Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.
Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen. Minä olen Klaudia Käkelä ja tässä jaksossa puhumme somevaikuttajuudesta. Kanssani studiossa ovat opintojaan tänä vuonna viimeistelevä restonomiopiskelija Teo Karvonen ja terveydenhoitajaksi kolmatta vuottaan opiskeleva Laura Harakka. Oikein lämpimästi tervetuloa.
Laura Harakka: Kiitos.
Teo Karvonen: Kiitos.
Klaudia Käkelä: Te ootte tosiaan molemmat toimineet nyt… Eikö vaan, teillä on toinen lukuvuosi nyt tätä somelähettilyyttä menossa?
Laura Harakka: Joo, kyllä. Me ollaan oltu sieltä alusta asti mukana tässä.
Teo Karvonen: Joo. [Oz? 00:00:59]-tyyppejä Lauran kanssa.
Klaudia Käkelä: Nimenomaan. Kertokaa vähän alkuun siitä, että minkä takia te päädyitte ylipäätään somelähettiläiksi.
Teo Karvonen: Millonhan se nyt? Oliks se 2020, sillon syksyllä kai. Sillon jostain Repusta, tai jostain Savonian instasta bongasin että hei, hae Savoniaan somevaikuttajaks. Sit kun mä ite tykkään kuitenkin vähän silleen läpälläkin tehdä omaa somea silleen vähän pilke silmäkulmassa, niin ajattelin että vois nyt kokeilla hakea. Ja just tää perus, että hain läpällä ja pääsin. Sit viime vuoden jälkeen, niin Jade, tai miten häntä nyt kutsuttiinkaan, niin kysy että haluaisinko mä tulla seuraavalle vuodelle kans. Mä sanoin että mikä ettei, että ihan kivaa pientä taskurahaa ja postaukset on kuitenkin ihan silleen suht helppo tehä ja mukava tehä, niin tässä sitä nyt ollaan.
Laura Harakka: Joo, mä lähin ihan vaan siitä, kun mä tykkään kokeilla kaikkee uutta. En aikasemmin tykännyt, mutta nykyään se on parasta oppia kun lähtee omalta mukavuusalueelta pois ja tää nyt oli semmonen, koska some ei itelle oo ollut kun semmonen ihan hupikäyttöön. Kyllähän se, tota… Alkuunhan me ei taidettu edes saada tästä kunnollista palkkaa, mutta lähti ihan puhtaasti siitä mielenkiinnosta siihen hommaan ja tykkään kuitenkin… Oon jokseenkin visuaalinen ihminen ja tykkään tuottaa sitä jonkinlaista tekstiä ja kertoa omasta opiskelusta myöskin sen takia ehkä, et tulee itelle niitä… Vähän niinkun päiväkirjaa tekis siitä omasta opiskelusta.
Teo Karvonen: Joo, toi on kyllä aika hyvin sanottu, et se on vähän semmonen kiva sit kattoo myöhemminkin et minkälaisia postauksia sitä on tehny ja mistä asioista sitä on kertonu ja jutellu ja tälleen, et katotaan sitten muutaman vuoden päästä tai valmistumisen jälkeen tai muuta, et se on just semmonen… Jää sinne Instaan elää ja tavallaan, mitä sillon on ajatellu vaikka koulusta ja opiskeluista ja miten se on muuttunu, niin se on ihan kiva nähdäkin tavallaan myös päiväkirjamuodossa. Se on hyvin sanottu kyllä.
Klaudia Käkelä: Tää on ollu nyt vähän erikoinen tilanne siinä mielessä, että te ootte tosiaan tehny somejulkaisuja rahaa vastaan, niin miltä se on tuntunut olla tämmösen ison organisaation vähän niinkun sanansaattaja ja justiinsa tehdä sitä somea, niinkun ette nyt ihan ammatiksenne, mutta ammattimaisemmin.
Teo Karvonen: Onks Laura nyt vastaa eka?
Laura Harakka: Mä voin vastata. Mä en oo ottanu siitä minkäänlaista stressiä tai muuta. Mä oon tehny sitä mun omaa juttua, omalla tyylillä. Kyllähän se siis on kiva, että siitä sen taskurahan saa ja sit tulee semmonen olo, että sitä arvostetaan mitä tekee ja tulee itelläkin vielä semmonen boosti tehdä kivempia postauksia ja ihan, niinkun… Se on kiva, et se menee sinne Savonian sivuille se meidän postaus, koska sit se tavoittaa vielä enemmän just niitä jotka miettii että onks tää se mun juttu ja mä toivon et joku on nähnyt sen silleen et ei hitsi, tota mä haluan tehdä.
Teo Karvonen: Joo, ihan siis samoja ajatuksia ja mukavaa puuhaa silleen. Toistaseks mulla ei oo ollut itellä mitään kaupallisia yhteistöitä tai mitään tämmösiä diilejä aiemmin, et tää oli hyvä oppi itsellekin. Savonia on ollut kuitenkin yllättävän helppo partneri, positiivisessa mielessä, et jos on tullut jotain juttuja, niin yleensä vastauksen on saanu tosi nopeesti ja aikataulut on matchanny tosi helposti, että ei oo tarvinnu stressata siitä, niin tavallaan se sujuu silleen erinomaisesti. En mä myöskään ehkä ajattele silleen että uu, mä oon joku Savonia Oy:n somelähettiläs, vaan mä ajattelen että mä oon opiskelija ja mä kerron siitä mun omasta opiskelusta. Ei mua niinkun ohjailla, ei mulla tunnu et mua manipuloidaan mitenkään. Mä kerron aika pitkälti mitä mä ite haluun. Toki on ne tietyt raamit, et ensimmäinen postaus, esittele ittes, kerro mitä opiskelet ja nää, ja me ollaan saatu semmosia valmiita aiheita, et sä voit kertoa näistä jos sä haluat, mutta on ollut kyllä tosi vapaat kädet toteuttaa, et ei mulle oo tullut ainakaan mitään palautetta silleen, että olipas huono aihe, että voitko kertoa enemmän tästä. On se… Ja kivaa, kun saa nyt sit vähän fyrkkaa. Opiskelijana kaikkihan tietää, että kivaa syödä välillä muuta kun makaronia.
Klaudia Käkelä: Millä tavalla te ootte hakenu sitä tasapainoa, että te puhutte rehellisesti mutta sillä tavalla, että se on kumminkin sit jollain tapaa positiivisen puolella? Ootteks te miettiny tällasia asioita?
Teo Karvonen: Siinä on hyvä löytää jotenkin se raja silleen, ettei halua rakentaa liikaa semmosia pilvilinnoja, mut haluaa olla kuitenkin realistinen esimerkiks omaa koulutusta ja tutkintoa kohtaan myöskin. Mä yritän mun omassa… Mä koitan tehdä silleen, et se… Kun mä… Kun multa tulee Savonia-postaus, niin se myötäilis mahdollisimman paljon sitä omaa, mitä mä teen. Mä en halua, että… Esimerkiksi taas tänään 28. päivä, kun mulla on toi oma postauspäivä, et sitten kun mä postaan tavallaan sen Savonia-postauksen, niin sit se on ihan yö ja päivä, et sit ne kaikki se mun yleisö, niin on silleen että aa, tää on nyt taas tää kaupallinen postaus – ei kiinnosta yhtään. Et mä koitan kuitenkin olla samanlainen. Mut sit vastaus sun kysymykseen, niin kyllä siinä välillä vähän kamppailee, koska mä oon aika suorasanainen, mutta sit taas tietää, että kun on vielä olemassa tää cancel-kulttuuri, mikä on aika toksinen homma, niin sit tavallaan jos erehdyt sanomaan jotain, tai jos erehdyt olemaan voimakkaasti ehkä jotain omaa mieltä, niin somekansa saattaa cancelaa sut, niin siinä pitää koittaa löytää tavallaan se tasapaino. Vähän ehkä semmosta positiivisuushöttöö ja realismiin sekoitettuna, niin sillä mä oon ite menny.
Laura Harakka: Joo, itellä on ehkä se, että kun mä tykkään käydä jotenkin tosi positiivisen kautta mun elämää ja koitan löytää aina ne positiiviset asiat, niin sit mä ehkä käytän sitä tohon mun sometyöhön, jos sitä voi silleen sanoo. No, aina vieläkin niin hassua, mutta, tota… Joo, kyllä positiivisuuden kautta ja mä myös aika paljon kattelen mitä muut julkasee ja mikä se boogie sit siellä sivustolla on. Esimerkiks Teo joskus julkas etäopiskelusta, niinkun et kun se on rankkaa ja tälleen, niin mulla tuli semmonen fiilis että hei, mäpä nyt mietin että mitä kivaakin tässä on, et kun ei tarvii olla kahdeksalta koululla, vaan et sä voit avaa tietokoneen näytön kahdeksalta omasta sängystä. Mutta niinkun, että löytää myös sen positiivisen, mutta mä en myöskään tykkää siitä että hypetetään asiaa mikä ei oo sen arvonen, et se on tosi tärkee että on se realismi, koska myöskin sitten, ettei kukaan hae tälle alalle sen takia että uu, että pääsee leikkaussaliin ja pääsee avaa ihmisiä ja ompelemaan siellä, koska se ei oo sitä realismia. Siinä on niin paljon muutakin, joka kuuluu siihen opiskeluun.
Teo Karvonen: Et kolikolla on aina kaks puolta, totta kai, mut sitten ehkä siinä postauksessa mä mietin, kun valtakunnallisesti oli paljon keskusteltu tavallaan siitä etäopiskelun haitasta, niin mä ehkä sitä kautta halusin nostaa myös omaa, niinkun tavallaan et juu, minulla on jonkin sortin lainausmerkeissä vaikutusvaltaa, kun olen tämmönen somevaikuttaja, ainakin nimellisesti, että mä nyt haluan ottaa tavallaan kantaa siihen. Se oli ehkä enemmän semmonen kannanottopostaus, että hei, vitsi, mekin halutaan päästä kampukselle, mut se on ihan totta mitä Laura sano, et siinä on hyviä juttuja. Mä muistan sillon kun koronakin alko, niin oli tosi mukavaa herätä just silleen viis minuuttia ennen luentoa ja olla himassa. Varsinkin jos kattoo että ulkona sataa mummoja vaakatasossa, niin on se, siinä on hyviä puolia totta kai, mutta silleen, niinkun… No, realistisesti. Hyviä ja huonoja juttuja.
Laura Harakka: Siis musta se on hienoa et tuodaan niitä asioita esille ja mä uskon, että tosi moni opiskelija on pystynyt samaistumaan just siihen sun postaukseen. Se on tosi tärkeetä, et tuodaa niitä erilaisia asioita ilmi ja eri näkökulmia, koska me kaikki koetaan niin eri tavalla.
Klaudia Käkelä: Mua kiinnostais myös tietää, että ootteks te törmännyt miten paljon sit semmoseen negatiiviseen palautteeseen sosiaalisessa mediassa näistä teidän sisällöistä.
Teo Karvonen: Laura, haluuts sä alottaa?
Laura Harakka: Mulla tulee taas tämmönen positiivinen vastaus, että en oo törmännyt. Mä oon enemmän taas sit saanut kontakteja ja hyvää palautetta ja ihania kommentteja joko yksityisviesteillä tai muutamaan postaukseen. Se on niinkun positiivista. Ehkä vähän semmosta kaverillista kettuilua joskus on saanut kun tällaseen on lähtenyt, mutta se on ihan hauskaa ja ymmärrettävää. Onhan tää vähän uus juttu tai silleen. Ei kukaan mun kavereista tee tämmöstä.
Teo Karvonen: Joo, en mäkään, niinkun… Tuntuu… Tai en oo saanut suoraan, ja kuka uskaltaa tulla sanomaan suoraan että hei, tää oli ihan tyhmä postaus, tai silleen. Yleensä sit se voi olla esimerkiks se cancel-kulttuuri, et sit se vaan se ihminen cancelataan. Tää on niinkun ääriesimerkki, et tavallaan et en mä saa sit koskaan tietää, mut sit voi olla… Niinkun jos ei oteta tätä nopee… Mä vähän meen sivuraiteille. Jos ei ajatella tätä Savonia-postausta, niin mä teen oman postauksen tai jonkun, joka on kohtuu vaikka kantaaottava postaus, niin mulla on vaikka X määrä seuraajia, mä postaan sen, niin sieltä lähtee seuraajia. Aina lähtee muutama. Mutta sit mä taas mietin, että… Mä mietin sitä mun ihanne tavallaan lainausmerkeissä asiakasta somessa ja sitä joka haluaa seurata sitä hommaa, niin jos ihmisille tulee se tunne että ei tää nyt palvelekaan yhtään sitä mitä mä haluan kattoo, mun mielestä se on vaan hyvä että lähdet sit pois. Et tavallaan, ei se seuraajamäärä… Okei, onhan meillä se palkkioportaikko silleen, että tietty määrä seuraajia, tietty palkkio per postaus, niin totta kai sitä on hyvä tavoitella vähän kasvattaa, että onhan se hyvä mittari jos se tili kasvaa, mutta toisaalta kyllähän sekin kertoo jotain, et jos tavallaan sulta lähtee… Tai jos on semmonen et se on plus-miinus nolla, et sulta lähtee viis, mut sulle tulee viis, niin sit sä saat semmosia… Sit taas se sitoutuneisuus kasvaa tilillä. Mutta en oo saanut suoraan semmosta negatiivista palautetta, tästä hommasta.
Laura Harakka: Joo, siis mä mietin silleen, että omassa elämässänikinhän mä käytän sitä, että jos sä tykkäät mun seurasta ja olla mun kaa ja kuulla tätä mun kovaa ääntä, niin sillon sä oot mun seurassa. Jos ei kelpaa, niin sit ei kelpaa, et se on somen hienouskin et sit voi lopettaa seurauksen tai scrollata ohi, jos ei oo sitä sun juttua, et täähän on elämässä ihan täydellisintä, että kun sä saat just ite päättää että mitä sä katot ja mitä sä teet ja mitä sä otat sun elämään.
Teo Karvonen: Jotkut avaa tosi paljonkin sitä omaa elämää ja siinähän syntyy heti semmonen illuusio tai harhakuva että hei, mä tunnen ton ihmisen ja mä oon oikeutettu jopa kysymään häneltä henkilökohtaisia juttuja ja sit ne saattaa kokea että hei, toi on mun ystävä, tai kaveri, mikä on ihan kiva ajatus, mutta sitten kuitenkin mun on vaikee uskoa et kukaan oikeesti avaa somessa täydellisesti omaa elämäänsä, niin siinäkin on just se raja. Ja sit se saattaa mennä jopa pahimmillaan semmosen häirinnän ja ahdistelun puolelle, että oikeesti sitten aletaan jo miettiä että missä tää ihminen asuu. Tää menee nyt vähän deepiks, mutta kuitenkin, että tavallaan sitten jotkut vaikuttajat… Yleensä vielä nykymaailmassa ne on nuoria naisia, jotka sit tämmöstä kohtelua saa, et koska hei, mä oon seurannut sua somessa ja tavallaan sit etitään missä menee, katotaan storyista ja hyvä ettei ulkona seurata, niinkun tälleen. Et sekin on aika raadollinen tavallaan se somen puoli, pahimmillaan.
Klaudia Käkelä: Ootteks te miettiny miten paljon sit just sitä, että mitä te uskallatte kertoa, mitä ehkä ette uskalla kertoa sosiaalisessa mediassa.
Laura Harakka: Mä oon tosi avoin ihminen ja kaikki mun läheiset tietää että mulla ei kauheesti filtteriä oo, mutta kyllä mä sosiaalisessa mediassa pidän sen silleen että se on vähän kauempana musta, myöskin sen takia kun mä en halua että se sosiaalinen media imaisee mua sisäänsä myöskään. Et se on semmonen toinen näkökulma siihen, mutta en myöskään halua… Että kun ei voi tietää kuka sitä myöskään kattoo ja et paljonhan sitä on mediassa esillä että mitä jaat ja sit varsinkin, kun itelläkin on haave omasta perheestä, niin sit siinä että mitä mä jaan ja mitä mun… Myöskin miettii, et mitä mun läheiset haluaa et heistä jaetaan. Et kyllähän he ovat isoin osa mun elämää, mutta se on tosi semmosta minä-minä-minä, se somen tekeminen kuitenkin.
Teo Karvonen: Joo, kyl toi on, niinkun… No, mitä sinne nyt postaa ja mitä ei. En mä oo kirjannut itelleni mitään juttuja, mutta kyllä mäkin oon aika semmonen avoin ja kyllä mä sitä kautta haluan kompata Lauraa siinä, että haluan luoda semmosen realistisen kuvan siitä omasta elämästä ja siitä koulusta ja siitä tutkinnosta ja siitä opiskelusta mitä se on, mutta sit on tiettyjä juttuja kuitenkaan mitä ihmisten ei vaan tarvii tietää, niinkun oma henkilökohtainen elämä saattaa olla, tai ihmissuhteet, tai… Jokainen arvottaa omia juttujaan ite. Joku kertoo ihan täysin vaikka parisuhteestaan tai avioliitostaan tai mistä ja joku on tosi pidättäytyväinen – kauheen vaikee sana – tavallaan siitä asiasta, että kertoo sit oikeesti vaan enemmän töistä tai harrastuksistaan, mutta jokainen tekee oman päätöksen. Mut se on ihan sikahyvä pointti mitä Laura sano, että et ikinä voi tietää kuka sitä kattoo. Ja varsinkin kun vaikuttajina toimii, niin sit Insta-tili on kuitenkin julkinen. Eri asia jos se on semmonen privatili, et sinne pitää tehdä se pyyntö et mä voin seurata, niin sit sinne voi postata periaatteessa ihan mitä vaan, kun sä tiedät että sulla on se tietty yleisö vaan. Tai pahimmillaan, ei sitä tiedä, joku ottaa screenshotin sun postauksesta ja levittää sitä eteenpäin, sit sä oot jossain Yodelissa tai jossain. Mut niinkun että se kannattaa pitää takaraivossa, että kun postaat someen ja kun laitat internetiin jotain, niin se ei välttämättä sieltä ikinä poistu. Tää on joku tämmönen oman internet, tämmösen… Mikä tää sana on? Apua, siis tämmönen, kun on opetettu että mitä internetissä saa tehdä ja tämmöstä, niin varmaan se kulmakivi.
Laura Harakka: Etiketti.
Teo Karvonen: Kyllä, etiketti, että kun sinne laitat jotain, niin se ei välttämättä ikinä lähde sieltä pois. Mut se on ihan totta ja se pysyy kyllä takaraivossa.
Klaudia Käkelä: Sä oot Teo näistä suomenkielisistä lähettiläistä, vaikuttajista, ainoa mies. Mistä sä luulet, et se johtuu? Meillä ei tosiaan… Mä tiedän, meille ei mahdottomasti tullut hakemuksiakaan. En muista tuliko ainuttakaan hakemusta mieheltä, muuta kun sulta.
Teo Karvonen: Niin. Mä en osaa tarkkaan oikein sanoa mistä se johtuu. Voisko se enemmän johtua sit tavallaan omien havaintojen perusteella siitä, et tämmöset erilaiset vaikuttajaprojektit, kaupalliset yhteistyöt kiinnostaa sit enemmän ehkä naisia? Et mitä nyt omassa feedissa, tai kun on somea kuluttanut, niin pitkälti ne yhteistyöpostaukset on naisilta. En tiiä, mutta tämmöset projektitkin vaatii vähän tämmöstä käsikirjottamista ja tavallaan semmosta tietynlaista valmistautumista ja ettei voi ihan suorilta käsiltä lähteä kuitenkaan postaamaan, kun siinä kuitenkin ollaan tietynlaisessa suhteessa siinä että hei, että yritys X, tässä tapauksessa Savonia maksaa meille tietyn korvauksen, meidän pitää postata heidän toivomiensa raamien sisällä aikataulut ja tekstit tietyllä tavalla, niin että onks sitten naisilla tai naisoletetuilla enemmän kiinnostusta suunnitella esimerkiks sitä omaa feedia ja tiliä vaikka, kun vaikka tälleen karkeesti yleistäen, kun miehillä. Että onhan se tavallaan tosi visuaalista peliä myöskin. Tosi monet on tarkkoja siinä, että feedin pitää näyttää hyvältä, haluaa että ne värit kohtaa ja sit, onks sitten enemmän tälleen suomalainen mies vähän semmonen, että minä en nyt postaa, olen täällä mökillä ja paistan makkaraa ja saunon. En tiiä. Karkee yleistys, mut tämmönen ajatus.
Klaudia Käkelä: Niin, on se ehkä ihan mahollista että binäärimaailmassa naisoletetuilla on semmonen tietty tarve ilmaista itseään visuaalisesti ja olla siinä visuaalisessa maailmassa. Sulla on Laura jotain lisättävää.
Laura Harakka: Joo, siis jos mä omaa somekäyttäytymistä ja muutenkin katon sitä miten mun somessa näkyy, niin ei siellä kauheesti loppuunsa miehiä näy ihan perus-somenkäyttäjissäkään silleen, että ois aktiivisesti vaikka julkaisemassa tai tälleen, että niinkun että kyllähän sen eron näkee jo siinä, niin en ihmettele et se sitten korrelisoituu tähän vaikuttajaan.
Teo Karvonen: Niin. Toi on ihan hyvä pointti. Itse asiassa kun miettii omaakin, niin pitkälti on just, että ne ketkä aktiivisesti postaa on enemmän sitten naisia, muutenkin, että ei pelkästään kaupallinen, vaan se että tykkää ehkä jakaa sitä omaa elämää ja toimia ehkä silleen päiväkirjana, niinkun alussakin, ja jäbät saattaa sit olla vaan silleen että lähetetään snapeja kaverille. Ja en todellakaan voi pitää kaikkien puolesta, mutta jos pitää jonkin sortin tämmönen yleistys heittää, mikä on nykymaailmassa vähän vaarallista, niin ehkä johtuu siitä.
Klaudia Käkelä: Kyllä. Puhumme tässä huom. vähän tälleen yleistäen, koska se nyt tätä meidän keskustelua helpottaa. Kerro vaikka Laura ensin, että miten paljon sä käytät esimerkiks vaikka aikaa yhden julkaisun tekemiseen.
Laura Harakka: Joo. Se aika mitä mä käytän vaihtelee kyllä suuresti ja mä yleensä teen silleen, että kuviin menee eniten aikaa ja se teksti tavallaan tulee semmosessa flowssa siinä ennen sitä postausta. Onhan mulla semmonen vähän niinkun runko siihen jo mietitty aikasemmin ja mulla on aina varapostausta ja semmosta, et jos vaikka sattuu et mua ennen oleva vaikuttaja julkaisee samasta aiheesta mistä ite meinasin, niin en halua sit laittaa suoraan samaa, niin sitten on aina niitä varapostauksia. Yhden postauksen tekemiseen, ehkä kirjalliseen tuottamiseen mulla menee se puolisen tuntia. Sitten siihen kuuluu ne kaikki varmistamiset ja tälleen. Sitten on näitä, että ollaan saatettu olla vaikka viis tuntia kaverin kanssa kuvailee yhteensä pariin postaukseen kuvia, mutta ne on toisaalta semmosia mitkä jää mulle itelleni ja muistoiks ja siihen kuuluu se, et me mennään vaikka jonnekin Valkeiselle kuvaamaan kun mä pitelen Puijon tornia, tai muuta. Voi käydä kattoo – hirveen hieno kuva. Niin kyllä se vaikuttaa ja sit täällä oli hyvä, kun me kasuaalisti kuvailtiin koululla kun mä makoilen tuolla vatsallani sohvalla, kun silleenhän mä aina opiskelen, niin… Mut ne on semmosia kivoja hetkiä ja kivoja muistoja sit myöskin ystävän kanssa.
Teo Karvonen: Joo, kyllä, tota… Non, sillon ekana vuonna totta kai mietti että wau, uus jännä juttu ja nyt mä saan tästä rahaa, et nyt pitää tehdä niinkun kunnolla. Siis teen vieläkin kunnolla, mut se on muuttunut hyvin paljon siihen, että mä mietin ehkä sitten… Mä merkkaan kalenteriin ne päivät kun ne tulee kerralla, et okei. Sit mä laitan itelleni muistutuksia et okei, hei, nyt se tulee, voi sitten alkaa vähän miettimään postausta, koska haluan olla taas semmonen vähän, niinkun et ne mun postaukset myötäilee sitä mun sen hetken fiilistä mikä mulla on, niin tavallaan sit se on semmonen luontainen jatkumo, se feedi ja story ja kaikki. Jos mä oon silleen että no niin, mäpä teen puolen vuoden postaukset samalla ja ajastan ne Creator Studion kautta, niin no joo, se on helpompaa, se on kerralla tehty, mut sit tavallaan se saattaa olla, että mitä mä oon sillon ajatellu tai vaikka syksyllä ja sit se postaus tulee maaliskuussa, niin mä en välttämättä oo sitä mieltä enää, niin tavallaan siks mä teen ne sit oikeesti ehkä parin päivän etukäteen, alan miettii sitä että mikähän mua nyt mietityttää, mitä mä oon nyt tekemässä, ja sen perusteella ehkä teen ne postaukset. Ja ehkä joku sama mitä Laura, että joku puoli tuntia ehkä menee kirjotustyöhön, sit koittaa miettii, et… Eniten menee siihen tavallaan ehkä sen kuvan ottamiseen ja vähän käsittelyyn ja semmoseen, mutta sit se teksti tulee silleen tavallaan yhdeltä istumalta, koska mun mielestä se on sit semmosta aitoa taas.
Laura Harakka: Kyllä ja ehkä Instagramissa se, että se teksti myöskään ei voi olla ihan mahdottoman pitkä. Et sekin, että mun tekstit taita olla suht koht pitkiä, mutta mä haluan pitää sen kuitenkin semmosena, et ihmiset ei sit suoraan vaan scrollaa myöskään sen ohi, et kukahan hitsi tätä oikeesti lukee, pitkää. Et semmonen ytimekäs, hyvä, mutta kumminkin et sä saat sen sun ajatuksen siinä ilmoille.
Teo Karvonen: Joo. Varsinkin, kun miettii että ihmisen keskittymisjänne nykyään on seitsemän sekuntia, vai kahdeksan sekuntia, niin sit tavallaan että se pitää myöskin se huomio saada tehtyä heti, se hook siihen heti että okei, miks mun pitäis jäädä lukemaan tätä postausta, niin tavallaan sekin on oikeesti, et… Et sä et vaan voi kirjottaa silleen et liirum-laarum, silleen kiertelen, kaartelen ja kaikkea, vaan sun pitää mennä tavallaan asiaan ja herättää se mielenkiinto, koska siellä somessa on niin paljon muuta sisältöä ja voin oikein sanoa toisen somen, et kiitos TikTokin ihmisten, tää attention span on tosi lyhyt, koska et jos sieltä ei tuu heti semmosta mikä kiinnostaa, niin sit vaan mennään eteenpäin. Sama pätee varmaan näissä feed-postauksissa myöskin, että jos ei kiinnosta heti alkuun niin sit vaan scrollataan poispäin, etitään sitä mielenkiintoisempaa sisältöä vielä alkuun. Ja sit siinä on kuitenkin ehkä sekin, että ihminen ei tykkää tulla mainostetuksi, niin tavallaan mä ymmärrän tän… Sopimuksessa se pitää mainita et tää on kaupallisessa yhteistyössä, mut senkin mä oon huomannut ilmiönä, että reach ja tommonen levikki on… Voi olla pienempi, tai onkin, ainakin itsellä pienempi semmosissa postauksissa missä on että tää on kaupallisessa yhteistyössä, koska seuraajat saattaa ajatella että no niin, nyt tää vaan postaa tän rahan takia, tai tää postaa tän koska tän pitää, et onks sillä mitään aitoa sanottavaa, niin siks mä koitan kuitenkin pitää sen mahdollisimman aidon puolen siinä, ettei tuu silleen että mä oon vaan joku Savonian kätyri, tälleen.
Laura Harakka: Joo. Mä oon huomannu ite kyllä saman, että ei ne postaukset saa sitä samanlaista vaikka tykkäysmäärää tai muuta. Et kyllähän se siinä, että kun vähän niinkun myy itseään siinä samalla, niin se niinkun menee ja sit ehkä läheiset ihmiset ei niin paljoo jopa kiinnostu sitten siitä, et sit ne muut ihmiset saattaa enemmän kiinnostua, mutta sit Savonian omassa sosiaalisessa mediassa huomaa et ne saa kuitenkin sit sitä näkyvyyttä.
Teo Karvonen: Joo ja sit ehkä se, mikä on Instagramissa tosi hyvä… Onks se tullut joku pari vuotta sitten, vai viimesen puolen vuoden tai vuoden aikan Suomeenkin, on että nää tykkäysmääräthän saa piilotettua. Mä oon tehnyt ite sen.
Laura Harakka: Joo, mä oon tehnyt saman.
Teo Karvonen: Koska tosi moni… Se saattaa vaik… Siis jotkut saattaa kattoo että aa, tällä on tosi vähän tykkäyksiä, tää on varmaan ihan huono postaus, niin mä piilotan kaikki, siis aina, niin siiän näkyy tavallaan se et joku kaveri ja muut tykkää siitä, niin se antaa mulle mielenrauhan, kun mun ei tarvii oikeesti vaan seurata sitä, koska mun mielestä se on aika kälynen mittari, että miten paljon sä saat tykkäyksiä. Enemmän kattoo sitä muuta analytiikkaa enemmänkin, jos seuraa, niin se on mun mielestä tosi hyvä juttu vaan, koska sit se vähän helpottaa.
Laura Harakka: Joo. Mä oon täysin samaa mieltä. Mulla on itelläkin tykkäykset piilotettuna ja mun mielestä se, että kuitenkin jos lähtee miettimään sosiaalista mediaa, niin jos sä haluat seuraajia, jos sä haluat tykkäyksiä, niin sä voit ostaa niitä, kirjaimellisesti. Sä voit tehdä tosi helposti sitä haalimista. Mä oon nähnyt tän läheltä yhdeltä entiseltä tutulta, että miten helppoa se loppuunsa on saada sitä seuraajakuntaa, niin ei se tykkäyksien määrä loppujen lopuks kerro mitään. Mä toivon, että ihmiset pysähtyy ja kattoo että onks tää aihe mikä mua kiinnostaa ja sit lähtee lukemaan, et sehän se on se tärkein.
Teo Karvonen: Jep. Siinä oon ihan samaa mieltä kyllä. Älkää ostako seuraajia, eikä tykkäyksiä.
Klaudia Käkelä: Kertokaa vähän sitten siitä, et mitkä on teidän mielestä sellasia asioita mitkä toimii siellä sosiaalisessa mediassa. Kerro vaikka Teo ensin.
Teo Karvonen: Mitkä toimii? No, ainakin ehkä omalla tilillä on varmaan just se semmonen, mitä on monta kertaa toistanut, just se aitous ja semmonen tavallaan vähän rosoinenkin meininki. Joku pari vuotta sitten ehkä mietittiin tosi paljon sitä, että miltä se feed näyttää ja panostettiin enemmän siihen visuaalisuuteen. Totta kai sitä pidetään tärkeenä nytkin. Tää on mun omia havaintoja, en voi sanoa tietenkään silleen kaikkien puolesta, ettei Laura kato mua pahasti silleen, että soo-soo Teo, tuo ei pidä paikkaansa, mutta ehkä se että kun nykyään on niin paljon sitä matskua, siis tulee niin paljon postauksia, storyja, reelseja, TikTok sit siihen mukaan ja Snap ja kaikki nää, niin tavallaan, et joo, puhutaan et laatu ennen määrää. Tiettyyn suhteeseen joo, mut nyt mä oon melkein vähän kääntynyt sitä mieleen, että kunhan sä pysyt ihmisten top-of-mindissa, niin enemmän… Kunhan suollat ikävästi sanottuna sitä matskua, niin se on ehkä parempi tavallaan sen saavutettavuuden kannalta kun se, että sä hiot yhtä postausta tosi pitkään ja postaat kaks kertaa vuodessa hyvää juhannusta ja hyvää joulua -postauksen, niin se ei ehkä välttämättä toimi. Et sitä matskua on niin paljon. Jos sä haluat pysyä mukana, niin sun pitää itekin tavallaan näkyä siellä feedissa, koska IG:n ja kaikki nää algoritmit on sit ihan oma case kanssa, miltä se näyttää ja kaikkea, niin huh-huh.
Laura Harakka: Joo. Mä oon huomannut kyllä saman, että jossain vaiheessa itekin tein sitä kun mietin enemmän tota sosiaalista mediaa ja tykkäyksiä ja semmosia, niinkun nuorempana, niin kyllä sitä kun vaan enemmän laitto ja ehkä vähän semmosia niinkun kiv… Sanotaanko, että visuaalisesti semmosia muita kiinnostavia kuvia silleen kivasti, niin siis huomas et kyllä ne tykkääjämäärät nous sillon. Mut sitten ite päästin siitä irti, koska huomasin et se ei tee toisaalta yhtään hyvää pääkopalle. Et kyllä tossa oot tosiaan ihan täysin oikeessa, et sun pitää tavallaan suoltaa sitä contentia sinne, mut myöskin mä oon huomannut että monet sosiaalisen median vaikuttajat sillä, että he on koko ajan myös pinnalla, mutta heissä on joku semmonen mikä ihmistä kiinnostaa ja nykymaailmassa ehkä siinä on jotain semmosta helppoutta, myöskin semmonen et saa vähän aivot narikkaan, kun monella se sosiaalinen media voi olla myös sitäkin. Et nyt kuitenkin maailmantilanne on niin karu, et se sosiaalinen media täyttyy myös tosi rankoista asioista, niin sitten se että siellä on se joku jonka storyt hirveesti pistää naurattaa tai piristää, niin… Ite oon kyllä visuaalinen ihminen, et mä kyllä just mitä sanoit, et sun mielipide ja mun mielipide on se, että kyllä kivat kuvat on kivoja, mutta ne kyllä häviää sinne massaan tosi helposti myöskin.
Teo Karvonen: Niin, et siihen pitää koittaa löytää semmonen tasapaino sitten, että ei ota siitä liian isoa työtaakkaa itelleen, että hioo sitä hyvännäköstä kuvaa, koska siis totta kai hyvät kuvat on hyviä ja näyttää kivalta ja istuu feediin ja se miellyttää silmää, mut sit ei… Toivottavasti siitä ei tuu liian isoa mörköä kellekään, että ei vitsi, että en mä nyt voi postata kun tää ei ihan nyt sovi, et kuitenkin uskaltaa sit vähän olla silleen että no, okei, niinkun, koska se saattaa unohtuu. Tai siis, se unohtuu se postaus aika nopeeta sen alun jälkeen kun se on postattu ja se huippu-reach on tullu.
Laura Harakka: Kyllä ja se ei oo niin vakavaa. Se on kuitenkin sosiaalinen media, et se ei oo elämän se toivottavasti kellekään ihan tärkein osa.
Klaudia Käkelä: Mä olin kans sanomassa, että kun ei se oo onneks kumminkaan niin vakavaa, et vaikka somessa, siis… Se on iso media ja se on tosi merkittävä, sillä voi olla paljon vaikutusta, mutta ehkä se joku yksittäisen ihmisen tietynlainen kuva, niin ehkä sillä ei oo niin hirveästi merkitystä.
Laura Harakka: Jos ei hirveen provosoivia kuvia rupee laittaa, niin sitten tuskin on.
Klaudia Käkelä: Niin, kyllä. Jos ei riko ihan internetiä, niin…
Laura Harakka: Kyllä.
Klaudia Käkelä: Minkä verran te ylipäätään seuraatte sitä analytiikkapuolta tavallaan, että miten justiinsa seuraajamääriä ja tykkäysmääriä ja tällasta ja miten paljon se vaikuttaa sit toisaalta osaltaan niihin teidän julkaisuihin, vai vaikuttaako. Laura?
Laura Harakka: Mä teen silleen, et mä aina sillon tällön käyn kattoo että miten ne Savonian omassa mediassa ne mun julkaisut sit toimii ja että saako se porukkaa tykkäämään ja tälleen. Että sen verran ihan vaan sillä, että mä kuitenkin koen et tää on mun työtä, mulle maksetaan tästä, niin mä haluan että sitten se on myöskin semmosta mikä herättää mielenkiintoa, mutta muuten mulla ei tykkäykset näy missään mallissa ja en halua myöskään vertailla hirveesti muiden kanssa, että paljonko toisella on tykkäyksiä ja paljonko toisilla, koska siihen vaikuttaa niin moni asia ja ihan pelkästään se, että moneltako se on julkaistu se julkaisu.
Teo Karvonen: Joo, en mäkään oikein silleen hirveesti seuraa sitä dataa. Välillä saattaa käydä vähän niinkun huvikseen kattomassa vähän että miten tää toimii ja sit käy kattoo silleen, että seuraajamäärät miinus 50 prosenttia punaisella huutaa. Sit sä oot no joo, jotain mä oon ehkä tehny, mut, no… Mutta, tota, se on hyvä pointti, sieltä Savonian tililtä… Mä en oo itse asiassa tota tajunnutkaan. Mä harvoin seuraan sitä, et voisin käydä vaikka kattoo miten se toimii siellä, että aiheuttaako se tunteita ja tuoksuja, että tykkääkö jengi siitä, koska sehän kertoo kuitenkin tosi paljon, koska nyt ollaan Savonialle tavallaan niitä lähettiläitä ja meidän pitäis kertoa Savonialle hyödyllisiä ja relevantteja tietoja koulutuksesta ja opiskelusta, niin et jos siellä on sit silleen niinkun et omaan someen tulee triljoona tykkäystä ja meet kattoo mites tää Savonian postaus ja siellä on kolme, niin se ei oo ehkä tarkoituksenmukaista sit kuitenkaan.
Klaudia Käkelä: Millasia asioita te ootte huomannu, että mitkä kiinnostaa ihmisiä opiskelusta Savonialla? Mitä asioita kannattaa kertoa?
Teo Karvonen: Joo, no, ehdottomasti mä oon ottanu vähän semmosen lähestymistavan, että mä koitan kertoa tavallaan just siitä hetkestä missä mä meen opiskelussa. Tällä hetkellä mulla on oppari mielen päällä ja mä koitan kertoa siitä, että en mä… Alussa, viime vuonna mä tein ehkä, tai sillon ekana vuonna mä kirjotin silleen että joo, että meillä on siisti kampus täällä, mutta en mä nyt oo kuitenkaan semmonen kävelevä mainos silleen että hei, kato, meillä on siisti Kampussydän tai kirjasto, et mä koitan sitä enemmän viedä oikeesti silleen siihen minuun ja mitä minä ja mun tutkinto ja mun resto-opinnot, niinkun mitä ne on, koska se on tosi ehkä niche-meininkiä, mut sit tavallaan jos siellä somessa on varmasti ihmisiä jotka oikeesti miettii, niin sit ne toivottavasti saa vastauksen niihin kysymyksiin mikä niitä askarruttaa, että hei, että tämmöstä on tää resto-opiskelu nimenomaan, justiinsa. Mä koitan ehkä semmosta tehdä, mä uskon et se kiinnostaa.
Laura Harakka: Siis ihan mahtavaa, kun me ollaan ihan erilaisia tyyppejä, niin tästä tulee täydellinen tästä podcastista. Mut siis mä oon tällä hetkellä justiinsa miettimässä… Just viime postauksen tein Pohjois-Savossa opiskelusta, et mistä mä tykkään. Ja sit kuitenkin, kun miettii et tänne muuttaa paljon sit porukkaa opiskelee ja sitten seuraava postaus on juurikin tästä meidän ihanasta kampuksesta, mut se on tehty myöskin silleen, koska mä tykkään hirveesti meidän opiskelutiloista, ne auttaa mua keskittymään. On paljon erilaisia tiloja missä voi opiskella, niin se on mulle niinkun se tärkee. Mut samaistun myös tohon, että mä oon tehnyt paljon postauksia myös siitä mitä harjotteluita mulla esimerkiks on, koska se on meidän alalla just tosi laaja. Mä oon ollu leikkaussalissa, mä oon ollu lastensuojelussa, mä oon ollu sisätautien osastolla, mä oon ollu vaikka missä, niin ne on varmasti myös paljon semmosia mitkä kiinnostaa just sitä meidän alaa hakemaan, et tosi tärkee miettiä just sitä. Mä mietin sitä, että mitä terveydenhoitajaksi pohtivat, et lähdenkö opiskelemaan, niin mitä hän vois haluta tietää niistä opiskeluista. Meillä on ihan mahtavat tilat Savonialla myös, meidän esimerkiks nää simulaatiotilat ja tällaset, mitä ei vissiin kauheen monessa muussa AMK:ssa oo, mitä oon kuullut kun on tullut sitten porukkaa juttelemaan, niin sitäkin haluan sitten tuoda esiin että meillä on kyllä ihan oikeesti tosi hyvä kampus ja tosi hyvät tilat oppia, et sellastakin haluan tuoda sit esille, mut se tosi paljon just liittyy siihen mitä mä just opiskelen ja mitä mä millonkin oon. Harjotteluissa tein harjoittelupostauksia. Se oli sillon mielenpäällä.
Teo Karvonen: Niin ja siis totta kai, mä niinkun ymmärrän, siis mä fiilaan tätä meidän kampusta. Onhan tää nyt tosi moderni, niinkun et kyllä mäkin oon tehnyt siis semmosen postauksen et hei, meillä on siisti kampus. Se tais olla sillon ekana vuonna. Enkä mä nyt ala dissaamaan lauraa siitä, että miks sä teet tämmösen jutun.
Laura Harakka: Dissaa vaan rauhassa.
Teo Karvonen: Niin, että tulee sit takaisin jollain muulla tavalla sitten. Mutta just pitää miettiä sitä, että ehkä se on ollut varmaan se Savonian idea, että saatais eri tutkintoaloilta niitä vaikuttajia, niin me saatais sitten mahdollisimman laajaa sitä hommaa, että Laura kertoo siitä terkkarihommasta, mä kerron restohommista ja joku kertoo muotoilijan ja näin. Jokainen kertoo omalla. Me ollaan kuitenkin ihmisiä kaikki, niin jokainen kertoo omaa tarinaa omalla tavallaan.
Klaudia Käkelä: Ootteks te… Onks kumpikaan teistä harkinnut, että tästä sosiaalisesta mediasta vois tulla teille ura myös jatkossa?
Laura Harakka: Mä oon miettiny silleen, et mulla on ehkä tullut viime vuosina semmonen pieni sosiaalisen median ähky, et mä en haluais että se sosiaalinen media tulis enää yhtään lähemmäksi mun ihoa ja elämää. Mutta toisaalta, nykymaailma menee koko ajan siihen suuntaan, että myös sosiaali- ja terveysalalla hyödyttäis tosi paljon siitä, että käytettäis sosiaalista mediaa ja oma, pieni haaveeni jonkinlaisesta yrityksestä, joka sitten tukeutuiskin siihen sosiaaliseen mediaan, niin siltä kantilta, mut niinkun yksityishenkilönä en usko että koskaan lähden semmosta yrittämään, mut sitten jos mun yritys ja mun ura sitä vaatii, niin todellakin, koska mähän nyt nauttisin vaikka jostain seksuaaliterveydestä höpöttää tuolla podcastii, tai tehdä jonkun somealustan et nuoret sais sitä tietoo helpommin, koska se on mulle sitä tärkeetä ja sitä kehittämistyötä mitä just terveydenhoitajat tekee.
Teo Karvonen: Joo. Tuo on aika hyvä toi someähky-homma, koska sit se helposti saattaa mennä silleen että se ottaa roolia tavallaan siitä omasta elämästä ja jaksamisesta, että oikeesti jos sun pitää miettiä vaan sitä että aa, nyt mulla on taas tämmönen postaus, tai jos sun oma feed on pelkästään yhteistyöpostauksia, niin sit se on just silleen… Joo, sillon se menee ammattimaisempaan suuntaan, mut sit kuitenkin haluaa että se some on semmonen et siitä pystyy irtautumaan jos se alkaa ahdistaa. Sit jos sä tavallaan sitoudut siihen, niinkun tekemään jotain uraa sen kanssa, niin sit se on vaan silleen että jos saat jonkun burn-outin, niin sit sä oot silleen että sori, voi-voi, tavallaan, et se voi olla aika kovakin maialma. Meillä on diili, sun pitää postata näin monta kertaa, niin sit sun on vaan tehtävä, niin ei halua antaa tavallaan itseään panttivangiksi sille. Että jos tulee että ei vitsi, nyt mä en halua tehdä somea, mä haluan hävitä Malediiveille kuukaudeksi, niin sit mä voin tehdä sen. En mä nyt opiskelijana voi minnekään Malediiveille lähteä näillä, niinkun… Savonia ei ihan niin paljon maksa, älkää hakeko ihan sen puolesta, mutta pointtina se.
Klaudia Käkelä: Sä mainitsit Laura äsken, että te ootte jossain vaiheessa saanut palkkion paistinpannuina. Nyt vaadin tähän lisäselvitystä myös ihan mikrofoniin.
Laura Harakka: Joo, siis se oli ehkä vähän kärjistetty, mutta mun muistaakseni meillä oli semmonen alussa, että me pystyttiin tuotepalkintoina tavallan meidän palkkiot sitten lunastamaan, tai tähän sosiaalisen median tai tämmöseen videoiden, kuvien tekemiseen liittyvillä lahjakorteilla esimerkiks, niin, tota, et se on siitä muuttunut, et jossain vaiheessa tulikin tää että me saadaan ihan oikeeta palkkaa. Me ollaan lähetty puhtaasti siitä mielenkiinnosta ainakin tähän hommaan ja siihen mä kannustan, jos joku miettii, et kun tää tulee jatkumaan luultavasti tää vaikuttajaprojekti, niin hakekaa mielenkiinnosta ja älkää rahan tai muun takia. Tää on kiva projekti ja tää antaa paljon, mutta ei niinkään sitä palkkaa.
Teo Karvonen: Ei oo maksettu mainos silleen, että Claudia kattoo tuolta silleen, että nyt sanot sit tälleen. Mä tarkennan ite tota casea. Siis joo, mä muistan ton tuotepalkintohomman, mut itellä oli se et mä toimin yrittäjän ite, mulla oli Y-tunnus, niin mä laskutin jo ekan vuoden jälkeen mun palkkion, niin mä sain… Mulla oli tavallaan se, siis, sain sitten rahana sen alkuun, ja kyllä Laurakin sit sai sen rahana – vai miten se meni?
Laura Harakka: Joo, se muuttu siinä kesken sen kauden ja mä en ollut ennen sitä näitä tuotepalkintoja vielä nostanut, kun ei ollut hirveesti tarvetta paistinpannulle tai muulle. Ei oo varaa niihin nakkeihin, mitä paistella. Kuitenkin se muuttu siinä, että se oli kyllä kiva yllätys ja positiivinen lisä sitten siihen.
Teo Karvonen: Ja kyllä se vie vähän kuitenkin ammattimaisempaan suuntaan, kun saat kuitenkin sitä oikeeta rahaa silleen, vaikka se ei oo paljoa, mutta kuitenkin tavallaan et sä saat siitä sen oman palkkion ja sä voit ostaa sillä sitten mitä saat ja käyttää sen miten sä haluut. Et tuotepalkinnot on aina vähän silleen, että sitoudutko lukuvuodeksi ja saat kärjistettynä paistinpannun, niin onhan se vähän nihkeetä, niin tavallaan siitäkin respect kuitenkin Savonialle, että pystyy maksaa sit kuitenkin ihan rahana ja nytkin tänä vuonnakin tuli paljon enemmän tavallaan jotain… Mä en nyt muista ulkoa, mutta jotain muutoksia ja helpotuksia tavallaan siihen palkkionkin maksuun, meille vaikuttajillekin.
Klaudia Käkelä: Mä laitan vaikka tän jakson show noteseihin, eli sinne mistä palvelusta, Spotifysta ja SoundCloudista ikinä kuunteletkaan, niin siellä jakson tiedoissa laitan tietoa sitten siitä, että mitä kautta voi hakea tai ilmoittaa kiinnostuksensa tätä somelähettiläs-hommaa kohtaan, jos se kiinnostelee. Kertokaa vielä tähän loppuun, että mistä teidät löytää, mistä somekanavista, ja millä handlella missäkin.
Teo Karvonen: Meikä löytyy, tota… Tää on vaikee selittää aina, koska jengillä voi olla vaikeuksia, tai itellä on vaikeuksia selittää Q:n ja G:n eroa, mutta [Teoq? 00:36:49] Instagramista ja ne on Q-kirjaimia ja taitaa löytyä mahdollisimman monesta paikasta, että koitan käyttää samaa tagia monessa mestassa. TikTokissa se taitaa olla Teodorantti, mutta seuratkaa Instagramissa mieluummin. Ja oikee nimi on ihan Teo Karvonen, et jos LinkedInissa haluaa etsiä, niin sieltäkin löydyn, ja sinnekin ainakin taisin Claudian [DMS laidata? 00:37:09], kun joku kerto et hei, että siellä Savonia ettii jotain tarinoita, et hei, nyt vois saada Koti-Pizzan lahjakortin, että voinko mä tehdä vaikka mä olen jo somevaikuttaja. Mut joo, [Teoq? 00:37:20] Instagramissa, se on ehkä se. Go to some.
Laura Harakka: Joo, mäkin suosittelen tota Instagramia. Mulla on tämmönen kun Laurakas. Tulee yhdistelmästä Laura ja rakas. Sieltä löytyy. Vielä kerkee ennen kun sit mä lopetan nää vaikuttajahommat, niin katotaan lähdenkö sitten yksityiseks tilin laittamaan ja sit jos haluaa vähän rennompaa sisältöä ja nähdä mun suloista koiraa videoilla, niin semmonen TikTok kun [Fabulosolare? 00:37:48] löytyy myöskin ja siellä on tehty tämmösiä vähän epätoivoisia opiskeluvideoitakin muutama, että ne ei oo kauheen hyvii, mut ne koiravideot on, koska mun koira nielasee siellä kinkun palasen silleen, että se ei edes nielase sitä. Se on tosi, tosi hämmentävää. Mut hei, ihan mahtavaa jos seuraat ja jos ei kiinnosta, niin älä seuraa.
Teo Karvonen: Ei oo pakko. Jos ei sovi, niin tossa on ovi.
Klaudia Käkelä: Se on ehkä hyvin tiivistetty, tää jakson aihe myöskin. Mä lisään nää tilit myös sinne show noteseihin, ihmiset voi sieltä seurata jos kiinnostaa. Oikein paljon kiitoksia teille molemmille. Tää oli hyvin kiinnostavaa.
Teo Karvonen: Kiitos, Klaudia. Kiitos, Laura.
Laura Harakka: Kiitos teille molemmille ja seuratkaa myös Savonia AMK:ta, sehän on se tärkein meidän media.
Teo Karvonen: Kaupallisessa yhteistyössä tämä podcast tehty.
Klaudia Käkelä: Oi, oi, oi. Pitäiskö… Oisko tää nyt viestintäasiantuntijan pitäny muistaa tässä. Hyvä, että se tuli teiltä.
Laura Harakka: Ei, ihan mahtavaa. Siellä on kivaa sisältöä.
Teo Karvonen: Se vaan testas. Laura saa nyt palkankorotuksen, kun muisti tän.
Laura Harakka: Kyllä, kyllä.
Klaudia Käkelä: Yes.