SPEAKER_00 [00:00:10]: Terve Jyri. No terve. Me ollaan tässä aloittamassa tämmöistä podcast-sarjaa, kun ei hätiä mitiä.
SPEAKER_01 [00:00:19]: On kyllä mielenkiintoinen nimi ainakin meille, että mihinkähän tämä vielä johtaa. Toisaalta se on kyllä kiinni, onneksi paljon meidän asiantuntijavieraistakin.
SPEAKER_00 [00:00:29]: No ei nyt vähätellä omaa asiantuntemustamme yhtään.
SPEAKER_01 [00:00:33]: Ei tietenkään, että kyllähän me tässä tällä ensimmäisellä kerralla luodaan varmaan hieno viidekehys.
SPEAKER_00 [00:00:40]: Viitekehys on päivän sana. Mutta kerro Jyri, että mitä tämä turvallisuusasia sulle tarkoittaa?
SPEAKER_01 [00:00:53]: No tuota mä oon kyllä miettinyt pitkään, kun mä oon vähän yli kymmenen vuotta ollut tässä aika erikoisen käsitteen kuin turvallisuuden parissa. Suomessa ja ulkomailla. Minusta hirmu hyvä yksi määritelmä on se, että turvallisuus tarkoittaa sitä, että meidän pitää aina muistaa kunnioittaa ihmisarvoa kaikissa tilanteissa ja suojella sitä ihmisarvoa.
SPEAKER_00 [00:01:20]: Se on jännä, kun tavallaan tämmöinen, kun me puhutaan turvallisuudesta ja turvallisuusviranomaisista, niin mehän ajatellaan siinä Aika paljon tämmöistä vallankäyttämistä ja vähän tämmöistä kovia turvallisuusarvoja, joita jotenkin suojellaan. Miten nämä kaksi näkökulmaa tulee sitten yhteen?
SPEAKER_01 [00:01:44]: Toivottavasti sinäkin vastaat kohta tuohon kysymykseen. Minä voin yrittää ensin, mutta… Kyllä ne minusta liittyy sillä tavalla, että jos ajatellaan turvallisuutta tämmöisenä kaksinapaisena juttuna, että meillä on tämä ihmisarvoon perustuma asia, että tämä turvallisuuden tunne. Ilman turvallisuuden tunnetta meidän yhteiskuntahan, sehän menisi anarkiaan. Ja taas toisaalta meillä on sitten tämä virallisempi puoli, miten yhteiskunta turvaa sitten, puhutaan kovasta turvallisuudesta, niin Silloin tullaan tämmöisiin kansallisvaltioajatteluun helposti. Kun me ollaan nyt valittu tämä kansallisvaltiomalli vaikka Euroopassa, niin kyllähän me tarvitaan sitä niin sanottua kovaa turvallisuutta. Itse en tykkää tästä kovaa ja pehmeää käsitteestä, koska eihän ne ole erillään toisistaan. Vai onko ne sinusta?
SPEAKER_00 [00:02:40]: Niin, tämähän on juuri semmoinen minusta jonkunlainen ristiriita tai se näyttäytyy aika paljon näissä meidän yhteiskunnissa ristiriitana, että niin kuin olisi joku, joka vastaa siitä vähän niin kuin isä tai äiti, joka sitten vahtii, mitä ne lapset tekee, että mitä ne kansalaiset tekee. Ja sitten on jotenkin semmoinen kansalainen ja ihmiset, jotka sitten jotenkin tekevät omia juttuja. Ja sitten kun tulee joku tämmöinen ongelmatilanne, niin sitten nämä äiti ja isä, eli nämä turvallisuusviranomaiset, tulee sinne sitten… ojentamaan ja opastamaan ja sitten mahdollisesti rankaisemaan. Jotenkin tämä ajatus silloin yhteiskunnasta on minusta vähän tämmöinen vajavainen, että se ei oikein anna sitten näille lapsille eli näille kansalaisille semmoista omaa osallisuutta tähän, millä tavalla he sen elämänsä siinä yhteiskunnassa tekee.
SPEAKER_01 [00:03:49]: Joo, tämä on totta. Ja sen takia joskus itseäni vähän ärsyttää se ajattelutapa, että ihan kuin turvallisuus voitaisiin ulkoistaa jonnekin turvallisuusjoukoille. Ihan kuin se olisi erillinen asia. Tässä tulee aina mieleen kyllä rauhannopeudesti Martti Ahtisaaren idea siitä, että kaikki me olemme rauhanrakentajia. Ihan samahan liittyy tähän turvallisuusjuttuun laajemminkin, että kyllähän me kaikki sitä luomme, eri tasoilla vaan.
SPEAKER_00 [00:04:21]: Ja nämä on jotenkin hassulla tavalla kauhean jännitteisiä sanoja, rauha ja turvallisuus. Ne on jotenkin, aina ajatellaan, että ne on eri ihmisten ja eri ihmisryhmien omistamia asioita.
SPEAKER_01 [00:04:39]: On totta ja voiko sekin vaikuttaa siihen, että miten mediassa on näkynyt tämmöinen turvallisuus, rauhatyö, niin sehän näkyy esimerkiksi vaikka kriisinhallintajoukkoina, rauhanturvaajajoukkoina. Nämä ovat olleet sellaisia, mitä ollaan totuttu mediassa näkemään. Kun Suomi vaikka lähdetään rauhanturvaajia jonnekin tai meillä on siviilikriisinhallinnan ammattilaisia jossakin kriisialueella, niin Sehän näyttäytyy helposti tämmöisenä, että on erikseen rauhan ja turvallisuuden ammattilaiset, vaikka nekin on ihan tavallisia ihmisiä suuri osa.
SPEAKER_00 [00:05:14]: Ja sitten tämähän on ollut tämä, muistan 90-luvulla, kun oli ennen ollut keskustelu, miten Suomi, kun on ollut pitkään rauhanturvaajana erilaisilla alueilla, niin miten sitten voidaan tehdä rauhaan pakottamista? Ja sitten tästä on vähitellen tultu siihen, että ollaan ikään kuin, no nyt sitten ollaan puolustusliitossa, niin kuin ikään kuin sotilaallisissa puolustustoimissa, että miten tämä ajattelu oikein tässä on kehittynyt.
SPEAKER_01 [00:05:47]: Tämä muuten onkin hyvä esimerkki siitä, kun tähän turvallisuuteen liittyy tämä kaksinapaisuus, mitä äsken viittasin, että on tämä ihmisarvon kunnioittaminen ja sitten on tämmöinen enemmän valtiollinen turvallisuuskoneisto, niin tämä Natoon liittyminen ehkä osoitti hyvin sen, että niin luotiin sitten sellaista laajempaa turvallisuutta, joka on sitä valtioiden luomaa, joka on samalla yhteydessä tähän meidän turvallisuuden tunteen rakentamiseen.
SPEAKER_00 [00:06:14]: Ja paljonhan me Nato-jäsenyyden, sehän on aika nopeasti tapahtunut se prosessi Suomessa, niin siihen liittyen me Jotenkin itse kuvasimme asian itsellemme niin, että tämä on tietyllä tavalla jopa rauhan projekti tämä ikään kuin puolustuksellinen pidäke, joka tässä syntyy ja se vahvistaa Suomen sitoutuneisuutta tämmöiseen länsimaiseen arvoyhteisöön, että meidän pitää jotenkin vielä sitäkin aina alviivata ja vakuuttaa, mutta Sitten tuntuu nyt tässä näin, onko tästä nyt vuoden verran NATO-jäsenyyden vahvistamisesta, niin nyt tuntuu, että jotenkin se sotanäkymä onkin tullut paljon voimakkaammaksi.
SPEAKER_01 [00:07:10]: Tämä on itse asiassa aika jännää ja varmaan tutkijat sitten myöhemmin, kun ne tutkivat tätä meidän aikaa, että miten me pystyttiin käyntämään tämä NATOon liittyminen meilläkin yhtäkkiä tämmöisen hirveän vahvaan sotakeskusteluun. Ei pelkästään voi olla se syy, että Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa, niin tälle asialle, että onhan sotia kuitenkin koko ajan maailmassa. niin miksi juuri nyt, kun Suomi liittyi NATOon, niin Suomessa alkoi näin hirveän voimakas, vähän sotaisakin keskustelu. Ja tätä on kyllä välillä vaikea ymmärtää, että nythän meidän pitäisi puhua enemmän rauhasta kuin koskaan aikaisemmin. Meillä ei ole koskaan näin turvattu tilanne ollut. Meillähän Suomella käytännössä ydinase peloti.
SPEAKER_00 [00:07:57]: Niin, ja meidän pitäisi erityisen vahvasti juuri ymmärtää se rauhan, arvo itsessään ja se, mitä sen olemassaolo edellyttää. Nyt on korostunut jotenkin se ajatus, että tämä varmaan, mikä vanha sanonta onkaan tämä, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. En muista, onko se sitten Klausewitzin vai kenen sanomisia, mutta tuota tavallaan semmoinen ikään kuin motivaatio sille, että juuri tämä kansallisvaltio, niin sitten yksi perusta on nämä omat puolustukselliset sotavoimat. Mutta jotenkin ikään kuin se, että myös tämä rauha vaatii tekemistä ja meillähän on paljon näitä Näitä isoja globaaleja kehityskulkuja, nyt päällimmäisenä varmaankin ilmastonmuutos ja luontokato, jotka vaatisivat meiltä paljon tekoja, jotka myös ovat niitä rauhan tekemisen tekoja. Jotenkin nämä huolestuttaa vähän, että jääkö nämä tällaiseen katveeseen nyt tässä.
SPEAKER_01 [00:09:21]: Tuosta on samaa mieltä. Jos ajatellaan, että muutama vuosi sitten sekä YK että EU Lausui selkeästi sen, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat suurin uhka kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden työlle. Ettei vaan unohtu se, että tässä on kuitenkin aika isot ilmiöt taustalla näiden perinteisten asioiden. tavallaan turvallisuuden uhkakuvien lisäksi, mitkä on liittynyt ihmisten aiheuttamiin konflikteihin tai sitten voisi sanoa perinteisiin vaikka luonnonkatastrofeihin. Meillä on vähän uudenlainen turvallisuusympäristökin edessä ja sen takia liian sotaisa keskustelua ei ole kovin hyvä, koska meidän pitäisi katsoa tätä kokonaisuutta, että minkälaista turvallisuusympäristöä on muotoutumassa nyt ja millä tavalla me siinä rakennetaan sitten tätä turvallisempaa ympäristöä ja turvallisuuden tunnetta.
SPEAKER_00 [00:10:21]: Jotenkin tässä välillä, kun globaalisti yhdessä jotenkin ja Euroopassa elettiin tämmöisiä rauhallisemman ajattelun aikoja, niin tuntui, että myöskin tavallaan nämä resurssit, joita esimerkiksi sotavoimien varustaminen ja tämmöinen toiminta, että niissäkin tavallaan nähtiin, että osa niistä resursseista tietyllä tavalla suuntautuu myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaiseen kamppailuun. Ja nyt jotenkin tuntuu, että tämä tämmöinen tietyllä tavalla iso yhteiskunnallinen tavoitteen asettelu on jotenkin se on vähän hämärtynyt myös.
SPEAKER_01 [00:11:13]: Ehkä tämä kertoo siitä, että me tarvitaan tästä turvallisuudesta kumminkin vielä enemmän tätä yhteiskunnallista keskustelua. Ja siinä on tietenkin vastuu paljon, on medialla, tietenkin se on selvä, mutta sitten niillä myös, jotka tekee sitä työtä vaikka kokonaisturvallisuuden eteen, niin kuin me vaikka nyt tässä, niin samalla tavalla meidän on syytä laajentaa tätä turvallisuuskeskustelua ja Tässäkin podcast-sarjassa keskustellaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa, miten he näkevät tämän kokonaisturvallisuuden ja rauha-asiat. Ja sen takia minä unohdin äsken kysyä sinulta, Harri, että miten sinä määrittelet turvallisuuden?
SPEAKER_00 [00:11:58]: Joo, tosiaan hyvä kysymys. Olen tässä rakentamassa siis kokonaisturvallisuuden klusteria Itä-Suomeen ja Kokonaisturvallisuus on tosiaan aika jännä käsite. Se on vähän tällainen hallinnollinenkin suomalainen käsite, mutta jotenkin nyt tässä meidän työssä ja uskoisin, että näissä keskusteluissa se pyrkii avartamaan juuri tätä turvallisuuden tekemisen omistajuutta. sillä tavalla, että erilaiset yhteiskunnalliset toiminnat suuntautuisi siihen, että meillä olisi turvallisempi ja parempi elää ja että me jollakin tavalla ymmärrettäisiin erilaisten toimintojen ja tekemisten keskinäisriippuvuus myöskin kaikin puolin. Mulle on tosi tärkeätä se, että me ei ajateltaisi kokonaisturvallisuutta turvallisuuden synonyyminä, koska niin kuin tuossa aikaisemmin puhuttiin, niin turvallisuus on aika semmoinen tietyllä tavalla latautunut aika semmoinen kovan turvallisuuteen ja viranomaisturvallisuuteen keskittyvä sana.
SPEAKER_01 [00:13:31]: Kyllä, ja nyt kun ajatellaan tosiaan, että kokonaisturvallisuus tulee tänne meille alueelle näin voimakkaasti, kehitetään klustereita, puhutaan jopa osaamiskeskuksen rakentamisesta kokonaisturvallisuuteen, niin samaan aikaan mehän joudutaan oikeasti haastamaan itsemme tällä alueella, siis ihan maantieteellisellä alueella, että mitä me tarkoitetaan tällä turvallisuudella ja mitä ihmiset odottaa tältä turvallisuudelta. Ihan mielenkiintoista olisi vaikka Kuopion torille pistää teltta, jossa viikon verran haastellaan ihmisiä, että mitä se turvallisuus tarkoittaa tai mitä se rauha tarkoittaa ihmiselle. Tiedetäänkö me oikeastaan, millä tavalla ihmiset määrittelevät tällaisia asioita?
SPEAKER_00 [00:14:16]: Niin, aivan. Ja nimenomaan se, että minusta tässä on hyvin olennaista se, että alue ja paikallisuus on on keskeisessä asemassa, kun tästä kuitenkin syntyy. Se on se yhteisö, missä jokainen ihminen asuu ja vaikuttaa ja on osallisena. Jotenkin se pitäisi nähdä luonnolliseksi lähtökohdaksi, että silloin myös tämmöinen yhteinen turvallisuuden rakentuminen tapahtuisi juuri siellä paikallisia aluetasolla ja niistä yhteisesti ymmärretyistä lähtökohdista.
SPEAKER_01 [00:14:58]: Ja sitten tulee mieleen sellainen, että kun puhutaan vaikka tällä kokonaisturvallisuuskäsitteellä, että turvataan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, vaikka olisi kuinka paha tilanne, niin loppujen lopuksi ne on aika arkisia asioita. Meillähän pitää olla ruokaa, puhdasta vettä, me tarvitaan terveydenhuollon palveluja, jolloin tämä turvallisuus muuttuukin itse asiassa aika konkreettiseksi ja normaaliksi asiaksi.
SPEAKER_00 [00:15:28]: Niin, että jotenkin se on yksi haaste tässä kokonaisturvallisuuden käsitteessä, kun sitä tavallaan juttelee eri ihmisten ja tahojen kanssa. Se ei jotenkin näyttäydy semmoisena niin jännittävänä ja semmoisena, mieliä kiehtovana, kun joku tämmöinen, että on joku äkillinen kriisi ja siitä pitää selvitä ja siihen pitää laittaa voimavaroja ja sitten jotenkin voidaan palata johonkin semmoiseen rauhallisuuteen, missä sitten vaan jotenkin oleskellaan. Mä ajattelen, että meidän yhteiskunta on tullut niin myöskin monimutkaiseksi paikaksi, että me ei oikein voida sillä tavalla ajatella, että meidän ei pitäisi ottaa huomioon, että erilaisia juttuja voi pikkuhiljaa syntyä erilaisten asioiden yhteisvaikutuksesta. Meidän pitäisi myöskin ennakoida, millä tavalla asiat kehittyvät. Se on myös osa sitä kokonaisturvallisuutta.
SPEAKER_01 [00:16:39]: Nyt kun sinä olet meritoitunut turvallisuustutkija myös, On pakko kysyä tämä, että muistan, kun aloitin nämä hommat ensimmäisen kerran 15 vuotta, niin oli tämmöinen klassinen oikein kriisin käyrä. Että on tämmöinen rauhallisempi vaihe, mutta on vähän merkkejä kriisistä. Sitten tuleekin kriisi. Tulee tämmöinen huipentuma, että sille tapahtuu jotakin pahaa. Ja sitten taas kriisi poistuu ja alkaa tämmöinen vähän niin kuin jälleenrakentamisen vaihe. Eletäänkö me enää tällaisessa maailmassa, jossa me tiedetään, että tämä menee näin helposti aina kriisin käyrällä, vai onko paluuta enää semmoiseen ajatteluun edes, että on jotenkin rauhallisempi hetki? Kun tuntuu, että katsoo vaikka viime vuosia, että on pandemiaa, ilmastonmuutos pahenee koko ajan, luontokanto lisääntyy, yhtäkkiä Euroopassa käydään myös sotaa, sitten on näitä taloudellisia kriisejä. jopa eriarvoisuus tuntuu lisääntyvän yhteiskunnassa näyttää siltä, niin onko meillä sellaista paluuta johonkin sellaiseen turvalliseen, rauhalliseen, yhteiskunnalliseen hetkeen?
SPEAKER_00 [00:17:51]: Muistaakseni sinäkin, Jyri, paljon puhut tästä, että elämme tällaista monikriisiaikaa. Tämä on määritelty jo monella taholla. Oliko se nyt Maailmanpankki vai? Maailmantalousfoorumi. Maailmantalousfoorumi, joo. Eli juuri tämähän on ollut omusta nähtävissä. Itsekin olen tuolta vuosituhannen taitteesta aktiivisesti tehnyt töitä erilaisten turvallisuus- tutkimuksen ja erilaisten töiden parissa, niin juuri tämmöinen kriisi alkaa, kriisi loppuu ja se hoidetaan pois päiväjärjestyksestä, niin kyllähän se on nyt jäänyt selvästi taakse. Ja tähän liittyy minusta mielenkiintoisesti tämmöinen keskustelu tästä resilienssin käsitteestä. Sekin on kehittynyt viime vuosina, kun ajateltiin alun perin. Alun perin oli niin, että resilienssi on siis kimmoisuutta, muutosjoustavuutta, joka tietyllä tavalla palautuu. Sitten ajattelin, että se palautuu siihen rauhalliseen lähtötilaan. Nyt onkin sitten oivallettu, että katsos vaan, että resilienssi onkin sitä, että tulee joku muutos ja tullaan uuteen tilanteeseen. Tavallaan tämähän näkyi hyvin koronapandemian jälkeen, että maailma oli muuttunut hyvin olennaisella tavalla monilta osin, meidän toimintamallit ja ynnä muut. Että näin tämä meidän ymmärrys myös on kehittynyt vuosien varrella.
SPEAKER_01 [00:19:42]: Joo, ja sen takia itse olen tykännyt tästä kun on tätä turvallisuustyötä, johon liittyy tämmöinen resilienssi-ajattelu, niin tämmöinen varautuminen ennakoimattomaan tuntuu nykyään sellaiselta, että meidän pitää hyväksyä se, että jatkuvasti tapahtuukin yllättäviä asioita, mutta samalla meidän pitää kumminkin yhä paremmin oppia ennakoimaan asioita, eli me tarvitaan ehkä uudenlaisia tulevaisuustaitoja. Voisiko se jopa näin sanoa?
SPEAKER_00 [00:20:12]: Kyllä, ja nyt kun mainitsit tuon Ennakoinnin on myös muotikäsitteentapainen asia. Taas ajatellaan niin, että joku jossakin tekee ennakointityötä ja näkee ja ymmärtää paremmin sen tulevaisuuden. Sitten kertoo muille, että näin tämä asia laitaan ja näin pitäisi nyt tehdä. että ajattelen sitä, että tässä kokonaisturvallisuustyössä tämä olisi yksi olennainen asia, mitä meidän pitäisi kehittää, että me ymmärretään, millä tavalla se tulevaisuuden epävarmuuksien ennakointi liittyy kaikkiin näihin meidän tekemisiin itse asiassa tässä meidän arkisissa töissä ja eri yhteyksissä.
SPEAKER_01 [00:21:05]: Tästä päästään pikkusen yhteen lempiaiheeseeni. Aika paljon olen ollut puhumassa siitä ja tehnyt työtä semmoisen teeman parissa kuin kokonaisturvallisuus ja kulttuuri ja taide. Nyt tuosta ennakoinnista tuli just mieleen se, että yksi missä varmaan tällainen taide on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta on se, kun meihän pitää oppia mielikuvittelemaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Ja taidehan jos mikä antaa sellaisia meille menetelmiä ja laajentaa meidän ymmärrystämme, eli mielikuvitusta, jotta me voidaan vielä jopa ehkä ennakoida meidän valintojen seurauksia. Silloin me mennään tietenkin jo melkein tämmöiselle moraalietiikkakeskustelutasolle, mutta jotenkin tätä kautta se taidekin tulee hirveän isoon merkitykseen kokonaisturvallisuudessa.
SPEAKER_00 [00:22:01]: Kyllä ja ylipäänsä luovuus ja Ja se, että kun meidän pitäisi sopeutua tilanteisiin, joita me ei oltu koettu aikaisemmin, että me ei voida historiasta katsoa, että mitenkä tässä pitikään toimia, niin pidän tätä hirveän tärkeänä ja tietyllä tavalla tämmöistä intuitiota. Mielestäni se on myös hirveän keskeinen osa kaikkea päätöksentekoa. Ja tämä on jännästi jotenkin Vähän ristiriidassa sen kanssa, kun me ollaan jotenkin opittu ajattelemaan, että asioita voi hallita suunnittelemalla. Kun me puhutaan tietopohjaisuudesta, niin me jotenkin ajatellaan, että tieto on joku että eksakti aina mitattavissa oleva asia, ja kun me katsotaan se mitattavissa oleva asia, siitä me voidaan jotenkin laskea se hyvin tarkkaan, mikä se tulevaisuus tulee olemaan. Jotenkin tästä tiedon kertymisestä ja täydentymisestä ja tulkinnasta olisi jotenkin tärkeää ymmärtää sen merkitys, tässä tulevaisuuden ennakoinnissa.
SPEAKER_01 [00:23:26]: Voisiko jopa sanoa, että tämmöinen tiede ja taide vähän näyttää suuntaa. Ja sitten meidän pitäisi pystyä tekemään viisaita päätöksiä siellä, kun tulee tämmöisiä erilaisia suuntaviivoja. Kaikista voi kutsua ihan sivistykseksi, että pystyy navigoimaan tuollaisessa vaikeassa asiassa. Mutta samalla tulee kyllä mieleen se, että kyllä me tarvitaan varmaan aikamoista vähän uudenlaista henkistä kriisinsietokykyä, että me pystytään elämään tässä epävarmuuden ajassa. Tätä monikriisin aikaa voisi kutsua vaikka epävarmuuden ajaksi myös.
SPEAKER_00 [00:24:05]: Niin, kyllä. Ja nimenomaan se, että olisi tärkeää huomata, että me tarvitaan hirmu erilaisia osaamisia, eli hirmu erilaisia taustoja. Ja tuoda niitä yhteen, että sen takia juuri tämä, että en pidä siitä niin kauhean voimakkaasti, että me erotetaan tiede ja taide tämmöiseksi kahdeksi, että toinen on jotain semmoista ulkopuolista vähän hörhöilyä ja toinen on jotain semmoista kauhean eksplisiittistä tarkkaa mittarointia, että Tämä koskee laajemmin erilaisia, miten me yhdistetään yhteiskuntatieteitä luonnontieteisiin, vaikka tätä tekoälyn käyttöä. Se on hirveän luonnontiedepainotteista, miten sitä pitäisi hyödyntää muullakin kuin jollakin pikkaisen lapsellisella chat-gpt-jutulla yhteiskuntatieteellisen ymmärryksen lisäämisessä. Nämä kaikki liittyvät tuohon samaan. lähtökohtaan.
SPEAKER_01 [00:25:16]: Näköjään me tarvitaan koko ajan vaan ymmärtää syvemmin ja syvemmin, että miksi sivistys on niin tärkeä osa tätä kokonaisturvallisuustyötä, jotta pärjätään tässä. Jos mennään tänne ihmisen tasolle ihan, että kun ei tämä nyt tämä järjestelmä, että ei tätä ratkaise, kyllähän me ihmiset tämä ratkaistaan ja palaan vielä tuohon käsitteeseen, henkinen kriisinkestävyys, joka on muuten keskeinen osa kokonaisturvallisuusajatteluakin, niin Millä tavalla me sitten lisätään sitä henkistä kriisinkestävyyttä? Ihan me ihmiset.
SPEAKER_00 [00:25:50]: Niin sekin on jotenkin tämmöinen meidän malleissa kauhean voimakkaasti. Esimerkiksi just tässä mainitussa kokonaisturvallisuuden mallissa. Näitähän on jaettu ikään kuin näitä eri osia erilaisten hallinnonalojen vastuulle ja siellä on sitten ollut selkeästi, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan vastuulla on jotenkin henkisen kriisinkestävyyden paimentaminen. Tämä toki on tärkeää, että vastuuta tällaisessa hallinnollisessa mielessä on, mutta se vähän hämärtää sitä, että meidän kaikkien elämähän perustuu henkiseen kriisinkestävyyteen siihen, miten me jaksetaan, osataan ja miten me ymmärretään erilaisten asioiden arvo, miten me jaetaan sitä arvopohjaa ja ymmärretään toistemme lähestymistapoja asioihin, että tämä pitäisi ottaa hyvin paljon enemmän tämmöiseen, vähän jotenkin tuoda tämmöiseen arkisemmalle tasolle, että se on myös kaikkien meidän asia.
SPEAKER_01 [00:27:04]: Silloin me päästään siihen, kun emme voi sälyttää sinne valtiovallalle tällaisia vastuita, niin itse asiassa kunnat ovat aika tärkeässä roolissa. Kunnat tarjoavat meille koulutuspalveluja, kulttuuripalveluja, liikuntapalveluja. Se ei ole mikään arjen turvallisuutta, että me viihdytään täällä omassa asuinympäristössämme.
SPEAKER_00 [00:27:28]: Niin tavallaan, mitä aikaisemminkin tuossa sanoin, niin juuri tämä paikallistaso on se, missä me eletään ja vaikutetaan ja ymmärretään sitä meidän lähiympäristöä ja sitten ymmärretään sen kautta myös laajempaa ja globaaliakin tasoa asioissa. Opitaan asioita ja saadaan osaamisia ja ollaan sitten vuorovaikutuksessa. Eletään sitä elämäämme. Että ihan oikeaan suuntaan ajattelet.
SPEAKER_01 [00:28:02]: Käykö tässä niin, että seuraavissa kunnallisvaaleissa meillä onkin isona teemana kokonaisturvallisuus ensimmäistä kertaa? Mitäpä ennustat? No hurraa!
SPEAKER_00 [00:28:13]: Mutta kyllä toivon sillä tavalla, että saadaan muun muassa meidän podcast-sarjan kautta tuotua näitä näkökulmia, jotka auttaisi näitä pohdintoja, mitä hyödyllistä tämä käsite tuo, miten se auttaa meitä ymmärtämään arjen turvallisuuksia ja sitä, millä tavalla meidän pitäisi myöskin vaikuttaa siihen omaan ja paikallisyhteisöön ja alueen ja laajempien ympyröiden elämään.
SPEAKER_01 [00:28:53]: Tuossahan oli hirveän hyvä peruste tälle podcast-sarjalle. Tämähän on pakko tehdä siis. Nythän tämä näköjään alkoikin.
SPEAKER_00 [00:28:59]: No niin, niin tämän jälkeenhän sitten ei hätiä mitiä. Eli meidän sarjamme jatkuu myös erilaisten asiantuntijavieraiden kanssa.
SPEAKER_01 [00:29:14]: Hienoa, kiitos Harri. Tämä on muuten ilo lähteä tekemään porukalla.
SPEAKER_00 [00:29:17]: Kiitos Jyri, palataan. 30 minuuttia. Joo.
[äänite päättyy]