Korona lennätti meidät jatkuvan oppimisen linnunradalle

Koronakriisi on haastanut meidät kaikki ammattikorkeakoulujen toimijat oppimaan uutta. Jatkuva oppiminen tarkoittaa yleisesti työikäisen väestön osaamisen päivittämistä, jotta pysytään mukana nopeasti muuttuvassa työelämässä. Tuosta näkökulmasta katsottuna olemme keskellä jatkuvaa oppimista. Koulutuksen käytännöt muuttuivat muutamassa päivässä.

Ammattikorkeakoulut ovat selvinneet etäopetukseen ja -opiskeluun siirtymisestä hyvin, todettiin Arenen blogissa 24.3. noin viikko muutoksen jälkeen. Osalle opettajista sähköisten työkalujen käyttö oli arkea jo ennen koronaa. eAMK-hankkeen YAMK-verkostoitumispäivässä 26.3. suuri osa noin 70 osallistujasta totesi tilanteen olevan näin. YAMK-tutkinnot ovatkin olleet pitkälti verkossa tai etänä opiskeltavia alusta asti.

AMK-tason tutkinnoissa tilanne on ollut heterogeenisempi ja aiempien digiloikkien nopeus ja pituus on vaihdellut koulutusaloittain ja tutkinnoittain. On ollut edelläkävijöitä ja perässä hitaammin tulijoita. Muuttuneessa tilanteessa loikkien tahti tiivistyi etenkin niillä, jotka eivät tähän mennessä olleet eturintamassa.

Ja hyvin on siis selvitty. Kaikilla aloilla opettajat ovat luoneet uusia ratkaisuja, ohjanneet ja tukeneet toisiaan ja jakaneet hyviä käytäntöjä. Niin kuin yksi opettaja totesi: pakko on hyvä motivaattori.

 

Nyt pitäisi pystyä näkemään tätä päivää kauemmas

Savonia-ammattikorkeakoulun strategiaan 2021 – 2024 on kirjattu, että jatkuva oppiminen on merkittävä osa toimintaa. Mitä kirjaus käytännössä tarkoittaa, se konkretisoituu tulevan strategian toimeenpano-ohjelmassa. Ohjelmaa laadittaessa pitäisi nyt pystyä näkemään tätä päivää kauemmas.

Koulutusmaailma on perinteisesti pukeutunut tarjontalähtöiseen ajatteluun. Kuinka saamme käännettyä takkimme kysyntälähtöisyyteen? Millä toimintatavoilla palvellaan yksilön urasuunnittelua ja -kehitystä yhtä lailla kuin yritysten HR-prosesseja yhteistyössä niiden kanssa? Mitä kaikkia yhteistyön muotoja tarvitaan, jotta dialogissa löydetään nykyiset ja tulevaisuuden osaamistarpeet?

Poikkeustila voi ei-toivottuna tilanteenakin avata silmiä muutokselle ja auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia. Ainakin se on jo nyt nopeuttanut digitalisaatiota sekä ammattikorkeakoulujen opetuksessa, tutkimus- ja kehittämistyössä että korkeakoulupalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus verkossa, kirjasto- ja tietopalvelut etänä ja tietohallinnon monipuoliset ohjeet tietojärjestelmien hyödyntämiseen ovat esimerkkejä nopeasta reagoinnista poikkeustilassa.

Otsikossa mainitsen linnunradan. Linnunrata on halki taivaan kulkeva tähtivana. Vanhoissa uskomuksissa sen on ajateltu olevan mm. pyhän linnun joutsenen reitti lintukotoon. Koronapoikkeustilanteen ajatteleminen matkana lintukotoon on toden totta asioiden kaunistelemista, mutta tämä kaikki antanee meistä monelle kuitenkin tunteen uuden oppimisesta, selviytymisestä ja yhteisöllisyydestä ennalta-arvaamattomassa tilanteessa. Sitä kokemusta kannattaa vaalia tasaisempina aikoina.

Marja Kopeli
jatkuvan oppimisen koordinaattori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jatkuva oppiminen tulvii joka tuutista – ja ihan syystäkin

On kuin olisin joutunut tulvapyörteeseen. Aloitin vuoden alussa Savonia-ammattikorkeakoulun jatkuvan oppimisen koordinaattorina, ja muutaman viikon ajan olen nyt hakenut otetta koordinoimastani tehtäväalueesta. Kun olen herkistänyt korvani kuulemaan jatkuvasta oppimisesta, niin siihen liittyvästä keskustelusta ei todellakaan ole puutetta.

Ihmisiä luokkahuoneessa oppimistilanteessa

Mitä jatkuva oppiminen on? Sen määritteleminen tarkasti on hankalaa, koska se tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita. Jatkuva oppiminen tarkoittaa koko elämänkaaren aikaista, eri elämänalueille ulottuvaa oppimista, kuvaa opetusneuvos Sanna Hirsivaara opetus- ja kulttuuriministeriöstä jatkuvan oppimisen seminaarissa Kuopiossa 11.2.2020. Tuolla määritelmällä jatkuva oppiminen tarkoittaa lähes samaa kuin aiempi elinikäinen oppiminen, varhaiskasvatuksesta eläkevuosiin.

Eri ministeriöiden yhteistyönä toteutettavassa jatkuvan oppimisen uudistuksessa 2020 – 2023 taas tarkastellaan erityisesti työuran aikaista eli työikäisten oppimista. Se tuntuu korkeakoulutoimijasta jotenkin läheisemmältä työkentältä.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa jatkuva oppiminen kattaa avoimen ammattikorkeakoulun, erikoistumiskoulutusten, maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen ja erillisillä opinto-oikeuksilla kertyneet opintopisteet.

Savoniassa jatkuvaan oppimiseen määritellään kuuluvaksi lisäksi liiketoimintana myytävä koulutus.

Tuossa on jo neljä eri määritelmää. Ei ihme, että käsitteestä ei tahdo saada selvärajaista kuvaa.

Jokainen meistä – mutta ei ainakaan vielä

Jatkuvan oppimisen seminaarissa 11.2. Kuopiossa visioitiin, että jokainen työikäinen kehittäisi osaamistaan aktiivisesti ja joustavasti työuran aikana. Ja että osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista. Ja vielä että kaikilla on merkityksellisen elämän ja muuttuvan työn edellyttämät taidot ja osaaminen.

Työuran aikaiseen koulutukseen käytetään Suomessa noin 5,5 miljardia euroa vuodessa. Siitä oppilaitosten osuus on 1,3 mrd, työnantajien 2,1 mrd ja oppimisen toimeentulon rahoitus on reilut 2 mrd. Rahaa siis liikkuu paljon. Osaamisen kehittäminen kuitenkin jakaantuu epätasaisesti. Vuonna 2017 työntekijöistä koulutukseen osallistui 39 %, kun taas ylemmistä toimihenkilöistä 67 %. Eniten osaamisen kehittämisen tarvetta on niillä, jotka eivät aktiivisesti hakeudu koulutukseen. Se on kinkkinen ongelma.

Korkeakoulujen tehtävä tässä kokonaisuudessa vaikuttaa kiitolliselta. Korkeakoulutetut hakeutuvat koulutukseen, he haluavat kehittää osaamistaan työuran aikana. Miten voimme vastata tuohon huutoon? Meidän on uudistettava koulutusmuotoja ja pedagogiikkaa ja luotava jotain ihan uutta.

Entä osaamisen tunnustaminen jatkuvassa oppimisessa?

11.2. seminaariin yrityksen näkökulman tuonut Elcoline Groupin hallituksen puheenjohtaja Jere Räisänen on hyvä esimerkki jatkuvasta oppijasta. Hän on yhdistänyt työtä, yrittäjyyttä ja opiskelua jo liki kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän toivoo korkeakouluilta työelämässä ja yrittäjyydessä kertyvän osaamisen parempaa tunnustamista ja opetuksen räätälöintiä työelämän tarpeita vastaavaksi.

Räisänen kertoi esimerkin omasta kokemuksestaan. Kun hän opiskeli ylempää korkeakoulututkintoa nelikymppisenä itseään puolta nuorempien joukossa, opettajat eivät olleet huomioineet tai noteeranneet hänen yrittäjäkokemuksensa tuomaa osaamista millään tavalla. Osaamisen tunnustaminen jatkuvan oppimisen polulla on yksi ratkaistava asia.

Näyttää siltä, että työnsarkaa riittää. Se tässä pyörteessä on innoittava asia.

 

Marja Kopeli
Jatkuvan oppimisen koordinaattori
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Tutustu 11.2. jatkuvan oppimisen seminaarin aineistoihin ja alustusten nauhoituksiin.