Tutustuminen Texprocess messuihin

Tietotekniikan lehtori Ville ja tuotemuotoilun lehtori Jouni vierailivat kesäkuussa vaatetusalan Texprocess –messuilla Frankfurtissa ensimmäistä kertaa elämässään. Kuten arvata saattaa, messut olivat kooltaan massiiviset ja esitellä olevien artikkeleiden määrä oli hämmentävän suuri. Messujen anti loi suuren kattauksen erilaisia aihepiirejä, joiden yksityiskohtiin ensikertalaisen messukävijän mahdotonta sukeltaa muutaman vierailupäivän aikana.

Silmiinpistävänä seikkana lähes kaikkien messuosastojen ulkoinen viestintä käsitteli vihreää siirtymää, kestävää kehitystä ja ekologisia arvoja, ehkä jopa liiankin kanssa. Tekstin ja hienojen kuvien avulla on varsin helppo myydä maailman parasta ratkaisua mihin vain. Kun jokainen messuosasto väittää ratkaisevansa ongelmat kaikkein parhaiten, jää kävijälle epätodellinen olo; kehen ja mihin näistä ratkaisusta voi oikeasti luottaa. Terveen ennakkoluulon ja mielenkiinnon lisäksi tarvitaan todella syvällistä asiantuntijuutta, jolla informaatiotulvaa voi hallita. Huom. tämän lauseen kirjoittaja ei siis ole vaatetusalan ammattilainen.  

Messuilla selkeä teema oli selviytyminen koronasta ja Ukrainan sodan vaikutuksesta vaateteollisuuteen. Tämä näkyi mm. Siinä, ettei varsinaisesti ole tullut mitään uutta ja ihmeellistä verrattuna siihen, mitä Digital & Circular Fashion House –hankkeessa tällä hetkellä toteutetaan. 

100 % täydellinen ratkaisu asusteiden pakkaamiseen?

Teknologinen kehitys ja innovaatiot (messuosastojen tarjonta) 

Mitä uutta auringon alla nyt ja tulevaisuudessa? 

Datan käyttö valmistuksessa. Dataa käytetään koko ajan enenevissä määrin valmistuksessa. Esimerkiksi Intex Consulting Group tarjoaa asiakkailleen Big Data –analyysiin perustuvia työkaluja jatkuvaan tuotannon optimointiin, jotta kustannukset, laatu ja tuottavuus olisi optimaaliset.

Yllättävää on se, miten isolla skaalalla nykyään kerätään tietoa suoraan esimerkiksi ompeluun liittyvistä laitteistoista. Tietoa kerätään käytetystä langasta, katkenneista neuloista, tehokkuudesta ja siitä kuka milloinkin laitetta käyttää. Durkopp Addler –niminen yritys toi esiin termin Single Source of Truth (SSoT) -tietokannan, minkä ajatuksena on se, että kaikki esimerkiksi ompelulaitteistojen keräämä data kerätään yhteen tietokantaan.  

Erityisesti kävimme seuraamassa esitystä laadunvalvontalaitteistosta, jonne kerätään katkenneet neulat. Siinä laitteisto punnitsee neulan ja jokaisen neulan palasen täytyy löytyä kierrätystä varten ja erityisesti sitä varten, ettei neulan pala jää vaatteeseen ja riko sitä. Toisaalta tuli mieleen, että Suomen mittakaavassa tämänlainen tiedonkeruu ei ole taloudellisesti järkevää, koska suuri osa Suomessa toimivista ompelualan yrittäjistä on pieniä yrityksiä.  

Myös tekoälyn käyttö oli esillä. Tekoälyn käyttö prosessina on tarkoitus korvata ihmissilmä ja aivot tuottamalla enemmän iteraatioita neuroverkkopohjaiselle tekoälylle, joka säätää laitteistossa esim. langan kireyttä halutunlaisen kankaan tuottamiseksi. Prosessina tekoälylle syötetään alkuparametrit, esimerkiksi edellä mainittu langan kireys, ja tuottaa jonkinlaisen tuotoksen, esimerkiksi kankaan, jonka ominaisuudet arvioidaan. Sen jälkeen tekoäly tekee muutoksia parametreihin ja tekee uuden tuotoksen, jota arvioidaan. Siinä vaiheessa, kun tuotos vastaa haluttua tuotosta, niin saadaan halutut parametrit tuotantoa varten. 

Tekoälyllä halutaan saada siis nostettua tehokkuutta säästämällä aikaa, vähentämällä materiaalihukkaa, pienennettyä kustannuksia ja suoraviivaistamalla tuotantoprosesseja. 

Messuilla oli hyvin esillä erilaiset mikrotehtailla käytettävät laitteistot. Esim. CAD:lla ohjattavista leikkauslaitteet, KUVA italialaisesta leikkurista tai häkkileikkuri, tekoälyllä ohjatut kirjontakoneet KUVA, tunneliviimeistelylaite, josta kuva alla, tai saumattomien kankaiden ompelukoneet. Toistaiseksi ihmisiä tarvitaan vielä ompeluvaiheessa. 

Jos puhutaan vaatesuunnittelusta digitaalisia työkaluja käyttämällä, niin hankkeessa olemme aallon harjalla tässä suhteessa. Se, mitä digijameissa olemme tehneet kankaiden digitoimisen Vizoon skannerilla, kankaiden fyysisten ominaisuuksien mittaaminen Browzwearin analysaattorilla sekä vaatesuunnitteluohjelmistojen, kuten Clo3D ja VStitcher, valintojen kanssa, on vieläkin uusinta uutta. Vaikkakin esim. Grafis ja joku muu meillä ei ole ja jotka vaikuttivat hyviltä. Messuilla saimme seurata hyviä demoesimerkkejä siitä, kuinka yllä mainittuja ohjelmistoja hyödynnettiin muun muassa teksturoinnin ja renderöinnin osalta (Browzwear). 

Suunnitteluprosessin muutoksia esiteltiin useammassakin seminaariesityksessä. Digitaalisten ratkaisuiden merkitys kasvaa sekä valmistuksen että kuluttamisen näkökulmasta (koko ketju valmistuksesta kuluttajalle toimitukseen asti). Kiteytyksenä voidaan myös todeta, että erityisesti tuotteiden valmistus tulisi tehdä vasta tuotteen todenmukaisen myynnin jälkeen, jolloin taloudellisuus ja tehokkuus korostuvat koko suunnittelu- ja valmistusprosessissa (menekki). Tähän liittyy erityisesti virtuaalinen 3D prototypointi ja näytteenotto (sampling) yhdessä laadunvalvontaan. Keskusteluissa (Morgan Technica), otti esiin isojen valmistajien merkityksen uusien suunnittelu ja valmistusprosessien hyödyntämisessä ja esimerkkinä olemisesta pienille ja keskisuurille valmistajille, eteenkin tietoisuuden kasvattamisen tasolla. Tässä yhteydessä ei voi unohtaa myöskään kuluttajien tietoisuuden ja vastuunoton kasvattamista itse ostotilanteessa, muun muassa digitaalisen sovittamisen yhteydessä. 

Kestävyys (Sustainability) 

Kestävyys oli isossa roolissa messuilla. Jotta näytteilleasettajat saivat mainostaa itseään kestävänä yrityksenä, heidän oli pitänyt näyttää kestävyytensä järjestävälle organisaatiolle. Vierailijan näkökulmasta piti itse selvittää mikä oli juuri heidän näkökulmastaan kestävyyttä. Osalla näytteilleasettajista oli kestävästi tuotettua muovia, joillain oli 100% kierrätettävästä materiaalista valmistetut tuotteet ja osalla kestävyys kohdistui prosesseihin ja ostettuun sähköön. 

Osa kestävyydestä kohdistui uusiin innovaatioihin. Esimerkiksi eri hedelmistä tehdyt nahkan korvikkeet olivat esillä. Tähän kuva ananaskäsilaukusta. Toinen iso innovaatio on farkkukankaan valmistaminen huomattavasti pienemmällä vesimäärällä kuin tähän mennessä ja kulutetun kankaan tuottaminen ilman kemikaaleja. Tähän kuva farkuista. Viimeistely tapahtuu kivipesun sijaan esim. Otsonointilaitteella. 

Messuilla oli myös hyvin näkyvillä kierrätyskuidun valmistaminen olemassa olevista kankaista joko hajottamalla kankaat kuiduiksi takaisin.

Seminaariesitykset 

Messujen parasta antia olivat monipuoliset seminaariesitykset, jotka toivat esiin varsin selvästi tekstiilialan keskeisiä toimintaperiaatteita, ratkaisuita, haasteita ja tavoitteita. Keskeisiä teemoja olivat muun muassa: materiaalien kierrätettävyys ja ekologisuus, 3d suunnittelun hyödyntäminen suunnittelussa, älykkäät tekstiilit ja digitalisaatio. 

Mitä jäi käteen? 

  • Tieto siitä, että olemme hankkeessa aallon harjalla 
  • Kehittyneet tekstiiliteollisuuden prosessit 
  • Sustainability eli kestävyys ja vastuullisuus on avainasemassa 
  • Digitalisaatio ja erityisesti datan käyttö ja tekoäly valmistuksessa 
  • Kehittyneemmät tekniikat tekstiilikuidun valmistuksessa 
  • Kontaktit ja ymmärryksen lisääntyminen 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *