On kuin olisin joutunut tulvapyörteeseen. Aloitin vuoden alussa Savonia-ammattikorkeakoulun jatkuvan oppimisen koordinaattorina, ja muutaman viikon ajan olen nyt hakenut otetta koordinoimastani tehtäväalueesta. Kun olen herkistänyt korvani kuulemaan jatkuvasta oppimisesta, niin siihen liittyvästä keskustelusta ei todellakaan ole puutetta.

Ihmisiä luokkahuoneessa oppimistilanteessa

Mitä jatkuva oppiminen on? Sen määritteleminen tarkasti on hankalaa, koska se tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita. Jatkuva oppiminen tarkoittaa koko elämänkaaren aikaista, eri elämänalueille ulottuvaa oppimista, kuvaa opetusneuvos Sanna Hirsivaara opetus- ja kulttuuriministeriöstä jatkuvan oppimisen seminaarissa Kuopiossa 11.2.2020. Tuolla määritelmällä jatkuva oppiminen tarkoittaa lähes samaa kuin aiempi elinikäinen oppiminen, varhaiskasvatuksesta eläkevuosiin.

Eri ministeriöiden yhteistyönä toteutettavassa jatkuvan oppimisen uudistuksessa 2020 – 2023 taas tarkastellaan erityisesti työuran aikaista eli työikäisten oppimista. Se tuntuu korkeakoulutoimijasta jotenkin läheisemmältä työkentältä.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa jatkuva oppiminen kattaa avoimen ammattikorkeakoulun, erikoistumiskoulutusten, maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen ja erillisillä opinto-oikeuksilla kertyneet opintopisteet.

Savoniassa jatkuvaan oppimiseen määritellään kuuluvaksi lisäksi liiketoimintana myytävä koulutus.

Tuossa on jo neljä eri määritelmää. Ei ihme, että käsitteestä ei tahdo saada selvärajaista kuvaa.

Jokainen meistä – mutta ei ainakaan vielä

Jatkuvan oppimisen seminaarissa 11.2. Kuopiossa visioitiin, että jokainen työikäinen kehittäisi osaamistaan aktiivisesti ja joustavasti työuran aikana. Ja että osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista. Ja vielä että kaikilla on merkityksellisen elämän ja muuttuvan työn edellyttämät taidot ja osaaminen.

Työuran aikaiseen koulutukseen käytetään Suomessa noin 5,5 miljardia euroa vuodessa. Siitä oppilaitosten osuus on 1,3 mrd, työnantajien 2,1 mrd ja oppimisen toimeentulon rahoitus on reilut 2 mrd. Rahaa siis liikkuu paljon. Osaamisen kehittäminen kuitenkin jakaantuu epätasaisesti. Vuonna 2017 työntekijöistä koulutukseen osallistui 39 %, kun taas ylemmistä toimihenkilöistä 67 %. Eniten osaamisen kehittämisen tarvetta on niillä, jotka eivät aktiivisesti hakeudu koulutukseen. Se on kinkkinen ongelma.

Korkeakoulujen tehtävä tässä kokonaisuudessa vaikuttaa kiitolliselta. Korkeakoulutetut hakeutuvat koulutukseen, he haluavat kehittää osaamistaan työuran aikana. Miten voimme vastata tuohon huutoon? Meidän on uudistettava koulutusmuotoja ja pedagogiikkaa ja luotava jotain ihan uutta.

Entä osaamisen tunnustaminen jatkuvassa oppimisessa?

11.2. seminaariin yrityksen näkökulman tuonut Elcoline Groupin hallituksen puheenjohtaja Jere Räisänen on hyvä esimerkki jatkuvasta oppijasta. Hän on yhdistänyt työtä, yrittäjyyttä ja opiskelua jo liki kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän toivoo korkeakouluilta työelämässä ja yrittäjyydessä kertyvän osaamisen parempaa tunnustamista ja opetuksen räätälöintiä työelämän tarpeita vastaavaksi.

Räisänen kertoi esimerkin omasta kokemuksestaan. Kun hän opiskeli ylempää korkeakoulututkintoa nelikymppisenä itseään puolta nuorempien joukossa, opettajat eivät olleet huomioineet tai noteeranneet hänen yrittäjäkokemuksensa tuomaa osaamista millään tavalla. Osaamisen tunnustaminen jatkuvan oppimisen polulla on yksi ratkaistava asia.

Näyttää siltä, että työnsarkaa riittää. Se tässä pyörteessä on innoittava asia.

 

Marja Kopeli
Jatkuvan oppimisen koordinaattori
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Tutustu 11.2. jatkuvan oppimisen seminaarin aineistoihin ja alustusten nauhoituksiin.

 

Jatkuva oppiminen tulvii joka tuutista – ja ihan syystäkin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *