On. Tehdäänkö muutosta vain muutoksen vuoksi vai onko kaikki muutos kehitystä, onkin jo haastavampi kysymys vastattavaksi. Koulutuksen kentässä kuitenkin on varmaa, että meneillään oleva koronakevät tulee vaikuttamaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään laajasti ja pysyvästi. Näin tulee tapahtumaan, halusimme sitä tai emme. Oleellinen kysymys onkin se, kuinka osaamme hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla nyt saatavat kokemukset.
Taannoinen digiloikkailu on muuttunut suorastaan harppomiseksi. Pakko on paras motivaattori ja opettajat eri kouluasteilla ovat etsineet, löytäneet ja käyttöönottaneet valtavan määrän uusia pedagogisia ratkaisuja. Osa näistä on varmasti myös tullut jäädäkseen.
Aiempina vuosina tehty työ kantaa tulosta.
On myös palkitsevaa huomata, että aiempina vuosina tehty työ kantaa tulosta. Niinpä ammattikorkeakoulujen siirtyminen etäopetusmoodiin onkin sujunut jopa hämmästyttävän kivuttomasti ja nopeasti. Opettajien ja opiskelijoiden digivalmiudet olivat jo valmiiksi keskimäärin korkealla tasolla. Samoin tätä tukevat tekniset ratkaisut ja näiden edellyttämät tukipalvelut olivat jo osa jokapäiväistä toimintaa.
Poikkeusolojen seurauksena suuri määrä eri toimialojen työntekijöitä on lomautettuna, lomautusuhan alla tai pahimmassa tapauksessa joutumassa työttömäksi. Tässä yhteydessä onkin keskusteltu laajasti koulutuksen ja nimenomaan uudelleen- ja täydennyskoulutuksen merkityksestä ja tarpeesta.
Jatkuvan oppimisen kentässä tarjonta ja kysyntä näyttäisivät kohtaavan toisensa.
Ammattikorkeakoulut ovatkin reagoineet asiaan ja kantaneet yhteiskuntavastuutaan muuttamalla avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa suurelta osin maksuttomaksi. Sinällään ei-toivottu kriisitilanne yhteiskunnassa näyttäisi johtavan siihen, että jatkuvan oppimisen kentässä tarjonta ja kysyntä kohtaisivat toisensa.
Ammattikorkeakoulujen rooli työelämän osaamisen varmistajana on tähän mennessä ollut valitettavan vaatimaton suhteessa niiden rooliin tutkintokoulutuksessa. Onkin mielenkiintoista nähdä, onko kriisissä siemen myös tämän roolin vahvistumiseen.
Kuopasta noustaessa oppiminen ja osaaminen ovat keskeisessä roolissa.
Yksi historian keskeisiä opetuksia on se, että historiasta ei yleensä opita mitään. Kuluvan kevään suhteen haluaisin olla optimistisempi. Suomalaiset ovat maailman osaavin kansa 2020, tämä oli taannoisen jo poliittiseen historiaan kadonneen hallituksen ohjelmatavoite. Ehkä tähän ei aivan vielä päästä, mutta sinällään tavoitteesta ei mielestäni ole syytä luopua, vuosilukua joudutaan toki tarkistamaan.
Koronan kaivamasta kuopasta noustaessa oppiminen ja osaaminen ovat keskeisessä roolissa. Yksi maailman osaavimmaksi pyrkivän kansan mittari onkin se, kuinka yhdessä niukkoja resursseja maksimaalisesti hyödyntäen tämän onnistumme tekemään.
Esa Viklund
kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu