ei ollut yllätys se, että aika nopeasti tapahtui tämmöisen zoonoosiksi arvioidun sisäläinvälitteisen taudin leviäminen ympäri maailmaa. Ehkä tällaisena Terveysturvallisuusnäkökulmana voisi toisaalta sanoa sen, että onneksi tämä pöpö ei ollut sen vaarallisempi, koska hyvin tiedämme, että meillä on vielä paljon virulentimpiä, eli tappavampia ja hankalampiakin viruksia olemassa ja bakteereita tässä maailmassa. Mutta kyllähän se pisti nykyaikaisen yhteiskunnan aika lailla sekaisin. Siitä on ollut varmaan monenlaista oppia. Ja ehkä yhteiskunnallisia muutoksia, jos ajatellaan vaikka jotain etätyökulttuuria tai Teamsin kaltaisten yhteydenpitovälineiden käyttöä ja tämän tyyppisiä asioita seurassa. Mutta sitten taas jotenkin ehkä jälkiarvioina sekin, että Mä en ole ihan varma, että ollaanko me nyt kauhean paljon valmiimpia seuraavaankaan pandemiaan. Aika nopeasti ihmismieli sitten jollain tavalla unohtaa ja haluaa siirtyä johonkin seuraaviin aiheisiin. Ja sitten tähänkin teemaan liittyvä varautuminen ja siihen paneutuminen on kyllä jäänyt mun mielestä vähän kesken.
SPEAKER_01 [00:05:08]: Niin, ja useinhan tavallaan se vähän ongelma sitten on se, että toisaalta… Hyvä tietysti, jos opitaan tapahtuneesta, mutta sitten aina varaudutaan siihen, mikä muistetaan, mikä oli. Eli tavallaan sitten meillähän voi tulla monenlaisia uhkia ja erilaisia riskejä, mitä voi realisoitua. Miten me nähdään niitä, miten me varaudutaan näiden oppien kautta tulevaisuuteen.
SPEAKER_00 [00:05:38]: Kyllä joo, ja sitten tietysti kaikenlaisiin kriiseihin liittyy informaatio yhteiskunnassa, kaikenlaiset salaliittoteoriat ja dis-mis-informaatiot ja erilaisten asioiden ikään kuin poliitisoituminen ja paljon sellaista, jotka ei ole varsinaiseen asiaan liittyviä, vaikkapa nyt lääketieteellisiä kysymyksiä. Silloin syntyy tällainen sosiaalinen kriisi. helposti tuollaisen tilanteen yhteydessä, varsinkin sitten, kun se on noin pitkittynyt. Kyllä sellaiset asiat siinä tuli vahvasti esille. Ehkä kuitenkin suomalaisen varautumiskulttuurin ja yhteiskunnan sellainen tietynlainen Yhtenäiskulttuuri oli vahvuus. Jälkeenpäinkin arvioituna se tapa, jolla pandemiaa hoidettiin erityisesti Pohjoismaissa, oli keskenään suhteellisen samankaltaista ja maailman mitassa selvittiin aika hyvin.
SPEAKER_01 [00:06:40]: Eli meidän hallintorakenteet, tässä oli kuitenkin paljon alueita, että miten eri alueilla asiaa pystyttiin hoitamaan, niin ne toimi kuitenkin lähtökohtaisesti.
SPEAKER_00 [00:06:54]: Kyllä ne aika hyvin toimi ja terveydenhuolto toimi, vaikka oli tietysti lujilla. Kansalaiset oli mun mielestä hyvin, ehkä sana tottelevaisuus on väärä, mutta he ottivat asiantuntijoiden vinkit ja suositukset varsin hyvin huomioon. Ja sillä oli kyllä iso merkitys siinä, että säästyttiin enemmiltä uhreilta ja sairastumisilta ja kuolemilta tässä. Tietysti erittäin iso merkittävä tekijä siinä myöskin oli rokotteiden kehityksen nopeus. Saatiin sellaiset rokotteet, jotka olivat vaikeita tautitapauksia ehkäiseviä. Huoltovarmuuskysymys oli se, että älyttiin tehdä yhteishankinta rokotteiden osalta EU-tasoisesti, jossa ei syntynyt varsinaista kilpailualantaa siitä, että isot maat tai tai iso raha veisi kaikki rokotteet, vaan aika tasa-arvoisesti sitten saatiin niitä EU-alueella kaikki alle, ja se oli hyvä.
SPEAKER_01 [00:08:17]: Oliko tässä EUlla, tavallaan oliko siihen todellakin sitten olemassa valmius, että miltähän se siellä kulisseissa näytti, kuinka helposti se sitten syntyi tämä päätös?
SPEAKER_00 [00:08:28]: Minusta tuntuu, että siihen ei ollut varsinaista valmiutta, eli kyllä se syntyi sitten siinä tilanteessa reaktiivisena, tahtotilana, että tehdään yhteishankinta. Ja sitten kuitenkin, kun on kysymys kaupallisesta toiminnasta ja siis tarkoitan tuotantopuolella ja lääkeyhtiöiden tuotteiden sitten tosi suurin volyyminen myynti yhteiskunnan käyttöön, niin kyllä se tällaisena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvototeutuksena oli sitten myöskin aika hyvä.
SPEAKER_01 [00:09:05]: Miten tämä Rokotteiden merkityshän on varautumisessa ollut aika hyvin tiedossa jo. Muistan ainakin, että koko 2000-luvun on siitä puhuttu. Mainitsit huoltovarmuuden ja sen, että jos ajatellaan tulevia tilanteita, niin millä tavalla, jos ajatellaan Suomea, niin millä tavalla me ollaan varauduttu? Mitä me voidaan Suomessa tehdä?
SPEAKER_00 [00:09:34]: No joo, tuota… Silloin jo koronan aikana ruvettiin sitä pohtimaan, että miten sitten joissain muissa tilanteissa saataisiin esimerkiksi kotimaista rokotetuotantoa tai jotakin sen tyyppistä aikaiseksi. Meillähän ei varsinaisesti tällaista ole. teollisen luokan rokotetuotantoa ole enää. Samoin kuin muukin kaikki lääkkeiden tuotanto, niin sehän on valtavan keskittynyttä ja globaalia isoa bisnestä. Siinä sitten sellaista pohdintaa syntyi myös, että voisiko Pohjoismaiden kesken syntyä jotain varautumiseen ja valmiuteen liittyvää. Huoltovarmuuskeskus on näitä asioita ymmärtääkseni edelleenkin hieman selvitellyt, mutta että siinä ei oikein käyttökelpoinen malli ole sellainen, että me sitten pystytetään se rokotetuotanto, kun se hätä on kädessä, vaan sen ikään kuin sen niiden tuotteiden tuotannon pitäisi olla koko ajan olemassa, ja silloin voidaan sitten se tuotantolinja kääntää aika nopeasti tilanteen niin vaatiessa johonkin tiettyyn rokotevalmisteeseen kohdistuvaksi, suuri volyymisemmaksi. Mutta meillä ei Suomessa tällaista valmiutta ollut silloin eikä sitä ole nytkään. Ja siinä mielessä toistuu juuri tämä, että on hyvä olla iso porukka kavereita, joiden kanssa homma hoidetaan yhdessä. Ja EU oli siihen mainio silloin. Ja uskoisin, että samantyyppisesti varmaan koetettaisiin nytkin ratkaista, jos tällainen pandemian kaltainen tilanne syntyisi. Ja tuossa äsken puhuin siitä pohjoismaisesta yhteistyöstä, niin sekin on tällaiseen suurin volyymiseen asiaan hieman ehkä pienehkö väestöpohjaltaan. Siitä puuttuu nimenomaan se arkisen palvelun tai sen tuotannon ylläpito, joka olisi vaatimuksena siihen, että voidaan suunnata sitä rokotetuotantoa toisin. Eli tähän asiaan on kyllä kiinnitetty tosi paljon huomiota, ja kyllä se varmaan nyt paremmalla tollalla on kuin mitä oli koronan alkaessa valmius näihin asioihin, mutta uskoisin, että edelleen kuitenkin aika lailla samalla mallilla ehkä mentäisiin.
SPEAKER_01 [00:12:07]: Niin, sitä tavallaan tämä, jos on ymmärtänyt itse oikein, niin tavallaan koronahan oli, Tietyllä tavalla sitten kun yllätys, että se koronaviruksena ei pitänyt tämmöisenä olla ja vissiin ei vieläkään oikein tiedetä, mistä se sitten olikaan kotosin tai näin. Mutta tavallaan jos ajatellaan, että nythän me kuitenkin varmaan eikö me jollain tasolla tiedetä, että mitä ne on ne potentiaaliset pandemian aiheuttajat, että pystyykö tavallaan sitä katsoen sitten varautumista rakentamaan?
SPEAKER_00 [00:12:43]: Joo, totta kai ja sitähän tehdään koko ajan. Eli meillähän on nämä erityisesti influenssavirukset sellaiset, jotka joka vuosi kiertää maapalloa ja viruksille on ominaista eliökunnolle muutenkin mutaatiot, että niiden perimä muuttuu ja se perimä muuttaa sitten niiden yleensä sitä niin sanottua virulenssiä, joka on se taudin aiheuttamiskyky. Sitä kautta myös vaarallisuus. Influenssavirusten osalta on nähty, että aina tietyn aikavälin syntyy vähän vahvempi ja voimakkaampi epidemia. Niin sanottu sika-influenssahan oli siitä esimerkki. Koronaviruksen osalta ehkä tuli sitten hieman yllätyksenä tämä, että sieltä kääntyi näinkin hankalan epidemian aiheuttaja. Mutta kyllähän se alkukoti jollain tavalla kuitenkin paikantuu sinne Kiinaan. Ja siitähän ei tutkijat… Enää ei jälkikäteen saa täyttää selvyyttä ja varmuutta, että mistä se tuli, mutta kyllä se yleisin käsitys on se, että se siirtyi sieltä jostakin sivettikissoista ihmiseen.
SPEAKER_01 [00:14:02]: Joo, kyllä. Ja sitten meillä on lintuinfluenssa, MSRA ja tämmöisiä.
SPEAKER_00 [00:14:09]: Joo, MRSA on sitten taas bakteeri, joka sitten on resistentti antibiooteille.
SPEAKER_01 [00:14:17]: Aivan.
SPEAKER_00 [00:14:18]: Ja silloin sitten varsinkin jos henkilöön, jonka vastustuskyky on jostain syystä jo muutenkin ehkä perussairauksien vuoksi heikentynyt, niin silloin voi olla hankaluuksia saada sitten häädettyä voimakkaillakaan lääkkeillä sitten tällaisia tulehduksia pois, jos ne pöpöt oppii vastustamaan sitten sitä antibioottin ainetta. Tämmöisiä luonnonilmiöitä koko ajan meidän elinympäristössä piilee riskeinä, mutta se on elämää.
SPEAKER_01 [00:14:53]: Miten ajatellaan tätä, Pohjois-Savo täällähän on aika vahva, meillä on iso yliopisto, jossa on vahva lääketieteellinen, sinäkin olet koulusi käynyt, ja tämmöinen tutkimuspohja lääketeollisuuden tuotantoa, niin miten sitten Millä tasolla tämmöisesti alueellisesti pystyisi siis kehittämään tämmöistä, jos nyt vaikka sanotaan olemaan toimija tämmöisessä rokotetuotannon tekemisessä?
SPEAKER_00 [00:15:30]: No kyllä se ehkä olisi semmoinen kumppanuuksien kautta syntyvä rooli, että silloin voitaisiin ajatella, että jos meillä on joku valmistaja, jota nyt nopeasti pitää saada väestön käyttöön, suuria määriä, niin silloin tällainen useammassa hubissa, useammassa tuotantolaitoksessa tapahtuva tuotanto olisi järkevää. Itse asiassa koronankin aikana tapahtui näin, että kun silloin alkuvaiheessa oli niitä testaus-, koronatestikapasiteetti oli kovin vaatimaton ihan alkuun. Ja siitäkään ei ollut juuri teollista tuotantoa vielä maailmalla kehittynyt, niin silloin THLssä ollessa Valjastettiin täällä Kuopiossa oleva laboratorio sitten myöskin tekemään niitä koronatutkimuksia, joka ei ollut sen laboratorion sitä peruskauraa arkisessa tilanteessa. Juuri näin pitää tehdä, että silloin otetaan voimavarat käyttöön kaikista niistä lokalisaatioista, joissa se on mahdollista. Kuopiossa on laaja-alainen osaaminen sekä lääkepuolella että ylipäätään lääkkeellä. terveydenhuollossa. Tämä tietysti on teemana myös tällainen väestötasoisuutta koskeva. Jos me mietitään yksittäisen potilaan hoitoa, niin se on vähän erilaista asiaa, mutta silloin kun puhutaan tällaisista väestötasoisista asioista, niin niissä ehkä sellainen perinteinen kansanterveysosaaminen on ihan tärkeää ja ymmärrys siitä, mitä väestötasoisuus voi tarkoittaa.
SPEAKER_01 [00:17:08]: Tässähän tullaan sitten vähän tähän yleisempään kuvaan, kun olet nyt siellä Avin ylijohtajana ja AVI vastaa monella tavalla tämmöisestä julkisen hallinnon palveluista ja ehkä juuri tästä, millä tavalla väestötasolla asioita hallitaan ja riskejä sekä terveys että muita riskejä, niin miten ajattelet nyt Avin merkitystä alueellisessa varautumisessa?
SPEAKER_00 [00:17:36]: No joo, siis kaikista suoraviivasin merkitys on siinä, että Avellahan on lakisääteinen tehtävä järjestää varautumiskoulutusta, eli aluiset maanpuolustuskurssit on avien järjestämiä. Tässä Itä-Suomen alueellakin vuosittain järjestetään niin sanottuja peruskursseja, jotka kestävät viikon. Maakunnittain Etelä-Savossa, Karjalassa, Pohjois-Savossa jokaisessa ei ole joka vuosi kurssia, mutta pari kurssia vuodessa järjestetään. Yhteistyössä puolustusvoimien kanssa tätä tehdään. Yleensä noin viiden vuoden päästä kurssitetaan vielä nämä kurssin käyneet kertauskurssilla, joka on parin päivän mittainen. Tämä on se kaikista selkein ja suoraviivaisin tehtävä, joka liittyy tähän varautumisen ja valmiuden ja kokonaisturvallisuuden kokonaisuuteen. Konsepti on hyvin samankaltainen kuin valtakunnallisella maanpuolustuskurssella, joka on tullut käytyä tiedän sen kokemuksesta. Se, että on tasokkaat luennoitsijat, on se kokonaisyhteiskunnallinen näkemys. Siellä on mahdollisuus ikään kuin vertaiskehittämisen ja harjoittelun puitteissa kurssilaisten testata vähän sitä omaa varautumistaan ja ajatteluansa ja valmiuttansa. Ne on sellaisia asioita, joita ei ehkä tässä arkisessa työssä ja elämässä usein tulla miettineiksi. Tässä nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja näissä maailman turbulensseissa kurssit ovat tosi kysyttyjä. Tulijoita niille olisi paljon enemmän kuin mitä voidaan ottaa. Yleensä kurssipalaute on myöskin tosi korkea. Kurssalaiset ovat olleet tosi tyytyväisiä siihen antiin, mitä ovat näissä saaneet. Rikkaus on se, että siellä pystyy nimenomaan tapaamaan eri yhteiskunnan aloilta olevia toimijoita ja pystytään havaitsemaan yhdessä kaikkien roolin, osallisuuden merkitys näissä asioissa ja ymmärretään se, että keskinäisriippuvuudet on tosi suuria näissä. Tämä on se Avin oleellisin rooli tässä.
SPEAKER_01 [00:20:14]: Eli tuota kautta monenlaiset alueellisesti Myöskin nämä erilaisten alojen osaajat, toimijat, yrittäjät eri hallinnon tehtävissä olevat, että itsekin olen käynyt nämä alueelliset ja myöskin sen valtakunnallisen kurssin, niin tavallaan juuri se, että meidän idea kuitenkin tässä kokonaisturvallisuuden konseptissa on tämä yhteistyö, jolloin se olennainen asia on se, että on se ymmärrys siitä, että mitä se kaveri tekee. Ja sitten se, että miten se liittyy siihen isompaan kokonaiskuvaan.
SPEAKER_00 [00:20:53]: Kyllä, ja tietystihan se perusajatus siellä takana on se, että se väestön toimintakyky ja henki ja terveys erilaisissa tilanteissa pystyttäisiin mahdollisimman hyvin turvaamaan. Ja silloin myöskin korostuu juuri tämä alueellinen toimintakyky. Eli ei sieltä Helsingin kirkolta kaikkia tilanteita pystytä kovin hyvin hoitamaan ja taklaamaan. Kyllä se alueellinen toimintakyky ja sen ylläpito on tosi tärkeää.
SPEAKER_01 [00:21:21]: Että ehkä toi oli just se, mikä vähän siinä koronan yhteydessä, kun se oli meillä niin, oli poikkeuksellinen todellakin, että kun poikkeusolot todettiin, niin silloin tavallaan sitten tuli enemmän asioita, jotka tuli sitten sinne siellä senaatintorin äärellä päätettäviksi ja valtioneuvoston tekemisiksi. Niin tavallaan me ehkä vähän ollaan, ei aina muisteta sitä, että todella näiden tilanteiden hallinta tapahtuu loppupeleissä useimmiten aluelähtöisesti.
SPEAKER_00 [00:21:53]: Kyllä joo, ja sitten tietysti ehkä siinäkin kävi vähän niin, että se ministeriöiden ja valtioneuvoston rooli tuli vähän ehkä turhan operatiivisiksi suhteessa siihen, mitä oikeastaan lainsäädäntö mandatoi. Tietysti valtioneuvoston tehtävä on hoitaa yleinen strateginen ohjaus ja sitten tarvittaessa tehdä lainsäädäntömuutoksia ja nopeitakin ratkaisuja sillä puolella ja ehkä kohdistaa rahoitusta ja huomiota erilaisiin asioihin tilanteen mukaan, mutta sitten se, että jos ikään kuin mennään vähän sellaiseen mikrogan manageeraavaan jossa sitten ruvetaan niin sanotusti puuttumaan asioihin, jotka siellä alueilla olevilla viranomaisilla on omassa päätösvallassaan, niin silloin syntyy myöskin sekaannusta. Ja kyllähän näitäkin tilanteita koronan aikana tuli.
SPEAKER_01 [00:22:49]: Miten nyt sitten puhutaan taas tämmöisestä hallinnon uudistuksesta siellä? Aluehallintovirastot, AVID, ikään kuin tämmöisenä nykyisenä rakenteena puuttuvat. muuttaa muotoaan ja tulee jotenkin vähän niin kuin yksi keskuskohta ja sitten alueellisesti toimivat toimipisteet, niin millä tavalla tämä, mitä tämä vaikuttaa tähän nyt sitten tähän aluelähtöiseen tekemiseen ja varautumiseen?
SPEAKER_00 [00:23:20]: Joo, siis tässä on kysymys siitä, että siis vuoden 26 alustahan pitäisi sitten aloittaa uusi lupa- ja valvontavirasto, joka on valtakunnalla. Ja siitä on tällä hetkellä valtiovarainministeriössä lainsäädäntövalmistelu ja myöskin tämmöinen toimeenpanohanke käynnissä jo. Ja sitten ensi keväänä, tuossa 25 keväänä, niin silloin eduskuntaan sitten pitäisi tulla tästä lainsäädäntö hyväksyttäväksi näillä näkymin. Ja siinä rinnalla sitten kulkee valtion aluehallinnon uudistus koskien myöskin elyjä. ja niistä muodostuu sitten jatkossa 10 elinvoimakeskusta, joka tässä meidän alueella tarkoittaa sitä, että Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon ELYt yhdistyvät yhdeksi Itä-Suomen elinvoimakeskukseksi, tai sitä en ihan varmaan vielä tiedä, että mikä sen nimi sitten tulee olemaan, mutta joka tapauksessa tämmöinen yhdistyminen tapahtuu sillä puolella. Ja Suomessahan on siis kuusi aluehallintovirastoa tällä hetkellä, jotka ovat siis lupa-, valvonta- ja ohjaustehtäviä tekeviä organisaatioita. Ja nämä sitten yhdistetään toisaalta valtakunnalliseksi yhdeksi virastoksi. Siihen tulee mukaan sitten myöskin Valvira, joka on sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja alkoholihallintoa ja tämmöisiä asioita valvova viranomainen kansallinen sellainen. Ja sitten sieltä elinvoimakeskuksien tai nykyisten elyjen puolelta siirtyy sitten iso iso joukko tämmöisiä ympäristölupa- ja ympäristövalvontatyyppistä henkilöstöä myöskin tähän lupa- ja valvontavirastoon. Kyllä sen tehtävänä, sen LVVn tehtävänä on sitten edelleenkin nämä samat vastuualueet, pelastustoimi, sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus- ja varhaiskasvatus, kulttuuri, liikunta-asiat ja sitten ympäristöluvat, jotka on nyt nykyisinkin avien tehtävinä. Henkilöstö varmaan jatkaa pääsääntöisesti työskentelypaikkakunnilla siellä, missä nytkin ovat, mutta erillinen alueellinen vastuu- ja johtotason henkilöstö poistuu. Eli ei ole enää sitten, esimerkiksi tämä Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan virka, niin se on semmoinen, joka poistuu. Ja uuteen virastoon tulee sitten pääjohtaja, ja sitten on nämä äsken mainituissa substansseissa toimivat osastot, ja niillä on sitten omat osastopäällikkönsä. Eli se on hyvä kysymys, että miten sitten varmistetaan, kun on ajatus, että myöskin nämä maanpuolustuskurssit, alueelliset sellaiset siirtys sitten sen valtakunnallisen viraston järjestämiksi, niin miten ne hoidetaan ja minkälaiset yhteysupseerikäytännöt niin sanotusti tähän syntyy sitten, että se alueellinen yhteistyö ja kumppanuus ja ymmärrys siitä, että miten siellä toimitaan yhdessä, niin kyetään siinä sitten ylläpitämään. On se mahdollista, mutta siihen täytyy mielestäni kyllä sitten panostaa erityisesti, että on selvää, että kenenkä vastuulla se on se toiminta ja miten se sitten hoidetaan. Siellä on siinä lakiluonnoksessa lausuttu niin, että syntyisi tämmöiset varautumisen yhteistyöalueet, jotka olisivat nämä samat, jotka ovat näitä nykyisten hyvinvointialueiden yhteistyöalueita, eli niin sanottu viiden malli, jolloin mentäisiin tälläkin alueella äsken mainitulla kolmella maakunnalla vielä lisättynä Keski-Suomella. Se olisi yksi varautumisen yhteistyöalue, jonka puitteissa sitten todennäköisesti se uusi organisaatio pyörittäisi näitä niin sanottuja valmiuskomiteat. Valmiustoimikunnat. Ne olisi kanssa sitten viidellä alueella ja sitten sillä samaisella alueella sitten järjestettäisiin tätä maanpustuskurssitoimintaa ja myöskin sitten valmiusharjoituksia.
SPEAKER_01 [00:27:52]: Just. Varmaan aika olennaista tässä kaikessa on se, että millä tavalla sitten tieto ja tuntemus niistä verkostoista. Ehkä tämä on juuri tämmöinen tiedonhallinnan ja sitä kautta sitten sen yhteistyön rakentamisen haaste.
SPEAKER_00 [00:28:09]: Ehdottomasti joo. Ja sitten tietysti se, että vastuutetaan. Se on selkeää, että kuka sitten vastaa niistä yhteyksistä ja yhdyspinnoista siellä.
SPEAKER_01 [00:28:21]: Joo. Vaikutelma on, että suhtaudut kuitenkin ihan rauhallisesti tähän, että millä tavalla Suomen alueellinen varautuminen järjestyy myös näissä uusissa hallintorakenteissa. Mikä sun ajatus on, että mitä olennaisia keskeisiä asioita on, mitkä vaatii huomiota näiden äsken mainittujen lisäksi?
SPEAKER_00 [00:28:45]: No… Ehkä siinä on, kun meillä on aika tuore tämä hyvinvointialueuudistus, ja niin kuin me kaikki tiedetään, niin se siitä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaa, mutta myös pelastustoimesta. Ehkä sellainen väestötasoinen ajattelu, joka koskee pelastustoimen tarpeita, ja myöskin erityisesti sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon toimintoja, niin se on ollut vähän paitsiossa tässä viime aikoina keskustelussa, jossa on enemmän puhuttu sairaaloista ja ehkä erityisemmän tason asioista. Mutta kansanterveyttä rakennetaan ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että koko väestö huomioidaan ja nimenomaan alueellisesti painotetulla tavalla. Kyllä tässä varmaan lähivuosina sitten askaretta riittää myöskin sillä uudellakin virastolla, että se pystyy tukemaan sitten siinä laillisuusvalvonnassa ja muussa ohjauksessa, että tämä hyvinvointialuekokonaisuus pääsee paremmin ja paremmin jaloilleen ja myöskin sitten osoittautuu taloudellisemmin toimivaksi.
SPEAKER_01 [00:30:07]: Just, joo. Eli haasteita on, mutta ne ovat voitettavissa ja nämä ovat tehtävissä. Että varmaan todellakin tämä, mitä mainitsit, kansanterveys ja koko väestön huomioiminen, niin sehän luo pohjan sitten tämmöiselle, mitä me nyt tässä ajetaan takaa, kokonaisturvallisuusalueellista resilienssiä.
SPEAKER_00 [00:30:29]: Ehdottomasti näin ja kyllä Suomessa on kuitenkin totuttu aika paljon siihen, että jokainen ihminen ja hän omassa elinympäristössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti voisi elää ja toimia, niin tästä on hyvä pitää edelleen kiinni, joka lisää luottamuspääomaa yhteiskunnassa. Pikkusen on huolta ja surua siitä, että meidän keskustelukulttuuri on viime aikoina ja viime vuosina ollut aika polarisoitumisen suuntaan menevä. Kyllä tässä tarvittaisiin enemmän läheisiä ihmisiä huomioivaa ja ystävällisempää toimintakulttuuria kaikkien välillä. Sen puitteissa on tietysti hyvä ajatella, että myöskin kyetään ylläpitämään sitä Melkeinpä maailman parasta suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
SPEAKER_01 [00:31:28]: Tässä ihan positiiviset näkymät edessä. Voidaan todeta tietysti, että ei hätiä mitiä, kun hyvään suuntaan asioita rakennetaan. Kiitos vierailusta, Markku Tervahauta.
SPEAKER_00 [00:31:42]: Kiitos.