Miksi mun pitää oppia uutta?

Oppimaan innostaminen on jännä asia. Nyt kun useimmat perheet ovat olleet kevään ajan etätöissä ja etäkoulussa, on pitänyt perustella moneen otteeseen miksi erilaisten asioiden oppiminen on tärkeää. Yksi lapsi alkaa päättämään kohta lukio-opintojaan, jolloin motivaatiotekijät löytyvät jatko-opintoihin hakeutumisen kautta. Toisella lapsella vain on luontainen tahto tehdä kaikki täysillä ja oikein, joten siellä sisäsyntyinen motivaatio löytyy ilman etsimistä. Kolmannelle alakoulu tarjoaa pelillisyyttä ja erilaisia ”miittejä” luokkakavereiden kesken, ja neljäs tyytyy värittämään eskarista saamiaan papereita paremman tekemisen puutteessa. Mutta entäs me aikuiset? Mikä meitä motivoi oppimaan uutta?

Oma tutkintoni valmistui samoihin aikoihin kun Suomi siirtyi euroon, eli hyvä tovi sitten. Olen kuitenkin saanut itseni motivoitua suorittamaan parin vuoden välein joitain opintoja, yleensä avoimen opintotarjonnan kautta suomalaisiin korkeakouluihin, mutta muutamaan otteeseen myös ulkomaisten korkeakoulujen kurssit ovat tarjonneet mielenkiintoisia sisältöjä. Päädyinpähän aloittamaan tohtoriopinnotkin, niissä työsarkaa vielä riittää.

Kirjoittajan omat opinnot ovat keskittyneet lähinnä korkeakoulutuksen ja sen markkinoinnin kehittämiseen

Mietin tässä keväällä, että mikä minua ajaa eteenpäin, miksi suoritan opintoja kun minulla kuitenkin on tutkinto ja työpaikka. Vastaus, tai oikeastaan vastaukset, tulivat yllättävän helposti. Haluan ihan aidosti oppia uutta, ajattelen että se auttaa minua tekemään työni entistä paremmin ja siten se hyödyttää minun lisäksi myös työnantajaani. Toinen syy on huomattavasti itsekkäämpi, sillä ajattelen, että CV:ni ja LinkedIn-profiilini pysyvät edes jotakuinkin tuoreina jos sinne joku rivi aina vuosittain tulee suoritettujen opintojen myötä.

Jatkuvan oppimisen termi meinasi olla minulle jo pieni peikko, kun viime kesänä tuntui, että joka toinen työasia liittyi siihen tavalla tai toisella. Ajattelin että tässä nyt vain vanhaa asiaa puhutaan uudella termillä. Tuon jälkeen ajatukseni on kyllä muuttunut ja kypsynyt. Nyt uskon, että me koulutuksen järjestäjät saamme jatkuvan oppimisen myötä tarjottua eri elämänvaiheissa oleville ihmisille suunnatut opinnot paljon entistä selkeämmiksi paketeiksi. Ei tarvitse aina ymmärtää mikä koulutus johtaa tutkintoon, mikä diplomiin ja mikä mihinkin. Kun ihmisillä on halu täydentää osaamistaan ja oppia uutta, korkeakouluilla pitäisi olla selkeä kokonaisuus josta itseään kiinnostavat opinnot voi helposti löytää. Vielä maailma ei ole tämän osalta valmis, mutta suunta on oikea.

PS. Savonia teki päätöksen tarjota avoimen amk:n opinnot maksutta kuluvan vuoden ajan. Ajattelin että noinkohan saadaan ihmiset kiinnostumaan koulutuksesta, kun ei se niin kallista ole ennenkään ollut. Miten väärässä olinkaan. Kävijämäärät avoimen amk:n nettisivuilla kasvoivat yli 4000%. Käy sinäkin tutustumassa tarjontaan, ja mieti mikä sinua ajaa oppimaan uutta.

Petteri Alanko
viestintäpäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Onko kaiken aina pakko muuttua?

On. Tehdäänkö muutosta vain muutoksen vuoksi vai onko kaikki muutos kehitystä, onkin jo haastavampi kysymys vastattavaksi. Koulutuksen kentässä kuitenkin on varmaa, että meneillään oleva koronakevät tulee vaikuttamaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään laajasti ja pysyvästi. Näin tulee tapahtumaan, halusimme sitä tai emme. Oleellinen kysymys onkin se, kuinka osaamme hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla nyt saatavat kokemukset.

Taannoinen digiloikkailu on muuttunut suorastaan harppomiseksi. Pakko on paras motivaattori ja opettajat eri kouluasteilla ovat etsineet, löytäneet ja käyttöönottaneet valtavan määrän uusia pedagogisia ratkaisuja. Osa näistä on varmasti myös tullut jäädäkseen.

Aiempina vuosina tehty työ kantaa tulosta.

On myös palkitsevaa huomata, että aiempina vuosina tehty työ kantaa tulosta. Niinpä ammattikorkeakoulujen siirtyminen etäopetusmoodiin onkin sujunut jopa hämmästyttävän kivuttomasti ja nopeasti. Opettajien ja opiskelijoiden digivalmiudet olivat jo valmiiksi keskimäärin korkealla tasolla. Samoin tätä tukevat tekniset ratkaisut ja näiden edellyttämät tukipalvelut olivat jo osa jokapäiväistä toimintaa.

Poikkeusolojen seurauksena suuri määrä eri toimialojen työntekijöitä on lomautettuna, lomautusuhan alla tai pahimmassa tapauksessa joutumassa työttömäksi. Tässä yhteydessä onkin keskusteltu laajasti koulutuksen ja nimenomaan uudelleen- ja täydennyskoulutuksen merkityksestä ja tarpeesta.

Jatkuvan oppimisen kentässä tarjonta ja kysyntä näyttäisivät kohtaavan toisensa.

Ammattikorkeakoulut ovatkin reagoineet asiaan ja kantaneet yhteiskuntavastuutaan muuttamalla avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa suurelta osin maksuttomaksi. Sinällään ei-toivottu kriisitilanne yhteiskunnassa näyttäisi johtavan siihen, että jatkuvan oppimisen kentässä tarjonta ja kysyntä kohtaisivat toisensa.

Ammattikorkeakoulujen rooli työelämän osaamisen varmistajana on tähän mennessä ollut valitettavan vaatimaton suhteessa niiden rooliin tutkintokoulutuksessa. Onkin mielenkiintoista nähdä, onko kriisissä siemen myös tämän roolin vahvistumiseen.

Kuopasta noustaessa oppiminen ja osaaminen ovat keskeisessä roolissa.

Yksi historian keskeisiä opetuksia on se, että historiasta ei yleensä opita mitään. Kuluvan kevään suhteen haluaisin olla optimistisempi. Suomalaiset ovat maailman osaavin kansa 2020, tämä oli taannoisen jo poliittiseen historiaan kadonneen hallituksen ohjelmatavoite. Ehkä tähän ei aivan vielä päästä, mutta sinällään tavoitteesta ei mielestäni ole syytä luopua, vuosilukua joudutaan toki tarkistamaan.

Koronan kaivamasta kuopasta noustaessa oppiminen ja osaaminen ovat keskeisessä roolissa. Yksi maailman osaavimmaksi pyrkivän kansan mittari onkin se, kuinka yhdessä niukkoja resursseja maksimaalisesti hyödyntäen tämän onnistumme tekemään.

Esa Viklund
kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Korona lennätti meidät jatkuvan oppimisen linnunradalle

Koronakriisi on haastanut meidät kaikki ammattikorkeakoulujen toimijat oppimaan uutta. Jatkuva oppiminen tarkoittaa yleisesti työikäisen väestön osaamisen päivittämistä, jotta pysytään mukana nopeasti muuttuvassa työelämässä. Tuosta näkökulmasta katsottuna olemme keskellä jatkuvaa oppimista. Koulutuksen käytännöt muuttuivat muutamassa päivässä.

Ammattikorkeakoulut ovat selvinneet etäopetukseen ja -opiskeluun siirtymisestä hyvin, todettiin Arenen blogissa 24.3. noin viikko muutoksen jälkeen. Osalle opettajista sähköisten työkalujen käyttö oli arkea jo ennen koronaa. eAMK-hankkeen YAMK-verkostoitumispäivässä 26.3. suuri osa noin 70 osallistujasta totesi tilanteen olevan näin. YAMK-tutkinnot ovatkin olleet pitkälti verkossa tai etänä opiskeltavia alusta asti.

AMK-tason tutkinnoissa tilanne on ollut heterogeenisempi ja aiempien digiloikkien nopeus ja pituus on vaihdellut koulutusaloittain ja tutkinnoittain. On ollut edelläkävijöitä ja perässä hitaammin tulijoita. Muuttuneessa tilanteessa loikkien tahti tiivistyi etenkin niillä, jotka eivät tähän mennessä olleet eturintamassa.

Ja hyvin on siis selvitty. Kaikilla aloilla opettajat ovat luoneet uusia ratkaisuja, ohjanneet ja tukeneet toisiaan ja jakaneet hyviä käytäntöjä. Niin kuin yksi opettaja totesi: pakko on hyvä motivaattori.

 

Nyt pitäisi pystyä näkemään tätä päivää kauemmas

Savonia-ammattikorkeakoulun strategiaan 2021 – 2024 on kirjattu, että jatkuva oppiminen on merkittävä osa toimintaa. Mitä kirjaus käytännössä tarkoittaa, se konkretisoituu tulevan strategian toimeenpano-ohjelmassa. Ohjelmaa laadittaessa pitäisi nyt pystyä näkemään tätä päivää kauemmas.

Koulutusmaailma on perinteisesti pukeutunut tarjontalähtöiseen ajatteluun. Kuinka saamme käännettyä takkimme kysyntälähtöisyyteen? Millä toimintatavoilla palvellaan yksilön urasuunnittelua ja -kehitystä yhtä lailla kuin yritysten HR-prosesseja yhteistyössä niiden kanssa? Mitä kaikkia yhteistyön muotoja tarvitaan, jotta dialogissa löydetään nykyiset ja tulevaisuuden osaamistarpeet?

Poikkeustila voi ei-toivottuna tilanteenakin avata silmiä muutokselle ja auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia. Ainakin se on jo nyt nopeuttanut digitalisaatiota sekä ammattikorkeakoulujen opetuksessa, tutkimus- ja kehittämistyössä että korkeakoulupalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus verkossa, kirjasto- ja tietopalvelut etänä ja tietohallinnon monipuoliset ohjeet tietojärjestelmien hyödyntämiseen ovat esimerkkejä nopeasta reagoinnista poikkeustilassa.

Otsikossa mainitsen linnunradan. Linnunrata on halki taivaan kulkeva tähtivana. Vanhoissa uskomuksissa sen on ajateltu olevan mm. pyhän linnun joutsenen reitti lintukotoon. Koronapoikkeustilanteen ajatteleminen matkana lintukotoon on toden totta asioiden kaunistelemista, mutta tämä kaikki antanee meistä monelle kuitenkin tunteen uuden oppimisesta, selviytymisestä ja yhteisöllisyydestä ennalta-arvaamattomassa tilanteessa. Sitä kokemusta kannattaa vaalia tasaisempina aikoina.

Marja Kopeli
jatkuvan oppimisen koordinaattori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jatkuva oppiminen tulvii joka tuutista – ja ihan syystäkin

On kuin olisin joutunut tulvapyörteeseen. Aloitin vuoden alussa Savonia-ammattikorkeakoulun jatkuvan oppimisen koordinaattorina, ja muutaman viikon ajan olen nyt hakenut otetta koordinoimastani tehtäväalueesta. Kun olen herkistänyt korvani kuulemaan jatkuvasta oppimisesta, niin siihen liittyvästä keskustelusta ei todellakaan ole puutetta.

Ihmisiä luokkahuoneessa oppimistilanteessa

Mitä jatkuva oppiminen on? Sen määritteleminen tarkasti on hankalaa, koska se tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita. Jatkuva oppiminen tarkoittaa koko elämänkaaren aikaista, eri elämänalueille ulottuvaa oppimista, kuvaa opetusneuvos Sanna Hirsivaara opetus- ja kulttuuriministeriöstä jatkuvan oppimisen seminaarissa Kuopiossa 11.2.2020. Tuolla määritelmällä jatkuva oppiminen tarkoittaa lähes samaa kuin aiempi elinikäinen oppiminen, varhaiskasvatuksesta eläkevuosiin.

Eri ministeriöiden yhteistyönä toteutettavassa jatkuvan oppimisen uudistuksessa 2020 – 2023 taas tarkastellaan erityisesti työuran aikaista eli työikäisten oppimista. Se tuntuu korkeakoulutoimijasta jotenkin läheisemmältä työkentältä.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa jatkuva oppiminen kattaa avoimen ammattikorkeakoulun, erikoistumiskoulutusten, maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen ja erillisillä opinto-oikeuksilla kertyneet opintopisteet.

Savoniassa jatkuvaan oppimiseen määritellään kuuluvaksi lisäksi liiketoimintana myytävä koulutus.

Tuossa on jo neljä eri määritelmää. Ei ihme, että käsitteestä ei tahdo saada selvärajaista kuvaa.

Jokainen meistä – mutta ei ainakaan vielä

Jatkuvan oppimisen seminaarissa 11.2. Kuopiossa visioitiin, että jokainen työikäinen kehittäisi osaamistaan aktiivisesti ja joustavasti työuran aikana. Ja että osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista. Ja vielä että kaikilla on merkityksellisen elämän ja muuttuvan työn edellyttämät taidot ja osaaminen.

Työuran aikaiseen koulutukseen käytetään Suomessa noin 5,5 miljardia euroa vuodessa. Siitä oppilaitosten osuus on 1,3 mrd, työnantajien 2,1 mrd ja oppimisen toimeentulon rahoitus on reilut 2 mrd. Rahaa siis liikkuu paljon. Osaamisen kehittäminen kuitenkin jakaantuu epätasaisesti. Vuonna 2017 työntekijöistä koulutukseen osallistui 39 %, kun taas ylemmistä toimihenkilöistä 67 %. Eniten osaamisen kehittämisen tarvetta on niillä, jotka eivät aktiivisesti hakeudu koulutukseen. Se on kinkkinen ongelma.

Korkeakoulujen tehtävä tässä kokonaisuudessa vaikuttaa kiitolliselta. Korkeakoulutetut hakeutuvat koulutukseen, he haluavat kehittää osaamistaan työuran aikana. Miten voimme vastata tuohon huutoon? Meidän on uudistettava koulutusmuotoja ja pedagogiikkaa ja luotava jotain ihan uutta.

Entä osaamisen tunnustaminen jatkuvassa oppimisessa?

11.2. seminaariin yrityksen näkökulman tuonut Elcoline Groupin hallituksen puheenjohtaja Jere Räisänen on hyvä esimerkki jatkuvasta oppijasta. Hän on yhdistänyt työtä, yrittäjyyttä ja opiskelua jo liki kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän toivoo korkeakouluilta työelämässä ja yrittäjyydessä kertyvän osaamisen parempaa tunnustamista ja opetuksen räätälöintiä työelämän tarpeita vastaavaksi.

Räisänen kertoi esimerkin omasta kokemuksestaan. Kun hän opiskeli ylempää korkeakoulututkintoa nelikymppisenä itseään puolta nuorempien joukossa, opettajat eivät olleet huomioineet tai noteeranneet hänen yrittäjäkokemuksensa tuomaa osaamista millään tavalla. Osaamisen tunnustaminen jatkuvan oppimisen polulla on yksi ratkaistava asia.

Näyttää siltä, että työnsarkaa riittää. Se tässä pyörteessä on innoittava asia.

 

Marja Kopeli
Jatkuvan oppimisen koordinaattori
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Tutustu 11.2. jatkuvan oppimisen seminaarin aineistoihin ja alustusten nauhoituksiin.