Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.
[musiikki]
Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat -podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen. Minä olen Klaudia Käkelä, ja tämän jakson aiheena on tulen tuhoava voima. Nauhoitamme poikkeuksellisesti Savonian podcast studion sijaan täällä Värtinahon maitotilalla, Sadun ja Jyrkin kodissa. Tämän äänityspöydän äärellä kanssani ovat siis Jyrki ja Satu Proskin, joiden navetta paloi maan tasalle vuonna 2018. Oikein paljon tervetuloa Satu ja Jyrki.
Jyrki ja Satu Proskin: Kiitos.
Klaudia: Tosiaan jos täällä kuuluu… tulee jotain kissa tapsutteluja tai muita yllättää meidän studioon, niin se on vähän voivoi. Saadaan ehkä vähän erilaista akustiikkaa tällä kertaa, kun ollaan teidän kodissa. Kiitos myös paljon siitä, että sain tulla tänne teitä nauhoittelemaan.
Satu: Tervetulloo.
Klaudia: Mennään suoraan asiaan, eli teidän hyvinkin mielenkiintoiseen tarinaan. Oli helatorstai aamu 2018, te olitte ilmeisesti saaneet jo päivää hyvin alkuu, ennen kuin huomasitte, että kaikki ei ole kunnossa, ilmeisesti Jyrki sä havaitsit, että jotain tapahtuu.
Jyrki: Kyllä. Että oltiin lopettelemassa lypsyä siinä ja sitten rupesin haistelemaan, että jostain haisee sellanen ihmeellinen savun, muovin katkuinen savun haju ja kattelin ulos, ei näkynyt olevinaan mitään siellä. Sitten kävelin vaan navetassa ja katsoin, että ei sieltäkään tule mistään savua ja no sitten avasin rehuladon oven, niin siellä oli pienkuormaa sitten jo täyden palon vaiheessa, että katossa asti oli jo liekit sillon menossa. Siellä varastossa, missä se kuorma oli, sillon oli keli kohtuullinen niin oli ulko-ovet auki niin sehän sai happea ihan valtavasti, isot ovet oli auki siinä niin… ja suurin osa savusta meni tietysti ulos. Että sitten se vähän liian myöhäisessä vaiheessa ns huomattiin. Yritettiin sammuttaa, mutta eihän siinä enää ollut mitään muuta tehtävissä kuin elukoita ruveta pelastamaan pois navetasta.
Klaudia: Mitäs, missä sä olit kun tää havaittiin tämä homma, että nyt on tulipalo täällä?
Satu: Niin, kaikki lehmät saatiin lypsettyä ja mä olin maitohuoneessa pesemässä astioita ja Jyrki tulee sanomaan mulle, että pienkuormain on ilmiliekeissä ja sitten sitä mulle antoi yhden sammuttimen, ja se lähti toista hakemaan ja ei silloin ollut enää mitään tehtävissä.
Jyrki: Joo se tuli oli niin voimakasta, ei pystynyt edes lähelle menemään enää.
Satu: Heti päätös. Lehmiä ulos niin paljon kuin mahdollista, siis kaikki mitä vaan saadaan ulos sieltä navetasta ja mulle se Jyrki lykkäs puhelimen ja minä soitin…
Jyrki: En edes ruvennut palokuntaa soittaa siinä, rupesin ensimmäisenä elukoita ottaa, ensimmäisenä yritin sammuttaa sen koneen siinä, mutta ensimmäisenä elukoita vaan [?? 00:03:26] se oli jotenkin se vaistomainen, että ne pitää saada pois.
Satu: Ja minä lähdin sisälle, sehän oli pyhäpäivä, lapset oli kotona. Ne herättämään, että meillä on tämmönen tapahtunut. Samalla soitin hätäkeskukseen ja se vaan koko ajan toisti siellä, että eihän ole henkilöt vaarassa ja mä en tiedä missä vaiheessa puhelin oli loppunut, mutta mä menin jo sitten olin navettaan kerkesin mennä kaveriksi yritin laskemaan eläimiä.
Klaudia: Niin monta eläintä siellä oli, käsittääkseni siellä oli ihan kaikenikäisiä tai siis että oli vasikoitakin ja näin?
Jyrki: Siellä oli vähän vajaa sata eläintä kaiken kaikkiaan ja kaikki kerettiin laskea, oli noin 45 ja kaikki kerkesin laskea irti ja karsinan portit avata, mutta eihän ne. Elukka kun ei mene ulos niin ei mene ulos, että kaikilla olis ollut kyllä mahdollisuus pelastautua jos ne olis vaan mennyt. Että 33 jäi sitten sinne liekkeihin.
Klaudia: Aika vaikea on siis… ehkä ymmärtää tällaiselle ihmiselle, joka ei ole suurten eläinten kanssa päivittäin tekemisissä, mutta tosiaan tommonen eläin ei välttämättä ymmärrä, mitä tapahtuu ja että nyt tarvis lähteä liikkumaan vähän niin kuin rivakasti ulos päin.
Jyrki: Kyllä joo. Että sitten se oli pahimmillaan tää osa mitä meni ulos ne rupes takasin tuleen sinne, ja tulikin osa takas sisälle, että. Lehmä on sellanen, että se missä sen koti on se on siellä.
Klaudia: Niin, miksi mennä ulos kylmään ilmaan kun… [naurua] Miten se homma sitten siitä eteni, saitte soitettua apua ja tulikin sitten palokuntaa, miten nopeasti he pääsi paikalle?
Jyrki: 25 minuuttia meni palokunnalle, ja se koko aika oltiin navetassa.
Satu: Joo ja minä olin sitten jo siellä ovella, siis piti olla topparina kun ne olis tullut takasin sisälle, että. Ja sit siellä ei ollut se tuli vaan se hirvee savu ja Jyrki oli paljon pitempään siellä navetassa kuin minä, ja se oli ihan musta. Ja se jo kakosteli siellä ja minä vaan ovella sanoin että nyt meidän on pakko panna ovet kiinni, että me ei voida enää tehdä mitään. Että…
Jyrki: Joo siellä pysty, sehän oli kun pääsi sinne yläkertaan ullakkotiloihin se palo niin sehän paloi siellä valtoimenaan, että sieltähän se sitten levisi vaikka kuin siellä oli palokatkoja viisi kappaletta, mutta ei niistä nyt suoraan sanottuna yhtään… ehkä ne tietysti vähän jarruttaa, mutta.
Satu: Ja koko ajan oli että kyllä… ei se kokonaan mene, se oli vaan se päätös tehtävä ja ovi pantava kiinni, ei sieltä kuulunut enää sitten mitään.
Jyrki: Niin no minä olin ihan varma että kun palokunta tuli pihaan, että kyllähän se nyt sammuu, se oli kuitenkin uusi osa ja laajennukset tehty vuonna -11, se ei ollut edes vanha se navetta niin mitä säästyy ainakin osa siitä, mutta. Sittenhän ne ambulanssiin töytyyttivät meidät, niin siinä minä vaan kattelin, että piru kaikki menee. Ei mitään ollut tehtävissä enää.
Satu: Mulla oli se, että kun meillä oli pelastussuunnitelma, niin mä koko ajan mietin, että mitä mun pitää tehdä ja ei enää mitään ollut tehtävissä, ei enää voinut navetassa olla, siellä juoksin pihamaalla, autoja ajoin pois sen liekkien eestä, traktori oli jo melkein toinen puoli sulanut siitä ja kahvaan koskin niin se oli tulikuuma, otin riskin ja menin ja ajoin sen pois. Niin ja sitten muistan vielä menin karjakeittiöön ja näin kun siinä oli ikkuna, se oli aivan ilmiliekeissä se sisäpuoli ja meillä oli typpipytty, missä meillä on sonnit säilössä, niin sen mä sitten nostin ulkopuolelle, kun ajattelin, että ei se nyt kokonaan pala. Mutta joku oli jossain vaiheessa nostanut sen kauemmas, että siitäkin vähän kärsi se kansi. Mutta sitten tuli palokunta ja mä olin, että mitä mun pitää tehdä ja otin ensimäistä miestä hihasta kiinni ja että tuolla on kaasupullot, ne voi räjähtää, että ne pitää äkkiä saada pois sieltä. Ne sitten otti ne ja veti pois.
Jyrki: Niin pajassahan oli useita kaasupulloja, en minä semmosta asiaa edes käsittänyt, että ne nyt sitten, se palo voi levitä sinne mutta sehän oli ihan totaalinen se tuho siinä, mitä sitten tuli. Koko ajan oli se käsitys, että jotakin nyt jää kuitenkin pystyyn. Ei. Kivijalasta paloi eristeet, kyllä se siinä voi sen tulen voimakkuuden hyvin kuvailla, että.
Satu: Niin ja ritililäparkit mitkä oli lehmien takana, ne oli ihan luokilleen mennyt.
Jyrki: Niin rautaritilät, niin. Kyllä se valtava on se tulen voima.
Klaudia: Niin ja tämmöisessä, niin kuin tässä jo hyvin käy ilmi, miten hirveä määrä laitteistoa on, hankintoja on, mitä edellyttää että on maitotila ja sitä pyöritetään ympärivuorokautisesti. Teillä tosiaan se palo ehti ennen kuin palokunta saapui, niin ehti olla parikymmentä minuuttia, 25 minuuttia niin siinä ajassa jo havaitsitte, että tää oli aika lailla tässä. Että siinä meni savuna ilmaan monen vuoden työ.
Satu: Kyllä.
Jyrki: Kyllä minä olin toiveikas kun palokunta tuli, että ne pystyy sen sammuttamaan, mutta ilmeisesti kun se ullakolle pääsee ja saat kaikki letkunsa ja systeeminsä viriteltyä niin aikaa menee siinäkin, että ei se ole että palokunta tulee pihaan niin se sillä sekunnilla alkaa sammuttaa.
Klaudia: Niin kyllä, ja teilläkin oli kaasupulloja ja kaikkea sellaista asiaa, mitkä pitää sitten kanssa ottaa huomioon siinä.
Jyrki: Ja lähinnähän heillä oli sitten, että kun muiden rakennusten suojelu, että nää muut ei syty palamaan sitten. Asuinrakennuksestakin lasitettu kuisti on, niin siitä halkesi lasi sillon, että aika lämpimänä kävi talokin. Ja vanha asuinrakennus savusi kyllä. Että tuuri oli siinä, että tuulen suunta oli poispäin, että ei mennyt aivan kaikki sitten, siinä olisi voinut mennä kaikki rakennukset, jos olis vähänkin tuulen suunta ollut toinen. Ei olis sille mahtanut enää mitään.
Klaudia: Todella kaiken kaikkiaan hurjaa. Siinä sitten palokunta tietysti varmasti aloitti sammuttamisen, kunhan oli hommat saanut, eikä siinä sinänsä ollut pelastettavaa hirveesti, mutta saa sen palon kuitenkin sammumaan. Niin miten se tilanne teidän osalta lähti sen jälkeen etenemään, kun alkoi olla tavallaan, että tää homma ei ole enää teillä hanskassa, tämä on nyt ammattilaisten käsissä ja tuliko siinä vaiheessa tavallaan tajuaminen, vai oliko se tullut jo siinä aikaisemmin, että ei hitto.
Satu: Kyllä se jossain vaiheessa tuli, että ei enää ole mitään tehtävissä.
Jyrki: Niin ja ihmisiä oli aivan valtavasti, ja palokunta tietysti hoiti kaikki sähkölaitokset, osuuskunnan vesi niin sieltä että saadaan vedet poikki ja putkimiestä hommas tänne, että kaikki tämmöset. En mä edes tajunnut mitä kaikkea siellä tapahtui, kun siellä koko ajan joutui niin paljon tekemään.
Satu: Aamupalat syömättä, ei tule vettä, ei ole sähköö. Siellä oli… joku sanoi jälkeenpäin, että 30 ihmistä oli meillä pihassa.
Jyrki: Niin oli täällä tosi paljon porukkata.
Satu: Siis grilliä ja ruokaa toivat ja kahvia ja…
Klaudia: Niin, eli kylä tuli nopeesti apuun kunhan sana oli levinnyt, että täällä on tällainen.
Jyrki: Joo.
Satu: Heti rupesi se, että miten me lypsetään lehmät, miten ne saa ruokaa. Mitä, mihin me ne viiään, mitä me niille tehdään. Heti alkoi se, mulla se huoli.
Jyrki: Niin ja sittenhän ne rupesi järjestelemään, että löyty vuokranavetoita ja…
Satu: Kännykät soimaan ja viestiä kaikille tutuille laittamaan ja tiedättekö te ketään, kaikki ketkä oli paikalla, onko kellään tyhjää navettaa. Kaikki…
Jyrki: Taisi olla yhdeksän aikaan illalla oli. Pääsivät kahteen navettaan.
Satu: Niin, että sillon oli jo lypsy käynnissä.
Klaudia: Heidät saatiin sitten, niitä oli useita kymmeniä kuitenkin mitä sieltä selvisi hengissä.
Jyrki: Oli yli 40 pelastui, että. Sittenhän jäi tähän pihaan taisi jäädä vähän toistakymmentä elukkaa.
Satu: Kaksitoista jäikö, hiehoja, tiineitä hiehoja jotka pelastui ja muutama pienempi puolivuotias.
Jyrki: Ne oli sitten siitä toukokuusta marraskuun loppuun tässä pihassa ja pihalla.
Klaudia: Sekin aiheuttaa omat ongelmansa jos ei lypsykarjaa pääse lypsämään.
Jyrki: Kyllä kyllä. Ja sittenhän se jo alkoi välittömästi raunioiden raivaaminen, että iso nosturiauto tuli, että ne nosti pellit raunioiden päältä että sillon vasta palokunta pääsee rehellisesti sen sammuttamaan. Sen jälkeen piti sitten raadot sieltä keräämään, ja sen jouduin tekemään minä itse kaivinkoneella, se oli ehkä se karmein paikka siinä.
Satu: Ja kunnes ne haki ne, se haju. Ja ne kärpästen määrä oli ihan järkyttävä. Se jäi mieleen.
Klaudia: Niin, ei kumminkaan ollut kauheen kaukana tosta teidän asuintalosta se raatokasa sitten.
Jyrki: Ei.
Klaudia: Sä mainitsit Satu aikaisemmin, että teillä oli valmistautumis… joku suunnitelma tällaisten tilanteiden varalle. Kerro vähän siitä, miten te olitte sitten varautuneet?
Satu: Kyllä. Meillä oli pelastussunnitelma, ja mietin sitä just siinä, että mitä pitää pelastaa ja miten minun pitää toimia, ja onneksi pystyin toimimaan ja tekemään ja tiesi, että missä kaikki sammutusvälineet on, mutta…
Jyrki: Ja pakko, ihminenhän toimii vähän kuin robotti tuossa tilanteessa, että meilläkin sammuttimia oli seitsemäntoista tuossa entisessä navetassa, niin suoraan sanottuna eihän niillä ole mitään virkaa kun sitten on tosi kyseessä, että.
Klaudia: Ilmeisesti teillä on nyt hiukan erilainen meininki tuolla tilalla?
Satu: Niin, eli meille tuli nyt pihatto kun entinen oli parsinnavetta. Yksi robotti on meillä, että ei voi sitäkään, ei olis varmaan kun se oli just se, että miten tästä edetään. Mulla oli se heti, että kun niin paljon lehmiä pelastui että me tehdään uusi navetta. Että kyllähän sitä käytiin läpi vaikka mitä, että lopetetaan koko homma ja myydään kaikki poikke, ruvetaan jotain muuta tekemään. Sit ihmisiltä tuli kannustusta, työ osaatte tämän homman. Me oltiin haaveiltu siitä, että haluttais robottinavetta, yksi robotti ja pihatto tehtäisiin lehmille…
Jyrki: Niin se entisen navetan yhteyteen, että siihen oli jo luonnoksia, sitä oli jo monta vuotta luonnosteltu, että siihen olis tullut ihan tosi hyvät systeemit.
Satu: Että jos sitä ei olis ollut, niin en tiiä oisko voitu ruveta tekemään uutta navettaa tuolla aikataululla. Ja tavallaan että kun hirvee työ kun on monessa eri navetassa lehmät ja ne pitää siementää ja yhdessä on sitten työntekijä ja toiset lomittajat pyörittää toiset ja pidät sen tavallaan hanskassa sen kaikki siemennykset ja mikä laitetaan umpeen ja et kaikilla on se tieto, ketä sinne tulee. Niin hirvee työ siinä. Että mahdollisimman pian uusi navetta ja lehmät kotiin.
Jyrki: Että kyllähän vakuutusyhtiön kanssa se homma toimi oikeesti niin kuin kuuluukin. Tosin se oli, kun oli parsnavetta entinen kun täysarvo vakuutettu ja kohtuu uusi, remontoitu, se oli oikeesti minusta ihan hyvä se meidän entinen navetta niin vakuutusyhtiöhän olis tehnyt samanlaisen, samankokoisen parsinnavetan tietysti uuden tilalle. No eihän meillä sitten velkaa ois kyllä, että mutta ei se enää tätä päivää ole. Sovittiin summa ja vakuutusyhtiö maksoi sen tilille ja sitä myöten ruvettiin sitten tuota tekemään. Eihän ihmiset luulee, että hyvä kai se on tehdä kun vakuutusyhtiö uuden navetan, tommosen tehnyt, mutta ei se todellakaan ihan sitä ole, että kyllä siinä on eläkeikään asti velkaa maksaa tuossa ,mutta minusta se on tätä päivää kuitenkin tuommonen navetta.
Klaudia: Eli te saitte päivitettyä tavallaan sitten tietyllä tapaa.
Jyrki: Kyllä.
Klaudia: Kuuntelijoina on varmasti paljon ihmisiä, jotka ei ymmärrä näiden kahden eroa, eli sanoitko parsinnavetta oli se termi ja pihatto. Niin kertokaa pikkusen, että mitä eroa niillä on?
Satu: Pihatossa, niillä lehmillä on vapaa liike, ne saa käydä lypsyllä sillon kun haluaa, nukkua ja syödä.
Jyrki: Niin ja vapaasti liikkuvat siellä, että ei ole kytkettynä yhteen paikkaan.
Satu: Parsinavetassa lehmät on kytkettynä. Parsinavetasta siirrytään robottiin niin ajattelin, että miten ne meidän lehmät oppii. Meille uusi asia, miten me opitaan se asia.
Jyrki: Kyllähän lehmät oppi aikaisemmin kuin me itse siihen, että se meni yllättävän kivuttomasti se homma sitten kuitenkin siinä.
Satu: Kyllä mielestäni se käyttöönotto uuden sillon meni tosi hienosti, se oli sillon marraskuun 28. päivä tuli lehmät uuteen kottiin.
Jyrki: Mutta kyllähän se navettakin yllättävän nopeesti, ne elokuun alussa tuli siihen kirvesmiesporukka sillon alottelemaan hommaa, ja marraskuun lopussa oli navetta valmis, että.
Klaudia: Eli huhtikuussa oli tulipalo, ja sitten…
Jyrki: Toukokuussa.
Klaudia: Toukokuussa anteeksi oli tulipalo, ja sitten marraskuussa teillä oli jo sitten uutta pytinkiä siellä. Seuraavaksi Savonian asiantuntija Elina Vehviläinen, liikka maatilojen varautumisen työkalut hankkeesta kertoo vähän siitä millaisia asioita liittyy maatalousyrittäjien paloturvallisuuden edistämiseen.
[musiikki]
Elina Vehviläinen-Liikka: Ikävä kyllä maatiloilla sattuu tosi paljon tulipaloja, jotka johtuu ihan huonoista liitoksista tai itse tehdyistä virityksistä, joten tämmöiset kannattaa ihan ensimmäisenä unohtaa tai laittaa kuntoon, jos sellaisia on. Lisäksi tosi riskialttiita paikkoja on ihan just ne tuotantotilat, konepajat ja rehujen käsittelytilat ja lämpökeskukset. Että missä on kuivaa ainesta, että ne on hyvin riskialttiita paikkoja tulipalolle ja kaiken kaikkiaan siellä maatilalla yleinen siisteys, että palokuormaa ei olisi tiloissa yhtään ylimäärästä, että se on jo ihan tämmönen perus- ja yleisasia, mikä voidaan tehdä ilman mitään suurempia investointeja, vaan että pistetään vaan paikat kuntoon. Mutta jos lähdetään puhumaan ennakoinnista vielä enemmän, mikä on ehdottomasti se tärkein, eli ennakoidaan ja varaudutaan, koska näillä paloilla on sitten joka tapauksessa niin tuhoisat seuraukset, että se on se tärkein. Ja siivoushommat ennakoinnissa, ja yli 35 ampeerin sulakkeen tiloilla 10 vuoden välein on ihan pakollinen sähkötarkastus. Tämä Tukesin tarkastaja tekee tämän, ja tarkastuksen teettämisestä vastuu on kyllä sitten tilallisella. Tämä kannattaa myös huolehtia, ja 10 vuotta on toisaalta aika pitkä väli tarkastaa niiät, että suosittelisin ihan ulkopuolisen tekemää tarkastusta vaikka viiden vuoden välein. Sitten tietysti palovaroitinjärjestelmä olisi tärkeä. Nykyisin on aika hyviä maatiloille suunnattuja järjestelmiä, jotka toimii haastavissa oloissa, kun on kosteutta ja pölyä. Eli on kyllä aika lailla hintansa arvoisia järjestelmiä, että se on tärkeä miettiä minkälainen olisi omalle tilalle sopivin ja lähteä niitä kartoittamaan. Sitten on ehdottomasti tärkee kattava alkusammutuskalusta, että tulipalo leviää niin älyttömän nopeasti, että alkusammutuskalustoo, vaahtosammuttimia, niitä pitäisi olla 30 metrin välein. Sulla ei ole aikaa lähteä juoksemaan ja hakemaan niitä kauempaa, ja loppujen lopuksi yksi vaahtosammutin ei kauheen pitkälle riitä, eli pitäisi olla toinenkin aika lähellä. Riittävästi alkusammutuskalustoa, ja sitten se että ne huolletaan. Ehdottomasti huolto, että ne on toimintakuntoisia ja sitten tärkee asia mikä ikävä kyllä saattaa unohtua tai jäädä tekemättä, että vaikka siellä on sammuttimet, niin se että niitä harjoitellaan käyttämään. Kriisitilanteessa ihminen ei toimi välttämättä ihan samalla tavalla kuin normitilanteessa, niin se että vaahtosammutinta osataan käyttää ja ihan harjoitellaan se, että mihin soitetaan, mitä sanotaan, missä järjestyksessä toimitaan, että tää on todella todella tärkeetä ja kyllä mä sitten sanoisin, että näillä karjatiloilla varsinkin evakoinnin, fyysisen pelastautumisen tai pelastamisen harjoittelu pitäisi ottaa tavaksi vaikka kerran vuodessa, että tiedetään miten toimitaan.
Klaudia: Sadun ja Jyrkin kanssa puhuttiin kanssa siitä, että heillä oli tosiaan tällainen ihan suunnitelma, että jos jotain sattuu niin mitä sitten tehdään. Miten yleisiä tämmöiset on tavallisilla maatiloilla, tehdäänkö niitä ja onko niistä ollut hyötyä toisaalta jos osuus kakka tuulettimeen?
Elina: Kyllä niistä varmasti hyötyä on. Sitten vähän tilasta riippuen on ihan pakollisia tämmöset pelastussuunnitelmat, että se vähän riippuu tilakoosta että myös muilla kuin eläintiloilla mitkä on sitten pakollisia. Mutta oikeestaan varsinkin uudemmat tilat, kyllä niissä pelastussuunnitelmat pitää olla, ja ne toimitetaan alueen pelastusviranomaisille. Se on vaan hyvin ikävä juttu, jos se jää sellaseksi pöytälaatikkokirjoitelmaksi, eli näissäkin tulee tosi tärkeäksi se, että se on päivitetty ettei ole niin, että pelastuslaitoksella on 15 vuotta vanha suunnitelma ja oman tilan toiminta ja rakennukset onkin jotain aivan muuta. Koska kun se on siellä pelastuslaitoksellakin, niin he pystyy myös suunnittelemaan oma atoimintaansa, mitä tehdään sitten jos tulipalo tilalla tapahtuu. Eli tämä on myös tärkeä juttu, ja sitten harjoittelu, että kyllä niistä silloin on apua jos on suunniteltu ja harjoiteltukin. Ja kyllä tätä tässä meidän varautumissuunnitelmapohjassa, tässä tullaan käsittelemään myös näitä paloturvallisuutta ja varautumista, mutta sikäli mikäli on tilalla hyvä pelastussuunnitelma niin sillonhan se kattaa kyllä tätä aluetta tosi hyvin siitä.
Klaudia: Sadulla ja Jyrkilläkin on tosiaan maitotila, eli eläimiä pitäisi lypsää ja niille pitää tehdä muitakin toimenpiteitä kuin pitää ne hengissä ikään kuin, niin millaisia asioita erityisesti tällaisessa tilanteessa tulee ottaa huomioon jos pääsee käymään täyskatastrofi, että koko navetta palaa.
Elina: No, tää on just kuten sinäkin sanoit, että suuri haaste siinä miten näiden eläinten hoitaminen järjestetään, tämmösen ison katastrofin jälkeen. Että eläimet pitää saada jonnekin, tietysti nuorkarja pärjää, mutta lypsävät lehmät, en ole itse maidontuotannon asiantuntija mutta käsitykseni mukaan vuorokausi alkaa olla sellanen aika, että sitten alkaa olla jo eläimillä terveysongelmia jos niitä ei saa lypsettyä. Se, että olis ennakolta mietitty, että onko sellasia tiloja mahdollista saada, johon saisi siirrettyä eläimet sitten kriisin tapahduttua, on ihan normaali, että ei sellasta voi pitää valmiina. Mutta että olis vähän kartoitettu esimerkiksi lähialuetta, ehkä yhdessä muiden alueen toimijoiden kanssa, kenellä on samanlainen tuotanto siellä, että esimerkiksi lehmien kohdalla se, että jos niitä ei ole vielä lypsetty robottinavetassa, niin sä et voi niitä pistää robottinavettaan, ne ei osaa sitä hommaa. Eli sekään ei ole niin yksinkertaista, ja myös ihan tämmöset aidat, tarvitaanko aitoja. Tämmösiä asioita kannattaa myös miettiä, että mitä sitten kun se palo on sammutettu mutta sulla ei ole niitä tiloja. Ja myös itse tässä työssäni olen lähtenyt selvittelemään sitä, että oisko meillä valtakunnallisesti mahdollisuutta kerätä tietoo esimerkiskis siirrettävistä lypsyasemista, mitä voisi Suomen sisällä siirtää, kontteja, näitäkin on rakennettu jo niin tämä on kiinnostava minun mielestä käydä läpi, ja sitten just siirrettäviä karja-aitoja. Isoja investointeja, liian isoja investointeja tehdä yksittäisen tilan varautumisen kannalta, mutta taas isommat porukat voisi ehkä yhdessä hankkia.
[musiikki]
Klaudia: Onko teillä mahdollisesti jäänyt jonkinnäköisiä kammoja tuleen liittyen, te kuitenkin todistitte aika valtavaa tulipaloa, ja tosi lähellä teidän omaa kotia.
Satu: Kyllä minulla oli, että saunan lämmityskin, että uskallanko mä saunan laittaa lämmittää, että se oli ihan kauhu sitä tulta kohtaa. Tuli syksy, ja että mukava ois polttaa kynttilöitä, niin mietti että uskallanko mä oikeesti sytyttää sen kynttilän.
Klaudia: Niin, ja uskaltaa, koska kyllähän usein ihmiset sen verran jättää valvomattta, että menee vaikka hetkeksi keittiöön jos olohuoneessa on…
Satu: Siis kyllä. Ja siis sen tulen sytyttäminenkin, se oli ihan hirvee oli.
Klaudia: Onko tässä kolmessa vuodessa päässyt siitä yli vai vieläkö jännittää?
Satu: Kyllä, kyllä. Että ei enää mieti sitä, että kun saunan sytyttää, että uskallanko mä sytyttää, että kyllä se on, parempaan päin ollaan menossa.
Klaudia: Mitenkäs Jyrki, onko sulla jäänyt semmosia kammoja?
Jyrki: Kyllähän sitä joo aina miettii, että mitä voi sattua ja yleensä tuolla jos jotain tulitöitä tehdään, traktoritallissa, tuolla niin mielellään en tee kovin illalla mitään, tai jos iltapäivällä tehdään niin käyn sitten illalla kattoo että siellä on kaikki hyvin. Että tulen kanssa ei voi, sen herraksi ei pääse niin sanotusti.
Satu: Palon jälkeen minä menetin yöuneni, säikyin kaikkea mikä pamahti, että olin tosi herkillä varmaan sen vuoden vaihteeseen asti. ETtä varmaan vajaan vuoden olen ehkä nyt nukkunut.
Jyrki: Kaikkee yleensä tulee vähän mietittyä, yleensä sähkötkin esimerkiksi normaalit mitä on nää, niin kyllähän sähkömiestä saan aina juoksuttaa jos jotain ongelmia vähänkin on. Kyllä sitä tulee reagoitua, yleensä kaikkeen tuommosta missä voi vähänkin riskiä olla, ehkä herkemmin.
Klaudia: Niin, me ei avattu sitä, että siis tällainen pienkuormaaja oli syttynyt tuleen. Mutta mitä, selvisikö teille ikinä mitä siellä koneessa oli tapahtunut, että näin…
Jyrki: Johto oli hankaantunut, ja minä oon melkein sataprosenttisen varma, että… minulla on sellanen tapa, että siinä kun on päävirtakatkaisin niin minä sen sammutan, että mutta niinhän sitä väitetään, että se ei ole ollut sammutettu, mutta siitä en nyt ole varma. Ja joka tapauksessa minä joka päivä kun oli rehut jaettu ensimmäisenä aamulla, ja lypsyn jälkeen joko ajettiin lisää tai työnneltiin rehuja eläinten eteen uudesta, niin minä sen toisenkin kerran sitä tarvinnut, sen jälkeen sitä konetta, että kyllä mielestäni koneet pitäisi silleen rakentaa, että olis siinä päävirtakatkaisin tai ei, niin se edes tunnin kestää tai puolitoista tuntia olla sitten… ennen kuin syttyy palamaan, että eihän autossakaan ole päävirtakatkaisinta ja niitä säilytetään autotallissa ja monellakin on autotallit talojen yhteydessä.
Satu: Tämän hetkinen navetta on niin paloturvallinen kuin pystyy olemaan, että on tehty betonielementeistä ja…
Jyrki: Ja ei ole ennen kaikkea ullakkorakenteita.
Satu: Kyllä, että sillä on menty sillä paloturvallisuudella.
Jyrki: Mahdollisimman yksin… ja ei ole mitään varastoja sitten, no se on vähän puutekin siinä navetassa, mutta…
Klaudia: Millaisia asioita te haluaisitte jakaa vinkkeinä tai neuvoina tai ohjeina muille tilallisille, että miten, millaisia kannattaa ottaa huomioon ja miten just ehkä varautua, teilläkin kumminkin oli tehty sitä varautumista siinä.
Satu: Luulen, että miksi me selvittiin tästä, että meillä on hirveen hyvät ystävät, naapurit, että saatiin niin paljon apua muualta tähän… jos tämmönen tapahtuu, mihinkä lehmät sijoitetaan, onko tämmöstä kellään olemassa, voiko tällaiseen varautua. Onko sulla, ei kellään ole tämmöstä, että navetta palaa, mihin sä panet lehmät sen jälkeen.
Jyrki: Kyllä siihen kannattaa ja rakenteisiin ja ylipäänsä rakennukseen kannattais minua kiinnittää huomiota, että miten se tehdään ja mitenkä lähekkäin rakennukset on toisiaan, että… ainakin nyt tässä vaiheessa haluan ne pitää mahdollisimman erillään toisistaan, jos jotain jollekin sattuu, että ei mene ihan kaikki.
Satu: Niin, sähkötarkastukset oli tehty meillä vasta.
Jyrki: Niin ei ollut mitään huomauttamista niissäkään.
Satu: Että kyllä ne kannattaa kaikki olla kunnossa.
Jyrki: Ja pienkuormainta vasta kerkesin sen huoltaa ja pestä ja no, sitähän tietysti väittää, että se ei ole ollut puhdas ja ei ole ollut huollettu, niin mielestäni tällaisia… no jos joku mulle tulee sanomaan, niin saatan kyllä sanoa aika kauniisti takasin, että itse tiedän kyllä miten olen koneeni pitänyt ja huoltanut.
Klaudia: Niin tässäkin vaikuttaa enemmän siltä, että oli vaan äärimmäisen huono tuuri.
Jyrki: Kyllä.
Klaudia: Että tosiaan jos se on tunnin puolitoista ollut yksin se laite, ja sitten se on sillä välillä keksinyt syttyä tuleen niin toki tuollaiselta se varmasti se varautuminen ei välttämättä siinä mielessä pelasta ketään, mutta justiinsa se kaikki muu siinä ympärillä, kuten sanoitte rakennukset on rakennettu niin, että on mahdollisimman paloturvallisia ja sitten toi kaikki muu. Sähköt tarkastettu ja näin poispäin, että.
Jyrki: Kyllä.
Klaudia: No kertokaapa vielä tähän loppuun, että mitä teille nyt sitten kuuluu tuosta kauhujen keväästä on nyt ehtinyt vierähtää jo semmonen kolme vuotta, niin mitä tilalle nyt kuuluu ja teille?
Jyrki: En tiiä, se uusi navetta nyt siinä on ja nyt se oikeestaan vasta pyörii kuten se kuuluukin, no onhan se helppotöinen navetta, että en nyt sitä voi moittia. Ihan hyvä sille on töitä tehdä.
Satu: Kiitos kuuluu ihan hyvää tällä hetkellä ja navetta on täynnä lehmiä. Että tavallaan se melkein meni se kaksi vuotta siitä, kun se uusi otettiin käyttöön ennen kuin se tavallaan rupee pyörimään ja saadaan lehmiä täyteen se navetta, että oma aikansa siinä menee, että nyt ollaan siinä missä oltiin ennen paloa.
Jyrki: Velkaa maksetaan nyt loppuikä, että sehän se on jutun juoni sitten.
Satu: Tiedetään mitä tehdään seuraavat 20 vuotta.
Jyrki: Niin.
[musiikki]