Tämä on Savonian legendat -podcastsarjan jakson tekstivastine. Voit kuunnella jaksot SoundCloudista klikkaamalla tästä.

[musiikkia]

Klaudia Käkelä: Tervetuloa kuuntelemaan Savonian legendat podcastia. Tässä podcastissa savonialaiset saavat kertoa ammattikorkeakoulumme legendoja, jotka perustuvat pelkästään tositarinoihin, tutkimuksiin ja tinkimättömyyteen. Minä olen Klaudia Käkelä ja tällä kertaa Savonian legendat podcastissa käsitellään aivoterveyttä. Miten se määritellään? Miten jokainen voisi parantaa omaa aivoterveyttään? WHO:n määritelmän mukaan aivojen hyvä terveystila on sellainen, jossa jokainen yksilö voi toimia parhaiden kykyjensä mukaan ja optimoida kognitiivisen, emotionaalisen, psykologisen ja käytöksensä selviytyäkseen elämän eteen tuomista tilanteista. Aivoterveyden määritteleminen ei kuitenkaan ole ihan näin helppoa. Kyse on tietysti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, johon liittyvät ympäristötekijät ja muu terveydentila. Nyt seuranani studiossa ovat Savonian fysioterapian lehtorit Anu Kinnunen ja Tuija Sairanen. Oikein lämpimästi tervetuloa.

Klaudia: Otetaan ihan ensin käsittelyyn tämä aivoterveyden termistö, eli miten aivoterveyden käsite eroaa esimerkiksi mielenterveyden käsitteestä.

Ani Kinnunen: Jos minä ensiks vaikka alotan, niin ensinnäkin kyse on… Siis hyvä kysymys miten eroaa tästä mielenterveyden käsitteestä, mutta näkisin niin että aivoterveyden käsite on laajempi käsite. Siinä on kyse, oikeastaan juuri niinkun kuvasit tota WHO:n määritelmää, niin oikeastaan laajemmasta ihmisen hyvinvoinnista ja siitä ihmisen toiminnasta ja jaksamisesta siellä omassa arjessa, siinä omassa toimintaympäristössä, että ihminen on niinkun toimintakykyinen. Se oikeastaan edellyttää aivoterveyttä. Hyvin arkisesta käsitteestä oikeastaan on kyse, et sillon kuin meidän aivot jaksaa, meillä on hyvä aivoterveys, niin ihminen pystyy toimimaan. Että siinä on niinkun laajemmasta asiasta kyse – se mielenterveys on osa sitä aivoterveyttä. Yksi osa sitä kokonaisuutta. Ihmisen toiminta on hyvin tämmönen monisäikeinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jota ohjaa sitten tämä meidän keskusyksikkö, eli aivot siellä taustalla. Sen takia se on tärkeä koneisto sen meidän toiminnan näkökulmasta.

Tuija Sairanen: Tuohon lisäisin sen, että yhdyn mitä Anu sanoit. Aivoterveys on mielen, kehon ja tämmösten sosiaalisten suhteiden ja ympäristön tasapainoa. Kaikki se mitä me olemme ihmisenä ja missä me olemme vaikuttaa siihen meidän aivoterveyteen. Komentokeskus on se anatominen rakenne, mutta pelkästään se möykky tuolla kallon sisällä ei ole ja siellä olevat kuviot ole sitä aivoterveyttä. Myös ulkopuolella olevat asiat vaikuttaa siihen.

Klaudia: Eli vois sanoa, että tää aivoterveyden ajattelu on ehkä pikkusen jollain tapaa holistisempi, kokonaisvaltaisempi ajattelumaailma.

Anu: Joo, kyllä. Siis kyse on hyvin tämmösestä kokonaisvaltaisesta asiasta.

Tuija: Kyllä

Anu: Joka kattaa kaikki ikään kuin elämänalueet, niinkun Tuija tuossa kuvaskin jo aikaisemmin. Niin sitä fyysistä toimintaa kuin sitä psyykkistä ja sosiaalista toimintaa. Et kyse on oikeestaan semmosesta hyvinvoinnin kokonaisuudesta.

Tuija: Ja itse lisäisin tänä päivänä myös ympäristön. Ei pelkästään ihmisympäristöä, vaan se minkälaisessa ympäristössä, terveessä ympäristössä eletään. Sillä on suuri vaikutus meidän hyvinvointiin ja sitä mieltä aivoterveys on hyvä.

Klaudia: Mitä sitten tapahtuu, jos ihmisen aivot ei ole terveet, tai tavallaan aivoterveys on järkkynyt, niin miten se sitten ilmenee?

Anu: No, varmaan ehkä se tietenkin millä se näkyy, niin sen ihmisen tietysti jaksaminen heikentyy siellä arjessa. Sehän näkyy siinä oikeestaan aika lailla välittömästi siinä ihmisen toiminnassa ja jaksamisessa arjessa, et se ei tietenkään… Se voi olla myös sairautta, että ihminen myös sairastuu johonkin aivojen toimintaan vaikuttavaan sairauteen, mut ei pelkästään oo tietenkään sitä semmosta sairastumista tai sairauden puuttumistakaan, vaan että kyse on siis ihan tämmösestä et se näkyy arjessa jollakin tavalla, jonkun osa-alueen heikentymisenä. Yksinkertaisimmillaan voi olla vaikka että nukkuu huonosti yöt ja ei jaksa sitten tehdä niitä normaaleja arjen askareita.

Tuija: Ja sit jos sairastuu tällasiin ihan aivosairauksiin, niin sithän nää toimintakyvyn häiriöt ja ongelmat voi olla paljon suurempia. Liikkuminen voi vaikeutua, puhuminen ja ajattelu. Kaikki tällanen voi olla sitten ja aivosairauksien tuloksena. Ja mielenterveysongelmat, ne lasketaan tänä päivänä aivosairauksien kohdalle myös.

Anu: Mut kuitenkin halutaan varmasti molemmat korostaa myös sitä, että se ei ole pelkästään niitä sairauksia, vaan aivoterveys vaikuttaa ihan meidän normaaliarkeen ja aivotoimintaan.

Tuija: Joo, se terveys-sana on siinä.

Anu: Niin.

Tuija: Vastapuolena on se aivosairaus – sitten on aivoterveys. Halutaan viedä tätä aivoterveyden asiaa eteenpäin.

Klaudia: Eli vois ajatella, et se aivoterveys pitää sisällään, niinkun mainitsit tavallaan että huono uni tai hyvä uni, se on kaikista aivoterveyttä sen lisäksi, että tämmöset ihan mielenterveyden ongelmat, jotka on ehkä… Tai mielenterveydellinen hyvinvointi, mitkä on sitten ehkä tutumpia ihmisille terminä, kuin tämä aivoterveys.

Anu: Kyllä, just näin.

Tuija: Kyllä.

Anu: Eli se aivojen… Mä ajattelen, että se aivoterveys heijastuu meidän kaikkien toimintaan, vaikka me ei aktiivisesti ajatellakaan sitä että onko meillä hyvä aivoterveys. Jos me jaksetaan toimia, tehdä vaikka töitä ja nauttia arjesta ja löydetään… Meillä on mieluisia asioita elämässä, läheiset suhteet… Meillä on ympärillä ihmisiä kenen kanssa meillä on hyvä olla, niin se on sitä hyvää aivoterveyttä.

Tuija: Tämmönen stressittömyys, se on varmaan yks kanssa aivoterveyden tämmönen ilmenemismuoto jossa päivän työt kun sä oot tehnyt, niin sulla pitäis olla vielä sitä jaksamista myös siihen omaan lähiympäristöön ja omiin harrastuksiin – niihin, mitä sä itse haluat tehdä.

Klaudia: Aivoterveys on noussut tärkeäks käsitteeks – näin mä ainakin ajattelen – koska on kyse juurikin muun muassa ihmisen jaksamiseen liittyvistä asioista, mitkä on nyt äärimmäisen ajankohtaisia. Jokainen varmaan meistä haluais aina jaksaa entistä paremmin. Se ehkä jotenkin liittyy tähän meidän yhteiskuntaan. Miten aivoterveys ja jaksaminen liittyy toisiinsa?

Tuija: Aivot toimii optimaalisella kuormituksella. Juuri äsken mitä sanoin, niin kun on päivässä sopivasti haastetta, niin ihminen jaksaa arjessa. Että sopiva määrä haastetta ja lepoa. Ja sit tää uni on varmaan tänä päivänä yks semmonen iso asia, joka on nostettu aivoterveyden tämmöseks isoks, ehkä mediaseksikkääksikin aiheeksi.

Anu: Joo, mä ajattelen, et ne liittyy just… Ihan samoin ajattelen kuin Tuijakin, et hyvin niinkun kiinteästi yhteen ja ennen kaikkea tähän yhteiskunnan muutokseen minkä Claudia kuvasit, että nyt ollaan hyvin kiinnostuneita aivoterveydestä ja omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Ja nyt tietenkin tää ehkä tää poikkeusaika on vielä tehnyt sen, että se on nostanut eristyisen tärkeäksi vielä sen oman jaksamisen tässä muuttuvassa ja haasteellisessa tilanteessa. Ajattelen niin, että ihan niinkun meillä on… Me huolletaan autoja, jotta… Tai et me pystymme ajamaan vaikka autolla, käymään töissä tai muuta, niin auto tarvitsee bensaa, tai millä nyt ikinä kulkeekaan – polttoaineella. Se tarvitsee öljynvaihtoa, se tarvitsee tuulilasinpesunesteen lisäämistä. Ihan samalla tavalla, niin meidän täytyy pysähtyä sen meidän aivoterveyden äärelle ja miettimään sitä, että kun meidän aivot jaksavat hyvin, ne on terveet, niin me jaksetaan siinä omassa arjessa. Et millä tavalla me huolletaan niitä omia aivojamme, tässä varsinkin näissä tämmösissä poikkeustilanteissa? Sen takia tää jaksamisen kysymys ja aivoterveys, niin on tärkee puhua tästä asiasta ja pysähtyä sen äärelle. Näillä on vahva kytkentä, että jos meidän aivot eivät jaksa hyvin, niin me emme jaksa muuten sitten arjessa ja arjen toimintoja ja elämänlaatu heikkenee.

Klaudia: Kyllä ja varsinkin ite kuulun tähän kolmenkympin molemmin puolin olevaan ikäryhmään, jotka on hyvin tunnettuja siitä, että paljon on nuoria ihmisiä jotka on palanut loppuun alle kolmekymppisenä jo ihan siinä uran alkuvaiheessa, mikä on yleensä… Burnoutin tyyliset oireet on perinteisesti yhdistetty siihen, että on jo ruuhkavuodet ja se keski-ikä jo ehkä sieltä tullut ja näin, mutta… Niin, mietin… Jotenkin yhdistän tän tosi vahvasti myös siihen, että se jaksaminen ja se kokonaisvaltainen hyvinvointi ei sillon voi olla kauheen hyvää, jos parikymppisenä jo palaa työssä loppuun.

Tuija: Kyllä.

Anu: Juuri näin. Meidän ehkä yhteiskunta on aika suorituskeskeinen tänä päivänä, et vaikka ei tietenkään niin haluaisi sanoa, mutta tottahan se on et me eletään aika suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ja maailmassa, niin, tuota… Et se varmaan heijastelee juuri sit ne burnoutit ja loppuun palamiset ja se, että me ei pysähdytä. Meillä ei oo aikaa ikään kuin pysähtyä sen tärkeemmän asian äärelle, eli pitämään huolta meidän hyvinvoinnista ja ennen kaikkea siitä keskusyksikön terveydestä, eli aivoterveydestä.

Tuija: Itse olen sitä sukupolvea, joka on edennyt jotenkin hiljaisempaa vauhtia, et ei oo kaikkea tarvinnut saada samalla kertaa. Katsoo nuoria ihmisiä, niin pitäis olla kaikki valmiina niinkun samalla aikavälillä. Se on varmaan se, joka aiheuttaa nuorille sitä painetta ja kokemusta siitä, että riitänkö.

Klaudia: Kyllä ja siis mietin myös just esimerkiks omia vanhempia, jotka alkaa olla nyt lähempänä 70:tä, niin heillähän tavallaan, että ainahan he on kovasti töitä tehnyt – kyse ei oo semmosesta erosta – vaan just siitä, että meidän sukupolvella ne korkeakouluopinnot ja sitten pitää heti menestyä siinä työssä, minkä nyt sattuu saamaan ja kun se töiden saaminenkin on aina… Välillä tuntuu olevan, että vaikka olis kuinka tutkintoja ja osaamista ja taitoa, niin niitä töitä ei välttämättä saa. Tavallaan siinä on semmosia elementtejä, mitkä kyllä tosi nopeesti polttaa loppuun, jos juurikaan ei oo tavallaan semmosta asennetta elämään, että kaikkea ei tarvitse saada heti.

Anu: Kyllä, juuri näin. Ja sit ajattelen, että meillä myös ikääntyvällä väestöllähän me on tunnistettu erilaisia kansansairauksia, joista osa meidän väestössä on merkittäviä, niinkun jos ajatellaan vaikka muistisairauksia tai neurologisia sairauksia ja muita. Että onhan meillä tietenkin tää tutkimus ja ymmärrys myös kasvanut, että mitkä asiat itse asiassa vaikuttaa vaikka myös niiden sairauksien ehkä syntymiseen ja niiden ennaltaehkäisyyn. Siihen liittyy myös tää aivoter… Mitä nuorempana me huolehditaan siitä aivoterveydestä, niin sen parempi.

Tuija: Faktatietojen mukaan on tosi isoja ne luvut, että mitkä on vakavien aivosairauksien määrä. Esimerkiks noin joka kolmas mies sairastuu vakavaan aivosairauteen ja joka toinen nainen. Ne on kansallisesti tosi isoja, kansainvälisesti isoja lukuja ja mitä se tarkoittaa taloudellisesti myös nämä asiat. Noin yhdeksän miljardia Suomessa, niin vuosittain on… Nämä sairaudet vaatii. Ja Euroopan tasolla ollaan 300 miljardissa, et ollaan tosi isoissa luvuissa näiden aivosairauksien yhteydessä. Sen takia tämmönen ennaltaehkäisevä lähestyminen siihen aivoterveyteen on äärimmäisen tärkeä asia.

Klaudia: Kuten jo tossa puhuttiinkin, niin terveysasiat ylipäätään on noussut tässä jo esimerkiks viimeisen 10 aikana vahvasti tavallistenkin ihmisten tietoisuuteen. On fitness boomia ja tavalliset ihmiset ottaa personal trainer -palveluja ja osallistuu tämmösiin bikini fitness -kilpailuihin ja ultrajuoksee satoja tunteja, niin miten tää aivoterveystrendi muilta osin liittyy sitten tällaseen yleiseen terveystrendiin.

Tuija: Kyllä ja ei.

Anu: Niin. [naurahtaa]

Tuija: Äsken sanoin näistä faktoista, et ne faktat on tullut näkyviin kaikille, että mitä on nämä aivosairaudet ja vastapuolena sit tää terveyshyödyt ja kun ruvetaan tekemään, niin se on alkanut kiinnostamaan ihmisiä enemmän. Nää ei sulje toisiaan pois, vaan tukeekin määrätyllä tavalla, kun tehdään kaikkia sopivassa määrin, ettei lähdetä ylireagoimaan asioihin. Semmonen tasapainohan tässä on tärkeä asia.

Anu: Kyllä. Ajattelen samalla tavalla. Omalla tavallaan se varmaan on, että me on herätty sen oman terveyden äärelle. Puhuit noista ehkä tommosista bikin fitness tai ultrajuoksuista, jotka on sitten aika pitkälle vietyjä terveysvalintoja ehkä, niin ajattelen että siinä mielessä tää ehkä on jatkumoa sille, että nyt me olemme kiinnostuneita ehkä enemmänkin nyt… Bikini fitnesskin ja ultrajuoksu vaatii tietynlaisia suorituksia ja sitoutumista asiaan. Tää on ehkä jatkumo sille, että halutaan nähdä se terveys laajemmassa kontekstissa, eli halutaan pysähtyä… Itse asiassa taas palaan tähän termiin hyvinvoinnin äärelle. Nyt kun aivoterveys ennen kaikkea on sitä ihmisen hyvinvointia ja jaksamista siinä omannäköisessä arjessa, niiden omien valintojen kautta, niin ehkä sen… Se on semmonen tavallaan hyvä jatkumo tälle terveyden tarkastelulle. Ja sitten se tietenkin, että meillähän jatkuvasti tutkimukset ja erilaiset innovaatiot tuottaa meille uudenlaisia työkaluja myös tarkastella sitä omaa hyvinvointia ja aivoterveyttä siinä omassa arjessa, niin se myös on ehkä herättänyt meille, niinkun… Jos ajatellaan vaikka yksinkertaisimmillaan vaikka nukkumisen seurantaa, että meillä on erilaiset älykellot ja appit, millä me seurataan. Me ollaan kiinnostuneita, että kuinka laadukasta vaikka meidän uni on, niin se on tavallaan varmaan jatkumoa sille, että kun koko ajan me saamme syötettä, että millä tavalla me voisimme paremmin seurata sitä omaa aivoterveyttä ja jaksamista, niin… Niin niinkun Tuija sano, niin kyllä ja ei. [naurahtaa]

Klaudia: Toi on just nää fitness-terveyskellot, miksi niitä nyt ikinä kutsuukaan… Iteltänikin löytyy tommonen ja sain sen vuosi sitten puolisolta joululahjaksi, niin kyllä mä huomasin sen et oma liikunta ei ollut koskaan aikaisemmin ollut minkäänlaisten lukujen seuraamista, että ei painon eikä senttien eikä minkään muunkaan ja sit yhtäkkiä tuli elämään tällanen kello, josta voi sitten katsoa vaikka päivän aktiivisuusprosentin, joka on mun semmonen suosikkimääre mitä voi sitten seurata, et onko ollut tänään riittävän aktiivinen ja sitten kun se 100 tulee täyteen tai vaikka 130 että menee yli, niin se on jotenkin tosi palkitsevaa. Tää niinkun tosi vahvasti liittyy… Ja sit just tää unen… Unta mittaa, et sit sieltä tulee aina tsekattua jos onkin väsynyt päivä, että mitäs tämä kello ja mitä tämä statistiikka kertoo siitä mun unenlaadusta.

Anu: Joo. Erittäin tärkeä pointti, jos Tuija saan kommentoida, niin, tuota… Tässä oikeastaan palaan siihen minkä Tuija nosti – tähän tasapainoasiaan. Se on tärkeetä, että… Se on hyvä asia, että meillä on välineitä. Paras mittarihan on se, jota sun ei oikeastaan tarvitse huomioida ennen kun sulla tulee joku tilanne, josta voit ikään kuin tarkistaa sitä taustadataa. Claudia kuvasit sitä vaikka, että joku päivä huomaat olevasi väsynyt, niin sitten palaatkin sen asian äärelle, josta… Et no, mitenkäs se mun viime yö oikeastaan menikään. Et sen tasapainon löytäminenhän tässä on tärkeetä, et myöskään mittari ei saa olla isäntä. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä, että se ei saa myöskin… Niinkun orjallisesti siitä ei saa tulla meille suoritusta, että me seurataan ja aina päästään tiettyihin mittareihin ja tavoitteisiin. Et sillä tavalla ajattelen, että se on siis hyvä renki, mutta huono isäntä.

Tuija: Yhdyn tuohon ja minä myös peräänkuulutan, että ihmiset herkistyy kuuntelemaan itseään. Juuri tää, että olenko minä nukkunut tarpeeksi ja miltä minusta tuntuu nämä päivän toimet. Onko ne tasapainossa? Et sitä oman itsensä herkkyyttä. En ole vastaan mittareita, mutta myös tätä jokaisen itsensä kehittämistä, niin sitä toivoisin.

Anu: Nythän me eletään yhteiskunnassa, missä oikeastaan me ollaan terveempiä kuin koskaan aikaisemmin, mutta ehkä huolestuneempia kuin koskaan aikaisemmin siitä omasta terveydestä. Et juuri näillä tavallaan… Ehkä se mittarit… Siinä on myöskin se puoli. Täytyy siis löytää se tasapaino niiden mittareiden käyttämiselle ja seuraamiselle. Ja ehkä ne on just, mitä mahdollisesti vaikka nää älykellot ja erilaiset appit, niin onhan ne myös tuonut sen, et me on aidosti pysähdytty niiden asioiden äärelle, tarkastelemaan uudella tavalla sitä omaa aivoterveyttä.

Tuija: Ja kyllä mä näen, että nuorilla on kontaktia enemmän näihin kaikkiin tietokoneisiin ja laitteisiin ja se voi olla se mikä motivoi sit huomioimaan itseään ja liikkumaan.

Klaudia: Niin ja on luontevaa tehdä sellasta seurantaa.

Tuija: Kyllä.

Klaudia: Kun se älypuhelin ja älylaitteet on muutenkin osa elämääni.

Tuija: Juuri näin.

Anu: Mikä sopii kenellekin.

Klaudia: Savonian kliinisen osaamisen yksi painoala on tämä aivoterveys. Mä mietin tässä just, että minkä takia juuri tää aihe on nostettu meillä Savonialla sitten näin tärkeeseen asemaan – miks se on niin merkittävä?

Tuija: Yks erittäin suuri asia varmaan on se, että on arvioitu että yhteen kolmasosaan aivosairauksista voidaan vaikuttaa vaikuttamalla elintapoihin. Savonian ammattikorkeakoulussa tää tämmönen ennaltaehkäisevä lähestymistapa, niin koen että se on vahvasti esillä. Ja ei pelkästään ihmisen elämään liittyen, niinkun sosiaali- ja terveysalalla, vaan ihan kokonaisuudessa. Monialainen ammattikorkeakoulu on oiva paikka tämmöseen monialaiseen työskentelyyn.

Klaudia: Ehdottomasti.

Anu: Joo. Ajattelen samalla tavalla, kuin Tuija. Veisin ehkä vielä laajempaan kontekstiin, että Savonia haluaa elää ajassa ja myös suunnata katseita tulevaisuuteen ja ennen kaikkea siihen, että miten voitais paremmin palvella työelämää ja meidän asiakkaita, potilaita, kuntoutujia – mitä nyt nimeä halutaankaan käyttää niistä meidän kanssa toimivista ihmisistä ja toki opiskelijoista. On nähty, että tää aivoterveys on semmonen tällä hetkellä yhteiskunnassa ja meidän työelämässä paljon puhuttava asia ja jossa tarvitaan myös uudenlaista osaamista.

Tuija: Kyllä.

Anu: Ja samalla vaikutetaan, juuri niinkun Tuija sano, niin myös siihen yhteiskuntaan, että pystytään paremmin tosiaan palvelemaan niitä meidän asiakkaita ja tekemään ehkä niitä… Auttamaan tekemään niitä ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Ja sit se toinen näkökulma minkä Tuija toi, niin me on tietenkin täällä Savonialla tunnistettu tää meidän moniosaajajoukko. Meidän joukko on hyvin monialainen. En puhu pelkästään tietenkään sosiaali- ja terveysalasta, vaan niinkun Tuijakin sano, meillä on kulttuuria ja tekniikkaa, et me tällä monialaisella osaajajoukolla pystytään tarjoamaan tähän aivoterveyteen hyviä, uudenlaisia ratkaisuja meidän asiakkaille ja työelämälle.

Klaudia: Savonialla on tosiaan monialainen näkökulma tähän terveydenhuoltoon. Me koulutetaan ammattilaisia, jotka on lähellä sitä asiakasta. He kohtaa asiakkaan kokonaisvaltaisesti ja ei vaan siitä diagnoosin kautta, niin kertoisitteko te lisää tästä.

Anu: Joo. Tosta mä haluaisin ensinnäkin kiinnittää huomiota siihen, että puhutaan sosiaali-terveysalasta ja meillä on tosiaan sitä kulttuuriosaamista ja… Ja sitten… Niin, myöskin tekniikan alat yhtä lailla liittyy aivoterveyteen ja erilaisiin aivoterveysratkaisuihin, sekä sitten tietenkin myöskin luonnonvara-ala, jos ajatellaan, niinkun…

Tuija: Ravitsemus voidaan lisätä ja…

Anu: Totta kai. Kyllä, et meillä on hyvin monialainen joukko, joka pystyy tuomaan siihen aivoterveyteen omaa osaamistaan niin koulutuksen, tutkimuksen kuin sitten erilaisen tämmösen tutkimus-kehitys-innovaatiotoiminnan kautta.

Tuija: Minä näen, että meiltä valmistuu ihmisiä palvelevia ammattilaisia kaikista yksiköistä. Kaikki se mitä ihmiset tekee, vesiturvallisuus ja kaikki se, niin vaikuttaa siihen mikä on meidän hyvinvointia ja sitä myötä aivoterveyttä. Näkisin, että hyvin tärkeänä olis, että meillä olis tämmönen yhteinen ihmiskäsitys taustalla, et kuinka me ihmistyössä toimimme. Tämmönen olis hyvä lähtökohta tämmöseen aivoterveyteen.

Anu: Ja sit Savonia on halunnut panostaa tähän yhteisöllisyyteen ja tämmöseen yhteiseen tekemiseen. Meiltä löytyy niitä kohtaamispaikkoja, joissa me voidaan yhdessä lähteä kehittämään monialaisesti niitä ratkaisuja ja… Tai vastaamaan siihen ehkä työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin ja kehittämään niitä ehkä uudenlaisiakin ratkaisuja toivottavasti tulevaisuudessa tähän aivoterveyden edistämiseen.

Klaudia: Kyllä. Anu, olet itse ollut tässä aivoterveyteen liittyvässä koulutuksessa. Kerro vähän siitä.

Anu: Joo, meillä on kahdeksan ammattikorkeakoulun kanssa kehitetty tämmönen aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutus, jossa idea nimenomaan on tarjota monialaisesti eri aloja läpileikkaavaa osaamista, niin meidän työelämälle. Elikkä siinä on kyse erikoistumiskoulutuksesta, niin meillä semmonen 130 opiskelijaa valtakunnassa koulutettiin tähän aivoterveyden asiantuntijoiks, joista he sai nyt työkaluja sinne sosiaali-, terveys-, liikunta-, varhaiskasvatus- ja kulttuurialalla toimiville ihmisille, et miten edistetään erilaisten ihmisten aivoterveyttä vauvasta vaariin. Täähän koskettaa tää aivoterveys koko meidän elämänkaarta. Niin ja verkosto toimii edelleen ja on hyvin aktiivinen.

Tuija: Savonia on mukana tässä kansallisen Neurokeskuksen Pohjois-Savon osaamiskeskittymän kehittäminen -hankkeessa, joka on Euroopan aluekehitysrahaston toimija. Tää on jo semmonen pitkän tähtäimen hanke, mikä on täällä Kuopion seudulla. Itä-Suomen yliopisto johtaa sitä ja…

Klaudia: Siinähän on mukana myös Kuopion yliopistollinen sairaala ja…

Tuija: Kyllä. Nyt on menossa vaihe, että eri Suomen alueet, yliopistosairaanhoitopiirit, niin on yhdessä tekemässä sopimuksia tästä. Tämä on tämmöstä Suomen hallitusten… Jo kolmas hallitus on nyt mukana, niin kehittämää terveysstrategiaa.

Klaudia: Millaisia asioita esimerkiks tästä hankkeesta toivotaan sitten saatavan?

Tuija: Iso tavoite on, et pystyttäis löytämään tutkijoita toinen toisiinsa linkittämään ja sitä kautta, tutkimustyön kautta, jo vähentämään erilaisia sairauksia aivotapahtumissa. Tämmönen yksilöity hoito on siellä takana myös, et pyritään millä tavalla pystyttäis auttamaan sitten aivosairauksista kärsiviä hyvin yksilöllisillä tavoilla.

Klaudia: Niin ja just ajatuksena, että on näitä… Luodaan tämmöstä moniammatillista yhteistyötä, niin sitten pystytään juurikin näihin mitä mainitsit entistä paremmin.

Tuija: Kyllä.

Klaudia: Me jo vähän tätä sivuttiin tossa ohimennen, mutta mulla oli tässä Savonian legendat podcast-sarjan ensimmäisessä jaksossa – kannattaa mennä kuuntelemaan – niin, tota… Käsiteltiin muun muassa tätä West Side Story -tuotantoa, jossa Savonia on mukana ja meillä tosiaan koulutetaan kulttuurin ja taiteen osaajia Savonialla, niin miten tää kulttuuri ja taide edistää aivoterveyttä.

Tuija: Minusta sana kulttuuri, jos lähtee miettimään sitä taustaa, niin sehän liittyy viljelyyn ja maanviljelyyn. Minä näen, että kulttuuri on elämän leipä ja vesi, et se on jotain ihmisen parasta tuotetta mitä tehdään. Kukaan meistä ei kasva myöskään missään tyhjiössä, ajatellen kulttuuria. Kulttuuri voi edistää meidän hyvinvointia, tai sit se voi pahimmassa tapauksessa myös viedä väärään suuntaan. Mä näen sen, että itse tekeminen kulttuurissa on yks erittäin tärkeä osa, et pystyy tuottamaan itse asioita, mutta myös ammattilaisten tekemät tuotteet on sitä mikä saa tuntemaan hyviä viboja. Se tekee hyvinvointia ja väsyneen päivän jälkeen, kun kuulen hyvää musiikkia tai katson jotain tanssiesitystä, niin se… Mä tunnen voimaantuvani.

Klaudia: Ihan sama ajatus. Toki nyt korona on inhottavalla tavalla vienyt… Ei onneks kaikkea kulttuuria, mutta aika ison osan siitä.

Tuija: Ja meillä on tässä meidän hankkeessa, Neurokeskus-hankkeessa myös mukana kulttuurin asiantuntija. Hänen kanssa… Itse olen mukana siinä ja Eeri Pihlajakari joka on mukana, niin olemme yhdessä kehitelleet ja vieneet kulttuurillisia asioita eteenpäin hankkeessa.

Anu: Et onhan se ihan tutkimuksin todettu, että sillä kulttuurilla ja taiteella on valtava merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja ehkä juurikin tuohon sairauksista jopa toipumiseen. Esimerkiks musiikillahan on todettu neurologisissa sairauksissa olevan valtavan hyviä tuloksia, saatu niinkun kuntoutumisen näkökulmasta. Tässä palataan taas tähän moniammatilliseen yhteistyöhön, jonka itse näen äärimmäisen tärkeenä. Kulttuurilla ja taiteella on paljon meille annettavaa. Et ajatellaan vaan joko vaikka meidän arkea, tai sitten meidän asiakkaita joiden hyvinvointia, kuntoutumista, terveyttä halutaan parantaa, niin kulttuurilla on paljon annettavaa esimerkiks vaikka sosiaali- ja terveyspuolelle. Ja sitten taas toisin päin, että kyllä mä nään, että tässäkin, niinkun… Jos aivoterveyttä ajatellaan ja aivoterveyden edistämistä, niin tässä nousee myös se ikään kuin kaikkien tekijöiden osaamisen tunnistaminen, et miten me voidaan parhaalla mahdollisella tavalla palvella meidän asiakkaita, kuntoutujia, potilaita ja myös omaa itseämme ja jaksamista.

Tuija: Tämmöset uudet innovaatiot voi tulla juuri tämmöisestä yhteistyöstä kulttuurin ja terveydenhuollon kanssa. Sitä toivois, että sitä molemmin puolin hyödynnettäis, täntyyppisiä asioita.

Anu: Luovuus elää ja asuu meissä. Sit vaan se, että miten kukin sitä osaa sitten tuottaa ja hyödyntää siinä omassa elämässään, että… Ja tietysti tärkeetä on löytää ne tekijät, jotka on itselle merkityksellisiä aivoterveyden näkökulmasta. Kaikki ei kuitenkaan sovi kaikille.

Tuija: Joo. Toinen haluaa juosta ja se lähtee sieltä se hyvinvointi ja aivoterveys. Toinen menee saunaan, toinen joogaa, toinen tekee mindfullnesia ja niin edelleen.

Klaudia: Ja joku tarvii vähän yhdistelmiä ja sitten samalla soittaa siinä kitaraa kun joogaa ja… [naurahtaa]

Anu: Juuri näin, elikkä se luovuus ja tämmönen taide, niin kyllähän se ruokkii ihmistä ja huoltaa aivoja.

Klaudia: Te olette molemmat hyvin vahvasti tässä uusien, niiden tulevien terveydenalan ammattilaisten kanssa tekemisissä ja sitten myös siinä rajapinnassa sen työelämän kanssa, niin mikä on teidän näkemys siitä, et miten näitä asioita huomioidaan tällä hetkellä työelämässä ja terveydenhuollossa tätä taide- ja kulttuuripuolta.

Anu: No, hyvin vaihtelevasti. Nyt ainakin itse, kun on ollut tekemisissä näiden meidän aivoterveyden asiantuntijaopiskelijoiden kanssa, niin on käyty juuri keskustelua, et sitä osaamisen vaihtamista ja jakamista tarvitaan enemmän, että… Ja siinä, ikään kuin jos ajatellaan vaikka nyt ihan näin niinkun ihmisen toimijuuden ja toimintakykyisyyden näkökulmasta, että kun me kohdataan se asiakas esimerkiks siellä sosiaali- ja terveydenhuollossa, niin me ei aina muisteta pysähtyä sen asian äärelle, sen kulttuurin ja taiteen äärelle, et mikä merkitys sillä on juuri sille ihmiselle ketä me kohdataan tai hoidetaan, kuntoutetaan. Että se on hyvin vaihtelevaa siis et miten sitä hyödynnetään ja mä uskon, että ikään kuin tietoisuus siitä on nyt lähtenyt merkittävästi lisääntymään ja tulevaisuudessa me tullaan osaamaan paremmin hyödyntää sitä.

Tuija: Joo, kyllä yhdyn Anu sinuun. Tämä asiakkailta tullut tieto, jota itse olen joissain tilanteissa keskustelujen kautta kuullut, niin se toive olis että sitä olis enemmän siellä hoidossa ja kuntoutuksessa – jos ajatellaan terveydenhuoltoa. Ihmisillä on taustat, niinkun Anu sanoit tuossa. He voi olla tanssijoita, he voi olla pianisteja ja sitten on tullut joku vaikka aivotapahtuma ja on joutunut luopumaan siitä harrastuksesta. On tärkeetä, et mietitään että se ihminen kelpaa tänä päivänä ja hän voi tehdä sitä omalla tavallaan edelleenkin sitä vaikka tanssia. Ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle. Ja ne menetelmät mitä me käytetään sitten ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen tämmösten aivotapahtumien jälkeen vaikka, niin ne voi olla hyvin moninaiset ja niitä kannattaa kehittää.

Anu: Kyllä meillä varmaan on sitä jonkun verran totta kai hyödynnetty. Vaikka kun kohdataan joku ikääntynyt ihminen, niin me selvitetään vaikka sitä mielimusiikkia, tai mitkä asiat on ollut tärkeitä sille ihmiselle, mutta ehkä sitten niiden… Sen kulttuurin ja taiteen merkityksen äärelle pysähtyminen on ehkä nyt se tärkeintä. Jos meillä on joku vaikka potilas tai asiakas, että tavallaan mikä merkitys sillä kulttuurilla ja taiteella on juuri sille ihmiselle ja minkälainen voimavara me saatais valjastettua sille ihmiselle siitä, esimerkiks just tässä Tuijan kuvaamissa muuttuvissa tilanteissa. Sieltä voi löytyä yllättäviä voimavaroja, joita me voidaan hyödyntää sit siinä terveyden ja kuntoutumisen edistämisessä.

Tuija: Joo. Täähän on kaikkien aivoterveyden edistämiseen se, että ota itsellesi jotain hyvää kulttuurista. Mieti mikä tuntuu sinusta sinulle hyvältä. Silloin sä edistät kulttuurilla omaa aivoterveyttäsi.

Anu: Se on vähän niinkun meidän kaikkien tehtävä huomioida se asia.

Klaudia: Kyllä ja varsinkin taide, niin eihän se synny tyhjiössä, niinkun jo tossa alussakin todettiin. Se vaatii tekijöitä ihan yhtälailla kuin niitä siitä nauttijoita.

Tuija: Kyllä.

Klaudia: Mä nään ainakin niin, että oman terveyden lukutaidon edistäminen on yks niistä asioista, jotka nyt kiinnostaa paitsi mua, niin myös muita ja me on jo tästä aiheesta tossa aikaisemminkin puhuttu. Onko nyt sitten jotain keinoja ja vinkkejä siihen, et miten vois ikään kuin testata omaa aivoterveyttään, et mistä esimerkiks minä voisin nyt huomata, jos kaikki ei olekaan sitten kunnossa? Toki mulla on tää fiksu kello, mutta jos jättää nyt vaikka sen pois tästä yhtälöstä.

Anu: [naurua]

Tuija: Kyllä minusta se, että jos sä tunnet itsesi stressaantuneeks… Taas peräänkuuluttaisin sitä omaa kuuntelua. Jos sä oot ahdistunut, sä et nuku hyvin, eristäydyt muista, et enää halua tavata omia kavereita ehkä ja liiallinen alkoholinkäyttö, tupakointi… Nää kaikki on jonkunlaisia semmosia mittareita ihan ilman mitään härpäkkeitä, joita voi miettiä. Nää on niinkun eräänlaisia pieniä hälytyskelloja, sinne hyvinvointiin ja sitten aivoterveyteen vaikuttavia asioita.

Anu: Joo, ihan oikeestaan samat sanat kuin Tuija, että tärkeintä on varmaan, niinkun… Mistä sen huomaa, niin on juuri se oman kehon kuuntelu ja oman arjen tarkastelu, että miten sä jaksat siinä omassa arjessa. Et tavallaan olisit… Ajattelisit niin, että vähän että kehosi on temppelisi -ajattelutavalla, että jos sä huomaat arjessa jotenkin vaikka olevasi hyvin kuormittuneen tai väsyneen tuntuinen, tai just se että on ahdistusta tai jotenkin tuntuu ettei jaksa tavata ketään, niin aidosti niinkun pysähtyä sen äärelle, et mistähän nyt on kysymys. Ja sitten toki on hyvä jos on jotakin mittareita, niin ilman muuta on hyvä niitä hyödyntää. Että mitkä on ne keinot tai mittarit mitkä on itse kokenut itselle hyviksi, niin ilman muuta niitä kannattaa hyödyntää. Mutta tärkeintä on varmaan siihen sen oman hyvinvoinnin ja aivoterveyden äärelle pysähtyminen. Ja kyllähän se sitten keholla on taipumus antaa jotakin hälytysmerkkejä sitten, kun ei enää koneisto toimikaan sillä optimaalisella tavalla, tai keho ei jaksa vastata niihin ympäristön ja arjen vaatimuksiin, niin kyllähän meillä sitten joitakin hälytyskelloja… Siis keho ilmoittaa siitä jotenkin. Onko sitten kyse selkäkivusta, tai valtava uupumuksen tunne tai mielialan lasku tai joku, niin nehän on merkkejä siitä että nyt on jotakin asiaa minkä äärelle pitäis pysähtyä.

Klaudia: Niin, mä mietin just tota. Me on tavallaan tästä kohtuudesta paljonkin puhuttu tän keskustelun aikana, niin se että on väsynyt, mitä tiedän vaikka perheellisiltä tuttavilta, että lapsiperhearjen pyörittäminen… Siinä tuppaa väsymään. Ja sitten taas vaikka päihteet, niinkun alkoholi ja tupakka voi olla monella osa elämää ja ne on ihan hallinnassa ja näin, mutta tavallaan mistä sitten vois huomata, että missä alkaa mennä joku raja yli – esimerkiks tässä väsymyksessä, jota varmasti kaikki jossain vaiheessa kokee.

Anu: No, kyllä mä ajattelen, että tietysti tietynlainen väsyminenhän kuuluu, että palataan… Niinkun säkin tossa puhuit kohtuudesta ja tasapainosta, että sitten kun se alkaa vaikuttaa sun arjen toimintoihin, niihin arkiaskareisiin, niinkun… Et esimerkiks väsymys, et alat, niinkun… Tulee niitä muistikatkoja, keskittymisvaikeuksia esimerkiks, tai sitten…

Tuija: Heräät aamuyöllä aikaisin miettimään työasioita. Kellon soittoon on kaks-kolme tuntia, mutta alat työstää jo päivää ja koet ahdistavaa siitä, niin kyllä ne on semmosia hälytysmerkkejä.

Anu: Jos on koko ajan vähän semmonen takakireä. Huomaa, että sekin voi olla yks semmonen merkki, että miten purkaa sitä ahdistusta.

Tuija: Puoliso voi sanoa, että mikä sua vaivaa.

Klaudia: Niin, siinä vaiheessa kannattaa jo viimeistään huolestua, että jos arjessa lähimmät ihmiset alkaa jo kiinnittää huomiota siihen, että sä et nyt ehkä oo ihan oma itses.

Anu: Niin. Ehkä mä tässä kuitenkin vielä korostaisin… Tuo oli hyvä kysymys, et mistä huomata et kaikki ei oo kunnossa, niin ehkä kuitenkin tärkeintä on pysähtyä, että ennen kuin tulee niitä ikään kuin hälytyssignaaleita tai varoitusmerkkejä, niin tärkeetä ois ihan meidän kaikkien, niin arjessa… Meillä pitäis noita pit stopeja, joissa pysähdytään pohtimaan että mites mä jaksan tässä omassa arjessa ja miten… Että voinko mä hyvin?

Tuija: Ja kaverit voi olla kanssa, et tulis… Mä toivoisin, että semmonen eräänlainen peili myös siihen, et niitä kysymyksiä tulis, et miten sä jaksat. Me tahdotaan pitää joskus sitä kulissiakin silleen, et pääsis sen pienen kulissin taakse ja aitoja kysymyksiä.

Anu: Niin, eli pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.

Tuija: Joo.

Klaudia: Miten sitä omaa aivoterveyttä nyt sitten konkreettisella tavalla voi lähteä parantamaan, on niitä ongelmia jo havainnut, tai ei? Koska niitähän… Justiinsa on puhuttu tästä ennaltaehkäisystä, niin niitä asioitahan voi… Varmasti me kaikki voidaan tehdä niitä.

Anu: No, varmaan, jos ensimmäinen asia, niin kertaan vielä minkä äsken jo sanoin, eli ensin pitää pysähtyä oman hyvinvoinnin ja terveyden äärelle, että miten mä jaksan siinä omassa arjessa. Ja sit haluaisin tuoda juuri, kun tuosta hyvin Claudia nostit, että ei tietenkään haluta korostaa semmosta ongelmalähtöisyyttä tai sairauslähtöisyyttä, vaan ennen kaikkea sitä oman elämän kokonaisuutta. Ja sitten haluaisin korostaa siinä, että mitkä asiat tuottaa voimavaroja arkeen, et mitkä asiat on tärkeitä. Et tavallaan meillä monesti kiireessä tahtoo sit ne asiat jotka meillä on tärkeitä, niin me voidaan niinkun sivuta, jättää ne, niinkun… Tavallaan, että ei sitten tehdäkään niitä asioita, kun ajatellaan että on niin kiire, et pitää vaikka suorittaa jotakin työtä tai jotakin muuta. Et mitkä asiat tuottaa siis itselle voimavaroja ja sitä hyvää oloa, niin niiden asioiden äärelle pitäis pysähtyä.

Tuija: Mä oon tässä listannut muutamia tämmösiä ihan pikkujuttuja, jotka vaikuttaa sitten isossa kuvassa kuitenkin jos näitä on useampia. Juo riittävästi vettä. Syö paljon marjoja, täysviljatuotteita. Käytä kasvisperäisiä öljyjä. Syö pähkinöitä. Syö juureksi. Liiku sinulle mieluista liikuntalajia. Liiku metsässä. Tapaa ystäviä. Tanssi. Kuuntele musiikkia.

Klaudia: Noi on hyvin semmosia selkeitä juttuja.

Anu: Niin, elikkä liittyy tämmösiin elämäntapoihin juuri.

Tuija: Terveelliset elämäntavat.

Anu: Että syö hyvin, niinkun hyvää ruokaa. Ja sit toi, että riittävästi liikuntaa ja liiku sitä lajia, mikä tuntuu sinulle hyvälle, että ei tarvii siinäkään suorittaa asiaa, vaan… Ja sitten tuo, että tee niitä asioita jotka tuottaa myös sitä mielen hyvinvointia. Ja toki tuo sosiaalinen on tärkeetä, ne sosiaaliset kontaktit. Ihmiset ympärillä. Kohtaamiset.

Klaudia: Kyllä ja juurikin tuo terveellisyys siitä näkökulmasta miten se itelle näyttäytyy. Toki on aina hyvä vähän ehkä kokeilla uutta.

Anu: Kyllä.

Klaudia: Ja kokeilla niitä rajoja, että jos on aina vaikka halunnut käydä kuntosalilla, niin kyllähän sitten kannattaa kokeilla, mutta odotuksena ei varmasti oo se, että kaikki nyt rupee syömään niitä pähkinöitä joka aterialla ja marjoja.

Anu: Ei.

Klaudia: Vaan semmonen sallivuus ja just, että mikä myös tuntuu itestä hyvältä.

Anu: Ja sit haluaisin tähän vielä ehkä lisätä just sen lepo. Levon merkitys on tosi… Varsinkin tämmösinä hektisinä aikoina, kun ollaan tuolla omissa kodeissa etätyössä ja tehdään paljon esimerkiks koneiden kanssa työtä, niin tauota sitä työtä. Että aidosti.

Tuija: Ota päikkärit, jos voit.

Anu: No, jos voi, niin päikkärit, mut se että irroittautua ja sit arvostaa sitä omaa aikaa ja lepoa ja unta. Et kyllähän niillä on valtavan suuri merkitys ihan meidän tässä arjen toimintaan.

Tuija: Mä haluaisin kollegaa kiittää, Anua – ja sinua myös tässä – mutta kollega Anua, että myös se työyhteisö on äärimmäisen tärkeä, että siellä tehdään hyviä asioita. Monet uupumuksen lähtökohdat voi olla lähtöisin sieltä työelämästä, et välitetään siellä työkaverista.

Anu: Joo, kiitos. Ihan samoin ajattelen, et se välittämisen kulttuuri on äärimmäisen tärkee.

Tuija: Ja kiittämisen kulttuuri.

Anu: Juuri, että pidetään huolta toisistamme.

Tuija: Joo.

Klaudia: Tuo on muuten hyvä pointti ja varsinkin nyt etätyö aika monet… Ite teen tämmöstä toimistotyötä myöskin, niin eristää helposti. Niitä keinoja kuitenkin on onneksi.

Anu: Kyllä. Ja sit varmaan vielä lopuks se, että jokainen pysähtyis sen oman aivoterveyden äärelle. Meidän varmaan Tuijan ja meidän molempien viesti on se, että pysähtykää sen oman aivoterveyden äärelle. Tehkää niitä asioita, mitkä voimaannuttaa teitä, mitkä auttaa jaksamaan siinä arjessa. Ja sitten arvostaa sitä omaa aivoterveyttä niin paljon, että käyttää siihen aikaa, koska sehän on parasta valuuttaa. Se on kuin pankkiin laittais rahaa.

Klaudia: Hienoa. Kiitos paljon teille molemmilla, Tuija ja Anu.

[musiikkia]

Savonian legendat, jakso 2: Miten sinun aivosi voivat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.