Podcastit

SPEAKER_00 [00:00:00]: Ja täällä tänään meillä on vieraana, ei hätiä mitiä podcastissa, maakuntajohtaja Tytti Määttä Pohjois-Savosta. Hyvää huomenta, Tytti.

SPEAKER_01 [00:00:11]: No hyvää huomenta, Harriet.

SPEAKER_00 [00:00:14]: Mikäs se semmoinen maakuntajohtaja? Ei ole kaikille ihan tuttu hahmo.

SPEAKER_01 [00:00:18]: Joo. Kun mut valittiin tähän maakuntajohtajan tehtävään, niin aika moni tuli kysymään, että no mitä se maakuntajohtaja oikeastaan tekee. Ja olen pyrkinyt heille hyvin konkreettisesti vastaamaan, mitkä ovat maakunnan tehtävät. Lähdetään siitä, että meidän tehtävä on suunnitella maakunnallista maankäyttöä. Eli isossa mittakaavassa katsotaan, miten maata maakunnan osalta käytetään, minne esimerkiksi isoja tuulivoimaloita tulee ja missä on vaikka elinvyöhykkeitä eläimille. Ja tämän tyyppistä. Ja sitten toisena asiana me ollaan viranomainen, eli välittävä viranomainen suhteessa Euroopan unionin rahoitukseen. Eli tämän tyyppistä toimintaa minä esimerkiksi teen sitten hankepäätöksiä, kun myönnämme EU-rahoitusta. Ja sitten voisi ajatella, että kolmas tämmöinen teema on vaikuttaminen. Eli pyrimme vaikuttamaan maakuntaan myönteisellä tavalla, että maakunnassa menisi hyvin. Käymme vuoropuhelua tuonne pääkallon paikalle eduskuntaan kansanedustajien ministeriön ja valtioneuvoston kanssa ja sitten teemme täällä maakunnassa sidosryhmäyhteistyötä. Ja neljäntenä me sitten koordinoidaan sitä maakuntasuunnitelmaa eli juuri mihin suuntaan sitä maakuntaa tulisi yhdessä. Sitten viedä. Siinä oikeastaan ne tehtävät ja minä sitten johdan tätä kokonaisuutta ja meillä on maakunnassa maakuntahallitus ja maakuntavaltuusta eli kunnista valitut poliittiset luottamushenkilöt, koska olemme kuntayhtymä eli kunnat ovat maakunnan jäseniä ja niin sanotusti omistavat tämän meidän toiminnan.

SPEAKER_00 [00:02:03]: Eli tämä on myös tämmöinen itsehallintorakenne, tämä on osa tämmöistä demokraattista hallintojärjestelmää myös, missä yhdessä sitten ja alue lähtöisesti päätetään asioita. Eikö tämä ole se idea?

SPEAKER_01 [00:02:15]: Kyllä, ja mä ajattelen sillä tavalla, että Tämä on nimenomaan sieltä kunnallishallinnosta ja ihmisten asukkaiden itsehallinnosta ponnistava alueellinen kokonaisuus. Meillähän on valtiolla myös aluehallintoa, esimerkiksi ELY-keskukset, aluehallintovirastot, mutta tämä on sitten asukas- ja kuntalaislähtöinen aluehallinnon muoto, eli pyritään nimenomaan olemaan lähellä siellä ihmistä.

SPEAKER_00 [00:02:43]: kuitenkin silleen aika huonosti jotenkin vähän tunnettu ja nyt sitten on tullut nämä uudet hyvinvointialueet ja niiden kanssa ollaan, me monet tavan talliaiset ollaan niin kuin ihmeissään, että mitä erilaisia hallintoja täällä onkaan. Osaatko yhtään nyt tässä kuvata, että mikä on maakunnan suhde tai maakuntaliiton, kuten näitä kutsutaan, niin suhde näihin hyvinvointialueisiin, miten sitä pitäisi ymmärtää?

SPEAKER_01 [00:03:10]: Jos ajatellaan, että aiemmin hyvinvointipalvelut tai sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut oli kuntien pääosin tuottamia ja järjestämiä ja sitten pikkuhiljaa siirryttiin siihen, että kunnat pääosin järjesti, mutta tuottaja pystyi olemaan joku muu, tuli tämmöisiä kuntayhtymiä ja yksityisen sektorin toimijoita mukaan ja nyt sitten siirryttiin tähän hyvinvointialueeseen, joka käytännössä on valtion rahoittama, eli aiemmin kunnat Yhdessä valtion kanssa rahoittivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja nyt kunta valtio rahoittaa ne. Kun taas maakunnan liitto on sitten niin kuin sanoin niin kuntaperusteinen ja meidän yhteistyö keskittyy ehkä nimenomaan tähän hyvinvoinnin edistämiseen ja elinvoiman edistämiseen. Eli maakunnan liitto sitten pyrkii omissa lausunnoissaan vaikka katsomaan, että miten se hyvinvointialueen palvelurakenne tukee vaikka elinkeinoelämää tai naisten työllistymistä eri alueille tai Tämän tyyppisiä asioita.

SPEAKER_00 [00:04:11]: Tavallaan se kuulostaa siltä, että maakunnan liitolla on vähän laajempi repertuari, että mitä kaikkia asioita se voi tehdä. Tämähän on kai aika olennaista, just tämä maakuntaohjelma ja suunnitelma, mihin kootaan niitä tärkeitä. Puhutaan näistä kärkialoista ja mikä olikaan tämä hieno sana, älykkään erikoistumisen.

SPEAKER_01 [00:04:36]: Joo, eli Itä- ja Pohjois-Suomessa ollaan tehty yhdessä maakuntien kanssa tämmöisiä älykkää erikoistumisen strategioita, jossa pyritään määrittämään, että mikä on kunkin Itä- ja Pohjois-Suomalaisen maakunnan se strateginen kärki, että mihin kannattaa panostaa ja missä me ollaan hyviä. Kyllähän maakuntasuunnitelmassa nimenomaan pyritään ennakoimaan, eli kun me maakunnan liitossa myös tehdään sitä ennakointityötä ja tuotetaan tietoa, niin sen perusteella sitten yhdessä elinkeinoelämän kuntien järjestöjen kanssa eri ikäryhmiä, esimerkiksi nuorisovaltuuston kanssa nyt seuraavassa suunnitelmassa pohdimme sitä, että mitkä nämä kärjet ovat. Sitten meillä maakuntasuunnitelman mukaisesti pyritään myös rahoittamaan toimintaa, eli kehittämistä ja yritysten toimintaa. Sitähän ohjaa toki EU-ohjelmat, mutta samalla tavalla sitten tämä oma maakuntasuunni.

SPEAKER_00 [00:05:37]: Tässä kun on itse ollut ilo olla töissäkin tässä maakunnan liitossa kohta vuoden verran, niin semmoista vähän olen miettinyt, että kun tämä näyttäytyy aika paljon tämmöisenä eteerimaakuntien ikään kuin, tässä on vähän tämmöistä, että vähän niin kuin kilpaillaan keskenään ja on jotakin tämmöistä ajatusta, että jos minulla on enemmän, niin sinulla on vähemmän. Mutta sitten niin kuin sä kuvasit, niin kuitenkin tässä ideahan on just näissä päällykkään erikoistumisen kääristä ylipäänsä näissä, on tämä omien vahvuuksien tunnistaminen. Eikö silloin voisi ajatella, että kun jokaisella maakunnalla on omat vahvuudet ja niistä lähdetään kehittämään, niin jotenkin, että eihän sitä voi kukaan ikään kuin myöskään viedä pois.

SPEAKER_01 [00:06:21]: Niin ja ehkä siinä on vähän ajatustapaa eroajakin, että silloin kun toimin kunnan ja kaupunginjohtajana, niin en jotenkin koskaan ymmärtänyt sitä kuntien välistä kilpailuasetelmaa, että Osa ihmisistä ajattelee, että se on välttämätöntä ja sitä tarvitaan, jotta kunnat niin sanotusti kirittävät toisiaan. Mutta kun kunta ei kuitenkaan ole yritys, vaan se tuottaa palveluita. Ja minä ajattelen sen niin, että sen kunnan tulisi kilvoitella suhteessa omiin asukkaisiinsa. Eli pyrkiä mahdollisimman parhaalla tavalla palvelemaan asukkaita, yrityksiä ja kunnan jäseniä, jotta se kunta menestyy. Eli se kilvoittelu niin Tietyllä tavalla tapahtuu itse kilvoitteluna, mutta tämmöisen asian julkipuhuminen ja ymmärtäminen ei välttämättä sovi tämmöiseen ehkä perinteiseen taloudelliseen ajatteluun, jossa menestyminen perustuu kilpailuun. Sitten kun tullaan maakuntiin, niin totta kai siellä maakuntien välillä tapahtuu semmoista kilvottelua esimerkiksi suhteessa valtion toimintaan. Eli että miten valtio suuntaa omia varojaan tai sitten Euroopan unionin sisällä, että miten Euroopan unionin eri politiikat tukevat eri alueita. Ja pyritään viemään nimenomaan sitä viestiä, että minkälaista politiikkatoimet tukisivat meidän aluetta. Mutta samaan aikaan minusta maakuntien tulee tehdä yhteistyötä, eli löytää niitä isompia alueita ja synergioita. Ja sitten toisaalta muistaa aina se kilvoittelu myös siellä oman alueen sisällä, että miten sinä ansaitsen sen kuntien luottamuksen ja toimijoiden luottamuksen ja pystyt niin sanotusti kirittämään siellä oman alueen sisällä ne toimijat parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

SPEAKER_00 [00:08:15]: Aivan. Ja loppupeleissähän on niin, että jos Suomi on pieni maa, vaikka me ollaan alueellisesti suuri, niin silloin tavallaan se, että meidän pitäisi jakaa osaamista ja resursseja yli erilaisten rajojen, että me saataisiin sitten parasta mahdollista tulosta. Vähän niin kuin todetaan, että ei kansantalouskaan kasva sillä, että pestään toistensa paitoja siellä marrajeen sisällä, niin samalla tavalla näillä alueilla ja kunnillakin.

SPEAKER_01 [00:08:40]: Niin, siis totta kai se kansainvälinen ulottuvuus ja Jos ajattelee maakunnan toimintaa taas, niin siinähän keskeisessä asemassa on yritykset ja yritysten vienti. Eli tavallaan se koko Suomen kansantaloudelle hyvinvoinnin luominen. Sitten voidaan kysyä, että voitaisiko toimia ilman maakunnan liittoja. Periaatteessa kyllä voitaisiin toimia, mutta sitten meiltä puuttuisi tällainen alueellinen toimija, joka on sieltä ihmisistä itsestään lähtöisin. Meillä ei olisi tällaista alueellista itsehallinnollista toimijaa, joka laajasti ajattelee sitä alueelivoimaa ja hyvinvointia. Eli voisi ajatella tämmöistä läheisyysperiaatteen puuttumista sitten demokraattisesta järjestelmästä.

SPEAKER_00 [00:09:27]: Aivan. No niin me ollaan vähän tässä tavallaan maalattu tämmöistä koko kuvaa ja tämmöistä ympäristöä tälle meidän podcastin teemalle, joka on kokonaisturvallisuus. Ja ylipäänsä on puhuttu täällä meidän aikaisemmissa jaksoissa varautumisesta ja turvallisuuden eli ulottuvuuksista ja tämmöisistä. Miten nyt sitten tämä maakunnan liitto tulee tähän? Minkälainen kokonaisturvallisuuden tekijä se maakunnan liitto sitten olisi?

SPEAKER_01 [00:10:11]: Maakunnan liitolla, niin kuin kerroin, niin tavoitteena on se alueen elinvoima. Ja ehkä se pääperiaate on se, että tämä kokonaisturvallisuus olisi tämmöinen aluekehittämisen ja alueellisen elinvoiman yksi osa ja olennainen osa. Ehkä tämä keskustelu kokonaisturvallisuudesta on nyt kiihtynyt viime vuosina ja kaikki tuntuvat puhuvan siitä ja miettivän, että mitä se omasta näkökulmasta tarkoittaa. Jos ottaa sen kokonaisturvallisuuden nimenomaan aluekehittämisen välineeksi, niin silloin voisi ajatella näin, että kaikki ne toimet, mitä me teemme kokonaisturvallisuuden edistämiseksi, niin samalla luovat sille alueelle elinvoimaa. Ja tässä ehkä se maakunnan liitto on sitten olennainen tekijä. Ja jos mennään konkretiaan, niin nyt kun valmistellaan maakuntasuunnitelmaa, niin kokonaisturvallisuus varmasti on yhä vahvemmin osa sitä Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmaa, ja kun se on siellä, niin me voimme esimerkiksi sitten hyödyntää näitä EU-rahoituslähteitä yhä paremmin tämän kokonaisturvallisuuden teeman ympärillä. Ja samoin sitten suhteessa sinne valtioon, niin kuin kerroin, että me käymme vuoropuhelua, niin me omissa aluekehittämisen keskusteluissa olemme nostaneet kokonaisturvallisuuden teeman vahvasti esille, ja Pohjois-Savon kärkialat Esimerkiksi elintarviketeollisuus, vesiklusteritoiminta, biotalous laajasti. Esimerkiksi kaikki nämä liittyvät vahvasti kokonaisturvallisuuteen ja siihen, että Suomi pystyy tulevaisuudessakin luottamaan siihen, että sillä on myös omia resursseja pärjätä erilaisissa tilanteissa. Eli meillä on paljon sellaisia vahvuuksia, joita voidaan myös kehittää kokonaisturvallisuusnäkökulmalla.

SPEAKER_00 [00:12:14]: Miten jos sitten, kun se, no vähän semmoisia, miten mä oon katsonut itse maakuntasuunnitelmia, vähän tuppaa olemaan semmoisia hallinnollisia papereita, niin miten sitten, kun kansalainen X tulee kysymään, että tytti, mikä täällä nyt voi olla sitä, missä täällä se kokonaisturvallisuus on, niin mitä kerrot hänelle, mikä on maakunnan liitona? maakunnan alueen kokonaisturvallisuuden elementtejä tai tekijöitä?

SPEAKER_01 [00:12:49]: No nyt tässä olemassa olevassa meidän maakuntasuunnitelmassa, niin meillä on tietyt kärkialat siellä, joiden tiimoilta sitä kehittämistä viedään eteenpäin. Ja niin kuin kerroin, että esimerkiksi metsäsektori, elintarvikesektori, vesitalous Nämä on tämmöisiä, mihin ehdottomasti kokonaisturvallisuus on tämmöisenä läpileikkaavana teemana. Nyt kun sitten tehdään uutta maakuntasuunnitelmaa, niin siinä voi miettiä sitä, että onko se kokonaisturvallisuus oma alansa vai onko se läpileikkaava teema. Tämä on ehkä sitä juuri sitä strategista pohdintaa. Mutta sitten käytännön tasolla me voidaan miettiä vaikka elintarvikesektorilla hyvinkin semmoisia käytännönläheisiä asioita kehittämisessä, vaikkapa miten tutkimuslaitokset ja meidän mansikanviljelijät ovat kehittäneet uusia mansikanviljelytapoja tilanteessa, jossa esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ilmasto voi lämmetä ja vesitalous täytyy olla tehokasta, tuholaiset voivat lisääntyä, niin esimerkiksi tämmöinen konkreettinen teko on minusta kokonaisturvallisuusteko, eli sillä varmistetaan sitä ruuan saatavuutta ja ruokaturvallisuutta.

SPEAKER_00 [00:14:15]: Eli ideahan on se, että se lähtee näistä toimialoista itsestä ja niiden tavallaan tämmöisen myös tässä mielessä kestävyyden rakentamisesta, ja sitten ehkä sieltä syntyy sitten uusia Me varmaan toivotaan, että syntyisi uusia innovaatioita ja liiketoimintamahdollisuuksia.

SPEAKER_01 [00:14:33]: Kyllä, ja kyllä mä itse ajattelen, että se kokonaisturvallisuus on hyvin paljon sitä kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Siinä on kaikki ne kestävyyden ulottuvuudet, taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen ulottuvuus mukana. Se on jotenkin helppo mieltää sitä kautta, että itse kun on kuntastrategiaa esimerkiksi tehnyt näihin YK on kestävän kehityksen tavoitteisiin, niin sieltä löytyy kyllä todella paljon semmoista, että miten viedä kuntaa ja julkista sektoria eteenpäin, ottaen huomioon nämä kaikki elementit. Ja minusta se silloin tukee nimenomaan juuri sitä näkemystä siitä, että se yhteisö, missä toimitaan, niin siellä se sosiaalinen tasa-arvo toteutuu ja semmoinen yhteiskunnan resilienssi kasvaa. Ja samoin talouteen liittyy paljon kokonaisturvallisuuteen liittyviä teemoja, että jos me ajatellaan, että jos taloudelliset erot vaikka eri ihmisryhmien välillä kasvaa merkittävästi, se voi johtaa poliittiseen epävakauteen ja sillä lailla heikentää sitä kokonaisturvallisuutta. Ja taas ympäristöllisesti me tiedetään kaikki, että mitä se tarkoittaa, jos meidän ympäristössä tapahtuu rajuja muutoksia vaikka ilmastonmuutoksen myötä, niin se vaikuttaa suoraan ihmisten turvallisuuteen. Esimerkiksi vesien puhtauteen suoraan tämä tulvatilanne, niin sehän on merkittävä, että miten se vaikuttaa suoraan ihmisten elämään, mutta sitten esimerkiksi paikallisesti siihen vesitalouteen, että puhdas ja likainen vesi menee sekaisin, niin sehän on suoraa tämmöinen tekijä, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiinkin aivan suoraan.

SPEAKER_00 [00:16:14]: Ja kaikin puolin tavallaan tässä tämä käsite tästä elinvoimasta. Mä monta kertaa tai tässä mietin itse sitä, että Pohjois-Savossakinhan 95 prosenttia työllistyy mikroyritysten kautta. Eli tavallaan se, että tässä ajatuksena myös on se, että miten me saadaan tavallaan näihin erikokoisiin yrityksiin tuettua sitä elinvoimaa ja myös sitten toisaalta yritysten kasvua ja kehittymistä ja myös sitten sitä kansainvälistymistä.

SPEAKER_01 [00:16:52]: Ehkä itselle se kokonaisturvallisuus on sillä lailla helppo mientää, kun eräs pitkäaikainen valtiohallinnossa työskentelevä tuttu sanoi minulle, että ylleisjohtaja on aina ylleisjohtaja, kun käytiin keskustelua, kun itse maalaa aika laajalla spektrillä niitä asioita ja pyrkii miettimään sille, että asiat ovat kokonaisuuksia ja asiat vaikuttavat toisiinsa, eli ovat keskinäisriippuvaisia. Ja siinä kokonaisturvallisuuden ytimessä on myös minusta tämä kokonaisriippuvuus eri asioista. Eli se kokonaisturvallisuus ei voi toteutua, ellei pysty ajattelemaan sillä tavalla, että asiat vaikuttavat toisiinsa. Se ei ole ehkä semmoinen sektoripoliitikon unelma termi, mutta hyvät sektori-asiantuntijat sitten voivat tuoda siihen semmoisia näkemyksiä, joita sitten yleispolitiikalla ja kokonaisturvallisuuden teemalla vedetään yhteen ja löydetään sieltä niitä tulokulmia. Eli mitkä vaikuttavat mihinkin ja mitkä voivat olla mahdollisia lopputuloksia.

SPEAKER_00 [00:18:01]: Joo. Meillähän on tämä ajattelutapa, kun me puhutaan yleensä turvallisuudesta, niin se on aika tämmöinen tavallaan, että sitä ajatellaan, että se on viranomaislähtöistä. Turvallisuusviranomaiset vähän omistavat turvallisuuden tekemisen ja sillä tavalla se jäsentyy. Tässä minusta on hyvä, kun… Otit nämä mansikat esiin, niin tämähän esimerkiksi on aika vähän tunnettu asia, että Euroopassahan ruokaväärennökset on yksi ihan iso oma rikollisuuden ala, joka kasvaa ja globaalisti myöskin huomattava. Meillähän oli yksi vuosi… läpi Murdon teki tämmöinen teknologia, missä DNA-tutkimuksella saatiin selville, että mistä mansikat on kotoisin. Ja tavallaan tämähän on esimerkkinä siitä, että meidän, jos Suonenjoella on nyt tämä alkuperämerkinnän omaava mansikka, Suonenjoen mansikka, niin sehän on aika olennaista sen koko alan kannalta että se on ja että se pystytään todentamaan. Ja tässähän syntyy mun mielestä hyvänä esimerkkinä tästä, että minkälaisia innovaatioita on, jotka liittyy tähän meidän kokonaisturvallisuuden teemoihinkin.

SPEAKER_01 [00:19:26]: Kyllä. Ja ehkä tuohon palatakseni, mitä sanoit siitä, että turvallisuus mielletään usein tämmöiseksi viranomaisten väliseksi yhteistyöksi, niin sanoisin näin, että se viranomaisten tuottama turvallisuus on tietyllä tavalla sekä perusta, mutta se jäävuoren huippu samaan aikaan. Jos yhteiskunnassa ihmiset eivät luota turvallisuusviranomaisiin, niin on hyvin vaikea luoda kokonaisturvallista yhteiskuntaa. Mutta sitten taas usein meille se, mikä näkyy turvallisuudesta, on nimenomaan se viranomaisten toiminta, eli ne turvallisuusviranomaisten puvut vaikka tuolla katukuvassa tai poliisi ajamassa autolla. Itse olen tullut tähän turvallisuuden kenttään mukaan nimenomaan tämän viranomaisyhteistyön kautta. Olin Suomen kuntaliitossa töissä 2007-2009 ennen kuntajohtajan uraa ja silloin pääsin mukaan tämmöiseen sisäisen turvallisuuden projektiin, jossa Tarja Mankkisen kanssa ja Lapin avin kanssa itse asiassa pohdittiin tämmöistä arjen turvateemaa ja miten voitaisiin luoda tämmöinen arjen turvallisuutta mittaava mittaristo sisäministeriöön, että miten sitä mitataan. Ja siellä keskiössä oli myös tämä ihmisten turvallisuuden tunne, joka ei aina korreloi esimerkiksi siihen, että kuinka nopeasti vaikka poliisi pääsee paikalle, että Se on ollut hyvin jännä, että harvaan asutulla alueella ihmisten turvallisuuden tunne on ollut hyvin korkea, vaikka viranomaispalvelut ovat olleet hyvin kaukana. Mutta sielläkin taustalla on ollut se perusta siihen, että on luotettu viranomaisten toimintaan ylipäätään. Ja sitten toisaalta se, että tämmöinen keskinäinen avunanto ja yhteisöllisyys ja se yhteisön resilienssi on ollut hyvin vahvaa, joka on tuonut sitten se ulottuvuuden siihen turvallisuuden tunteeseen. Tähän nähtiin vaikka korona-aikana tuolla harvaan asutulla alueella, miten kyläyhteisöt lähtivät vaikka kauppakasseja omaehtoisesti tuomaan sinne kyläläisille ja tekemään sitä puuttuvaa palaasta siihen omaan turvallisuusympäristöön. Samaan aikaan silloin kehitettiin viranomaisyhteistyötä, eli poliisin, tullin, rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen yhteistyötä. Esimerkiksi rajaseudulle tuli nämä ensivasteet. toiminnot rajalle. Eli se oli sitä aikaa ja sen jälkeen tuli oikeastaan tämmöinen kylien varautumiskoulutuksien aika. Se oli tämmöinen, ehkä se 2010 luku oli tämmöistä, että paljon puhuttiin siitä varautumisesta, kyläturvallisuussuunnitelmista, kuntien turvallisuussuunnitelmista ja sisäministeriökin pyrki tuomaan esille, että turvallisuussuunnittelu ei ole perkästään kovaa turvallisuusviraomaisten toimintaa, vaan kunnalla on merkittävä rooli siinä. Ja kun olin sitten Vaalassa kunnanjohtajana, niin yhdistimme tämän lakisääteisen hyvinvointikertomuksen ja turvallisuussuunnitteluun, jolloin se laajeni vielä enemmän, että vaikkapa tämmöinen ihmisten yksinäisyyden kokemus tai onko lapsilla harrastuksia tai ystäviä liittyy vahvasti siihen arjen turvallisuuteen. Ja alkoi tulla kuntia, jotka markkinoi ja brändäsi itseänsä arkiturvallisina kuntina. Ja nyt ollaan ehkä sitten siirrytty pikkuhiljaa, ennen koronaa jo kuntaliitto aloitti tämmöisen projektin, missä nimenomaan pyrittiin siihen, että kunnat omissa kilpailutuksissaan ottaisiin huomioon, että yrityksillä tulee olla strategia siihen, että miten ne pystyvät tuottamaan palveluita kaikissa oloissa. Jossa ehkä tullaan siihen nykypäiväänkin, että miten yritys on huomioinut sen, että se pystyy tuottamaan yhteiskunnalle hyvää ja jatkamaan toimintaansa tilanteessa kuin tilanteessa. Se on oikeastaan sitä kokonaisturvallisuutta myös, että miten kauppa toimii, onko yrityksen logistiikkaketjut kunnossa, onko kyberturvallisuus kunnossa. Eli tämä on ollut tämmöinen yhteiskunnallinen ketju, missä itse olen saanut olla mukana ja katsomassa tätä, että miten tämä on koko ajan vaan laventunut tietyllä tavalla tämä meidän keskustelu, joka on ihan hyvä itse asiassa.

SPEAKER_00 [00:23:59]: 2008 tehtiin Kouvolan turvallinen kuntaohjelma. Se on WHO-malli, Safe Community, jossa perustuu tapaturmaturvallisuuden ja tapaturmatilastoinnin kehittämiseen. Millä tavalla sitä kautta pystytään löytämään indikaattoreita, mitkä alueellisesti ja mitkä kohdat. Myös kartalla on esimerkiksi liikennejärjestely ja monen muun asian. Siinä oli myös koulujen turvallisuus ja kaikki tämä. Mä oon ajatellut vähän sitä, että nyt tässä keskustelussa kokonaisturvallisuustematiikassa jännästi sitten versus turvallisuusviranomaistoiminta, niin sitten tämä arjen turvallisuus on vähän semmoisena, se kuulostaa semmoiselta, se on saatu kuulostaa semmoiselta näpertelyltä. Vaikka itse asiassa tämä, mitä kuvasit tästä resilienssistä, yhteisöjen resilienssi vaikka juuri kylissä tai yhtä lailla kaupungeissa, kaupunginosissa, niin sehän on juuri se, mistä syntyy se, mille sitten perustuu se, että vaikka sitä ajatellaan näitä mikroyrityksiä, Jotenkin nämä eivät ole erillisiä asioita. Tuolla ei ole joku kansalainen, joka tekee jotain muuta ja jotakin hyvin arjessa sellaista kotona tapahtuvaa, vaan se arki on sitä, missä ne ihmiset elää ja tekee työtä. Hän lähtee ovesta ulos, hänestä tulee mikroyrittäjä, hän menee työn jälkeen VPK tai johonkin muuhun toimintaan, mihin meneekään ja on sillä tavalla, että jotenkin… Itse toivoisin, että tämä nähtäisiin vähän sellaisena laajempana tämä yhteisö. Ja silloin tässä aukeaa myös niitä, mitkä olisi sitten näitä yritystoiminnan, mutta myös sitten osaamisen kehittämisen. Ja ajattelen, että näitä innovaatioitahan ei synny ilman, että meillä on tutkimusta, tietoa, osaamista, oppilaitoksia. Mitä tuumit tästä osaamisen kehittämisen puolesta?

SPEAKER_01 [00:26:08]: Niin. No ensin sanon tuohon arjen turvaan sen verran, että jokainen ihminen, joka tekee vapaaehtoistyötä ja on esimerkiksi lasten ja nuorten tai minkä tahansa harrastustoiminnassa mukana vapaaehtoisena, niin hänhän on kokonaisturvallisuuden toimija. Hän sillä tavalla mahdollistaa nimenomaan juuri sitä, että ei tapahdu syrjäytymiskehitystä ja ihmisellä olisi se yksi ystävä ja yksi harrastus eli Eli on todella sillä etulinjassa siinä kokonaisturvallisuuden teemassa. Ja sitten tämä osaamisen kehittäminen. Kun me puhutaan paljon tuotekehitysinnovaatiotoiminnasta, ja meillä on tämä tavoite, että se olisi 4 prosenttia PKTistä, ja suunnataan rahoitusta TKI-toimintaan. Sehän tarvitsee ympärilleen tutkimuslaitokset, yliopistot, ammattikorkeakoulut, jotka sitten on myös niitä, TKI-toimijoita, mutta myös sen kannustimen siihen, että yritykset lisäävät TKI-panostusta. Toisella puolella on tämä koulutus. Eli samat oppilaitokset, jotka toimivat TKI-toimijoina, kouluttavat henkilöitä, jotka voivat nimenomaan olla innovoimassa. Minusta tästä puhutaan liian vähään. Minusta on huolestuttavaa myös kokonaisturvallisuuden kannalta, että meidän korkeakoulutettujen määrä laskee ja on OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Eli enemmän ja enemmän meidän pitäisi ehkä palata siihen suomalaiseen tapaan ajatella, että koulutus on meidän yhteiskunnan menestymisen edellytys. Ja kyllähän Suomessa tämä laaja maantieteellinen korkeakouluverkko on ollut yksi syy siihen, että me ei ole hukattu ihmisten potentiaalia eri puolilla Suomea. Me on pystytty luomaan eri puolille Suomea sellaisia keskittymiä, joissa osaamista ja tuotekehitystä pystyy tapahtumaan. Meidän pitäisi varmistaa, että me ei menetetä tätä. Ehkä yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun tarvittaisiin tällaista vahvemmin mielestä näkemystä siitä, mikä merkitys koulutuksella on yhteiskunnassa. Uskon, että se on ollut Suomen kilpailukyvyn yksi tekijä, vahva tekijä aiemmin. Se on myös tarkoittanut sitä, että aina tuleva sukupolvi on ollut niin sanotusti fiksumpaa kuin edeltäjänsä, mutta nythän on tapahtumassa lasku toiseen suuntaan, että enää ei samalla tavalla… lapset ja nuoret hankivat korkeampaa koulutusta kuin mitä vanhemmilla on ollut ja ehkä sitä ei välttämättä samalla tavalla yhteiskunnassa tällä hetkellä aina arvosteta. On selvää, että me tarvitaan myös kädellä tekijöitä ja osaajia ja kun puhun koulutuksesta, se ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin eriarvoisia koulutuksia. Se tarkoittaa ylipäätään perusopetuksen jälkeistä koulutusta ja sen arvostamista. ja myös korkeakoulutuksen arvostamista, kun rekrytoidaan ihmisiä, että heille on syntynyt sen koulutuksen aikana tietynlainen pohja, josta sitten voi innovoida ja tuote kehittää.

SPEAKER_00 [00:29:30]: No palataan alkuun sen verran, että mitenkäs maakuntajohtaja ja maakunnan liitto vaikuttaa tähän asiaan?

SPEAKER_01 [00:29:39]: Me käydään vuoropuhelua ammattikorkeakouluun ja Savonian ja Itä-Suomen yliopiston kanssa esimerkiksi siitä, että minkälaisia koulutustarpeita alueella on ja muodostetaan niistä yhteisiä tavoitteita suhteessa vaikka opetus- ja kulttuuriministeriöön ja pyritään näitä sitten ajamaan eteenpäin, että alueella olisi riittävästi koulutusta sekä alueen toimijoiden tarpeisiin, mutta sitten valtakunnallisesti. Ja samoin myös sitä korkeatasosta tutkimusta ja kehittämistä. Ja sitten me on pystytty näitä unionin rahoja suuntaamaan muun muassa tutkimusympäristöihin, joilla sitten yritykset ja oppilaitokset yhdessä pystyy kehittämään uusia tuotteita ja toimintoja. Että hyvänä esimerkkinä on vaikka nyt ihan vasta ikään tänne noussut Finfector-lääkealan yritys, joka työllistää 500 tuotteita. työntekijää, joka myös pystyy hyödyntämään esimerkiksi näitä tutkimusympäristöjä ja rahoituksia. Taustalla on Itä-Suomen yliopiston pitkäaikainen toiminta alueella myös, että lääketeollisuus sijoittuu tänne alueelle. Nämä liittyvät toisiinsa. Toisella puolella on esimerkiksi ammatillisen koulutuksen koulutuspaikat, esimerkiksi huoltovarmuus kriittisillä aloilla. Siellä sitten taas tämä koulutuksen hinta on ollut sellainen kysymys, että miten me pystytään turvaamaan esimerkiksi opetusmaatilat tällä alueella, jotta olisi tulevaisuudessakin sitten sinne elintarviketuotantoon ja ruuantuotantoon työntekijöitä. Hyvin konkreettisia asioita tehdään yhteistyössä oppilaitosten kanssa.

SPEAKER_00 [00:31:17]: Ja hyvin keskeisesti tuossa, mitä luettelit ja kerroit, niin juuri tähän kokonaisturvallisuuden kokonaisuuteen liittyviä teemoja ja toimia. Mutta mä olen, että tässä on saatu aika hyvin kiinni nyt sitä, että mitä maakunnan liitossa, maakunnan alueella tehdään kokonaisturvallisuuden parissa myöskin hyvin olennaisesti ja vähän sitä, että miltä se tulevaisuus siellä näyttää. Tästä sitten toivotellaan tyttimään tälle hyvää jatkoa ja tsemppiä sinne maakuntasuunnitelmien laatimiseen ja muuta. Meillähän ei taas ole sitten hätiä mitiä, vai kuinka.

SPEAKER_01 [00:32:09]: Kyllä, ja hyvää menestystä myös teille tähän työhön. Kiva, kiitos. Kiitos.

SPEAKER_01 [00:00:00]: Ja tänään meillä on Ei hätiä mitiä podcastin vieraana Saara Karkulahti Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. Ja siellä teet ilmastonmuutoksen hillintään ja mihin kaikkeen olikaan mitä teit.

SPEAKER_00 [00:00:18]: Kyllä vaan. Tervehdys. Hiilineutraali Pohjois-Savo-projektia on vetänyt 2020 vuodesta lähtien, kun meillä on tätä maakunnallista ilmastotyötä alettu koordinoimaan. Nyt meillä on kolmas ohjelman vaihe siinä projektin vaiheessa. Hanke on Hiilineutraali Pohjois-Savo vastuullisesti ja vaikuttavasti. Kavereiden kesken hipova.

SPEAKER_01 [00:00:43]: Se kuulostaa aika hauskalta, että mitä on hipova tämä hanke.

SPEAKER_00 [00:00:51]: Sehän on hauskaa tämä ilmastotyö. Siihen liittyy totta kai se ilmastonmuutoksen hillintä on ykkösasia, mitä meidän pitää edelleen alueellisessa ilmastotyössä painottaa. Meillä on Pohjois-Savon ilmastotiekartta, joka on 2021 vuonna valmistunut. Se sisältää 113 toimenpidettä, joilla tavoitellaan sitä, että Pohjois-Savon on hiilineutraali vuonna 2035. Ja oikeastaan se on pääasiassa sitä hillintä työtä isossa kuvassa, eli sitä ohjelmaa edistetään, jalkautetaan, tuodaan esille niitä esimerkkejä, mitä meillä maakunnassa jo nyt tehdään, sitä hyvää ilmastotyötä, houkutellaan lisää toimijoita mukaan. Sitten meillä on tietysti, kun hillinnän lisäksi ollaan todettu, että ilmastonmuutos on jo täällä keskuudessamme, niin ilmastonmuutoksen sopeutuminen on entistä tärkeämpää. Se on meillä sitten tietysti nyt noussut isoksi kokonaisuudeksi myöskin. Siellä me ollaan luvattu laatia ilmastonmuutoksen sopeutumisen suunnitelma maakuntaan. Meillä ensi vuonna tulee tämmösiä sopeudu kympillä-kampanja, jossa me hankitaan ilmastonmuutoksen sopeutumisen kokeiluja. Eli kiritetään semmoista kokeilukulttuuria myös tämän vähän haastavamman teeman parissa kuin nuo hillintätoimet. Sitten puhutaan vahvasta ilmastokulttuurista, eli siitä, miten meillä pohjois-savolaiset kaikki voisivat kokea, että ilmastonmuutos ja ilmastoasiat koskettavat heitä. Siihen erilaisia toimenpiteitä.

SPEAKER_01 [00:02:38]: Tässä vielä vähän nyt kirkastetaan sitä, kun tämä on vähän vaikeaa näin äkkinäiselle aina tulla mukaan terminologiaa. Hillintä tarkoittaa sitä, että ei syntyisi päästöjä, jotka vievät eteenpäin ilmastonmuutos, että hillitään ne poies. Ja sitten sopeutuminen on sitä, että kun nyt ei voida väistää sitä, että ilmastonmuutos etenee jo näilläkin päästötasoilla ennen kuin ne saadaan hillittyä, niin sitten sopeutuminen on, että mitä toimia tehdään, että pärjäällään. Onko nyt ymmärtänyt oikein?

SPEAKER_00 [00:03:17]: Just näin se menee. Tavallaan hillintäpuolella puhutaan siis näistä kaikista ilmastopäästöistä, mitä meillä on ja siitä, että meidän isossa kuvassa pitäisi päästä fossiilista polttoaineista eroon ja sitten muistakin kasvihuonekaasupäästöistä, jotka lämmittää tätä meidän ilmakehää. Hillintätoimenpiteet on sitä, että lasketaan siis mahdollisimman paljon niitä päästöjä entisestään. Vaikkapa tuolla energialämmityspuolella, niin siellähän ne päästöt on laskenut. Tieliikenteestä tulee edelleen paljon päästöjä. Me tiedetään, mitä kaikkia haitallisia kaasuja sieltä tulee. Autojen pakoputkesta ja muidenkin liikennevälineiden ja maataloudesta tulee Pohjois-Savossa myös isot päästöt edelleenkin.

SPEAKER_01 [00:04:10]: Nyt mua yskittää. Pitää yskiä. Se oli huono se keksi, on paha.

SPEAKER_00 [00:04:25]: Niin se ei kutita, se on vähän kuiva se keksi.

SPEAKER_01 [00:04:30]: Jatketaan. Joo, ja nämä asiathan sitten liittyy. Liittyy hyvinkin paljon, me puhutaan tässä nyt ei hätiä mitään podcastissa kokonaisturvallisuudesta, mikä on myös tämmöinen samalla tavalla moniulotteinen kattokäsite kuin ilmastotyö ja ilmastonmuutoksen eri elementit. Ja nyt sitten me tässä haetaan näiden yhteyksiä, näiden kahden asian. Ja nyt sitten Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin Pohjois-Savossahan on tehty ihan tämmöistä uraa uurtavaa työtä myös tässä, että autetaan ymmärtämään niitä riskejä, mitä syntyy sitten ilmastonmuutoksen edetessä ja mitkä liittyy sitten näihin sopeutumistoimiin.

SPEAKER_00 [00:05:26]: Kyllä. Se meidän alueelliseen ilmastonmuutokseen sopeutumisen työ, eli juuri tämä, että miten me nyt sitten sopeudumme, kun ilmasto kuitenkin lämpenee ja siellä tapahtuu erilaisia muutoksia, niin me aloitettiin se työ sillä, että me ollaan laadittu tämmöinen riskianalyysi Pohjois-Savoon. Ja siinä sitten määritelty, että mitkä on kaikista suurimmat ilmastoriskit, mitä tänne alueelle kohdistuu jo tällä hetkellä, ja jotka luultavasti vaan voimistuu tässä seuraavien 20 vuoden aikana, jos ilmastonmuutoksen… ilmastonmuutos etenee sitä vauhtia, kun nyt näyttää etenevän. Ja sitten sen lisäksi, että me ollaan riskit tunnistettu koko maakuntaan, niin sitten me ollaan laadittu tämmöiset riskikortit jokaiselle kunnalle. Ja se on ollut sellainen tosi hyvä työkalu, josta on ympäri Suomea tullut kyselyitä, että mitenkä tämmöistä työtä meilläkin voisi tehdä. Niissä riskikorteissa me ollaan siis kuntien kanssa tarkasteltu niiden tunnistettujen ilmastoriskien pohjalta, että mitä ne on jo tehnyt kunnissa liittyen niihin riskien hallintaan. Ja sitten seuraavaksi, että mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, mitkä olisi siinä kunnan toiminnan rajoissa. Niin tämmöistä työtä on alettu jumppaamaan.

SPEAKER_01 [00:06:55]: Miten tämmöinen keskustelu ja pohdinta, siellä on aika monenlaista asiaa siellä kunnissa, miten Miten ihmiset siellä omissa toimissaan näihin tarraantuvat tätä pohtimaan ja miten sitä kokonaisuutta saadaan kunnissa vietyä eteenpäin?

SPEAKER_00 [00:07:16]: On selkeämpiä ja niin sanotusti helpompia konkreettisia asioita, joita on jo tehty, vaikka tiedämme, että sateisuus lisääntyy. Se on meillä yksi riski. Ja sitten miten se näkyy siellä kuntien työssä, niin aika helpoin esimerkki on hulevesien hallinta. Eli miten sitä vettä, mitä nyt tulee enemmän kuin aikaisemmin kerralla ryöpsähtää, erityisesti jos on kaupunkiinfraa. Kuopio, Iisalmi, Varkaus, Siilinjärvi, niin mitä siellä sitten tapahtuu sen kaupunkinfran hallinnassa, mitä pystytään ennakoimaan, miten pystytään varautumaan. Hulevesien hallinta ja siihen liittyvät toimenpiteet, se on aika konkreettinen selkeä, jonka kaikki kunnat tunnistaa. Vaikeampia asioita ovat vaikka helteet, jotka tulevat lisääntymään. Helteisiin liittyy paljon ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Miten kunnissa pystyttäisiin siihen varautumaan, että asukkaat olisivat aina tietoisempia siitä, että heille aaltoja on tulossa, miten suojautua helteeltä ja siinäkin infrakysymyksissä, että minkälaisia rakenteita pitää olla, että heille pääsee pakoon helpommin niin ihmiset kuin myös sitten ehkä eläimet. Ja toi on semmoista vähän vielä ehkä vaikeampaa hahmottaa. Ja sitten vielä pikkusen vaikeampaa hahmottaa sitä, että tavallaan ihmisten se turvallisuuden tunne pitäisi kuitenkin pystyä takaamaan myös Esimerkiksi myrskyt on sellainen, joka tulee lisääntymään näistä ilmastoriskeistä myös Pohjois-Savossa. Myrskyhän on tunnetasollakin voi olla aika ikävä juttu monelle. Ja sitten varsinkin, jos se tulee tosi voimakkaana, ei nyt ehkä ihan hurrikaanimuodossa, mutta… Siihen kaltaisia isoja sääilmiöitä. Miten se ihmisten hyvinvointi ja turvallisuuden tunne turvataan sellaisina hetkinä? Tämä on ollut ehkä sellaista vaikeinta, mutta tosi mielenkiintoista myös, mistä on kunnat ruvennut keskustelemaan.

SPEAKER_01 [00:09:40]: Kuulostaa tosi hyvältä, että tulee keskustelun aihe näistä teemoista, koska sehän auttaa myös turvallisuuden tunteen syntymistä, koska sitä voidaan jakaa myös näitä huolia ja tietysti siellä kunnan tasolla tehdä niitä toimia. Mulla oli itsellä mahdollisuus 2004 tehdä tämmönen Suomen ensimmäinen tämmönen rankkasadetulvan vähän niin kuin seurantajuttu Vaasassa. Siellä oli, se oli puolen tunnin niin kuin kesäsade, eli ukkos tämmönen pieni, että oli lukkeutunut siihen ja tuli kerralla.

SPEAKER_00 [00:10:26]: Joo.

SPEAKER_01 [00:10:27]: Ja tota… Se ei ollut iso tapahtuma, mutta sielläkin se tuli Helle-jakson jälkeen, eli siellä oli kovakuori syntynyt. 500 000 euroa oli kiinteistöille ja omaisuudelle koituneet karkeasti laskettuna se arvo. Hyvin yllättäviä, että mäellä olevan koulun katto tämmöiset tämmöiset akustolevyt, kastuja, tippuja ja monenlaista asiaa. Ja huomattiin selvästi se, että miten tämmöinen ihan tavallinen, miten me liikenteen jakajat esimerkiksi mitotetaan ja miten on sitten hulevesikaivot ja toisaalta sitten miten kiinteistöissä tyhjennetään hulevesikaivoja, pidetään huolta kiinteistökohtaisesti asioista. Tämmöiset ihan tavalliset Asiat, niin niille tuli merkitystä, koska kysymys on sitten siitä, että miten se vesi kulkee ja kun vesi kulkee voimakkaasti ja isoissa kovaa virtaavissa kokonaisuuksissa enemmän vahinkoja aikaa ja tämmöiset kaikki. Ja nyt sitten, että sillä tavalla on helpompi eläytyä myös näihin erilaisiin haasteisiin. Mutta sehän tässä on tietysti tukalla kysymys siitä, että kun me puhutaan samalla sopeutumisesta ja hillitsemisestä, tästähän ei pitkään oikeastaan oikein vähän niin kuin, ei haluttu puhua sopeutumisesta, koska ajateltiin, että se vie sitä huomiota sieltä hillintätoimilta, mutta tänä päivänä se ei enää olekaan sitten, ei ole näin ilmeisesti enää.

SPEAKER_00 [00:12:16]: Kyllä se tulee koko ajan nämä sopeutumisen teemat ja ehkä myös jotenkin tämä meidän geopoliittinen tilanne varsin hyvin. Harje tiedät, että kun se on muuttunut, niin se on muuttunut myös tämä turvallisuusympäristöä paljon ja tätä keskustelua. Ja siinä ikään kuin yhtenä liepeänä on mun mielestä noussut myös ihan eri tavalla myös nämä ilmastokysymykset siihen keskusteluun. että ai niin, ruvetaan taas katsoa tätä turvallisuuskysymystä nyt pikkusen laajemminkin, kuin vaan ikään kuin tällaista kovaa turvallisuutta. Ja sitten se on noussut, että niin, nämä ilmastoriskit muuten, nämähän on myös, ikään kuin puhutaan riskejä hallinnasta, niin sitten ilmastoriskit on noussut sinne yhdeksi tämmöiseksi teemaksi. Ja jos mietin vaikka meidänkin Pohjois-Savon aluetta. Tämmöiset aluekehittäjät, se porukka on saatu aika hyvin tähän mukaan tähän ilmastotyöhön jo alkuvaiheesta lähtien. Tietysti tutkimuslaitokset, oppilaitokset hirmu hyvin mukana. Kunnat on oikeasti hyvin mukana meillä mun mielestä Suomen mittakaavassa Pohjois-Savossa. Mutta sitten tämä yrityskenttä, niin siellä on ne isot veturit, jotka nyt on muutenkin jo mukana. koska ne näkee sen globaalin arvon siinä, että he tarttuu näihin juttuihin. Mutta sitten meillä iso porukka pk-yrityksiä, joita ruvetaan houkuttelemaan mukaan työhön, niin tämä riskiasia jotenkin heitä enemmän koukuttaa ja houkuttaa mukaan. Koska mikä yritys ei haluaisi varautua kaikkiin mahdollisiin riskeihin, jos he haluaa pysyä… tai haluaa olla siinä liiketoiminnan kehittämisen ytimessä, niin kyllä ne alkaa myös miettimään tämän ilmastoriskien kautta, saa heitä myös jotenkin koukutettua mukaan.

SPEAKER_01 [00:14:13]: Niin, ja todellakin jatkuvuuden hallinta siinä omassa tekemisessä. Ja just todellakin tämähän kaikki sitten luo sitä Jälleen se, miten meidän arjen asiat täällä on hoidettu ja miten ne kestää näitä erilaisia muuttuvia ympäristöjä tai olosuhteita, niin sehän vaikuttaa myös äärimmäisessä. Jos tulee joku kriisi tai muu, niin sehän vaikuttaa siihen, miten myös niissä kriisioloissa selvitään lisääntyvistä erilaisista vaikeuksista.

SPEAKER_00 [00:14:48]: Kyllä.

SPEAKER_01 [00:14:49]: Tietysti tuossa myöskin tulee mieleen se, että tavallaan Kiinahan on valtiona herännyt tähän, että tavallaan heillähän tulee se motivaatio esimerkiksi muuttaa isosti energiajärjestelmää siitä, että he kokevat niin konkreettisesti sen, että ne tulevat syliin. Se, että jos lämpötila nousee tietyn yli ja ei pystytä tuottamaan ruokaa ja todella ihmisten hyvinvointi ihan radikaalisti kärsii, niin se näkyy. näkyy siellä mittakaavassa niin selvästi.

SPEAKER_00 [00:15:21]: Kiina on mielenkiintoinen esimerkki, kun he isona valtiona, tietysti tämä demokraattinen järjestelmä on varsin erilainen siellä, niin ehkä siksi pystyykin niihin isoihin poliittisiin päätöksiin noin nopeasti tekemään, kun se on ihan valtava se murros, minkä ne toteuttaa siellä tällä hetkellä. Ehkä juuri niin kuin nostit tuon Kiinan esimerkkinä, niin se huoli itselläni ainakin on täällä Suomen ilmastopolitiikassa. EU-stahan tulee meille paljon sitä säätelyä ja lainsäädäntöä, mihin suuntaan tämä ilmastopolitiikka meillä menee. Suoraan paljon EU-sta, mutta sitten tämä meidän kansallinen ilmastopolitiikka voisi olla kunnianhimoisempaa vieläkin ja enemmän sitä sääntelyä ja ohjausta juuri myös tästä ennakoinnin näkökulmasta, mitä Kiina isossa kuvassa tekee.

SPEAKER_01 [00:16:19]: Niin, että tavallaan meillähän täällä… Sääntelyn merkitys on myös se, että jos ajatellaan vaikka yrityskenttää, niin vaikka usein ajatellaan, että yritykset on huono, että on sääntelyä, mutta sen toinen puolihan on se, että kun säännellään, niin sitten kaikki ovat samalla viivalla tekemässä tiettyjä toimia. Silloinhan tässä politiikassa pitää tunnistaa ne asiat, mitkä on tärkeitä saada. kaikki tuota tekemään ikään kuin. Ja sitten sen mukaan mennä. Mutta jotenkin mä ajattelen, että tässä Pohjois-Savon, kun mä ymmärrän, että tässä ollaan aika kuitenkin edelläkävijöitä konkretisoimassa näitä riskejä ja tekemässä sitä rakentamassa sitä verkostomaista yhteistyötä, niin mä ajattelen, että tällä on varmaan vaikutusta myös siihen, että miten tämä kansallinenkin ilmastopolitiikka sitten, että sieltä tulee syötteitä tarpeista ja tavoitteista.

SPEAKER_00 [00:17:18]: Juuri näin sitä halutaan ajatella. että me ollaan nyt ensimmäisiä maakuntia, jotka on sitä sopeutumissuunnitelmaa vaikka tekemässä, ja me tehdään se vielä omana työnä yhdessä laajan asiantuntijaverkoston kanssa. Meillä on itse asiassa pohjoissavolaiset lapset ja nuoret määrittelemässä sitä työn pohjaa, eli heidän tulevaisuuskuvat siitä, että miltä he haluaisivat Pohjois-Savon näyttää 2050 vuonna, niin onkin määrittelemässä sitä sopeutumissuunnitelmaa. niin tämä lähtökohta jo on kansallisestikin tosi kiinnostava, ja tällaista ei missään muualla tehdä. Niin kyllä kaikki toimijat, jotka on mukana tätä kansallista ilmastonmuutoksen sopeutumisen suunnitelmaa tekemässä, nämä on hirveitä nämä sanakokonaisuudet, kun tuostakin on lyhenne kissa. Joka tapauksessa se, että me ollaan täällä etunokassa tekemässä, niin kyllähän se kiinnostaa muita maakuntia ja toki myös kansallisesti. Ja siinä se, että meillä on hyvää kokeilua ja me vauhitetaan näitä asioita eteenpäin, niin toivottavasti vaikuttaa siihen, mitä kansallisesti tehdään myös.

SPEAKER_01 [00:18:38]: Se on varmaan aika olennaista just, että niin kuin sanoit, että kun sitä tehdään niin kuin Itse ja sitten näiden paikallisten toimijoiden kanssa sehän tarkoittaa myös, että sitä osaamista ikään kuin se kertyy täällä. Ja sitten varmaan me nyt ollaan Savoniassa ja sinähän olet Savonian hallituksen puheenjohtajanakin toimit, niin sehän on aika tärkeää, että saadaan näitä osaamisen kehittämisiä ja tiedon kertymistä syntymään.

SPEAKER_00 [00:19:05]: Aivan valtavan tärkeää. Ja vielä se, että nimenomaan meidän alueelliset toimijat, millä tasolla ne toimivat, niin niillä se osaaminen vahvistuu. Ja sitten siinä myös kun tehdään verkostomaisesti, niin linkittyy just niin upeasti tämä tutkimus, kehitys, innovaatiotyö, mitä Savonialla vaikka tehdään, Itä-Suomen yliopistossa. Sitten on ne yritykset mukana, eli se yhteistyö siinä. Ja sitten on tämä aluekehityskunta mukana siinä myöskin. Niin tavallaan tosi monta tasoa mun mielestä tulee näissä parhaimmillaan tämmöisessä suunnitelmallisessa verkostotyössä. työssä huomioitua. Ja vielä siitä tavallaan, että vähäksymättä konsulttien työtä, mikä on monesti myös tosi arvokasta, mutta tässä me ihan selvästi haluttiin, me päätettiin, että tehdään se omana työnä just siksi, että me saadaan sitä osaamista vahvistettua myös täällä. Plus, että meillä on huippuosaajia jo, joiden asiantuntijuutta me päästään sitten hyödyntämään.

SPEAKER_01 [00:20:08]: Ja sitten se samalla siinä niin kuin jotenkin ajattelen niin, että sitten se tulee myöskin helpommin omaksuttavaksi, että siitä tulee lähemmäksi sitä eri toimijoiden. Mä näen, että ihan myös tutkijoiden tutkimusaiheiden valinnassa, mutta yrityksillä myös, yritysten toiminnassa ja kunnassa, että siitä tulee semmoinen yhteinen myös keskustelun aihe, että kun sehän tässä on vähän niin kuin Ongelma aina, että jos tulee ikään kuin, että joku muu tulee minulle sanomaan tai nyt meillä on tämä selvitys X, joka kertoo, niin sitten enpä nyt tullut lukeneeksi sitä tai nämä kaikki tämmöiset ihan arkiset esteet vaikuttavat ihan tehokkaalta toimintamallilta.

SPEAKER_00 [00:20:54]: Se vähän ehkä vaatii enemmän aikaa ja ylipäänsä muitakin resursseja. Ihmisiä tarvitaan enemmän mukaan kuin siihen, että jos tehdään konsulttiselvityksen, niin se porukka voi olla vähän pienempi. Tämmöinen työ vaatii paljon sitä sitoutumista monilta eri toimijoilta. Vähän pidemmän ajan jakson tehdään työpajoja ja taas katsotaan, mitä aineisto on kertynyt ja taas sitä kootaan ja muotoillaan uudestaan. Mutta uskon, että tavallaan tässä on se herkullinen ikään kuin se prosessi, on jo sitä oppimista tosi paljon itsessään.

SPEAKER_01 [00:21:31]: Ja nythän tässä on sitten kehittynyt tämmöinen ylimaakunnallinen tai valtakunnallinen tekeminen. Nyt sitten Ex ELYllähän on tämmöinen tavallaan yhteinen valtakunnallinen yksikkö. Miten tämä tämmöinen prosessi sitten, onko se myös kanava, mistä tätä Pohjois-Savon malleja ja osaamista sitten myös leviää laajemmin?

SPEAKER_00 [00:21:59]: Pohjanmaan ELY-keskus Heillä on tällainen valtakunnallinen ilmastoyksikkö, joka nimenomaan tähän ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on heidän asiantuntijuus keskittynyt. Siellä on toistakymmentä asiantuntijaa, eli ihan iso porukka, jotka kansallisesti näitä sopeutumisen kysymyksiä, myös osaamiskysymystä, tätä ohjelmatyötä, ylipäänsä sitä tiedon jakamista ja tiedon kokoamista koordinoi rahoituksia. jotka tulee muuten lisääntymään myös massiivisesti tämän ilmastonmuutoksen sopeutumisen tiimoilta, niin heidän osaamista nyt sitten, me ainakin Pohjois-Savon kanssa ja sitten tämän valtakunnallisen ilmastoyksikön kanssa, meillä on tosi hyvä keskusteluyhteys, että koko ajan pallotellaan puolia toisiin, että meillä lähtee tämmöistä liikkeelle, tuutteko mukaan siihen, ja heillä on tuommoista, tullaanko mukaan siihen, että löydetään niitä. niitä yhtymäkohtia, ja he nyt on ainakin kauhean kiinnostuneita ollut, että mitä kaikkea me tehdään, ja sitten heidän sitä hyvää osaamista saadaan myös tänne meidän tueksi.

SPEAKER_01 [00:23:13]: Mutta ihan toi, jos tälleen rehellisesti nyt ajattelen, niin ihan valtavan iso haastehan tässä koko hommassa on, tavallaan siinä pitää samaan aikaan pystyä yhdistämään semmoista Semmoista hyvin arkista sitä, että jokaisen toiminnalla on vaikutusta ja yrityksen valinnoilla on vaikutusta. Meillähän on paljon siis mikroyrityksiä, jotka on merkittävässä roolissa. Ei vaan isot yritykset. Ja sitten toisaalta tämä iso tunnistetaan ja tiedetään hyvin, että päästöjen vähentämisessä isot teollisuuden kaikki sellaiset, mitkä taas sitten tuntuu, että ne on tuolla itsen ulottumattomissa ja joku jossain päättää ja näin. Tämän kokonaisuuden, että miten sä arkityössä tämän tunnet ja tunnistat tämän haasteen. Mitä teet sille?

SPEAKER_00 [00:24:19]: Olen ajatellut sitä, että kaikilla tasoilla pitää ymmärtää jonkun verran sitä asiaa, mitä nimenomaan, jos ajatellaan enemmän globaali EU-kansallinen ja alueellinen yksilötaso, mitä siellä tapahtuu ja mitkä ovat niitä vaikuttavimpia ja tärkeimpiä toimenpiteitä. tai sitä keskeisintä politiikkaa, millä sitä työtä ohjataan ja johdetaan, ja sitten pyrkiä täällä työntämään niitä toimenpiteitä just niitä vaikuttavimpia asioita kohti. On se vaikeata, ja sitten ihan miettien vaikka tähän tutkimukseen, mikä on lisääntynyt myös paljon näiden teemojen parissa, niin just joku kysyi multa viime perjantaina, että kun oli tullut taas uutta tutkimustulosta luonnonmuonimuotoisuuteen ja näihin ilmastokysymyksiin liittyen ja nimenomaan se pohdinta siitä, että se luonnonmuonimuotoisuus on tosi oleellinen osa tätä sopeutumistyötä myöskin, että onnistutaan sen. Luontokadoehkäisyssä ollaan pikkusen paremmalla uralla sen sen ilmastoriskien hallinnan kanssa myöskin. Tähän oli tullut tutkimusta, ja sitten minulta kysyttiin, että joo, oletko sinä lukenut tämän? Ja minä ajattelin, että en enää mitenkään näitä kaikkia lukea. Tätä tulee niin paljon, että minä luotan siihen, että ne keskeisimmät tutkimustulokset ja jutut, niin ne tulevat minun luokseen.

SPEAKER_01 [00:25:55]: Kyllä. Ja tavallaan ehkä tietysti just se, että Että sitten kun tulee tutkimusta, niin sitten toivoo, että myöskin siihen esimerkiksi mediassa ja tämmöisessä sitten tartutaan. Ja siitä tavallaan tulisi tätä meidän yhteistä tietoja ymmärryspohjaa. Että mä oon itsekin yhdessä tämmöisessä ryhmässä pohtimassa Suomen luonnonvarataloutta ja sen… kehittymistä ja tässähän nämä liittyy ihan valtavan selkeästi yhteen, että ennallistaminen, soiden ennallistaminen ja tavallaan mitä me tehdään, miten me löydetään vaikka turvemaille uusia sellaisia liiketoimintamalleja, jotka sitten samalla tukee sitä, että vedenpinnan pitää soisilla alueilla nousta, että ne päästöt vähenee, niin tavallaan kun nämä on meillä isoja kun Suomi on iso Suomi, Suomaa, niin näillä on suuria vaikutuksia. Jotenkin se tuntuu kauhean hyvältä, että tämä ymmärrys tästä biodiversiteetista ja luontokadon torjunnasta tulee selkeästi tähän osaksi tätä kokonaisuutta. Me laitetaan aina eri kuppeihin ja kippoihin näitä asioita.

SPEAKER_00 [00:27:19]: Näinpä justiinsa. Tuo on vielä vaikea tuo luonnon monimuotoisuuskysymys. Kun edes meidän kaikki luontotutkijat tai luontotieteilijät, niin ei aina ihan täysin hahmota sitä. Saatikaa sitten me ihan tavalliset ihmiset täällä, että miten kaikki nämä on kytköksissä ekosysteemitasolla toisiinsa. Jos joku tietty hyönteispopulaatio pienenee meillä sen takia, että ilmasto lämpenee ja heille vaikka tärkeät elinympäristöt, niistä tulee uha-alaisia niistä elinympäristöistä, jolloin se ötökästä tulee uha-alainen, niin miten se vaikuttaa, kun kaikki nämä nakertaa toisiaan? Perusperiaate on kuitenkin se, että mitä monimuotoisempi luonto on, sitä parempi on sopeutumiskyky kaiken kaikkiaan isossa kuvassa. Sitten kun ruvetaan miettimään näitä pikkusia kysymyksiä, pieniä palasia siellä, niin aika tosi vaikea ja iso kysymys.

SPEAKER_01 [00:28:32]: Tosiaan kaikki liittyy kaikkeen, kun on niin paljon sellaista, mitä me ei vielä tiedetä, kun me ei olla päästy edes tutkimuksessa juuri näiden eri elementtien merkityksestä kiinni. Sitä mä mietin, tuossa puhuttiin tästä hyvinvointivaikutuksista ja millä tavalla esimerkiksi nämä hellekaudet ja muut, että Me tehdään kauhean erillään, että jotenkin meillä on luonto on jossain tuolla, ja sitten meillä on jotenkin nämä meidän urmaanit taajamat. Itse olen ainakin kokenut sen, että meidän pitäisi ymmärtää paremmin, että myös tämä viherpeitteisyys, myös näissä meidän kaikissa taajamissa, jota on itse asiassa aika paljon kuitenkin meidän pinta-alasta, että sillä olisi merkitystä, paitsi että ne puut vaariostaisi, niin siellähän myös viherpeitteisyys kaikilla alueilla, sekä peltoalueilla että taajama-alueilla, lisäisi tätä hiilentaitoa. sidontaa, että nämä liittyy kaikki toisiinsa.

SPEAKER_00 [00:29:28]: Just näin ja sillä hiilensidonnalla, eli just sillä, että miten hyvin nyt sitten se viherpeitteisyys sitoo sitä hiiltä itseensä, mitä me taas päästöinä täällä tuotetaan, niin se on tosi oleellinen kysymys tässä kaikessa ikään kuin ilmastonmuutoksen selviytymisestä tai selviytymiskysymyksessä, että kuinka hyvin sitä hiiltä pystytään sitomaan. Ja tällä hetkellä se on vähän huolestuttava se suunta ihan Suomessakin, että me ei pystytä sitomaan niin hyvin kuin me ollaan ehkä ajateltu, että me sidotaan. Ja sitten ne toimenpiteet, niin niihin pitäisi siis pystyä myös politiikalla ohjaamaan ja tukemaan sitä kohti, että metsät kasvaa niin pitkään, kun ne sitoo hiiltä mahdollisimman maksimaalisesti. Tai että peltoja kun viljellään, niin se on se jatkuva viherpeite siellä. niin kuin tämän tyyppisiin kysymyksiin pitäisi pystyä sitä ohjausta myös tekemään. Se on vähän niin kuin semmoinen kohtalon kysymys.

SPEAKER_01 [00:30:32]: Niin, ja myös taaja, missä sitten se, että kun siellä on asfaltin ja pinnotteen sijasta viherpeitetta, joka imee sitä vettä, niin sitten se auttaa myös niissä hulevesitulvissa. Ja jotenkin se, mä aina ajattelen, että Tässä kauheasti ajatellaan sitä, että voi hirveä, mitä joudun luopumaan ja etc. Mutta jotenkin myös se, että mitä me voitaisiin voittaa sillä. Toisaalta se on paljon miellyttävämpi se elinympäristö vihreän viherpeitteen keskellä asua ja edellä. Tässä on paljon positiivista.

SPEAKER_00 [00:31:10]: Juuri näin. Ihana käännösharja tuossa, koska tämä on paljon myös tällaista dystooppista puhetta, mitä tähän liittyy. Ja ehkä sitten juuri tuolla nuoremmilla sitä ilmastoahdistusta myös siitä, että mihin tämä tulevaisuus menee, niin sitten kuitenkin tuo toiveikkuusajatus siitä, että Vaikka me vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta, niin sillä on vain plus plus plus merkkejä myös sille ihmisen koetulle hyvinvoinnille ja niille ihanille ympäristöille. Tiesitkö, että Kööppenhaminassa maksetaan pieni bonari siitä, jos omakotitalon piha jätetään päällystämättä. Että ei tule siis asfalttipintaa. Koska ne on just hoksannut tän, että kaikki nää asfaltoidut pihat, niin se haastaa tosi paljon sitä kaupunkiinfraa. Niin sitten ne on ruvennut kuule raapimaan sieltä auki niitä ja pistää sinne soraa tai nurtsia tai niittyä tai mitä sitten onkaan.

SPEAKER_01 [00:32:09]: Joo, ja mun mielestä Barcelonassa oli keskustasta tavoitteena 30 prosenttia muuttaa puisto ja puu puiden varjostamaksi. Juuri näin. Hyviä suuntia. Tästä me jatketaan positiivisin mielin eteenpäin ja todetaan jälleen, että ei hätiä mitiä, kun tehdään määrätietoisesti asioita hyvään suuntaan ja jatketaan siellä ELYssä tehdään. Mä teen Pohjois-Savon liitossa ja kukin tahollaan kehitetään asioita eteenpäin. Kiitos Saara Karkulahti.

SPEAKER_00 [00:32:51]: Kiitos paljon!

SPEAKER_00 [00:00:00]: Tänään meillä on täällä ei hätiä mitiä podcastin vieraana Mika Kolehmainen, Kuopion Vartiointipalvelu Oy perustaja ja toimitusjohtaja. Tervetuloa Mika. Kiitoksia. Mikä on saanut sinut silloin nyt jo 30 vuotta sitten perustamaan vartiointialan yrityksen ja ryhtymään tämmöiseen toimintaan?

SPEAKER_01 [00:00:32]: No armeijassa koulutus ei ollut sotilaspoliisi eikä jääkäri, perusjääkäri vaan sissi ja siitä huolimatta niin kaikki kiinniolot viikonloput laitettiin sitten päävartioon väijymään ja se oli ihan mielenkiintoista hommaa ja sitten armeijan jälkeen ajattelin pitää väliin vuoden ennen kuin hain johonkin yliopistoon ja puhelinluottelun keltaisilta sivuilta löytyi Vartiointiliikkeet viimeisenä ja Lain sitten vartiointiliikkeeseen ja pääsin töihin ja siellä vierähti sitten vuosi. Sen jälkeen ajattelin sitten hakea ja hain tuonne Kuopion teknilliseen oppilaitokseen silloisen teku- ja tietotekniikan linjalle, mutta jatkoin kuitenkin sitten töissä. Huomasin sitten kuitenkin, että se pelkkä tekniikan kanssa pelaaminen ei ollut minun juttu, että halusin jotenkin yhdistää ne. Kävin sitten Eestissä. Eestin valtio oli nuori vuonna 1992. Olin siellä yhdessä yksin eräässä turvallisuusalayrityksessä kouluttajana ja sitten palasin Suomeen erinäisten vaiheiden kautta päädyin sitten perustamaan tämän yrityksen, jota nyt olen pyörittänyt 31 vuotta.

SPEAKER_00 [00:01:40]: Miten nyt, kun katsot taaksepäin, että miten meni omasta mielestä? Oliko hyvä päätös?

SPEAKER_01 [00:01:47]: Päätös oli hyvä, että totta kai ei ollut… liike-elämästä eikä yrityksen pyörittämistä mitään kokemusta, niin aika monta huonoa päätöstä tein substanssiedellä, ottamatta huomioon asioiden kaupallista puolta. Mutta jälkeenpäin voi sanoa, että tässähän sitä ollaan, että pääsääntöisesti päätökset ovat olleet kuitenkin oikeita. Aika harva suomalainen yritys valitettavasti pääsee tähän ikään.

SPEAKER_00 [00:02:11]: Miltä tänä päivänä näyttää Kuopion vartiointipalvelun toiminta ja nykyisyys ja tulevaisuus?

SPEAKER_01 [00:02:19]: Yritys näyttää ihan hyvälle, että me on nyt tässä opittu verkottumaan ja ratkaisemaan ongelmia sillä tavalla, että haetaan kumppani, johon kanssa perustetaan työliittymä ja tehdään sitten yhdessä asioita. Ei yritetä enää tehdä kaikkia itse, vaan löytyy muitakin pieniä yrityksiä, jotka pystyy tekemään näitä asioita korkealla laatutasolla tai sillä tavalla, niin kuin me niitä ajatellaan, että pitää tehdä.

SPEAKER_00 [00:02:45]: Mites vartiointialalla ei ole semmoinen kauhean… loistava maine. Tänä päivänä on ollut kaikenlaisia episoodeja vaikutelmana, että siellä on paljon henkilöitä, jotka aika lyhyellä koulutuksella tulee hommiin ja se sitten vaikuttaa vähän koko alaa. Toisaalta isoja keskittyneitä yrityksiä, että muutamaan isoon yritykseen. Mitä tuumit itse Miltä sinusta vartiointiala näyttää?

SPEAKER_01 [00:03:21]: Vartiointiala on ongelmallinen ala. Se on tarpeellinen ala. Suomessa on vartioita ja järjestöjenvalvojia moninkertaisesti enemmän kuin poliiseja. Sitä ei voida välttää, että tällainen ala on olemassa. Mutta se on läpikulkuala. Tulee nuoria ihmisiä tietämättä yhtään, mihin ammattiin tulevat. isot yritykset, jotka nekin on tietenkin tarpeellisia, niin tekevät tämä volyymibisneksenä, eli pitävät kulut alhaisena. Lainsäädäntö mahdollistaa hyvin matalan koulutustason alan ihmisille, ja asiakkaasta iso osa pyrkii ostamaan joko halvinta tai sopivinta vartiointipalvelua. Asiakkaat on lähes täysin kyvyttömiä mittaamaan palvelun laatua.

SPEAKER_00 [00:04:13]: Kuulostaa silleen Hivenen huolestuttavalta, että nyt sitten on puhuttu paljon tämmöisistä kriittisen infran vaikka kohteiden tai ylipäänsä kriittisten kohteiden suojaamisesta ja niissä on havaittu vaikka nyt näitä vesilaitoksilla ja missä onkaan. Kaikkihan liittyy aika paljon siihen, että millä tavalla suojaukset on tehty ja myöskin sitten vartiointiin. Tavallaan tässä tuntuu siltä, että ikään kuin tämä tarve ei ole vähenemässä, vaan kasvamassa, niin mitä sille sitten voisi tehdä?

SPEAKER_01 [00:04:50]: No ensin tietysti asiakkaiden pitää herätä miettimään, että mitä se laatu on. Meillähän ei ymmärtääkseni ole tällaista turvallisuuspalvelujen ostajien edunvalvojaa, joka lainsäätäjän kanssa yhdessä pohtisi, että mitä tältä halutaan. Yhteiskunta myös tekee vähän kaksi… kaksisuuntaisia päätöksiä, että ala on tarpeellinen, mutta sitä ei haluta nostaa mihinkään. Siinä on edunvalvonta-asiat, edelleen osa virkakunnasta katsoo, että vartiointiala kilpailee heidän kanssaan, ja vaikka kysymys on toisiaan täydentävistä palveluista.

SPEAKER_00 [00:05:30]: Miten itse… Oletko kokenut juuri tämän yhteistyön viranomaispuolen kanssa? Miten se on näyttäytynyt omassa toiminnan kehittämisessä?

SPEAKER_01 [00:05:41]: Viraamasyhteistyössä silloin, kun on pätevä ja taitava virkamies, ei ole mitään ongelmaa. Silloin, kun on tällaisia omia ajatuksia, omia virheen välttämisiä, koska tämä on herkkää, tämä yksityisen ja julkisen puolen yhteistyö, niin kuin vaikka lastensuojelussa on nähty, että Ei anneta tietoja kenestäkään mihinkään. Silloin kun virheitä välttelevän virkamiehen kanssa olet tekemisissä, niin yhteistyö on lähes mahdotonta. Mutta silloin kun on tällainen, joka uskaltaa hyödyntää lainsallimia mahdollisuuksia, niin yhteistyö sujuu oikein hyvin.

SPEAKER_00 [00:06:15]: Eli tämä lainsäädäntö, miten ymmärtäisin, että se ei ole nyt ihan tikkiinsä kehitetty tällä hetkellä? tämän alan kannalta?

SPEAKER_01 [00:06:26]: Joo, tuon laki yksistä turvallisuuspalveluista, joka on meitä koskeva erityislaki, niin se lähti siitä, että se selkeyttäisi työnjakoa ja parantaisi yhteistyötä, niin ehkä se selkeytti työnjakoa, mutta yhteistyöstä ei siellä oikeastaan sanota sanakaan, mitä se on. Muuta kuin, että vartiointiliikkeitä valvoo se paikallispoliisi sillä alueellaan ja poliisihallituksessa yksikkö, joka vastaa yleisestä valvonnasta ja lainsäädännön niin kuin lausuu tämmöistä lainsäädännöllistä asioista. Ja poliisiammatin korkeakoulu, joka on ehkä paikallispoliisin lisäksi paras toimija tässä, niin vastaa sitten voimakäyttökouluttajien kouluttamista.

SPEAKER_00 [00:07:06]: Aivan. Se on vähän tämmöiselle tavan talliaiselle vähän vaikea ymmärtää, että minkälainen toimiala tai minkälainen teidän vartiointipalvelu, mitä siellä tehdään?

SPEAKER_01 [00:07:24]: Meillähän tuotetaan tylsyyttä aktiivisilla toimenpiteillä. Meidän tehtävä on katsoa, että asiakasta ei häiritse täällä kovan turvallisuuden alueella ja pehmeän turvallisuuden tukevilla toimilla yhtään mikään. Se on se, mitä me tehdään. Työtehtäviä on monenlaisia. Lainsäätäjä tunnistaa oikeastaan vain turvalaiteasentajan, vartijan, järjestysvalvojan, vartijan tilikkeen vastavahoitajan, voimankäyttökouluttajan ja vartijan ampumaasekouluttajan. Mutta näitä tehtäviä, mitä siellä tehdään, on tosi paljon liittyen suunnitteluun, myyntiin, erilaisten palvelujen varmistamiseen ja niin edelleen.

SPEAKER_00 [00:08:00]: Aivan. Siinä voimankäytön mainitsit ja tavallaan tässä ei voi välttää sitä, että varmaan vartijan työssä Voimankäyttöäkin tarvitaan, koska tilanteet, muutenhan niitä ei tavallaan tulisi, jos ne menisi vaan sillä lailla, että jokainen pärjää sitten siellä omillaan. Miten tämä näyttäytyy?

SPEAKER_01 [00:08:24]: Voimankäyttö ei koske kaikkia vartioille annettuja tehtäviä. On sellaisia tehtäviä, joissa ei koskaan tapaa ketään henkilökohtaisesti, vaikka valvomotyöskentelyt ja niissä tietysti voimankäyttö jää hyvin vähäiseksi. Niissä rakenteilla on suojattu se, että tunkeutuminen niihin tiloihin estetään. asiakaspalvelutehtävissä, sosiaali- ja terveystyössä, hälytysvartioonissa ehkä eniten on se väkivallan riski suurin. Ja siinä tulee sitten haasteena koulutuksen tuntimäärän vähäisyys, vähimmäiskoulutuksen tuntimäärän vähäisyys, tietenkin nuori ikä ja kokemattomuus elämästä näillä vartioilla, jotka näissä tehtävissä ovat. Mikä hyvin näkyy näissä julkisuudessa olleissa tapahtumissa. Mikä siellä myös pistää silmään, niin näiltä Näiltä ongelmia aiheuttamassa kohtaa se näyttää puuttuvan tämmöinen toiminnallinen johto, niin sanottu työjohtoporras siellä kentällä, mikä tietysti onnistuu luomaan tai mahdollistaa semmoisen alakulttuurisyntymisen sitten.

SPEAKER_00 [00:09:28]: Niin, eli vähän samalla tavalla kuin missä tahansa yrityksessä ja toiminnassa, niin perehdytys ja sitten ikään kuin työn työnohjaus, tavallaan kun esimiestyö olisi sitten olennaisia asioita.

SPEAKER_01 [00:09:43]: Kyllä, että jos työhönperehdytys tarkoittaa sitä, että kun sä tuut sieltä koulusta ja sut on hyväksytty vartijaksi vaikkapa, niin jos sä saat kaksi työvuoroa perehdytystä ja sen jälkeen oot omillasi, niin missään nimessähän sulle ei tartu semmoinen toimintakulttuuri, mitä se yritys varmaankin haluaisi, vaan sulle tarttuu se yrityksen alakulttuuri, sehän tarttuu tunneissa siitä, kun sä tuut siihen työyhteisöön, että mitä siellä Ja siinä on sekin haitta sitten, että työntekijän oma maailmankatsomus saattaa olla määräävä, että miten hän sitä hommaa tekee. Ja siinähän on suuria vaihteluita, kun me ollaan yksilöitä, että joku ajattelee, että tämä on oikea, toinen ajattelee, että tämä toinen asia on oikea. Ja aika karkeita virheitä, mutta varmaan myös sellaisia karkeita laiminlyöntejä tapahtuu. Nehän eivät yleensä nouse julkisuuteen, jos mitään ei tehdä.

SPEAKER_00 [00:10:34]: Aivan. Sä oot itse ollut… Voimankäytön kouluttaja myöskin, että sinulla on tavallaan taustaa siitä puolesta. Miten itse toimit tavallaan, mikä voimankäytön kouluttajana on tärkeitä ulottuvuuksia siinä tekemisessä?

SPEAKER_01 [00:10:57]: Ammatillisuus varmaan, että olisi itse ajattelut, että hyvä, että voimankäytön kouluttajalla on kokemusta kenttätyöstä pitkältä ajalta, kaikenlaista tehtävistä. Meillähän on myös sellaisia voimankäytön koulutteja, joilla näin ei ole. Voimankäytön tarkoitushan on sen tehtävän suorittaminen voimaa käyttäen silloin, kun voimankäyttö katsotaan tarpeelliseksi tai jopa välttämättömäksi. Se ei tarkoita itsepuolustusta eikä mitään muutakaan, vaan se vaatisi sellaista… Huomattavasti suurempia tuntimääriä ja sitten semmoista tehtäviä, joissa voimaa joudutaan käyttämään, niin suurempaa mahdollisuutta valita työntekijä sellaisiin tehtäviin.

SPEAKER_00 [00:11:45]: Muistan, että kaikessa tässä olennaista oli se, että sitä voimaa ei tarvitsisi käyttää, siis fyysistä voimaa. Miten tähän päästään?

SPEAKER_01 [00:12:00]: Vähiten voimaa käyttämään joutuu sellaiset ihmiset, joilla on kyky käyttää voimakeinoja ja kyky viestiä se myös rauhoittavasti vastapuolelle. Sellaiset ihmiset, joilla ei ole kykyä voimakeinojen käyttöön, he joutuvat tällaiseen tilanteeseen, niin aika äkkiä se vastapuoli sen haistaa ja se vastarinta alkaa sitten. Itse esimerkiksi en joudu juurikaan käyttämään voimakeinoja, en edes joka vuosi tehtävissäni.

SPEAKER_00 [00:12:29]: Miten tässä on sitten tämä, niin kuin sanoit, että viranomaistehtävien tavallaan sen resurssin täydentäminenhän on tämä yksityisen turva-alan olemus tai ekologinen lokero. Miten tämä… Miten tämä on kehittymässä tai miten se voi kehittyä, tämä yksityisen turva-alan rooli siinä?

SPEAKER_01 [00:13:00]: No mä näkisin sen, että meidän ensisijainen tehtävä on einalta estää rikoksia ja tietysti vahinkojakin ja kaikkia onnettomuuksia ja myös siinä on se hehtipuolen juttuja. Ja se voidaan viedä aika pitkälle vielä eteenpäin teknologiaa hyödyntämällä ja sitten muodostamalla nopea vaste siihen ilmaisuun, mitä sieltä kohteesta saadaan. Sekä sitten tällaisella, silloin kun puhutaan ihmisten aiheuttamista ujista toimeksiantajille, niin tämmöisellä kyvyllä ottaa kontaktia näihin uhkaajiin ja koittaa saada heidät miettimään vaihtoehtoja väkivaltaiselle käyttäytymiselle.

SPEAKER_00 [00:13:41]: Sitten mainitsit tämmöisen valvontatoiminnan tai tämmöisen, miten sanotaan, Hälytyskeskustoiminnan, jota myöskin on yksityisellä turva-alalla. Nyt on paljon tällaista, että erilaisia tuotteita myydään kotitalouksiin. Minkälainen maailma tämä on? Mitä näillä voi saada aikaan?

SPEAKER_01 [00:14:12]: Joo, meillähän on monen tasoista turvallisuuspalvelua ja osa ihmistä ajattelee, että kun ostan kamerat netistä ja laitan ne seinälle, niin sitten rikokset vähenevät. Pelkkä teknologia ei auta. Jotain täytyy myös tapahtua sitten, kun se lippasukynnys ylittyy ja jotain siellä kohteessa tapahtuu. On monenlaista pulkkipalvelua, myydään ovelta ovelle kodinhälytysjärjestelmiä, teknologisesti hyvin kevyitä asentaa, kevyitä järjestelmiä muutenkin ja luodaan tämmöisiä mielikuvia turvallisuudesta ja rauhasta ja siinä on päädyty tällaiseen ratkaisuun taitavan markkinoinnin ja tietysti sellaisen hintakäsityksen ansiosta, että tämän kuluttaja on valmis tästä turvallisuudesta nyt maksamaan. Sitten mennään raskaampiin sovelluksiin ilman mitään ylärajaa asiakkaan tarpeiden ja maksukyvyn mukaan.

SPEAKER_00 [00:15:19]: Sä olet myös ollut pitkään yrittäjäjärjestössä aktiivi ja tavallaan seurannut myös yrityselämän kehittymistä täällä Pohjois-Savossa. Ja minkälainen toimiala, me puhutaan paljon mikroyrityksistä, miten… Minkälaisia kehitysnäkymiä sä näet tälle vartiointitoimialalle ja mistä se sitten riippuisi, miten yritykset kasvaisivat ja miten siitä tulisi tämmöistä vastuullista kaikin puolin?

SPEAKER_01 [00:16:00]: Julkinen ostajahan tässä on avainasemassa. Kuopion seudulla julkinen ostaja johtaa vartiointialan kehitystä ja tekee suurimmat ostot tällä alalla ja tekee isoja päätöksiä. siitä, miten ala kehittyy. Kuopion seudullahan julkinen ostaja ostaa vain suurta volyymiä isoilta liikkeiltä ja räätälöisen kilpailutuksen etukäteen, niin että vain yksi tai kaksi suurta yritystä voi näitä palveluita tarjota. Aikaisemmin oli toisin, että toimijoita oli useampia niin tekniikan kuin vartioinninkin puolella ja siellä pystyttiin toimimaan ja kehittämään ratkaisuja ja nyt se aika on valitettavasti jäänyt taakse.

SPEAKER_00 [00:16:42]: Se ei kuulosta kovin Hyvältä asialta, mitä tälle kehitykselle sitten voisi tehdä? Tai onko se kokonaan sitten kiinni siitä, että mitä se julkinen ostaja tekee tai ei tee?

SPEAKER_01 [00:16:56]: Yksityinen ostajapuoli ostaa riittävästi, että pieniä yrityksiä voi alueella olla. olla ja ehkä uusiakin syntyä, mutta niin pitkään kun julkinen toimii vastaan hankintalakiajatusta ja piilottaa hankintoja, se ei varmaan koske pelkästään turvallisuusalaa vaan koskee myös kaikkea, että mitään muutosta ei tapahdu. Päättäjistähän se lähtee, että mitä päättäjät sallii virkamielisten tehdä, niin virkamiehet tekevät.

SPEAKER_00 [00:17:27]: Ei tietysti varmaan virkamiestenkään elämä tai virkahenkilöiden elämä helppoa ole sitten, että resursseja karsitaan ja asiat menee vähän ehkä jotenkin epäselvempään suuntaan, jos nyt ajattelen uutta hyvinvointialueen rakentamista ja muuta. Että ei käy kateeksi sillekään puolella, mutta sitten pitäisi pystyä näitä palveluja turvaamaan ja tavallaan, että tämähän on nyt sitten osa tätä meidän, kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, että miten me luodaan tämmöistä turvallista ympäristöä.

SPEAKER_01 [00:18:07]: Laatu syntyy pienissä yrityksissä ja yrittäjiksi monesti ryhtyy ihmiset, joilla on valtavasti substanssiosaamista ja haluaa hyödyntää sitä ja siellä on se business-ajattelu valitettava usein. Onneksi uusilla yrittäjillä se on paremmin hallussa kuin meillä vanhemmilla, niin on liiankin takana ja Jos pieniä ja keskisuuria yrityksiä sivuutetaan vaikka hankinnoissa tahallisesti ja jatkuvasti, niin kuin nyt väitän, että tapahtuu, niin onhan se alueyrityksille hankala, että Kuopion seutu pärjää hyvin nyt tällä hetkellä. Itä-Suomen ainut kehittyvä kasvukeskus oikeastaan, ja pärjää hyvin, mutta kannattaako jättää se pienten yritysten, keskusuuriten yritysten volyymi hyödyntämättä, niin jos täytyy saada julkissa hankinnoissa vaikka säästöjä, niin kilpailun mahdollistaminen ja ulottaminen alemmas, niin se tietysti vaatii osaamista ja pitkäjänteisyyttä, niin kyllähän se kummallista on, että näitä ei haluta hyödyntää.

SPEAKER_00 [00:19:16]: Aivan. Mites… No tässä puhutaan Kuopion seudusta. Kuopiokin on nyt aika laaja seutu. Mä olin tuossa maaseutuparlamentissa ja siellä oli tämmöinen maaseutu. Me pidettiin työpajaa maaseutu- ja maatalousyritysten liiketoimintamahdollisuuksista ja näkymistä myös tämän kokonaisturvallisuuden kannalta. Toisin sanoen siltä kannalta, että miten toiminta olisi, sen jatkuvuus turvataan ja minkälaisia innovaatioita tähän Ja siellä tuli yhdessä tematiikassa aiheeksi maatalousyritysten yritysturvallisuus. Ja siellä myös esimerkiksi toimitila- ja henkilöturvallisuuskysymykset. Se on kuitenkin aika kriittistä, että täällä tuotetaan Pohjois-Savossa Suomen ruoka, myös kriisiloja ajatellen. Minkälaisia… mahdollisuuksia ja haasteita tässä harva-alueen turvaamisessa erilaisilla keinoilla on.

SPEAKER_01 [00:20:23]: Harva-alue- tai ruokaturvallisuutta voidaan turvata myös tämmöisen turvallisuus, kovan turvallisuuden ratkaisujen keinolla omalta osaltaan ja se on tietenkin semmoinen kilpailuvaltti meidän alueen yrityksille tai suomalaiselle ruoalle, että siellä ei ole kovin paljon salmonellaa ja ruoka on puhdasta eläimiä kohdellaan varmaan aika paljon paremmin kuin jossain Keski-Euroopan navetoissa ja sikaloissa. Se varmasti tulee olemaan sellainen kilpailutekijä jatkossa, että voisi hyvin kuvitella, että suomalaista puhdasta ruokaa, turvallisesti tuotettua ruokaa olisi helpompi viedä kohta vientiin kuin tuoda sitä halvempaa tavaraa tänne päin.

SPEAKER_00 [00:21:02]: Siinä jotenkin itse heräsin siihen, kun ajattelen sitä, että tämä on tällainen vähän niin kuin hajautettu tavallaan iso teollinen infrastruktuuri, jossa on yksiköitä, jotka on vähän hajallaan, mutta niissä on vahvat vaatimukset, siellä tarvitaan hygieniaa, siellä tarvitsisi olla aika tarkkana henkilöturvallisuuden kannalta, eli tiedetään kuka on ja missä on toimitila, vähän niin kuin samalla tavalla kuin tässä kun puhuttiin vesilaitoksista, ja silloinhan nämähän on sitten yksityisiä, että on tavallaan yritys, jonka tarvitsisi niin Minkälaisia näkökulmia tämän kaltaisten yritysten suojaamiseen on?

SPEAKER_01 [00:21:46]: No siinä varmaan kannattaisi yhteiskunnankin pohtia sitä, että mikä merkitys ruokaturvallisuudella on. Ja tällaista kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, niin sillä on valtava merkitys. Ja sitten miettiä, että mitä panostuksia… tähän valtion puolelta tai hyvinvointialueiden puolelta pitäisi tehdä. Ja sitten tietenkin, jos puhutaan tuommoista maaseutualueista, niin ensimmäinen asia on tietenkin se näiden toimijoiden, yritysten oma asenne ja arvomaailma, että miten he kokevat, että mikä on tärkeää ja mikä ei, ja käydä niitä riskejä siellä omalla porukalla tarvittaisiin asiantuntijoiden kanssa läpi, ja sieltä se lähtee sitten muodostumaan, että mitkä on ne minimikeinot, joilla tämä ruokaturvallisuus näiltä osin voidaan taata.

SPEAKER_00 [00:22:37]: Ja sinnekin liittyy myöskin tämä kyberturvallisuus, kun me ajatellaan, että se on jotain tämmöistä James Bondia ja urbaani ympäristö, mutta että siellä on monenlaista laitetta toimintaa, jotka on hyvin riippuvaisia

SPEAKER_01 [00:22:56]: Kyllä, se nähdään, että miten tärkeä tietoturvallisuus on jokaisen meistä omassa elämässä, että laitteet yleensä toimii ja pääset pankkiin ja saat hoidettua asiaa, voit asioida viranomaisten kanssa ja oman yrityksen digitaaliset palvelut asiakkaille toimii. Ja sitten tietenkin se, että jos vaikka joku iso naveita lypsyrobottila mautetaan, niin kyllähän siellä pulassa ollaan, että tietoturva on sellainen asia, joka ilman muuta pitää antaa ammattilaisten hoidettavaksi kaikessa yritystoiminnassa.

SPEAKER_00 [00:23:25]: Sekin on aika huomattavaa, että maatalouskoneethan on myös etäohjattavia ja huolettavia. Siellä on aika yllättävän paljon tätä haavoittuvuutta.

SPEAKER_01 [00:23:36]: Etäpalvelut ovat varmaankin välttämättömiä suurimmassa osassa. Kansallisen turvallisuuden kannalta kriittiset järjestelmät voivat olla stand-alone-järjestelmiä. Ne eivät ole verkoissa, mutta Suuri osa kaikista yrityselämän käyttämistä järjestelmistä voi olla verkossa ja ne voi olla etäkäytettäviä. Täytyy sitten miettiä vain, että miten se järjestetään ja mikä se riskitaso on tässä laitteessa. Jos kahvinkeiti ei toimi, niin se harmittaa, mutta jos se lypsyrobotti ei toimi, niin se on jo vaikea tilanne myös eläimille, ei pelkästään tuotannolla.

SPEAKER_00 [00:24:12]: Ja sinullahan on oma taustaan myös tästä, niin kuin mainitsit, täältä IT-puolen puolella.

SPEAKER_01 [00:24:19]: Joo, minä olen varmaan nykyisellä maailman huonoin tietoteknikko, niin kuin eräs kollega sanoo, mutta ymmärrän, mistä siinä puhutaan ja osaan arvioida järjestelmiä.

SPEAKER_00 [00:24:31]: Joo, ja se on tosiaan meidän arjessa monella tavalla. Nämähän tulee kaikki meidän kulkujärjestelmät ja henkilöä. Seurannat, työajan seurannat ja ynnä muut, että kaikkihan ne tulee näistä tavallaan hyvin arkisista järjestelmistä.

SPEAKER_01 [00:24:50]: Kyllä, me ollaan täysin digitaalissa verkossa ja ollaan aika pitkälti riippuvaisiakin siitä, että muistan silloin aikanaan vuosia sitten, kun oli pankkilakkoja, kun pelkästään pankkirahassa siirryttiin käteisen jakamiseen työpaikoilla, että miten iso operaatio se oli ja miten hankalaa. ja myös miten isot riskit siihen liittyvät.

SPEAKER_00 [00:25:13]: No mitä sä itse nyt ajattelet tässä erilaiset… Uhkakuvat ja skenaariot ovat jotenkin muuttuneet. Meillä on sodan uhkaa ja on tultu kauhean tietoisiksi siitä, että minkälaisia kriisejä voi syntyä. Tuntuu siltä, että yhteiskunnan pitäisi vähän terhentäytyä tässä perusvarautumisessa ihan arkisten ja normaalien toimintojenkin kanssa. Miten sinä itse ajattelet tulevaisuutta? Mitä pitäisi tehdä, että tulevaisuus olisi turvallinen?

SPEAKER_01 [00:25:47]: Epävarmuus tulee lisääntymään. Ja kaikenlaisia häiriöiden mahdollisuus tulee kasvamaan, että me liuamme koko ajan syvemmälle siinä harmaalla alueella ennen kuin ollaan itse varsinaisesti sodassa. Me ollaan jo aktiivinen toimija Ukrainan sodassa, varustetaan Ukrainaa, annetaan kaikenlaista apua. Venäjä tekee jo erilaisia iskuja ympäri Eurooppaa henkirikoksista, räjäytyksistä, erilaisiin murtautumisiin, tunkeutumisiin, tämmöisiin voimannäyttöihin ja minä odotan, että ne kyllä lisääntyy. että tällainen varautuminen, että nämä yritysten arjen pyörittämistä normaalistikin vastaavat henkilöt ottaisi enemmän vastuuta myös siitä suojelutoiminnasta ja myös sitä budjetoitaisi. Me tietysti turvayrityksenä ollaan merkittävästi investoitu asioihin, joiden ei koskaan toivota toteutuvan, että me pystytään hyvin itsenäisesti toimimaan hyvin monenlaissa tilanteissa. Meidän tietysti toimialan puolesta pitääkin, mutta toivoisi, että se entistä enemmän että sota on asia, josta on vaikea puhua, se on fobia, äärimmäinen väkivalta, ja fobian vastehan on kieltäminen, jolloin me lähdetään arvostelemaan asioista puhujia, kun keskustellaan sitä itse asiasta. Nyt ehkä olisi syytä ihmisten valmistautua.

SPEAKER_00 [00:27:08]: Niin ja tavallaan, että vaikka sitten se pahin skenaario ei toteutuisi, mitä tietysti kaikki toivotaan, niin Näyttää se siltä, että myös meidän ihan tavallinen arki, joka on hirveän riippuvainen erilaisista infrajärjestelmistä ja kaikesta mahdollisesta, että se kaikissa oloissa sitten pysyisi mahdollisimman ehyenä.

SPEAKER_01 [00:27:32]: Joo, arjen pitäisi pyöriä mahdollisimman normaalisti myös äärimmäisissä tilanteissa ja se ei onnistu, jos ei siihen valmistauduta.

SPEAKER_00 [00:27:40]: Kyllä. Tämän takia me tosiaan tässäkin podcastissa puhutaan kokonaisturvallisuuden teemoista, mitä tässäkin on hyvin käsitelty. Urheasti silti sanomme, että ei hätiä mitiä, kunhan huolehditaan juuri siitä, että kiinnitetään huomiota näihin oikeisiin asioihin ja sitten varaudutaan oikealla tavalla.

SPEAKER_01 [00:28:08]: Kyllä.

SPEAKER_00 [00:28:09]: Kiitos Mika Kolehmainen ja hyvää jatkoa sinne teidän vartiointitoimialalle.

SPEAKER_01 [00:28:15]: Kiitos kutsusta.

SPEAKER_01 [00:00:00]: Tänään meillä täällä Ei hätiä mitiä podcastin vieraana on Mervi Vidgren, Savonia ammattikorkeakoulun rehtori.

SPEAKER_00 [00:00:07]: Tervetuloa Mervi. Kiitoksia, mukava tulla. Vähän mua jännittää, että miten me tätä puheenvartta viemme eteenpäin, mutta kiitos tästä tarrasta Ei hätiä mitiä. Tämähän on hyvin puhutteleva moneen eri tilanteeseen.

SPEAKER_01 [00:00:22]: Kyllä, meillä tosiaan markkinoidaan tätä meidän podcastia ihan että valtakunnallisille yleisöille, toki tämä aika paljon tehdään nyt Pohjois-Savon alueella, tämä liittyy monella tavalla Pohjois-Savon toimeliaisuuksiin juuri kokonaisturvallisuuden teemojen ympärillä. Mutta varmaan meitä tässä alkuun kiinnostaisi ihan noin yleisesti kuulla, että mikä se semmoinen ammattikorkeakoulu oikein on?

SPEAKER_00 [00:00:51]: No Savonia on tosiaankin nyt sitten, niin tietysti me ollaan maakunnallinen, mutta ollaan korkeakoulu, jossa vahvasti on se työelämäläheisyys mukana. Eli se on meille todella tärkeää, että puhutaan me siitä koulutustehtävästä tai puhutaan me meidän tutkimustehtävästä, niin me tehdään sitä vahvasti työelämän kanssa, yritysten kanssa, eri järjestöjen kanssa, eri toimijoiden kanssa. Ja se on varmaan se, miksi ammattikorkeakoulut jo silloin yli 30 vuotta sitten tehtiinkin, että meille tuli tällainen eurooppalainen vertailtava korkeakoulusektori. Ja nähtiin tosi tärkeänä se, että se, miten maailma siihen aikaan oli muutoksessa ja muuttui ja nähtiin se tulevaisuus, niin nähtiin, että toisaalta sen vahvan Tiedon lisäksi tarvitaan myös ymmärrystä työelämästä ja että viedään työelämän murrosta eteenpäin. Jos ajattelen tätä aikaa, missä me nyt eletään, niin kyllähän se ammattikorkeakoulujen rooli ja merkitys on tosi iso. aluekehittämisen näkökulmasta. Jos mietitään vaikka se, että meillä on täällä nyt tällä hetkellä 8500 opiskelijaa, tutkinto-opiskelijaa, ja kun heistä nyt sitten se 60 prosenttia valmistumisen jälkeen jää maakuntaan töihin tänne Pohjois-Savoon, niin minkälainen valtava voimavara he ovat meidän eri toimialojen eteenpäin viemiseen ja uudistamiseen. Mutta sitten myös se meidän tutkimus, mitä me tehdään meidän tutkimusaloilla. Se hyvin vahvasti tietysti linkittyy täällä maakunnassa oleviin kärkitoimialoihin, mutta eihän se riitä, että me vaan tässä toimitaan, vaan meillä pitää olla sitten sen tyyppistä profiilia ja huippua, jolla me erotutaan valtakunnallisesti ja ollaan myös sitten siinä eurooppalaissa vahvassa yhteistyössä mukana, mutta Mutta tällainen toimija me ollaan ja me nähdään itsemme tosi tosi tärkeänä. Me on sanottukin, että kyllähän Pohjois-Savon ihan toiselta näyttäisi, jos tosiaan ei Savonia täällä toiminnassa olisi.

SPEAKER_01 [00:03:02]: Joo, ja todella tärkeä tämä juuri, mitä mainitsit, että me tarvitaan se osaava työvoima, joka sitten jää myöskin tänne. Tuo 60 prosenttia on aika hieno ja tärkeä luku siinä mielessä. Ja sitten myöskin, tämähän ei ehkä kaikille ole ihan tuttua, että ammattikorkeakoulusta valmistuu tradenomeja ja AMK-tutkinnosta ja sitten valmistuu myös ylempää ammattikorkeakoulututkinnosta, jotka englanninkielisesti kutsutaankin masters. Eli maistereita, jotka ovat jo sellaisia ihmisiä, jotka ovat siellä työelämässä ja tulevat saamaan lisäpätevyyttä. Tämä on hyvin monipuolinen koulutusjärjestelmä.

SPEAKER_00 [00:03:56]: Kyllähän meidät varmaan kouluttajana aika hyvin tunnistetaan, mutta sitten juuri tämä, että kyllä me tehdään siinä soveltavassa tutkimuksessa siinä, jossa lähdetään hyvin nopeasti viemään niitä kehittämisasioita yrityksissä eteenpäin. Se on tärkeä rooli, mitä ammattikorkeakoulut sitten tekevät. Jos ajatellaan, puhutaanpa me sitten vihreästä siirtymästä, puhutaanpa me digitaalisuudesta, Nimenomaan millä tavalla me voimme nyt työelämää ja yrityskenttää meidän nopeavaikutteisella tutkimustoiminnalla viedä eteenpäin tässä murroksessa. Ja niin, että he sitten taas ovat ja pystyvät kasvamaan ja kehittymään. Kyllä tämä on tosi tärkeä rooli. Mutta juuri tuo, mitä sanoit, että meillä tosiaan on tämä meidän perustutkinto. Ja kaikkein suurimmat koulutusalathan meillä on sosiaali- ja terveysalaa. Ja siellä tämmöisiä valtakunnallisia tutkimusohjelmia. Tietysti kun ollaan yliopistosairaala-alueella, niin sen tähden vastuuammattikorkeakoulu Savonialla on niissä iso rooli, että me emme voi ajatella, että kätilöt, bioanalyytikot, radiografiasta… että he jäisivät vaan tänne alueelle, koska meillä on vastuu kouluttaa koko valtakuntaan. Mutta sitten juuri tuo meidän Master School, eli ne ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, jotka joihin tullaan sitten sen perustutkintojen jälkeen, niin kyllähän ne on ollut timantti nyt sen vähän reilu 20 vuotta siinä mielessä, että ne on työelämää hyvin vahvasti uudistavia. Totta kai se on sille, joka tulee sen tutkinnon tekemään myös tämä henkilö sitten, ja yleensä se tehdään työssä ollessa. Ja kaikki ne kehittämistehtävät sitten, mitä siinä on, niin voidaan tehdä siihen omaan yritykseen, siihen omaan organisaatioon, missä on töissä. Ja siksi sanoin, että se on tämmöinen hyvin vahvasti uudistava tutkinto. Työelämää uudistava tutkinto myöskin. Aivan.

SPEAKER_01 [00:05:54]: Tämän aluekehittämisen mainitsit ja sillä tavallahan myöskin se on varmaan olennaista, että ammattikorkeakouluilla on se oma profiili juuri sille omalle alueelle, vaikka on juuri myös tätä valtakunnallista merkitystä. Miten sitä ajattelet? Yliopistosairaala ja tämä tuli mainittua.

SPEAKER_00 [00:06:18]: Kyllähän me vahva toimija ollaan, jos nyt ajatellaan sillä tavalla myös se alueen kehittämisen näkökulmasta. Ja nyt kun me ollaan juuri tehty tässä sitten seuraavan neljä vuoden strategiaa, niin ollaan me nostettu siellä, että mitä tämä tarkoittaa, missä me halutaan olla erittäin vahvasti mukana. Totta kai siinä osaajien tuottamisessa, eli että niitä osaajia on. Mutta myös yhä enemmän siihen, että jo siellä työelämässä olevat henkilöt, niin heidän lisä- ja täydennyskoulutus, kun nyt tiedetään, että kuinka iso tämä muutos koko ajan siellä on, että pysytään ajan tasalla ja siihen viedään hyvin erityyppisiä koulutuksia siihen lisä- ja täydennyskoulutukseen. Mutta kyllä sitten juuri toi, mitä sanoin, niin kyllä se Savonian profiili tulee meidän tutkimusalojen kautta. Sen tähden esimerkiksi sitten, kun me nähdään, että meillä on seutukunnat Ylä-Savossa, missä sitten tämmöinen kone, metalliteollisuus on vahvaa, varkaudessa, missä se energiateollisuus omalta osaltaan on, niin meillä on tutkimusalana tutkimusta. Kone ja energia. Eli siinä mielessä, että me olemme myös ei pelkästään Kuopion, vaan miten me myös näiden seutukuntien niitä vahvoja toimialoja voidaan omalta osaltamme viedä eteenpäin. Tietysti hyvinvointi on yksi niitä meidän tutkimusaloja, jos ajatellaan tämä healthcare. teema on hyvinvointiteema on vahvasti sitten tietysti tässä Kuopion kokonaisuudessa. Vesiturvallisuus, joka on yksi niistä meidän aloista, bio- ja kiertotalous ja nyt sitten kestävä yhteiskunta, joka me nostettiin nyt tässä strategiassa ikään kuin Meillä oli aiemmin vain semmoinen monialainen tutkimus, mutta nyt me nimettiin kestävä yhteiskunta. Ja jos miksi me sen nimettiin, niin kyllä me varmaankin kun tätä toimintaympäristöanalyysia tehtiin, että mihin aikaan me on tultu, miten me nähdään toi tulevaisuus, niin me nähdään siinä mielessä se, että toisaalta se kestävä yhteiskunta tuo vahvasti nyt sitä, myös sitä kokonaisturvallisuuden teemaa kytkee yhteen ja ja sillä tavalla rakentaa nyt sitten omalta osaltaan eteenpäin yhdessä nyt näiden meidän muiden tutkimusalojen kanssa. Mutta että sillä tavalla me olemme rakentaneet myös tätä meidän, että mistä meidät sitten myöskin tunnetaan, ja millä me ollaan vahvasti menossa niin kotimaisiin kuin sitten kansainvälisiin verkostoihin, niin kyllä ne on nuo meidän tutkimusalat.

SPEAKER_01 [00:08:51]: Aivan, ja tämä tosiaan kokonaisturvallisuuden teema, mikä on tässä meidän podcastinkin tämmöinen, läpileikkaava teema, niin se tulee sitten, ja sehän näkyy tässä maakunnan, juuri mainitsit nämä kärkitoimialat, ne on tavallaan niitä samoja mitä teidän tutkimusalat, ja sitten puhutaan, tai täällä on myös näitä EU-yritysklustereita ja ekosysteemejä. Kyllä, kyllä. Miten kuvailisit? Tämä ekosysteemi on myös vähän semmoinen jännä sana.

SPEAKER_00 [00:09:31]: Joo, näähän on vähän käsitteitä, että miten me niitä aukaistaan, mutta sanotaan, että mä jotenkin näen, että meillähän Savonialan on tosi tärkeää se, että me koitamme niinkin vaikeita asioita avata, että mikä meidän vaikuttavuutemme on. Mitä lyhyellä aikajänteellä, mitä me saadaan aikaiseksi? Tehdäänpä me sitten sillä koulutuksen puolella tai sitten tosiaan tuolla meidän tutkimuksen puolella ja sillä tavalla mun mielestä on tärkeää pohtia ja miettiä ihan, Ihan niin kuin siinä arjessa, mutta totta kai myös arvioin vähän pidemmälläkin aikajänteellä, että mitkä ne meidän vaikutukset on, koska kun rahat on tiukilla, niin meidän pitää pystyä sanomaan, että tällä rahalla me muuten tuotetaan nyt sitten vaikka se 1300 osaajaa. tähän uunista ulos tutkintoina tai että heitä tässä me ollaan nyt tukemassa, että vaikkapa tätä energiatoimialaa tällä tutkimuksella eli siinä mielessä meidän pitää pystyä tätä tekemään ja kun että miksi lähdin tätä vaikuttavuutta. Emmehän me saa sitä yksin toimien, vaan me tarvitaan niitä kumppaneita, partnereita. Ja sen tähden minä jotenkin ajattelen, että kun me puhutaan niistä ekosysteemeistä, niin se on ollut juuri se tapa, että sen tutkimusteeman ympärille, miten me rakennamme, rakennamme sitten semmoisen kumppanuusverkoston, jolla me viemme yhteisesti niitä sovittuja asioita eteenpäin. Ja kun me ollaan Savoniana tämä työelämä läheinen ja halutaan olla hyvin siinä yritysten työelämän kanssa pinnassa, niin se tarkoittaa, että kyllähän silloin näissä ekosysteemeissä tai klustereissa yritykset ja työelämä on aivan siellä ytimessä. Sitten me otetaan siihen kumppaneita aina, että ketä me tarvitaan. Me varmaan tarvitaan siihen tutkimuslaitoksia, me tarvitaan muita korkeakouluja, me tarvitaan kansainvälisiä kumppanuuksia ja sillä tavalla se on millä me myös saamme aikaiseksi sitä vaikuttavuutta. Yksin tehden me voidaan kyllä vähän aikaa monialaisena Savoniana toki tehdä työtä. Se on tavaton rikkaus, että me pystytään laittamaan erilaista osaamista täällä Savonian sisällä yhteen. Mutta kyllähän me kun haetaan sitä isompaa vaikuttavuutta, niin silloin me tarvitaan erilaisia kumppanuutta.

SPEAKER_01 [00:11:58]: Tässähän tulee sitten, että puhutaan paljon tästä TKI-toiminnasta, eli tutkimuskehittäminen ja innovaatiotoimintoja, että Suomen pitäisi siinä saada enemmän panostuksia ja kasvua aikaa. Sehän tavallaan idea on juuri se, että siinä tuodaan yhteen. Se on yrityslähtöistä tai se on olennaista, se hyödynnettävyys ja taas toisaalta tutkimus ja tämä osaamisen kehittäminen, mistä sitten innovaatioita syntyy, niin aika keskeinen toimija silloin näyttäytyy juuri ammattikorkeakoulun tämä malli tämän tuottamisessa.

SPEAKER_00 [00:12:37]: Kyllä, kyllä. Ja sitten jos nyt mietitään sitä, että me nähdään, nyt on hyvinvointialue ja tämä sote-uudistus tullut, Kuinka paljon me voimme olla myös siinä tukemassa niitä hyvinvointialueita siinä muutoksessa, että miten siellä niitä vanhoja toimintamalleja toisaalta pitää muuttaa, että saadaan sitä tuottavuutta paremmin ja pystyä hylkäämään aikaisempia hakemaan uusia toimintamalleja. Sillä on digitaalisuus tosi vahvasti olemassa. Ajattelen esimerkiksi meidän hyvinvointialan tutkimus on sillä tutkimuksella, kehittämisellä, innovaatiotoimilla siinä tosi vahvasti mukana. Ihan samalla tavalla, että mikä nousee, niin kyllä me aika hyvin tietysti ollaan näiden meidän meidän tutkimusalojen kanssa siinä kehittämis-innovaatiotoiminnassa, tuotekehityksessä mukana. Ja kun ne kuitenkin on hyvin yhdensuuntaiset meidän maakuntaohjelman valittujen kärkien kanssa, niin silloinhan me ollaan tekemässä, sillä me varmistetaan, että me ollaan tekemässä niitä oikeita asioita. Ehkä vielä se, että kyllähän… Meillä taitaa Pohjois-Savossa olla 17 000 yritystä, eli se on aika iso määrä. Sen tähden ajattelen sitä, että jotta me varmistetaan, että Pohjois-Savo myös tulevaisuudessa on elinvoimainen, niin ammattikorkeakoulujen pitää olla tukemassa nyt näiden pienten ja keskisuurten yritysten sitä kasvua ja kehittymistä, minkä edessä he ovat nyt digitalisaation, tekoälyn, robotiikan, automatisaation tai sitten vaikka vihreän siirtymän näkökulmasta. Kyllä se rooli meillä on juuri olla tukemassa myös sitä pientä keskisuurta yrityskenttää. että meillä valot palaa täällä myös tulevaisuudessa, ja on uskoa siihen, että hei, kannattaa yrittää, ja meillä on elinvoimainen alue.

SPEAKER_01 [00:14:47]: Ja tässä sitten tullaan taas tähän, niin kuin mainitsit, kestävä yhteiskuntatutkimusala, ja siellä sitä kautta tietyllä tavalla tullaan tähän kokonaisturvallisuuteen, tavallaan tähän yhteiskunnan resilienssiin, että sitähän kaikki, mitä kuvasit, niin siihen liittyviä ulottuvuuksia on. Miten ajattelet, tämähän on nyt Teillähän on kokonaisturvallisuus sitten ihan tässä uudessa strategiassa erikseen myöskin mainittu, miten se näyttäytyy.

SPEAKER_00 [00:15:16]: Kyllähän meille tuo opetus- ja kulttuuriministeriö taisi todeta jotakuinkin niin, että olemme varmaankin nyt ehkä ainoa korkeakoulu, jonka ytimessä on kokonaisturvallisuus, mutta se ei ollut mitenkään sellainen kevytheitto sinne tai että Nythän me vähän joka puolella puhutaan kokonaisturvallisuudesta. Se oli harkittu ja se oli sillä tavalla jatkumo, että nyt myös tulevaisuudessa kokonaisturvallisuus on, koska nyt tässä olemassa olevassa ja aiemmin Savonia on ollut tämmöisen inhimillisen turvallisuuden. Me ollaan aiemmin puhuttu inhimillisestä turvallisuudesta ja se on ollut meillä se, mitä me ollaan strategia ihan siinä ytimessä viety eteenpäin ja Onhan tämä jännä, että kun silloin noin neljä-viisi vuotta sitten, kun tehtiin tätä olemassa olevaa, joka nyt päättyy tämä strategiakausi, ja silloinhan me otettiin se inhimillinen turvallisuus. Meillä oli siihen liittyvää vahvaa osaamista ollut jo pitkään talossa, mutta se oli vähän sillä tavalla niin kuin, Sitä ei vaan oikein hoksattu. Kyllä se tuolla toimi, mutta sepä hoksattiin silloin edellisessä noin viisi vuotta sitten. Se kirjoitettiin siihen meidän strategiaan tosi vahvasti. Mutta kyllähän mä silloin itsekin mun pää jotenkin koko ajan puhui. Me ei tietty koronasta mitään. Me emme tienneet. Venäjän hyökkäysvasta Ukrainaan ja näin, niin silloinhan, niin kuin mä puhuin siitä, että tämä inhimillinen turvallisuus on globaalisti tosi tärkeää, että meidän pitää katsoa, että kuinka puhdas vesi on tärkeä sitten, kun me katsotaan tuonne tosiaan meidän siihen kansainväliseen tutkimuskenttään ja sinne toimijoihin tai meidän ruokajärjestelmä. Ei me silloin puhuttu niin kuin me nyt puhutaan, kun on kokonaisturvallisuus, niin me ruvetaankin puhumaan, että hei, milläs me varmistetaan nyt vaikkapa sitten, että Suomessa ei tapahdu tihutyötä tai vastaavia, että meillä itsellämmäkin on sitä puhdastavetta. Totta kai se on globaalisti tärkeä, mutta se on noussut hyvin tärkeäksi myös meille itsellemme. Tai että huoltovarmuuden näkökulmasta, mitä tarkoittaa, että meidän ruokajärjestelmä on toimiva ja Savonia vie vahvasti sitä tutkimuskenttää eteenpäin. Yhdessä nyt itäsuomalaisten toimijoiden kanssa, mutta yhä enemmän jo keskustellen siitä, että miten sen meidän ruokajärjestelmän, Agri-food-klusterin, voisikin olla vielä laajempana valtakunnallisena, että me varmistamme, että meillä on toisaalta Toisaalta ruokahuoltovarmuus täällä, mutta myös samaan aikaan, voiko se olla myös vientituote, ja miten me teemme myös sitten globaalisti sen tyyppistä tutkimusta, koska me tiedämme, että vaikkapa ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan paljon muutoksia siihen, että missä ja miten me jatkossa vaikkapa sitten viljelemme.

SPEAKER_01 [00:18:20]: Kyllä, ja tosiaan tämä on aika… Minusta hieno polku tästä inhimillisestä turvallisuudesta, sanotaan varmaan englanniksi human security, ja se tuo keskiöön tässä tämän ihmisen ja yksilön toimijana. Ja kun olen itse paljon miettinyt sitä, että meidän kokonaisturvallisuuden malli, josta puhutaan, niin se kuitenkin näyttäytyy usein tämmöisenä hyvin viranomaisia, tavallaan hallintokeskeisenä, joka toki on yhteiskunnan tärkeä kehikko. Mutta se, että millä tavalla asioita tapahtuu ja kehittyy, kun ajatellaan, että meillähän täällä Valtaosa ihmisistä työllistyy mikroyrityksiin ja just ammattikorkeakoulu, miten se yritysyhteistyö edistää sitä pk-yritysten kasvua. Tässä minusta tuntuu tosi lupaavalta ja hyvältä lähtökohdalta teillä tähän kokonaisturvallisuuden kehittämiseen.

SPEAKER_00 [00:19:22]: Kyllähän tämän tyyppiset asiat, että siitä tietyllä tavalla eteenpäin mennään ja vahvasti, niin se ei ole sillä tavalla hetkessä tapahtuvaa, vaan se on pitkäjänteistä toimintaa. Sen tähden toinkin esille, että esimerkiksi juuri tämä human security, se inhimillinen turvallisuus, niin sillä on pitkät juuret jo 15 vuoden takaa, jossa sitä on lähdetty viemään, kehittämään ja rakentamaan niitä verkostoja. Ja sillä tavalla nyt, kun sitten tultiinkin tähän, että ruvettiin puhumaan eri puolille, ja nähtiin tärkeänä tämä kokonaisturvallisuus laajempana, niin se meidän oli aika helppo ikään kuin katsoa, että hei, tämä sopii kyllä meille, ja että tämähän, tätä me voimme lähteä viemään. Mutta tuo ihan totta, mitä sä sanoit, että se kokonaisturvallisuuskäsite, kun me teimme sitä jo täällä itsekin täällä Savoniassa, niin kyllähän me siinä strategiatyötä tehdessä koko ajan, että mitäs tämä käsitteenä nyt, mitäs kaikkea tämä tarkoittaa ja mitäs kaikkea tämä pitääkään sisällään toisaalta, kun ajatellaan niitä ulottuvuuksia, että mitä se voi olla. Totta kai siellä on sitä kovaa turvallisuutta ja siinä kohti Savonia on sanonut, että tuon hoitaa, se on joko viranomaistehtävää tai tuo hoituu jotakin muuta, että tuo Me olemme sitä tukemassa, mutta tuo ei ole sitä meidän ydintä nyt sitten, mitä Savoniassa tehdään. Mutta sitten kun tullaankin sen tyyppisiin asioihin kuin vaikkapa sitten tämä resilienssi, minkä sanot, että miten me tässä ajassa olemme myös tukemassa ihan yksittäisten ihmisten, meidän pohjoissavolaisten asukkaidenkin sitä, että he kokevat, että he ovat tässä meidän yhteiskunnassa mukana. Ja toisaalta tuemme sitä, että sitä resilienssiä syntyy, koska mä olin, mä nyt vähän poikkean, mutta mä olin viime lauantaina, mä olin tuossa vasta ikään tosiaan meidän opiskelijakunta Savotan 25-vuotisjuhlassa, vuosijuhlassa, ja Jotenkin mä yhtä äkkiä huomasinkin, kun muutamalla sanalla juhlapuhetta pidin siinä, että minähän puhuin turvallisuudesta, koska kun me mietitään meidän nuoria, kun me mietitään meidän opiskelijoitakin, hehän ovat siinä mielessä, Heillä on opiskelupaikka ja he rakentavat sillä tavalla sen opintojen kautta sitä urapolkua ja sitä polkua toki työelämään. Mutta siitä huolimatta me tunnistetaan meidän opiskelijoissa, että on paljon yksinäisyyttä, on paljon mielenterveyteen liittyviä haasteita. Ja sen tähden se, että miksi se turvallisuus tuli siihen, että Että sehän on mitä suuremmassa määrin turvallisuuden rakentamista, että me huolehditaan siitä, että on sellainen vahva yhteisöllisyys. Eli että opiskelija kokee, että hei mulla on täällä Savoniaan sisällä nyt, että mä kuulun johonkin yhteisöön. Opiskelijakunta tekee hurjan paljon siinä työtä. On ne meidän suomalaisia opiskelijoita, on ne meidän kansainvälisiä opiskelijoita. että mä kuulun johonkin ja mä en jää jonnekin ulkokehälle yksin. Ja tämä on mun mielestä tosi tärkeä myös jotenkin, kun miettii, että mitä se kokonaisturvallisuus ja se turvallisuus tämmöisessä Savonia-arjessakin jo tarkoittaa. Mun mielestä se tarkoittaa myös sitä, että me pidetään huolta, että meillä on vahvana arvona yhteisöllisyyden rakentaminen. Ihan samalla tavalla myös meidän henkilöstöön päin. Ja jotenkin se, että kyllä se yhteisö ja se inhimilliset kohtaamiset kantaa. Kun me ollaan yhä enemmän menossa digitaaliseen aikaan, me tehdään tosi paljon, puhutaan nyt tämän koronan jälkeen hybridityöstä ja missä ollaan ja mistä opiskellaan ja miten me työskennellään. Jotenkin mä näen tosi tärkeänä myös sitten sen tietyllä tavalla sen psykologisen turvallisuuden, joka tulee myös niistä inhimillisistä kohtaamisista. Ja mä toivon, että me käydään myös sen tyyppistä keskustelua sitten, kun viedään näitä asioita eteenpäin. Että meillä ei jäisi, että ihmisiä ei jäisi ulkokehälle, koska jos ajatellaan, että jos Suomi… hyvin vahvasti jakaantuisi, että on niitä, joilla menee hyvin, mutta yhä suurempi osa niillä, jotka voivat huonosti ja eivät meinaa pysyä tässä mukana, niin kyllähän tämä on myös sitten sen kannalta, että miten me sitten miten me viestimme asioita, miten voidaan disinformaatiota, millä tavalla voidaan vaikuttaa ja saada väestö jakaantumaan vahvasti, vaikka pakahteen osaan. Mun mielestä se olisi todella Suomenkin kannalta, ja mun mielestä me pitää tätäkin olla tukemassa, että ei syntyisi sillä tavalla, että on kovin vastakkaisia ryhmittymiä. Me nähdään, että tuo some on tuonut tämän tämän keskusteluun sillä tavalla, että vaikka sä hyvällä jotakin sinne kommentoit, niin kuinka hetkessä sieltä käännetään se sitten tietyllä tavalla vastakkaiseksi se keskustelu. Ja mun mielestä tämä on aika myöskin sillä tavalla, että meidän pitää huomioida se ja olla omalta osaltamme tietysti tukemassa, että tämän tyyppistä kehittymistä ei tapahdu. Kyllä.

SPEAKER_01 [00:24:57]: Ja tämähän tavallaan juuri sitten resilienssinytymässä on tietyllä tavalla juuri tämä yhteisöllisyys ja yhteisönä toimiminen, joka juuri se, että kun ihmiset kohtaavat toisiaan, hehän sitten muodostavat myös ne työyhteisöt jatkossa ja tulevat niihin jäseniksi. Ja tavallaan sitten ajattelen, että tässä yksi keskeinen iso teemahan on niin sanottu, puhutaan osaamisen huoltovarmuudesta tässä osana tätä kokonaisturvallisuutta. Ja sitähän on juuri se, että ihmiset kasvaa, ne saa niitä osaamisia taitoja, mutta sitten ne kasvaa myös siihen, miten niitä tavallaan erilaisissa yhteisöissä käytetään ja miten siellä kehitytään. Että siinä mielessä tosi tärkeä ja iso kokonaisuus.

SPEAKER_00 [00:25:44]: Kyllä ja tämä on mielenkiintoista, että siitä osaamisesta onkin ruvettu tosiaan puhumaan huoltovarmuutena, mutta onhan se totta, että miten meidän, me ollaan nyt myös Savoniassa nostettu tämä tämmöinen sivistys siinä sitten omalta osaltaan. Sitten se aina välillä tuntuu, että okei, että no mitä se sivistys tarkoittaa, mutta kyllä me sitten sen sivistyksen kohdalla myös juuri nähdään ja siinä osaamisessa se, että hei, että miten me annetaan myös sellaisia valmiuksia meidän opiskelijoillekin Että he ovat omalta osaltaan ratkaisemassa niitä viheliäisiä haasteita, kun he menevät ja siirtyvät sinne työelämään, niin heillä on valmius olla siellä mukana. Ja tämä on tosi tärkeää sitten jotenkin, mä ajattelen, myös kun samaan aikaan me Savoniassakin tehdään nyt vastuullisuusohjelmaa ja mietitään toki laajasti sitä vastuullisuutta monesta eri näkökulmasta, tietysti ympäristövastuu omalta osaltaan. Mutta jotenkin mä näen, että kun me ollaan näin ison opiskelijajoukon kanssa tekemisissä, niin miten tärkeää on se sellainen, että meidän se kädenjälki, eli että kun ne opiskelijat, jos niitä nyt joka vuosi se 1300 ja vielä jatkossa enemmän siirtyy sinne työelämään, niin minkälaisella osaamisella he sinne siirtyvät, minkälaisia valmiuksia me heille annetaan, Niin tähän kestävään kehitykseen kuin siis ympäristövastuuseen, mutta myös laajemminkin sitten niitä työelämävalmiuksia. Ja siinä mielessä tämä osaamisen huoltovarmuus ja se osaaminen, millä työelämään mennään, niin mä toivon, että me pystytään antamaan sellainen Hyvä kasvupohja. Me ei pystytä koulutuksen aikaa antamaan kaikkia niitä tietoja, mitä yksittäinen yritys tarvitsee, mutta jos me pystytään antamaan sellaiset hyvät geneeriset valmiudet opiskelijoille ja sitten vielä into siihen, että hei, Minä opiskelen ja mä kehityn mun työurani aikaan koko ajan, pidän se osaamiseni ajan tasalla, niin tämä on äärettömän tärkeää. Ja tämä mun mielestä linkittyy taas juuri siihen, minkä äskenkin tuossa sanoin, että silloin me osataan myös lukea erilaisia viestejä, että hei, onko tämä totta? Tartteeko tämä nyt lähteä reagoimaan? Yritetäänkö tällä vaikuttaa meihin? Ja näin, että sen tähden sillä on tosi laaja ja iso merkitys. Kyllä minä tietysti ajattelen myös nyt tässä, kun tuntuu, että me joka puolelta… joudutaan vähän säästämään, on muutosneuvotteluja menossa, niin että me emme säästä itseämme sillä tavalla siitä tulevaisuudesta, eli että me varmistamme, että meidän lapsilla ja nuorilla on perusvalmiudet niin lukea ja laskea, kun tehdään sitten niitä tulevaisuuden polkuja, koska tämä on mun mielestä yhteiskunnan kannalta äärettömän tärkeää.

SPEAKER_01 [00:28:46]: Kyllä, musta tässä on nyt tullut ihan melkeinpä, Hyvin ne keskeisimmät elementit juuri, mitä ajatellaan, että resilientti yhteiskunta, kokonaisturvallisuus, vastuullisuus. Se sisältää ympäristön ja se sisältää vastuun myös siitä meidän kaikkien hyvinvoinnista myös niissä työyhteisöissä, niin kuin teillä täällä koulussakin otetaan huomioon.

SPEAKER_00 [00:29:12]: Ja kyllähän me sitten, kun me mietitään nyt tätä kokonaisturvallisuutta, että me lähdetään viemään sitä vahvasti nyt eteenpäin, niin kuin tuo meidän strategiakin sanoo. Ja toisaalta sitten, kun alue siihen nyt tämmöistä Savonia-koordinaatiovastuuta on Savoniale antamassa, niin kyllähän me lähdemme sitä siinä mielessä hyvällä mielellä. Mutta samaan aikaan ymmärtää, että hei, tämä on nyt sitä verkoston rakentamista. Me tarvitaan tähän mukaan nyt hyvin paljon erilaisia toimijoita. Me tehdään tiettyä osaa siinä ja me nähdään, että tuo on nyt sitä meidän vahvintaosaamistamme, mutta sitten koko ajan, että miten me saamme tähän sitten erilaisia toimijoita, erilaisia osaajia mukaan. Kyllä tämä on myös siitä näkökulmasta tietysti, että kyllä mä näen, että me tarvitaan myös tämän kokonaisturvallisuuden tekemiseen niin hyviä resursseja. Ja silloin meidän pitää myös olla niin vahva, että me saamme vaikkapa sitä EU-rahoitustakin. Eli meillä syntyy sen tyyppisiä kokonaisuuksia ja tutkimusryhmiä tähän ympärille. että me pystymme sitten olemaan tuossa eurooppalaisessa keskustelussa mukana, eurooppalaisissa verkostoissa mukana, mutta tuomassa myös sitten sitä eurooppalaista rahaa myös tänne meidän Pohjois-Savon, Itäisen Suomen ja Suomen kehittämiseen, että sen tähden, että siinä on paljon tuota tekemistä, ja nämä elementit hyvin tuossa kuvasit, että mistä se koostuu, tämä kokonaisturvallisuus, niin niin kyllähän siinä vähän aikaa pureksimistä on, mutta sitä vartenhan meitä on monta tekijää. Itse kukin vie jotakin tähdenkohtaa eteenpäin.

SPEAKER_01 [00:30:58]: Ja nimenomaan, että tehdään yhdessä sitten sitä tulevaisuutta ja tulevaisuustyötä. Mä olen nyt, Mervi, että me ollaan tässä aika hyvin saatu paketoitua Aika isoja kysymyksiä ja myöskin kuulijoille sitten, että millä tavalla tämä osaamisen kehittäminen ja ammattikorkeakoulu tässä on keskeisessä roolissaan. Kiitän sinua tästä keskustelusta ja nyt taas todetaan, että ei ole hätiä mitiä. Kiitos Harri, että ei ole hätiä mitiä. Kiitos sinulle. Kiitos.

SPEAKER_01 [00:00:00]: Tänään ei hätiä mitiä podcastin vieraana meillä on Itä-Suomen aluehallintoviraston eli Avin ylijohtaja Markku Tervahauta. Tervetuloa. Kiitos. Olet tosiaan tässä aika tuore tapaus itse asiassa Avin ylijohtajana täällä. Sinut muistetaan sitä ennen viimeksi THL pääjohtajana, mutta sitten sinulla on aika pitkä tausta täältä. Pohjois-Savosta olet ollut kunnanjohtajana ja mitäs kaikkia polkuja olet kulkenut?

SPEAKER_00 [00:00:36]: No joo, siis olen ammatiltani lääkäri ja itse asiassa tänne Pohjois-Savoon tulin aikanaan tuohon silloisen Kuopion nykyiseen Itä-Suomen yliopistoon opiskelijaksi vuonna 1984. Ja siitä lähtien oikeastaan sitten olen täällä Pohjois-Savossa kyllä ollut vaikuttamassa lukuottamatta tuossa kuuden vuoden pätkään, jonka olin Helsingissä sitten töissä muun muassa siellä THL ja sitä edeltävästi jonkun aikaa myöskin sosiaali- ja terveysministeriössä. Ja Kuopion kaupungilla olin sitä ennen toimialajohtajana ja titteli taisi vaihtua just siinä vaiheessa, kun mä vaihdoin maisemaa, niin apulaiskaupunginjohtajaksi. Siinä meni semmoinen kahdeksisen vuotta. Kuopion kaupungilla ja sitä ennen olin tosiaan Leppävirralla erilaisten sattumusten kautta sitten kunnanjohtajana puolenkymmentä vuotta ja sitä edeltävästi olin siellä sitten sosiaali- ja terveystoimialan johtajana. Sitä ennen kiuruvedellä ja sitten Sisä-Savossa Suonenjoella niissä sotetehtävissä. Työura on pääasiassa ollut täällä Pohjois-Savossa.

SPEAKER_01 [00:01:43]: Onko tuota lääkäri kunnanjohtajana niin Antaako se hyvää perspektiiviä kunnan toimintaan?

SPEAKER_00 [00:01:51]: Ehkä se sopetti laajempaa ymmärrystä siitä, että mistä kunnassa on kysymys ja erilaisten kunnan toimintojen ja päätöksenteon merkityksestä. Se oli aika avartava kokemus kyllä. Mutta niin kuin sanoin, niin erilaisten sattumusten kautta siihen tehtävään silloin tulin ja se oli ihan antoisaa työtä, mutta sitten kuitenkin mielipalo takaisin hieman tänne omalle alalle sitten, joka on ollut se sosiaali- ja terveydenhuolto. Tosin nyt sitten olen kyllä taas enempi tällaisissa yleishallinnollisissa rooleissa sitten tässä Itä-Suomen aluehallintovirasto ylijohtajana.

SPEAKER_01 [00:02:37]: Miten tässä meitä kaikkia Herätteli koronapandemia ja nyt kun varautumisesta puhutaan, niin sehän ei nyt tullut mitenkään kauhean yllätyksenä, että sitä ei nyt voisi sanoa edes minkään väriseksi joutseneksikaan. Mutta minkälainen tavallaan se episodi oli sun oman uran varrella?

SPEAKER_00 [00:03:02]: No siitä varmaan riittäisi pidemmäksikin aikaa sitten pohdiskelua ja keskustelua, mutta siinä mielessä olet oikeassa, että kyllähän kaikenlaiset asiantuntijat varoittelivat ja tiesivät sen, että jonain päivänä pandemia tulee. Ja niitähän on ollut tietysti jonkinlaisin välein historiassakin aina. Nyt sitten, kun maapalloa on aika kansutettu ja ihmisiä on paljon ja ne liikkuu paljon ja ollaan kanssakäymisissä keskenään, niin ehkä siinäkään mielessä ei ollut yllätys se, että aika nopeasti tapahtui tämmöisen zoonoosiksi arvioidun sisäläinvälitteisen taudin leviäminen ympäri maailmaa. Ehkä tällaisena Terveysturvallisuusnäkökulmana voisi toisaalta sanoa sen, että onneksi tämä pöpö ei ollut sen vaarallisempi, koska hyvin tiedämme, että meillä on vielä paljon virulentimpiä, eli tappavampia ja hankalampiakin viruksia olemassa ja bakteereita tässä maailmassa. Mutta kyllähän se pisti nykyaikaisen yhteiskunnan aika lailla sekaisin. Siitä on ollut varmaan monenlaista oppia. Ja ehkä yhteiskunnallisia muutoksia, jos ajatellaan vaikka jotain etätyökulttuuria tai Teamsin kaltaisten yhteydenpitovälineiden käyttöä ja tämän tyyppisiä asioita seurassa. Mutta sitten taas jotenkin ehkä jälkiarvioina sekin, että Mä en ole ihan varma, että ollaanko me nyt kauhean paljon valmiimpia seuraavaankaan pandemiaan. Aika nopeasti ihmismieli sitten jollain tavalla unohtaa ja haluaa siirtyä johonkin seuraaviin aiheisiin. Ja sitten tähänkin teemaan liittyvä varautuminen ja siihen paneutuminen on kyllä jäänyt mun mielestä vähän kesken.

SPEAKER_01 [00:05:08]: Niin, ja useinhan tavallaan se vähän ongelma sitten on se, että toisaalta… Hyvä tietysti, jos opitaan tapahtuneesta, mutta sitten aina varaudutaan siihen, mikä muistetaan, mikä oli. Eli tavallaan sitten meillähän voi tulla monenlaisia uhkia ja erilaisia riskejä, mitä voi realisoitua. Miten me nähdään niitä, miten me varaudutaan näiden oppien kautta tulevaisuuteen.

SPEAKER_00 [00:05:38]: Kyllä joo, ja sitten tietysti kaikenlaisiin kriiseihin liittyy informaatio yhteiskunnassa, kaikenlaiset salaliittoteoriat ja dis-mis-informaatiot ja erilaisten asioiden ikään kuin poliitisoituminen ja paljon sellaista, jotka ei ole varsinaiseen asiaan liittyviä, vaikkapa nyt lääketieteellisiä kysymyksiä. Silloin syntyy tällainen sosiaalinen kriisi. helposti tuollaisen tilanteen yhteydessä, varsinkin sitten, kun se on noin pitkittynyt. Kyllä sellaiset asiat siinä tuli vahvasti esille. Ehkä kuitenkin suomalaisen varautumiskulttuurin ja yhteiskunnan sellainen tietynlainen Yhtenäiskulttuuri oli vahvuus. Jälkeenpäinkin arvioituna se tapa, jolla pandemiaa hoidettiin erityisesti Pohjoismaissa, oli keskenään suhteellisen samankaltaista ja maailman mitassa selvittiin aika hyvin.

SPEAKER_01 [00:06:40]: Eli meidän hallintorakenteet, tässä oli kuitenkin paljon alueita, että miten eri alueilla asiaa pystyttiin hoitamaan, niin ne toimi kuitenkin lähtökohtaisesti.

SPEAKER_00 [00:06:54]: Kyllä ne aika hyvin toimi ja terveydenhuolto toimi, vaikka oli tietysti lujilla. Kansalaiset oli mun mielestä hyvin, ehkä sana tottelevaisuus on väärä, mutta he ottivat asiantuntijoiden vinkit ja suositukset varsin hyvin huomioon. Ja sillä oli kyllä iso merkitys siinä, että säästyttiin enemmiltä uhreilta ja sairastumisilta ja kuolemilta tässä. Tietysti erittäin iso merkittävä tekijä siinä myöskin oli rokotteiden kehityksen nopeus. Saatiin sellaiset rokotteet, jotka olivat vaikeita tautitapauksia ehkäiseviä. Huoltovarmuuskysymys oli se, että älyttiin tehdä yhteishankinta rokotteiden osalta EU-tasoisesti, jossa ei syntynyt varsinaista kilpailualantaa siitä, että isot maat tai tai iso raha veisi kaikki rokotteet, vaan aika tasa-arvoisesti sitten saatiin niitä EU-alueella kaikki alle, ja se oli hyvä.

SPEAKER_01 [00:08:17]: Oliko tässä EUlla, tavallaan oliko siihen todellakin sitten olemassa valmius, että miltähän se siellä kulisseissa näytti, kuinka helposti se sitten syntyi tämä päätös?

SPEAKER_00 [00:08:28]: Minusta tuntuu, että siihen ei ollut varsinaista valmiutta, eli kyllä se syntyi sitten siinä tilanteessa reaktiivisena, tahtotilana, että tehdään yhteishankinta. Ja sitten kuitenkin, kun on kysymys kaupallisesta toiminnasta ja siis tarkoitan tuotantopuolella ja lääkeyhtiöiden tuotteiden sitten tosi suurin volyyminen myynti yhteiskunnan käyttöön, niin kyllä se tällaisena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvototeutuksena oli sitten myöskin aika hyvä.

SPEAKER_01 [00:09:05]: Miten tämä Rokotteiden merkityshän on varautumisessa ollut aika hyvin tiedossa jo. Muistan ainakin, että koko 2000-luvun on siitä puhuttu. Mainitsit huoltovarmuuden ja sen, että jos ajatellaan tulevia tilanteita, niin millä tavalla, jos ajatellaan Suomea, niin millä tavalla me ollaan varauduttu? Mitä me voidaan Suomessa tehdä?

SPEAKER_00 [00:09:34]: No joo, tuota… Silloin jo koronan aikana ruvettiin sitä pohtimaan, että miten sitten joissain muissa tilanteissa saataisiin esimerkiksi kotimaista rokotetuotantoa tai jotakin sen tyyppistä aikaiseksi. Meillähän ei varsinaisesti tällaista ole. teollisen luokan rokotetuotantoa ole enää. Samoin kuin muukin kaikki lääkkeiden tuotanto, niin sehän on valtavan keskittynyttä ja globaalia isoa bisnestä. Siinä sitten sellaista pohdintaa syntyi myös, että voisiko Pohjoismaiden kesken syntyä jotain varautumiseen ja valmiuteen liittyvää. Huoltovarmuuskeskus on näitä asioita ymmärtääkseni edelleenkin hieman selvitellyt, mutta että siinä ei oikein käyttökelpoinen malli ole sellainen, että me sitten pystytetään se rokotetuotanto, kun se hätä on kädessä, vaan sen ikään kuin sen niiden tuotteiden tuotannon pitäisi olla koko ajan olemassa, ja silloin voidaan sitten se tuotantolinja kääntää aika nopeasti tilanteen niin vaatiessa johonkin tiettyyn rokotevalmisteeseen kohdistuvaksi, suuri volyymisemmaksi. Mutta meillä ei Suomessa tällaista valmiutta ollut silloin eikä sitä ole nytkään. Ja siinä mielessä toistuu juuri tämä, että on hyvä olla iso porukka kavereita, joiden kanssa homma hoidetaan yhdessä. Ja EU oli siihen mainio silloin. Ja uskoisin, että samantyyppisesti varmaan koetettaisiin nytkin ratkaista, jos tällainen pandemian kaltainen tilanne syntyisi. Ja tuossa äsken puhuin siitä pohjoismaisesta yhteistyöstä, niin sekin on tällaiseen suurin volyymiseen asiaan hieman ehkä pienehkö väestöpohjaltaan. Siitä puuttuu nimenomaan se arkisen palvelun tai sen tuotannon ylläpito, joka olisi vaatimuksena siihen, että voidaan suunnata sitä rokotetuotantoa toisin. Eli tähän asiaan on kyllä kiinnitetty tosi paljon huomiota, ja kyllä se varmaan nyt paremmalla tollalla on kuin mitä oli koronan alkaessa valmius näihin asioihin, mutta uskoisin, että edelleen kuitenkin aika lailla samalla mallilla ehkä mentäisiin.

SPEAKER_01 [00:12:07]: Niin, sitä tavallaan tämä, jos on ymmärtänyt itse oikein, niin tavallaan koronahan oli, Tietyllä tavalla sitten kun yllätys, että se koronaviruksena ei pitänyt tämmöisenä olla ja vissiin ei vieläkään oikein tiedetä, mistä se sitten olikaan kotosin tai näin. Mutta tavallaan jos ajatellaan, että nythän me kuitenkin varmaan eikö me jollain tasolla tiedetä, että mitä ne on ne potentiaaliset pandemian aiheuttajat, että pystyykö tavallaan sitä katsoen sitten varautumista rakentamaan?

SPEAKER_00 [00:12:43]: Joo, totta kai ja sitähän tehdään koko ajan. Eli meillähän on nämä erityisesti influenssavirukset sellaiset, jotka joka vuosi kiertää maapalloa ja viruksille on ominaista eliökunnolle muutenkin mutaatiot, että niiden perimä muuttuu ja se perimä muuttaa sitten niiden yleensä sitä niin sanottua virulenssiä, joka on se taudin aiheuttamiskyky. Sitä kautta myös vaarallisuus. Influenssavirusten osalta on nähty, että aina tietyn aikavälin syntyy vähän vahvempi ja voimakkaampi epidemia. Niin sanottu sika-influenssahan oli siitä esimerkki. Koronaviruksen osalta ehkä tuli sitten hieman yllätyksenä tämä, että sieltä kääntyi näinkin hankalan epidemian aiheuttaja. Mutta kyllähän se alkukoti jollain tavalla kuitenkin paikantuu sinne Kiinaan. Ja siitähän ei tutkijat… Enää ei jälkikäteen saa täyttää selvyyttä ja varmuutta, että mistä se tuli, mutta kyllä se yleisin käsitys on se, että se siirtyi sieltä jostakin sivettikissoista ihmiseen.

SPEAKER_01 [00:14:02]: Joo, kyllä. Ja sitten meillä on lintuinfluenssa, MSRA ja tämmöisiä.

SPEAKER_00 [00:14:09]: Joo, MRSA on sitten taas bakteeri, joka sitten on resistentti antibiooteille.

SPEAKER_01 [00:14:17]: Aivan.

SPEAKER_00 [00:14:18]: Ja silloin sitten varsinkin jos henkilöön, jonka vastustuskyky on jostain syystä jo muutenkin ehkä perussairauksien vuoksi heikentynyt, niin silloin voi olla hankaluuksia saada sitten häädettyä voimakkaillakaan lääkkeillä sitten tällaisia tulehduksia pois, jos ne pöpöt oppii vastustamaan sitten sitä antibioottin ainetta. Tämmöisiä luonnonilmiöitä koko ajan meidän elinympäristössä piilee riskeinä, mutta se on elämää.

SPEAKER_01 [00:14:53]: Miten ajatellaan tätä, Pohjois-Savo täällähän on aika vahva, meillä on iso yliopisto, jossa on vahva lääketieteellinen, sinäkin olet koulusi käynyt, ja tämmöinen tutkimuspohja lääketeollisuuden tuotantoa, niin miten sitten Millä tasolla tämmöisesti alueellisesti pystyisi siis kehittämään tämmöistä, jos nyt vaikka sanotaan olemaan toimija tämmöisessä rokotetuotannon tekemisessä?

SPEAKER_00 [00:15:30]: No kyllä se ehkä olisi semmoinen kumppanuuksien kautta syntyvä rooli, että silloin voitaisiin ajatella, että jos meillä on joku valmistaja, jota nyt nopeasti pitää saada väestön käyttöön, suuria määriä, niin silloin tällainen useammassa hubissa, useammassa tuotantolaitoksessa tapahtuva tuotanto olisi järkevää. Itse asiassa koronankin aikana tapahtui näin, että kun silloin alkuvaiheessa oli niitä testaus-, koronatestikapasiteetti oli kovin vaatimaton ihan alkuun. Ja siitäkään ei ollut juuri teollista tuotantoa vielä maailmalla kehittynyt, niin silloin THLssä ollessa Valjastettiin täällä Kuopiossa oleva laboratorio sitten myöskin tekemään niitä koronatutkimuksia, joka ei ollut sen laboratorion sitä peruskauraa arkisessa tilanteessa. Juuri näin pitää tehdä, että silloin otetaan voimavarat käyttöön kaikista niistä lokalisaatioista, joissa se on mahdollista. Kuopiossa on laaja-alainen osaaminen sekä lääkepuolella että ylipäätään lääkkeellä. terveydenhuollossa. Tämä tietysti on teemana myös tällainen väestötasoisuutta koskeva. Jos me mietitään yksittäisen potilaan hoitoa, niin se on vähän erilaista asiaa, mutta silloin kun puhutaan tällaisista väestötasoisista asioista, niin niissä ehkä sellainen perinteinen kansanterveysosaaminen on ihan tärkeää ja ymmärrys siitä, mitä väestötasoisuus voi tarkoittaa.

SPEAKER_01 [00:17:08]: Tässähän tullaan sitten vähän tähän yleisempään kuvaan, kun olet nyt siellä Avin ylijohtajana ja AVI vastaa monella tavalla tämmöisestä julkisen hallinnon palveluista ja ehkä juuri tästä, millä tavalla väestötasolla asioita hallitaan ja riskejä sekä terveys että muita riskejä, niin miten ajattelet nyt Avin merkitystä alueellisessa varautumisessa?

SPEAKER_00 [00:17:36]: No joo, siis kaikista suoraviivasin merkitys on siinä, että Avellahan on lakisääteinen tehtävä järjestää varautumiskoulutusta, eli aluiset maanpuolustuskurssit on avien järjestämiä. Tässä Itä-Suomen alueellakin vuosittain järjestetään niin sanottuja peruskursseja, jotka kestävät viikon. Maakunnittain Etelä-Savossa, Karjalassa, Pohjois-Savossa jokaisessa ei ole joka vuosi kurssia, mutta pari kurssia vuodessa järjestetään. Yhteistyössä puolustusvoimien kanssa tätä tehdään. Yleensä noin viiden vuoden päästä kurssitetaan vielä nämä kurssin käyneet kertauskurssilla, joka on parin päivän mittainen. Tämä on se kaikista selkein ja suoraviivaisin tehtävä, joka liittyy tähän varautumisen ja valmiuden ja kokonaisturvallisuuden kokonaisuuteen. Konsepti on hyvin samankaltainen kuin valtakunnallisella maanpuolustuskurssella, joka on tullut käytyä tiedän sen kokemuksesta. Se, että on tasokkaat luennoitsijat, on se kokonaisyhteiskunnallinen näkemys. Siellä on mahdollisuus ikään kuin vertaiskehittämisen ja harjoittelun puitteissa kurssilaisten testata vähän sitä omaa varautumistaan ja ajatteluansa ja valmiuttansa. Ne on sellaisia asioita, joita ei ehkä tässä arkisessa työssä ja elämässä usein tulla miettineiksi. Tässä nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja näissä maailman turbulensseissa kurssit ovat tosi kysyttyjä. Tulijoita niille olisi paljon enemmän kuin mitä voidaan ottaa. Yleensä kurssipalaute on myöskin tosi korkea. Kurssalaiset ovat olleet tosi tyytyväisiä siihen antiin, mitä ovat näissä saaneet. Rikkaus on se, että siellä pystyy nimenomaan tapaamaan eri yhteiskunnan aloilta olevia toimijoita ja pystytään havaitsemaan yhdessä kaikkien roolin, osallisuuden merkitys näissä asioissa ja ymmärretään se, että keskinäisriippuvuudet on tosi suuria näissä. Tämä on se Avin oleellisin rooli tässä.

SPEAKER_01 [00:20:14]: Eli tuota kautta monenlaiset alueellisesti Myöskin nämä erilaisten alojen osaajat, toimijat, yrittäjät eri hallinnon tehtävissä olevat, että itsekin olen käynyt nämä alueelliset ja myöskin sen valtakunnallisen kurssin, niin tavallaan juuri se, että meidän idea kuitenkin tässä kokonaisturvallisuuden konseptissa on tämä yhteistyö, jolloin se olennainen asia on se, että on se ymmärrys siitä, että mitä se kaveri tekee. Ja sitten se, että miten se liittyy siihen isompaan kokonaiskuvaan.

SPEAKER_00 [00:20:53]: Kyllä, ja tietystihan se perusajatus siellä takana on se, että se väestön toimintakyky ja henki ja terveys erilaisissa tilanteissa pystyttäisiin mahdollisimman hyvin turvaamaan. Ja silloin myöskin korostuu juuri tämä alueellinen toimintakyky. Eli ei sieltä Helsingin kirkolta kaikkia tilanteita pystytä kovin hyvin hoitamaan ja taklaamaan. Kyllä se alueellinen toimintakyky ja sen ylläpito on tosi tärkeää.

SPEAKER_01 [00:21:21]: Että ehkä toi oli just se, mikä vähän siinä koronan yhteydessä, kun se oli meillä niin, oli poikkeuksellinen todellakin, että kun poikkeusolot todettiin, niin silloin tavallaan sitten tuli enemmän asioita, jotka tuli sitten sinne siellä senaatintorin äärellä päätettäviksi ja valtioneuvoston tekemisiksi. Niin tavallaan me ehkä vähän ollaan, ei aina muisteta sitä, että todella näiden tilanteiden hallinta tapahtuu loppupeleissä useimmiten aluelähtöisesti.

SPEAKER_00 [00:21:53]: Kyllä joo, ja sitten tietysti ehkä siinäkin kävi vähän niin, että se ministeriöiden ja valtioneuvoston rooli tuli vähän ehkä turhan operatiivisiksi suhteessa siihen, mitä oikeastaan lainsäädäntö mandatoi. Tietysti valtioneuvoston tehtävä on hoitaa yleinen strateginen ohjaus ja sitten tarvittaessa tehdä lainsäädäntömuutoksia ja nopeitakin ratkaisuja sillä puolella ja ehkä kohdistaa rahoitusta ja huomiota erilaisiin asioihin tilanteen mukaan, mutta sitten se, että jos ikään kuin mennään vähän sellaiseen mikrogan manageeraavaan jossa sitten ruvetaan niin sanotusti puuttumaan asioihin, jotka siellä alueilla olevilla viranomaisilla on omassa päätösvallassaan, niin silloin syntyy myöskin sekaannusta. Ja kyllähän näitäkin tilanteita koronan aikana tuli.

SPEAKER_01 [00:22:49]: Miten nyt sitten puhutaan taas tämmöisestä hallinnon uudistuksesta siellä? Aluehallintovirastot, AVID, ikään kuin tämmöisenä nykyisenä rakenteena puuttuvat. muuttaa muotoaan ja tulee jotenkin vähän niin kuin yksi keskuskohta ja sitten alueellisesti toimivat toimipisteet, niin millä tavalla tämä, mitä tämä vaikuttaa tähän nyt sitten tähän aluelähtöiseen tekemiseen ja varautumiseen?

SPEAKER_00 [00:23:20]: Joo, siis tässä on kysymys siitä, että siis vuoden 26 alustahan pitäisi sitten aloittaa uusi lupa- ja valvontavirasto, joka on valtakunnalla. Ja siitä on tällä hetkellä valtiovarainministeriössä lainsäädäntövalmistelu ja myöskin tämmöinen toimeenpanohanke käynnissä jo. Ja sitten ensi keväänä, tuossa 25 keväänä, niin silloin eduskuntaan sitten pitäisi tulla tästä lainsäädäntö hyväksyttäväksi näillä näkymin. Ja siinä rinnalla sitten kulkee valtion aluehallinnon uudistus koskien myöskin elyjä. ja niistä muodostuu sitten jatkossa 10 elinvoimakeskusta, joka tässä meidän alueella tarkoittaa sitä, että Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon ELYt yhdistyvät yhdeksi Itä-Suomen elinvoimakeskukseksi, tai sitä en ihan varmaan vielä tiedä, että mikä sen nimi sitten tulee olemaan, mutta joka tapauksessa tämmöinen yhdistyminen tapahtuu sillä puolella. Ja Suomessahan on siis kuusi aluehallintovirastoa tällä hetkellä, jotka ovat siis lupa-, valvonta- ja ohjaustehtäviä tekeviä organisaatioita. Ja nämä sitten yhdistetään toisaalta valtakunnalliseksi yhdeksi virastoksi. Siihen tulee mukaan sitten myöskin Valvira, joka on sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja alkoholihallintoa ja tämmöisiä asioita valvova viranomainen kansallinen sellainen. Ja sitten sieltä elinvoimakeskuksien tai nykyisten elyjen puolelta siirtyy sitten iso iso joukko tämmöisiä ympäristölupa- ja ympäristövalvontatyyppistä henkilöstöä myöskin tähän lupa- ja valvontavirastoon. Kyllä sen tehtävänä, sen LVVn tehtävänä on sitten edelleenkin nämä samat vastuualueet, pelastustoimi, sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus- ja varhaiskasvatus, kulttuuri, liikunta-asiat ja sitten ympäristöluvat, jotka on nyt nykyisinkin avien tehtävinä. Henkilöstö varmaan jatkaa pääsääntöisesti työskentelypaikkakunnilla siellä, missä nytkin ovat, mutta erillinen alueellinen vastuu- ja johtotason henkilöstö poistuu. Eli ei ole enää sitten, esimerkiksi tämä Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan virka, niin se on semmoinen, joka poistuu. Ja uuteen virastoon tulee sitten pääjohtaja, ja sitten on nämä äsken mainituissa substansseissa toimivat osastot, ja niillä on sitten omat osastopäällikkönsä. Eli se on hyvä kysymys, että miten sitten varmistetaan, kun on ajatus, että myöskin nämä maanpuolustuskurssit, alueelliset sellaiset siirtys sitten sen valtakunnallisen viraston järjestämiksi, niin miten ne hoidetaan ja minkälaiset yhteysupseerikäytännöt niin sanotusti tähän syntyy sitten, että se alueellinen yhteistyö ja kumppanuus ja ymmärrys siitä, että miten siellä toimitaan yhdessä, niin kyetään siinä sitten ylläpitämään. On se mahdollista, mutta siihen täytyy mielestäni kyllä sitten panostaa erityisesti, että on selvää, että kenenkä vastuulla se on se toiminta ja miten se sitten hoidetaan. Siellä on siinä lakiluonnoksessa lausuttu niin, että syntyisi tämmöiset varautumisen yhteistyöalueet, jotka olisivat nämä samat, jotka ovat näitä nykyisten hyvinvointialueiden yhteistyöalueita, eli niin sanottu viiden malli, jolloin mentäisiin tälläkin alueella äsken mainitulla kolmella maakunnalla vielä lisättynä Keski-Suomella. Se olisi yksi varautumisen yhteistyöalue, jonka puitteissa sitten todennäköisesti se uusi organisaatio pyörittäisi näitä niin sanottuja valmiuskomiteat. Valmiustoimikunnat. Ne olisi kanssa sitten viidellä alueella ja sitten sillä samaisella alueella sitten järjestettäisiin tätä maanpustuskurssitoimintaa ja myöskin sitten valmiusharjoituksia.

SPEAKER_01 [00:27:52]: Just. Varmaan aika olennaista tässä kaikessa on se, että millä tavalla sitten tieto ja tuntemus niistä verkostoista. Ehkä tämä on juuri tämmöinen tiedonhallinnan ja sitä kautta sitten sen yhteistyön rakentamisen haaste.

SPEAKER_00 [00:28:09]: Ehdottomasti joo. Ja sitten tietysti se, että vastuutetaan. Se on selkeää, että kuka sitten vastaa niistä yhteyksistä ja yhdyspinnoista siellä.

SPEAKER_01 [00:28:21]: Joo. Vaikutelma on, että suhtaudut kuitenkin ihan rauhallisesti tähän, että millä tavalla Suomen alueellinen varautuminen järjestyy myös näissä uusissa hallintorakenteissa. Mikä sun ajatus on, että mitä olennaisia keskeisiä asioita on, mitkä vaatii huomiota näiden äsken mainittujen lisäksi?

SPEAKER_00 [00:28:45]: No… Ehkä siinä on, kun meillä on aika tuore tämä hyvinvointialueuudistus, ja niin kuin me kaikki tiedetään, niin se siitä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaa, mutta myös pelastustoimesta. Ehkä sellainen väestötasoinen ajattelu, joka koskee pelastustoimen tarpeita, ja myöskin erityisesti sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon toimintoja, niin se on ollut vähän paitsiossa tässä viime aikoina keskustelussa, jossa on enemmän puhuttu sairaaloista ja ehkä erityisemmän tason asioista. Mutta kansanterveyttä rakennetaan ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että koko väestö huomioidaan ja nimenomaan alueellisesti painotetulla tavalla. Kyllä tässä varmaan lähivuosina sitten askaretta riittää myöskin sillä uudellakin virastolla, että se pystyy tukemaan sitten siinä laillisuusvalvonnassa ja muussa ohjauksessa, että tämä hyvinvointialuekokonaisuus pääsee paremmin ja paremmin jaloilleen ja myöskin sitten osoittautuu taloudellisemmin toimivaksi.

SPEAKER_01 [00:30:07]: Just, joo. Eli haasteita on, mutta ne ovat voitettavissa ja nämä ovat tehtävissä. Että varmaan todellakin tämä, mitä mainitsit, kansanterveys ja koko väestön huomioiminen, niin sehän luo pohjan sitten tämmöiselle, mitä me nyt tässä ajetaan takaa, kokonaisturvallisuusalueellista resilienssiä.

SPEAKER_00 [00:30:29]: Ehdottomasti näin ja kyllä Suomessa on kuitenkin totuttu aika paljon siihen, että jokainen ihminen ja hän omassa elinympäristössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti voisi elää ja toimia, niin tästä on hyvä pitää edelleen kiinni, joka lisää luottamuspääomaa yhteiskunnassa. Pikkusen on huolta ja surua siitä, että meidän keskustelukulttuuri on viime aikoina ja viime vuosina ollut aika polarisoitumisen suuntaan menevä. Kyllä tässä tarvittaisiin enemmän läheisiä ihmisiä huomioivaa ja ystävällisempää toimintakulttuuria kaikkien välillä. Sen puitteissa on tietysti hyvä ajatella, että myöskin kyetään ylläpitämään sitä Melkeinpä maailman parasta suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

SPEAKER_01 [00:31:28]: Tässä ihan positiiviset näkymät edessä. Voidaan todeta tietysti, että ei hätiä mitiä, kun hyvään suuntaan asioita rakennetaan. Kiitos vierailusta, Markku Tervahauta.

SPEAKER_00 [00:31:42]: Kiitos.

SPEAKER_00 [00:00:00]: Tervehdys Kari ja tervetuloa tänne meidän Ei hätiä mitiä podcast keskusteluun.

SPEAKER_01 [00:00:09]: Kiitos, mukava olla tänne.

SPEAKER_00 [00:00:11]: Ja sähän olet tällainen kansallisen turvallisuuden ja ehkä vähän kokonaisturvallisuudenkin asiantuntija.

SPEAKER_01 [00:00:21]: Mahdollisesti, mahdollisesti.

SPEAKER_00 [00:00:23]: Olet ainakin tehnyt… Aika montaa hanketta ja yhtä tehtiin yhdessäkin tuossa takavuosina, semmoista kuin kansallisen turvallisuuden vaikutusarviointi, VNTS-hanketta. Itse asiassa oltiin sitten yhdessä myöskin IRVIN-hankkeen tutkijoita, eli tiedon huoltovarmuus kompleksisessa ympäristössä, joka päättyi tuossa 2023.

SPEAKER_01 [00:00:48]: Kyllä vain. Väitöskirjasta alkaa olla hiukan aikaa vuodelta 1999, siis edellistä vuosituhatta. Huhtisen Akin kanssa tai Aki Maurin kanssa kirjoitettiin myös aiheesta jotakin tässä taannoin. Aihe on pyörinyt tässä pitkät pätkät.

SPEAKER_00 [00:01:09]: Ja sun väitöskirjahan käsitteli laajaa turvallisuuskäsitettä.

SPEAKER_01 [00:01:15]: Itse asiassa ei, tai käsitteli sitäkin, mutta se oli enemmän kansainvälisen politiikan, kansainvälisten suhteiden, erilaisten turvallisuusdiskurssien, orientaatioiden, kylmän sodan jälkeistä kehitystä. Siinä tietysti laaja turvallisuus oli yksi aspekti, mutta siinä oli paljon muutakin.

SPEAKER_00 [00:01:36]: No niin. Joo. Ja mehän ollaan tultu nyt aika pitkälle sieltä kylmän sodan jälkeisestä turvallisuusdiskursseista. Nyt 2000-luvun aikana 20 vuotta on seurattu sitä, miten turvallisuuden käsitteet on kehittyneet. Ja jotenkin tuntuu, että nyt viime vuosina vallankin kansallisen turvallisuuden käsitte on noussut. Uudelleen tai jotenkin sellaiseen laajempaan keskusteluun kuin aikaisemmin.

SPEAKER_01 [00:02:09]: Totta. Ja tietysti yksi ulottuvuus tässä on, että tietysti voi asettaa kysymyksen, että oliko tässä vaan tämmöinen välivaihe, että onko nyt jälleen ikään kuin palattu normaaliin tässä pelissä. tietyllä tavalla, että onko se tämmöinen tietty jännite ja vastakkainasettelu, siis maailmanpolitiikassa, niin enemmänkin pysyvämpi tila ja normaalia, että tämmöinen oletettu kylmän sodan jälkeinen avoinen kuvitelma, että oliko se sittenkin vaan harhakuvitelmaa, mutta kansallisen turvallisuuden käsite, kuten sanoit, on tullut nyt enemmän vähempi tässä viime vuosien aikana nyt Hyvinkin esille ja toki meillä valtionhallinnossa sitä on ikään kuin sivuttu vähintäänkin koko itsenäisyyden ajan, mutta varsinaisesti sanaparia kansallinen turvallisuus ei ole käytetty kunnes nyt.

SPEAKER_00 [00:03:14]: Niin, ja ytimeltään kai sillä viitataan siihen, että ikään kuin kansallisvaltioon ja sen oikeuteen tai suorastaan velvollisuuteen puolustaa omaa suvereniteettiä ja huolehtia niistä asioista, mitkä tekee sitten, varmistaa tätä valtion olemassaoloa.

SPEAKER_01 [00:03:40]: Joo, nimenomaan se on tämmöinen, sanotaan turvallisuustutkimuksen, kansainvälisen politiikan ja kansainvälisten suhteen tämmöinen perustermi. Ja siinä on nimenomaan kyse valtion, kansakunnan olemassaolosta. selviytymisestä ja sitä koskevista uhkista ja sitten luonnollisesti sitä kautta kysymys siitä, että mitä pitäisi tehdä, jotta pysytään niin sanotusti hengissä.

SPEAKER_00 [00:04:05]: Niin. No sitten se on jännä, kun on sitten tullut tämä kokonaisturvallisuuden käsite, mitä täällä nyt sitten tämänkin podcastin taustalla olevassa kokonaisturvallisuuden klusterin rakentamistyössä täällä Pohjois-Savossa ikään kuin käytetään ja tutkaillaan, tai sanon, että operationalisoidaan ehkä jotenkin kokonaisturvallisuuden käsitettä, niin miten nämä liittyvät toisiinsa? Miten ajattelet?

SPEAKER_01 [00:04:40]: Itse asiassa itse ajattelen, että ne liittyvät hyvinkin… kiinteästi toisiinsa, että jos sanotaan vaikka nyt turvallisuustutkimuksen näkövinkkelistä ja miksei nyt sitten ehkä käytännön elämänkin riippuen siitä sitten vähän, että kun mistä ja kenen mielestä asiaa tarkastellaan tai näkökulmasta tarkastellaan, niin kansallinen turvallisuus luonnollisesti, että jos me nyt ajatellaan tätä sen perusperiaatetta tai ideaa tai olemassa tätä kansallisen kansallisvaltion olemassaolon tarkoitusta ja siitä selviytymistä ja muuta, niin kyllähän tietysti kokonaisturvallisuudessa on hyvin paljon sitä samaa henkeä ja hyvin vahvasti kyse on siitä, että jos nyt mietitään, että mitä sillä kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan tai pyritään, niin sehän on juuri hyvin konkreettisesti tai sanotaankin tavoitteellisesti juuri Pyritään tekemään, tunnistamaan niitä tiettyjä riskejä, haavoittuvuuksia, uhkia, jotka sitten sitä, jos turvallisuutta voi kokonaisuutena ylipäätään ajatella, niin miten se eri haasteet, ulottuvuudet, palaset, elementit pitäisi huomioida tai mitä tulisi tehdä, jotta se pysyisi ikään kuin edelleen kokonaisena. Ja tässä kohtaa tullaan hyvinkin itsenään sen siihen, että kansallisen turvallisuuden, jotta se toteutuu, niin kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli, tiedän, että se on enemmänkin sanoisin tämmöinen konsepti kuin varsinainen turvallisuuskäsite, että se yhteistoimintamalli on vallan mainio tapa edistää. esimerkiksi tässä tapauksessa nyt sitten Suomen kansallista turvallisuutta tai kokonaista turvallisuutta, miten vaan halutaan.

SPEAKER_00 [00:06:41]: Eli silloin kokonaisturvallisuus on olemassa ja toimii tavallaan tämmöisenä olosuhteita ja toimintaympäristöä luovana, tai voidaanko sanoa sitä resilienssiä synnyttävänä, ja sitten kun tämä on kunnossa, niin sitten Vahvistuu se pohja sille, että kansallinen turvallisuus voi olla olemassa?

SPEAKER_01 [00:07:07]: Kyllä se sillä tavalla, että esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyen sitä voidaan tarkastella, että meillä on erilaisia uhkakuvia, joista nyt on ilmeinen tämä yksi meidän naapuri. ja siihen liittyvät huolet, tai toisaalta sitten vielä kaukasempia, esimerkiksi tämä, että mitä mahdollisesti Kiina tekee strategisena tämmöisenä globaalina, joka saattaa muuttaa tätä asetelmaa, niin nämä on tietysti semmoisia konkreettisia turvallisuuspoliittisia uhkakuvia tai sanotaan nyt haasteita, jotka pitää tunnistaa, mutta sitten samanaikaisesti tähän kansalliseen turvallisuuteen liittyy myöskin kansalliset intressit, ja tavallaan semmoiset painopisteet. Eli mitä asioita, millaisia esimerkiksi sanotaan vaikka osaamista, jos miettii tätä teidän turvallisuusklusteria, niin osaaminenhan liittyy siihen hyvin kiinteästi ja on yksi keskeinen ulottuvuus tässä hankkeessa. Niin samanaikaisesti kun meillä pitää olla kyvykkyyttä esimerkiksi sotilaallisesti tai rajaturvallisuutta tai sisäisen turvallisuuden tiimoilta poliisilla tai tämmöistä osaamista ja resursseja, niin samanaikaisesti meidän pitäisi kyetä katsomaan tulevaan. Eli millaisia haavoittuvuuksia, suorituskykyjä, millaista osaamista me tarvitaan, jotta kansallisen turvallisuuden tai kansallinen turvallisuus tulisi taattua Tässä kohtaa kokonaisturvallisuuden, en tiedä onko se nyt sitten tämä YTS, käsittääkseni on nyt sellainen yhteiskunnan turvallisuusstrategia, jossa näistä yhteiskunnan elintärkeistä intresseistä ja asioista puhutaan, niin siellä on lukuisia painopisteitä. Taitaa olla plus 50, ellei lähemmäs 60. Nämä ovat esimerkiksi sellaisia asioita, jotka eri tahoilla on nähty. jotka koetaan tai ymmärretään, että nämä on tärkeitä asioita. Tämä on itse helppo ymmärtää, että jotta me kyetään säilyttämään tämä, sanotaan nyt Suomi-yhteiskuntavaltio toimintakykyisenä, niin me tarvitaan hyvin erilaisia asioita. Kansallisessa turvallisuudessa on usein kyse sitten niistä äärimmäisistä, että Pitää priorisoida, että mitä asioita pitää ehdottomasti tulla seuratuksi, hoidetuksi, vastatuksi tai minkälaisia kyvykkyyksiä meillä on. Mutta se, että sitten kun tullaan vähän alemmaksi sieltä, niin kyllä me puhutaan ihan siitä, että meillä on toimivaa kriittistä infraa. Meillä on koulutoimi tuottaa piksuja ihmisiä, jotka kykenevät omaksi suunnilleen asioita, puhumattakaan elinvoimaisesta maakunnista.

SPEAKER_00 [00:10:01]: Joo, tuossa kuulostaa haastavalta juuri tämä, että yhteistoimintamalli, jota tähän sanotaan, että Suomessa se on hyvin iso vahvuus, että sen takia meillä tämä kokonaisturvallisuuden malli tavallaan voi olla olemassa, kun meillä on tradiittio, jossa viranomaiset esimerkiksi tekevät yhteistyötä, poliisi, rajaa, puolustusvoimat ja näin edespäin. Mutta tähän kaikkeen liittyy sitten aika olennaisesti tieto, että se varmaan on aika haastava asia tämmöisessä, kun on monenlaista keskinäisriippuvuutta, jos puhutaan nyt vaikka näistä, että on 60 painopistettä, mistä pitäisi huolehtia.

SPEAKER_01 [00:10:49]: Kyllä. Ja tämä on esimerkiksi semmoinen… Yksi tapa, jos vielä tähän edelliseen näkökulmaan miettii, niin esimerkiksi se, että meillä on tiettyjä kansallisen turvallisuuden painopisteitä tai niitä intressejä, niin esimerkiksi tässä kohtaa, että jos mietitään sitä yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa tai tätä kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallia, niin itse näen, että siinä on mahdollisuus juuri esimerkiksi tietoon liittyen, kun meillä on kuitenkin olennaista se, että se viisaus ei asu missään yhdessä paikassa. Meillä on hyvin relevanttia ja tärkeää osaamista ja suorituskykyä hyvin laajasti yhteiskunnassa ja Samanaikaisesti, kun itse ajattelen niin, että me tarvittaisiin sellaista jonkin sortin ehkä paremmin johdettua kokonaisuutta, mitä se ikinä sitten saattaa tarkoittaakaan, niin samanaikaisesti meidän pitää huolta siitä, että me saadaan niistä erilaisista hallinnonaloista tai alaisista hallinnoista vastaan. Erilaisista viranomaisista tai toisaalta esimerkiksi kansalaisjärjestötä tai yritysmaailmasta saadaan tiettyä tietoa, ennakointitietoa, kysymystä, osaamista ja muuta. Tunnistetaan niitä asioita, jotka meidän pitää nähdä sitä tulevaisuutta, mutta samanaikaisesti myöskin näen, että tämä tieto tulee mieleen välittömästi tässä yhteydessä, että onko meillä tilanne tietoisuutta, tilanne kuvaa, onko meillä eri hallinnonalalla, Hallinnon aloilla hyvä tilannekuva siitä, että mitä haasteita meillä on. Saate sitten, että onko meillä poikkihallinnollista, kansallista, valtakunnallista. Sitten kun me tullaan alueille, esimerkiksi täällä Pohjois-Savossa, niin täällä on lukuisia kuntia, erilaisia toimijoita. Onko meillä siihen liittyen hyvä alueellinen tilannekuva? Ja sitten kun me mietitään sitä, että mitä se tieto parhaimmillaan on tai mahdollisesti mitä sitä tarvitaan, niin se onkin sitten jo hankalampi kysymys. Eli samanaikaisesti kun me pitäisi kyetä hyödyntäen tutkimusta, ihan perustutkimusta ja nähdä asioita laajasti ja katsoa samanaikaisesti nykytilaa, tulevaisuutta ja tietysti oppia menneestä jotain, niin Samanaikaisesti meidän pitäisi olla kyvykkyyttä tai jonkin sortin prosessi ja hyödyntää sitten tätä olemassa olevaa tietoa. Sitten toisaalta meidän pitäisi löytää eri viranomaisissa olevaa esimerkiksi tietoa ja saada synnytettyä tätä koskevaa jonkin sortin kokonaiskuvaa, tilannekuvaa, näkemystä siitä, että missä me mennään. Tämähän oli esimerkiksi, niin kuin hyvin muistat, niin tämä covid-pandemia, niin Jos nyt sillä lailla lyhyesti ja tiivisti sanoo, niin itselle jäi semmoinen mielikuva, että kaikki oli hyvin paperilla. Mutta sitten kun käytännössä piti tehdä asioita, niin sitten meillä oli haasteita.

SPEAKER_00 [00:14:15]: Niin, siinä tuossa tulee useampikin näkökulma mieleen, että tavallaan yksi asiahan on se, että miten me luotetaan siihen, että viranomaiset käyttävät heille viranomaisia. päätynyttä tietoa siten, kuin sitä kuuluu käyttää, ja miten tietojärjestelmätkin ylipäätänsä toimii. Toinen ilmeinen haaste on se, että tietoahan on olemassa valtavan paljon, ja kuka päättää siitä, että mikä on milloinkin olennaista tietää. Mitä sanot siihen?

SPEAKER_01 [00:15:00]: Tämä on hyvä kysymys. Jos lähtee tuosta viranomaisten hallussa olevasta tiedosta, niin tiedosta tai tiedoista, niin sanoisin, että siihen liittyy ensinnäkin sellainen kysymys, että joskus miettii nyt tässä eri hankkeiden ja asioiden tiimoilta, että on aavistuksen, en tiedä, nurinkurista tai Tullunkurista kenties, että samanaikaisesti kun valtio palkkaa henkilön X tekemään jotakin, tuottamaan turvallisuutta nyt muodossa tai toisessa, ja toteaa, että tervetuloa valtiolle ikään kuin esimerkiksi töihin, niin sitten samanaikaisesti ennen kuin työ on alkanut, niin tämä samainen valtio kohdistaa jonkin sortin epäilyksen siihen juuri palkkaamansa työntekijään, että Mahtaako hän nyt sitten toimia oikein? En ole ihan aina saanut kiinni tästä logiikasta siinä mielessä, että ymmärrän totta kai, että tapahtuu kaiken näköisiä väärinkäytöksiä, koska tämä on ihmisellistä toimintaa, mutta se kohtuullisen pitkä kokemus, mikä on eri viranomaisten kanssa ollut itsekin eri paikassa ja töissä, niin kyllä sanoisin, että luottaisin siihen viranomaiseen. Siellä on paljon selkeää ja hyvää tahtoa tehdä asioita yhteisen hyvän eteen. Oma ongelmansa on se, että mainitsit tietojärjestelmät. Sitten me tullaan väistämättä siihen, että meillä on hyvin pirstaleista tietojärjestelmät, niin kuin aina saadaan lehdestä lukea milloin minkäkin järjestelmän kanssa. Seurustelee hyvin tai hyvin huonosti keskenään. Sitten meillä tulee tämä lainsäädäntö. joka tuottaa melkoisia haasteita. Muistan tässä oli sellainen selvitys, jossa katseltiin, että miten viranomaisten välinen tieto, että millaisia haasteita. Siinä eräs, oliko nyt sitten vaikka valtiosyyttäjä tai tutkinnanjohtaja tai joku muu viranomainen, joka totesi, että onhan tässä aavistuksen haasteita tehdä työtä, kun Eri oikeusasteet tulkitsevat asiaa hyvin eri tavalla. Sitten meillä on vielä laillisuusvalvojia, jotka tulkitsevat asiaa ristiin ja rastiin. Sitten on se poloinen virkamies siellä, joka pitäisi tehdä sitä oikeaa työtä. Tulkinnat ovat ABC tai punainen, vihreä ja sininen, mitä ikinä lieneekään. Tässä on yksi sellainen asia, jota sanoisin, että meidän pitäisi jatkossa… entistä enemmän. Nykyisessä hallitusohjelmassa tähän onkin jo osin korjauksia, mutta että selkeämmin nähdä se, että kuinka me pystytään hyödyntämään tietoa ihan se, että koska meillä on resursseja niukalti ja sitten samanaikaisesti meidän, niin kuin mainitsit alussa, tämä toimintaympäristö on mennyt entistä hankalampaan suuntaan. Tätähän nyt on eri selonteoissa ja strategioissa kirjoitettu ja auki niin kuin vähintään vuodesta 1995 lähtien. Tätä sitten tietysti sopii kysyä, että onko tässä nyt saatu kauheasti aikaiseksi, mutta menemättä nyt siihen, niin tämä on yksi sellainen asia, että meidän täytyisi kyetä luomaan edellytyksiä sille, että me pystyttäisiin hyödyntämään sitä tietoa, koska meillä on esimerkiksi sellaisia haasteita, oli se sitten terveyspuolella tai sitten esimerkiksi valtionhallinnon, sanotaan verohallinnossa, aluehallinnossa, niin meillä on sellaisia Tietopankkeja ja tietovarantoja, joissa on mitä ilmeisemmin, tai näin on kerrottu, kun on asiaa kysytty, josta olisi hyötyä eri tahoille, mutta kun sitä ei saa hyödyntää tai ei voi välittää, pykälät ei anna myöden, tai sitten niin, että me samanaikaisesti, kun meillä todetaan, että moni asia toimii ja viranomaisyhteistyö on, On voinut sen erinomaista, niin samanaikaisesti me ei aina tiedetä, että mitä se toinen viranomainen tietää tai me ei osata ehkä sitä kysyä. Tekemistä kyllä tässä riittää. Kun me tullaan tänne hallinto-alueelle, niin sitten kun meillä on kuntia, ulkoistettuja toimintoja, eri viranomaisia, niin paljon on toimijoita tuottamassa tietoa, hyödyntämässä tietoa. Ja sanoisin, että tämä on yksi semmoinen, tämä on paljon puhuttu viime vuosina tästä tietojohtoisesta tekemisestä, niin kyllä meillä on jumpattavaa asian tiimoilta.

SPEAKER_00 [00:20:03]: Niin, itse on taustaltani myöskin lainsäädäntötutkija ja näitä lainsäädäntö- ja lainvalmisteluprosesseja tutkinut myöskin, niin toki niin kuin Tuntuu siltä, että aikamoinen viidakko tästä meidän sääntelystä on tullut, ja kun se vauhti tuntuu, että se koko ajan kiihtyy, että on hirmuinen kiire kullakin hallituskaudella saada valmiiksi asioita, ja ei kyllä mielestäni ehditä aina Aina tutkija, eikä esimerkiksi kuulla niitä lausuntoja kovin perusteellisesti, jotka voisivat kertoa siitä, miten esimerkiksi päällekkäin tai ristikkäin tämä sääntely menee. Sitten kun mainitsit tämän aluehallinnon puolen tässä, niin sitten tuntuu, että Aika moni hallituskausi on se, milloin tulee aina kysymykseen aluehallinnon uusi järjestely. Ja siinä sitten kysymys kuitenkin on ikään kuin lainsäädännön toimeenpanosta siellä alueella ja loppupeleissä sen pienen ihmisen oikeuksien turvaamisesta, niin Aikamoinen haaste ja tiedon huoltovarmuus, mistä tuossa aiemmin mainitussa hankkeessakin puhuttiin ja sitä tutkittiin, niin se on aika keskeinen kysymys.

SPEAKER_01 [00:21:36]: Kyllä se korostuu entisestään, että niin kuin totesit, niin tiedosta ei sinänsä, ole pulaa päinvastoin ja sitten se, että esimerkiksi väistämättä me ollaan siinä pisteessä, että meillä pitäisi synnyttää eri tahoille kyvykkyyttä tämmöiseen, onko se nyt sitten vaikka tekoälyä tai sitten tämmöistä datalouhintaa ja muuta ja pystyä hyödyntämään sitä valtavia tietomassoja, joita meillä on, esimerkiksi viranomaista, sanotaan nyt vaikka turvallisuusvarautumiseen, tämän tyyppisiin kysymyksiin ja se on yksi haaste ja sitten samanaikaisesti tämä juuri mainittu lainsäädäntö, joka on pirstaleista, epäjohdonmukaista ja sitten tässä, jos nyt mietitään näitä olematta mikään pykäläasiantuntija, niin semmoinen tarkkarajaisuus ja täsmällisyys, mikä kaiketti lainsäädännössä on ohjenuora tai ohjenuoria, niin onhan se sillä tavalla tosiasiassa tietyllä tavalla ristiriirassa hankalan toimintaympäristön kanssa. Ja sitten tämä mainitsemasi aluehallinto, jossa on pitkään todettu erilaisia sanoisin kehittämistarpeita. Samanaikaisesti kun tavallaan vähän viitaten siihen alkukansallisen turvallisuuden ja siihen kysymykseen kansallisen turvallisuuden johtamisesta, mistä itse asiassa tavalla tai toisella suoraan tai epäsuorasti hallitusohjelmassakin seisoo jotakin, niin kyllä meillä tiettyä tarvetta olisi saada sujuvuutta, selkeyttä tähän asiaan ja sitä koskevaa. että jos nyt mietitään tätä toimintaympäristön haasteita, monivivahteisuutta, kompleksisuutta ja sitä, kuinka ilmiöt eivät edelleenkään, muistan kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä tässä on hokenut siitä, että kun nämä ilkeät haasteet eivät suostu noudattaa meidän valtionhallinnon rakenteita tai lainsäädäntöä tai jotain muuta, niin veikkaanpa, että eivät jatkossakaan tule kauheasti tätä kunnioittamaan, jolloin ehkä meidän pitäisi muuttua. Tässä kohtaa tullaan esimerkiksi ymmärrys siitä, että mitä se edellyttää. Eli tavallaan niin kuin yhdessä viranomaistajassa Virpo-hankkeessa puhuttiin, että mahdollistaako lainsäädäntö turvallisuustuottamisen. Tämä on yksi merkittävä kysymys ja aika ajoin tätä kansallisen turvallisuuden keskustelua ja julkista keskustelua nyt, kun ollaan täällä itäisessä osassa Suomea tai itäpuolella niin sanotusti, niin on tullut esimerkiksi tämä itäraja-keskustelu aina välillä hämmentänyt sitä, että mistä on kysymys ja tässä tullaan moneen sellaiseen hyvin sensitiiviseen seikkaan, jossa sitten esimerkiksi kansallinen turvallisuusterminä, jos sitä miettii, niin kyllähän se lähtökohta on se, että siinä on se kansakunnan valtion etu tulee ensin ja sitten kun se on toteutettu, niin sitten on mahdollista ja helpompaa huolehtia ihmisistä ja alueista ja yhteisöistä. Ja sitten, koska hyvin tiedetään, että jos meillä on valtiot hajonneita ja muuta, niin siellä ei ole kenelläkään kivaa. Tai ehkä sillä jollain diktaattorilla tai millä lieneekään, niin kenties.

SPEAKER_00 [00:25:28]: Niin, joo, aika vaikeita kysymyksiä sitten jotenkin tässä kaikessa, niin Tärkeältä toisaalta tuntuu se, että sitten ne kansalaiset pysyy kartalla siitä, että mihin tämä päätöksenteko perustuu ja tämä keskustelu ja mitä ne on ne rajanvedot ja rajankäynnit sitten siinä, että mikä on perustellusti kansallisen turvallisuuden intressi milloinkin. Itse olen tässä… useamman vuoden kanssa turvallisuustutkijana toiminut, niin jotenkin pidän tärkeänä sitä, ja tavallaan tässä meidän surullisessa ajassa se on toisaalta myös positiivinenkin asia, että me jotenkin joudutaan keskustelemaan näistä kysymyksistä, ja niistä tulee sitten meidän kaikkien, koska meitä kansalaisia vartenhan tämä kansallisvaltio vähän niin kuin on olemassa.

SPEAKER_01 [00:26:31]: Kyllä, ja tämä on Tämä tematiikka on juuri kriittistä avointapuhetta siitä, että mitä ja miksi tehdään. Ymmärrän hyvin, että tässä tavallaan tullaan haasteiden eteen siinä suhteessa, että mitä esimerkiksi tietyt viranomaiset voivat avata tavallaan, että miksi tätä tehtään tai mitä ne uhkakuvat on, mutta siitä huolimatta itse ajattelen, että tätä pitäisi entisestään vahvistaa, koska kyllähän kansalaiset ymmärtää kyllä, että miksi maksan veroja ikään kuin, koska tässä on nyt kuitenkin puhutaan maailman mitassa poikkeuksellisen hyvästä valtiosta ja yhteiskunnasta, jonka säilyttäminen on monella tapaa monen etu. Ja sitten samanaikaisesti se helpottaa myöskin viranomaistoimintaa, että on selkeät pelisäännöt ja muuta, ja asioista puhutaan ikään kuin niiden oikealla nimellä. Tämä on tärkeää, tämä jatkuva rajanveto, että missä mennään. Koska tässä Sanotaan, että on olemassa liittyy tähän suvereniteettikysymykseen, niin on ikään kuin sellainen ajatus, että koska silloin joskus muinoin oli ikään kuin maailmalla ulkoisella oli paljon haasteita, erilaisia turvallisuusuhkia, jolloin sitten synnytettiin jonkin sortin tämmöinen suverenitoimija. Tänä päivänä lähtökohtaisesti valtio, joka lupaa sitten kansalaisille ja alamaisille, että okei, että käyttäydy hyvin ja maksa verosi ja noudata lakia, niin minä, valtio, huolehdin sinun turvallisuudesta sitten. Ja tämä sopimus on sellainen ikään kuin abstrakti tämmöinen, kukaan ei allekirjoita syntyessään sitä, mutta käytännössä tästä on kysymys. Ja tämän suhteen ylläpito, ja tässä tullaan, muistelen sitä teidän ensimmäistä podcastia, niin esimerkiksi se, että luottamusnäkymä tulevaan, että miksi Kannattaa jäädä Savoon? Miksi kannattaa käyttäytyä? Miksi kannattaa? Nämä ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä siitä, koska meidän yhteiskunta nojaa hyvin pitkälti tällaiseen luottamukseen ja siihen, että kaikki hoitaa tonttinsa mukaan lukien viranomaiset ja muuta. Tämä on tärkeää, koska jos luottamus hukkuu, katoaa, niin sen uudelleen rakentaminen on äärimmäisen hankalaa. Tämä on hiukan joskus aikanaan tullut asevelvollisuutta pyöriteltyä, niin tässä on vähän sitä samaa, että jos siitä kerran luovut, niin tänä päivänä sen kertominen sitten kansalaisille X maassa X, että sinua tarvitaan mahdollisesti aseisiin, niin länsinaapuri voi kertoa, ei ole kauhean helppoa. Tässä mielessä juuri se mahdollisuus tai asevelvollisuuden esimerkiksi olemassaolo on hyvä esimerkki siitä, että okei, että meillä edelleen siis maanpuolustusvelvollisuushan koskee kaikkia, mutta asianpuolustus lähtökohtaisesti miehiä, niin mitä se nyt lienee siinä 70 pinnaa tai jotain muuta, jotka käy. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että nähdään, että se kannattaa tehdä, tässä on tolkkua. Nämä ovat sellaisia asioita, joista meidän pitkistä jatkumoista kannattaa kyllä huolehtia. Ja samanaikaisesti tunnistamme hyvin tämän tietyn vastakkainasettelun milloin minkäkin kysymyksen, mutta tässä tullaan juuri sitten kysymykseen siitä, että mitä se Suomi on, mitä se lupaa, tarjoaa ja mitä meidän kansalliset intressit ja muuta on. Nämä ovat sellaisia asioita, että näitä olisi aina hyvä välillä kirkastaa. Poliittinen arkinen älämölö on tietysti ihan oma lukunsa ja usein kovin surullinen luku.

SPEAKER_00 [00:30:29]: Niin. Jollain tapaa tulee se ajatus mieleen, että aika olennainen asia tässä, että pystytään jakamaan sitä yhteistä ymmärrystä myöskin tästä kansallisen turvallisuuden perusteista ja ihan tulleen sitten tähän maanpuolustustahtoon ja siihen liittyviin myöskin ihan asenteisiin, niin on sitten tämmöinen, että meillä on osaamista osaamisesta huolehdittu, että me ymmärretään, että meillä on ei pelkästään medialukutaitoa, vaan ikään kuin tiedon hankkimisen ja tiedon lukutaitoa, että silloin se olisi se, mikä tekee meistä vahvemman.

SPEAKER_01 [00:31:19]: Kyllä. Ja tämmöinen juuri aika ajoin kaipaa sitä vuoropuhelua. Esimerkiksi valtionhallinto on sillä tavalla monesti tullut tässä vuosien varrella miettineeksi sitä, että meillä esimerkiksi semmoinen tutkijoiden, sanotaan nyt yhteiskuntapolitiikka, turvallisuuspolitiikka tai jotain muuta, mitä se tematiikka nyt onkaan, niin joskus toivoisi enemmän sellaista työurakiertoa, että käytäisiin vaikka jossain keskusvirastoministeriöissä töissä ja että meillä voitaisiin edistää ja tukea tämmöistä, koska sitä kautta myöskin semmoinen se tutkimustiedon ja tutkimuksen hyödyntäminen ja tiedon hyödyntäminen ja vaikuttavuus ja ihan varmasti myöskin sen tiedon huoltovarmuus vahvistuisi tätä kautta. Sitä plus sitten se, että jos olet vaan jossakin käytännössä koko ikäsi, urasi, niin kyllähän se väistämättä vaikuttaa siihen, että ymmärrätkö, näetkö, miten se asia toimii. Koska sitten esimerkiksi itse aikana pitkään olin yliopistossa, ja sitten kun meni niin sanotusti valtion viranomaistöihin tai turvallisuusviranomaiseen, niin kyllähän se maailma on aavistuksen toisenlainen, kun katsot sitä sieltä sisältä päin.

SPEAKER_00 [00:32:46]: Kyllä. Ehkä tässä on nyt tullut aika pitkä polku kuljettua kansallisen turvallisuuden käsitteen perusteista tänne arkiseen viranomaistoimintaan ja tiedon käyttöön siellä. Ja sitten todettu, että osaaminen ja sen tutkimustiedon saaminen mukaan sinne viranomaistyön kehittämiseen ja tämmöinen vuorovaikutus näiden maailmojen välillä, niin olisi varmaan aika olennaista.

SPEAKER_01 [00:33:23]: Kyllä, ja tämä syy, miksi nyt täällä Kuopiossa tänään itsekin olen, niin tämä tuloisuusklusterihanke ja muu, että just se, Tavallaan jos mietitään tietoa, että millaisia erilaisia tietotarpeita, mahdollisuuksia täällä eri tahoilla on ja niiden hyödyntäminen ja yhteisen pohjan perustan, oli se sitten monitoimijoita tai ehkä joku pari valiakko jossakin kohtaa, niin tämä on merkittävä semmoinen, mitä tulisi edistää ja tukea, että saataisiin se täälläkin seudulla oleva monipuolinen ja merkittävä osaaminen mahdollisimman hyvin hyödynnettyä.

SPEAKER_00 [00:34:06]: Ja semmoista verkostoa tässä sitten ollaan rakentamassa ja toivottavasti täältä Savosta sitten moneen suuntaan Suomessa ja ehkäpä kansainvälisestikin. Tärkeintä on, että meillä on nämä vuorovaikutukset joka suuntaan tässä aina olemassa. Tässä oli meidän tämänpäiväinen keskustelu varmaan aika hyvin paketissa. Kiitetään Karilaitista ja eihän tässä ole hätiä mitiä. Kiitos.

SPEAKER_01 [00:34:39]: Kiitos.

Anu Kinnunen

Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan JOPPI- hankkeen podcastia, joka on ensimmäinen podcast, jota tässä hankkeessa niin tuotetaan. JOPPI-hanke on koko nimeltään jatkuva oppiminen osaksi sotealan arkea ja hankkeessa kehitetään jatkuva oppimisen ketteriä menetelmiä yhdessä työelämän toimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteena on tunnistaa ja tunnustaa työssä hankittu osaaminen ja tehdä se näkyväksi. Hankkeen toteuttajina ovat Savonia-ammattikorkeakoulu sekä Savon koulutuskuntayhtymä. Hanke tehdään tiiviissä yhteistyössä Pohjois-Savon hyvinvointialueen sekä alueen mikro ja PK yritysten kanssa. Euroopan sosiaalirahasto osarahoittaa hanketta. Minun nimeni on Kinnusen Anu ja toimin täällä Savonia-ammattikorkeakoulussa yliopettajana ja hankkeessa projektityöntekijänä.                                                                                                                                                              Hankkeessa on tähän mennessä selvitetty, millaista osaamista sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan nyt, ja erityisesti tulevaisuudessa. Ja yksi keskeinen osaamistarve on etäohjausosaaminen. Etäohjauksella tarkoitetaan tässä tilanteessa etäyhteydellä toteutettavaa terveydenhuollon ammattihenkilön ja hänen asiakkaansa kanssa yhteistä vuorovaikutusta, joka toteutuu jonkin digitaalisten tai teknologisen välineen avulla. Aihe on noussut merkitykselliseksi asiaksi sosiaali- ja terveysalalla, koska osittain meidän palvelut on jo siirtyneet sitten etäohjaukseen. Tänään me on nyt sitten saatu meidän kanssa minun kanssani keskustelemaan asiasta todellinen osaaja, toimintaterapeutti ja tutkija Tuija Partanen, joka työskentelee tällä hetkellä Kelalla. Tuija on perehtynyt omassa väitöskirjatutkimuksessa etäkuntoutuksen ja etäterapioihin ja sitä kautta myös sukeltanut tähän etäohjauksen maailmaan.                                     Oikein lämpimästi tervetuloa mukaan Tuija!. Kiva, että sain sut tähän mukaan mun kanssa juttelemaan asiasta.

Tuija Partanen

Kiitoksia Anu kutsusta oli mukava tulla kertomaan etäkuntoutuksesta.

Anu Kinnunen

Kiva kun tulit mukaan ja haluatko lisätä tuohon esittelyyn jotakin sellaista, mitä ei tuossa noussut tiiviissä esittelyssä tullut esille.

Tuija Partanen

Minä olen Kelan tutkimusyksikössä toiminut tutkijana vuodesta 2019 ja väitöstutkimukseni keskittyy avomuotoisen yksilöterapian toteutukseen, etäkuntoutuksen ja erityisesti siihen, että kun koronapandemia tuli niin yllättäen, että mitä tapahtui? Tutkimuksessa kuntoutusta tutkitaan sosioteknisestä teoriasta käsin. Eli mitä tapahtuu, kun sosiaalinen järjestelmä yhdistetään teknologiseen järjestelmään.

Anu Kinnunen

Todella mielenkiintoista! Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä tai toimipisteessä juuri pohditaankin, että miten voitaisiin ottaa käyttöön etäohjausta ja mitä erityisiä asioita siihen liittyy. Ja sitten toinen näkökulma on myös se, mihinkä tuossa viittasitkin, millaisia eriytyispiirteitä on yksilö- ja ryhmäohjauksella.

Tuija Partanen

Kyllä juurikin näin, että kun on enemmän ihmisiä ryhmässä, niin vuorovaikutus muuttuu.

Anu Kinnunen

Moni varmaan tällä hetkellä meidän kuulijoista miettii, että miksi kannattaisi ottaa etäohjaus käyttöön ja millaisen lisäarvon se tuo?  Jos siitä lähdetään liikkeelle siitä, että mitä hyötyä sinä ajattelet, että tässä etäohjauksen voisi olla? Esimerkiksi soteammattilaiselle, joka harkitsee ja pohtii, että lähtisinkö me hakemaan uutta osaamista etäohjaukseen. Ja mitä ajattelet sitten sen asiakkaan näkökulmasta? Mitä hyötyä sille asiakkaalle siitä voisi olla?

Tuija Partanen

Minää kerron oman etäkuntoutuksen tutkimuksen näkökulmasta, mutta totta kai ne on sellaisia asioita, joita voidaan sitten laajentaa monipuolisesti eri ammattiryhmille. Yksi iso asiakkaan näkökulmasta hyöty on siitä, että sinne etäkuntoutus- tai ohjaustilanteeseen voidaan osallistua arjen keskeltä ja ei tarvitse tavallaan aikatauluttaa sitä, että milloin minä menen sinne terapiaan/vastaanotolle tai milloin menen tapaamaan ammattilaista. Se helpottaa monesti sitä tilannetta ja samallahan voidaan ajatella myös ammattilaisen näkökulmasta, että hänenkään ei tarvitse matkustaa, vaan pystyy omalta työpisteestä käsin osallistumaan. Psykoterapeuttien tutkimuksessa selvitettiin, että miten he käyttävät etäkuntoutusta, niin siinäkin tutkimuksessa nousi esille, että se mahdollistaa oman työkuva rakentamisen eri tavalla kuin aiemmin. Varmasti on tullut jo vuosien saatossa tutkimuksissa esille, että nämä maantieteelliset esteet on voitettavissa etäyhteyksien avulla. Kun ollaan kaukana ja on pitkät välimatkat suomalaisilla hyvinvointialueillakin. Niin se, että sä pystyt osallistumaan juurikin niin, että sieltä kaukaa käsin.  Ammattilaisten näkökulmasta voidaan tarjota myös niitä palveluja, jotka on ehkä maantieteellisesti hankalasti saavutettavia.

Anu Kinnunen

Palvelut ikään kuin tuodaan lähelle, sinne asiakkaan kotisohvalle jopa semmoiset palvelut, mitä on vaikea saada. Ajattelen myös meidän ikärakennetta, niin se varmaan mahdollistaa myös sen, että voidaan myös kohdata niitä naapureita vaikka 50 kilometrin päästä niillekin, jotka eivät muutoin pystysi osallistumaan.

Tuija Partanen:

Kyllä, jos ajatellaan just sitä matkustamista, muutakin kuin sitä ajallista resurssia, että kuinka raskasta se matkustaminen on vaikka kipujen kanssa tai  sitä, että pystytään avaamaan se yhteys ja olemaan yhteydessä sitten toisiin ihmisiin, niin sehän on tosi tärkeätä.

Vaikka terveydenhuoltopalveluista n korvauksen voisi jonkun korvauksen saada, niin solti se voi olla este löytää raha siihen bussilippuun tai johonkin muuhun.  Ja sitten se, että esimerkiksi tutkimuksessa, jossa on ollut niinku nuoria, joilla on vaikka mielenterveyden haasteita, niin lähteminen itsessään voi olla haaste. Sen verran jos on hankalaa, niin sekin että päästään ainakin vaikka alkuun sitten niillä etäyhteyksillä. Että edes jotenkin.

Monesti ehkä tulee vastaan sellaisia asenteita, että pitäisi valita joko tai että meillä on joko etäyhteydet tai sitten ne perinteisemmät kasvokkaisen tapaamiset. Mut että ehkä tämä hybridimalli on juurikin vaihtoehto. Tarkoitan sellaista, että olisi hyvä tarkastella näiden erilaisten asiakkuusprosessien kohdassa, että milloin tarvitaan sinne alkuun semmoista, että tavataan vaikka tiheämmin etänä ja sitten jossain kohti siirrytäänkin kasvokkaisiin tapaamisiin. Tai käytetäänkö vaikka kelan järjestämissä kuntoutuspalveluista ensin on kasvokkaista kuntoutusta ja sitten on etäkuntoutusjakso ja sitten taas kasvokkaista kuntoutusta.

Anu Kinnunen

Tuo on tärkeää, jos joku pohtii sitä etäohjauksen käyttöönottoa, niin sitä voi pohtia asiakasprosessien kautta, että mihin se sopii ja minkä lisäarvon se tuo. Etäohjaksen hyötynä nousee, että siinä terapeutti on täysin läsnä. Terapeutti tai sairaanhoitaja oikeasti ohjaa niin, että asiakkaalle syntyy semmoinen kokemus, että hän on aidosti mua varten ja keskittyy mun asiaan siinä hetkessä.

Tuija Partanen

Ammattilaisten näkökulmasta on sitten tullut sitä, että me koetaan, että etäohjauksen ja etäkuntoutuksen järjestäminen on hyvin intensiivistä, että se vuorovaikutus on tosi intensiivistä, koska ammattilaisen tarvitsee olla niin kun tosi skarppi koko ajan ja koko ajan miettiä vuorovaikutusta etäyhteydellä. Se on erilaista, kuin kasvokkain tai ollaan niinku samassa fyysisesti läsnä.  Se koetaan sellaiseksi, että siinä tosissaankin ollaan sen asian äärellä ja tarvitsee miettiä koko ajan niitä sellaisia, että millä se saadaan se asiakas, vaikka lapsi asiakas, motivoitua ja innostettua ja kannustettua. Miten opitun siirtäminen arkeen helpottuu, että kun harjoitellaan ja treenataan niin siellä omassa kotona, että siinä niin kun se päästään käyttämään niitä välineitä ja tavaroita ja muita mitä siellä kotona on. Se on positiivinen juttu, mutta se on myös vielä se kehittämisen kohde, että jotenkin vielä enemmän osattaisi ammattilaisena hyödyntää sitä mitä kaikkea sieltä kotona löytyy. Etäyhteyksillä toteutettu kotikäynti, että jos jotenkin sellaista ajattelua ideologiaa saataisiin vielä uudesta teknologiasta tai siis tämmöisestä erilaisista teknisistä ratkaisuista. Niistähän meillä ei ole pula, että ne kyllä mahdollistaa, niin kuin monenlaista, mutta ehkä vielä se on sen verran nopeasti tullut ammattilaisille käyttöön, että osattaisiin sitä hyödyntää.

Tuohan olisi vietävissä myös ihan vaikka ryhmätilanteisiin, että jos jotenkin halutaan virikkeellistä, niin tavallaan sitten vaan siinä huomioiden ne yksilöt siellä ja että siinä oltaisiin sitten kaikilla ne kamerat siellä samassa tilanteessa jokaisella.

Anu Kinnunen

Joo tosi hyvä ajatus. Mitä ajattelet hyödyistä ammattilaisen näkökulmasta? Me puhuttiin, jo ne välimatkat, että voit olla siellä kotikonttorilla. Mitä muita hyötyjä näet ammattilaisen näkökulmasta, kun ottaa tämmöisen palvelun käyttöön.

Tuija Partanen

No, kyllähän siinä niin kuin päästään samalla tavalla kuin kotikäynneillä kurkistamaan sitten sinne asiakkaan arkeen, että minkälaista se siellä kotona kotona on. Ja sillä tavalla, että siihen voidaan helposti yhdistää myös vaikka lähiverkosto. Voi olla vaikka lasten terapiassa sisaruksia mukana tai että tapaamisissa on perheenjäseniä.  Monestihan on ehkä määritelty se, että näissä erilaisissa palveluissa se, että montako kertaa on vaikka kotikäyntejä. Toki jotkut voi toteutua ainakin kotona, mutta että saadaan sellainen pienemmillä kustannuksilla järjestettyä Ammatinharjoittajan näkökulmasta, niin voi olla hyötynä vuokra- tai toimitilatarve voi olla vähempi.  Mikä tietysti voidaan sitten ajatella jo hyvinvointialueella, jossa on paljon henkilökuntaa, että miten se sitten vaikuttaa siellä? Joo ja tuohan se varmaan ihan vaihtelua myös siihen arkeen, että kun tavallaan jos siirtyy tämmöiseen hybridityömalliin.

Tuija Partanen

On myös ammattilaisia, joille on nyt ensimmäistä kertaa mahdollistunut etätyön tekeminen, vaikka omasta kotoa, joka ei aikaisemmin ole ollut mahdollista. Haluaisin purkaa edelleen niitä vastakkainasettelun ajatuksia, että pitää olla joko tai vaan että niinku yhdistetään eri tavalla jokaiselle sopivaksi.

Anu Kinnunen

Millaisia haasteita siellä voi olla? Toki ei tässäkään vastakkainasettelua välttämättä tarvitse. Voi olla jotakin haasteita liittyen sekä ammattilaisen että asiakkaan niin kun.

Tuija Partanen

Koronapandemia vauhditti paljon erilaisten etäkuntoutuspalveluiden, kuin erilaisten muidenkin etäyhteydellä toteutettujen palveluiden käyttöön. Voi pohtia, että onko siihen saatu riittävästi koulutusta. Vuorovaikutus on erilaista, niin se ei välttämättä riitä, että on saatu koulutusta, ja että osataan käyttää laitteita, vaan tarvitaan ihan erilasia verkkovuorovaikutuksen ja verkko- ohjaustaitoja. Ihan ei voida ihan siirtää sitä, mikä oli kasvokkain niin suoraan verkkoon.

Huomioitava on myös, että hän voi olla organisaatiossa, joissa ei ammattilaisilla ole käytössä riittävän hyviä välineitä tai riittävästi välineitä siihen, että pystyisi toteuttamaan laadukkaasti etäohjausta. Hirveän paljon riippuu siitä, että mikä on se tavoite, se asiakkaan tavoite ja palvelun tavoite ja mihin se tilanteessa sitä käytetään. Käyttöönottovaiheessa tärkeää on myös organisaation tuki.

Ja se, että kollegat arvostavat sitä, että tehdään etäyhteyksin työtä ja. Omilta esihenkilöiltä organisaatiosta pitää saada tukea, ja sitä, että myös välineiden lisäksi aikaa perehtyä ja opetella ja kokeilla etäohjausta. Tekemisen rauha on myös suotavaa, ettei tarvitse liian kovalla vauhdilla etäyhteyksillä asiakastilanteisiin.

Viimeisimmissä tutkimuksissa tullut esille ammattilaisten näkökulmasta, että mikä on asiakkaiden se motivaatio teknologisten laitteiden käyttöön. Miten ne kuuluu siihen omaan arkeen, niin sehän vaikuttaa hirveän paljon, että osalla ne on hyvin luonnollinen osa sitä arkea, mutta osalla ne ei tavallaan kuulu siihen arkeen ollenkaan. Niin siellä tarvitaan sitten sitä, että on aikaa opetella ja että ettei mene aika siihen, että onko se nyt yhteys auki ja kuuluuko ja osataanko käyttää. Tutkimuksissa on tullut meillä esille se, että kyllä eri asiakasryhmillä on ne omat välineet hyvin käytössä, mutta näiden kuntoutuspalveluiden palveluntuottajat on tarjonnut tai lainannut välineitä.

Anu Kinnunen

Joo, eli tässä oikeastaan nousee juuri ne tukiprosessit siinä, että niiden pitää olla riittävät työntekijälle. Siinähän voisi olla kivaa joku, että jos siellä ottaa vaikka muutama ihminen käyttöön jostain pienestä yksiköstä soteyksiköstä, niin olisi kiva, että heillä olisi vertaisryhmä, jossa jakaisivat kokemuksia.  Ja sitten asiakkaan näkökulmasta, miten me turvataan se, että asiakas on osaa käyttää hyvin etäyhteyttä ja päästään siihen asiaan, mitä varten me olemme kokoontumassa. Mitä paremmin sen prosessin alku on hallittu ja hanskassa, niin ehkä sen myönteisemmin se etäohjaus prosessikin kulkee sitten ja lähtee liikkeelle ainakin.

Tuija partanen

Kyllä nimenomaan. Ja juurikin vielä se, että siihen ihan alkua edeltävääm aikaa keskittyminen, kun valitaan se palvelu niin silloin tarkistetaan että on motivaatiota ja on ne riittävät valmiudet oppia käyttämään teknisiä laitteita. Ennenkun asiakas ohjataan siihen palveluun, niin lähdettäisiin sieltä asti liikkeelle, ettei sitten käy sillä tavalla, että matkan varrella huomata, että mitäs tämä niin kun olikaan? Se on sekä haaste, että mahdollisuus. Muistetaan, että kun meillä on erilaisia näitä etäyhteyksiä tarjottavia palveluita, niin on reaaliaikaista vuorovaikutuksessa olevia, vaikka videoyhteydellä tai puhelimitse, vielä eri asia verkkokuntoutus tai verkkopalvelut, jotka on niin kun ajasta riippumatonta, esimerkiksi chattikeskustelu tai tehtävät ja videot, jolloin ammattilainen ja asiakas on siellä eri aikaan. Se on vielä oma vuorovaikutuksen osaamisalue, että miten sitten siellä annetaan palautetta ja kannustetaan ja motivoidaan.

Anu Kinnunen

Yhteenvetona, niin tuli mieleen tuosta vielä kun puhuit, että se aika ennen kuin laitetaan se prosessi liikkeelle ja miten se asiakas on motivoitunut ja miten hallitsee ne tekniset välineet, niin kuitenkin tärkeää on muistaa, että me ei etukäteen tehtäisiin niitä asenteita, esimerkiksi ikääntynyt ei olisi kiinnostunut etäohjauksesta, koska eihän yleisesti ikäihmiset välttämättä osaa käyttää teknisiä laitteita. Että aidosti, myös tarjotaan sitä mahdollisuutta, että siellä voi ollakin, että ikääntynyt suhtautuu monesti aika usein kuitenkin myönteisestä teknologiaa.

Tuija Partanen

Kyllä nimenomaan, kun tehtiin silloin koronapandemian aikaankin tätä kyselytutkimusta siitä mitä koettiin ja mitä terapian ammattilaiset koki. Kuten monissa muissakin tutkimuksissa tullut esille, ei voida kategorisoida sitä, kenelle eräkuntoutus sopii.

Omaishoitajia koskevassa tutkimuksessa he on niin kun ikäihmisiä kaikki, toisten mielestä se soveltuu tosi hyvin ja toisten mielestä ei sovellu ollenkaan. Eli juuri tämä yksilöllisyys, samalla tavalla, kun tehdään kuntoutussuunnitelma, niin pitää se asiakaskeskeisyys ja yksilöllisyys näkyä myös tässä.

Anu Kinnunen

Kiitos Tuija. On puhuttu vähän positiivisista puolista, että mitä hyötyä tästä on, mutta myös vähän haasteita, mitä on tärkeää ottaa huomioon, kun lähtee tämmöistä etäohjauskäytänteitä kehittämään, niin jos tähän loppuun voitaisiin vielä kiteyttää tätä meidän keskustelua. Niin mitkä olisi eväät meille jatkoon?

Tuija Partanen

Puretaan näitä vastakkainasetteluja, että mietitään se prosessi että missä kohtaa asiakkaan polkua se toimisi ja sitten lähtökohtana yksilöllisyys, mistä puhuttiin, että kenelle soveltuu kenelle ei ja onko motivoitunut. Vielä tähän lisäisin sen, että aina kannattaa kokeilla. Kokeilun kautta oppii sekä asiakas että itse. Monillahan voi olla se, että heillä ei ole kokemusta etäyhteyksistä ei välttämättä koulutuksen, työelämän tai muun kautta. Se on heille ensimmäinen kokemus. Lähdetään miettimään asiakkuusprosesseja ylipäätään että missä kohtaa se olisi hyvä ottaa käyttöön tai miten se tukisi mahdollisimman paljon niitä. Meillä on pulaa eri alan ammattilaisista, että miten me saataisiin tuotua ne ammattilaiset näillä etäyhteyksillä. Villiä ideointia, että mihinkä kaikkeen sitten siinä asiakastilanteessa, me osataan käyttää teknologiaa.

Ryhmänhjaukseen liittyen sitten, miten saadaan aktivoitua kaikki ryhmäläiset ja se on sitten oma haaste vielä sinne verkkoohjaukseen. Mutta tämä on voitettavissa oleva asia. Perehtymiselle ja kehittämistyöllä tämä on voitettavissa, mutta sitten täytyy aina muistaa se, että kaikille ei sovi. Eikä kaikkiin kohtiin, että että tota löydettäisiin ne sopivat ratkaisut missä voidaan yhdistää tai olla yhdistämättä.

Anu Kinnunen

Juuri näin. Elikkä kannustetaan varmaan rohkeasti pohtimaan sitä, että yhä ohjausta ja sen hyödyllisyyttä siinä omassa ehkä työnkuvassa tai työyksikön toimenkuvassa tai -tehtävissä kannattaa pohtia. Muistetaan vielä se yksilöllinen näkökulma, että miten se sopii juuri sille asiakkaalle. Lämmin kiitos Tuija ajatuksistasi ja tästä keskustelusta. Uskon, että meidän kuulijat saa jo paljon ajateltavaa tästä. Mukavaa syksyä kaikille.

 

 

SPEAKER_01 [00:00:00]: No niin. Täällä meillä on vieraana tänään Vesa-Pekka Tervo. Tervetuloa.

SPEAKER_00 [00:00:09]: Kovasti kiitoksia. Kiva olla täällä.

SPEAKER_01 [00:00:11]: Hauskaa, että pääsit juttelemaan tänne meidän Ei hätiä mitiä podcastiin. Mehän tässä laajalti käsittelemme tämmöistä asiaa kuin kokonaisturvallisuus. Sulla on aika pitkä tausta. näiden erilaisten turvallisuus- ja varautumisasioiden parissa. Kerropa vähän, mitä olet puuhannut.

SPEAKER_00 [00:00:35]: No joo, olen ollut keskushallinnossa töissä kohtuullisen pitkään, ja sitten myös ehdin olla läännihallituksessa kaadessa eri tehtävässä ennen aluehallintovirastojen perustamista, ja sitten olen ollut pelastustoimessa pelastuslaitoksessa riskihallintopäällikkönä muutaman vuoden, ja sitten lisäksi vielä vielä kuntaliiton puitteissa sekä kuntien näkemystä tuottanut turvallisuuden varautumiseen, mutta myös pelastustoimen näkemyksiä siihen teemaan. Nykyisin työskentelen hyvinvointialueyhtiön Hyvilissä vuoden 2023 alusta lähtien. Sillä tavalla 23 vuotta alkaa olla näiden asioiden pyörittämistä takana.

SPEAKER_01 [00:01:19]: Pelottavaltakin kuulostaa monenlaista laitosta ja virasto- ja lääninhallituskin siellä oli. Ja nyt sitten tämä hyvinvointialue, se on meitä tavan kansalaisia vähän pelottavan hämmentäväkin laitos. Vai mikä se oikein on?

SPEAKER_00 [00:01:38]: No minä en pidä kyllä hämmentävänä tai varsinkaan pelottavana, että olen aika paljon näin mahdollisuutena ja uutena rakenteena, joka joka tuottaa uusia lähtökohtia varautumiseen ja turvallisuuden tuottamiseen. Kysymys on vain siitä, että kuinka hyvin niitä mahdollisuuksia pystytään ja jopa halutaan sille tuottaa ja palvelutoimintaa muokata sen perusteella, että mitä uusia mahdollisuuksia se tarjoaa. Tavallaan se on mahdollisuuksien rakenne mun näkökulmasta.

SPEAKER_01 [00:02:07]: Mitäs hyvää sieltä voi syntyä nyt tähän turvallisuuden ja varautumisen skeneen?

SPEAKER_00 [00:02:16]: No mä jotenkin sillä tavalla itse ajattelen, että jos ajatellaan normaalia liikenne-elämäpuolta ja saadaan kolme firmaa esimerkkinä yhteen, niin totta kai silloin ruvetaan miettimään sitä, että millä tavalla voidaan Voidaan lähteä tehostamaan ja optimoimaan sitä kokonaisuuden tuottamista, mitä ne kolme osaa pystyy tuottaa yhdessä. Tässä on ihan samanlainen tilanne, että täytyy vain pystyä näkemään toimialakohtaisten silmälasien yli siihen koko hyvinvointialakohtaisen tason saakka ja arvioida sitä, että miten sosiaali- ja terveys- ja pelastomi pystyy toinen toistaan tukien tuottaa uutta lisäarvoa yhteiskuntaan. Ja tavallaan tässä on tietysti hyväksyttävä, että on vielä murroskausi menossa ja on ollut paljon huolta siitä, että miten palvelut lähtee toimimaan ja mitä muotoja ne saa. Mutta kyllä selvästi nyt ollaan jo liukumassa siihen suuntaan, että tämän tyyppinen ajattelu, missä katsotaan tätä yhteistä uutta lisäarvoa, on lisääntymässä ja siinä mielelläni on mukana ideoimassa.

SPEAKER_01 [00:03:21]: Nämä kolme toimialaa, niin ne on siis sosiaali, terveys ja pelastus. Pelastustoimi, joo, kyllä. Ja miten tämä, jos on kyyninen kansalainen, niin sitten vähän ajattelee niin, että tämmöinen uusi viranomainen, niin tavallaan, että se vähän niin kuin alkaa elää omaa elämäänsä, tavallaan rakentelee rakenteita ja palveluita ja sitten me mietitään, että miten se muistaa ne loppukäyttäjät siellä ja ne asiakkaat.

SPEAKER_00 [00:04:02]: Hallintohan tarvitsee aina vaativia asiakkaita. Siis se, että hallinto toimii hyvin, niin se on melkein edellytys, että asiakasvaatimus on näkyvä, kuuluva ja se otetaan huomioon sitten. Ja nyt tässä tilanteessa juuri kun kolme hallintoa tekee uutta yhteistyötä, niin ei mitään parempaa koordinaattia tarjoa siihen työhön kuin se, että mikä on asiakasyöty erilaisten johtamismallien lopputuloksena. Mikään muu ei yhdistä näitä hallinnoilla niin hyvin kuin se, että katsoo asiakkaansa. Asiakas yhdistää nämä hallintoalat ja sen näkökulman ohittaminen olisi tosi vaarallista. Nyt ei ole mitään varaa lähteä toimialakohtaisiin osa-optimointiin tässä kokonaisuudessa.

SPEAKER_01 [00:04:46]: Sitten kun me puhutaan tämmöisestä varautumisesta, yhteiskunnallisesta varautumisesta, kokonaisturvallisuuden tuottamisesta, niin siinähän jotenkin Miten kun siinä tavallaan asiakkaana on vähän niin kuin koko yhteiskunta. Miten tämmöinen asia näyttäytyy sille ikään kuin palveluisen käyttäjälle?

SPEAKER_00 [00:05:12]: Joo, siinähän tietysti tilanne on, jos menen sen verran taaksepäin, silloin Sipilän hallituksen aikana oli maakuntauudistusta puuhattiin ja silloin oltiin valmisteltu jo pykälejä, jotka olisi esimerkiksi varautumisen kannalta ollut aika merkittäviä alueella siellä tasolla, että siinä pykälistössä määritettiin alueellisen yhteisön varautumiseen osallistujaksi myös järjestöt, kunnat ja elinkeinoelämä, ja se olisi ollut säädöspohjassa tekemistä silloin, ja se olisi eka kertaa sille tasolle määriteltyä yhteistyörakennetta. Kaikki ne muinenkin määrittelyinen siinä yhteydessä, mutta sitä ei pystytty sitten ottaa enää tähän hyvinvointialueelle mukaan säädöspohjaan, ja tavallaan tässä on sellainen tietysti ikään kuin heikkous, että lainsäädäntö ei suoraan mandaattia alueellisille yhteisillä varautumisilla anna samalla tavalla, mitä se olisi antanut, jos maakuntauudistuspykälä pykälistä olisi toteutunut, mutta toisaalta olen itse katsonut, että se alueellinen omistajuus, mitä edellyttää se, että hyvinvointialueet omassa tehtävässään tällä osa-alueella onnistuvat, niin se käytännössä tarkoittaa hyvin paljon sen tyyppisiä toiminteita, mitä tässä aiemmassa pykälistössä oli. Eli tavallaan luotan siihen, että se katse on koko alueen yhteisten intressien turvaamisessa. Se, että eihän siihen niin vakiumuotoisella tiellä tai ehkä niin tehokkaasti välttämättä päästä verrattuna siihen, mikäli se olisi pykälistössä, mutta luulen, että se on suunta, mihin ollaan kuitenkin menossa. että selvästi on pulaa siinä, että kuka sitä alueellista kokonaisuutta eteenpäin omistajuudellaan veisi, ja hyvinvointialueet omasta mielestäni sopii siihen rooliin älyttömän hyvin.

SPEAKER_01 [00:06:58]: No miten nyt, kun olet seurannut sitä kehitystä siellä, niin… Miten tämmöinen, tämä varautumisen käsite on monessa kohdassa vähän vaikea jotenkin ymmärtää ja omistaa ja mieltää, että miten susta tuntuu, että tämmöinen alueellisen varautumisen tavoite siellä erilaisilla hyvinvointialueen toimijoilla tai päätöksentekijöillä, niin pysyykö se heillä radarissa ja mielessä?

SPEAKER_00 [00:07:30]: Siinä on varmaan kyllä tällä hetkellä ainakin aika paljon eroja. Kyllähän tämä taloustilanteen hallintaan liittyvä yleistilanne on aika vaativainen kehittämistoimenpiteiden näkökulmasta, mutta toisaalta semmoinen alueellinen omistajuus yleensäkin ottaen, niin se voi olla ainoastaan toimijalla, jolla on todellista päätöksentekokykyä alueellisesti. Sillä tavalla olen aina ollut sitä mieltä, että valtion organisaatio ei kykenisi sellaiseen tehtävään. Valtioaluehallintovirasto esimerkiksi on hyvin tukeneet varautumisen kysymyksissä alueellisia näkökulmia ja paikallisia näkökulmia, mutta tavallaan se alueellinen omistajuus täytyy olla olemassa, jotta se ikään kuin lähtee kehittyä omilla ehdoillaan ja palvelee juuri niitä alueellisia ja paikallisia tarpeita.

SPEAKER_01 [00:08:21]: Eli tämmöistä nyt sitten tämä hyvinvointialue

SPEAKER_00 [00:08:25]: Se mielestäni pitäisi edetä siihen suuntaan, että tällaista tuotetaan ja onhan olemassa tosi paljon niitä rakenteita, joiden puitteissa tätä työtä tehdäänkin. Ne ei ole lakisääteisiä rakenteita, mutta ne on jäänyt elämään siinä siitä johtuen, että ne pykälistö antoi ikään kuin koordinaatteja siitä, että mihin suuntaan pitäisi tällaisessa alueellisessa varautumisen toiminteessa edetä.

SPEAKER_01 [00:08:48]: Miten sitten kunnat, mitenkä ne pysyy tässä, olit aikaisemmin tosiaan kuntaliitossa töissä, niin miten kunnat jotenkin, mikä heidän oma mandaatti on, säilyykö se sitten tässä kokonaisuudessa selkeänä?

SPEAKER_00 [00:09:06]: No jotenkin itse katsoen, että se keskinäinen sidoksellisuus varautumisen osa-alueella, erityisesti kuntien ja hyvinvointialueen välillä on niin suuri, että Että ei siinä kukaan, joka sitä käytännön työtä tekee, niin voi ruveta rakentamaan rajamuoreja siihen väliin. Että vaikka infran häiriöttömyyden suhteen, niin on hyvin, että on ollut ihan sen kuntien. tuottaman infran toimivuuden varassa ja molemmilta muiltakin osin. Sitten on vielä tietysti, mihin viittasin aiemminkin, että yhteiset asiakkaat. Se alueväestö, kun on yhteiset asiakkaat, niin tuntuisi erikoiselta, että siinä hallintosisältään lähtisi osa optimoimaan erilaisia asioita, vaan kyllä siinä aika rinta rinnan täytyy mennä. On tietysti ollut huomattavissa, että on aika suuria jännitteitä myös ollut tämän murrostilanteen seuraamuksena, mutta Mutta oma neuvo on ollut tähän se, että pitäisi katsoa ehkä viiden tai jopa kymmenen vuoden päähän ja määrittää yhteisiä tavoitetiloja kuntien hyvinvointialoiden kesken ja sitten suunta niihin, jotta ei ikään kuin tämä murroskauden osa-optimointi häiritsisi tätä yhteistyön kehittämisen linjaa liian pitkään.

SPEAKER_01 [00:10:19]: Niin se, että kuulostaa, että pikkusen on hakemista, mutta näet, että se siitä asettuu uomiinsa tämä yhteistyö?

SPEAKER_00 [00:10:29]: Kyllä se täytyy asettua. Ei ole oikeastaan vaihtoehtoja sille. Julkisen hallinnon mahdollisuuksien piirissä ei ole se, että hallintojen kokonaisuudena toimisi fiksulla tavalla.

SPEAKER_01 [00:10:44]: Miten tuota, olet puhunut semmoisesta käsitteestä kuin turvallisuuden demokratisoiminen.

SPEAKER_00 [00:10:51]: Joo, se on oikeastaan sellainen teema, mikä on itsellä noussut jotenkin tässä viimeisen vuoden aikana pintaan. Ja mä en tiedä, liittyykö se oikeastaan siihen, että kun tämä turvallisuustilanne muuttuu, tai on muuttunut tällaiseksi ikään kuin kovan turvallisuuden tematiikaksi, niin on pientä huolta siitä, että vaikuttaako se siihen, että kuinka… kuinka sitten turvalliset viranomaiset ikään kuin sitä turvallisuuden kenttää luovuttaa muiden kuin turvallisen viranomaisten huoleksi ja käyttöön, ja kuinka paljon sitä kenttää jaetaan sitten muiden kuin turvallisen viranomaisten kesken. Tässähän on ollut pitkä linja, jossa tämä yhteiskunnan turvallisuuden tekeminen ja varautumisen tekeminen on sillä tavalla demokratisoitunut, että kaikkien rooli on tunnustettu ja tunnistettu ja sillä tavalla on edetty siihen suuntaan, että semmoista yhteiskuntakokonaisuuden varautumista voidaan katsoa ilman viranomaiskaistoja semmoisena yhtenä entiteettinä vaikkapa kuvaten. Jos tässä lähdetään kovin voimakkaasti, menee siihen suuntaan, että näiden turvallisuusympäristön muutosten takia, niin katsotaan, että tämä laajempi käsitys kokonaisturvallisuudesta ei olisi relevantti, niin se on mielestäni kuitenkin huolestuttava suunta. Viime kädessä kaikissa turvallisuustilanteissa se menestyksen ratkoo se, että kuinka hyvin kaikki toimijat ovat mukana.

SPEAKER_01 [00:12:19]: Joo, tuon olen itse havainnut tässä kokonaisturvallisuuden klusterin rakentamistyössä, että Aika paljon tahtoo mennä, että kokonaisturvallisuus ja turvallisuus ovat synonyymejä ja siitä seuraa se, että kun meidän ajatus on aika vahvasti se, että turvallisuus on asia, jonka omistavat turvallisuusviranomaiset. Eli tavallaan joku tekee sinun puolestasi sen turvallisuuden, ja sitten tämä on jotenkin vähän ollut tämmöinen ikuinen keskustelu, ja nyt se juuri niin kuin kuvasit, niin menee vähän hankalaan suuntaan, kun tämmöinen kovan turvallisuuden näkymät tulee niin keskeisiksi.

SPEAKER_00 [00:13:03]: Joo, sitä kannattaa ainakin seurata, ja on todellakin niin, että tässä kokonaisturvallisuudessa sanankäyttö on räjähtänyt. että mediaseurantaa kun seuraa, niin siellä on vaikka minkälaisia asioita löytyy tämän termin alta. Ja olen itse koettanut korostaa, ei aina siinä onnistuen, mutta aina koettanut korostaa sitä, että nyt tässä murrostilanteessa, kun hallinto on järjestäytynyt uudelleen, niin pitäisi todella tarkasti pitäytyä jo määritellyissä termisisällöissä, että löytyy se yhteinen eri toimijoiden välille. Että tavallaan termin käytön laajentuminen uusille kentille, niin se tuo vaan hämmennystä sitten eri suuntiinsa, että Että tavallaan pitäisi tärkeänä, että kokonaisturvallisuudesta puhuvattaessa viitata siihen yhteisen tekemisen malliin, joka on tuottanut paljon hyvää suomalaisen yhteiskuntaan.

SPEAKER_01 [00:13:51]: Joo, se on jotenkin käytännössä vähän vaikeaa ehkä, kun miettii juuri tätä. demokratisoimista ja tavallaan juuri sitä, että sehän tarkoittaisi, niin kuin demokratia nyt yleensäkin, kansalaisten osallistumista. Että tavallaan niiden ikään kuin loppukäyttäjiä ja niiden ikään kuin ylimpien päätöksentekijöiden, jotka vaaleillaan asioita valitsee ja muuta ja pyörittää kaikin puolin muutenkin yhteiskuntaa. Niin kun tässähän on vähän ollut semmoinen, että onhan se tavallaan meidän kansalaistenkin probleema, että Se on aika mukavaa ajatella, että joku muu hoitaa sen turvallisuuden. Itse olen myös miettinyt, kun tässä omassa tekemisessä esimerkiksi yritykset ja yrittäjät ovat keskeisessä roolissa, kun ajatellaan, että elinvoima syntyy tämmöisestä. yritystoiminnasta ja sitten tämä elinvoima olisi aktiivisesti mukana siinä, miten se kokonaisturvallisuus eli yhteiskunnan kokonaisturvallisuus ja sillä tavalla laimiotta myös varautuminen erilaisiin häiriöihin tapahtuu, niin miten se Todellisesti saadaan syntymään se, että se osallistuminen kiinnostaa ja toisaalta, että sille on tilaa.

SPEAKER_00 [00:15:19]: Joo, tämähän se ydinkysymys on tavallaan, että tämä rakenne ei kestä, jos ei väestö ja poliittinen päästöteko ole mukana siinä turvallisuuden ja varautumisen rakenteiden pystyttämisessä ja ylläpitämisessä. Ja tälle se ikään kuin se kielteinen vastavoima on se, että totta kai hallinnonalat voivat katsoa ikään kuin pelkästään omaa hallinnon alansa ja ikään kuin tehdä siellä sisällä sen tyyppistä tekemistä tai tuottaa sen tyyppistä sisältöä, joka ei ihan sitä kokonaisuuden kautta ole parasta mahdollista tekemistä. Mutta tämä suomalainen hallinto on kuitenkin rakennettu sillä tavalla, että siitä ei ketään syytetä, että palvelee omaa hallinnon alaa. Ja tekisin mieli haastaa sillä tavalla, että voisi pikkasen haastaa ehkä keskimäärin sitä ajattelua, jolla valmistelua tehdään Suomessa. Että kyllä mä näkisin mielelläni sitä sellaista ikään kuin umpirehellisyyttä siitä, että mihin eri hallinnollat todellisuudessa pystyy, koska se antaa taas lähtötietoja siihen, että millä tavalla sitä Ikään kuin koko yhteiskuntavastetta pystyisi lähteä rakentamaan paremmin mukaan lukien sitten, mitä asukkaille ja muille ei-turvallisuustoimijoille tulisi antaa tai osoittaa vastuuksiin.

SPEAKER_01 [00:16:34]: Me puhutaan tästä hallinnon siiloutumisesta. Itse olen ajatellut niin, että toisaalta hallinto siiloutuu, mutta me siiloutetaan paljon muitakin, vaikka alueen toimijoita, mikä heidän roolinsa on. Vaikkapa minä olen maakunnan liitossa töissä Pohjois-Savon liitossa ja sitten on hyvinvointialue. kunta paikallistasolla, sitten mainitsit tuossa aluehallintoviraston valtion aluehallintona, ja jotenkin tämä yhteinen tekeminen, niin jotenkin se jännästi vaatii aina ponnistelua. Mistähän se oikein johtuu?

SPEAKER_00 [00:17:19]: Joo, palkanmaksaja ratkaisu on eri, mitä tekemisen ote sitten, että siihen täytyy pystyä luottamaan, että tuota Että löytyy sellainen näkökulma siihen tekemiseen, joka on yhteiskunnallinen. Ja silloin se, mä viittasin aiemmin siihen asiakasnäkökulmaan, se on yksi, mihin pystyy rakentamaan aika paljon. Ja toinen on sitten, ehkä mä sanoisin sitä tietoperusteiseksi tekemiseksi enemmän, että löytyisi dataa, jonka perusteella voidaan osoittaa, että tiettyjä linjoja edetä, niin se yhteisen tekemisenkin summa on suurempi, mitä ne osaset pelkästään. vaan että löytyy sellaista uutta lisäarvoa, kun voidaan oikeasti ohittaa ne kaikki sektorikohtaiset osa-optimointimahdollisuudetkin. Ja kyllähän sä oot ihan oikeassa siinä, että onhan se tosi vaikeaa, kun sillä tavalla mennään, ja siitä palkitaan tällä hetkellä, että pärjätään ikään kuin omassa poterossa. Mutta kyllähän tässä tietysti se on tavallaan koko julkisen hallinnon ohjauksen kysymys myös se, että mitä oikeastaan tätä koneistolta isossa kuvassa halutaan. Että jos oikeasti nostetaan sitä vaatimustasoa sille tasolle, että lähdetään aidosti miettimään, että mikä on kokonaisuuden kannalta hyvä, niin sillä tavalla sopivasti kyllä saadaan ehkä murrettua vanhoja ajatustapoja ja tekemisen tapoja. Kyllä mä itse en tiedä, olenko liian kauan luhallinnossa töissä, mutta olisin valmis tämän tyyppiseen lähtökohtaan jatkossa.

SPEAKER_01 [00:18:49]: Niin, että sillä on vaan jonkun… Tai pitäisi pystyä siis hahmottamaan se, että mikä on se kokonaisuus ja mitä nämä eri osat siihen kokonaisuuteen vaikuttavat. Sitä olen miettinyt monesti, että tämä on niin hirveän monitahoinen ja kompleksinen systeemi, että siellä tuntuu sitten, että helpointa on sitten keskittyä juuri siihen käsillä olevaan ja juuri vain siihen asiaan, joka tulee sieltä suorasta omasta ohjauksestaan.

SPEAKER_00 [00:19:13]: Se on varmasti helpointa, mutta tässä on juuri se, että silloin se tietotuotanto, mihin nojataan, on yleensä omissa käsissä. Tuossa viittasit esimerkiksi siihen tutkimuskentän mahdollisuuksiin turvallisuuden ja varautumisen kehittämisessä, niin kyllä pitäisi ehdottomasti paljon laajempaa olla se tietoaineisto hyödyntäminen. Tänä päivänä puhutaan varautumisen turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta tällä kentällä. Tällainen merkittävä tietoaineistojen hyödyntämisen laajentaminen on ehdottomasti tarpeen. Se on yksi lähtökohta, millä voisi lähteä purkamaan tiettyjä haasteita.

SPEAKER_01 [00:19:48]: Mutta miten sitten, jos puhutaan siitä demokratisoimisesta, niin silloin siinä tavallaan yksilö ja kansalainen ja asukas on siinä keskeisessä roolissa. Mutta miten hän pystyisi, kun tämä on hirveä möhkäle, kun on niin paljon rakenteita ja sääntelyitä ja tavallaan sitten… Aina nähdään, että se asiantuntija tämän hoitaa ja hallitsee. Miten heille saisi sinne tilaa?

SPEAKER_00 [00:20:20]: Se on tehtävissä, on saalteltavissa tämä asia äärelle. Koko väestö, ihan hyvin. Olen aika pitkään itse puhunut siitä. En niin hyvinkin toteuttanut kylläkään, mutta olen ainakin puhunut siitä, että pitäisi pystyä enemmän toreilla ja turuilla kertomaan siitä, että mihin saakka yltää Turvallisuusviranomaisten vasta eri asioissa, jotta voidaan sitä omatomisen varautumisen vaatimustakin perustella sitä kautta ja haastaa ikään kuin väestö osallistumaan siihen yhteiseen työhön. Mutta tässä on juuri haastana tällä hetkellä, että aika paljon suljetaan palvelutuotantoon liittyviä tietovirtoja asiakkaisiin saakka, koska pelätään, että sitä käytetään kielteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on tietysti ihan oikea ja todellinen huoli ja pitää ottaa huomioon, mutta kyllä se aika pahasti korville demokratiavaadetta sitten lyö. Ja siinä olisi hyvä löytää kyllä sellainen järkevä kompromissi näiden asioiden kanssa, että ei mennä liian pitkälle siinä tiedon salaamisessakaan.

SPEAKER_01 [00:21:20]: Niin, tässä oli puhetta aikaisemmin joku kuukausi sitten näistä valmiussuunnitelmien julkisuudesta ja miltä osin niiden pitäisi olla salaisia ja sitten vähän oli semmoinen yleinen keskustelu, että kaikki tyynni, mikä liittyy esimerkiksi kunnan valmiussuunnitteluun, niin pitäisi olla julkista. Miltä tämä nyt oikein näyttäytyy?

SPEAKER_00 [00:21:47]: No joo, siinä on just ehkä tämä turvastilanne, niin vaikuttaa siihen keskusteluun se polarisoi niitä ääripäitä aika voimakkaasti, että itse olen silloin aiemmin, kun on asiasta tiedusteltu, niin olen vastannut sillä tavalla suurin piirtein, että sikälikö siellä on sellaista salassa pidettävä aineisto, joka lainoja on salassa pidettävää, niin se tulee peittää, mutta muilta osin sitten pitäisi pystyä hyödyntämään, eli se riippuu sitä aineiston sisällöstä, että mikä on kenenkin käytettävissä ja hyödynnettävissä, että kyllähän se poliittisen päätöksentekokoneiston pitää ne perusteet tietää myös näissä asioissa siihen saakka, kun ei ole perusteita niitä salata. Tämä on varmaan sellainen asia, mikä on vielä pitkäänkin otsikoissa ja tätä määrittelyä tullaan tekemään, koska tämä on vähän auki tällä hetkellä, että miten tässä tulisi tätä asiaa menetellä. Mutta se on minusta selvää, että ylilyöntejäkin on tapahtunut tällä kentällä mielestän salamisen suhteen.

SPEAKER_01 [00:22:45]: Niin. Niin, että se varmaan on aika olennaista, että ihmiset sitten on kuitenkin kohtuullisessa määrin kartalla siitä, että mitä ne erilaiset turvallisuusulottuvuudet, ja nyt kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin nehän ei ole pelkästään näitä meidän perinteisiä, ikään kuin viranomaisturvallisuuteen liittyviä, on monta muuta asiaa.

SPEAKER_00 [00:23:11]: Niin, mä katsosin kyllä, että asukkaat ja väestö on myös sitä… varautumisen toteuttajia, että niillä on se rooli myös, niin sillä tavalla tuntuisi erikoiselta, että heille ei mitään perusteita tai lähtökohtaisia tietoja siitä omasta roolistaan tai niistä nimenomaan rajoista, niin voisi avoimesti kertoa, että vaikeahan sitä ikään kuin taas väestön omistajuutta tällä kentällä vahvistaa ja ikään kuin osoittaa sitä, tai saada se keskustelu aikaan viranomaisen ja väestön välisestä vastuusuhteesta, jos ei tieto ole käytettävissä tai sitä ei voida hyödyntää.

SPEAKER_01 [00:23:49]: Tässä on vähän jännä paradoksi, että meillähän on aina hyvin tärkeää, kun me mitataan kovasti sitä kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja sehän on ollut hyvin korkealla tasolla ja sitten tavallaan siitä tuntuu, että siitä tulee sellainen johtopäätös, että silloin se että juuri luotetaan siihen, että se viranomainen, sillä on se tieto ja se tietää, mitä se sillä tekee, ja tavallaan sitä ei sitten tarvitsisi, että se avoimuus ikään kuin jännästi jääkin semmoiseksi vähän sitten lapsipuolen asemaan.

SPEAKER_00 [00:24:23]: Joo, toi on tosi jännä kysymys, että silloin kun alalle tulin, niin silloin oli Yllättävänkin yleistä se, että turvallisuusjärjestöt puhuivat siitä, että vastuuta esimerkiksi joillain toiminnanharjoittajilla ei olisi tietysti turvallisuusratkaisusta juuri sen takia, että viranomaisten valmiudet ovat niin hyviä, joka tavallaan suoraan söi ikään kuin sitä vastuunottoa kyseisiltä toiminnanharjoittajilta ja se on tosi vanhentunutta tekemisen tapaa, että siinä taustalla oli tietysti se varmaan ylpeyttä omasta toiminnasta, mutta myös sellaista väärää tulkintaa siitä, että mikä se viranomais… kokonaisuuden suhde siihen koko väestöön tulisi olla. Että kyllä mä itse näkisin ihan mielelläni sitä, että viranomaiset puhuisi myös omista ikään kuin epävarmuuksistaan tai haasteistaan palvelujen suhteen, jotta se demokratisoituisi tämä keskustelu myöskin, eikä se olisi ikään kuin sellaista vaikuttamista siihen mielikuvaan, mitä kukin toimiala edustaa. Ja ehkä siinä niin oleellista… Nyt meni ohi, sori. Ota pois. Mulla oli kolme ajatusta, mä en kolmatta muista. En mä muista sitä kolmatta. Pitäisi olla paperi tässä läsnä.

SPEAKER_01 [00:25:53]: Niin. Joo, mutta jotenkin tämä, nyt sitten kun me puhutaan niin monenlaisista uusista uhkakuvista, hybridivaikuttamisesta ja informaatiovaikuttamisesta, tavallaan näistä pehmeistä vaikuttamisen keinoista, joita ikään kuin tämä kovat turvallisuusuhkat, ikään kuin viholliset käyttävät hyväkseen, niin tavallaan siitähän seuraa tämmöinen tämmöinen ajatus, että myöskin sitten juuri nämä pienimmät asiat, mitkä liittyy tähän meidän avoimuuteen, mistä me muuten voitaisiin keskustella, niin jotenkin me ei voidakaan niistä sitten avoimesti puhua, koska nämä syyt, että tämäkin varmaan vaatisi vähän semmoista skarppausta.

SPEAKER_00 [00:26:41]: Niin ja siinä ehkä tuota taustalla on myös se, että tässä turvallisuustilanteessa juuri niin varmaan on ikään kuin erityinen tarve tuottaa turvallisuuden tunnetta väestölle. Että siinä mielessä tämä tilanne on värittynyt jo yleisilmeiltään, ja kun puhun siitä, että pitää muistaa se turvallisuuden demokratisointivaade kaiken toiminnan taustalla, niin tämä on ehkä sillä tavalla huono mahdollinen hetki käydä sitä keskustelua sen vuoksi, että väestö varmaan toivoo tuntevansa sen perusturvallisuuden säilymisen edelleenkin, vaikka turvallisuustilanne on näin paljon muuttunut. Mutta tavallaan ehkä ei tule kuitenkaan sitä demokratian vaadetta unohtaa ja toivoakseni sitten jossain kohden tämä yleinen turvallisuustilanne normalisoituu joko siten, että väestön toleranssi tilanteen suhteen vahvistuu tai sitten tilanne muuttuu positiiviseksi yleisellä tasolla. niin sitten ehkä voidaan lähteä myös siihen, että se viranomaisen viestinnän ei tarvitse olla pelkästään sitä ikään kuin turvallisesti tuottavaa viestintää, vaan ikään kuin sitä haastekentää läpikäyntiä, mikä liittyy kokonaisturvallisuuden kehittämiseen.

SPEAKER_01 [00:27:52]: Niitä on ehkä tätä… resilienssiä, mitä ajetaan takaa, tai itsellä se ainakin liittyy juuri tähän kokonaisturvallisuuden toiminnan ajattelutavan kehittämiseen, että myöskin tämä meidän yhteiskunta ja nämä meidän yhteisöt, kaikki nämä paikallisyhteisöt ja alueet jotenkin tulisivat resilientimmeksi, että me myös kestämme sitä epävarmuutta ja sitä kompleksisuutta ja sitten pystymme siellä toimimaan ja navigoimaan.

SPEAKER_00 [00:28:19]: Joo, se edellyttää kyllä sitten sitä, että huomioidaan se koko väestökenttä tavallaan, että ei jätetä sitten ketään pois ikään kuin laskuista, kun niitä asioita pohditaan, että vaikka paikallisyhteisöt, että niillähän on juuri tästä näkökulmasta niin tosi keskeinen rooli sitten etäällä palvelukeskittymistä. Ja siinä mielessä, että tätä resilienssiä pyrittäisiin ylläpitämään myös kaukana palvelukeskuksista, niin olisi tärkeää, että se julkinen hallinto huomioisi aivan täysimääräisesti myös nämä paikalliset yhteisöt, riippumatta siitä, mitä he ikään kuin ydinbisneksenään tekevät. Jos puhutaan turvallisuuden tunteesta ja turvallisuuden hallinnasta ja yleensä sen kunta- tai aluekeskuksen suhteesta sinne harva-alueelle, niin onhan se mielestäni välttämätöntä, että tähän osaan kirjoitetaan huomiota. Se pikkasen on ollut vaikeaa ehkä, jos katsotaan tätä 20 vuoden aikajaksoa, mutta toivoksi siinä mennään jatkossa eteenpäin.

SPEAKER_01 [00:29:17]: Tässä ei ehkä ihan valmiiksi saada maailmaa tältäkään osin, mutta mun mielestä tässä on nyt tullut hyviä näkökulmia keskusteluun. Tavallaan aika paljon haasteita, mitä sitten tulevaisuudessa tapahtuu. Meidän molempien omissa töissä ja kaikkien muiden, jotka näiden asioiden parissa ja sitten meidän kaikkien kansalaisten ja sidostahojen pitäisi sitten ikään kuin viedä eteenpäin ja olla aktiiviset. Se on ehkä meidän, olisiko tämä meidän keskeinen viesti, että me peräänkuulutetaan tällaista aktiivisuutta ja omistajuutta itse kultakin näihin kokonaisturvallisuuden asioihin.

SPEAKER_00 [00:30:04]: Ja varmasti sellaista en ole kuluttu, mutta mikä liittyy vaikka tiedon hyödyntämiseen ja kuulemiseen ja keskusteluihin ja valmistelulaajuuteen. Totta. Tässä on käyty aika paljon haasteita läpi, mutta se varmaan johtuu tästä kehittämishenkilön geenitaustasta. Tällaisia teemoja nousee ylös, kun keskusteluja käydään.

SPEAKER_01 [00:30:25]: Me ollaan hirmu iloisia, että tämmöisiä kehittämishenkilöitä on olemassa tällä alalla. Kiitos tästä keskustelusta.

SPEAKER_00 [00:30:32]: Kiitos kovasti.

[äänite päättyy]

SPEAKER_00 [00:00:01]: Hei Kimmo, tervetuloa tänne meidän podcastiin. Olet rakentamisen ammattilainen.

SPEAKER_01 [00:00:11]: Kiitos Harriet kutsusta. Hienoa liittyä tähän asiantuntijoita vileisevän podcastiin, tuomaan omaa näkemystänä rakennusalan asiantuntijan silmin.

SPEAKER_00 [00:00:22]: Hienoa. Tässä olisi mukava lähteä liikkeelle siitä, että Mitenkä rakentaminen liittyy turvallisuuteen?

SPEAKER_01 [00:00:35]: Rakentaminen on yhteiskunta ja yhteiskunta rakentuu. Kun me puhutaan tässä nimenomaan kokonaisturvallisuudesta, niin rakentaminen on todella tärkeä näkökulma siihen, koska koko se turvallisuushan on tavallaan rakennettu meidän yhteiskunnassa. Kaikki rakenteet… Ne rakentuu fyysisen, fyysisten rakenteiden päälle ja sisälle. Ja meidän turvallisuus, kokonaisturvallisuus on paljon meidän yhteiskunnan kuva. Ja meidän yhteiskunnan kuva on yllättävän paljon meidän rakennettu ympäristö kokonaisuutena. Ja minä voin ylpeänä sanoa, että meillä on maailman mittakaava, kun katsotaan, niin meillä on poikkeuksellisen turvalliset rakennukset. Ne turvaa meitä luonnonoloilta ja Ne on tasalämpöisiä, viihtyisiä ja ne luo sitä turvallisuutta, jota me tässä hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisina nautitaan ja jolle me niin helposti tullaan sokeiksi.

SPEAKER_00 [00:01:39]: Niin, jokaisella on kotita ja sitten työympäristöjä, monenlaisia muita ympäristöjä.

SPEAKER_01 [00:01:47]: Juuri näin. Ja nyt kun meillä on sitten tämä ilmastonekakulma myös, niin on otettava sekin huomioon ja sitten vielä tehostettava sitä olemista. Onhan meillä tässä iso murros koronan jälkeen käynnistynyt, että meillä tulee se työympäristö entistä enemmän sinne kotiin ja tilojen käyttö tehostuu. Mitä me tehdään tälle meidän rakenneteluympäristölle nyt tässä muutoksessa?

SPEAKER_00 [00:02:12]: Aika paljon puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja korjausvelasta. Infrastruktuuri, sehän on osa rakentamista kanssa.

SPEAKER_01 [00:02:24]: Se on todella tärkeä osa, se on se näkymätön osa. Miten automaatio se meillä onkaan, kun meille tulee lämmintä ja kylmää vettä, raikasti sellaista hanaasta. Meidän esimerkiksi vesijohtoverkosto on kovasti korjausijässä, kun yhteiskunta on tämmöisessä korjausijässä. Valtaosa meidän rakennuksista on menneenä vuosikymmenen rakennettuja. Niitä pitäisi pystyä korjaamaan. Siinä meillä on iso haaste. Kun meidän taloustilanne on tällä hetkellä mikä on, että se on se päällimmäinen huoli. Siitäkin huolimatta, että vaikka meillä on tällainen arveluttava turvallisuustilanne, niin kuitenkin se, että miten me saataisiin pidettyä tästä meidän turvallisesta ja hienosta yhteiskunnasta ja sen rakennuksista ja infrasta.

SPEAKER_00 [00:03:08]: Siinä mielessä rakentaminen ja sen mahdollistaminen myös silloin, kun on vähän vaikeampia aikoja, on tärkeää, koska me tarvitaan aina se koti ja tuttu ympäristö. Sehän luo sitä turvallisuuden tunnetta.

SPEAKER_01 [00:03:27]: Kyllä. Ja kun puhutaan kuitenkin resurssista, eli mennään tähän kokonaisturvallisuuden näkökulmaan, että se rakennetun ympäristön ylläpitoresurssi on yrityksissä. Yritykset tuottaa sitä resurssia tämän yhteiskunnan ylläpitoon. Ja se ei ole ollenkaan automaatio tässä markkinataloudessa. Eli nähdään näinä aikoina, että meidän markkinatalouspohjainen järjestelmä tarvitsee sopeuttavia toimia, että se työllisyys pysyisi. turvattuna ja sitä kautta se yrityksissä oleva resurssi, joka on tärkeää, myös sen turvallisuuden kannalta säilyisi ja ihmiset säilyisivät myös tällä alalla. Ja me mennään tässä podcastissa vielä syvälle sinne, että missä kaikkialla se näkyykään ja miten meidän kannattaisi sitä resurssia siellä yrityksissä ajatella laajemmin ja hyödyntääkin laajemmin.

SPEAKER_00 [00:04:19]: Mites kun sitten me toisaalta puhutaan paljon gründereistä ja niistä, jotka ikään kuin jotenkin käärii voittoja siitä, että kiinteistöjä jalostetaan. Miten tämä näyttäytyy?

SPEAKER_01 [00:04:35]: Meillä on maailman säädellyin rakennusteollisuus. Meillä on globaalissa mittakaavassa esimerkillinen järjestelmä, joka voisi olla Suomen vientituote. Eli miten? Miten yhteiskunta säätelee ja toisaalta myös tukee ja tasoittaa sitä rakentamista niin, että kaikille saadaan niitä asuntoja, niin kuin viime vuosina on onnistuttu rakentamaan riittävästi asuntoja kasvukeskuksiin niin tuettuna kuin vapaa-rahoitteisenakin. Siinä minä kuulen paljon sellaista supisuomalaista kateutta niistä suurista voitoista. Kylläkö tässä viime aikoina vaikka rakennusalan pörssiyhtiöiden taivalta on seurannut, niin kyllä se kovin kivinen ja karu on. Ihan talouslukujen valossa sillä ei ole pontta, että niitä suuria voittoja, pikemminkin vain isoja vastuita, Vaativalle asiakaskunnalle tehdään kuitenkin maailman toisiksi energiatehokkaimpia rakennuksia tässä maassa, että vain Viroossa on energiatehokkaimmat uudet rakennukset kuin meillä.

SPEAKER_00 [00:05:46]: Miten sitten tässä, olet itse ymmärsin näin, rakennuspooli on tämmöinen huoltovarmuusorganisaation osa ja olet siinä tämmöinen alueellinen avainhenkilö. Mikä tämä tämmöinen rakennuspooli on?

SPEAKER_01 [00:06:05]: Hyvin kuvasit. Rakennuspooli on huoltovarmuuskeskuksen alaisen huoltovarmuusorganisaation osa. Se on yhteistoimintaelin, joka toimii yhteistyössä puolustusvoimien, aluehallintaviranomaisen elyjen, kuntien, kaupunkien ja pelastusviranomaisten kanssa. Luo normaaliolojen poikkeustilanteisiin varautumista ja poikkeusolojen puolustukselliseen rakentamisen varautumiseen, sitä järjestelmää, johonka meidän maan puolustuskin nojaa. Niin kuin sanoin, niin rakennuspuoli on se auttaja, joka tukee sitä viranomaista, jolla se lakisääteinen varautumisvelvoite on, olisi sitten puolustusviranomainen tai aluehallintoviranomainen. Se auttaa luomaan sopimuksellista varautumista, jolla pystytään vastaamaan niihin mahdollisesti syntyviin poikkeusolojen resurssitarpeisiin. Se kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta toivottavasti saan selitettyä sen yksinkertaiseksi tässä podcastin kestäessä.

SPEAKER_00 [00:07:20]: Okei, kyllä tosiaan kuulostaa ja varmasti onkin aika paljon. Moniulotteinen haaste, tämä rakennuspuolin vastuut rakennusalalla, nehän koskettaa paitsi tätä seinien rakentamista, myös sähkö, LVI, Ja sitten infrastruktuuri. Sitten puhutaan tämmöisestä valmiusrakentamisesta, joka on oma kokonaisuutensa, joka ei liity pelkästään, mikäli on ymmärtänyt, niin ikään kuin sodan oloihin varautumiseen, vaan moneen muuhun, esimerkiksi isojen ympäristöonnettomuuksien vaatimiin rakenteisiin, niin Miten tätä kaikkea saadaan pidettyä tämmöistä varautumista yllä? Sehän on iso tehtävä.

SPEAKER_01 [00:08:09]: Se on iso ja yhä ilmeisemmäksi käyvä tehtävä. Olen kymmenen vuotta ollut tässä Itä-Suomen alueen toimikunnan sihteerinä ja nähnyt sen kehityksen, jos me silloin jonkin alkuaikana mietittiin, että mitä me saadaan yrityksiä mukaan. Kun se, että on puolitoiminnassa mukana, niin se ei oikein saa näkyä missään, koska tämä on kuitenkin tämmöistä… luottamuksellista varautumista. Mutta nythän se tilanne on kääntynyt toisinpäin, että nythän meille otetaan yhteyttä, että pääseekö mukaan rakennuspuoliin, pääseekö mukaan tähän meidän kuvioon, koska yritykset on heränneet, että he haluaa kantaa sitä omaa osaansa, ymmärtää, että heillä on tehtävä ja heillä on mahdollisuus auttaa. Niin se kehitys on, meillä oli ennen Ukrainan sotaa oli voimallisemmin hyvin voimakkaasti kaksi toimintalinjaa, eli oli tämä siviilipuolivarautuminen, esimerkiksi tulvat, öljyvahinkojen torjunnat, ja sitten toisilla puolikkailla rakennettiin tätä valmiusrakentamisen kuviota puolustusvoimien tarpeisiin. Mutta nyt sitten ymmärrettävästi, kun tämä maailmanpoliittinen tilanne on kovin muuttunut, niin se painopiste on siirtynyt sinne valmiusrakentamisen kuvioon, niin sitä ollaan voimallisesti kehitetty ja yhä voimallisemmin myös harjoiteltu. Eli meillä on järjestelmä, jota on käytännössä testattu, ja siitä löytyy hyvät videotkin ihan YouTubesta puolustusvoimilta siitä valmiusrakentamisesta, että mitä se on, miltä se Suomessa näyttää, ja siitä muut anatomat käy katsomassa, että miten tämmöinen pienipiskuinen maa tehokkaasti voi tämän valmiusrakentamisen kuvion rakentaa.

SPEAKER_00 [00:09:58]: Ja tämä rakennuspoolihan on näistä huoltovarmuuspooleista tämmöinen aika poikkeuksellinen, että sillä on nimenomaan tämmöinen aluetoiminta, oliko niitä 18? Viisi.

SPEAKER_01 [00:10:08]: Viisi aluetoimintaa.

SPEAKER_00 [00:10:13]: Joo, mutta on tämmöinen aluejakoisuus. jolloin se on sitten myös vahvasti mukana tässä alueellisessa alueen kehittämisessä tietyllä tavalla siitä näkökulmasta.

SPEAKER_01 [00:10:30]: Kyllä, ja volyymit on niin isoja, vaikka tässä Itä-Suomen alueella jokainen ymmärretään vaikka maanpuolustuksellisesti, että kun puhutaan tuolta Kaakon kulmalta tuonne Kainuun rajalle asti, että miten tärkeä alue tämä on, ja sitten kun mietitään tämän valmiusrakentamisen tarpeita, niin ne on valtavat, ja Ja tässä on hienoa, että meillä on tämä alueorganisaatio, joka on tunnistettu tämän valmiusrakentamisen tärkeys menneinäkin vuosikymmeninä, jolloin oli erilainen turvallisuuspoliittinen tilanne. Että tämä kannattaa näin organisoida. Kannattaa säilyttää se alueellinen osaaminen. Nyt sillä todellakin on tarvetta, koska työmäärähän lisääntyy koko ajan. Koko ajan tehdään enemmän ja nyt halutaan kasvattaa sitä. rakennuspuolen roolia myös muihin viranomaisiin päin. Eli ei riitä se, että meillä on hieno valmius rakentamisen kuvio puolustusvoimille. Tiedetään, miten se toimii. Testataan sitä ja laajennetaan sitä sopimuspohjaa. Tarvitaan myös muut viranomaiset testaamaan sitä omaa järjestelmää, ristiinvertailemaan niin, että kun se resurssi poikkeusolojen toimintaan on siellä yrityksissä, että kaikki viranomaiset saisi rehellisesti ja oikein ja todennetusti varattua ne resurssit sieltä yrityksistä, mitä ne omaan siellä lakisääteisessä ja varautumisvelvoitteisessa tarvitsee. Siinä on vielä paljon kehittämistä, mutta on hienoa huomata myös viranomaiskentässä tämän asian kehittymistä, että herätään siihen, että tätä pitää oikeasti testata yhteistyössä yritysten kanssa, mitä rakennuspuoli omissa harjoituksissaan tekee.

SPEAKER_00 [00:12:15]: Tämähän oli, muistelen joskus 2000-luvun alkuvuosia esimerkiksi, ei vielä puhuttu tämmöisestä ikään kuin sopimusvarautumisesta kovinkaan paljon, niin tuntui, että se ei ollut ihan hallussa se, että millä tavalla erilaiset vaikka kuljetustoiminnat tai logistiikka-asiat olisi varmistettu. Tässä on sitten menty ilmeisesti aika paljon eteenpäin.

SPEAKER_01 [00:12:46]: On menty eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä siinä, että jos katsotaan nyt meidän ainoa todellisen uhkan, eli Venäjän tapaa vaikuttaa syvälle koko yhteiskuntaan, niin kyllä meidän täytyy miettiä se, että vaikka meidän vesihuoltoa, että miten me turvataan meidän vesihuollon toimivuus, koska todennäköisesti se on kuitenkin niitä ensimmäisiä kohteita. Se varautuminen on paljon sitä, että tehdään sitä mutta myös testataan ja varmistetaan, että meillä on aidosti oikeasti se resurssi ja mielellään vielä koulutettu resurssi sitten niihin lakisääteisiin velvoitteisiin. Ei riitä, että sitä tehdään vain viranomaisten kesken virtuaalipelinä. Vaan nimenomaan se, mitä rakennuspuoli tekee ja missä rakennuspuoli auttaa, on tuoda ne yritykset ja se resurssi mukaan siihen harjoituskuvioon. Meidän harjoituksissa on aina yritykset mukana yhdessä viranomaisten kanssa harjoittelemassa sitä käytännön tekemistä. Miten se tehdään, miten se resurssoidaan. mainitsemasi logistiset virrat, että se yksi kuorma-auto ei ole sitten kaikkien viranomaisten käytössä ja sitten vielä varattu puolustusvoimien valmiusrakentamiseen, vaan että se olisi oikeasti kohdennettu ja me tiedetään, että mistä me saadaan se resurssi, mikä me tarvitaan meidän lakisääteisen velvoitteen hoitoon.

SPEAKER_00 [00:14:04]: Ja tämähän vaatii sitten kaiken kaikkiaan tietynlaista tämmöistä vähän niin kuin asennemuutostakin sitä, että halutaan olla mukana ja ymmärretään se oma osa siinä kokonaisuudessa. Se ei varmaan ole ihan yksinkertaista. Me paljon puhutaan aina siitä, että yrityksen tärkein tehtävä on saada sinne viivan alle sitä voittoa, niin kuin tietysti jonkin, että pysytään hengissä, mutta se vaatii myös tämmöistä tietynlaista yhteiskuntavastuuta sitten.

SPEAKER_01 [00:14:37]: Juuri näin. Ja se hyöty yrityksille tulee nimenomaan sieltä sen yhteiskuntavastuun kautta ja niiden verkostojen kautta, joissa voi olla tätä yhteiskuntaa rakentamassa ja turvaamassa. Nostin todella tärkeän asian esille, koska eihän yrityksillä ole lakisääteistä varautumisvelvoitetta. Heillä ei ole velvoitetta siihen, että täytyy varautua poikkeusoloihin. Se velvoite on viranomaisella. Ja nimenomaan tähän nyt tarvitaan tämä meidän sopimuksellisen varautumisen kuvio ja se yritysten vapaaehtoinen sitoutuminen siihen, että he ovat mukana siinä organisaatiossa valmiina antamaan sitä omaa resurssiaan, ei ilmaiseksi, mutta ei missään nimessä bisnesmielessä. Sanoit ihan oikean asian, eli bisnestähän tämä ei ole, mutta… syntyvät kulut korvataan. Eli tässä ollaan mukana todella tärkeissä asioissa, ja on hienoa huomata, että yhä laajeneva yritysjoukko on valmiina tulemaan mukaan tähän näin ja harjoittelemaan ainakin meillä ympäri Itä-Suomen.

SPEAKER_00 [00:15:45]: Tässä meidän kokonaisturvallisuuden klusterikehittämisessä, niin tässä nimenomaan ajatellaan niin, että tämä kokonaisturvallisuus ajattelu mukanaan tuo myös sitä, että elinkeinotoiminta ja elinvoima sitä kautta lisääntyy. Tässä ehkä on puhuttu juuri tästä osallisuudesta myös varmaan yritysten omasta jatkuvuudenhallinnasta, mutta sitten pidän tärkeänä, että ajatellaan myös sitä, että tästä myös syntyy tietyllä tavalla myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia sinne rakennusalalle.

SPEAKER_01 [00:16:29]: Juuri näin.

SPEAKER_00 [00:16:31]: Miten tämä näyttäytyy siellä?

SPEAKER_01 [00:16:34]: Se näyttäytyy juuri noin. Me ei halua uskoa, että se on juuri tuolla tavalla, että Jos katsoo, miten syvissä taloudellisissa haasteissa me täällä Itä-Suomessa rautaisiripun takana ollaan tällä hetkellä, niin me ei ole nähtävä niitä mahdollisuuksia. Me ei ole nähtävä tässä se mahdollisuus. Mistä me ollaan kansainvälisesti kuuluisia, on maanpuolustus. Ja juuri tämä alue Suomen kartasta on niiden mainittekojen taustalla. Meillä olisi paljon sellaista vetovoimatekijää. jonka päälle tällä kokonaisturvallisuuden klusterityöllä voitaisiin luoda uusia, mahtavia mahdollisuuksia. Kyllä meidän on pystyttävä puhumaan vaikka puolustusteollisuuden mahdollisuuksista. Tälläkin hetkellä Rissalan investoinnit tarjoavat rakentajille töitä, meidän upea uusi maailma. F-35 tulee ja tarvitsee oman infransa. Se tarjoaa meille rakenteille töitä. Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne tarkoittaa sitä, että meidän on panostettava. Sieltä tulee automaattisesti Itä-Suomeen tänne painopistealueelle investointitarvetta. Mutta meidän on sen lisäksi ajateltava laajemmin just tuolla tavalla, että sun tyntyy uusia mahdollisuuksia. Meidän on se hyödynnettävä, meidän on laajennettava sitä vetovoimaa, luotava uusia avauksia. Meillä on täällä korkeata teknologiaa ja osaamista. Jos katsoo, mihin globaalisti valtavasti rahaa tulevina vuosina, mahdollisesti vuosikymmeninä käytetään, se on maanpuolustus, se on puolustusteollisuus. Meidän järjestelmä nojaa talouteen ja meidän on mietittävä myös tässä muuttuneessa tilanteessa niitä taloudellisia mahdollisuuksia ja nähtävä, että Itä-Suomen kannattaa olla tässä mukana. koska missä me ollaan, me ei siihen voi vaikuttaa, mutta nähdä se myös mahdollisuutena. Ja edelleenkin se ajatus siitä, että me itse turvataan itsemme, mihin tämä suomalainen maanpuolustushenki, kansallistunne on aina nojannut, niin sitä voitaisiin laajentaa vielä siihen, että mehän itse myös tuotetaan se, mitä me täällä tarvitaan, eikä vaan aina osteta sitä korkeaa teknologiaa kallilla muualta.

SPEAKER_00 [00:18:48]: Aivan. Tämähän tämä NATO-jäsenyys myös tuo uusia ulottuvuuksia. Ja tietysti sitten mainitsit tuon puolustusteollisuuden, sen rinnallahan NATOssa on tämmöinen niin sanottu resilienssitoiminta, eli tämmöiset, mitä sanotaan, seven baseline requirements, jotka pitäisi olla. olla jäsenmaissa huolehdittu niihinhän. Sisältyy juuri energiatuotannon kriittisen infran ja tämän jatkuvuudenhallinnan näkökulmia, että jotenkin sillä tavalla tämä myös avartuu tietyllä tavalla tämä kokonaisturvallisuuden näkymä varmaan myöskin just siellä rakennuspuolella.

SPEAKER_01 [00:19:36]: Kyllä, ja me kehitetään sitä. Korona näytti meille sen varautumisen merkityksen. Se avasi meidän silmiä siihen, että meillä todellakin on oltava varmuusvarastot. Ja nyt me mietitään sitä. Me jatkuvasti, ja yksi rakennuspuolin tehtävä on tuottaa sitä resurssitarvekuvaa, mikä on mahdollisesti se kriittinen tarvike, josta tulee pulaa. Meidän täytyy osata se sanoa ja siihen varautua. Ennakoiden täysinhän myö ei siihen pystytä, mutta me harjoitellaan sitä. Ympäristöministeriö on siinä aktiivinen. Tätä materiaalista varautumista harjoittelee meidän kanssa tänäkin vuonna Itä-Suomessa. Kehitetään sitä, että saadaan se ketju mahdollisimman toimivaksi ja sitä kautta ne varmuusvarastot toimiviksi ja realistisiksi, että meillä on riittävästi hinnojaata pahimman varaa.

SPEAKER_00 [00:20:36]: Kyllä. Miten tämä siinä teidän poolin ja harjoitustoiminnassa ja kaikessa, mitä kuvasit, niin kysymyshän on siinä varautumisesta tulevaisuuden erilaisiin epävarmuuksiin. Ja mehän ei loppujen lopuksi välttämättä tiedetä, minkälaisia on. epävarmuuksia siellä sitten on tulossa, että tämä tavallaan sodan uhka on yksi selkeä, mutta sitten siellä voi tulla monenlaista ympäristökatastrofia. Meillä on tämä ilmastonmuutoksen aiheuttamat ikään kuin omat turvallisuusuhkat. Miten nämä näyttäytyy sitten siinä teidän tavallaan tämmöisessä skenaariotyössä?

SPEAKER_01 [00:21:25]: Ne on osa sitä harjoittelua, eli otetaan mukaan Harjoitteluun. Minä tykkään tästä käytännön miehenä rakenteena, tästä käytännön harjoittelusta. Totta kai tämä abstrakti kuvio tässä varautumisessa on äärimmäisen tärkeä, mutta sitten se, että sitä käytännössä harjoitellaan, se on ihan case-esimerkkeinä siellä meidän harjoituksissa, että miten varaudutaan. Nyt minulla katkesi ajatus. Mikä se oli se kysymys?

SPEAKER_00 [00:21:55]: Eli erilaisiin uhkiin ilmastonmuutoksen ja tämmöisiin muihin epävarmuuksiin, että millä tavalla se näkyy siinä skenaariotyössä ja harjoittelussa.

SPEAKER_01 [00:22:08]: Ja sen varautumisen lisäksi mä haluan nostaa sen kehitysnäkökulman esille. Eli tuo, mitä puhuit, se on sitä kokonaiskehitystä, jossa meidän on oltava mukana. Ja mie näen, että se varautuminen luo sitä kehitystä, välttämätöntä kehitystä. Me samalla varaudutaan. Siihen, mitä ei voi tietää, mitä sieltä tulee, miten tämä muuttuva ilmasto-olosuhde, alati muuttuva yhteiskunta tarpeineen, miten se meitä haastaa. Mutta kun me mahdollisimman tehokkaasti, läpinäkyvästi yhteistoiminnassa laaja-alaisesti keskenämme harjoitellaan, me luodaan samalla sitä kehitystä, jolla me vastataan niihin tuleviin haasteisiin. Ei se harjoittelematta onnistu eikä varautumatta rakennu, vaan siinä laaja-alassa yhteistyössä. Me rakennetaan se puskuri ja meillä löytyy sitten sieltä se joku keino, jota me ollaan edes läheltä liipattu, että no hei, tämä tulviin varautuminen, jota tulvasuojausta ollaan paljon harjoiteltu, että Sitä voidaan vaikka isoissa myrskyissä hyödyntää. Meillä on semmoisia mekaanismeja. Meillä on testattuja tuotteita. Näillä voidaan soveltaa. Näillä voidaan rakentaa sitä suojaa. Myös sitä muuttuvaa ilmastolosuhdetta vastaan. Vähän niin kuin puolivahingossa. Meillä on uskoa. Kun tehdään paljon ja tehdään sitä yhteistyötä, niin löydetään ratkaisuja myös siihen tuntemattomaan tulevaisuuteen, joka on meitä kaikkia askarrut.

SPEAKER_00 [00:23:44]: Miten sitten, kun ajatellaan niin, että varautuminen poikkeusoloihinkin perustuu siihen, että normaaliolojen toiminnat on huolellisesti hoidettu, niin välillä sitä miettii, että tämä on kovan digitalisaatio- ja teknologiakehityksen siivittämää tämä uusi rakentamistoimintaan. Miten siitä huolehditaan, että kaikki nämä systeemit sitten olisi riittävän resilienttejä myöskin yllättävissä tilanteissa?

SPEAKER_01 [00:24:15]: Olin kuulevinaan kysymyksissä kyberturvallisuuden näkökulmaa, eli olet aivan oikeassa. Meidän järjestelmät ovat koko ajan enemmän datan varassa. Data ohjaa ja data liikkuu. Se tekee meidän elämästä helpompaa, läpinäkyvämpää, mutta valitettavasti se tekee myös meidän elämästä haavoittuvampaa. Kyllähän yksi suosituimpia tietomurtojen kohteita on ollut esimerkiksi kiinteistö- ja automaatiojärjestelmät. Ja sen takia niihin onkin varauduttu. Ollaan kehitetty kyberturvallisuuden malli ja meillä on projekti siihen, joka edelleen jatkuu. Ollaan herätty tähän merkittävän turvallisuusuhkaan. Meidän on suojattava meidän järjestelmät entistä tehokkaammin. Se tarkoittaa sitä, että ihan tavalliset kiinteistön osakeyhtiöt on suojattava järjestelmää. tietomurtoja vastaan. Se data, joka meidän rakennettu ympäristö ohjaa, on oltava suojaluokiteltua sillä tavalla, että siihen ei pääse kukaan haitallisesti käsiksi. On piettävä kuitenkin mielessä se entäs jos strategia, että sitten kuitenkin ne yksinkertaiset varmasti toimivat ratkaisut, niin kuin ne tulisivat siellä kodeissa, niin onhan ne tässä myös kriisiytyneen energian hinnan aikana olleet kultaakin arvokkaampia, kun niillä on niitä kilowatteja saatu tuotettua. Eli ei mennä täysin sähkön varaan, täysin automaation varaan, vaan mietitään aina myös sitä, että no entäs jos Meille tulee katkos, miten me voidaan ajaa näitä meidän rakennuksia, turvata sitä lämpöä ja vettä myös poikkeusolosuhteissa. Tämä on tosi tärkeintä.

SPEAKER_00 [00:26:08]: Tämä varmaan vaatii tai avaa myös mahdollisuuksia uusille osaamistarpeille, eli uusille liiketoimintamalleille ja kehittämiselle tässä alalla.

SPEAKER_01 [00:26:23]: Kyllä, kiinteistöhuoltajien osaamistarve kasvaa valtavaa vauhtia koko ajan. Meidän rakennukset on yhä teknisesti monimutkaisempia ja sitä kautta koulutustarvetta esiintyy joka tasolla. Tässä on myös viesti sinne rakentajille päin näinä aikoina, kun meillä on pikkusen vähemmän töitä. Nyt kannattaisi kovasti palata. opiskella ja kouluttautua. Yritysten pitää huoli siitä oman henkilökuntansa osaamisesta ja sitten myös jokaisen yksilön miettiä sitä, että kun tämä yhteiskunta muuttuu, niin meidän yksilöiden on pystyttävä muuttumaan siinä mukana. Joka päivä on hieno mahdollisuus oppia jotain uutta ja sitä kautta myös varautua siihen tulevaisuuden varaan.

SPEAKER_00 [00:27:10]: Miten tämä koulutusjärjestelmä ja osaamisen kehittäminen pysyy tässä matkassa?

SPEAKER_01 [00:27:17]: Yhteistyöllä, sillä vuoropuhelulla, elinkeinoelämän, työelämän, oppilaitosten, viranomaisten, kaikkien tämän yhteiskunnan vuorovaikutuksella, sillä että me ollaan valmiina palvelemaan toinen toisiamme. Tykkään siitä sloganista, että suurimmat meistä ovat palvelijoita. Meidän täytyy tunnistaa ne tarpeet ja vastata niihin mahdollisimman nopeasti. Annan oppilaitoksille kiitosta siitä, että oppilaitoksilla on tänä päivänä sitä reagointikykyä elinkeinoelämän tarpeisiin. On kykyä luoda uutta koulutusta, uusia koulutusmalleja, tarjota sitä monipuolisesti eri elämäntilanteisiin, eri tarpeisiin, eri pituista. On osa tutkintoa, koko tutkintoa, on iltaopiskelua, päiväopiskelua, on verkko-opetusta, on läsnäopetusta. Meillä on yhä monipuolistuvat tavat siihen koulutukseen ja ne on kaikki osa tätä palettia, jolla myös tätä varautumista kehitetään. Eli ei ole yhtä oikeata viisasten kiveä, vaan on paletti erilaisia työkaluja, joita monipuolisesti käyttämällä löytyy se oikea työkalu, vaikka nyt sitten siihen kouluttautumisen ja osaamisen kehittämiseen.

SPEAKER_00 [00:28:41]: Miten se rakennusala ei näyttäydy aina semmoisena kauhean moniarvoisena ja tämmöisenä avoimena uudelleen ja työympäristönä? Miten se kehittyy tässä?

SPEAKER_01 [00:28:56]: Onneksi sekin kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Meillä on iso sukupolvenvaihdos menossa. Meillä on entistä enemmän nuoria johtajia. Y-sykupolvi ottaa vastuuta. Se näkyy siinä, että tehdään avoimemmin yhteistyötä. Kysymällä johtaminen lisääntyy. Ei lähdetäkään siitä, että minun tarvitsisi tietää kaikki, vaan osataan kysyä, että kuka tietäisi tämän paremmin. Tehdään yhteistyötä, ollaan joukkuepelaajia tavallaan luonnostaan. Sillä tavalla se rakennusalakin kehittyy. Totta kai, olet aivan oikeassa. Meillä on sitä kehitysvastaisuutta ja me haluttaisiin tehdä asiat niin kuin on ennenkin tehty. Mutta onneksi meillä on kärkiyrityksiä, jotka näyttää suuntaa. Ne näyttää, miten siistejä ja turvallisia työmaat tänä päivänä voi olla. Niiden avulla, niiden tietoa esimerkkiä levittämällä. Ja muutkin tulee perässä, koska eihän se rakentaja voi olla huonompi kuin naapuri, vaan sen täytyy olla se kovin ja paras rakentaja. Se on hieno mentaliteetti ja Uskotaan sitä kautta, että meidän alakin kehittyy koko ajan läpinäkyvämpää, laadukkaampaa ja turvallisempaa suuntaa.

SPEAKER_00 [00:30:12]: Miten me rakennetaan tätä kokonaisturvallisuuden klusteria koko Itä-Suomen tarpeisiin? Tuossa hyvin kuvasit, että teidän poolitoiminta tosiaan ulottuu sieltä Kainuusta tuonne Kymenlaakson rannikolle asti. Meillä Suomessa ollaan aika tämmöisiä vähän niin kuin Nurkkakuntaisia yhteistyö ei ole aina sellainen, mikä on helppoa. Vähän kilpaillaan, että jos sinulla on jotakin, niin se on minulta pois. Miten sinä näet rakennusalan näkökulmasta tämän kehitysnäkymät tämän yhteistyön kannalta?

SPEAKER_01 [00:30:52]: Rakentajat on tottunut liikkumaan. Rakentajat on tässä suhteessa esimerkillisiä. Meitä ei ne maakuntarajat ole koskaan pidätelleet. Me ollaan totuttu menemään sinne, missä se työ on. Meillä on järjestelmä siihen. Me oikeastaan näytetään mallia muulle yhteiskunnalle. Kyllä me mietitään yhteiskunnan rakenteita ja yhteiskunnan haasteita. Vaikka nämä maakuntarajat tällä hetkellä näyttäytyy kovin pieninä ja kapeina. Meidän pitäisi ajatella isommin. Vaikka tämä Itä-Suomi Minä puhun Itä-Suomesta kuuden maakunnan, Kainuun, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteenliittymänä. Meidän pitäisi nähdä nimenomaan asiat isommin ja tehdä enemmän yhteistyötä. Vaikka meidän maakunnat ovat autonomisia, niin siitä huolimatta se kestävä tulevaisuus on sitä yhteistyötä ja yhteistyötä. Pitäisi nähdä maakuntien kesken ihan samoin kuin meidän ihmisten kesken, että mitä me voidaan tehdä toinen toisillemme. Me kaikki voidaan opettaa, antaa jotain toisillemme ja sitä kautta me voitaisiin tulla toisemme puoleen väliin vastaan. Tämmöinen pariterapeutin kannustus samalla tässä näet, että yhteistyö on sitä, että tullaan puoleen väliin toisemme vastaan. Sieltä se löytyy sitten se nurkkakuntaisuuden purku. Sitähän meillä kaikilla on, että onhan meillä kaikilla ihmisillä sitä paljastumisen pelkoa. Ja haluttaisiin tehdä vaan samanlaisten ihmisten kanssa yhteistyötä, kun meidän pitäisi tehdä yhteistyötä niitä meitä eniten ärsyttävien ihmisten kanssa, koska niillä on kaikkein sitä eniten meille opetettavaa. Sama se on tässä kehityksessä, että mentäisiin toisiamme kohti ja opeteltaisiin ja ihmeteltaisiin yhdessä. Ja tämä pieni piskuinen kansakunta Suomi, joka on maailmankartalla mallikelpoinen, säilyisi semmoisena tulevaisuudessakin.

SPEAKER_00 [00:32:52]: Tuossa kuulosti olevan aika hyvä kysymys. ohjennoida siihen, että millä tavalla Itä-Suomen resilienssiä tässä kokonaisturvallisuuden klusteritoiminnassakin voidaan tulevaisuuteen rakentaa ja rakennusala yhtenä tärkeänä tekijänä siinä mukana. Mä luulen, että tässä oli meillä hyvä Antti tämänkertaiseen podcast-lähetykseen ja tosi paljon ja lämpimästi kiitoksia Kimmo Anttonen.

SPEAKER_01 [00:33:20]: Kiitos Harri, että sain olla mukana. Tämä oli todella inspiroiva keskustelu. Kiitos. Kiitos. Ja kaikkea hyvää rakkautta kuulijoille.

[äänite päättyy]

SPEAKER_01 [00:00:00]: Täällä meillä tänään vieraana Ei hätiä mitiä podcastissa on Paula Aikio-Talgreen. Sinä olet yrityselämän tuntija. Kerro vähän tarkemmin.

SPEAKER_00 [00:00:17]: Kiitoksia kysymyksestä ja esittelymahdollisuuksista. Mä oon tällä hetkellä Savoyrittäjän toimitusjohtaja. Ja siinä mielessä työuraani kuitenkin tehnyt bisneksessä, myynnissä, perheyrityksessä, kansainvälisessä kaupassa. Että sitä kautta. Yrittäjyydessä kiinni kuitenkin koko ajan.

SPEAKER_01 [00:00:39]: Tunnet hyvin yrittäjän elämän ja laajemminkin yritystoiminnan lainalaisuudet ja haasteet.

SPEAKER_00 [00:00:47]: Kyllä täytyy sanoa, että ehkä siitä 90-luvun loppupuolelta tähän päivään asti, niin olen aika tiukasti ollut sitten kiinni yrittäjyydessä, paitsi oman työni kautta, mutta myös sitten Suomen yrittäjien luottamushenkilönä olen ollut oikeastaan koko 2000-luvun, ja tämähän on tietenkin ollut sellainen Kiva ja avartava näkökulma siihen, että mitä muutoksia suomalaisessa yrityselämässä ja yrittäjyydessä on tapahtunut 2000-luvulla ja missä me ollaan nyt.

SPEAKER_01 [00:01:19]: Missä me ollaan nyt.

SPEAKER_00 [00:01:21]: Me ollaan ihan selkeästi sellaisessa murrosvaiheessa, joka on aika luontevaa. Koska työelämä on muuttunut, on tullut pätkätöitä ja ihmisten suhtautuminen työhön on muuttunut. Mutta kyllä yrityselämää on kohdannut valtaisa toimialojen murros, asiakkaiden ostokäyttäytymisen murros, globaalit muutokset, arvoketjujen murros. muutokset myöskin, jos ajatellaan sitten kansainvälistä kauppaa. Ja semmoisena ehkä merkille pantavana on se, että työnantajayritysten määrä Suomessa on vähentynyt, että yksinyrittäjän määrä on kasvanut koko ajan tasaisesti viime vuosien aikana, ja sekin on merkki jostain.

SPEAKER_01 [00:02:11]: Joo, eli me tässä voidaan katsoa yrityselämää yrittäjien elämää tämmöisenä myöskin, joka tavallaan heijastelee maailmanmuutoksia ja joutuu sitten niihin reagoimaan?

SPEAKER_00 [00:02:27]: Se on juuri näin, että jos ajatellaan vaikka, että minkälaiset yritykset Suomessa oli, millaisia yrityksiä Suomessa oli sotien jälkeen, miten Suomi rakennettiin tällaiseen raskaaseen teollisuuteen. Tästähän sotakorvauksista me lähdettiin luomaan tätä maata tosiaankin uudelleen, ja sitten tuli ikään kuin semmoinen seisteisempi vaihe, missä oli yritys O, Y, A, B, jotka olivat hyvin samantyyppisiä vielä sanotaan 70-80-luvulla, mutta että nyt sitten nämä globaalit murrokset ovat tehneet sen, ja kansainvälistyminen tehnyt sen, että yrityskenttä on paljon heterogeenisempi, että siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tämä korostaa ehkä sitä muutoksen rajuutta ja etenkin nyt tietysti tällä vuosituhannella.

SPEAKER_01 [00:03:20]: Mehän puhutaan nyt täälläkin tänään kokonaisturvallisuudesta ja olet myös mukana kokonaisturvallisuuden klusterityössä sen ohjausryhmän puheenjohtajana tällä hetkellä ja siinä mielessä katsellaan näitä maailman haasteita Ja jotenkin ajattelen niin, että tämä yrityskentän, esimerkiksi tämä yksin yrittämisen lisääntyminen ja muu, niin myöskin vaikuttaa siihen, miten pystytään tavallaan, tai pystytäänkö mukautumaan maailman eteen tuomiin uusiin epävarmuuksiin, haasteisiin, miltä se mahtaa näyttää.

SPEAKER_00 [00:04:05]: Jos ajatellaan yritystoimintaa toimintana, niin yritykset ja yrittäjät, pomot, ovat tietysti tottuneet siihen, että yritykselle turvallisuus on joka päivä riskien hallintaa. Yrityksissä varmaankin ollaan aidosti havaittu moninaiset muutokset ja nimenomaan riskit. Oikeastaan se on yritykselle ihan niin kuin arkipäivää. Ja jos sitä jotenkin pystyisi avaamaan, niin yritykselle se tarkoittaa mahdollisia henkilöriskejä, avainhenkilöiden sairastuminen, poistuminen, yllättävät muutokset. Se voi tarkoittaa omaisuusriskejä, jotka ovat ehkä tällaisia tyypillisempiä perinteisiä. turvallisuus- ja riskitekijöitä, mutta sitten on asiakasriskit ja on sopimusriskit ja ehkä tällaisena uutena asiana esimerkiksi kyberturvallisuuteen ja tämän tyyppiseen liittyvät jutut, että periaatteessa siis yrityksissä ollaan lähtökohtaisesti kokea varpaillaan, mutta tietysti se, että nämä suuret epävarmuudet on sitten tehnyt sen, että Niihin pitää suhtautua entistäkin vakavammin. Kyllähän me nähtiin nyt tietysti pandemia, mikä on monta kertaa jo käsitelty tässä nyt pari viimeisen vuoden aikana. Sehän oli suuruusluokalta ja lähtökohdiltaan sellainen, että siihen parautuminen ei oikeastaan ollut kondiksessa. Ei Suomessa, mutta ei ollut missään muualla maailmassa. Tämä vain osoituksena, että yhä uudemmat… Riskit tulevat yritysten arkipäivään. Kaikelta on mahdotonta suojautua, mutta tietysti näitä riskejä oppii myös hallitsemaan. Ja tietysti pystyy kyllä varautumaan. Siinä mielessä sanoisin, että yritykset ovat lähtökohtaisesti aika hyvin varautuneita esimerkiksi turvallisuushaasteisiin ja muihin, mitkä ovat tulleet Venäjän hyökkäyssodan myötä.

[00:06:21]: Joo.

SPEAKER_01 [00:06:23]: Mehän usein tavallaan tämmöinen ihminen, joka ei ole yritystoiminnassa, näkee tietyllä tavalla yrityksestä vain sen ikään kuin liiketoimintariskin. Ja sitä ei ehkä hahmota, että mitä kaikkea muuta tämä jatkuvuudenhallinta ja varautuminen sitten edellyttää.

SPEAKER_00 [00:06:43]: Se on juuri näin ja tosiaankin sellainen muutos ehkä sellaisista perinteisistä riskeistä, joihin yritykset ovat aiemmin varautuneet vakuutuksilla ja erilaisilla järjestelyillä. Ne toki ovat säilyneet semmoisenaan, mutta sitten nimenomaan tällaiset uudet riskit, että Pystyykö yrityksen toiminta jatkumaan häiriöttä, jos tapahtuu X-asia? Ja miten nopeasti me B pystymme fiksaamaan yritystoiminnan taas vaiteelle ja niin edelleen?

SPEAKER_01 [00:07:19]: Joo, kerran puhuin jonkun pitkän linjan vakuutusalan henkilönkin kanssa riskeistä ja turvallisuudesta, ja sitten hän vaan tokasi, että niin, että eihän ole… niin kuin liiketoimintaa tavallaan, ei voi olla yritystoimintaa ilman riskiä, että tietyllä tavalla siinä on myös se osa sitä tavallaan yritysten keskinäistä kilpailua myös se, että kuka osaa parhaiten sitten hallita niitä liiketoimintariskejä ja sillä tavalla vähän niin kuin pääsee voittajan puolelle.

SPEAKER_00 [00:07:58]: Suomen kielessä on sellainen kiva sana kuin riskibisnes, jos oikeastaan voi ajatella, että kaikki yritystoiminta, liiketoiminta on tietynlailla riskibisnestä ja tietysti tätä taustaa vasten, niin Aika usein tai entistä aikaa on ainakin etsitty sellaisia stereotypioita, että minkälaiset ihmiset ylipäätänsä lähtevät yrittäjiksi, että onko niillä totaalisesti kadonnut kaikki tämmöinen todellisuuden taju vai ovatko he poikkeuksellisen rohkeita tai mikä se on. Mikä se on se tyypillinen tämmöinen yrittäjän ajatusmaailma ja rohkeuden taso. Mutta sanotaanko näin, että yrityksiä on Suomessa valtava määrä ja sanotaan näin, että myös yrittäjiä.

SPEAKER_01 [00:08:47]: Kyllä, joo. Itse ajattelen, että… Ei välttämättä itse asiassa kestäisi hermottikään kuin sitä. Siinähän ollaan kuitenkin koko ajan myös epävarmuuden kanssa tekemisissä. Oliko tämä ratkaisu oikein? Ja tavallaan yrittämisessä tämä, että olet oma herrasi siinä mielessä, niin myös toisaalta vastaat niistä ratkaisuista.

SPEAKER_00 [00:09:11]: Kyllä. Mutta kyllä tietenkin, jos ajattelee sitä, vielä palataan siihen lyhyesti tähän pandemian ja sitten sitä seuranneisiin toimialojen murrokseen ja kaikenlaisiin epävarmuuksiin, niin hyvin moni yrittäjä sanoo minulle sitten Venäjän hyökkäyssodan alettua, että nyt ei enää. Nyt ei enää oikeastaan hämmästytä mitään. Toisaalta sitten taas myös yksilöt, kyllähän me ihmisinä ja suomalaisinakin olemme sillä lailla nyt karaistuneet, jos sitä termiä käytetään. Se vaan todentaa sen, että tiettyyn pisteeseen asti, Valtiot, kansakunnat, yritykset ja ihmiset pystyvät varautumaan, mutta sitten voi kuitenkin tapahtua jotain yllättävää. Silloin mitataan ehkä se, mikä on yksilön kantti ja mikä on myös yrityksen resilienssi. Mutta kyllä todella kovaa pressiä monet kymmenet tuhannet yritykset on nyt käyneet. Ja silti he menevät aamulla töihin ja yritystoiminta alkaa pyöriä. Ja ehkä sitten koko ajan sitten pinnalla on kuitenkin se usko, että kyllä tästä selvitään. Ja huominen päivä on parempi. Näin ajattelen.

SPEAKER_01 [00:10:30]: Ja tämähän on… Todella olennaista. Puhutaan tässä kokonaisturvallisuuden klusterista täällä Pohjois-Savossa, niin ajatus on juuri se, että tämä on elinvoimaa lisäävä. Kyllä. Kokonaisuus ja silloin tavallaan se juuri ajatus lähtee siitä, että se luo uusia mahdollisuuksia, uutta myöskin tavallaan uskoa siihen liiketoimintaan ja sen kehittämiseen. Ja tietysti me ajatellaan myös niin, että tämä kokonaisturvallisuus kaikkine puolineen myös loisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia itsessään.

SPEAKER_00 [00:11:12]: Jos sitä ajattelee, niin sanoisin, että yritykset ovat siinä aika hyviä. Yritykset ovat ensinnäkin tottuneet verkostoitumaan. Ne ovat tottuneet katsomaan myös oman kuplansa ulkopuolelle. yritysten on pitänyt vuosikymmenten aikana tehdä yhteistyötä viranomaisten, lainkirjaimien, asiakkaiden toiveiden, oman henkilöstön toiveiden ja kehityskohteiden kanssa. Eli se skaala, millä yritykset katsovat tätä maailmaa, niin se on mun mielestä aika erinomainen lähtökohta. Ja siksi mä sanoisin näin, että yritykset ja Ja elinkeinoelämä on juuri kokonaisturvallisuudelle erittäin hyvä kumppani. Siinä on valmiiksi sellaisia totuuttia ja koeteltuja toimintamalleja. Että hei, emme pärjää täällä yksin, että me tarvitsemme tätä yhteistyötä. Sun kanssa me tehdään tätä juttua, sun kanssa me tehdään tota hommaa ja me otetaan tämä kokonaisuus huomioon. Ja tämä on mun mielestä se, miksi yritysten merkitys tässä kokonaisturvallisuusajattelussa on hirveän tärkeä.

SPEAKER_01 [00:12:29]: Ja siinä katsannossa silloin tavallaan yritykset ja yrittäjät olisi myös tämmöinen toimija, joka jotenkin myös välittää niitä tarpeita, joita esimerkiksi viranomaiset pystyy tunnistamaan, minkälainen tämä toimintaympäristön muutos on, ja myös sitten tavallaan kuluttajille ja asukkaille.

SPEAKER_00 [00:12:51]: Kyllä ja yritykset ovat mun mielestä ratkaisukeskeisiä. Aina koitetaan hakea polku A ja sitten jos ei se vedä, niin sitten pitää olla plan B. Ja sitten pitää olla plan C. Eli että tunnustellaan, haetaan maaperää, etsitään ratkaisuja, haetaan erilaisia kumppanuuksia. Ja osataan myös ehkä sanoittaa sitten sitä tahtotilaa tai sitä minne mennään niin sopivalla tavalla. Että siksi mä oikeastaan tässä kehun nyt yrityksiä, koska mä uskon, että nimenomaan tässä tilanteessa, kun ajatellaan, että on paljon niitä epävarmuuksia ja haetaan kumppanuuksia, että miten Suomi-valtiona esimerkiksi, miten me kansakuntana hoidetaan tätä meidän kokonaisturvallisuutta ja mikä rooli milläkin toimiala on, niin mä lähtisin mieluusti kyllä yrityksen kelkkaan, yrittäjän kelkkaan, koska sieltä löytyy sitten niitä ja myöskin nopeita ratkaisuja. Nopeita ratkaisuja vaaditaan silloin, kun tapahtuu suuria muutoksia, joita ei ole käsikirjassa.

SPEAKER_01 [00:13:57]: Tämä varmaan on sitten, jos ajatellaan näitä haasteita, niin se, että pieniä yrityksiä, yksinyrittämistä ja sitten se, että kun reagoidaan muutoksiin tässä toimintaympäristössä ja sitten, että saataisiin niitä uusia potentiaaleja käyttöön, niin sehän vaatii sitten kehityspanoksia.

SPEAKER_00 [00:14:18]: Kyllä, juuri näin.

SPEAKER_01 [00:14:20]: Puhutaan paljon tästä TKI eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta ja että siihen pitäisi panostaa, mutta miten se arjessa tapahtuu? Miten me saataisiin sitä esimerkiksi tälle kokonaisturvallisuuden haasteisiin vastaamiseen liikkeelle?

SPEAKER_00 [00:14:43]: Sitä täytyy miettiä. Varmaan siihen yhteistyöhön täytyy miettiä sellainen jonkinlainen tai suunnitella jonkinlainen toimintamalli. Mutta lähtökohtaisesti, jos ajatellaan, että miten yrityksissä innovaatiot ja tuotekehitys ja tällaiset lähtee etenemään, niin polkuja on tietenkin mahdollisuuksia monia. joko painetta tulee asiakkailta tai sitten kyseessä on yrityksen itse havainnoima puute tai ongelma, tai sitten ulkopuolelta tulee joku impulssi, että tätä kyseistä varmaan teknistä asiaa tai lainsäädännön vuoksi tätä yksittäistä asiaa täytyy nyt parantaa. Siinä on vähintäänkin kolme sellaista ihan selkeää driveria innovaatio- ja tuotekehitystoiminnalle. Ja nyt sitten jos ajatellaan, että mitä se tarkoittaa kokonaisturvallisuuden kannalta, niin sehän on aivan fantastinen pelikenttä, mikä meillä siitä avautuukaan. Ja ehkä nyt se ensimmäinen vaihe ja tärkeä pointti on se, että me aidosti kyllä verkotamme näitä eri toimijoita nyt tämän kokonaisturvallisuuden ympärille. Itse näen, että se liiketoimintamahdollisuus, mikä sieltä aukenee, niin sehän on lähtökohtaisesti globaalia toimintaa. Se ei ole yksinomaan Suomen sisällä tapahtuvaa toimintaa, vaan tämähän antaa meille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia myös kansainväliseen liiketoimintaan. Koska suomalaiset kuitenkin on ketteriä, nopeita, pragmaattisia, maanläheisiä. Sitten kun me paremmin verkotetaan vielä yrityksiä ja TKI-puolta, niin me voidaan olla aivan world champions.

[00:16:25]: Kyllä.

SPEAKER_01 [00:16:28]: Tämähän siinä vaatii tämmöistä, mitä me ehkä juuri tässä klusteriajattelussa, tässä kokonaisturvallisuuden klusterissa ajatellaan, että me synnytetään tämmöistä pysyvää verkottumista, missä on jotenkin luontevasti mukana hallinto, myös nämä meidän turvallisuusviranomaiset, sitten tutkimus, sitten meidän oppilaitokset, erilaiset TKI-toimijat, jotka tavallaan pystyvät hahmottamaan sitä muuttuvaa tilannekuvaa. Tämähän on tietynlainen ajatuskumous, kun me ollaan puhuttu näissä podcasteissa paljon siitä, että meidän turvallisuusajatus on helposti sellainen aika kapea, että on joku viranomainen ja turvallisuusviranomainen, joka pitää huolen turvallisuudesta ja sitten muu on muuta, mutta tämä kokonaisturvallisuus tuo sen tämmöiseksi, että sitä pitää yhdessä tehdä ja yhdessä omistaa niitä erilaisia haavoittuvuuksia, kehittämistarpeita ja sellaisia asioita, mitkä nimenomaan vaatii yhteistä monialaista osaamista ja ratkaisuja.

SPEAKER_00 [00:17:43]: Se on juuri näin ja sehän tässä asiassa on innostavaa. Niin kuin juuri sanoit, että tämä turvallisuus käsitettää vaikka puolustus tai puolustusteollisuus tai sotilaallinen puolustus tai mitä tahansa. Sehän on ollut tämmöinen… pienten piirien asiantuntemusta ja emmehän me kansalaisina tai yrityksinä ole ajatelleet, että se olisi yhtäkkiä meidän kaikkien arkipäivää ja myös osa sitä liiketoimintaa. Me joudutaan vähän varmaan vielä juppaamaan sitä. ja nimenomaan siltä kantilta, että kokonaisturvallisuus tulee tarjoamaan monipuolisesti tosiaankin näitä liiketoimintamahdollisuuksia, mahdollisuuksia tuotekehitykseen, uusinlaisen tapaan viestiä, kommunikoida, tehdä asioita ja luoda turvallisuutta. Ja se on tässä tilanteessa se kiinnostava juttu. Ja väittäisin näin, että pienet notkeat kansakunnat, niin kuin esimerkiksi Suomi tai vaikka Ruotsi on, niin uskoisin, että me kykenemme siihen.

SPEAKER_01 [00:19:03]: Kyllä. Tässä on tämä, NATOhan on ollut tämmöinen meidän, sehän on yksi osa tätä meidän uutta toimintaympäristöä, ja siihenhän paljon tavallaan Vaikka sanoit, että Suomi on ketterä ja notkea ja kaikkea paljon on, mutta meillä on myös vähän semmoinen, että nyt joku tulisi ja kertoisi, että miten pitikään nyt tehdä. Ja missä olikaan se yksi ikään kuin ratkaisu, minkä perään sitten lähdetään. Ja nyt se todellisuus on tässä NATO-kontekstissa on se, että kyse on itse asiassa uudesta tavallaan laajasta kansainvälisten asiakkaiden, potentiaalisten asiakkaiden verkostosta. joka pitäisi pystyä ottamaan haltuun, ja silloinhan se haaste on sama kuin meidän muussakin yritystoiminnan kansainvälistymisessä, eli aktiivinen markkinointi, verkottuminen.

SPEAKER_00 [00:19:55]: Se on juuri näin, ja en nyt ihan päivittäin, mutta saan viikoittain kyselyjä nyt, että miten me päästään toimitaamaan Natolle palveluita tai tuotteita. Me halutaan NATO-asiakkaaksi. Näinhän se toki ei mene, koska NATO ei lähetä laskua. Se ei lähetä laskua. Mutta se, että mitä kaikkea se NATO-jäsenyys ja ylipäätänsä siihen verkostoon, Suomen NATO-jäsenyys ja siihen verkostoon pääseminen vaatii, niin se on kyllä hyvin raadollista bisnestä siis. Siinä täytyy todella tehdä erittäin napakasti, kristallisoida oma tuotteensa ja oma osaamisensa ja tiivistää. Me mennään aivan sellaisiin perusasioihin, miten myyt hyvän tuotteesi ulkomaiselle vaativalle ostealle. Näinhän se täytyy ajatella. Ja koska Nato kiinnostaa muitakin kuin suomalaisia yrityksiä elinkeinoelämään, niin siellä voi arvata, että siellä on tunkua. Eli sanoisin näin, että suhteessa Naton tuomiin liikemahdollisuuksiin meidän täytyy ihan heti alussa mennä levelille viisi. Eli todella miettiä se ammattimaisesti se meidän oma osaamisemme. Ja Todella tehdä sitten tiukasti töitä, mutta jahka sä sitten olet ikään kuin siellä shopping listillä, Naton tämä private sector dialogue esimerkiksi, niin siellähän on sitten maailmanluokan mahdollisuudet aukea myös suomalaisille yrityksille, ja nehän voivat olla erittäin kapeita nischejä.

SPEAKER_01 [00:21:35]: Kyllä, joo. Toisaalta sitten meillä on menossa hyvin aktiivinen EU-tason puolustusteollisuustrategian rakentaminen ja ikään kuin ohjelmatyö, ja sehän tähtää siihen erityisesti, että eri maat tekevät yhteistyötä. Ja siinä on myös juuri näitä, että sulla pitää myös olla ne toiset maat kumppanina, ja niistä löytää näitä, että ehkä tämä on juuri Juuri myös se yksi tärkeä haaste ja tavoite löytää niitä eri maiden kumppaneita myös suomalaisille yrityksille.

SPEAKER_00 [00:22:15]: Joo, olet aivan oikeassa. Aivan hiljattain oli A-studioissa tätä asiaa. Asiaa tuotiin ihan selkeästi esille. Kyllähän tässä Euroopassakin ja EUn sisällä tässä harjoitellaan. Sitten kysymys on tietysti myös tästä mahdollisesta tai tulevasta puolustusrahastosta ja ylipäätänsä juuri siitä strategiasta, että millä tässä mennään eteenpäin. Ja tietysti kysymys myös siitä rahoituksesta, kun ajatellaan sitten jo EU-tasoa. Ei Eurooppa, ei Suomi, emme oltu ihan varustautuneita eurooppalaiseen sotaan. Ja se näkyy nyt kyllä tämänhetkisessä keskustelussa. Vaikka todetaan yhdellä suulla se, että nyt siihen puolustukseen, yhtenäisen puolustukseen ja sitten sellaiseen yhteisvastuullisuuteen täytyy satsata, että se on vähintäänkin järkevää, niin siihen emme ole myöskään EU-ssa sillä lailla varautuneita. Nyt pohditaan, tuleeko puolustuskomissaari EU-hun. Varmasti tuleekin. Mutta se vaan osoituksena, että aika äkkiä nämä tilanteet ovat meille tulleet. Eikä siinä annettu armoa, eikä pitkää sopeutumisaikaa, kymmenen vuoden sopeutumisaikaa myöskään EUlle. Meillä on oven takana kuitenkin eurooppalainen sota.

SPEAKER_01 [00:23:43]: Kyllä. Ja toisaalta sitten, mitä mielellään kanssa… tai pidän tärkeänä tuoda tähän mukaan, niin on tämä ikään kuin muu ulottuvuus, mikä muun muassa tulee Naton toiminnassa selvästi näkyviin, eli tämä resilienssi, eli yhteiskunnan, ja mitä me Suomessa sanotaan, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen tavoitteet, ja siihen liittyvä iso… tekemisen haaste. Nato on nämä seven baseline requirements, jotka asettaa vaatimuksia Natomaille, että pitäisi olla nämä tietyt osat ja kohdat, eli infra, vesi, ruoka, energia, näin edespäin, kunnossa. että ollaan sillä tasolla, kun ikään kuin jäsenmaan varautumisen kuuluu olla. Ja näähän on myös semmoisia, että näihin varsinkaan ei ikään kuin Taas rahoitusta ole, kun NATO ei ole rahoitusjärjestelmä. Ja nyt meidän pitäisi osata sitten myös esimerkiksi täällä alueella ottaa siitä itsellemme vastuuta, että me myös haetaan EU-rahoitusta. Hyödynnetään sitä rahoitusta. Tämä on ollut vahva viesti täältä meidän Suomen eurooppalaisista edustustoista ja muista, että tässä pitää olla aktiivinen.

SPEAKER_00 [00:25:21]: Kyllä. Jos tässä vertaa vaikka Suomea ja Ruotsia, niin monella aspektilla Suomihan on lähtökohtaisesti ollut paremmin varustautunut kaikenlaisiin häiriöihin. Puolustus on ollut aivan eri tasolla kuin Ruotsissa. Olen jonkin verran seurannut ruotsalaista kirjoittelua ja mediaa. Kyllä siellä on ollut jännä piirre havaittavissa, että ensimmäisen kertaan varmaan 200 vuoteen Ruotsissa on jonkinlainen hätä siinä mielessä, että heillä ei olekaan palikat kasassa. Kyllähän Suomessa on ollut hirveän hyvin tätä huoltovarmuusinfraa. Me nähtiin se jo pandemian aikana ja muutoinkin. Se on ehkä meidän DNAssa, että me ollaan oltu jotenkin valmiusasemissa. Mutta nyt sitten, kun Ruotsi on Naton jäsen, niin voisin vaikka veikata, että siellä ollaan ohitettu jo lähtökuopat. Esimerkiksi suhteessa tähän rahoituksen hankintaan, niin pelkään, että Svenssonit on jo siellä kolkuttelemassa niitä rahasäkkiä Euroopassa. He lähtivät takamatkalta ja kirivät rinnalle ihan fine, mutta kyllähän tietenkin… niin meidän pitää ottaa semmoinen vähän nyt ruotsalainen myynti ja kansainvälisen tyypin asenne, ja sillä asenteella lähteä sitten muun muassa näihin EU-rahoituslähteisiin. Siellä voi käyttää kyynärpää tekniikkaakin ihan hyvin suomalaisetkin.

SPEAKER_01 [00:26:53]: Niin, olen itse ajatellut tätä tällainen positiivisena, että on hienoa, että meillä on ruotsalaiset kirittäjänä.

SPEAKER_00 [00:26:59]: Kyllä se näin on. Se on jännä asia muista vuoden takaisestikin, koska toinen koti on Torniossa. Se oli aika hämmentävääkin seurata sitä asiaa. Ruotsissa sitä aitoa ikään kuin hätäännystä ja hermostuneisuutta, että se tuli heille ihan todella taivaalta, että heidän aiemmat turvallisuuspoliittiset kannanottonsa eivät olleetkaan enää valideja, että tässä tosiaankin pitää alkaa tekemään jotain. Kyllä sitten suomalaista lämmitti, että ne kuitenkin sanoivat, että kyllähän Suomi meijät ainakin vähän aikaa tässä turvaan ja niin edelleen. Mutta ajat ovat muuttuneet varmaan vuoden takaisin. Mutta hyvä, että olemme molemmat NATO-jäseniä.

SPEAKER_01 [00:27:49]: Ja toki sekin näkymä, että erittäin hyvä ja mukava sitten, että voidaan tehdä ruotsalaisten kanssa yhteistyötä, mikä nyt on muutenkin tässä jo lähtenyt puolustuspuolelle jo hyvinkin liikkeelle. Ja nyt kun tosiaan seuraa heidän, kun he kehittävät nyt myöskin tätä huoltovarmuusjärjestelmää ja muuta, niin voidaan sitten vaihtaa myös siinä tuota. Ja näin poispäin, että sikäli tämmöinen varmaan hyvä uusi tietynlainen juuri tämä pohjoismainen yhteistyörakenne, ei pelkästään linnake.

SPEAKER_00 [00:28:28]: Se on juuri näin. Tiedän useita pohjoissavonlaisia yrityksiä, jotka ovat puolustusvoimille kehittäneet tuotteita, laitteita tai muuta vastaavaa palvelua. Ruotsin vastinpari on tästä kiinnostunut. Tämähän on hieno tilanne, koska se avaa taas toisenlaista markkinaa. Täytyy vain toivoa, että suomalaiset osaavat myös hinnoitella. Hinnotella tuotteensa ja osaamisensa myös oikein ja sitten jos lähdetään yhteistyöprojekteihin, niin katsotaan, että molemmat voittaa.

SPEAKER_01 [00:29:05]: Ja tässä voin ajatella, että tämmöinen, mitä ollaan tässä kehittämässä, tämmöinen kokonaisturvallisuuden klusteriverkosto, missä vaihdetaan myös tietoa, osaamista, erilaisia näkökulmia, tavallaan tilannekuvaa myös tämän liiketoimintaympäristön kehittymisestä, niin mä ajattelen, että tämä on hyvin hyödyllinen väline tähän kaikkeen.

SPEAKER_00 [00:29:30]: Itse asiassa nyt tuli mieleen, että mehän voimme tehdä tästä aivan erinomaisen vientituotteen, kun ajattelee, että meillä on klusteritoiminta, Pohjois-Savon liiton rahoittama klusterihankkeen verkostomallinen toiminta, niin eihän se mitään muuta kuin me myymme tämän hyvällä hinnalla sitten Ruotsin puolelle. Uskon ihan vilpittömästi, että sieltä halutaan ehkä hakea tällaisia valmiita toimintamalleja. Kuten sanottu, niin vielä tällä hetkellä väittäisin, että me ollaan tällaisessa toiminnassa edellä Ruotsia ihan sen takia, että heillä oma puolustusajattelu ja toiminta sitä kautta on ollut meitä. Se on ollut erilaista kuin Suomessa. Me ollaan levittäytyneet kautta maan tasaisesti, mutta Ruotsilla tietysti se oma puolustus oli keskittynyt tuonne taivaalle ja sitten mereen.

SPEAKER_01 [00:30:24]: Kyllä. Ja toisaalta Ruotsi on tämmöinen virastojen luvattu maa, mikä on vähän jännä juttu, että heillä on vahva teollinen pohja, mutta se on aika suurteollisuus keskittynyttä. teollisuustoiminta ja ne verkostot ei ikään kuin ole nyt siinä heidän varsinaisesti. Se on heillä yksi haaste. Ja siinä tämä yrityslähtöinen toiminta-ajatus, mitä täällä on, niin voisi olla todellakin tervetullut.

SPEAKER_00 [00:30:50]: Hyvä vientituote.

SPEAKER_01 [00:30:52]: Kyllä. Keksittiin juuri nyt. Aivan, erinomaista. Hyvä me. Mutta tosiaan jotenkin semmoinen kaiken kaikkiaan, niin itse ajattelen niin, että tämä kokonaisturvallisuus olisi tulevaisuudessa tai ehkä jo lähitulevaisuudessa meidän yritystoiminnassa tietyllä tavalla myös yksi vastuullisuusajattelun, yritysvastuuajattelun yksi komponentti, koska jollain tavalla ajattelen itse, että yritystoiminnan pitäisi ottaa tästä myös semmoinen, missä ollaan mukana rakentamassa ja aktiivisesti toimimassa ja kehittämässä.

SPEAKER_00 [00:31:33]: Joo, olet oikeassa. Jos ajattelee yritysten vastuullisuusohjelmia ja ESG-ympäristöä, sosiaalista vastuuta ja hallinnollista, Tämähän toki kulkee hyvinkin käsikädessä kokonaisturvallisuuden vaatimusten kanssa. Nämähän on aivan mun mielestä käsikädessä. Molemmat tukevat toisiaan. Nämä vastuullisuusohjelmat ja tämä vastuullisuuden teema on tietysti tärkeä. tullut yrityksiin ja tulossa vielä vahvemmin nyt tietysti aivan lähiaikoina, lähivuosina ja on pakko tullakin, koska muun muassa yritysrahoituksen hinta riippuu siitä, miten hyvin yrityksissä on oivallettu nämä vastuullisuuden periaatteet ja miten ne todennetaan sitten jokaisessa yrityksessä. Ja nämähän on kaikki sitä välttämätöntä dokumentointia ja sellaista ryhtiliikettä, mikä myös liittyy tähän kokonaisturvallisuuden teemaan.

SPEAKER_01 [00:32:33]: Joo, ja haluaisin just ajatella niin, että se mitä tässä klusterityössäkin rakennetaan, niin tavallaan, että siitä tulisi semmoinen oivallus, että silloin tässä tehdään myös yhdessä tavallaan myös resilienttia toimintaympäristöä. Että siinä mielessä tämä hyödyttää sitten kaikkia osapuolia ja sillä tavalla myös sitä ikään kuin liiketoiminnan jatkuvuuden hallintaa ja turvaamista.

SPEAKER_00 [00:33:00]: Mun mielestä tässä verkostomallisessa klusteritoiminnassa on pelikenttää kaikille toimijoille. Ja siksi mä ajattelen, että se on hyvin innostava tilanne. Ja mahdollisuus kehittää jokaisen verkoston toimijan omaa toimintaa ja tuottaa niitä ideoita. Ja sitten kun ne tulevat koko verkoston käyttöön, niin sitten ne kumuloituvat vielä moninkertaisesti. Mä näen tässä pelkästään hyvää. Näen siinä todella paljon mahdollisuuksia.

SPEAKER_01 [00:33:28]: Tavallaan tämmöinen yhteiskunnallinen jatkuvan parantamisen kehä.

SPEAKER_00 [00:33:32]: Kyllä, nimenomaan näin.

SPEAKER_01 [00:33:35]: Mä luulen Paula, että me ollaan aika hyvin tässä nyt saatu käytyä läpi näkökulmia kokonaisturvallisuus ja yrittäminen, yrittäjyys ja mitä se tuokaan mahdollisuuksia myös tulevaisuuteen. Varmaan jatketaan keskusteluja ja kiitos tästä.

SPEAKER_00 [00:33:54]: Kiitos sinulle ja lähdetään sinne myyntimatkalle Ruotsiin. Hyvä, kiitos. Kiitos.

[äänite päättyy]