Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.
Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat -podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen. Minä olen Klaudia Käkelä ja seuranani studiossa on Maikki Asikainen sekä hänen miniänsä Essi Keto. Oikein lämpimästi tervetuloa.
Maikki Asikainen: Kiitos.
Essi Keto: Kiitos.
Klaudia Käkelä: Jakson aiheena on yksi maatilallisen ihmisen ja ehkä ylipäätään ihmiselämän kurjimmista tilanteista, nimittäin kuolema, ja erityisesti läheisen kuolema. Maikki Asikaisen puoliso Timo oli päävastuussa Asikaisten maitotilan toiminnasta, kun mies yllättäen menehtyi sydänkohtaukseen.
Me puhumme siitä, että mitä on tehtävissä, kun sen suuren surun keskellä tulee myös perheyrityksen raha-asiat, voi mennä vähän solmuun ja säppiin, ja mitä sitten tehdään. Maikki, tosiaan sun puoliso kuoli sydänkohtaukseen, eikö vaan, 2007.
Maikki Asikainen: Joo, kyllä.
Klaudia Käkelä: Kertoisitko vähän siitä päivästä, että mitä siinä oikein tapahtui.
Maikki Asikainen: No minä lähdin aamulla navetalle ja kävin siinä välillä pihassa ja katsoin, että kaikki on ihan kunnossa. Sitten kahdeksan aikaan lehmät sain laitumelle ja tulin sinne, ja hän oli sitten lattialla. Oli siinä vaiheessa, oli jo kuollut. Sitten vaan soitin ambulanssin ja herätin Herkon, Herkko ei ollut kuulunut mitään vaikka on kaatunut lattialle. Herätin Herkon ja siitä se vaan sitten päivä lähti soljumaan.
Klaudia Käkelä: Niin, kyllä. Maatila ei pysähdy, vaikka isäntä tuupertuisi lattialle. Hommat on hoidettava, se on näissä maatilan katastrofeja käsittelevissä jaksoissa kyllä havaittu, että eläimet tarvitsee hoitoa. Tuota, teillä nousi heti siinä taloudelliset asiat pinnalle, koska tietysti Timo oli päävastuussa tilan toiminnasta ja myös raha- ja talousasioista. Millaisia asioita siinä nousi heti pintaan ja millaisia ongelmia te kohtasitte?
Maikki Asikainen: No siinä meillä oli tilit sillä lailla, että mulla oli käyttöoikeus ja ne oli Timon nimissä. Ja sitten siinä meni muutama päivä, kun rupesin laskuja maksamaan tietokoneella ja siinä oli vaan, että ottaa pankkiin yhteyttä. Ja minä otin, ja ne oli suljettu ne tilit. Sitten minä lähdin pankkiin ja sieltä sanottiin, että pitää olla valtakirjat pojilta, että se saadaan aukaistua, ne tilit. Ja siinä meni tietysti muutama päivä, kun toinen poika asuu Kotkassa. Sitten saatiin pankin välityksellä valtakirjat sieltä. Ja siinä meni semmoinen, ehkä 4-5 päivää ennen kuin saatiin tilit auki ja voitiin jatkaa sitten siitä.
Klaudia Käkelä: Niin. Se on aika pitkä aika, saitteko te mitään, nostettua rahaa tai mitään ulos sieltä?
Maikki Asikainen: Ei ollut muuta kuin muutama kymppi oli rahallisesti, seteleitä. Vaan että niillä piti sitten pärjätä.
Klaudia Käkelä: Kerro Maikki vielä vähän siitä ajasta silloin 2007, teidän molemmat pojat oli jo lähempänä 30 ja sinänsä pieniä lapsia ei pyörinyt jaloissa, mutta se oli silti varmasti tosi raskasta menettää puoliso sillä tavalla aika yllättäen.
Maikki Asikainen: No olihan se tietysti, että se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siinä vaan piti lähteä miettimään. Onneksi mulla oli sitten mieheni sisarukset, tuli aika äkkiä siihen. Ne oli kolme viikkoa siellä, aina joku ulkopuolinen. Tai siis perheenjäseniä, ulkopuolinen ihminen, että tuota, ja sitten siinä vaan piti lähteä ettimään apuja muualta. Uskaltaa lähteä kysymään mitä tehdään ja millä lailla tehdään, että onneksi Kiuruvedellä oli silloin ja on tietysti vieläkin, vaan silloin oli ihmisiä, jotka lähti ja saattoi tulla päiväksi tai kahdeksi neuvomaan niin kuin rahaliikenteessä ja olihan ne jollain lailla tuttuja, ainahan siellä on semmoisia oppimisen paikkoja. Että ei ihan, kaikkea ei tiennyt, mehtäpuoleltakin oli aika hatarat tiedot mulla silloin. En tiiä, on vieläkin.
Klaudia Käkelä: Mutta että semmoinen, tuli kuitenkin semmoinen fiilis, että apua saa, kun sitä uskaltaa pyytää ja on ympärillä semmoista tukiverkkoa, että.
Maikki Asikainen: Joo, kyllä. Sitä vaan piti lähteä rohkeasti, vaikka välillä tuntui, että ei halua lähteä mihinkään. Niin se on vaan lähdettävä.
Klaudia Käkelä: Niin. Kyllä. Tuntuiko susta se, että se kun oli tuollaisessa tilanteessa, että on maatila, jossa tosiaan eläimistä pitää kumminkin pitää huolta, vaikka mitä tapahtuisi, niin tuntuiko susta, että se oli sillä hetkellä hyvä asia vai huono asia, että tavallaan oli pakko nousta sieltä sängystä?
Maikki Asikainen: No pakko oli. Se oli kyllä hyvä asia, että sitä oli kyllä pakko lähteä lähteä. Sitä ei voinut jäädä sinne. Eläimet piti hoitoo joka päivä ja silleen sitä vaan sieltä noustiin pikkuhiljaa.
Klaudia Käkelä: Joo. Kyllä. Löytyikö sieltä navetasta sitten lohtua yhtään, ainakin lehmät on niin symppiksiä eläimiä.
Maikki Asikainen: Löytyi, löytyi. Monenlaista.
Klaudia Käkelä: Niin. Kyllä. Kerro vähän tästä teidän maitotilasta, miten isosta tilasta on kyse?
Maikki Asikainen: Meillä oli silloin 30 lypsyä, ja sitten nuorkarja siihen päälle. Niitä oli ehkä, olisiko ollut kolmisenkymmentä nuorta karjaa ja meillä oli just silloin konehallin teko sinä kesänä, se oli kutakuinkin valmis, vaan oli siinä vielä yksi työmies tekemässä sitä konehallia. Ja silleen.
Klaudia Käkelä: Kyllä. Ja sitten tämä oli tosiaan 2007, kun kuolema tapahtui ja suunnilleen vuoden päästä semmoinen Essi hypähteli kuvioihin. Mä oon ymmärtänyt, että teillä on oikein lämpimät miniä-anoppi-välit.
Maikki Asikainen: Kyllä on.
Essi Keto: Kyllä.
Klaudia Käkelä: Kerro vähän Essi siitä miten te Herkon kanssa tapasitte.
Essi Keto: Nojoo, mehän tavattiin Savonialla. Eli aloitettiin molemmat opinnot silloin 2008 syksyllä ja siitä me sitten tutustuttiin ja mulla oli siinä kanssa meneillään vähän sellainen surutyö, kun oma isä oli sairastunut eikä ollut paranemassa, oli syöpä, niin sitä kautta tuli juteltua näistä ja se vähän yhdisti siinä vaiheessa.
Klaudia Käkelä: Niin. Kyllä varmasti. Ja sinähän olit tosiaan aika keltanokka näissä maatilan asioissa, että lähdit agrologiksi opiskelemaan vähän sattuman kautta, eikö vaan?
Essi Keto: Kyllä, juuri näin. Ei ollut, olenhan mä aina eläimistä tykännyt ja hevosia on, olen ratsastanut ja hevosista tykkäsin. Ja siihen aikaan oli Savonialla Iisalmessa hevostalouden puoli yhtenä suuntautumisvaihtoehtona, ja mä sitten sinne hakeuduin, kun Iisalmeen tulin takaisin sen isän sairauden takia.
Klaudia Käkelä: Tosiaan sitten hyppäsit Essi aika nopeasti hommiin ja sait anopilta vähän niin kuin perehdytyksen tähän hommaan, että mitenkä nämä maatilan työt oikeasti sujuu.
Essi Keto: Kyllä. Ihan mahtava opettaja oli mulla siinä alussa ja me tultiin heti alusta Maikin kanssa tosi hyvin juttuun. Minähän muutin tilalle sitten 2010 ja siitä asti sitten navettavuoroja jaettiin ja tehtiin yhdessä. Hän opetti ja minä sitten kuuntelin.
Klaudia Käkelä: Niin just. Ja nyt olet jo, ihan teet siellä vanhana tekijänä. Tässä on kuitenkin mennyt reilu kymmenen vuotta, kun olet siellä toiminut ihan täysin muina emäntinä.
Essi Keto: Kyllä. Tässä me laajennettiin sitten miehen kanssa tilaa, Herkon kanssa laitettiin robottinavetta 2014 ja hommat muuttui sitten ihan toisenlaiseksi sitä myötä. Mutta vieläkin, ainahan sitä oppii uutta, että kun lähti tälleen ettei ole omaa tilaa tai perhekokemusta, tai perheellä ei ole tilaa eikä ole sellaista mitään maatilakokemusta niin onhan tämä ollut aikamoinen opintie.
Tunnusmusiikki
Klaudia Käkelä: Asiantuntija Elina Vehviläinen-Liikka maatilojen varautumisen työkalut -hankkeesta, kerro vähän siitä millaisia asioita maatilallisen tai maatilan ihmisten täytyy ottaa huomioon siinä tilanteessa, jos omainen kuolee ja pahimmassa tapauksessa juurikin tämä tilan omistaja.
Elina Vehviläinen-Liikka: Näissä henkilöriskiasioissa erityisen tärkeää on se, että niihin olisi varauduttu ennakkoon, koska siinä tilanteessa, että puoliso kuolee tai menettää toimintakykynsä, ongelmat alkaa kasautua tosi nopeasti. Eli siellä on paljon sellaisia asioita, mihin kannattaisi jo etukäteen varautua ihan pienemmistä asioista, kuten siitä, että onko pankkitilin käyttöoikeudet molemmilla, eli sekin voi olla haastavaa, että tilit napsahtaakin kiinni ja sitten ei ole käteistä, koska korttia ollaan totuttu käyttämään. Eli tämmöistä niin sanotusti, pienempiä asioita, mutta jotka vaikuttaa siihen elämiseen.
Lisäksi sitten ihan edunvalvonta-asiat ja esimerkiksi testamentti olisi tärkeä. Että mietitään sitä, että jos puoliso kuolee ja on vaikka alaikäisiä lapsia, että mitä silloin tapahtuu. Välttämättä ei tule ajatelleeksi sitä, että näille lapsille tullaan määräämään edunvalvoja, joka voi sitten, tai onkin yleisesti ottaen vanha maistraatti. En edelleenkään muista nimeä, väestö- ja rekisteritietokeskus, ehkä se on näin. Pitkä nimi. Sieltä silloin ulkopuolinen taho huolehtii lasten, perillisten omaisuudesta ja käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi sellaista, että sä olet hankkimassa lannoitteita tai jotain muuta yhtään isompaa hankintaa, vaihtamassa traktoria, niin kaikkeen tällaiseen pitää hakea se päätös ja hyväksyntä lasten edunvalvojalta.
Ja niin kuin tiedetään, virastot voivat olla aika ruuhkaisia, eli tässä voi kestä kuukausia, voidaan puhua puolesta vuodesta ennen kuin tällainen päätös saadaan, ja virasto voi myös katsoa, että ei ole oikeutettua tehdä näin, esimerkiksi vaihtaa kalliimpaan traktoriin. Se on lasten omaisuuden tuhlaamista. Joten hyvin tällaisia käytännön ongelmia voi tulla siihen tilan pyörittämiseen mukaan, nämä kannattaisi huomioida ja myös edunvalvonnassa se, että jos toisen toimintakyky alkaa heiketä, niin olisi sitten se mahdollisuus tehdä niitä päätöksiä tehokkaasti, koska ei yritystoiminnan pyörittämisessä voi kuukausia odotella.
Klaudia Käkelä: Teidän hankkeessahan on myös tehty töitä juuri näiden asioiden parissa, niin kerro vähän siitä.
Elina Vehviläinen-Liikka: Joo, meidän tässä maavara-hankkeessa henkilöriskit on tosi tärkeä osa. Ja verkkosivuilta maavara.savonia.fi löytyykin online-opas, jossa henkilöriskit on yksi osa-alue mikä käydään läpi. Sieltä löytyy tosi kattavasti tätä testamenttia, edunvalvontaa, avioehto esimerkiksi myös. Tämäkin on sellainen asia, mitä monet ei välttämättä ajattele, mutta avioliittohan päättyy aina eroon lopulta. Joko erotaan, tulee avioero, tai se että toinen kuolee, mutta se päättyy joka tapauksessa, se avioliitto. Eli myös tämä asia kannattaa huomioida ja miettiä niitä juttuja, myös yhtymäsopimuksia on käyty siellä läpi.
Lisäksi löytyy kevyesti kuunneltavaa materiaalia, Youtube-videoita. Siellä on asiantuntijoita, joita on haastateltu näiden asioiden puitteissa, he tekevät töitä päivittäin näiden turvaavien asiakirjojen parissa, että suosittelen kyllä käymään niitä sieltä katsomassa ja sitten miettiä omalle tilalle ne keinot, mitkä parhaiten turvaa sitä yrityksen toimintaa, omaa itseään ja ennen kaikkea kyllähän näissä henkilöriskeissä pitää ajatella niitä läheisiä, että se on ennen kaikkea se, että ei niin, että mitä minä itse vaan miten läheiset selviää tämmöisessä tilanteessa. Suosittelen lämpimästi, että niitä lähtisi miettimään ja näihin kyllä apua saa nykyisin tosi helposti, on neuvontapalveluita, joissa on asiantuntijoita jotka pystyvät auttamaan. Samoin myös tänä päivänä esimerkiksi pankit on sellainen taho, joka kyllä kannustaa näitä tekemään ja ottaa yleisesti ottaen esille esimerkiksi lainaneuvottelujen, sukupolvenvaihdosten tai osakeyhtiöittämisen yhteydessä. Eli näiden tärkeys on tiedostettu ja muutamilla tunneilla, saat muutamassa tunnissa laitettua näitä asioita hyvälle mallille. Lämpimästi suosittelen, että kaikki omalta kohdaltaan miettisi näitä.
Klaudia Käkelä: Ja kaikkiin näihin materiaaleihin pääsee käsiksi linkistä, joka on myös tämänkin jakson lisätiedoissa. Eli maavara.savonia.fi.
Elina Vehviläinen-Liikka: Kyllä. Just näin.
Tunnusmusiikki
Klaudia Käkelä: En ole aikaisemmin saanut Savonialta valmistunutta agrologia, joka on myös niitä hommia tehnyt, niin en ole saanut aikaisemmin tänne studioon, kun aikaisemmat maatilan katastrofi -caset on ollut sellaisia, että ei ole Savonialta ainakaan agrologitutkintoa. Toki sun opiskeluajoista on pitkä aika ja Savonia on varmasti ehtinyt muuttua sinä aikana, mutta kerro vähän millaisia muistoja ja hyviä asioita sulta jäi käteen agrologiopinnoista Savonialla.
Essi Keto: Se oli jo silloin minusta tosi joustava, että nykyään se on vielä enemmän kehittynyt varsinkin koronan takia ja kun on mahdollisuutta monimuotona opiskella ja näin, mutta se oli jo silloin, tein kuitenkin molemmat lapset siinä opintojen aikana niin tein ihan reilusti vuoden taukoa, että pääsin opiskelemaan jopa kolmessa ryhmässä, tai aloittamaan aina sinä aikana. Se oli tosi hieno juttu silloin, ja muutenkin, toki kun lähti, että ei mistään mitään tiennyt, kun tähän agrologipuolelle lähti niin olihan se alkuun aikamoista, kun se kuitenkin on jo syventäviä opintoja tälle alalle, mutta kyllä siinäkin koin, että sain aika hyvin tukea. En jäänyt yksin enkä sillä tavalla ulkopuoliseksi siitä, että vaikka en tosiaan ole maatilalta lähtöisin ja perustiedot oli täysi nolla niin siltikin. Eli hyvä opetus on ollut, kun on tähän päässyt.
Klaudia Käkelä: Niin ja tosiaan se on aika poikkeuksellista, että ihminen päätyy agrologiksi opiskelemaan, jos ei ole sitä vähän niin kuin omaa tilaa jo siellä ja sukupolvenvaihdosta ajatuksissa, että jatkaisi oman perheen tilalla. Sinänsä olet hyvin erikoinen tapaus, mutta kaikesta päätellen et jäänyt mitenkään huonommaksi, vaikka tulit vähän pystymetsästä, että anoppikin voi olla siitä varmasti samaa mieltä.
Maikki Asikainen: Kyllä. Ihan varmasti. Meillä on niin hyvät välit.
Klaudia Käkelä: Hyvin ottautui heti nuori sieltä.
Maikki Asikainen: Oli kyllä. Tehtiin töitä ihan rinta rinnan.
Tunnusmusiikkia