VFT ja QFD – parhaat yhdessä

Kirjoittaja: Kai Kärkkäinen

Tässä artikkelissa esitellään QFD- ja VFT- menetelmien yhteiskäyttöön liittyvät löydökset BisTech-hankkeen tutkimuksissa. Artikkelissa käsiteltävät metodit, QFD ja VFT on esitelty BisTech-hankkeen aikaisemmissa julkaisuissa QUALITY FUNCTION DEPLOYMENT (QFD), KRIITTISTEN KEINOSPESIFIKAATIOIDEN LÖYTÄMINEN QFD-SOVELLUKSELLA sekä TUOTEOMINAISUUDET – MISTÄ NE KAIVETAAN?

1         Johdanto

QFD:tä on käytetty uuden tuotteen kehittämisessä viimeiset 40 vuotta ja sitä voidaan pitää ”kypsänä” menetelmänä (Lager 2005). Kuinka kypsä ja toimiva menetelmä QFD onkaan, onkin erittäin haastava tehtävä arvioida siihen vaikuttavien tekijöiden moninaisuudesta johtuen. Tuotekehityksen varsinainen tuotos on mitattavissa vasta kun uusi tuote on markkinoilla ja se tuo yritykselle tuottoa, mihin taas vaikuttaa useat tekijät. Mittaamisen hankaluudesta riippumatta QFD:n eduiksi on voitu tunnistaa mm. parempi kommunikointi yrityksen toimijoiden kesken, kehittämiseen liittyvän tiedon jäljitettävyys, rationaalinen päätöksenteko, systemaattinen eteneminen ja jopa parempi suunnittelu eli parempi lopputuote.

Paljon on myös kriittisyyttä QFD:tä kohtaan. QFD:hen kohdistuva kritiikki liittyy subjektiiviseen arviointiin, pitkään kestoon, sen edellyttämään suureen työmäärään sekä vaikeuteen tunnistaa matriisin ”What” ja ”How” kohteet eli vaatimukset ja kuinka ne tyydytetään. Osaltaan kritiikkiin liittyy oppimiskäyrä ja missä käyrän vaiheessa kritiikin esittäjä sattuu olemaan. QFD:n hyödyt eivät nimittäin realisoidu ensimmäisen projektin aikana vaan vasta kun yritys on oppinut ja tottunut menetelmän käyttöön.

QFD- painottaa niitä keinospesifikaatiota, jotka eniten nostavat kehitettävän tuotteen arvoa asiakkaalle. Voidaan siis odottaa, että QFD:n painottuneimmat keinospesifikaatiot toteuttavat parhaiten uuden tuotteen tärkeimmät tuoteominaisuudet. Tässä artikkelissa esitellään BisTech tapaustutkimuksen tulokset uuden kaivoskoneen konseptoinnista QFD:llä sekä arvioidaan, saatiinko menetelmällä paras konsepti. Lisäksi artikkelissa arvioidaan, mitä hyötyjä kahden metodin yhteiskäytöllä on saavutettavissa.

2         Tutkimusasetelma

BisTech-hankkeessa haluttiin testata QFD:llä tuotettua konseptia, kuinka hyvin se toteuttaa tunnistetut tuoteominaisuudet, etenkin ne tärkeimmät. Tapaustutkimusta varten QFD-matriisiin siirrettiin kaivoskoneen tuoteuudistuksen vaatimat 36 tuoteominaisuutta ja 79 keinospesifikaatiota, jotka oli johdettu BisTech-prosessin edellisissä vaiheissa. QFD-matriisissa käytetty tuoteominaisuuksien painotus muodostui kolmesta tekijästä: 1) osuvuus tuotestrategiaan, 2) myynnin arvio sekä 3) loppukäyttäjä arvio. Tämän jälkeen matriisin soluihin syötettiin keinospesifikaation ja tuoteominaisuuden välisen yhteyden voimakkuutta kuvaava arvo 9 tai 3: kun keinospesifikaatio toteuttaa täysin kyseisen tuoteominaisuuden, syötteenä on 9, osittaisen toteutumisen syöte on 3. Matriisin hallintaan, arvojen syöttöön sekä painotusten laskentaan käytettiin BisTech-hankkeessa kehitettyä QFD-sovellusta (Speksi).

Tutkimusta varten laadittiin kolme eri konseptia. Ensimmäiseen konseptiin poimittiin QFD:n 20 painottuneinta keinospesifikaatiota ja tutkittiin, mitkä tuoteominaisuudet näin saatavalla konseptilla toteutuu. Toiseen konseptiin poimittiin ensin 20 painottuneinta keinospesifikaatiota, jonka jälkeen konseptia täydennettiin uusilla keinospesifikaatioilla seuraavan periaatteen mukaisesti:

  • Konsepti toteuttaa kaikki tuoteominaisuudet vähintään 3-arvoisella keinospesifikaatiolla
  • Konsepti toteuttaa kaikki tärkeimmät tuoteominaisuudet vähintään yhdellä 9-arvoisella korrelaatiolla.
  • Mikäli tuoteominaisuuden toteutukseen tarvitaan useita keinospesifikaatioita, lisätään ne konseptiin.
  • 9-arvoisista keinospesifikaatioista valitaan paras tai parhaat silloin kun kaikkia ei välttämättä tarvita.

Toisen konseptin laadinnassa hyödynnettiin VFT:n rikasta kuvausta tuoteominaisuushierarkiasta sisältäen vaatimukset, ongelmat, liittymät työvaiheisiin, fundamentit ominaisuudet, tuoteominaisuudet sekä keinospesifikaatiot. Lisäksi konseptoinnissa hyödynnettiin QFD-vaiheessa tunnistetut ominaisuus-keinospesifikaatio yhteydet. Tästä QFD&VFT-metodeilla tuotetusta konseptista käytetään myöhemmin nimitystä BisTech-konsepti. Kolmanteen QFD-konseptiin poimittiin vastaava määrä spesifikaatioita kuin BisTech-konseptiin ja tutkitaan taas tuoteominaisuuksien toteutuminen. Tuoteominaisuuden toteutuminen edellytti tärkeiden tapauksessa vähintään yhtä 9-arvoista korrelaatiota keinospesifikaation ja tuoteominaisuuden välillä.

3         Tulokset ja tuumailut

Tutkimuksessa analysoidaan tuloksia kolmella tapaa. Ensiksi tutkitaan, miten hyvin QFD:n 20 painottuneinta keinospesifikaatiota toteuttaa halutut tuoteominaisuudet. Tämän jälkeen selvitetään, montako keinospesifikaatiota tarvitaan tyydyttämään tuoteominaisuudet eli BisTech-konseptin keinospesifikaatioiden määrä. Toisessa vaiheessa poimitaan vastaava määrä QFD:llä tuotettuja painottuneimpia spesifikaatioita ja tutkitaan, mitkä tuoteominaisuudet niillä toteutuu. Kolmannessa vaiheessa verrataan QFD- ja BisTech-konseptien keskinäisiä eroavaisuuksia.

Tutkimus 1

Valitaan QFD:n tuloksista 20 painottuneinta keinospesifikaatiota ja tutkitaan, mitkä tuoteominaisuudet toteutuvat vähintään yhdellä 9-arvoisella keinospesifikaatiolla.

Kaikista tuoteominaisuuksista (36)

  • Toteutuu 16
  • Ei toteudu 20

Tärkeimmistä tuoteominaisuuksista (16)

  • Toteutuu 12
  • Ei toteudu 4

BisTech-konsepti

Ennen toista tutkimusta koostettiin BisTech-konsepti, joka toteuttaa kaikki tärkeimmät tuoteominaisuudet. BisTech-konseptin koostamiseksi QFD:n 20 painottuneimman keinospesifikaation joukkoa täydennettiin seuraavan proseduurin mukaan:

  1. Valitaan korkeimman painotuksen saaneet tuoteominaisuudet
  2. Tarkastetaan, löytyykö tuoteominaisuuden 9-arvoisesti toteuttava keinospesifikaatio jo valitun 20 painavimman keinospesifikaation joukosta.
    1. Jos löytyy, mutta löytyy myös muita 9-arvoisia korrelaatioita, valitaan paras, vaikka se ei olisikaan painavien speksien joukossa
    1. Jos ei löydy ja spesifikaatioita on useita, arvioidaan, mitkä ovat välttämättömät, ja lisätään ne konseptiin, yksi tai useampi
    1. Jos ei löydy ja 9-korrelaation spesifikaatioita on yksi, lisätään se konseptiin.

a- ja b-tapauksissa arvioidaan lisäksi keinospesifikaatioiden keskinäisriippuvuus: mikäli ominaisuuden toteutukseen tarvitaan useita keinospesifikaatioita, valitaan ne kaikki.

  • Täydennetään spesifikaatiot konseptiin ja tutkitaan, toteutuuko nyt kaikki tuoteominaisuudet (tärkeimmät 9-arvoisella yhteydellä, vähemmän tärkeille riittää 3-arvoinen yhteys)
  • Lisätään spesifikaatioita, jotta kaikki ominaisuudet toteutuvat

B-vaiheen tuloksena konseptiin lisättiin 12 uutta keinospesifikaatiota.

C-vaiheen alussa tunnistettiin kolme spesifikaatiota, jotka tarvitaan täydennyksenä, jotta kaikki tuoteominaisuudet tulevat tyydytetyksi. Näistä yksi lisättiin jo B-vaiheessa. Eli D-vaiheessa lisättiin 2 uutta keinospesifikaatiota.

Ilman B-vaihetta konseptista puuttuisi 12 sellaista speksiä, jotka toteuttavat tärkeimmät tuoteominaisuudet. Ilman D-vaihetta konseptista puuttuisi 2 speksiä, joilla loputkin ominaisuudet saadaan toteutettua.

Edellä kuvatun proseduurin mukaan BisTech-konseptiin valikoitui 20+12+2 keinospesifikaatiota eli 34 kpl 79:stä.

Tutkimus 2

Valitaan QFD:n tuloksista 34 painottuneinta keinospesifikaatiota ja tutkitaan, mitkä tuoteominaisuudet toteutuvat vähintään yhdellä 9-arvoisella keinospesifikaatiolla

Kaikista tuoteominaisuuksista (36)

  • Toteutuu 22
  • Ei toteudu 14

Tärkeimmistä tuoteominaisuuksista (16)

  • Toteutuu 14
  • Ei toteudu 2

Tutkimus 3

Tutkimuksen kolmannessa osiossa verrataan QFD:llä ja BisTech-menetelmällä tuotettujen konseptien keskinäisiä eroavaisuuksia, kun molempiin poimitaan 34 spesifikaatiota. Konsepteissa havaittiin merkittäviä keskinäisiä eroja. BisTech-konseptista tunnistettiin 11 sellaista keinospesifikaatiot, joita ei löydy QFD-konseptista.

Yhteenveto tutkimukset 1-3

Tässä tapaustutkimuksessa voitiin osoittaa, että tuoteominaisuuskohtainen keinospesifikaatioiden tarkastelu tuotti parhaan konseptin eli BisTech-konseptin. Paremmuudella tarkoitetaan tässä neljää asiaa: 1) konsepti toteuttaa varmuudella kaikki tärkeät tuoteominaisuudet, 2) konsepti toteuttaa kaikki tärkeät tuoteominaisuudet tähän sopivimmalla keinospesifikaatiolla 3) konsepti toteuttaa kaikki tärkeät ominaisuudet tarvittavalla määrällä keinospesifikaatioita niiden painotuksesta riippumatta ja 4) tuoteuudistukseen tarvittavien keinospesifikaatioiden määrä on alhaisin.

Erityisen mielenkiintoinen tulos saatiin tutkimuksessa 3. QFD:llä tuotettu konsepti, sisältäen 34 keinospesifikaatiota näyttää tyydyttävän tärkeimmät tuoteominaisuudet melko tyydyttävästi, vain kaksi jää tyydyttymättä. QFD-konsepti on näennäisesti kunnossa, mutta siihen ei ole kaikissa tapauksissa valikoitunut yksittäisen tuoteominaisuuden näkökulmasta paras tai parhaat keinospesifikaatiot.

Mistä voi johtua, että QFD-konsepti ei välttämättä toteuta jotain tärkeää tuoteominaisuutta. Seuraavalla esimerkillä demotaan tilannetta, jossa tärkein tuoteominaisuus A on vaarassa jäädä toteutumatta (Kuva 1). Kun konseptiin poimitaan kaksi painottuneinta keinospesifikaatiota c ja d, jää tärkeimmän tuoteominaisuuden A toteuttava keinospesifikaatio b pois konseptista, vaikka 9-arvoinen korrelaatio on löydetty. Tuoteominaisuudet B, C ja D kyllä toteutuvat.

Kuva 1. QFD esimerkkitilanne.

QFD:lle positiivista palautetta

BisTech tapaustutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, ettei QFD tuota automaattisesti parasta konseptia. On siis aiheellista kysyä, mihin QFD:tä tarvitaan, mikäli sen käyttäminen on työlästä ja tuloksiin on suhtauduttava kriittisesti. On kuitenkin parikin seikkaa, jotka puoltavat QFD:n käyttöä.

Ensinnäkin, QFD:n avulla pystyttiin tunnistamaan uusia keinospesifikaatio-tuoteominaisuus –yhteyksiä, joita ei VFT-vaiheessa vielä tunnistettu. Tärkeimmille 16 tuoteominaisuuksille tunnistettiin QFD:n avulla 23 kpl uutta keinospesifikaatiota, jotka lisättiin VFT:llä tuotettuun tuoteominaisuushierarkiaan. Nämä uudet keinot huomioitiin BisTech-konseptin koostamisvaiheessa. Eli QFD auttoi BisTech-konseptin voittoon niiden keskinäisessä vertailussa. Toiseksi, laajoissa tuotekehitysprojekteissa ei kognitiivisella kartalla ja VFT:llä pystyisi hallitsemaan kaikkia yhteyksiä ja yhteyksien voimakkuuksia, siis keinospesifikaatioiden ja tuoteominaisuuksien yhteyksien korrelaatiota. Tähän QFD on hyvä työkalu, etenkin BisTechissä kehitetty Speksi-sovellus.

VFT tukee QFD:n käyttöä

Keinospesifikaation painolukuun vaikuttaa merkittävästi tuoteominaisuuden painotus. Tämän painotuksen määrittäminen on kriittinen vaihe QFD:n lopputuloksen kannalta. QFD-vaiheessa tuoteominaisuuksien tärkeyden määrittäminen olisi hankalaa ilman kehitettävän tuoteuudistuksen kokonaiskuvaa ja tuoteominaisuuksien tarkkoja kuvauksia ja liitäntöjä, jotka VFT:ssä tuotetaan. Tuoteuudistuksen kuvaus koostuu kognitiivisesta kartasta ja tuoteominaisuushierarkiasta, jossa ominaisuuteen liitetään työvaihe, fundamentti ominaisuus, ongelma, ongelman syyt sekä keinot. VFT:n rikas tuoteominaisuuden kuvaus tukee tuoteominaisuuden painotuksen asetantaa kokonaisnäkemyksen ja –ymmärryksen johdosta. Esimerkiksi, painotettassa tuoteominaisuuksia tuotestrategian näkökulmasta on tärkeää nähdä, minkä fundamentin ominaisuuden toteutukseen tuoteominaisuus kytkeytyy. Ilman tätä kytkentää ”irrallisen” tuoteominaisuuden arviointi tuotestrategian näkökulmasta voisi olla hankalaa.

Tärkeimmät tuoteominaisuudet vaativat erityishuomion QFD:n korrelaatiolukujen asetanta-vaiheessa. Tuoteominaisuuksien tärkeysjärjestykseen asettaminen tukee tätä vaihetta. Lisäksi QFD-vaiheessa on syytä tarkistaa, että etenkin tärkeimmille tuoteominaisuuksille on tunnistettu vastaava täysin sen toteuttava keinospesifikaatio.

BisTech-menetelmässä QFD-matriisiin osapuolena ovat tuoteominaisuudet sekä keinospesifikaatiot (”Mitä” ja ”Kuinka”). Matriisin osapuolten tunnistaminen ja niiden erottaminen toisistaan on erityisen tärkeää ennen niiden keskinäisen yhteyden voimakkuuden arviointia. VFT-vaiheessa koostettu tuoteominaisuushierarkia nopeuttaa matriisin koostamista sekä varmistaa, että matriisin osapuolet on oikein valittu.

4         Päätelmät

QFD nostaa esiin tuoteuudistuksen kokonaisuuden näkökulmasta eniten lisäarvoa tuottavat keinospesifikaatiot. Kun näin tuotetusta spesifikaatiolistasta poimitaan vaikkapa 40 %, painottuneimmista alkaen, ei kaikki tärkeät tuoteominaisuudet välttämättä toteudu poimituilla spesifikaatioilla. QFD:n lisäksi tarvitaan jokin toinen menetelmä, jolla varmistetaan asiakkaan tarpeet tyydyttävä tuoteuudistuksen konseptointi – tähän VFT:n rikas tuoteominaisuuden kuvaus sopii mainiosti.

VFT tukee QFD:n käyttöä ja päinvastoin. VFT:ssä tuotetusta tuoteominaisuushierarkiasta on pienellä vaivalla poimittavissa QFD-matriisiin tuoteominaisuudet ja keinospesifikaatiot. Käytettäessä hankkeessa kehitettyä Speksi-sovellusta ei voida puhua edes vaivasta vaan tiedot voidaan tuoda suoraan Excel-pohjasta. Tietojen siirtelyn vaiva ei kuitenkaan ole se ratkaisevin seikka vaan tiedon luotettavuus. VFT-menetelmä ohjaa tunnistamaan fundamentit ominaisuudet, tuoteominaisuudet käyttäjän ja käytön näkökulmasta sekä keinot niiden toteuttamiseksi lopputuotteessa. Tämän rakenteen tunnistaminen on QFD-vaiheen onnistumisen edellytys. VFT tukee myös QFD:hen syötettävien uusien tuoteominaisuuksien ja keinospesifikaatioiden generointia, jolloin QFD-matriisista saadaan mahdollisimman täydellinen. Lisäksi VFT tukee QFD:ssä käytettävää tuoteominaisuuden tärkeyden määrittelyä rikkaan kuvauksen ansiosta.

BisTech-hankkeen tapaustutkimuksessa voitiin osoittaa, että QFD:llä tuotettu konsepti ei välttämättä toteuta kaikkia tärkeitäkään tuoteominaisuuksia. Lisäksi QFD ei automaattisesti nosta esiin kaikkein parasta keinospesifikaatiota tuoteominaisuuden toteutuksen kannalta. Myös keinospesifikaatioiden keskinäinen riippuvuus voi jäädä huomiotta. VFT:ssä tehtävä tuoteominaisuuskohtainen tarkastelu täydentää QFD:llä tuotettua konseptia niin, että konsepti toteuttaa varmuudella kaikki tärkeät tuoteominaisuudet parhaalla mahdollisella keinospesifikaatiolla tai niiden yhdistelmällä.

Myös QFD:n käyttö on perusteltua tuoteuudistuksen konseptoinnissa. QFD:n ansioksi voitiin tunnistaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin sen tunnistettiin ne keinospesifikaatiot, jotka eniten nostavat tuoteuudistuksen asiakasarvoa kokonaisuuden näkökulmasta. Tätä ei pelkästään VFT:tä käyttäen olisi mahdollista havaita. Toiseksi, QFD:n avulla tunnistettiin sellaisia tuoteominaisuus-keinospesifikaatio –yhdistelmiä, joita ei VFT-vaiheessa tunnistettu. Onkin perusteltua esittää, että menetelmien yhteiskäytöllä saadaan parempi tuoteuudistuksen konsepti kuin kummallakaan menetelmällä yksistään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.