Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.
Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat -podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen. Minä olen Klaudia Käkelä ja tässä jaksossa käsittelemme hyvin kuumaa ja ajankohtaista aihetta, nimittäin polttoainetta. Maailmassa eivät liiku ihmiset eikä ruoka, mikäli meillä ei ole tarjolla polttoainetta moottoreille, jotka niitä vehkeitä liikuttaa. Polttoaineen hinnannousun myötä ja Ukrainan sodan alettua Suomessa on tänä keväänä puhuttu vielä entistäkin enemmän polttoaineesta ja siitä miten ja mistä me sitä polttoainetta saadaan. Biokaasu, jota voidaan tuottaa vaikka lehmänlannasta tai kotitalouden biojätteistä on yks vaihtoehto jolla me voitais yrittää ratkoa tätä uusiutumattomiin luonnonvaroihin liittyvää haastetta energian suhteen. Studiossa aiheesta ovat kanssani keskustelemassa loistavat asiantuntijat, nimittäin Savonian luonnonvara-alan yritystalouden lehtori Seppo Mönkkönen ja Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija biokiertotalouden saralla – Saija Rasi. Lämpimästi tervetuloa.
Seppo Mönkkönen: Kiitoksia.
Saija Rasi: Kiitos.
Klaudia Käkelä: Tää aihehan on varsinainen termiviidakko. Jos me alotetaan nyt selkeyden vuoksi vaikka siitä, että me käytetään tässä nyt termejä biokaasu ja biometaani. Avaisitko sä Saija vaikka alkuun vähän näitä termejä ja niiden eroja?
Saija Rasi: Joo, biokaasu on siis se, kun orgaaninen aines hajoaa hapettomissa olosuhteissa ja syntyy metaanin ja hiilidioksidin seosta. Siinä on myös jotain muita aineita pienemmissä määrin, mutta pääosin metaania ja hiilidioksidia. Tästä puhutaan biokaasu-termillä. Sitten, jos me halutaan käyttää sitä kaasua liikenteen polttoaineena meidän tarvii poistaa se hiilidioksidi. Käytetään erilaisia puhdistusmenetelmiä, jonka jälkeen se metaanin prosentti nousee yli 95 prosenttiin ja tätä kaasua kutsutaan sit yleensä biometaaniksi.
Seppo Mönkkönen: Joo, tuo se prosessi on. Tietysti se vielä täytyy huomata, että kaikki tämmöset prosessit vaatii investointeja ja laitteita ja teknologiaa, että se ei itsessään tapahdu tämä prosessi. Vaikka biologinen prosessi on sinällään, siihen ei tarvii mitään lisätä, mutta se teknologia on se mitä siihen aika paljon tarvitaan.
Klaudia Käkelä: Viimeisessä hankkeessa jossa ootte työskennellyt, joka on nimeltään Kohti biokaasutuotannon käyttöönottoa lypsykarjatiloilla Pohjois-Savossa 2 tutkittiin sitä miten saadaan suurempia määriä biokaasua jakeluun. Minkä takia lypsykarjatilojen erityisesti sitten kannattaisi tuottaa tätä biokaasua?
Seppo Mönkkönen: Jos mä alotan, niin tietysti se biokaasun tuotanto liittyy siihen, että maatilat on aika energiaintensiivisiä toimijoita ja sillon tää biokaasu liittyy… Ensisijaisesti tutkitaan sitä, et voisko sitä käyttää tilan omaan energiantuotantoon, lämpöön, sähköön. Ja sitten mahdollisesti jalostettuna, kun Saija sano että tehdään siitä biometaania, niin sitä biometaania tietysti voidaan käyttää myöskin maatilan omissa koneissa. Tää se peruslähtökohta on. Toinen kysymys on se myöskin että tiloilla on raaka-ainetta, eli nautojen lanta on hyvä biokaasun semmonen perusraaka-aine. Sen lisäksi siihen todennäköisesti tarvitaan myös joitakin muita biokomponentteja, et siitä se biokaasun tuotanto ois tehokkaampaa. Et tää raaka-aine ja sit se käyttö on ehkä se ydinasia tässä.
Saija Rasi: Ja tässä hankkeessa kun toimitaan erityisesti tässä Pohjois-Savon alueella ja tämä alue on vahvasti maitoaluetta, niin sieltä ehkä kumpuaa se miksi hankkeen nimessä ja hankkeessa katsotaan niitä lypsykarjatiloja, mutta toki ollaan katsottu myös muita maatiloja ja mietitty myös heidän näkökulmasta.
Klaudia Käkelä: Niin. Kannattaako maatilan sitten tuottaa tätä biokaasua omaan käyttöönsä, vai voisko ne mahdollisesti tehdä siitä vielä lisäbisneksen, että ne vois jaella sitä esimerkiks kuluttajille?
Saija Rasi: Tää on se kysymys johon me on tässä hankkeessa nimenomaan yritetty pureutua, eli minkälainen maatila on sellanen minkä kannattaa itse tuottaa. Se tarvii aika suuren energiamäärän mitä siellä maatilalla kulutetaan, ettei sitä tuotettua kaasua mene hukkaan. Erityisesti kesäaikaan siinä on ongelma, että lämpöä ei välttämättä saada hyödynnettyä, jolloin herää kysymys että kannattaisko sitä tuottaa sitten liikennepolttoaineeksi niin ei ois tätä kesä-talviajan vaihtelua siinä energiantarpeessa. Siinä liikennepolttoainepuolella on taas se haaste, että maatilat yleensä on vähän syrjässä ja hankalia sitten liikenteen kannalta olla sitten, et missä ne on ne tankkauspaikat, että onko ne kaukana sieltä pääteistä. Tätä ongelmaa on lähdetty tässä hankkeessa miettimään siltä kannalta, että jos ne maatilat tuottaa, mutta on sitten yksi jakelija joka kerää sen kaasun ja jakelee sen semmosessa liikenteen solmukohdassa. Ja yritetty miettiä, että minkälaisessa tilanteessa maatilan kannattais lähteä tämmöseen yhteisjakeluun mukaan ja minkälaisessa tilanteessa heidän kannattais käyttää itse. Nää on yleensä aika tapauskohtaisia.
Seppo Mönkkönen: Joo, tää tapauskohtaisuus on kyllä tosi tärkee kysymys ja ei voida sanoa kategorisesti että kumpaa kannattaa tehdä. Tää tilan oma käyttö on ollut ehkä tähän mennessä se pääasiallisin minkälaisia laitoksia Suomessa on tehty. Se prosessi on toiminut siellä sillä lailla, että siellä on tuotettu sitä biokaasua, eli siitä ei ole vielä otettu pois sitä hiilidioksidikomponenttia. Sitä biokaasua on sitten johdettu tämmöseen sähkögeneraattoriin, eli moottoriin joka polttaa sitä biokaasua. Ja siitä on sitten tehty sähköä. Tän prosessin haaste on se, että se generaattorin hyötysuhde sille sähkölle on vähän huono, eli karkeasti noin yks kolmasosa sähköä ja kaks kolmasosaa lämpöä. Niinkun Saija just tuossa kuvas, niin sille lämmölle on vähän huonosti kesäaikana käyttöä. Talvella sille voi olla. Maitotiloilla voi olla aika paljonkin lämpimälle käyttövedelle käyttöä maitojärjestelmien pesua varten, mutta se hyötysuhteen heikkous tässä, niin se on tossa CHP-laitoksessa, eli semmosessa jossa sitten generaattorilla tehdään sähköä, niin on… Ei oo paras mahdollinen. Se on muuten aika yleinenkin tapa mitenkä sähköä tehdään tuolla Euroopassa, Keski-Euroopassa, että maakaasusta on tehty sähköä ja nyt siellä ollaan aika isoissa ongelmissa kun Venäläisen kaasun saatavuus ja poliittiset kysymykset siihen liittyy, niin se näkyy sit tuolla Euroopassakin. Suomessa sitä kaasusta sähkön tekemistä ei niin paljoo oo.
Klaudia Käkelä: Väännän vielä rautalangasta kaltaiselleni ihmiselle jotka ei ihan hahmota ehkä tätä koko prosessia, kun ei oo tietysti alan ihminen. Väännän vielä rautalangasta, sä puhuit tästä generaattorista ja että lämpöä menee hukkaan, niin siinä on siis se ajatus, että kun se ruksuttaa se generaattori, tuottaa sitä biokaasua, niin sitten siinä sivussa se lämpenee se generattori. Eikö vaan näin?
Seppo Mönkkönen: Niin, tai niin että generaattoria pyörittää tämmönen moottori joka käyttää biokaasua ja se generaattori muodostaa sähköä. Ja siitä tosiaankin tulee hukkalämpöä. Siitä tulee sitä. Siitä toki suoraa kaasuakin voidaan polttaa erillisessä kaasukattilassa, mutta se tavallaan se moottorin hyötysuhde, siitä niin pieni prosentti tavallaan muuttuu sähköks, et se on se haaste siinä. Ja sillon jos sillä ei sillä lämmöllä oo käyttöä, niinkun yleensä kesällä ei oo, niin se hyötysuhde heikkenee. Tää on se perusasia, eli se biokaasu, se puhdistamaton biometaani voidaan ajaa tosiaan moottoriin ja se tekee generaattoreiden avulla sähköä. Nää prosessit on tosi, pitää hahmottaa että mitä missäkin käytetään. Sit kun puhutaan liikennepuolella, niin tosiaankin siellä puhutaan sitten biometaanista ja se on sitten tästä biokaasusta puhdistettua ainetta. Sitä voidaan käyttää vaikka rekoissa, henkilöautoissa, traktoreissa tai missä tahansa.
Klaudia Käkelä: Tämähän kuulostaa nyt erinomaiselta, koska jokainen joka varsinkin täällä Pohjois-Savossa asuu tai on liikkunut, tietää että täällä on lypsykarjatiloja vähän siellä sun täällä, niin mehän voidaan nyt tällä ratkaista koko Suomen energiaongelma luonnollisestikin, vai onko se ihan niin helppoa. Millaisia haasteita tähän liittyy, että näitä lypsykarjatiloja nyt saataisiin tuottamaan meille kaikille sitä biokaasua?
Saija Rasi: No, ensinnäkin täytyy muistuttaa että me ei kaikkea energiaa mitä Suomessa käytetään pystytä korvaamaan biokaasulla, vaikka ihan joka ikinen orgaaninen aines otettais käyttöön. Se ei ole kestävää, eikä taloudellista. Mutta yksi osa ratkaisua biokaasu on, yhdessä muiden uusiutuvien kanssa. Se miten niitä saatais sitten enempi liikkeelle on yhteistyö. Tarvitaan todella paljon yhteistyötä erilaisten yritysten kanssa ja sen koko ketjussa toimivien yritysten kanssa, että ne maatilat ei jää sen ison investoinnin kanssa yksin.
Seppo Mönkkönen: No joo, sä hyvin sanoit, että niitä tiloja on tosiaankin ympäri ämpäri, niin sepä siinä onkin tosiaan se haaste, että se kaasun tuotanto onkin siellä tiloilla ja kaikki ymmärtää että kaasu, mikä olomuoto on, niin sehän on harvaa perustilassaan. Jotta sitä voidaan logistisesti siirtää ja varastoida, niin se vaatii sen puhdistusprosessin, mut se vaatii myöskin sitä et se paineistetaan, eli pistetään jonkinnäköiseen painepulloon, isompiin tai pienempiin. Ja se onkin sitten oma juttunsa, logistinen juttu, että miten sitä kaasua A varastoidaan, B miten sitä siirretään paikasta A paikkaan B. Että semmoset kaasu… Esimerkiks semmosilla rekoilla siirrettävät kaasukontit, niin ne on aika kalliita systeemejä ja sitten toisaalta se puhdistaminen ja paineistaminen on aika energiaintensiivistä juttua, eli aina kun sitä jalostusta tekee, niin se vaatii aina sitä A teknologiaa, B se vaatii investointeja ja se vaatii työtä. Eli aina kun se olomuoto muuttuu, niin se on oma jalostusprosessinsa. Tässä voidaan vaikka vertailla, kaikki ehkä ymmärtää raakaöljyn jota pumpataan maasta ja sitten siitä tehdään bensaa, dieseliä ja mitä tahansa liuottimia tai muovikuppeja, niin biokaasukin, se raakakaasu on se lähtökohta ja sitten siinä on jalostusprosessi ja voidaan tehdä biometaania ja tää paineistettu biometaani voidaan sitten jopa nesteyttää, eli se jäähdytetään tosi kylmään ja se sitten on aika mielenkiintoinen se jäähdytetty, nesteytetty aine. Sitä raskaassa liikenteessä on. Et sanoisin tossa, et voiko kaikki käyttää, niin minun henkilökohtainen näkemykseni on että kyllä se tulevaisuus on raskaan liikenteen työkoneiden, isojen diesel-koneiden korvaaminen. Siellä se on se lupaavin näkökulma. Kyllä toki henkilöautojakin on, mutta että kyllä niihin liittyvä kehitystyökin tällä hetkellä on aika lailla vähäistä. Raskaassa liikenteessä ei oikein tuo sähkö- ja akkusysteemi, ei… Ne tehot on niin valtavia ja sitten akkujen koot kasvais niin isoks, et siellä ei se sähköistäminen onnistu, et kyllä se painopiste on tulevaisuudessa tässä biokaasussa minun mielestäni rekkaliikenteessä, työkoneissa. Sieltä se löytyy se markkina ja sitä myöskin tässä hankkeessa mitä Saijan kanssa ja muiden Savonian ja Luken henkilöstön kanssa on selvitetty, niin siellä se se pääpainopiste on. Ja ehkä siellä myöskin tämmösiä signaaleja teollisuuden puolelta on ja esimerkiks elintarviketeollisuus, jos te katsotte vaikka Valion maitopurkkeja, niin siellähän taitaakin lukemaan kyljessä että biokaasulla tulee tulevaisuudessa maitoautot kulkemaan, niin se ehkä on tällä hetkellä täällä Pohjois-Savossa se tärkein näkymä minnekä sitä ehkä sitten tuotettais tilalla.
Klaudia Käkelä: Onks tänkaltainen, iso vihreän siirtymän osa, jos näin voi ajatella, niin onks se sit kovastikin riippuvainen isoista firmoista, kuten vaikka Valio jolla on paljon raskasta liikennettä ja tämmöstä.
Saija Rasi: Kyllähän niitä käyttäjiä tarvitaan. Ei sitä kaasua kannata tuottaa, jos ei ole käyttäjiä. Siinä mielessä kyllä. Tarvitaan yhteistyötä niiden tuottajien ja käyttäjien välillä, että se löytyy se tasapaino sen tuotannon ja käytön välillä ja kaikille on sitten… Sekä se on kannattavaa sille tuottajalle ja sit toisaalta sille käyttäjälle. Pitää olla varmuus että sitä kaasua on tarpeeksi, ettei jää autot välille.
Seppo Mönkkönen: Kyllä ja toisaalta myöskin niin, että sille tuotteelle on semmonen vakaa, tasainen kysyntä, eli tämmöset kuljetuskalustot pyörii jatkuvasti, tasaisesti. Kaasu on hirmu hyvä muuten polttoaine, mutta aika haasteellinen varastoitavat pitkäks aikakaudeksi tai siirrettävä. Semmonen yksikkö joka käyttää päivittäin, aika rutiininomaisesti käy tankkaamassa tietyissä pisteissä, niin luo sen markkinan. Jos yksi rekka käyttää yhtä paljon kuin 200 henkilöautoa sitä polttoainetta, niin on hyvin ymmärrettävää että sen 200 eri asiakkaan autonkäyttö ja investoinnit on eri kuin yks rekka joka pyörii sit käytännössä 24 tuntia, niin totta kai sellaset asiakkaat sen tuotannon pohjalta on… Mutta täytyy sanoa, että tämä markkinahan on tosi uusi ja niinkun biokaasu, tämmöstä kunnollista markkinaa ei vielä täällä Pohjois-Savon alueella juurikaan oo. Eteläisimmässä Suomessa on jonkin verran, mutta tavallaan että olis tämä vasta muodostumassa. Tosi paljon sen ympärillä tapahtuu, paljon muutakin kuin Valio, että löytyy… Vaikka esimerkiks Vieremän kunnalla tällä hetkellä on semmonen projekti jossa lämpöä tuotetaan ja sitten kaikkea muutakin teollisuuden hyötykäyttöö. Et sitähän voidaan sitä kaasua käyttää myös muissakin kuin ajoneuvoissa.
Klaudia Käkelä: Niin, tosiaan näitä biokaasun tankkauspisteitä on meillä Pohjois-Savossa ja ylipäätään ehkä Itä-Suomessa vielä aika vähän, niin mistä tää nyt sit johtuu. Miks me ollaan jääty täällä Etelä-Suomesta takamatkalle? Toki täällä asuu vähemmän ihmisiä, mutta se suhdeluku on aika suuri, kun Pohjois-Savossa taisi olla vain yks tankkauspiste, jos oikein ymmärsin.
Saija Rasi: Joo, kyllä se Etelä-Suomen ero muuhun Suomeen on ihan puhtaasti siitä kiinni, että siellä on maakaasuverkko jota voidaan käyttää tämän kaasun, myös tämän biometaanin jakeluun. Sitä kautta siellä on sitten tiheämpi tankkausverkosto. Muut alueet on sitten yksittäisiä, missä on ollut semmonen tahtotila että lähdetään edistämään. Vaasassa, Jyväskylässä esimerkiksi, siellä on kunta ollut vahvasti mukana luomassa sitä markkinaa, että on biometaanilla toimivia busseja esimerkiksi. Niin, on tämmösiä yksittäisiä tavallaan pisteitä siellä Suomen kartalla missä on sitten vähän tiheämmin niitä tankkausasemia, sit sen maakaasuverkon ulkopuolella. Et nyt ehkä sit tarvittais tämmönen samantyyppinen tänne Pohjois-Savoon, että tulee se boosti että tulee tarpeeksi tuotantoa ja tarpeeksi kysyntää, niin tulee sitten myös niitä tankkausasemia.
Seppo Mönkkönen: Iso osa tämän hetken biokaasustahan mitä markkinoilla on, niin sehän tuotetaan yhdyskuntajätteestä, elintarviketeollisuuden sivuvirroista, että maatiloilta peräisin olevaa kaasuahan on todella vähän, ihan muutamia yksittäisiä yksiköitä. Se markkina myöskin sitä kautta, et missä niitä massoja on, niin löytyy siihen biokaasun puolelle, mutta tosiaankin tämä infra, että sehän on rakennettu se kaasuinfra siihen maakaasuun aika pitkälti. Se selittää kyllä pitkälti tämän nykytilanteen Etelä-Suomessa. Ei sitä Etelä-Suomen kaasuinfraa oo rakennettu nimenomaan biokaasun vuoksi, vaan maakaasun vuoksi. Maakaasu sinällään polttoaineena on hyvin lähellä samanlainen tuote, kuin biologisesti tuotettu kaasu. Erot on aika pieniä siinä.
Klaudia Käkelä: Jotain hyötyä pitkällä aikavälillä voi olla mahdollisesti myös näistä uusiutumattomien energioiden käyttöönotosta, koska se on luonut sitten tämmöstä vähän infrastruktuuria myös meille tänne ihmisille tavallaan, että sit pystytään hyödyntämään myös uusiutuvien energialähteiden käytössä tolla tavalla.
Seppo Mönkkönen: Joo, Etelä-Suomen osalta tämä nimenomaan on näin, että tosiaankin kaasuverkko ei tänne Pohjois-Savoon asti ylety.
Klaudia Käkelä: Nyt keväällä tässä syttynyt tämä Ukrainan sota on herättänyt tosi paljon lisää keskustelua energiasta ja tässä juuri Seppokin aikaisemmin mainitsi, että kun maakaasuputket Venäjältä menee kiinni, niin sitten tuolla Keski-Euroopassa ollaan vielä enemmän pulassa. Miten tää Ukrainan sota vois mahdollisesti ajatuksen tasolla vaikuttaa vihreään siirtymään, kun vois kuvitella että jos on vaikeampaa saada näitä uusiutumattomia energianlähteitä tässä tulevaisuudessa, niin vois tälleen maalaisjärjellä ajatellen kuvitella että no, sitten varmasti uusiutuvia energianlähteitä lähdetään kehittämään ja viemään eteenpäin ja tuottamaan entistä enemmän. Vai toimiiko se näin ja mistä kaikesta se on sitten kiinni käykö niin?
Saija Rasi: Ehdottomasti kiinnostus on noussut ja halu tuottaa sitä paikallista energiaa on ehdottomasti noussut tässä kevään aikana. Haasteena siinä on, että kun hinnat yleisesti nousee, niin ne samalla nousee myös siellä uusiutuvien puolella. Investointikustannukset, kaikki osat mitä tarvitaan, niin kustannukset myös siellä nousee, että se ei ihan käsi kädessä mene niin että uusiutumaton on kallista, niin uusiutuva ei olisi. Mutta ehdottomasti tässä paljon työtä tehdään ja täytyy muistaa että biokaasun tuotannossa on… Biokaasu on aina yksi kahdesta tuotteesta. Toinen tuote on se jäännös missä on paljon ravinteita. Suomeen tuli vielä ennen tätä sodan alkua suurin osa, tai iso osa lannotteista Venäjältä ja nyt tämä pula näistä lannotteista myös yhtä lailla kuin energia, niin aiheuttaa sen että biokaasun tuotantoon on suuri kiinnostus.
Seppo Mönkkönen: Joo, tähän liittyykin hyvin mielenkiintoinen asia. Se, että maatilalla jos siitä lannasta prosessoidaan biokaasua, niin se lannan muoto tosiaankin, eli se mädätejäännös, puhutaan myöskin termillä rejekti, niin se on parempi lannoite kuin se lanta joka ennen sitä biokaasulaitosta… Eli se tavallaan se biokaasulaitos muuttaa. Lähinnä se tärkein muutos siinä on, et hyvin tärkeä kasvien elementti, typpi. Sen liukoisuus, sen kasvien käyttökelpoisuus paranee. Myöskin siellä tapahtuu sellasia, et se on helpompaa logistisesti. Siitä tulee juoksevampaa, limaisuus vähenee, hajuhaitat vähenee. Sitä voidaan pumpata helpommin ja tämmösiä kustannussäästöjä ja hyötyjä sitten maatilalle tulee. Sinänsä se lanta ei häviä mihinkään, mut siitä tulee vähän paremmin hyödynnettävää. Ja se pitää muistaa sitten kun ehkä mietitään että tehdäänkö jotain isoja, keskitettyjä laitoksia, niin se lanta on sinällään tosi arvokas aine ja se on tavallaan suhteessa tällä hetkellä vielä arvokkaampi aine, et siellä tiloilla sen kasvien kasvamisen kannalta, eli se on ravinne ja jos sitä tila luovuttaa, niin kyllä se haluaa sen rejektin takaisinkin tilalle. Tämä on sitten yks haaste ollut näissä, että jos tehtäis isoja, keskitettyjä laitoksia, niin se lannan siirtäminen paikasta A paikkaan B ja sitten sieltä B-paikasta vielä takaisin sinne paikkaan A on aika huonosti kannattavaa, koska se lannan energiasisältö ei oo kauheen korkee. Eli sinne kuskataan niin sanotusti vettä, eli se ei oo kauheen tehokkaaks osoittautunut aiemmissakaan selvityksissä. Sen takia tämmösiä isoja, massiivisia lantalaitoksia ei ehkä oo järkevää perustella. Tässäkin hankkeessa päädyttiin siihen, että ehkä just tämmönen että tilat tuottaa sen kaasun, puhdistaa ja paineistaa ja sit tämmönen jakelija liikuttaa sitä kaasua. Sen kaasun energiatiheys kuutiossa on helposti, Saija muistaa, niin monikymmenkertainen. En muista sitä ulkoa, mutta monikymmenkertainen. Se tavallaan yksi kuutio sitä paineistettua kaasua on energiatiheydeltään monikymmenkertainen, kun verrataan lantaan. Lannan energiatiheys on niin alhainen. Tää aika pitkälti kulminoituu tää ketju semmosiin logistisiin kustannuksiin, että mitä komponentteja kannattaa siirtää. Sit se vaan se komponenttien muuttaminen vaatii prosessointia, investointeja ja aika tarkkaakin kustannuslaskentaa. Semmonen iso kuvahan tässä näiden maatilojen näkökulmasta on myöskin, et nää investoinnit on aika kalliita. Semmosia pieniä minilaitoksia toistaiseks ei vielä oo ja puhutaan halvimmillaankin puolesta miljoonasta ja siitä ylöspäin olevista investoinneista. Se tarkoittaa, että se tilayksikkö jolleka tämmönen tehdään on aika iso ja helposti se voi olla että se on siellä 200 lehmää tai sitä enemmän. Tämmösiä yksiköitä Pohjois-Savossa ei oo kauheen paljon. Jos Pohjois-Savossa on vähän alle 1000 kotieläintilaa, niin puhutaan ehkä 5-10 prosentista, 50-100 tilasta, joille tämän hetken teknologialla ehkä vois olla mahdollisia. Tää on myöskin yks aika iso rajoita, että se 90 prosenttia tiloista on tavallaan liian pieniä. Mutta tähän pitää sanoa että teknologia kehittyy koko ajan ja tulee uusia mahdollisuuksia. Että tämän hetken tieto on näin, mutta kyllä on selvästi havainnut että kun tämä teema kiinnostaa myöskin teknologiateollisuutta, niin se teknologia kehittyy, että nyt ehkä ollaan näissä maatilamittakaavan laitoksissa siirrytty semmosesta Pelle Peloton -vaiheesta ensimmäiseen teolliseen, eli et sä voit ostaa kokonaisen paketin. Sun ei tarvii itse ruveta rakentamaan sitä laitosta, eli sä voit ostaa sen. Se on jo iso askel, koska sit se on rahoituksellisesti ja muuten järkevä juttu ja sun ei tarvii olla tämmönen Pelle Peloton, keksijä, vaan sä saat ostaa sen. Mut nyt ollaan vasta ensimmäisessä teollisessa sukupolvessa, että sit kun seuraavat sukupolvet tulee ehkä, niin sit tääkin mikä ehkä tää kokoluokkaongelma, niin voi olla sitten jatkossa toisenlainen. Et siinä mielessä tää teknologian kehityskin luo mahdollisuuksia. Mitä tulee tähän Ukrainan sotaan ja hintakysymyksiin, niin tavallaan vois sanoa sen, että tän biokaasun tai tämmösten uusiutuvien energioiden suhteellinen kannattavuus paranee tavallaan, eli kun aiemmin se fossiilinen energia oli niin halpaa, niin se yksinkertaisesti ei ollut kustannuskilpailukykyistä se biologisesti tuotettu. No, nyt kun se energian hinta on hypännyt paljon, niin se sen suhteellinen kannattavuus on parantunut, mutta myöskin niinkun Saija sano, sen biokaasun tai minkä tahansa biotuotteen, senkin tuotantokustannus nousee. Se ei oo jäänyt sinne alemmaks, mutta se ei oo noussut tietysti niin rajusti, eli se suhteellinen kilpailukyky on parantunut. Se näkyy vaikka jos käy tuolla, jos kuka tahansa googlettaa Gazumin sivuille, niin katsoo että minkä hintaista on biokaasu ja minkä hintaista on maakaasu. Maakaasun hinta ohitti, nousi sen biokaasun edelle, kun se oli jossain vaiheessa toisin päin.
Klaudia Käkelä: Eli yks just näistä haasteista on tosiaan se, että joudutaan miettimään kun ne lehmät kakkii, ne tuottaa sitä lantaa, niin tavallaan hyödynnetäänkö se lanta siellä missä se syntyy, eli siellä maatilalla, vai onko sitä järkevää kuljettaa sitten jonnekin muualle käsiteltäväksi ja näin poispäin. Nää kaikki asiat muodostaa sitten sen tavallaan ketjun ja sit se, että miten paljon maatiloilla on varaa investoida sitten siihen tekniikkaan mahdollisesti, että jos he tuottaisivat sen ja kuka sen sitte jakelee ja näin poispäin. Eli vähän rautalangasta yksinkertaistaen.
Seppo Mönkkönen: Kyllä. Hyvän pointin otit, tämän että onko varaa investoida. Ehkä kaikki tietää, että kustannuskriisi on maatiloilla ja ehkä ne potentiaaliset tilat on aika velkaantuneita myöskin. Ne jotka on isoja yksiköitä, niin ne on investoineet ja niillä on velkaa. Ihan tässä hankkeessa kyllä keskeinen tulos oli se, että vaaditaan erityisrahoitusjärjestelyjä, takauksia, muita vastaavia, jopa niin että joku toinen omistaa sen biokaasuyksikön. Et tiloilla ei oo resursseja tällasiin. Jos sanotaan että pistä puoli miljoonaa tai miljoona tohon laitokseen, niin vaikka yrittäjä haluais niin pankki voi sanoa että ei kuule onnistu. Et ne kapeikot täytyy löytää sieltä. Meillä on kyllä kannustavia investointitukijärjestelmiäkin ja muuta. Niissäkin on omia haasteita kyllä, määräaikaisuudet ja sit ne rajaa vähän silleen että toinen investointituki on vaan tilan omaan käyttöön ja toinen sitten tämmöseen myyntiin ja semmosta tavallaan puolivälin mallia ei ookaan sitten. Myöskin nää kannusteet on aika tärkee juttu ja näitäkin tarkasteltiin tässä hankkeessa.
Klaudia Käkelä: No, miten te nyt asiantuntijoina näkisitte, että miltä tää biopolttoainemaailma näyttää vaikka viiden vuoden päästä? Tässä on jo varsinkin Sepon suunnalta tullut hyvin semmosta optimistisen odottavaa puhetta, että tässä kuulkaa nyt vaan odotellaan ja vasta on päästy Pelle Peloton -vaiheesta, niin miltä tää teollisuus tai miltä tää energiateollisuus vois näyttää vaikka viiden vuoden päästä.
Saija Rasi: Viisi vuotta on aika lyhyt aika, koska pelkästään jo lupaprosessit vie vuodesta jopa kahteen. Eli jos nyt lähdetään isosti investoimaan, niin menee parikin vuotta ennen kun ne näkyy siellä energiantuotannossa. Mut kyllä mä uskon, että kuitenkin tää kaasuntuotanto tästä koko ajan kasvaa. Ei välttämättä räjähdysmäisesti, mutta kasvaa kuitenkin ja ehkä sit 10 vuoden päästä voi olla jo isompi ero tänhetkiseen tilanteeseen.
Seppo Mönkkönen: Minun näkemys on kanssa hyvin samantyyppinen, eikä niinkun voi… Ei nyt tapahdu niin, että yhtäkkiä hanasta kääntää, ens vuonna, nyt kun se… Nyt kun se öljyn tai kaasun tulo sieltä Venäjältä loppuu, niin ens viikolla sitten alkaa tätä tulla. Ei tämä tapahdu kyllä tosiaankin näin, että kyllä se kuitenkin on kysymsy aika isosta teknologisesta murroksesta. Se on myös siellä loppukäyttäjäpäässä, että minkälaisesti käytetään. Minkälaisiin rekkoihin tai ajoneuvoihin investoidaan, tai työkoneisiin? Nyt vaikka hyvä esimerkki on, että nyt Suomessa on ensimmäinen täysin biokaasulla toimiva traktori, yksi kappale on nyt tällä hetkellä New Holland -konserni tuonut Suomeen koeajettavaksi. Toki on semmosia muunnoksia, niin sanottuja dual fuel, että siinä on sekä dieselillä että biokaasulla käyvää, tai biometaanilla käyviä koneita on olemassa. Tää niinkun vaatii myös siellä loppukäyttäjäpäässä, että sillon kun se kysyntä on olemassa, sille on taattu hinta, niin sillonhan se bisnes syntyy. Jos ihan mitä tahansa bisnestä tehdään, niin jos sille on A kysyntä, B taattu hinta, niin kyllä se C, se toiminta sinne perään löytyy. Mutta nämä on vielä ne A ja B vielä niinkun semmosia. Sieltähän se löytyy ja vois sanoa että sehän se ratkaisee sen koko jutun. Jos on asiakas ja siitä ollaan valmiita maksamaan niin että se on järkevää liiketoimintaa, niin kyllä sitä tulee. Aivan varmasti tulee.
Klaudia Käkelä: Kyllä ja tämmösissä monimutkaisissa prosesseissa se on jotenkin vähän niinkun semmonen häntäänsä syövä käärme, että kumminkins ille kuluttajille tarvii sitten olla järkevä hinta justiinsa ja jotta se järkevä hinta syntyy, niin sen teknologia, logistiikan ja muun täytyy olla järkevän hintaista ja tehokasta ja näin. Näin se menee ja pyörii ja kehittyy sitten.
Seppo Mönkkönen: Niin. En tiedä kuinka moni seuraa, mutta jos se biokaasun… Sitähän myydään kiloissa, niin jos sitä vertaa vaikka bensan hintaan tällä hetkellä, niin se sama energiasisältö, niin sen, tota… Jos tällä hetkellä bensan hinta on pyöreesti kaks ja puoli euroa, niin biokaasulla se on puolitoista euroa. Eli siinä on euron hintaero jo tällä hetkellä, niin minun mielestä se olis aika houkutteleva. Ainakin minusta tuntuis aika houkuttelevalta. Saijahan ajeli tässä tänään biokaasuautolla tänne, niin sähän se tiedät ehkä tämän päivän hinnan ja muuta, mutta tavallaan se ero on huomattava jo. Mä sanoisin, että tähän mennessä yks ongelma onkin ollut, sen biokaasutuotannon tai biometaanituotannon haaste, se että se hintaero on vähän liian iso, että se olis houkutteleva bisnes. Että jos se on kaks ja puoli euroa ja toisessa on puolitoista euroa, mutta jos se ero ois vaikka et se biometaani ois kaks euroa ja bensa kaks ja puoli euroa, niin se bisnes syntyy siinä. Se 50 senttiä on aika iso ero liiketoiminnan kannattavuuden näkökulmasta.
Klaudia Käkelä: Te ootte nyt tosiaan tässä hankkeessa hyvin syväluotaavasti perehtynyt tähän aiheeseen ja pohtinut tätä miten biokaasua voidaan tuottaa järkevästi ja miten saadaan maatiloja mukaan ja näin poispäin. Mitä te toivotte, että tavallaan tän hankkeen hedelmä sitten vois olla ehkä Suomelle ja maailmalle? Tällanen kaunis ajatus, että mitä tästä voisi seurata.
Saija Rasi: Me tietysti jatketaan tän hankkeen ja vastaavien aiheiden parissa ja yritetään edelleen kannustaa ja auttaa niitä maatiloja jotka aidosti on kiinnostuneita tästä biokaasun tuotannosta, biometaanin tuotannosta ja tuoda yhteen niitä yrityksiä, kuljetusyrityksiä, jakelijoita. Ja tietysti meidän toiveena on, että me tässä onnistutaan. Me saadaan ne oikeat tahot löytämään toisensa ja pystytään tukemaan heitä siinä matkalla ja sitten tästä tulee uusi tämmönen biomaakunta.
Seppo Mönkkönen: Joo, tuo on varmaan hyvä semmonen meille tavoite, mutta töitä vaatii. Se, mikä täytyy sanoa, et tosi paljon yhteydenottoja. Siis sekä tiloilta, mut sitten vaikka asiantuntijayrityksistä jotka neuvoo vaikka maatiloja. He haluaa, koska se on heillekin… He laskee ja suunnittelee, tekee töitä. Myöskin nämä teknologiatoimittajat, mahdolliset ne kaasujen käyttäjät. Se semmonen positiivinen hyrinä on. Se on enempi ehkä vielä sitä tiedon hakemista ja askelmerkkien hakemista. Osa, pisimmällä olevat yritykset on jo tehnyt tai joku firmakunta on jo tehnyt investointipäätöksiä, tai Valiolla on menossa aika iso projekti täällä Pohjois-Savossa kanssa, että St1:n kanssa on tämmönen Suomen Lantakaasu Oy, joka tekee semmosta että nyt vaan mihin tämä tämmönen iso, keskitetty yksikkö tehdään. Tässä tapahtuu kyllä tosi paljon ja se jo itsessään luo sen uskon, että ei tämä sammu. Ei tämä ole vain tämmönen hypetysjuttu, vaan kyllä tässä selkeesti semmonen uusi vaihde on olemassa.
Saija Rasi: Niin, aina voi ottaa yhteyttä. Jos tästäkin herää kysymyksiä, niin mielellään vastaillaan lisää.
Seppo Mönkkönen: Ja tosiaankin me ei olla ainoita, että me oltiin tässä vaan kaks haastattelussa. Sekä Lukella että Savonialla on iso määrä asiantuntijoita ja myöskin Lukella ja Savonialla on useita muitakin hankkeita. Että ei me olla ainoita, että kyllä tässä ympärillä tapahtuu ja myöskin sitten meillä on hyviä asiantuntijayrityksiä, pitkään jo toimineita. Ja nyt myöskin maatilamittaluokan investointejakin on liikkeellä Pohjois-Savossa, että nekin kannattaa huomioida että näitä esimerkkikohteita on nyt tulossa. Täällä Pohjois-Savossa on ollut vaan tuo Luken tutkimusyksikkö reilut 10 vuotta jossa biokaasua on tuotettu, mut nyt myöskin maatilat ovat tehneet investointeja ja näyttää siltä että tavallaan se koko ketju lähtee toimimaan. Hyvä niin.