Petra Laakso, Savonia-ammattikorkeakoulu 
12.3.2021

APOA-hankkeessa  (Oppimisanalytiikka – avain parempaan oppimiseen AMKeissa) toteutettiin keväällä 2019 Savonia-ammattikorkeakoulussa opiskelijoille kaksi työpajaa, joissa pyrittiin saamaan tietoa opiskelijoiden oppimiskokemuksista. Ensimmäinen järjestettiin muotoilun päiväopiskelijoille, ja toinen tässä tekstissä esiteltävä työpaja matkailu- ja ravitsemisalan toisen opintovuoden monimuoto-opiskelijoille. Työpajaan osallistui 13 opiskelijaa.  

Työskentely käynnistyi sillä, että opiskelijoita kehotettiin muistelemaan opintojaan kuluneiden vajaan parin vuoden ajalta ja piirtämään opintojensa kulusta käyrän muotoiluopiskelijoidenkin työpajassa käytetylle pohjalle. Opiskelijoita pyydettiin myös kuvailemaan, mistä käyrän kehityskulut johtuivat – mitä tuolloin tapahtui ja millaisia tunteita opiskelija koki. Tärkeää oli kirjata syitä sille, miksi käyrä on lähtenyt laskuun tai nousuun. 

Halu oppia uutta kantaa läpi haasteiden 

Käyrien yhteyteen merkittiin oppimista tukeneiksi muuttujiksi useimmin uuden oppiminen ja mielenkiintoiset opintojaksot. Nämä kielivät aidosta halusta oppia uutta. Kolmanneksi eniten mainintoja sai motivaatio, ja nousevia käyriä selitettiin sen ohella myös hyvällä energiatasolla: moni totesi opiskelun sujuneen hyvin kesäloman jälkeen. 

Oppimista vaikeuttivat selvästi eniten opintojen ulkopuoliset asiat. Monimuoto-opiskelijoille yleinen tasapainottelu opiskelun, työn ja perhe-elämän välillä näkyi myös siinä, että moni kertoi ajanpuutteen aiheuttavan ongelmia. Myös hyödyttömien tai liian helppojen opintojaksojen kerrottiin haittaavan oppimista. 

Vaikka monimuoto-opiskelijoilla on aikataulupaineita, eivät he kuitenkaan halunneet päästä opinnoissaan helpolla, vaan toivoivat opiskeluun panostamansa ajan olevan haastavaa ja antoisaa. Päätelmää tukee myös se, että uuden oppimisen todettiin lisäävän opiskelumotivaatiota.  

Seuraavaksi opiskelijat jaettiin pienryhmiin, joissa he esittelivät oman käyränsä toisilleen ja keskustelivat oppimista tukevista ja haittaavista tekijöistä. Pienryhmät koostivat erilliselle paperille yhteisen näkemyksensä mukaisen tiivistyksen ja esittelivät koontinsa koko ryhmälle, minkä jälkeen niistä keskusteltiin yhdessä.  

Pienryhmien yhteenvedoissa korostettiin ryhmän tuen merkitystä. Myös selkeät ja hyvin aikataulutetut opintojaksot keräsivät kiitosta, samoin välipalautteen saaminen. Mielenkiintoisia ja työelämälähtöisiä aiheita opintojaksoilla arvostettiin ja sidosryhmätyöskentelystä pidettiin. Oman motivaation ohella myös työssä karttuneen käytännön kokemuksen kerrottiin tukevan oppimista. 

Oppimista haittaaviksi tekijöiksi nousivat motivaation puute ja ajankäytön ongelmat. Muun elämän kiireiden ja kriisien todettiin tulevan opiskelun edelle. Tekniset ongelmat olivat vaikeuttaneet etenemistä etenkin opintojen alkuvaiheessa. Joskus ongelmia tuli myös myöhemmässä vaiheessa – ohjelmia ja alustoja oli hankala hahmottaa, koska opiskelu ei ollut jokapäiväistä.  

Työelämälähtöisyys keskiössä 

Seuraavaksi työpajassa siirryttiin miettimään ratkaisuja. Seinälle kiinnitettiin suuret paperit, joihin kirjoitettujen kysymysten avulla opiskelijoilta kerättiin kehitysehdotuksia. Kysyimme, miten oppimista voisi tukea paremmin, miten opiskelija voisi paremmin tietää oppineensa oikeita asioita, millaista tietoa opiskelija olisi kaivannut osaamisensa kehittymisestä ja millä tavalla opiskelija voi hyödyntää oppimaansa työelämässä.  

Jokaisen opiskelijan tuli miettiä jokaiseen kysymykseen 1–4 vastausta. Vastaukset kirjoitettiin erillisille lapuille, jotka kiinnitettiin kysymyspapereihin. Lopuksi opiskelijat kiersivät lukemassa vastaukset ja äänestivät mielestään kahta parasta vaihtoehtoa. Tämän jälkeen projektiryhmän jäsen luki ääneen eniten ääniä saaneet ratkaisut, ja niistä keskusteltiin yhdessä. 

Oppimisen parempaan tukemiseen liittyvän kysymyksen parhaiksi ehdotuksiksi nostettiin opintojaksojen työelämälähtöisyys ja se, että tehtäviä ripoteltaisiin pitkin opintojaksoa yhden ison lopputehtävän sijaan. Osaamisen kehittymiseen tarvittavaa tietoa kartoittavassa kysymyksessä nousi varsin yksimielisesti parhaaksi ajatukseksi se, että opettajilta pitäisi saada enemmän sanallista palautetta.  

Kysymyksen ”Mistä voisit tietää paremmin, että olet oppinut oikeita asioita?” osalta vastauksissa ja äänestyksessä oli suurta hajontaa, eikä mikään yksittäinen ajatus noussut suosituimmaksi. Osa ajatteli tätä opintojen näkökulmasta ja totesi esimerkiksi tentin läpäisemisen kertovan oikeiden asioiden oppimisesta. Osa pohti aihetta työelämälähtöisesti ja arveli, että silloin tietää oppineensa oikeita asioita, kun oppia voi hyödyntää työssään. Tätä näkökulmaa pohdittiin laajemminkin vastauksissa siihen, miten oppimaansa voi hyödyntää työelämässä. Useimmat kertoivat jakavansa oppimaansa työyhteisössään. Moni mainitsi myös kielitaidon kohenemisen hyödyttävän heitä työssään. 

Opiskelijat osallistuivat työpajaan aktiivisesti ja avoimesti. Heidän mielestään oli antoisaa saada keskustella opettajien ja toistensa kanssa näistä asioista. Työpajan vetäjille tilaisuus antoi arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää opetuksen kehittämisessä. APOA-hankkeen näkökulmasta työpajassa kartutettua tietoa hyödynnettiin varsinaisessa pilotoinnissa tehtävään itsearviointiin liittyvien kysymysten teemoittelussa. Pilotointia haluttiin jatkaa saman ryhmän kanssa, ja yhteistyö oli myös jatkossa yhtä antoisaa kuin tässä ensimmäisessä tilaisuudessa.