Savonian legendat, jakso 12: Telepatiaa

Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.

Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat-podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen.
Minä olen Klaudia Käkelä ja tässä jaksossa sukellamme tietoisuuden tuolle puolen. Joku voisi jopa ajatella, että siirrymme yliluonnolliseen maailmaan. Intuitio, telepatia, flow-tila, tässä on tän jakson aiheita. Ja jos sinä hyvä kuulija et tämän jakson jälkeen ole ihan tyylipuhdas selvännäkijä, mystikko niin ainakin olet oppinut hieman lisää intuition voimasta ja telepatiasta. Mutta ennen kun asetetaan kuvainnolliset silmälasit meidän kolmannen silmämme päälle, niin esittelen vielä tämän jakson vieraat. Seuranani studiossa ovat, teitä voisi kutsua jopa ihmekaksosiksi, Harri ja Ilkka Virolainen, oikein lämpimästi tervetuloa.

Harri Virolainen: Paljon kiitoksia.

Ilkka Virolainen: Joo, kiitos.

Klaudia Käkelä: Te ootte molemmat töissä täällä Savonialla, sä oot Harri liiketalouden lehtori AMK-tutkinnoista ja Ilkka puolestaan saman alan lehtori, mutta tuolla YAMK:n puolella. Ootte kirjottanut lukuisia kirjoja aiheesta, teillä on yhteensä melkeen enemmän tutkintoja kun minulla on sormia niiden laskemiseen. Ja tässä ootte kaiken lisäks tosiaan identtiset kaksoset. Kertokaa vähän tästä teidän koulutustaustasta?

Harri Virolainen: Jo aikoinaan meillä oli tosi kova opiskelumotivaatio molemmilla ja tota eipä siinä. Heti kun alotti maisterin tutkintoja tekemään niin ei ollut ajatuksena, että tehdääs tässä monta tutkintoa. Meni yhtä tutkintoa tekemään, mutta sitten innostui tosiaan opinnoista. Oli kova halu oppia ja oppimisessa kehittyi, niin neljä maisterin tutkintoa, siihen meni sellanen viis ja puol vuotta aikaa. Sitten piti muutaman välivuoden, oli töissä ja sit alkoi työn ohella tehdä väitöskirjaa. Liikuntatieteen, terveystieteen, kasvatustieteen ja kauppatieteen maisterin tutkinnot ja sitten tohtorin tutkinto kauppatieteestä. Molemmilla samat tutkinnot.

Klaudia Käkelä: Ennen kun mennään jakson muihin aiheisiin, niin onko teillä antaa mitään henkilökohtaisia vinkkejä nyt jos miettii ihmistä joka tällä hetkellä opiskelee jotain tutkintoa? Jotain ihan yksittäistä vinkkiä, että mihin kannattaa tarttua, miten niistä opinnoista saa kaiken irti?

Harri Virolainen: Kyl semmonen, että heti alkaa miettii et miten tätä voi soveltaa käytännössä. Se motivoi, mut myös edistää sitä et ne asiat paremmin jää mieleen. Siin tulee se käytännön ymmärryskin ja alkaa viemään niitä käytäntöön siinä, kun se on mahdollista. Et jos opiskelee johtamista ja ei oo johtamis-tehtävissä, niin kaikkea ei aina toki suoraan voi soveltaa. Mut voi miettiä ja soveltaa omia kokemuksia ja havaintoja eri johtamistilanteissa missä on vaikka itsekkin ollut johdettavana. Et hei tänhän ois voinut tälleen tehdä paremmin. Itse opiskelusta sitten, ajanhallintaan liittyvät, et aikatauluttaa sitä opiskelua ja alkaa tunnistaa kuinka paljon tietyn paksuisen kirjan lukemiseen menee. Ihan kalenteroi sitä, että se ei oo silleen, että no olin töissä ja harrastuksia, enpä nyt taaskaan ehtinyt opiskella. Kaverit kutsu kylään ja näin, vaan et arvostaa sitä opiskeluun panostamista, niin silloin sitä myös kalenteroi. Totta kai elämässä on muutakin ja hyvää vastapainoa. Sitten oman opiskelutyylin tunnistaminen, että hyödyntää sitä. Jollain se on lukeminen, joku kuuntelemalla ettii, joku tekemällä parhaiten. Usein näiden yhdistelmä, tunnistaa sitä mikä tapa itselleen sopii ja mahdollisuuksien mukaan kun se on aina kussakin tilanteessa kurssilla mahdollista, niin soveltaa sitä.

Ilkka Virolainen: Joo. Sit tollasta ihan perus settiä, et kertaa sitä opittua. Monesti se unohtuu. Saatetaan päntätä tenttiin tai olla luennolla, mut sitten jos ei sitä kertaa niin se muistijälki alkaa himmetä. Mahdollisimman nopeasti kertais sitä aina tietyn väliajoin niin alkaa tulla pysyvämpi muistijälki. Opettamalla opimme eli vaikka olis opiskelijan roolissa, ei siin tarvi tulla tänne lehtoriks. Tarkotan tällä viitteellä sitä, että alkais kavereille kertoo mitä opin tänään. Ihan ruokapöydässä, kahvipöydässä kertoo niistä asioista. Oli mielenkiintoinen luento, siellä käsiteltiin tätä. Niin silloin kun menee siihen opettajarooliin niin se jää paremmin mieleen. Monenlaisia tekniikoita sit on olemassa toki. Yks on se, että näkee itsensä hyvänä oppijana, et jos ajattelen et tää asia on vaikee ja en oo koskaan ollut hyvä matikassa ja muuta, niin sit ite vahvistaa sitä mielikuvaa siitä et enhän mä taaskaan oppinut. Alkaa muuttaa sitä mielikuvaa, että opin helposti. Ja sitten totta kai myös opiskelee ahkerasta. Se mielikuva alkaa itsestään muuttuu positiivisemmaks ja sit se alkaa vahvistaa sitä oppimista. Se on yks ydintekijöitä tässä.

Klaudia Käkelä: Tosi hyvät pointit. Mennään itse aiheeseen eli intuitioon. Psychology Today-lehden mukaan intuitio ilmenee tietoisuutena ilman ilmeistä pohdintaa. Se on kyky, jossa tiedostamaton mieli synnyttää aavistuksia nopeasti seulomalla aiempia kokemuksia ja tietoa sieltä ihmisen mielestä. Tutkijat on, te tiedätte hyvinkin paljon näistä aihepiirien tutkimuksista, mutta tutkijat on ilmeisesti toistuvasti osoittaneet, että tietoa voi rekisteröidä aivoihin ilman tietoista ajattelua ja se voi vaikuttaa päätöksentekoon ja muuhun käyttäytymiseen. Meillä kaikilla on siis varmasti jonkin näkösiä kokemuksia intuitiosta, mutta kaikki ei oo tietoisia siitä, että se on taito muiden joukossa ja sitä voi kehittää. Ja tästä tekin ootte paljon puhunut. Harri, Ilkka, miten oman intuition vois valjastaa avuks omassa arkielämässä?

Harri Virolainen: Yks on että alkaa luottaa siihen, ei pidä sitä mitenkään yliluonnollisena tai pelottavana asiana vaan just niinku sanoit niin se on taito muiden joukossa jota voi kehittää, oppia ja hyödyntää. Sit alkaa harjotella. Yks olis se, että me hiljennyttäis. Jollain se on meditaatio, jollain se on kävelyluonnos, lämmin suihku. Pointtina on, että rentoudutaan, ollaan kiireettömässä tilassa ja silloin usein me kuullaan intuitiota paremmin. Ja sit me alettais herkistyä sen viesteille, se voi olla ajatus, tunne, tunne kehossa, et vatsan pohjassa tuntuu ihan fyysisesti. Tai se voi olla joku tietty tunne, että tulee huono olo, hyvä fiilis jostain ihan odottamatta. Ja sitten me alettais toimia sen mukaan, saadaan vahvistusta sille. Et me uskallettais jättää paikoitelleen analyyttista mieltä vähemmälle. Se ei tarkota sitä, että me unohdettais sitä kokonaan. Edelleen on hyvä lukea taustatietoja, tilastoja, kerätä informaatiota, mutta tää olis myös lisänä siihen. Et se ei olis joko tai, että joko on intuitiivinen tai analyyttinen vaan molempia puolia voi hyödyntää päätöksen teossa ja mitä aikoo tehdä ja muussa.

Ilkka Virolainen: Sitten ihan, alkaa kysellä kysymyksiä iteltään. On arjen tilanteita, ne voi liittyy työhön tai muihin elämän osa-alueisiin ja niihin liittyviin haasteisiin mitä ei oo saanut ratkastuu. Alkaa ratkaisukeskeisiä kysymyksiä kysyy iteltään, että miten tää saatais parhaalla tavalla ratkaistua ja mitä meidän kannattais ensin tehdä. Ja niinku Harri sano, niin välillä se tulee luonnossa kävellessä, sit se ahaa-oivallus, että näinhän tää ratkeekin vaikka sitä on pähkäillyt sitä ennen hyvinkin pitkään. Sit se yhtäkkiä onkin selkeenä mielessä. Sit tosiaan toi, että sen sijaan että on hirveessä ajatusvirrassa ja hälinässä, niin kyllä sen intuition kuulee selkeemmin silloin kun mieli on tyhjä. Tossa tuli Harrilta useita hyviä keinoja siihen miten sitä voi edistää. Päätekirja on yks, tunnistaa niit omia onnistumisia. Mullahan oli selkeästi tämmönen intuitiivinen tunne tai selkeä ajatus siinä ja toiminko sen mukaan, et missä tilanteissa nää tulee. No nehän on aina ollut täs kävelyl luonnossa, no mitä muita keinoja mulla olis, mitkä mul toimii paremmin. Huomaa niitä onnistuimisia ja tulee niistä omista keinoista, mitkä itellä toimii, tietosemmaks. Yks tapa siihen on tolleen, että tekee pieniä päiväkirjamerkintöjä itelleen.

Klaudia Käkelä: Päiväkirja vois olla tapa kerätä itelleen tietoa siitä, miten oma intuitio toimii. Toi oli itelle ihan uus ajatus.

Harri Virolainen: Joo. Laittaa vähän ylös niitä, varsinkin alkuvaiheessa. Et kun alkaa tätä harjottaa, et minkälaisia tuntemuksia. Voi olla ihan ranskalainen viiva siinä. Ja sit alkaa pikku hiljaa myös sitä intuitiota erottaa muista tunteista. Meillähän tulee hyvin paljon erilaisia tunteita, se voi olla tunne, että hei nyt äkkiä suklaata. Se ei välttämättä oo intuitio, se saattaa olla ihan siitä et on verensokeri alhaalla ja nälkä ja haluaisin nopeasti sen ylös. Mut sitten saattaa olla intuitio esimerkiks, et just jotain tärkeetä päätöstä on tekemässä ja on kerännyt tietoa, mut vastoin sitä kerättyä tietomäärää saattaakin tulla ihan päin vastainen sisäinen tunne hyvin voimakkaasti. Ja se viestii, että teekkin toisenlainen päätös. Jos intuitiota kuuntelee niin näkee, että hei ehkä tää olikin hyvä ratkasu. Välil sitä ei kuunnella niin sit opitaan kantapään kautta sitä, että… Mut et välillä me sekotetaan se intuitio pelkoon, että me ollaan jännittyneessä stressin tilassa ja sitten me siitä pelosta sotketaan se, että no intuitiivinen päätös vai.

Ilkka Virolainen: Yleensä se intuitio on, että kun me ollaan rentona, mutta se voi tulla myös joku, että meillä tulee hyvin voimakas fiilis että älä tee noin. Oikeestaan saattaa jopa säikäyttää. Kerron esimerkin, yks mun entinen opiskelija oli pääkaupunkiseudulla ajamassa, se aikoi mennä kauppakeskukseen ja oli sinne just matkalla autolla. Ja sit sille tuli voimakas tunne vatsaan, että hei, älä mene. Se tulkitse sen niin, että nyt ei kannata mennä tonne ja meni kaverinsa luo sen sijaan. Otti yhteyttä kaveriin, että voinko tulla kylään. Sit loppu illasta palas kotiin sieltä ja tää kauppakeskus oli siinä matkan varrella. Ja näki siinä, saatatte muistaakin, siin kauppakeskuksessa oli tämmönen pommiuhka ollut ja hirveä määrä poliiseja ja paloautoja ja muita. Tässä hänen intuitio oli ollut niin voimakas, että hän oli sitten jättänyt sen aiotun kauppareissun väliin. Oli vaara, niin intuitio varotti siitä vaarasta. Mutta tää intuitio ei oo läheskään aina näin dramaattinen, et tää intuitio voi tulla meillä pienemmissäkin päätöksenteoissa liittyen työhön, terveyteen, ihmissuhteisiin, muihin. Tai mulla tulee intuitiivinen fiilis, että miepäs meen tonne ja sit siellä saattaa tavata jonkun tutun. Et se voi tuottaa mukavaa iloa, ei aina et siel olis joku maailmaa mullistava juttu tulossa. Mut siinä harjaantuu kun sitä alkaa tehdä. Ainahan myö ei tiedetä, että kun me valitaan se intuitiivinen tunne ja me toimitaan sen mukaisesti, niin eihän me aina tiedetä mitä olis käynyt jos ei olis toiminut. Eli eihän siinä aina tuu ilmi se, että niinku täs nyt mun kertomassa esimerkissä siel oli se pommiuhka ja poliisit ja paloautot paikalla. Niin siin se nähtiin, että okei, tolleen sit ois käynyt jos oisin mennyt tonne. Mut välillähän se voi olla, että me oltais vältetty vaara mut me ei olla edes tietosia siitä että se meidän intuitiivinen ohjaus on ohjannut meitä välttämään sen vaaran. Me ei saada palautetta siitä toisesta skenaariosta, että miten olis käynyt. Mut niinku sanoin, niin ei ne läheskään aina oo… Suureks osaks ne ei liity vaaraan vaan se on ihan muihin asioihin. Just niinku Ilkka sano, että me voidaan esittää kysymyksiä eri elämän osa-alueisiin ja voidaan saada niitä intuitiivisia vastauksia.

Klaudia Käkelä: Oliko siihen löytynyt mitään selitystä tommosille tilanteille, jotka ei perustu välttämättä suoraan aiempaan tietoon vaan tulee vaan jostain ja sit sä tiedät? Oliko sille jotain, onko sille löydetty mitään selitystä, että mistä sellanen intuitiivinen tunne ja tieto tulee?

Harri Virolainen: No tästä on erilaisia selityksiä. Yks on ykseys, että me ei olla erillisiä ihmisiä vaan me ollaan yhtä kaiken kanssa. Tästä eri uskonnot puhuu, mut ei oo pelkästään uskonnot vaan on kvanttifysiikka tänä päivänä. Löytyy esimerkiks selityksiä tai tutkimuksia, että vaikka laitetaan kaks atomia tuhansien kilometrien päähän toisistaan ja pyöräytetään sitä toista atomia, niin se toinen atomi alkaa välittömästi saman aikaisesti pyörii samaan suuntaan. Eli siinä on yhteys vaikka ne atomit ei oo missään fyysisessä kontaktissa. Mut joku yhteys siin sit on, tällanen ykseys. Et tämmösestä on puhuttu kvanttifysiikassa, että me ollaan yhtä kaiken kanssa niin silloin me ollaan yhtä sen tiedonkin kanssa. Sitten toinen on local, siitäkin kvanttifysiikassa puhutaan. Että ei oo aikaa, ei paikkaa, niin silloin meillä on myös aistimus tällasesta mahdollisesta skenaariosta. Mut tätä tutkitaan nyt lisää, tieteessäkin ollaan saatu tästä nyt jo löydöksiä. Mut tiedekkin tutkii tätä lisää sitten, että kyl tästä tieteestä löytyy, esimerkiks kvanttifysiikasta näistä. Ja intuitiosta on tehty paljon tutkimuksia Suomessakin, Asta Raami on tehnyt esimerkiks väitöskirjan aiheesta ja muuta.

Klaudia Käkelä: Me ollaan tässä jo, muun muassa Harri jossain välissä sivus tätä pelon, tavallaan intuition ja pelon sekoittamista toisiinsa. Et sit toimitaan sillä pelkoenergialla, ihminen kohtaa sen tilanteen, että on pakko tehdä päätöksiä tai eteen tulee joku toivottomalta vaikuttava tilanne niin sit se ajattelu ohjaantuu enemmänkin pelkoon kun siihen ratkasukeskeisyyteen. Niin minkä takia pelko on sitten niin rajoittava tunne?

Ilkka Virolainen: Pelko tulee esiin usein meil elämän eri osa-alueilla, just päätöksissä mut just toiminnoissa, et sehän lamaannuttaa. Ikään kuin jähmetytään ja se estää meitä toimimasta meidän päämäärien, unelmien eteen. Esimerkiks on kiinnostunut toisesta ihmisestä parisuhdemielessä, mut ei sit kuitenkaan kysy häntä ulos, koska pelkää. Tilastojen valossa kun on kysytty pelon vaikutuksesta työpaikan hakemiseen niin ne on aika isoja prosentteja. Ihmiset on jättänyt hakematta sellasta työpaikkaa mistä ne on todella kiinnostuneita, koska ne on kattonut et tässä vois olla joku pelkoihin liittyvä työtehtävä. Täs on vähän esiintymästä, pitäis pitää yritysesittelyjä tai tiimipalavereita pitäis vetää, minua pelottaa tää esiintyminen. Esiintymispelko on erittäin yleinen. Sama sit toki monilla muillakin elämän osa-alueilla, harrastuksissa ei lähetä yrittää ihan uutta. Et näytäks mie ihan hassulta jos mie nyt täs uutta sulkapallolyöntiä kokeilisin tässä pelissä, että eiköhän pitäydytä tutussa ja turvallisessa. Et ihan tämmösissäkin harrastuksissa rajottaa meitä. Sitten terveydelle riskitekijä, yks pelon muoto, stressi. Mut ihan pelko tunteena, niin kyllähän se supistaa, vetää kasaan meitä. Et oltais rentoina. Moninaisesti rajottaa meidän toimintaa, kokemusta elämästä. Ei nautita niin paljoa ja sitten toki jos mietitään oppimistakin niin tossa aikasemmin sivuttiin sitä, että miten ne omat uskomukset et en oo hyvä tässä näin, et turhaan mä varmaan tässä yritänkään. Et en pärjää tässä. Jos ihan mietitään stressi-tilanteessa oppimista, niin ihan fysiologisesti meidän aivoja katotaan, niin haastavaks tulee. Et kyl se hirveen monella elämän osa-alueella meitä rajottaa.

Harri Virolainen: Joo, aika hyvä vastaus. Muutama sana tosta stressistä, et jos työpaikalla on vaikka YT-neuvottelut tai työpaikkakiusausta tai pelottava pomo, niin sithän siel työpaikalla vallitsee pelon ilmanpiiri ja siel on kroonistunutta stressiä jo henkilöillä. Sit se vaikuttaa ihan, että lihasjännitystä alkaa tulla, verisuonet supistuu, siel alkaa ihmisille tulla sairauksia. Et se on havaittu ihan tutkimuksissa, että työpaikoissa joissa on pelon ilmapiiriä niin siel on enemmän sairaspoissaoloja ja kroonisia sairauksia. Et vaikka kuinka harrastais liikuntaa ja söis terveellisesti, mut jos siel on ihminen stressitilassa sen pelon takia, niin tosi haitallista terveydelle. Mut ylipäätään jo elämästä nauttiminenkin ja muu, se pelko ottaa valtaa. Sit me aletaan menettää yhteyttä itseemme, että me aletaan siitä pelosta toimia niin me ei enää tehdä niin paljon niitä mihin mä ite uskoisin ja mikä minusta tuntuisi hyvältä. Saman tavoin sitten intuition kuuntele, vähän niinku laumasielu alkaa ottaa valtaa. Et aletaan kattoa mitä muut ihmiset tekee ja mennään sen mukaisesti, kadotetaan yhteyttä siihen et mikä olis mulle hyväks.

Klaudia Käkelä: Joo. Mua kiinnostaa kovasti tää kun intuitio mielletään usein just vähän ehkä maagiseks ja vähän ehkä höpö höpö-jutuksi. Pelko taas on, ihmiset pitää, se on ihan fakta, että ihminen pelkää. Mut todellisuudessahan nää on ihan, saman kolikon eri puolet, koska sekä pelko että intuitio periaatteessa perustuu suurilta osin aiempiin kokemuksiin ja tuntemuksiin, ajatuksiin. Sitten yritetään, tavallaan ennustetaan vähän tulevia tapahtumia siihen pohjautuen. Mutta siinä missä intuitio voi viedä eteenpäin ja toimimaan niin pelko ehkä sitten enemmänkin pitää tavallaan kiinni ja sitten, että ihminen vetäytyy asiasta koska pelkää. Ihan niinku vaikka tässä työpaikka-esimerkissä, että kun en mä saanut sitä yhtäkään työpaikkaa silloin niin ei mun nyt tätäkään kannata hakea.

Ilkka Virolainen: Joo, monet asiat jotka pelkoon liittyy niin tulkitsevat nimenomaan tätä maailmaa menneisyyden silmälasien kautta. Sitten kun on ne pelon silmälasit, niin silloin näkee uhkia eri puolilla. Osille ihmisistä se aamu kun herää, niin se saattaa jo alkaa näyttää pelottavalta jo heti herätyksestä alkaen. Et okei, siel on se palaveri, ai että kun alkaa jännittää. Mut toinen ihminen tulkitsee sen saman palaverin, että hei hienoa se on se palaveri, pääsen esiintymään. Eli tulkitaan maailmaa tiettyjen silmälasien kautta. Pelollakin on oma tehtävä meille ihmisille, että ei se täysin ole sellanen et se olis meille riesa. Et jos ajan vaikka kovaa vauhtia autolla ja sit alkaa mutka, kurvi lähestyä ja mulla on liikaa nopeutta niin mulle saattaa tulla pelko. Se suojaa minua, että hei, hiljennäs vauhtia. Et kyl meil ihmisellä sellanen eloonjäämisvietti tähän kehoon liittyen on ja tollasissa tilanteissa se pelko voi olla meille hyväks. Mut me ollaan sitten tulkittu, tehty vääriä tulkintoja, että joku esiintyminenkin, niin me sitäkin aletaan tulkita et nyt mie kuolen. Parempi et jätän esiintymättä. Eli on tehty väärin tulkintaa ja sitten sellasta ihmisen eloonjäämisviettiä viety liikaa sit tällasiinkin tilanteisiin tulkintana ja silloin se kahlitsee meitä tosi paljon.

Klaudia Käkelä: Pysytään intuitiossa vielä ihan hetken aikaa. Mua kiinnostais kovasti kuulla, että mitä te ajattelette siitä et miten intuitiota voi käyttää liike-elämässä? Te ootte kuitenkin molemmat täällä, opetatte liiketaloutta Savonialla.

Ilkka Virolainen: Joo. Tätäkin on tutkittu, kansainvälisiä tutkimuksia, on yrityksiä, johtajia tutkittu. Ylimmässä johdossa kyvyt intuition käyttöön on yleisempää kun sitten esimerkiks keskijohdossa tai tässä lähijohtajilla. Se johtuu siitä, että siellä tulee päätöksiä paljon ja niihin päätöksiin ei oo niin paljon aikaa tehdä. Kuitenkin, tai tietoa, ei oo aikaa niin paljon kerätä tai välillä voi olla liikaa tietoa ja sit kuitenkin päätökset pitää tehdä. Se on yks syy siin ikään kuin, että pakotetusti sitten on. Et nyt päätän näin, mutta se on sama myös niinku useamman kerran todettu tässä keskustelun aikana että mitä voi kehittää. Ja tosiaan on tutkittu, johtajia on tutkittu, yrittäjiä ja osa ihan tunnetuistakin koulutusorganisaatioista kouluttaa johtajia tässä intuition käytössä. Hyödyllinen taito, koska on monenlaisia päätöksiä. On henkilöstöpäätöksiä, rekrytointitilanteita, voi olla aika samanlaiset henkilöt paperilla. Molemmilla voi olla hyvä esiintyminen, haastattelu, mut sit tulee intuitiivinen tunne et tää vois olla tässä parempi. Sit on tuotepäätöksiä, että mikä tässä olis asiakkaalle sopiva. Eri vaihtoehtoja ja hyvin monenlaisia, uusille markkinoille menemistä ja tämmöstä. On tutkittu myös tuotekehityksessä just intuition käyttöä ja päätöksenteossa ja yrittäjillä ja tämmösessä. Mietitään tulevia ratkasuja, että minne suuntaan menee. Et kyl sitä on usealla eri liiketalouden osa-alueella tutkittu, esimerkiks just johtajia ja yrittäjiä ja miten sitä voi kehittää ja hyödyntää siin arjen työssä. Hyvin hyödyllinen väline tossa työssä.

Klaudia Käkelä: Telepatian voi määritellä muun muassa niin, että se on kahden henkilön sanatonta kommunikaatiota ja se on teidän mukaan ihan tilastollisestikkin todistettavissa oleva asia jota mä en ollut aikaisemmin tiennyt. Onko teillä omakohtaisia kokemuksia telepatiasta?

Harri Virolainen: No on vuosien varrella erilaisia tilanteita ja sit ei aina edes miellä, että tässä oli nyt telepatia. Välillä sit taas on selkeä, että on se sitten intuitiota tai telepatiaa. Et vaikka ajattelet toista ihmistä ja sit se soittaa ja sulla on ollut ajatuksissa jo, että voisin tästä puhua sille. Sit se toinenkin alkaa puhua, ikään kuin se olisi poiminut sen ajatuksen jo. Varsinkin jossain puheluissa, kun siinä ei oo nähnyt ees sitä non verbaalista viestintää. Onhan non verbaalinen viestintäkin, eleet, ilmeet, nekin on sitten sanatonta viestintää, mut niistä voidaan tehdä tulkintaa. Mut täs telepatiassa niin se ei liity siihen non verbaaliseen viestintään. Se on ikään kuin viesti, joka on mennyt radioaaltomaisesti, toinen on poiminut sen. Läheskään aina me ei poimita niitä viestejä mitä lähetetään ja toiset ihmiset on herkempiä kun toiset. Ja varsinkin läheisten ihmisten kanssa se telepatia toimii paremmin, samoiten jos on joku lemmikkieläin. Se ei oo pelkästään ihmisten välillä vaan voi olla myös ihmisten ja eläinten välillä, varsinkin tämmöset eläimet joihin me saadaan kunnon kontakti, esimerkiks koira. Sehän on hyvin ihmisläheinen ja kommunikointia tulee sanallisesti sen koiran kanssa, niin sitten tapahtuu myös telepaattista viestintää. Tääkin on taito jota voidaan kehittää. Sitten taas teknologia on ohjannut meitä vähän pois tästä, että se ei oo ollut niin motivoivaa kehittää tätä telepatiaa kun tänä päivänä on kännykät ja videopuhelut, SnapChatit sun muut. Et eihän me tarvita telepatiaa kehittää, mä voin yhtä hyvin laittaa tosta WhatsApp-viestin. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että voinhan mä kuitenkin laittaa viestiä sinne telepaattisesti. Lähetänkin, mut en aina oo tietoinen. Kylhän ajatukset ja muut on jo, tunteet ja muut, sitä viestin lähettämistä. Mut että se on sellanen taito, että siitä on vielä vähemmän puhuttu kun tosta intuitiosta tai siitä, että miten sitä kehitettäis niin yleisesti turhan vähän puhuttu.

Klaudia Käkelä: Oliko sulla Ilkka jotain lisättävää tähän?

Ilkka Virolainen: Joo, tutkimuksellisestihan se asetelma on yleensä sellainen niinku Harri tossa sanoi, että esimerkiks just täs kun [?? 00:28:11] niin nähdään toisten ilmeitä ja eleitä, et näistä tekisin tulkintoja tai muita. Mut tutkimuksessahan se tyypillinen asetelma on, että ollaan eri huoneessa jolloin ei nähdä toisiamme. Samoin sitten jos on tämmösiä, esimerkiks puhelinsoittoja on ollut et on ollut useampia ihmisiä ja näistä pitää tietää, että kuka nyt seuraavaksi soittaa. Sitten kun katotaan tilastollisesti, kun se toistetaan monta kertaa niin siinä pystytään sulkemaan se arvausvaikutus pois. Että jos on neljä eri soittajaa niin niistähän sitten arvaamalla saisin yhden neljäsosan oikein, mut sitten kun se alkaa olla hyvinkin korkea osumatarkkuus niin voidaan siitä sanoa, että ei tää ihan arvailuun perustu.

Klaudia Käkelä: Tähän kaikkeen oikeastaan mistä nyt ollaan puhuttu, niin liittyy olennaisesti meditaatio ja flow-tilan löytyminen. Eli semmonen termi mitä me ollaan käytetty on koherenssi tai sen voi suomentaa tasapainoksi. Kertokaa vähän siitä mikä tää mielen tasapaino tai koherenssi on ja miten siitä vois hyötyä ihminen elämässä?

Ilkka Virolainen: Joo, jos lähetään eka päin vastaisesta tilasta, on hyvin analyyttinen mieli, meil on paljon ajatuksia päässä. Me mietitään vaan päässä, mut meil ei välttämättä oo tunnetta, sydäntä siinä mukana. Sit me ollaan vielä stressitilassa, meil on kiire ja me stressataan et pärjäänkö. Sydän ja aivot ei oo koherenssissa tasapainotilassa, meidän aivotkin käy jo ihan ylikierroksilla, et nyt vaan ajatusta toisen perään. Silloin me ollaan menetetty yhteyttä siihen intuitioon ja meidän sisimpään. Ylipäätänsä tehdään enemmän virheitä kun ollaan stressi-tilassa. Silloin meil on myös hyvin rajallinen mieli siihen, että ollaan hyvin siinä meidän omassa minässä, persoonassa kiinni, et mikä mulle on mahdollista. Se perustuu siihen aikasempaan suoriutumiseen, tän olen aikasemmin kyennyt ja näin paljon mulla menee aikaa tähän. En kykene, en ehdi tehdä. Sitten kun me ollaan harmonisessa tilassa, me voidaan siihen tietenkin päästä hyvin erilaisin keinoin. Voidaan istuu alas, meditoida, mennä luontoon kävelee, voidaan mennä saunaan, kylpylään rentoutumiseen. Me rentoudutaan, meil alkaa sydänyhteys muodostua, meil tulee nautinnon tunnetta, kenties rakkautta, kiitollisuutta. Sit kun me ollaan siinä rentoutuneessa tilassa tai voidaan olla ihan suorittavassa tilassa, kiipeillä kalliolla, niin me ollaan kadotettu yhteys siihen persoonalliseen rajalliseen minään. Tarkotan sitä, että nyt me ei enää mietitä mikä mulle aikasemmin on ollut mahdollista, mikä on ollut mahdotonta vaan nyt olen kiinnittynyt niin siihen tekemiseen. En mieti tulevaisuutta vaan seuraavaa askelta kun otan sieltä kalliolta. Yhtäkkiä ne, mitä olen aikasemmin pitänyt mahdottomana niin olenkin unohtanut ne ja olen hyvin harmonisessa, läsnäolevassa tilassa ja saatankin huomata, että pärjäänkin paljon paremmin. Pystyn suorituksiin mihin en aikasemmin kyennyt, saan enemmän aikaan. Eikä pelkästään puhuta kalliokiipeilystä vaan ihan toimistotyöstäkin. Päivä tuntuu menevän nopee, jolloin on saanut lukuisia juttuja hoidettua enkä oo kuitenkaan stressaantunut eli olen ollut flow-tilassa, hyvin harmonisessa tilassa, suuressa nautinnollisessa tilassa. Se on yks mikä kuvaa sitä harmonista tilaa, että mulla on nautinnon tunne. Ei stressin ja epäharmonian tila. Huikeita suorituksia ollaan saatu urheilussa, mutta ihan myös työelämässäkin. Turhan vähän on työelämään liittyen puhuttu tästä flow:sta ja harmoniasta niin on tehty paljon parempia päätöksiä ja paljon enemmän saatu aikaseks kun meillä on hyvin keskittynyt ja rajaton mieli. Eli monestihan me ollaan siinä kiireessä ja stressissä ja sit meillä tulee se persoona siihen, että et sä pysty. Tulee tollasia ajatuksia ja sit kun me samaistutaan niihin niin ei me lähetä kunnolla pinnistelee. Tää on sellanen mikä on kans ihan opittavissa oleva. Eikä vaikka puhutaan meditaatiosta ja harmoniasta, niin ei tarkota sitä, että olis joku buddhalais-munkkien saavutettavissa vaan ihan täällä länsimaissa ja ihan työelämässä, voi olla pienten lasten äiti tai isä. Ei tarkota sitä, että viittä tuntia päivässä meditoidaan vaan siinäkin alkaa harjaantua. Ne ajatukset alkaa jäädä vähän vähemmälle ja keskittyminen tehtävään alkaa lisääntyä ja siihen alkaa tulla enemmän tunnetta, kiitollisuutta, rakkautta, siihen tekemiseen mukaan. Siinä alkaa pikku hiljaa kehittyy myös. Entistä vähemmän alkaa äänet, kiireet tai muut stressata. Entistä vähemmän tulee riitoja, entistä enemmän tehdään hyviä päätöksiä töissä. Elämä alkaa harmonisoitua. Sit kun meillä alkaa harmonisaatio lisääntyä, se heijastuu myös meidän terveyteen eli kun stressi alkaa vähentyä niin kehonkin terveys alkaa voimaan paremmin.

Klaudia Käkelä: Onko teillä molemmilla selkeä meditaatio joka päivä hetki? Vai onko teillä enemmän tommosta työn, urheilun lomassa kun löytyy niitä hetkiä?

Ilkka Virolainen: Ite alotan päivän meditaatiolla, se antaa siihen päivään hyvän vireen. Toki se meditaatio on muutakin kun vaan se istuminen. Kyl se meditaatio vaikuttaa siihen päivään. On harmonisempi olo, mutta viel paremman saa siihen et kun se meditaatio ei lopu siihen et kun siin istuessa avaa silmät ja nousee tuolista ylös vaan pyrkii ottamaan sen mukaan siihen päivän askareisiin. Eli ei lähde siihen ajatusvirtaan mukaan ja varsinkaan identifoitumaan niihin ajatuksiin ja ruokkimaan semmosia toimimattomia ajatuksia. Silloin se koko elämä on ikään kuin meditaatiota. Mut totta kai se alussa vaatii vähän enemmän tsemppaamista, että pyrkii panostaa läsnäoloon kävellessä, läsnäoloon keskusteluissa toisten kanssa sen sijaan että pyörittelee mielessä et mitäs mie nyt tohon vastaan ja mites toi ton kommentti nyt istuu mun maailmankuvaan. Vaan pyrkii olemaan siinä läsnä kun toinen puhuu ja silloin siinä kuulee myös niitä omia intuitioita tarkemmin. Sieltä tulee sitten usein tilanteeseen sopivia kommentteja, kysymyksiä. Itekkin välillä hämmästyy et hei, täähän olikin hyvä, mistäs tää tuli. Eihän mulla tämmöstä ennen ollutkaan tullu, mut se just tulee siitä harmonisesta tilasta ja läsnäolosta, niin toisen henkilön kun itsensäkin arvostamisesta. Niinku Harri puhui tossa harmonisesta rakkaudesta. Tässä on niinku, itse viittasin esimerkiks noissa liiketalouskontekstissa juuri et yrittäjiä on valmennettu tähän. Sul on enemmän sitä koherenssia, se pystytään esimerkiks bio feedback-palautelaitteella jos sä saat välitöntä palautetta, esimerkiks teet pitkiä hengityksiä, keskityt positiivisiin tunteisiin kuten kiitollisuuteen, rakkauteen, meditoit. Saat heti palautetta, et nyt alkaa sydän, aivot olla koherenssissa, tasapainosemmassa tilassa eli se antaa sulle itelle palautetta et hei tätä mun kannattaa jatkaa. Vastaavasti toiseen suuntaan saat heti palautetta, et hei nyt mennään vähän väärään suuntaan, palaanpa tähän rauhallisempaan hengitykseen, palaanpa tähän positiivisempaan tunnetilaan mikä mulle tuo tasapainoa, koherenssia. Se on yks tapa oppia siihen ja kiinnittää huomiota, tulla tietosemmaks siitä et missä tilassa ite olen kunakin hetkenä. Mut aluks tommonen on ihan hyviä välineitä, tommoset laitteet ja palautteet, valmennukset ja sitten ite oppii paremmin ja paremmin siinä arjessa ite hyödyntää eri elämän osa-alueilla, eri tilanteissa ja sitä kautta sitten just yrittäjällä, tämmöselläkin se päätöksenteko paranee. Ja niinku Harri tossa toi esille niin valtavasti sitten työn teho paranee, saat päivässä paljon enemmän aikaa. Yleensä toimet tulee tuloksellisemmaks, ratkaisukeskeisemmäks ja näin. Sitten palveluhalukkuus, yhteisöllisyys tiimityössä ja asiakaspalvelutilanteissa, kyllä se siinäkin tulee esille et on halukkuutta enemmän auttaa muita sen sijaan, että olet niin itsekäs.

Klaudia Käkelä: Oliko sulla Harri jotain lisättävää tähän?

Harri Virolainen: Joo, kyllä itellä, elänyt kakskytkuus vuotta suunnilleen, lähes joka päivä meditoinut. Et välillä sit on jossain reissussa tai jossain niin on jäänyt, mut yleensä se aamu alkaa meditaatiolla. Itelle tein erilaisia meditaatioita, välillä vaan istun hiljaa. Se mun mieli on hyvin hiljanen, siin ei tuu niitä ajatuksia tai jos niitä tulee niin ne on hyvin hiljasia, kevyitä ne ajatukset, ne menee hyvin nopeasti pois. Sit teen paljon ohjattuja meditaatiota, ihan Youtubesta löytyy ilmaseksikin. Sit saa ostettua meditaatiota, ohjattuja, niitä teen välillä. Välillä teen kävelymeditaatiota, että kävelen luonnossa välillä hiljaa, välillä sitten on kuulokkeet korvilla ja siinä joku ohjattu meditaatio. Et siinä on se liike. Ja just toi oli hyvä pointti mitä Ilkka sano, että se ei olis tällanen et teen nyt tän meditaation ja sitten on taas kiire päällä vaan et meillä olis päivän aikana myös se harmoninen tila. Me ei mentäis liikaa sinne stressin tilaan. Me ollaan ihmisiä, kyl meillä tulee stressiä ja välillä hermostutaan, mut et sit me mahdollisimman nopee katkaistais se. Et tää harmonia tuottaa enemmän mulle mielihyvää kun toi stressi.

Ilkka Virolainen: Nää mistä puhuttiin, ne on kuitenkin hyvin arkisia. Se on luonnollinen tila, että sitten taas sellanen kovan stressin ja jännitys, pelko ja tämmönen, se vie energiaa. Se harmonia, se on se luonnollinen tila joka elämän eri osa-alueilla heijastuu siihen toimintaan ja ratkasuihin. Flow-tapa, flow, harmonia, useille nää on elämäntapa. Näin tästä elämästä nauttii enemmän, näin olen tuloksekkaampi työssä. Se ei oo vaan joku yksittäinen hetki, että kerran viikossa meditoin tai hei mul oli kerran kuussa huippusuoritus, flow-tila, onnistuminen. Tai kerran vuodessa kylpylässä koen harmonisen olon vaan kyl se voi olla arjessa päivittäin ja silloin toiminta ja elämän kokeminen on myöskin hyvin erilaista. Niin hyvinvoinnin osalta ylipäätänsä kun elämästä nauttimisen osalta.

Harri Virolainen: Joo, samoilla linjoilla. Ja sitten just tälleen, että ihan tätä arkista elämää voi elää. Ihan olla perheen isä tai äiti ja käydä töissä ja harrastaa, mut siitä huolimatta voi olla harmonisessa flow-tilassa. Se ei tosiaan tarkota sitä, että elämä passivoituis tääl sohvalla, rentoudun. Vaan kyllä voi olla hyvin aktiivista elämää ja saada paljon aikaa, mut sitten voi olla siin flow ja harmonisessa tilassa, se ei kuluta. Se, että me tehdään paljon tai ollaan monessa mukana niin se antaakin meille energiaa kun me ollaan siin flow-tilassa. Moni ihminen kokee sen suorittamisena ja sit siinä on stressi ja kiire ja se rajallinen mieli, että mihin kykenee sanelemassa niitä. Silloin se vie meiltä paljon energiaa ja ei saada niin paljon myöskään aikaan ja meidän terveys alkaa myös heikentyä.