SPEAKER_01 [00:00:00]: Kyllä.

SPEAKER_00 [00:00:04]: Terve Heikki.

SPEAKER_01 [00:00:06]: Terve terve.

SPEAKER_00 [00:00:08]: Sä oot täällä meidän podcastissa tänään puhumassa aluekehittämisestä. Oot alan ammattilainen.

SPEAKER_01 [00:00:17]: Joo, pitää ne paikkansa. Ajatus oli, että voitaisiin puhua aluekehittämisen ja kokonaisturvallisuuden suhteesta. Ainakin itse näen tämän kysymyksen tärkeänä ja myös sillä tavalla, että sitä ei ehkä nykykeskustelussa ymmärretä aivan oikein.

SPEAKER_00 [00:00:39]: Niin, ei kuulosta miltään kauhean helpolta kokonaisuudelta. Miten lähestyt tätä asiaa itse?

SPEAKER_01 [00:00:49]: Oikeastaan sen kautta, että jos ajatellaan, että tämä kokonaisturvallisuuden lähestymistapa on aika suomalainen keksintö tietyllä tapaa. Siihen on tässä maassa kiinnitetty paljon huomiota ja nähty myös vaivaa tällaisen järjestelmän rakentamiseksi. Näen sen oikeastaan sillä tavalla, että tämä ajattelutapa perustuu suomalaisen yhteiskunnan tietynlaiseen suuntautumiseen ja oikeastaan myös tähän turvallisuuskysymykseen, silleen kuin se pitkässä saatossa on Suomessa tunnistettu.

SPEAKER_00 [00:01:27]: Miten tavallaan turvallisuus itsessään ja sitten kokonaisturvallisuus, ne on vähän eri asioita, tai ainakin meillä nyt on kaksi eri käsitettä. Miten näet sitten kokonaisturvallisuuden tämmöisenä käsitteenä itsessään?

SPEAKER_01 [00:01:47]: Niin, kokonaisturvallisuus minun ymmärtääkseni koskee koko yhteiskuntaa, ja se koskee… erilaisia siihen kohdistuvia uhkia tai poikkeusoloja, riippumatta siitä, mistä ne johtuu tai mistä niissä on kysymys. Ja tavallaan kyse on yhteiskunnan valmiuksista toimia niiden suhteen. Osittain myös siitä, että miten niihin osataan varautua, minkälaiset toimintavalmiudet on silloin, kun asiat eivät mene totutulla tai oletetulla tavalla. En tiedä, sinä tunnet tämän kokonaisturvallisuuden käsitteen toisin kuin minä erittäin hyvin, niin ehkä voisit hieman antaa palautettakin, että mitä tässä vielä tulisi ottaa huomioon.

SPEAKER_00 [00:02:38]: Niin, ehkä itse ajattelen juuri niin, että tavallaan kokonaisturvallisuus on hyödyllinen käsite nyt siinä, kun tämä meidän yhteiskunta on mennyt tämmöiseksi aika monimutkaiseksi, jolloin tavallaan ne erilaiset häiriöt ja ikään kuin uhkat tulee monenlaisista muista suunnista, kun ehkä perinteisesti on totuttu ajattelemaan, miten meidän turvallisuusviranomaistoiminta esimerkiksi on organisoitu, että sen takia se olisi tämmöinen hyödyllinen uusi käsite otettavaksi vähän enemmänkin käyttöön.

SPEAKER_01 [00:03:11]: Kyllä, uhkat ovat monikanavaisia. Mutta mitä minä tällainen aluekehityksen ja kokonaisturvallisuuden suhteella oikeastaan haen, on se, että joskus aikaisemmin liittyen oman aikansa tilanteeseen ja uhkakuviin, nimenomaan turvallisuusajattelu perusteli tällaista eheytykseen tähtäävää politiikkaa Suomessa. Tarkoitan nyt lähinnä toisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta yhteiskunnallista kehitystä, ja voi sanoa, että sinä aikakautena suomalainen yhteiskunta rakennettiin sillä tavalla, minkälaisena me sen tunnemme, hyvin monia eri keinoja käyttäen. Mutta taustalla oli kuitenkin hyvin vahvasti turvallisuushuoli, ja siihen pyrittiin vastaamaan huolehtimalla yhteiskunnan eheydestä.

SPEAKER_00 [00:04:17]: Tarkoitatko silloin sitä, kun ajattelen niin sanotusti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamistaan?

SPEAKER_01 [00:04:24]: Kyllä, tai hyvinvointivaltioksi sitä omana aikanaan kutsuttiin, mutta juuri tämän prosessin taustoja. Jos nyt sitä ajatellaan, että minkälaisiin haasteisiin sillä pyrittiin omana aikanaan vastaamaan, oli tietysti ensinnäkin ulkoinen uhka. joka tuli meille varsin tutusta suunnasta. Se kohdistui valtioon ja se osittain toimi yhteiskunnan kautta. Eli sitä kautta syntyi kysymys tavallaan Suomen alueitten ja myös kansalaisten kuulumisesta tähän yhteiskuntaan ja heidän suhteestaan valtioon. Ja toisaalta, jos ajatellaan nyt hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen tähtäävää työtä, sen lähtökohta oli myös köyhyydessä ja alikehittyneisyydessä. Tässä tullaan meille hyvin tuttuun aiheeseen, nykypäivänäkin tuttuun aiheeseen, kuten erilaiset kansainväliset vertailut. Viimeistään 1950-luvulla Suomessakin herättiin ajattelemaan sitä, että verrattuna eurooppalaisiin maihin, teollisuusmaihin, Suomi oli monella mittarilla hyvin huonossa tilanteessa, vaikkapa nyt kansanterveyttä ajatellen. Tähän liittyvät yhteiskunnalliset järjestelyt olivat hyvin kehittymättömiä. Ja siinä on myös tämä aspekti. Eli jos ajatellaan nyt valtion kohdistuvat ulkoiset ohat, sitten tämä sisäisen kohesion haaste ja sitten myös ihan tämmöiset käytännölliset huolet, jotka nimenomaan kun ruvetaan vertaamaan Suomea joihinkin muihin maihin, niin osoittivat sen tietyn kehittymättömyyden ja huonon tilanteen.

SPEAKER_00 [00:06:25]: Nyt jos sillain Itse mietin, niin eikö sieltä 50-luvullahan synty kaiketi neuvolajärjestelmä. Sieltä periytyy ymmärtääkseni myös esimerkiksi meidän kansanterveydellinen eläintautien torjunnan systeemi alkoi kehittyä, jotka tavallaan tänä päivänä näen, että ovat merkittäviä pohjia sille, mitä itse näen kokonaisturvallisuuden käsitteen kattavan.

SPEAKER_01 [00:06:59]: Juuri tämän kaltaisiin asioihin alettiin kiinnittää huomiota. Ja todellakin tätä kehitystä tapahtui hyvin monella alalla. Mutta jos nyt ajatellaan tätä aluepolitiikkaa, mitä sillä haettiin, niin ei voitu pitää itsestään selvänä, että eri alueet kiinnittyivät esimerkiksi valtion samalla tavalla. Ja toinen on sitten tietysti erilaisten alueiden väliset suhteet. Voi puhua tämmöisestä ydinalueen ja periferian suhteesta. Ja siitä, että miten, millä tavalla se muodostuu, minkälainen se on, niin sillä on hyvinkin paljon merkitystä yhteiskunnallisen kohesion kannalta.

[00:07:41]: Ja

SPEAKER_01 [00:07:45]: Oikeastaan tässä on 1950-luvulta siitä tilanteesta kummunneet eheytyksen politiikan lähtökohdat. Eli niillä haettiin tosiaan sekä sosiaalista eheyttä, että alueiden välistä eheytymistä, sekä alueiden vahvempia suhteita toisiinsa, että suhdetta valtioon. Ja niillä tavoiteltiin omana aikanaan jo hyvin vahvasti talouskasvua. Eli tämä kansainvälisen kilpailukyvyn ajatus on ollut tässä. Ja siis suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa oikeastaan aina läsnä.

SPEAKER_00 [00:08:24]: Miten kun sanot, että näin tämmöinen kehitys tapahtui, Kuka sitä teki? Mistä se syntyi? Oliko silloin olemassa kansallinen konsensus, että tällä tavalla asioita tehdään? Miten se eteni?

SPEAKER_01 [00:08:42]: Luulen, että poliittisesti Suomi on näyttänyt silloin hyvin erilaiselta. Oikeastaan tästä saattaa olla monella hieman vääriäkin mielikuvia, mutta kyllähän nämä kaikki on tapahtunut. Hyvinkin kovassa poliittisessa kamppailussa ei näistä asioista koskaan ole vallinnut mitään yksimielisyyttä. Mutta tämän kaltaisen politiikan taakse on omana aikanaan pystytty saamaan hyvin vahvat koalitiot, jotka ovat näitä kyenneet ajaamaan. Ja nimenomaan kun tässä ottaa huomioon, että minkälaisia asioita pyrittiin yhdistämään. Ensinnäkin alueiden kehittyminen, toisaalta sitten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja talouskasvu. niin tässä on sellainen kolme asiaa, että niiden ympärille pystyy rakentamaan niin sanotusti poliittisia kompromisseja, jotka käy hyvin erilaisille politiikan osapuolille. Ja luultavasti tämmöisen aikaansaaminen sen poliittisen kamppailun kautta sitten teki tietynlaisen kehityksen mahdolliseksi. Tänä päivänä tämä asetelma näyttää poliittisesti aika erilaiselta, Ja erityisesti nyt kun on tultu, niin koko ajan näyttää vaikeammalta saada tämmöisiä laajasti hyväksyttäviä poliittisia linjauksia aikaiseksi. Tarkoitan nyt hallituskausien välillä ja Ja suurimpien puolueiden kesken. Eli löytyisi semmoinen yhteinen suunta, johon mennä. Vaikka niitä erimielisyyksiä aina on ja niitä demokratiassa kuuluu olla ja niitä tulee pystyä julkisesti käsittelemään. Mutta semmoisen eteenpäin vievän suunnan löytäminen, niin siinä tuntuu tänä päivänä olevan aivan erityisiä haasteita.

SPEAKER_00 [00:10:39]: Niin, eli maailmahan näytti silloin aikoinaan erilaiselti siinäkin mielessä, että alueillahan asui enemmän ihmisiä, eli tavallaan ajattelisin niin, että siellä on ollut erilaisia vahvoja toimijoita ja vaikuttajia ja ikään kuin tahtotila selkeästi. Onko tämä mennyt vähän sillä tavalla, nythän sitten Kehitys on keskittänyt väestöä etelään kasvukeskuksiin. Miten se vaikuttaa tähän politiikan kokonaiskuvaan tältä kannalta?

SPEAKER_01 [00:11:21]: Tämä on aivan totta, mitä sanot. Myös yhteiskunta oli huomattavan erilainen. Suomi oli pitkään hyvin maaseutuvaltainen maa, joka oli vain vähäisessä määrin kaupungistunut. Ja tämä huoli tästä kaupungistumisesta ja sen vertailu eri maihin on kuitenkin aika tämmöinen pitkään suomalaisessa keskustelussa elänyt teema, jota käytetään edelleen oikeastaan tänä päivänä siihen, että eihän me vieläkään olla kovin kaupungistuneita. Ja oikeastaan sitä käytetään siihen, että kaupungistumisesta ei saisi Tai ei olisi sopivaa tuoda esille tämmöisiä kielteisiä puolia. Mutta tähän liittyy tosiaankin se, että maatalousvaltaisessa maassa ikärakenne, väestön sijoittuminen, kaikki tämmöinen oli hyvin erilaisia kuin mitä nykyään. Mutta on varsin helppo tunnistaa, että aluepolitiikka ja se, että miten eri alueet kehittyvät sekä väestöllisesti että taloudellisesti, niin niillä kuitenkin on kytkös toisiinsa. Mutta minkä takia lähdin tuolta neinkin kaukaa kuvaamaan sitä, että mitkä aluepolitiikan ja hyvinvointivaltion rakentamisen tämmöiset lähtökohdat olivat johtuu siitä, että tästä sekä hyvinvointivaltiosta että aluepolitiikasta puhutaan mielestäni usein melko harhaanjohtavalla tavalla. Ikään kuin ne olisivat jonkinnäköinen vastakohta talouskasvupyrkimyksille tai kilpailukykypyrkimyksille. Ja näin ei minun nähdäkseni missään vaiheessa ole ollut. Mutta mikä sitten Suomessa on vaikuttanut sekä aluepolitiikan, aluekehityksen ja tähän muutenkin yhteiskunnan muutokseen on se, että tietynlaiset valtion toiminnan painopisteet tai tämmöiset julkisessa keskustelussa tunnistetut huolenaiheet, ne ovat muuttuneet tai niiden keskinäinen painoarvo on muuttunut. Ja yksi tämmöinen merkittävä Murrosaika oli tuo 1990-luku, jolloin tämä kilpailukyky ja siihen tähtääminen, siitä tuli tämmöinen poliittisen tavoitteen asettelun aika kiistaton viitekohde. Eli ykköshuolen aihe, jonka johdolla on sitten menty pitkälti tähän päivään. Ja se taas on tarkoittanut hyvin erilaisia politiikan sisältöjä. Tässä keskustelussa, kilpailukyvyn kautta käydyssä keskustelussa, aluepolitiikka monesti on pyritty asemoimaan tämmöiseksi vanhanaikaiseksi toiminnaksi, joka suuntaa julkisia varoja tämmöisille heikoille alueille ja sitten jos tätä oikein vastustetaan, niin silloin esitetään syytös, että niitä julkisia varoja tuhlataan näille heikoille alueille, jotka jotka eivät tällaisilla varoilla voi miksikään kehittyä. Eli tässä on hyvin vahvoja olettamuksia näissä keskusteluissa aina mukana. Ja tämä on tämmöinen aluepolitiikkaa koskeva oikeastaan harhakuva siinä mielessä, että minun näkökulmastani Kukin valtio tekee aina jonkinlaista aluepolitiikkaa. Jokainen hallitus tekee jonkinlaista aluepolitiikkaa, vaikka se ei sitä sillä nimellä kutsuisikaan. Ja kyllähän tämän kilpailukyvyn nimissä on tehty hyvin vahvasti keskittävää aluepolitiikkaa, joka on vaikuttanut siihen, että millä tavalla Suomen eri alueet ovat kehittyneet. Ja tällä esimerkiksi on hyvin vahvasti etuoikeutettu suurimpia kaupunkiseutuja ja eteläistä ja läntistä Suomea. Eli tätä nykyistä tilannetta luonnehtii aluekehityserojen kasvu.

SPEAKER_00 [00:15:32]: No nyt sitten mehän ajatellaan, tässä meillä on tämä kokonaisturvallisuuden klusterityö täällä Itä-Suomessa käynnistetty ja me ajatellaan, että ikään kuin elinvoimaedellytyksiin vaikuttaminen on keskeinen tekijä siinä, että tämmöinen kokonaisturvallisuuden kokonaiskuva muodostuu paremmaksi. Miten sä luonnehtisit näitä elinvoimatoiminnan merkitystä tässä?

SPEAKER_01 [00:16:07]: Elinkeinotoiminta on hyvin oleellista. myös kokonaisturvallisuuden kannalta ihan siitä syystä, että jos alue on taloudellisesti heikko, jos se on ikään kuin tällaisessa kielteisen kehityksen kierteessä, niin se tarkoittaa myös monenlaisten turvallisuuden kannalta kielteisten ilmiöiden lisääntymistä. Se riippuu tietysti paljon siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsellaan. Mutta heikosti kehittyneet alueet, tavallaan kiinnittyvät valtioon heikosti. Monenlaiset asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan, niin kuin esimerkiksi kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja sen instituutioihin, mikä on tässä kokonaisturvallisuusajattelussa kuitenkin hyvin keskeinen asia. Eli tavallaan, jos alueella muodostuu näkemys, jos kansalaiset alkavat ajatella, että heidän tarpeistaan tarpeestaan ei piitata, niin sillä on hyvin kielteisiä vaikutuksia ja tämä esimerkiksi ruokkii poliittista polarisaatiota, mikä on länsimaissa demokratioissa tänä päivänä hyvin laajalle levinnyt ongelma.

SPEAKER_00 [00:17:29]: Eli jotenkin pitäisi selkeämmin nähdä se, että se valtio muodostuu niistä alueista, eli ne olisi se ikään kuin kasvun ja hyvinvoinnin elementti?

SPEAKER_01 [00:17:45]: Kyllä. Valtio oikeastaan väistämättä muodostuu alueista. Alueista ja väestöstä, jos ihan näitä perustekijöitä miettii. Mutta kyllä näin juuri on. Oikeastaan sitten tämän elinkeinopolitiikan kannalta on tärkeää sillä, että jos tämmöisestä kilpailukykynäkökulmasta tarkastellaan asioita silleen, että missä esimerkiksi julkiset varat tuottavat parhaiten, niin se johtaa tämmöiseen aluepolitiikkaan, jossa ikään kuin valikoidaan voittajia. Eli ainoastaan sinne kannattaa suunnata julkisia varoja missä talous pyörii hyvin ja ikään kuin kaikki menestyksen edellytykset ovat jo olemassa. Mutta tästä muodostuu se ongelma, että sitten ne alueet, joita ei valikoida voittajiin, heidät tavallaan valikoidaan häviäjiin. Ja silloin oikeastaan se talousdinaamiikka, jos se lähtee menemään huonoon suuntaan, tuottaa näitä huonon kehityksen kierteitä, mistä aikaisemmin oli jo puhe. Ja kansantalouden kannalta, sikäli kun siitä nyt tänä aikana voi vielä puhua tällä käsitteellä, se joka tapauksessa tarkoittaa, että nämä alueet eivät myöskään pysty myönteisesti tekemään osuuttaan tässä laajemmassa kokonaisuudessa. Tavallaan niiden resurssit jäävät vajaasti hyödynnetyksi. Niiden vahvuudet jäävät käyttämättä.

SPEAKER_00 [00:19:22]: Onko tässä sitten, kun olet käyttänyt tätä kohesion käsitettä, niin onko se sellainen elementti tai tavoite, joka sitten edistäisi sitä, että alueet saavat yhteisesti tasapuolisemmin vahvuutta

SPEAKER_01 [00:19:45]: Tämä on sen kohesion ydinajatus oikeastaan. Siinä on kyse siitä, että miten eri alueiden suhteet ovat järjestäytyneet. Ja yhtäältä kohesiota voi ajatella, jos sitä ajatellaan valtion kannalta, niin kyse on valtion ja alueiden välistä suhteista, mutta ihan yhtä lailla merkityksellinen on se, että minkälaisissa suhteissa alueet ovat toisiinsa. Ja oikeastaan tämän kilpailupainotuksen tai kilpailukykypainotuksen yksi ongelma on se, että kun valtio organisoi näiden alueiden välisiä suhteita, siinä on luotu tämmöistä kilpailuasetelmaa, joka osittain sitten vaikuttaa tähän kohesioon hyvinkin kielteisesti. Eli tavallaan jos alueet näkevät, tai tietysti alueesta puhuttaessa on mahdollista erotella, että puhutaanko hallintoviranomaisista tai alueella toimivista yrityksistä tai kansalaisista, ja nämä varmasti näkevät asian hyvin eri tavalla. Mutta jos esimerkiksi hallinnollisesti päädytään tilanteeseen, jossa alueet ovat ikään kuin jatkuvassa resurssikamppailussa keskenään, niin se ei tätä kohesiota mitenkään edistä. Kohesio on monitahoinen, eli Siinä on osittain juuri näistä sosiaalisesta ja alueellisesta kohesiosta kysymys. Eli millä tavalla nämä alueet ja niillä elävät ihmiset, niillä toimivat yritykset kiinnittyvät tähän laajempaan kokonaisuuteen. Ja tähänhän sitten EU-kohesiopolitiikka tähtää, jotta Euroopassa alueiden väliset kehityserot tasoittuisivat, ja tavallaan alueiden väliset suhteet kehittyisivät myönteiseen suuntaan. Sitä varten on ollut hyvin pitkäjänteinen politiikka, ja tietysti sitä varten myös osoitettu näitä varoja.

SPEAKER_00 [00:21:46]: Nythän Suomi on ollut EU-jäsen sieltä 95 vuodesta, ja ollaan harjoitettu, ollaan oltu mukana EU-kohesiopolitiikan toteuttamisessa. Miten nyt syntyy sellainen vaikutelma, että että ne tulokset eivät ole nyt olleet sitten ihan sitä kohesiota lisääviä?

SPEAKER_01 [00:22:12]: Jos nyt EU-ta ajatellaan, se on hyvin laaja kokonaisuus. Siellä on monenlaisia aloitteita, monenlaisia politiikkoja meneillään samanaikaisesti. Ja monesti… Kaikki tämmöiset politiikat eivät toimi samansuuntaisesti. Minä ehkä kiinnittäisin tässä kohesiopolitiikassa, tai miten se on Suomessa toteutunut, siis EUn kohesiopolitiikka, huomiota siihen, että minkälaisessa suhteessa se on ollut valtioharjoittama aluepolitiikka. Eli yhtäältä meillä on tämmöiset EUsta tulevat tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi asetetut välineet. Meillä on kansalliset ratkaisut siitä, että miten näitä Näitä resursseja käytetään ja näin poispäin, mutta joka tapauksessa tämä oikeastaan se, että jos julkisten varojen käytön kokonaisuutta katsellaan, niin se mitä Suomen valtio on tehnyt tänään samana aikana, niin sillä on vielä suurempi merkitys kuin mitä tämmöisellä yhdellä EU-politiikkasektorilla itsessään. Eli nämä asiat täytyy asettaa Ja siinä voi myös kysyä, että onko sitten Suomen kansalliset linjaukset tukeneet tätä EU-kohesio-politiikkaa omalta osaltaan vai ovatko ne kenties vieneet sitten johonkin muuhun suuntaan.

SPEAKER_00 [00:23:40]: No nyt sitten jos ajatellaan, että tämä kohesioon lisääminen, niin kuin tuossa aikaisemmin kuvasit, niin olisi keskeistä tämän kokonaisturvallisuuden kohesioon. edistämisessä ja kehittämisessä tällä esimerkiksi Suomen alueella, niin mitä sitten pitäisi tästä nyt tulevaisuuteen tehdä vähän paremmin, että näin tapahtuisi? Miten Suomessa ikään kuin kohesiopolitiikkaa pitäisi tehdä?

SPEAKER_01 [00:24:21]: Tässä on nyt hyvin oleellisia asioita koettu viime vuosina. Eli tavallaan olemme huomanneet, että maailmassa tapahtuu hyvinkin isoja ja yllättäviä muutoksia. Toisaalta tietyt muutokset ovat olleet pitkän aikaa jo nähtävissä, mutta meidän käsityksemme tästä toimintaympäristöstä on muuttunut aika selvästi. Se vaikuttaa myös siihen, että minkälaisia huolenaiheita politiikassa, minkälaisia ongelmia meillä on ratkaistavinamme, miten me kuvittelemme asioiden tulevaisuudessa kehittyvän. Olen tässä nostanut esille sen, että tästä nimenomaan kansainvälistä kilpailukyvystä, joka tarkoitti oman aikanaan menestystä kansainvälisessä taloudessa, niin tämän Tavoitteen ensisijaisuus on jossain määrin kyseenalaistumassa ihan siitä syystä, että agendalla on nyt paljon muitakin huolenaiheita. Esimerkiksi ilmastopolitiikkaa täytyy tehdä sillä tavoin, että vältetään kaikkein huonommat mahdolliset tulevaisuudet. Se on yksi välttämättömyys. Sitten paljon selkeämmin havaittavissa olevia ja nopeammin vaikuttavia asioita on myös tapahtunut, kuten sota Euroopassa. Sieltä tulee koko ajan ongelmia, joihin pitää pystyä jotenkin vastaamaan. Nämä ongelmat, joiden kanssa tällä hetkellä painitaan, niin ne kyseenalaistavat ainakin sen, että onko se taloudellinen kilpailukyky ainoa huolenaihe, johon tulee keskittyä ja jonka mukaan erilaisia valintoja pitää tehdä. Vai miten näihin muihin ongelmiin sitten puututaan? Ja ovatko nämä tavoitteet linjassa keskenään vai tuleeko sieltä kenties tämmöisiä toistensa kanssa ristiriitaisia vaatimuksia. Ja minä ainakin näen sillä tavalla, että monet tämmöiseen kilpailukykypolitiikkaan liittyvät olettamukset, niin kuin esimerkiksi se, että kannattaa Kannattaa keskittää, erikoistua, rakentaa vahvoja keskuksia, jotka ovat mahdollisimman kilpailukykyisiä kansainvälisessä taloudessa tai jollakin sen sektorilla. Oikeastaan tästä turvallisuusnäkökulmasta ajatellen tämä ei välttämättä ole se voittava strategia. Koska turvallisuus tarkoittaa, että joudutaan toimimaan erilaisten epävarmuuksien kanssa. Ja tätä ajatusta vasten on melko huono ajatus niin sanotusti sijoittaa kaikkia munia samaan koriin, koska silloin luodaan tietynlaisia haavoittuvaisuuksia. Samoin pitää vähän eri tavalla pystyä huolehtimaan nimenomaan näistä, no mitä nyt aikaisemmin puhuttiin, kohesion alla. Tavallaan siitä, että eri alueet ovat kiinni tässä kokonaisuudessa, että niiden tarpeista huolehditaan. Tämähän ei välttämättä ole millään tavalla tämän kilpailukykypolitiikan vastakohta, koska se kilpailukyky voi muuttuvissa olosuhteissa myöskin muodostua erilaisista asioista eri tavalla kuin on joissakin toisissa olosuhteissa totuttu ajattelemaan.

SPEAKER_00 [00:28:04]: Eli toisin sanoen, jos haavoittuvuudet lisääntyvät esimerkiksi tämmöisen vahvan keskittämisen myötä, niin silloin se kilpailukyky voi sitten kokea järkytyksen, kun tuleekin äkillinen kriisi siihen toimintaympäristöön.

SPEAKER_01 [00:28:19]: Kyllä. Ja tähän liittyy sitten esimerkiksi, kun ajatellaan erilaisia talouden toimialoja, niiden suhteellisen aseman arvottaminen tai hahmottaminen. Ja tämä liittyy nimenomaan siihen erikoistumiseen, eli Jos ajatellaan talouskehitystä ja siihen kohdistuneita odotuksia, niin kyllähän tämä tietotalous on ollut semmoinen, minkä on katsottu vahvasti näyttävän suuntaa tulevaisuuteen. Sen rinnalla meillä koko ajan on ollut Suomessa erittäin vahva perinteinen teollisuus, joka on oikeastaan kuitenkin muodostanut sen talouden selkärangaa. Mutta tämän lisäksi meillä on ollut tätä omaa alkutuotantoa, ja sehän on sitten ollut tässä kansainvälisen kilpailutalouden globalisaation aikana oikeastaan jatkuvan kritiikin kohteena sen alhaisen tuottavuuden vuoksi, ja se on nähty monesti sitten vanhanaikaisena tai sellaisena, jota ei ainakaan julkisin varoin tulisi tukea ja näin poispäin. Mutta nyt tällaisissa muuttuvissa olosuhteissa, kun asiaa tarkastellaan, meidän oman turvallisuuden kautta tai kokonaisturvallisuuden kautta, niin silloin käykin ilmi, että emme voi kaikessa luottaa siihen, että maailman markkinat aina toimivat hyvin tai että kaikki, mitä me tarvitsemme myös aineellisessa mielessä, olisi sieltä saatavilla. Ja se taas tarkoittaa sitä, että tämmöinen aidosti monipuolinen talous, jossa pystymme tietystä aineellisesta tarpeesta tarvittaessa huolehtimaan Itse. Se on selkeä vahvuus, eikä suinkaan ongelma tai merkkitalouden kehittymättömyydestä.

SPEAKER_00 [00:30:03]: Tämähän nyt sitten täällä kun olemme Pohjois-Savossa, niin selkeästi näkyy siinä, että tämä aluehan on nimenomaan karjatalouden tuotannon näkökulmasta yksi avainalueita Suomessa.

SPEAKER_01 [00:30:21]: Kyllä, näin on. Ja oikeastaan jos Pohjois-Savon aluetaloutta käyttää esimerkkinä, niin tämähän on esimerkki siitä, että tämä on hyvin monipuolinen. Esimerkiksi koronavuosien aikana tämä näkyi näissä aluetalouden luvuissa sillä tavalla, että Pohjois-Savossa tämä talouskehitys notkahti huomattavasti vähemmän kuin mitä kansallisesti. Se oikeastaan perustui ensinnäkin talouden monialaisuuteen ja toisaalta siihen, että palvelualat olivat suhteellisesti vähäisemmässä asemassa Pohjois-Savossa kuin joillakin muilla alueilla. Eli tämän tyyppisiä etuja tästä monipuolisesta taloudesta sitten on. kun tullaan tämmöisiin yllättäviin tilanteisiin. Mutta on totta, Pohjois-Savon on vahvaa karjatalouden aluetta, ja se kytkeytyy sitten elintarviketuotantoon hyvin vahvasti. Eli meillä on sieltä alkutuotannosta lähteviä arvoketjuja, jotka sitten johtavat jalostukseen ja tämmöiseen varsin menestyksekkääseen teollisuuteen omalla alalla.

SPEAKER_00 [00:31:41]: Ja ovat myöskin merkityksellisiä kansallisen varautumisen kannalta, jos ajatellaan ruokaturvaa.

SPEAKER_01 [00:31:48]: Kyllä, hyvinkin näin. Ja toisaalta sitten, kun oli puhe siitä, että miten monet asiat ovat muuttumassa, niin se, että tätä aineellista taloutta pitää pystyä uudistamaan nytten hyvin suuressa mittakaavassa. Ja se tarkoittaa sitä, että tämä alueellinen alkutuotanto kytkeytyy teolliseen tuotantoon kenties uusilla tavoilla. Esimerkiksi karjatalous Pohjois-Savossa kytkeytyy energiantuotantoon näiden rakenteilla olevien ja myös suunnitelmissa olevien biokaasulaitosten kautta. Ne osittain vaikuttavat tähän meneillään olevaan energiamurrokseen. Toinen, mikä kytkee alkutuotantoa hieman uudella tavalla, on erilaiset kiertotalouden kehitysmahdollisuudet. Ja kaikissa näissä on se etu, että tämmöiset huoltovarmuuden kannalta merkitykselliset toimitusketjut jossakin määrin alueellistuvat. Eli pystymme tekemään näistä alueellisista raaka-aineista enemmän sekä aineellisessa mielessä että myös sitten, jos ajatellaan ihan lisää arvoa.

SPEAKER_00 [00:33:08]: Joo, eli toisin sanoen Tulisi semmoinen ajatus mieleen, että tämmöisen kokonaisturvallisuuden klusterin, mitä tässä kehitetään Pohjois-Savossa, niin tietyllä tavalla se voisi toimia yhtenä alueena, jossa mallinnetaan tämmöistä, mikä on tämmöinen aluetalouden… kokonaisturvallinen tietyllä tavalla arkkitehtuuri, joka ottaa tätä näitä erilaisia keskinäisriippuvuuksia, alueellisia vahvuuksia hyvällä tavalla huomioon, tavallaan tämmöistä systeemistä kehitystä. Ja tätä voisi sitten ikään kuin laajentaa sitten tätä ajattelua esimerkiksi koko Itä-Suomen alueelle.

SPEAKER_01 [00:33:54]: Kyllä, juuri näin. Eli tämmöisen klusteriajattelun ajattelun kautta, niin tämä kokonaisturvallisuus, ehkä juuri niin kuin sanoit, niin mallintuu hyvin tämän tyyppisellä alueella, jonka elinkeinorakenne on monipuolinen. Eli tavallaan kun sitä tarkastellaan tämän kokonaisturvallisuuden kautta, niin käy vähän uudesta näkökulmasta ilmi se, että mitä kannattaa tehdä, minkälaisiin yhteyksiin kiinnittää huomiota ja näin poispäin. Samoin kokonaisturvallisuuden kehittämisessä Pohjois-Savussa on ajatus, Meillä on hyvin toisiaan tukevaa elinkeinotoimintaa, tutkimus- ja oppilaitoksia ja samoin viranomaistoimintaa tällä alueella. Kun ne saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, niille saadaan vahva toiminta-ajatus tästä kokonaisturvallisuudesta, niin se voi tuottaa erittäin kiinnostavia aluekehitysvaikutuksia, jotka sitten voi toimia toimia mallina muille alueille ja osittain tuottaa kansallisesti tämmöistä esimerkkiä siitä, että miten näissä uusissa olosuhteissa me voimme aluetaloutta organisoida ja siihen kytkeytyviä muita toimintoja.

SPEAKER_00 [00:35:20]: Eli tällä tavalla voidaan ajatella, että Tässä toiminnassa voidaan luoda uutta mallia, joka antaa uutta sisältöä ja näkökulmaa aluekehityksen tarkasteluun ja sen kehittämiseen valtakunnan tasollakin.

SPEAKER_01 [00:35:43]: Kyllä. Ja toisaalta, koska tämä teema ei sinällään rajoitu mitenkään yhteen alueeseen, niin tästä kehittämisnäkökulmasta tämä mahdollistaa sen, että oikeastaan juuri tästä elinkeinopolitiikan näkökulmasta ja kehittämisen näkökulmasta Me pystymme hakemaan niitä kumppaneita eri puolilta Suomea. Sen mukaan, kuka on tämän tyyppisistä asioista kiinnostunut ja kuka kenties on tehnyt jo tämän kannalta relevanttia kehittämistyötä ja näin poispäin. Oikeastaan mitä tässä rakennetaan on sekä alueellisesti että alueiden välillä ja kansallisesti mahdollisimman vahvoja verkostoja niiden kesken, ketkä haluavat toimia tämän kokonaisturvallisuuden suhteen.

SPEAKER_00 [00:36:34]: Eli kysymyksessä ei ole nollasummapeli, vaan yhteistyön rakentaminen.

SPEAKER_01 [00:36:41]: Kyllä. Eli Pohjois-Savossa tämä näkemys on ollut, että meillä on kenties juuri hyvät edellytykset tällä alueella toimia edelläkävijänä kokonaisturvallisuuden kytkemisessä juuri tähän aluekehittämiseen ja sitä kautta sitten Sitten tuoda oma kontribuutio tähän kokonaisturvallisuuden kansalliseen kehittämiseen.

SPEAKER_00 [00:37:11]: Hienoa. Tämä kuulostaa hyvältä tulevaisuuden näkymältä. Tästä jatketaan Pohjois-Savossa, Itä-Suomessa ja kansallisesti töitä. Kiitos paljon Heikki Sirviö, että olit täällä tänään ei hätiä mitiä podcastin vieraana.

SPEAKER_01 [00:37:30]: Kiitos paljon.

[äänite päättyy]

Ei hätiä mitiä! – Kokonaisturvallisuus ja aluekehittäminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *