Opiskelijakokemus oppimisanalytiikan lähtökohtana

Aija Hietanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

APOA –hanke käynnistyi opiskelijoille toteutetusta työpajasta, jonka tavoitteena oli saada tietoa heidän oppimiskokemuksistaan ensimmäisen lukuvuoden aikana. Kohderyhmäksi valittiin muotoilun opiskelijat, jotka tarkastelivat omaa oppimistaan yhden lukuvuoden (syksy2018 – kevät 2019) ajalta takautuvasti. Työpajasta saatavaa tietoa hyödynnettiin varsinaisen, syksyllä 2019 aloittavan pilottiryhmän oppimisanalytiikkaratkaisujen kehittämiseen.

Työpajan toteuttamisessa sovellettiin palvelumuotoilun menetelmiä. Palvelumuotoilu on palvelujen kehittämistä, joka lähtee asiakkaiden ja käyttäjien syvällisestä ymmärtämisestä, ja jonka pohjalta palveluja kehitetään kokeilujen avulla. Palvelumuotoilun keskiössä on ihmislähtöisyys. Tarkoituksena oli syvällisen ymmärryksen saaminen siitä, miten opiskelijat ovat kokeneet opiskelun ja oman oppimisen ensimmäisenä lukuvuonna. Lisäksi palvelumuotoilun menetelmät tukivat vahvasti laadulliseen (määrittele johdannossa) oppimisanalytiikkaan kehitettäviä ratkaisuja. Laadullisella oppimisanalytiikalla puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä oppimisen, tunteiden tai kokemusten analysointia, josta opiskelijalla ei jää digitaalista jalanjälkeä oppimisympäristöön.

Työpajan toteutus
Työpaja toteutettiin 2,5 tunnin mittaisena yksilö- ja pienryhmätyöskentelynä. Omaa pienryhmää hyödynnettiin havaintojen, kokemusten ja tunteiden jakamiseen. Jokaista opiskelijaa varten oli varattu tusseja, paperiarkki (A3), jolle oli valmiiksi piirretty x-ja y-akseli (Kuva 1.) X-akselille oli sijoitettu lukuvuosi alkaen syksystä 2018 ja päättyen kevääseen 2019. Y-akselilla oli tasaisin välein tähdet (*, **, ***), joiden tarkoitus oli kuvata oppimiskokemusta, oppimisen määrää, tunnetta. Kolme tähteä kuvasi korkeaa motivaatiota, hyvää oppimista, innostunutta fiilistä.

Kuva 1. Kuva opiskelijoille jaetusta oppimiskäyräpohjasta

Virittelytehtävänä oli tunnistaa itsensä oppijana. Tätä varten opiskelijat valitsivat isosta määrästä postikortteja sen kortin, joka kuvasi häntä parhaiten oppijana. Pienen ajatusten jäsentelyn jälkeen jokainen kertoi ryhmälleen, miksi oli valinnut juuri kyseisen kortin.

Seuraavaksi opiskelijaa pyydettiin palauttamaan mieleensä jokin oppimisen huippukokemus menneeltä lukuvuodelta ja valitsemaan korttikasasta sitä kokemusta parhaiten kuvaava kortti. Kortti esiteltiin omalle ryhmälle ja kerrottiin, millaisesta oppimiskokemuksesta valittu kortti kertoi. Millaista tunnetta koit ja mikä johti kyseiseen kokemukseen? Mistä tiedät, että opit jotain? Samoin toimittiin myös huonon tai heikon oppimiskokemuksen tunnistamisessa ja sen kokemuksen erittelyssä ja jakamisessa.

Työpajan seuraavassa vaiheessa opiskelijoita pyydettiin piirtämään oman oppimisen käyrä valmiiksi jaetulle paperille ja sijoittamaan valitut kortit huippukokemuksen ja heikon kokemuksen kohdille käyrille. (Kuva 2.)

Kuva 2. Opiskelijan valitsema kuvakortti kuvaa tunnetilaa, jolloin hän koki oppmisen olevan heikkoa.

Työpajatyöskentely eteni seuraavilla kysymyksillä:

Millaista on hyvä oppiminen?
– Millaisia ajatuksia heräsi, kun pohditte oppimista ja oppimisen polkua?

Mistä tiedät oppineesi parhaiten?
– Mikä tunne oli? Mitkä tekijät auttavat sinua oppimaan parhaiten?

Mistä tiedät, että et oppinut?
– Mikä tunne oli? Mitkä tekijät heikentävät/haittaavat oppimista?

Opiskelijoita pyydettiin vastaamaan kysymyksiin vaiheittain ja kirjoittamaan oppimiskäyrän murroskohtiin kolme asiaa. Kun käyrä oli alhaisimmillaan, pyydettiin opiskelijaa muistelemaan, millaista tunnetta hän koki ja mistä hän tietää, että oppimista ei tapahtunut toivotulla tavalla. Samoin tehtiin, kun käyrä oli korkeimmillaan. Opiskelijaa pyydettiin muistelemaan, millaista tunnetta hän koki ja mistä hän tiesi oppineensa. Lisäksi heitä pyydettiin nimeämään, mitkä tekijät auttavat ja estävät oppimista. 

Työpajan loppuvaiheessa opiskelijat kirjoittivat erilliselle paperille ajatuksiaan siitä, millaista on hyvä oppiminen. Lisäksi ryhmät kävivät arvioivaa keskustelua työpajasta, sen menetelmistä ja sen annista oman oppimisen tunnistamisessa. Työpajan päätteeksi opiskelijat kuvasivat tuottamansa materiaalin ja tallensivat kuvat yhteiselle Padlet-alustalle.

Työpajan tulokset: Ärsytystärinästä huikeisiin suorituksiin

Työpajan jälkeen projektiryhmä tutustui opiskelijoiden piirtämiin oppimiskäyriin ja niissä oleviin teksteihin. Merkittäväksi havainnoksi muodostui usean opiskelijan kohdalla käyrien samanlaisuus. Syksyllä 2018 opintojen alkaessa opiskelumotivaatio ja oppiminen näytti nopeasti kasvavan ja ylläpysyvän aina kevätlukukauden 2019 puoliväliin asti. Tämän jälkeen oppimiskäyrä laski merkittävästi. (Kuva 3.) Opiskelijat kokivat, että oppimista ei tapahtunut: ”En muista oppineeni mitään”, ”Mitään uutta en oppinut koko kurssin aikana”.  Opiskelijat kokivat turhautumista, ahdistusta, väsymistä ja jopa epätoivoa. ”Ärsytystärinää”, kuten joku tunnetilaansa kuvasi. Oppimisen esteiksi mainittiin mm. sekava opetus, huonosti asetetut tai epäselkeät tavoitteet, kaaos sekä tietämättömyys siitä, mitä piti oppia.  Sopimattomat opetusmenetelmät nähtiin oppimista estävinä tai negatiivisten tunteiden aiheuttajina. Pelkkä teoriaopetus koettiin turhauttavana tai valittu opetusmenetelmä koettiin omalle tasolle liian lapsellisena: ”Ärsytti eskaritason juttu”.  Itsestä johtuvina syinä mainittiin mm. huono fyysinen kunto, vähäinen nukkuminen, kiire ja keskittymiskyvyn puute.   
                                                                                                                               

Kuva 3. Esimerkki opiskelijan oppimiskäyrästä.

”Tiedän oppineeni, kun saan oppimisesta uutta energiaa ja haluan oppia lisää”.

Merkittävää oli myös se, että yhtä nopeasti kuin oppimiskäyrät laskivat, ne myös nousivat vielä kevään 2019 loppupuolella. (Kuvat 4 ja 5). Nousua selitettiin onnistumisen kokemuksilla, selkeillä tavoitteilla, palautteen ja ohjauksen saamisella, ryhmän vertaistuella ja avulla sekä erityisesti tekemistä korostavilla opetusmenetelmillä.  Opiskelijat kokivat oppivansa täysin uusia asioita, minkä takia motivaatio kasvoi ja oppiminen koettiin energisoivana: ”Tiedän oppineeni, kun saan oppimisesta uutta energiaa ja haluan oppia lisää”. Opiskelijat kuvasivat tässä vaiheessa tunteitaan seuraavasti: ylpeys, tyytyväisyys, usko itseensä, ilo, innostus, itseluottamus ja rauhallisuus.  Fyysisesti koettiin jaksamista, hyvin nukuttuja öitä, hyvinvointia ja aktiivisuutta arjessa.           

Kuvat 4. Esimerkki, jossa oppimiskäyrä laskee ja nousee nopeasti.
Kuva 5. Esimerkki, jossa oppimiskäyrä laskee ja nousee nopeasti.

Oli myös havaittavissa toisenlainen ryhmä, jossa oppimiskäyrät eivät noudattaneet edellä esitettyä kaavaa.(Kuvat 6 ja 7). Oppimiskäyrä pysyi melko tasaisena ja korkealla koko lukuvuoden ajan.  Käyriä ja niissä olevia tekstejä tutkittaessa ja vertailtaessa ei kuitenkaan havaittu mitään selittävää tekijää, miksi jotkin opiskelijat samasta ryhmästä kokivat oppimisen ja opiskelun olevan hyvin hallussa.

Kua 6. Esimerkki nousujohteisesta oppimiskäyrästä
Kuva 7. Esimerkki oppimiskäyrästä, jossa ei ole syviä notkahduksia.

Opiskelijoiden esille tuomat ja kokemat tunteet kertoivat hallinnan tunteesta oppimiseen ja opiskeluun liittyen.
Hallinnan tunnetta vahvistivat mm:

  • selkeät tavoitteet
  • saatu ohjaus
  • ryhmän tuki
  • tekeminen
  • selkeys
  • aikataulutus
  • myönteinen ja kehittävä palaute
  • onnistumisen kokemukset
  • terveet elämän tavat
  • uni
  • toimivat sosiaaliset suhteet. 

Hallinnan tunnetta heikensivät mm.

  • epäselvyys tavoitteista
  • palautteen puute
  • ohjauksen puute
  • liian tuttu sisältö
  • opittavan asian haasteettomuus
  • epärealistiset odotukset
  • kyvyttömyys vaikuttaa asioihin
  • yksin jäämisen tunne ja ryhmätuen puute.

Työpajan päätteeksi opiskelijoita pyydettiin kertomaan kokemuksensa työpajasta. Kaikki mukana olleet opiskelijat pitivät työpajaa erittäin hyödyllisenä heidän itsensä kannalta. Opiskelijoiden mielestä tämän tapaiset työpajat voisivat kuulua vuosittaiseen opiskeluun. He kokivat, että oli hyvä pohtia omaa oppimistaan ja jakaa kokemuksiaan muiden opiskelijoiden kanssa. Heidän mielestään työpaja olisi ollut hyvä olla jo ensimmäisen lukukauden lopussa, jolloin ”käyrät” olivat alhaisimmillaan. Opiskelijoiden mielestä toteutunut työpaja toimisi hyvänä, vuorovaikutteisena palautekanavana kyselyjen sijaan.

Työpajan jälkeen projektiryhmä tarkasteli ja analysoi opiskelijoiden tuottaman materiaalin. Työpajan tulokset vaikuttivat merkittävästi APOA-hankkeessa toteutettaviin seuraaviin vaiheisiin. Ensinnäkin muotoilun koulutusohjelman ensimmäisen lukuvuoden opetussuunnitelmaa muokattiin työpajassa saatujen palautteiden pohjalta. Toiseksi työpajan tuloksia hyödynnettiin hankkeen seuraavassa vaiheessa, jossa opiskelijat loivat sisältöteemoja ja kysymyksiä kehitettävään itsearviointimittariin.