Itä-Suomen yliopisto, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Savonia-ammattikorkeakoulu ovat toteuttaneet yhteistä mentorointiohjelmaa nyt kolmen vuoden ajan. Mentorointiohjelman tavoitteena on organisaatioiden hyvien käytäntöjen jakaminen, osaamisen kehittäminen sekä henkilöstön keskinäinen verkostoituminen. Mentorointiprosessi käynnistyy mentori- ja aktorivalmennuksella ja kestää kerrallaan puoli vuotta. Aktori Maija Moisio ja mentori Marja Virmajoki-Tyrväinen kehittivät uuden ja mielenkiintoisen tavan toteuttaa mentorointia: kirjekaveruuden.

Kirjekuoria pöydällä

Kirjekaveruus. ”Läsnäolo tuo luovuuden lähelle, tarina toiselle synnyttää muiston menneisyydestä”

Vuodenvaihteessa 2020 – 2021 aloitimme mentoriohjelman. Olimme tavanneet jo kerran aiemmin, käyneet kävelyllä ja tutustuneet toisiimme.

Erään tapaamiskerran jälkeen kävelimme Itä-Suomen yliopiston Aura-ravintolan ohitse, kun mielessämme heräsi erilainen tapa reflektoida yhteistyöstämme syntyviä ideoita. Tahdoimme kehittää sellaisen tavan, mikä ei vaatisi teknologian jatkuvaa läsnäoloa.

Päätimme kokeilla kirjeiden kirjoittamista vaihtoehtona oppimispäiväkirjalle tai muulle raportoinnille.

”Mentorointi mahdollistaa monia mielenkiintoisia muutoksia”

Sekä mentorin että aktorin ominaisuudessa lähtökohtamme mentoriohjelmaan hakeutumisessa olivat erilaiset. Kuitenkin yhteinen motivaatio oman toiminnan kehittämiseen, ja yhteisten tavoitteiden luominen antoivat sysäyksen yhteiselle matkalle.

Lukijoille, jotka eivät tästä mentoriohjelmasta ole ennen kuulleet, voisi yleisesti kertoa, että sen tavoitteena on jakaa hyviä käytänteitä, edesauttaa verkostoitumista, ja mahdollistaa alumnien osaamisen hyödyntäminen työelämässä.

Mentoriohjelman alussa laadimme sopimuksen, johon kirjattiin yhteiset tavoitteet, tapaamisen ajankohdat sekä käsiteltävät teemat. Kummallekin meistä oli jo alussa tärkeää, että sopimukseen kirjatut asiat joustaisivat tarpeen mukaan. Näin sopimuksesta tuli eräänlainen joustava työväline.

Jo heti mentoriohjelman alussa olimme yksimielisiä liikunnan ilosta ja tärkeydestä elämässä. Näin ollen sovimme, että pyrimme joka toisella tapaamiskerralla liikkumaan, ja tutustumaan samalla ympäröivään luontoon. Halusimme liikunnalliset tapaamiset pitää vapaan keskustelun ja ideoiden kertoina. Toimintamme perustui alusta asti luottamukseen sekä aktiiviseen ja vapaaehtoiseen dialogiin.

Kaksi polkupyörää pyöräparkkitelineessä järven rannassa

”Kirjeet ja liikunta luovuuden mahdollistajana: kirje on käsityönä syntyvä luomus”

Mentoriohjelman myötä löysimme liikunnan ja luovuuden yhteyden tavalla, josta konkreettisena käytänteenä muotoutui kirjekaveruus. Uskomme kirjeenvaihdon myös jatkuvan mentoriohjelman päättymisen jälkeen.

Tiedostimme kirje idean herättyä, ettei kirjeiden kirjoittaminen käsin ole enää 2020-luvulla tyypillisin kommunikaatiomuoto. Kuitenkin otimme idean avoimin mielin vastaan ja tartuimme tarmolla haasteeseen.

”Kirjekaveruus ” minultahan löytyi ikivanhaa kirjepaperia”
”Kun ei meinaa löytää kaupoista muuta kuin epämääräistä ruutupaperia! Eikö kirjepaperia enää valmisteta!”

Löydettyämme tarvittavat välineet kirjeiden kirjoittamiseen, muotoiltuamme ensimmäiset ajatukset paperille, kirjoittaminen alkoi luonnistua kuin itsestään. Kehomuistissa syntyi tunne jostain menneestä ja unohdetusta.

Alku oli kummallekin meistä hankalaa, ja käsiala näytti kauhealta. Lisäksi jo parin kappaleen jälkeen ranne puutui ja sormet vikisivät kivusta. Mutta kun lopulta ensimmäinen kirje oli valmis, siinsi edessämme jotain konkreettista ,jotain käsin kosketeltavaa käsityötä, mikä lähtisi pian vastaanottajalleen… Kunhan löytyisi seuraavaksi se postilaatikko!

Puinen kävelysilta yli virtaavan joen

”Mitä paperi, kynä ja käsiala kertovat itsestä?”

Olemme tähän mennessä huomanneet, että mentoriohjelmassa on ollut lupa toimia omien arvojen mukaan. Kirjeiden kirjoittamisessa asia tulee näkyväksi siinä, millä sanoilla ja miten kirjoitamme toisillemme. Kun saa toimia omien arvojen mukaan, toiminta on itselle merkityksellistä, ja siihen haluaa antaa kaikkensa.

Osaamme pysähtyä ja olla läsnä hetkessä. Nykypäivänä on helppo viestitellä toiselle, esimerkiksi lähettää syntymäpäiväonnittelut tekstiviestillä arjen kiireiden keskeltä. Sitä vastoin kirjeen kirjoittaminen ei käy nopeasti, siinä on ajatus toisessa ihmisessä ja hänen arvostamisessaan. Kirje ei ole vain lahja toiselle, vaan se on sitä myös itselle.

Kesäterveisin,
Mentori Marja ja Aktori Maija
P.S. Mitäpä jos sinäkin kokeilisit?

Maija Moisio, yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto

Marja Virmajoki-Tyrväinen, KT, alumni, Itä-Suomen yliopisto

Aija Hietanen, mentorointivalmentaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kirjekaveruus mentoroinnin menetelmänä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.