Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.

[musiikkia]

Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat -podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen. Minä olen Klaudia Käkelä, ja vieraanani studiossa ovat tänään Sari Aalto sekä Kari Lähivaara. Oikein lämpimästi tervetuloa.

Kari Lähivaara: Kiitoksia.

Sari Aalto: Kiitoksia.

Klaudia: Tämän jakson aiheena on ammattikuljettajien työhyvinvointi, mutta me laajennetaan sitä aika paljon muihinkin ammattiryhmiin. Ammattikuljettajat on siitä mielenkiintoinen ammattiryhmä, että heidän työnsä on usein staattista, saatetaan istua pitkiä aikoja, mut sit toisaalta pitäis myös jaksaa kantaa usein painavia asioita, ja tehä myös fyysisiä suorituksia, kun ollaan tien päällä ja toimitetaan esimerkiks tavaroita paikasta toiseen. Ja terveellinen syöminen voi olla haastavaa, kun istutaan siellä, vaikka esimerkiks rekan hytissä. Sari, sinä olet ravitsemusterapeutti ja ravitsemustieteen lehtori, ja Kari, olet kuljetuspalveluja tarjoavassa yrityksessä johtavassa asemassa. Ammattikuljettajilla on jopa, vois sanoa maailmanlaajuisesti, semmonen aika epäterveellisen ammattiryhmä imago. Kertokaa vähän siitä, että mistä tää saattaa johtua, ja mistä tämmönen mielikuva on syntynyt, teijän mielestä?

Sari: Tavallaan tämmönen ravitsemusterapeutin näkökulma asiaan vois olla, että tyypillinen miesvaltainen ala. Elikkä varmaan tämmönen äijä-meininki on siel taustalla ihan perinteisesti, ja jos mietitään sitten siihen liittyvä ravitsemuskäyttäytymiseen liittyviä asioita, niin kyl siellä on tämmönen rasvanen ruoka ja pitää jaksaa tehdä niitä raskaita töitä, ja salaatilla pipertäjät eivät pärjää. Tää imago varmasti on aika syvässä kaikilla miesvaltasilla aloilla, edelleenkin. Toki sitten kun tämmösiä tutkimuksia on sitten tehty aiheeseen liittyen, juuri tämmösistä miesvaltasista aloista, perinteisistä aloista, niin kyl siellä pieni viherrys on selkeästi näkyvissä. Et tavallaan salaatinsyöjäkin pääsee sinne kahvipöytään ja lounaspaikoissa hyödynnetään sitten salaattibuffet-pöytää ihan eri tavalla kun aikasemmin. Toki sitten tarjontakin on erilaista. Nykyään se on mahdollista, aikasemmin se ei oo ollu mahdollista. Ollaan oltu nakkikioskien varassa ja perinteisen baariruuan varassa. Tää on ehkä tämmönen yksi syy. Mutta näkisin, että positiivista murrosta on tapahtumassa, mutta kyllä siellä perinteetkin jyllää edelleen aika vahvasti.

Klaudia: Kari, täydennä vielä mun tietoa tästä, että miten kauan sä oot ollu tällä alalla itse?

Kari: Minähän oon syntyny tälle alalle. Perheyritys, missä työskentelen, ja tälläkin hetkellä meillä on isät ja pojat tässä firmassa mukana. Sitä kauttahan tämä on ollu… Lähtökohtasesti siitä vaiheesta, kun on maailmaan tullu, niin oon tienny jo, että työtä on tiiossa, ja sitä kautta ollu mukana ja nähny pitkälti tämän alan kehittymisen, myös tämän ruokahuollon puoleltakin. Kyllä ne kuljettajien eväät on muuttunu paljon siitä 70-luvusta, kun on tultu tälle vuoskymmenelle, kun nyt ollaan mänössä. Siellä on hyvänä nähty se, että myös näitten lounaspaikkojen palvelut on parantunu. Elikkä siellä ei oo ennää niitä nakkisämpylöitä pelkästään myynnissä, vaan siellä on myös sitä salaattia. Kyllä meillä kuljettajat on tänä päivänä valistusta saaneet hyvistä… Tämänkin hankkeen tiimoilta, niin evväät on parantunu siellä olennaisesti. Se on kaikkien etu varmasti.

Klaudia: Niin, sulla on tosiaan tullu, vois sanoa, että äidinmaidosta, tää ala jo, niin sä oot varmasti nähny sitä syömistä myös sitten vuosikymmeniä, ennen kun sä ite alotit nää hommat?

Kari: Kyllähän se on ollut. Kyllä ennen on ollu raskaat evväät kaikilla alan tekijöillä, varsinkin metsäalalla. Sekiin, kun penskana ite oli mukana, niin aika ykspuoliset evvääthän ne oli, sitä leipää ja makkaratahan siellä mukana piettiin. Mutta kaikki on paremmin tänä päivänä.

Klaudia: Se on ihan hieno juttu, että kehitys kehittyy myös näissä asioissa. Kuljettajat edustaa usein aika tavallista suomalaista, näitten terveysongelmien suhteen. Millasia terveysongelmia ammattikuljettajilla on, Sari?

Sari: No jos nyt tämmösien ravitsemussilmälasejen läpi katsotaan asiaa, niin kyllä siellä ihan tyypilliset valtimotaudit on varmasti se yksi merkittävin asia. Eli siihen menee paljon, siihen kategoriaan menee kohonneet kolesterolit, kohonneet verenpaineet, ylipainoisuus, ja nykyäänhän tähän kategeroiaan voidaan lukee myös sitten se rasvamaksa, joka on ylipainosta johtuva, useimmiten. Kyllä siihen kannattaa kiinnittää huomiota edelleen, vaikka se on jotenkin tämmösessä suomalaisessa keskustelussa ikuisuusasia, sitä on jauhettu, voi sanoa tyhjäksi, sieltä 1970-luvulta saakka, Pohjois-Karjala -projektin alkamisen myötä ja sen jälkeen koko ajan. Tavallaan ihmisistä tuntuu, että eiks tää rasvakeskustelu ja kolesterolikeskustelu ja kakkostyypin diabetes keskustelu ja kaikki tähän liittyvä, eikö tää oo käyty jo sataan kertaan läpi? Mut se on edelleenkin, jos mietitään ihan tämmöstä brutaalia asiaa, kun vaikka kuolinsyyt, niin valtimotaudit on edelleen suomalaisten suurin kuolinsyy. Edelleenkin. Työikäisillä se tilanne on menny vähän parempaan suuntaan, mutta joka tapauksessa se on merkittävä asia.

Ja tavallaan asian se valoisa puoli on sitten siinä, et siihen voijaan hirmu hyvin vaikuttaa elintavoilla ja ravitsemuksella, mutta tavallaan se tietoisuus siitä, että kuinka vaikutetaan ja kuinka helposti voidaankaan vaikuttaa, niin siinä on semmonen gäppi, joka pitäisi kuroa kiinni. Myös tässä kuljettajien… Kuljettajat on hyvin tyypillisiä suomalaisia tässä, moni muukin ammattiryhmä on täs samassa kategoriassa, ihan samalla tavalla.

Kari: Kyllä meilläkin haastetta kuljettajilla on siinä painonhallinnassa tyypillisesti ja se, että enemmän ehkä tänä päivänä on niitä kolesteroliheittoja kun sokeriheittoja. Se puoli on ehkä kääntyny siihen veriarvojen parempaan seurantaan, mitä myös työterveyessä käyään läpi. Tää on hieno ominaisuus töissä oleville, kun miettii, että niillä on kahen vuojen välein seuranta, ja sitä kautta päästään jäljille. Kyllä se parantunu tilanne on, mutta meilläkin on muutamia kuljettajia, jotka kamppailee sen painon kanssa ja sen tuomien haasteitten kanssa. Onneksi saa nyt apua sitten.

Klaudia: Juuri päästäänkin tähän itse aiheeseen, eli te ootte nyt alkanut tosiaan sitten, Sari, tämmösen Savonian hankkeen muodossa sitten ratkomaan näitä haasteita, ja tosiaan Karikin on tässä studiossa mukana juurikin sen takia, että hän on mukana henkilökuntansa kanssa tässä hommassa. Miten tää projekti on lähteny käyntiin, tää Vireeksi-hanke?

Sari: Vireeksi-hanke on lähteny ihan hyvin käyntiin. Elikkä konkreettisesti kuljettajien näkökulmasta käynnistyi viime vuoden puolella, marraskuussa -20. Sillon kaikille kuljettajille pidettiin tämmönen tehoalkubuusti, tämmönen päivä, jossa mitattiin erilaisia terveysindikaattoreita, painoa ja erilaisia lihasvoimatestejä, kuntotestejä. Siellä haluttiin kartottaa sitä, että mikä se on se alkutilanne, ja niin että kaikille tulee myös se oma tuntuma siitä, että ahaa, kunto on tällä tasolla tai tuolla tasolla. Ja meillä oli sitten lisäksi myös tämmösiä laboratoriomittauksia, toki niin kun Kari mainitsi tän työterveyden, et se on aivan erinomainen, et työterveydessä seurataan. Toki siinäkin on varmaan työpaikkakohtasia eroja kyllä, että hyvät työpaikat  ja kustantaa näitä mittauksia työntekijöilleen. Meillä tähän hankkeeseen kuuluu labramittaukset ja just näitä tyypillisiä, kolesterolia ja rasvamaksaa ja veren sokeritasoo mitattiin. Nekin olivat sitten nimenomaan tämmönen… Kuljettajille niin kun viesti, et he saivat itse nämä mittaustulokset ja vapaaehtosesti sitten ovat luovuttaneet meille hankkeeseen sitten näitä tietoja. Mutta tämmönen oman tietoisuuden herättely on ollu hirmu tärkeetä.

Sitten näiden mittausten lisäksi meillä sitten vielä tykitettiin tämmönen alkukysely, jossa sitten kuljettajat myös aika laajastikin vastasivat siihen, että mitä he mahdollisesti hankkeelta haluaisivat, ja mikä on tarpeellista heille, ja mitä he itse kokee sellaseks, että voisivat kiinnostua tän vuoden kestävän hankkeen aikana, jossa nyt sitten tehostetusti näihin elintapoihin puututaan. Ja tavallaan jotenkin tällänen oman tietoisuuden herättely, siihen omaan terveyteen ja terveyden edistämiseen. Ja sit tietenkin hankkeessa on tarkotus edistää työkykyä, joka on erittäin merkittävä asia. Sillon, kun ei vielä tunnu yhtään missään mitään kiristystä, pakotusta tai puristusta, niin siinä vaiheessa puuttuttas asioihin, koska siinä vaiheessa moni asia voidaan vielä kääntää niin, että mitään sairautta ei edes kehity, tai että se kehittyy paljon, paljon myöhemmin.

Klaudia: Mainitsit, että sieltä tosiaan kyseltiin alussa näitten ammattikuljettajien vähän niin kun huolenaiheita, että mitkä ne on,  ne ongelmakohdat siellä heillä, mitä asioita sieltä nousi esiin?

Sari: Ihan ylivoimasesti suurin tämmönen, mihinkä haluttiin kiinnittää huomiota, on juuri toi Karinkin mainitsema painonpudotus. Yli puolet vastasivat, että painonpudotus on tän vuoden tavote, ja se on hirmu hyvä tavote, koska siinä sitten menee monta kärpästä yhdellä iskulla. Elikkä siinä saadaan sitten käytännössä pureuduttua siihen kakkostyypin diabetekseen ja näihin kolesteroli- ja verenpainearvoihn. Elikkä juuri juurisyihin, mitkä ovat näitä yleisiä terveysongelmia. Toki sitten näis labroissa paljastui myös, että yli puolella oli kohoneet kolestesterolit. Eli kun meillä on 200 kuljettajaa tässä mukana, niin siellä sitten yli sadalla oli kohonneet kolesterit. Tää on nyt sit sellanen, että tässä meijän pitää hankkeen aikana sitten herätellä ihmisiä, koska se kohonnut kolesterolihan ei tunnu yhtään missään, et nyt sitä lukua pitäis sit jaksaa tuijottaa, ja siihen me sitten on tälläsiä erilaisia valmennuksia esimerkiks täs hankkeessa kehitetty, mihinkä voi sitten osallistua. Esimerkiks tämmönen syö kolesterolit kuntoon valmennus on parasta aikaa meneillään, ja menee koko tän vuoden ajan, jossa sit annetaan tämmösiä käytännön vinkkejä. Elikkä tän tyyppistä erilaista viriketoimintaa, mutta nimenomaan, että se on omaehtoista ja vapaaehtoista ja sellasta, et omasta halusta lähtisi. Ja matalalla kynnyksellä, et siinä sit, siinä kuljettajan ehkä stressaavassa ja kiireisessä ja usein näyttää siltä, että univajeisessa arjessa, niin siitäkin huolimatta jaksettas kiinnittää näihin huomiota. Ollaan pureskeltu sit näitä tiedonpalasia aika pieniksikin ja käytännönläheisiksi vinkeiksi.

Klaudia: Ja Kari, sä olet tosiaan itekkin mukana tässä, saanu niitä arvoja ja mittailet asioita, niin millasia asioita sulla oli siinä alussa erityisesti, mihin halusit kiinnittää huomiota, ja ehkä parantaa?

Kari: Kyllähän se hyvä oli, kun pääs kattomaan verikokkeeseen, näki itekkin, että ne kolesteroliarvot oli koholla, siihen on nyt paneuduttu. Mulla oli henkilökohtasena teemana selkä kuntoon ja veriarvot kohalleen, ja molempiin osa-alueisiin löytyy keinot tästä. Tää on siinä mielessä meillläkin kuljettajien keskuudessa saanu hyvän maineen, tää kampanja, että tää on vuoden kestävä. Ja varmaan yrityksen kanssa tehhään sitten vielä jatkoakin tälle porukalle, sitä on suunniteltu. Kun monasti meillä on ollu niitä tyhy-päivä, niin se on se yks kerta vaan, ja ne opit unohtuu. Nythän tää toteutettaan sen vuoden varrella kokoaika ja noita ryhmäkokoontumisia on ja kaikkee muuta. Tää on nyt siinä mielessä esimerkillinen malli, että tää pureutuu henkilötasolle, ja siellä saahan jokkainen sitä ommaa coachinkia sitten tarpeen mukkaan. Mut kyllä meilläkin työporukassa huomattin se, että meillä on se painonhallinta, ja ne veriarvot on semmonen osa.

Ja sitten tärkeessä osassa oli näitten mittalaitteitten käytön yhteyessä puhuttu palautumisen merkitys. Meilläkin kaksvuorotyössä tehhään, puuta ajetaan tässä Kuopion alueella, niin tällä hetkellä meijän kuljettajat ovat varmasti väsyneitä, kun on tää hirvee kiire, kaikki puut on saatava pois tuolta metästä nyt, ennen kun keli loppuu. Nukkuminen jiäpi vähälle, ja ne mittarit on varmasti punasella. Mutta se, että kun ois ies keskimäärin koko vuojen aikana sitä palautumista [?? 00:14:03], se on tärkeessä roolissa meijän ammatissa. Että jaksetaan painaa se viis päivää.

Klaudia: On aika paljon semmosia ammatteja, missä siitä ei vaan pääse mihinkään, että ne unirytmit saattaa heittää siitä, mikä olis semmonen standardi-ihanne. Varsinkin semmoset ammatit mitkä, erityisesti korona-aikana, niin ne ei oo toimistotöitä, vaan niitä tehään tuolla fyysisesti, ja pitää laittaa oikeasti kroppa likoon, niin millasia asioita sä oot nyt saanut tähän palautumisasiaan ja just näihin uniasoihin nyt sitten? Millasta palautetta sä oot saanu, että miten niitä asioita vois parantaa?

Kari: Kyllähän sitä siinä työvuorojärjestelyissä on varmasti mietittävvee meilläkin, että onko se pakko vaihtaa joka viikko, se vuoro, toisinpäin? Sitten sitä, että mitä tehhään sillon vapaalla, se korostuu siitä. Itelle oli aika suuri merkitys, että käyn uimassa jonkun verran, ja sitten aina sen palautusoluen juon siinä uinnin jäläkeen. Oli yllätys se, mitenkä täyellisesti se tuhhoo sen palautumisunen sitten, se yksikin olutannos. Oli itelle yllätys, että niin paljon vaikuttaa pieni alkoholiannos siihen palautumisen kykyyn. Rahtialalla ja kuljetusalalla on monasti ollu se ongelma, että vapaalle kun on jääty, niin se on sitten vietetty tietyllä tavalla, ja palautuminen on varmasti ollu aika huonoo. Tietyllä tavalla huonolla eväillä.

Klaudia: Niin, semmonen ehkä suomalaiselle tyypilliset elämäntapavalinnat on ollu sitten usein siinä taustalla?

Kari: Kyllä se on, ja kyllä meilläkin on työporukassa puhuttu tästä, että mitä tehhään. Siellä on hyvä ollu havaita, että liikkuminen on lisääntyny, lenkkeily on lisääntyny ja eväskamppeet parantunu.

Klaudia: Ja tää sanonta, että raskaat työt vaatii raskaat huvit, mutta ne huvithan voi olla sitten, jos vähän kääntää sitä näkökantaa, niin nehän voi olla vaikka just uimista, esimerkiks.

Kari: Esimerkiks. Ja tää on vielä hyvä ollu korona-aikaan, meillä uimahallit on vielä toiminu, täällä on pystyny harrastammaan suht vappaasti vielä. Mutta aika näyttää. Tää on sitten taas koko valtakuntaa mietittäessä tämä korona, kun tekköö tämän haitan, että nää taukopaikat häviää käytöstä pois. Sehän oli katastrofi viime keväänä, kun niitä ruokapaikkoja ei ollu, se korostu niitten omien evväitten mukana pitämisseen. Meilläkin työntekijät pääsääntösesti syövät siellä autossa, elikkä ne välttelee niitä taukopaikkoja tän koronan takia nytten, ja korostuu se omien eväitten laatu sitten. Sen verran ollaan siihen kalustoon panostettu sitten, että meillä on jääkaapit niissä autoissa, että ne pystyy pitämään maitotuotteet ja muut mukana siellä, että ne pyssyy kylymänä. Parhaissa kamppeissa on myös mikroaaltouunit, että se lämpimän ruoankin teko onnistuu kyllä.

Klaudia: Sehän on semmonen pieni koti sitten kaikkine mukavuuksineen.

Kari: No joo, siinähän on vaarana se, että se on parempi olla siellä kun kotona, se kamppailu just siitä.

Klaudia: Sari, erityisesti mun korvaan osui toi, mitä Kari sano tästä alkoholin käytöstä. Et pienikin määrä alkoholia pilaa jo unen. Mä muista itekkin, muistaakseni Ylen jostain tv-ohjelmasta kiinnittäneeni huomiota siihen, että se yksin juoma, vaikka se olut, mitä ei varmasti moni pidä kauheen vaarallisena, niin saattaa jo pilata sitten sen palautumisen.

Sari: Kyllä, ja varsinkin, kun se yhdistyy siihen stressiin ja kiireeseen. Ne ikään kun kumuloi toistensa huonoa vaikutusta. Mut kyl siit on ihan faktaa, tutkimustulosta, että se kyl auttaa nukahtamaan, mutta sitten se syvän unen määrä ja laatu nimenomaan heikkenee. Elikkä sen virkistävän unen laatu nimenomaan muuttuu jo siitä pienestäkin alkoholimäärästä, ja sen takia siihen on… Se on vaarallinen nukahtamisapuri. Toki siin on sit monta muuta, sen alkoholin ympärille voi kietoa monta muutakin asiaa, sieltä tulee sitä ylimäärästä energiaa, ja jos usein sen yhden viattoman oluen juo, niin kyllä siit vuoden aikana kertyy paljon niit kiloja. Ja tosiaan sit se palautuminen estyy aika tehokkaasti pienelläkin alkoholimäärällä.

Tosta unesta voisin nyt vielä sen sanoa, että painonpudotukseen liittyen se voi olla jopa se vähänunisuus ja vähäinen nukkuminen jopa painonpudotuksen este. Ja monella onkin niin, että jos se univaje on tosi voimakas ja jatkuva ja kroonistunu, niin painoa on tosi vaikea pudottaa. Siellä käytännössä käy ihan tämmöstä… Toki siinä on montakin syytä, miksi käy näin, elikkä ei jaksa kiinnittää univajeessa huomiota terveelliseen ruokaan ja mitä tahansa syö vaan mitä kiinni saa, niin se menee tähän piikkiin, mut sit siel on ihan fysiologista taustaa, et kylläsyyshormonit ei tuota samaa vastetta, ja vastaavasti nälkähormonit sitten tavallaan tehostuvat univajeessa. Elikkä tekee mieli syödä enemmän. Ja sitten kun se on kroonista, niin energiaa vaan kertyy sitten viikkojen ja kuukausien ja vuoden aikana enemmän. Painonhallinta on oikeasti vaikeampaa univajeessa. Joskus on joku sanonut viisaasti, että jos on univaje, niin ensin univaje kuntoon ja sitten painonpudotus vasta. Elikkä se voi olla jopa este sille, monestakin syystä. Se on tosi tärkee kiinnittää siihen huomiota.

Klaudia: Niin varmasti. Mä uskon, et jokainen on huomannu omassa kropassaan sen, että jos on ykskin huonosti nukuttu yö takana, niin monesti jotenkin se käsi hamuaa sinne rasvaan ja sokeriin sen sijaan, että ottaiskin lounaaks jonkun ihanan salaatin, joka voi aivan hyvin riittää, mutta se ei oo se, mitä sun tekee mieli. Ja sitten nykyäänkin, kun on niin paljon usein niitä vaihtoehtoja, niin sit se lähtee väärille…

Sari: Kyllä. Ja ateriarytmi kärsii siitä, et kun ei jaksa tehdä sitä ruokaa. Sitten kun ei oo jaksanu tehdä sitä ruokaa tai käydä kaupassa tai muuten nähdä vaivaa sen lämpimän aterian eteen vaikka, niin sit se menee siihen naposteluun, ja sit se napostelu todellakin on usein sitä epäterveellistä ja lihottavaa, ja tuntuu siltä, että ei oo syöny mitään, vaikka koko päivän on syöny vähän niin kun koko ajan jotain. Ja loppupeleissä energiaakin kertyy aika paljon, ja se on sit vähän semmonen jatkuva kierre ja sudenkuoppa.

Klaudia: Kari, millasella mielellä nää sun kuljettajat on ollu, tai tän teidän firman kuljettajat on ollu mukana tässä?

Kari: No hyvällä fiiliksellähän ne oli, ihan alusta lähtien. Me oltiin lähipäivässä melekeen koko porukalla, ja varmasti tultiin esille siellä ja saatiin semmonen me-henki tehtyä siihen. Sosiaalisessa mediassa moni ei oo mukana, mutta meillä on oma WhatsApp-ryhmä, missä me kirjotetaan asioista, ja keskustellaan näistä mittauksista hyvin avoimesti keskenämme. Ja nyt nämä apulaitteet, mitä me saatiin siellä, niin en on tuonu hyvän keinon mittamaan näitä palautuksia ja muita. Sitä unen laatua pystyy päivittäin seuroomaan ja osa kuljettajista on käyny myös ne FirstBeat-palautukset läpi, ne on saanu sieltäkin sen palautekeskustelun kautta sen tapahtuman seleville. Mutta päivittäin, kun niillä on kello nyt ranteessa, niin ne saap joka aamu unipalautteen, mikä kertoo siitä palautumisesta hyvän faktan.

Klaudia: Niin, ootsä kiinnittäny jo omassa ihan jaksamisessa sitten huomiota, kun näitä ruokajuttuja oot laittanu parempaan kuntoon ja palautusjuttuja, niin ootsä tuntenu omassa fiiliksessä jo sitä muutosta?

Kari: Kyllä se on, ja kyllä tähännii päivään lähin, niin eilen kävin liikkumassa, niin sitä palautusolutta ei tullu juotua, että jaksaa täällä olla skarppina. Nyt tuntoo jo ihtesä siinä, että se palautuminen on tärkeessä roolissa siihen seuraavaan päivään ja nyt tavallaan omilla valinnoilla ja keinoilla pystyy siihen vaikuttammaan. Se korostuu vaan, mitä syöpi ja mitä juopi, niin hyvät vinkit on seuraavaan päivään ja jaksamisseen.

Klaudia: Niin, vois kuvitella, että tolla tavalla ne on myös pysyvämpiä muutoksia sitten, kun ne lähtee… Niin kun tässä on Sarinkin kanssa puhuttu, että ne lähtee sieltä ihmisestä itsestään eikä vaan joku vaikka lääkäri vastaanotolla sano, että kyllä sinun nyt pitäisi tuota painoa pudottaa, ja sitten ei välttämättä ihmisellä sitä motivaatiota vaan löydy, pumps, jostain.

Sari: Kyllä. Ja tosiaan, kun me valittiin näitä vimpaimia tähän hankkeeseen, niin me kyllä tosi paljon käytettiin siihen aikaa ja vaivattiin päätämme ja selvitettiin taustoja. Meillä on FirstBeat ja sitten meillä on tämmönen aktiivisuus Polar-ranneke, ihan perus aktiivisuuskello. Aika karvalakkiversio, mutta ihan riittävä tässä. Ja tosiaankin just se oman kehon tunnistaminen, että mikä toimii minulla. Se on se tavote tässä. Ja juurikin toi, että toi alkoholiannos on hirmu hyvä… Pienikin alkoholiannos ja yksikin olut on hirmu hyvä esimerkki. Mut sit on muitakin. Joku voi liikkua vaikka iltamyöhään, eikä uni häiriinny ollenkaan, joku toinen ei voi ollenkaan liikkua. Niin tavallaan nyt nää mittarit antavat sitten viitettä siitä, että mikä se oma tilanne on. Ja ihan sama sitten, jos ottaa vaikka kahvin juonnin tai jonkun kofeiinipitosen juoman merkityksen, niin jollekin se iltakahvi on ihan kohtalokas, ja joku sitten voin hyvin juoda kofeiinipitosia juomia ilman, että se valvottaa. Et tämmöstä omien, henkilökohtasten tunnistaminen, et miten minun kehoni reagoi erilaisiin asioihin. Toki sitten myös semmonen iso stressi, joka nyt sitten vaikka jäytää, vaikka kiireisen työrupeaman tiimoilta, niin myös sen tunnistaminen, että okei, tää johtuu tästä, ja nyt se loppuu ens viikolla. Sekin on jo helpottava tieto.

Mutta kyl nää mittari täydentää hirveen hyvin toisiaan, että itse ollaan myös kokeiltu näitä ja testailtu tässä hankkeessa. Nehän ei oo absoluuttisia, ja siel on omat virheensä ja omat heikkoutensa, kaikilla mittareilla, mutta juurikin kun tää on tää vuoden kestoinen meillä tää periodi, niin jos jaksaa mitata, niin kyllä sieltä sen tiedon hirmu hyvin saa irti, että mikä toimii minulla ja mikä aiheuttaa stressiä tai heikentää palautumista. Sen tiedon sieltä kyllä saa. Ja jos siel on virhettä, niin se virhe on systemaattinen, elikkä sillonkin sen tiedon saa sieltä irti. Et ollaan ihan oltu tyytyväisiä myös itse näihin. Ja myös sitten kuljettajilta on saatu kyllä hyvää palautetta, että hyvät mittarit olette valinneet, ja ne nimenomaan paljastaa asioita. Ihan perusjuttuja, mutta tosi tärkeitä, mitä välttämättä ei tuu ajatelleeks, jos ei ois sitä mittaria vaikka.

Klaudia: Mietin myös tuota, et sit siinä on joku antamassa ne tulokset sulle, että tällä tavalla sulla on rasvaa kertyny kehoon ja tälläset veriarvot, mutta sit myös se, että sitä itse tulee seurattua, sitä palautumista ja kaikkia näitä muita, ja sit sä saat vielä siihen päälle sen asiantuntijan palautteen niistä, et mihin suuntaan pitäis kehittää.

Sari: Niin, kyllä. Meillä tosiaan mittareista FirstBeatillä on mahdollista sitten antaa tämmösiä henkilökohtasia palautteita, ja tavallaan ollaan ostettu tähän valmennukseen, tai tähän vuoteen nyt mukaan hankkeessa. Sittenhän meillä on vielä näiden… Me itse hankkeen työntekijät ollaan sitten tässä myös kuljettajien käytössä, elikkä on mahollista saada henkilökohtasta ravitsemusneuvontaa, henkilökohtasta liikuntaneuvontaa, ihan omaan autoon liittyvää ergonomianeuvontaa ja vielä sitten myös ollaan ostettu personal trainerin palveluita tähän, et niitäkin saa sit muutamia kertoja tän vuoden aikana. Elikkä ihan täysin räätälöity näitten mittareitten ja testauksien lisäksi on mahdollista saada. Se on myös koettu hyväksi.

Kari: Niin tämmöstä vaihtoehtojen mahollisuutta ei kuljettajilla ole tähän asti vielä ollu. Kyllä tämä on semmonen todella hyvä toimintamalli, ja nyt tää vuos männään siinä mielessä hyvin, että on laitteet, on keinot, on ihmiset. Jos nyt ei tuloksia saaha, niin on kumma juttu. Meilläkin jo muutama kaveri, mitkä on jo päättäny tehä elämäntapamuutoksen tästä tämä kampanja tiimoilta, ja se on hyvä asia, että ne jäis sille tielle, mille ne nyt alun tässä hyvästi suavat. Meillä on kaikennäköset vimpaimet, sitten tuo ajettava kalusto ja työkalut kunnossa, ja niitä seurataan ja puunataan. On se kumma homma, että ei oo aikasemmin ommaan hyvinvointiin tämmösiä kampanjoita käyty. Nyt meillä ne on. Ja mikä parasta, ne on nyt vuojen ajan käytössä ihan ilimaseks. Kyllä niitä hyödynnettään, se on ihan varma juttu.

Klaudia: Uskotsä, Sari, että tän tyyppisistä hankkeista vois saada jotain kättä pidempää siihen, että miten kenties tän tyyppisiä asioita voitais sit laajentaa kaikkien suomalaisten..?

Sari: Kyllä toki, ja se on yks tavotekin tässä, et hanke jatkuu ja vuoden jälkeen sitten me isketään työnantajiin kiinni, ja tavallaan laajennetaan juuri tätä, että mitenkä voisi jopa ihan jo kuljettajien peruskoulutuksessa ottaa huomioon tätä, että jotta sä jaksat tehdä tätä vaativaa, raskasta, epäsäännöllistä, ehkä univajeista sillon tällön tai useinkin, tän tyyppistä työtä, niin kyl se oma kunto pitää olla aika hyvä, että sitä pystyy tekemään niin, että muu elämä ei kärsi ja oma terveys ei kärsi siitä. Koska sitä omaa terveyttähän tähän ei kannata… Mikään ammatti ei oo niin tärkeä, että omaa terveyttä kannattaa sille uhrata. Ja onneks täs on olemassa keinoja, ja kyl tää on yks ihan selkee tavote, että tästä saatas semmonen laajempikin malli, jopa ihan sinne koulutukseen jo ujutettua, kun kuljettajia koulutetaan tähän tärkeään työhön.

Klaudia: Nyt kun päästiin tämmöseen tavallaan laajempaan kuvaan, niin me eletään just semmosessa ajassa, jossa on saatavilla tosi paljon tietoa terveyden edistämisestä, terveellisestä elintavoista, ruokavalioista, jos verrataan vaikka edes vajaan 30 vuoden taakse, et mitä 90-luvulla oli. Vois kuvitella, et nyt ihmiset eläis paljon terveellisemmin kun sillon, koska tietoa on paljon enemmän saatavilla, ja myös vaihtoehtoja ruuan suhteen, niin kun Karikin tossa jo mainitsi. Sari, mikä on sun näkemys tän ravitsemusalan ammattilaisena, et miten suomalaiset ylipäätään voi? Vaikka sitä tietoa on saatavilla, niin onko se sitten siirtyny sinne oikeesti elintapoihinkin?

Sari: Ruokakulttuuri ja syömistavat muuttuu hirveen hitaasti. Ja tosiaankin, kyllä meillä on ihan samat kompastuskivet, kun vaikkapa siellä Pohjois-Karjala -projektin alkuvaiheilla, sillon 70-luvulla. Elikkä edelleen me syödään liikaa kovaa rasvaa, vaikka tosiaan tää rasvakeskustelu on jatkunut kaikki nää vuosikymmenet ja edelleenkin syödään liikaa suolaa. Suomalaisten ravitsemustahan seurataan itse asiassa maailmanlaajusesti aika harvinaisella tämmösellä Finravinto-tutkimuksella, joka tehdään aina viiden vuoden välein. Finravinto-tutkimusdatahan vahvistaa koko ajan tätä, että edelleenkin näin on tapahtunut, ja esimerkiks kasviksia ja kuituja saadaan vieläkin liian vähän, vaikka niitä kuinka toitotetaan, ja valikoima on parantunut ja on puolivalmisteita ja on pakasteessa ja on valmiiksi silputtuna, jos ei veitsi pysy omassa kädessä. Ja kaikki mahdollinen on, vois kuvitella, tehty. Mut kyl ne tavat muuttuu tosi hitaasti, ja tää ei oo tämmönen ammattiryhmäkysymys, vaan ihan koko Suomea voidaan ajatella näin, että ruokakulttuuri on semmonen vaikea haaste.

Toki sitten meijän haaste on, nyt kun mainitsit ton, että on paljon tietoa saatavilla, joskus tulee itse ajatelleeks, että sitä on jopa liikaa saatavilla, ja sit se on pilkottu. Ja kun puhutaan yksittäisistä ravintoaineista vaikka, että saanks mä nyt vaikka jotain omega3-rasvahappoa riittävästi? No ok, se on tärkeä rasvahappo, kyllä, välttämätön jopa, ja se on saatava ruuasta, elimistö ei voi sitä itse valmistaa, mut se tulee ruuasta, me ei syödä yksittäisiä ravintoaineita. Ja kyllä mä aina kaikille, myös tässä hankkeessa ja kun kuljettajien kanssa oon tekemisissä, ne sanoo, että me kaikki syödään ruokaa eikä syödä ravitsemusta. Elikkä tää on tosi tärkee muistaa, että tää on tehty, tää syöminen, vähän hankalaksi. Et mietitään yksittäisiä vitamiineja ja kivennäisaineita, kun pitäs miettiä ihan lautasmallilla pärjätään, se ei vaan oo kauheen myyvä, kun se on nähty jo koulujen ja alakoulujen seinillä, ja lastentarhassa väritetty lautasmallia. Se on niin vanha juttu, et se ei oikein enää iske, mut silläkin pärjää jo ihan hyvin. Syöminen on tullut liikaa tämmöseksi pirstaloituneeksi ja vaikeaksikin. Se on ihan helppoa.

Klaudia: Oliks sulla, Kari, ennen tähän projektiin ryhtymistä, niin tuntuuks susta, että sun tieto on lisääntynyt, vai oliko sulla tavallaan se ymmärrys jo, mutta nyt on vasta sitten päässy tositoimiin?

Kari: Onhan siitä puhetta ollu aikasemmin ja onhan sitä ymmärtäny ja miettiny niitä asioita. Mutta nyt tää joukkohenki vettää mukana, ja nyt on halu näyttää meijänkin työntekijöille ja kuljettajille, että jos ne muuttuu, niin minäkin yritän muuttua. Että hyvä tsäänssiähän tässä on nyt tehä tämä asia. Semmosen asian oon huomannu monen kuljettajan kohalla, kun seuraa tuolla, mitä ne syöpi, ei välttämättä meijän kuljettajat, vaan kun itekkin käy syömässä ruokapaikoissa, niin annoskoot on aika karmeita välillä. Jotennii tuntuu, että onko se tarve vetästä se lautanen niin täyteen? Ja salaattiahan siellä on, mutta nimellisesti. Vielä siinä ois, siinä vanhassa lautasmallissa varmaan sitä painottamista enemmän. Raskas työ vaatii kovat evväät, mutta jos ite söisin semmosen annoksen, mitä oon nähny, niin tunti männöö, kaks, palautuessa siinä. Eihän sitä jaksa mittään tehä sen jäläkeen. Oon ainakin ite huomannu sen, että pienempiä annoksia useammin, ja sit vihreetä enemmän sekkaan, niin paremmin jaksaa  päivän männä.

Sari: Siis toi on just se, mitä kannattaa tehdä. Elikkä puhutaan tämmösestä energiatiheydestä, tämmönen vähän ammattisana, mutta joka tapauksessa sitä ruokaa ja ruuan energiaahan kannattaa laimentaa nimenomaan niillä kasviksilla. Kasviksien se hyöty on siinä, toki ne sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita ja kaikkee näitä hienoja juttuja, mutta myös tätä energian… Koska se liika energian saanti on se ongelma, joka johtaa siihen ylipainoon, joka on niin yleistä. Niin kyllä se laimentaminen on juuri se kasvisten etuisuus, elikkä kyl mäkin koko ajan täs mietin ruokaohjeita ja reseptejä, mitä voisin tänne ujuttaa vuoden aikana, kuljettajien tietoisuuteen. Että kuinka teet makaroonilaatikosta kevyemmän tai perinteisestä jauhelihakastikkeesta kevyemmän. Avainsana on se, että energiapitosuutta laimennetaan kasviksilla.

Ja tietenkin lautasmallihan tähtää justiinsa tähän. Elikkä sillon kun se annos on iso, ok, maha pitää saada täyteen, jotta tulee se kylläisyyden tunne, mut sitten jos se täytetään tosi energiapitosella, raskaalla, rasvaisella, vähäkuituisella, ehkä vähän venhäjauhopitosella makarooniruualla esimerkiks, niin kyllä siellä oikeesti on taju kankaalla pari tuntia, että toipuu siitä valtavasta energiamäärästä ja verensokeripiikistä. Elikkä kyl tää on tosi tärkeä näkökulma. Hyvä keino siihen on lautaskoon, ihan lautasen pienentäminen. Tästäkin on tutkimusdataa, että kun lautasta pienentää, ja sit edelleen ottaa sen täyteen, niin ruokamäärä pienenee. Mut tää on hirmu yleistä, tää isot lautaset. Ja buffet-pöytien se kääntöpuoli on sitten tämä, että kun on maksettu se joku kymppi siitä ruuasta, niin sit niin paljon kun ikinä vaan mahtuu, niin se lautanen lastataan tosi täyteen, ja liian täyteen monesti.

Tuosta alussa kun mainitsit, kuljettajat esitti toiveita siinä alkukyselyssä, niin yks tämmönen toive oli just tämmöset eväsruokavinkit. Ja tosiaan tää koronahan on laittanu eväsruokailun ihan arvoon arvaamattomaan, koska sitten voi olla, että se tuttu, vanha joku lounaspaikka on suljettu koronan vuoksi. Tää vuos on ollu tosi haastava, ja näyttää, että haasteet jatkuu vielä tässä edelleenkin. Siis vaikka tämmösten oikeiden, tervellisten ja maukkaiden ja täyttävien eväiden tekeminen ja siihen vinkkien saaminen, niin siihen on tosi paljon tullu kyselyitäkin. Et kuinka sit tehdään ne eväät niin, et se ois muuta kun makkaraa ja leipää, tai sit jotain tosi energiapitosta, jotakin valmisruokaa. Valmisruuissakinhan on  hirveen paljon jo hyviä vaihtoehtoja, sydänmerkittyjä ruokia. Ja edelleen siellä avainasemassa on sitten se kasviksilla keventäminen. Ja tää on on kans tärkeetä, et ei sen aina tarvii olla salaatia, jos tuntuu, että ei jaksa tehä, ja miten se salaatti nyt kulkee. Siellä voi kulkee sitten hedelmiä ja jos ei jaksa pilkkoo kurkkua, niin se on sitten 15 senttiä kurkkua ja kaks tomaattia ja kaks porkkanaa, ja sitten se syödään sellaisenaan. Lopputulos on sama, kun se ois pilkottu salaatti.

Klaudia: Niin, se että keksii sen, että mitä kaikkea herkullista voi lisätä yhteen ja miten ne sointuu. Kun itekkin oon yrittäny lisätä kasvisten määrää ravinnossa, niin joku kikherneillä kikkailu on välillä vähän haastavaa.

Sari: Joo. Ja sit me eletään niin valtavassa runsaudessa jotenkin, että täs tullaan vähän tohon ravitsemuspiperrykseen, et meillä nostetaan jotenkin… Mä otan itse tän esimerkin, joka särähtää omaan korvaan, elikkä tämmönen gojimarja-villitys, mikä meil on ollu. Okei, ovat terveellisiä, tiibetiläisiä marjoja, mutta kun meillä on omatkin, niin pärjätään ihan hyvin ilmankin. Elikkä tavallaan semmonen yksinkertainen on kaunista syömisessä, sen ei tarvitse olla hienoa, eikä annos kauniin näköinen. Toki sekin on tärkeää, mutta nyt jos sitten mietitään sitä eväsruokailua metsässä auton ratin takana siinä tauolla, niin kyl siinä oikeesti on se, et se ruoka on ravitsevaa ja yksinkertainenkin riittää. Tavallaan haluan tässä kaikin keinoin mataloittaa sitä kynnystä, että ei tarvitse tehdä mitään välttämättä mistään erikoisista tai itselle kovin vieraistakaan aineksista. Meil on ihan perusjuurekset ja kaalit ja porkkanat ja tän tyyppiset, joilla pärjää varsin mainiosti, ja niistä saa ihan hyvää evästä, ja lopulta myös hyvinkin edullista. Elikkä siinä on myös tämmönen taloudellinen näkövinkkeli, että se on hyvää ja terveellistä ja edullista.

Kari: Joo, ja tähän lautashommaan on vielä hyvä esimerkki se, mitä ite oon tottunu noudattammaan, että joka ruokapaikassa on se salaattilautanen ja sitten se ruokalautanen, niin jättää sen salaattilautasen ottamatta, ottaa siihen ruokalautaseen ensin sen salaatin, ja sitten ruuan, niin ei siihen mahu sitä soossia niin paljon, se on semmonen hyvä käytännön malli ottoo käyttöön, vaikka muittenkin. Ite oon käyttäny sitä. Ja se salaattipöytä kuulus olla aina ennen sitä pääruokaa, noutopöyissä. Että se tulis se lautanen puolilleen just sitä hyvännäköstä salaattia, ja sitten siihen ei mahu ennää sitä läskisoossia niin paljon.

Klaudia: Se on kyllä jännä psykologinen juttu, että siihen tarttuu just tommosessa vaikka lounaspaikassa. Tartut eka siihen, mikä on siinä saatavilla. Jos se salaatti on eka, niin sitä tulee otettua enemmän, kun jos se on siellä lopussa sitten.

Kari: Joo, ja sen oon nyt huomannu tuossa, sairaslomatuurausta tein tuolla tehtaalla, meillä on konemiehiä siellä töissä, ja niillä on omat evväät mukana. Tein tämmösen testin, että otin hedelmiä, pullan sijasta vein sinne kahvipöytään, vein toki aina pulliakin, mutta hedelmäpussin puotin siihen pöytään muutaman päivän välein, niin kyllä se hävis. Kyllä ne söi, kun sitä oli tarjolla.

Klaudia: Tästä päästiin oikein hyvin seuraavaan aiheeseen, josta haluun jutella, eli ruokaympäristö. Tämmönen aika itselleni tuntematon termi, kertositko sä, Sari, vähän siitä, että mikä on ruokaympäristö, ja miks siihen kannattaa kiinnittää huomiota?

Sari: No toi oli hyvä esimerkki, toi kahvipöytäesimerkki. Työpaikalla voi olla ruokaympäristö. Jos se ruokaympäristö nyt halutaan määritellä jotenkin tai selittää sitä, niin se on se tila tai ympäristö, missä me syödään. Ja se voi olla se ihan lounaspaikka, tai se voi olla oma kotikeittiö, tai se voi olla se autossa syöty työpaikkaeväsruoka. Ja käytännössä ruokaympäristö voidaan myös laajemminkin käsittää, elikkä se voi olla meijän lähikauppa, kaupat vaikuttavat siihen, minkälainen meijän ruokaympäristö on, onko meijän mahdollista saada esimerkiksi terveellisiä, tuoreita hedelmiä, vai onko hedelmäosasto juuri siinä minun kaupassani, jossa käyn, niin niin huono, ettei kiinnosta hedelmät eikä kasvikset lainkaan. Tää muokkaa meijän ruokaympäristöä myös.

Tai sit jos me vielä laajemmin ajatellaan, niin sit se voi olla vaikka koko Suomi. Elikkä tässä tullaan siihen ruokakulttuuriin, mihin viittasin jo aikasemmin. Elikkä tavallaan minkälaista ylipäätään, ruokaa, meillä on kaupoissa tarjolla, kuinka helposti sitä terveellistä ruokaa on saatavilla ja vielä laajennan sitä ja rönsyilen, millä hinnalla on? Elikkä tässä tulee myös sitten se, että onks sitten se… Hintahan määrittelee paljon sitä, mitä me ostetaan ja myös sitten ehkä sitä… Liittyy hyvin kiinteesti tähän ruokaympäristöön. Elikkä meillähän myydään siis sitä, mitä me ostetaan. Tää on tämmönen jatkumo ja vähän tämmönen oravanpyörä, että mitä enemmän me ostetaan tietynlaisia asioita, sitä enemmän meille niitä myydään, niin sen enemmän me ostetaan taas. Elikkä tää on niin kun käänteinen juttu, ja tää on hyvin kiinnostava. Ja tätä pyöräähän ravitsemuskeskustelussa kovastikin yritetään vaikuttaa elintarviketuottajiin ja -tehtaisiin, että terveellisen ruuan pitäis olla samanhintaista tai mielellään edullisempaa. Sitä pitäis olla tarjolla riittävästi, ja myös tämmösiä puolivalmisteita ja ihan valmiita ruokiakin, jotta niitä ihmiset enemmän ostaisivat. Tää on ihan älyttömän tärkeä ja iso kansallinen asia.

Klaudia: Toi hinta on mun mielestä aina… Koska se on rakenteellinen ongelma, mihin me ei pystytä sillä tavalla tavallisina kansalaisina ihan hirveesti vaikuttamaan. Jokainen voi siihen omaan ruokaympäristöönsä, että palaverissa on pullan sijaan hedelmiä, niin vaikuttamaan, mutta tuli mieleen esimerkiks vanha dokumentti, taitaa olla parikyt vuotta jo ilmestynyt, tää Supersize me, jossa tää henkilö, amerikkalainen siis, pureutuu tähän Amerikan erityisesti pikaruokatarjontaan, -kulttuuriin. Siinä just nostetttiin tosi vahvasti tää, et siel on saatu lobattua asioita aika paljon siihen suuntaan, et nimenomaan yksinkertasesti on halvempaa syödä epäterveellisemmin, kun vaikka vihanneksia ja näin pois päin.

Sari: Kyllä. Ja monet tarjouksethan on tämmösiä, et ostat kuus kympillä suklaalevyjä. Tai jotakin tämmösii sokeripitosii limsoja ja juomia ja mehuja. Elikkä tämmöset massatarjouksethan on tämmönen nykypäivän vitsaus. Toki myös isot pakkauskoot ovat tälläsiä. Mut sitten tosta ruuan hinnasta voisin kyllä vielä sanoa, et sitten jos ihan puretaan se osiin, ja jos mietitään vaikka sitä lautasmallia, ja terveellistä syömistä, et jos oikeesti söisi lautasmallin mukaisesti ja ruokapyramidin mukaisesti, niin se on edullisempaa kuin sitten lopultakin se epäterveellinen ruoka. Koska sitten juurekset ja tämmöset viljatuotteet, täysjyväviljatuotteet, joita kuuluu sitten siihen, monet kasvikset, kun käytetään sesonkikasviksia, niin ne on edullisia. Ja sitten jos mietitään vaikka nyt ruokapyramidin näkövinkkelistä, niin ruokapyramidissa on aika korkealla siellä sitten ne kalliit, niin kun lihat ja leikkeleet ja juustot, jotka ovat sitten niissä terveellisissä tuotteissa ehkä useimmiten vähän kalliimpia, mutta niitä ei muutenkaan pitäisi syödä hirveen paljon.

Elikkä tätä mä haluisin aktiivisesti korjata, että terveellinen ruoka on aina kalliimpaa. Siis se ei ole sitä, jos ne painopisteet menee oikein. Toki, jos verrataan rasvasta juustoo ja vähärasvasempaa juustoa, niin aika usein se vähärasvanen juusto on kalliimpaa. Mut sitä juustoa muutenkin pitäisi syödä päivän aikana vähän, eli se ei oo meijän ruuan painopiste eikä keskiö. Ja jos ne painopisteet menee oikein, niin ne on siellä edullisimmissa ruuissa automaattisesti. Elikkä kasvikset, hedelmät, marjat, juurekset. Ja sit se täysjyvävilja. Elikkä siellä ruokapyramidin pohjalla.

Ja tavallaan, jos mietitään vielä tota lihaa, niin siinä pitää myös ajatella sitten myös sitä lihan kulutusta, niin sitten myös sitä määrää. Suomalaiset syö edelleen liikaa lihaa suhteessa siihen, mitä suositellaan. Ja sitten tietenkin tää, joka on tullut jäädäkseen, tää ympäristönäkövinkkeli, niin tää on myös tämmönen terveysnäkövinkkeli, et se on myös semmonen ihan globaali asia, mitä kannattaa ajatella. Se lihahan ja lihatuotteet on kallista lautasen ja ruuan osaa, ja kauppalaskussa se ehkä näkyvin osa, niin sitäkin pitäs syyä aika vähän lopulta, ja sillon voi ostaa sitten sitä vähärasvasempaa ja laadukkaampaa lihaa, kun sitä on siellä määrällisesti vähän.

Kari: Tuo on ollu hyvä huomata, että kauppoihin on tullu semmosia hyviä uusia ateriakokonaisuuksia, missä on juureksia ja muuta seassa. Bulkkituotteita, ehkä niitä ei oo ollu, mutta on pienempiä valamistajia tullu markkinoille, ja nyt on tullu semmosia hyviä eväspaketteja, mitä itekkin on käyttäny. Mutta yhtä minä kaipaisin, miks lähikaupassa ei oo semmosta eväspakettia valamiina, missä ois sämpylä, vihanneksia, mehuja ja hedelmiä? Semmonen pussi, mikä ois heleppo ottoo vaikka meijän kuljettajien mukkaan, ja lähtee päivä [?? 00:46:31]

Sari: Kyllä. Ja sitten jos miettis vaikka tommosia taukopaikkaketjuja, mitä meillä on Suomessa, ihan isoja tekijöitä, montakin eri ketjua, niin siellä vois olla semmonen, että kun se tauko on lyhyt, ja ollaan aikataulusta jäljessä, niin… Tääkin on noussu tässä hankkeessa esille kuljettajien kanssa keskustellessa, että tavallaan ei ehdi, vaikka haluaisikin syödä sen lounasaterian ja varsinkin, jos on jonoo siellä, niin ei siellä jonotella. Sillon ois kätevä, jos ottas mukaan tämmösen jonkun valmiin setin, missä on mietitty asiat valmiiks, eikä tarvii yhtään miettiä, että otanko tuota vai tuota.

Ja tää on myös semmonen iso asia, mitä kaupoissa kannattas muutenkin ajatella, että meillä on juustohyllyt… Jos mä nyt mietin vaikka ihan oman, kohtuullisen pienen paikkakunnan vaikka S-markettia tai K-markettia tai mitä tahansa kauppaa, niin kyllähän siellä on valtavan isot valikoimat vaikka juusto-, tai makkara-, tai jugurttihyllyllä. Ja nyt jos miettii, et on kiire, väsyny, univajeessa, ei oo kauheen ees kiinnostunu välttämättä ravitsemuksesta, mut kuitenkin, jos se ois helppoo se terveellinen syöminen, niin voisi ehkä harkita syövänsä terveellisesti, niin kyllä siinä on aika iso kynnys kuluttajaparalla, jos 15 metriä pitkältä jugurttihyllyltä rupeet valitsemaan sen vähärasvaisen ja vähiten sokeria sisältävän vaihtoehdon, joka vastaa omaa makumieltymystäsi. Ihan valtava haaste on myös valita siitä valtavasta valikoimasta semmonen hyvä tuote. Jotenkin toivoisi, että sitä olisi helpotettu, että täs on meidän terveelliset tuotteet, täs on tämmönen keskikasti, ja uolt on sitten se runsasrasvanen jouluna ja juhannuksena -osasto. Elikkä jotenkin vois ajatella, että voisko niin ryhmitellä, ja helpottaa sitä kuluttajan valikoimaa sitten, kun mietitään näitä, mitä ostaa ja mitä syö. Olipa se sitten valmisateria tai ihan erillinen, joku yksittäinen ruokakomponentti.

Kari: Värimerkkaus. Meillä tehtaan vastaanotossa on värimerkattu koodi, vihreellä saa viiä metsävarastoon ja keltasella emmitään, ja punasta ei saa viiä, niin miks tämmönen ei toimis tuolla ruokakaupan hyllyllä? Vihreet on parasta ja keltanen [?? 00:48:43] ja punasta elä ota.

Sari: Kyllä.

Klaudia: Tuossa on hyvä innovaatio, voidaan suunnata tuonne ihmisille, jotka tämmösiä tuotteita kehittelee, että ottakaapa onkeensa. Sarikin mainitsit, että suomalaiset ylipäätään syö aika paljon lihaa, niin ootsä, Kari, kiinnittäny huomiota tän hankkeen tiimoilta tai muuten, et onks kuskien se… Kiinnittääks he enemmän huomiota siihen lihan kulutukseen ravinnossa?

Kari: En oo nähny semmosta muutosta siihen lihan määrään, ehkä siihen laatuun on keskitytty enemmän. Itekkin oon pikkusen muuttanu niitä, mitä tulloo ostettua. Juustothan on männy ihan pilalle jo, kun ennenhän ne alako siitä rosentista, mutta nytten ne maistuu ne huonommattii. Tai niin kun paremmat. Mutta kyllä kuljettajien kanssa keskustellaan tästä asiasta, se on ihan tullu selekeesti. Ja se, että kun välillä on niitten eväskassia nähny, niin näläkä on tullu. Kyllä sinne on tullu monenlaista tavarata, että niitä on niitä omenoita ja muita ruennu eksymään sinne. Se on ollu hieno nähä. Tuliko se tämän kampanjan aikana, se muutos sinne, vai onko tullu ennen, mutta pääasia, että se muutos on tullu. Ja kyllä itekkin haluais, jos puuautolla lähen reissuun, lähtisin, niin kyllä evväitten laatuun pitäs panostaa.

Sari: Ja toihan on tosi tärkee, tavallaan tää lihakeskustelu on tullut uutena tähän suomalaiseen keskusteluun. Oikeestaan nää 2014 vuoden ravitsemussuositukset ovat ekan kerran ottaneet kantaa ihan lihan väriin ja lihaan ympäristönäkövinkkelistä. Ja oikeestaan tää tämmönen punasen lihan syöntisuositus max puol kiloo viikossa, elikkä alle 100 grammaa päivässä on uusi asia, tai oikeestaan ravitsemussuositusten uusin asia. Muutenhan ravitsemussuositukset ei oo oikeestaan uusiutuneet moneen vuosikymmeneen yhtään mihinkään, ihan samat sävelet on siellä ollu aina, voi melkeen sanoa.

Tavallaan sit semmonenkin huoli… Tai joskus kuulee, et mihin tässä uskoa, kun ravitsemussuositukset muuttuvat koko ajan, ne eivät todellakaan muutu. Mut ravitsemuskeskustelua hirveen paljon sekottaa tämmöset ei ollenkaan siihen kuuluvat tieteelliset tutkimukset, mihin ne suositukset lopulta perustuu. Mut tää liha-asia on tosi uusi asia, ja voin hyvin kuvitella, että juurikin kuljettaja, tai missä tahansa miesvaltaisella alalla, niin se liha on pyhä asia, ja sitä pitää syödä ja se on se, millä jaksetaan. Ja tavallaan, onhan siinä totuudenjyvänen, et pelkällä salaatilla ei pärjää, se ei oo terveellisen ruokavalion ydin, vaan kyllä siinä pitää olla rasvaa ja proteiinia. Ja proteiinia painotetaankin sit siellä terveellisessä ruokavaliossa sinällään. Sitä pitää olla joka aterialle, myös välipaloilla, mut suomalaisten ongelma ei ole liian vähäinen proteiinin syönti, vaan mieluumminkin liian suuri proteiinin syönti, joka johtaa sinne runsaaseen lihan käyttöön. Meil on varaa karsia sitä siitä huolimatta, että meille tulee nälkä tai mikään puute. Se lihakeskustelu on aika tämmönen kärkikeskustelu vähän kaikkialla. Ja nää lihan korvikkeet, just pavut ja palkokasvit ja tämmöset, ne on meille suomalaisille aika vieraita. Kyllä meillä tässä on vielä pitkä tie kuljettavana, että me soijarouheella ja pavuilla paikataan sitä pihviä. Mutta kokonaan ei tarvitsekaan, mä korostan. Elikkä siihen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota, ja juuri tämä, että ei oo ihan puolikasta lautasellista sitä liha-annosta siellä. Sitä on varaa monella pienentää. Siitä huolimatta, että ruokavalio kärsii tai menisi pelkäksi salaatin syömiseksi.

[musiikkia]

Savonian legendat, jakso 5: Murtuuko myytti epäterveellistä elämää viettävästä rekan kuljettajasta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.