Podcastit

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Täällä sitten ollaan Lapinlahden keskustassa. Apteekin edustalla Anne Kumpusalo-Vauhkonen on seuraavan reportaasin kohde. Hän on siis Lapinlahden apteekkari. Mennäänpäs tästä sisälle. Anne Kumpusalo-Vauhkosta etsin.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kuule, mulla on asiakas vielä, niin ootatko vähän aikaa?

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Asia, selvä. Minäpä odottelen.

Intro: Varoitus. Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan Mikä minusta tulee isona -podcastia. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen. Kuulemme seuraavaksi Annen tarinan siitä, miten hän lisäkouluttautui Itä-Suomen yliopistosta proviisorin tehtävien lomassa. No niin, sinä olet Anne.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Minä oon Anne.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Hauska tavata. Tänne mennään apteekkarin huoneeseen.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Joo, kyllä. Katon, että onkohan tuolla tuosta jonosta selevitään.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo. Sä olet Anne apteekkari, mutta sä olet koulutukseltasi proviisori. Proviisori on terminä vähän outo aika monelle. Apteekkari nyt on itsestään selvä, mutta kertoisitko vähän siitä proviisorin koulutuksesta tai nimikkeestä.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllä, proviisori on varmasti ammattinimikkeenä tuntemattomampi. Muistan itsekin, kun työelämäntutustumisjaksolle apteekkiin tulin, niin en kyllä tiennyt, mikä ero on vaikka farmaseutilla ja proviisorilla. Kyllä se työelämääntutustumisjakso silloin kyllä sen opin, että se proviisori on siinä esimiesasemassa. Olipa nyt ala sitten meidän lääkealalla mikä tahansa, niin proviisorihan on lääkealan asiantuntija. Tietysti silloin, jos hän työskentelee avoapteekissa apteekkiproviisorina, niin hän työskentelee yleensä esimiesasemassa. On tavallaan lähiesimies siinä apteekkarin ja henkilökunnan välillä. Onhan joskus sanottu, että on siinä puun ja kuoren välissä. Riippuu varmaan tietysti vähän tilanteesta ja paikasta. Kyllä minä meidän apteekissa proviisorin näen ehdottomasti minun oikeana kätenä ja sillä tavalla työparina. Hän totteuttaa, valvoo yhdessä niitä sovittuja asioita, mitä on toimintoihin liittyen, niin hän sinne käytäntöön niitä hoitaa. Ehdottoman tärkee minulle se kumppani. Toki proviisori ja itsekin apteekkiproviisorina olen aikanaan osallistunu myös tilanteen mukkaan ihan niihin käytännön töihin. Olen tehnyt asiakaspalvelua henkilökunnan tukena. Ja toki sitten yleensä, niin kuin nytkin kun tuossa matkalla tänne pysähyin henkilökunnan kysymyksiin vastaamaan, niin samalla tavalla myös se apteekkiproviisori sitten niitä arjen moninaisia ongelmatilanteita sitten siellä ratkoo arjessa. Palvelee asiakkaita yhessä farmaseutin ja muun henkilökunnan kanssa. Ja vastaa siitä asiakaspalvelun sujuvuudesta siitä, että henkilökunnan ammatillinen osaaminen on ajan tasalla ja sen kehittämisestä vastaa. Toki apteekkarihan sitten mahdollistaa sen kustantamalla ja antamalla sitä työaikaa. Mutta toki siinä proviisori on tärkeä, että hän tekkee ne koulutussuunnitelmat vuosittain ja sitten löytää aina ne, miten se koulutussuunnitelma toteutetaan. Ja tosiaan itsekin oon työskennelly pisimpään just avoapteekissa, että noin 20 vuotta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Pitkä aika.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Pitkä aika se on, että ensin olin tuota Vieremällä, täällä Ylä-Savossa, seittemisen vuotta. Ja tuota nyt oon sitte reilun vuoden ollu tässä Lapinlahdella. Yrittäjähän tietysti on aina sitten henkilökohtaisesti vastuussa siitä alueensa lääkehuollosta ja siitä lääketurvallisuudesta. Että se tietysti sillä tavalla erroo sitte, että apteekkari viime kädessä vastaa. Ja tietysti johtaa toiminnallisesti apteekkia ja vastaa siitä, niin kuin sanoin, että siitä henkilöstön mahollisuuksista sitte saada sitä ammatillisen osaamisen päivittämistä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Se on kyllä aika suuri vastuu. En ole itekään pysähtyny aikaisemmin ajattelemaan sitä, että varsinki tällaisilla pienimmillä paikkakunnilla, missä ei ole välttämättä useampaa apteekkia, niin voi olla aika isokin alue, mistä nimenomaan sen paikkakunnan apteekkari on vastuussa kaikkien ihmisten, ikään kuin just siitä, että lääkkeitä löytyy ja henkilökunta on koulutettua ja osaa asioida.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllä ja se, että se toimii se yhteistyö sen paikallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ja meidän yhteisten kumppanien kanssa. Että me mahollisimman hyvin täydennettäs sitä paikallista sosiaali- ja terveydenhuoltoo. Kyllä se on se vuoropuhelu sen asiakkaitten, heidän näkökulmasta, potilaiden tai asukkaiden asumispalveluyksiköiden kohalla. Se on äärimmäisen tärkeetä, että ne meidän yhteiset asiakkaat sais mahollisimman hyvää lääkehoitoa osana sitä heidän kokonaisvaltaista muuta hoitoo. Ja toki apteekkarilla on sitten myös taloudellinen vastuu yrityksenä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Miltä sun semmoinen tavallinen työpäivä näyttää täällä Lapinlahden apteekissa?

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: No tavallinen työpäivä alkaa, että jos minä en oo työvuorolistalla, niin minä yleensä pyrin tulemaan siihen kaheksaan. Silloin meillä kaheksalta avataan, niin mä tuun siihen kaveriksi sitten, että kun meillä yleensä on sitte yks farmaseuttinen kaheksasta yheksään ja sitten on tekninen siinä. Niin tuun sitten tänne, että jos ei tarvii siellä asiakaspalvelussa, niin sitte yrittäjälle kyllä aina löytyy niitä töitä. Teen sitte niitä niin sanotusti omia hommia tai valmistaudun, että minäki oon aika monessa mukana, valtakunnallisessa kehittämistöissä erilaisissa. Ja sitte tietysti myös tämä aluevaltuutetun näitä, niissäki kyllä riittää, jos sattuu siinä olemaan, että ei ole mittään työhön liittyvätä tekemistä, niin sitte perehtymistä. Ja sitte on aika paljon myös koulutan ympäri Suomeeki.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin varmasti kun sulla on jo parinkymmenen vuoden ura takana, niin varmasti on paljon annettavaa myös työyhteisölle sitten.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Niin ja kun olin tuolla Fimealla ennen yrittäjyyttä kehittämässä valtakunnallisesti lääkealaa, eli olin tässä Kuopiossa lääkehoitojen arviointiprosessissa töissä, niin sieltä tietysti on sitä verkostoa sitten, niin se verkosto vieläki sitte poikii niitä koulutustilaisuuksia, mihinkä pyydetään puhumaan sitte ympäri Suomea. Niihin valmistautuminen myös vie aikaa. Yleensä sitte oon sillä tavalla, että sen ensimmäisen tunnin varsinki siinä apuna, sitte oon toki tarvittaessa sen työpäivän aikana muutenki, että seuraan tuosta konneelta tuota jonokehitystä ja sitten hyppään mukkaan auttamaan tuossa asiakaspalvelussa. Ja toki niitä arjen ongelmatilanteita, haasteita niin tullee siinä, joista tullaan kysymään. Ja että tavallaanhan sitä on niinkun apuna sillä tavalla, että se asiakas saisi sen mahollisimman sujuvan palvelun. Niin sitähän sitä, että se on niinku semmonen ollaan niinku joka paikan höylä tässä asemassa sitten tekemässä sitä työtä sen etteen, että kaikki sujuis mahollisimman niinkun hyvin ja tehokkaasti. Ja sitte samoin monesti niinku oon täällä siihen kuuteen asti, niin sitte taas on paikkaamassa vielä enemmän silloin loppupäivästä sitten sitä asiakaspalvelua. Et asiakaspalvelua varmaan karkeesti minun työpäivästä on semmonen kolmannes. Et toki jos on sitte tämmösiä sairaspoissaoloja tai muuten, niin voi olla sitten enemmänkin, mutta…

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mutta aika paljon kuitenki, jos miettii, että sulla on noita muitaki tehtäviä tai vastuita tosi paljon, niin kyllä siinä varmaan kiirettä pitää.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Niin kyllä, kyllä ja tietysti tänä päivänä kun on noita Teams-kokouksia, että nekkii sitte saattaa niinku viikosta viiä aina kyllä sen ihan oman siivunsa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Joo. Sä oot tosiaan, sä oot saanu tän sun proviisorin tutkinnon, suorittanu Itä-Suomen yliopistolla UEF:llä tälleen lyhennettynä. Ja sit sä oot täydentäny tässä ihan koko ajan tavallaan työuran varrella sit sun osaamista. Niin kerro vähän tästä sun osaamisen täydentämisen matkasta.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Joo. Mä oon -99 silloin valmistunu proviisoriksi ja tosiaan oikeestaan koko työuraani voi sanoa, oon opiskellut jotaki. Että melkein heti silloin valmistuttua lähin sitte näitä pitkäkestosiakin suorittammaan. Ja oon käyny johtamisen erikoisammattitutkintoo nyt viimeisimpänä, mutta silloin heti valmistumisen silloin kävin yrittäjyyden erikoisammattitutkintoo. Sitte kävin myös apteekkialan erikoistumisopintoja aika noppeesti, siinä neljä vuotta oli varmaan valmistumisesta suurin piirtein, kun sitten rupesin sitä käymään. Ja sitte sen jälkeen lääkehoidon kokonaisarviointiin pätevöidyin ensmäisten joukossa silloin Suomessa. Ja koin kyllä, että se anto ihan hirvittävästi siihen jokikiseen asiakaskohtaamisseen. Se vahvisti sitä tavallaan, jota ei meillä vielä ehkä semmista kokonaisuuden kahtomista ollut minun mielestä siellä meidän perusopinnoissa silloin kun minä oon aikanaan valmistunu. Nykyisinhän se on muuttunu, mutta koin, että se anto ihan siihen jokaiseen asiakaspalvelutilanteeseen itelle sitä uskoa käyttää sitä ommaa ossaamista sen asiakkaan lääkehoidon etteen. Että vaikka yksittäistä lääkettä neuvookii, mutta pystyy sitä peilaamaan ihan toisella tavalla siihen kokonaisuuteen. Ja antamaan parempaa niin lääke kuin lääkkeetöntäkin neuvontaa. Että ne oli semmoset ensimmäiset kolme tämmistä pitkäkestosempata siinä sitte sen jälkeen. Ja tokihan ne myös täytyy sannoo, että sitä vaikka itellä se moniammatillisuuden edistäminen on ollu sellanen punanen lanka oikeestaan sen koko minun työuran. Ja täytyy sannoo, että on ihana ollu, että on aina ollu työnantajatki, jotka on sit mahollistanu sitä tehä ja edistää. Että ihan jo niistä opiskeluajoista lähtiin, ku olin täällä Lapinlahden apteekissa silloin siihen asti, kun sitten proviisoriksi valmistuin, niin olin mukana tuolla kouluttamassa sosiaali- ja terveydenhuollon puolelta henkilökuntaa, hoitajia. Olin mukana teemapäiviin viikkojen toteuttamisessa. Sillonen apteekkari kannusti kovasti ja olin mukana erilaisissa näissä tapahtumissa, mitä järjestettiin. Toki se annosjakelu kun tuli, sitte kun minäkin menin proviisoriksi tuonne, niin se oli alkanu siinä apteekissa vuotta aikaisemmin. Vaikka tämä on hyvin logistinen, tämä itse annosjakelu prosessina, mutta se sisältää minun mielestä ihan hirvittävän paljon lääkitys- ja potilasturvallisuuden eteen tehtävää, mikä on sitä moniammatillista yhteistyötä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kerro vähän vielä siitä, mitä kaikkea koulutusta sä oot hakenu vielä sen proviisorin tutkinnon päälle. Ainakin tämä EMBA, joka on aika iso kokonaisuus, että niinku 100 opintopistettä.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllä. Sitä minä alotin tosiaan silloin proviisorina ollessani vielä käymään. Sillon kävin eniten suoritin johtamiseen liittyviä opintoja. Ku ite oon sitten, voi sannoo, että koko työuran työskennelly erilaisissa vastuu- ja johtotehtävissä. Fimealla nyt olin asiantuntijatyössä, mutta silloin apteekissa johto, selkeästi esimiesasemassa. Kyllä mää ite sain niistä opinnoista sitä näkökulmaa esimiehenä toimimisseen. Ite aattelen, että siitä verkostosta ihan semmosta myös tukkeeki, että siellä kuitenki luottamuksella käytiin niitä keskusteluja ja pystyi purkamaanki niitä haasteita ja muuta, jota varmaan jokainen esimies kohtaa työssä. Koin kyllä äärimmäisen tärkeenä, että se tavallaan ite koin, että mulla on vähä aina ne EMBA-opinnot tukenu niitä työtehtäviä. Oon sillä tavalla onnistunu. Vaikka se osalle ei sovi, että joku asia roikkuu pitkään. Minulla meni se kuus vuotta, mikä siinä on se maksimi suorittaakki. Kävin silloin proviisorina ollessa siihen johtamiseen liittyen. Sitten kun siirryin Fimealle, niin siellä suoritin ne loput opinnot. Siellä kävin sillon sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään liittyen, joka taas anto siihen valtakunnalliseen lääkealan kehittämiseen. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa yhdessä sitä tehdään, niin se anto itelle sitä semmosta ymmärrystä, kokonaisuuden ymmärrystä. Ne hirveen hyvin minusta tuki sitä, että pystyn paremmin onnistummaan niissä tehtävissä, työtehtävissä. Niin sillon proviisorina, apteekki-proviisorina ollessa, ku sitte myös siinä lääkealan kehittäjänä ollessa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tämä lääkkeiden kanssa työskentelevät ihmisethän ei oo oikein koskaan valmiita, että kouluttautuminen on ihan jatkuvaa. Ja sä oot tietysti esihenkilöasemassaki ottanu sen sydämen asiaksi, että sun henkilökunta on myös hyvin koulutettua ja on ajantasaista tietoa.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Niin kyllä, kyllä se tärkee on, että kyllä mä oon aina siihen koettanut niin näissä molemmissa yrityksissä, kuin myös silloin esimiehenä ollessani kannustaa ja löytää ne itse kunkin työntekijälle ne asiat sieltä saadaan yhdessä kaivettua, jotka kiinnostaa. Ei ihmisen toisaalta tarvii sitten, koska ite ajattelen, että ne asiat mistä on erityisen kiinnostunu, niin ihminen silloin parhaiten myös sillä innolla ja kiinnostuksella niistä oppii. Ja parhaiten saa syvennettyä, että tokihan meidän tärkeetä on vähän tietää kaikesta tästä lääkeallaan liittyvästä, mutta sitte, että missä syventää sitä osaamistaan aina, että se motivois häntä. Kyllä mä ite koen sen, että se on tänä päivänä vielä, kun ja yleensä kun lääkeala on tietysti semmonen, joka mennee koko ajan etteenpäin, niin sä et voi jäähä siihen, että tavallaan ku sä valmistut farmaseutiksi tai proviisoriksi, niin se on sulle vähän ajokortti, että sä pääset toimimaan siinä. Ja sitte sen jälkeen pitää vaan koko ajan harjotella ja kehittää. Ja mun mielestä se olisi hirveen tärkeetä se osaamisen kehittäminen ihan sinne eläkkeelle asti.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä kaikkea sä oot ite käyny sitten tämän EMBA-tutkinnon lisäksi, joka oli tätä johtamista sitten, siinä kehität sitä osaamista, niin mitä kaikkia muita asioita sä oot sit ite vielä hakenu itelles osaamisen kehittämisen saralla?

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: No kyllä mä päivitän, niinku sitten meillä on tuon Medvelin kautta on näitä, että mitä opiskellaan tuolla verkkokoulutuksina, niin on niitä käyny niin kuin sitte eri, on diabeettesta ja ihan sydämmeen liittyviä verenpainetautia, on kivuista, astmasta, niin edelleen, niin tuota on ihan sitä tietojen jatkuvata päivittämistä. Sitte oon ollu nyt viimesimpänä tässä johtamisen erikoisammattitutkinnossa mukana. Meillä oli siinä myös, kävi meidän työyhteisöstä farmaseutti, joka meillä nyt tätä annosjakelua kehittää ja tuota on hänellä vastuualueena, niin tuota oltiin siinä koulutuksessa yhessä. Erittäin hedelmällisiä keskusteluja ja sitä tuota, että kyllä niistä aina oppii, että kyllä mä olen sanonukki, että hukkaan on mennyt se päivä, kun et oo oppinu uutta, että eihän sitä niinkun ei vaan tällä alalla valmiiksi tule koskaan, eikä niinku, että sitä ja tärkeetä onkin, että ossais niinku, että kyllä ne koulutukset antaa myös minusta niin kuin siihen luo niitä mahollisuuksia, että sä ketterämmin löyvät tuolta sitä tietoo, mitä sä tarviit silloin sitte siinä lääkenneuvonnassa ja että sä ossaat sen tiedon tavallaan muuntaa siinä tilanteessa asiakaslähtöisesti sen asiakkaan hyväksi, että eihän vaikka me tiedettäs tai löyvettäs kuinka paljon tietoo, jos me ei osata sitä niin kuin sen asiakkaalle niinku tavallaan kääntää hänen tilanteeseensa sopivaksi, niin se tieto on silloin tavallaan arvotonta. Kyllä itselläkki on ollu niitä tilanteita, toki ura-aikana paljonki, että on joutunut kieltäytymään myymästä sitä itsehoitolääkettä vaikkapa närästykseen ja on ollu muutamia tilanteita, joissa se on ollu sitte todella aiheellinen se huoli, että sitte onki lähteny tuonne pallolaajennukseen ja että se onkin ollu sydänperäistä. Että se on tosi tärkeetä, että me puututaan, että me ei vaan myydä lääkkeitä. Sen takia mää ite kannan erittäin paljon siitä huolta, että jos itsehoitolääkkeitä siirtyy kauppoihin, että siellä sitten saatas toimimaan se lääkeneuvonta, koska se on todella tärkeetä, että meidän intressi on kuitenki aina niinku enssijaisesti se asiakkaan paras lääkehoito. Ja se tarkoittaa myös sitä, että sieltä karsitaan myös ne turhat lääkkeet pois. Se on se lääkkeettömänki hoidon neuvonta ja että se intressi on ihan toisenlainen kuin kaupan alalla, että meidän intressi ei ole myyä mahollisimman paljon, vaan meidän intressi on auttaa sitä asiakasta käyttämään niitä lääkkeitä oikein, että hänen lääkehoitonsa on tarkotuksenmukaista, turvallista, taloudellistaki. Että vois se lääkehoito tukee sitä hänen kokonaisvaltaista hoitoa mahdollisimman hyvin. Ja sen takia nämä lääkityksen tarkistuksetki, mitä tehhään ihan tuossaki lääkeneuvonnassa yksittäistä lääkettä toimittaessa, ku verrataan siihen muuhun, niin se on äärimmäisen tärkeetä. Se, mistä en oo lähteny tinkimään, on kyllä se henkilöstöosaamisen kehittäminen. Kyllä mä senkin näen tärkeänä, että vaikka jossakin vaiheessa täältä joutus vähentämmään väkkee, että myös se näkökulma, että heillä ois kilpailukyky saada uus työpaikka, että se on myös sitä. Ja mää ite nään sen, että meidän on niin tärkeetä, että se meidän osaaminen on ajan tasalla. Ja se niinku aikasemminkin sanoin, että se ihminen hallittee sen työsä. Siitä koulutuksesta ei ole lähetty kyllä tinkimään. Meillä tälläkin hetkellä kaks henkilöö käy lääkehoion arviointiin tätä koulutusta, pitkäkestosta. Ja sitte on lukusa joukko, mitä opiskellaan muuta. Että vähän niiden henkilökohtasten intressiin ja toiveiden mukasesti.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sähän olet itekki suorittanu tämän lääkehoidon kokonaisarvioinnin pätevyyden ja sä teet senkin ihan töiden lomassa, niinku muutenki tässä oot lisäkouluttautunut töiden lomassa. Miten sä oot kokenu sen tavallaan töiden ohessa osaamisen kehittämisen?

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Joo, minä en oo tosiaan opintovapailla en oo ollu koskaan, enkä sillä tavalla pääsääntöisesti. Oon ne tehny sitte omalla ajalla ne itse opinnot. Kyllähän se tietenkin vaatii iteltä sitä ajan hallintaa. Mutta ku siihen on intoo, niin se toisaalta se aika jostaki löytyy. Mutta toki sitten ei oo tarvinnut kyllä televisiota kahtoo tai…

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Miettiä, mitä illalla tekis.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllä, jos minulta kyssyy jostaki televisiosarjosta, niin mulla ei oo kyllä mitään käsitystä, että minä katon hyvin harvon televisiota. Toki se tämmösestä, että vähän mihin sinä käytät sen aikas. Ja toki minä myös, kun paljon ajan, niin saatan hyödyntää, että sitte kuuntelen niitä luentoja niillä ajomatkoillakki ja sillä tavalla, että sitä ehkä sitten niitä tunteja käyttää tietyllä tavalla ehkä tehokkaammin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin, kyllä. Mutta mahollista se kuitenkin on, että sen niinku sanoit tuossa aikasemminki, että silloin kun ihminen on motivoitunu ja kiinnostunu siitä opiskeltavasta aiheesta, niin kyllä se sitten inspiroi myös oppimaan.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Niin, kyllä. Ja onhan se ihan tutkittuaki, että ihmisellähän palkka, jos palkkaa nostetaan, niin sillä on hyvin lyhyt se vaikutus siihen työmotivaatioon. Kyllä minä sillä tavalla uskon siihen, että se osaamisen kehittyminen, se ihmisen henkilökohtaisesti koettu osaamisen kehittyminen on paljon tärkeempi motivaattori kun palkka.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja että tulee just semmonen olo, että minä osaan ja ymmärrän ja mulla on työkalu tehdä tätä työtä ja on ajantasainen tieto varsinkin tällaisella alalla, missä tosi paljon se tieto koko ajan päivittyy.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Lääketurvallisuuden kehittäminen on yksi tärkeä osa tietysti tätä apteekin toimintaa. Kerro vähän siitä, että miten se teillä toimii.

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Lääkitysturvallisuuden laajemmin, jos ajatellaan, että nythän on tällä hetkellä tämä valtakunnallinen tämmönen työryhmä, jossa halutaan lääkitysturvallisuutta edistää. Mä oon ite mukana siinä lääkitysturvallisuuden kehittämislinjan semmosessa alaryhmässä, kun Lääkitysturvallisuutta varmistavat palvelut ja toimintamallit. Ja siinähän visioidaan siitä, että Suomesta tulis vuoteen 2026 mennessä lääkitysturvallisuuden mallimaa. Toki tämmönen hyvin kunniahimonen tavote, mutta jos me saatas vältettyä lääkehaittoja, tämmöisillä vältettävissä olevat ne haitat, niin me sillä saatas jo tosi paljon. Onhan meillä näistä lääkitysongelmista ja kuinka paljon ihmiset joutuu sairaalaan lääkehaittojen takia. Meillä on tosi paljon siellä niinkun olis mahollisuutta siihen moniammatillisen yhteistyön keinoin vähentää. Itellä on esimerkiks siellä mitä olen paljo ajanu siinä työryhmässä, just mistä kerroin siitä, että saatas tälle lääkeannosjakeluun sisältyvälle lääkityksen tarkistukselle standardisisältö. Että se toteutus tosiaan samanlaisena. Tehtiinpä se mistä apteekista tahansa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitkä on sitte Suomessa tämmösiä yleisimpiä tai tavallaan mihin halutaan erityisesti tarttua tässä lääkehaittojen suhteen?

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllähän ne esimerkiks tulehuskipulääkkeitten aiheuttamat nämä verenvuodot, niin ne on sellanen joka olis kuitenki täysin meillä sitte tai miltei täysin mahollista ennaltaehkäistä. Samoin näiden lääkekuormien aiheuttamat haitat, että kyllä minäkin lääkehoidon arviointia tehessä ja lääkityksen tarkistuksissakki se [antikolierkinen? 00:30:44] kuorma on se tyypillisin mihinkä, kun sitä tulee sitä [antikolierkista? 00:30:49] niin monesta eri lääkeryhmästä. Monesti sanonki, jos ihmisellä on vaikka kolme vahvaa [antikolierkista? 00:30:59] ainetta ja sitte vielä lääkeainetta käytössä ja siihen vielä joukko lieviä [antikolierkisiä? 00:31:06] niin on jo ihme jos ei suuta kuiva, jos ei huimaa, jos ei oo muistihäiriöitä. Kyllä se [antikolierkinen? 00:31:15] lääkekuorma on siellä se tavallisin. Sitte jos on psyykelääkepuolta erityisesti, niin tietysti helposti nousee se [?? 00:31:25] Siellä lääkehaittariskit No väsyttävä kuorma on myös hyvin tavallinen, koska myös vahvat kipulääkkeet keskushermostolääkkeiden lisäksi tuo sitä väsyttävvää vaikutusta. Kyllä meillä siellä työsarkaa riittää, että me saatas näitä lääkehaittoja vähenemmään sillä tavallaan lääkehoitojen kokonaisuuden kahtomisella. Siellä sitte auttamalla lääkäreitä siinä päätöksenteossa sen asiakkaittemme lääkehoitojen parhaaks antamalla sinne vinkkejä, että miten optimoimalla sitä lääkitystä voitas sieltä vaikka niitä oirelääkkeitä purkaa tai estää vaikka uuden lääkkeen alotus. Aina olisi oireen kohalla tärkeetä pysähtyä miettimään, että voidaanko sitä lääkehoitoo, käytössä olevaa lääkehoitoa optimoimalla estää uuen lääkkeen alottaminen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tässäki kävi monessa kohtaa jo ilmi, että lääkehoito ja oikeiden lääkkeiden valitseminen ja niiden määrääminen on hyvin moniammatillista työtä. Se vaatii tosi monen asiantuntijan näkemyksiä ollakseen mahdollisimman onnistunutta. Miten tää moniammatillinen yhteistyö on muuttunu tai miltä se näyttää hyvinvointialueuudistuksen myötä?

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Kyllähän aikanaan, kuhan saadaan joskus hamassa tulevaisuudessa päästään siihen, että meillä esimerkiksi potilastietojärjestelmät keskustellee keskenään. Se, että tiedon kulku ja tiedon siirtyminen saadaan paranemmaan. Se on ihan tosi huikee, kunhan siihen päästään. Kyllähän meillä nyt jo, kun ollaan samaan katon alla, niin ei tarvi kenenkään aatella sitä osa-optimointia, että se kulu on tältä pois, kun täällä ei sitä hoideta. Että pystyttäs hoitamaan asiakasta, potilasta mahollisimman hyvin ja kokonaisuutena. Kyllähän itse nään hyvinvointialueen mahdollisuutena moniammatillisuuden edistymisen kannalta, mutta toki on muistettava, että meillä on nyt vasta sen synnytys takana. Se on ihan pieni, vastasyntynyt vauva, tämä meidän hyvinvointialue. Ei me vauvaltakkaa ooteta, että se lähtee 100 metriä juoksemaan alta kymmeneen sekuntiin. Ehkä me liikaa odotettaan tässä alussa, että annettais nyt aikaa sille, että saadaan nämä palaset löytämään paikkansa. Se on tärkeetä mun mielestä, että myös benchmarkattas muita alueita koko ajan, että saatas nämä hyvät käytännöt, esimerkiksi hyvät toimintamallit. Kyllähän ne paljon helpommin sitte tämmösessä isossa saadaan läpi vietyä ja johdettua. Ehottomasti se on mahdollisuus, mutta ollaan vielä siellä hyvin alakutaipaleella, että se on tärkeetä mun mielestä muistaa. Että ei oltas niin.. Ku jotenki tuntuu, että nämä puhheet, että on pahoinvointialue ja, niin ehkä se sillä tavalla vähän sydäntä särkee, että kun ollaan niin alussa, niin on törmätty paljon niihinkin ongelmiin, mistä ei oo ehkä osattu ennakoida kaikkee. On kuitenki historian tämmönen isoin muutos, niin annettas sille aikaa ja oltas armollisia. Pääasia, että potilasturvallisuus ei siellä vaarantus.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Onko tämä hyvinvointialueuudistus vielä toistaiseks näkyny miten sitte tässä osaamisen kehittämisen saralla, henkilökunnan osaamisen kehittämisen suhteen?

Anne Kumpusalo-Vauhkonen: Varmasti siellä hyvinvointialueellaki näitä asioita mietitään ja halutaan pitää sitä huolta. Näissä keskusteluissa, mitä ite oon ollu, niin nähhään kyllä hyvin tärkeenä niinku nimenomaan motivointi- ja vetovoimatekijänä. Sillä tavalla varmasti, mutta sanosin, että jos peilaa meidän lääkealalle, niin se, että me ylipäätäsä tällä alalla ymmärrettäs sitä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää, niin sen ymmärryksen ja yleensä siis toiminta-ympäristön muutosten seuraaminen, niin ois hirveen paljo tärkeempätä, että se koko ajan, niinku se arvo sillä. Ja pitäs tavallaan osata myös tulkita niitä hiljasia signaaleja ja koettaa poimia sieltä, että mitä on tulossa. Ja ennakoivasti sitten löytää niitä, että mitä osaamista meillä pitää olla, että me oltas mahollisimman niin sanotusti iskussa ja valmiina, kun ne tulee. Siinä mielessä se monessa mukana oleminen on yks, minkä ite nään tärkeenä, ja sitä toivoisin, että sitä ehkä sitte hyödynnettäski. Sen takia mielellään tietysti sitte meenki erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan ja muuta, että en minä yritä sitä, mitä ite on aistivinnaa, niin yritäkkää pittää piilossa. Koska kyllä se on meidän koko alan etu, että me oltas mukana tässä mahollisimman ajan tasasesti ja mielellään vielä ennakoivasti. Ajattelen, että esimerkiks liittyen, kun meillä kuitenki Suomi ikääntyy, koko ajan meillä on isompi haaste, niin varmasti yksi siellä, mikä niihin osaamis- ja kouluttautumistarpeisiin siellä moniammatillisessa sote-yhteistyössä, niin on sitte nämä ikäihmisiin liittyvät asiat ja esimerkiks annosjakelu, että se on niin lisääntyny, niin kyllä mää sitä toivosin, että sitä sitte pystyttäs lähipalveluna tuottamaan jokaisesta apteekista, koska ite nään sen viime kädessä niin isona potilasturvallisuus- ja lääkitysturvallisuustekijänä, että se koko kokonaisuus pystyttäs toimittammaan siitä samasta paikasta. Eikä kävis niin, että joku iso toimija hoitaa sen jatkuvan annosjakeluasiakkaan lääkityksen, mutta sitte siitä haetaan ne kiirelääkkeet, ne akuutit lääkkeet jostakin lähiapteekista, niin se ei ole minusta kenenkään etu. Se johtaa vaan siihen, että sitä kokonaisuutta ei välttämättä sitte vastuuta ota kukaan, että se ei se toimittava lähiapteekki, joka toimittaa sitä kiirelääkettä, niin ei tiiä ennää mihinkä kokonaisuuteen se sen toimittaa ja sitte välttämättä se iso yksikkökkää siellä ei kukaan sitä kato. Tätä pelkään. Sen takia esimerkiks apteekit näihin annosjakeluiden hoitamiseen kouluttautusivat ja myös näihin lääkehoitoprosessin kehittämiseen liittyen, että ne on kuitenki mun mielestä hirveen tärkeä osa sitä, mitä me tarvitaan siinä ollaksemme, se osa sitä paikallista sosiaali- ja terveydenhuoltoo, että me pystytään tukena sitä lääkehoitoprosessia kehittämmään. Meillä on kuitenkin nämä Sallin työkalut. Siellä on neljä työkalua tähän lääkehoitoprosessin kehittämiseen valmista materiaalia. Pistää vaan ihtesä likkoon ja lähtee niiden avulla kehittämmään sitä yhteistyökumppanin tekemisen laatua avuks sinne. Ei nimenomaan lähetä valvomaan tai osottamaan sormella, vaan kehittämmään yhessä pienten askelten. Tavotekihan niissä on, että ne neljä työkalua sen muutaman vuoden aikana käytäs läpi ja sitte taas ne aloitettas alusta. Ei sitä norsua tarvitse siellä kokonaisena nielastakkaan, vaan ihan pieninä palasina. Sitä lähetään tärkeimmistä asioista kehittämmään ja sitä tehen sitte. Et tämmösiin lähettäs avuks, et kyllä siinä niinku meillä apteekeilla on tosi paljo annettavvaa moniammatilliselle yhteistyölle tuolla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Meidän nimenomaan asiakkaittemme lääkehoitojen onnistumisen etteen.

Outro: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Täällä ollaan Kalle Saikkosen työpaikan edustalla. Käydään vähän [?? 00:00:09] auditiivisin keinoin podcast-reportaasin muodossa. Mitenkäs meillä Savonialta, tai meillä Savonialla koulutettava ihminen, miltä hänen työpäivänsä näyttää tai kuulostaa. Siitä lähtee ovikello. Kuuluu plim plom sisältä.

Kalle Saikkonen: Moi.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Hei, oletko sinä Kalle?

Kalle Saikkonen: Kyllä vaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Hyvä, kiitos paljon.

Intro: Varoitus! Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan Mikä minusta tulee isona -podcastiä. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille. Minun nimeni on Claudia Käkelä-Nuutinen. Nyt loikkaamme Kallen matkaan. Lähihoitaja Kalle työskentelee sosiaalialalla ja tekee samalla sosionomin korkeakoulututkintoa Savonialla.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Me ollaan tosiaan Kalle sun työhuoneessa. Pitääkö paikkansa?

Kalle Saikkonen: Kyllä vaan. Täällä ollaan. Tai mun ja mun työparin huoneessa. Mähän työskentelen tässä parityönä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo. Tässä on kaksi pöytää vastakkain.

Kalle Saikkonen: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vastakkain, ihan kuin kuningas ja kuningatar -parilla ikään. Kerro vähän, mitä täällä tapahtuu? Mikä on se taika, mitä täällä tapahtuu?

Kalle Saikkonen: Me tässä tilassa haastatellaan kaikki asunnonhakijat, ketkä meiltä hakee asuntoa. Tästä yleensä otetaan yhteydenotot asiakkaisiin liittyen heidän asumiseensa tai niihin liittyviin haasteisiin. Tää on oikeastaan meidän tukikohta, mistä me operoidaan. Jonkun verran tehdään kotikäyntityötä, mutta tosi vähän. Yleensä puhelin, sähköposti ja nykypäivänä Teams ja Zoom on sellaisia, millä pidetään paljon yhteyttä. Ne on ehkä ne pääasialliset jutut, mitä me tässä tehdään.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tuleeko teille minkä verran tähän käymään ihmisiä?

Kalle Saikkonen: Kaikki asiakkat, ketkä meiltä hakee asuntoa, me halutaan nähdä kasvotusten. Ihan poikkeustapauksissa, jos on sellaisessa tilanteessa, ettei syystä tai toisesta pääse, esimerkiks vaikka vankilassa, niin silloinkin yritetään saada videoyhteys, että saataisiin nimelle kasvot ja voitaisiin siinä jutella. Se on ollut meille jotenkin sellainen perinne, että me halutaan nähdä. Että ei ole pelkästään nimi hakemuksessa, mikä tulee postissa, vaan me halutaan nähdä meidän hakijat ja jutella heidän kanssa kasvotusten ja kertoo sitten, mitä me edellytetään ja odotetaan asukkaalta, kun he meitä asuntoa hakee, mitkä ne kriteerit on, millä sen asunnon voi saada ja miten se homma saadaan toimimaan. Koska sehän se meidän pääasiallinen lähtökohta on, että kun asunto pystytään antaan, niin se asunto myös sitten pysyis. Koska niin isolla osalla meitä, tai oikeastaan kaikilla, ketkä meitä asuntoa hakee, niin on kohdannu jossakin vaiheessa haasteita sen asunnon kanssa. Pyritään siihen, että se ei toistus enää, että se ei ole oravan pyörä, mikä pyörii. Asunto on kuitenkin se, mikä pitäisi olla ihmisellä, että hän pystyy hoitamaan muita asioita. Jos sulla ei ole kotia, kiinnekohtaa, mihinkä sä asetut, niin kovin vaikea sun on muitakaan haasteita lähteä sitten hoitamaan. Kyllä, mä oon niin monesta yhteiskuntaluokasta haastatellut ihmisiä tässä jo niin lyhyen työurani aikana, että mä oon kyllä haudannu ne asiat ja mielipiteet jo kauan kauan sitten. Se ei kato sitä, että paljo sulla on rahaa tilillä, tai se, että minkälainen ystäväpiiri sulla on tai mistä suvusta sä oot. Meitä kaikkia voi asunnottomuus kohdata jossakin vaiheessa. Tietyn tyyppinen elämän kriisi, kun tulee kohdalle ja satut putoamaan yhteiskunnan tukiverkostosta läpi, niin se voi kohdata meitä kaikkia. Ja se on mun mielestä hyvä pitää meidän kaikkia mielessä, että ne ei ole itsestäänselvyyksiä ne asiat, mitä meillä on. Vaikka pitkä parisuhde, missä on toisella puoliskolla taloudelliset asiat menny vähän solmuun, ja niitä ollaan sitten ehkä pyritty peittelemään. Ja vaikka se vuokranmaksuvelvoite on saattanu olla tällä puolisolla, kenellä se raha-asioitten hoitaminen on karannu vähän käsistä, ja sitten on jäänyt myös se vuokrat hoitamatta. Ja sitten se tilanne on selvinny sillä, kun siellä on tullukin ulostolaitos ovelle ja toimittanu häätöä, toisen puolison siitä tietämättä mitään. Ja sitten jos se on ollu vaikka täysin piilossa, niin onhan se vähän yllätys, kun siellä tullaan sanomaan, että asuntot pitäisi olla tyhjä nyt. Ja siinä sulla onkin sitten vuokrahäätömerkintä, ja toisella jo todennäköisesti maksuhäiriömerkintä tilastossa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin mihinkä me ollaan nyt matkalla?

Kalle Saikkonen: Me ollaan menossa siihen päihteet sallivan tukiasumisen yksikköön. Se on [?? 00:05:16]. Kuulostaa varmaan tosi jotenkin raffilta, mutta se on ihan tavallinen kerrostalo, missä on 45 asuntoa. Siihen muutetaan sosiaalitoimena ohjaamana. Ja siellä on ihmisiä, joilla voi olla haasteita, että ei oo saanu asuntoa enää muualta, tai ei oo kykyä pitää sitä asuntoa. Sosiaalitoimi arvioi sen, että tällaisella tukiasumisella se asuminen vois onnistua. Ja siellä määritellään ihmiselle se tarvittava tuki, että jokaisen kanssa tehdään sellainen hoitaja-palvelusuunnitelma, ja sitä sosiaalitoimen kans arvioidaan tietyn aika välein, että se on kolmesta kuuteen kuukautta yleensä se päätös voimassa. Ja sitten istutaan palaveriin, et siinä on asiakas ja meiltä työntekijä, sosiaalitoimiston edustaja. Ja sitten katsotaan sitä tilannetta, mikä se tuen tarve on, ja määritellään yhdessä niitä tulevaisuuden tavoitteita. Ja sitte se, lähdetään niitä tavoitteita kohti yhdessä tekemään töitä. Voisin näyttää tuossa noin yhteiset tilat.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä, kiitos. Oi vitsi.

Kalle Saikkonen: Tässä meidän asiakkaan tekemä maalaus.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tuommoinen seinämaalaus, missä on ihana metsämänty… Mäntymetsä siis. Maalattu vihreätä.

Kalle Saikkonen: Haluaisin huomattaa, että tää työ on tehty tällaisilla pensseillä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tuollaisilla pikkupikkupensseleillä. Ei ole ees mitään kunnon maalarimaalasitaloa.

Kalle Saikkonen: Ja tausta on maalattu toki sellaisella isommalla. Mut kaikki nämä puut.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kaikki yksityiskohdat. Siinä on varmaan pieni hetki mennyt, kun on tupsuttanu menemään.

Kalle Saikkonen: Kyllähän jonkun aikaa tätä on maalattu.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: On kyllä kaunis. Mä huolisin meillekin tommoisen metsämaiseman.

Kalle Saikkonen: Kyllä. Tässä me vietetään mahollisimman paljo asiakkaiden kanssa aikaa. Pelaillaan lautapelejä, korttia, biljardia. Katotaan urheilua telkkarista. Täällä on tosi urheilusta kiinnostunut asukaskunta. Katotaan lätkää ja jalkapalloa silloin tällöin, jos…

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Pelaatte tällä biljardipöydällä biljardia.

Kalle Saikkonen: Kyllä. Ja sit meillä on tähän sellainen suoja, että tää on sitte myös toimii tarjoilupöytänä, että jos me vietetään täällä jotakin kekkireitä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Bileitä.

Kalle Saikkonen: Bileitä. Kyllä. Meillä on vappubileetkin nyt tulossa. Ja ehkä saatetaan grillikausikin avata, ellei sitä oo jo avattu. Mä en ole ihan varma.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Teillä on tässä tommonen terassi, tai että pääsee uloskin tästä suoraan.

Kalle Saikkonen: Siitä pääsee ulos. Ja meillä on se grilli, mikä me saadaan siirrettyä tuonne takapihalle ja [?? 00:07:56]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Erinomaista.

Kalle Saikkonen: Tähän otettiin asiakkaat mukaan silloin tätä vähän sisustaa. Ja tosissaan tässä yks asiakas tarjoutu… Mä luulen, että hän ei enää oo samaa mieltä, kun hän on nyt tuon seinän saanut valmiiksi. Että lähtisköhän enää tuota maalaamaan. Mutta hän tarjoutui silloin, että kyllä hän voi sen maalata. Ja komeahan se on.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Onks tää vasta viimeistelty, kun tässä on vielä vähän maalarinteipitki?

Kalle Saikkonen: Siis tää on vielä kesken. Että hän ei ole tyytyväinen tiettyihin oksien varjostuksiin. Ja tuolla on esimerkiksi puurunko, mitä ei ole täysin väritetty kokonaan. Se on vasta tuolla pohjavärillä. Että se täytyy tehä sitten tommoseksi eri väriseksi. Mun mielestä tämä on näyttänyt jo monta kuukautta valmiilta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo, kyllä.

Kalle Saikkonen: Mutta sitte aina on kaikenlaista tilavaikutelmaa, mitä haluaa varjostuksilla tehä ja muuta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo, ehottomasti. Minä en osaa tikku-ukkoakaan piirtää, niin minusta tämä on ihan uskomattoman kaunis nyt. Mutta tietysti, jos on ymmärrystä ja osaamista, niin sitten se on. Ymmärrän tuon, että jää hitkuttamaan niitä yksityiskahtia.

Kalle Saikkonen: Nii, ja onhan se tietysti, jos on taitoa ja haluat tehdä sen hyvin, niin tältähän se sitte näyttää.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kuvaile vähän, miltä sun keskivertopäivä näyttää. Sun päivät on toki varmasti aika erilaisia. Eroaa hyvin paljon toisistaan, mutta jos miettisit semmosen aika peruspäivän, että mitä siinä mahdollisesti tapahtuis?

Kalle Saikkonen: No vaikka jos tätä viikkoa ajattelee, niin mulla on tässä tänä päivänä, tai täällä on muutamia uusia asiakkaita tulossa haastatteluun. Tähän täytellään hakemuksia ja käydään vähän heidän tilannettaan läpi. Sit on yhen asiakkaan luona kotikäynti. Hän muutti tuohon, sai meiltä asunnon, niin siellä oli asunnossa jotakin sellaisia puutteita, mitä hän ei ole saanu silleen puhelimessa kertoo, niin käydään yhessä kattoo ja kirjataan vähän niitä paperille. Sitten kello 18-20 oon menossa tuonne yöpäivystykseen, juuri sinne [?? 00:09:48] palvelukeskukselle, niin näitä asunnottomia haastattelemaan ja kartottaan heidän tilannettaan. Mahollisesti jopa tänään olisi yhdelle yöpyjälle iloisia uutisia vietävänä, että meillä saattais olla asunto hänelle tarjolla. Joskus näitä tämmösiäkin on onneksi. Nää on ihan kivoja tehtäviä päästä sitte tarjoamaan koti ihmiselle, joka ei sitä oo pitkään aikaan pystyny saamaan mistään. Siinä on tämä päivä. Ja sitten huomenna koulutuspäivä. Meillä on tämmöistä asumiseen liittyvää juridiikkaa, käydään jonkun verran läpi, koska tämähän on aika vahvasti kuitenki lainsäädännön ohjaamaa. Siellä on [huomenna? 00:10:26] vuokralaki ja muun muassa mikä on sitten, mitä täytyy jonkun verran tietää, että osaa asukkaita ja asiakkaita ohjata, että mitkä heidän oikeutensa on. Esimerkiksi vaikka nykyisen vuokranantajan kanssa, jos heillä on siellä kriisityny tilanne ja tarvii neuvontaa. Ja sitten haastatteluja. Sitä se pääasiassa on. ja kotikäyntejä tehdään jonkun verran. Me tehdään kotikäynnit ainapaan reittain. Se on aina työturvallisuuskysymys, mutta se on myöskin siinä mielessä, että neljä silmää havaitsee aina enemmän kuin kaksi. Toisella voi olla sitte joku, et havaitsee jonkun, et hei tässä ois, et haettasko tätä ja katotaanko tuota. Toinen voi keskittyä siihen, että enemmän kirjata vähän asioita ylös ja toinen voisi jututtaa sitä asiakasta. Ne on silleen hyviä. Ei jää tavallaan omaan päänsisään, että jäiköhän minulta jotain kattomatta. Siinäpä se tämä asumisneuvojan työnkuva on. Et sitte, mitä teen asumisyksikössä puolet työajasta, ohjaajan työtä, niin nehän on sitten taas enemmän kalenteroituja asioita. Siellä on lääkkeenjakoo ja erilaista ohjaustoimintaa heidän asunnoissaan, mitä he tarvii. Autetaan asioinneilla käynneissä. Käydään esimerkiksi lääkärikäynneillä, hoitoneuvotteluissa, avustetaan, jos sattuu olemaan vaikka… Meilläki jonkun verran asiakkailla on kontakteja rikosseuraamuslaitokseen, niin käydään siellä palaverissa heidän kanssaan. Autetaan kyydeissä joskus, jos sattuu olemaan, että ei pysty menemään tai jotenkin muuten, että ei tulisi mentyä. Ollaan sit saatettu ainakin palvelualueelle, vaikka joku hoitokontakti jonnekin. Arvokasta, et se sais sen pari ensimmäistä kertaa käytyä. Jos hän huomaa, että siitä on hyötyä ja näin poispäin, niin se ei jäisi siitä menemättä kokonaan, että ei ole kyytiä tai ei viitsi mennä. Tai voi olla pitkät matkatki. Kyllähän tässä talvella esimerkiks ajatellaan, että sattuu aika olemaan vaikka jonnekin Petosen hammashoitoon. Jos sulla ei oo rahaa ja eikä bussikorttia, niin on täältä hivenen hankala täältä [?? 00:12:32] mennä hammashoitoon Petoselle. Kyllä tämmösiäki asioita joudutaan ottaa huomioon. Se on aika paljon säännöllisempää se asumisohjaajan työ, mutta se on myöski vaihtelevaa. Eihän meillä kellään oo samanlaisia asioita joka päivä itselläkään. Jos miettii, että vaikka joku tulis minua ohjaamaan päivittäin, niin kyllähän toivoisin, että ohjaustoiminta tapahtus mun tarpeiden mukaisesti, eikä sen ohjaajan tarpeiden mukaisesti. Asiakkaita pyritään kuunteleen, mitä he tarvii. Sen mukaan ne päivät täyttyy. Se on kolmivuorotyötä, että se on siinä mielessä enemmän vaihtelevaa kuin tämä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aivan. Sulla on tosiaan lähihoitajatausta. Mua kiinnostaa vähän kuulla, että kun teet parhaillaan meillä myös tutkintoa, että tavallaan tän lähihoitajatutkinnon päälle päätit sitten lähteä korkeakouluun, niin mistä tää ajatus ja tää päätös synty?

Kalle Saikkonen: Se varmaan ihan ensimmäinen ajatus oli vuonna 2020. Me mun työkaverin kanssa oltiin iltavuorossa siellä asumisyksikössä. Pohdittiin, että vitsi, pitäisikö lähteä lukea sosionomiksi. Sit se vitsi vähän realisoitu sillä tavalla, että me löydettiinkin yksi päivä sitten työkaverin kanssa itsemme esimiehen toimistosta ilmoittamassa hänelle, että me muuten päätettiin hakee kouluun. Esimies sano, et okei, et onpa hieno homma, ilman muuta, mut yks pieni juttu, että meillä on niin pieni työyksikkö, että jos kaks opiskelee yhtä aikaa, niin se aiheuttaa vähän työvuorosuunnittelullisia haasteita, että pystyttekö millään porrastaa sitä, tai oiso toinen valmis vaihtaan johonkin toiseen meidän yksikköön, että ei ole työyhteisölle niin kuormittavaa, kun me oltais sitte pitkiä aikoja pois. Mä sit hetken mietin ja sanoin työkaverille, et hae sä, mä ehin myöhemminki. Nyt sitten kävi niin, että tuossa viime viikolla juhlittiin mun työkaverin valmistujaisia, ja mä nyt oon sitte itse vasta toisen vuoden opiskelija. Porrastettiin sitä tällä tavalla. Ehkä ihan vähän mietin aina välillä, että oishan se nyt ollu ihan kivaa hakea jo silloin ite aiemminkin ja nyt vois sitten huokasta. On siinä ollu myös etuja. Kun työkaveri aloitti aikasemmin, nii hän on pystyny mua vähän jelppaamaan tietyissä asioissa ja vähän kertoa, mitä sieltä on tulossa. Ties vähän odottaa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Miltä sun sosionomiopinnot on nyt tuntunu tähän mennessä? Sä olet tosiaan töiden ohella tehny monimuotoinen.

Kalle Saikkonen: Kyllähän mä mietin silloin, ja aina välillä mietimään nytkin, että mä teen kahta eri työtä, joista toinen on kolmivuorotyö. Ja sit mä opiskelen siinä sivussa. Mutta mä oon kaikesta huolimatta kokenu sen aika hyvänä voimavarana. Se tuo kivan katkon tänne töihin, kun meillä on ollut niitä lähipäiviä. Niitä on suurin piirtein kolme päivää kuukaudessa. Ja onneksi ollaan nyt päästy kampukselle, ettei ole tarvinnut etänä olla, koska se oli aika mälsää istua siellä ruutujen takana. Nyt pääsi tutustumaan luokkakavereihin ja se on alkanut ryhmäytymään hyvin mun mielestä se luokka. Sieltä on löytyny ne omat pienryhmänsä. Ja on sieltä sellaisia hyviä tuttavuuksiaki tullu, joitten kans jonku verran tulee pidettyä yhteyttä. Kyllä mä siitä alkujärkytyksestä kun pääsin yli, ja opin vähän, että miten sitä koulua siellä käydään ja mitkä ne vaateet sieltä koulusta on, ja näin poispäin, ni nyt se jotenkin tavallaan aika rutiininomaista. Toki edelleenkin se, mitä päätin joskus, että kalenteroin koulutehtävän jo hyvissä ajoin, nii ei pitäny tänäkään vuonna. Tässä on kohtuullisen kaaoksen täytteiset kolme viikkoa vielä edessä, vai neljä viikkoakohan tässä nyt on viimeisiin palautuksiin. Mutta eiköhän niistä selvitä. Kyllä niitä on tullu tehtyä jo tässä jonkun verran. Loppurutistus vielä ja sitten pääsee… Kesällä itse asiassa suoritan tuon harjoittelun, niin pääsee sitten harjoittelun kimppuun niin sanotusti. Yksi kesäkurssikin sieltä tais tulla valittua. Ei sitä malta olla kesälläkään olla lomalla. Se sen verran helpottaa sitten aina tulevaa, että jos yhden tai kaksi kurssia käy kesällä, niin se vähän kivasti keventää sitä tulevaa kevättä ja syksyä, että siellä ei ole niin montaa kurssia. Ainaki itellä viime syksynä oli kivaa, koska olin kesällä tehnyt kaksi kurssia jo alta pois. Se ei ollut ihan niin ruuhkaisa kuin mitä se oli sitten muilla.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, sun on opinnot on myös edenny ihan aikataulussaan kuitenkin, että ei ole tavallaan, että sä oot saanu tosi hyvin niitä edistettyä sitte.

Kalle Saikkonen: Joo, ensimmäisenä vuonnahan, kun minä polkuopiskelijana alotin, niin mullahan oli se 60 opintopisteen vaade siinä, mikä mun tuli täyttää. Se oli itse asiassa aika hyvä, että ei ollu sellasta vaihtoehtoa, että jos mä tekisinki tän kurssin vasta ens vuonna. Ja mä uskon, että se loi itelle semmosen tavan opiskella siinä, että nyt vaan tietää, että nämä ovat ne tehtävät, mitkä täytyy tehdä ja kurssit, mitkä täytyy suorittaa. Eikä niistä tuu sillä tavalla annettuu aikaa sille ajatukselle, että entäs jos minä tekisin tän joskus tuonnempana. Mä oon vähän semmonen, että siinä mielessä mukavuudenhalunen, että jos mä pystyn valitsemaan noin, niin sit mä olisin valinnu ne sinne myöhemmin. Niin, se oli kyllä hyvä juttu ja tuli sitten valittua vähän enemmänki. Sain ensimmäisen vuoden 70 opintopistettä tehtyä, että mulla oli kaks kesäkurssia siinä vielä. Ja ne otin sitten Campus Onlinen kautta, että ne ei ollu ehkä suoraan tähän tutkintoon liittyviä, mutta ne oli taas tähän mun työhön liittyviä semmoisia mielenkiintoisia kursseja, mitkä halusin kesän aikana käydä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: 70 lukuvuodessahan on aika hyvä tahti.

Kalle Saikkonen: Joo, ja kyllä siihen tuli eka vuonna tietysti tehtyä töitäkin. Se ensimmäisen vuoden epätietoisuus ja uuden oppiminen, koska siellä oli kuitenki semmosia tiettyjä vaatimuksia, mitä vaikka tuossa toisen asteen tutkinnossa ei sillä tavalla ollu kuin lähioitajaksi luin, että se oli enemmän sellasta käytännön tekemistä. Ja kun tässä on paljon teoriavoittosempaa, niin siinä oli ehkä se semmonen oppiminen. Ja se, että miten opittua teoriaa muunnetaan vaikka itse tekstiksi ja niitä lähteitä käytetään ja muuta, niin se oli kyllä itelle sellasta opiskelua, mutta kyllä tähän pikkuhiljaa alkaa jo päästä jyvälle.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin, siinä pitää vähän, tai voisin kuvitella, että se vaatii vähän sellasta aivojen niksautusta. Ensinnäkin, että on ollut työelämässä jonkun aikaa, ja sitten tosiaan, että ei ole korkeakouluopinnoista kokemusta, niin semmoinen, niinku se tavallaan opiskeluun opiskeleminen, niin se vaatii hetken, että siihen pääsee kiinni.

Kalle Saikkonen: Kyllä vaatii. Ja sitte oikeestaan se oli, muistan ku ensimmäistä kertaa, meillä oli ekat tunnit silloin koronan vuoksi vielä etänä, ja olikohan ne kolmannet lähijaksot vasta, mitkä päästiin ihan paikan päälle, niin sitte oli kiva huomata, että siellä oli reilu 50 henkeä, mitkä oli muutkin täysin yhtä pihalla kuin minäki. Että se oli niin kuin sillä tavalla, että ei vitsi, että nuo muut varmaan tietää, mitä pitää tehdä, mutta ei, kyllä siellä kaikki oli ihan yhdestä kujalla, että se oli jotenki helpottavaa. Ja sitte opettajat, muistaa vaan heiltä sitten vaatii sitä tukea ja ohjausta ja apua, niin kyllä sitä saa, mutta sitä on vain pitää osata kysyä, uskaltaa kysyä. Että mä oon ainaki saanu apua ja ohjausta, aina kun mä oon sitä tarvinnu. Että se on ollut mulle kyllä tärkeetä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tuntuuko susta, että sä olisit nyt jo tässä vaiheessa kahden vuoden sosionomiopintojen jälkeen saanu jotain vähän jo sellaista tukea tai ajatusta tähän nykyiseen työhön, mitä varten sä myös tavallaan oletkin korkeakoulussa tällä hetkellä?

Kalle Saikkonen: No ehkä se nyt on vahvistanu se, että semmoinen teoriaosaamisen vahvistaminen, ja vaikka nyt meillä on lainsäädännön kurssi menossa, niin kun täällä sosiaalipuolella työskennellään, niin se on vaan niin vahva se laki siellä taustalla, että miksi me tätä hommaa tehdään ja mitkä ne on ne asiakkaan oikeudet ja mitkä on meidän oikeusturva, miksi me tehdään tiettyä, miksi kirjataan ja miten kirjataan ja mitä kirjataan ja kaikki tämmöiset asiat, niin kyllähän se semmoinen teoriatiedon syventäminen on ollu se juttu. Että sitä on saanut kyllä siellä ihan jonkun verran. Nyt juuri käynnissä oleva tuo lainsäädännön kurssi esimerkiksi on se, mikä on pistänyt pohtimaan ja tutkimaan ja miettimään asioita monelta eri kantilta. Ei pidä asioita ehkä samalla… Se ei oo niin käytäntöä, vaikka se käytännöllistetään sitte kuitenkin, ja käytännössähän ne asiat toimii, mutta siellä on niin paljon sitä sellaista pykälää ja momenttia, että minkä mukaan asiat toimii niinku ne toimii. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminenkin, että vaikka tämä on tosi mälsää tehä näin, mutta kun näin on säädetty, niin mun on toimittava tällä tavalla. Mä osaan myös perustella sen asian, että mä en tiiätkö, että mä en voi toimia noin, koska tässä sanotaan tällä tavalla, että mä en saa tehdä niin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Niin, se kuulostaa jotenkin siltä, että se antaa ehkä vähän sellaista tietynlaista syvyyttä sinne tekojen taakse, vähintäänkin siihen omaan ymmärrykseen, että okei, että mitä tässä on taustalla nyt, kun toimitaan näin ja näin.

Kalle Saikkonen: Kyllä, omaan ymmärrykseen ja myös pystyy perustelemaan faktapohjaisesti asioita. Ja se on aina mun mielestä varmaan kuitenki myös asiakkaan etu. Että siellä sulle kerrotaan, että mihin ne päätökset perustuu ja mitkä sun oikeudet on ja mitkä sun velvollisuudet on myöskin. Eihän meillä oo pelkästään oikeuksia, meillä on myös velvollisuuksia, niin meillä työntekijöillä kuin asiakkaillakin. Ja niiden perusteleminen ja avaaminen ja kertominen, neuvominen ja ohjaaminen, sehän se on sitä meidän perustyötä, ja siinä se lainsäädäntö on isosti mukana, muun muassa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Työnantaja ja työyhteisö on tässä tukena, ja siltähän se kuulostikin, kun sä kerroit, että miten te päädyitte opiskelemaan kollegan kanssa. Se on aina hyvän työnantajan merkki, että suhtautuu työntekijöidensä koulutukseen kannustavasti ja positiivisesti. Se kumminkin auttaa. Se tukee sitä koko porukkaa ja kaikkee jatkossa.

Kalle Saikkonen: Kyllä, ei oo ikinä ollu semmonen tunne, että se olisi ollut taakka työnantajalle. Vaikka oon ollu välillä pitkiäkin aikoja pois ohjaajan työstä. Ja nyt tarjottiin mahollisuutta lähteä tähän asumisneuvojan työhön, myöskin kesken opintojen, niin kyllä mä nyt näin, että nää oli työnantajalta vastaantuloja ja mahollisuuksia mulle kehittää itteäni, ja myöskin haastaa itteeni. Ei se ollu pelkästään, ei se nyt silleen niinku tullu ku Manuille illallinen, niin sanotusti, vaan kyllähän siinä on pitänyt osata tehäkin sitä. Ja näin mä haluan uskoa. Että tavallaan sillä tavalla ansainnu ne asiat, mitä on saanu. Mutta töitä se vaatii ja töitä olen valmis tekemään. Tosissaan, mut ei vakavasti. Silleen me ehkä tätä hoidellaan täällä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kuulostaa hyvältä. Eikä se, kun miettii muutaman vuoden opinnot koko työuran mittakaavassa, niin se on aika pieni aika loppuviimein.

Kalle Saikkonen: No on se joo. Ja sitten monimuoto-opiskelu on mun mielestä siinä mielessä hyvä, että siinä olisi ollut mahdollisuus, varsinkin jos työskentelet suurin piirtein sellaisessa työtehtävässä, mihin se voisi sinua valmistaa se koulu. Niin saat sitä kenttäkokemusta ja sitten saat sitä teoriapohjaa, sä pystyt yhdistelemään niitä. Meki on koulussa käyty monta mielenkiintoista keskustelua siitä, koska se oppitieto ja se kirjatieto tulee sellaisesta, millaisena se ala halutaan nähdä. Ja käytännön kokemukset tulee sieltä, millaisena se ala näyttäytyy. Ja ne valitettavan usein on hämmentävän kaukana toisistaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Teoria usein on vähän niin kuin se ideaali maailma. Ja sitten todellisuus on todellisuutta, joka ei välttämättä oo tavallaan aina ihan sitä.

Kalle Saikkonen: Niin, se on se ehkä se mihin pyritään ja mitkä on ne suunnitelmat. Ja sitte se käytäntö ja mitä tuo arki näyttäytyy tuolla työelämässä, niin se voi olla joskus tosi lähellä ja se on hyvinkin suuntaa antavaa, mutta toisinaan se voi olla todella kaukana.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varsinki ku ollaan tosi tiiviisti ihmisten ja ihmisten elämien kanssa tekemisissä.

Kalle Saikkonen: Nii, ei näitä voi käsikirjoittaa näitäkään asioita mitä täällä. Kyllähän näistä varmaan joku leffakäsikirjotuksen joskus sais näistä asioista, kun siinä on niin montaa muuttuvaa tekijää aina ihmisellä, että hirvittää ajatellakin, että miten jotkut pysyy kasassa kun niin paljon asiat muuttuu. Niin se on kyllä ollut hyvä lisäarvo tuohon monimuoto-opintoon. Siinä missä se varmaan kuormittaa, niin siinä se tuo myös vastinetta sille, että se tuo vähän sitä… Ja [?? 00:25:47] ehkä, ku luokassa pystytään luottamuksella purkamaan asioita, käydään keskusteluita, niin sieltäkin saa hyviä näkökulmia. Joku ku aina ääneen pohtii, että miksi teette noin, tai mikä siinä on sellaista, että ei voisi tehdä toisella tavalla, niin sieltä joskus tarttuu aina jotakin mukaankin, ja sitten alkaa oikeasti miettimään, että hetkinen, että minkäs takia me ei ole nähty tätä asiaa tällä tavalla. Siellä on myös hyviä juttuja siinä. Joskin usein olemme opettajien kanssa hiukan eri mielestä tietyistä asioista, mutta mä oon ajatellu sen niin, että on mun mielestä hyvä, että meitä ku on jonkun verran siellä ketkä kenttätyötä tavallaan tekee, niin voidaan valottaa sitä, mikä se tilanne tällä hetkellä on. Vaikka nyt esimerkiksi hyvinvointialueiden muuttumisen jälkeen, kun asiat ei ole menny ihan elokuvissa, niin on ollu hyvä, että voidaan siinä missä he tuottaa meille sitä ajankohtaista teoriatietoa, niin me voidaan tuoda sitä ajankohtaista käytännön tietoa täältä kentältä. Se on semmoista mun mielestä positiivista vuorovaikutusta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No mitä sä sanoisit sellaiselle ihmiselle, joka tällä hetkellä on, kuin sinä vuonna 2020, että on syntyny semmoinen ajatus, että mitenkäs nämä korkeakouluopinnot, niin mitä sä sanoisit sellaiselle ihmiselle kannustavia sanoja?

Kalle Saikkonen: No mä sanoisin, että ole rohkea, kokeile, älä yliajattele. Jos se kiinnostaa, niin mikset menis ja koettas? Mun mielestä muokattavuutta näissä opiskeluissa on niin paljon ja niistä pystyy ottaa niin paljon asioita huomioon, että ne voidaan räätälöidä tosi yksilöllisesti ja ottaa niin paljon juttuja huomioon. Toki huomioikaa omat elämäntilanteenne, että älkää ajako itteenne piippuun. Se ei palvele ketään. Ei kannata ylisuorittaa, että jos sitä sun tuota ja tuntuu, että nytkään ei pysty, niin oottakaa hetki, tasatkaa tilanne ja hakekaa sitten, mutta älkää silloinkaan hylätkö sitä ajatusta. Mutta että, olkaa rohkeita, mutta älkää uhkarohkeita. Ehkä se olisi tiivistetysti noin. Huomioikaa oma jaksaminen. Kuunnelkaa lähipiiriä tarkasti, että mitä ne saattas sanoa, jos jollekin rohkenee tätä ajatusta avata, että mä oon tällaista suunnitellu, niin kysele vähän niitä lähimmiltä ihmisiltä, että minkälaista valoa ne näyttää. Jos siellä sanotaan, että no hei, ilman muuta haet, niin usko siihen, että he on nähnyt sut sellaisena, että sulla voimavarat siihen riittää. Ja jos ei riitä, niin se on koulu. Sen voi sitten pistää tauolle ja jatkaa sitten, kun voimavarat riittää. Eihän se ole mikään sellainen loppuelämän sitoumus, mihin lähtee. Niinku sanoin, niin ainakin itelle on kaikissa näissä HOPS-keskusteluissa tullu ilmi, että asioita voidaan niin suunnitella ja räätälöidä kyllä sopiviksi, että joustoa löytyy kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nykyajan korkeakoulu on kumminkin aika semmoinen tavallaan opiskelijan näköinen, että tosi paljon niitä yleensä niitä ihan opintokokonaisuuksia, puhumattakaan siitä opiskelutahdista ja näistä, niin voidaan sitte säätää sen mukaan, että mikä se kiinnostus ja jaksaminen on.

Kalle Saikkonen: Kyllä ja sitten jos sattuu olemaan työelämässä, ja jos on sosiaalipuolella työskentely ja sosioemiksi nyt esimerkiksi opiskelee, niin tavallaan sieltä pystyy jotakin opinnollistamaan ehkä sieltä työelämästä ja pystyy hyödyntämään niitä. Sä pystyt harjoitteluja tekemään omalla työpaikalla ja hyödyntämään niitä jo kontakteja, mitä ehkä oman työn kautta on tullu. Ainaki niin oon ite toiminu, että se on osoittautunu hyväksi. Kyllä tässä pärjää, kun vaan pitää maltin mukana, että ei lähe ylisuorittamaan. Vaarahan siinä on, jos on sellainen ylisuorittava ihminen, että sitte ei uskalla nostaa kättä pystyyn, jos alkaa väsyä. Mutta tiivistän ehkä, että hakekaa, olkaa rohkeita, haastakaa vähän itteenne. Ei se aina oo kivaa, mutta kyllä se lopulta palkitsee, kun niistä pääsee yli. Mä oon joskus miettiny, että jos oisin tehny sellaisen videopäiväkirjan omasta opiskelusta vaikka siltä ensimmäiseltä vuodelta, niin mä ehkä naurahtaisin nyt, kun mä sen kattosin. Käytiin niin syvällä epätoivon aallonpohjaa. Ja sitten ne riemun kiljahdukset ja hymyt, mitä tuli, kun me toukokuussa käveltiin sieltä kampukselta pihalle ja tajuttiin, että me selvittiin siitä ekasta puolesta vuodesta. Onhan se kontrasti ihan älytön. Mutta se on myös ne tunteet. Ne onnistumisen tunteethan sitten ruokkii. Ja nehän motivoi. Myös niinku nyt, koska mä tiedän, että nyt on taas vaikeita tai haastavia juttuja ja mä joudun tosi paljon niihin tekeen hommia. Mutta mä tiedän, että kun mä saan sen tehtyä, niin sitten se tunne taas mikä siitä tulee. Se on semmoinen… Myöskin palkitsee kyllä. Tuo niitä onnistumisen tunteita.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja sitten kun se tutkinto toivottavasti varmasti jossain vaiheessa taskussa on, niin kuin sullakin on niin pitkällä, niin kun se tutkinto on tehty, niin varmastikkaan kukaan koskaan ei ole sanonu, että no voi harmi, että tuli tämä käytyä. Että kyllä se varmasti ruokkii sitten ja tuottaa hyötyä ja iloa pitkälle tulevaisuuteen ja työuraan.

Kalle Saikkonen: Kyllä. Ja mulla tuossa työkaveri, joka juuri valmistui, niin sano siinä ennen opparin palautusta ja kypsyysnäytteitä ja näitä, niin sanoi, että jos mä vielä jonnekin haen, niin sammuta mun näyttö. Ja ei tässä menny kauaakaan, kun hän oli saanu nää asiat palautettua ja jotakin Whatsappilla kirjoiteltiin. Tuli ensimmäinen linkki johonki toiseen kouluun, jota hän oli kattomassa. Sitte oli pakko palauttaa mieleen se aiemmin keskusteltu, että hei, eiks meillä ollu puetta, että mun pitäis tehdä tämmönen väliintulo, jos sä oot hakemas vielä jonneki kouluun. Niin äkkiä se sitten unohtuu tuommoiset päätökset, mitkä tulee tehtyä, niinku tavallaan semmoisen epätoivon vallassa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nälkä on kumminkin selvästi syttynyt siellä.

Kalle Saikkonen: On. Jotakinhan se on tuonu tonne palkitsemisjärjestelmään, jotakin hyviä signaaleja ja muistijälkiä siitä, että hei, mä oon onnistunu tässä. Ja mullakin kuitenki niin vähän aikaa noista aikaisemmista opinnoista, että mä oon vasta oikeastaan aikuisiällä heränny opiskelemaan. Ja niin hän sano, et nälkä kasvaa syödessä. Mutta että maltti pitää yrittää pitää kuitenki mukana.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Katotaan, niin sinä oot vielä jossain vaiheessa tekemässä jotain sosiaali- ja terveysalan tohtoritutkintoa tuolla.

Kalle Saikkonen: No jos juuri nyt sanoisin, että tämä kuulostaa todella kaukaiselta ajattelulta. Mutta mä sanoin mun läheisille tuossa taannoin, että jos joku olis sanonut mulle vuonna 2015, että vuonna 2023 sä oot toisen vuoden sosionomi-opiskelija ja sä oot opiskellu jo lähihoitajaksi, niin mä olisin saattanut sanoa, että hei, haittaisiko yhessä sulle apua?

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aika kaukainen ajatus siinä vaiheessa oli.

Kalle Saikkonen: Todella. Ja tästä on vaan kahdeksan vuotta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Niin se elämä kuljettaa ja muuttuu ja ajatukset vie.

Kalle Saikkonen: Kyllä. Että sen takia omien kokemusten pohjalta mä voinki sanoa, että kannattaa joskus vähän katsoa tuntemattomaankin rohkeasti. Ei sillä tavalla, en kannusta tekemään mitään päättämään uhkarohkeita päätöksiä, mutta olemaan rohkea ja kokeilemaan, koska ei voi ikinä tietää, että mitä hyviä juttuja sulta jää näkemättä, kun sä et ole uskaltanu kattoo sinne. Vain tää on mikä on vähän raollaan.

Outro: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

Intro:
Tervetuloa kuuntelemaan Osaava Farmari podcastia. Podcastit on tuotettu osana Osaava Farmari- hanketta, jossa pyritään kehittämään jatkuvan oppimisen mallia, minkä avulla maatilayrittäjät pystyisivät kehittämään toimintaansa ja toiminnan taloudellista kannattavuutta. Hanke tarjoaa ilmaiseksi erilaisia talous, – yrittäjyys- ja johtamiskoulutuksia ja hyödyntää nykyaikaisia oppimisvälineitä. Eri jaksoissa keskustelemme näihin liittyvistä teemoista. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Hankkeen toimijoina ovat Hämeen, Jyväskylän, Lapin, Oulun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulut sekä Savonia ammattikorkeakoulu.
Marjo:
Tervetuloa kuuntelemaan podcastia. Tänään keskustelemme monialaisista maatiloista. Keskustelemassa meistä on mukana Marjo, Jaana ja Leena. Jaana; mitä monialaisilla maatiloilla tarkoitetaan?
Jaana: Monialainen maatila tarkoittaa yritystä, jolla on perusmaatalouden ja metsätalouden lisäksi muuta yritystoimintaa. Tää muu yritystoiminta on yleensä esimerkiksi yritystoiminnan laajentamista panosten valmistukseen tai jatkojalostamista taikka se voi olla sitä, että yritystoimintaa laajennetaan hyödyntäen olemassa olevia resursseja. Tai voidaan tietysti laajentaa kokonaan toiselle toimialalle. Mutta Leena kuinka paljon monialaisia maatiloja suomessa on?
Leena: Suomessa oli vuonna 2020 noin 14 500 monialaista maatilaa. Eli tarkoittaa 32 prosenttia kaikista maatiloista. Näiden yritysten liikevaihto on yleisemmin alle kymmenen prosenttia kokonaisliikevaihdosta sillä tilalla. Marjo, mitä yritystoimintaa monialaisilla maatiloilla on yleisimmillään perusmaatalouden lisäksi?
Marjo: No selkeästi yleisin on urakointi. Mutta muita yleisiä on sitte maataloustuotteiden jatkojalostus, näitten tuotteitten suoramyynti, sitten tehdään metsätaloustöitä tilan ulkopuolelle ja yleistä on myös matkailu ja majoitus. Mutta Jaana kerropa meille, miksi on lähetty laajentamaan sen perusmaatalouden ulkopuolelle, että miksi meillä on monialaisia maatiloja?
Jaana: Monialaisuudessa on kysymys viljelijäperheen toimeentulon turvaamisesta. Voidaan hakea myöskin resurssien käytön tehostamista, taikka että haetaan lisäarvoa maataloustuotteelle, käytännössä niin kun parempaa hintaa. Ja tietysti sitten tavoitteena on sen yrityksen kannattavuuden parantaminen. Jos maatilan monialaistaminen kiinnostaa, niin mistä siitä saisi lisää tietoa? Leena?
Leena: Osaava Farmari- hanke järjestää Monialaiset maatilat- koulutuksen, joka sisältää neljä webinaaria ja niiden välillä on erilaisia tehtäviä liikeideasta, hinnoittelusta, markkinoinnista, rahoituksesta ja verkostoista. Webinaarit järjestetään illalla, että maatalousyrittäjien olisi niihin parempi osallistua. Ja nää koulutukset on ilmaisia. Ja lisää tietoa ja ilmoittautumislinkki löytyy Osaava Farmarin nettisivuilta: osaavafarmari.fi. Tervetuloa!
Jaana: Tervetuloa minunkin puolesta!
Marjo: Tervetuloa!

Maarit: No hei!
Aija: Moikka!
Maarit: Mitäs kuuluu?
Aija: Kiitos, ihan hyvää. Kevättä rinnassa alkaa olla.
Maarit: No kyllä. Mites siellä linjoilla, onko teillä minkälainen fiilis tänään? Me ollaan täällä Aijan kanssa Lapin ammattikorkeakoulusta lehtorit. Kyllä. Maarit Timo-nen.
Aija: Ja Aija Hentilä.
Maarit: Ja tuota noin niin, tämän päivän podcastin aiheena on tuotannonjohtaminen ja henkilöstöjohtaminen, jota me kumpikin sitten koulutamme Lapin ammattikor-keakoulussa ja tarjoamme sitä myöskin osaava farmari osallistujille ja koulut-tautujille. Tervetuloa kursseille!
Maarit: Tuotantoprosessien koulutus tai kurssi pitää sisällään kolme osiota. Ja me kollegani Aijan kanssa olemme pohtineet sitä niin, että sen täytyy lähteä ihan sieltä ruohonjuuritasolta. Elikkä ensin täytyy tunnistaa ne prosessit mitä halu-taan niin ku kehittää. Jos ei ymmärrä niitä prosesseja, ei edes hahmota sitä, miten siellä prosessi kulkee tai miten ne tapahtuu, niin on vaikea lähteä myös-kään löytämään niitä kehitettäviä kohteita tai jotakin johtamistoimenpiteitä ru-veta miettimään, jos ei edes tiedä miten se johdettava kohde toimii.
Jotenka lähdetään siitä, että ensin tunnistetaan prosessit ja sen eri osat elikkä miten se joku tuotannon vaihe kehittyy, sieltä esimerkiksi asiakkaalta takaisin sinne asiakkaalle, joka on pisin prosessikuvaus ja lyhimmillään se voi olla esi-merkiksi yksi tietty työvaihe ja sen eri prosessit elikkä vaihe mitä siinä tapah-tuu eri työvaiheessa. Tää on niin ku se ensimmäinen vaihe. Tunnistetaan pro-sessit ja osataan kuvata ne, avata ne. Ja se, että miten ne kuvataan, ava-taan; siihen ei ole mitään yhtä yksittäistä sapluunaa, vaan se voi tapahtua monella tapaa. Se voi tapahtua ihan piirtämällä. Kynä käteen, paperia ja miet-timään että miten meillä tehdään tää homma. Tai se voi olla, jos joku on innos-tunut tietotekniikasta niin hän voi käyttää teknisiä apuvälineitä: Exceliä, Wor-dia, PowerPoint dioina, mitä vaan tahansa, vaikka valokuvaamalla, jos joku on visuaalisesti lahjakas niin voi vaikkapa kuvina esittää sen oman prosessinsa. Tai sitten vaikka suusanallisesti, äänittää tämmösen oman tarinan siitä, miten minä tämän homman teen. Elikkä tapoja on monia. Pääasia on, että se pro-sessi tulee tavallaan mietittyä ja sitte tavallaan vaiheistettua eri prosessin vai-heet, jotta ymmärretään se kokonaisuus.
Sen jälkeen, kun on ymmärretty se kokonaisuus, miten meillä toimitaan, miten se prosessi toimii, niin sen jälkeen voidaan lähteä miettimään mitä asioita siinä kyseisessä prosessissa on ne tärkeät asiat, että mitkä asiat vaikuttavat siihen lopputulokseen. Eli se voi vaikuttaa joko laatuun, se voi vaikuttaa palveluun, se voi vaikuttaa sen asiakkaan kokemaan tuotteen ominaisuuksiin, se voi vai-kuttaa meidän omaan tehokkuuteen, meidän omaan tuottavuuteen, kannatta-vuuteen. Elikkä se voi vaikuttaa moneen asiaan. Elikkä meidän täytyy itte miettiä, että mikä on se asia mitä me tarkkaillaan tässä meidän prosessissa. Mitä me halutaan jotenki niin ku ulosmitata tästä. Ja sen jälkeen me voidaan laittaa siihen prosessiin niitä mittareita, oikeisiin kohtiin, mittaamaan juurin sitä asiaa mitä me juuri halutaan tietää siitä prosessista. Se voi olla maataloudesta esimerkiksi, jos mennään kotieläinpuolelle niin poikimakertoja tai sitten satota-soja, paljonko tulee tonneja per hehtaari jne. Mutta ne täytyy miettiä, mikä on se toimiva mittari siinä meidän tavoitteessa mitä me haetaan siitä prosessista.
Ja sen jälkeen kun meillä on tiedossa mitä me mitataan, mistä me mitataan, niin sitten meillä täytyy myöskin olla mietittynä se, missä kohtaa ne mitatut tu-lokset arvioidaan. Elikkä vedetään ne niin kun yhteen, että okei nyt on kasvu-kausi paketissa, meillä on yksi tuotantoprosessi alkanut ja päättynyt, ja nyt me tehdään se arviointi siitä, että miten tää prosessi pyörähti. Menikö se hyvin, hyvin huonosti vai huonosti vai mikä oli se lopputulema. Ollaanko me itse tyy-tyväisiä esimerkiksi siihen vai onko siinä jotain mikä me havaittiin jo siinä pro-sessin aikana, että tää ei toimi tai tää ei menny niin kuin piti tai sit jopa, että siinä tapahtuu työtapaturma tai jotakin muuta tapahtuu semmosta mitä me ei oltu suunniteltu siihen prosessin osaksi. Ja nämä sitten otetaan sieltä ylös ja ruvetaan aktiivisesti ihan oikeasti miettimään, että ku me ollaan tunnistettu tässä prosessissa joko poikkeama tai tämmönen kriittinen piste, tai tämmönen asia, joka meitä jollakin lailla sanotaanko hidastaa tai vaikeuttaa tätä meidän kokonaisuutta. Niin me tarvitaan siihen, tarkastellaan sitä, joko niin että se poistetaan sieltä kokonaan, sitä muutetaan jollakin lailla tai sitten se hyväksy-tään sellaisena kuin se on, että okei tuohon ei voi tehdä mitään, näissä mei-dän olosuhteissa. Eli antaa sen olla, vaikka me tiedetään, että se on siellä.
Sen jälkeen kun meillä on tämä vaihe käyty, niin sanottu kakkosvaihe, jossa me katotaan sitä kehittämisen näkökulmaa, mittarointia, analysointia, toimen-piteitä. Niin me ollaan ikään kuin päästy siinä vaiheessa vasta tämän koko vaiheen jälkeen varsinaiseen johtamiseen eli tuotannon johtamisesta aletaan puhua vasta siinä vaiheessa. Ja sitten kun se vaihe on käsissä. niin sittenhän on olemassa erilaisia välineitä siihen varsinaisen johtamisen tekemiseen ja sii-nä vaiheessa alkaa Aijan osuus. Ole hyvä.
Aija: Kyllä, eli siirrytään tasolle kolme ja kolmostasolla keskitytään ihan puhtaasti LEANiin. LEAN on johtamismenetelmä, johtamisfilosofia, jota hyödynnetään sitten tosiaan tässä lopuksi. Lähetään metsästämään erilaisia hukkatyyppejä näistä prosesseista. Ja se tunnistaminen on kaikista tärkein kokonaisuus. Mutta tosiaan näiden kahdeksan eri hukkatyypin avulla tutkitaan niitä proses-seja tarkemmin, kirjoitetaan prosessit auki ja tuota kirjotetaan tavallaan uudes-taan se koko prosessi. Ja sen myötä kaikki Maaritin kuvailemat kokonaisuudet sieltä paljastuu mahdollisesti. Niitä eri hukkatyyppejä ja sitä kautta saadaan ku ollaan tunnistettu ne hukkatyypit niin saadaan erinäistä tehokkuutta, tuotta-vuutta ja tuota jämäkkyyttä siihen prosessin suorittamiseen. Mitä muuta LEANista..?
Maarit: LEANia voi soveltaa mihin tahansa.
Aija: Ihan kaikkeen. Kyllä ja tarkoituksena on se, että kun päästään pienesti kiinni siihen LEANin ajatukseen, niin siitä pitäisi saada kokonaisvaltainen työkalu ar-keen. Ja nimenomaan niin kuin Maarit tässä mainitsi, niin se ei rajoitu yhteen asiakokonaisuuteen tai osa-alueeseen vaan se on niin ku kokonaisvaltainen asia. Sitä pystyy käyttämään opiskelussa, arjessa, työssä. Ihan missä vaan. Sillä ei ole minkäänlaisia rajoitteita, koska LEAN sisältää erityyppisiä työkaluja, joita tosiaan voi sit soveltaa, miten ikinä keksiikään.
Maarit: Ainut reunaehto on siinä, että suostuu tarkastelemaan kriittisesti sitä omaa tuotantoprosessia tai toimintatapaansa. Ja sehän tarkoittaa silloin sitä, että pi-tää olla itselleen rehellinen, miten oikeasti minä tämän asian teen ja sitten sen, että myöskin pystyy myöntämään itselleen sen, miten haluaisin sen teh-tävän tai tapahtuvan. Elikkä myöntää sen, että siellä on kehittämisen mahdol-lisuuksia ja kehittämisen paikkoja, jopa sellaisia paikkoja mitkä voi aiheuttaa jopa kielteisiä tunteita, mutta hyväksyy ne ja lähtee katsomaan niitä uusin sil-min. Elikkä siis tuotannon johtaminen juuri nyt tässä hetkessä, tällä aikakau-della on mielestämme erittäin tärkeää. koska kaikki tietävät sen, että tuotan-tokustannukset ovat nousseet, tehokkuusvaatimukset ovat nousseet. Samaan aikaan puhutaan tukien pienentämisestä, joka tarkoittaa sitä, että samaan ai-kaan tavallaan se kääntää sitä palloa niin päin, että tuotteista pitäisi saada en-tistä enemmän irti, tavallaan sitä kannattavuutta pitäisi tulla sieltä. Se tuki ta-vallaan pienenee niin kompensaatio on käytännössä sitä, että kustannuksia pienennetään tai sitten tehokkuutta, sitä tuotannon potentiaalia, volyymia nos-tetaan tai sitten vielä se kolmas, että asiakas suostuisi maksamaan siitä enemmän hintaa. Ja tää viimeinen vaihtoehto tällä hetkellä näyttää olevan kaikista heikoin vaihtoehto. Jotenka oikeasti ne kaksi ensimmäistä: kustannus-ten pienentäminen ja tuotannon tehostaminen ja volyymin nostaminen, käy niin ku toimenpidepakkiin niin ku oleellisimmaksi tämmöisiksi työkaluiksi.
Aija: Sen tekemisen pitää olla tavoitteellista, täytyy asettaa sille omalle toiminnal-leen visio, sitä kautta pienempiä tavoitteita ja laatia niitä strategisia toimenpi-teitä, jotta tää kaikki on sitten mahdollista.
Maarit: Ja sitten jos lähetään keskustelemaan enemmän siitä tuotannon kasvattami-sesta, niin sehän käytännössä tarkoittaa sitä, että se aiheuttaa niin ku painet-ta siihen että tilojen, esimerkiksi jos nyt puhutaan niin ku maatiloista, niin tilo-jen tai minkä tahansa yrityksen on investoitava osaamiseen, työvoimaan ja myöskin sitten niihin lisääntyviin resursseihin, oli ne nyt sitte mitä tahansa. Ja tämä taas aiheuttaa sen paineen, että edelleenkin entistä tarkemmin täytyy sen koko työyhteisön, joka tekee sitä asiaa, sitä jotaki tuotetta tai palvelua, niin heillä kaikilla pitäisi olla yhteinen näkemys siitä, että mitä meillä tuotetaan, millä lailla se tuotetaan ja mikä se tavallaan se lopputulema on mikä pitää tulla sieltä toisesta päästä. Jollonka se tarkoittaa sitä myöskin, että tarkimmillaan tuotannon johtaminen on hyviä työohjeita, hyvää työturvallisuutta, hyvää työ-terveyttä, tehokasta koneiden käyttöä ja niin edelleen.
Aija: Hyvä itsensä johtaminen myöskin tähän saumaan on hyvä lisätä. Semmonen jokapäiväinen operatiivinen johtaminen korostuu hyvin vahvasti tässä kokonai-suudessa.
Maarit: Semmosen sanoisin vielä tähän, että tuotannonjohtaminen ja tuotannonkehit-täminen niin, se ei oo sellanen prosessi, joka alkaa ja loppuu, vaan jotta se toimii niin kuin pitäisi. Se alkaa kyllä, mutta se on loppumaton prosessi. Elikkä se jatkuu koko aika tavallaan tämmösenä pyörivänä liikkeenä, että kun joku osa tai yksi kierros on saavutettu, niin sen edellisen kierroksen tietotaito siirtyy seuraavalle kierrokselle pohjaksi. Siitä lähetään taas kehittämään uusi kierros, oli se sitten tuotantokausi tai joku tuotantoprosessin vaihe, niin siinä aina on sitä sisäistä kehittämistä. Aina pyritään parantamaan jo olemassa olevia. Elik-kä tää ei oo niin ku kerralla pyöräytetty valmiiksi, vaan niin kauan kuin se yri-tys toimii tai se tuotanto toimii, sillä on tavoitteita tehdä jotain, niin silloin niin kauan siinä pitäisi tapahtua tämmöistä jatkuvan kehittämisen ideologiaa ja semmosta prosessien tarkkailua. Ihan samalla lailla, kuin jossakin nykyaikai-sessa tehdaskompinaatiossa, niin siellä on tuotannon valvomoita joka tuotan-nonprosessin vaiheessa ja siellä ihmiset istuu monitorien ääressä ja kattoo tiettyjä tunnuslukuja, arvioi sitä miten prosessi kehittyy, ottaa kiinni jos siellä joku summeri alkaa soimaan tai vääriä lukemia alkaa tulemaan koneelta, niin otetaan heti välittömästi kiinni ja aletaan korjaamaan tai muuttamaan sääntö-jä. Ihan vastaavan lailla maataloudessa pitäisi toimia tämä prosessointi, että siellä koko aika tarkkaillaan sitä toimintaa ja pyritään tehostamaan ja toimi-maan paremmin joka mahdollisessa kohdassa mikä tunnistetaan.
Aija: Joo, se kehittäminen on jatkuvaa. Jatkuvan kehittämisen kehä. Ja itsessään LEAN pitää hyviä työkaluja ja elementtejä sisällään, jotka tukee tätä ajatusta. Eli valkotaulupalaverit, jonka äärellä tai jonka sisälle rakennetaan sellaisia elementtejä, jotka tukee tätä jatkuvaa kehittämistä. 5 S:ää löytyy, joka on ää-rettömän hyvä työkalu ja pitää paikat kondiksessa niin sanotusti. Sitten löytyy arvovirtakuvausta, joka on myös semmonen prosessin kehittämisen työkalu. Et LEANin sisältä löytyy niitä hyviä työkaluja tukemaan tätä kokonaisuutta.
Maarit: No, tuotannonjohtamisen koulutuksiin tällä hetkellä pääsee kaikista kivutto-mimmin käsiksi ilmoittautumalla Osaava Farmari- hankkeen sivuilta ilmaiskou-lutuksiin, jotka tämä hanke järjestää. Ja tota myöhemmin, myöhemmissä vai-heissa on mahdollista suorittaa tutkintoperusteisia koulutuspaketteja. Muun muassa täällä meidän Lapin ammattikorkeakoulussa tarjotaan avoimessa ammattikorkeakoulun tarjottimella samoja tuotannonjohtamisen ja henkilöstö-johtamisen kursseja, jotka sinne on opintopistemääräisesti kasattu ja ovat tar-jolla siellä. Silloin siellä on pieni tällainen osallistumismaksu, muistaakseni oliko kolmekymmentä euroa/opintopiste tai vastaava. Ja siellä on tarjolla kymme-nen opintopisteen paketti, joka käytännössä tarkoittaisi sitä, että tuolla mate-matiikalla se on kolmensadan euron omavastuu kurssin suorittamisesta. Mut-ta tosiaankin nyt sitä tarjotaan vastaavaa koulutusta Osaava Farmarin kautta tämmösinä mikrokursseina ja sitten myöhemmin se on siellä avoimessa am-mattikorkeakoulu tarjottimella, Lapin ammattikorkeakoulu tarjottimella kymme-nen opintopisteen kokonaisuudessa. Joo ja tuotannonjohtamisen kurssit taval-laan jatkuvat sinun omassa elämässäsi läpi sinun elämäsi, eli mikä tarkoittaa sitä, että käytyäsi tämän kurssin mitä me tarjoamme täältä, niin tuota myöskin se prosessi pitäisi jatkua sinunkin elämäsi aikana, teet sinä mitä tahansa. Eli kun sinä ymmärrät ne tietyt perusperiaatteet, sinä voit niin kuin Aijakin toi täs-sä aikaisemmin esille, että esimerkiksi LEANin oppeja voi käyttää oman elä-mänsä hallintaan tai oman yrityksen johtamisessa tai sitten vaikka olet töissä jonkun toisen yrityksessä, sinä voit siellä niitä samoja lain alaisuuksia soveltaa. Elikkä tämän kurssin anti ei lopu siihen, että tämä kurssi loppuu, vaan se on ikään kuin sisäinen prosessi myöskin kurssin käyneen opiskelijan omassa elämässä ja päässä siitä eteenpäin, elikkä miten hän lähtee siitä viemään sitä eteenpäin, niin on jokaisen itse rakennettava siitä se seuraava oppipolku ja steppi, että mitä minä haluan tämän jälkeen opiskella. Hyviä aiheita löytyy to-dellaki paljon ja tuotannonjohtamisen peruskurssit tämän kokonaisuuden jäl-keen voitaisiin ajatella, että siirtyisi esimerkiksi lähemmäksi sitä omaa kiinnos-tuksen aihetta, että tää on semmonen yleiskurssi. Perusteet kaikkeen ja sitten voisi siirtyä esimerkiksi enemmän itseä kiinnostavaan toimialaan tai tuotanto-muotoon. Esimerkiksi, että tätä voi soveltaa yhtä lailla porotalouteen, hevosta-louteen, erikoiskasviviljelyyn, mihin tahansa muuhunkin toimialaan, nyt sitten metsäteollisuuteen taikka laivanrakennukseen että maailma on sitten niin la-vea, kuin mielikuvituskin.
Aija: Meidän kans saadaan semmonen alkusysäys siihen tuotannonjohtamiseen, prosessien kehittämiseen, joskus on saanut ainakin itse semmosen kuvan, et-tä on hirveän haasteellista tarttua niihin prosessien kehittämiseen kiinni, ei oi-kein tiedetä mistä lähetään liikenteeseen. Eli meidän avulla saadaan semmo-nen alkusysäys ja me rakennetaan semmonen ymmärrys näiden kurssien kautta, että miten se asia etenee, mistä me lähdetään liikenteeseen ja samal-la sitten kurssille osallistujan ajatukset ehkä kytkeytyy tai laskeutuu semmoi-siin uomiin, että hän ymmärtää sen jatkuvan kehittämisen kehän ja jatkuvan parantamisen kehän ja sitä kautta sitten pääsee itsenäisestikin kiinni siihen kokonaisuuteen ja ymmärtää mistä on kyse.
Maarit: Kannustan ja kannustamme yhdessä kollegani kanssa osallistumaan Osaava Farmari koulutuksiin ja tuota mitä sieltä sitten saa, riippuu hyvin pitkälti sinusta itsestäsi, mutta jos ajatellaan että sinä saat ilmaiseksi maksimissaan neljän tunnin työpanoksella asiantuntijaopastusta, ohjausta oman tilasi kehittämiseksi niin mikä on tässä maailmassa halvempi ja tehokkaampi keino? Tervetuloa kursseille!
Aija: Tervetuloa!

Marko Tolonen: Tervetuloa kuuntelemaan Anssin ja Markon ensihoidon teoriatuokiota. Tänään keskustelemme neurologisen potilaan tutkimisesta ja hoidosta sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa. Keskustelemassa mukana siis Anssi Saviluoto ja Marko Tolonen. Terve, Anssi, mitäs kuuluu?

Anssi Saviluoto: Ciao, ciao. Eipä tässä kummempia. Pitkästä aikaa Kuopiosta käymässä, ja ensihoitajien parissa on aina mukava työskennellä.

Marko Tolonen: Aloitetaan siitä, että ensihoito kun kohtaa B706-tehtäväkoodilla tulevan halvauspotilaan, niin usein käytetään FAST-protokollaa, jossa tsekastaan fastin mukaiset asiat, eli kokeillaan käsien kannattelua kenties, kokeillaan puristus, ja katotaan, onko kasvoissa puolioireita. Tää FAST-protokolla tutkii vaan tiettyjä osia aivoista. Me ollaan tässä Anssin kanssa keskusteltu aiemminkin, että haluttais vähän nostaa keskusteluun tällaista laajempaa perspektiiviä, mutta mitä sä, Anssi, ajattelet tosta FASTin tekemisestä? Kuinka hyvin sillä bongataan ne potilaat, ketkä pitäis bongata?

Anssi Saviluoto: Joo, FASTihan on ihan OK, mutta mun näkökulmasta se on kuitenkin semmoinen public service announcement, että katsoo, miten sitä markkinoidaan semmoisilla yksinkertaisilla kuvilla, että jos naamassa on jotain outoa, puheessa on jotain outoa tai käsissä on jotain outoa, niin sitten on time to call 112, että sitten pitää soittaa 112:een. Se on ihanan yksinkertainen maallikoille ja myös toimiva. Tää on semmoinen viesti, mitä kannattaa kyllä viedä sinne ihmisille ja potilaille, että viimeistäänkin silloin kannattaa soittaa 112:een, kun näissä tulee jotain ongelmaa. Se on myös aika yksinkertoinen, että sitä voi sitten kertoa potilaille, että sulla ei nyt selvästikään ole aivoinfarktia, mutta jos tämmöisiä oireita tulee, niin sitten pitää aina soittaa 112:een, mutta mä toivon, että terveydenhoidon ammattilaisina me osattais tutkia pikkusen enemmän ja tunnistettais myös hieman niitä muita oireita. FAST-oireet eli kasvot, käsi, puhe, niin ne on koko lailla, ne on niitä etukierron oireita. Meillähän aivoihin menee neljä isoa pääverisuonta, että edessä molemmin puolin carotis internat menee aivoihin, ja ne ruokkii hyvin isoa osaa aivoista, mutta sitä sanotaan siksi etuverenkierroksi, että se ruokkii koko lailla sen etuosan niistä aivoista. Sitten taas nikamavaltimot, mitkä menee kaularangan vieressä täällä niskassa molemmin puolin, niin ne sitten ruokkii sitä takaosaa niistä aivoista, paljolti aivorunkoa ja pikkuaivoja. Onneksi siellä on hyvän backup planit, että ne kaikki verisuonet on lähtökohtaisesti yhdistetty toisiinsa. Ne nikamavaltimot on yhdistetty toisiinsa kans tämmöisillä [?? 00:02:54] suonilla. Sit se etu- ja takaverenkirto on yhdistetty toisinsa vielä tämmöisillä kommunikoivilla suonilla, eli tavallaan mikä tahansa verisuoni ideaalitilanteessa pystyy paikkaamaan sitä toista suonta. Tämä on tärkeä tekijä, minkä takia sitten melko pitkänkin ajan jälkeen, vaikka aivoinfarktioireet on kestäneet jo jonkin aikaa, niin voidaan pelastaa sitä aivoa, riippuen ihmisten aivoista, toinen suoni pystyy paikkaamaan, mutta se on paljolti siitä kiinni, et miten meillä on geenilotossa käyny, et kuinka hyvin ne pystyy toisiaan paikkaaman. Joillakin ihmisillä siellä ei oo minkäänlaista kollateraalikiertoa, että se toinen suoni, se etuverenkierto saattaa olla täysin erillinen siitä takaverenkierrosta, mistä päästäänkin siihen, että nää käden, kasvojen, puheen oireet, kyllähän ensisijaisesti ne on niitä etuverenkierron oireita, eli tämmöisten carotisten ja sen haarojen tukoksen aiheuttamia oireita. Niitä on noin 80 prosenttia aivoinfarkteista, mutta suurin piirtein 1/5–1/4, vähän riippuen lähteestä, niin on niitä takaverenkierron infarkteja, ja tähän se ei välttämättä ookaan kaikista paras. Pikkuaivoinfarktit ja muut siellä aivojen takaosassa olevat aivoverenkierron häiriöt saattaa hyvin jäädä tutkimatta, jos se meidän tutkimus rajoittuu siihen. Onneksi tässä nyt ei oo ihan semmoista samanlaista, kun ensihoitajilta odotetaan, että pitäis tunnistaa sydäninfarktissa, että onko tää vasemmalla vai oikealla puolen, sitä pitäis pystyä pikkusen paikantaan, se ei ensihoidossa hirveästi eroa se hoito, missä se aivoinfarkti on, mutta se ois tosi tärkeää, että me ei missattais yhtään aivoinfakrtia tai että se pitäis olla tosi pieni se miss-reitti. Sitä ei välttämättä kovin moni neurologi näe sitä kokonaiskuvaa, että miten isolla osalla meidän ensihoidon potilaista kuitenkin on joku neurologinen oire. Se on tosi tavallista, että joko se on se pääoire, tai sitten se on semmoinen sivujuonne, siellä tulee puheeksi, että jonkin sortin neurologista oirettakin on ollu. Jos se ei oo se päävaiva, niin se monesti sitten tehdään se pahamaineinen karkea neurologinen status, että tsekataan sieltä pupillat ja puristusvoimat, että tää on varmaan aivoinfarkti ollu, ja eihän näistä soiteta neurologille, vaan nää on niitä, kenestä sitten konsultoidaan terveyskeskuspäivystäjää tai jotain muuta ihmistä, tai sitten saattaa olla, että joskus ei konsultoida ketään. Joka tapauksessa tän takia ois minusta hyvä, että perus ensihoitajan patteri olis muutakin ku se pelkkä karkea neurologinen status, vaan et se ois semmoinen hyvä neurologinen status, koska tosi paljon [?? 00:05:33] kotiin ja jätetään kotiin semmoisia potilaita, joilla on joku neurologinen oire. Mitä nyt viimeaikaisia tutkimuksia on tehty suomalaisesta [?? 00:05:41], niin onneksi siinä ei näyttäis kovin usein käyvän kovin huonosti, mutta kyllä mä oon monesti miettinyt sitä, että jääkö meillä bongaamatta esimerkiksi TIA-kohtauksia. Tää on semmoinen, mitä kovin maallikko ei tunnista, että tää oli aivoinfarktin oire, semmoinen ohimennyt aivoverenkierron häiriö, mutta tällä on kansantaloudellisesti ja sen potilaan kannalta tosi iso merkitys. TIA-kohtauksen saaneista 10–20 prosenttia saa aivoinfarktin seuraavan kolmen kuukauden kuluessa ja niistä melkein puolet seuraavan kahden vuorokauden kuluessa, eli vaikka se voi olla semmoinen sivujuonne, että se tulee ihan jossain muussa yhteydessä puheeksi, että olipa muuten kumma juttu, että kaupan kassalla en vaan saanu sanaa suusta, en tiedä, mikä oli, mutta ei tullut mitään, mutta menin sitten kotia kattomaan rallia, ja rouva tuli kotia, niin sitten puhe suju ihan normaaliin tapaa, niin tämmöinen harmiton sattumus voi olla aivoinfarktin ensioire. Seuraava oire on se, että täydellinen toisen raajaparin halvaus ja puhekyky menee. Jos nää ymmärretään, bongataan, että tämmönen oli, ja tehdään ne tarpeelliset päivystykselliset tutkimukset ja aloitetaan ennaltaehkäisevä lääkehoito, sitä voidaan pienentää tosi paljon sitä riskiä. Jopa 80 prosenttia pystytään pienentämään sitä aivoinfarktin riskiä, eli tosi monta aivoinfarktia on vältettävissä, jos vaan tunnistetaan ne ohimenevät oireet, tai sitten, että jos ihmisellä on pieni aivoinfarkti, että siinä ei välttämättä ookaan näitä FAST-oireita, että siellä on joku muu pikkuinen oire, vaikkapa pikkuaivoinfarkti, et sinne on kehittynyt pikkuinen kömpelyys, ja sitten tutkitaan ja huomataan, että hei, sähän oot sairastanut pikkuaivoinfarktin. Se tarkoittaa, että sä oot erittäin suuressa todennäköisyydessä saada aivoinfarktin, jos ei aloiteta tosi hyvää ennaltaehkäisyä, riskitekijöiden hallintaa.

Marko Tolonen: Juu. Mitä sä, Anssi, ajattelet, että miten sitä vois sen FASTin jälkeen laajentaa sitä tutkimusta ja lähestyä laajemmin tällaisen neurologisen potilaan tutkimusta ensihoidossa?

Anssi Saviluoto: Ennen kuin mä liikaa parjaan FASTia, niin FASTista pitää kuitenkin sanoa, että riippuen tutkimuksesta FASTin herkkyys havaita akuutti aivoinfarkti vaihtelee tutkimuksesta riippuen 64 prosentista 97 prosenttiin. Se todennäköisesti kohtalaisen hyvin tunnistaa justiinsa ne potilaat, jotka pitää saada nopeasti hoitoon, eli semmoinen liuotettava aivoinfarkti, että se on riittävän vakava, että se täytyy liuottaa, tai sitten semmoinen potilas, joka hyötyy trombektomiasta, niin justiin näillä potilailla, mitkä on kaikkein kiireisimmät ja selkeimmät ja hyötyy kaikkein eniten hoidosta, niin ne potilaat se todennäköisesti tunnistaa kohtalaisen hyvin, mutta sitten toisaalta, niin kun puhuttiin, että ne pienetkin pitäisi bongata ja ne TIA-kohtaukset pitäis bongata, ne takakierron aivoinfarktit, jotenkin ne pitäis kaikki saada haaviin, niin sen takia mun mielestä ois hyvä, että tutkittais muutakin kuin se FAST, ja sitten siinä FASTissakin ne tutkimukset tehtäis suurin piirtein samalla tavalla kuin ne tehdään sairaalassa. Tää klassinen karkea neuro, mistä kukaan ei oikeastaan tiedä, että mitä kuuluu karkeaan neurologiseen statukseen, mutta se on yleensä semmoinen pieni punainen lippu, että jos joku käyttää sanaa karkea neurologinen status, niin mä pahoin pelkään, että siellä on tätä pupillat ja puristusvoimat, ja se ei oo mikään hyvä neurologinen status. Jos lähdetään liikkeelle ensinnäkin vaikkapa niistä pupilloista, niin suurin piirtein joka viidennellä ihmisellä on pieni semmoinen niin sanottu aniskoria, eli pieni yhden tai kahden millimetrin pupillaero on tosi tavallinen ja löytyy ihan tosi monelta ihmiseltä. Tosi monesti se näkyy vain tietyissä olosuhteissa, ehkä pienessä hajavalossa, saattaa olla koko ajan tai välillä, ja monet ihmiset ei sitä itse tiedosta, koska harvoinpa niin tarkkaan tuiottelee omia pupilloja peilistä. On todella epätodennäköinen, että tavallisen aivoinfarktin seurauksena ois pupillaero. Se tilanne, missä se pupillaero taas on erittäin tärkeä ja hyvä tutkimus, on se, että meillä on tajuton potilas eikä me olla ihan varmoja, miks se on tajuton, tai me tiedetään, miks se on tajuton, et me epäillään aivoverenvuotoa tai pään vammaa, niin sitten kun me mennään katsomaan niitä pupilloja ja sit siellä näkyykin, että toinen on laaja ja valonjäykkä, niin sitten meidän pitää olla tosi huolissaan, koska se tarkoittaa, että siellä päässä on joku tilaa vievä prosessi, joka painaa sitä näköhermoa, ja se on kriittinen tilanne, mutta se on todella epätodennäköistä ja todella harvinaista, että tämmöisen tavallisen aivoinfarktin seurauksena tulis minkäänlaista pupillaeroa, ja varsinkin se hyväkuntoinen asiallisesti jutteleva potilas tai humalassa oleva pikkusen päätään kolauttanut, niin se, että sillä ainoana oireena ois se pupillan puoliero, niin se on kyllä hirveän epätodennäköinen tilanne, että siellä päässä on valtava painetta tuottava tilaa vielä prosessi ja sit se aiheuttais ainoana oireena sen, että toinen pupilla on ihan pikkusen isompi ku toinen. Se ei missään nimessä oo se herkkä tutkimus.

Marko Tolonen: Jes. Mitäs noista puristusvoimista, kun sä tutkin lääkärin työssä, niin sä teet kannattelukokeen, eli sä et tee varsinaita puristusvoimakoetta, vai teetkö?

Anssi Saviluoto: Enpä yleensä. Se on justiinsa yks, missä me voitais parantaa, ois hyvä, että tutkittais samalla lailla kentällä ja sairaalassa. Se, miten arvioidaan akuutin aivoinfarktin vakavuutta, se, että miten voimakkaat ne oireet on, ja sitä voidaan peilata vähän myös siihen, että miten laaja se aivoinfarkti on, niin siihen käytetään semmoista NIHSS-pisteytystä, N, I, H, S, S eli National Institutes of Health Stroke Scale, mikä on vaan tämmöinen kansainvälinen pisteytys, missä annetaan sitten pisteitä erilaisista asioista. Se, että onko kasvoissa puolieroa, onko näkökenttäpuutoksia, nää kaikki klassiset aivoinfarktin oireet, niin niistä sen mukaan, miten vakava se oire on ja miten paljon niitä oireita on, niin niistä tulee sitten pisteitä. Jos on tosi vähän pisteitä, niin semmoista ihan pientä aivoinfarktia ei kannata liuottaa, koska niistä yleensä ihmiset kuntoutuu tosi hyvin ja siihen aivoinfarktin liuotushoitoon liittyy kuitenkin ihan kohtalainen verenvuodon riski, mikä voi olla jopa hengenvaarallinen, niin sen takia sen pitää olla jollain tavalla vakava ja sen oireen pitää olla semmoinen jollain tavalla haittaava. Lääkärit laskee sitten, neurologian päivystäjät laskee sitä, että montako pistettä tässä on. Niitä pitää olla enemmän kuin 2, niin sitten kannattaa antaa se liuotushoito. Jos niitä on vaan 0 tai 1, niin silloin yleensä kannattaa pidättäytyä useimmissa tilanteissa liuotushoidoista, mutta se ongelma on just se, että siellä pisteytyksessä katsotaan käsien kannattelua, ja se, että käsi on täysin [?? 00:12:20] eli se vaan valahtaa heti sängyn pintaan, niin siitä tulee saman tien 5 pistettä. Sama koskee, jos jalka on ihan semmoinen veltto, että siinä ei oo mitään voimaa, että siinä ei oo ollenkaan liikettä, niin siitä tulee heti reilusti pisteitä, että mitään muuta ei tarvi tietää. Se on niin vakavat oireet, että silloin kannatta liuotushoitoa harkita, jos muuten indikaatiot täyttyy. Sitten taas jos se hitaasti vajoaa mutta ei vajoa sängyn pintaan asti, niin ei siitä tuu hirveesti pisteitä, siitä tulee vaan 1 piste. Se on semmoinen, mikä on helppo sitten mitata, miten vakava se on. Sitten kun ensihoito antaa ennakkoilmoitusta, että täällä toisella puolella on puristusvoima aavistuksen heikompi, niin sitä koitetaan vaan puhelimessa sitten arvuutella, että mitäköhän se tarkoittais käsien laskeutumisessa. Koitetaan arvata ja tehdä sitten suunnitelma sen mukaisesti, ja sitten se hoito ratkeaa vasta sitten, kun sitä tutkitaan. Toisaalta myös se vaikuttaa, että miten se muuttuu se oirekuva. Jos se menee pahempaan päin, niin se puoltaa sitä, että nytten pitää hoitaa. Jos se on korjautumaan päin, niin sitten se on todennäköisesti TIA-kohtaus, että se todennäköisesti korjaantuu ilman liuotushoitoa, niin sen takia se ois tosi tärkeä, että ne tutkimukset, mitkä ois tehty, niin ne ois tehty mahdollisimman samalla lailla. Puristusvoimat ei vaan kuulu siihen NHISS-pisteytykseen, mutta se on muutenkin hirveän huono sen takia, et se on hirveen vaikea kvantifioida, että se oli, paljonko se oli heikompi, no, himppusen. Sitten vielä se, että yleensähän ihmisillä on erilaiset puristusvoimat, että toinen on heikompi ku toinen. Oikeakätisillä monesti on, oikea käsi on vähän vahvempi, tai toisaalta jännästi myös, että monilla se oikea käsi on, sitä käytetään kaikkeen tarkkaan, niin sitten se vasen voikin olla se voimanpesä, että siellä voi olla vähän vahvempi. Sitten tämmöiset hermopinteet ja muut tämmöiset niin sanotut perifeeriset ongelmat helposti vaikuttaa siihen puristusvoimaan, mut kannattelu pysyy normaalina, niin sen takia itse en usein testaa puristusvoimia ollenkaan, enkä ainakaan siinä, kun tutkitaan akuuttia aivoinfarktia. Se on hyvin helppo testi pyytää potilasta ojentamaan molemmat käteen suoraan eteenpäin kämmenet kohti kattoa, ja kattoa, että jos ne siinä pysyy kymmenen sekuntia ilman, että kumpikaan vajoaa, niin kaikki on kunnossa. Jos jompikumpi käsi vajoaa tai lähtee kääntymään ympäri, niin kattoo vaan suurin piirtein, että miten kauas se vajos ja missä ajassa, niin lääkäri on heti kartalla, se tietää heti, että mikä on toimintasuunnitelma ja sopiiko tää aivoinfarktiin. Paljon parempi tutkimus ku puristusvoima.

Marko Tolonen: Aivan mahtavaa. Sitten vaan kirjaa sen löydöksen sinne kantakirjaukseen, minkä sitten tekee.

Anssi Saviluoto: Kyllä.

Marko Tolonen: Entä sit laajennettu tutkimus, mitä ensihoitaja vois tehdä?

Anssi Saviluoto: Justiinsa se, että tilanteessa, niin kuin sanoin, että me tunnistetaan potilaalta joku tämmöinen selvä akuutin aivoinfarktin oire, niin sitten ei kannata jäädä sinne kohteeseen enää hieromaan, että sitten kun me ollaan tunnistettu, että tää ihminen on saanu todennäköisesti akuutin aivoinfarktin, on vielä todennäköisesti tai mahdollisesti jonkun toimenpiteen liuotushoidon piirissä. Nykyään voidaan liuottaa jopa yhdeksään tuntiin asti, jos nähdään tämmöisessä perfuusiokuvantamisessa eli erikoiskuvantamisessa, eli nähdään, että siellä on aivoa, mikä on vielä elossa mutta kärsii siitä verenkierron vajauksesta. Jos me nähdään tämmöinen, niin niitä voidaan liuottaa jopa yhdeksään asti, ja jopa vuorokauteen asti saatta potilaat hyötyä sitten trombektomiasta, mutta vaikka nää aikaikkunat on paljon pidempiä ku ennen, niin se ei tarkoita sitä, että hoidolla ei ois kiire, vaan enemmän kuin koskaan aika on aivoa, että pitää päästä nopeesti sinne hoitoon, eli toisin sanottuna se, että jos nähdään, että toinen käsi vajoaa heti sängyn pintaan tai sitten on afasia, että puheesta ei saa mitään selvää, tiedetään suurin piirtein, että tää on tämmöinen uusi oire, ei muuta ku pyörät liikkeelle ja pyörimään. Silloin ei kannata jäädä sinne kohteeseen hieromaan, mutta siinäkin on iso apu, jos matkan aikana pystytään tekemään tarkennettu neurologinen status. Ennen kaikkea mä kannustaisin, että niistä potilaista, jotka jäis kotia, että ne ois sitten hyvin tutkittu. Se antaa turvaa sekä potilaalle että ensihoidolle, että se on dokumentoitu, että mitkä ne oireet oli. Se on myös valtavan hyödyllistä, kun sitä potilasta seuraavan kerran tutkitaan, että joku on yhden kerran tutkinut siltä kaikki nää tärkeimmät jutut ja dokumentoinut kunnolla, joten sitten kun siellä seuraavan kerran nähdään, että nytten se käsi kyllä ei oikein nouse, onkohan tää uus vai vanha juttu, no, ainakin kaks viikkoa sitten se nousi, että täällä on tutkittu kunnolla, niin tiedetään, että tää on tälle potilaalle uus juttu. Mitä muuta kannattaa tutkia sitten, kun on aikaa tutkia jotain muutakin. Tää on hyvä, mistä aloittaa. Se FAST on hyvä aloittaa, koska se on matalalla roikkuva hedelmä. Ne on ne yleisimmät oireet ja toisaalta ne kaikkein merkittävimmät oireet, mutta arsenaaliin olis hyvä lisätä esimerkiksi ainakin yks semmoinen tutkimus, mikä testaa sitten sitä pikkuaivojen toimtaa ja sitä takakiertoa, niitä on kuitenkin 1/5 niistä aivoinfarkteista. Nää on siitä helppoja, että nää on kaikille telkkarista tuttuja. Mä en tiedä, että mikä siinä on, että amerikkalaiset poliisit ei saa suoraan puhalluttaa, vaan täytyy ensin pelata niitä pelejä niitten ihmisten kanssa, mutta ainakin, kun mä oon katsonut sitä [?? 00:17:33]-sarjaa, niin aina kun ne vetää jonkun tien sivuun, niin ne testaa sormi-nenänpääkoetta, ne testaa viivakävelyä, pitää luetella kuukausia takaperin, ne kuuntelee vähän, millaista se puhe on. Nää on kaikki pikkuaivotestejä. Ne tekee sitä hyvää neurologista statusta ne poliisit, mikä on surullista, että vitsi, ne tekee paremman neurologisen statuksen ku meidän ensihoitajat joissain tilanteissa, koska ne tekee, ne testaa nimenomaan, koska alkoholi vaikuttaa pikkuaivoihin, sormi-nenänpääkoe, kaikki maallikotkin tunnistaa sen. Sen takia se on helppo selittää potilaallekin. Näyttää vaan, että kädet suorana sivuille, silmät kiinni ja vuoron perää kosketa silmät kiinni nenänpäätä. Se on aika tavallista, että siinä ihan semmoinen pieni ehkä senttimetrin heitto tulee, mutta jos osuu joka kerta samaan kohtaan ja varsinkin, jos sitä vähän nopeuttaa, niin sitten se sujuukin oikein mallikkaasti, niin ei tarvi olla huolissaan, mutta tässä sitten nähdään. Jos se toinen puoli onkin semmoinen kömpelö, hapuileva, tai sitten se menee ihan kunnolla useamman sentin ohi nenänpäästä toistetusti, niin se on merkki siitä, että nyt jotain on pielessä ja se voi hyvinkin olla pikkuaivoinfarkti tai muu siellä takakierron alueella oleva, niin ku aivoinfarkti tai TIA-kohtaus. Tosi hyvä testi. Toinen, mikä on erittäin hyvä testi ja pitäis tehdä kaikille, jotka jää kotia, jos niillä on melkein mikä vaan oire, mutta varsinkin jos on joku semmoinen mahdollisesti neurologinen oire, miten se potilas pystyy kävelemään. Se, että potilas pystyy normaalisti kävelemään ilman, että horjahtelee, ilman, että se on leveäraiteista, ilman, että tarvii kävellä seiniä pitkin, niin se tarkoittaa, että tasapainoaisti pitää toimia kohtalaisesti, jalkojen lihasten täytyy toimia kohtalaisesti, pikkuaivojen pitää toimia kohtalaisesti, tai vaatimustaso nuorelle potilaalle asettaa vähän korkeammalle, ja vanhukselle olla sitten hieman armollisempi. Esimerkiksi viivakävely, että laittaa kantapää-varvaskävely, niin harvalla vanhuksella onnistuu ihan tosta noin vain, vaan siinä tulee pieniä sivuaskelia, mutta sitten taas, jos tutkii nuoria ihmisiä, niin sitten mä pistän ne kävelemään etuperin ja takaperin ennen kuin ne läpäisee tän testin.

Marko Tolonen: Jes, eli sormi-nenänpääkoe, ja sitten kävelykoe.

Anssi Saviluoto: Siinä tulee jo monta tutkimusta vähän niin ku kaupan päälle. Pystyykö potilas puhumaan normaalisti? Siinä tulee monta tutkimusta ihan ilmaiseksi. Sitten muistelee hetken, liikkuihan ne kasvot ihan normaalisti. Olihan ne ihan symmetriset tämmöisessä ihan normaalissa keskustelussa? Pelkästään se, että näihin kiinnittää huomiota ja kirjoittaa ne ylös, niin vaikka ei ois muistanu tutkia ollenkaan neurologista statusta, niin siinä kaiken muun ohessa tulee kuitenkin tehtyä jo aika paljon.

Marko Tolonen: Kyllä. Me ollaan tästä tehty sellaisen tutkimuspatteri, video löytyy, Anssi, sun YouTube-kanavalta, Anssi Saviluoto -kanavalta. Sitten siinä kuvataan hienomotoriikkaa eli sormien soittelu, niin ku soitettais pianoa, ja sitten tämmöinen nopea kääntely, niin ku venttileitä käänneltäis sormilla. Mitäs niillä mitataan sitten?

Anssi Saviluoto: Ne on kans semmoisia, mitkä testaa justiinsa sitä pikkuaivojen toimintaa, hienomotoriikkaa. Kaikki semmoinen, mikä vaatii tarkkuutta vaativaa tai sitten nopeiden toistuvien liikkeiden sarjaa, eli se venttiilien pyörittelyä tai se, että pyörittelis jotain hanoja tai ratteja, niin sitä sanotaan DDK:ksi eli dia, doko, kineesi. Meidän aivot on siitä petolliset, että ne koittaa aina peittää omat mokansa. Ne koittaa silleen, että me ei huomatakaan, photoshopata kaikki virheet pois. Jos silmään tulee vika ja sieltä näkö häviää, niin aivot ei tee mitään peittääkseen sen kaverin mokaa, eli ne pistää sen suoraan silmän syyksi. Ihmiset yleensä, kun silmästä häviää yhtäkkiä, menee näkö, niin ihmiset kyllä huomaa, että nytten tähän tuli joku vika, mutta sitten kun se on aivojen syy, eli sinne tulee joku näkökenttäpuutos aivoinfarktin vuoksi, niin aivot photoshoppaa sen kaiken puuttuvan alueen ja täyttää sen sillä muulla, että sitä ei huomaa millään muulla ku sillä, että sitä lähtee testaamaan sitä näkökenttää. Sitä testataan sormiperimetrialla, että vielä sinne potilaan molemmille puolille sormet, aika hyvä tapa, että kattoo potilasta suoraan silmiin, vie kädet sinne sivuille, suurin piirtein itsensä ja potilaan puoleen väliin, ja sitten heiluttaa molemmin puolin siellä, että ne on just ja just oman näkökentän reunoilla ne sormet, jolloinka jos ne on hyvin asetettu, mikä on helpommin sanottu ku tehty, mutta sitten ne pitäis potilaan näkökentässä olla suurin piirtein samassa kohtaa, että se oma näkökenttä toimii verrokkina, ja sitten heiluttaa sormia oikealla, heiluttaa sormia vasemmalla, kysyy aina potilaalta, että missä heilahti. Jossakin kohtaa on sitten väijy ja heiluttaa molempia puolia yhtä aikaa. Jos siellä on necklect-oire, usein paljastuu vasta siinä, kun heiluttaa yhtä aikaa, niin se kiinnittää huomiota vaan sille toiselle puolelle, lievä necklect on just tämmöinen, että jos voi kiinnittää huomiota vaan yhteen puoleen, niin se onnistuu, mutta sitten kun yhtä aikaa tulee joku ärsyke, niin eipä sitten huomaakaan. Tää on semmonen, mikä niin helppo on jäädä huomaamatta, mutta sitten kun sen tutkii, se onkin shokeeraavaa, että miten ilmeinen se on, kun se löytyy se näkökenttäpuolioire. Pyytää potilasta vielä seuraamaan silmillä sormenpäätä, ja sitten piirtää potilaan kasvojen edessä semmoisen H-kirjaimen muotoisen kirjaimen ilmaan. Siinä idea on vaan se, että katsoo, että ne silmät kääntyy jokaiseen suuntaan, että ne menee ylös vasemmalle, ylös oikealle ja sitten alas vasemmalle ja alas oikealle. Jokaiseen suuntaan jos silmät kääntyy yhdessä eikä käy niin, että toinen silmä kääntyy eri suuntaan ku toinen, niin sitten sekin on testattu. Hirmu hyvä testi, kun se testaa yhtä aikaa kolmea eri aivohermoa, että siellä on monta eri aivohermoa, jotka testaa niitä silmien liikkeitä, ja jos joku niistä ei toimi, niin sitten nähdään, niin tiettyyn suuntaan kääntää silmät, niin toinen silmä kääntyy ja toinen silmä ei käänny kunnolla, ja siinä kohtaa yleensä potilas sanoo, että näkyy kahtena. Se voi olla aivoinfarktioire, mutta se voi olla muukin oire, mutta lähtökohtaisesti, jos huomaa, että potilaalla on kaksoiskuvia, ja varsinkin huomaa, että tiettyyn suuntaan katsoessa ne silmät karsastaa, niin lähtökohtaisesti se pitää tutkia ensin, että onko aivoinfarkti, ja sen jälkeen mietitään, mistä muusta se voi johtua.

Marko Tolonen: Tähän sun tutkimuspatteristoon ei nyt kuulunut sitä puristusvoimia eikä pupilloita, valolla katsomista pupilloihin. Mitäs sä ajattelet siitä valolla silmiin katsomisesta tällaisella normaalilla tajuissaan olevalla ihmisellä?

Anssi Saviluoto: Se on hyvin epätodennäköistä, että se aivoinfarkti jää siellä haaviin, ja sitten taas jos siellä huomataankin puoliero ilman, että on mitään päävammaa ja tajunnantaso on ihan normaali, niin jos siellä onkin joku puoliero, niin se todennäköisesti johtuu jostain ihan muusta ku aivoinfarktista. Voihan sen testata ja raportoida. Kyllä mä itse aina, kun mä tutkin potilaita sairaalassa, niin mä tutkin kaikki aivohermot 2–12, huomaat, että siis en tutki kaikkia aivohermoja. En ikinä tutki hajuhermoa sen takia, että ei oo ikinä [?? 00:24:27]tippoja eikä kahvinpuruja siinä saatavilla ja muut hajut on niin epämiellyttäviä, että en viiti potilaita niille altistaa. Tosiaan ensimmäinen aivohermo on aivohermo, ja se usein skipataan tässä tutkimuksessa, mutta kyllä mä myönnän, että mä tutkin itse potilaalta yleensä ne pupillat, mutta jos siellä ois aivoinfarktista johtuva puoliero, niin se todennäköisesti näkyy myös ilman sitä valoa ja todennäköisesti siellä näkyy muita oireita. Sitten kun siellä näkyy pieni ero, niin se todennäköisesti on justiinsa tämmöinen synnynnäinen epäsymmetria, tai sitten se johtuu jostakin lääkeaineesta tai silmäleikkauksesta, glaukoomasta, tai sitten esimerkiksi jos vaikkapa astmalääkettä, jos menee ventolinea silmään, kun sitä annostelee itselleen, niin siitä saa hienon puolieron aikaan. Ei oo tullut yhtään aivoinfarktia minulle vastaan, mikä oireilisi vain pupillaerona.

Marko Tolonen: Usein kun mennään tonne ensihoidon tehtäville, ihmisillä on tämmöistä kiertohuimausta. Voidaanko puhua siitä vähän?

Anssi Saviluoto: Toki.

Marko Tolonen: Nythän ensihoitajalla ei oo kovin paljon keinoja tietää, mikä se huimauksen syy on. Sitten pitää pohtia aina tapauskohtaisesti, että minne potilasta kuljetetaan. Tietysti jos sille huimaukselle ei mitään syytä löydy, niin kyllähän sitä on pidettävä silloin neurologisena potilaana. Tämmöinenhän voi olla tosi vakava neurologinen ongelma lopulta. Mitä sä aattelet tommoisesta huimauskeissistä?

Anssi Saviluoto: Joo. Kyllä paljon sitä diagnostiikkaa tehdään sitten sairaalassa, mutta se, että tunnistaa ne tyypillisimmät huimaukset, niin voidaan kyllä paremmin ohjata niitä ihmisiä oikeisiin paikkoihin. On sellaisia tiettyjä huimauksia, mitkä pystyttäisiin tunnistamaan jo ensihoidossa, että tämä on todennäköisesti tämmöinen hyvänlaatuinen oire. Tyypillisiä semmoisia kuvauksia huimauksesta, mikä todennäköisesti ei liity mihinkään vakavaan syyhyn, on justiinsa semmoinen lievä epämääräinen huimaus, mitä potilas saattaa kuvata, että ikään kuin laivan kannella olisi tai vähän niin kuin pumpulilla kävelisi, ja sitten siinä tutkimuksessa ei mitään muuta jää haaviin. Tehdään tämmöinen kunnollinen neurologinen status, ja siinä ei oo mitään löydöksiä, ja se kävely on ihan moitteetonta ja pystyy seisomaan silmät kiinni paikoillaan ja jopa viivakävely ehkä onnistuu, jos vähän nuorempi ihminen on kyseessä, niin on aika epätodennäköistä, että se ois liioin mikään korvaperäinen hoitoa vaativa sairaus tai varsinkaan mikään aivoinfarkti. Nää on semmoisia melko tyypillisiä. Tyypillistä tämmöistä hyvälaatuiselle kohtauksittaiselle korvaperäiselle asentohuimaukselle on se, että se yleensä alkoi jossain jonkun liikkeen yhteydessä, tyypillisesti esimerkiksi kumartuessa alko yhtäkkiä semmoinen pyörittävä huimaus eli kiertohuimaus. Potilas kuvaa sen tavallisesti sillä lailla, että kun liikuttaa päätä, niin alkaa maailma pyöriä, tai että kun potilas liikkuu, vaihtaa asentoa, niin alkaa semmoinen pyörittävä huimaus, mutta silloin kun on hetken ihan paikoillaan, suurin piirtein minuutin verran on paikoillaan, niin se huimaus loppuu. Ei sillä, että se lievenee, vaan se loppuu, mutta sitten se alkaa uudestaan taas, kun liikkuu, niin tää on tyypillistä sille hyvälaatuiselle korvaperäiselle asentohuimaukselle. Siihen ei kuulu minkään sortin muita neurologisia löydöksiä. Se on melko tavallista, että verenpaineet on koholla, koska on hirveen huono olo. Se on melko tavallista, että siinä voi olla pahoinvointia tai oksenteluakin siinä sen huimauksen vuoksi, ja siinä tyypillisesti nähdään, että siinä kun tulee se kiertohuimaus, niin katotaan silmiä, niin nähdään semmoinen silmävärve, että ne silmät sillä lailla heiluu edestakaisin silleen, että se menee toiseen suuntaan nopeesti ja vähän hitaammin palautuu ja se hakkaa silleen edestakaisin. Sitten kun potilas on paikallaan, niin se helpottaa, mutta se on olennaista nimenomaan, että siihen ei liity mitään muuta löydöksiä, niin ku puheentuoton ongelmaa, raajavoimissa ei oo mitään häiriötä, vaan se on se huimaus, joka loppuu, kun on paikoillaa, sit alkaa uudestaan, kun liikkuu. Tää on tyypillistä korvaperäiselle huimaukselle. Joskus se on niin inhottava, että sitten pitää mennä lääkäriin, mutta jos nää kaikki täyttyy, että alkaa liikkeessä, loppuu paikallaan ollessa, ei oo niin voimakasta, että potilas ei pystyisi esimerkiksi seisomaan tai kävelemään, niin jos kaikki nää täyttyy, niin kyse on todennäköisesti tämmöisestä hyvänlaatuisesta vaivasta, ja sitten ei tarvitse epäilla aivoinfarktia. Potilaan vois kuljettaa esimerkiksi terveyskeskukseen, tai jos ne oireet on rittävän lievät, niin sitten voi antaa asentohoito-ohjeet. Tämmöinen Epleyn manööveri, sen voi vaikka näyttää YouTubesta, miten se tehdään, niin semmoinen liikesarja, niin sitä kun tekee kotona, niin se saattaa mennä kokonaan ohi. Tää on kuitenkin sen verran yleinen vaiva, että tää voitais täysin luotettavasti tunnistaa ensihoidossa. Siihen on semmoinen yksinkertainen testi, jonka nimi on Dix-Hallpiken testi, kuulostaa hienolta, mutta näähän on aina tämmöisiä se ja tämä lääkäri, joka sitä on ollut kehittämässä. Jos katsoo vaikka Youtubesta Dix-Hallpike, niin oikeesti tosi simppeli testi, ja se vielä varmistaa sen. Pyydetään potilasta vaan istumaan sängyllä ja viedään se sen verran sinne sängyn yläpäähän, että pää menee pikkusen yli siitä sängyn reunasta, että saadaan se pää pikkusen takakenoon. Toinen vaihtoehto on, että potilas on normaalisti sängyssä, mutta laitetaan hartioiden alle tyyny. Olennaista siinä on vaan se, että kun potilas käy selälleen, niin pää menee vähän takakenoon, noin 45 astetta takakenoon. Pyydetään potilasta kääntään pää vasemmalle ja kipataan potilas yhdessä silleen selälleen melko ripeesti, että se pää menee, on vasemmalle 45 astetta ja takakenossa 45 astetta. Jos siinä tulee se silmävärve ja just se huimaus, mitä potilas kuvaa, niin tiedetään, että okei, tää on täsmäisku, nyt on kyse tästä korvaperäisestä huimauksesta. Sitten siitä voidaan suoraan tehdä se kääntöjen sarja. Sit siinä on vaan kaks kääntöä lisää, niin Epleyn manööveri on tehty, ja joskus se helpottaa sillä tosi hyvin. Tää voitais turvallisesti tutkia ja tunnistaa ensihoidossa ja aloittaa siihen kotihoito-ohjeetkin, että kun nää kaikki ehdot täyttyy, että potilas pystyy kävelemään, ei mitään muita neurologisia löydöksiä, helpottaa paikallaan ollessa, provosoituu liikeessä, niin kyse on hyvin todennäköisesti tästä eikä mistään vakavasta. Inhottavaahan se voi olla, ja joskus se on sen verran paha, että on pakko kuljettaa päivystykseen ihan vaan sen takia, että on niin voimakas huimaus ja pahoinvointi, että ei oikein kotona pärjää. Sitten taas toisin päin, että jos sieltä löytyy mitä tahansa näistä, että sieltä löytyy joku, huimauksen lisäksi huomaa, että itse asiassa ei toi puhe oo ihan normaalia, sillä on joku raajapuoli oire, tai esimerkiksi tehdään sormi-nenänpääkoe ja sitten huomataan, että toinen käsi on kyllä kömpelömpi, niin sitten voidaan saman tien unohtaa kaikki tämmöiset hyvälaatuiset jutut ja täytyy vahvasti epäillä, että nyt on kyse takakierron aivoinfarktista. Onhan se FAST-tutkimuksen herkkyys tunnistaa akuutti aivoinfarkti vaihtelee 64 prosentista 97 prosenttiin, että riippuu, mitä tutkimusta katotaan, riippuu, kuka tutkii ja missä, mutta pointtina se, että kyllä se missaa niitä aivoinfarkteja ja olisi hyvä, että useammat terveydenhuollon ammattilaiset tunnistais muitakin oireita ja varsinkin, että me saatais, että me tunnistettais ne ja osattais ohjata sitten tarpeellisiin jatkoselvittelyihin ne potilaat, joilla on ollu joku TIA-kohtaus tai sitten joku tämmöinen muu AVH-oire. Esimerkiksi se takakierron TIA-oire voi oireilla sillä lailla, että on voimakas huimaus. Siihen voi liittyä vaikka kaksoiskuvia. Jos on tämmöinen oire ja sit se ohittuu, niin kyl se pitää epäillä, että tällä potilaalla saattaa olla takakierron TIA, ja samalla on isossa aivoinfarktiriskissä, jos ei aloiteta ennaltaehkäisyä. Mitä se sitten oikeastaan on se ennaltaehkäisy, millä me saadaan sitten vähennettyä sitä aivoinfarktiriskiä, niin loppujen lopuksi kyse on aika yksinkertaisista jutuista. Yks ehkä olennaisin on se, että potilaalta metsästetään, että onko niillä flimmeriä. Jos niillä on kohtauksittaista flimmeriä edes silloin tällöin, niin silloin ne hyötyy siitä antikoagulaatiolääkityksestä. Se on tärkeä hoito, että sitten niille aloitetaan se ennaltaehkäisyksi. Se on se, mitä niillä sitten päivystyksessä metsästetään, ja sen takia on tärkeää, että niiltä katotaan EKG, ja ihan hyvän kans, jos kuljetetaan, että pidetään sitten monitoriseurannassa, että jos siellä nähdään hetkenkin, että sillä potilaalla on flimmeri, niin se potilaan lääkehoito on sitten hyvin erilainen. Jos siellä yhden kerran nähdään flimmeri, niin sitten sitä ei tarvitse enää metsästää. Sitten kun on näitä ihmisiä, jotka saa hoidosta huolimatta TIA-kohtauksia tai semmoisia AVH-oireita, niin niiltä koitetaan metsästää, että onko sillä kuitenkin flimmeri, mitä me ei oo vaan saatu kiinni, niin se on aina semmoinen iso voitto, että jos se flimmeri saadaan kiinni, niin tiedetään, että tämä on se hoito, eli antikoagulantti sitten pienentää tosi paljon sitä aivoinfarktiriskiä. Sitten jos niillä potilailla ei nähdä eteisvärinää, niin sitten niille aloitetaan tavallisesti joko [?? 00:33:27] tai sitten aspiriini[?? 00:33:30], mutta kuitenkin tämmöinen verihiutaleiden toimintaa heikentävä lääke, niin se pienentää sitä aivoinfarktirisiä, ja sen jälkeen se on vaan erittäin hyvä riskitekijöiden hallinta. Kolesteroli oikein hyvälle tasolle, verenpaine oikein hyvälle tasolle, verensokeri oikein hyvälle tasolle, ja ennen kaikkea jos ihminen tupakoi, niin nyt tää kaikki menee ihan kankkulankaivoon, jos tupakointi jatkuu, että se on niin iso riskitekijä, että se kyllä menee kaiken muun ylitse, mutta aika yksinkertaisia juttuja. Useimmille potilaille tehdään selvittelyitä, ja loppujen lopuksi niille aloitetaan verenpainelääke, kolesterolilääke ja se [?? 00:34:08]. Katotaan verensokerit. Useimmiten tutkitaan, että onko kaulasuonissa niin isoa ahtaumaa, että sitä kannattais ihan kirurgi avartaa. Jos semmoinen löytyy, niin se on tosi tehokasta hoitoa, ja sen takia se tutkitaan koko lailla kaikilta, jotka olis tämmöisen toimenpiteen piirissä. Suurimmalle osalle riskitekijöiden hallinta eli tämmöinen elämäntapahoito ja hyvä lääkehoito, mutta se on se, millä saadaan hyviä elinvuosia lisää. Yksinkertaisista jutuista loppujen lopuksi kuitenkin on kyse.

Marko Tolonen: Jes. Veetään yhteen tää meidän keskustelu nyt. Kaikki tietää nyt, mikä on FAST-protokolla, mutta laajennettu protokolla, niin kerrohan, Anssi, vielä tän meidän keskustelun konkluusio.

Anssi Saviluoto: Silloin kun ei oo kiire ja on vähän enemmän aikaa tutkia potilasta, niin sen lisäksi, että katsoo, että minkälaista puheentuotto on, kasvojen toiminta, niin kannattaa katsoa käsien kannattelu, mielellään alaraajojen kannattelu, katsoa, että silmät liikkuu kaikkiin suuntiin, että ei oo näkökenttäpuutoksia, ja sitten ainakin yks koe, mikä testaa niitä pikkuaivoja, että mielellään katsoo, että potilas pystyy käveleen normaalisti ja sormi-nenänpääkoe on normaali, niin sitten voi sanoa, että on kohtalaisen hyvin tutkittu potilas. Sitten jos jossakin näissä on oiretta, mikä viittaa aivoinfarktiin, niin muistaa sen, että vaikka se ois korjautunut, niin tämmöinen oire, jos on ollu kahden viikon sisällä, niin lähtökohtaisesti se pitää tutkia päivystyksellisesti, koska se saattaa olla, että seuraavan kahden vuorokauden kuluessa se potilas saa sitten aivoinfarktin, jos ei aloiteta hoitoja.

Marko Tolonen: Jes. Korostetaan sitä, että ei kirjata enää karkea neuro OK, vaan kirjataan just noi Anssin kertomat asiat sinne, että ne on testattu ja niissä ei oo neurologista poikkeavuutta.

Anssi Saviluoto: Justiinsa näin. Se, miten ne kuvataan sinne ensihoitokertomukseen, niin ei tarvitse muistaa testien nimeä, että sinne voi kuvata, mitä tapahtuu, ei näkökenttäpuutoksia, silmät liikkuu kaikkiin suuntiin ilman, että tulee kaksoiskuvia, kannattelee kymmenen sekuntia yläraajoja, että ihan selvällä suomen kielellä, kun sen kuvaa, niin se on sitten myös muille ensihoitajille hyvin helppo sitten tulkita, ja kukaan lääkärikään ei tuu siitä sorsimaan. Ennen kaikkea potilas itsekin pystyy sitten ymmärtämään, että mitä on tutkittu.

Marko Tolonen: Tänään Anssin ja Markon ensihoidon teoriatuokiossa pohdittiin neurologisen potilaan tutkimista. Kiitos, Anssi. Saatiin homma purkkiin taas.

Anssi Saviluoto: No niin. Kiitos, Marko.

Tämä on tekstivastine Businesskumppanit-podcastin jaksolle. Voit kuunnella kaikki jaksot klikkaamalla tästä.

Matti Laitinen: Tervetuloa Business Center Pohjois-Savon kumppani-podcastiin, jossa kuullaan näkökulmia liiketoiminnan kehitykseen, verkostoihin ja ilmiöihin. Tänään meillä teemana on oikeastaan ulkopuolisen asiantuntijan käyttö uuden liiketoiminnan rakentamisessa ja muutoksessa, ja myös hieman semmosta asiakkaan kokemusta konsultoinnista. Eli liittyy konsultointiin, tuotteistukseen, myyntiin ja markkinointiin ja palvelujen kehitykseen. Lähdetään vieraista. Keitä te ootte ja mitä teette, ja miks teette sitä työtä, mitä nyt teette?

Reeta: Tervehdys, eli minä oon Reeta Ahosilta Kuopiosta yrityksestä nimeltä TulkkausILONA Oy. Me tuotetaan kommunikaation asiantuntijapalveluita, ja semmosena ydintuotteena on viittomakielen tulkkaus ja puhevammaisten tulkkaus sekä kommunikaatio-opetus. Nyt sitten täällä siitä syystä, että on kehitelty vähän uutta palvelua sit näitten vanhojen tuttujen rinnalle.

Jenni: Moikka. Minä oon Rissasen Jenni Paju Consultingista. Me tarjotaan konsultointi-, fasilitointi- ja valmennuspalveluita. Halutaan auttaa meidän asiakkaita luomaan kannattavaa ja merkityksellistä liiketoimintaa ja autetaan erilaisissa kasvun kohdissa.

Matti Laitinen: Erittäin mielenkiintoisia palveluita kummatkin. Miten te näätte, että miks tämä on teidän mielestä tärkeetä tää palvelu, mitä tuotatte ja tää yritystoiminta?

Reeta: TulkkausILONAhan tuottaa tosiaan sitä tulkkauspalvelua, jotta jokaisella meillä tässä yhteiskunnassa ois mahdollista tuoda omia ajatuksia ja mielipiteitä omalla kielellään ja omalla tavallaan esille ja saada äänensä kuuluviin. Lähinnä meidän idea on semmonen tasavertainen tiedonsaanti ja vaikuttaminen niihin omiin päätöksiin, että muut ei päätä sinun puolesta.

Matti Laitinen: Erittäin hyvä. Voi ajatellakin nykypäivänä… Esimerkiks saavutettavuus ja juuri nämä seikat on erittäin tärkeitä, kun myös sitä informaatiota on paljon, mutta onko se saatavilla ja ymmärrettävissä. Entäs Jenni?

Jenni: Tietysti siinä omassa roolissa ja omassa työssä meitä sytyttää se, että saadaan muita auttaa ja antaa vauhtia eteenpäin tai ylöspäin tai miten se halutaan ajatellakin, mutta kyl mä ite nään… Sen oman työn merkityksellisyys tulee kyllä sit tosi paljon myös asiakkaitten kautta, että just esimerkiks tää TulkkausILONAn palvelu, niin mä ite koen kans tosi vahvasti sen, et se on hirveen tärkee ja vaikka omassa lähipiirissä on esimerkiks sellaisia ihmisiä, jotka ei välttämättä enää ymmärrä kauheen pitkiä kirjoitettuja tekstiohjeita tai muuta, niin näen kyllä sen, että tosiaan tollaisilla kuvien avulla kerrottuna tää maailma avautuu sitten meille kaikille.

Matti Laitinen: Kyllä, eli tää on tosi tärkee pointti ja mielenkiintoinen pointti, että näkee tosiaan sen palvelun arvon merkityksen ihan jopa silleen arkisesti tai ymmärtää, kenelle asiakkaalle se sitten käy. Jos lähetään siitä, että miks sä Jenni olit mukana tässä TulkkausILONAn prosessissa ja miten se oikeastaan tapahtui?

Jenni: Mä voisin ehkä sillä lailla tässä kohtaa kuitenkin antaa puheenvuoroa tuonne Reetan suuntaan, koska ihan tässä tän uuden palvelun alkumetreillä mä en vielä ollut mukana. Mä tulin vähän myöhemmin mukaan, niin haluutsä Reeta kertoo siitä, että mistä tää ajatus lähti?

Reeta: Joo, elikkä niinkin ikävä asia kuin korona silloin -20 keväällä kuritti meitä kaikkia ja koko tätä yhteiskuntaa, niin silloin me lähettiin meillä yrityksessä miettimään, että miten me saataisiin tasavertaisesti tietoa kaikille ihmisille tästä koronasta. Jos et pysty kunnolla lukemaan, jos et ymmärrä kuuntelemaasi, et mikä ois semmonen väylä. Siinä tietysti takaraivossa koputti myös se saavutettavuusdirektiivi, mikä oli aikaisemmin tullu voimaan. Sitten me lyötiin yrittäjät Ilonassa viisaat päämme yhteen ja lähettiin pohtimaan, et mikä ois tällästä uutta palvelua, jotta tätä tiedonsaantia me voitais osaltamme parantaa näille meidän asiakkaille. Myöhemmin sit huomattiin, et meidän asiakkaitahan onkin ihan valtavan paljon enemmän kuin se kapea marginaali näitä tulkkauspalvelun käyttäjiä eli tähän kuvioon tuli mukaan maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joilla suomen kieli ei ole äidinkieli. Iäkkäät. Muistisairaat henkilöt. Lapset, joilla ei ole vielä lukutaitoa. Elikkä lähti laajenemaan tämä meidän niin sanottu asiakaskunta valtavasti siitä meidän ideasta, että me saatais tällästä kuvitettua selkokieltä markkinoille. Sitten kun tämä korona tosiaan tuli, niin järjesti myöskin aikaa. Eli se oli toisaalta myös positiivinen asia, että kerrankin meillä kaikilla yrittäjillä kaiken kiireen keskellä oli ykskaks aikaa miettiä asioita ja luoda tyhjästä tällänen innovatiivinen idea.

Matti Laitinen: Kyllä. Ex nihilo.

Jenni: Sit oikeestaan sen jälkeen, kun te olitte sillä Business Finlandin korona-ajan tuella saaneet sen palvelun ikään kuin perusteet kuntoon, niin sitten Reeta lähit hakemaan apua siihen seuraaviin vaiheisiin eli tuotteistamiseen, myyntiin, markkinointiin. Siinä sitten minä ja Paju tultiin mukaan. Oikeestaan siinä välissä oli sitten vielä ELYn tarjoamista kehittämispalveluista tälläinen analyysivaihe. Analyysiä vois ajatella vähän niin kuin sellaiseks… Kun autoilla on aina välillä katsastus, niin siinä analyysissä tehdään vähän sellainen yrityksen katsastus, et missä mennään, missä on kehityskohteet, mihin suuntaan pitäis mennä. Siitä sit seuraavana vaiheena lähettiin käyttämään näitä ELYn tukemia konsultointipäiviä, joissa sitten mietittiin, että mitenkä tätä selkokielipalvelua voitais viedä markkinoille. Reeta tuossa puhui niistä loppukäyttäjistä, niin sit vähän mietittiin, et kuka ois sit se maksava asiakas näille selkokielisesti kuvitetuille ohjeille esimerkiks. Sellaista yhteistyötä tehtiin.

Matti Laitinen: Tuossa tuli tosi hyviä näkökulmia, että se ulkopuolinen ehkä rysäykselläkin tullu muutos ja muuta, niin siinä toteutuu toisaalta se, että yrittäjä tunnistaa mahdollisuuksia kuitenkin myös sen kaiken muutoksen keskellä ja myös sitten tämä toisaalta, että siinä alkaa ehkä palautteen tai tämmösen näkemyksen kautta avautua just semmoset kehityssuunnat, että mihin voisi tarttua. Mutta ihan totta, että tuossa tuotteistuksessa ja muussa on monia juttuja, mitä pitää ottaa huomioon. Jos kysyt, että mikä on erilaisten kehittämistukien merkitys liiketoiminnan kehittämiselle ja… Mitäs teillä on TulkkausILONAlla kokemuksia tästä Business Finlandin kehittämistuesta ja mikä sen merkitys on ollut?

Reeta: Kyllähän tämä Business Finlandin tuki oli hyvinkin ratkaiseva tässä meidän tilanteessa. Kun tämä hyvä idea saatiin jalostettua ja sitä vähän kehitettyä, niin tehtiin sitten hakemukset Business Finlandille. Sitten sieltä hyväksyvä päätös tuli, niin kyllähän se oli ratkaisevaa siihen nähden, että kun yhteiskunta menee kiinni, niin meillähän tulkkaukset loppu kokonaan käytännössä ja henkilöstöä kun on kuitenkin… Meitä on melkein 25 tulkkia, niin siinä jouduttiin sitten pohtimaan, että mitäs nyt tehdään ja entäs jos tämä kestää pitkäänkin, niin se tavallaan antoi vähän semmosta vauhtia sitten meille yrittäjille pohtia, että jotain muutakinhan tässä varmasti osataan tehdä kuin pelkästään tulkata.

Matti Laitinen: Kyllä. Mihin te haitte sitten oikeestaan apua tai miten se prosessi alkoi? Vähän tuossa käytiinkin läpi sitä analyysiä ja se oli hyvä vertauskuva tuosta, mutta miten se… Mihin te haitte erityisesti? Tunnistitteko te sitä ite vai miten se löyty?

Reeta: Joo, elikkä kun me saatiin tämä Business Finlandin ikään kuin projekti päätökseen, niin mehän saatiin sitten yhteistyö tuonne ELY-keskukseen auki ja siellä Jari Vitikainen sitten osasi ohjata meitä tietyntyyppisille henkilöille keskustelemaan. Tosiaan Jenni oli yks heistä ja sitten oli Ryyminin Petra tuolta Business Savolta. Petran kans ensin siinä analyysivaiheessa tavallaan avattiin silmiä siihen, et mitä kaikkea meidän korkeasti koulutetut työntekijät osaakin tehdä muuta kuin tulkata. Se oli ehkä silmiä avaava myös itselle, että hyvänen aika, miten suppeasti tässä tätä maailmaa on edes katsottu, koska se osaaminen on todella laajaa ja vahvaa, ja siellä on 30 vuotta töitä tällä alalla tehneitä ihmisiä, joilla on kyllä tarttunut takkiin vaikka minkälaista osaamista. Se tavallaan aukas sitä näkemystä siihen, että me osataan, me pystytään ja miksei me lähettäs kokeilemaan. Se analyysi oli hyvin semmosta konkreettista keskustelua ja konkreettisia asioita nostettiin sieltä esille, et mihinkä kannattaa kiinnittää huomiota ja ikään kuin tehtiin suunnitelma siitä, et mitkä on ne seuraavat stepit. Sitten kun se analyysivaihe oli ohi, niin sitten Vitikaisen Jarin kanssa, jolta sain todella palvelua ELY-keskukselta… Hirveen helposti lähestyttävä henkilö, niin hän ohjasi seuraavassa vaiheessa sitten tuonne Jennin tykö, ja me aloitettiin vähän pidempi yhteistyö sitten vielä Jennin kanssa. Se tavallaan oli hyvää jatkoo sille ensimmäiselle analyysivaiheelle tämä konsultointipalvelu.

Matti Laitinen: Erittäin hyvä aspekti tämä, josta paljon keskustellaankin, että mikä se osaaminen on näkyvillä ja osataanko me sitä aina tunnistaa, ja täälläkin ympäristössä aina siihen yllättyy välillä, että täällä on vaikka mitä osaamista ja joskus se on sitä kytkemistä. Mitenkäs Jenni? Jos mennään tähän… Mitä Kehpat on ja miten niitä haetaan? Jos siirrytään nyt sitten tähän alueelle.

Jenni: Kehpa, tämä kryptinen sana, on lyhenne kehittämispalveluista. ELY-keskukset on kilpailuttaneet joukon asiantuntijoita, jotka sitten näitä ELYn palveluita tarjoavat. Siellä on tosiaan oikeestaan kolme, et siel on se analyysi, konsultointi ja sit vielä koulutukset. Homma menee sillä tavalla, että yritys voi itse etsiä sieltä yli 700 konsultin joukosta sen, jonka kanssa ryhtyy yhteistyöhön. Jos ei itse halua tehdä, niin ELYltä myös annetaan sit vinkkiä. Analyysipäivän hinta on 260 euroo per päivä ja se päivä tarkoittaa siis sitä, että siinä konsulttiyrityksen kanssa työskentelee, jututtaa ja kirjoittaa siitä raportin. Konsultointipäivä maksaa asiakkaalle 325 plus alv per päivä. Meillä tais tässä TulkkausILONAn projektissa olla kolme päivää eli ne tunnit oli ikään kuin sitten siihen keväälle useamman kuukauden ajalle jaettu. Sähköinen hakuprosessi, joka on tosi simppeli ja asiakasyritys tekee itse ikään kuin sen ensimmäisen vaiheen haun. Sitten ELYllä on siinä semmonen tarkistusvaihe, minkä jälkeen konsultin kans tehdään vähän semmonen tarkempi suunnitelma, että mitä konsultoinnissa tehdään. Sit siellä loppupäässä on raportointi. Se on kyllä mun nähdäkseni tehty niin helpoksi kuin ikinä mahdollista, et sitä byrokratiajuttua ei siinä kannata pelätä. Käytännössä esimerkiks meillä on toki repussa kaikenlaisia työkaluja ja niitä sitten aina asiakaskohtaisesti sieltä sopivia käytetään. Nää konsultointiprojektit on aina räätälöity siihen asiakkaan tarpeeseen. Käydään keskustelua projektin alussa ja projektin aikanakin, että sitten suunnataan sitä tekemistä varmasti oikeisiin asioihin.

Matti Laitinen: Kyllä, ja justiinsa tämä… Jos ajattelee yrittäjyydessäkin, että on ne tuntosarvet ja näkymän avaaminen, mut just tämmösessä konsultatiivisessa suhteessakin ja näin. On hienoo kuulla, että kun on eri vaiheet ja muuta, että ne kaikki tulee tarpeeseen ja liittyy toisiinsa. Miltä se tuntuu ostaa asiantuntijuutta ja tämmöstä palvelua?

Reeta: Sehän oli tosi tärkeä osa tätä meidän alun perin itse luomaamme ideaa ja sen toteuttamista, koska meillähän ei ollu osaamista näihin asioihin, mitä me sitten ostettiin, niin se on ihan luonnollista, että sellaista palvelua, mitä toinen osaa tehdä, on turha lähtee ite opettelemaan. Meille tämä on ollu todella tärkeetä. Tää on ollu semmonen silmiä avaava kaikkinensa ja myöskin saadaan se ulkopuolisen henkilön kommentti siitä meidän omasta ideasta, mitä me on tuolla neljän seinän sisällä korona-aikana työstetty. Se on fiksu, se on järkevä, teidän kannattaa viedä sitä eteenpäin. Ikään kuin saatiin semmonen varmistus siitä, et hei, te ootte keksiny tosi hienon jutun ja sitä kannattaa viedä eteenpäin. Ite kun työstää jotakin pientä asiaa, niin monesti sitä sokeutuu sille omalle tekemiselle, niin tää on kyllä upee juttu ja myös auttaa sit luomaan verkostoja. Konsultilla yleensä on hyvinkin laajat verkot vesillä. On löytyny monenlaista apua Jenninkin kautta esimerkiks henkilöstön palkkaamiseen, et Jennillä oli hyviä vinkkejä siihen, että mistä löydetään meille palvelumuotoilija, graafikko. Ja kappas kappas, sehän on nyt Savonian opiskelija, joka meille on palkattu. Tääkin oli ihan mahtava juttu, että me löydettiin tämmönen helmi Jennin verkostojen avulla.

Matti Laitinen: Kyllä, eli tommosta liitospintaa löytyy ja ehkä hyvänkin konsultoinnin ja konsultatiivisen suhteen ominaisuudet, että siinä sitten avautuu se konsultinkin potentiaali, verkostot ja kaikki. Oliko jotain ennakkoajatuksia, odotuksia tai pelkoja, mitään tämmösiä tähän prosessiin liittyen?

Reeta: Kyllähän ne… Kun ei oo kaupallisen alan koulutusta itsellä, niin ne suurimmat pelot on tietysti siinä, että osaanko minä, ymmärränkö minä? Miten mä osaan täyttää hakemuksia? Miten minä ymmärrän, mitä siellä kysytään? Ne oli ne kaikkein suurimmat pelot, mutta loppujen lopuks nyt kun nämä vaiheet on jo ohi, niin on kyllä pakko todeta, että ne on tehty ihan kaikille meille ne lomakkeet mahdolliseks täyttää, et siinä ei tartte kauheen paljon miettiä mitään vaikeita asioita. Toki apua on saatavilla, mutta että ei missään nimessä oo ylivoimaisia nämä paperit. Kun monesti tää paperibyrokratia on sit se, minkä takia ihmiset heittää hanskat tiskiin, mutta tässä nämä ELY-keskuksen hakemukset on tehty kyllä niin simppeleiks, että niitä osaa ihan jokainen Matti Meikäläinen käyttää, jos vaan se idea siellä on ja se tarve löytyy.

Matti Laitinen: Kyllä. Erittäin hyvä. Tuossa tulikin niitä ehkä just vähän, mitä useetkin miettii. Itekin oon kuullu useesti sen, että onkohan se nyt liian suuri työ. Mitäs Jenni ajattelet, mihinkä tämmönen hyvä konsultatiivinen suhde pohjautuu ja mitä oot ite havainnut? Tässä tulikin jo hyviä esimerkkejä.

Jenni: Kyllä siellä pitää olla se selkeä kehitystarve ja ehkä vielä niin, et sen itse tarpeen ei tarvitse olla vielä hyvin selkeä. Sitä voidaan sit yhessä palastella ja kirkastaa, mutta kuitenkin se semmonen kehittämisen halu ja tarve, niin siitä päästään sitten sutjakasti eteenpäin. Toki kannustan semmosia yrityksiä, jotka ettii asiantuntijapalveluita, niin vähän vaikka jututtamaankin useampaa henkilöä ja useampaa vaihtoehtoa. Mä aattelen, et kuitenkin näissä konsultointijutuissakin on tärkeätä, että kemiat pelaa hyvin yhteen. Voi tosiaan soittaa, jututtaa ja vaikka vähän referenssejäkin sitten kysellä. Yritysten kannattaa luottaa siihen, että ne projektit räätälöidään yrityksen tarpeisiin ja työskentely pohjautuu aina siihen luottamukseen eli minä en TulkkausILONAn asioita sitten tuolla muille kertoile enkä muuta. Se on yks tavallaan sen työn niistä perusoletuksista, että se on sitten luottamuksellista työskentelyä.

Matti Laitinen: Kyllä, ja tuosta tulikin erittäin hyvä esimerkki, että varsinkin kun luodaan uutta ja myös tilanteissa, joissa on paljon muuttuvia asioita, niin kyllä se luottamus on… Että päästään myös niihin kysymyksiin ja joskus kiperiinkin asioihin, että mitenkä tästä nyt mennä eteenpäin ja näin. Tuossa tulikin hyvikin tuosta Kehpa-palvelujen… Voi soittaa ja kilpailuttaa eri toimijoita, kysyä referenssejä. Onko muita vinkkejä asiantuntijapalvelun käyttämiseen?

Jenni: Ehkä se, että niitä kannattais käyttää.

Matti Laitinen: Plain and simple.

Jenni: Plain and simple. Niin. Me ite käytetään omassa yrityksessä aina sillon tällön jotakin vähän myllyttämässä ajatuksia. Kyl se aina helposti rakentuu se semmonen tietty oma kupla ja oma tekemisen tapa. Musta on tosi virkistävää. Ihan ainakin omaan toimintaan saanu paljonkin siitä, että on joku vähän kyseenalaistamassa ja just mitä Reetakin sanoit, raottamassa ehkä semmosia uusia ikkunoita, että hei, tommostakin vois tehä. Ehkä just sen oman osaamisen tunnistaminen, se on kyllä itelle konsulttina tullu tosi monessa projektissa vastaan. Aika moni, joka on pitkäänkin tehny jotain juttua, niin saattaa olla vähän silleen, et minä nyt täällä tämmöstä hommastelen ja sit se saattaa kuitenkin olla ihan sellasta maailmanluokan osaamista. Mä en ehkä kauheesti välttämättä tykkää sanasta voimaantuminen, mutta ehkä sitäkin sit saattaa tapahtua tämmösessä konsultoinnin projektissa.

Reeta: Kyllä, ja se on ihana, että on tämmönen ulkopuolinen ihminen, joka tulee ja sanoo, et ”hei, lopeta se itsesi mitätöinti, sä oot tehny tällästä ja tällästä, ja tää on niin hienoo työtä, mitä sä oot tehny, että nyt vaan porskutellaan eteenpäin”, niin se antaa vähän semmosta boostia yritykselle ja meille yrittäjille, että me oikeesti… Vahvistuu se tunne, et me ollaan oikealla tiellä tässä asiassa. Se ulkopuolinen tavallaan kattelee vähän kauempaa sitä meidän pientä yritystämme, niin se kyllä antaa valtavasti energiaa, antaa uusia ideoita ja tosiaan antaa uusia verkostoja ja kaikkee hyvää. Lämpimästi suosittelen kyllä tämmöstä palvelua.

Matti Laitinen: Kyllä, ilo kuulla. On sydäntä lähellä mikro- ja PK-yrityskenttä. Usein puhutaan myös vaikka tämmösestä muutoskyvykkyydestä ja ketteryyshän on oikein trendikäs sana, mutta ehkä tässä se osittain todentuu sitten, että miten se yhteistyöllä tapahtuu. Missä te sijaitsette? Miten teidät saavuttaa? Mistä teihin saa… Toki täältä Kehpan kautta ja muuta, mutta mistä teihin saa yhteyden parhaiten?

Jenni: Pajun yhteystiedot löytyy vaikkapa sieltä pajuconsulting.fi osoitteesta helpoiten.

Reeta: TulkkausILONA tosiaan on nyt saanut markkinoille tämmösen uuden tuotteen kuin selkosivut.fi ja siellä on nyt esimerkkejä näistä meidän ensimmäisistä kuvin tuetuista selkosivuista. Siellä on mahtavia referenssejä, esimerkiks Kuntolaakson uimahalli, joka on tosiaan lapsille, aikuisille, maahanmuuttajille, vanhuksille ja monille muillekin meille kaikille kiireisille ihmisille hyvä paikka. Siellä on selkeät ohjeet, että mitenkä se homma siellä toimii, paljonko lippu maksaa, aukioloajat ja muuta. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, et se on sitä tulevaisuuden saavutettavuutta. Kun nykypäivänähän nuoriso kommunikoi kuvilla ja hyvin lyhkäisillä lyhenteillä, niin tää on… Mä uskon, että tässä on tulevaisuutta näissä kuvitetuissa selkosivuissa. Meihin saa yhteyttä meidän nettisivujen kautta, tulkkausilona.fi.

Matti Laitinen: No niin, erinomaista. Tälleen tulevaisuusterveisin vois jatkaa. Jatketaan sitten seuraaviin. Erinomainen keskustelu ja olkaahan tosiaan yhteydessä, jos tarviitte näitä palveluita. Kiitos mun puolesta. Jatketaan seuraaviin vierailijoihin. Kiitoksia.

Reeta: Kiitos Matti.

Jenni: Kiitos.

Tämä on Suuntana Savonia -podcastin jakson tekstivastine. Kaikki jaksot löydät SoundCloudista klikkaamalla tästä.

Anu: Tervetuloa kuuntelemaan Suuntana Savonia -podcastia. Tätä podcast-sarjaa kuuntelemalla pääset tutustumaan tarkemmin Savonia ammattikorkeakoulun koulutusaloihin. Jaksoissa on luvassa opiskelijoiden ääntä eri aloilta. Podcastin hosteina toimii kolmannen vuoden liiketalouden opiskelijat Anu ja Jasmiina. Tässä jaksossa pääsemme tutustumaan monien mahdollisuuksien alaan eli kyseessä on restonomin opinnot. Savonian restonomitutkinto on muotoutumassa uudeksi ja ainutlaatuiseksi hyvinvointimatkailun kehittämisen tutkinnoksi. Ollaan saatu vieraaksi studioon alan opiskelija Teo Karvonen. Tervetuloa Teo ja kertoisitko, mikä sai sinut hakeutumaan Savoniaan restonomin koulutukseen?

Teo: Ihan alkuun, kiitos kun kutsuitte. Kiva tulla juttelemaan välillä pöydän tällekin puolelle. Mikä sai hakemaan? 2019 mietin, kun olin tehny viis vuotta urheiluhierojayrittäjänä hommii Helsingissä, että jotain muuta ois kiva nyt tehdä ja vähän jatko-opiskelemaan. Sit mä törmäsin Savonian Instassa oli tämmönen restonomiopiskelija, nykyään jo valmistunut, kertoi omista opinnoistansa. Se oli joku opiskelijan päiväkirja -tyylinen tai semmonen postaus, et hei, että vähän niinku samanlaista kamppista, mitä te teette nyt, mikä on tosi hienoo. Siel oli vaan ja kerto, et hei, mä on tää ja tää ja mä opiskelen restonomiksi ja sit mä voin tehä tyyliin tämmöstä töitä. Opiskeluiden jälkeen mä kiinnitin huomioo siihen, että okei, että siellä mainittiin vissiin, et markkinointii muun muassa voi restonomiki tehä. Sit mä olin, että tää vois olla ihan kiva. Mulla oli niin vahva mielikuva restonomista, että se on tää matkailu- ja ravitsemisala pelkästään, et joko niinku hotellin johtajaks pääset tai sit se on ravintolapuolelle enemmän. Myöskin tämmöstä esimieshommaa, tottakai sen tiesin, mut se ei oo koskaan kauheesti kiinnostanut, se raflapuoli. Matkailu kylläkin. Niin se myös vähän motivoi, et [?? 00:02:04] matkailututkinto, mut myös sit se monipuolisuus, niin ihan mainoksen uhrina päädyin hakemaan Savoniaan opiskelemaan.

Anu: Kyllä. Ja tosi monella varmasti on tuo mielikuva, että se on just nimenomaan siihen hotelliin tai ravintolaan liittyvä ala. Kertoisitko, minkälaisia kursseja tähän koulutukseen sisältyy, et mitä te ootte päässy opintojen aikana tekemään?

Teo: Kuten varmaan aika moni muukin vois sanoo täs kohtaa, että onhan ne käytännönläheisiä. Sillon, ku mä alotin, oli viel toi, taitaa olla nykyäänkin, toi opetuskeittiö tossa, niin siel ihan perusjuttui käytiin siel läpi. Oli erilaista safkanlaittohommaa ja sit tarjoilun perusteita niitäkin vissiin ekana vuonna. Et käytännönläheistä, mut sit on myös paljon näitä yritysyhteistyöjuttuja. Erilaisii toimeksantoi saattaa tulla tai sit on esimerkiks tääl kampuksella on, nyt on huomenna Studia Resto, mihin sit saa kutsua eri alan edustajia vieraaks. Kaikkee tämmöstä tosi käytännönläheistä, niinku tapahtuman järjestämisestä myöskin. Ei oo pelkästään semmosta teoreettist settii. Toki sitä on pakko olla jonkin verran, mutta se on hyvässä tasapainossa, ainakin mun mielestä.

Anu: Miten paljon näissä opinnoissa pystyy valinnaisilla opinnoilla suuntaan sitä omaa mielenkiintoo?

Teo: Mä en tiiä miten rehellinen mä uskallan olla. Ku tää on Savonian oma podcasti. Mä koitan vähän nyt filtteröidä mun vastausta silleen, että ei tuu teille ainakaan mitään huutia. No siis kyl pystyy. Kyl pystyy, varsinki kun on olemassa tää Campus Online -portaali, et sielt pystyy valitseen paljon kursseja, niinku muista Suomen ammattikorkeista. Jos puhutaan nykypäivänä tai tulevaisuudessa tämmösestä T-osaamisprofiilista, sulla ois joku tietty osaaminen, mut sitten on se Teen hattu on semmosta laajalle levittäytynyttä, ehkä omien mielenkiinnon mukaan olevaa osaamista. On niit kurssei. Jos kiinnostaa, niin kyl mä sit suosittelen niit Campus Onlinest kattomaan, koska siellä on se tarjonta paljon laajempi. Heitän nyt yhden kommentin, mitä meidän maikka sano, että ku oli tuossa kakkosvuonna oli tämmönen vastuullisuuskurssi, mikä mua kiinnosti ja se oli ihan uus. Tais olla ekaa kertaa sillon. Sit siellä maikka sano, että ei vitsi, miten kivaa teitä on näin paljon täällä valinnaisel kurssilla, että kiva, että vastuullisuus kiinnostaa. Siin mä sit käännyin kattoon mun luokkalaista silleen, et niin no, tää oli pakollinen valita, et tulee ne täyteen ne kurssivalinnat, et tää on vapaavalintainen pakko ottaa niitä. Se mua välil vähä häiritsee siinä, että puhutaan valinnaisista kursseista, mut sun on pakko kuitenki saada ne tietyt nopat vuoden aikana valittua, et onks se aidosti valinnainen, niin en tiedä. Mut mielenkiintonen kurssi. Campus Online, se on kyl jees. Et sit toki sithän se menee, ku on se 210 noppaa koko tutkinto, et saattaa mennä yli, vaik 220 jos on ahkera. Mut toisaalta, jos löytyy kiinnostavii juttui, niin ottaa vaikka kesäkursseille sitä, et siel pystyy kyl niit omii mielenkiinnon kohteit ettii. Vaik markkinointii tai mitä ikinä.

Anu: Kyllä. Ja kun tää tutkinto-ohjelma vähän muuttuu tässä nyt, kun sinä valmistut tästä tutkinnosta. Ja ensi vuodeksi tulee enemmän tää hyvinvointinäkökulma mukaan tähän, niin ainakin itse luin sieltä sivulta, että on sitten mahdollista sisällyttää enemmän, esimerkiks ravitsemuksen opintoja tähän. Voi olla, että on jotain muutostakin tulossa tähän valinnaisten määrään.

Teo: Joo, toivottavasti. Kyllä se on pakko vaan myöntää silleen, että aina on niitä niin sanottuja lastentautei kaikis tutkinnois ja opintojaksois. Ei mikään oo ekal kerral täydellinen. Hyvä, jos jengi antaa palautetta ja sitä kautta sitä monipuolisuutta ja valinnan vapautta sit oikeesti niihin mielenkiintosiin kursseihin tulis.

Anu: Minkälaisia harjoitteluja tähän koulutukseen sisältyy? Onko ne kuinka pitkiä? Tai missä vaiheessa opintoja esimerkiks?

Teo: Tähän kuuluu muistaakseni tuntimäärällisesti 800. Mä en tiiä, se varmaan uudistuu OPS:ssa, mut se menee silleen, et nyt on restonomimatikka testissä, perusharjottelu 270 tuntii ja sit tää pidempi, syventävä harkka 530 tuntii. Siit tulee 800, eiks tuu?

Anu: Taitaa tulla.

Teo: Tosi moni, jotka on tullu, kun opiskelee restonomiks munkin luokalla, niil voi olla kokemusta tältä alalta. Et ne on tehny vaikka tarjoilijan, baarimikon, kokin töitä, mitä vaan tai matkailupuolen töitä, niin ne pystyy hyväkslukeen sen perusharkan, koska se on kestoltaan… No jokainen voi nyt laskee, et jos on 270 tuntii ja sit jos sä teet 37,5 tuntist viikkoa, että miten kauan se sit kestää. Mut mä tein mun ekan perusharkan tääl Business Centerillä sillon koronakesänä. Mä tein siit kuukauden liian pitkän, koska mä en jotenki osannu kellottaa niitä työaikoi silleen, niin mä huomasin joskus elokuun puolessa välissä tai lopussa, et oho, mä oon tehny jonku kolme viikkoa jo ekstraa tätä harkkaa. No biggies. Mutta sit se pikaharkka on 530 tuntii, mikä on siis pakollinen, et sit on muit harkkoi, nii sehän kestää sit kolmest viiteen kuukauteen. Riippuu, miten sitä tekee, miten aktiivisesti. Ja minkälaisiin paikkoihin, niin käytännös vastuu on itellä tosi paljon. Jos haluu vaikka mennä hotelliin treenaa, onnistuu tai Start up -firmaan, niin sit vaan hakee. Opettajat kyl auttaa siinä, et minkälaisii mestoi on. Mutta itellä on se hyvin iso vastuu ja vapaus sit ettii semmonen sopiva harkkapaikka.

Anu: Kyllä. Mainitsitkin ollees Business Centerillä, niin minkälaisia tehtäviä sä pääsit siellä tekemään?

Teo: Kun mulla on sitä yrittäjyyshistoriaa, niin mä olin vähän tavallaan semmosta yrityssparraajan roolissa, semmosta mentorointia niille ihmisille, jotka miettii yrittäjäks lähtemistä. Olin niinku sen pöydän toisella puolella. Et ne, ketkä miettii, niin mä sanoin, et mulla on omaa kokemusta, mä pystyn vähä jeesaileen siinä ja välttää ehkä niitä sudenkuoppii. Tottakai mä oon toiminu vaan yksinyrittäjänä, ni ei mulla todellakaan oo mistään isost firmast kokemusta missään nimessä. Nii mä itekki pääsin oppimaan sitä, miten vaikka jotain yrityksiä tai ideoita lähetään kaupallistaan. Sekin oli kiva nähä, et oli kaikki draftiohjelmat ja pitsaukset ja tommoset, että siel on oma raati ja jengi menee oman idean kaa silleen, että täs nyt on tää ja tekee puolen minuutin hissipuheen. Se oli ihan kiva huomata, miten se toimii.

Anu: Nyt ollaan vähän päästy kuuleen näistä sun restonomiopinnoista, niin hypätään sitten tähän ympäristöön. Millasena sä koet tän Savonia restonomi opiskelupaikkana?

Teo: On hyvä. Siis oikeesti. Et ihan sama, jos multa kysyttäs tuol niinku offrecordina, niin kyl mä sanoisin myös silloinkin, että tää on hyvä. Tää on tosi kiva. Maikat oikeesti ja ne tekee tosi paljon. Pakko namedropata yks maikka, esimerkiks Tanja ja Memmu, jos kuulee tai kuuntelee, niin todella hyvii opettajii. Semmosii nykyaikasii opettajii. Ymmärtää miten nuorii opiskelijoita kohdataan ja se opetus on nykyaikasta. Se on tosi jees. Ei itellä valittamista.

Anu: Entä nää Savonian tilat, että mitä tiloja täällä on esimerkiksi just restonomiopiskelijoita ajatellen?

Teo: No tossa on se S-rakennus, tossa vissiin, mut se ei nyt podcastissa auta, mihin suuntaan mä osotan. Mutta täs vieres, kampusalueella on S-rakennus ja siellä on se opetuskeittiö, mut nyt ku tulee tää OPS:n uudistus, niin mä en tiedä loppuuks siinä vuokrasoppari vai mistä johtuu. Ilmeisesti. Ja sit sitä tilaa ei oo enää käytössä, jonka jostain syystä Savonia tai Nova-poliisi ei sitä vuokrasopparia uusinu. Ja ehkä sen puolesta se OPS piti tehdä uudestaan ja sit siitä meidän OPS:sta lähtee nyt nää keittiötunnit kokonaan. Mutta noit käytännön harjotuksii tänä vuonna viel pystyy tekee, et on toi opetuskeittiö tuolla. Mut sit kun meillä on pari moduulia, meillä on ravitsemislaatu ja sitte toi matkailupuoli. Voi olla, et ite oon viimeks käyny keittiössä koulun tuntien puolesta fuksivuonna. Muutenhan se opetus on kuitenki aika semmosta perusluokkatilaopetusta. Ei se silleen eroa hirveesti.

Jasmiina: Vähän tuli tossa aikasemmin jo siitä, että on paljon tämmösii yrityslähtösiä projekteja teillä. Miten sä koet verkostoitumismahollisuudet opintojen aikana?

Teo: On ne hyvät, jos sä oot ite aktiivinen. Tälleen ärsyttävästi sanottuna. Esimerkiks ykkösvuonna on tämmönen fuksien tai ykkösten tahkopäivä. Siel käydään tutustuu alueella yrityksiin. Ja jos on ite aktiivinen, niin kyselee vaik harkkapaikkoja. Et kyl siellä saa jalkaa oven väliin. ja sit just on tää kerran lukukaudessa oleva Studia Resto -tapahtuma, mihin tulee alan edustajia, millanen se tapahtuma ikinä onkaan. Onko se paneelikeskustelu vai mikä, niin siel pääsee juttelee ja tutustuu. Ja sit välillä ollaan opintokursseilla. Siel saattaa olla vierailijaluentoja. Kannattaa olla ite aktiivinen. Toki jos on ite silleen, et ei hirveesti nappaa ja kiinnosta, niin tottakai, ei niitä verkostoja sitäkään kautta hirveesti saa. Se on niinku kaikes elämässä, että kavereita ei omaan elämään putkahda, vaan pitää olla itekki aktiivinen tutustumassa niihin. Myöskin olla valmis tekemään duunia sen eteen, et jos sä meet kerran juttelee tai sä kuuntelet sen luennon täällä koulussa, niin ei voi heti mennä LinkedIniin ja joka paikkaan sanomaan sille, et no hei, moi moi moi, hyvä äijä, onks töitä. Se on kaikessa, et sun pitää vähän niinku rakentaa se luottamus. Mahollisuuksii kyl on. Riippuu vaan omasta aktiivisuudesta.

Anu: Kyllä. Ja itekki ainaki koen Savonian tosi yrityskeskeisenä, että kannustetaan tosi kovasti just olemaan yhteydessä ja tekemään niitä kontakteja noihin yrityksiin. Että mahdollisuuksia ainakin omasta mielestä löytyy.

Jasmiina: Kyllä. Onko teillä opintojen aikana ollu opintomatkoja, että ootte päässy vaikka vieraileen eri ravintoloissa tai hotelleissa tai mitä muuta nyt tähän liittyy?

Teo: Joo, on. Fuksivuonna tuli semmonen Helsingin opintomatka, kun on Matkamessut tos vuodenvaihteessa, niin sinne päästiin. Just ennen koronaa päästiin viel sinne käymään. Ja sit oli tosiaan fuksien tai ykkösten opintomatka sinne Tahkolle. Tai se oli yhen päivän reissu. Ja sitten kolmosvuonna on perinteinen Rovaniemen reissu. Siel pääsee kans näkee tätä Lappia, mitä niin ulkolaisille mainostetaan, että tää on se juttu. Se on kiva reissu.

Jasmiina: Minkälaisiin työtehtäviin restonomi voi työllistyä valmistuttuaan?

Teo: Voi vitsi! Toi on kyl se kysymys aina, mitä mä itekki mietin, et mihin voi, mutta se on kyl melkein alasta riippumatta, mikä sua kiinnostaa ja miten sä oot niihin harkkamestoihin hakeutunu. Sitä vähän tuskaillaan täällä koulussa, et ku restonomit työllistyy pois meidän alalta, lainausmerkeissä, eli pois sielt matkailu- ja ravitsemisalalta. Ei olla vaikka siellä baarissa, raflassa, hotellissa töissä, vaan hakeudutaan vakuutusalalle, pankkialalle töihin, tapahtumapuolelle. No se tapahtumapuoli on aika paljon restoa, et siit ollaan huolissaan täältä. Ja sit mä oon ite rummuttanu tääl jengille, et hei restonomi on monipuolinen tutkinto, koska se on. Siinä on niin paljon vaihtoehtoja. Et jengi ei ehkä tiedä sitä mahollisuutta. Ja tuntuu, että restonomi on vähän aliarvostettu tutkintokin. Tai tuntuu, et jengillä ei oo semmosta, mä en nyt siis todellakaan voi kaikkien puolest puhuu, mut mitä mä oon ite havainnoinu, niin tuntuu, et ei oo ehkä semmost ammattiylpeyttä siit tutkinnosta. Vähän pidetään sitä niinku no restonomi on tarjoilija. Se on niinku ylikoulutettu tarjoilija. Sit on silleen, et hei, se on korkeekoulututkinto siinä, missä esimerkiks teillä liiketalous ja tradenomi, että sitä ei tarvi hävetä. Must tuntuu, että restonomi vähän kärsii tämmösestä pienestä mainehaitasta.

Jasmiina: Pakko myöntää, että itellä on myös tuo mielikuva, et se mielletään, et hei, jos sä opiskelet restonomiksi, niin sä pääset vaan tarjoilijaksi. Mutta niinku sanoit, niin onhan niitä mahollisuuksia tosi monia. Et voi vaikka löytää ittensä sieltä pankista töistä sitten.

Teo: Esimerkiks. Tai sit jos viestintä kiinnostaa, markkinointi, niin niitki spottei voi hakee ihan hyvin. Ja eihän se esimerkiks täs teidänkään vika oo tai kenenkään vika, että mikä se mielikuva on. Sehän vaan kertoo siitä, et miten sitä tutkintoo mainostetaan jotenkin ehkä suppeena, mun mielestä. Ja siis en mä niinku ja nyt ei pidä ymmärtää sitä silleen, et mä en arvostais esimerkiks sitä suorittavaa työtä tekevää, työntekijää ravintolassa tarjoilija, baarimestaria tai tätä, mut se, et niit mahdollisuuksia on myös muita. Ja jokaiselle varmasti löytyy se oma juttu.

Jasmiina: Kyllä. Et sitäkin pitää vähän ite just sitte kaivella, että mikä ittee kiinnostais ja siinä opintojen aikana suuntautua. Sit on tosiaan kaikki ovet avoinna melkeinpä.

Teo: Kyllä. Just näin.

Anu: Onko sulla itellä jo tiedossa tai jotain toiveita tulevaisuuden työtä aatellen?

Teo: No kyllä mä oon, jollain tavalla tapahtumien tuottaminen ja järjestäminen kiinnostaa. Se ois jotenki kivaa. Jotenki tämmönen elämyksissä mukana oleminen, että se ois tosi hauskaa. Tuntuu, että ei välttämättä oo Suomessa hirveesti semmosia firmoja, jotka vois ottaa työntekijäksi. Jos haluut järjestää tapahtumii, sun pitäis olla yrittäjä. Ja sit mitä toi kiinnostus on löytyny, on täält paikallisyhdistystasolta. Kun näitä opiskelijatapahtumii järjestää, niin oon koittanu miettii jotain erilaist, niin siinä on tullu se fiilis, et hei, tää on aika hauskaa. Jotenkin jos siit sais ammatin.

Jasmiina: Vaikuttaisi siltä, että oot hyvin monipuolisesti hyödyntäny näitä kaikkia eri mahollisuuksia ja löytäny sitä omaa polkua. Mutta mikä on ollu parasta näissä opinnoissa?

Teo: Oijjoij! Ja nyt jos mun pitää miettii opinnoissa, et mä en sano opiskelijaelämä, niin… Parasta on kyl varmasti ollu siis ylipäätään opettajat. Hyvät opettajat saa keskivertokurssista mielenkiintosen. Se on jees. Ja sit ehkä se, et ku tääl on myöskin tommosta johtamiskurssei, niin ne on ehkä kivoin, mist mä oon tykänny ite. Se on ollu parasta, jos mä sanon tämmösen ärsyttävän kurssivastauksen, et se on ollu itelle parasta. Joka liittyy nimenomaan opintoihin. Et me voidaan sitten ku rekki menee pois päältä, niin sanoo sit jotain muuta. Pysyköön se sitten meidän kolmen kesken.

Jasmiina: Kyllä.

Anu: Kiitos Teo, että pääsit meidän kanssa keskustelemaan näistä restonomin opinnoista. Ja toivottavasti saatiin kuulijoillekin heräteltyä uusia näkökulmia tästä alasta.

Teo: Eiköhän. Toivottavasti. Ja vielä kerran, kiva kun kutsuitte. Tää on aina ilo tuoda restonomin ilosanomaa muillekin ja toivottavasti ymmärtää ja tajuu, että se on monipuolinen tutkinto. Rohkeesti vaan. Et ehkä semmonen vinkki vois vielä sanoo, jos miettii, et kannattaaks hakee restonomiks, niin mul on ehkä semmonen ongelma vielä palaan siihen ensimmäiseen kysymykseen, että mä mietin sitä, et mikä mua kiinnostaa, niin sitte mä, että mua eniten kiinnostaa kaikki. Et mä en osannu sanottaa sitä, että mikä ois se kiva juttu. Jotkut on vaikka minä haluan lääkäriksi, okei, no mä opiskelen niitä juttuja, mitä tarvitaan, että pääsen lääkiksen pääsykokeista. Tai mä haluun olla juristi. Tai mä haluun olla ihan mitä vaan. Mut ku mul on silleen, no, yks päivä kiinnostaa toinen ja toinen päivä toinen. Restonomi on siinä hyvä, ainakin mun kokemuksen mukaan, et siinä ei hirveen metsään voi mennä. Toki se ehkä, restonomiks hakeutuu ehkä semmosii sosiaalisesti valveutuneita ihmisiä, jos mä nyt voin tälleen sanoo, et jotka osaa olla ihmisten kanssa, jotka ehkä saa nautintoo siitä, et hei, mä voin työskennellä ihmisten kans. Niin se on ehkä hyvä. Restonomi ei voi mennä hirveen metsään, jos sua kiinnostaa monipuolisesti kaikki ja sä et välttämättä tiedä just nyt heti, mikä, mutta rohkeesti vaan. Kyllä se siitä.

Anu: Kyllä.

Jasmiina: Mielenkiintosia keskusteluita. Kiitos Teo.

Teo: Kiitos, että kuuntelit Suuntana Savonia podcastia. Seuraavaan jaksoon. Moikka!

Anu: Moikkamoi!

Tämä on Suuntana Savonia -podcastin jakson tekstivastine. Kaikki jaksot löydät SoundCloudista klikkaamalla tästä.

Anu: Tervetuloa kuuntelemaan Suuntana Savonia -podcastia. Tätä podcast -sarjaa kuuntelemalla pääset tutustumaan tarkemmin Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusaloihin. Jaksoissa on luvassa opiskelijoiden ääntä eri aloilta. Podcastin hosteina toimii kolmannen vuoden liiketalouden opiskelijat Anu ja Jasmiina.

Anu: Meillä on täällä studiossa Janina Sivonen kertomassa agrologin opinnoista. Tervetuloa Janina.

Janina: Kiitos paljon, kiva olla täällä.

Anu: Kertoisitko alkuun vähän sun taustasta, ja että miten oot päätyny agrologin opintoihin?

Janina: No tota mulla ei oo siis niinku perhepiirissä, eikä sukulaisissa oo silleen tältä alalta ihmisiä, että mie oon ite niin kun silleen hevosten kautta vähän vahingossa tullu tälle alalle. Että hevospuolen opintoja oon joskus miettiny, ku oon sillon nuorena tota tallilla pyöriny paljon, ja… Mut sitten hain kuitenki lukioon ensin, ja sitte yhen talliyrittäjän kautta, hänen rohkaisemana sitte lähin tuota lomittajan mukkaan, niinku navetalle. Kun en ollu koskaan käyny, eikä ollu silleen käsitystä tästä alasta, niin tuota hän sitte kehotti että käy kattomassa, ja tunnustelemassa miltä se vois niinku tuntuu, ja ku ties kuitenki sen, että tykkään eläinten kanssa työskennellä. Niin lähin sit sitä kautta kattomaan, ja sit siinä samaan aikaan mulle selvis, että tossa tota, kun oon tuolta Joensuusta päin kotosin, niin et siellä pystyy sitten Joensuussa niin kun aikuispuolella opiskelemaan eläinten hoitajaks. Niin tuota kiinnostuin sitte sitä, ja lähin niinku niitä opintoja ensin suorittaan.

Anu: Kyllä, eli sulla on taustalla nää eläintenhoitaja -opinnot?

Janina: Kyllä joo, että 2017 oon sieltä valmistunu, ja oli kyllä silloin jo niitten opintojen aikaan niinku selvää, että jossain vaiheessa varmaan haen sitte näihin agrologi -opintoihin, mutta siinä meni sitte pieni hetki välissä ennen ku sitte lopulta tänne hakeuduin.

Jasmiina: Kyllä, ja niin kun monet varmaan ajattelee just sen, että agrologiks kun lähtee opiskeleen, niin et on niinku just vaikka suvussa jotain tilaa. Tai jotain et pitäis olla taustalla jotain semmoista, mutta niinku sinunki tapauksessa, niin hyvin pärjää sitte ilman sellaista, tavallaan kunnon kokemusta.

Janina: Joo. Niin kyllä. Ja oon niinku huomannu tossa ainaki meiän monimuotoryhmässä, ku tosiaan niinku monimuotosena opiskelen, niin siellä on niinku kyllä tosi monenlaisesta taustasta, että ihan niin kun täysin alan vaihtajia, ja semmoisiakin. Et mulla on totta kai pohjalla jo jonkun verran opintoja, ja näin että on niinku vähän käsitystä alalta, mut sit siellä on ihan täysin niinku semmoisia, jotka ei oo koskaan vaikka käyny ees navetassa, ja on vaan aatellu, että tää voi olla siisti juttu, niin. Et ihan voi tulla kaikenlaisista lähtökohdista, eikä se niinku mitenkään vaikuta siihen, etteikö vois näissä opinnoissa pärjätä, ja päästä hyvin mukkaan. Että tuota ihan kaikenlaisista taustoista kyllä on porukkaa tässä meiänki luokalla.

Jasmiina: No jos saa vielä kysyä, niin onko sulla joku mihin sä niinku tähtäät, ku lähit tätä tutkintoa opiskelemaan?

Janina: No sillon eläintenhoitaja -opintojen aikaan jo jossain vaiheessa niin kun huomasin, että semmoinen niinku eläinten hyvinvointi on itelle tosi vahvasti tärkee asia, ja jotenki niinku siellä navetalla tai lampolassa ku oli sitten niitten opintojen kautta, niin tosi paljon niinku aina pohdiskelin kaikkia asioita, että eikö vois tätä tehdä vaikka jotenki fiksummin, tai näin. Että tosi paljon heräs aina semmoisia kysymyksiä ja pohdintoja kaikenlaisista asioista. Ja enempi just sinne niinku eläinpuolelle liittyen, että tuota. Et se ehkä oli semmoinen, kun sit näihin opintoihin lähin, niin ajattelin että niin kun jotenki sitä kohti haluun mennä, ja ehkä jotaki siihen liittyvää tehä työkseni, mutta tää on kuitenkin niin, tässä on niin paljon näissä meiän opinnoissa sitten sen eläinpuolen lisäks, mitä käyään, että… Tai ei oo semmoista yhtä selkeetä nyt tällä hetkellä, et vielä tietäsin, mitä se on tarkkaan, mitä haluun tehä vaan että on, niinku esimerkiks viljelypuoli sitte alkanu kiinnostaa. Ja se on totta kai ne kasvit ja se viljelypuolen asiat niin tosi olennaisia myöski sitte monessa eläintuotantoon liittyvissä asioissa, että niistä ymmärtää, ja niinku ruokintaa ja tämmösiä ku mietitään niin ne on niin valtava osa niinku kotieläintuotantoa, että tuota siihen on tullu niinku tän, näitten opintojen kautta tosi paljon myöski sitä kiinnostusta ja että haluaa ehkä siitäki oppii sitte laajemmin. Että ei voi vielä sannoo että mikä se ois sitte välttämättä ihan se semmoinen yks asia, mihin ite haluaa keskittyä. Että on tavallaan vielä ihan auki, mut se eläinten hyvinvointi oli ehkä semmoinen ensimmäinen, mistä se on niinku lähteny.

Jasmiina: Kyllä, et niin kun monipuolisesti on vaihtoehtoja. Tosiaan neljä vuotta ku kestää, niin siinä varmasti kerkee moneen otteeseenki vaihtuu just se, että mikä kiinnostaa.

Janina: Niin, kyllä. Kyl siinä niin kun… Sen on hyvin huomannu tässä, nyt on kolmas vuosi itellä menossa, niin sitte aina vähän et mitä kursseja on millonkin, niin sit huomaan että joku niinku tavallaan aina iskee silleen kovemmin. Ja sit siitä innostuu hetkeks ja, tai tavallaan ehkä avaa just niinku sit sinne viljelypuolellekki jotkut tietyt kurssit on avannu sit sitä semmoista innostusta, ja että halluu niinku sitte sitä kohti mennä ja perehtyä asioihin. Niin kyl se niin kun varmasti vaihtelee tossa opintojen aikana tosi paljon, ja tulee erilaisia kiinnostuksen kohteita, ja varmasti se sitte sieltä pikkuhiljaa se semmoinen suunta selkeytyy, että mitä kohti mennä.

Anu: Kyllä. Onko tässä koulutuksessa jotain suuntautumisvaihtoehtoja?

Janina: Joo. Meillä on tuota, itse asiassa viime keväänä taiettiin tehä suuntautumisvalinnat. Niin meillä on asiantuntija ja yrittäjä -suuntautumisvaihtoehot, ja tuota tosi paljonhan ainaki tässä niinku meiän monimuotoryhmässä onki jo semmoisia, joilla on joko se sukutila, jota ovat mahollisesti jäämässä jatkamaan, tai sitte ihan jo pyörittävät itse sitä omaa tilaa. Että siellä on tosi paljon niitä yrittäjiä jo valmiiks. Mut sitte on tuota tosi monenlaisista taustoista ja ite oon nyt sitten asiantuntijapuolelle suuntautumassa, että semmoisen valinnan tein sitte. Ja oli kyllä, on se siis alusta asti ollu mulla niinku semmoinen selvempi, että sitä kohti ehkä mennä.

Anu: Kyllä. No, monesti tulee semmoinen mielikuva, että agrologi on justiin se tilan pyörittäjä, tai on niinku käytännön työssä mukana, mutta mihin muuhun agrologi voi työllistyä sitte valmistuttuaan?

Janina: No tosiaan tuo asiantuntijan työ on varmasti semmoinen niinku selkein, ja sitte taas toisaalta asiantuntijatyötä voi tehdä niin monessa eri paikassa, ja monella eri tavalla, että sitte voi olla jossakin niinku konepuolella, tai jossakin myyjänä, ja sit sie niinku tiiät sen puolen ja handlaat ja hallitset ja pystyt niinku toimimaan siellä. Mutta sitten tälleen omasta näkövinkkelistä, et jos niinku eläinpuolella haluu vaikka tehä töitä, niin jossaki ProAgrian neuvojana, tai näin poispäin, että sitten niinku siellä on joku oma semmoinen juttu, mihin voit  suuntautua, että siellä on tosi paljon just tätä ruokintapuolta ja eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoita, tai jotakin muuta, niin ne on varmaan semmoisia niin kun aika perinteisiä sit sen yrittäjyyden ohella. Ja sitte erilaisia kehitystehtäviä ja tämmöisiä. Ja oon ainaki ite sillon joskus, kun… Tai kaikki aina kysyy, jos kerrot että opiskelet agrologiksi, niin kyssyy että mikä siusta niinku tullee, ja sit ei osannu joskus siihen jotenki vastata silleen, tai tuntu ettei osaa kattavasti kertoa, ja googlettelin asiaa, niin että ihan niin kuin pankin johtajaks asti on tämmöisellä koulutuksella niinku voi mennä, et se on tosi laaja kenttä loppupeleissä, mitä kaikkee voi tehä. Että kyllähän niinku pankkipuolellaki sitte on niinku maatalouteen liittyviä asioita, joista pitää sitte olla semmoista niinku erityisastiantuntemusta, ja näin. Niin tosi moneen suuntaan kyllä voi lähtee, että ihan omista mielenkiinnonkohteista riippuen. Ja meillähän on tosiaan tosi paljon talouspuolta ja tämmöistäki opiskellaan, että sitte se on varmasti toisille semmoinen mielenkiintoinen aihepiiri, mihin halluu paneutua.

Anu: Kyllä, ja varsinki yrittäjyydessä on varmasti tosi tärkeä, että ymmärtää sitä talouspuolta myös.

Janina: Kyllä.

Jasmiina: No itellä ainaki tulee tosiaan tästä alasta mieleen just semmoinen hyvin käytännönläheinen, ja niinku just sinne maatilaan painottuva. Niin miten tässä niinku se teoria yhdistyy niihin käytännön harjotteisiin, et mitä te ootte vaikka päässy tekemään kursseilla, tai minkälaista se opiskelu oikein on?

Janina: No meillä toki pikkuisen monimuotoryhmässä varmasti eroaa siitä päiväopiskelusta, et siellä varmaan enempi sitte vielä silleen porukalla päästään niinku, enemmän varmasti tilavierailuja ja sitte muutenki semmoisia niin kun käytännön päiviä, missä niinku yhessä sitte tehään asioita. Mutta meilläki on muutamia ollu. Ja tuota viime keväänä esimerkiks oli semmonen, jokainen niin kun, kun meillä on omat satelliittikampukset tavallaan, ku meitä on niin eri puolilta Suomea, niin sitten ollaan vähän pienemmissä ryhmissä oltu sitte milloin missäkin, mutta meiän porukka oli esimerkiks tuolla Kiteen Koivikolla. Et tehtiin siellä sitten niinku pellolla havaintoja ja kaikenlaista kuoppatestii, ja tutkittiin sieltä monenlaisia asioita, ja sitten päästiin siinä tuota navetassa käymään ja sit tehtiin siellä niinku eläinten hyvinvointiin liittyviä havaintoja, ja silleen keskustelemalla käytiin niitä läpi, että millaisia juttuja sieltä nousee essiin. Ja tuota sit se on tietysti, meillä on semmoinen, onkohan 90 päivääkö se on se virallinen mitta, niinku maatilaharjoittelu. Ja sitte on  työelämänharjottelu toinen, joka sitte just on jossaki organisaatiossa, että tavallaan niitä asiantuntijapuolen juttuja sit ehkä enempi siellä käyään läpi. Niin toki se maatilaharjoittelu on sit semmoinen aika iso osa, missä sitte pääsee niin kun silleen oikeesti, konkreettisesti käsiksi siihen työhön, mitä se on niinku siellä maatilalla ja senki voi sit hajauttaa. Ite esimerkiks oon ollu monet tekee sen yhessä paikassa, mutta voi niinku hajauttaa sitte myös, että tutustuu esimerkiks erilaisiin paikkoihin, ja näin poispäin. Että itekki suoritin sen useammassa paikassa sit sen harjottelun, että se on ihan sitte, miten itse kokkee parhaaks ja näin, mutta tuota et sitä kutta se sit se konkretia ehkä tässä monimuoto-opiskelussa varsinkin, he harkat on sit semmoinen, missä sitä käyvään. Ja pääsee sitte syventämään sitä osaamista, ja viemään sitä teoriaa sinne käytännön tasolle.

Anu: Missä vaiheessa opintoja nää harjottelut suoritetaan?

Janina: No lähtökohtanen ajatus siinä on, että se maatilaharjottelu on niin kun ensimmäisen vuoden jälkeen kesällä. Ja sitte työelämänharjottelu, mä nyt en oo ihan varma, onks se ajateltu niinku kolmannen ja neljännen vuoden väliin siihen kesälle. Mut sen voi niinku käytännössä sitte suorittaa kuitenki just vaikka talviaikaanki, tai miten niinku itelle on paras. Mutta tuota, se maatilaharjottelu on ajateltu silleen, että siinä pääset sen kasvukauden näkemään. Niin se on  sit kesäaikaan. Mut tosiaan ite hajautin sen sitte lopulta kahelle kesälle, että alotin sillon reilu vuos sitte, ja nyt tänä menneenä kesänä tein sitte loppuun, että mulla oli siinä monenlaista haastetta matkalla, mutta nyt sain sen tossa sitte syyskuun lopussa päätökseen, ja on niin kun siltä osin se tehty, ja tuota vaikka niinku tuli sillon ku vuos sitte oli aika suurtaki semmoista turhautumista sen kanssa, että se ei niinku ihan menny tavallaan sen oman odotuksen mukkaan. Tai mikä oli tosi kovat semmoiset niinku odotukset ladannu siihen harkkakesään, ja sitten asiat ei ihan kaikki menny silleen, miten oli aatellu, niin tuota nyt loppupeleissä oon tosi tyytyväinen siitä, et se meni näin, miten se meni, ja tää mennyt kesä oli sen niinku, tai anto kaikista eniten näistä harkkapaikoista. Et tosiaan monessa paikassa olin, tai kolmessa nyt niinku loppupeleissä silleen isossa kuvassa. Ja, että pääsin oikeesti sissään siihen tilan toimintaan, niin tää viimeisin oli niinku kaikista antoisin kyllä.

Anu: Minkälaisilla tiloilla sä pääsit olemaan?

Janina: No, kaikki oli maitotiloja, nyt loppupeleissä. Ajatus oli alun perin, oon niinku lammaspuolesta myöski kiinnostunu, mutta siinä oli sillon edellisenä kesänä haasteena sitten terveydelliset asiat tavallaan. Että mulla on niinku kropan kanssa ollu haasteita, jotka sitten niinku joissaki työtehtävissä vähän tullee niinku ongelmaks, et selän kanssa on ollu haastetta, niin siellä kyllä alotin, mutta sitte jäin tosi äkkiä pois. Ja maitotiloilla nyt sitte kolmella erilaisella, että yhen, kahen ja kolmen robotin tiloilla pääsin nyt sitte tekemään, ja tosiaan tää nyt tänä kesänä sitte, missä sain loppuun vietyä, niin seillä kyllä sitte tosi monipuolisesti pääsin niinku mukkaan myöski pellolla tekemään asioita, vaikka siitä viljelypuolesta ei oo semmoista niinku konkreettista käsitystä itellä ollu aikasemmin. Et se on siihen teoriaan painottunu. Mutta siellä oli niin kun hyvin tilan väellä semmoinen halu sitä omaa ammattitaitoa niinku jakkaa eteen päin, ja ottaa niinku mukkaan siihen tekemään ihan kaikkee, ja myöski siis sitten ku se osaaminen kehittyy, niin myöski ottaa mukkaan niinku pohtimaan tavallaan, jos siellä tulee jotaki haasteita vaikka, tai mietitään että miks joku homma ei toimi, niin siellä niinku otataan harjottelija mukkaan siihen, että voisko sulla olla ajatusta, että niinku, tai jotaki näkemystä, että mitä tässä voitais tehä. Ja silleen, että yhessä pohditaan niitä asioita, ja sen oon kokenu kyllä, että se on niinku sen ammatillisen kehittymisen kannalta ihan äärimmäisen tärkeetä, että se harjottelupaikka on sellanen, että siellä on niinku tahtotila siihen harjottelijan eteen päin viemiseen, ja otetaan just mukkaan niihin tilan asioihin, ja yhdessä pohditaan. Että ei tavallaan jätetä vaan että totta kai se työnteko on siinä niinku iso osa, ja pääset niin kun niihin rutiineihin siellä käsiks, mutta myös sitte se, että siinä niinku tuetaan koko sen matkan ajan, ja haastetaan sitte monessa mielessä sitä harjottelijaa. Ja pohditaan tosiaan yhessä. Niin tää oli hyvin erilainen niihin miun aikasempiin harkkakokemuksiin, että. Ja sen, mitä oon kuullu tuota niin kun meiän, tai muilta opiskelijoilta, niin sielläki on tosi niinku vaihtelevia kokemuksia, että joka paikassa ei ehkä ymmärretä sitä harjottelun merkitystä, ja mikä se on sen harkkapaikan ja niiden yrittäjien merkitys oikeesti sille niinku että miten hyö ottautuu siihen, ja miten hyö ossaa ja niinku haluaa tuua sitä ommaa ammattitaitoa ja jakkaa sitä sille harjottelijalle, niin siinä on ihan valtavasti niinku eroo. Ja sen niin kun koki ite tossa hyvin silleen. Tuli silleen konkreettisesti sitten näitten harkkapaikkojen välillä, näki sen, niin tosi niin kun iloinen oon siitä, että sain sitten tämmöisen niin kun oikeesti tosi onnistuneen kokemuksen. Ja mistä niinku tuli semmoinen palo siihen, ja koki sen että niin kun minuakin arvostetaan siellä, niinku työpaikassa, vaikka mie oon niinku harjottelija. Että sillä minunki mielipiteellä ja näkemyksillä on oikeesti väliä, ja et hyö arvostaa sitä minun tekemistä myöski.

Anu: Kyllä, että ei oo vaan pelkästään työntekijänä siellä, vaan luomassa sitä omaa ammattiuraa.

Janina: Niin, kyllä. Että se niinku oli tosi semmoinen merkittävä mulla sillon sen ekan harkkakesän jälkeen. Sen syksyn ajan pohdin oikeesti sitä, että oonkohan mie ees oikealla alalla, ku siinä oli semmoisia niin kun haasteita, että tosi niinku semmoinen pitkä kipuilu oli sit sen kanssa, että mitä mie niinku teen, ja että oonko mie oikeessa paikassa menossa, ja että niin kun tosi semmoista jotenki ristiriitasta oli pitkään ennen ku sitte sai taas jotenki sen kipinän sitten viiä niitä opintoja etteen päin, ja niin kun tavallaan hokaa sen, että ei tässä niinku oo mittään hättää, ja että se suunta on ihan oikee vaikka tulee semmoisia tosi hankaliaki hetkiä. Niin sen takia sit tää kesä oli tosi tärkee, ja semmoinen eheyttävä kokemus. Et sai semmoisen todellisen palon taas tähän hommaan, ja tietää että oon oikeella alalla, ja oikealla polulla tässä.

Jasmiina: Kyllä, se on hyvä ja niinku ehottomasti ammattikorkeakoulussa just valttikorttina on nämä harjottelut alalla ku alalla, että. Niinku sinunki tapauksessa, niin siitä löytää sitte sitä intoa niihin opintoihin, ja pääsee tosiaan soveltaan sitä teoriaa ja tutkiskelemaan vähän, että mikä ittee kiinnostaa. Niin se on kyllä.

Janina: Niin, kyllä. Se on tosi tärkeetä.

Jasmiina: Oisko sulla terveisiä vielä niille, jotka pohtii hakemista agrologin opintoihin?

Janina: No mie en tiiä onko mulla semmoista… Tai mulla jotenki niinku itellä jääny semmoinen, ku mie oon ennen kun oon näihin opintoihin päätyny, niin eläintenhoitajaopintojen jälkeen oon hakeutunu niinku toiselle alalle opiskelemaan ammattikorkeakouluun, ja kun oon niinku toimittajan töitä oon tehny jonkun verran aikasemminkin, ja tälläkin hetkellä sitte teen niin kun näihin, tähän omaan alaan liittyen teen niitä töitä tässä opintojen ohelle, niin sit ajattelin jossain kohtaa että lähen niinku sitä opiskelemaan ja hakeuduin ja pääsin kouluun. Ja muistan, että jo niinku ekalla viikolla mietin, että vaikka olin niinku, todella innoissani menin sinne, ja että tää on niinku siisti juttu, mut muistan niin kun tosi nopeesti tajunneeni, että tää ei oo se koulu minne mie kuulun. Vaikka siinä oli tosi innostavia asioita, mitä ois niinku halunnu oppii, niin silti jotenki tunsi sen, että joku muu on enemmän minua varten. Niin ehkä yleisesti niinku vaan semmoinen, että jos niinku kokkee jonkun oikkeesti joku asia tuntuu siltä, että tätä kohti haluaa mennä, niin niinku rohkeesti sinne päin. Että ulkopuolelta voi tulla tosi paljon niinku painostusta, ja semmoista tavallaan että yritettään ohjata jonnekkin, että joku on kannattavampaa ku joku muu, mutta mut kun se ei niinku väkisellä se ei niinku syty se oikeesti se liekki asioihin, vaan se pittää niinku tulla itseltä, ja olla semmoinen palo. Niin silloin se niinku kantaa minun mielestä paljon pidemmälle ku se, et menis vaan jonnekki, mitä joku sanoo että kannattaa tehä, koska on joku semmoinen järkiperusteinen syy. Niin tuota mie niinku oon itse sen kokenu, että kohti niinku sitä, mikä oikeesti tuntuu, että tää on se oma juttu, ja tätä haluaa tehä. Että ei niinku välitä semmoisesta ulkopuolisesta hälinästä, mitä voi tulla, vaan kuuntellee niinku sitä ommaa semmoista jotakin sisäistä ääntä, mikä kertoo kyllä. Ja se voi olla tosi semmoista, alkuun, että etsii sitä ommaa. Ei sitä niinku, ei se oo semmoinen, et se vaan välttämättä tullee, et sitä joutuu ehkä vähän haeskelemaan ja just tullee semmoisia virhearvioita, et hakkeeki väärän kouluun ja sit sen voi lopettaa kesken jos. Et ei se oo niinku, se ei oo mikkään maailmanloppu. Et sitte, sit miettii taas hetken, et no mitäs tässä nyt tehhään, ja kyl se sieltä niinku hakemalla se tullee sitte lopulta, ja toteaa että nyt ollaan niinku oikeella polulla. Et silleen, semmoinen mulla ollu se kokemus, että sen lukionkin aikanaan jätin kesken, kun totesin että ei tää vaan oo miun paikka, että ihan turhaan mie täällä niinku monta vuotta pyristelen väkisin, kun se ei niinku tunnu hyvältä eikä omalta. Sitä kohti, mitä mikä tuntuu itselle semmoiselta, niin suosittelen sitä niin kun lämpimästi kaikille, et oli se mikä ala hyvänsä. Ja sitten tätä meiän alaa ajatellen, niin tää on niin kun kuitenki äärimmäisen tärkeessä osassa, tää niinku ruoan tuotanto ja kaikki tämmöinen, niin… Ja sit varsinki jos yrittäjäks niin kun tällä alalla lähtee, niin se on kuitenki semmoinen elämäntapa myöski, että ei sitä pysty väkisin toteuttammaan. Tai aikansa varmasti pystyy, mutta niinku se on kuitenki semmoista hyvin, jostaki tuolta syvältä kumpuavaa semmoista halua tehä tätä niinku, varsinki siellä yrittäjäpuolella. Et siihen pitää olla palo ja halu. Ja semmoinen taustalla, että semmoisilla eväillä niin kun kyllä kannustan katsomaan näitä asioita ja miettiin niinku, et mikä se on se oma juttu. Et se kyllä löytyy sieltä aikanaan. Ei oo kiire tässä maailmassa minnekkään.

Jasmiina: No näinpä. Kiva, että pääsit keskusteleen meiän kanssa näistä agrologiopinnoista.

Anu: Joo. Kiitos paljon.

Jasmiina: Kiitos, että kuuntelit Suuntana Savonia -podcastia. Seuraavaan jaksoon. Moikka.

Anu: Moikka moi.

Tämä on Suuntana Savonia -podcastin jakson tekstivastine. Kaikki jaksot löydät SoundCloudista klikkaamalla tästä.

Anu: Tervetuloa kuuntelemaan Suuntana Savonia -podcastia. Tätä podcast-sarjaa kuuntelemalla pääset tutustumaan tarkemmin Savonia ammattikorkeakoulun koulutusaloihin. Jaksoissa on luvassa opiskelijoiden ääntä eri aloilta. Podcastin hosteina toimii kolmannen vuoden liiketalouden opiskelijat Anu ja Jasmiina.

Jasmiina: Tällä kertaa tutustumme Savonia ammattikorkeakoulun muotoilijan tutkintoon. Tällä alalla oma kädenjälki näkyy varmasti ja alalla voit työllistyä monipuolisiin työtehtäviin oman kiinnostuksen mukaan. Tutkinnon kesto on neljä vuotta. Ja opintojen kotipesänä toimii tämä Kuopion Mikrokadun kampus. Muotoilijan opintoja on mahdollista suorittaa myös monimuotona. Mutta lisää meille on kertomassa alan opiskelija Roosa Kumpulainen. Lämpimästi tervetuloa, Roosa.

Roosa: Kiitos.

Anu: Kertoisitko tähän alkuun vähän omasta taustasta ja miten kiinnostus muotoilun alaa kohtaan on syntynyt?

Roosa: Mä olen siis käynyt tuolla Siilinjärven puolella ammattikoulun. ja siellä graafiseksi suunnittelijaks eli kuva-artesaaniksi valmistunu 2020 keväällä. Ja mä kävin sillon ammattikoulun opintojen aikana muun muassa Helsingissä ja Lahessa, sit täällä Kuopiossa tutustumassa muotoilun alaan, semmosella pienellä porukalla. Niin siellä oikeestaan se kiinnostus siihen synty. Mut ihan jo graafisen suunnittelun opintojen aikana, niin kyl mä siellä huomasin, että mua kiinnostaa enemmän muoti ja se käsillä tekeminen, kun sitten taas itessään se tietokoneella pelkästään työskentely.

Anu: Oliko sulle ihan selkeää, että juuri Savonia ammattikorkeakoulu vai miten se valikoitui?

Roosa: Oli se joo silleen, että mä opintojen ajat, kun mä opiskelin Siilinjärvellä, niin asuin koko ajan Kuopiossa. Mä muutin Varkaudesta, mistä oon kotosin, tänne Kuopioon sillon 2017. Tää oli tuttu kaupunki. Ja sitten, kun löysin tän muotoilun, et tähän mä haluan hakee, hain vaan tänne Savoniaan ihan vaan sillä, että asuin jo täällä. Ja olin käyny Savonian muotoilussa tutustumassa kaks kertaa, ni se tuntu aika tutulta. Tosin sillonhan ne opinnot oli siellä, olikse Opistotiellä, eri kampuksella. Mä kävin siellä tutustumassa. Et sithän mun opinnot alko suoraan täällä Mikrokadulla.

Jasmiina: Koetko, että sun edellinen koulutustausta helpotti tähän kouluun pääsyä tai oliko jotain pääsykokeita muotoilijoilla?

Roosa: Joo. Kyllä se helpotti. Täällähän muotoilun opinnoissa käytetään tosi paljon Adoben ohjelmistoja, et ihan perus kuvankäsittelyä, illustraattoria ja muista vastaavia, niin graafisen suunnittelun opinnoissa tuli kyllä tosi tutuksi. Sehän sitte valmisti siihen, että pystyt työskentelemään ammattilaisena, vaikka sitten suunnittelemaan graafisia juttuja. Niin kyllä se helpotti. Ja sitten kans tuolla graafisen opinnoissa oli ihan käsillä piirtämistä ja elävän mallin piirtämistä, maalaamista. Sehän sitten tuki tosi paljon, koska täällä muotoilussakin perusopintoihin kuuluu se maalaaminen ja piirtäminen ja kaikki mittasuhteitten käsittäminen. Että kyllä se tuki. Ja oli siis pääsykokeet sinne mun ammatilliseen tutkintoon ja sitte kans tänne muotoilun opintoihin.

Anu: Kuuluiko niihin tämmösiä selkeitä muotoilun osa-alueita vai oliko ne ihan perusammattikorkeakoulupääsykokeet?

Roosa: Joo, kuulu. Siinä oli siis ongelmanratkasu, joka oli tämmönen spagetti-vaahtokarkki -rakennustehtävä. Ja sitten siinä oli oma muotokuva ja joku tämmönen vastaava, siinä sai käyttää vesivärejä tai muita maalausvälineitä. Ja se pohjautu se omakuva sellaseen ennakkotehtävään, mikä oli piirtäen tai maalaten tai askarrellen, et se ennakkotehtävä oli tosi vapaa, tais olla A3:lle piti tehä joku tämmönen itsestään kertova työ ja sit siitä tehtiin sillon pääsykoepäivänä se omakuva. Siinä tais olla kolme osiota, mitkä oli ihan muotoiluun.

Jasmiina: Tosta pääsykoeprosessistaki jo kuulee vähän, että on tämmönen tosi luova ala kyseessä, niin kertositko konkreettisesti, että millasia aineita tai kursseja näihin opintoihin sisältyy?

Roosa: No ykkösvuosi tässä mun opetussuunnitelmassa on kaikilla ihan samanlainen. Siellä käydään johdantomuotoilu, muotoiluajattelua, muotoiluviestintää, materiaaliteknologiaa, johon kuuluu kaikkien muotoilun pajojen käyminen ja työturvallisuus. Sitten on muodon sommittelua ja digitaalista muotoilua eli käydään periaatteessa ihan kaikki heti ekana vuonna läpi, et mitä sä voit konkreettisesti tehdä niillä pajoilla, sit sitä digitaalista, niitä samoja Adoben ohjelmia ja 3D-mallintamista ja piirtämistä, maalaamista, et on elävä malli esim ja sitten näitä mittasuhdepiirtämistä, mikä tukee enemmän sisustusarkkitehtuuria ja sitä piirtämistä, ni sitte semmosta hyvin tarkkaa piirtämistä, niin sitä kans käydään sillon ykkösvuonna.

Anu: Onko teillä tässä jotaki suuntautumisvaihtoehtoja?

Roosa: Joo. Suuntauksina on se palvelumuotoilu, sisustusarkkitehtuuri ja teollinen eli tuotemuotoilu, mihin kuuluu muoti ja koru ja kaikki se teollinen muotoilu. Ne on ne kolme pääkategoriaa. Mutta itsehän suuntaudun teolliseen yläkategoriana, mut sitten eniten se muoti ja vaatetekstiili, mikä mua kiinnostaa eniten, niin mä suuntaudun sit siihen. Mut sitten tottakai mulla on opinnoissa myös seassa oon ottanu yhen palvelumuotoilun kurssin ja sitten on ollu sitä graafista esim.

Anu: Kyllä ne varmasti tukee myös toisiaan nuo eri alojen kurssit.

Roosa: Joo. Kyllä.

Jasmiina: Miten teillä yhistyy teoria ja käytännön harjottelu, kun toi on tosi tommonen käytännön tekemisen ala?

Roosa: Usein meillä saattaa olla joku teoriapohja siihen. Tutkitaan vaikka jotain metodia tai työskentelytapaa. Voi olla joskus kirjakin, mutta ei ihan hirveesti oo ollu mun kursseilla semmosta, että johonkin kirjaan pohjautuu. Mut on ollu myös esim informaatiomuotoilun kurssilla oli. Sitten yleensä, kun se projekti siinä etenee ja tiedetään, mitä lähetään tekemään, niin sitten mennään sinne pajalle rakentamaan vaikka prototyyppejä tai tehään jotain hahmomalleja tai hyvin silleen luovin tavoin suunnitellaan sitä projektia, että käytetään paperia, kyniä, piirtämistä, maalaamista. Tosi paljon sellasta, et vaikka se ei välttämättä olis niin sanotusti askartelua tai piirtämistä tai ompelua, niin se työskentelytapa on hyvin luova. Siihen käytetään erilaisia keinoja tutkia esim ihmisen käyttäytymistä. Kuitenki muotoilu on yleensä aina asiakkaalle tekemistä. Siinä on aina joku, jolle tehdään. Ei niinkään taiteilijana tehä yksin, vaikka itselle tai päätetä, mitä tehään. Vaan on aina jotkut speksit, mitä seurata.

Jasmiina: Monia varmaan kiinnostaa, ku sääki oot tosiaan muotiin enemmän suuntautunut, että millasia harjotustöitä sä oot päässy siinä muodin puolella tekemään?

Roosa: No sillon ihan ensimmäisenä vuotena, kun oli materiaaliteknologiaa, niin se oli ihan semmonen vapaa, sai tehä mitä vaan. Niin mä tein tämmösestä vanhasta verhokankaasta mekon, ihan vaan silleen mallinuken päälle ja sitte vähä harjottelin ompelemista. Mulla ei oo itellä ompelijan tai muuten vaatetuksen taustaa, että sitte täällä oon lähteny syventymään erityisesti siihen suunnittelupuoleen, mikä mua kiinnostaa. Sitten meillä oli kakkosvuonna muun muassa Dimexin kanssa yritysyhteistyöprojektia, missä tämmösiä digitaalisia muodin suunnittelukeinoja tutkittiin. Ja he oli siinä hyvin läsnä tää yritys kans. Ja sit meillä oli itse asiassa R-collection mukana palvelumuotoilun projektissa. Siinä ei niinkään päästy siihen vaatetukseen käsin, mut kumminkin hyvin huomaa siinäkin, että oli R-collection asiakkaana palvelumuotoilun projektiin. Se voi olla jollekin, vaikka vaatetusalan yritykselle jotain muutakin suunnittelua. Ja nyt kolmosvuonna tässä ekassa jaksossa, mulla on uniikin tuotteen muotoilua ja puettava muoti ja muotoilu -kurssit. Siinä tää uniikin tuotteen muotoilu on ihan erikseen yksilöllinen asiakas, joka haluaa mekon, jonka mä valmistan. Meillä on kolmen hengen ryhmä, jossa kaks tekee korua ja mä tätä vaatetta. Sitten mun toisella kurssilla on tämmönen hyvin luova tutkimusmatka, et se pohjautuu Antifestivaaliin ja tämmöseen [?? 00:09:11] ateljeetyöskentelyyn, jossa tutkitaan emotionaalisesti kestäviä muotoilun menetelmiä. Ja sieltä ollaan perustettu tätä kiinnostusta omaan työhön, jossa sitten mulla on kohteena alusvaatteet ja alusvaatteiden merkitys ja mitä uutta siihen vois keksiä. Tämmönen hyvin luova prosessi.

Roosa: Kuulostaa kyllä tosi mielenkiintosilta ja monipuolisilta nuo kaikki kurssit ja mitä pääsee tekemään ja miten paljon ite pystyy vaikuttaa just siihen. Tosi kiva.

Anu: Kyllä. Tapahtuuko nää Savonian tiloissa vai ootteko te yrityksien tiloissa tekemässä näitä projekteja?

Roosa: Tosi paljon tehään täällä koululla. Meillähän on erikseen ompelimo ja sitten vaatetuksen luokka, missä on tietokoneita, mistä löytyy esim [?? 00:10:02] jolla voi mallintaa vaatteita, asusteita. Ja sitten löytyy koru eli jalometallipaja. Sitten ihan metallipaja ja puupaja. Palvelumuotoilulle on erikseen tämmösiä palvelumuotoilun tiloja, joissa on paljon just paperia ja kaikkia post it -lappuja, kyniä ja siellä on semmonen seinä, minne voi kaikkee ripustella ja piirtää. Tehään tosi paljon niissä. Sithän meillä on tää iltapajamahollisuus, et me voidaan tehä opetuksen ulkopuolella. Siellä on valvoja, niin voidaan työskennellä ilta kaheksaan asti niissä. Mutta ollaan myös oltu yrityksen tiloissa tai käyty vaikka vierailemassa. Tietty korona-aika paljon vaikutti.  Mutta nytten esim tossa Antifestivaali [?? 00:10:49] ateljeessa, niin me oltiin kokonainen viikko siellä ateljeella tutustumassa tähän. Siellä niinku luennoitiin ja sitten siellä tehtiin kaikenlaista ja sitten ku se Antifestivaali alko, niin siellä sai sillonkin olla tekemässä. Se oli vähä semmonen alkuturvapesäke, mistä me lähettiin keräämään sitä kaikkee infoo.

Anu: Kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoselta.

Jasmiina: Jep. Ja hyvin pääsee just sitte verkostoitumaan yritysten kanssa ja tutustumaan monipuolisesti työelämäänki.

Anu: Teillä on tosi paljon käytännönläheistä työtä tossa opintojen aikana, mutta onko teillä vielä erikseen sitte harjottelu näissä opinnoissa?

Roosa: Joo on. Ja sitä harjottelua on se 30 opintopistettä. Ja yleensä siihen mennään kakkosvuoden jälkeen tai kolmosvuoden jälkeen. Tosi moni menee ensimmäisen kerran kolmosvuoden keväällä tai kesällä tai sitte nelosen vasta syksylläki. Että neljä vuotta ku opinnot kestää, niin moni tekee sitte, jos se venyy vähän pitkälle, niin sit sen kokonaan vaikka putkeen. Mutta esim palvelumuotoilussa tai sit jos se graafinen enemmän kiinnostaa, niin menee jo vaikka kakkosvuoden jälkeen. Mut ite ainaki koin, että tarvis vielä enemmän sellasta kokemusta ja opintoja. Että en ois vielä kakkosvuoden jälkeen kokenu olevani valmis menemään johonkin työpaikkaan, varsinkaan palkalliseen harjotteluun, että musta olis antaa niin paljon jotain. Et sitte mietin, että just kolmosvuoden jälkeinen kesä ennen nelosvuoden alkua ois se eka ideaalisin ja just pilkkoo se kahteen osaan, et menis vielä nelosvuonna toiseen paikkaan.

Jasmiina: Ootko yhtään ajatellu, että mikä vois olla semmonen hyvä harkkapaikka itelle?

Roosa: Oon ajatellu. Ja oon todennu, että on aika vaikee aihe. Kyllä mä haluisin johonkin vaatetus-, tekstiili-, muotialan sinne alkupään tuotantoon päästä mukaan. Että niinkään justiisa se ompelu tai tuotteen valmistaminen, sit sieltä loppupäästä ei oo niinkään se oma kiinnostuksen kohde, että enemmän haluis sinne kaikkein alkusuunnitteluun ja että mitä lähetään tekee ja miten. Mut ihan mitään tarkkaa yritystä mulla ei oo yhtään tällä hetkellä. Et pitää vielä keskustella muodin opettajien kanssa ja selvitellä niitä mahollisuuksia. Mut mä uskon, että se voi olla vähän silleen kiven alla ja varmasti onki ja se voi olla tosi yllättävä paikka, minne päätyykin. Mut että varmasti nyt näitten kurssien ja koko kolmosvuoden jälkeen on jo tosi paljon osaamista ja annettavaa.

Anu: Puhuit tuosta, että haluaisit ite sinne suunnitteluvaiheen työtehtäviin, niin mitä muita työmahollisuuksia muotoilijoilla on?

Roosa: Ihan tosi laajasti, että moni aina kysyy, että mitä ihmettä se muotoilu on ja mitä siinä tehään. Mutta siis muotoilijan kädenjälkihän näkyy ihan kaikkialla. Se voi olla vaikka pöydän suunnittelua tai tuolien tai jonkun rakennuksen sisätiloja tai niitä vaatteita tai sit se voi olla vaikka pakkausten suunnittelua. Ihan missä vaan ja miten vaan. Tai se voi olla palvelupolun kehittämistä tai hyvinvoinnin muotoilua jossain hyvinvointialan yrityksissä. Varmaan ne yleisimmät nimikkeet voi olla just palvelumuotoilija tai sisustusarkkitehti, jos on ottanu ne kaikki opinnot ja tuotemuotoilua, teollinen muotoilija. Mut ainaki palvelumuotoilua tosi paljon tällä hetkellä korostetaan ja heitä tarvitaan.

Jasmiina: Miten tuosta työllistymisestä, niin onko yrittäjyys suosittua muotoililjoitten keskuudessa vai haetaanko just yleensä yrityksiin töihin, onko siitä jonkinlaista ajatusta?

Roosa: Muoti- ja korumuotoilussa on paljonki tämmösiä pieniä tai isompia korualan yrityksiä, jotka on vaikka yksinyrittäjiä. Ja sit sinne voi mennä täältä harkkaan. Siellä on kyllä paljon yrittäjiä. Mut sitten palvelumuotoilussa ja sisustusarkkitehtuurissa menee kyllä usein isoihin yrityksiin tai ylipäätään yrityksiin, että siinä en niinkään oo kuullu sellasta yrityskasvutarinaa. Kun taas sitten tuosta korusta esim, et on sitten oman ateljeen ja pajan perustanu. Ja muodissa sitte, jos tietty tekee silleen oman brändin, teet yksin sitä puvustusta vaikka, niin sitte se on sulle se yrittäjyys. Mutta jonkin verran.

Anu: Mikä on yllättänyt tai ollu semmonen mieleenpainuva asia näissä opinnoissa?

Roosa: Mä kirjotin tänne mun muistiinpanoihin, että tunne siitä, että on oikealla polulla, niin se on ollu mulle semmonen tosi herättävä. Kun tänne pääsi, koki, että tää on niin semmonen vapaa ja monipuolinen koulutus, niin tuntu siltä justiisa, että nyt ollaan semmosen äärellä, että nyt on mahollisuus mihinkä vaan. Ja pääsi tosi hyvin alusta asti jo vähän käsittämään ja kokeilemaan, että mitä kaikkee on. Sehän on tosi hyvä ollu tässä Savonian muotoilussa, että sä voit eka kattoo kaiken, et sä et hae suoraan tarkkaan suuntaukseen. Mikä oli ennen tätä nykyistä opetussuunnitelmaa. Se on ollu kyllä semmonen herättävä tekijä. Ja sitten mieleenpainuvinta, niin varmaan sellaset tosi hyvät ohjaus- tai palautekeskustelut, että on saanu siihen omaan luovan projektin varrella tai sitte siinä [?? 00:16:30] vitsi tää on hyvä tai että tää on tosi hyvin suoriuduttu. Semmonen positiivinen palaute muutenki, se jää mieleen. Se on sinänsä ehkä vähän harvinaista, että usein saa tosi sitä rakentavaa ja kuinka jalostaa ja näin, mut sitte lopuks saattaa saada sit, et okei, tää on ihan hiton hyvä. Se on tosi palkitsevaa. Varsinkin kun siihen koko muotoiluprosessiin usein pistää silleen ihan ittesä kokonaan, et se tulee jostain sieltä jostain luovasta aivoreiästä, niin sitten se, että siihen saa tukee ja palautetta, niin se tuntuu tosi hyvältä.

Anu: Kuulostaa ihan siltä, että oot oikealla alalla. ja varsinkin kun sua on kiinnostanu niistä aiemmista opinnoista lähtien tämä, niin varmasti avaa paljon mahdollisuuksia.

Jasmiina: Tosi mielenkiintosta ollu kuulla just noista muotoilun opinnoista. Mutta oisko vielä jotain terveisiä alaa pohtiville tai hakeville opiskelijoille?

Roosa: Kannattaa ihan rohkeesti hakee, jos tää kiinnostaa. Täällä kyllä pääsee kokeilemaan kaikkia suuntauksia. Ja sitten rakentamaan uraa siitä omasta kiinnostuksen kohteesta. Ja ei kannata yhtään pelätä niitä pääsykokeita. Se on kans sellanen, mitä moni miettii. Ajattelee, että se on jotenkin merkityksellinen. Mutta mun pääsykokeet meni ihan hilkulla, että pääs sen minimirajan yli. Mutta mä ite koin, että siinä hetkessä, missä se tehään, se ei oo vaan välttämättä se luovin hetki tai se paras hetki. Et sitte täällä opinnoissa kyllä pääsee näyttämään ja todistamaan, että mitä osaa.

Anu: Kyllä. Kiitos sulle Roosa, että pääsit juttelemaan meidän kanssa tänne muotoilun opinnoista.

Roosa: Kiitos.

Jasmiina: Kiitos, että kuuntelit Suuntana Savonia -podcastia. Seuraavaan jaksoon! Moikka!

Anu: Moikkamoi!

Tämä on Suuntana Savonia -podcastin jakson tekstivastine. Kaikki jaksot löydät SoundCloudista klikkaamalla tästä.

Anu: Tervetuloa kuuntelemaan Suuntana Savonia –podcastia. Tätä podcast-sarjaa kuuntelemalla pääset tutustumaan tarkemmin Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusaloihin. Jaksoissa on luvassa opiskelijoiden ääntä eri aloilta. Podcastin hoasteina toimii kolmannen vuoden liiketalouden opiskelijat Anu ja Jasmiina. Tässä Suuntana Savonia -podcastjaksossa pääsemme tutustumaan liiketalouden tutkinto-ohjelmiin. Savonialla on mahdollista opiskella liiketaloutta suomen– sekä englanninkielisessä tutkinto-ohjelmassa, ja lisäksi valikoimasta löytyy Wellness-liiketalouden tutkinto-ohjelma sekä uutena alkava tietojenkäsittelyn tradenomin tutkinto-ohjelma. Ihan ensimmäisenä esittelyssä on Savonialla alkava tietojenkäsittelyn liiketalouden tutkinto-ohjelma. Kertoisitko Jasmiina vähän tämän tutkinto–ohjelman sisällöstä?

Jasmiina: Joo. Eli tää tutkinto-ohjelma on täysin verkko-opetuksena ja sen suunniteltu kesto on se noin kolme ja puoli vuotta, mikä muissakin tradenomin tutkinnoissa, ja se on laajuudeltaan sitten noin 210 opintopistettä. Tää koulutus ei vaadi aiempaa osaamista mistään niinku tietoteknisistä asioista tai datan analysoinnista, että ne kyllä oppii sitte ihan tossa tutkinto-ohjelman aikana. Ja tässä opetuksessa painottuu etenkin liiketoiminnan tuessa tarvittavan datan käsittely. Että niille on varmasti kovasti kysyntää sitten tulevaisuudessa. Ja sitten näissä valinnaisissa opinnoissa on mahollisuus syventyä mielenkiinnon mukaan eri näihin liiketoiminnan osa-alueisiin tai sitten esimerkiks niihin IT-taitojen laajentamiseen.

Anu: Kyllä.

Jasmiina: Minkäslaisia työskentelymahdollisuuksia on sitten tietojenkäsittelyn tradenomilla?

Anu: No heillä on hyvin monipuoliset mahollisuudet työllistymiseen, että muun muassa liiketoiminnan kehittämisen parissa, hallinnossa, tietohallinnossa tai ICT-palveluiden asiantuntijatehtävissä. Et muun muassa näitä tehtävänimikkeitä, millä voi työllistyä, on sitten data-analyytikko, konsultti, tietojärjestelmäasiantuntija, liiketoiminta-analyytikko tai Business Solution Developer, että kaikenlaista on, et on pikkasen tämmönen erilaisempi koulutus, niin ihan varmasti löytyy monenlaisia työtehtäviä.

Jasmiina: Kyllä. Ja varsinki, ku kaikki liiketoiminnan toimenpiteet, ni pitää yleensä perustua johonkin dataan tai tietoihin, niin sitten kun on se, tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka osaa niitä käsitellä ja analysoida.

Anu: Nimenomaan. Seuraavaksi päästään kuulemaan niin sanotusta normitraden tutkinto-ohjelmasta ja meillä täällä studiossa vieraana on taloushallintoon suuntautunut opiskelija Laura Kupari. Tervetuloa mukaan Laura.

Laura: Kiitos kiitos.

Anu: Kertositko tähän alkuun vähän sun koulutustaustasta tai mikä sut sai hakeutumaan tähän liiketalouden tutkinto-ohjelmaan?

Laura: Joo, elikkä tuota niin, mähän oon siis alanvaihtaja, mä oon käyny alun perin lähihoitajaksi. Siitä on jo tovi, 2005 vuonna oon valmistunut lähihoitajaksi. Sen jälkeen kävin sitten vielä kätilön tutkinnon, että kätilöks valmistuin 2010. Siit on 12 vuotta. Että oon niinku hoitoalan, hoitoalan käynyt, et vain sitä opiskellut ja sitä työtä tehnyt. Ja nyt sitten oon täällä taloushallinnon puolella. Ja lähin sitten tuota niin näistä alanvaihtosyistä, että rupes kiinnostamaan muut hommat ja sitten mietin niinku, tai kattelin Savonian sivuja muun muassa, että minkälaisia mahollisuuksia oli, ku ei ollu mitään semmosta tarkkaa, että mihin haluais lähteä opiskelemaan tai mitä tekemään, ni lähin sitte Savonian sivujen, sivujen kautta tutustumaan, että mitä ois tarjolla, ja siinä vaihees aika monikin ala kiinnosti ja moni vaihtoehto kiinnosti. Mutta sitte bongasin sen Wellness-tradenomin koulutuksen, jossa siis alun perin olinkin ja kävin sen ensimmäisen vuoden siinä, kunnes vaihdoin sitte tuohon taloushallinnon puolelle. Mutta tosiaan se tradenomiopinnot, ni ne valitsin siitä syystä, et mä koin, että ne oli niinku tosi monipuoliset, että oli paljon niinku vaihtoehtoja sit, et mihin voi työllistyä, ku ei kuitenkaan ollu semmosta tarkkaa, tarkkaa suuntaa, että mitä haluais tehä tai mitään semmosta erityistä intohimon kohdetta, ni sitte lähinnä sen monipuolisuuden takia valitsin niinku liiketalouden opinnot.

Jasmiina: Kyllä. Oliko joku erityinen syy, minkä takia se taloushallinto sitte valikoitu?

Laura: No joo, siis sillon ensimmäisen vuoden kävin niitä Wellness-tradenomin opintoja ja sitte tuota ni siinä, ensimmäisenä vuonna tuli jo näitä taloushallinnon kursseja, kirjanpitoa, ja se oli itelle se kaikista hankalin, että ne oli hirvittävän haastavia ja alkuun tuntu tosi vaikeilta, ni ehkä siinä oli sitte semmonen, että kun niitä opiskeli, ni heräskin se mielenkiinto sitte siihen taloushallinnon puolelle, että tämähän ehkä kiinnostaa kuitenkin lopulta enemmän. Ja varmaan se, että kun se oli semmosta haastavaa ja vaikeaa, ni itelle tulikin semmonen, että tämän asian mä niinku haluan oppia ja tämän mä haluan osata. Ja tosiaan sitten, että vaikka ehkä kirjanpito saattaa kuulostaa tylsältä jonkun mielestä, mutta mun mielest se oli tosi mielenkiintosta, ja sitte tuota sitä oli vaan jotenkin koukuttava opetella ja harjotella ja. Se Wellness-puoli oli sitten semmonen, et vaikka se aluks kiinnosti niin kun lähtökohtasesti paljon enemmän, ni sitte kuitenkin se opintojen sisältö, ni se sitte sai mut kiinnostumaan siitä taloushallinnosta.

Anu: No tässä tulikin mainittua jo, että oot alottanu siinä Wellnessin puolella ja sitte taloushallintoon vaihtanu, niin mitä muita suuntautumisvaihtoehtoja tässä liiketalouden alalla on?

Laura: No sittenhän ois kolmantena se myynti ja markkinointi. Saattaa olla, et se myynti ja markkinointi on ehkä semmonen suosituin suuntautumisvaihtoehto, mun käsityksen mukaan sinne kuitenkin enemmän halutaan, mutta.

Jasmiina: Kyllä. Ja tänne Wellnessiihän haetaan siis erikseen ja sitte tradenomissa periaatteessa suuntaudutaan sitten taloushallintoon tai sinne myynti ja markkinointiin, mutta niinku sun tapauksessa, niin on myös mahollista sitte tehä se vaihos siinä, jos alkaakin joku kiinnostamaan, niin.

Laura: Joo, ja se, ensimmäisen vuoden jälkeen pysty vielä vaihtamaan, että sitte siinä Wellness-puolella jos ois jatkanu, ni sitte todennäkösesti sen toisen vuoden jälkeen enää ei ois pystyny vaihtamaan, ku ne kurssit ja sisällöt eroaa niin paljon sitten toisistaan, ni.

Anu: Kyllä. Taitaa ollakin silleen, et ensimmäinen vuosi on aika lailla sama kaikille liiketalouden opiskelijoille, ni.

Laura: Joo, kyllä, että se ensimmäinen vuosihan on niitä perus-, perusopintoja, että saa yleiskuvan siitä taloushallinnosta ja yrityksen perustamisesta ja sisältää talousmatematiikkaa ja taulukkolaskentaa ja juridiikkaa ja kansantaloutta ja kieliä ja… Ne on kaikilla niinku aika lailla yhteneväiset.

Jasmiina: Kyllä. Ja toi ensimmäinen vuoshan on vähän semmonen, että siellä saattaa olla niitä tylsiäkin opintoja tai et joutuu käydä vähän kaikkia ainakin omasta näkökulmasta, ni voisin näin sanoa. Mutta sieltä tosiaan löytyy niitä sitten myös niitä mielenkiintosia kursseja, niin sitten siitä voi hyvin sitten sitä omaa suuntautumista lähteä kehittämään.

Laura: Niin, kyllä.

Anu: No tässä tulikin aika hyvin käytyä läpi jo, että mitä siihen ensimmäiseen vuoteen sisältyy, mutta minkälaisia muita kursseja teillä on ollut opintojen aikana, jos niinko ajatellaan just näin, vaikka taloushallinnon puolta?

Laura: No toisena vuotena sitte tietenkin vähän syvemmin ja niinku laajemmin noita ensimmäisiä vuoden opintoja, kursseja ruvettiin käymään, että, tai niitä sisältöjä, että toisena vuonna on ollu semmosia rahoitukseen liittyviä kursseja ja kustannuslaskentaa. On tehty tilinpäätöstä ja budjetointia. Investointilaskelmia ja verotuksen kursseja ja englantin, englanninkurssi tuli vielä uuestaan, tai niitä on itse asiassa sisällytetty kahteen eri opintojaksoon niinku semmonen perusenglanti, englannin kurssin lisäksi. Ja tuota niin, varmasti osittain niinku teilläkin on näitä jotain samoja kursseja, mutta sitten taas taloushallinnon puolella, ne on varmasti vähän sitten perusteellisemmin käyty läpi. Ja sitte toisena vuonna myös on noita valinnaisia kursseja sitten voinu oman mielenkiinnon mukaan käydä. Ja sitte kolmantena vuonna opinnoissa keskitytään vielä enemmän niihin osaamisen syventämiseen ja tehään tilinpäätöstä ja tilinpäätöksen tämmösiä erityiskysymyksiä, tilintarkastustyötä ja esimiestyötä opiskellaan, että niitä tulee viimesenä vuonna ja sitten paljon keskitytään siihen opinnäytetyön tekemiseen ja kirjotusprosessiin ja sitä alotetaan sitte kovastikin. Voi alottaa jo toisena vuonna, mutta sit kolmas vuosi on erityisesti siihen opinnäytetyön tekemiseen. Ja myös itselleni tuo työharjottelu on nyt kolmantena vuonna, että kolmen ja puolen vuoden kouluhan tämä on, mutta noin kolmessa vuodessa ite tuota ni tuun valmistumaan. Viiden kuukauden työharjottelu. Teen sen yhdessä jaksossa. Sen vois tehdä myös kahessa eri osassa kahteen eri paikkaan, mutta ite teen, niinku sen jälkeen, kun kaikki teoriaopinnot on käyty, niin meen viideks kuukaudeks työharjotteluun.

Jasmiina: Kyllä. Ja tää liiketalouden alahan on hyvin joustava, ni se mahollistaa tosi paljon tota, varsinkin tuolla viimesellä vuodella sitä harjottelun suorittamista myös jossain muualla kun täällä Kuopiossa.

Laura: Joo, kyllä.

Jasmiina: No, minkälaiset verkostoitumismahollisuudet opintojen aikana on tällä tradenomin alalla?

Laura: No toisena vuonna tehtiin tuota ni semmonen projektityö, jonka pysty tekemään jollekin yritykselle, että suoraan sitten, jos oli jotain tämmösiä yrityksiä, kenen kanssa tehdä, niin pysty sitä projektia toteuttaan heidän kans. Ja sitte tuota ni, verkostoitua voi tietenkin kaikkien muitten opiskelijoitten kanssa täällä koululla ja harjoittelun kautta tietenkin sitten saa noita verkostoja myös niinku työelämän puolelle. Mutta sitten täällä on tosi hyvin mun mielestä noita opiskelijatapahtumia ja niitä on niinku täällä Kuopiossa, mutta sitte on tuota niin ihan ympäri Suomenki semmosia opiskelijajuttuja. Niitä tuntuu olevan kyllä kaikille ihan riittävästi. Tuntuu, et joka viikko jonkunlainen opiskelijatapahtuma ja opiskelijabileitä on, että se on mun mielest semmonen tosi, vaikka en ite niihin oikeestaan ole osallistunu, mutta mukava seurata sitte tuota niin että, niitä kyllä riittää ja. Ne on kyllä kivoja ja tärkeitä juttuja varmasti sitte monelle opiskelijalle. Ja sitte täällä kampuksella on vieraillu paljon kuitenkin eri yrityksiä ja, esittelemässä niinku omaa toimintaansa ja semmosia pieniä tapahtumia, että sitten on pystynyt niissä niinku haastattelemaan eri yrityksiä ja heiän niinku, tai tämmösistä, et ottaako vaikka harjottelua ja työmahollisuuksista ja semmosta, että. On kyllä, on myös hyviä verkostoitumismahollisuuksia näin jo opiskeluaikana.

Anu: Kyllä. Et se on kyllä kiva, että tuossa kampussydämessäkin, et siit on tullut vähän semmonen kohtaamispaikka. Et siellä on monesti just jotain tapahtumaa tai yritystä, et sit sinne voi, tai voi saada hyvän mahollisuuden just päästä juttusille jonkun työpaikan henkilön kanssa ja sitte sieltä saaha, vaikka sitä harkkapaikkaa tai työpaikkaa tai vastaavaa.

Laura: Niin kyllä.

Jasmiina: Kyllä ja sitten tän kampuksen ympärilläkin on tosi paljon näitä yrityksiä, ni niistäkin varmasti saa hyviä verkostomahdollisuuksia.

Anu: Jep, ja sitten varmaan niin kun, mikä liiketalouden alalle varsinkin on hyvä, ni tuo Business Center, mikä on tässä kampuksen yhteydessä, et sinne niinku on helppo sitte mennä, jos saa jotain ideaa tämmöseen niinku yrittäjyyteen tai vastaavaan niin, siellä sitten voipi vierailla.

Laura: Joo ja tämä koulu on muutenkin, tai niinku liiketalouden ala, että jos on semmonen ihminen, että on joku, vaikka yritysidea, ni kyllä yrityksen voi perustaa kyllä ihan kuka vaan, ilman, käymättä mitään kouluja, mutta sitten tuota ni jos kokee, että tarvittee siihen jonkunlaista, tai haluaa opiskella, ni tää on kyllä todella hyvä, että nyt ois kyllä ihan valmiudet perustaa ihan oma yritys, että todella hyvä koulu.

Anu: Kyllä. Turvaa luo se, että on sitä tieto-osaamista siellä taustalla.

Laura: Niin, kyllä on se, jos vaikka yritystä lähtee perustamaan, ni se on kuitenkin iso asia, todella monta asiaa siinä pitää huomioida, että mitä nyt ite ei todellakaan ois tienny ennen tätä koulua, ni.

Anu: Näinpä. Ja tosi monella alalla, niinku tulevaisuudessakin, siis ihan melkein mikä tahansa ala pohjautuu just niinku liiketalouteen ja on joka alalla myyntiä melkeinpä, niin on silleen niinku tosi monipuolinen.

Laura: On kyllä tällä koulutuksella pystyy hakeen varmasti yritykseen ku yritykseen töihin, että.

Jasmiina: Kyllä. Tosta taloushallinnon puolesta tulee usein mieleen se kirjanpitäjä, tai joku tämmönen talousihminen, mutta minkälaisissa työtehtävissä sitte taloushallinnon tradenomi voi työskennellä valmistuttua?

Laura: No taloushallinnon puolelta ku valmistuu, ni tehtävänimikkeenä voi olla muun muassa se laskenta-assistentti, taloussihteeri, palkanlaskija, kirjanpitäjä, reskontranhoitaja tai verovalmistelija. Että ne on niinku semmosia ehkä, niin kun ne ensimmäiset tämmöset työmahollisuudet taloushallinnon puolelta, mutta sitten kun kokemusta karttuu lisää, ni sitten voi toimia ihan yrityksessä talouspäällikkönä, erilaisissa kontrollerin tehtävissä ja sitten voi hakea lisää, kun on työkokemusta ni lisää koulutusta myös. Ja esimerkiks tilintarkastajan tehtävissä ja, vaikka justiinsa verohallinnossa, että. Aika monenlaista, mutta sitten myös tällä taloushallinnon koulutuksella pystyy varmastikin sitten, jos kiinnostusta, ni hakea, vaikka ihan sitten niihin myynnin ja markkinoinnin puolen tehtäviinkin, että vaikka sitä koulutusta ei oo käynykään, niin kuitenkin tradenomin tutkinto on, ni jos onkin kiinnostusta ja osaamista sitten sinne myynnin ja markkinoinnin puolelle, ni varmasti voi myös sille puolelle lähtee vielä.

Jasmiina: Niin, kyllä, että se perusosaaminenhan kaikilta tradenomeilta löytyy kuitenkin näihinkin.

Laura: Kyllä.

Anu: Monenlaisia, kaikkia erilaisii tehtävänimikkeitä voi kyllä olla, mutta onko joku semmonen tietty, mikä nyt ois ittelle jo tullu, että minkälaisissa tehtävissä haluis työskennellä?

Laura: No tuota ni, mitään työkokemusta tältä alalta ei vielä oo, ni ei oikein osaa semmosta sanoo, että mikä nyt on se oma juttu, et missä sitä tulis viihtymään ja missä ois niinku hyvä, mutta tuota ni, oon menossa harjotteluun ihan tilitoimistoon tekemään kirjanpitoa. Että se oli se, mitä ensimmäisenä haluskin, että pääsis tekemään, et sitä peruskirjanpitoa ja tilitoimiston työtä, et sieltä niinku hakea sitä kokemusta ja osaamista, että sen jälkeen sitte, ku kokemusta on, ni vähän jotain haastavempia tehtäviä varmasti, että myös sitte tuommoset kontrollerin tehtävät jossain yrityksessä, että enemmän semmosta yrityksen sisäistä laskentaa pääsis tekemään ja talouspäällikön töitä mahollisesti, mutta. Saa nähä.

Jasmiina: Sen näkee sitten.

Laura: Niin, kyllä.

Anu: Näinpä ja harjoitteluissa just hyvin pääsee sitte tunnustelemaan sitä, että mikä tuntuu omalta jutulta, ni se on kyllä ihan hyvä.

Jasmiina: No minkälaisena sä koet Savonian olleen näin opiskelijan opiskeluympäristönä?

Laura: No tuota ni, minä oon ainakin tykännyt täällä opiskella. Että vaikka täällä on korona-aikana oonkin alottanut, että joutu paljon, joutu tai sai paljon etänä opiskella, että mulle se etäopiskelu oli ihan mukava vaihtoehto, että sai kotoa käsin käydä, käydä kursseja, mutta sitten oli myös semmosia justiinsa, kun talousmatematiikka ja nämä kirjanpidon kurssit, ni kyllä niitä oli ihan mukava sitte päästä koulullekin opiskelemaan, että ne oli ehkä kuitenki semmosia haastavia, että kaipas sitä semmosta ihan lähiopetustakin niihin, että sitte saattaa olla, että siinä etäopinnoissa on niinku hankalempi keskittyä ja seurata sitä luentoa, varsinkin, jos on pitkä päivä. Mutta tuota ni, oon tykänny sinänsä tästä lähi- ja etäopetuksesta ja kampus täällä on tosi viihtysä, että mun mielestä, ku on uudet tilat, ni täällä on todella nätit, nätit ja hyvät tilat, ja sit muutenkin semmonen rento ja ystävällinen ilmapiiri, ni on kyllä, oon tykännyt opiskella täällä.

Anu: Oisko sulla tähän loppuun vielä jotain terveisiä sellasille, jotka on kiinnostunut liiketalouden tutkinto-ohjelmasta?

Laura: jos on kiinnostusta liiketaloudesta, ni ihan rohkeesti vaan hakemaan, että hirveän paljon mahollisuuksia tämä tutkinto tuo, että ei tarvi tietää tässä vaihees, tai ko hakee kouluun tai opiskellessakaan vielä, ni ei tarvi tietää, että mikä se tuleva työtehtävä mahollisesti ois tai mille uralle haluais, että niitä vaihtoehtoja on kuitenkin niin paljon ja se varmasti selkiytyy vasta sitte työkokemuksenkin ja koulun myötä, että jos yhtään kiinnostusta on, ni kannattaa hakea. Kuitenkin semmonen tosi monipuolinen, monipuolinen koulutus ja sitte mahollisuus myös sitte jatko-opintoihin tuolla ylemmän ammattikorkean puolella. Ja sitten myös maisteriopintoihin pystyy päästä, jos hyviä, hyvä koulumenestys täältä tulee, ni sitten voi hakea niihin maisterintutkintoonkin suoraan tämän jälkeen ja. Että ehkä ala saattaa jollekin kuulostaa tylsältä tai haastavalta. Minä ainakin oon joskus aikasemmin ajatellu jotain toimistotyötä tai kirjanpitoa, ni ehkä jotenkin todella kuivan tai tylsän kuulosena, mutta sit ku sitä pääsi opiskelemaanki, ni sehän on ihan älyttömän mielenkiintosta ja haastavaa, että. Eikä tarvi osata ennakkoon mitään matematiikkaa tai semmosta, että pärjää kyllä vaikkei olis mikään matikkanero, että ei sitä semmosta laskennallista osaamista niin paljoa kuitenkaan vaadita siinä.

Jasmiina: Kyllä. Kiitos Laura, että pääsit meiän kanssa keskustelemaan tästä liiketalouden koulutusohjelmasta.

Laura: Kiitos teille. Tämä oli mukava vierailla täällä.

Jasmiina: Seuraavaks ollaan saatu tänne studioon Wellness-liiketalouden opiskelija Tinja Käräjäoja kertomaan opinnoistaan. Tervetuloa Tinja.

Tinja: Kiitos.

Jasmiina: Kertositko tähän alkuun vähän sun koulutustaustasta.

Tinja: Joo. Eli mä oon valmistunu myynnin ja markkinoinnin merkonomiksi. Ja sitten tein siinä töitä ja reissasin ja mietin, että mitä haluan elämältä. Ja neljä välivuotta pidin, ja sitten olin silleen, että okei. Nyt mä haluan jotakin uusia haasteita. Ja aattelin, että okei, tää on ihan kiva ala, että vois jatkaa tradenomiksi, mutta sitte löysin tällasen, kun Wellness-tradenomi ja olin silleen, et okei. Wou, mikä tää on. Ja tutustuin aiheeseen ja sitte hain. Ja täällä sitä ollaan.

Jasmiina: Kyllä. Koetko sä, että tosta merkonomin taustasta on ollu hyötyä näihin liiketalouden opintoihin?

Tinja: Siis ehottomasti kyllä. Tai silleen, että löyty, vaikka eka vuonna silleen perustietoo niihin kaikkiin peruskursseihin ja myöskin niinku käytännöstä, niinku työelämästä, niin on kyllä ollu tosi paljon hyötyä.

Anu: No monia varmasti nyt mietityttää, että mitä tämä sana wellness pitää sisällään, niin haluisitko vähän avata sitä?

Tinja: Nytpä silleen suht laaja kysymys, mutta että vähän riippuu mistä näkökulmasta kattoo. Mutta niin kun vaikka tässä koulutuksessa tuo wellness näkyy siinä, että me käydään näitä asioita niin kun hyvinvointialan näkökulmasta. Esimerkiksi käyään läpi eri hyvinvointialan yrityksiä, kuten hotelleja, liikuntapalveluita, kauneudenhoitoa, kylpylöitä, urheiluseuroja ja muita tämmösiä hyvinvointipalveluita tarjoavia yrityksiä ja tahoja. Ja mitä itelle henkilökohtasesti se merkitsee, niin sellasta kokonaisvaltasta hyvinvointia. Niin psyykkistä kuin fyysistä, ja sitten kaikkiin perustarpeisiin, kuten hyvä ravinto ja uni ja urheilu ja muita hyviä, hyvää mieltä tuottavia juttuja arjessa ja, harrastukset ja ystävyys- ja perhesuhteet. Tää on niin siis pitkä niinku litania, että ehkä me mennään seuraavaan kysymykseen.

Jasmiina: Joo, no täähän on siis, sana wellness, tosi monipuolinen ja itekkin muistan, kun on tän koulutuksen alottanu ja sitte ollu semmonen tehtävä, että kaikkien pitäny jotain omaa tuoda siihen, että mitä se itselle tarkoittaa, niin kyllä siellä niinku tosi monipuolisesti löyty kaikkia eri asioita.

Anu: Kyllä iso A3 tuli ihan täyteen tekstiä, kun mietittiin siinä porukalla.

Tinja: Kyllä, ja ehkä se oli myöskin semmonen silmiä avaava, muistan sillon, että se niin kun on tosi paljon laajempi, mitä sillon aluks aatteli, ko tietyt jutut vaan sillon kiinnosti, mutta, että mitä kaikkea siihen liittyy.

Jasmiina: No miten toi Wellness-liiketalous eroaa niin sanotusta normaalin tradenomin opinnoista?

Tinja: Joo, tää onkin semmonen kysymys, mitä tosi usein kysytään. Ku esittelee, että opiskelen Wellness-tradenomiksi, niin se on vähän niinku sellanen keskitie siitä myynnin ja markkinoinnin ja taloushallinnon koulutuksesta. Että me opiskellaan niin kun perusasiat molemmista, kuitenkin ehkä syvennytään enemmän tohon myynti ja markkinointiin. Ja sitten vähän niinku opiskellaan kaikki nämä asiat silleen niinku tähän hyvinvointialaan liittyen, eli meille tulee semmonen niin kun asiantuntijuus nimenomaan tähän niin kun hyvinvointialaan ja sitten valmistumisen jälkeen tai ihan koulutuksen aikanakin on hyvät mahollisuudet, hyvät mahdollisuudet lähtee esimerkiksi yrittäjäksi, koska se on niin erilainen se koulutus ku normitradeilla.

Anu: Tossa vähän mainitsitkin jo tosta, että miten tuo wellness tulee esille noissa opinnoissa, mutta kertoisitko konkreettisesti, että minkälaisia kursseja tässä opintojen aikana on päässy tekemään.

Tinja: Joo, eli toi wellness kyllä näkyy melkein kaikissa kursseissa, et esimerkiksi markkinoinnin kurssi on Wellness-markkinointi, että sitten me tehään niin kun joku markkinointisuunnitelma, ni tehään se sitten konkreettisesti niinku hyvinvointialan yritykselle. Ja se näkyy siis jollain tavalla kaikissa opinnoissa, et se on niin kun osa sitä perusopintoa aina. Ja sitten lisäksi meillä on ihan työhyvinvoinnin kurssi ja on hyvinvointiteknologiaan liittyen ja näin edelleen, eli tavallaan se kyllä näkyy tosi vahvasti näissä opinnoissa.

Jasmiina: Entä onko tässä koulutuksessa jotain suuntausta vai tapahtuuko se lähinnä niin kun näitten valinnaisten kautta?

Tinja: Joo, eli me opiskellaan siis Wellness-liiketaloutta, niin se on niinku se meidän suuntautuminen. Mutta, jos niinku joku tietty asia kiinnostaa, esimerkiksi Wellness-alan tai vaikka ihan taloushallinto, niin sitten valinnaisten kautta sä voit niinku lähteä niinku syventämään sitä sun mielenkiinnon kohdetta. Ja itsekin olen siis, vaikka ottanu tällasia hyvinvointialan kursseja tai johtamista, mikä mua ittee kiinnostaa, ni sitten niinku valinnaisissa. Ja itekkin oon ihan ottanu niin kun fysioterapeuteille tai hierojille tai muille tällasille aivan muun alan opiskelijoille suunnattuja hyvinvointikursseja, koska mä oon jotenkin kokenu, että mä, niistä on tosiaanki hyötyä, niinko tähän mun, mitä mä aion ite ehkä tulevaisuudessa tehdä.

Jasmiina: Kyllä, eli pystyy hyvin niinku oman mielenkiinnon mukaan myös tässä hyvinvoinnin sisällä ottamaan kursseja, mitkä itseään kiinnostaa.

Tinja: Kyllä ja täs on vaan tärkeetä se, että sun pitää vaan myös osata sitten perustella, että miksi sä haluat tän kurssin ottaa, että liittyyks se miten tähän hyvinvointialaan. Yleensä sillä saa aika hyvin otettua noita kursseja.

Jasmiina: Kyllä.

Anu: Wellnesshän alana on hyvin tämmönen niin kun globaali ja kansainvälinen, niin kertoisitko Tinja, että minkälaisia mahollisuuksia kansainvälisyyteen tässä opintojen aikana on?

Tinja: No niin, täällä on itse malliesimerkki, joka on lähtenyt tekemään vaihtoa ilman kielitaitoa. Okei, jotain pientä pohjaa aina löytyy, mutta tosiaan voi lähteä suorittelemaan vaihtojakson ulkomailla tai tekemään ihan harjottelunkin, ja täällä tosi paljon suositellaan sitä, että jos ihan pienikään hinku on, niin ehottomasti lähtekää tai lähteä sitten opintojen aikana. Ite suoritin viime keväänä vaihdon tuolla Itävallassa. Ja täs on nyt suunnitteilla myös harjottelu tuolla maapallon toisella puolella, mutta ehkä siitä kuulette sitten myöhemmin lisää.

Jasmiina: Elikkä sä olit siis vaihossa toisen vuoden keväällä?

Tinja: Joo. Ja se onkin oikeestaan ihan hyvä aika olla, että on ne perusjutut. Ja esimerkiksi mä suoritin siellä niitä mun valinnaisia kursseja sitten, että mitkä niin kun kiinnosteli, niin sieltä koulun valikoimista sitte kattelin sellaset kivat kurssit.

Anu: Ja ehottomasti liiketalouden alasta ku on kyse, niin varmasti kannattaa just näitä mahollisuuksia hyödyntää, että se on niinku monesti semmonen silmiä avaava kokemus sitten ja. Ja sitte saa vaikka CV:seenki saa hyvää meriittiä.

Tinja: Kyllä.

Anu: No mainihitkin tohon kansainvälisyyteen liittyen jo, että oot mahollisesti lähössä maailman toiselle puolelle tekeen harjottelua, niin kertoisitko vähän näistä Wellness-liiketalouden harjottelumahollisuuksista.

Tinja: Joo, eli ihan voisin aluks kertoa ihan perusjuttuja näistä harkoista, eli tähän koulutukseen kuuluu yhteensä viiden kuukauden mittainen harjottelu, ja ne voi pätkiä, yleensä pätkitään silleen, että eka tehdään se kahen kuukauen perusharjottelu. Ja sen voi suorittaa vaikka ensimmäisen vuoden jälkeisenä kesänä, esim. kesätyönä. Ja sitten kolmen kuukauden tämmönen ammattiharjottelu, ja monet jättää sen sinne ihan viimeseksi sitte ennen ku valmistuu, ni sitte saa hyvin jalkaa oven väliin, että sieltä voi sit jatkaa työelämään. Ja itselläni tässä on nyt sellanen tilanne, että oon hakenut tonne Australiaan harjotteluun ja tekisin siellä niin kun markkinoinnin harjottelun. Tosiaan näitä harkkapaikkoja, niin tosi laajalle voi niin kun päästä. Että ihan mikä vaan itteä kiinnostaa, oliks se markkinointi tai HR tai työhyvinvoinnin kehittäminen tai mitä vaan, niin ku tosi laajat mahollisuuet on vaikka tehä harjotteluja.

Jasmiina: Kyllä, että täytyy vaan osata tunnistaa ne omat mielenkiinnon kohteet, ni sen myötä voi sitten löytää vaikka mistä niitä harjottelupaikkoja.

Tinja: Kyllä, ja tää ei myöskään oo sidottuna just silleen, että sä voit tehä sen ulkomailla tai ympäri Suomee.

Jasmiina: Niin ja tää liiketalouden alahan on kyllä tosi joustava, että on mahollista tehä niin kun myös etänä vaikka näitä opintoja, jos haluaa muualla suorittaa tosi monessa, monella kurssilla ainakin on tällainen mahdollisuus. Ja sitten varsinkin tuolla opintojen loppupuolella, kun on aikaa sitte sille opinnäytetyölle ja harjottelulle, ni se mahollistaa myös vaikka muuttamisen toiselle paikkakunnalle tekemään harjottelua ja mahollisesti sitten työskentelemäänki sitte tulevaisuudessa samassa yrityksessä. Niin kuin sanoitkin, että saa hyvin tota jalkaa oven väliin yrityksiin.

Tinja: Kyllä, ja silleen, vaikka liiketalouden alakin on joustava, niin tässäkin, Wellnessin liiketalouden tutkinto-ohjelmasta löytyy myös tuo monimuotopuoli, että jos vaikka niin kun työssäkäyvä ihminen on, niin sinne kannattaapi hakea sitten.

Jasmiina: Kyllä. No minkälaisissa tehtävissä Wellness-tradenomi voi sitten valmistuttuaan työskennellä?

Tinja: Joo. Työnimikkeitä voi olla esimerkiksi markkinointipäällikkö, myyntipäällikkö, liikuntakeskusvastaava. Sitte voi ihan lähtee yrittäjäksi hyvinvointialalle. Työhyvinvointipäällikkö, HR-päällikkö, oikeesti päällikkö, päällikkö, päällikkö. Asiakaspalvelupäällikkö, asiakasvastaava.  

Jasmiina: Kyllä. Eli tosi monipuoliset mahollisuudet ja vaikka nuo tehtävänimikkeet onki tommosia tosi virallisen kuuloisia, niin varmasti niin kun tosi monipuolisia työtehtäviäkin löytyy valmistuneille tradenomeille.

Tinja: Kyllä.

Anu: No tässä ollaankin jo aika monipuolisesti kuultu näistä Wellnessin opinnoista, mutta mikä sun mielestä Tinja on ollu parasta näissä?

Tinja: Saako sanoa ihan rehellisesti?

Anu: Ehottomasti.  

Tinja: Okei. No ihan rehellisesti parasta ollu tää opiskelijaelämä, koska teki aika kauan töitä ja ehkä sellasiakin töitä, mistä ei vältsist tykänny niin paljon, nii opiskelijaelämä on niin kun tuonu semmosen tietyn vapauden siihen arkeen ja että sä voit vähän määritellä ite sitä sun arkee, millon opiskelet, miten opiskelet ja sitten myös määritellä sitä vapaa-aikaa ihan eri tavalla, ni on ollu jaksamista myös harrastaa ihan eri tavalla kaikkia niin kun omia harrastuksia. Ja sit näistä opinnoista, niin ehottomasti tällaset projektikurssit on ollu itelle semmosia ihan parhaita ja mieleenpainuvimpia, esimerkiksi tehtiin somekampanja tänne Savonialle, tai sitten tää yrittäjyystiimi, missä tehtiin kaikille eri yrityksille tällasia pieniä projekteja ja käytiin sitten tällä koko Y-tiimiporukalla tuolla Espanjassa syksyllä viikko. Ja myöskin, ei voi olla mainitsematta tota vaihtojaksoa keväällä Itävallassa.

Jasmiina: Kyllä, eli sulla on hyvin monipuolisia kokemuksia tästä koulutuksesta.

Tinja: Joo, ja tavallaankin semmonen olo, että oikeesti kaikki ilo irti tästä opiskeluajasta ja tästä, että oikeesti on pystyny syventää niitä kiinnostuksen kohteita ja myöskin ollu semmonen vapaus vähän liikkua sinne ja tänne.

Jasmiina: Kyllä. Minkälaisia terveisiä sä haluaisit sanoa hakijalle, joka mahollisesti miettii tätä Wellness-liiketalouden koulutusta?

Tinja: No ehottomasti, jos niinku liiketalouden ala kiinnostaa, ja siihen vielä lisättynä tämmönen pieni hyvinvointialan näkökulma, niin suosittelen Wellness-tradenomin tutkintoa ehottomasti. Täällä on silleen tosi laajasti niin kun kurssimahollisuuksia ja erityisesti noissa valinnaisissa, että voit lähteä syventämään sitä jotakin tiettyä kiinnostuksen alaa ja kuitenkin tästä saat sen perustradenomin osaamisen. Ja sitten tässä on tää pieni lisätwisti, niin ehottomasti voin suositella tätä koulutusta.

Anu: Oli mielenkiintosta keskustella Tinja sun kanssa tästä koulutuksesta. Kiitos, että pääsit tänne meiän vieraaks.

Tinja: Kiitos.

Anu: Kiitos, että kuuntelit Suuntana Savonia -podcastia. Seuraavaan jaksoon. Moikka.

Jasmiina: Moikka moi.